Olkaa kilttejä ja lukekaa vaikka en osaakkaan selittää mitä haluaisin ja vaikka teksti on sekavaa...
Tähän alkuun, että olen vasta 13 vuotias.
Rakastan, tai varmaan enemmänkin rakastin kirjoittamista. Olen aina halunnut kirjoittaa jotain tarinoita. En tiedä miten aloittaa ja välillä jään tuijottamaan tyhjää valkoista näyttöä, koska en vain osaa aloittaa. Olen, siis luultavasti ainakin jonkinsortin perfektionisti joka ei kuitenkaan osaa pilkkuja sijoittaa tai tiedä yhdyssanoja. Tiedän että ne pitäisi opetella ennenkuin voin edes kuvitella tekeväni kunnollista ja oikein kirjoitettua tarinaa.
Mulla on ollut vähän ongelmia koulunkäynnin kanssa ja niin eteenpäin. Nykyään käyn juttelemassa kaikista asioista mutta se, mitä en vielä ole kertonut, tai ainakaan en muista kertoneeni on se, että en tavallaan... En edes tiedä miten sen voisi sanoa... En tunne mitään enään. Tein juuri masennus testin ja sen mukaan en ole masentunut. ( Tein sen siis siellä keskustelussa) Kavereita ei enää ole koska emme vain tule enää toimeen. Tai oikeastaan koskaan tullutkaan vaan olen aina vain kulkenut heidän seurassaan, etten olisi yksin. Tuntuu kun minulla ei olisi tunteita ja niin eteenpäin. No sanotaan nyt vain samanlailla kun pari viikkoa sitten laitoin yhdelle ihmiselle että minusta on tulossa jonkinlainen tunteeton paskiainen. Mikään ei jaksa kiinnostaa olen ylipainoinen ja paino ei lähde millään. Nyt en jaksa edes syödä mutta syön silti suruuni?? Mitä ihmettä?
Haluaisin sisällyttää näitä ongelmia kirjoittamaani, mutta silti haluan tarinan jota alkaisin kirjoittaa olevan joko fantasiaa ja/tai kauhua. En oikein osaa silti keksiä minkäänlaista juonta. Kaikki mitä keksin, on jotain vanhan ajan juttuja.
Voin toki lisätä sen mitä noin viikko sitten isällä ollessani kirjoitin. Se ei ole hyvää ja koska halusin siihen alkuun monta asiaa niin se saattaa pomppia aiheesta toiseen niinkuin tämäkin teksti... Tarina jota haluaisin aloittaa kirjoittamaan olisi sellainen joka on nykypäivää mutta jos yritän keksiä nykypäivään, niin se on vain kopio lempikirjastani yön talo kirjasta... Jos mietin jotain muuta nykypäivään sijoittuvaa tarinaa, niin ne ovat niitä vammaisia kirjoja joita olen lukenut.
Nyt tätä kirjoittaessa ajattelin/ajattelen että voisin toki kirjoittaa omasta elämästäni mutta vaihtaisin nimen ja ehkä jopa ikääni. Lisäisin asioita, ehkä jopa murhia en tiedä. Onko minusta tulossa jotenkin synkkä tai jotakin? Huoh.
Kirjoitin koulussa ennen lomaa siitä että pelkään että alan satuttamaan itseäni... Tuntuu että muutun päivä päivältä. En ole ollut ulkona koko loman ainaka. Kuuntelen musiikkia ja pelaan pelejä ja sitten yöllä kun ei väsytä vielä, tuijotan seinää ja taulua jossa on pariisi. Olen alkanut olemaan aina vain oudompi.
TIEDÄN ettei tämä oikeastaan edes kuulu tänne, enkä edes tiedä mihin pyydän apua. Haluan kirjoittaa mutta ikäänkuin jokin estäisi tai jotain. Osaan perus sanat mutta kun on näitä kaikkia impulsiivinen ja näitä, niin en tiedä mitä ne tarkoittavat. Olen kuin jossain tynnyrissä kasvanut. Minulla on TODELLA vähän itseluottamusta jonka takia en käy ulkona, ja jos käyn ( en enää käy ) niin olen metsässä.
Jos nyt kysyisin, että auttaisiko että kirjoitan tavallaan itsestäni j elämästäni, mutta lisään siihen kaikkea mitä päähän pälkähtää? Tulisiko siitä hyvä, vai vain jotakin... En tiedä... Aargh! MIKSI en osaa selittää YHTÄÄN mitään koskaan...
Huos haluan taas innostukseni yms kirjoitusta kohtaan palaamaan.
Okei. Mitä minun tähän alkuun pitäisi tehdä. Lukenut olen jostain että voi tehdä käsitekartan siitä mitä tapahtuu. Mitä muuta?
Nyt tuli yhtäkkiä yksi idea mutta se tulisi olemaan sekava laitan sen idean tähän...
13 vuotias tyttö joka menettää ystävänsä ei jaksa enää. Kuuntelee äidin huutoa likaisesta ja epäsiististä huoneesta ja muusta vastaavasta. Hän joutuu jonkinsortin nuorisokotiin joka ei kuitenkaan ole nuorisokoti vaan jokin fantasia paikka ( voi tsiisus) Siel ois niiku pahoja tyyppejä... Eka se tuntis olevansa kotona mut sit kaikki muuttuu ja se haluu pois. Sil tulee yht äkkiä suuret voimat ( Elementit ) ja ne tyypit siel haluu sit siitä jotain ( En tiiä viellä mitä ). No sitten se häippäsee sieltä ja ne pahat tyypit ettii sitä. Se opettelee taistelee ja käyttää niitä voimiaan.
Se tapaa muita tyyppejä joil on kans elementtien voimia ja ehkä jotai muutaki... Nekin on lähteny sieltä, ja ne haluu tappaa ne. Jotenkin toi päähenkilö alkaa tuntee taas ittensä hyväks tyypiks ja näin. sit se tietty rakastuu johki tyyppii. ( varmaa aika moneenkin :D )
No jotain tollasta... Haha aika surkea :D Paljon muokkausta ehkä siitä jotain tulee :) No mutta mitä mun siis kannattas täs alus miettii ja tehä ennen kirjottamista? KIITOS JOS AUTATTE TAI EDES LUITTE!!
Miten aloittaa kirjoittaminen?
20
1176
Vastaukset
- lkjf lsdkfj
Sinä olet nuori ja myllerryksessä, ja hyvä jos käyt juttelemassa jonkun kanssa, kuten ilmeisesti käyt. Nuo epänormaaliustuntemukset ja muut kuuluvat ikään, mutta niistä on hyvä päästä juttelemaan kasvokkain jonkun kanssa, joka osaa laittaa asiat paikalleen ja tukea sinua.
Tällä hetkellä sinun ei kannata ottaa kirjoittamisesta uutta stressiä. Älä välitä oikeinkirjoituksesta, sivistyssanoista, siitä miten pitäisi tai ei pitäisi kirjoittaa, vaan kirjoittelen ihan kuten se tulee ja hyvältä tuntuu.
Tsemppiä elämääsi, ja roiku vaan edelleen kavereittesi perässä, niin tekee moni muukin nuori, ja aikuinenkin. Ei aina ja joka hetki ole sellaisia erityisiä ystävyyssuhteita, mutta sekin riittää että on rupatteluseuraa :)
Äitisi rakastaa sinua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, ja haluaa onneasi, ja hänen puoleensa olisi hyvä sinun kääntyä, mutta ei se aina äideillä ja tyttärillä helppoa ole se kommunikointi, sen me useat kokemuksesta tiedämme. Äitinä ehdotan, että mene joskus ja anna äidillesi ylimääräinen halaus ja sano että pidät hänestä kovasti.- ApuaKaipaava
En pysty ees puhumaan äitin kans joten ei tuu onnistumaan. Kun oon kavereitten kans ni on kokoajan ihan kamala hiljaisuus joten pakko vitailla jotai iha tyhmää et ois ees jotai...
Kirjottaminen vois kyl varmaan auttaa ja varmaan auttaiskin...
Ja tost äitist viellä, ni ei se kuuntele ees mitä puhun sille... Se on vaan koneella ja siel juttelee miesten kans ( äiti ja iskä eronnu siis )
Näitä juttelu juttuja ollu niin kauan jo että huhhuh... Joka käynnin jälkeen tuntuu et menetän osan OIKEESTA minästä... Jokasen käynnin jälkeen oon tuntenu kauheeta raivoo mut en enää... Iskää mä oon AINA inhonnu iha saakelisti, ja nyt jotenkin en suuttunu enää yhtään tai siis niinkun ennen ei tehny mieli lyödä sitä lujaa eikä mitää sellasta... mut silti en TUNTENU mitään. Siis en tunne niinku suruu rakkautta mitää sellasta... joo mä itken mut ei sil oo syytä. ku itken mun päässä ei ole yhtään ajatusta... tai ei siel oo oikeestaan koskaan.
:S - lsdjf lksjf
ApuaKaipaava kirjoitti:
En pysty ees puhumaan äitin kans joten ei tuu onnistumaan. Kun oon kavereitten kans ni on kokoajan ihan kamala hiljaisuus joten pakko vitailla jotai iha tyhmää et ois ees jotai...
Kirjottaminen vois kyl varmaan auttaa ja varmaan auttaiskin...
Ja tost äitist viellä, ni ei se kuuntele ees mitä puhun sille... Se on vaan koneella ja siel juttelee miesten kans ( äiti ja iskä eronnu siis )
Näitä juttelu juttuja ollu niin kauan jo että huhhuh... Joka käynnin jälkeen tuntuu et menetän osan OIKEESTA minästä... Jokasen käynnin jälkeen oon tuntenu kauheeta raivoo mut en enää... Iskää mä oon AINA inhonnu iha saakelisti, ja nyt jotenkin en suuttunu enää yhtään tai siis niinkun ennen ei tehny mieli lyödä sitä lujaa eikä mitää sellasta... mut silti en TUNTENU mitään. Siis en tunne niinku suruu rakkautta mitää sellasta... joo mä itken mut ei sil oo syytä. ku itken mun päässä ei ole yhtään ajatusta... tai ei siel oo oikeestaan koskaan.
:SMinä suosittelen, että tulostat tämän keskustelun ja näytät sille kenen kanssa käyt juttelemassa, tai sitten otat todella härkää sarvista ja näytät sen äidillesi.
Luen rivien välistä, että äitisi on nyt omassa hankalassa elämäntilanteessaan. Vanhemmilla ei aina ole aikaa lapsille, eivätkä he huomaa että lapset sitä tarvitsisivat. Sinun pitää huomiota ja huolenpitoa kuitenkin vaatia. Jos et äidiltäsi voi sitä vaatia, niin keneltä tahansa vastuulliselta aikuiselta. Olet aivan liian nuori kantamaan mitään taakkoja yksin.
Huomaan että olet fiksu ja erittelykykyinen nuori naisenalku, ja uskon että selviät tämänhetkisistä ongelmistasi. Älä vähättele äläkä mitätöi itseäsi. Mutta pyydä, VAADI tukea.
- Lancelot
Ala pitää päiväkirjaa, siitä hyötyvät niin kirjoitelmasi kuin pääsikin.
Ei ole mitään määrättyä tapaa, millaista tekstiä pitäisi suoltaa tai millä tapaa. Useimmat sanasepät takovat tarinoitaan motiivinaan vain mielensä aukominen ja tarve päästää ajatuksia ulos.
Mitä noihin sosiaalisiin ongelmiin tulee... No, niille voi aina tehdä jotain. Miltä kuulostaisi uuden harrastuksen aloittaminen? Olet vielä siinä iässäkin, että ei ole ollenkaan myöhäistä hypätä seurojen tarjontaan.
Tsemppiä! - dfdfgfd
Kerrot, ettet tunne mitään, mutta kirjoituksesi perusteella tunnet todella voimakkaasti ja ainakin seuraavia tunteita: ahdistusta, epätoivoa, riittämättömyyttä, epävarmuutta, pelkoakin. Ehkä ongelma on enemmänkin siinä, ettet tunnista tunteitasi, joita tunnet. Et osaa sanallistaa niitä, jos sinulla ei ole nistä ennen ollut niistä kokemusta. Tuo koko kirjoituksesi, jonka kirjoitit tähän keskusteluun kertoo tunteistasi. Siinä kerrot koko ajan miltä sinusta tuntuu. Sinusta siis tuntuu siltä, ettei sinusta tunnu miltään. Se siis tarkoittaa, että sinusta tuntuu tyhjältä. Miksi sinusta tuntuu tyhjältä?
Olet kolmetoistavuotias ja se on yksi ihmiselämän haastavin ikä, sillä olet muuttumassa lapsesta nuoreksi naiseksi. Kaikki tuntemuksesi ovat aivan normaaleja ja kuuluvat tuohon vaiheeseen. Kirjoita esimerkiksi päiväkirjaan kaikesta mitä mieleesi juolahtaa. Jos jokin asia tuntuu sellaiselta, ettet kehtaa siitä edes kirjoittaa, kirjoita silti, se helpottaa. - ApuaKaipaava
Harrastuksiin ei ole rahaa kun just ja just on ruokaan rahaa...
Oon ittekkin miettinyt et en tunnista tunteita enkä tunnistakkaan. Musta tuntuu tyhjältä mut miks, sitä en tiiä...
Taino... Menetin vähä yli vuosi sitten yhen todella hyvän ystävän.. Tai jotain sinneppäin... Ei koskaa oltu nähty livenä mut meillä oli aina todella kivaa...
Mulla on sen mese mut se ei käy siel ja kaipaan sitä tosi kovasti.
Se sai mut tuntemaan jotenkin hyväks tai jotain.
Toi päiväkirja ois muuten hyvä mut ei oo hyvää paikkaa piilottaa sitä koska täällä sitä luettas... Ja mitä sinne kirjottasin? En koskaan lähe kotoo pois. Kaikki mitä kirjottasin olis vaan sitä samaa mitä tohon kirjottasin... Olisko siitäkään mitään apua?
En voi luottaa enää aikusii en yhteenkään...
Vittu kun opekin meni saakeli soikoon luokalle sanomaan että mule PITÄÄ olla kilttejä koska mulla on vaikeeta... No kaikki sitten ESITTI mun ystävää joka oli iha perseestä. SEKÖ MUKA OLI VITTU PALVELUS??? ETTÄ KAIKKI ESITTÄÄ YSTÄVÄÄ??? Ja miks helvetis mä tänne kirjotan? Täs ei oo kertakaikkiaan mitään järkee. No kiitos kuitenkin et autatte... Kai. Varmaan kaikki on aina esittänykkin vaan mun ystävää... Esim se toine "kamu" Voi huoh...
Eli joo tän piti olla kirjotukseen liittyvää keskusteluu... Haha :D- jsdf lkdjf
No ei varmasti kirjoittamiseen liittyvää, mutta elämään, ja elämähän kirjoittajia kiinnostaa. Toivottavasti olet saanut edes vähän lohtua näistä vastauksista. Lähetämme varmaan yksi ja toinen lämpimiä ajatuksia sinulle, ja huomenna: lähde käymään ainakin kävelyllä. Fyysinen liikkkuminen purkaa myös henkisiä paineita, sen me vanahat ihimiset tiedämme.
- ApuaKaipaava
jsdf lkdjf kirjoitti:
No ei varmasti kirjoittamiseen liittyvää, mutta elämään, ja elämähän kirjoittajia kiinnostaa. Toivottavasti olet saanut edes vähän lohtua näistä vastauksista. Lähetämme varmaan yksi ja toinen lämpimiä ajatuksia sinulle, ja huomenna: lähde käymään ainakin kävelyllä. Fyysinen liikkkuminen purkaa myös henkisiä paineita, sen me vanahat ihimiset tiedämme.
Jos mä huomenna uskaltautuisin ees tohon mettään ni oishan se ihan jees... :)
Tuntuu kyl et en uskalla tai jotenkin vaan sit mee mut yrtän ja oon kyl kiitollinen et tänne on tullut edes pari ihmistä auttamaan =)
- fdgdfs
Ota se päiväkirja mukaan metsään ja säilytä siellä. Laitat johonkin muovipussiin sen ja työnnät kiven alle ja siellä metsässä voit rauhassa kirjoittaa, eikä kukaan löydä sitä päiväkirjaa, joten ei tarvitse olla huolissaan. Tai sitten voit kirjoittaa päiväkirjaa esimerkiksi tietokoneelle. Word tai open office tiedostoille voi laittaa salasanan, jolloin kukaan ulkopuolinen ei pääse niitä lukemaan. Kirjoita siihen päiväkirjaan ajatuksen virtaa. Näitä samoja asioita, kuin olet tännekin kirjoittanut. Usein, kun asioista kirjoittaa, saattaa yhtäkkiä hoksata jotakin asioita, joita ei olisi muuten tullut ajatelleeksi.
Negatiivisia tunteitakin on hyvä tuntea, eikä niiden tuntemista tarvitse lainkaan pelätä. Ne kuuluvat elämään yhtä lailla kuin iloisetkin tunteet. Ajattele jos päättäisit kirjoittaa tarinan, missä päähenkilö esimerkiksi menettää ystävän, kuten sinä olet joutunut menettämään. Sinun pitäisi osata kirjoituksessa kuvata päähenkilön tunteita, sitä, miltä ystävän menettäminen hänestä tuntuu? Ja senhän sinä nyt osaisit kuvailla ja kertoa, koska olet sen itse kokenut, etkö vain? Ja sama pätee kaikkiin muihinkin kokemuksiin.- ApuaKaipaava
No nyt aloin jo kirjottamaan päiväkirjaa tai jotain sen tapasta... Jos se sitten auttaakin :)
Toi mettä on oikeestaan vaan sellanen no joo siel käy moni ihminen koirien kans ja sillai... :)
Jos asuttas viel siel omakotitalol ni voisin. Siel on aika iso mettä minne menin TOSI usein :) Siel ei käyny suunnilleen ketään koskaan ja siel oli vaan nii mukavaa aina :)
Enää en viitti sinne mennä vaikka ei pitkä matka oliskaan. Pistän ton sitten vaan sängyn patjan väliin tai jotain.
Kummallista et mul on tosi hyvä olo etten oo enää kenenkään kaveri mut siltikin muhun sattuu... Mut kaikki tää vaan kuuluu elämään. Elämä ei koskaan oo täydellistä.
Mut en tiiä miks tänkin tänne kirjotan mut eipä sekään kovin mukavaa ole että melkeenpä no ei uhkailla mut... muistutetaan koko ajan, että mulla on sairaus jota täytyy hoitaa ( diabetes ) ja et jos en ala käymään koulussa nyt sitten yläasteelle mentäessä ( mitä jopa pelkään ) et mut laitetaan sairaalaan johkin... No en muista minne mut sinne kuitenkin johki ei kai masentuneiden mut joidenkin sellasten kans 2-3 viikoks ja on kans puhuttu uusista vanhemmista... Ihan kamalaa kuulla tollasta ja kun mulle on sanottu näitä, niin en ole pystyny lähtemään kotoo minnekään mist on tullu lisää ongelmia... vähä ennen koulun alkua pitäs mennä johkin diabetes leirille missä pitää itse itteään piikittää tai vaihtaa kanyyli yms ja pelkään sitä kanyylin vaihtoo ihan sairaasti.. tai sitä piikkiä. Mua aina pyörryttää ja yritän ettei sitä vaiheta 3 päivän välein miten sitä kuuluis jonka seurauksena sokerit heittelee jonka takia myös tunteet menee vähän erilaisesti (?) ja väsyttää minkä takia ei jaksa nousta sängystä. Plus siellä sitten joudun parin vieraan ihmisen kans samaan huoneeseen ja häpeen itteeni niin etten kertakaikkiaan pysty siihen... ( itken nyt tääl kun aattelenkin et joudun sinne ) Ihankun kukaan ei ymmärtäs et en vaan voi mennä sinne. Se miten itteni nään estää mua tekemästä kaikkee.
Oon aina ajatellu et ei musta voi kukaan tykätä kun oon tällänen kamala läskikasa mut tossa pari päivää sitten ajattelin sitä poikaa josta puhuin vähän aiemmin...
Se näki millanen oon ja oli silti mun ystävä... Vaikkakin vaan pelissä mut se silti kysy et alkaisinko sen kans ( kuulostan nyt tosi tyhmältä tiedän ) ja nyt kun mietin ni mun paino ei ilmeisesti haitannu sitä sitten yhtään. Se tunsi mut tavallaan tosi hyvin ja sillai... Huoh mul on kauhee ikävä sitä. :(
Huoh ja nyt sitten lässytän siitäkin täällä netissä... Osaisinpä pitää suuni kiinni...
No joo oon nyt hiljaa sitten :)
- fghdhg
Nuo on ihan höpöpuheita nuo tuollaiset, että on kamala läskikasa ja että häpeää itseään ym. Sinun pitää olla ylpeä itsestäsi ja omasta ainutlaatuisuudestasi! Kukaan muu koko maailmassa ei ole samanlainen kuin sinä olet. Ajatteleppa sitä niinpäin!
Tuollaisia samanlaisia poikia kuin se, jonka tapasit pelissä tulee sinulle vastaan vielä monia ja ihan kasvokkain ja oikeassa elämässä. Usko pois! Olet vasta 13-vuotias. Nyt saattaa olla vaikea kuvitella, ja saattaa tuntua että aika kuluu hitaasti ja haluaisi kaikki heti. Itse tunsin samankaltaisia tunteita ollessasi sinun ikäisesi. Enkä voinut kuvitella itselleni mitään hyvää ja ryvin itsesäälissä. Olen usein ajatellut, että kunpa silloin sinun ikäisenäsi, olisin voinut nähdä tulevaisuuteeni ja itseni nyt aikuisena. En olisi varmasti uskonut silmiäni: että minulla on poikaystävä, kiva oma koti, ja työ josta pidän ja että olen onnellinen. Sinun pitää vain luottaa siihen, että tuo voimakas tunteiden myllerrys, joka sinun ympärilläsi on tasoittuu kyllä ajan myötä ja kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen.- ApuaKaipaava
Joo kyllähän joskus mä jonkun tapaan mut kun en ulkona käy nii ei ainakaan pitkään aikaan... Ehkä kun sitten meen yläasteelle :)
Taidan tästä nyt mennä hetkeks kirjottaa :))
- :D?! (gosu nimi)
ikävä kyllä en osaa auttaa :( Mä kun luulin että mun elämä on perseemmin menny ku muilla mutta ei... Onneks oot kertonu jollekkin muule sun tunteistas
- lyydianna00 (gosu)
luin koko tekstin. :) Jos tuntuu, että haluat kirjoittaa, kirjoita vapaasti, vaikka siitä elämästäsi, se olisi mukavaa luettavaa jokaikiselle ihmiselle! Ja siitä oikeinkirjoituksesta... Älä välitä, ne kerkeää korjailla sitten myöhemmin. MUTTA! muista ettet ota mtn. stressiä tuosta kirjoittamisesta, mutta jos se on intohimosi, mikäs siinä?! -anna mennä vaan!
Hyvä myös etä olet puhunut onglemsitasi jonkun kanssa :)
Ihailen ihmisiä jotka siihen uskaltavat, itse en.
IDEA: Voithan kirjoittaa vaikka päiväkirjaa. senkin voi tedä konellaa, voit harjaannuttaa kirjoittamista sillä, sekä purkaa tunteitasi? -vai haluatko kirjoituksesi heti näkyville?:) - vanaha äijänkäpy
No tyttö hyvä. Ei se niin vaikeata ole. Ota vaikka joku valokuva, ja ala kollotella mielessääs mitä ennen sen valokuvan ottamista on tapahtunu ja mitä tapahtuu sen jälkeen. Laita paperille vain parin sanan mittaisa pätkiä siitä mitä mieleen tulee ranskalaisin viivoin, tai vaikka nyt tuo mikä oli lopussa ideana. Sitten kuvailet millä tavalla se tytön väsymys ilmenee, esim: " Hänen oli paha olla. Kaveri johon hän luotti oli poissa ja hänestä tuntui ettei hän jaksa." jne. Vältä jotta että mutta kun sanoja ja pyri lyhyisiin lauseisiin. Välimerkeille ja yhdyssanoille voit viitata kintaalla, ne on äidinkielen tunnille kuuluvaa diipadaapaa josta luovan kirjoittajan ei tarvitse välittää (asia on eri jos haluaa kirjoittaa tätä asiatekstiä.) Mene kirjastoon. Sieltä löytyy hyllymetritolokulla kirjoittajan oppaita joissa annetaan monta pikkuvinkkiä. Suosittelen lämpimästi tätä Stephen Kingin opusta jonka nimee en nyt jaksa muistaa mutta jonka varmasti muistaa kirjastokärppä. Ja lopuksi kirjottaminen on istumalihaksia vaativaa työtä. PAKOTA ittes istumaan joku tietty aika vaikka sen tyhjän ruudun edessä, jos ei tule mitään mieleen niin kirjota siihen ettei tuu taas mitään mieleen ja kirjota siitä. Ernst Hemmingway istu lähes sata päivää, aamusta iltaan saamatta sanakaan lapulle ja poks syntyi vanhus ja meri. Muutoinkin lue mahottoman paljon. Ja funtsi lukemaas. Älä lannistu, kyllä susta vielä tulee. Olit tosi rohkea kun kysyit!
Salvador Dalin kerrotaan aamuisin katselleen välimerellisiä näkymiä ikkunastaan ja huudahtaneen: "Mitähän mahtavaa suuri Dali tänään tekee!" Siinä oivallinen käytäntö meille jokaiselle.
Pätee niin kirjoittamiseen kuin kaikkeen muuhunkin elämässä.
Kun ylipäätään mietit kirjoittamista, olet jo mukana vuosituhantisessa perinteessä, olet jo osa taidetta ja kauneuden tajua, sen etsintää.- ApuaKaipaava
Kiitos taas kaikille jotka on auttanu... :)
Sain tossa eilen ihan mahtavan idean ja ajattelin sitä sitten lähteä työstämään. Nyt on vasta päähenkilö keksitty mutta kyl viel ehtii ne muutkin :) - Pienisuuri neuvoja
Kun luin nämä sinun kertomuksesi ja tuntemuksesi asioita kohtaan (esim. ihmissuhteet), näinpä jopa osan itseäni niissä. Etenkin sen suhteen, ettei tunteita olisi mitään tai ketään kohtaan. Vaikka olenkin sinua useampiakin vuosia vanhempi, en ole ollenkaan sen varmempi itsestäni kuin sinäkään.
Myös minulle on sattunut pahoja asioita (uskallanpa jopa sanoa, että astetta pahempia kuin mitä itse tässä kerrot), mutta usko tai älä, niistä kyllä pääsee yli (tämänkin olet varmasti useampaan otteeseen kuullut, mutta silti). Eikä tarkoitukseni ollenkaan ole vähätellä kokemiasi asioita.
Se, että sinulla on diabetes ja sen tuoma vastuu itsestään ja itsensä hoitamisesta, on ymmärrettävästi jopa pelottavaa. Mutta se ei tee sinusta huonompaa ihmistä!
Ja sitten itse asiaan, kirjoittamiseen :) Itse aloitin kirjoittamisen ollessani sinun ikäinen. Uusi harrastus, kirjoittaminen, lähti lukemisen kautta. Tutustuin itsekseni uusiin kirjoihin ja kokeilin eri genrejä. Kauhua, fantasiaa, dekkareita... Päädyin lopulta fantasian puolelle, jota itsekin nykyisin kirjoitan.
Joten olisiko siinä mitään ideaa, että lukisit ensin muutamia kirjoja lempiaiheestasi (vaikkakin mielesi tekisi kirjoittaa) ja ottaisit pientä vaikutetta niissä käytetystä kielestä ja ulkoasusta, jos se on sinulle tärkeää. Toki alkuvaiheilla kirjoittamisen suhteen ei sanoilla ja oikeinkirjoituksella ole juuri mitään väliä.
Mutta kuitenkin, minun mielipiteeni on se, ettei suoraan omista ongelmista tarvitse kirjoittaa purkaakseen pahaa oloaan tekstiin. Se vain muistuttaa niistä ja saa pohtimaan niitä entisestään. Sen sijaan voit toki tehdä niinkin, että luot henkilön (päähenkilö?), joka on juuri sellainen kuin itse haluaisit olla, ja levität itse kokemiasi tunteita ja kokemuksia sitten hänen kauttaan. Niin voit tehdä itsellesi ns. sielunkumppanin, jolla on samoja "ongelmia", mutta joka ei kuitenkaan ole sinä :)
Kuitenkin, kirjoittaminen on todellakin se, mihin saa purkaa kaikkea, mitä sisällään tuntee. Jopa sen tyhjyyden ja tunteettomuuden. Etenkin minulla on paha tapa tehdä omista päähenkilöistäni tunteettomia pask... Niin, ymmärsitkin varmaan :) Mutta sitten saankin muokata sitä luonnetta parempaan suuntaan tarinan tapahtumien kautta. Kokeile ihmeessä ja muista, ettei oikeinkirjoituksella ole väliä eikä sillä, miten kirjoitat. Kunhan tekstiä syntyy.
Onnea päiväkirjan ja muun kirjoituksen kanssa!
Niin ja vielä noista pojista. Niitä tulee ja menee, ystävänä tai enempänä. Mutta on totta, että pojista saa tuossa iässä rehellisiä ja luotettavia ystäviä. Ei tietenkään päde jokaiseen tapaukseen, mutta hyvin usein näin on. - ApuaKaipaava
Joo huomaan kans tekeväni nyt kaikkiin tarinoihin sen päähenkilön sillai että se on just kauhee tunteeton ja tälläi... Nyt yritän jättää sen puoliks pois ja teen siit puoliks tunteettoman ja sillai. Toki luen koko ajan lisää fantasiaa ( joka on musta parasta varsinkin jos on ripaus romantiikkaa yms ) mutta en uskalla ulkona käydä koska olen 10 kilon päässä 100 kilosta joka on hyyyyyi kauheeta :D nyt alotan elämäntapamuutoksen tekemistä... mut äiti käy välil jotain kirjoja hakemassa :) eihän ne ole just sellasia mist tykkään mut niistäkin saan tosi hyviä ideoita ja kaikkee :D
jos ois mielikuvitusta ni nyt tähän tarinaan mitä olen miettimässä syntyis varmaa tuhansia erikoisia olioita mutta ne kyl taitaa jäädä vaan vampyyreiks ja muihin vastaaviin :D
päiväkirja nyt jäi kahen päivän jälkeen koska se tuntu vaan nii paskalta se kirjottaminen siihen... tai jotain :D
Mulla on lievää?? masennusta :S nyt tuli varmistus... onneks en ainakaan mieti itteni satuttamista tai sellasta ^^ - Anonyymi
Toi juoni oli aivan mahtava!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387765Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381975Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251920- 911643
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801565Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071016- 49930
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4909Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34812