1,5 vuotias ei usko sanaa EI

Ymmärsinkö nyt oikein, että lapsi protestoi ei-sanaa lyömällä ja puremalla? Siinä tapauksessa kannattaa ottaa lasta tiukasti käsistä kiinni ja katsoa silmiin ja painottaa "Ei saa lyödä, se sattuu!" Jos vielä jatkaa, jätät lapsen huomioitta vähän aikaa ja teet omia asioitasi etkä välitä hymyilystä tai naurusta yms. kiukunpurkauksista. Ehkä lapsi siinä sitten rauhoittuu jonkinajan päästä.

Paras konsti on tuppivyö,sitä ahteriin niin kyllä oppii. Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Ota lyövästä kädestä lujasti kiinni, katso tiukasti silmiin ja sano EI. Joka kerran.
Jos riuhtoo kättä irti, pidä vain tiukasti otteessasi. EI Ei.
Lapsi on vasta 1,5 v. Ei muisti pelaa pitkään, joten hän on vaistojensa varassa ja puolustautuu kynsin hampain. Lapsesi on vielä vauvaiän puolella.

Muistan että kun lapseni alkoi purra, nostin hänen kätensä omani päälle, joten hän haukkasi omaa kättään. Ei tarvinnut tehdä kuin pari kertaa, niin pureminen unohtui.

Puolitoistavuotias heittäytyy hankalaksi ihan mistä syystä tahansa, joten kärsivällisyyttä vain.
Olen monta kertaa sanonutkin, että lapsihan se kasvattaa vanhemipiaan pitkämielisyydessä ja kärsivällisyydessä, ja siinä lapsi on erittäin johdonmukainen ja taitava.
Usein sitkeämpi kuin aikuinen.

1,5v on vielä niin pieni ettei todellakaan ymmärrä mitään syy-seuraus yhtälöä, kärsivällisyyttä. Meillä menee kolmevuotiaalla tytölläkin ei-käsky ohi korvien välillä, ja sekään ei johdu huonosta kasvatuksesta. Lapset ovat lapsia ja vaatii paaaaaaaaljon kärsivällisyyttä ,ainakin seuraavat loppuelämäsi ajan :-) Ohjaa lasta positiivisella ilmaisulla ja kun tekee jotain mikä kielletään, keksi korvaavaa tekemistä. Jos meillä kaupassa ei saa jotain mitä halutaan,kiinnitetään huomio niihin kivoihin asioihin mitkä on mahdollista toteuttaa.

...palkitaan, huono ei.

Lapsi huomaa, että hän saa paljon huomiota, kun tekee jotain kiellettyä. Pyri huomioimaan lasta silloin, kun hän on "kiltti" ja jätä huomiotta, jollei hän tottele.

Älä missään nimessä jää itse nipisteltäväksi ja raavittavaksi. Hänhän on vasta polvenkorkuinen. :D

Tuottaako lapsi vielä itse sanoja?

Ei vittu sanon minä teille kaikille.. Itse tässä vasta ensimmäistä odotan mutta työkseni olen hoitanut lapsia muutaman vuoden, ja kavereiden lapsien kasvatusta vierestä seuranneena sanon kyllä että EI NÄIN!!!

Jos lapsi ei kuuntele kieltoa, varmistetaan hyvä kontakti lapseen ja toistetaan kielto.. Hyvä hyvä, tähän mennessä ihan oikein, mutta mitä sitten! Toistetaan, toistetaan, toistetaan. Mitä pirua??! Silläkö se lapsi oppii?? Pelkkä ei-sanan pitäisi olla lapselle niin epämiellyttävä että ei toivottu käytös loppuisi? Ei todellakaan! Muutaman kiellon jälkeen lapsi laitetaan joko jäähylle, tai keksitään muu rangaistus tottelemattomuudelle. Tietenkään 1,5 vuotias ei tätä vielä ymmärrä mutta vanhempana tämä todennäköisesti tulee toistumaan sen verran useasti että pieni tottuu siihen että jotain kivaa lähtee esim pois kun on ollut tuhma eikä tottele. Ei luulisi menevän kovin kauaa tämän jälkeen kun alkaa ymmärtää kieltämisen, ymmärtää siinä vaiheessa jo että jos tätä pidempään jatkuu niin sittenpä ei enää nauratakkaan!

Surullista luettavaa näiden lasten osalta täällä.

18kk vanha lapsi ei todellakaan kykene vielä työmuistinsa rajoissa edes ymmärtämään kieltoja, eikä tarvitsekaan.

Olette neuvottomia ja ehkä lastenpsykologiaa ymmärtämättömiä. Lapsen ei edes tarvitse osata ei-sanaa vielä pitkään aikaan tuossa iässä. Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita ja lapsen maailmaa ei saa rajoittaa. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa ja mielellään positiivisen palautteen kautta turvallisen aikuisen seurassa. Lapsi oppii myös vaarallisten asioiden välttämistä/ymmärtämistä mallioppimisen kautta ja ei-termiä tulisi käyttä todella vähän. Lapselle tulee jutella ja selittää asioita - syys-seuraus -periaatteella, ei negaation värittämänä.

Paras neuvo tässä ketussa tuli ihmiseltä, joka neuvoi kiinnittämään lapsen huomio muualle. Lapsi ei ole paha. Jäähyt yms. ovat kertakaikkiaan laitettu Pohjoismaissa pannaan lastenspykiatrisilla osastoilla ja kauhulla katsellaan, kun tällainen on rantautunut Suomeen ja, jota käytetään typeryyden huipentumana joissakin päiväkodeissakin. Englannin kielellä "naughty step" l. "tuhma alias paha nurkkaus" on hyvin huonovaikeutteinen lapselle vrt. ennenvanhaan nurkassa seisottaminen.

Älkää hyvät vanhemmat sellaiseen turvautuko. Jos tuntuu, että tilanteet karkaavat käsistä, ottakaa yhteyttä perheneuvolaan tai lääkärin kautta lähetteellä lastenspykiatriselle. Yksityiselläkin puolella on hyviä lääkäreitä ellei julkista tahdo käyttää.

On toki hyvä asia, että keskustelette netinkin kautta näin palstojen välityksellä, mutta ottakaa varovasti vastaan neuvoja ihmisiltä, joilla ei ole lastenspykiatrista ammattiosaamista. Haitta voi olla lapsillenne suunnaton.

Onnea ja jaksamista lastenkasvatuksen iloisessa ja rankassakin maailmassa!

T. lastenpsykiatrialla työskentelevä

Kolmevuotiasta voi jo pitää "jäähyllä", mutta puolitoistavuotias ei sitä vielä ymmärrä,

Pieni kipu opettaa joskus paremmin. Itse semmoisena hieman alle kaksivuotiaana olin oppinut nykertämään irti pistokkeiden suojatulpat ja pelkkä kielto ei riittänyt pitämään pikku sormia irti HYVIN vaarallisesta paikasta. Pasifisti-äitini järkytykseksi lastenlääkärin suositus oli, elttä "läpsäise kevyesti sormille" - lapsi yhdistää kivun ja pistorasian ilman, että tarvitsee oppia yhteyttä sähköiskun kautta. Yksi kerta kuulemma riitti (koski luultavasti äitiin enemmän kuin minuun). Myöhemmin kuulemma kuumasta levystä varoitukset ja lapsisuojat eivät riittäneet - vasta kämmenen vahingossa polttaminen opetti, miksi se äiti siitä kielsi... (tarkennan vielä, että äitini ei siis todellakaan polttanut minua, onnistuin vahingossa polttamaan itseäni) Tässäkin aiemmin sormille läpsäisemällä olisi ehkä jäänyt se käden palaminen väliin...

Omille lapsilleni olenkin pienenä, kun kieltoja ei voi oikein lapsen nuoren iän takia perustella, toistuvien kiellon rikkomisten jälkeen tähdentänyt kieltoja läpsyllä. Ja hyvin toimii. Yksi pureskeli johtoja hampoessaan, vaikka oli mitä hienoja puruleluja - kielloista ja johtojen piilotusyrityksistä huolimatta. Toinen oli kaltaiseni pölvästi pistorasioiden suhteen. Ja kummallekaan ei mennyt vanhempien (tai isomman siskon) varoitukset kuumasta takanluukusta jakeluun. Vaarallinen käytös loppui yhteen sormille läpsäisyyn joka kerta.

Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta kivun kautta me opimme tehokkaasti, siihen on luontainen mekanismi aivoissa. Sitä voi siis HYVIN HARKITEN ja mahdollisimman lempeästi käyttää. Tietenkin vain, kun tottelemattomuudesta koituu aitoa fyysistä vaaraa lapsella. Lasta ei tietenkään saa läpsiä minkä tahansa käskyn tehostamiseksi. Ja läpsyn tarkoitus on siis vain tuottaa pikkuisen kipua, ei satuttaa ihan tosissaan.

Puolitoistavuotias on vielä tosi tosi pieni, oppii kyllä ajallaan, kunhan jaksatte olla johdonmukaisia. Fyysinen rangaistus nostaa vain kapinaa myöhemmällä iällä. Itsellän on viisi lasta hyvin pitkällä (22 vuoden) ikäerolla ja neljännen lapsen kun sain, olisin voinut tehdä kaiken ihan väärin. Nuorempana olin siis ollut varsin topakka äiti ja kolme vanhinta lasta olivat kasvaneet ilman sen kummempia konflikteja. Mutta sitten tuli tämä neljäs! Mikään ei mennyt jakeluun, tyttö teki mitä tahtoi ja minä suunnilleen revin hiukset päästäni. Kunnes vasta kahden vuoden iässä selvsi, että tytöllä oli vaikea kuulonalenema ja hän ei yksinkertaisesti kuullut ohjeitani! Nyt hän on reipas 8-vuotias implanttityttö, tavallisessa koulussa hiukan tuettuna, iloinen ja touhukas... Mutta joskus kauhulla ajattelen, miten olisin voinut häntä "rangaista" ja "kurittaa", kun hän oli "tuhma", jos en olisi jo etukäteen ajatellut, että fyysinen kuritus on sula mahdotomuus..

Täytyy kyllä sanoa että en enää _ollenkaan_ ihmettele miten nykyajan lapset ovat niin helvetin huonotapaisia. Joku tuolla aikaisemmin sanoi että lapselle pitää kertoa ja selittää paljon asioita että tämä ymmärtäisi miksei esimerkiksi kylässä ollessa ei saa juosta ja kiljua kuin päätön kana. Toisaalta kyllä, asian voi selittää tietyn ikäiselle mutta toisaalta lapsen pitäisi uskoa myös aikuisen sanoma EI ilman että vaatii tälle kiellolle järkevän selityksen. Lapset ovat tosissaan nykyään LIIAN fiksuja. Tämän perustelen itse lasten kanssa työskennelleenä sillä kun itse olen kieltänyt tekemästä jotain kiellettyä, lapset eivät usko vaan hyökkäävät vastaan koska "minulla ei ole oikeuksia tehdä heille mitään vaikkeivat he tottele" SIIS MITÄ IHMETTTÄ oli ensimmäinen ajatus kun tämän ensimmäisen kerran kuulin. Kun minä olin lapsi, aikuisen sana oli laki eikä sitä kyseenalaistettu, syy siihen oli etten tiennyt kaikkea eikä minun tarvinnut tietää. Olin lapsi ja kunnioitin aikuisten päätäntävaltaa. Nykyään lasten ei ilmeisesti enää tarvitse koska vanhemmat ovat kertoneet heille asioista liian paljon eivätkä lapset enää luota aikuisten päätöksiin

Kyllä EI sanaa tulee opettaa jo vuoden ikäiselle. Vai ollaanko sitä kuin pellossa ja sitten yht' äkkiä 3 vuotiaana ruvetaan vasta kieltämään. Silloinhan lapsi ei ymmärrä että miksi nyt kielletään kun aiemmin on saanut tehdä vapaasti. Meillä ainakin 1v ymmärtää kun sanoo tiukasti EI (esim. jos lapsi on ottamassa jotain mitä hän ei saa ottaa). Näin meillä on kasvatettu vanhin laspi nyt jo 11vuotias ja ikinä ei ole ollut mitään ongelmia kieltämisen suhteen.
Pienen kanssa ei vain saa antaa periksi, EIKÄ OLLA VIHAINEN. Ei saa huutaa, vain sanoa päätäväisesti EI. Joten toistoja toistoja ja toistoja

Minneköhän se avaaja katosi, kun ei ole ehtinyt kolmeen kuukauteen vastaamaan kysymyksiin?

Eräskin pieni tyttö oli käyttäytymiseltään holtiton eikä uskonut sitä ei-sanaa. Minä yritin opettaa hänelle ihmisten tapoja mutta eräs isopölvänä koko ajan sabotoi minun kasvatustyötäni, "antaa lapsen leikkiä". Ikään kuin käski tytön olla holtiton.

Kovin tiukka ja ankara ei viitsinyt olla kun tämä tyttö ihan selvästi kärsi olostaa kahden tulen välissä, toisaalta ihminen nyt vain ei voi käyttäytyä holtittomasti.

Pieni lapsi ei vain vielä kykene ymmärtämään jos kodin ja ympäröivän yhteiskunnan normit ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa.

Lyödä luu kurkkuun tuollaasille 1.5litraasille tenaville

lapset kehittyy eri tahtiin ja en pitäisi epänormaalina sitä että lapsi ei usko ei sanaa. lapsen oma sanavarasto on olematon mutta kun hänelle puhutaan ja yksinkertaisesti selitetään mikä on kiellettyä niin kyllä lapsi sen ymmärtää. en ole koskaan ymmärtänyt kun moni vanhempi vain sanoo ei ja ei ja ei jatkuvasti. kai se lapsi menee ymmälle siitä jo vähemmästäkin. miksi ei selitetä mitenkään sitä ei sanaa tarkemmin ?
jatkuva lapsen vanhemman koettelu johtuu useasti siitä että lasta ei aktivoida tarpeeksi ja hän jää ilman huomiota.
jos lapsi uskoisi jatkuvasti jo yksi vuotiaana kaiken oisi ihme. sillä eihän vanhemmatkaan lapset aina usko. koko lapsen elämän ajan he tekevät asioita jotka hyvin tietävät ovat kiellettyjä, se on sitä kehitystä, rajojen kokeilua ja itsenäistymistä. ei kai kenenkään vanhemman elämä lapsen kanssa ole ollut vain ruusuilla tanssimista ? on vain kielletty lasta ja hän on uskonut ? tuskinpa.

jospa menisitte lapsen kanssa ulos vaikka metsään, antaisitte hänen itse kävellä jotta hän saa purkaa energiaansa. se oli meillä tapana tehdä. kun hän halusi syliin väsymyksestä niin harhautettiin jollain asialla ulkona ja hän unohti väsymyksen väliaaikaisesti. en häntä kannellut kun oli selkä huonona. joten tiedän että lapsi oppii itse liikkuun eikä tarvi syliä jatkuvasti.

nuo tv:eestä otetut kuripenkit on järjetöntä. ainoa hyvä puoli on se että ohjelmassa katsotaan lasta silmiin ja puhutaan.

kun oma lapseni sai tavaksi lyödä, läppäsin itse pikkaisen säärelle. itku tuli ja kun hän rauhoittui puhuin hänelle että minuunkin koski kun hän löi. yksi kerta riitti ja sen jälkeen ei lyöntejä tullut. jokainen uhma/ riita selvitettiin lapsen tasolla puhuen. hyvin on mennyt ja on nykyisin hyväkäytöksinen nuori.

jos lapsi tekee jotain kiellettyä, esim. puree, nappaa kädestä kiinni ja taluta jollekin tuolille istumaan. Siinä lapsi saa sitten istua hetken, äläkä kiinnitä häneen huomiota. jos hän aikoo nousta tuolista, kiellä. Huutohan siitä voi seurata, mutta kun lapsi on hetken istunut rauhallisena tuolissa, saa hän mennä. Muista kuitenkin muistuttaa lasta kuitenkin sitä ennen ettei toisia saa purra.

Näin meillä tehdään päiväkodissa, ja eräs 2-vuotias istuu välillä aika useinkin tuolissa, kun hänellä on tapana purra muita lapsia ihan yllättäen. Siinä ei paljoa toruta, vaan lapsi päätyy heti tuolille istumaan. välistä talutetaan ripeää tahtia, välillä napataan kainaloista kiinni ja kannetaan.
sohvaa ei tähän kannata käyttää, vaan ihan aikuisten istuttavaa tuolia, jolta lapsi joutuu laskeutumaan alas kääntyen vatsalleen ja sitten jalat edellä. Näin huomaat sivusilmälläkin koska lapsi on lähdössä tuolista jos on lähteäkseen.

Minulla on viisi lasta, mutta koen tätä ketjua seuratessani olevani todella pihalla...
kun hämmästellään, että 1,5 vuotias lapsi ei tajua EI-sanan merkitystä. Suositellaan taaperolle jopa jäähypenkkiä ja sormille napsauttamista ym.
Kaiken huippu tuon päiväkodin kaksivuotias, joka alituiseen istuu rankaisuaan tuolilla...

johan tuon "usein" pitäisi ilmaista, että rankaisukeino on tehoton.

Se on vaan niin, että oletetaan lapsen osaavan ajatella aikuismaisen loogisesti ennakoiden... näin ei kuitenkaan ole 1,5 kohdalla.

Puolitoistavuotias on vielä niin hetkessä elävä, ettei pysty katsomaan menneisyyteen että muistaisi eilisestä jonkin lineaarisen tapahtumaketjun, joka päättyi sormille läppäisyyn.

Lapsen uteliaisuus on niin hetkellisen välitöntä, että siihen ei mahdu kuin se tilanne, jossa on.
Vanhemman tehtäväksi jää minusta ainoastaan se, että siirtää lapsen pois kielletystä tekemisestä ja antaa tilalle jotain muuta, joka vie mielenkiinnon.
Kaikki johdot ja muuta vaaralliset esineet pidetään pois lapsen ulottuvilta.
Jos lapsi toistuvasti menee kiellettyyn tekemiseen, niin hänet yhä uudelleen ja uudelleen siirretään pois ja annetaan muuta tekemistä...

Meillä on koti aina ollut melko riisuttu malli, kun lapset olivat siinä iässä, että EI-sana ei pysynyt mielessä... tuossa 2 iässä alkaa jo muisti ja loogisuus pelata.
Meillä ei nurkkaa eikä jäähyä ole jostain syystä tarvittu. Olemme pyrkineet kiirettömään arkeen ja lapsen kohteluun rauhallisin ottein.
Kun itse on rauhallinen ja levollinen, sitä on lapsikin... hän imee vanhemmistaan samaa tunnetilaa kuin on aikuisissa.

Meillä ei missään nimessä ole huudettu ja karjuttu lapselle, ei riepoteltu käsistä, vaan suhtauduttu kunnioituksella hänen henkiseen ja fyysiseen olemukseen.
Kuri tulee kuin itsestään ja lapsi kasvaa hallitsemaan käytöstään, kun vanhemmat hallitsevat oman käytöksensä.

Kiirettömyys on avainsana. Pukemiseen ja syömiseen on annetta aikaa. Ei ole väärin keskustella lapsen kanssa. Se ei ole neuvottelemista, vaan keskinäistä vuorovaikutusta. Lapsi ei tietenkään voi määrätä eikä tehdä valintoja aikuisen puolesta.
Pienissä asioissa aikuinen voi antaa "periksi". Lapsen on opittava myös valitsemaan. Sitäkin voi harjoitella, että antaa niitä tilaisuuksia, mutta aikuinen määrittää raamit, minkä sisällä liikutaan. Esim. kahdet parit lapasia, punaiset tai siniset. Lapselta voi kysyä, miksi juuri punaiset... ja lopputuloksena voi olla että ne ovat iloisemman väriset.
Ja ne iloiset sitten puetaan ylle.
Täytyyhän lapsen opetella tekemään valintoja, hallitsemaan itseään ja tuntemaan itsensä arvokkaaksi ihmiseksi.

Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi ei lyö eikä sodi muita lapsia.. eikä tarvitse erityistä kurikoulua.

MINÄ EN JAKSA ENÄÄ, MINÄ EN KESTÄ ENÄÄÄÄÄÄ!!! just 1japuol vee tyttöä kielsin että ei koske tuhkakuppiin jos menee parvekkeelle. Joka vitun päivä kiellänkommennan sanon EI, ei koske uuniin,eikoske kännyihin,ei koske tupakkaa,ei koske sytkäriin,ei koske kaukosäätimeen,ei koske ja ei seiso tv edessä, ei vedä koiraa hännästä, ei mene kissan hiekkalaatikkoa sotkee,ei juokse auton alle, ei lyö pikkuveljeä, ei ei ei ei ei..... loputon ei ja kieltäminen ja toinen ei ymmärrä!!!! mielestäni ymmärtää joka päiväiset ei puhelinta,kaukosäädintä ym ota. Onko tuolla älyssä jotain vikaa?? olen vihainen, hänelle ja itselleni koska hän pudotti ja rikkoi juur tuhkakupin....minä hermostuin liikaa....löin häntä :( tekisi mieli soittaa sossuun mitä tein ja hakevat lapset pois, olen paha äiti. tulin googletta onko tapahtunut samaa, tämän löysin,jos joku jotain sanois...