Voikohan kieliä oppia sinnikkäästi paljon kuuntelemalla?

Ota telkusta teksti pois niin on kuule hyvää opetusta englanniksi ihan ilmeitä myöten.

Naurettavaa.
Jos ei tiedä omalla kielellään, mitä sanotaan, on kuultu siansaksaa.

Tietenkin voi!
Yksi helppo tapa on lukea kuvitettuja ja äänitettyjä lastenkirjoja/ lasten piirrettyjä elokuvia. Teksti on yksinkertaista ja sanat lyhyitä. Ne ovat helpot kääntää suomeksi sanakirjan avulla.

Jos siinä ei ole minkäänlaista suomennosta, niin ei siinä opi muutaku sanat ulkoa josta ei tiedä mitä ne tarkoittaa.

Kauniita ja rohkeita käyttää monet opettajat työssään.
On kuulemma helppo tapa opetella englantia ja siinähän on tekstikin.
Ainakin vähän antaa osviittaa kieleen.

Ei siitä mitään haittaakaan luulisi olevan. Ehkä oppii ainakin oikeaa ääntämistä?
Jos vähän osaa jo ennestään, niin voihan siinä muutakin oppia.

Luulisin, että televisio-ohjelmien tekstittäminen on yksi aika merkittävä syy siihen, että Suomessa niin monet osaavat englantia ainakin jonkin verran.

Ihan yhtä iisiä, kuin opetella morsettamaan ilman tietoa, mikä mikin merkki on.

Eli mahdotonta.

Eli siis vain niin oppii että katsoo kirjasta tai muusta että
tämä sana tarkoittaa tätä ja toi tuota.
Ruotsia haluaisin oppia, keskellä Suomea asun.

Trallalilei ja ding dinge dong, riti rati rallaa ja lallaalei...

Tuoltahan tuo Ruotsikieli kuulosti kun sinne poikasena muutin.
Suomenkieli oli siitä kaukana, jos olisin silloin tuntenut termin: Laulava vallankumous, olisin ymmärtänyt sen hyvin.

Mutta, mutta, ei kestänyt kauaakaan kun pääsin siitä jyvälle, ihan ilman sanakirjaa.
Porukan "laulaessa" mongersin sekaan "Ugriruotsia" ja kukaan ei hämmästynyt, ilmeisesti vastasin heille siihen suuntaan mistä he lauloivat.

Ihminen on erittäin hyvä assosioimaan ääntä ja elettä.
Jos joku huudahtaa mii! (me eng.) tai Jaa! ( jag ruots.)
Reagoimalla ruumiinkielellään kaikkien kansojen tunnistamalla tavalla.
Niin kyllä se ihmisen tajuntaan uppoaa yhdistelmänä että hän tarkoittaa äännähdyksellään itseään.

Ja sama äänne pulpahtaa sitten esiin, kun ummikko haluaa painottaa itseään tarkoittamalla: Minä.

H.

Ei se nyt aivan huono ole, mutta paljon parempi olisi että kuuntelet oikeita ihmisiä jotka sitten yrittävät selittää (sillä kielellä mitä haluat oppia) jos et tunnu tajuavan mistä puhutaan...

Kuuntele kielikurssilevyä, sillon opit :)

http://www.finnlectura.fi/kuuntele-ja-opi.html

En usko, että pelkästään, pitäisi olla jotain aavistusta siitä, mitä sanat tarkoittavat. Matkimallahan lapsi äidinkielensäkin oppii, mutta siinäkin on koko ajan konteksti, kaikki muu viestintä ja tilanne, jossa jotain sanotaan.

Vieraaseen kieliympäristöön joutunut ummikko aikuinen on samanlaisessa tilanteessa, mutta hänellekin sanojen merkitykset avautuvat tilanteiden kautta ja sen avulla, mitä muuta tehdään tai tapahtuu. Tervehdykset, anteeksipyynnöt ja kiitokset oppii jo viikon turistimatkalla, tv-uutisten ymmärtämiseen tarvitaan koko lailla enemmän.

Opiskelin innoissani englantia itsekseni pari vuotta ennen kuin sitä ruvettiin lukemaan koulussa, ja ääntämistä opettelin pääasiassa tv-sarjoista. Myöhemmissä opinnoissani moni syntyperäinen opettaja on kiitellyt ääntämistäni, joten ehkä siihen on aavistus brittiaksentista tarttunut.

Ihailen kauniisti äännettyä englantia, sellaista, jota esimerkiksi luontodokumenttien tekijä David Attenborough puhuu. Se on puhdasta, mutta aitoa.

Ei menetelmä ole huono, muttei varmaankaan riitä ihan sellaisenaan. Kuunteleminen ja kuullun toistaminen on tehokas tapa oppia kieliä. Kirjastoista sai ainakin ennen lainaksi kielikursseja, joihin kuuluu sekä äänitteitä että tekstikirjoja. (Lainailin sellaisia ja kuuntelin niitä ennen uudelle kielialueelle matkustamista, jos matkasuunnitelma oli tehty hyvissä ajoin etukäteen. Kielen ymmärtäminen oli välillä vaikeaa, mutta sain itse kerrotuksi asiani ja ihmiset uskaltautuivat helpommin puhumaan myös jotain muuta yhteistä kieltä.)

Kielen rytmi ja ääntäminen selviää kuuntelemalla, mutta onko siitä hyötyä ellei itsekään ymmärrä puhuttua kieltä? Vieraita sanoja ja lauseita pitäisi varmaan tarkastaa aina kuuntelukerran jälkeen vaikkapa sanakirjan avulla, jos haluaa oppia, ja vähitellen sanavarasto karttuu niinkin.

Brittiaksentin "täydellisestä" omaksumisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos puhuu englantia vieraana kielenä opiskelleiden kanssa.

Uuden oppiminen on mielestäni aina hauskaa. Toivotan hauskoja kielenopiskeluhetkiä.

Ääntämisen oppii kun kuuntelee, mut en ainakaan oppisi ellei minulla olsi sanojen merkitystä ensin opetuksessani. Senjälkeen aletaan muodostaan lauseita, ja sepä ei ainakaan minulle ole ollut helppoa.
Mitä paremmin osaa suomemkielen sen helpompaa on oppia vierasta kieltä minulle sanottiin... ei minulla ole koskaan ollut niin intopiukeena oikein oppiminen, se et selviän riittää .

Ei mulla muuta kun vaan viittaan kintaallani hunksin kirjotukselle.

Kielen oppii kohdemaassa.

Kirjoitit monikossa kieliä. Taitaa kuitenkin olla parempi pitää yllä yhden kielen ymmärrettävää puhumisen ja ymmärtämisen taitoa kuin useamman kielen.

Puhumalla ja taas kerran puhumalla saa riittävän kielitaidon pärjätä. Kuuntelemalla oppii ymmärtämään.

Onhan niitä metodeja. Paras tietenkin asumalla kohdemaassa. Joku on puhunut metodista jossa laitetaan joku kieliohjelma päälle ja mennään nukkumaan kuulokkeet korvissa.
En ole kokeillut ;)

Meinasin ihan kauhistua, mutta en kuitenkaan.
Ei kai vaan "koti-kiusattu" nostanut tätä aloitusta :)
Ei tetenkään, mutta joku tällä nostolla jotain tarkoitti varmaan...

Kaikki kielet ovat opittavissa, joku vaikeammin, joku helpommin.
Pää-asia on että ei tee oppimisesta työtä ja pakko-paitaa.
Joitain Aasian kieliä lukuun-ottamatta, ihmisen eleet auttavat ymmärtämään mihin
hänen sanomansa viittasi.
Kysymys, nolous, anteeksi-pyyntö, ilo, rakkaus, viha jne.
Sana-kirja fonetiikalla on pakollinen.
Ruotsia opetellessa pitää osata laulaa iloisia lauluja.
Tanskassa auttaa kurkku-syöpä.

H.