Huudan, mutta kukaan ei kuule

ahdistunut_lapsi

Olen todella väsynyt siihen kuinka ahdistus valtaa minut nykyään melkein joka toinen päivä. Viikossa vain muutama ilta menee niin, että en itke itseäni uneen. Toisinaan vain itken, ymmärtämättä miksi. Ahdistaa vain niin paljon.

Olen 16 vuotias tyttö.
Minua on koulukiusattu yläasteella mm. levittelemällä juoruja ja haukkumalla ohimennen käytävällä, osoittelemalla jne puhumalla pahaa selän takana.
Muistaakseni kahdeksannella luokalla aloitin viiltelemisen. Nykyään en viiltele, yritän olla vahva.
Minulla on luultavasti sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö, sillä kaikke oireet tuntuvat täsmäävän.

Haukun itseäni mielessäni usein. Varsinkin silloin kun katson itseäni peilistä. En saa mielenrauhaa, en osaa olla rentona. Tuntuu kuin kokoajan olisin kauhean kireä ja varuillani. En mielelläni liiku paikoissa missä on paljon ihmisiä, sillä silloin ahdistus on voimakkaimillaan, luulisin. Bussissa en pysty istua normaalisti, kun mietin miltä näytän muiden silmissä, miten istun, katsooko joku jne. Sama juttu jos kävelen jossai kadulla, pyöräilen tai ihan mitä vaan. Joskus minusta jopa tuntuu että kaverini katsovat minua oudosti.

Minulla on muutenkin huono itsetunto ja se ahdistaa. Ahdistaa, kun en tavallaan edes tiedä kuka olen. Ymmärrän kyllä että se kuuluu murrosikään mutta rajansa kaikella.

Kuvittelen aina, että tulevaisuus on parempi. Että silloin olen sosiaalinen, iloinen, voin hyvin ja olen itsevarma.

Tuohon sosiaaliseen ahdistuneisuuteen palatakseni kerron vielä että en uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Jos kaverini on tuomassa jotai toista kaveriaan mukaamme jonnekin, yleensä keksin jonkun tekosyyn ettei minun tarvitsisi tutustua uusiin ihmisiin. Kouluun hakeminen pelottaa, sillä mietin kokoajan esitelmien tekoa. Kammoa ja pelkään olla ''näytillä''. Yleensä punastun todella paljon, kädet alkaa täristä ja tuntuu etten puhu kunnolla. Tekee mieli vaan painaa pää maan alle. Olin kerran työhaastattelussa ja se oli painajaista. En enää koskaan halua samanlaiseen tilanteeseen... Olin täysin punainen kokoajan, kädet tärisi ja hikoilin, tuntui etten itse edes ymmärrä mitä siellä puhun ja selitän, halusin vain tilanteesta pois. Se oli ryhmähaastattelu ja häpeän vieläkin millainen olin siellä..

Olen kiinnittänyt huomiota, että joissakin sosiaalisissa tilanteissa missä minua jännittää ja ahdistaa, tuntuu etten saa henkeä ja käteni alkavat täristä. Esim. kun olen vieraan ihmisen autokyydissä (vaikka kaverin isä, äiti ym.) tai joku vieras ihminen tulee esim juttelemaan minulle.

Tuntuu kuin olisin jokseenkin mielisairas, ihan hullua.
Olen monta kertaa tehnyt feikki-profiilin kuvagallerioihin ja esittänyt muuta kuin olen. Ehkä haluaisin olla joku muu? Saan siitä hetken tyydytystä kun taas sitten poistan tunnukset. Puhun paljon yksikseni, silloinkin kuvittelen olevani joku muu tai saatan puhua kahden ihmisen roolissa.

Olen todella herkkä. Voin alkaa itkemään tuosta noin vain, sillä hetkellä kun jokin asia tuntuu ahdistavalta yms. Esim koulussa kun jouduin puhumaan opettajan kanssa kahden kesken, terkkarin kanssa tai jonkun muun, joudun pidättelemään itkua, puhe tuntuu ''tärisevän'' jne.
Tai jos joku sanoo jonkun kommentin mikä on mielestäni negatiivinen, en pääse siitä ainakaan viikkoon yli. Mietin sitä kokoaja, se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Samoin jos jotain pientä on tapahtunut.
Kerran hiuksistani sanottiin jotai, jonka seurauksena itkin todella paljon kotona ja silloin viiltelin itseäni.

En osaa puhua oikein kenenkään kanssa. En ole koskaan puhunut tunteistani esim vanhemmilleni. Vaikka kaikki sanovat että pitäisi vain mennä puhumaan, se ei ole niin yksinkertaista, en vain pysty. Olen monta kertaa ottanut selvää netin kautta erilaisista keskuksista minne voi mennä juttelemaan ammattilaisten kanssa, mutta en vain uskalla mennä. En tiedä mitä siellä sitten sanoisin, osaissinko sanoa mitään.....

En myöskään osaa puolustaa itseäni. Kun koulussa minua haukuttiin, sulkeuduin vain kuoreeni ja annoin muiden mollata minut täysin maan pohjalle. Koulun viimeisenä vuonna skippasin/lintsasin kaikki esitelmien esitystunnit ja olin ''muka kipeänä''.. en vain pystynyt mennä sinne luokan eteen muiden osoiteltavaksi ja arvosteltavaksi.

Haluaisin vain yksinkertaisesti olla NORMAALI ja osata nauttia elämästä. Se tuntuu niin vaikealta. Olen kyllä yrittänyt olla iloinen ja positiivinen... En tiedä, ehkä minulla on myös jonkinlainen masennus.

En nyt tiedä muistinko kirjoittaa tähän kaikki... Kirjoitin ne asiat mitkä nyt päässäni pyörivät.

3

144

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 35

      Tunnut olevan todella ahdistunut ja sinulla ei nyt taida olla muuta keinoa ruveta nousemaan tuosta suosta, kuin puhua jollekkin ammatti-ihmiselle. Älä turhaan mieti mitä sanoisit, sillä ammattilaisina he osaavat ohjata keskustelua niin, että pystyt vähitellen avautumaan. Ja he näkevät ja kuulevat työssään niin monenlaisia kohtaloita, että heille puhumista sinun ei ainakaan tarvitse pelätä tai hävetä. Älä pilaa elämääsi, vaan hae apua ! Myönnä itsellesi tilanteesi, hyväksy se, että tarvitset apua ja etsi ihminen, jonka kanssa voit jutella ja päästä uusille urille mielesi solmuissa. Ei meistä kukaan ole täydellinen, vaan jokaisella on oma "ristinsä" kannettavana, eikä ole mikään häpeä hakea apua.

    • Viestisi, tyttö 16v, kertoo jotain luonteestasi. Mielestäni olen liian kiltti ja sisäisesti haavoittuva. Sinun on tosiaan vahvistuttava sisäisesti.
      Olen kärsinyt ikäni yliherkkyydestä ja vaikutuksille alttiudesta. Mitkään ammattiauttajat eivät ole oikeasti voineet auttaa.
      Sinun pitäisi jotain tietä löytää alku sisäisen vahvistumisen polulle. Joku sisäistä vahvuutta lisäävä treeni- tai kilpailuharrastus.

      Kun itseinhosi on kasvanut viiltelyn tasolle asti, kokeile lievempää keinoa. Olen nyt 10kk nukkunut yön alkutunnit piikkimatolla. Tunnista kahteen joka päivä.
      Kuitenkin sisäinen maailmani alkoi avautumaan kotitreenin avulla. Se johtui hengitystekniikan asteettaisesta kohentumisesta.

    • onnellinen nyt

      Sinulle huudan,mutta kukaan ei kuule!
      luin kirjoituksesi ja kuulostat AIVAN samalta kun itse olin noin 5 vuotta sitten!mutta ongelmat pahenivat kun aloin seurustelemaan henkisesti pahoinpitelevän miehen kanssa.minulla myös oli kausiluonteista anorexiaa aina välillä mutta suhteessa se oli pahimmillaan.loppu vaiheessa oli kaksi vaihtoehtoa joko kuolla tai hakea apua vaikka se vaikealta tuntuikin että joutuis puhumaan jollekkin noista täysin muilta mahdollisimman piilossa pidetyistä asioista(koska häpesin niitä)paitsi anorexiaa en pystynyt piilottamaan.soitinkin monta kertaa lääkäriin ja varasin ajan mutta lopuksi aina jätinkin menemättä.lopuksi kuitenkin menin yleislääkärin vastaan otolle joka oli erikoistunut myös mielenterveysongelmiin,hän ymmärsi minua heti ja sain cipralex lääkettä,meni 2 viikkoa ja olin kuin syntynyt uudelleen parempana ja parempaan elämään ja olo on nyt täydellinen=)anorexiakin on ollut jotenkin kontrollissa!mutta kukaan ei tiedä että syön noita lääkkeitä paitsi entinen mieheni(eikä kyllä tarvitsekkaan tietää)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mieleni harhailee sinussa

      Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei
      Tunteet
      20
      5323
    2. Taposta murhaksi

      Mitä tästä tapauksesta tiedetään?
      Kajaani
      50
      1381
    3. Grilli lopettaa?

      Pitääkö huhu paikkaansa että grilli lopettaa lähiaikoina?
      Suomussalmi
      11
      807
    4. Missä olitte kun oli teidän tähän saakka kaunein yhteinen hetki?

      Me olimme rannalla erään kiven päällä❤️
      Ikävä
      58
      778
    5. Olet nuorempi nainen aivan ihana

      Tykkään susta ihan valtavasti ❤️❤️
      Ikävä
      47
      769
    6. Pitääkö luovuttaa?

      Sano nyt edes jotain 👾
      Ikävä
      46
      762
    7. Mitä teet nainen

      Jos saat tietää että mies on elänyt yksinäistä ja rauhallista elämää sinua kaivaten, ei ole ollut muiden naisten kanssa,
      Ikävä
      52
      757
    8. Mitä vastaisit

      Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle
      Ikävä
      49
      746
    9. Onko oikein? Kaikki naiset "jäivät rannalle" Maajussille morsian -pääsarjasta - He ovat mukana!

      JES, Maajussille morsian starttaa ja tiedossa on tuttuun tyyliin kaksi eri ohjelmaa: Maajussille morsian ja Maajussille
      Maajussille morsian
      8
      734
    10. Joko Martinalla uusi aviomies hakusessa

      Onko jo Raya sovellukseen laitettu uusi vetoomus vetämään... ja mistähän maasta mahtaa olla seuraava sulhasehdokas. Suom
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      725
    Aihe