Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 17-vuotiaasta lähtien ja tällä hetkellä olemme molemmat kolmekymppisiä. Olemme olleet naimisissa nyt noin 5 vuotta. Suhde on ollut aika toimiva, ainakin siihen nähden, että olemme aika erilaisia jossain määrin.
Minulla ei ole ennen vaimoani ollut ketään muuta naista, eikä tietenkään koko suhteemme aikana. Vaimolla on ollut pari "miestä" ennen kuin aloimme seurustella.
Itselläni on ollut jo noin pari vuotta jonkinlainen kyllästyminen vaimoon, välillä enemmän ja välillä vähemmän. En koe enää saavani suhteesta tai vaimosta sitä mitä joskus olin kokenut. Olen tossun alla oleva ns kiltti mies, enkä voi enää tässä asemassa ottaa asiaa mitenkään esille.
Vaimo on selkeä pomo suhteessa, joka minua häiritsee. Tiedän, että olen itse asemani luonut. Osittain kyllästymiseeni vaikuttaa se, että en koe voivani olla täysin se mies joka haluaisin olla. Esimerkiksi työpaikalla olen selkeästi johtavammassa roolissa, joka tuntuu itselleni luontevammalta.
Kyllästymiseen vaikuttaa myös se, että olen herännyt siihen ajatukseen, että elän vain kerran. Haluaisin kokeilla elää sekä yksin, että kokea myös muita naisia, sillä koen, että vaimoni ei ole sielunkumppanini.
Olen pettynyt itseeni, että olen tämän kuopan kaivanut, eikä minussa ole tarpeeksi miestä nostamaan kissaa pöydälle. Olen myös harmissani, että ihminen, jonka kanssa olen luvannut olla koko loppuelämän, on saanut minussa tämän aikaan.
Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Mitä tapahtuu jos eroan? Olen huolissani myös vaimon puolesta jos näin tapahtuisi. Kaipaan kuitenkin "seikkailua", jossa voisin olla oma itseni enkä olla vastuussa muille.
Olen erittäin itsekkäästi välillä jopa toivonut, että vaimoni hakisi eroa, tai tekisi jotain sellaista, joka ehdollistaisi suhteemme. Olen myös itse miettinyt tekeväni jotain, esimerkiksi pettämistä, jotta olisi syy suhteen päättymiselle.
Onko kukaan muu kokenut mitään vastaavaa?
Kyllästynyt vaimoon
44
5564
Vastaukset
- ~c~
No en ole kokenut kun en ole naimisissa ollut. Jos sulla olis munaa, eroaisit. Toisaalta miehen (seksuaalisen) kehityksen kannalta on parempi, että hankit jonkun jännittävän sivusuhteen siihen. Sitten kun ero tulee, niin olet valmiiksi kurko ja panomestari.
Ruoho on jossain määrin vihreämpää aidan toisella puolella, mutta ei se ole mikään syy talloa nurmea kuoliaaksi omalla puolella. Minkä teet, tee taiten. - kukatietää
Noin pitkän avioliiton jälkeen ei ihmekkään että ajatukset lentelee.
Oletko ehdottanut naisellesi eroamista hetkeksi aikaa? Muuttamista eri osoitteisiin jne. Jo se saattaa vaikuttaa positiivisesti suhteeseenne. Uskon että naisellasi on täysin samoja tunteita sinua kohtaan. Tai sitten menet ja petät (ei saisi suositella) mutta joskus sekin saattaa parantaa suhdetta pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Kaikki saa mitä haluaa. Ehkä vaimosi olisi vaan huojentunut tästä?
Itse erosin samasta syystä, samoista ajatuksista, kokeilunhalusta, nyt muutama vuosi sen jälkeen kadun valintaani. Kadun etten pettänyt sillä muutaman naisen jälkeen olin onnellinen, yli sen en enää ollut. Menetin kaiken. Kaipaan naista huolehtimaan minusta ja olemaan se äiti kodissa.
Kannattaisi uskaltautua vaan nostamaan se kissa pöydälle vaimon kanssa.
Mutta niin se kai on että sitä haluaa mitä ei ole. - 5644656454664
Mutta sehän nyt kertoo enemmän sinusta jos et kerta uskalla vaimollesi näyttää että haluat muuttaa asemaasi?
Jos et uskalla vaimollesi tuota tehdä, niin et kyllä usko muillekkaan naisille. Usko tai älä, päädyt ihan samaan asemaan jossa naiset pompottaa sinua ympäriinsä - todennäköisesti vielä pettävät sinua ja jättävät sinut.
Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella jos et kykene ratkomaan nykyisen suhteesi ongelmia.- kiltti nuorimies
Ensinnäkin on hienoa että olet tunnistanut tämän itsesssäsi.Monet kiltit miehet vain tyytyvät roolinsa eivätkä ajattele asiaa että pitäisi erota.
Eroaminen on aina iso prosessi.Mutta,jos sinusta tuntuu aidosti että suhteenne ei toimi ja että olet tossun alla niin se no sinällään syy ottaa ero.Siihen ei tarvita mitään pettämisiä että eukko todella suuttuisi.Oikeastaan silloin likaat vain omat kätesi ja teet erosta entistä rummemman.
Kirjoita kirje vaimollesi jollet uskalla sanoa asiaa.Voit selittää yksityiskohtaisesti miltä sinusta tuntuu ja että haluat sitä varten eron.Ole kuitenkin läsnä kun vaimosi lukee sen,joten voitte keskutella heti asiasta jos se haluaa.Koita pitää keskustelun sävy rauhallisena ja keskustelevana.Tämä luo erolle niin hyvää henkeä kuin vain siihen tilanteeseen voi luoda.
Ja vaimosi selviää erosta,niin ovat tehneet sadat tuhannet muutkin.Voit olla hänen tukena,jos se haluaa,mutta kuitenkin muistat että et mene liikkaa tunne elämältä mukaan.Muista että sinulla on oikeus saada kunnioitettavaa kohtelua,sellaista missä molemmat kuulevat toisiaan.Parisuhde ei saa olla ikinä kummankaan dominansia.
Ennen kaikkea teet itsellesi palveluksen,vapautat itsesi elämään jossa voit löytää itsellesi aidosti sinua arvostan naisen.Samoin vaimosi saa mahdollisuuden löytää miehen joka vastaa hänen persoonansa paremmin.
Kaikkein surullista olisi varmasti miettiä 50v:nä,mitä olisi ollut mahdollista löytää,jos vain silloin olisit ollut rohkea ja toiminut. - sitoutuja
kiltti nuorimies kirjoitti:
Ensinnäkin on hienoa että olet tunnistanut tämän itsesssäsi.Monet kiltit miehet vain tyytyvät roolinsa eivätkä ajattele asiaa että pitäisi erota.
Eroaminen on aina iso prosessi.Mutta,jos sinusta tuntuu aidosti että suhteenne ei toimi ja että olet tossun alla niin se no sinällään syy ottaa ero.Siihen ei tarvita mitään pettämisiä että eukko todella suuttuisi.Oikeastaan silloin likaat vain omat kätesi ja teet erosta entistä rummemman.
Kirjoita kirje vaimollesi jollet uskalla sanoa asiaa.Voit selittää yksityiskohtaisesti miltä sinusta tuntuu ja että haluat sitä varten eron.Ole kuitenkin läsnä kun vaimosi lukee sen,joten voitte keskutella heti asiasta jos se haluaa.Koita pitää keskustelun sävy rauhallisena ja keskustelevana.Tämä luo erolle niin hyvää henkeä kuin vain siihen tilanteeseen voi luoda.
Ja vaimosi selviää erosta,niin ovat tehneet sadat tuhannet muutkin.Voit olla hänen tukena,jos se haluaa,mutta kuitenkin muistat että et mene liikkaa tunne elämältä mukaan.Muista että sinulla on oikeus saada kunnioitettavaa kohtelua,sellaista missä molemmat kuulevat toisiaan.Parisuhde ei saa olla ikinä kummankaan dominansia.
Ennen kaikkea teet itsellesi palveluksen,vapautat itsesi elämään jossa voit löytää itsellesi aidosti sinua arvostan naisen.Samoin vaimosi saa mahdollisuuden löytää miehen joka vastaa hänen persoonansa paremmin.
Kaikkein surullista olisi varmasti miettiä 50v:nä,mitä olisi ollut mahdollista löytää,jos vain silloin olisit ollut rohkea ja toiminut."Kirjoita kirje vaimollesi jollet uskalla sanoa asiaa.Voit selittää yksityiskohtaisesti miltä sinusta tuntuu ja että haluat sitä varten eron."
Minkä tähden heti ensimmäiseksi pitää ehdottaa eroa? Eikö voi sanoa, ettei ole tyytyväinen nykytilanteeseen, ja haluaa selvittää asian. Kertoa, että liitto tuntuu laimealta, ja oma asema parisuhteessa tuntuu jotenkin vieraalta. Ilmaista, että haluaisi jännitystä elämäänsä, kokea itsenäisesti asioita ja vapautta. Sanoa, että haluaisi tuntea itsensä enemmän todelliseksi mieheksi eikä vain "juujuu kulta"-tossukkaiseksi.
Ehkä ruoho näyttää vihreämmältä aidan takana, mutta todellisuudessa kyseessä onkin rikkaruoho. Ehkä vaimon näkee vain pompottavana mammana, jonka kyljessä on tylsä olla. Ehkä teidän pitäisi nähdä toisistanne uusia puolia: lähteä reppureissaamaan ja huomata toisistanne sellaisia asioita, joita ei ole teini-ikäisenä aloitetun seurustelun vuoksi voinut nähdä. Huomata, että toinen on oikeasti hyvä nainen ja vaimo, tunnetason turva - ja että mies on todellisesti turvallinen fyysisesti ja joskus on parempi että hän saa johtaa tilanteita. Ehkä voisitte oppia myös itsestänne ja omista toiveistanne. Ehkä löytää toisenne uudelleen, tai ehkä huomata että ei tämä nyt oikein siltikään toimi.
Itse suosittelen aina ensin yrittämään parhaansa sen nykyisen kanssa. Voi olla, että nurkan takaa löytyisi paljon sopivampi kumppani tai voi olla ettet löydä pysyvää suhdetta kenenkään naisen kanssa enää ikinä. Voi olla, että huomaat juuri kyseisen naisen läsnäolon puuttumisen ihanana ja vapauttavana asiana, tai huomaat ettei hän teekään enää vuoksesi asioita rakkaudellisesti. Ehkä et saakaan enää aikaan asioita, joita vaimosi pompottamisen vuoksi sait, tai ehkä alatkin tehdä asioita joista oikeasti enemmän pidät. Joka tapauksessa aikasi nykyisen vaimon kanssa on ollut sinulle pitkään tärkeää, ja olette kasvaneet yhteen. Ehkä hiomattomat reunat ovat joutuneet piiloon nuoruuden roolien takia, ja teidän pitää kasvattaa nekin reunat toisiinsa, jotta molemmat voisivat olla onnellisia.
Tsemppiä teille kahdelle! - miesvm1967
sitoutuja kirjoitti:
"Kirjoita kirje vaimollesi jollet uskalla sanoa asiaa.Voit selittää yksityiskohtaisesti miltä sinusta tuntuu ja että haluat sitä varten eron."
Minkä tähden heti ensimmäiseksi pitää ehdottaa eroa? Eikö voi sanoa, ettei ole tyytyväinen nykytilanteeseen, ja haluaa selvittää asian. Kertoa, että liitto tuntuu laimealta, ja oma asema parisuhteessa tuntuu jotenkin vieraalta. Ilmaista, että haluaisi jännitystä elämäänsä, kokea itsenäisesti asioita ja vapautta. Sanoa, että haluaisi tuntea itsensä enemmän todelliseksi mieheksi eikä vain "juujuu kulta"-tossukkaiseksi.
Ehkä ruoho näyttää vihreämmältä aidan takana, mutta todellisuudessa kyseessä onkin rikkaruoho. Ehkä vaimon näkee vain pompottavana mammana, jonka kyljessä on tylsä olla. Ehkä teidän pitäisi nähdä toisistanne uusia puolia: lähteä reppureissaamaan ja huomata toisistanne sellaisia asioita, joita ei ole teini-ikäisenä aloitetun seurustelun vuoksi voinut nähdä. Huomata, että toinen on oikeasti hyvä nainen ja vaimo, tunnetason turva - ja että mies on todellisesti turvallinen fyysisesti ja joskus on parempi että hän saa johtaa tilanteita. Ehkä voisitte oppia myös itsestänne ja omista toiveistanne. Ehkä löytää toisenne uudelleen, tai ehkä huomata että ei tämä nyt oikein siltikään toimi.
Itse suosittelen aina ensin yrittämään parhaansa sen nykyisen kanssa. Voi olla, että nurkan takaa löytyisi paljon sopivampi kumppani tai voi olla ettet löydä pysyvää suhdetta kenenkään naisen kanssa enää ikinä. Voi olla, että huomaat juuri kyseisen naisen läsnäolon puuttumisen ihanana ja vapauttavana asiana, tai huomaat ettei hän teekään enää vuoksesi asioita rakkaudellisesti. Ehkä et saakaan enää aikaan asioita, joita vaimosi pompottamisen vuoksi sait, tai ehkä alatkin tehdä asioita joista oikeasti enemmän pidät. Joka tapauksessa aikasi nykyisen vaimon kanssa on ollut sinulle pitkään tärkeää, ja olette kasvaneet yhteen. Ehkä hiomattomat reunat ovat joutuneet piiloon nuoruuden roolien takia, ja teidän pitää kasvattaa nekin reunat toisiinsa, jotta molemmat voisivat olla onnellisia.
Tsemppiä teille kahdelle!Huomannet että edellinen viestti oli kirjoitettu vuosi sitten joten valitettavasti sanasi tuskin menevät perille. Tätä vanhaa ketjua jatkoi henkilö joka löysi aloituksesta selityksiä omille fiiliksilleen ja siksi jatkoi tätä mutta se keskustelu on tuolla häntäpäässä :)
- rytreyey
Itsellä tuli avioero 7 v sitten, mies lopullisen päätöksen teki mutta asiaa oli pyöritelty molempien taholta.
Alussa oli todella mahtavaa mennä ja tulla miten huvittaa kun lapset oli isällään, oli kiva ostella uusia vaatteita ja flirttailla ja tapailla uusia miehiä.
Sitten tulee se mutta, aikansa sitä hauskaa kesti mutta tyhjyys iski aika nopeasti, ei siitä baarielämästä tai seikkailusta saa sitä todellista sisältöä elämäänsä.
Muutaman vuoden kasailin itseäni, viilettämisen jälkeen tuli kausi jolloin istuin kotona, kävin lenkillä, leivoin, en tehny oikeastaan mitään muuta hetkeen. Rauhotuin ja nautin vain lapsistani.
Nyt uusi suhde ollut jo jonkin aikaa ja elämä on tasaantunut. Ex-mieskin ollut naimisissa ja pari lastakin siunaantunut. Joten loppu hyvin kaikki hyvin mutta jos se ainut halu erota on se että haluaa mennä vähän sutinoimaan jonkun uuden kanssa, voisin sanoa että sen takia ei kannata heitttää avioliittoa roskikseen.
Jos löytyy muita syitä, jatkuvaa riitelyä, taloudellisia vaikeuksia, alkoholi ongelmia tms tai muuta sellaista että oikeasti on vaikee niin sitten.
Kipinän voi löytää sen nykyisenkin kanssa, varaatte hotellihuoneen extempore ja menette treffeille ja tutustutte toisiinne uudestaan.
Tai lähde sinä vaikka 3 vkoksi Afrikkaan savannille miettimään asioita, varmasti näet asiat eri valossa sen jälkeen. Tai uusi harrastus vaikka potkunyrkkeily jossa pääset olemaan enemmän mies ja testosteroni jyllää.
Mieti hyvin tarkkaan, mitä itse juttelin eri paikoissa baareissa, chateissa sekä miesten että naisten kanssa niin hyvin moni katui avioeroaan kun menot oli menty ja kaipuu tuli takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen.
Onnea mitä tahansa päätätkin tehdä.. - 10 + 19
Samaa rataa meni meilläkin. Koska olin sitonut vaimoni itseeni niin pitkäksi aikaa, en katsonut asialliseksi livistää, vaan teimme lapset. Yhdessä ollaan edelleen ja perhettä pidetään pystyssä.
En tiedä, teinkö oikean ratkaisun, kun lähdin lastentekoon. Olen ollut helisemässä isänä, mutta lapset näyttävät onneksi varttuneen hienosti.
Jos teillä ei ole vielä lapsia, suosittelisin kuitenkin, että eroatte. En ole varma, että elämällä on sinulle mitään parempaa tarjottavana, mutta nykyliitossa tilanteesi tulee varmaan vuosi vuodelta pahenemaan ja jopa kärjistymään, eikä se ole vaimosikaan edun mukaista. - mies 41 v.
Mikä estää nousemasta tossun alta?
Itse olen riitoja välttävä, mutta omaan kuitenkin oman tahdon. Jouduin lopulta perustelemaan asiat äänekkäästi "siksi koska minä sanon niin". Muutos on mahdollista, mutta se voi vaatia jonkin verran työtä.
Voi olla että vaimostasi tulee parempi kumppani jos ryhdyt jämäkämmäksi. Kun kerrot että epäilet hänen jaksamistaan voi se johtua siitä että hän kantaa kotipomon roolia joka ei hänelle kuulu.
Pettäminen olisi pelkuruutta, en suosittele. Hanki vasta eron jälkeen uusi suhde. - 3971
Jospa nyt vaan alotat elämään omaa elämääsi? Siis ihan turha sälyttää kaikkea turhautumista ja epäonnea kumppanin niskaan. Olette olleet yhdessä kauan ja ilmeisesti myös viihdytte tosi hyvin loppujen lopuksi kun näin kauan olette yhdessä olleet? Ihan turha pilata sitä vain sen takia, että kaipaat muutosta. Onko pakko laittaa koko elämä mullin mallin jos haluat muuttaa vain osaa siitä?
Nyt alat tehdä enemmän sellaisia juttuja, joista itse nautit. Aloitat uusia harrastuksia jne. Ala tehdä enemmän ja elää! Yksinolo ei ole avain onneen, voin sen kertoa... Jos eroat, näet sen itsekin. Onnellisuus on mielentila.
Jos sulla on käynyt niin suuri tuuri, että olet löytänyt täyspäisen naisen, älä ihmeessä hänestä luovu! Nykyjään ihmiset ovat menneet todella kummallisiksi. - mk
Te niitä sikkailuja ihan vapaasti mutta lälä jää kiiinni niin hyvä tulee. Monelle jotka nuorena sitoutuvat tulee menoaika jossain vaiheessa ja siksi kannattaa sitoutua vasta 25-35 välillä ja mihellä pitäisi olla 5-30 kpl välillä seksikokemuksia naisista niin hauskaa on. Josku yli 20v sitten kun olin sinkkina niin ja ajattelin että enen en ala seukkaamaan kun olen 100 eri naisen kanssa sekstaillut mutta puolwnvuoden jälkeen tuli niin hyvä nainen ja sillä tiellä olen vieläkin.
- rehellisyyttä!
Todella typerä, vastuuton ja itsekäs neuvo! Toisen seläntakana hääräily on varsinaisen vellihousun touhuja! Tekee mitä ratkasuja tekee, mutta rehellisellä pohjalla pitää pysyä. Jos pettää toista ja tekee kaikkensa, ettei se tule julki, niin siinä pettää parhaiten ihan itseään. Tuskin toinen haluaisi olla suhteessa päivääkään, JOS vain tietäisi totuuden. Älä lähde valheen ja petoksen tielle! Siinä kärsivät kaikki!
- varmaan kaikki
Kaikilla on tuommoista joskus, niiilläkin jotka ovat olleet 50 vuotta yhdessä. Sellaista vaan ei ole kuin harvoilla, ketkä tajusivat matkan olevan pitkä ja ovat olleet sen 50 vuotta. Moni luovuttaa. Eikä siinä, voihan niinkin tehdä, mutta sen nyt jokainen osaa jo, tuskin sä siinä neuvoja kaipaat, senkus haet eroa vaan, ja se siitä.
Ihminen jolle olet lupautunut ei saa tuota sinussa aikaan, vaan sinä itse. Osittain sen myönnät, osittain et. Väität ettet muka pysty sanomaan vaimollesi että et haluaisi enää ihan näin jatkaa, et halua enää olla tohveli. Et muka osaa suomea niin paljon, että voisit sanoa, että haluaisit ottaa enemmän vastuuta ja saada miehen roolia enemmän ihmisenä, jolla on myös suhteessa sanomista? Ette puhu samaa kieltä vai? Niin, mieti kaksi kertaa mikä siinä on niin vaikeaa, puhe se ei ole. Sinä pelkäät. Se ei johdu vaimostasi. Sinä pystyt kyllä "millään".
Kriisin paikka. Kyllä, kriisi on hyvä. Silloin haetaan yhdessä uusia uomia, puhutaan vaikeista asioista, riidellään ja löydetään toinen uudelleen. Se on vaikeaa aikaa, mutta koska mitään hyvää on syntynyt helpolla? Ei koskaan. Oikotietä onneen ei ole. Mitä muuten luulet vieraasta pimpistä löytyvän? Pimppi on ihan kaikilla naisilla, mitä olet ajatellut "kokeilla" jos et miestä? Pimppi ja tissit löytyy vaimoltasikin ja seksiä voi kokeilla sen yhden ja samankin ihmisen kanssa. Luuletko että erilaiset sukupuolielimet toisivat sinulle... ööö... Mitä?
Voin kertoa sinulle, joillain on isommat ja joillain pienemmät häpyhuulet, osa saa orgasmeja helpommin, osa ei ollenkaan. Joillain on karvat muotoiltu, osalla ajeltu, osalla ei ollenkaan. Osa on estottomia heti alussa, osa ajan kanssa ja osa ei koskaan. Osa tykkää siitä ja osa tästä. Tissitkin kaikilla on omanlaiset ja jopa eri paria. Noin. Perusasiat tiedät nyt jo, mitä kaikkea ajattelit kokeilla? Mitä et voi vaimosi kanssa kokeilla ja mistä onnesi muka riippuu? Riippuuko se seksiasennnosta, vai mistä?
Etkö osaa sanoa vaimollesi, että haluat puhua seksistä. Kerrot mistä fantasioit ja mitä haluaisit kokeilla, varaudu ensin muutosshokkiin. Taas kriisin paikka. Joten älä hermostu tai panikoi, vaan kerro, ehdottele, puhu. Aivosi ovat tärkein seksielimesi ja samoin seksielämäsi elin. Kyllä intohimoa voi löytää, mutta ei valittamalla ja niin ettei itse tee mitään. Missä on mielikuvituksesi, missä on juttelunne? Kyllä te niin kauan olette jo olleet yhdessä, että teidän pitäis pystyä puhumaan. Ja kestää pari kriisiä.
Sielun kumppani vaimostasi kasvaa ehkä vasta kriisien myötä. Ei sotakavereitakaan synny ilman taistelua.
Jos eroat, sinusta tulee eronnut. Etsit toisen, elät hänen kanssaan samaa kriisiä 10 vuoden päästä ja eroat. Erosi todennäöisyys kasvaa huomattavasti tämän myötä. Ihmiset jotka luovuttaa ilman syytä ja asioiden loppuun hoitamista, tekee sen jatkossakin.
Älkää vaan tehkö lasta ennen uudelleen rakastumista ja seksiä.
Seikkailu syntyy siitä, että sinä olet jo vastuussa itsellesi. Sinä olet vastuussa siitä ettet tee mitään, että olet nyssykkä ja väität ettet mahda sille mitään. Sinä olet vastuussa näivettyneestä suhteestanne omalta osaltasi ja omasta kasvamisestasi. Olet vastuussa siitä, jos et toteuta itseäsi, harrasta ja tee, myös vaimosi kanssa. Olet vastuussa itsellesi siitä, onko vaimosi paras kaverisi vai ei. Koko aikaa ei silti tarvitse olla yhdessä, kyllä sinä olet siitäkin vastuussa. Olet vastuussa oletko tylsä, ja onko elämäsi tylsää. Eroon se ei liity. Jos sinä olet tylsä, elämäsi on tylsää.
Et koskaan saa aina sitä mitä oli joskus. Nyt on aika kasvaa siinä kohtaa aikuiseksi, elämä on jatkuvaa muutosta. Ihmiset muuttuu, ystävyydet muuttuu, kaikki muuttuu. Ja niin sinäkin voit muuttua: lopettaa lapatossuna olemisen esimerkiksi. Eikö olisikin jännittävää oikeasti alkaa puhumaan rehellisesti, ottaa joku oma intohimon kohde harrastukseksi, sanoa vaimolle mitä haluaa ja vaikka alkaa seksissäkin olemaan intohimoinen. Miksi ette vaihda maisemaa ja miksi et ehdota että lähtisitte rikkomaan rajoja jonnekin hetkeksi. Eikö olisi jännittävää sanoa vaimolle, että aletaanpas tasa-arvoistaa tätä suhdetta, et halua enää olla pomotettava: se vie intohimosi, halusi ja kaiken.
On monta tapaa seikkailla ja elää.
No, ja mitä vaan. Voit tietty myös jatkaa tossulinjaasi, mitä tulet jokatapauksessa toistamaan koska jos nyt vaan eroat, et ole kasvanut pätkääkään. Voi olla että kaiken yrittämisen jälkeen joudutte eroamaan silti, mutta silloin olet rikkonut tossukan kaavasi. Pakenemalla hankit vain sen uudelleen ja itsesi varmaan tulevaankin eroon.
Tuossatilanteessa eroaminen on tossua. Ja se että toivoisit että vaimo ottaa eron... Todella kaikkien tossukoitten isä taidat olla? Että ottaispa se vastuun tässäkin asiassa...
No niin, alahan kasvaa aikuiseksi, niin ei tarvitse pettää ketään. Etenkään itseään.- @miukumauku
Onnistuit, nimimerkki varmaan kaikki, sanomaan sen mitä mäkin olisin vastaajalle halunnut sanoa.
Ihmiset ja asiat muuttuu, mutta me ollaan se aktiivinen voima omassa elämässämme ja parisuhteessamme, eikä sivustakatsojia ja alistuvaisia odottajia. Ei se oo kumppanin syy, ettet sä uskalla sanoa sille, että sä kaipaisit muutosta ja seikkailua. Se ei oo ajatustenlukija eikä se loppupeleissä oo vastuussa sun onnellisuudestas, vaan sä oot vastuussa siitä ihan itse. Siitä, että sä tuot tarpees ilmi ja etsit ratkaisua tilanteeseen. Me ollaan vajavaisia olentoja ja meillä on vaan vähän aikaa, joten eikö olis parempi jakaa elämänsä kumppaninsa kanssa, sen sijaan et rakentais elämänsä sen ympärille ja syyttäis sitä jos ja kun se ei täytäkään sun odotuksias?
Se et asiat on tai on olleet yhellä tavalla ei tarkota sitä, etteikö niitä vois lähteä muuttamaan parempaan suuntaan. Jos suhde nyt kyllästyttää, ei se meinaa etteikö sitä suhdetta ja omaa ajatusmaailmaansa vois mitenkään parantaa. Kunhan vaan hyväksyy sen et tunteet on tunteita ja menneet menneitä, mut ne on vaan reaktioita ja tapahtumia, eikä asiantilojen todellisia määritelmiä ja tulevaisuuden määrääjiä. Kunnioitetaan kumppania tasa-arvoisena ihmisenä ja otetaan vastuu omasta hyvinvoinnistaan, niin päästään jo yllättävän pitkälle.
- miäs täälläkin
Ongelma on tossun alla oleminen, se tekee kuraa miehisyydellesi. Samoin se estää vaimoasi olemasta naisellinen, kun hän ei voi luottaa, että asiat tapahtuvat sinun vastuullasi. Tämä syö sekä häntä että sinua.
Leikittelet ajatuksella toisista naisista, mutta he kiinnostavat sinua vain siksi, että he eivät ole vielä alkaneet pomottaa sinua ja lytätä maan tasalle sitä, mitä sinä haluat. Jos lähtisit leikkiin, niin kyllästyisit uuteenkin naiseen, kun päätyisit samalla lailla tossun alle.
Ota asia esille, vaikka olisit (omien sanojesi mukaan) missä asemassa vaan, sillä esillehän se tulee kuitenkin. On parempi puhua suunsa puhtaaksi pikemmin ja olla hankala eronkin uhalla kuin odottaa, että vaimo kyllästyy ja eroaa itse. Siitä jää tuplasti paskempi fiilis, kun on ensin jäänyt tossun alle ja sitten vielä jätetty. - Hduujch
Sinä ajattelet varmaan miten exäni ajatteli vuosia. Hän oli täysin tossukka, ei halunnut ottaa kantaa mihinkään ja minä olin pomo. Yritin aluksi kysyä hänen mielipidettä asioihin, mutta vastaus oli en tiedä tai ihan sama.
20-vuotta olimme yhdessä. Ja sitten mies löysi jonkun naikkosen ja jätti minut yllättäen.
Lähinnä olen hänelle katkera ettei tehnyt sitä aikaisemmin. 40-vuotiaana elämän uudelleenrakentaminen on haasteellista. En minä häntä sure, mutta menetettyä aikaa ja ajatusta siitä mitä kaikkea kivaa olisin voinut tehdä noilla vuosilla jotka minulta varastettiin.- er.te
Hyviä kommentteja ja mielipiteitä on tullut, herättää hyvin ajatuksia.
Olen yrittänyt vaimon kanssa joskus jutella eri asioista ihan rakentavaan sävyyn, mutta tässä tulee esiin meidän erilaisuus. Minä juttelen ja yritän kehittää, vaimo sulkeutuu ja suuttuu. Jokseenkin jopa outoa mielestäni, sillä yleensä sukupuoliroolit on toisin päin.
Myönnän, että en ehkä sen riitelyn pelon vuoksi kuitenkaan uskalla ottaa asiaa esille niin vahvasti kuin pitäisi. Muutama vuosi takaperin olin jo jättämässä häntä pomottavan käytöksen ja rajun äkkipikaisuuden vuoksi, mutta en sitä kuitenkaan vienyt loppuun asti. Syy oli vaimon reaktio asiaan, jota suorastaan säikähdin. Hän muuttui hysteeriseksi, eikä voinut taata seurauksia.
Erilaisia harrastuksia olen kokeillut, osaa en ole "saanut" kokeilla, koska ne eivät vastaa vaimon ajatusmaailmaa. Usein syynä on kuitenkin se, että vien meidän yhteistä aikaa, jolloin harrastukset tulee jättää vähemmälle.
Samasta syystä minulla ei ole omia kavereita. Naispuolisia kavereita minulla ei ole ikinä edes saanut olla.. Jotenkin on noussut sellainenkin ajatus esille, että vaimo olisi jossain määrin kontrollifriikki tai että hänen itsetunto ja itseluottamus olisi kadonnut.
Syy, miksi joskus olen muita naisia seksi mielessä haaveillut on, että vaimo on aika rajoittunut sillä saralla. Pettäminen on kuitenkin mielestäni väärin, enkä usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Jääköön se haaveilun asteelle.
Ajatus eroamisesta on herännyt, koska olen miettinyt, että toista kertaa en samoihin virheisiin lankeaisi. Kun alusta asti pitäisin kiinni omasta kannastani, olisi helpompi olla sinut itsensä kanssa. Nykyisin kun tuntuu, että asioistani on päätetty jo puolestani.
Vaikka itsesyyttely onkin ehkä vähän turhaa, olisin voinut tehdä asioille jotain jo suhteen alussa. Silloin olin kuitenkin kokematon ja vähemmän puoleensavetävän näköinen teini, joka teki kaikkensa sen eteen, että saisi edes tytön itselleen. Se teini ei vain koskaan saanut puettua haarniskaa ylleen. - Nyssyn nyssyn nyssyn
er.te kirjoitti:
Hyviä kommentteja ja mielipiteitä on tullut, herättää hyvin ajatuksia.
Olen yrittänyt vaimon kanssa joskus jutella eri asioista ihan rakentavaan sävyyn, mutta tässä tulee esiin meidän erilaisuus. Minä juttelen ja yritän kehittää, vaimo sulkeutuu ja suuttuu. Jokseenkin jopa outoa mielestäni, sillä yleensä sukupuoliroolit on toisin päin.
Myönnän, että en ehkä sen riitelyn pelon vuoksi kuitenkaan uskalla ottaa asiaa esille niin vahvasti kuin pitäisi. Muutama vuosi takaperin olin jo jättämässä häntä pomottavan käytöksen ja rajun äkkipikaisuuden vuoksi, mutta en sitä kuitenkaan vienyt loppuun asti. Syy oli vaimon reaktio asiaan, jota suorastaan säikähdin. Hän muuttui hysteeriseksi, eikä voinut taata seurauksia.
Erilaisia harrastuksia olen kokeillut, osaa en ole "saanut" kokeilla, koska ne eivät vastaa vaimon ajatusmaailmaa. Usein syynä on kuitenkin se, että vien meidän yhteistä aikaa, jolloin harrastukset tulee jättää vähemmälle.
Samasta syystä minulla ei ole omia kavereita. Naispuolisia kavereita minulla ei ole ikinä edes saanut olla.. Jotenkin on noussut sellainenkin ajatus esille, että vaimo olisi jossain määrin kontrollifriikki tai että hänen itsetunto ja itseluottamus olisi kadonnut.
Syy, miksi joskus olen muita naisia seksi mielessä haaveillut on, että vaimo on aika rajoittunut sillä saralla. Pettäminen on kuitenkin mielestäni väärin, enkä usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Jääköön se haaveilun asteelle.
Ajatus eroamisesta on herännyt, koska olen miettinyt, että toista kertaa en samoihin virheisiin lankeaisi. Kun alusta asti pitäisin kiinni omasta kannastani, olisi helpompi olla sinut itsensä kanssa. Nykyisin kun tuntuu, että asioistani on päätetty jo puolestani.
Vaikka itsesyyttely onkin ehkä vähän turhaa, olisin voinut tehdä asioille jotain jo suhteen alussa. Silloin olin kuitenkin kokematon ja vähemmän puoleensavetävän näköinen teini, joka teki kaikkensa sen eteen, että saisi edes tytön itselleen. Se teini ei vain koskaan saanut puettua haarniskaa ylleen.Nosta se pääs ja lopeta tossuilu ja vaimos syyttely. Jos olet tossu nyt, olet tossu seuraavassakin suhteessa.
Sua mahtaa vaan pelottaa, ettet pystykkään kantaan sitä vastuuta, joka tulee vähemmän tossukalle kannettavaksi. - 54354354345
Nyssyn nyssyn nyssyn kirjoitti:
Nosta se pääs ja lopeta tossuilu ja vaimos syyttely. Jos olet tossu nyt, olet tossu seuraavassakin suhteessa.
Sua mahtaa vaan pelottaa, ettet pystykkään kantaan sitä vastuuta, joka tulee vähemmän tossukalle kannettavaksi.Olen kyllä samaa mieltä.
Eihän tuo ap mikään mies ole, ku vaan nyyhkyttää ja pukee itselleensä sitä marttyyrin haarniskaa "kun vaimo ei sitä ja ei tätä emmä uskalla nyyhnyyh"
Kai olet ymmärtänyt ettet välttämättä edes löytä itsellesi uutta naista? Se mitä sinulla on tällä hetkellä saattaa olla parasta mitä voit edes saada. Ei kukaan nainen jaksa katsoa kaltaistasi nyyhkyttäjää. Jos johtoasemassakin missä olet johdat samalla tavalla, niin taitaa työntekijät nauraa sinulle selkäsi takana. Eihän sinulla ole edes selkärankaa! - ei tule mittään
er.te kirjoitti:
Hyviä kommentteja ja mielipiteitä on tullut, herättää hyvin ajatuksia.
Olen yrittänyt vaimon kanssa joskus jutella eri asioista ihan rakentavaan sävyyn, mutta tässä tulee esiin meidän erilaisuus. Minä juttelen ja yritän kehittää, vaimo sulkeutuu ja suuttuu. Jokseenkin jopa outoa mielestäni, sillä yleensä sukupuoliroolit on toisin päin.
Myönnän, että en ehkä sen riitelyn pelon vuoksi kuitenkaan uskalla ottaa asiaa esille niin vahvasti kuin pitäisi. Muutama vuosi takaperin olin jo jättämässä häntä pomottavan käytöksen ja rajun äkkipikaisuuden vuoksi, mutta en sitä kuitenkaan vienyt loppuun asti. Syy oli vaimon reaktio asiaan, jota suorastaan säikähdin. Hän muuttui hysteeriseksi, eikä voinut taata seurauksia.
Erilaisia harrastuksia olen kokeillut, osaa en ole "saanut" kokeilla, koska ne eivät vastaa vaimon ajatusmaailmaa. Usein syynä on kuitenkin se, että vien meidän yhteistä aikaa, jolloin harrastukset tulee jättää vähemmälle.
Samasta syystä minulla ei ole omia kavereita. Naispuolisia kavereita minulla ei ole ikinä edes saanut olla.. Jotenkin on noussut sellainenkin ajatus esille, että vaimo olisi jossain määrin kontrollifriikki tai että hänen itsetunto ja itseluottamus olisi kadonnut.
Syy, miksi joskus olen muita naisia seksi mielessä haaveillut on, että vaimo on aika rajoittunut sillä saralla. Pettäminen on kuitenkin mielestäni väärin, enkä usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Jääköön se haaveilun asteelle.
Ajatus eroamisesta on herännyt, koska olen miettinyt, että toista kertaa en samoihin virheisiin lankeaisi. Kun alusta asti pitäisin kiinni omasta kannastani, olisi helpompi olla sinut itsensä kanssa. Nykyisin kun tuntuu, että asioistani on päätetty jo puolestani.
Vaikka itsesyyttely onkin ehkä vähän turhaa, olisin voinut tehdä asioille jotain jo suhteen alussa. Silloin olin kuitenkin kokematon ja vähemmän puoleensavetävän näköinen teini, joka teki kaikkensa sen eteen, että saisi edes tytön itselleen. Se teini ei vain koskaan saanut puettua haarniskaa ylleen.Jaa että oikein pelkäsit riitaa ja vaimon temperamenttia. Jos sä enää lisäät, että se on väkivaltanen, niin tää on pelkkä provo.
Mitä riidassa on pelkäämistä? Mitä se vaimo nyt ei sitten taannut? Voi vittu mä sanon vaan, kyllä se nyt on edelleen sinä joka nyssyilee. Ethän sä tuollatavalla saa puoliasi pidettyä missään! Kyllä riitojakin pitää kestää, kyllä pitää uskaltaa, kyllä pitää pystyä. Ja että olet ihan lupaa kysynyt harrastuksiin? Lupaa ei tule, et saa mennä? Osaatko sä ajatella omilla aivoillasi ollenkaan. Sä voit aivan hyvin myös todeta, että menet ja mennä. Ei teillä ole edes lapsia. Sä voit aivan hyvin itsekin soittaa kavereillesi puhelimella, lähteä punttikselle (tai minne nyt ikinä) ja et sä siihen lupaa tarvitse. Ei sun ole pakko edes tapella asiasta, 3 kertaa viikossa ei edes vie vielä aikaa ja 5 kertaakin on normaalia: ei teillä ole niitä lapsia!
Vaimosi on rajoittunut? Jaa että kun yhdessä olette seksielämäänne teinistä saakka rakentaneet, niin vaimonko vika se yksin on että on rajoittunutta? EI OLE. Se on 50/50 ja se on ihan yhtä paljon sinun vikaasi. Tuolla kommunikoinnilla ja asenteella en ihmettele yhtään. Vaimo ei pysty kyllä edes vapautumaan, eikä antautumaan, sinä et ota osaasi etkä kyllä pysty tuolla menolla mihinkään kenenkään toisenkaan kanssa. Seksi on PARI asia etenkin liitossa. Jos ei pysty hyväksymään omaa osuuttaan, mennään metsään.
Nyt te olette siis opetelleen kommunikoimattoman elämän, rajoittuneen seksin ja sinä kyselet harrastamiseen lupaa kun pikkupoika. Just.
Lankeaisit ihan takuulla samoihin virheisiin ja etsisit vielä samanlaisen muijankin, joka lähtisi toteuttamaan tuota kuviota.
Teini oli silloin ja nyt pitäisi olla mies. Sä jauhat edelleen siitä mitä oli, haloo, et ole enää teini? Tässä on ollut vuosia aikaa? Teillä on edelleen aikaa? Mitä vitun teinihaarniskaa sä kaipaat, eikö nuo jutut nyt voisi jäädä sinne lapsuuteen?
Sielunjen kumppanit, haarniskat ja ihme ettei prinsessat, sun tunne-elämässäsi on nyt kuule pientä jälkeenjääneisyyttä. Meillä kaikilla on jossain, mutta sä olet pojan roolis omaksunut. Ongelma on vaan, että sun pitäisi olla nyt jo MIES.
Ja sulkeutuneisuus ei ole "sukupuolirooli", vaan tapa reagoida. Vaimosi siis reagoi mököttämällä, ja sinä se tietenkin osaat jutella rakentavasti. No, juttele sitten lisää. Kerro asioita, hän kuulee kyllä. Sano sitten että hänen pitää tulla juttelemaan, asiat ei korjaannu itsestään. Sitten voisitte myös puhua tuosta että sinun asenteesi on jäänyt 17-vuotiaan tasolle ja niin on hänenkin. Teidän pitää nyt yhdessä alkaa kasvamaaan aika paljon.
Ja ikävä kyllä nuo hieman rajuhkot kommentit ovat oikeassa, tuskin sä tuollamenolla edes löydät ketään uutta. Tai ainoastaan sen uuden äidin.
Sulla on kyllä töitä tehtävänä, ihan hartiavoimin. - ~c~
er.te kirjoitti:
Hyviä kommentteja ja mielipiteitä on tullut, herättää hyvin ajatuksia.
Olen yrittänyt vaimon kanssa joskus jutella eri asioista ihan rakentavaan sävyyn, mutta tässä tulee esiin meidän erilaisuus. Minä juttelen ja yritän kehittää, vaimo sulkeutuu ja suuttuu. Jokseenkin jopa outoa mielestäni, sillä yleensä sukupuoliroolit on toisin päin.
Myönnän, että en ehkä sen riitelyn pelon vuoksi kuitenkaan uskalla ottaa asiaa esille niin vahvasti kuin pitäisi. Muutama vuosi takaperin olin jo jättämässä häntä pomottavan käytöksen ja rajun äkkipikaisuuden vuoksi, mutta en sitä kuitenkaan vienyt loppuun asti. Syy oli vaimon reaktio asiaan, jota suorastaan säikähdin. Hän muuttui hysteeriseksi, eikä voinut taata seurauksia.
Erilaisia harrastuksia olen kokeillut, osaa en ole "saanut" kokeilla, koska ne eivät vastaa vaimon ajatusmaailmaa. Usein syynä on kuitenkin se, että vien meidän yhteistä aikaa, jolloin harrastukset tulee jättää vähemmälle.
Samasta syystä minulla ei ole omia kavereita. Naispuolisia kavereita minulla ei ole ikinä edes saanut olla.. Jotenkin on noussut sellainenkin ajatus esille, että vaimo olisi jossain määrin kontrollifriikki tai että hänen itsetunto ja itseluottamus olisi kadonnut.
Syy, miksi joskus olen muita naisia seksi mielessä haaveillut on, että vaimo on aika rajoittunut sillä saralla. Pettäminen on kuitenkin mielestäni väärin, enkä usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Jääköön se haaveilun asteelle.
Ajatus eroamisesta on herännyt, koska olen miettinyt, että toista kertaa en samoihin virheisiin lankeaisi. Kun alusta asti pitäisin kiinni omasta kannastani, olisi helpompi olla sinut itsensä kanssa. Nykyisin kun tuntuu, että asioistani on päätetty jo puolestani.
Vaikka itsesyyttely onkin ehkä vähän turhaa, olisin voinut tehdä asioille jotain jo suhteen alussa. Silloin olin kuitenkin kokematon ja vähemmän puoleensavetävän näköinen teini, joka teki kaikkensa sen eteen, että saisi edes tytön itselleen. Se teini ei vain koskaan saanut puettua haarniskaa ylleen.Näen ainoana keinona sivusuhteen. Vaimosi ei ole kovin kiinnostunut seksistä eikä arvosta sua kumppanina. Jos olet "suoraselkäinen" ja eroat ennen kuin alat etsiä uutta suhdetta, et sellaista saa. Parhaat mahdollisuudet seksiin ja kokemuksiin toisten naisten kanssa sulla on ukkomiehenä, mikä tuo toisenlaisen asetelman myös vaimon ja sinun suhteeseen. Vasta kun olet kokeillut seksiä ja muutakin yhdessäoloa muiden naisten kanssa, sulla on perspektiiviä arvioida, kannattaako erota.
Vaimoasi ei vahingoita se, mitä hän ei tiedä, mutta vois olla terveellistä hänelle saada tietää. - onnee
er.te kirjoitti:
Hyviä kommentteja ja mielipiteitä on tullut, herättää hyvin ajatuksia.
Olen yrittänyt vaimon kanssa joskus jutella eri asioista ihan rakentavaan sävyyn, mutta tässä tulee esiin meidän erilaisuus. Minä juttelen ja yritän kehittää, vaimo sulkeutuu ja suuttuu. Jokseenkin jopa outoa mielestäni, sillä yleensä sukupuoliroolit on toisin päin.
Myönnän, että en ehkä sen riitelyn pelon vuoksi kuitenkaan uskalla ottaa asiaa esille niin vahvasti kuin pitäisi. Muutama vuosi takaperin olin jo jättämässä häntä pomottavan käytöksen ja rajun äkkipikaisuuden vuoksi, mutta en sitä kuitenkaan vienyt loppuun asti. Syy oli vaimon reaktio asiaan, jota suorastaan säikähdin. Hän muuttui hysteeriseksi, eikä voinut taata seurauksia.
Erilaisia harrastuksia olen kokeillut, osaa en ole "saanut" kokeilla, koska ne eivät vastaa vaimon ajatusmaailmaa. Usein syynä on kuitenkin se, että vien meidän yhteistä aikaa, jolloin harrastukset tulee jättää vähemmälle.
Samasta syystä minulla ei ole omia kavereita. Naispuolisia kavereita minulla ei ole ikinä edes saanut olla.. Jotenkin on noussut sellainenkin ajatus esille, että vaimo olisi jossain määrin kontrollifriikki tai että hänen itsetunto ja itseluottamus olisi kadonnut.
Syy, miksi joskus olen muita naisia seksi mielessä haaveillut on, että vaimo on aika rajoittunut sillä saralla. Pettäminen on kuitenkin mielestäni väärin, enkä usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Jääköön se haaveilun asteelle.
Ajatus eroamisesta on herännyt, koska olen miettinyt, että toista kertaa en samoihin virheisiin lankeaisi. Kun alusta asti pitäisin kiinni omasta kannastani, olisi helpompi olla sinut itsensä kanssa. Nykyisin kun tuntuu, että asioistani on päätetty jo puolestani.
Vaikka itsesyyttely onkin ehkä vähän turhaa, olisin voinut tehdä asioille jotain jo suhteen alussa. Silloin olin kuitenkin kokematon ja vähemmän puoleensavetävän näköinen teini, joka teki kaikkensa sen eteen, että saisi edes tytön itselleen. Se teini ei vain koskaan saanut puettua haarniskaa ylleen.kukaan vastaajista ei ole parisuhteessa kontrollofriikin kanssa joten eivät ymmärrä
miten sellainen vaimo(mies)pyörittää suhdetta sellaseen ei tehoa mikään koska
vaimo luulee olevansa jumalasta vähintään seuraava aina oikeassa ja ajattelevansa vain sinun parastasi paha asennevamma kuten minun vaimolla
turha edes yrittää keskustella joko riitelee vastaa alentuvasti vaihtaa aihetta tai ilmoittaa ettei tästä keskstella kyllä on läpikäyty koko skaala pahinta on että lamaantuu kun ei saa sitä kissaa edes pöydän alle lähtisin heti itse mutta se maksaa vähän helvetisti tasinkoina ootellessa onnea sinne
- 7 + 7
Kuulostaa siltä, että vaimosi ei rakasta sinua. Hän rakastaa itseään ja hänellä on käyttöä sinulle, kunhan mukaudut hänen toiveisiinsa. Ei hän sinuun tyytyväinen ole, mutta hän toivoo, että muutut "paremmaksi". Mielessään hän on rakastunut tähän kiiltokuvaan, joksi edellyttää sinun pyrkivän.
Hän käyttää äkkipikaisuuttaan työkaluna, todennäköisesti alitajuisesti. Koska hän rakastaa itseään syvästi, hän ei vaivu itsetuhoon, jos teille tulee ero. Hän vain tekee itselleen (ja maailmalle) selväksi, että hän "teki kaikkensa suhteen eteen" ja sinä olit suhteen roisto.- 654564645465
Millä tavalla ap:n vaimo rakastaa vain itseäänsä? Jonkun se on pakko olla vetämässä köyttä jos toinen vaan mukautuu menoon, niinkuin ap on selvästi tehnyt. Ei se vaimo voi yllättäen oppia lukemaan ap:n ajatuksia ja tajuta heti kuin salama kirkkaalla taivaalla että "AHAA ". Järkeä vähän päähän.
Tottakai vaimo saa hysteerisiä kohtauksia jos on aviomies ehdottanut eroa. JOKAINEN joka rakastaa omaa aviopuolisoaan menisi hysteeriseksi.
Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. On valtava rikkaus että olette olleet näin kauan yhdessä ja tunnette toisenne. Ajatusleikki sielunkumppanin löytymisestä on hauska, mutta ei kovin realistinen. Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa, täydellistä kumppania ei ole olemassakaan.
Minun neuvo on se että alat vähitellen ottamaan itsellesi omaa tilaa suhteessa vaikka kipinät lentäisi. Keksi itsellesi se uusi harrastus ja sitten vaan menet sinne. Jos nainen hermostuu niin sanot että se voi lähteä mukaan tai jäädä kotiin vinkumaan. Katso mihin tilanne kehittyy kun alat tehdä omia juttujasi enemmän etkä ole mikään nössö. Sitten kun tulet kotiin niin sanot häntä kullaksi vaikka olisikin vihainen. Älä ole hänelle vihainen vaan ignooraa kaikki kiukunpuuskat joilla hänen on tarkoituksena vain alistaa sinua.
Naiset ovat joskus niinkuin lapsia jotka yrittävät kiukuttelulla saada toisen alistumaan omaan tahtoonsa. Älä alistu siihen, osoita hänelle ettei kiukuttelu hyödytä enää niin lopulta hän lopettaa sen :)- alias jill
Kyllä ymmärrän ajatuksesi, miksi annat hänen olla pomona, eikö tasavertaisuus olisi parempi molemmille osapuolille. Tätä se tekee kun mennään liian nuoren yhteen, sillä joskus on ne nuoruus vuodetkin elettävä.
Oikein ajateltu että sinulla on vaan yksi elämä, ja et kai tosissai ole ajatellut elää sitä toisen tossun alla. Ryhdistäydy ja kerro tunteistasi vaimollesi ja sano että olet perinpohjin kyllästynyt olemaan alammainen hänelle ja komenneltavana. Sinähän olet aikuinen mies---elä aikuisen tavalla myöskin. - öööööh
Olette vaan kasvaneet aikuisiksi. 17-vuotiaalla tuo persoona ei ole sama asia kuin kolmekymppisellä. Parivalinnat kannattaisi tehdä kun persoona on muodostunut, eli siinä 25-vuotiaana.
- 40 vuoden kokemus
Ruoho on harvoin vihreämpää aidan toisella puolella.
Sinulla on se ongelma, että menitte yhteen ilman, että olisit ehtinyt katsoa ympärillesi ja kerätä kokemusta. Ennen pitkään se kuitenkin tulee vastaan, että
harmittaa, kun ei ole muusta tietoa, vaikkei se parempaa olisikaan. Jännitävältähän se varmaan kuulostaa.
Itse olen ollut naimisissa 40 vuotta parikymppisestä lähtien. Miehellä tuli halu kokeilla muita ja jätin hänet. Jälkikäteen huomasi, miten hyvä avioliitto ollut ja eikä se hetken huuma pidemmälle lämmittänyt. Takaisin en huolinut.
Mietipä tarkkaan, ennen kuin teet mitään. Sinä kannat seuraukset. - Wicklow
Parisuhdeterapeutti? Pystyisittekö ulkopuolisen henkilön avulla jotenkin muuttamaan suhteen valtatasapainon järkevämmäksi tai jopa keskustelemaan suhteeseen jonkinlaiset ns. avoimet pelisäännöt, että hetken aikaa voidaan kokeilla muitakin? Eli jonkinsortin tauko tms?
En nyt voi naisesi puolesta vannoa, mutta itse suostuisin ennemmin siihen, että isännän kanssa pidettäisiin taukoa vaikka puoli vuotta ja elettäisiin sinä aikana omaa elämäämme ja katsottaisiin asioita rauhassa kuin että erotaan suorilla. Mutta se kai vaatii aika ison määrän rakkautta, että siihen on valmis... - livlklkl
Tuota noin, suurin osa kokee jotain vastaavaa ja vieläpä juuri sinun iässäsi, /- 5-10 vuotta. Sitä kutsutaan kolmenkympin kriisiksi. Eli pohdit nyt tähän mennessä tehtyjä valintojasi, elämäsi tilaa sekä sitä mitä haluaisit tehdä seuraavaksi. Melko tavallista on tuokin että se vastuu omasta onnellisuudesta kaadetaan kumppanin niskaan. Vaimosiko yksin on saanut mielestäsi tämän kaiken aikaan? Onko sinulla todellakin nyt ihan oikeasti sellaisia ongelmia suhteessasi että kaikki muuttuisi paremmaksi kuin taikaiskusta jos vaan vaihtaisit vaimoa? Ja mitä vaille olet nyt elämässä jäänyt: Ahdas poikamiesboksi täynnä krapulaisia eronneita ja karanneita miehenköriläitä kun kellään ei edellisiltana käynyt flaksi, vedätte pitsaa ja katotte elokuvia ja piereskelette kunnes porukka on ajokunnossa ja jäät yksin nauttimaan vapaudestasi pitsalaatikoiden keskelle?
No, eihän sille mitään mahda jos tuolta kerran tuntuu, ei sitä ehkä järjellä voi pois selittää. Ja voihan se ollakin että onni odottaa sinua seuraavan kulman takana kunhan pääset vaimostasi erilleen, mistäs minä tietäisin. Epäilen kyllä että kovin pysyvää suhdetta saat aikaiseksi änkyröimällä joka käänteessä ihan siitä riemusta ettet halua taas tossun alle ja haluat pitää määräysvallan ja vapautesi. Yhteispeliä suhde jokatapauksessa on ja se jonkinlainen valtarakennelma tai käytännön arki on jokaisen kanssa jollain tapaa rakennettava. Mikä saa sinut luulemaan että onnistut säilyttämään itsesi jossain muussa suhteessa yhtään sen luontevammin kuin nykyisessäkään? - Kohtalotoveri
"Ajatus eroamisesta on herännyt, koska olen miettinyt, että toista kertaa en samoihin virheisiin lankeaisi. Kun alusta asti pitäisin kiinni omasta kannastani, olisi helpompi olla sinut itsensä kanssa. Nykyisin kun tuntuu, että asioistani on päätetty jo puolestani. "
Olet jo oivaltanut ratkaisun omalla kommentillasi.
Meillä on vain yksi elämä, mieti miten haluat sen elää.
Onnea matkaan:) - vässykkä22222
Kaivetaan vaha juttu ylös kun oma suhde on varsin samankaltainen. Paitsi lapsi tuli kuvioihin mukaan suhteen hyvin varhaisessa vaiheessa. Tulin siis myös isäksi mielestäni liian nuorena mutta ketäpä tuosta syyttää jos ei itseä. Tämä näkyy nyt ehkä myös lapsen käytöshäiriöinä kun kotiolot ja kasvatus on ollut vähän mitä sattuu. Minä ennemminkin vihaan kuin rakastan vaimoani, vihaan hänen tapojaan, puhetta ja luonnettaan. Minua ei kiinosta mitä vaimoni minulle puhuu, eikä minua kiinnosta kertoa vaimolleni juurikaan omia asioitani. Koko suhde on minulle pakkopullaa. En edes ymmärrä mitä olen hänessä joskus nähnyt. Olen yrittänyt keskustella erosta joka päättyy aina vaimon raivoamiseen joka ilmenee esimerkiksi minun tavaroideni rikkomisella ja lapsen hoitojärjestelyistä uhitteluun. Olen erittäin väsynyt tilanteeseen, jos lasta ei olisi tiedän että olisin häipynyt jo aikapäiviä sitten. Omasta mielestä vaimoni on narsisti, tosin välillä huomaan myös itsessäni samoja piirteitä.
Haaveilen uudesta elämästä ja ystävistä jotka ovat hävinneet tässä vuosien aikana, en edes tiedä haluanko enää asua kuin yksinäni, vakavaa suhdetta en välttämättä halua enää koskaan! Lapsettomana olisi helppo lähteä mutta minä en halua hylätä lastani.- miesvm1967
Ilmoitat vaimollesi että eroatte, niin minäkin tein. Tosin mun exä ei raivonnut koska näki itsekin suhteen hankalan tilanteen sekä meistä että ei-meistä johtuvista syistä. Toki kerrot kaikki ne syyt vaimollesi miksi haluat erota, ellei hän ymmärrä tilannetta niin se on hänen oma vikansa, ei sinun.
Mikäli sun elämäntavoissa ei ole mitään moitittavaa niin sulla on kyllä oikeus tavata lastasi. Lastensuojeluun voit kertoa ne syyt miksi haluat erota, tuollainen kylmä kasvuympäristö häiritsee myös lapsen kehitystä. En usko että menetät lastasi jos kerrot rehellisesti miten teidän perheessä eletään (ellei siellä ole mitään luurankoja). Siihen joudut taipumaan että tapaat lastasi ehkä vain joka toinen vkl kuten mullakin on, tänä viikonloppuna lapset onkin mun luona ja kohta alan tekemään niille jauhelihakeittoa lasten toivomuksesta :) Sitten on mahdollisuus myös vuoroviikkoihin, aika moni käyttää sitäkin systeemiä. Minä jopa kirjoittelin aikoinaan muutamankin naisen kanssa joilla lapsi oli vuoroviikoin.
Olet väsynyt ja se on täysin ymmärrettävää, tunnistan oireet kyllä, otat nyt vain itseäsi niskasta kiinni etkä anna naisen painaa sua takasin pohjalle. Se on perkele ero edessä ja siihen ei tule muutosta. Pysy tiukkana, älä syyllisty toisen mollaamiseen koska se ei auta mitään vaan pahentaa asioita. Tietysti kerrot ettet rakasta etkä pysty enää elämään tuossa suhteessa missä asiat ei ole kuten pitäisi, mutta älä syyllistä vaimoasi koska siitä tuskin on apua.
Itse toimin suurin piirtein noin ja olen nyt uudessa suhteessa koska kaipaan kyllä naista rinnalleni, en diggaa elää yksikseni tai siis koira ei täytä sitä aukkoa mun elämässä mihin kuuluu kiva nainen johon onnekseni törmäsin
- oma kokemukseni
Minä olin exän kanssa jotain 11-12 vuotta. Hän halusi erota sen jälkeen, kun viimein saimme vauvan. Olin tietty väsynyt ja vaikea raskaus laukaisi esiin neuroottisia oireita jonkin verran, eli kaipa hänellä oli sitten syynsäkin etsiä joku näpsäkkä naisystävä. Ja sen naisystävän perään hän sitten lähti. Muutaman kuukauden kuluttua hän tuli takaisin ja pyysi, että neuvottelisimme paluusta. Minä en silloin enää suostunut. Itsepähän oli minut jättänyt. Hän jatkoi sitten elämäänsä tahollaan ja minä tahollani. Vuosien kuluttua hän on kertonut,, että ei ole koskaan enää elämässään löytänyt sellaista parisuhdetta, joka meillä oli...yhtä täydellistä...eikä samaa onnea kenenkään kanssa.
Itse olen kärsinyt suuresti eron jälkeen. Halusin miehen ja avioliiton, en sikkuelämää ja vaihtuvia suhteita. Oli tosi vaikea löytää enää nuoruuden vuosien mentyä hukkaan hajonneessa avioliitossa uutta pysyvää parisuhdetta. Mutta onni se kääntyi lopulta vuosien kuluttua minullakin ja olen nykyisin onnellinen avioliitossani. Minun oli ensin vain ymmärrettävä, että ikäiseni ja itseäni vanhemmat miehet eivät enää halua sitoutua ja haikailevat sitä ensimmäistä vaimoaan ja ovat hänessä kiinni tunnetasolla ja että aviomies pitää katsoa nuoremmista miehistä, joilla ei vielä ole ollut sitä ensimmäistä vaimoa, jossa roikkua tunnetasolla loppuelämä.
Kokemuksen pohjalta suosittelisin, että teet jotain hyvää avioliitollesi...vaikka parisuhdeleiri tai jotain...mutta ero on huono ratkaisu. Ja mistäs tiedät, että vaimosi ei ole sielunkumppanisi...ehkä sen jälkeen, jos hänet päätät menettää, niin tulet huomaamaan, että hän oli jopa enemmän...elämänkumppanisi...- miesvm1967
Olen puolestasi onnellinen jos olet löytänyt elämääsi uuden onnen mutta en malta olla sanomatta että katkeruus näyttää elävän sydämessäsi edelleen, olkoonkin että se on miehen aiheuttamaa, hoida asia kuntoon.
- j3pulis
ei kannata mennä liian nuorena naimisiin tai hankkia lapsia. Ensin täytyy elää nuoruuttaan ja kokeilla asua ihan yksin. Aniharva on niin kypsä että on valmis vanhemmaksi heti 18v. ja viettämään mummu- pappaelämää. Itsenäisyys täytyy kokea ja osata olla yksin.
Irtosuhteita en kannata. Alapäät ei sen kummemmalta tunnu! Toki toisen henkilön persoona voi kolahtaa enemmän jos oma kumppani on ollut liian erilainen. Ensin täytyy erota.- miesvm1967
"ei kannata mennä liian nuorena naimisiin tai hankkia lapsia"
Eihän tuo ollut mikään neuvo vaan myöhäistä perään haukkumista :)
- moraalisaarnaaja
Olet siinä iässä, että vielä juuri ja juuri hyvin ehtisit nauttia noista kaikista asioista joista nyt haaveilet ja sitten kun tuntuisi niin ehtisit etsiä vielä "sielunkumppanin" ja perustaa perheenkin jos sellaisesta haaveilet. Totta se on, että täällä eletään vaan kerran, eli hieman saa olla itsekäskin ja pyrkiä elämään unelmaansa, mutta toista ihmistä siinä ei saa vahingoittaa/rikkoa mm. pettämällä vaan pitää olla sen verta toista kohtaan kunnioitusta ja arvostusta, että eroaa ennenkuin alkaa elämään sitä vapaan ihmisen elämää. Sekin helpottaa jos ei vielä ole lapsia, lasten tarpeet ja paras menee omien tarpeiden yli Aina.
Ihan ensimmäisenä sinuna nostaisin kissan pöydälle ja sanoa paukauttaisin vaimolle että sinun ei ole hyvä olöa näin ja haluat muutosta muuten et jaksa. Sitten rakentavasti keskustellwn ja vaikka pariterapiassa pohtisitte että voisiko suhdetta enää pelastaa vai onko se ero paras ratkaisu. Myös etäisyyden ottaminen toiseen vaikka joksikin aikaa asumuserossa oleminen voisi hyvin selkeyttää päätä ja saada aikaan ratkaisuja, kun yksin ollessa näkee asiat ihan eri tavalla, saatat vaikka huomata ettet haluakaan erota.
Älä kuitenkaan vaivu niin alas että pettämään menisit, jälkeenpäin voisi olla todella huono omatunto ja pska fiilis, paitsi jos olet kylmä ja sydämetön ihminen.
Vuodet kuluu ja vaimosi kannalta päätöksesi tekeminen on tärkeämpää kuin itsesi kannalta, jos vaimosi vaikka joskus haluaisi lapsiakin mutta biologinen kello tikittää ja kohta se ei olisikaan mahdollista kun aika kävisi liian vähiin sinun pitkittäessä päätöstäsi.- ---- 1+2
Kyllä se nainenkin kyllästyy mieheen joka on tossun alla. Sellaiseen mieheen ei viitsi panostaa. Naisen paikka ei ole miehen yläpuolella vaan joko rinnalla tai alla. Itse olin aikoinaan se joka piti tossunalla ja se tappoi seksuaaliset halut ja kaikki. Nyt on mies joka on selkeästi suhteemme pomo ja minua ylempänä. Minähän nurisen ja pistän vastaan mutta mies on suhteen pää ja pysyy ja minä alistun hänen tahtoonsa. Minä saan olla nainen ja seksikin sujuu.
- 40vuottaAviossa
Sinä olet aikanaan tehnyt sen virheen, että olette menneet yhteen liian nuorinan ennen kuin sinulla on kertynyt kokemuksia ja elettyä elämään. Näin sitten käy ja ennen pitkää alkaa kaipaamaan sitä, mitä ei ole ehtinyt kokea. Enpä tiedä, onko se sen vihreämpää aidan toisella puolella, jännittävää varmaan aikansa. Kun kerran olet valinnan tehnyt, entistä et enää takaisin saat...sitäkö todella haluat?
Syytät turhaan vaimoasi tilanteestasi. Olet itsekin osasyyllinen nykytilaan.
Teinä menisin parisuhdeterapiaan tai parisuhdeleirille, jossa voisitte asiallisesti käydä läpi suhdettanne ja toiveitanne ulkopuolisen avulla.
Kaikkea hyvää ja toivottavasti teet itsellesi oikean päätöksen. Älä luovuta helpolla. Tee työtä liittosi eteen ennen kuin teet lopullisen päätöksen. - Mieti tyhmä mies!
Ei tässä asiassa pidä mitään lällärimiestä paapoa!!!
Reilusti sanot eukolle että haluat erota ja sanot että miksi, ei tekosyitä tai valheita. Toisiin ei kosketa ennenkuin on varmasti erottu, paskinta mitä toiselle voi tehdä on pettää. - Anonyymi
Minä kyllästyin mieheen ja otin avioeron. On ollut ihana elämä sen jälkeen!
- Anonyymi
Muista,että se uusi puoliso ei sitten ole kuin hetken jännittävä ja taas ero edessä. Kaikki olemme vain ihmisiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun684735KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1713645- 1683174
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?723094Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo502801- 251964
- 241881
- 301666
- 1741660
- 421362