Olen viime aikoina ahdistunut kovasti olotilastani ja alkanut pelätä psykoosiin sairastumista. Tilan laukaisi kevään aikana lapseni kouluvaikeudet ja niihin liittyvät huolet. Olemme hakeneet hänelle apua, mutta asia on ns. vaiheessa kesätauon takia. Ilmassa on tällä hetkellä paljon kysymyksiä, joihin emme ole saaneet vastausta.
Olen ottanut lapsen asiat hirveästi itseeni: koen tahtomattani, että olen varmasti tehnyt jotain pahasti väärin äitinä. Järkeni ja läheiseni sanovat, että olen ollut hyvä ja parhaani tekevä äiti. Joka tapauksessa tämä tilanne on aiheuttanut kovan ahdistuksen, jossa olen kyseenalaistanut lähes koko identiteettini.
Minulla on lapsen ongelmiin liittyen kaksi pelkoa: ensinnäkin pelkään että minä tai lapsen isä on tehnyt jotain pahasti väärin. Toisekseen ja ehkä vielä ahdistavampana pelkään, että ammattiauttajat ajattelevat minun olevan huono äiti. Pelkään lastensuojeluilmoitusta vaikka kukaan ei ole siihen suuntaan vihjannut, pahimmassa tapauksessa jopa huostaanottoa. Tai vähintäänkin sitä, että joku ulkopuolinenkin kyseenalaistaisi äitiyteni ja "vahvistaisi" siten pelkoni.
Nyt sitten olen alkanut pelätä, että jos olenkin tulossa hulluksi kun tällaisia mietin. Eihän näissä ajatuksissa oikein järkeä ole. Minulle saattaa esim. iskeä ohimenevä paniikinomainen tunne, että mitäs jos lapsen isä onkin pedofiili ja siksi lapsi oireilee. Mikään ei todellisuudessa tähän viittaa, mutta pelko tulee silti välillä. Itseäni taas syytän siitä, että minulla on ennenkin ollut taipumusta ahdistua ja pelätä. Pelkään, että se on pilannut lapseni elämän.
Ja nyt sitten nämä ulkopuolisen kyttäyksen pelot. Olen alkanut pelätä tekeväni jonkin virheen, sanovani jotain väärin psykologilla tms., joka sitten tulkittaisiin minua vastaan. Olen varmaan lukenut netistä liikaa kauhukertomuksia siitä, miten ihmiset ovat kokeneet sanojaan tulkittavan ihan väärin, erityisesti lastensuojelussa. Kerran, pari minulle on tullut ihan hölmöjäkin ajatuksia, kuten että jos puhun yksin autossa ajatuksiani ääneen, niin lastensuojelu saa tietää, koska he ovat laittaneet autooni kuuntelulaitteen. Tämä ajatus nauratti välittömästi ja annoin sen mennä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta myöhemmin ajattelin että se viimeistään todistaa minun olevan hullu.
Olen huomannut, että lähes kaikki pelkoni kietoutuvat viime kädessä sellaiseen peruspelkoon, että elämässä tapahtuu jotain kamalaa ja etenkin lapseni joutuvat kärsimään. Niin myös tämä hulluksi tulemisen pelko: jos sekoan niin sitten viimeistään olen huono äiti, lapseni kärsivät tai heidät otetaan minulta pois. Olen kokenut nuoruudessani ison menetyksen, joka horjutti silloisen maailmani pois raiteiltaan. Mahtaakohan se olla näiden kaikkien pelkojen taustalla?
Olen tosiaan ennenkin ollut herkästi ahdistuva, mutta silloin olen pelännyt lähinnä fyysistä sairastumista ja kuolemaa. Nyt sitten näköjään on pelko siirtynyt "korvien väliin". Olen käynyt vuosien varrella muutaman kerran psykologilla ja lääkärillekin olen fiiliksistäni puhunut. Kukaan heistä ei ole vaikuttanut huolestuneelta, pikemmin oireitani on jotenkin vähätelty, tyyliin "sellaista se elämä on että joskus vähän ahdistaa".
Kuulostaako teistä, että olen menossa psykoosiin, vai ovatko nämä ahdistus/stressioireita?? Masennusta minulla ei mielestäni juuri ole.
Ovatko nämä ahdistusoireita vai tulenko hulluksi??
13
1212
Vastaukset
- Sisällissota
Minusta kuulostaa tältä:
Olet luonteeltasi herkkä ja tiedostava, jollakin tapaa nyt myös toimeton ihminen koska ajatuksesi pyörivät jatkuvasti itsessäsi ja lapsissasi, ja niiden ajatusten sävy on pelokas. Et kuulosta käsitelleen järjellä sitä henkilöhistoriassasi olevaa nuoruuden menetyskokemusta joten se ohjaa ajatuksiasi edelleenkin tunnetasolla.
Negatiivisten ajatusten paapominen, pahimman jatkuva pelkääminen ja loputon epävarmuus syövät kyllä itse kunkin voimat. Vastapainoksi voisit alkaa näkemään ja kokemaan myös niitä positiivisia ja voimaa antavia asioita joita sun ympärilläsi tapahtuu takuulla joka päivä. Nekin pitää vain osata nähdä ja uskaltaa kokea.
Ajatukset ohjaavat tekoja, siispä ajatukset kannattaa pyrkiä kääntämään positiivisiksi aina kun meinaa alkaa ahistaa. Ahdistuksen eskaloitumiseen olet itse pääsyyllinen, sillä ei niitä negatiivisia ajatuksia kukaan sun päähäsi laita, itse sinä niitä synnytät ja hyssyttelet.
Lapset aistivat herkästi vanhempien epävarmuuden ja pelokkuuden, joten heidänkin takiaan sinun olisi hyvä käsitellä menneisyytesi möröt, vain siten ne jäävät pois kyydistä ja sinä pääset vihdoin eteenpäin, uskallat elää ja jakaa sitä rohkeutta lapsillesikin.
Voit ajatella, että siitä nuoruusajan menetyksestäkin huolimatta sinä selvisit, kasvoit äidiksi ja kasvattajaksi, aikuiseksi ihmiseksi. Sen menetyksenkin ansiosta sinulla on jo enemmän elämänkokemusta kuin monella ikäiselläsi, siispä muuta se voimaksi, älä lannistajaksi.
Maailma on yhtä "pelottava" tai "ihana" meille kaikille, ei vain sinulle ja sinun läheisillesi. Riippuu siitä miten sen valitsee kokea. Jos valitsee pelon ja epävoivon, myös ympäröivä maailma näyttäytyy sellaisena. - Olenkäkipää.
"Kuulostaako teistä, että olen menossa psykoosiin, vai ovatko nämä ahdistus/stressioireita??
Vastaus on että EI TODELLAKAAN.
Jos et olisi lukenut psykoosista mitään niin silloin sinä et edes ajattelisi koko asiaa. Sinä olet vain stressaantunut talon emäntä. Rauhoitu. - Hulluko?
Kiitos vastauksistanne. Sisällissota: mielenkiintoista pohdintaa.
- Olenkäkipää.
"Kiitos vastauksistanne."
Ei kestä. Ilo on puolellamme.
- Inharealisti
Mielen kuormitusta. Kun tarpeeksi on taakkaa harteilla, niin takuulla alkaa jossain vaiheessa olo huonontumaan. Paniikkihäiriö... sekamuotoinen ahdistustila... vai millä nimillä niitä nyt kutsutaan. Se voi olla eri asteinen, lievä tai paha. Paniikkihäiriön oireita on esim. "psyykoosiin" joutuminen, tiedottomaan tilaan joutuminen, kontrollin menettämisen pelko, kuoleman pelko jne.
Älä itse tee diagnooseja, ja äläkä rakenna diagnooseja kirjoittelijoiden ja googletuksen perusteella, vaikka hyvää ja lohduttavaa tekstiä kirjoittavatkin. En tarkoita pahaa, mutta usein täällä näkee kirjoittajia, jotka toki haluaa auttaa, mutta kirjoittelee tekstiä, jonka pääasiana on osoittaa omaa "pätevyyttään" ja haluaa saada kiitosta lohduttavasta "ei huolta" -diagnoosista.
Joskus elämässä kuormitus menee vain liian kovaksi, niin silloin kroppa ja mieli voi asteittain pettää, eikä siihen Suomi24 riitä. Ammattiapu on silloin ehdottomasti paikallaan, että saadaan se oikea diagnoosi, ja oikea hoito. Masennus esim. on hankala ja joskus kavala sairaus. Masennukseen sairastuva/sairastunutkin voi nauraa, olla välillä hyvällä päällä, ja toimelias, ja taas joskus täysin voimaton ja alakuloinen. Ja nämä pahemmat vaiheet voidaan helposti laittaa vain jonkun väliaikaisen piikkiin, vaikka todellisuudessa masennus tms. sairautena on voimistumassa ja itse hiipivä sairaus jää toteamatta. Ajoissa juttelemaan ammattilaisten pakeille, eikä sitten vasta kun alat olla luuta ja nahkaa ja lapset viittävaille huostaanotettuna tms ikävää.
Vaikka omia diagnooseja ei kannata lähteä tekemään, kannattaa silti tarvittaessa ottaa käsittelyyn nykytilanne, että miten se vaikuttaa omiin fiiliksiin. Me eletään aikaa missä korostetut moraalit ja etiikat, lait, säännöt, asetukset, kasvavat vastuut, hektisyys, vähäiset rentoutumishetket, huono unenlaatu jne. on meille rasite. Ei siinä ole mitään outoa, että masennus, paniikkihäiriöt, ahdistukset jne. on yleistynyt. Kuormittavan elämän päälle kun alkaa oireilemaan, niin siitä tulee äkkiä tuskainen kierre, josta ei välttämättä osaa lähteä oikeaa kautta tarpeeksi ajoissa ulos.
Olet ilmeisesti kokenut varsinaisesti ensimmäisen kerran todellisen kuormituksen voiman. Tämän kirjoituksen taustana oli nykyisen avopuolisoni kokemukset, kun hän väsähti elämän kovuuteen. Hän on kolmen lapsen äiti, ja haki apua onneksi ajoissa. Ja päinvastoin, kuten huolesi ilmaisit, hänen avunhakunsa koettiin positiivsena ja vastuullisena tekona lastenkin kannalta. Ei ollut puhettakaan, että alettaisiin epäilemään hänen kyvykkyyttään kasvattaa lapsia oikein. Sen sijaan tarjottiin apua paikasta, jossa lapset voivat olla useitakin öitä, jotta äiti saa levätä.
Lapset sitten menivät, vastahakoisesti kylläkin, ko. paikkaan ja oli siellä kuukauden päivät. Pari kertaa viikossa hän kävi tapaamassa heitä. Kuukauden aikana avopuolisoni sai levätä ja hoitaa samalla keskeneräisiä asioita. Kuukauden aikana lähes kaikki ahdistus, alakuloisuus, luovuttamishenki, paniikit jne oli hävinnyt. Sen jälkeen hän on käynyt n. kerran 2-3 kuukauden välein tapaamassa psykologia kontrollimielessä.
Mieli on monimutkainen elin mikä tarvitsee joskus monimutkaista hoitoa ja siihen ammattiapu ajoissa on parasta mitä voi saada. - The Artist
Mietipä Aloittaja ihan vakavasti jotain taidemuotoa jonne pääset purkamaan ajatuksesi ja tunteesi, sitä kutsutaan sublimoimiseksi.
Suosittelen, kokemusta on. - Ahdistusoire
Ilman muuta olet terapian tarpeessa. Olisit ollut jo kauan sitten. Turhaan olet tukahduttanut itseesi valtavia tunteita, joista nyt oireilet. Muista, et mene psykoosiin, vaan pelkosi on normaalia. Sinulla on ahdas mieli, joten se pursuilee yli. Annan sinulle pieniä itsehtovinkkejä: ekaksi, soita pikaisesti aika psykologille työterveyteen, opiskeluun tai terveyskeskukseen. Sinulla täytyy olla kolme kuukautta jatkunut hoitosuhde ja kaksi psykiatrin arviokäyntiä, jotta pääset kelan tukemaan terapiaan. Suosittelen sinun harkitsevan vakavasti terapiaa. Sinulla on trauma mitä ilmeisemmin, lisäksi olet valtavan ahdistunut ja saat lieviä paniikkikohtauksia. Toinen hoitokeino on omega3, hae apteekista sellaisia tabuja, joissa aineet ovat puhtaita ja niitä on paljon per tabletti. Käy päivittäin vähintään kävelyllä. Ala urheilemaan jos et urheile. Vältä rajuja ja agressiivisia liikuntamuotoja, vaan valitse sellaisia, joissa mieli saa levätä ja keho nauttii. Esim jooga, balance, tanssit tms. Lähde muuttamaan perustapojasi, jotka kuormittavat sinua...
Annan tällaisia vinkkejä siksi, että minulla on menossa vastaava vaihe, eri syistä. Olen hoitosuhteessa tällä hetkellä, syksyllä aloitan terapian. Olen perheellinen, muutaman lapsen äiti...suosittelen, että luet kaksi kirjaa: Kun tiikeri herää, trauma ja toipuminen (Peter A. Levine) sekä Rakkaus ratkaisee, varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehittymiselle (Sue Gerhardt).
Yleensä pelot ja ahdistukset lähtevät omista sisäisistä traumoista ja kokemuksista. Pedofiliaepäilyksesikin on hyvin luonnollinen. Onhan media nostanut valtavasti esille tällaisia uutisia viime aikoina (vanhoillislestaadiolaisuus, Anneli Auer jne). Olet ilmeisen herkkä ja haavoittuvainen ihminen. Kohtaa myös se tosiasia, että lasten ongelmat johtuvat kotoa, esim minä itse oireilen oman äidin passiivisuutta, ehdollistavaa tapaa antaa rakkautta jne. Hän on käynyt minun lapsuuteni ja nuoruuteni aikana pari masennusjaksoa läpi. Minä kärsin siitä, olen kärsinyt pitkään. Eritoten äidin mieliala vaikuttaa lapsiin.
Voimia sinulle! - Rebel Yell
Joskus aikaisemmin 1900-luvulla vanhempia ja usein erityisesti äitejä syyllistettiin lapsen ongelmista ja jopa skitsofreniasta. Tämä kuitenkin ehkä havaittiin sellaiseksi toimintatavaksi, että se syyllistää äitiä. Niinpä nykyisessä psykiatriassa ollaan menty siihen, että *lapsen* aivoissa on häiriö, sairaus, kemiallinen epätasapaino tai muuta sellaista. Koko perhe saattaa mennä lapsen kanssa tapaamaan asiantuntijoita, jotka sitten tutkivat tätä lapsen "sairautta" tai "kemiallista epätasapainoa". Tähän lapsen ongelmaan sitten lääkäri määrää lääkkeitä, toki lääkäri voi hieman myös keskustella vanhempien kanssa lapselle parhaiten sopivista lääkkeistä. Tavallaan lapsesta siten tehdään syntipukki.
Mielestäni tavallaan molemmat lähtökohdat ovat vääriä. Suomen Tornion Keroputaalla on käytössä hoito-ohjelma, jossa psykoosi- ja skitsofreniasairauksia hoidetaan Avoin dialogi -menetelmällä (englanniksi Open Dialogue). Tähän liittyy se, että heti oireiden alettua koko perhe kutsutaan koolle ja ongelma nähdään enemmän ongelmina sosiaalisessa interaktiossa, ei kenenkään henkilön pään sisällä olevana "sairautena". Lääkkeitä ei tuputeta vaan niiden käyttöä pyritään rajoittamaan ja niiden käytöstä keskustellaan potilaan kanssa. Tulokset? Keroputaan malli tarjoaa melkein koko länsimaiden parhaat tulokset potilaiden paranemisessa. Tällä hetkellä Yhdysvalloista ja muualta maailmasta matkustaa tutkijoita Keroputaalle tutkimaan heidän käyttämää malliansa.
Onhan se vähän noloa, että suomalaisena ei ole kuullutkaan mistään Keroputaan mallista, vaan siihen törmää sitten jostain yhdysvaltalaisista lähteistä. - BOOM!
"Onhan se vähän noloa, että suomalaisena ei ole kuullutkaan mistään "
.. muusta kuin lääkepommituksesta henkiseen pahoinvointiin.
Lääkepommeja sinne ja lääkepommeja tänne.
"Minulla on huono olo!" -Lääkkeitä naaman PUM!
"Minusta tuntuu siltä että.." -Lääkkeitä naamaan PUM!
"Minä olen ihastunut tähän yhteen mutt.." -Lääkkeitä naamaan PUM!"
-Minä olen sitä mieltä ett" -Lääkkeitä naamaan PUM!"
"Min.. "-Lääkkeitä naamaan PUM!"
"Minusta tuntuu että minun lääkärini.."-Lääkkeitä naamaan PUM!"
"Minulla on tavallaan ihan hyvä olo mutt.."Lääkkeitä naamaan PUM!"- tosi hyvin sanottu :
HAHHAHAH! :D
- Äiti minäkin
tosi hyvin sanottu : kirjoitti:
HAHHAHAH! :D
En jaksanut luke noitten muiden kommentteja.Mutta oma viisauteni sanoo että olet aivan hyvä äiti.On aivan luonnolista että kun lapsi oireilee nii kaikkea sitä tulee mieleen.Olet vain oma itsesi myös ammatti hoito henkilöstön kanssa.Uskon että ne kyllä huomaavat sinun ajattelevan vain lapsesi parasta.Pyri saamaan ja vaadi tilanteesi tukea ja opastusta. Useilla meistä tulee elämässä tilanteita joista emme omin neuvoin selvitä.On hyvä että ette ole yksin ongelmien kanssa.
Me äidit olemme armottomia itselemme ja syyllistämme itseä kun lapset epäonnistuu elämässä.Mutta ei mekään olla virhettömiä ,mutta parhamme kyllä yritämme.Uskon että Sinunkin ongelmiin löytyy ratkaisu ajan kanssa .Älä luovuta vaan ,ota tavoiteeksi että kesän aikana edes yksi asia kohentuu.Aivan kaikkea ei kerralla tarvitsekaan saada kuntoon. - Huono äiti olet.
Äiti minäkin kirjoitti:
En jaksanut luke noitten muiden kommentteja.Mutta oma viisauteni sanoo että olet aivan hyvä äiti.On aivan luonnolista että kun lapsi oireilee nii kaikkea sitä tulee mieleen.Olet vain oma itsesi myös ammatti hoito henkilöstön kanssa.Uskon että ne kyllä huomaavat sinun ajattelevan vain lapsesi parasta.Pyri saamaan ja vaadi tilanteesi tukea ja opastusta. Useilla meistä tulee elämässä tilanteita joista emme omin neuvoin selvitä.On hyvä että ette ole yksin ongelmien kanssa.
Me äidit olemme armottomia itselemme ja syyllistämme itseä kun lapset epäonnistuu elämässä.Mutta ei mekään olla virhettömiä ,mutta parhamme kyllä yritämme.Uskon että Sinunkin ongelmiin löytyy ratkaisu ajan kanssa .Älä luovuta vaan ,ota tavoiteeksi että kesän aikana edes yksi asia kohentuu.Aivan kaikkea ei kerralla tarvitsekaan saada kuntoon."En jaksanut luke noitten muiden kommentteja."
Mene sitten muualle.. Kuullostat muutenkin siltä että olet todella huono äiti.
- syvä mielj
samanlaisia asioita liikkuu minulla päässä. olen jo yli viis kymppinen ja leski. yksi lapsi kuollut ja syyllisyys vainoaa joka hetki. minua on aina syytetty ja arvosteltu sekä maailma- että uskovaisten taholta. yöt pahimpia ja syön välillä unilääkkeitä. mulla työtä ja lapset asuu muualla joskin joku välillä kotona tilanteista riippuen. herkät ihmiset ovat tällaisia kuormien kantajia ja saavat aina moitetta päälleen. en ole enää tekemisissä ihmisten kanssa mut siitäkin moititaan. tyossä käyn jopa kahdessa paikassa ja olen sieltä saanu kiitosta sosiaalisuutrni vuoksi ja ahkeruuteni myös, mutta en muilta. joskus olen ollut hoidossa väsymyksen takia mutta en enää vuosiin. mun paikka on olla muita varten vaik sit haukkuma alustana että muut saa purkaa pahaa oloaan. en osaa vastata sinulle. laita kädet ristiin ja pyydä että taivaan isä ottois huolet pois hetkeksi. hän tietää kaiken oikein.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341967Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29959- 69866
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?260740Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65726- 10709
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132680- 79665
- 26659
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.205652