En luota enää mieheni rakkauteen

Meillä alkoi tuollainen kausi viime syksynä. Puheenaiheet hiipuivat, läheisyys katosi, seksi väheni miltein olemattomiin. Miehestä tuli jotenkin välttelevä. Itse tressaannuin kovasti tilanteesta ja riideltiin aika ajoin paljonkin. Jotenkin tuntui, että se riitely oli ainut jolla toiseen sai kontaktia. Eikä aina silläkään.

Mies myös muuttui tosi paljon, kiinnostus perheeseen ja käyttäytyminen minua kohtaan. Itse olin kiukkuinen kauhean stressin vuoksi jne. Välillä mies oleviaan yritti olla paremmin, mutta ei siitä mitään tullut.

Pari kuukautta sitten mies jäi kiinni noin puolen vuoden suhteesta. Se kyllä selitti kaiken melkoisen hyvin. Itse en sannut epäillä sellaista yhtään. Aivan pienestä jutusta kävi suhteensa ilmi.

Toivottavasti teillä olisi kyse vaan hankalammasta ajasta parisuhteessa, eikä mitään kolmansioa osapuolia.

Mekin oltiin se "unelmapari", joten kaikki ovat olleet aivan puulla päähän lyötyjä. Mies varsinkin viimeisen päälle perheelleen omistautunut, loistoisä ja mitä huomioivin aviomies. Kunnes kaikki muuttui!

Voisko teitä auttaa parisuhdeterapia? Puhutteko avoimesti tunteistanne ja suhteenne ongelmista? Jos sellaisista jompi kumpi on huono puhumaan, niin vois auttaa kun kävisitte jonkun kanssa niistä juttelemassa.

"aloitan herkästi turhia tappeluita ja saan mielettömiä raivareita, joita mun on vaikea hallita"

Toi on paha, todennäköisesti paljon pahempi kuin kuvittelet.

Oletko pyytänyt joka raivarin jälkeen anteeksi? Oletko hakenut apua ongelmaasi?

Kuulostaa niin tutulta. Aivan kun olisit kertonut minun elämästäni/ suhteestani.

Niinpä, parisuhteet on hanurista, huonoja puolia paljon enemmän kuin hyviä.

Meilläkin mies on muuttunu ilkeäksi ja ei enää auta ja ei uskalla ees aina pyytää apua asioihin. Ennen oli hyvä ja auttavainen. En ole mielestäni tehnyt mitään väärää, tästä olen jopa kysynyt. Kaikki ok, mut mies on kuulemma väsynyt. Minäkin olen vaan sitä ei oteta huomioon.
Olen stressaantunut monen tekijän summasta ja mies on yksi niistä syistä. En luota hänen sanomisiin kun on tullut sanomaan sellasista asioista jotka hetki sitten olleet okei. Hirveää syyllistämistä millon mistäkin jopa mun työ on väärää.
Raha on yks kiistan aihe, sitä en tienaa tarpeeksi ja lapset kuluttaa liikaa.
Itse en mielelläni riitele, koitan pitää asiat sisälläni. raivoan ja huudan sitten itekseni.
Mietin että onko tämä meidän unelma avioliiton loppu vai mikä tässä mättää????