Ollakko vaiko eikö olla..

Kuulostaa jotenkin hemmetin tutulta... mieti nyt tarkkaan. Jos jätkä on vasta täyttänyt 18 vee, niin et sinäkään kovin vanha vielä voi olla? Eli se tarkoittaa sitä että sulla on vielä elämä edessä. Ja se on tarkoitettu elämistä varten. Olen joskus itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Alettiin seurusteleen tosi nuorena, jätkä oli mua 3 vuotta vanhempi, kun hän täytti 18 niin alkoi menot. Katselin jonkin aikaa, mutta sitten mulle riitti, kun eräänä kauniina päivänä kuulin ystäviltäni, että tämä armas poikaystävä oli viettänyt railakasta elämää tuolla baareissa. Asian selvitessä, hän oli erittäin pahoillaan, annoin anteeksi ja jatkettiin yhdessä. Mutta olin kuitenkin itse onneton. Kerettiin olla 5 vuotta yhdessä ennen kuin tajusin, että kaikki ei ollut hyvin. Huomasin itse miettiväni juuri samoja kysymyksiä, kuin sinä nyt millaista elämä olisi ilman häntä ja olisinko onnellisempi? Päätin kuitenkin ottaa riskin ja lähteä. Ja voin sanoa etten ole katunut päivääkään. Aloitin iloisen sinkkuelämän ja vietin sitä jopa muutaman vuoden... Tuli koettua ja nähtyä todella paljon. Jokaisen pitää elää jokin aika yksin villinä ja vapaana, kokeilla kaikkea mahdollista. Olen ihan vasta tavannut todella ihastuttavan ihmisen, jonka kanssa katsotaan päivä kerralla eteenpäin. Huomaan olevani nyt paljon kypsempi ihmisenä ja osaan sitoutua toiseen ihmiseen aivan eri tavalla, kun olen ensin löytänyt itseni. Jos suhde on liikaa riitelemistä, niin mieti, onko se mitä sinä haluat. Voin sanoa, että varmasti tulet vielä löytämään sellaisen kumppanin, jonka kanssa olette tasa-arvoisia ja jonka kanssa on helppo elää. Se on sellaista sielujen sympatiaa ja henkien harmoniaa!

Tsemppiä sulle!