Ei näkynyt Heikki Lahtea Keuruun juhannusjuhlilla

"Vai oli oikein kutsuttu?"

Kyllä, kutsuttu se oli.

kutsuttu oli kirjoitti:

"Vai oli oikein kutsuttu?"

Kyllä, kutsuttu se oli.

Ymmärrän hyvin että joku joilla on vähänkään järkeä,, ei tarvi olla paljon kieltäytyy puhumasta sellaisessa....................

savonarola kirjoitti:

Ymmärrän hyvin että joku joilla on vähänkään järkeä,, ei tarvi olla paljon kieltäytyy puhumasta sellaisessa....................

Joo! Sinä savonarola todellakin ymmärrät hyvin sossun luukun, viinan ja huumeet. Muuhun sinun ymmärrykseis ei sitten riitäkään!

Onko Helluntaiherätyksessä enää evankeliumia?
Itse en ole sitä enää vuosikymmeniin sieltä löytänyt.

Valheprofetioita "tulevasta herätyksestä", eli helluntaiuskonnon kannatuksen noususta kylläkin, mutta ne ovat pelkkiä valheunia.

Helluntaiherätys on kuolemassa. Kuolema alkoi 1980-luvun puolessavälissä, kun hylättiin Jumalan sana ja kaikki hengellinen toiminta keskitettiin "ylistykseen", joka ei sisällä mitään hengellistä, ainoastaan lihanviihdykettä: tansia, haureutta, kaikkia lihantekoja. Ja te luulette olevanne hengellisiä?

Totta on body että kulkee, mutta kun kukaan ei oikeaa sanaa ja anteeksiantoa julista; aamen.

En ole koskaan käynyt Keuruun konffassa. Sain tarpeekseni touhun pimeästä puolesta ja koko Helluntaiherätyksestä vuonna 1982, jätettyäni osan peukalonpäätäni Lehijärven konferenssialueen rakennustyömaalle, monien muiden jättäessä sinne vieläkin enemmän.

On jo yhdentekevää, maksaako "Herra" minulle sitten Taivaassa vai, Helluntaiherätys ei kyllä maksanut yhtään mitään. Muutama vuosi tämän jälkeen erosinkin koko herätysliikkeestä.

eräs joka lähti kirjoitti:

En ole koskaan käynyt Keuruun konffassa. Sain tarpeekseni touhun pimeästä puolesta ja koko Helluntaiherätyksestä vuonna 1982, jätettyäni osan peukalonpäätäni Lehijärven konferenssialueen rakennustyömaalle, monien muiden jättäessä sinne vieläkin enemmän.

On jo yhdentekevää, maksaako "Herra" minulle sitten Taivaassa vai, Helluntaiherätys ei kyllä maksanut yhtään mitään. Muutama vuosi tämän jälkeen erosinkin koko herätysliikkeestä.

Lue lisää

Eikö kannattaisi laittaa taas kadonneen peukalon pään tarina omaksi avauksekseen? Ihan kaikki palstan lukijat eivät ole sitä vielä havainnoinneet. Ties vaikka löytyisi se sormen osanen ja voisit liittyä takaisin kotikirkkoon.

"Tietääkö kukaan, nähtiinkö Heikkiä ehkä Helluntaikansan juhannusjuhlilla?"

Ajatellakin voisi, ennen kuin kysyy.

Hän kuuluu kyseisen Helluntaikansan johtoon, niin miksi olisi ollut jossain muiden juhlilla.

Pe.ku kirjoitti:

"Tietääkö kukaan, nähtiinkö Heikkiä ehkä Helluntaikansan juhannusjuhlilla?"

Ajatellakin voisi, ennen kuin kysyy.

Hän kuuluu kyseisen Helluntaikansan johtoon, niin miksi olisi ollut jossain muiden juhlilla.

Lue lisää

"Hän kuuluu kyseisen Helluntaikansan johtoon, niin miksi olisi ollut jossain muiden juhlilla."

Sen takia kun Keuruulla vietettiin Suomen helluntailiikkeen 100 vuotisjuhlia.

Pe.ku kirjoitti:

"Tietääkö kukaan, nähtiinkö Heikkiä ehkä Helluntaikansan juhannusjuhlilla?"

Ajatellakin voisi, ennen kuin kysyy.

Hän kuuluu kyseisen Helluntaikansan johtoon, niin miksi olisi ollut jossain muiden juhlilla.

Lue lisää

Tuolla sivulla on Helluntaikansan hankkiman toimintakeskuksen avajaisten ohjelma 24.-26.8.2012:

http://www.helluntaikansa.fi/kurssikeskus.htm

"klo 19.00 Hyvän Sanoman ilta, johtaa Heikki Lahti,............"

Ensi Juhannuksena he pitävät helluntailaisten "Juhannuskonferenssin" siellä.

Pe.ku kirjoitti:

Tuolla sivulla on Helluntaikansan hankkiman toimintakeskuksen avajaisten ohjelma 24.-26.8.2012:

http://www.helluntaikansa.fi/kurssikeskus.htm

"klo 19.00 Hyvän Sanoman ilta, johtaa Heikki Lahti,............"

Ensi Juhannuksena he pitävät helluntailaisten "Juhannuskonferenssin" siellä.

Lue lisää

Kappas, pitäisikö mennä katsomaan avajaisiin. :)

Pe.ku kirjoitti:

"Tietääkö kukaan, nähtiinkö Heikkiä ehkä Helluntaikansan juhannusjuhlilla?"

Ajatellakin voisi, ennen kuin kysyy.

Hän kuuluu kyseisen Helluntaikansan johtoon, niin miksi olisi ollut jossain muiden juhlilla.

Lue lisää

Heikkiä ei hypnotisoida eikä mesmeröidä tällä nykyisellä juudeokristillisellä konseptilla. Pitäisi itkeä aina parkuun saakka tätä väkevän eksytyksen ja suuren luopumuksen vyörytystä keskellämme. Mutta mitä sekään auttaisi? Jo kauan sitten helluntaiherätys menetti rakkautensa totuuteen, ja sen seurauksena Jumala miltei loputtoman pitkämielisyyden jakson jälkeen lähetti lopulta väkevän eksytyksen. Näyttää, että kovin vähän on jäänyt uskollisia jäljelle, joista Heikki Lahti on yksi esimerkki.

Tänä päivänä et saa puhua totta vaan juutalaisia taruja. Niinpä aikamiehetkin ovat jalkautuneet kertomaan hempeitä tarinoita vaikka sitten kakkakielellä, jos ei muuten mene "jakeluun". Jos itse olisin puhumassa tuollaisia, laittaisin vielä suurikokoisen vaipan housuihini ja tekisin siihen. Vasta ne rouvat ylistäisivät minua nöyräksi ja niin murtavaksi ja rakkautta tihkuvaksi persoonaksi, että haluaisivat ihan nuolaista. Ja niin tuli nuolaisuoppi "kehiin".

Muistan vielä ajan, jolloin tilaisuuksiin(kokouksiin) mentiin pelolla ja vavistuksella. Koettiin, että Jumala puhuu niissä, eikä vain "leppoisia" vaan myös nuhtelee, varoittaa ja kehoittaa. Nykyään noissa h-kirkollisissa hulinoissa alkaa nukuttaa ja suivaannuttaa jo alun loputtomien ylistyssulkeisten aikana. Koko touhu tuntuu yhtä hölmöltä kuin heinänteko vesisateella(se perinteinen eikä Artturin kamala happokokeilu) .

Yks vaan semmonen vanhan kansan veteraani, joka sai mennä, kun mersupastorit tarttuivat herätysliikkeen puikkoihin.

Hän on Helluntaiherätyksen vielä elossa olevia, vanhoja, tunnettuja saarnamiehiä.
Itsekin lapsena ja nuorena, joskus 1960-70-luvulla tulin tuntemaan hänet puhujana, lastenleireillä ja esim. Katinalan raamattuopiston nuortenleireillä. Onhan hän kaikki vuosikymmenet tehnyt Jumalan valtakunnan työtä, kunnes tulivat sudet seurakuntiin ja aidot evankeliumin miehet saivat väistyä.

Nykypäivän ylistäjillä ei ole aavistustakaan aidosta evankeliumista. Nykyään evankeliumia saakin etsiä esim. lestadiolaisten suviseuroja kuuntelemalla. Aitoa herätyspuhetta, Jumalan sanaa ja armonjulistusta. Niinkuin vielä 40 vuotta sitten oli Helluntaiherätyksessä. (Kunnes sudet tulivat.)

jatkakaa herätystä kirjoitti:

Yks vaan semmonen vanhan kansan veteraani, joka sai mennä, kun mersupastorit tarttuivat herätysliikkeen puikkoihin.

Hän on Helluntaiherätyksen vielä elossa olevia, vanhoja, tunnettuja saarnamiehiä.
Itsekin lapsena ja nuorena, joskus 1960-70-luvulla tulin tuntemaan hänet puhujana, lastenleireillä ja esim. Katinalan raamattuopiston nuortenleireillä. Onhan hän kaikki vuosikymmenet tehnyt Jumalan valtakunnan työtä, kunnes tulivat sudet seurakuntiin ja aidot evankeliumin miehet saivat väistyä.

Nykypäivän ylistäjillä ei ole aavistustakaan aidosta evankeliumista. Nykyään evankeliumia saakin etsiä esim. lestadiolaisten suviseuroja kuuntelemalla. Aitoa herätyspuhetta, Jumalan sanaa ja armonjulistusta. Niinkuin vielä 40 vuotta sitten oli Helluntaiherätyksessä. (Kunnes sudet tulivat.)

Lue lisää

Kunnes sudet tulivat. Huhhuh. Helluntakansalle menee lujaa, kun on vara kirjoitella tuollaista tekstiä uskonveljistä. Jumala armahtakoon näitä mersuttomia (?) saarnamiehiä.

jatkakaa herätystä kirjoitti:

Yks vaan semmonen vanhan kansan veteraani, joka sai mennä, kun mersupastorit tarttuivat herätysliikkeen puikkoihin.

Hän on Helluntaiherätyksen vielä elossa olevia, vanhoja, tunnettuja saarnamiehiä.
Itsekin lapsena ja nuorena, joskus 1960-70-luvulla tulin tuntemaan hänet puhujana, lastenleireillä ja esim. Katinalan raamattuopiston nuortenleireillä. Onhan hän kaikki vuosikymmenet tehnyt Jumalan valtakunnan työtä, kunnes tulivat sudet seurakuntiin ja aidot evankeliumin miehet saivat väistyä.

Nykypäivän ylistäjillä ei ole aavistustakaan aidosta evankeliumista. Nykyään evankeliumia saakin etsiä esim. lestadiolaisten suviseuroja kuuntelemalla. Aitoa herätyspuhetta, Jumalan sanaa ja armonjulistusta. Niinkuin vielä 40 vuotta sitten oli Helluntaiherätyksessä. (Kunnes sudet tulivat.)

Lue lisää

Olihan se möyhevää aikaa, kun mersut ja jopa jatkomersut raijasivat seurakunnissa ja värikkäisiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneet, permanentatut miehenkomistukset kertoivat vuolaasti, mitä Jumala oli tehnyt heidän tilaisuuksissaan. Kyllä oli suuria sanoja suut, silmät ja korvatkin täynnä.
Dokumentteja tapahtuneista ei esitetty, kaikki piti vaan uskoa, ettei olisi rakkaudeton.

Usein nuo huippupuhujat olivat vielä naisiin menevää tyyppiä. Kaikki eivät kykene vastustamaan tuota kiusausta, eivät aina totuudessa pysyvätkään. Yksi kokemus allekirjoittaneen kohdalta.

Etelässä oli talvipäivät, joissa olin mukana 90-luvulla. Ajoin omalla autolla uskonystävien kanssa tuolle paikkakunnalle(en yksilöi). Menimme urheiluhalliin, jossa oli jo tilaisuus käynnissä. Nousin yläparvelle, jossa seisoskeli koko joukko muitakin talvipäiväläisiä.. Äkkiarvaamatta edessäni seisoi tumma ja virtaviivainen, itseäni hyvinkin toistakymmentä vuotta nuorempi, tummatukkainen naishenkilö. Oikea amatsoni, jos saan sanoa. Oli mutkaa, kaarretta ja spiraalia enemmän kuin monen miehen sielu sietää.

Ujona poikana kiusaannuin ja jouduin pienoiseen paniikkiin. Sanoin, että lähden kahvioon, jolloin uusi tuttavuus tuli perässä sillä seurauksella, että ostin kahvit hänellekin. Siinä sitten kuuntelin kuin tuomiolla tuon naisen tarinaa. Koetin änkyttää jotakin minäkin, mutta olin hänen maagisessa otteessaan. Hän tuli kaupungillekin perässäni ja kosketteli olemustani. Se ei totisesti ollut mitään käpälöintiä, vaan hyvin hienostunutta tuhansien hermopäätteiden saumatonta yhteistyötä , joka syrjäyttää järjen ja villitsee suolapatsaankin.

Jumalan pelko kuitenkin voitti niin, etten vastannut hänelle samalla mitalla. Jätin kuitenkin jatkokertomukselle tilaa, kun en selväsanaisesti vastustanut hänen tyyliään. Niinpä, kun palasin kotiini lähes tuhannen kilometrin päähän, soi puhelin(kännykkä ei vielä ollut yleinen). Sama nainen siellä kertoi, kuinka ei saa minua mielestään. Soitot jatkuivat ja pelkäsin, että hän tulee tännekin. Siinä jo anoin, että ethän vaan ilmesty tähän kyläpahaseen. Nainen vastasi, että olisin jo siellä, ellet olisi naimisissa, mutta en minä siitä huolimatta sinua niin helpolla päästä. Järkytyin ja antelin hänelle täyslaidallisen sekä varoitin soittamasta enää muuta kuin äärimmäisessä hengenhädässä ja -vaarassa.

Lääke tepsi, ja se tepsii, jos joutuu tuollaiseen kiusaukseen. Näin saman "Teijan" vuotta myöhemmin Kuopijossa ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan. Ei enää rinnan sormeilua, kevyttä nojaamista tai villiä katsetta. Paremminkin katse oli vähän flegmaattinen. Asukin oli väljempi. Rohkenin kysyäkin, että kuinka sait minut mielestäni. Vastaus oli, että "kahden viikon paastolla ja rukouksella". Kiitos Herralle!, sanoin puolestani minä ja taisin rukoillakin hänen puolestaan. Ei kuulunut enää soittoja.

Jos olisin antanut myötätuulen viedä enkä olisi nuhdellut tuota naista, olisin tehnyt kummallekin karhunpalveluksen. Seuraavana kesänä olisimme hyvinkin saattaneet tepastella Keuruun konferenssissa käsikynkkää ja suunnitella valtavia ylistyskokouksia ympäri maailmaa. Naisella oli kyllä varallisuutta sellaiseen omastakin takaa. Hän sanoi kerran, että tila on ja milli(markka-aika) sijoituksissa eikä käyttörahastakaan ole pulaa. Maistuisiko työ? Osaatko hoitaa hevosen kavioita?

K.P. kirjoitti:

Olihan se möyhevää aikaa, kun mersut ja jopa jatkomersut raijasivat seurakunnissa ja värikkäisiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneet, permanentatut miehenkomistukset kertoivat vuolaasti, mitä Jumala oli tehnyt heidän tilaisuuksissaan. Kyllä oli suuria sanoja suut, silmät ja korvatkin täynnä.
Dokumentteja tapahtuneista ei esitetty, kaikki piti vaan uskoa, ettei olisi rakkaudeton.

Usein nuo huippupuhujat olivat vielä naisiin menevää tyyppiä. Kaikki eivät kykene vastustamaan tuota kiusausta, eivät aina totuudessa pysyvätkään. Yksi kokemus allekirjoittaneen kohdalta.

Etelässä oli talvipäivät, joissa olin mukana 90-luvulla. Ajoin omalla autolla uskonystävien kanssa tuolle paikkakunnalle(en yksilöi). Menimme urheiluhalliin, jossa oli jo tilaisuus käynnissä. Nousin yläparvelle, jossa seisoskeli koko joukko muitakin talvipäiväläisiä.. Äkkiarvaamatta edessäni seisoi tumma ja virtaviivainen, itseäni hyvinkin toistakymmentä vuotta nuorempi, tummatukkainen naishenkilö. Oikea amatsoni, jos saan sanoa. Oli mutkaa, kaarretta ja spiraalia enemmän kuin monen miehen sielu sietää.

Ujona poikana kiusaannuin ja jouduin pienoiseen paniikkiin. Sanoin, että lähden kahvioon, jolloin uusi tuttavuus tuli perässä sillä seurauksella, että ostin kahvit hänellekin. Siinä sitten kuuntelin kuin tuomiolla tuon naisen tarinaa. Koetin änkyttää jotakin minäkin, mutta olin hänen maagisessa otteessaan. Hän tuli kaupungillekin perässäni ja kosketteli olemustani. Se ei totisesti ollut mitään käpälöintiä, vaan hyvin hienostunutta tuhansien hermopäätteiden saumatonta yhteistyötä , joka syrjäyttää järjen ja villitsee suolapatsaankin.

Jumalan pelko kuitenkin voitti niin, etten vastannut hänelle samalla mitalla. Jätin kuitenkin jatkokertomukselle tilaa, kun en selväsanaisesti vastustanut hänen tyyliään. Niinpä, kun palasin kotiini lähes tuhannen kilometrin päähän, soi puhelin(kännykkä ei vielä ollut yleinen). Sama nainen siellä kertoi, kuinka ei saa minua mielestään. Soitot jatkuivat ja pelkäsin, että hän tulee tännekin. Siinä jo anoin, että ethän vaan ilmesty tähän kyläpahaseen. Nainen vastasi, että olisin jo siellä, ellet olisi naimisissa, mutta en minä siitä huolimatta sinua niin helpolla päästä. Järkytyin ja antelin hänelle täyslaidallisen sekä varoitin soittamasta enää muuta kuin äärimmäisessä hengenhädässä ja -vaarassa.

Lääke tepsi, ja se tepsii, jos joutuu tuollaiseen kiusaukseen. Näin saman "Teijan" vuotta myöhemmin Kuopijossa ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan. Ei enää rinnan sormeilua, kevyttä nojaamista tai villiä katsetta. Paremminkin katse oli vähän flegmaattinen. Asukin oli väljempi. Rohkenin kysyäkin, että kuinka sait minut mielestäni. Vastaus oli, että "kahden viikon paastolla ja rukouksella". Kiitos Herralle!, sanoin puolestani minä ja taisin rukoillakin hänen puolestaan. Ei kuulunut enää soittoja.

Jos olisin antanut myötätuulen viedä enkä olisi nuhdellut tuota naista, olisin tehnyt kummallekin karhunpalveluksen. Seuraavana kesänä olisimme hyvinkin saattaneet tepastella Keuruun konferenssissa käsikynkkää ja suunnitella valtavia ylistyskokouksia ympäri maailmaa. Naisella oli kyllä varallisuutta sellaiseen omastakin takaa. Hän sanoi kerran, että tila on ja milli(markka-aika) sijoituksissa eikä käyttörahastakaan ole pulaa. Maistuisiko työ? Osaatko hoitaa hevosen kavioita?

Lue lisää

voi sentään että ihan kaks viikkoa jaksoi t...ja rukoilla ja paastota että sai kavionkovertajat ja hiplaukset pois mielestään..hah !?

mistä näitä oikein tulee ja mitä he tekevät jossain talvipäivillä, ei hyvänen aika..!

K.P. kirjoitti:

Olihan se möyhevää aikaa, kun mersut ja jopa jatkomersut raijasivat seurakunnissa ja värikkäisiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneet, permanentatut miehenkomistukset kertoivat vuolaasti, mitä Jumala oli tehnyt heidän tilaisuuksissaan. Kyllä oli suuria sanoja suut, silmät ja korvatkin täynnä.
Dokumentteja tapahtuneista ei esitetty, kaikki piti vaan uskoa, ettei olisi rakkaudeton.

Usein nuo huippupuhujat olivat vielä naisiin menevää tyyppiä. Kaikki eivät kykene vastustamaan tuota kiusausta, eivät aina totuudessa pysyvätkään. Yksi kokemus allekirjoittaneen kohdalta.

Etelässä oli talvipäivät, joissa olin mukana 90-luvulla. Ajoin omalla autolla uskonystävien kanssa tuolle paikkakunnalle(en yksilöi). Menimme urheiluhalliin, jossa oli jo tilaisuus käynnissä. Nousin yläparvelle, jossa seisoskeli koko joukko muitakin talvipäiväläisiä.. Äkkiarvaamatta edessäni seisoi tumma ja virtaviivainen, itseäni hyvinkin toistakymmentä vuotta nuorempi, tummatukkainen naishenkilö. Oikea amatsoni, jos saan sanoa. Oli mutkaa, kaarretta ja spiraalia enemmän kuin monen miehen sielu sietää.

Ujona poikana kiusaannuin ja jouduin pienoiseen paniikkiin. Sanoin, että lähden kahvioon, jolloin uusi tuttavuus tuli perässä sillä seurauksella, että ostin kahvit hänellekin. Siinä sitten kuuntelin kuin tuomiolla tuon naisen tarinaa. Koetin änkyttää jotakin minäkin, mutta olin hänen maagisessa otteessaan. Hän tuli kaupungillekin perässäni ja kosketteli olemustani. Se ei totisesti ollut mitään käpälöintiä, vaan hyvin hienostunutta tuhansien hermopäätteiden saumatonta yhteistyötä , joka syrjäyttää järjen ja villitsee suolapatsaankin.

Jumalan pelko kuitenkin voitti niin, etten vastannut hänelle samalla mitalla. Jätin kuitenkin jatkokertomukselle tilaa, kun en selväsanaisesti vastustanut hänen tyyliään. Niinpä, kun palasin kotiini lähes tuhannen kilometrin päähän, soi puhelin(kännykkä ei vielä ollut yleinen). Sama nainen siellä kertoi, kuinka ei saa minua mielestään. Soitot jatkuivat ja pelkäsin, että hän tulee tännekin. Siinä jo anoin, että ethän vaan ilmesty tähän kyläpahaseen. Nainen vastasi, että olisin jo siellä, ellet olisi naimisissa, mutta en minä siitä huolimatta sinua niin helpolla päästä. Järkytyin ja antelin hänelle täyslaidallisen sekä varoitin soittamasta enää muuta kuin äärimmäisessä hengenhädässä ja -vaarassa.

Lääke tepsi, ja se tepsii, jos joutuu tuollaiseen kiusaukseen. Näin saman "Teijan" vuotta myöhemmin Kuopijossa ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan. Ei enää rinnan sormeilua, kevyttä nojaamista tai villiä katsetta. Paremminkin katse oli vähän flegmaattinen. Asukin oli väljempi. Rohkenin kysyäkin, että kuinka sait minut mielestäni. Vastaus oli, että "kahden viikon paastolla ja rukouksella". Kiitos Herralle!, sanoin puolestani minä ja taisin rukoillakin hänen puolestaan. Ei kuulunut enää soittoja.

Jos olisin antanut myötätuulen viedä enkä olisi nuhdellut tuota naista, olisin tehnyt kummallekin karhunpalveluksen. Seuraavana kesänä olisimme hyvinkin saattaneet tepastella Keuruun konferenssissa käsikynkkää ja suunnitella valtavia ylistyskokouksia ympäri maailmaa. Naisella oli kyllä varallisuutta sellaiseen omastakin takaa. Hän sanoi kerran, että tila on ja milli(markka-aika) sijoituksissa eikä käyttörahastakaan ole pulaa. Maistuisiko työ? Osaatko hoitaa hevosen kavioita?

Lue lisää

Hillittömän hyvää kesäluettavaa Harlekin-tyyliin. Toivottavasti sulta tulee lisää tarinoita, vois tarjota jollekin kristilliselle kustantamolle sarjaa. Ryhtyisin manageriksi ja sovittaisiin ennakkosummista paremmin sitten kun...

K.P. kirjoitti:

Olihan se möyhevää aikaa, kun mersut ja jopa jatkomersut raijasivat seurakunnissa ja värikkäisiin pukuihin ja solmioihin sonnustautuneet, permanentatut miehenkomistukset kertoivat vuolaasti, mitä Jumala oli tehnyt heidän tilaisuuksissaan. Kyllä oli suuria sanoja suut, silmät ja korvatkin täynnä.
Dokumentteja tapahtuneista ei esitetty, kaikki piti vaan uskoa, ettei olisi rakkaudeton.

Usein nuo huippupuhujat olivat vielä naisiin menevää tyyppiä. Kaikki eivät kykene vastustamaan tuota kiusausta, eivät aina totuudessa pysyvätkään. Yksi kokemus allekirjoittaneen kohdalta.

Etelässä oli talvipäivät, joissa olin mukana 90-luvulla. Ajoin omalla autolla uskonystävien kanssa tuolle paikkakunnalle(en yksilöi). Menimme urheiluhalliin, jossa oli jo tilaisuus käynnissä. Nousin yläparvelle, jossa seisoskeli koko joukko muitakin talvipäiväläisiä.. Äkkiarvaamatta edessäni seisoi tumma ja virtaviivainen, itseäni hyvinkin toistakymmentä vuotta nuorempi, tummatukkainen naishenkilö. Oikea amatsoni, jos saan sanoa. Oli mutkaa, kaarretta ja spiraalia enemmän kuin monen miehen sielu sietää.

Ujona poikana kiusaannuin ja jouduin pienoiseen paniikkiin. Sanoin, että lähden kahvioon, jolloin uusi tuttavuus tuli perässä sillä seurauksella, että ostin kahvit hänellekin. Siinä sitten kuuntelin kuin tuomiolla tuon naisen tarinaa. Koetin änkyttää jotakin minäkin, mutta olin hänen maagisessa otteessaan. Hän tuli kaupungillekin perässäni ja kosketteli olemustani. Se ei totisesti ollut mitään käpälöintiä, vaan hyvin hienostunutta tuhansien hermopäätteiden saumatonta yhteistyötä , joka syrjäyttää järjen ja villitsee suolapatsaankin.

Jumalan pelko kuitenkin voitti niin, etten vastannut hänelle samalla mitalla. Jätin kuitenkin jatkokertomukselle tilaa, kun en selväsanaisesti vastustanut hänen tyyliään. Niinpä, kun palasin kotiini lähes tuhannen kilometrin päähän, soi puhelin(kännykkä ei vielä ollut yleinen). Sama nainen siellä kertoi, kuinka ei saa minua mielestään. Soitot jatkuivat ja pelkäsin, että hän tulee tännekin. Siinä jo anoin, että ethän vaan ilmesty tähän kyläpahaseen. Nainen vastasi, että olisin jo siellä, ellet olisi naimisissa, mutta en minä siitä huolimatta sinua niin helpolla päästä. Järkytyin ja antelin hänelle täyslaidallisen sekä varoitin soittamasta enää muuta kuin äärimmäisessä hengenhädässä ja -vaarassa.

Lääke tepsi, ja se tepsii, jos joutuu tuollaiseen kiusaukseen. Näin saman "Teijan" vuotta myöhemmin Kuopijossa ja ihmettelin hänen muuttunutta olemustaan. Ei enää rinnan sormeilua, kevyttä nojaamista tai villiä katsetta. Paremminkin katse oli vähän flegmaattinen. Asukin oli väljempi. Rohkenin kysyäkin, että kuinka sait minut mielestäni. Vastaus oli, että "kahden viikon paastolla ja rukouksella". Kiitos Herralle!, sanoin puolestani minä ja taisin rukoillakin hänen puolestaan. Ei kuulunut enää soittoja.

Jos olisin antanut myötätuulen viedä enkä olisi nuhdellut tuota naista, olisin tehnyt kummallekin karhunpalveluksen. Seuraavana kesänä olisimme hyvinkin saattaneet tepastella Keuruun konferenssissa käsikynkkää ja suunnitella valtavia ylistyskokouksia ympäri maailmaa. Naisella oli kyllä varallisuutta sellaiseen omastakin takaa. Hän sanoi kerran, että tila on ja milli(markka-aika) sijoituksissa eikä käyttörahastakaan ole pulaa. Maistuisiko työ? Osaatko hoitaa hevosen kavioita?

Lue lisää

Tuo kertomasi sisar lienee ollut seuranhakumatkalla Helluntaiherätyksen Talvipäivillä. "Lihan himon valtaan" joutuminen on yleistä myös helluntaiuskovilla ja puolison etsimiseen omista porukoista kannustetaan helluntaiseurakunnissa. Lihan himossa saattaa monelta uskovalta unohtua se, ettei uskovaisena ole soveliasta katsella varattua henkilöä "sillä silmällä". Ilmeisesti suorasanaisuutesi ja "paasto sekä rukous" saattoi tämän sisaren jälleen raamatulliselle tielle.

Kamalaa huutamista taas savonarolalla! Oletko niin tuiterissa viinan ja huumeitten vaikutusesta, ettet kuule omaa ääntäsikään kuin huutaa mekastaen!

Ei kukaan uudestisyntynyt ja Herrassa pysyvä menetä uskoaan Keuruullakaan, mutta turha sinne on mennä kuuntelemaan järkkärien huutoa ja pää punaisena kiroilua. Minä en sinne mene! Käy laittamassa se kylttisi sinne risteykseen ja saa sitten myöskin käräjille kutsun ja ainakin sakot toimistasi. Ei ole Jumalan mielenmukaista touhua tuollainenkaan savonarolan uhoaminen!