Murrosikäinen 7v.

Serkkuni tyttö 7v. on ihan mahdoton, aivan kuin pahimmassa murrosiässä. Miten se voi olla mahdollista? Uhmaikä tuli ja meni, mutta mikä tämä on?

Tyttö saa raivokohtauksia, huutaa kitalaki punaisena, paiskoo ovia niin, että ikkunalasit helisevät. Mököttää suu mutrussa pahalla tuulella ja kieltäytyy tekemästä yhtää mitään mitä pyydetään. "Joo, joo, JOOOOO! Ihan KOHTA!" tämä karjuu, eikä sitten kuitenkaan tee yhtään mitään. Jättää esimerkiksi jääkaapin oven auki ja suuttuu heti kun sanotaan, että "laitatko jääkaapin oven kiinni?", uhmakas ilme leviää kasvoille ja sappi alkaa kiehua. Sulkeutuu sitten, oven voimalla kolme kertaa peräkkäin kiinni takoen, huoneeseensa ja soittelee kännykällä toiselle mummulle, että "tulkaa hakemaan mut täältä pois!". Paitsi että sillä toisella mummulla ollessaan soittelee sitten saman uhrilampaan puhelun muille. Kukaan sukulainen eikä perheenjäsen voi tätä lasta miellyttää.

Sitten yhtäkkiä tämä onkin oikein suloinen pieni enkeli, kaikkien oma kultarakas! Mutta ei tarvitse kuin sanoa, että "nyt ei enää katsota telkkaria, kun on jo monta tuntia katsottu", niin kiukkukohtaus alkaa.

Pahinta on karkumatkat. Tyttö kehittelee asiasta kuin asiasta riidan, oikein kyttää sitä sanan puolikasta, josta voisi suuttua ja lähtee sitten suu mutrussa ovet paukkuen ulos. Siellä menee heti piiloon ja lähtee sitten piilopaikastaan takavasemmalle karkuun. Minusta on kaameaa, että 7-vuotias on tuntikausia yksin kaupungilla karkumatkalla. Jossain vaiheessa tämä päätyy sitten jonkun kaverin luo kun tulee jano tai vessahätä ja sieltä vanhemmat tuovat autolla kotiin ja ovat todella ihmeissään tytön tempauksesta. Näille vanhemmille tyttö on kertonut oudon tarinan mm. siitä, miten tämä on muka jätetty tahallaan yksin kaupungille.

Mikään rangaistus eikä nuhtelu tehoa, viime viikolla tyttöä on etsitty kaupungilla yhteensä kolme kertaa. Nyt tyttö inhoaa avoimen röyhkeästi kaikkia, jotka ovat tälle karkumatkoista, tavaroiden heittelystä ja karjumisesta olleet vihaisia. Boikottilistalla on niin mummit, papat, setä, tädit, kummit kuin serkkukin, kuten myös minä äidin serkku. Vanhemmat ovat tietenkin myös "tyhmiä", mutta heiltä ei voi välttyä. Tyttö kuuntelee kiukkuisena suu mutrussa ja kädet puuskassa nuhtelua karkumatkojen vaarallisuudesta ja saa siitä syyn suuttua uudelleen. Tytölle ei huudeta, joten hänen oma vastaan karjumisensa peitää aina kyseisen nuhtelijan oman äänen.

Serkkuni perhe asuu omakotitalossa pikkukaupungissa ja arki on aika tavallista ja vanhemmat rakastavat lapsiaan suunnattomasti. Nuorempi taas on itse asiassa uhmaikäinen, mutta ei tosiaankaan mitään "murkku-systerinsä" rinnalla. Lapset saavat kaikilta paljon huomiota, eikä rahaakaan säästellä kun on lapsista kyse.

Olen ihan ymmälläni tuosta 7v. "murrosikäisestä" terrorisoijasta. Kukaan sukulainen ei enää suostu ottamaan tätä lasta edes tunniksi vastuulleen. Kukaan ei uskalla, eikä jaksa, eikä totta puhuen ketään edes huvita. Täytyykö ottaa järeämmät kasvatuskonstit käyttöön, vai voisiko olla ettei kotikonstit enää riitä?

Onko kokemusta?