Loppukesän Elämää ja toiveissa vielä myös aurinkoa XVI

En kirjoittanut enää tuonne vanhaan, kun sinne oli tullut joku henrikson18781, enkä ymmärtänyt siitä hänen jutustaan mitään.

Et sinä ole Paha-Aurora, enkä minä ole Paha-Rapu, en enää ole edes katkera (joskus saatoin ollakin sitä, mutta se "katkeruus" ei liity tähän "Elämä-ketjuun"), koska elämä on laittanut asioita "vatupassiin", myös niiden kohdalla, joille olin kenties joskus katkerakin! Ei heilläkään mene kovin hyvin, joten elämä kyllä tasaa!

Muistan kun lapsena katselin pääskysten kiireitä meidän heinäladon katossa olevissa pesissä. Siellä oli myös haarapääskyjä. Täällä en ole pääskyjä kyllä nähnyt.

Kuten sanot Aurora, tästä on harmitonta jatkaa. Niin on!

Sanon kuitenkin, että minä en ole todellakaan elänyt "pumpulimaailmassa", mutta joskus tuntuu, että jouduin kyllä siihen liian kovaan kouluun aivan "kylmiltään", mutta omasta mielestäni ja monen muunkin mielestä, olen selvinnyt siitä aika hyvin!

Meillä on kaikilla omat "haavamme" nuoltavina, mutta "elämä on elettäväksi tarkoitettu".

Katsoin äsken sekä sääksenpesälle että viime ketjun loput kirjoitukset. Siellä tosiaan joku henriksonni puhui jostain cadillacista. Yhden cadillacin tiedän noin 60-luvun puolivälistä, sen nimisen iskelmän lauloi englantilaisbändi The Renegates ja olin katsomassa bändin esiintymistä stadissa ja pidin kovasti.

Sääksenpesässä on se kolmas poikanen maatumassa jo pesän pohjalle näkymättömiin.

Riitu, meidänkin parvekelasien ulkopuolella on iso hämähäkki tehnyt taidokkaan verkon ja saalistaa siinä. Verkko ei rikkoudu, vaikka avaamme lasit. Nyt en tiedä, onko verkko vielä ehjä, koska sitä on vaikea huomata valoisan aikaan. Kun ilta pimenee näen sen häkkisen liikkuvan verkossaan edestakaisin.

Sisareni kertoi heidän pihallaan olleesta haarapääskypoikueesta sellaista, että ne istuivat langalla ja emo toi ruokaa aina sille jonossa ensimmäisenä olevalle. Ja kun se eka sai ruokaa, niin seuraavana jonossa oleva siirtyi ensimmäiseksi jne joten kaikki saivat vuorollaan ruokaa. Olivat solidaarisia toisilleen nämä haarapääskyt.

Calvados kirjoitti:

Katsoin äsken sekä sääksenpesälle että viime ketjun loput kirjoitukset. Siellä tosiaan joku henriksonni puhui jostain cadillacista. Yhden cadillacin tiedän noin 60-luvun puolivälistä, sen nimisen iskelmän lauloi englantilaisbändi The Renegates ja olin katsomassa bändin esiintymistä stadissa ja pidin kovasti.

Sääksenpesässä on se kolmas poikanen maatumassa jo pesän pohjalle näkymättömiin.

Riitu, meidänkin parvekelasien ulkopuolella on iso hämähäkki tehnyt taidokkaan verkon ja saalistaa siinä. Verkko ei rikkoudu, vaikka avaamme lasit. Nyt en tiedä, onko verkko vielä ehjä, koska sitä on vaikea huomata valoisan aikaan. Kun ilta pimenee näen sen häkkisen liikkuvan verkossaan edestakaisin.

Sisareni kertoi heidän pihallaan olleesta haarapääskypoikueesta sellaista, että ne istuivat langalla ja emo toi ruokaa aina sille jonossa ensimmäisenä olevalle. Ja kun se eka sai ruokaa, niin seuraavana jonossa oleva siirtyi ensimmäiseksi jne joten kaikki saivat vuorollaan ruokaa. Olivat solidaarisia toisilleen nämä haarapääskyt.

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=Vchf781Sv74

Tässä se Renegadesien Cadillac silloin joskus ja josta pidin kovasti. Rumpali soitti niin erikoisella tavalla kädet ylhäällä läiskien niitä lautasia, jota tässä seisovassa kuvassa ei näy, ikävä kyllä.

Aivan ihania "vatkaamisia" olivatkin. Kertomasi Elämän-tapahtumat ovat juuri niitä parhaita hetkiä mitä ainakin minun mielestäni elämä voi antaa parhaimmillaan.

Minullakin on tiedossa oopperaa syyskuussa, sain toiselta tyttäreltäni joululahjaksi ooppera-illan molempien tyttöjeni kanssa ja nyt meillä on jo liput hankittu syyskuun 14 päivä ja ooppera on Aida. Olen nähnyt ja kuullut Aidan siellä ennenkin, mutta ei tainnut olla silloin ainakaan samat esiintyjät. Odotan sitä kovasti!

Minä valvoin viimeyönä kun salamat leimusi, kun en ehtinyt nukahtaa ennen kuin se ukonilma tuli kohdalle, oli niin jännä kirja joka piti lukea loppuun. En yleensä herää jyrinöihin muuten.

Nyt olen tehnyt hieman puutarhatöitä tänään ja pessyt pyykkiä ym. Minulla on kasvusäkissä pihallani kolmenlaisia tomaatintaimia ja niissä on kyllä aikapaljon hedelmiä tulossa, kunhan nyt rupeaisivat kypsymäänkin. Yksi taimi on kirsikkatomaatteja. Ne eivät oikein pysyneet pystyssä, liian lyhyet tukikepit, joten sidoin niitä aitaan kiinni ja leikkasin liikoja lehtiä pois.

Toivottavasti nyt pysyy tuo "punainen herja" poissa.

Riitely on kyllä hauskaa, täytyy myöntää. Nimenomaan tällainen viaton virtuaalipiikittely otollisen kollegan kanssa piristää kummasti harmaan nihkeää päivää.

Oikeassa elämässä vältän riitaa viimeiseen saakka. Kiihtyminen ei tee hyvää sydämelle, jonka haluaisin pitää käynnissä vielä muutaman vuoden.

Toisen kappaleen ensimmäinen lause on silkkaa valhetta. Älä vedä muiden kertomuksia mukaan meidän "keskusteluumme".

Mikset uskalla kertoa kauniista kokemuksistasi? Mitä sä pelkäät? Kirjoittaisit joskuskin kivan jutun, jossa ei käsitellä minua tai Inkeriä. Näkis vaan sen päivän.

Sinä aloitit riidan jo kolme vuotta sitten, jolloin peesasit minua inhoavaa kirjoittajaa kuin mikäkin perskärpänen. Ei riitamme ole tämän päivän juttu.

Kaunis puhe, Rapu! Sen olen kyllä huomannut, että jos täällä antaa kaikkensa ja uskoutuu niin iloistaan kuin suruistaan tai varsinkin heikkouksistaan, ne paljastukset saattavat tulla bumerangeina takaisin, kun joku tarvitsee lyömäaseen. Sillä varauksella täällä voi toki kertoa elämästään. Itse olen kyllä tullut aika kyyniseksi ja varovaiseksi. Alussahan hölötin kaikki asiani ja sain siitä vähemmän mieluisaa palautetta. Tavallaan surettaa, että joudun hillitsemään luontaista avomielisyyttäni, mutta minkä sille voi.

Mitä Arantesin lausuntoon tulee, miehet saavat naisvaltaisessa yhteisössä aina mukavan leppoisaa huomiota osakseen. Onhan se kodikasta kun kaikki ovat ystävällisiä. Missä muuten miesystävämme viipyvät, eivät kai ole unohtaneet toista kotiaan.

Älä nyt niin vähästä luovuta. Kannen alla on vielä paljon ylöspyrkivää.

Absurdius onkin elämän suola. Minulla on tuttuja, jotka ravaavat jatkuvasti Berliinissä, koska se on viehättävällä tavalla absurdi kaupunki ja lisäksi siellä on halpaa olutta.

Juu, ruustinna, ja se kolmas sisar on, arvaa kuka? Satujen ja draamojen kolme sisarta ovat aina erilaisia: kuin yö, päivä ja harmaa aamunkoi. Yhdellä puristavat silkkikengät, toisella luutturätti kädessä, yksi kaipaa moskovaan, toinen heinäpellolle. Sie ruustinna taiat olla sitä heinäpelto-osastoa.

Helou ruustinna, eilisiltana lukiessani tätä sisraellista palstaa, huomasin uudestaan myös sinun vanhan - kysymyksesi.

Että. Totta vie. Onkohan isälläni ollut aikoinaan, äitini armaan lisäksi, muitakin naisia Karjalassa. Mitkä oitis synnyttivät isälleni, nyt Helsingissä elävät kaikki " sisaret " Minulle, - kuopukselle ihmeitä, joka olin 11:ta. - - Eikä yhtää sisarta eikä veljeä oikeasti kuitenkaan enää ole elossa?

Uteliaisuutesi sammuttamiseksi: katsohan minuun välillä: Päästyäni varhennetulle vanhuuseläkkeelle 60 -vuotiaana, asuessani silloin yhtäkyytiä sillä työ- paikkakunnalla, siis muulla kuin Helsingissä. 40 vuotta. Muutin eläkkeelle päästyä melkein välittömästi, ensi kertaa elämässäni, asumaan Helsinkiin. Eli nyt reilu 10 -vuotta sitten.

Ymmärrän osittain vilpittömän uteliaisuutesi ja huolesi " siaruuksistani" täällä Helsingissä. - Kun itsekin olen yllättynyt monista samoista asioista kanssasi.

Vaikka elän rauhallisessa, paikkakuntakohtaisessa hyvässä omassa elämässäni, kuitenkin joudun todistelemaan olevani noinikään joku muu, kuin mitä olen täkäläisten ns. virkaheittäjien mielestä.

Elänkö siis lisäksi vielä jossain moninkertaisuuksien ja päällekkäisyyksien virtuaalimaailmoissa, mainitsemiisi "sisariini" nähden. Niin se on. Kuin jatkaisin elämää oman isäni "kaikkien" mahdollisten Hesan tyttäriensä sisaruuksissa. Jatkamalla heidän entistä- ja nykyistä helsinki-elämää; eteenpäin ja välistä näyttää siltä, että mieluummin heidän menneisyyttään korostaen elämällä.

Johtuu siis isäni sukunimestä, eli tyttönimen uudelleen käyttämisestä.

Lopulta tämä on muuttunut lähes moraalittomaksi vainoksi. Kuten ruustinna sinä, muinaiset uskonnoliset vainoojat Karjalassa. - Sormi pystyssä? Tai kuin inkeriläisiä vainottin pois Suomesta 30- luvulla - Kauas karkoittaen ja vieroksumalla Siperiaan kuolemaan nälkään.

Itse olen syntynyt Keski-Karjalassa. Ruskealassa. En siis ole kokenut lapsena muuta vainoa kuin karjala-siirtolaisuuden. Enkä muista mitään siihen suuntaista asiaa kokeneeni.

Samoinhan viisauttaan jotkut veepelit ja körmyt; kuin sinä, ruustinna. Viittoilevat miesväkenä Vissiin Viisikon tutkimuksissaan. Ja kulmilla Helsingissä; tavanneensa muka minut, eli kuin jos kaikki isäni nimellä "sisaret" siellä vanhoina helsinkiläisinä naisina, jossain laboratoriokokeissaan, oikeutetusti käyvät ja likkuvat mitäkin hoitoja saanevat, myös veepelimäisten viisastelijoiden nähden. Niin sehän olisin muka minä lääke- ynm. " hoitomääräyksineni. Jättäkää herra jumala jo minut ainakin rauhaan.
oikeasti.

Olen kysellyt minäkin, mutta itseltäni, mikähän täällä netissä tarkoitti sellainen, kun joku sanoi, että jolle kulle olisi vieroksuntahoito tarpeen. Niin kummallinen on ihminen. - Nykymiehistä täällä ei pidä puhua mittää. Niillä on se herkkä helsinkiläismiehen hipiä; Varsinkaan ei vainosta. Ei vihasta eikä rakkaudesta, niiden kuullen.

Luuta ja Luuttu-kulttuuriin asti tieto lie mennyt semmoinen... Mutta kun on saanut isältä vahvan ja ylpeän sydämen...Ei haittaa, kysymykset "ruustinnaltakaan" tullehet..

Pitää kai muuttaa vielä kerta tässä elämässä ennen kuolemaa. Sillä pappisväki ei saattaisi tulla siunaamaan mainituista syistä, kotia asti ainakaan eikä hautaankaa. Perillisen olisi pyyvettävä jotain tunnettua hesalaista "tätiään" sitte siihen Apuun.

Mutta jos nyt toistaiseksi tyytyisi, kun sentään naapurustossa ja täällä monta tavallista hyvää ystävää on täällä myös Auroraa ja Calvadoksii ynm. monta muuta naisihmistä sun, ruustinna lisäks; tervettä kirjoittajaa. Tasapuolista ystävyyttä on tarjolla. Sellainen olen itsekin. Ollut aina valmis osoittamaan ystävyyttä ja valmis vastaan myös ottamaan. Kyllä meille riittää ymmärtääkseni, ja tilaa on tekee töitä sen eteen. Virtuaalissa kuin sivilielämässä. Mutta turhat ihmisvieruksunnat, heristelyt ja tosten kyttäämiset; ovat mielen-ummetusta, ja pahoja kaikissa puitteissaan.

Heissan a-mummu! Urheilua tulee joka kanavalta, myös muilta kuin Ylen kanavilta. Itsellämme on usein Eurosport 1 tai 2 päällä, joista urheilua tulee kaiken aikaa, esim pyöräilyä, golfia, snookeria, tennistä ja sitten niitä harvinaisempia, koska ylen kanavilta ei mielestämme tule juuri mitään mitä haluamme katsoa. Siksi mieheni katsoo alvariinsa niitä National Geographeja, Discoverya, Travelia tai vastaavia, sekä leffakanavia, kuten Kinoa.

Jotkut kanavathan yleltä, taisi olla kakkonen, uudistivat katsojakuntaansa ohjaten ohjelmantarjonnan alle 4-kymppisille. Aivan kuin nuorehkot ihmiset viettäisivät aikaansa tv:n ääressä. Itse en jaksa sellaisia hömppäohjelmia katsoa, enkä tositeeveen jorinoita milloin mistäkin hää-, viidakkoseikkailu-, maajussille morsian-, mallit haussa-, tai naisen syvämuokkausohjelmia, jolloin tästä saadaan taas niin sanotusti nuoren näköinen joko ikäisekseen tai sitten ei. Vastaavaa miesten nuorennusmuokkausohjelmaa saattaisin katsoa, mutta eihän niitä ole, no muutaman olen nähnyt, siinä muokattiin mies, mutta samalla tämän koti, vaatteet ja keittiö ruuanlaittoineen. Naisen muokkaus vie siis niin paljon aikaa ja resursseja, että ne ovat aina eri ohjelmia.

Mielenkiinnolla odotan, paljonko meidän perheen tv-maksu on ensi vuonna. Arvelen, että tasan sama kuin ennenkin.

Calvados kirjoitti:

Heissan a-mummu! Urheilua tulee joka kanavalta, myös muilta kuin Ylen kanavilta. Itsellämme on usein Eurosport 1 tai 2 päällä, joista urheilua tulee kaiken aikaa, esim pyöräilyä, golfia, snookeria, tennistä ja sitten niitä harvinaisempia, koska ylen kanavilta ei mielestämme tule juuri mitään mitä haluamme katsoa. Siksi mieheni katsoo alvariinsa niitä National Geographeja, Discoverya, Travelia tai vastaavia, sekä leffakanavia, kuten Kinoa.

Jotkut kanavathan yleltä, taisi olla kakkonen, uudistivat katsojakuntaansa ohjaten ohjelmantarjonnan alle 4-kymppisille. Aivan kuin nuorehkot ihmiset viettäisivät aikaansa tv:n ääressä. Itse en jaksa sellaisia hömppäohjelmia katsoa, enkä tositeeveen jorinoita milloin mistäkin hää-, viidakkoseikkailu-, maajussille morsian-, mallit haussa-, tai naisen syvämuokkausohjelmia, jolloin tästä saadaan taas niin sanotusti nuoren näköinen joko ikäisekseen tai sitten ei. Vastaavaa miesten nuorennusmuokkausohjelmaa saattaisin katsoa, mutta eihän niitä ole, no muutaman olen nähnyt, siinä muokattiin mies, mutta samalla tämän koti, vaatteet ja keittiö ruuanlaittoineen. Naisen muokkaus vie siis niin paljon aikaa ja resursseja, että ne ovat aina eri ohjelmia.

Mielenkiinnolla odotan, paljonko meidän perheen tv-maksu on ensi vuonna. Arvelen, että tasan sama kuin ennenkin.

Lue lisää

Calvados, minustakin tuo kakkosen profilointi meni ihan poskelleen. Tai ei kai poskelleen YLEn strategian kantilta, mutta katsojien kantilta - siis minun mielestäni. Juuri, kuten sanoit, niin minäkin uskon, että tuo YLEn miettimä kohderyhmä loppujen lopuksi aika vähän istuu telkkarin ääressä. Minäkään en ymmärrä, kuka juuri noita mainitsemiasi hömppiä ja nk. realityjä jaksaa katsella, naisten muokkauksesta puhumattakaan.

Minä tutkin silloin keväällä, kun päätös uudesta maksupolitiikasta tehtiin, mitä itse joudumme maksamaan ensi vuodesta alkaen, ja ainakin meidän huushollissamme maksu on maksimissaan ja niin ollen suunnilleen sama kuin nyt. Sinkut selviävät halvemmalla kuin aiemmin. Sitten on varmaan myös ruokakuntia, missä enemmän kuin kaksi tienaa, ja katsomisen/kuuntelemisen hinta heille nousee huomattavasti.

Jostain silloin keväällä luin myös, että uusi maksusysteemi olisi oikeudenmukaisempi kuin vanha. Ihan vielä en ole siitä vakuuttunut. Siitäkään en ole vakuuttunut, että rahan käyttö YLEssä tulisi tiukemmaksi ja järkevämmäksi. Rahaa tulee (ymmärtääkseni lähes 100miljoonaa enemmän kuin nyt) tekee paljon tai ei mitään, tekee viisasta tai tyhmää, satsaa huonoon tai hyvään, urheiluun tai taiteeseen. No, se kaikki jää nähtäväksi.

No, pistähän sitten palautetta YLEen. Niin olen tehnyt minäkin. Kiva, kun eliitinkin puolta joku pitää!!!

http://www.youtube.com/watch?v=LLsg_Lk819s

Tässä ihanan rauhallinen Cecaria Evoran Besame mucho, jossa on hyvin kaunis ja kuulas musiikki.

Kathoin justiinna kotvasen aekoo uamuteeveen uusintoo, nii sielhä mieshpuolinen juonthaja louskutti leukhojaan, samhoin huastatellavalla vanahalla miehelläi olj louskuvat tekharit.

Kyllä pahempiakin kohtaloita naisella voi olla, kuin laskujen maksaminen yksin. Ainakaan ei joudu maksamaan toisen arvaamattomia menoja. Yksin on helppo säännöstellä rahojensa riittävyyden.

Aikamoinen sähkölasku sinulla Rapu, omaani verrattuna yli kaksinkertainen. Minulla elokuussa lasku on yli 60 euroa, mutta marraskuussa vain päälle 50 euroa. Toivotaan, että sinullakin seuraava on pienempi. Etälukumittarit asennettiin meilläkin tänä kesänä.

En muista, että ikinä olisi yksikään laskuni mennyt yli eräpäivän. Se tuottaa turvallisuutta, kuten sanoit.

Aurora kirjoitti:

Kyllä pahempiakin kohtaloita naisella voi olla, kuin laskujen maksaminen yksin. Ainakaan ei joudu maksamaan toisen arvaamattomia menoja. Yksin on helppo säännöstellä rahojensa riittävyyden.

Aikamoinen sähkölasku sinulla Rapu, omaani verrattuna yli kaksinkertainen. Minulla elokuussa lasku on yli 60 euroa, mutta marraskuussa vain päälle 50 euroa. Toivotaan, että sinullakin seuraava on pienempi. Etälukumittarit asennettiin meilläkin tänä kesänä.

En muista, että ikinä olisi yksikään laskuni mennyt yli eräpäivän. Se tuottaa turvallisuutta, kuten sanoit.

Lue lisää

Kävin tuolla Hailuodon pesällä katsomassa, aamupäivällä kuolleen poikasen kalmo oli vielä pesän pohjalla, mutta iltapäivällä sääksiemo siirsi sen pois. Huomenna iltapäivällä poikaset rengastetaan, luin tuolta Osprey´s nest forumilta.

Aurora kirjoitti:

Kyllä pahempiakin kohtaloita naisella voi olla, kuin laskujen maksaminen yksin. Ainakaan ei joudu maksamaan toisen arvaamattomia menoja. Yksin on helppo säännöstellä rahojensa riittävyyden.

Aikamoinen sähkölasku sinulla Rapu, omaani verrattuna yli kaksinkertainen. Minulla elokuussa lasku on yli 60 euroa, mutta marraskuussa vain päälle 50 euroa. Toivotaan, että sinullakin seuraava on pienempi. Etälukumittarit asennettiin meilläkin tänä kesänä.

En muista, että ikinä olisi yksikään laskuni mennyt yli eräpäivän. Se tuottaa turvallisuutta, kuten sanoit.

Lue lisää

Sähkölaskujeni suuruuteen ovat varmaankin "syyllisiä" nuo vanhat kylmälaitteet, mutta en nyt ryhdy niitä vielä uusimaan kun toimivat ja monet valittavat että nämä nykyiset uudet eivät kestä mitään - joten maksan isot sähkölaskut ja "vikisen" aina joskus!

Laskut eivät tosiaankaan ole koskaan minullakaan myöhässä, vaan ne menevät maksuun aina eräpäivänä. Sitten on niin mukava olla, kun tietää ettei ole kenellekään, eikä minnekään velkaa.

Calvados kirjoitti:

Kävin tuolla Hailuodon pesällä katsomassa, aamupäivällä kuolleen poikasen kalmo oli vielä pesän pohjalla, mutta iltapäivällä sääksiemo siirsi sen pois. Huomenna iltapäivällä poikaset rengastetaan, luin tuolta Osprey´s nest forumilta.

Lue lisää

Minä en nyt "tykkää" yhtään niistä Hailuodon-pesän asukeista kun estivät sen kolmannen poikasen eloonjäämisen. Eihän tuota pesää ole voinut enää näyttää lapsillekaan, näille pienille, koska he kyllä pahoittavat mielensä kun se kuollut poikanen on siinä ollut. Hyvä jos on nyt poissa.

Se, kun kerroit niistä haarapääskysistä, missä emo laittoi poikaset jonoon langalle ja vuoro vaihtui aina kun oli saanut ruokaa, tuntuu hyvältä tavalta. Näin kaikki saavat ja vältytään nälkäkuolemilta. Mites tuollainen ruokkiminen sujuisi noin laajemmin esim. ihmisten kesken, nyt me ihmiset taidamme olla vähän kuin nuo ahnaat ja ajattelemattomat sääksen poikaset ja niiden emokin, eli se jolla olisi se valta hieman tarkistaa tuota jakosysteemiä?

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Minä en nyt "tykkää" yhtään niistä Hailuodon-pesän asukeista kun estivät sen kolmannen poikasen eloonjäämisen. Eihän tuota pesää ole voinut enää näyttää lapsillekaan, näille pienille, koska he kyllä pahoittavat mielensä kun se kuollut poikanen on siinä ollut. Hyvä jos on nyt poissa.

Se, kun kerroit niistä haarapääskysistä, missä emo laittoi poikaset jonoon langalle ja vuoro vaihtui aina kun oli saanut ruokaa, tuntuu hyvältä tavalta. Näin kaikki saavat ja vältytään nälkäkuolemilta. Mites tuollainen ruokkiminen sujuisi noin laajemmin esim. ihmisten kesken, nyt me ihmiset taidamme olla vähän kuin nuo ahnaat ja ajattelemattomat sääksen poikaset ja niiden emokin, eli se jolla olisi se valta hieman tarkistaa tuota jakosysteemiä?

Lue lisää

Sääksen poikasista tuli mieleen koiraemo. Eivät sillekään kaikki pennut ole samanarvoisia. Kaikkein heikoimman rääpäleen se heti alussa estää tulemasta nisilleen, karkoittaa sen äristen pois. Normaalia luonnonvalintaa, että heikot kärsitaan, jotta vahvoille ja elinkelpoisille riittää ravintoa. Suloisimmatkin pikkulinnut harjoittavat samaa valintaa tuuppaamalla heikon poikasen pesän reunalta maahan.

Kaikkihan tunnemme ihmislajista samantapaisia ilmiöitä. Vanhukset sysätään vuorenjyrkänteeltä tai viedään kauas jäätikölle. Olen lukenut eräästä heimosta, joka laittaa lapset parivuotiaina ulos kotoa etsimään itse ravintonsa. Osalle se onnistuu, osalle ei. Ihan täällä sivilisaation piirissäkin tapahtuu käsittämättömiä hylkäämisiä. Muistan kotimaisen dokumentin pätkän, jossa pieni lapsi löytyi yksin kotoa. Hän oli kontannut keittiön roskakaappiin ja syönyt sieltä ilmeisesti usean päivän ajan.

Minnekähän muuten ne yhden lapsen politiikkaa harjoittavan Kiinan miljoonat ylimääräiset tyttövauvat joutuvat ?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, joista lasten ei kannata vielä tietääkään. Ehkä kuitenkin sääksenpesää voi huoletta näyttää ja selittää lapsentajuisesti yhden poikasen kuoleman.

Aurora kirjoitti:

Sääksen poikasista tuli mieleen koiraemo. Eivät sillekään kaikki pennut ole samanarvoisia. Kaikkein heikoimman rääpäleen se heti alussa estää tulemasta nisilleen, karkoittaa sen äristen pois. Normaalia luonnonvalintaa, että heikot kärsitaan, jotta vahvoille ja elinkelpoisille riittää ravintoa. Suloisimmatkin pikkulinnut harjoittavat samaa valintaa tuuppaamalla heikon poikasen pesän reunalta maahan.

Kaikkihan tunnemme ihmislajista samantapaisia ilmiöitä. Vanhukset sysätään vuorenjyrkänteeltä tai viedään kauas jäätikölle. Olen lukenut eräästä heimosta, joka laittaa lapset parivuotiaina ulos kotoa etsimään itse ravintonsa. Osalle se onnistuu, osalle ei. Ihan täällä sivilisaation piirissäkin tapahtuu käsittämättömiä hylkäämisiä. Muistan kotimaisen dokumentin pätkän, jossa pieni lapsi löytyi yksin kotoa. Hän oli kontannut keittiön roskakaappiin ja syönyt sieltä ilmeisesti usean päivän ajan.

Minnekähän muuten ne yhden lapsen politiikkaa harjoittavan Kiinan miljoonat ylimääräiset tyttövauvat joutuvat ?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, joista lasten ei kannata vielä tietääkään. Ehkä kuitenkin sääksenpesää voi huoletta näyttää ja selittää lapsentajuisesti yhden poikasen kuoleman.

Lue lisää

"Minnekähän muuten ne yhden lapsen politiikkaa harjoittavat Kiinan miljoonat ylimääräiset tyttövauvat joutuvat?"

Tuota voi arvailla. Olen lukenut, että jotkut vanhemmat yrittävät piilotella näitä "ylimääräisiä" tyttölapsiaan, mutta varmasti monen osana on kyllä tuo eläinmaailmastakin tuttu kohtalo, ruokinta loppuu!

Koiranpentua voivat sentään ihmiset ruokkia ja pelastaa näin elämälle, mutta vapaana luonnossaelävien kohtalo on toinen.

Vielä tuohon Kiinan lapsiasiaan. Olen miettinyt joskus, että mistä nämä kiinalaiset miehet löytävät sen sopivan ja hyvän vaimon kun valinnanvaraa ei ole kovin paljon, tämän poikasuosimisen takia? Taitaa tulla vielä kova kilpailu niistä vähemmänkin "haluttavista" tytöistä!

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

"Minnekähän muuten ne yhden lapsen politiikkaa harjoittavat Kiinan miljoonat ylimääräiset tyttövauvat joutuvat?"

Tuota voi arvailla. Olen lukenut, että jotkut vanhemmat yrittävät piilotella näitä "ylimääräisiä" tyttölapsiaan, mutta varmasti monen osana on kyllä tuo eläinmaailmastakin tuttu kohtalo, ruokinta loppuu!

Koiranpentua voivat sentään ihmiset ruokkia ja pelastaa näin elämälle, mutta vapaana luonnossaelävien kohtalo on toinen.

Vielä tuohon Kiinan lapsiasiaan. Olen miettinyt joskus, että mistä nämä kiinalaiset miehet löytävät sen sopivan ja hyvän vaimon kun valinnanvaraa ei ole kovin paljon, tämän poikasuosimisen takia? Taitaa tulla vielä kova kilpailu niistä vähemmänkin "haluttavista" tytöistä!

Lue lisää

Usein koira hylkää sen heikon pennun niin pienenä, että ihmisen apu ei auta. Vasta kolmen viikon ikäiselle pennulle voi antaa kiinteää ruokaa. Usein siitä vaivaisesta pennusta, vaikka sen onnistuisikin keinoruokinnalla pelastamaan, tulee sairas koira. Se on syntymästään "huonolaatuinen" jos niin ikävästi voi sanoa.

Kiinan tytöistä luin äskettäin, että 30 vuotta täyttänyttä naista ei enää kelpuuteta morsiameksi. "Eräpäivä menee umpeen". On kai muutenkin tavallista monessa kulttuurissa, että vaimon on oltava nuori. Ehkä Kiinankin pitää jossain vaiheessa alentaa vaatimuksiaan naisen iästä... Niiden vähien hengissä säilyneiden.

Tänään on ollut paljon sähköä ilmassa, huomasin, kun puhelinkin kuumeni korvalla, ottaessani sinnikkäästi yhteyttä Sairaalaan - siellä jossain sisällä - olevaan hyvään ystävääni.

Siinä sivussa kuuntelin toisella korvalla Radio-Suomen lähetystä. Ihmetteleivät sellaista maailman luonnollisinta assiita, ku että Kappeli-pimut niminen kuoro on jo perustettu Helsinkiin. - Miten kauan R-toimittajilla menee aikaa tässä keski-Suuressa pääkaupungissamme, että kysymyksessä ei ole Ravintola-Kappeli kuoro, vaan Hiljaisuuden Kappelin. Ja että Seurakunnan taholta siellä ollaan synnyttämässä laulukuoroa.

Taidan mennä pyrkimään tynnyri-tyttöin kuoroon mukaan. Kai siellä lauletaan Hiljaa..täälläkään kyllä ei paljoa ääniä kuuluu. - Vai kuuluuko sinulle Tyyne neitho?

Sähköstä vielä vähäsen lisää..Kirjastot alkavat Helsingissä myös lainata sähköisiä kirjoja. Voi kauheeta! Syttyvät vielä palamaan, ainakin jos kovin puhalteleiksii lukiessaan.

Inkeri kirjoitti:

Tänään on ollut paljon sähköä ilmassa, huomasin, kun puhelinkin kuumeni korvalla, ottaessani sinnikkäästi yhteyttä Sairaalaan - siellä jossain sisällä - olevaan hyvään ystävääni.

Siinä sivussa kuuntelin toisella korvalla Radio-Suomen lähetystä. Ihmetteleivät sellaista maailman luonnollisinta assiita, ku että Kappeli-pimut niminen kuoro on jo perustettu Helsinkiin. - Miten kauan R-toimittajilla menee aikaa tässä keski-Suuressa pääkaupungissamme, että kysymyksessä ei ole Ravintola-Kappeli kuoro, vaan Hiljaisuuden Kappelin. Ja että Seurakunnan taholta siellä ollaan synnyttämässä laulukuoroa.

Taidan mennä pyrkimään tynnyri-tyttöin kuoroon mukaan. Kai siellä lauletaan Hiljaa..täälläkään kyllä ei paljoa ääniä kuuluu. - Vai kuuluuko sinulle Tyyne neitho?

Sähköstä vielä vähäsen lisää..Kirjastot alkavat Helsingissä myös lainata sähköisiä kirjoja. Voi kauheeta! Syttyvät vielä palamaan, ainakin jos kovin puhalteleiksii lukiessaan.

Lue lisää

Terehdys joku Ingeri, mnulla oli kerran kokheltavana patteri-lamppu josa tietnkin oli panos sähköä ja luvin Maakuntalehtevä pöntöllä. Olimpha niin innostumut hiihtäjauutisista, etttä istunto ja ähinä kesti ja kesti ja pantteri loppu valosta, mutta kekhasin , että tulitikkusilla voipi lukhea. Vaan käviphä silleesti, että kuntalehti alkoi tikkusesta roihuten palaa. Oli palaa koko huussi pönthöineen pävinensä ja olkssinkin palnut, jollen olisi ollut niin nokkela, että hain elukkaiatuksen vierstä lunta essuun ja kannoin palavan roiheen lehven päälle ja niimpä huussein säästyivi , myös mahd. jälkkeläsisille.Muta hätä unohtuipa kokonansa ja läksin kuuntelemmaan iltahastautta radiopelistä. Mnula aina loppukesisäta lukio-häirio lissääntyy, kun kokkelehi pitkin suorämmikköja hilla-halloja kerräämäss ja siinä slimät ja tju sekhoo kokonnasiste.

Tyne,neidoyt kirjoitti:

Terehdys joku Ingeri, mnulla oli kerran kokheltavana patteri-lamppu josa tietnkin oli panos sähköä ja luvin Maakuntalehtevä pöntöllä. Olimpha niin innostumut hiihtäjauutisista, etttä istunto ja ähinä kesti ja kesti ja pantteri loppu valosta, mutta kekhasin , että tulitikkusilla voipi lukhea. Vaan käviphä silleesti, että kuntalehti alkoi tikkusesta roihuten palaa. Oli palaa koko huussi pönthöineen pävinensä ja olkssinkin palnut, jollen olisi ollut niin nokkela, että hain elukkaiatuksen vierstä lunta essuun ja kannoin palavan roiheen lehven päälle ja niimpä huussein säästyivi , myös mahd. jälkkeläsisille.Muta hätä unohtuipa kokonansa ja läksin kuuntelemmaan iltahastautta radiopelistä. Mnula aina loppukesisäta lukio-häirio lissääntyy, kun kokkelehi pitkin suorämmikköja hilla-halloja kerräämäss ja siinä slimät ja tju sekhoo kokonnasiste.

Lue lisää

Koikkelehdin tästä saunaan hyvillä mielillä ilman vastaa, saihan alkulämpimät ottaa jo täällä, Tyne, sun ollessa huumorpäällä.

Palataan vaan..mukavissa merkeissä, eikähä Maakuntalehteviinkään pönttö-juttuja kannata paljoa tarjota, kuin tietysti tarpeen mukaan vähän vaan, lämmikkeiksi, jos jutun juurta siitäi löytää. Kesässä kun eletään ja sallinta on Luojan käissä.

Mulle annettiin muuten sallimuksesta tänään viärän ihmisen resepti kätee. Uus reissu kohta omaakin vielä hakemaan..

Kuules Tyne, mulla taitaa olla nuorison - kesäajat käsillä - kun kohtalo alkaa ivata ja kaikella tavalla kiusaella yrittäen vuoroin masentaa ja samalla muka nuorentaa. Mutta enpäs anna masentaa. Toiselle, muihin tuntemattomiin ehkäsyihin kirjoitettua reseptii enpäs anna takasinkaan. - Voihan olla että joutuu joskus vielä tarvihtemaan itekin - ku elämä kerta nänikkää vua minuu alakaa rajusti ja helunasti heiluttaa milloin minnää pittää, jonakin muunai välillä - ties mihin laaksohon ja notkohon täällä maallisessa hedelmätarhassa - ihmisenä putkahtaa.

Kuka tietää miks 30-luvulla mm Karjalassa syntyi saman nimisii - meitä helläluontoisii ja kauniita tyttöjä niin paljon, mitkä kaikk sitten ristittiin Inker-nimellisiksi. Helsingissä meitä on jokunen liian monta -kymmentä. Että vähemmästäkin virkavoimat luukkusillaan sekkoovat..Kakki saavat anteeksi vielä tämän kerran.

Sulla ja mulla Tyne, ei ole mittää erreyksii tai harhoi koskaan tapahtunu; jotta kumpi on jompi kumpi, ja sillee.

Inkeri kirjoitti:

Koikkelehdin tästä saunaan hyvillä mielillä ilman vastaa, saihan alkulämpimät ottaa jo täällä, Tyne, sun ollessa huumorpäällä.

Palataan vaan..mukavissa merkeissä, eikähä Maakuntalehteviinkään pönttö-juttuja kannata paljoa tarjota, kuin tietysti tarpeen mukaan vähän vaan, lämmikkeiksi, jos jutun juurta siitäi löytää. Kesässä kun eletään ja sallinta on Luojan käissä.

Mulle annettiin muuten sallimuksesta tänään viärän ihmisen resepti kätee. Uus reissu kohta omaakin vielä hakemaan..

Kuules Tyne, mulla taitaa olla nuorison - kesäajat käsillä - kun kohtalo alkaa ivata ja kaikella tavalla kiusaella yrittäen vuoroin masentaa ja samalla muka nuorentaa. Mutta enpäs anna masentaa. Toiselle, muihin tuntemattomiin ehkäsyihin kirjoitettua reseptii enpäs anna takasinkaan. - Voihan olla että joutuu joskus vielä tarvihtemaan itekin - ku elämä kerta nänikkää vua minuu alakaa rajusti ja helunasti heiluttaa milloin minnää pittää, jonakin muunai välillä - ties mihin laaksohon ja notkohon täällä maallisessa hedelmätarhassa - ihmisenä putkahtaa.

Kuka tietää miks 30-luvulla mm Karjalassa syntyi saman nimisii - meitä helläluontoisii ja kauniita tyttöjä niin paljon, mitkä kaikk sitten ristittiin Inker-nimellisiksi. Helsingissä meitä on jokunen liian monta -kymmentä. Että vähemmästäkin virkavoimat luukkusillaan sekkoovat..Kakki saavat anteeksi vielä tämän kerran.

Sulla ja mulla Tyne, ei ole mittää erreyksii tai harhoi koskaan tapahtunu; jotta kumpi on jompi kumpi, ja sillee.

Lue lisää

Tyne ja Inker on niin hauskoja, että veet silmissä saa nauraa. Virkavoimat luukkusillaan ovat mitä ovat ja hillametässä elikä suolla tapahtuu lukio-häiriö mutta tapahtukoon. Harakat nauraa.

Oma korpeen muuttanut tyttäreni näytti oikein kuvan kera (kiitos tietokone ja fasebuukki), miten hän oli käynyt aamupalan ottamassa lähimetsästä. Sinisenkirjava kämmen siinä täynnä ahomansikoita, mustikat oli jo säilötty mahalaukun etikoihin.

Maallisessa hedelmätarhassa alkaa juuri nyt tapahtua vaikka mitä mukavia. Suolentoimintakin on taattu, kun syö luonnollisia kuituloita, vai mitä?

siunakku sääksestäns putosvans ku mää istuksivans pöntöisäns

Miin neits kirjoitti:

siunakku sääksestäns putosvans ku mää istuksivans pöntöisäns

Sääksi-lapset oli rengastettu tänään. Harmi, että ukkonen oli mykistänyt kameran edellisenä yönä, nyt taas toimii. Olivat laittaneet Ospreysin sivuille ihania ja selkeitä kuvia näistä poikasista, jotka esittelivät ylpeinä renkaitaan ja olivat melkoisen ihmeissään olevan näköisiä, että mitähän nämäkin killuttimet ovat.

Täysi kuu möllöttää tuossa meren yllä matalalla. Jotkut ovat terassilla, toiset saunassa, neits pönthöllä, minä partsilla katselen kolmasti kirkastettujen lasien läpi merelle, pesin nimittäin tänään partsin lasit sisältä päin, kolmesti vaahdotin ennen kuivauslastaa. Nyt se iso hämiskin näkee paremmin tänne sisälle sieltä lasin ulkopuolelta.

Calvados kirjoitti:

Sääksi-lapset oli rengastettu tänään. Harmi, että ukkonen oli mykistänyt kameran edellisenä yönä, nyt taas toimii. Olivat laittaneet Ospreysin sivuille ihania ja selkeitä kuvia näistä poikasista, jotka esittelivät ylpeinä renkaitaan ja olivat melkoisen ihmeissään olevan näköisiä, että mitähän nämäkin killuttimet ovat.

Täysi kuu möllöttää tuossa meren yllä matalalla. Jotkut ovat terassilla, toiset saunassa, neits pönthöllä, minä partsilla katselen kolmasti kirkastettujen lasien läpi merelle, pesin nimittäin tänään partsin lasit sisältä päin, kolmesti vaahdotin ennen kuivauslastaa. Nyt se iso hämiskin näkee paremmin tänne sisälle sieltä lasin ulkopuolelta.

Lue lisää

Hyvää aurinkoista aamupäivää kaikille! Täytyy tässä vitsailla, että onkohan ravulla rapula, kun oli illalla terassilla:-) Join minäkin eilen puoli tölkkiä siideriä, niin parvekelasien pesu sujui jos ei paremmin niin miellyttävämmin.

Calvados kirjoitti:

Hyvää aurinkoista aamupäivää kaikille! Täytyy tässä vitsailla, että onkohan ravulla rapula, kun oli illalla terassilla:-) Join minäkin eilen puoli tölkkiä siideriä, niin parvekelasien pesu sujui jos ei paremmin niin miellyttävämmin.

Lue lisää

Hyvää ja nyt taas aurinkoistakin keskipäivää vaan täältä "susirajaltakin".

Ei ole "ravulla rapula", vaikka kävimme kyllä peräti kahdella terassilla. Ensin siellä Storyvillen-terassilla kuuntelemassa jazzia, mutta se terassi on niin varjossa, että siellä rupesi tulemaan kylmä, emme olleet kyllä pukeutuneetkaan kovin lämpöisesti, joten siirryimme Elielin-aukion luona olevan terassin sisätiloihin. Kun tilasin siellä pienen oluen, niin miesmyyjä "heitti huulta" ja sanoi, että "riittääkö se". Vastasin että hyvin riittää, niin kuin riittikin, mutta ei se tuottanut rapulaa.

Kotona olin 23.30 ja minäkin ihailin sitten vielä kuuta kun kävin nukkumaan, se paistaa suoraan vuoteeseeni, joten nukahdin "loisteeseen kuun".

En kyllä ole "viitsinyt" ryhtyä tänään mihinkään siivoushommiin vaikka olin kyllä ajatellut tekeväni tänään jotain sen suuntaista, mutta ehtiihän nuo - huomennakin!

Onnittelut sinullekin ZZ tämän mahtavan voiton takia, jonka myös satuin huomaamaan eilen illalla. Voi sitä halausten määrää, mikä voitosta seurasi :-)

Zi za, sanos muuta, missä lie pöntöissä kiistelevät, kun ketään ei ole ollut täällä sanomassa halaistua sanaa mistään asiasta. Riitua kaipaan sanomaan myös mielipiteensä vaikka mistä asiasta, ei tarvitse olla urheilusta, ei sääksistä eikä musiikista vaan vaikka mistä.

Calvados kirjoitti:

Zi za, sanos muuta, missä lie pöntöissä kiistelevät, kun ketään ei ole ollut täällä sanomassa halaistua sanaa mistään asiasta. Riitua kaipaan sanomaan myös mielipiteensä vaikka mistä asiasta, ei tarvitse olla urheilusta, ei sääksistä eikä musiikista vaan vaikka mistä.

Lue lisää

zi za ja Venezuela - ONNEA Olympiakullasta. En ole katsonut koko kisoja kyllä ollenkaan, mitä nyt avajaisia katsoin jonkun aikaa.

Minä en ole ottanut osaa tuohon "huussikeskusteluun", kun en sitä tyylisuuntausta oikein osaa.

Riitua minäkin tänne kaipailen aivan omana itsenään ja kaikenlaisine sanomisineen. Nämä meidän Suomessa asuvat miehet taisivat pelästyä ja vaikenivat. Olen huomannut, että tuolla "entisessä" kirjoittelevat, minun lisäkseni, monetkin entiset "Elämäläiset".

No, toivotaan, että kaikki vielä palaavat tänne "vanhaan" ketjuun! Eivätkä ole lähteneet lopullisesti karkuun. Tuli mieleeni tuo sana "karkuun", kun tuolla Kreikassa ollessamme tämä meidän kaksivuotiaamme lähti aina juoksemaan nauraen ja kun kysyin, että minne sinä nyt, niin hän sanoi että "karkuun", oli löytynyt taas uusi sana hänelle! Hän löysi myös uuden verbin "kelvata". Kun kysyin häneltä kerran jostakin asiasta, että "kelpaako näin", hän nyökkäsi, tosin hieman epäröiden, mutta sitten kun asia selvisi hänelle, eikä ollutkaan mieleen, niin hän heittäytyi kaksivuotiaan uhmalla lattialle pitkäkseen ja hoki siinä että "ei kelpaa, ei kelpaa"!

Toivottelenpa taas hyvää keskipäivää kaikille. Tulin juuri kauppareissultani Malmilta, pyöräillen tietenkin, joten kunnonkohotuskin tuli tehtyä tälle päivälle.

Kyllä minua niin nauratti, Inkeri, tuo viittauksesi Weepeliin ja saamaasi toisen ihmisen lääkereseptiin. Niin ne asiat "loksahtelee" paikoilleen! Hyvä että nyt huomasit - ei sinusta johtuvan virheen jo ajoissa.

Nimistä vielä. Minäkin olen ottanut mummini nimen ensimmäiseksi nimekseni, kun en ole tykännyt koskaan minun alkuperäisestä kutsumanimestäni. Nyt olen tyytyväinen kauniiseen ja viralliseen etunimeeni.

Sitten sanon vielä oikein napakasti, että unohda moiset kaivokylvyt, siellä on vesi aivan liian kylmää!

Zibberi Z, on uinut elokuussa Vantskissa - tarkoittaa varmaan tuota Vantaan-Keravan jokea ja sehän on minulla aivan tuossa vieressä ja kai se on puhdistunutkin, koska siitä voi kalastaakin, mutta en nyt kuitenkaan mene sinne uimaan.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Toivottelenpa taas hyvää keskipäivää kaikille. Tulin juuri kauppareissultani Malmilta, pyöräillen tietenkin, joten kunnonkohotuskin tuli tehtyä tälle päivälle.

Kyllä minua niin nauratti, Inkeri, tuo viittauksesi Weepeliin ja saamaasi toisen ihmisen lääkereseptiin. Niin ne asiat "loksahtelee" paikoilleen! Hyvä että nyt huomasit - ei sinusta johtuvan virheen jo ajoissa.

Nimistä vielä. Minäkin olen ottanut mummini nimen ensimmäiseksi nimekseni, kun en ole tykännyt koskaan minun alkuperäisestä kutsumanimestäni. Nyt olen tyytyväinen kauniiseen ja viralliseen etunimeeni.

Sitten sanon vielä oikein napakasti, että unohda moiset kaivokylvyt, siellä on vesi aivan liian kylmää!

Zibberi Z, on uinut elokuussa Vantskissa - tarkoittaa varmaan tuota Vantaan-Keravan jokea ja sehän on minulla aivan tuossa vieressä ja kai se on puhdistunutkin, koska siitä voi kalastaakin, mutta en nyt kuitenkaan mene sinne uimaan.

Lue lisää

Minä olen suruissani, kun Riitu on ei enää kirjoita tänne, on poistanut viestinsäkin tästä ketjusta pl yhden.

Minäkin uin nuorena Vantaan joessa, iho tuli aivan saviseksi, suihkua tarvitsi sen jälkeen. Meidän naapuripartsilla kuuluu kova linnun sirkutus, en tunnista, mikä lintu siellä häkissä on vai liekö lentelee vapaana, kun on täysin lasitettu, ettei lähde karkuun.

Sääksikamera on taas pysähtynyt viime yönä. HS:ssä oli tietoa rengastuksesta, kumpikin painoi 1,5 kg. Rengastaja oli etsinyt sen kuolleen sääksen jäännöstä mutta ei löytänyt. Jutussa mainittiin, että jos emolla on normaali matkustusvietti ja lähtee muuttomatkalle jo elokuussa, eivät poikaset kenties jaksa muuttaa perässä, koska kuoriutuivat kolme viikkoa normaaliajan jälkeen.

Calvados kirjoitti:

Minä olen suruissani, kun Riitu on ei enää kirjoita tänne, on poistanut viestinsäkin tästä ketjusta pl yhden.

Minäkin uin nuorena Vantaan joessa, iho tuli aivan saviseksi, suihkua tarvitsi sen jälkeen. Meidän naapuripartsilla kuuluu kova linnun sirkutus, en tunnista, mikä lintu siellä häkissä on vai liekö lentelee vapaana, kun on täysin lasitettu, ettei lähde karkuun.

Sääksikamera on taas pysähtynyt viime yönä. HS:ssä oli tietoa rengastuksesta, kumpikin painoi 1,5 kg. Rengastaja oli etsinyt sen kuolleen sääksen jäännöstä mutta ei löytänyt. Jutussa mainittiin, että jos emolla on normaali matkustusvietti ja lähtee muuttomatkalle jo elokuussa, eivät poikaset kenties jaksa muuttaa perässä, koska kuoriutuivat kolme viikkoa normaaliajan jälkeen.

Lue lisää

No voi, voi, sitä Riitua! Nyt minäkin huomasin, että hän on poistanut viestinsä, paitsi sen, missä ilmoittaa lopettavansa. Eihän tämä aikuisten ihmisten "Elämä" VOI OLLA tällaista, että ei voida vaihtaa jokainen omia ajatuksiaan ja mielipiteitään asioista, niin että joku joutuu poistumaan! Olen kyllä yrittänyt olla loukkaamatta ketään, mutta jos niin olen tietämättäni tehnyt, niin pyydän kyllä anteeksi, koska minusta elämä on liian lyhyt, mihinkään joutavaan riitelyyn. En minä ainakaan saa siitä mitään "täytettä" elämääni.

En huomannut HS:sta sitä juttua rengastuksesta, vai onko se tämänpäivän lehdessä? Minulle ei ollut taas aamulla Hesari tullut, joten jouduin taas soittelemaan sen perään ja nyt sen kyllä sain, mutta en ole vielä ehtinyt sitten lukea sitä. Silloin kun pesässä oli se vammainen poikanen, jonka lentoon oppiminen kesti, niin kyllä ne vanhemmat odotti, kunnes se oli lentokykyinen, vaikka sitten kävi niin kuin kävi.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Toivottelenpa taas hyvää keskipäivää kaikille. Tulin juuri kauppareissultani Malmilta, pyöräillen tietenkin, joten kunnonkohotuskin tuli tehtyä tälle päivälle.

Kyllä minua niin nauratti, Inkeri, tuo viittauksesi Weepeliin ja saamaasi toisen ihmisen lääkereseptiin. Niin ne asiat "loksahtelee" paikoilleen! Hyvä että nyt huomasit - ei sinusta johtuvan virheen jo ajoissa.

Nimistä vielä. Minäkin olen ottanut mummini nimen ensimmäiseksi nimekseni, kun en ole tykännyt koskaan minun alkuperäisestä kutsumanimestäni. Nyt olen tyytyväinen kauniiseen ja viralliseen etunimeeni.

Sitten sanon vielä oikein napakasti, että unohda moiset kaivokylvyt, siellä on vesi aivan liian kylmää!

Zibberi Z, on uinut elokuussa Vantskissa - tarkoittaa varmaan tuota Vantaan-Keravan jokea ja sehän on minulla aivan tuossa vieressä ja kai se on puhdistunutkin, koska siitä voi kalastaakin, mutta en nyt kuitenkaan mene sinne uimaan.

Lue lisää

Nauroit käskemättä ihan oikeassa kohtaa Alkuperäinen Rapu; täytit aran toiveeni, sillä ketä ei alkaisi vähän väliäkin kiherryttää, tämä meidän keskusteluelämän - milloin pikkumiehen, tahi koiranpennun, milloin taas muun Eläväisen elämäiläisen kiinni juoksemiset.

Terveisiä kaikille myös Maan sadolta. Kasvu on yllättävän runsasta. Avomaakurkut vertaansa vailla. Perunat kyllä pieniä ja punajuuren söi pupu mutta lanttuja tulee ja vaapukoita joka päivä 1- 2 litraa jos jaksaa ajella aikanaan edes korjaamaan. Viini- ja karviaismarjoja myös somasti värjäytymässä kypsiksi.

Vihreää raikasta lehtisalaattia kyllä riittäisi koko Kylän väelle...

Luin Helsingin Sanomista artikkelin "Yksityisyydensuoja voi eristää". Se valaisi paljon minulle sattunutta ikävää tapausta, josta olen mielessäni syyttänyt aivan muuta tahoa kuin tällaista virallista lakia.

Kävin kaksi vuotta säännöllisesti katsomassa erästä veteraania hänen kotonaan, usein kaksikin kertaa viikossa, koska hän asui lähellä ja oli täysin vailla omaisia. Lähin sukulainen taisi olla vaimon sisaren poika, joka ei yhtään pitänyt siitä, että joku vieras naisihminen käy 'heidän vanhuksensa' luona juttelemassa ja auttamassa. Hän kai päätteli vierailuni perinnön kärkkymiseksi. Sikäli hullu päätelmä, että vanhuksen raha-asiat olivat tiukasti maistraatin valitseman edunvalvojan hallinnassa.

Sitten tuli toinen kesä ja sanoin vanhukselle, että en käy pariin viikkoon, koska minun on mentävä mökille katsomaan, onko siellä kaikki hyvin (ja vähän pitämään lomaakin vapaaehtoistyöstä). Kun tulin takaisin, vanhus ei avannut ovea eikä vastannut puhelimeen. Arvelin, että hän on joutunut sairaalaan. Malmin kaupunginsairaalasta sanottiinkin, että senniminen potilas täällä on mutta häntä ollaan juuri kotiuttamassa.

Sen koommin en ole saanut tuttavaani mitään yhteyttä. Kotihoidosta sanottiin, että heillä ei ole lupa kertoa minulle, missä tämä henkilö on. "Ei lupa kertoa minulle" kalskahti kovin ikävältä. Tietämättä kyseisestä yksityisyydensuojasta oletin että se kaukainen sukulainen oli asettanut minulle kiellon mennä vanhusta tapaamaan. Puhelimeen ei vanhuksen kotona vastattu ja ulko-oveen oli tullut koodilukko, joten en päässyt edes ovikelloa soittamaan. Taloa ulkoapäin katsoessa huomasin, että samat verhot oli ikkunoissa ja keittiön ikkuna raollaan kuten ennenkin, mutta asukas oli tavoittamattomissa. En tänäkään päivänä tiedä, onko hän kotonaan, sairaalassa vaiko jo nukkunut pois.

Lehtiartikkelista luin, että on joku nimilista jolla olevat pääsevät tapaamaan kotihoidon asiakkaita. Asiakas antaa itse sen listan nimistä. Ystäväni oli kuitenkin jo niin vanha ja huonomuistinen, että tuskin hältä oli mitään lupalistaa pyydetty. Niin omituisesti katkesi meidän vaatimaton ystävyys byrokratian rattaisiin.

Yksityisyydensuoja on varmasti tarpeellinen, koska yksinäisten vanhusten hyväksikäyttäjiä on paljon, mutta hassua on se että todelliset ystävätkin lempataan ulos mahdollisina rikollisina. Ulos jäävät myös lehden mainitsemat seurakunnan diakonit, jos vanhus ei satu muistamaan heidän sukunimiään.

Absurdia kaikki tässä maailmassa.





kirjaimellisesti 'kadonnut'. Soittelin sairaalat. Malmilla sanottiin, että täällä on senniminen potilas ja puhelu yhdistettiinkin, sen jälkeen kun asianomaiselta oli saatu lupa. Oli puhe, että vanhus voisi päästä kotiin mahdollisesti jo seuraavalla viikolla.

Aurora kirjoitti:

Luin Helsingin Sanomista artikkelin "Yksityisyydensuoja voi eristää". Se valaisi paljon minulle sattunutta ikävää tapausta, josta olen mielessäni syyttänyt aivan muuta tahoa kuin tällaista virallista lakia.

Kävin kaksi vuotta säännöllisesti katsomassa erästä veteraania hänen kotonaan, usein kaksikin kertaa viikossa, koska hän asui lähellä ja oli täysin vailla omaisia. Lähin sukulainen taisi olla vaimon sisaren poika, joka ei yhtään pitänyt siitä, että joku vieras naisihminen käy 'heidän vanhuksensa' luona juttelemassa ja auttamassa. Hän kai päätteli vierailuni perinnön kärkkymiseksi. Sikäli hullu päätelmä, että vanhuksen raha-asiat olivat tiukasti maistraatin valitseman edunvalvojan hallinnassa.

Sitten tuli toinen kesä ja sanoin vanhukselle, että en käy pariin viikkoon, koska minun on mentävä mökille katsomaan, onko siellä kaikki hyvin (ja vähän pitämään lomaakin vapaaehtoistyöstä). Kun tulin takaisin, vanhus ei avannut ovea eikä vastannut puhelimeen. Arvelin, että hän on joutunut sairaalaan. Malmin kaupunginsairaalasta sanottiinkin, että senniminen potilas täällä on mutta häntä ollaan juuri kotiuttamassa.

Sen koommin en ole saanut tuttavaani mitään yhteyttä. Kotihoidosta sanottiin, että heillä ei ole lupa kertoa minulle, missä tämä henkilö on. "Ei lupa kertoa minulle" kalskahti kovin ikävältä. Tietämättä kyseisestä yksityisyydensuojasta oletin että se kaukainen sukulainen oli asettanut minulle kiellon mennä vanhusta tapaamaan. Puhelimeen ei vanhuksen kotona vastattu ja ulko-oveen oli tullut koodilukko, joten en päässyt edes ovikelloa soittamaan. Taloa ulkoapäin katsoessa huomasin, että samat verhot oli ikkunoissa ja keittiön ikkuna raollaan kuten ennenkin, mutta asukas oli tavoittamattomissa. En tänäkään päivänä tiedä, onko hän kotonaan, sairaalassa vaiko jo nukkunut pois.

Lehtiartikkelista luin, että on joku nimilista jolla olevat pääsevät tapaamaan kotihoidon asiakkaita. Asiakas antaa itse sen listan nimistä. Ystäväni oli kuitenkin jo niin vanha ja huonomuistinen, että tuskin hältä oli mitään lupalistaa pyydetty. Niin omituisesti katkesi meidän vaatimaton ystävyys byrokratian rattaisiin.

Yksityisyydensuoja on varmasti tarpeellinen, koska yksinäisten vanhusten hyväksikäyttäjiä on paljon, mutta hassua on se että todelliset ystävätkin lempataan ulos mahdollisina rikollisina. Ulos jäävät myös lehden mainitsemat seurakunnan diakonit, jos vanhus ei satu muistamaan heidän sukunimiään.

Absurdia kaikki tässä maailmassa.





kirjaimellisesti 'kadonnut'. Soittelin sairaalat. Malmilla sanottiin, että täällä on senniminen potilas ja puhelu yhdistettiinkin, sen jälkeen kun asianomaiselta oli saatu lupa. Oli puhe, että vanhus voisi päästä kotiin mahdollisesti jo seuraavalla viikolla.

Lue lisää

KORJAUS EDELLISEEN:

Viimeinen kappale joutaa pois. Olen kai aika tuohtunut tuosta jutusta, samoin Riitun suuttumisesta, että en oikein ole tapainossa ajatusteni ja tekojeni kanssa.

Aurora kirjoitti:

Luin Helsingin Sanomista artikkelin "Yksityisyydensuoja voi eristää". Se valaisi paljon minulle sattunutta ikävää tapausta, josta olen mielessäni syyttänyt aivan muuta tahoa kuin tällaista virallista lakia.

Kävin kaksi vuotta säännöllisesti katsomassa erästä veteraania hänen kotonaan, usein kaksikin kertaa viikossa, koska hän asui lähellä ja oli täysin vailla omaisia. Lähin sukulainen taisi olla vaimon sisaren poika, joka ei yhtään pitänyt siitä, että joku vieras naisihminen käy 'heidän vanhuksensa' luona juttelemassa ja auttamassa. Hän kai päätteli vierailuni perinnön kärkkymiseksi. Sikäli hullu päätelmä, että vanhuksen raha-asiat olivat tiukasti maistraatin valitseman edunvalvojan hallinnassa.

Sitten tuli toinen kesä ja sanoin vanhukselle, että en käy pariin viikkoon, koska minun on mentävä mökille katsomaan, onko siellä kaikki hyvin (ja vähän pitämään lomaakin vapaaehtoistyöstä). Kun tulin takaisin, vanhus ei avannut ovea eikä vastannut puhelimeen. Arvelin, että hän on joutunut sairaalaan. Malmin kaupunginsairaalasta sanottiinkin, että senniminen potilas täällä on mutta häntä ollaan juuri kotiuttamassa.

Sen koommin en ole saanut tuttavaani mitään yhteyttä. Kotihoidosta sanottiin, että heillä ei ole lupa kertoa minulle, missä tämä henkilö on. "Ei lupa kertoa minulle" kalskahti kovin ikävältä. Tietämättä kyseisestä yksityisyydensuojasta oletin että se kaukainen sukulainen oli asettanut minulle kiellon mennä vanhusta tapaamaan. Puhelimeen ei vanhuksen kotona vastattu ja ulko-oveen oli tullut koodilukko, joten en päässyt edes ovikelloa soittamaan. Taloa ulkoapäin katsoessa huomasin, että samat verhot oli ikkunoissa ja keittiön ikkuna raollaan kuten ennenkin, mutta asukas oli tavoittamattomissa. En tänäkään päivänä tiedä, onko hän kotonaan, sairaalassa vaiko jo nukkunut pois.

Lehtiartikkelista luin, että on joku nimilista jolla olevat pääsevät tapaamaan kotihoidon asiakkaita. Asiakas antaa itse sen listan nimistä. Ystäväni oli kuitenkin jo niin vanha ja huonomuistinen, että tuskin hältä oli mitään lupalistaa pyydetty. Niin omituisesti katkesi meidän vaatimaton ystävyys byrokratian rattaisiin.

Yksityisyydensuoja on varmasti tarpeellinen, koska yksinäisten vanhusten hyväksikäyttäjiä on paljon, mutta hassua on se että todelliset ystävätkin lempataan ulos mahdollisina rikollisina. Ulos jäävät myös lehden mainitsemat seurakunnan diakonit, jos vanhus ei satu muistamaan heidän sukunimiään.

Absurdia kaikki tässä maailmassa.





kirjaimellisesti 'kadonnut'. Soittelin sairaalat. Malmilla sanottiin, että täällä on senniminen potilas ja puhelu yhdistettiinkin, sen jälkeen kun asianomaiselta oli saatu lupa. Oli puhe, että vanhus voisi päästä kotiin mahdollisesti jo seuraavalla viikolla.

Lue lisää

Aurora kiitos kirjoituksestasi. Voisitko ystävällisesti kertoa milloin se mainittu artikkeli HS:ssa oli?

Hyvää päivän jatkoa kaikille...

Aurora kirjoitti:

Luin Helsingin Sanomista artikkelin "Yksityisyydensuoja voi eristää". Se valaisi paljon minulle sattunutta ikävää tapausta, josta olen mielessäni syyttänyt aivan muuta tahoa kuin tällaista virallista lakia.

Kävin kaksi vuotta säännöllisesti katsomassa erästä veteraania hänen kotonaan, usein kaksikin kertaa viikossa, koska hän asui lähellä ja oli täysin vailla omaisia. Lähin sukulainen taisi olla vaimon sisaren poika, joka ei yhtään pitänyt siitä, että joku vieras naisihminen käy 'heidän vanhuksensa' luona juttelemassa ja auttamassa. Hän kai päätteli vierailuni perinnön kärkkymiseksi. Sikäli hullu päätelmä, että vanhuksen raha-asiat olivat tiukasti maistraatin valitseman edunvalvojan hallinnassa.

Sitten tuli toinen kesä ja sanoin vanhukselle, että en käy pariin viikkoon, koska minun on mentävä mökille katsomaan, onko siellä kaikki hyvin (ja vähän pitämään lomaakin vapaaehtoistyöstä). Kun tulin takaisin, vanhus ei avannut ovea eikä vastannut puhelimeen. Arvelin, että hän on joutunut sairaalaan. Malmin kaupunginsairaalasta sanottiinkin, että senniminen potilas täällä on mutta häntä ollaan juuri kotiuttamassa.

Sen koommin en ole saanut tuttavaani mitään yhteyttä. Kotihoidosta sanottiin, että heillä ei ole lupa kertoa minulle, missä tämä henkilö on. "Ei lupa kertoa minulle" kalskahti kovin ikävältä. Tietämättä kyseisestä yksityisyydensuojasta oletin että se kaukainen sukulainen oli asettanut minulle kiellon mennä vanhusta tapaamaan. Puhelimeen ei vanhuksen kotona vastattu ja ulko-oveen oli tullut koodilukko, joten en päässyt edes ovikelloa soittamaan. Taloa ulkoapäin katsoessa huomasin, että samat verhot oli ikkunoissa ja keittiön ikkuna raollaan kuten ennenkin, mutta asukas oli tavoittamattomissa. En tänäkään päivänä tiedä, onko hän kotonaan, sairaalassa vaiko jo nukkunut pois.

Lehtiartikkelista luin, että on joku nimilista jolla olevat pääsevät tapaamaan kotihoidon asiakkaita. Asiakas antaa itse sen listan nimistä. Ystäväni oli kuitenkin jo niin vanha ja huonomuistinen, että tuskin hältä oli mitään lupalistaa pyydetty. Niin omituisesti katkesi meidän vaatimaton ystävyys byrokratian rattaisiin.

Yksityisyydensuoja on varmasti tarpeellinen, koska yksinäisten vanhusten hyväksikäyttäjiä on paljon, mutta hassua on se että todelliset ystävätkin lempataan ulos mahdollisina rikollisina. Ulos jäävät myös lehden mainitsemat seurakunnan diakonit, jos vanhus ei satu muistamaan heidän sukunimiään.

Absurdia kaikki tässä maailmassa.





kirjaimellisesti 'kadonnut'. Soittelin sairaalat. Malmilla sanottiin, että täällä on senniminen potilas ja puhelu yhdistettiinkin, sen jälkeen kun asianomaiselta oli saatu lupa. Oli puhe, että vanhus voisi päästä kotiin mahdollisesti jo seuraavalla viikolla.

Lue lisää

Appeni, 92-v, on nyt siinä tilanteessa, että hän ei muista kenenkään nimiä. Oman tyttärensä ja kahden poikansa, toinen jo kuollut, etunimet hän muistaa. Hänellä käy kuitenkin vieraita, jotka on tuntenut montakymmentä vuotta, en tiedä, miten viime maanantainakin pääsivät alaovesta rappuun ja soittamaan apen ovikelloa.

Mennessämme luokseen samana päivänä, appi kertoi vieraita käyneen, mutta sanoi aivan väärän kaupungin, mistä olivat. Sitten valaisi kun ei nimiä muistanut, että olivat äiti ja tytär ja että tytär opiskelee tällä hetkellä ulkomailla. Silloin heti tiesin, ketkä olivat kyseessä, kun appi sanoi sen maan nimen missä tytär opiskelee.

Appi ei muista omien lapsiensa puolisoiden nimiä, puhumattakaan näiden lapsista. Hän ei muista edes omaa osoitettaan. Käy pyörätuolilla kiertämässä asuintalonsa ympäristössä, mutta jos meneekin liian kauas, eikä löydä takaisin, muistaa vain monenennssako kerroksessa asuu.

Niin, että kun kotihoitokin kysyy vanhukselta, kenelle saa hänen olinpaikkansa kertoa, ei hän muista niiden ihmisten nimiä, joten monen hyvän tuttavan käynnit jäävät pois jo sen takia.

Inkeri kirjoitti:

Aurora kiitos kirjoituksestasi. Voisitko ystävällisesti kertoa milloin se mainittu artikkeli HS:ssa oli?

Hyvää päivän jatkoa kaikille...

Yksityisyydensuoja voi eristää -niminen artikkeli oli Hesarissa tänään 3. elokuuta Kotimaan sivulla. Ydinkohta on se, että kaikki potilastiedot ovat salassa pidettäviä.

"Potilastietoja voidaan kuitenkin välittää potilaan hoitoon liitttyville viranomaisille ja potilaan lähiomaisille. Näissäkin tapauksissa vaaditaan vähintään suullinen suostumus, ellei potilas ole esimerkiksi tajuton." Jep, siis tajuton.

Mietin että jos minä yksin asuva joutuisin sairaalaan, toimitetaanko edes kaukana asuvalle tyttärelleni siitä tieto? Jos joudun vaikka lenkkipolulta tajuttomana sairaalaan, en toki pysty ilmoittautumisluukulla kertomaan henkilötietojani tai lähintä sukulaistani. Katoanko minäkin sitten byrokratian syövereihin? Joutuuko omaiseni soittamaan läpi hänelle tuntemattomat Helsingin sairaalat löytääkseen äitinsä?

Kaikenlaista teoriaa tuli mieleen artikkelia lukiessa. Eli ehkä, paradoksaalisesti sanoen, minun olisi nyt kipin kapin muutettava sinne Pohjois-Karjalaan ja pidettävä koiralenkilläkin taskussa sekä henkkarit että tyttären osoitetiedot viranomaisen vahvistamina. Tai jotain yhtä pähkähullua.

Aurora kirjoitti:

Yksityisyydensuoja voi eristää -niminen artikkeli oli Hesarissa tänään 3. elokuuta Kotimaan sivulla. Ydinkohta on se, että kaikki potilastiedot ovat salassa pidettäviä.

"Potilastietoja voidaan kuitenkin välittää potilaan hoitoon liitttyville viranomaisille ja potilaan lähiomaisille. Näissäkin tapauksissa vaaditaan vähintään suullinen suostumus, ellei potilas ole esimerkiksi tajuton." Jep, siis tajuton.

Mietin että jos minä yksin asuva joutuisin sairaalaan, toimitetaanko edes kaukana asuvalle tyttärelleni siitä tieto? Jos joudun vaikka lenkkipolulta tajuttomana sairaalaan, en toki pysty ilmoittautumisluukulla kertomaan henkilötietojani tai lähintä sukulaistani. Katoanko minäkin sitten byrokratian syövereihin? Joutuuko omaiseni soittamaan läpi hänelle tuntemattomat Helsingin sairaalat löytääkseen äitinsä?

Kaikenlaista teoriaa tuli mieleen artikkelia lukiessa. Eli ehkä, paradoksaalisesti sanoen, minun olisi nyt kipin kapin muutettava sinne Pohjois-Karjalaan ja pidettävä koiralenkilläkin taskussa sekä henkkarit että tyttären osoitetiedot viranomaisen vahvistamina. Tai jotain yhtä pähkähullua.

Lue lisää

Terveysasemalla, kun olin siellä töissä, kysyttiin aina potilaalta yhteyshenkilöä, kenelle voi antaa tietoja potilaasta/asiakkaasta. Ne tiedot kirjattiin potilaan tietoihin ja kyllä niitä kysyttiin aika usein päivitystä varten, että pitävätkö tiedot paikkansa. Tämä yhteyshenkilö ei aina ollut edes sukulainen, vaan joku sellainen, kenet potilas halusi sinne laittaa.

Sitten taas säännöt olivat hyvin tiukat. Kenellekään ulkopuoliselle ei saanut kertoa mitään tietoja potilaasta, ei edes sitä, onko hän muistanut tulla varaamallaan ajalla vastaanotolle - ei edes hätääntyneelle puolisolle jos hänen nimensä ei ollut kohdassa: tietoja saa antaa. Oliko unohtunut pois tai mikä olikin syy, mutta meillä EI ollut oikeutta kertoa. Minä yritin sitä joskus "kiertää" kun näin toisen hädän, ja tiesin että potilas on juuri lääkärin luona, niin sanoin että voitte istua tuonne ja odotella ja katsella jos hän tulee, koska kysyjä tiesi potillaan vastaanottoajan suurinpiirtein!

Sinulla on hyvä olla kännykässäsi tyttäresi kohdalla tieto siitä, että yhteys häneen. Kerran minulle soitti joku tuntematon bussikuski ja kertoi löytäneensä maaseutubussistaan miniäni kännykän. Anoppi luki ensimmäisenä ja niinpä kännykkä löysi omistajansa.

Aurora kirjoitti:

KORJAUS EDELLISEEN:

Viimeinen kappale joutaa pois. Olen kai aika tuohtunut tuosta jutusta, samoin Riitun suuttumisesta, että en oikein ole tapainossa ajatusteni ja tekojeni kanssa.

Lue lisää

Aurora, ei kannata olla tuohtunut minun takia. En ole suuttunut, olen vain pahastunut.
Niillä tunnetiloilla on mielestäni, ainakin minulla, eri ilmaisumuodot. Jos olen suuttunut, puristan kädet nyrkkiin ja haluan kostaa tjs.; pahastuneena olen voimaton, kädet velttoina, mieli matalalla.
No, et näe tänäkään päivänä, että minulla olisi jotain iloista kokemusta kerrottavana. Mitäs tässä meikäläisen elämässä suuria ilon aiheita olisikaan. Ainakaan sellaisia, joita muut pitäisivät kovin kummoisina. Nää ilon aiheet riittävät kyllä minulle, ilo on ihmisen sydämessä; runoilija sanookin "kel onni on se onnen peittäköön". En tule rasittamaan niillä enää muita "kuulijoita".
Kerroinhan viimeksi lomareissusta siellä ja että oli hienoa. Ei sen kummempaa.
Olisit sinä kertonut jotain tyttäresi luona käynnistä; enemmän kuin että söitte lanttulaatikkoa, mistä sinä seillä iloitsit?
Ajattelinkin sitten, että ehkä katsoit itseäsi peiliin, kun kirjoitit minulle.
Koeta nyt pääsät vaan tasapainoon ajatustesi ja tekojesi kanssa; ei sinunkaan maailma tähän kaadu, vaikken tänne enää paljon tulevaisuudessa kirjoittelekaan.
Jäin vielä pohtimaan, ketä kummaa tarkoitit, "joka kolme vuotta vihasi sinua ja kenen perskärpäsenä minä pyörin". Avita vähän, minulla on huono muisti.
Muuten, Rapu, tässä se nähdään mitä kattilan kannen alle jää muhimaan, jos ei ajoissa päästä höyryjä ulos.
Vastedes teen zipzapit ja kirjoitan aina eri nimimerkillä, ettei minua ole niin helppo kuuklata. Riitu-s on poistunut.

RSuoraperä kirjoitti:

Aurora, ei kannata olla tuohtunut minun takia. En ole suuttunut, olen vain pahastunut.
Niillä tunnetiloilla on mielestäni, ainakin minulla, eri ilmaisumuodot. Jos olen suuttunut, puristan kädet nyrkkiin ja haluan kostaa tjs.; pahastuneena olen voimaton, kädet velttoina, mieli matalalla.
No, et näe tänäkään päivänä, että minulla olisi jotain iloista kokemusta kerrottavana. Mitäs tässä meikäläisen elämässä suuria ilon aiheita olisikaan. Ainakaan sellaisia, joita muut pitäisivät kovin kummoisina. Nää ilon aiheet riittävät kyllä minulle, ilo on ihmisen sydämessä; runoilija sanookin "kel onni on se onnen peittäköön". En tule rasittamaan niillä enää muita "kuulijoita".
Kerroinhan viimeksi lomareissusta siellä ja että oli hienoa. Ei sen kummempaa.
Olisit sinä kertonut jotain tyttäresi luona käynnistä; enemmän kuin että söitte lanttulaatikkoa, mistä sinä seillä iloitsit?
Ajattelinkin sitten, että ehkä katsoit itseäsi peiliin, kun kirjoitit minulle.
Koeta nyt pääsät vaan tasapainoon ajatustesi ja tekojesi kanssa; ei sinunkaan maailma tähän kaadu, vaikken tänne enää paljon tulevaisuudessa kirjoittelekaan.
Jäin vielä pohtimaan, ketä kummaa tarkoitit, "joka kolme vuotta vihasi sinua ja kenen perskärpäsenä minä pyörin". Avita vähän, minulla on huono muisti.
Muuten, Rapu, tässä se nähdään mitä kattilan kannen alle jää muhimaan, jos ei ajoissa päästä höyryjä ulos.
Vastedes teen zipzapit ja kirjoitan aina eri nimimerkillä, ettei minua ole niin helppo kuuklata. Riitu-s on poistunut.

Lue lisää

korjaus edelliseen;
söitte tietenkin lanttukukkoa;... siis kolme vuotta sitten, .

Calvados kirjoitti:

Appeni, 92-v, on nyt siinä tilanteessa, että hän ei muista kenenkään nimiä. Oman tyttärensä ja kahden poikansa, toinen jo kuollut, etunimet hän muistaa. Hänellä käy kuitenkin vieraita, jotka on tuntenut montakymmentä vuotta, en tiedä, miten viime maanantainakin pääsivät alaovesta rappuun ja soittamaan apen ovikelloa.

Mennessämme luokseen samana päivänä, appi kertoi vieraita käyneen, mutta sanoi aivan väärän kaupungin, mistä olivat. Sitten valaisi kun ei nimiä muistanut, että olivat äiti ja tytär ja että tytär opiskelee tällä hetkellä ulkomailla. Silloin heti tiesin, ketkä olivat kyseessä, kun appi sanoi sen maan nimen missä tytär opiskelee.

Appi ei muista omien lapsiensa puolisoiden nimiä, puhumattakaan näiden lapsista. Hän ei muista edes omaa osoitettaan. Käy pyörätuolilla kiertämässä asuintalonsa ympäristössä, mutta jos meneekin liian kauas, eikä löydä takaisin, muistaa vain monenennssako kerroksessa asuu.

Niin, että kun kotihoitokin kysyy vanhukselta, kenelle saa hänen olinpaikkansa kertoa, ei hän muista niiden ihmisten nimiä, joten monen hyvän tuttavan käynnit jäävät pois jo sen takia.

Lue lisää

Voihan olla, että yksityisyyssuojan valvojat kelpuuttavat myös lähiomaisen antaman listan sallituista vierailijoista. Mutta tietävätkö omaiset vanhuksen tuttavista lainkaan? Esim. minun tyttäreni on asunut poissa kotoa vierailla paikkakunnilla jo kaksikymmentä vuotta. Hän tietää, että pidän yhteyttä joidenkin naapureiden kanssa, mutta nekin hän tietää korkeintaan etunimiltä.

Joten tyttäreni antama vierailijalista jäisi pakostakin lyhyeksi. Toki hän veljieni yhteystiedot kaivaisi esiin, veljien jotka kiireisinä herroina pitävät minuun, ainoaan sisareensa yhteyttä lähinnä joulukortin muodossa. Ja tietävät elämästäni vielä vähemmän kuin naapurit.

Kirjailija Kafkalla olisi paljonkin kertomista nyky-Suomesta, jossa vanhuksia kyllä suojellaan tietyillä säädöksillä, mutta samoilla säädöksillä heidät eristetään niistä mahdollisista ihmisistä, jotka ihan ystävänpalveluna ja itsekin vanhenevina, kontakteja kaipaavina kävisivät juttelemassa. Ja samalla saisivat nauttia kaikkein vanhimman sukupolven arvokasta elämäntietoa.

Ihan puolikuuroinakin ja hajamielisinä nämä veteraanit ovat äärettömän mielenkiintoisia ihmisiä. Ainakin minusta.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Terveysasemalla, kun olin siellä töissä, kysyttiin aina potilaalta yhteyshenkilöä, kenelle voi antaa tietoja potilaasta/asiakkaasta. Ne tiedot kirjattiin potilaan tietoihin ja kyllä niitä kysyttiin aika usein päivitystä varten, että pitävätkö tiedot paikkansa. Tämä yhteyshenkilö ei aina ollut edes sukulainen, vaan joku sellainen, kenet potilas halusi sinne laittaa.

Sitten taas säännöt olivat hyvin tiukat. Kenellekään ulkopuoliselle ei saanut kertoa mitään tietoja potilaasta, ei edes sitä, onko hän muistanut tulla varaamallaan ajalla vastaanotolle - ei edes hätääntyneelle puolisolle jos hänen nimensä ei ollut kohdassa: tietoja saa antaa. Oliko unohtunut pois tai mikä olikin syy, mutta meillä EI ollut oikeutta kertoa. Minä yritin sitä joskus "kiertää" kun näin toisen hädän, ja tiesin että potilas on juuri lääkärin luona, niin sanoin että voitte istua tuonne ja odotella ja katsella jos hän tulee, koska kysyjä tiesi potillaan vastaanottoajan suurinpiirtein!

Sinulla on hyvä olla kännykässäsi tyttäresi kohdalla tieto siitä, että yhteys häneen. Kerran minulle soitti joku tuntematon bussikuski ja kertoi löytäneensä maaseutubussistaan miniäni kännykän. Anoppi luki ensimmäisenä ja niinpä kännykkä löysi omistajansa.

Lue lisää

Toki jos minut löydettäisiin tajuttomana mutta kännykkä taskussa, puhelimesta löytyisi lähiomaiseni numero ICE-merkinnällä. Yleensä koiran kanssa kävellessä en pidä puhelinta mukana. Täytyy kai ruveta pitämään varmuuden vuoksi.

Ongelma on toistaiseksi kuitenkin aika teoreettinen.

RSuoraperä kirjoitti:

Aurora, ei kannata olla tuohtunut minun takia. En ole suuttunut, olen vain pahastunut.
Niillä tunnetiloilla on mielestäni, ainakin minulla, eri ilmaisumuodot. Jos olen suuttunut, puristan kädet nyrkkiin ja haluan kostaa tjs.; pahastuneena olen voimaton, kädet velttoina, mieli matalalla.
No, et näe tänäkään päivänä, että minulla olisi jotain iloista kokemusta kerrottavana. Mitäs tässä meikäläisen elämässä suuria ilon aiheita olisikaan. Ainakaan sellaisia, joita muut pitäisivät kovin kummoisina. Nää ilon aiheet riittävät kyllä minulle, ilo on ihmisen sydämessä; runoilija sanookin "kel onni on se onnen peittäköön". En tule rasittamaan niillä enää muita "kuulijoita".
Kerroinhan viimeksi lomareissusta siellä ja että oli hienoa. Ei sen kummempaa.
Olisit sinä kertonut jotain tyttäresi luona käynnistä; enemmän kuin että söitte lanttulaatikkoa, mistä sinä seillä iloitsit?
Ajattelinkin sitten, että ehkä katsoit itseäsi peiliin, kun kirjoitit minulle.
Koeta nyt pääsät vaan tasapainoon ajatustesi ja tekojesi kanssa; ei sinunkaan maailma tähän kaadu, vaikken tänne enää paljon tulevaisuudessa kirjoittelekaan.
Jäin vielä pohtimaan, ketä kummaa tarkoitit, "joka kolme vuotta vihasi sinua ja kenen perskärpäsenä minä pyörin". Avita vähän, minulla on huono muisti.
Muuten, Rapu, tässä se nähdään mitä kattilan kannen alle jää muhimaan, jos ei ajoissa päästä höyryjä ulos.
Vastedes teen zipzapit ja kirjoitan aina eri nimimerkillä, ettei minua ole niin helppo kuuklata. Riitu-s on poistunut.

Lue lisää

RSuoraperä - Sinä saat olla aivan sitä mitä olet! SINÄ saat olla! Kaikilla meillä on oikeus olla - välillä väsyneitä ja känkkäränkkiäkin, ja meidän kaikkien pettymykset kuin ilotkin saavat olla ja tulla täällä esiin, jos siltä tuntuu.

Tuntuu hyvältä kun kirjoitit - voit vaikka vaihdella nimimerkkiäsi, eihän meitä häiritse yhtään zipzap ja hänen erilaiset ZZZ, vaan aina on kiva kuulla kuulumisia.

Niin, tuo höyryjen ulos päästäminen - ehkä ne nyt tuli puhallettua kunnolla ulos - ainakin toivon niin!

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

RSuoraperä - Sinä saat olla aivan sitä mitä olet! SINÄ saat olla! Kaikilla meillä on oikeus olla - välillä väsyneitä ja känkkäränkkiäkin, ja meidän kaikkien pettymykset kuin ilotkin saavat olla ja tulla täällä esiin, jos siltä tuntuu.

Tuntuu hyvältä kun kirjoitit - voit vaikka vaihdella nimimerkkiäsi, eihän meitä häiritse yhtään zipzap ja hänen erilaiset ZZZ, vaan aina on kiva kuulla kuulumisia.

Niin, tuo höyryjen ulos päästäminen - ehkä ne nyt tuli puhallettua kunnolla ulos - ainakin toivon niin!

Lue lisää

Kiitos vaan, Rapu.
Tuli nyt vähän väärinkäsitystä taas, en osaa aina sanoa kaikkea niinkuin oli tarkoitus:
Ei siis minulla ole jäänyt mitään muhimaan, vaan tarkoitin, että Auroralla oli jäänyt KOLMEKSI VUODEKSI muhimaan ja nyt sitten sekin tuli ulos tuolla pari päivää sitten. Että minä olisin jo kolme vuotta sitten aloittanut riidan hänen kanssaan!
En kyllä tiedä kenestä oli kysymys.
Yritän ymmärtää Aurooraakin, sillä eihän hänelläkään kovin hyvin mene; se koirakin on kai sairas ja aiheuttaa huolia.

RSuoraperä kirjoitti:

Aurora, ei kannata olla tuohtunut minun takia. En ole suuttunut, olen vain pahastunut.
Niillä tunnetiloilla on mielestäni, ainakin minulla, eri ilmaisumuodot. Jos olen suuttunut, puristan kädet nyrkkiin ja haluan kostaa tjs.; pahastuneena olen voimaton, kädet velttoina, mieli matalalla.
No, et näe tänäkään päivänä, että minulla olisi jotain iloista kokemusta kerrottavana. Mitäs tässä meikäläisen elämässä suuria ilon aiheita olisikaan. Ainakaan sellaisia, joita muut pitäisivät kovin kummoisina. Nää ilon aiheet riittävät kyllä minulle, ilo on ihmisen sydämessä; runoilija sanookin "kel onni on se onnen peittäköön". En tule rasittamaan niillä enää muita "kuulijoita".
Kerroinhan viimeksi lomareissusta siellä ja että oli hienoa. Ei sen kummempaa.
Olisit sinä kertonut jotain tyttäresi luona käynnistä; enemmän kuin että söitte lanttulaatikkoa, mistä sinä seillä iloitsit?
Ajattelinkin sitten, että ehkä katsoit itseäsi peiliin, kun kirjoitit minulle.
Koeta nyt pääsät vaan tasapainoon ajatustesi ja tekojesi kanssa; ei sinunkaan maailma tähän kaadu, vaikken tänne enää paljon tulevaisuudessa kirjoittelekaan.
Jäin vielä pohtimaan, ketä kummaa tarkoitit, "joka kolme vuotta vihasi sinua ja kenen perskärpäsenä minä pyörin". Avita vähän, minulla on huono muisti.
Muuten, Rapu, tässä se nähdään mitä kattilan kannen alle jää muhimaan, jos ei ajoissa päästä höyryjä ulos.
Vastedes teen zipzapit ja kirjoitan aina eri nimimerkillä, ettei minua ole niin helppo kuuklata. Riitu-s on poistunut.

Lue lisää

Huhhuh, RS, minä jo pelästyin. No asiaan. En viitsi täällä mainita nimimerkkejä mutta yksi immeinen ei pitänyt minusta ja sinä jossain määrin näkemykseni mukaan myötäilit häntä, silloin alussa kun tulin tänne kirjoittelemaan ja ärsyttelemään kolme vuotta sitten. Käytin vahvaa ilmaisua, anteeksi siitä.

Siitä omien lomajuttujen kertomisesta: täällä netissä pyörii niin paljon lapsukaiseni tuttavia että jos tarkkaan kertoisin, hänet voitaisiin tunnistaa, mikä ei ole yhtään hyvä asia intimiteettisuojansa kannalta. Leppoisan hauskaahan siellä korvessa oli, varmaan samantapaista luonnonrauhaa kuin sinunkin lomapaikassasi.

Kovin hauskaa ei ollut, että koirani sairastui, mutta nyt on toinen viikko paikallisen kunnanlääkärin lääkekuuria menossa ja hauva tuntuu paremmalta. Olen silti valmistunut kaikkeen, ihan kaikkeen, suureen suruunkin.

Aikakauslehdessä oli tunnetun viihdetaiteilijan haastattelu, jossa oli koskettava värssy hänen suomentamastaan musikaalista. En tiedä pidätkö RS tämän tyyppisestä runoilusta, se on aika kevyt, mutta lainaan silti:

"On edessä kyynelten lahti, sen takana kauniin kuoleman maa.
Suurten surujen huvijahti sinut sinne kerran kuljettaa."

Aurora kirjoitti:

Yksityisyydensuoja voi eristää -niminen artikkeli oli Hesarissa tänään 3. elokuuta Kotimaan sivulla. Ydinkohta on se, että kaikki potilastiedot ovat salassa pidettäviä.

"Potilastietoja voidaan kuitenkin välittää potilaan hoitoon liitttyville viranomaisille ja potilaan lähiomaisille. Näissäkin tapauksissa vaaditaan vähintään suullinen suostumus, ellei potilas ole esimerkiksi tajuton." Jep, siis tajuton.

Mietin että jos minä yksin asuva joutuisin sairaalaan, toimitetaanko edes kaukana asuvalle tyttärelleni siitä tieto? Jos joudun vaikka lenkkipolulta tajuttomana sairaalaan, en toki pysty ilmoittautumisluukulla kertomaan henkilötietojani tai lähintä sukulaistani. Katoanko minäkin sitten byrokratian syövereihin? Joutuuko omaiseni soittamaan läpi hänelle tuntemattomat Helsingin sairaalat löytääkseen äitinsä?

Kaikenlaista teoriaa tuli mieleen artikkelia lukiessa. Eli ehkä, paradoksaalisesti sanoen, minun olisi nyt kipin kapin muutettava sinne Pohjois-Karjalaan ja pidettävä koiralenkilläkin taskussa sekä henkkarit että tyttären osoitetiedot viranomaisen vahvistamina. Tai jotain yhtä pähkähullua.

Lue lisää

Minulle jäi hyvä muisto ystävästäni, jonka kanssa olimme harvinaisen kiinteässä henkisessä yhteydessä noin kahden vuoden ajan Helsingissä; asuimmehan ihan korttelin päässä toisistamme; saman ratikkalinjan varrella. Kuuluimme samaan Karjalan heimoon ja synnyinseutuun. Puhuimme vähintään 5 kertaa viikossa - puhelimessa tai muissa tapaamisissamme kaupungilla; mm vaalien aikoihin joskus petyimmekin yhdessä ja taas vuoroin iloitsimme yhdessä niissä vaali-puhetilaisuuksissa. Ja milloin mistäkin asiasta oli keskusteltavaa. Mutta hyvin paljon politiikasta, se oli yhteinen intohimomme. Myös omasta sairaudesta ajankohtaisena jos mitä ilmaantui. Olimmehan kokeneet vuosia sitten infarktit ja tahdoimme hoitaa terveyttä hyvän elämäntavan puitteissä kuten kuuluu etenkin ikäihmisinä. Myös sukututkimus oli ystäväni alaa.

Minulla ei siis nyt ole rohkeutta eikä voimia, oikeuttakaan vissiin puuttua enempään tähän keskusteluun tässä aihepiirissä. - Juuri äsken koettu prosessi, suru, mainituista seikoista vielä lisää johtuen, oli turhankin rankka, että jouduin ottamaan yhteyttä jopa omaan sydänlääkärini vastaanotoon välillä. - Koska kokonaan ulkopuolisena ja mistään mitään enää lopulta tietoa saamatta - ystävän tilanteesta ja voinnista, oli minulle yllättävää sairaalamaailmassa, inhimillisessä kovuudessaan..

Meidät on laitettu kovaan kouluun, meidät vanhukset - ystävät, Me jotka vielä elämme. Onko syytä tai järkeä olla enää inhimillinen ja ystävä kenellekään varsinkaan vertaiselleen ja ikäiselleen. Olkaamme yksin ja yksinäisiä entistä enemmän. Koska hänhän voi jotua joka tapauksessa sairaalaan ja kuolla... mistä ei saa kuin köydenpätkää kiertäin kaartain tyhjää nieleksimällä - viikkotolkun toivotellen, että sitten, lopulta ystävähän olikin jo kuollut silloin ja silloin - viikko sitten !

Aurora kirjoitti:

Huhhuh, RS, minä jo pelästyin. No asiaan. En viitsi täällä mainita nimimerkkejä mutta yksi immeinen ei pitänyt minusta ja sinä jossain määrin näkemykseni mukaan myötäilit häntä, silloin alussa kun tulin tänne kirjoittelemaan ja ärsyttelemään kolme vuotta sitten. Käytin vahvaa ilmaisua, anteeksi siitä.

Siitä omien lomajuttujen kertomisesta: täällä netissä pyörii niin paljon lapsukaiseni tuttavia että jos tarkkaan kertoisin, hänet voitaisiin tunnistaa, mikä ei ole yhtään hyvä asia intimiteettisuojansa kannalta. Leppoisan hauskaahan siellä korvessa oli, varmaan samantapaista luonnonrauhaa kuin sinunkin lomapaikassasi.

Kovin hauskaa ei ollut, että koirani sairastui, mutta nyt on toinen viikko paikallisen kunnanlääkärin lääkekuuria menossa ja hauva tuntuu paremmalta. Olen silti valmistunut kaikkeen, ihan kaikkeen, suureen suruunkin.

Aikakauslehdessä oli tunnetun viihdetaiteilijan haastattelu, jossa oli koskettava värssy hänen suomentamastaan musikaalista. En tiedä pidätkö RS tämän tyyppisestä runoilusta, se on aika kevyt, mutta lainaan silti:

"On edessä kyynelten lahti, sen takana kauniin kuoleman maa.
Suurten surujen huvijahti sinut sinne kerran kuljettaa."

Lue lisää

No Aurora, lyödään kättä päälle, sovitaanko?
Ei se ole herkkua kellään, tää elämä meinaan.
Olette keskustelleet tuolla alempana siitä, mitä sitten, kun olen vanha ja vapiseva, enkä ehkä muista edes omaa nimeä.
Ihan vaan ajateltavaksi; se tilanne voi olla yhtäkkiä edessä ihan nuorillakin ihmisillä, se ettei tiedä enää omaa nimeäänkään.
Meillä täällä siirtokunnan piirissä on pidetty kevään kuluessa ja jatketaan ensi kuussa, tilaisuuksia, joissa on keskusteltu ja asiantuntijoiden avustuksella pohdittu tilannetta, "mitä sitten, kun ja jos". Siellä on ollut myös nuorempaa ikäluokkaa mukana.
Kaikilla täysikäisillä pitäisi olla voimassaoleva hoitotestamentti, edunvalvontavaltuutus, elämänlaatutestamentti.
Edunvalvontavaltuutus on internetissä luettavissa oikeusministeriön sivulla
http://www.finlex.fi
laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007)
Minulla on hoitotestamenttikortti aina mukanani rahapussissa pankki- ym korttien joukossa. Siinä on tyttäreni puhelinnumero. Kotona nämä tärkeät paperit on eri mapissa. Mielestäni se on tärkeää kuljettaa mukana, eihän sitä koskaan tiedä, mitä matkan varrella sattuu.
Elämänlaatutestamentti kaavakkeen voi tulostaa Suomen Dementiahoitoyhdistys ry:n sivulta.

Riitu Su kirjoitti:

No Aurora, lyödään kättä päälle, sovitaanko?
Ei se ole herkkua kellään, tää elämä meinaan.
Olette keskustelleet tuolla alempana siitä, mitä sitten, kun olen vanha ja vapiseva, enkä ehkä muista edes omaa nimeä.
Ihan vaan ajateltavaksi; se tilanne voi olla yhtäkkiä edessä ihan nuorillakin ihmisillä, se ettei tiedä enää omaa nimeäänkään.
Meillä täällä siirtokunnan piirissä on pidetty kevään kuluessa ja jatketaan ensi kuussa, tilaisuuksia, joissa on keskusteltu ja asiantuntijoiden avustuksella pohdittu tilannetta, "mitä sitten, kun ja jos". Siellä on ollut myös nuorempaa ikäluokkaa mukana.
Kaikilla täysikäisillä pitäisi olla voimassaoleva hoitotestamentti, edunvalvontavaltuutus, elämänlaatutestamentti.
Edunvalvontavaltuutus on internetissä luettavissa oikeusministeriön sivulla
http://www.finlex.fi
laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007)
Minulla on hoitotestamenttikortti aina mukanani rahapussissa pankki- ym korttien joukossa. Siinä on tyttäreni puhelinnumero. Kotona nämä tärkeät paperit on eri mapissa. Mielestäni se on tärkeää kuljettaa mukana, eihän sitä koskaan tiedä, mitä matkan varrella sattuu.
Elämänlaatutestamentti kaavakkeen voi tulostaa Suomen Dementiahoitoyhdistys ry:n sivulta.

Lue lisää

Tarkemmin tuo edunvalvontavaltuutuksen säädäntö on linkissä;
http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2007/20070098.pdf

Inkeri kirjoitti:

Minulle jäi hyvä muisto ystävästäni, jonka kanssa olimme harvinaisen kiinteässä henkisessä yhteydessä noin kahden vuoden ajan Helsingissä; asuimmehan ihan korttelin päässä toisistamme; saman ratikkalinjan varrella. Kuuluimme samaan Karjalan heimoon ja synnyinseutuun. Puhuimme vähintään 5 kertaa viikossa - puhelimessa tai muissa tapaamisissamme kaupungilla; mm vaalien aikoihin joskus petyimmekin yhdessä ja taas vuoroin iloitsimme yhdessä niissä vaali-puhetilaisuuksissa. Ja milloin mistäkin asiasta oli keskusteltavaa. Mutta hyvin paljon politiikasta, se oli yhteinen intohimomme. Myös omasta sairaudesta ajankohtaisena jos mitä ilmaantui. Olimmehan kokeneet vuosia sitten infarktit ja tahdoimme hoitaa terveyttä hyvän elämäntavan puitteissä kuten kuuluu etenkin ikäihmisinä. Myös sukututkimus oli ystäväni alaa.

Minulla ei siis nyt ole rohkeutta eikä voimia, oikeuttakaan vissiin puuttua enempään tähän keskusteluun tässä aihepiirissä. - Juuri äsken koettu prosessi, suru, mainituista seikoista vielä lisää johtuen, oli turhankin rankka, että jouduin ottamaan yhteyttä jopa omaan sydänlääkärini vastaanotoon välillä. - Koska kokonaan ulkopuolisena ja mistään mitään enää lopulta tietoa saamatta - ystävän tilanteesta ja voinnista, oli minulle yllättävää sairaalamaailmassa, inhimillisessä kovuudessaan..

Meidät on laitettu kovaan kouluun, meidät vanhukset - ystävät, Me jotka vielä elämme. Onko syytä tai järkeä olla enää inhimillinen ja ystävä kenellekään varsinkaan vertaiselleen ja ikäiselleen. Olkaamme yksin ja yksinäisiä entistä enemmän. Koska hänhän voi jotua joka tapauksessa sairaalaan ja kuolla... mistä ei saa kuin köydenpätkää kiertäin kaartain tyhjää nieleksimällä - viikkotolkun toivotellen, että sitten, lopulta ystävähän olikin jo kuollut silloin ja silloin - viikko sitten !

Lue lisää

Tällaista se on suuressa kaupungissa. Maalla voi ehkä olla vaikeampaa kadota kuin täällä. Ehkä pienestä sairaalasta paremmin annetaan tietojakin oman kylän väelle. Sana kiertää, jos sen ja sen yksinäisen piipusta ole noussut savuja pitkään aikaan. Mennään vaikka väkisin, uteliaisuudesta kaivamaan arvoituksen ratkaisua sieltä lasareetin kansliasta. Vaikkei nimi olekaan listalla.

Minua oikein huvitti siellä erämaakaupungissa, kuinka eri lailla kaupoissakin asiakkaita kohdeltiin kuin täällä. Hirmu iloinen likka toivotti uudelleen tervetulleeksi, hyvä ettei tullut tiskin takaa halaamaan. Pienen elämänsä kesälomat Etelä-Suomessa viettänyt oli aivan ihmeissään moisesta ystävällisyydestä..

Riitu Su kirjoitti:

No Aurora, lyödään kättä päälle, sovitaanko?
Ei se ole herkkua kellään, tää elämä meinaan.
Olette keskustelleet tuolla alempana siitä, mitä sitten, kun olen vanha ja vapiseva, enkä ehkä muista edes omaa nimeä.
Ihan vaan ajateltavaksi; se tilanne voi olla yhtäkkiä edessä ihan nuorillakin ihmisillä, se ettei tiedä enää omaa nimeäänkään.
Meillä täällä siirtokunnan piirissä on pidetty kevään kuluessa ja jatketaan ensi kuussa, tilaisuuksia, joissa on keskusteltu ja asiantuntijoiden avustuksella pohdittu tilannetta, "mitä sitten, kun ja jos". Siellä on ollut myös nuorempaa ikäluokkaa mukana.
Kaikilla täysikäisillä pitäisi olla voimassaoleva hoitotestamentti, edunvalvontavaltuutus, elämänlaatutestamentti.
Edunvalvontavaltuutus on internetissä luettavissa oikeusministeriön sivulla
http://www.finlex.fi
laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007)
Minulla on hoitotestamenttikortti aina mukanani rahapussissa pankki- ym korttien joukossa. Siinä on tyttäreni puhelinnumero. Kotona nämä tärkeät paperit on eri mapissa. Mielestäni se on tärkeää kuljettaa mukana, eihän sitä koskaan tiedä, mitä matkan varrella sattuu.
Elämänlaatutestamentti kaavakkeen voi tulostaa Suomen Dementiahoitoyhdistys ry:n sivulta.

Lue lisää

RS, kättä päälle, että koetan olla kiltimpi. En kuitenkaan myönnä, että minulla menisi erityisen huonosti, olisihan se törkeätä niin sanoakin, koska olen kuitenkin suht koht terve ja keskituloinen, omillaan pärjäävä eläkeläinen. Ei koiran sairaus ja kuolemakaan ole huonosti menemistä, vain elämää rajallisuuksineen. Huonosti menemistä ei ole sekään, jos joskus tuiskahtaa ja sanoo rumasti. Rumasti voi sanoa, vaikkei käyttäisi yhtään ikävää sanontaa, fiksu osaa lukea loukkauksetkin rivien välistä. Koetetaan välttää väärinkäsitysten aiheuttamista!

No se siitä. Jutellaan kuin ennenkin, ei ärsytetä tahallaan eikä suututa vähästä. Tämähän on vain Elämää. Sinänsä tärkeää ajanvietettä ja kontaktien hakemista, mutta kumminkin jotain muuta kuin läheisin todellisuus.

Mukavaa, että Riitu palasit takaisin, pahastuit vain, et hylännyt meitä kokonaan. Kivi vierähti sydämestäni.

Calvados kirjoitti:

Mukavaa, että Riitu palasit takaisin, pahastuit vain, et hylännyt meitä kokonaan. Kivi vierähti sydämestäni.

Kiitos Calvados; mihis täältä pääsisi. Kyllä tää on niin kuin kotiin palaisi. :)
Kuuntelin tässä pari päivää Suomi Radiota kun kolskuttelin tuolla kellarissa. Että jotain etua tästä paussistakin oli.
Tänään oli mielenkiintoinen keskustelu kahden toimittajan kanssa City lehden lakkauttamisesta sekä yleensä lehtien tulevaisuudesta. Muuttuuko kaikki vaan digilehdiksi? Ja siinä sanottiin, että Suomi on aivan poikkeus muihin maihin verrattuna, että Suomessa ihan "tavalliset ihmiset" tilaavat päivittäiset lehdet tulemaan kotiinsa.
Ehkä siinä on se PISAN salaisuus.

Älä tee Tyne sitä. Ainahan pelkillä uhkauksillkin on oma merkityksensä. Jokahikinen sen tietää. Mutta jos sellaisen pönttöuhkaus uppoutumisen tekisit oikeesti, ei siitä voi puhtaaksi tulla kuin lumihangessa kieriksimisellä, pakkasien aikaan keskitalvella täyden kuun valaistessa kelmeästi maata, hajun kantamiin asti.

Johan nyt näitkin varmaan, että asiat on kRiitulla s, korjaantumassa entiselle hollileen. Hyvä kun pelottelit.

Huomenta kaikille!

Mukavaa, Arantes, kun sinustakin kuulee taas.

Olemme tosiaankin keskustelleet myös tuosta urheilun "ylitarjonnasta", mutta vaikka olenkin siitä sitä mieltä, että liikaa tulee ja liika on aina liikaa, niin en siitä kyllä häiriinny sen kummemmin ja näin kesällä on vain hyvä kun ei "tarvitse" katsella TV:stä mitään.

Minäkin muuten tarkistin tuon Ylen Puhe ohjelmiston tälle päivälle, ja minä sain urheilun osuudeksi 13 tuntia, jäikö sinulta ykkönen edestä pois? Urheilu alkaa siellä klo. 11.00 ja loppuu 24.00.

TV2 aloittaa urheilun televisioinnin klo. 11.45 ja lopettaa yöllä 1.55. joten siellä sitä tulee lähes 14 tuntia putkeen, välissä viiden minuutin uutiset, mutta ei se mitään, Nämä tiedot minä katsoin Hesarin Radio- ja TV-ohjelmista, paperilehdestä. Mutta ei se minua häiritse millään tavalla, antaa vaan tulla!

Mukavaa, kun on puutarha mistä voi käydä ottamassa viemiset aivan tuoreina. Minä odottelen että minun tomaattini rupeaisivat muuttamaan väriä vihreästä punaiseen!

Hellurei itselles. Missäs olet piileskellyt; muistin, että juniorisi olisi ollut lomalla Suomessa. Pitääkö paikkansa?
Kyllä tänne ollaan lisää miehiä kaivattukin; zzzzzzz on silloin tällöin jotain kuulumisia Venezia... eikun sieltä toisesta lähetellyt. Sielläkin hurrataan ja jännätään olympialaisten äärellä. Taitaa ne kisat tulla siellä enimmäkseen yönaikaan. Vai olenko ihan sekaisin. No ei olis ekakerta...
Pysykin sitten kehissä, EArantes.
PS. noteerasitko ylempää, että riitu-s on poistunut.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Huomenta kaikille!

Mukavaa, Arantes, kun sinustakin kuulee taas.

Olemme tosiaankin keskustelleet myös tuosta urheilun "ylitarjonnasta", mutta vaikka olenkin siitä sitä mieltä, että liikaa tulee ja liika on aina liikaa, niin en siitä kyllä häiriinny sen kummemmin ja näin kesällä on vain hyvä kun ei "tarvitse" katsella TV:stä mitään.

Minäkin muuten tarkistin tuon Ylen Puhe ohjelmiston tälle päivälle, ja minä sain urheilun osuudeksi 13 tuntia, jäikö sinulta ykkönen edestä pois? Urheilu alkaa siellä klo. 11.00 ja loppuu 24.00.

TV2 aloittaa urheilun televisioinnin klo. 11.45 ja lopettaa yöllä 1.55. joten siellä sitä tulee lähes 14 tuntia putkeen, välissä viiden minuutin uutiset, mutta ei se mitään, Nämä tiedot minä katsoin Hesarin Radio- ja TV-ohjelmista, paperilehdestä. Mutta ei se minua häiritse millään tavalla, antaa vaan tulla!

Mukavaa, kun on puutarha mistä voi käydä ottamassa viemiset aivan tuoreina. Minä odottelen että minun tomaattini rupeaisivat muuttamaan väriä vihreästä punaiseen!

Lue lisää

Pikaisesti
Jep, katsoin huolimattomasti sen Puheen ohjelmiston tältä sivulta
http://areena.yle.fi/radio
Siinä oikealla on ohjelmaruutu, mistä voi valita radiokanavan ja kun ei vie nuolta niiden urheilulähetysten päälle, voi saada sellaisen käsityksen, että esim. 15:00 olympiaradion lähetys on parin minuutin uutispätkä. Onneksi radiokanavia ja tv kanavia on vaikka kuinka valittaviksi ja ohjelmia myös.
Hyvä YLE
Nyt matkaan

RiiiisuuuuuuuuuO kirjoitti:

Hellurei itselles. Missäs olet piileskellyt; muistin, että juniorisi olisi ollut lomalla Suomessa. Pitääkö paikkansa?
Kyllä tänne ollaan lisää miehiä kaivattukin; zzzzzzz on silloin tällöin jotain kuulumisia Venezia... eikun sieltä toisesta lähetellyt. Sielläkin hurrataan ja jännätään olympialaisten äärellä. Taitaa ne kisat tulla siellä enimmäkseen yönaikaan. Vai olenko ihan sekaisin. No ei olis ekakerta...
Pysykin sitten kehissä, EArantes.
PS. noteerasitko ylempää, että riitu-s on poistunut.

Lue lisää

Moi vaan itelles kans. Oon noteerannu kaikenlaista, mutta palaan paremmalla ajalla. Poijan kanssa vietettiin aikaa Suomessa
Satuin näkemään sen zzz:n mainitseman venezuelalaisen miekkailijan haastattelun meittin YLE:n hienolta kanavalta. Tämä miekkailija edustaa olympiahenkeä hienosti.
Kehissä tullaan olemaan ja kehistä tulee mieleen, kun joskus 50- luvulla nousimme radion ääreen kuuntelemaan nyrkkeilyn raskaan sarjan otteluita.
Hyvää päivän jatkoa ja nyt menox

Kuules nyt Arantes-boy! Joku jo korjasikin nuo tuntimäärät, mutta sittenkin. Luin tänään eräästä lehdestä, että yhteensä telkasta ja radiosta (YLE) tulee olympiaohjelmaa 649t. Kun siihen lisätään vuoden ajan fudikset, lätkät, formulat ym. urheiluohjelmat, niin saan olla onnesta kippurassa, jos esim. "korkeakulttuurillista" musiikkia, jota mm. minä diggaan, tulisi sama määrä edes viidessä vuodessa.

En nouse barrikadeille (eikä siitä mitään hyötyä olisikaan), mutta todella toivoisin suhteellisuutta. Maailmassa on isojakin musiikkitapahtumia, joista hyvällä onnella saa kuulla/nähdä pienen otoksen joskus jälkeenpäin, suorista lähetyksistä voin vain uneksia.

Onneksi tuli just käsky saunaan, muuten varmaan jatkaisin jurputustani yöhön. Silti olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä:-D

a mummu kirjoitti:

Kuules nyt Arantes-boy! Joku jo korjasikin nuo tuntimäärät, mutta sittenkin. Luin tänään eräästä lehdestä, että yhteensä telkasta ja radiosta (YLE) tulee olympiaohjelmaa 649t. Kun siihen lisätään vuoden ajan fudikset, lätkät, formulat ym. urheiluohjelmat, niin saan olla onnesta kippurassa, jos esim. "korkeakulttuurillista" musiikkia, jota mm. minä diggaan, tulisi sama määrä edes viidessä vuodessa.

En nouse barrikadeille (eikä siitä mitään hyötyä olisikaan), mutta todella toivoisin suhteellisuutta. Maailmassa on isojakin musiikkitapahtumia, joista hyvällä onnella saa kuulla/nähdä pienen otoksen joskus jälkeenpäin, suorista lähetyksistä voin vain uneksia.

Onneksi tuli just käsky saunaan, muuten varmaan jatkaisin jurputustani yöhön. Silti olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä:-D

Lue lisää

Terve vaan
Laskeskelin piruuttain. YLEN klassinen soittaa 24/7, joten viikossa 7 x 24 h = 168 ja siis vuodessa 52 x 168 h = 8736 tuntia klassista. Neljässä vuodessa (olympiadi) voit kuunnella 4 x 8736 h = 34934 tuntia klassista musiikkia. Melko määrä. Jos tähän lisätään kaikki YLE tv:n musiikilliset täyteohjelmat ja muiden radiokanavien musiikkitarjonta, niin...apuva. Väitän, että musiikki se on se, mikä kaikkialta tunkee esiin.
Tekisi mieleni väittää, että ei YLE yhtään enempää urheilua näytä vai mitä. En näe mitään mieltä siinä, että musiikkia näytetään tv:ssä, sillä sehän on taiteen laji, missä näkyvyys ei ole niin ratkaiseva. Toista on urheilussa, jota kaiken kaikkiaan lähetetään Suomen YLE:n kanavilla aina vain vähemmän. Lähetykset ovat siirtyneet muille maksullisille kanaville. Joten älä pelkää, ei YLE tule urheilua lisäämään, päinvastoin.
Tässä en nyt tarkoita sinua, kun kirjoitan, että aina pieni piipittävä joukko alkaa isojen urheilutapahtumien aikaan tämän saman laulun. Liikaa liikaa urheilua, vaikka samaan aikaan YLE:ltä voi katsella ja kuunnella montaa muuta kanavaa. Lienevät niitä, jotka haluavat yhteiskunnan varoilla rakennella oopperataloja, vaikka kävijämäärät eivät kata edes vuotuisia lämmityskustannuksia.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Huomenta kaikille!

Mukavaa, Arantes, kun sinustakin kuulee taas.

Olemme tosiaankin keskustelleet myös tuosta urheilun "ylitarjonnasta", mutta vaikka olenkin siitä sitä mieltä, että liikaa tulee ja liika on aina liikaa, niin en siitä kyllä häiriinny sen kummemmin ja näin kesällä on vain hyvä kun ei "tarvitse" katsella TV:stä mitään.

Minäkin muuten tarkistin tuon Ylen Puhe ohjelmiston tälle päivälle, ja minä sain urheilun osuudeksi 13 tuntia, jäikö sinulta ykkönen edestä pois? Urheilu alkaa siellä klo. 11.00 ja loppuu 24.00.

TV2 aloittaa urheilun televisioinnin klo. 11.45 ja lopettaa yöllä 1.55. joten siellä sitä tulee lähes 14 tuntia putkeen, välissä viiden minuutin uutiset, mutta ei se mitään, Nämä tiedot minä katsoin Hesarin Radio- ja TV-ohjelmista, paperilehdestä. Mutta ei se minua häiritse millään tavalla, antaa vaan tulla!

Mukavaa, kun on puutarha mistä voi käydä ottamassa viemiset aivan tuoreina. Minä odottelen että minun tomaattini rupeaisivat muuttamaan väriä vihreästä punaiseen!

Lue lisää

Oli taas kiva pääkaupunkireissu.
Noista puutarhajutuista. Liki ainoa motiivi oli meille siirtyä tänne maaseudulle juuri nämä itsekasvatetut tuotteet plus metsän ja järvien tarjonta. Omalta kohdaltani voin sanoa, että lisäpontta antoi vastahakoisuuteni kaupan keskittymiin ja MTK:n politiikkaan. Joskus kuuskytluvun lopulta jo kiukustuin Helsingin kaupungin kaavoittajille, jotka antoivat rakennuslupia pelloille ja muille multaville alueille. Toivon hartaasti, että pääkaupunkiseudulla lisääntyy kaupunkiviljely, puistoihin lisää omena,- kirsikka ja luumupuita. Samoin marjapensaita puistoihin ym. paikkoihin. Veikkaan, että liikenne tulee yhä vähemmän saastuttavaksi ja ihmiset saavat nauttia kaupungeissakin monista luonnon tarjoamista tilaisuuksista. Vaikka täällä asunkin, olet puhtaasti kaupunkilainen ja en juuri kauhiasti muita lisäarvoja maaseudussa näe.
Pieni lisäys näihin tv:n ja radion tarjoamiin ohjelmiin. Tänään tv1 (14), teema ( 7 ), kolmonen ( 12 ), nelonen ( 14 ), sub ( 12 ) ja radion puolelta yle 1 (14 ) radio suomi ( 14 ), klassinen ( 15 !!!). Tunnit suluissa ja yhteensä siis 102 tuntia kaikenlaista ohjelmaa. Ja kunhan nyt kestätte tämän kauhean olympia-ajan, niin muuhun kuin urheilutarjontaan tulee lisäksi tv2, femma jaYLE Puhe joten...tietysti silloinkin pitää vähentää tästä muusta tarjonnasta uutisten paheksuttavat urheiluruutuosuudet. Hymiöitä perään.

E.Arantes kirjoitti:

Terve vaan
Laskeskelin piruuttain. YLEN klassinen soittaa 24/7, joten viikossa 7 x 24 h = 168 ja siis vuodessa 52 x 168 h = 8736 tuntia klassista. Neljässä vuodessa (olympiadi) voit kuunnella 4 x 8736 h = 34934 tuntia klassista musiikkia. Melko määrä. Jos tähän lisätään kaikki YLE tv:n musiikilliset täyteohjelmat ja muiden radiokanavien musiikkitarjonta, niin...apuva. Väitän, että musiikki se on se, mikä kaikkialta tunkee esiin.
Tekisi mieleni väittää, että ei YLE yhtään enempää urheilua näytä vai mitä. En näe mitään mieltä siinä, että musiikkia näytetään tv:ssä, sillä sehän on taiteen laji, missä näkyvyys ei ole niin ratkaiseva. Toista on urheilussa, jota kaiken kaikkiaan lähetetään Suomen YLE:n kanavilla aina vain vähemmän. Lähetykset ovat siirtyneet muille maksullisille kanaville. Joten älä pelkää, ei YLE tule urheilua lisäämään, päinvastoin.
Tässä en nyt tarkoita sinua, kun kirjoitan, että aina pieni piipittävä joukko alkaa isojen urheilutapahtumien aikaan tämän saman laulun. Liikaa liikaa urheilua, vaikka samaan aikaan YLE:ltä voi katsella ja kuunnella montaa muuta kanavaa. Lienevät niitä, jotka haluavat yhteiskunnan varoilla rakennella oopperataloja, vaikka kävijämäärät eivät kata edes vuotuisia lämmityskustannuksia.

Lue lisää

Minä kyllä vaadin päitä vadille Ylen johdossa, koska minulta on viety ainut järjellinen kanava, eli Puhe.
Sehän on nyt valjastettu lähes kokonaan olympialaisille. No, tämä kanavahan on menetty jo aiemmin edellisen "uudistuksen" myötä, jolloin kanavan kohderyhmäksi juontajan, pälpättäjä Olga K:n tasosta päätellen tuli puberteetti-ikäiset.

Mitä järkeä ylipäätään on lähettää urheilua radiossa, eikö urheilussa nimenomaan visuaalinen puoli ole oleellinen - eli tapahtuma on nähtävä, ei pelkästään kuultava jonkin selostajan selittämänä ?
Eikö se muka riitä, että kahdelta YLE -kanavalta (myös YLE -femiltä suomen kielellä) tulee lähes pelkästään urheilua ?

No, en ole urheilun vihaaja, katselen minäkin aika paljonkin noita kisoja. Viimeksi jäin hämmästelemään tuota Serena Williamsin käsittämätöntä ylivoimaa tenniksessä.

Mutta tämä radio Puheen muuttaminen urheilukanavaksi on hävytöntä. Radio Suomi aivan liian musiikkipitoisena ei ikimaailmassa korvaa entistä puhetta. Radio ykkösellekin on siirtynyt joitakin entisiä Puheen ohjelmia, mutta Ykkönenkin on keskittynyt liikaa musiikkiin. Musiikkia kuuntelen paljon, mutta en todellakaan radiosta.

E.Arantes kirjoitti:

Terve vaan
Laskeskelin piruuttain. YLEN klassinen soittaa 24/7, joten viikossa 7 x 24 h = 168 ja siis vuodessa 52 x 168 h = 8736 tuntia klassista. Neljässä vuodessa (olympiadi) voit kuunnella 4 x 8736 h = 34934 tuntia klassista musiikkia. Melko määrä. Jos tähän lisätään kaikki YLE tv:n musiikilliset täyteohjelmat ja muiden radiokanavien musiikkitarjonta, niin...apuva. Väitän, että musiikki se on se, mikä kaikkialta tunkee esiin.
Tekisi mieleni väittää, että ei YLE yhtään enempää urheilua näytä vai mitä. En näe mitään mieltä siinä, että musiikkia näytetään tv:ssä, sillä sehän on taiteen laji, missä näkyvyys ei ole niin ratkaiseva. Toista on urheilussa, jota kaiken kaikkiaan lähetetään Suomen YLE:n kanavilla aina vain vähemmän. Lähetykset ovat siirtyneet muille maksullisille kanaville. Joten älä pelkää, ei YLE tule urheilua lisäämään, päinvastoin.
Tässä en nyt tarkoita sinua, kun kirjoitan, että aina pieni piipittävä joukko alkaa isojen urheilutapahtumien aikaan tämän saman laulun. Liikaa liikaa urheilua, vaikka samaan aikaan YLE:ltä voi katsella ja kuunnella montaa muuta kanavaa. Lienevät niitä, jotka haluavat yhteiskunnan varoilla rakennella oopperataloja, vaikka kävijämäärät eivät kata edes vuotuisia lämmityskustannuksia.

Lue lisää

Arantes-boy, ihan hyvin voit sanoa tarkoittavasi myös minua, kuulun noihin piipittäjiin, koska ihan oikeasti käy kärsään: urheiludiggari saa nautintoa tuntitolkulla telkkarista, nyt olympialaisia joka päivä ja yhtäsoittoa, niiden välissä EM- ja MM-ja mitä niitä on muita näitä miljoonatimanttikisoja. Meille piipittäjille ei sellaista suoda koskaan.

Ja juu, arvasin että heität tuon YLEn klassisen kehään. Minulla vain ei ole sellaista radiota, millä sen saisi kuuluviin. Telkkarin kautta joskus sitä kuuntelen, mutta en halua rassata kallista laitettamme jatkuvasti sitä päällä pitäen. Mitä tulee radion muiden kanavien musiikkitarjontaan, niin "kyllä en" kuulu niiden profiileihin. Poikkeuksen tekee Rondo Classic, mutta se onkin jo sitten kaupallinen kanava.

Sitäpaitsi, kyllä musiikkia pitää myös voida katsoa. Luulen, että urheilun ystävä olisi varsin kallella kypärin, jos telkkarin urheiluohjelmat pistettäisiin samoihin tunteihin kuin musiikin, joka on myös esittävää taidetta - urheilun tavoin - esittäminen on yksi osa sen suomasta nautinnosta.

Vaikka nyt tässä piipitänkin, niin en todellakaan millään tavalla ole urheilun vihaaja. Omat jälkeläisenikin ja heidänkin jälkikasvunsa sen joitakin muotoja harrastavat, ja olen iloinen, että niin tekevät. Enkä vastusta olympialaistenkaan telsuamista, perään kuulutan vain jonkinnäköistä kohtuusuhdetta eri alojen esitystunteihin.

Luulen, että Pollesikin ymmärtää minua ainakin vähän, sillä eikös sen matala murina (hirnunta!!) tien päällä ole musiikkia sen omillekin saati sitten sinun korvillesi.

Summa summarum: no hard feelings??

PS. Taisin joitakin viikkoja sitten nähdä sinut kaupassa. Perjantaina ostin K-kaupan nurkalla olevalta kaveriltasi herneitä ja vadelmia. Erittäin hyvää tavaraa hän minulle myikin. Viereen oli nyt ilmaantunut puu- ja koritavaroiden myyjä. Niihin en vielä langennut. Tiedätkö myykö alueella asuvien käsitöitä vai tuottaako tavaran jostain kauempaa? Kysyy a mummu.

E.Arantes kirjoitti:

Oli taas kiva pääkaupunkireissu.
Noista puutarhajutuista. Liki ainoa motiivi oli meille siirtyä tänne maaseudulle juuri nämä itsekasvatetut tuotteet plus metsän ja järvien tarjonta. Omalta kohdaltani voin sanoa, että lisäpontta antoi vastahakoisuuteni kaupan keskittymiin ja MTK:n politiikkaan. Joskus kuuskytluvun lopulta jo kiukustuin Helsingin kaupungin kaavoittajille, jotka antoivat rakennuslupia pelloille ja muille multaville alueille. Toivon hartaasti, että pääkaupunkiseudulla lisääntyy kaupunkiviljely, puistoihin lisää omena,- kirsikka ja luumupuita. Samoin marjapensaita puistoihin ym. paikkoihin. Veikkaan, että liikenne tulee yhä vähemmän saastuttavaksi ja ihmiset saavat nauttia kaupungeissakin monista luonnon tarjoamista tilaisuuksista. Vaikka täällä asunkin, olet puhtaasti kaupunkilainen ja en juuri kauhiasti muita lisäarvoja maaseudussa näe.
Pieni lisäys näihin tv:n ja radion tarjoamiin ohjelmiin. Tänään tv1 (14), teema ( 7 ), kolmonen ( 12 ), nelonen ( 14 ), sub ( 12 ) ja radion puolelta yle 1 (14 ) radio suomi ( 14 ), klassinen ( 15 !!!). Tunnit suluissa ja yhteensä siis 102 tuntia kaikenlaista ohjelmaa. Ja kunhan nyt kestätte tämän kauhean olympia-ajan, niin muuhun kuin urheilutarjontaan tulee lisäksi tv2, femma jaYLE Puhe joten...tietysti silloinkin pitää vähentää tästä muusta tarjonnasta uutisten paheksuttavat urheiluruutuosuudet. Hymiöitä perään.

Lue lisää

Noista kaupunkipuutarhoista, että tänään söin vattani täyteen vadelmia lähipusikosta. Olen niin kaupunkilainen, että etsin luonnon antimia ihan näiltä joutomailtakin. Koko aikuisikäni olen sienestänyt Keskuspuiston metsiköissä lähellä valtateitä.

Maaseutua arvostan siksi, että siellä on paljon kaunista luontoa mutta vähän ihmisiä. Luulenpa että sinäkin Arantes arvostat maaseutua juuri sen tarjoaman rauhankin takia.

P. Kustaa kirjoitti:

Minä kyllä vaadin päitä vadille Ylen johdossa, koska minulta on viety ainut järjellinen kanava, eli Puhe.
Sehän on nyt valjastettu lähes kokonaan olympialaisille. No, tämä kanavahan on menetty jo aiemmin edellisen "uudistuksen" myötä, jolloin kanavan kohderyhmäksi juontajan, pälpättäjä Olga K:n tasosta päätellen tuli puberteetti-ikäiset.

Mitä järkeä ylipäätään on lähettää urheilua radiossa, eikö urheilussa nimenomaan visuaalinen puoli ole oleellinen - eli tapahtuma on nähtävä, ei pelkästään kuultava jonkin selostajan selittämänä ?
Eikö se muka riitä, että kahdelta YLE -kanavalta (myös YLE -femiltä suomen kielellä) tulee lähes pelkästään urheilua ?

No, en ole urheilun vihaaja, katselen minäkin aika paljonkin noita kisoja. Viimeksi jäin hämmästelemään tuota Serena Williamsin käsittämätöntä ylivoimaa tenniksessä.

Mutta tämä radio Puheen muuttaminen urheilukanavaksi on hävytöntä. Radio Suomi aivan liian musiikkipitoisena ei ikimaailmassa korvaa entistä puhetta. Radio ykkösellekin on siirtynyt joitakin entisiä Puheen ohjelmia, mutta Ykkönenkin on keskittynyt liikaa musiikkiin. Musiikkia kuuntelen paljon, mutta en todellakaan radiosta.

Lue lisää

Kerran neljässä vuodessa tulevat olympialaiset ovat herkistäneet mielet. Eiköhän se Puhe viikon päästä taas pulputa niitä TV:n uusintoja, jos oikein olen joskus puheen ohjelmia lueskellut. Kait se Puhe on pääsääntöisesti ihan muuta kuin urheilua, jos ei oteta huomioon näitä muutamia suurempia urheilutapahtumia. Osittain varmaan on ajateltu myös niitä, jotka ovat maantien päällä liikkeellä tai muuten pois tv:n äärestä, että hekin voivat sitten seurata koko maailmaa kiinnostavaa suurta urheilutapahtumaa. On monia urheilulajeja, mitkä eivät tarvitse visuaalista seurantaa. Ennen tv lähetysten aikaa oltiin monesti korvat radiossa kiinni, kun Haku Veikko hiihti, Ingo löi jne. Hämärästi muistan 1960 Rooman olympialaisetkin ja nimen omaa radiolle siitä kiitos.
PS. olin lapsenlapsen kanssa eilen leikkipuistossa parit tunnit, aurinko paistoi ja radio kertoi tilanteita, siinä sivussa ikään kuin taustamusiikkina.

E.Arantes kirjoitti:

Kerran neljässä vuodessa tulevat olympialaiset ovat herkistäneet mielet. Eiköhän se Puhe viikon päästä taas pulputa niitä TV:n uusintoja, jos oikein olen joskus puheen ohjelmia lueskellut. Kait se Puhe on pääsääntöisesti ihan muuta kuin urheilua, jos ei oteta huomioon näitä muutamia suurempia urheilutapahtumia. Osittain varmaan on ajateltu myös niitä, jotka ovat maantien päällä liikkeellä tai muuten pois tv:n äärestä, että hekin voivat sitten seurata koko maailmaa kiinnostavaa suurta urheilutapahtumaa. On monia urheilulajeja, mitkä eivät tarvitse visuaalista seurantaa. Ennen tv lähetysten aikaa oltiin monesti korvat radiossa kiinni, kun Haku Veikko hiihti, Ingo löi jne. Hämärästi muistan 1960 Rooman olympialaisetkin ja nimen omaa radiolle siitä kiitos.
PS. olin lapsenlapsen kanssa eilen leikkipuistossa parit tunnit, aurinko paistoi ja radio kertoi tilanteita, siinä sivussa ikään kuin taustamusiikkina.

Lue lisää

No ei tämä YLE Puhe - kritiikki varsinaisesti liity olympialaisiin, korkeintaan kärjistää sitä. Kysehän on siitä, että se entinen Puhe erinomaisine asiaohjelmineen on kokonaan kadonnut ja tilalle on tullut jonkinlainen "nuoremalle" yleisölle profiloitu kevyempi puhe/urheilukanava.

Nyt kuitenkin täytyy jopa minun katsoa miten tossa miesten tenniksessä käypi.

a mummu kirjoitti:

Arantes-boy, ihan hyvin voit sanoa tarkoittavasi myös minua, kuulun noihin piipittäjiin, koska ihan oikeasti käy kärsään: urheiludiggari saa nautintoa tuntitolkulla telkkarista, nyt olympialaisia joka päivä ja yhtäsoittoa, niiden välissä EM- ja MM-ja mitä niitä on muita näitä miljoonatimanttikisoja. Meille piipittäjille ei sellaista suoda koskaan.

Ja juu, arvasin että heität tuon YLEn klassisen kehään. Minulla vain ei ole sellaista radiota, millä sen saisi kuuluviin. Telkkarin kautta joskus sitä kuuntelen, mutta en halua rassata kallista laitettamme jatkuvasti sitä päällä pitäen. Mitä tulee radion muiden kanavien musiikkitarjontaan, niin "kyllä en" kuulu niiden profiileihin. Poikkeuksen tekee Rondo Classic, mutta se onkin jo sitten kaupallinen kanava.

Sitäpaitsi, kyllä musiikkia pitää myös voida katsoa. Luulen, että urheilun ystävä olisi varsin kallella kypärin, jos telkkarin urheiluohjelmat pistettäisiin samoihin tunteihin kuin musiikin, joka on myös esittävää taidetta - urheilun tavoin - esittäminen on yksi osa sen suomasta nautinnosta.

Vaikka nyt tässä piipitänkin, niin en todellakaan millään tavalla ole urheilun vihaaja. Omat jälkeläisenikin ja heidänkin jälkikasvunsa sen joitakin muotoja harrastavat, ja olen iloinen, että niin tekevät. Enkä vastusta olympialaistenkaan telsuamista, perään kuulutan vain jonkinnäköistä kohtuusuhdetta eri alojen esitystunteihin.

Luulen, että Pollesikin ymmärtää minua ainakin vähän, sillä eikös sen matala murina (hirnunta!!) tien päällä ole musiikkia sen omillekin saati sitten sinun korvillesi.

Summa summarum: no hard feelings??

PS. Taisin joitakin viikkoja sitten nähdä sinut kaupassa. Perjantaina ostin K-kaupan nurkalla olevalta kaveriltasi herneitä ja vadelmia. Erittäin hyvää tavaraa hän minulle myikin. Viereen oli nyt ilmaantunut puu- ja koritavaroiden myyjä. Niihin en vielä langennut. Tiedätkö myykö alueella asuvien käsitöitä vai tuottaako tavaran jostain kauempaa? Kysyy a mummu.

Lue lisää

Ei tässä mitään pahoja mieliä olla saatu, ei ollenkaan.
Puolustan kuitenkin näitä joitain urheilun tv- lähetyksiä. Uskoisin, että "kohtuusuhde" on kokolailla nykyäänkin vallalla, ainakin, jos mietitään niitä joukkoja, jotka ovat kiinnostuneita urheilusta vs. klassinen musiikki tai ooppera. Kyllä ylen klassinen täyttää aivan varmaan klassisen musiikin ystävien tarpeita. No itse kun joskus harvoin kuuntelen klassista, etupäässä autolla liikkuessani, ja en kyllä silloin kaipaa yhtään sitä, että näkisin esityksen. Ymmärrän kyllä osittain musiikin visuaalisuuden vaatimuksen, itse en sitä kuitenkaan kaipaa. Sama homma on tuon kevyemmän musiikin kanssa, minulle riittää kuunteleminen. Ja sitähän kyllä tulee joka tuutista.
En ole kuin pari kertaa nähnyt sen koritavaroiden myyjän, mutta tuntemattomalta vaikuttaa. Meittin kylässä ei taida olla ainuttakaan korin punojaa, joka myyntiin tekisi. Voin olla väärässäkin, mutta tarkistan joskus tilanteen.
PS. kysäisin siitä Saharannan koivusta taannoin, mutta mitään kunnollista selitystä en saanut. Osasin sanattomuutta odottaakin. Jotain mumisivat siitä, että epäilivät lahoa, mutta lienee pelkkää selittelyä. Se tässä pitäjässä osataan.

a mummu kirjoitti:

Arantes-boy, ihan hyvin voit sanoa tarkoittavasi myös minua, kuulun noihin piipittäjiin, koska ihan oikeasti käy kärsään: urheiludiggari saa nautintoa tuntitolkulla telkkarista, nyt olympialaisia joka päivä ja yhtäsoittoa, niiden välissä EM- ja MM-ja mitä niitä on muita näitä miljoonatimanttikisoja. Meille piipittäjille ei sellaista suoda koskaan.

Ja juu, arvasin että heität tuon YLEn klassisen kehään. Minulla vain ei ole sellaista radiota, millä sen saisi kuuluviin. Telkkarin kautta joskus sitä kuuntelen, mutta en halua rassata kallista laitettamme jatkuvasti sitä päällä pitäen. Mitä tulee radion muiden kanavien musiikkitarjontaan, niin "kyllä en" kuulu niiden profiileihin. Poikkeuksen tekee Rondo Classic, mutta se onkin jo sitten kaupallinen kanava.

Sitäpaitsi, kyllä musiikkia pitää myös voida katsoa. Luulen, että urheilun ystävä olisi varsin kallella kypärin, jos telkkarin urheiluohjelmat pistettäisiin samoihin tunteihin kuin musiikin, joka on myös esittävää taidetta - urheilun tavoin - esittäminen on yksi osa sen suomasta nautinnosta.

Vaikka nyt tässä piipitänkin, niin en todellakaan millään tavalla ole urheilun vihaaja. Omat jälkeläisenikin ja heidänkin jälkikasvunsa sen joitakin muotoja harrastavat, ja olen iloinen, että niin tekevät. Enkä vastusta olympialaistenkaan telsuamista, perään kuulutan vain jonkinnäköistä kohtuusuhdetta eri alojen esitystunteihin.

Luulen, että Pollesikin ymmärtää minua ainakin vähän, sillä eikös sen matala murina (hirnunta!!) tien päällä ole musiikkia sen omillekin saati sitten sinun korvillesi.

Summa summarum: no hard feelings??

PS. Taisin joitakin viikkoja sitten nähdä sinut kaupassa. Perjantaina ostin K-kaupan nurkalla olevalta kaveriltasi herneitä ja vadelmia. Erittäin hyvää tavaraa hän minulle myikin. Viereen oli nyt ilmaantunut puu- ja koritavaroiden myyjä. Niihin en vielä langennut. Tiedätkö myykö alueella asuvien käsitöitä vai tuottaako tavaran jostain kauempaa? Kysyy a mummu.

Lue lisää

Sekaannun nyt tässä keskusteluun, mitä tulee Oopperaan.
Äsken tuli täällä telkasta ohjelma Savonlinnasta (nauhoitus) 100 vuotta oopperaa. Valitettavasti en muistanut ennenkuin ohjelma oli jo puolessa välissä.
http://www.arte.tv/de/programm/242.html

E.Arantes kirjoitti:

Ei tässä mitään pahoja mieliä olla saatu, ei ollenkaan.
Puolustan kuitenkin näitä joitain urheilun tv- lähetyksiä. Uskoisin, että "kohtuusuhde" on kokolailla nykyäänkin vallalla, ainakin, jos mietitään niitä joukkoja, jotka ovat kiinnostuneita urheilusta vs. klassinen musiikki tai ooppera. Kyllä ylen klassinen täyttää aivan varmaan klassisen musiikin ystävien tarpeita. No itse kun joskus harvoin kuuntelen klassista, etupäässä autolla liikkuessani, ja en kyllä silloin kaipaa yhtään sitä, että näkisin esityksen. Ymmärrän kyllä osittain musiikin visuaalisuuden vaatimuksen, itse en sitä kuitenkaan kaipaa. Sama homma on tuon kevyemmän musiikin kanssa, minulle riittää kuunteleminen. Ja sitähän kyllä tulee joka tuutista.
En ole kuin pari kertaa nähnyt sen koritavaroiden myyjän, mutta tuntemattomalta vaikuttaa. Meittin kylässä ei taida olla ainuttakaan korin punojaa, joka myyntiin tekisi. Voin olla väärässäkin, mutta tarkistan joskus tilanteen.
PS. kysäisin siitä Saharannan koivusta taannoin, mutta mitään kunnollista selitystä en saanut. Osasin sanattomuutta odottaakin. Jotain mumisivat siitä, että epäilivät lahoa, mutta lienee pelkkää selittelyä. Se tässä pitäjässä osataan.

Lue lisää

Sen verran vielä jankkaan, että ymmärrän hyvin urheiludiggarin nautintoa katsellessaan sydämensä kyllyydestä olympiaohjelmia. Ymmärrän just siksi, että minäkin olisin onneni kukkuloilla vastaavassa tilanteessa omien mielenkiinnostuksieni parissa.

Se Sahanrannan terassi on nyt kyllä alastoman oloinen. Mutta kaipa puunkaadolla oli syynsä. Kävimme taas perjantaina siellä lounaalla, ja "maa oli autio ja tyhjä", ainakin siltä tuntui. Vaikka jo aika monennen kerran puutonta ympäristöä olemme siellä katselleet, silmä ei meinaa tottua.

Selittelystä: kotikuntani päättäjät takavuosina päättivät myydä kunnan oman energialaitoksen isolle, isolle alueen monopoliyhtiölle. Ja selityksiä piisasi. Niistä yksikään ei ollut uskottavasti perusteltu. Nyt asukkaat (ja tietysti kuntakin) maksavat sikana energiastaan. Myynnistä saadut rahat lämmittivät aikoinaan hetken, eivätkä näkyneet kansalaiselle mitenkään. Tai no joo, veroäyri ei noussut heti myyntiä seuraavana vuonna. Eli selittelyn taito yhdessä sun toisessakin instanssissa taitaa olla nykyään parhaiten hallittu laji.

OooooperaRiituS kirjoitti:

Sekaannun nyt tässä keskusteluun, mitä tulee Oopperaan.
Äsken tuli täällä telkasta ohjelma Savonlinnasta (nauhoitus) 100 vuotta oopperaa. Valitettavasti en muistanut ennenkuin ohjelma oli jo puolessa välissä.
http://www.arte.tv/de/programm/242.html

Lue lisää

Riitu, sama ohjelma tuli täälläkin, jopa suorana. Muuta ei sitten Savonlinnasta saatukaan nähdä. Onneksi itselläni oli mahdollisuus käydä paikan päällä nautiskelemassa. Fyffeähän siihen jonkun verran kuluu, mutta se on sen väärti, ja pitää sitten pihistää muusta.

Oikeastaan en itselleni enää hankikaan mitään muuta kuin silloin tällöin näitä kulttuurinautintoja. Vaatetta ja kenkää minulla on hamaan hautaan saakka, en hoidattele itseäni kaiken maailman salongeissa niin kuin nykyään tuntuu olevan tapa, kampaajallakin käyn vain 3-4 kertaa vuodessa latvuksia siivouttamassa ja parit raidat värjyyttämässä, kempparitavaralaskuni taitaa olla muutama kymppi vuodessa, lääkärissäkin käyn vasta kun henkeä korvasta kuunnellaan. No, koskaanhan ei tiedä, koska terveys alkaa reistailla ja vaati lääkärissä käyntejä, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Aikoinaan minäkin katselin paljon Arte:n ojelmia, mutta kun asuntoyhtiömme uusi satelliittívastaanottojärjestelmän, emme päivittäneet enää siihen tarvittavaa omaa digiboksiamme. Kanavia on muutenkin ihan liikaa, siippa surfailee niillä niin, että yleensä itse istun toisessa huoneessa kakkostelkkaria katsomassa, ei hermo kestä sitä alituista kanavan vaihtoa. Olen kuullut, että tuo surffailu on monen muunkin miehen harrastus.

Hyvää iltaa kaikille! Olin iltapäivällä sukulaismiehen 19-vuotispäivillä, minne vein itse tekemäni synttärikakun, mikä alkaa olla traditio. Hyvin maistui.

Mikähän Zipperin lounasruoka muhii 3 tuntia uunissa? Minä saan sellaisen ajan kulumaan esim karjalanpaistin valmistamiseen, jotta saan tarpeeksi mureaa niistä lihoista, varsinkin naudasta. Ja silti kerran apen tekarit katkesivat, eli kitalaki halkesi.

Calvados kirjoitti:

Hyvää iltaa kaikille! Olin iltapäivällä sukulaismiehen 19-vuotispäivillä, minne vein itse tekemäni synttärikakun, mikä alkaa olla traditio. Hyvin maistui.

Mikähän Zipperin lounasruoka muhii 3 tuntia uunissa? Minä saan sellaisen ajan kulumaan esim karjalanpaistin valmistamiseen, jotta saan tarpeeksi mureaa niistä lihoista, varsinkin naudasta. Ja silti kerran apen tekarit katkesivat, eli kitalaki halkesi.

Lue lisää

Anteeksi, Calvados, mutta nyt minua nauratti. Että "kitalaki halkesi". Eihän nyt sentään ihan oikea kitalaki, vai.
Se minuakin jäi kiinnostamaan, että mitä herkkua tää meidän mestarikokki hautoo/hauduttaa kolme tuntia. Onkohan jokin ankerias? Siinähän tulee jo nälkä odotellessa.
No, se odottelu menee varmaan rattoisasti raikas valkoviini lasissa. ;)
Kokkaamisesta puheenollessa; minä se taas onnistuin polttaa sormeni tänpäivän ruuanteossa. Paistoin uunissa puolitettuja aubergineja (munakoisojako?) täytteenä, naudanjauhelihaa, tomaattimurskaa ja riisiä. Sekoitin ne ensin tehosekottimella mössöksi. En keitä riisiä ensin. Ja mausteena eräänlainen välimerellinen sekoite.
Helppo homma, laitoin vuokaan ja päälle sitten myöhemmin kannen. Otin sitten tunnin päästä uunista ulos ja nostin sen kannen pannulappujen kanssa; heitin sen kannen käsistäni, päätyi lattialle. Tulikuuma höyry poltti toisen käden sormia niin, että ei paljon naurattanut. Nyt kaksi vasemman käden sormea ovat turvonneet ja rakkulat nousee.
Hyi hitto; eikö sitä jo tässä iässä osaa varoa.
Sen jälkeen paistoin vielä korvapuustit.

Friiiiitu kirjoitti:

Anteeksi, Calvados, mutta nyt minua nauratti. Että "kitalaki halkesi". Eihän nyt sentään ihan oikea kitalaki, vai.
Se minuakin jäi kiinnostamaan, että mitä herkkua tää meidän mestarikokki hautoo/hauduttaa kolme tuntia. Onkohan jokin ankerias? Siinähän tulee jo nälkä odotellessa.
No, se odottelu menee varmaan rattoisasti raikas valkoviini lasissa. ;)
Kokkaamisesta puheenollessa; minä se taas onnistuin polttaa sormeni tänpäivän ruuanteossa. Paistoin uunissa puolitettuja aubergineja (munakoisojako?) täytteenä, naudanjauhelihaa, tomaattimurskaa ja riisiä. Sekoitin ne ensin tehosekottimella mössöksi. En keitä riisiä ensin. Ja mausteena eräänlainen välimerellinen sekoite.
Helppo homma, laitoin vuokaan ja päälle sitten myöhemmin kannen. Otin sitten tunnin päästä uunista ulos ja nostin sen kannen pannulappujen kanssa; heitin sen kannen käsistäni, päätyi lattialle. Tulikuuma höyry poltti toisen käden sormia niin, että ei paljon naurattanut. Nyt kaksi vasemman käden sormea ovat turvonneet ja rakkulat nousee.
Hyi hitto; eikö sitä jo tässä iässä osaa varoa.
Sen jälkeen paistoin vielä korvapuustit.

Lue lisää

Friiiiitu, kyllä apelta halkesi silloin tekarien kitalaki, ei se ihan oikea:-) Söi kuitenkin urhoollisesti ruokansa loppuun ja sain vasta tyttäreltään, joka oli myös meillä kylässä samalla aterialla, tietää tästä tapahtuneesta ja appi oli heti seuraavana aamuna päässyt omalle hammaslääkärilleen ex-tempore, että pääsi korjatuilla tekareillaan taas syömään eri paikkaan tyttärensä kanssa, joka muuten asuu eri puolella maapalloa ja oli silloin täällä kotimaassaan kuukauden vierailulla. Appi oli kyllä manannut, että karjalanpaisti olisi saanut jäädä sinne karjalaan, vaimonsa oli nimittäin sieltä kotoisin.

Voi, että poltit höyryssä sormesi, se on tosi kivuliasta. Palovammat ovat pahimpia mitä tiedän, itsekin olen joskus polttanut sormeni jossain pannussa tai höyryssä.

Friiiiitu kirjoitti:

Anteeksi, Calvados, mutta nyt minua nauratti. Että "kitalaki halkesi". Eihän nyt sentään ihan oikea kitalaki, vai.
Se minuakin jäi kiinnostamaan, että mitä herkkua tää meidän mestarikokki hautoo/hauduttaa kolme tuntia. Onkohan jokin ankerias? Siinähän tulee jo nälkä odotellessa.
No, se odottelu menee varmaan rattoisasti raikas valkoviini lasissa. ;)
Kokkaamisesta puheenollessa; minä se taas onnistuin polttaa sormeni tänpäivän ruuanteossa. Paistoin uunissa puolitettuja aubergineja (munakoisojako?) täytteenä, naudanjauhelihaa, tomaattimurskaa ja riisiä. Sekoitin ne ensin tehosekottimella mössöksi. En keitä riisiä ensin. Ja mausteena eräänlainen välimerellinen sekoite.
Helppo homma, laitoin vuokaan ja päälle sitten myöhemmin kannen. Otin sitten tunnin päästä uunista ulos ja nostin sen kannen pannulappujen kanssa; heitin sen kannen käsistäni, päätyi lattialle. Tulikuuma höyry poltti toisen käden sormia niin, että ei paljon naurattanut. Nyt kaksi vasemman käden sormea ovat turvonneet ja rakkulat nousee.
Hyi hitto; eikö sitä jo tässä iässä osaa varoa.
Sen jälkeen paistoin vielä korvapuustit.

Lue lisää

Niin Friiiiitu, olisit nyt nostanut va-ro-vas-ti sitä "kattilan" kantta! Hymiö, hymiö, en osaa tehdä sitä, mutta kyllä, kyllä.

Ruoka kuulostaa herkulliselta, ei kai se ruokakin päätynyt lattialle?

Tuo Zokko Z:n lounas täytyy olla jotain liharuokaa, vaihteeksi, hänhän laittaa yleensä kalaa, mutta ei mitään kalaa tarvitse hauduttaa noin kauan.

Minä keitin tänään kalakeittoa, uusia perunoita ja uusia porkkanoita ohuina suikaleina, tilliä ja ruohosipulia, smetanaa purkki ja mausteita. Vielä voita kunnon nokare joukkoon ja hyvää oli.

Nyt minä aion mennä nukkumaan joten hyvää yötä!

Calvados kirjoitti:

Friiiiitu, kyllä apelta halkesi silloin tekarien kitalaki, ei se ihan oikea:-) Söi kuitenkin urhoollisesti ruokansa loppuun ja sain vasta tyttäreltään, joka oli myös meillä kylässä samalla aterialla, tietää tästä tapahtuneesta ja appi oli heti seuraavana aamuna päässyt omalle hammaslääkärilleen ex-tempore, että pääsi korjatuilla tekareillaan taas syömään eri paikkaan tyttärensä kanssa, joka muuten asuu eri puolella maapalloa ja oli silloin täällä kotimaassaan kuukauden vierailulla. Appi oli kyllä manannut, että karjalanpaisti olisi saanut jäädä sinne karjalaan, vaimonsa oli nimittäin sieltä kotoisin.

Voi, että poltit höyryssä sormesi, se on tosi kivuliasta. Palovammat ovat pahimpia mitä tiedän, itsekin olen joskus polttanut sormeni jossain pannussa tai höyryssä.

Lue lisää

Polte on jo hellittänyt sormista, mutta nyt on vasemman käden keski- ja etusormien keskinivelissä isot vesirakkulat. No täytetyt munakoisot maistuivat siitä edestä oikein hyviltä. Ahmin niitä kaksi kappaletta. Ja jälkkäriksi kaksi persikkaa.
Minulle on sattunut jo kaksi huushollionnettomuutta loman jälkeen.
Ensimmäinen heti sillä viikolla kun tulin kotiin; se tapahtui parvekkeella.
Kurottelin parvekkeen kaiteen (neliskulmainen rautatanko) yli, kun yritin ottaa pois parvekkeen lattian ulkoreunaan kasvavaa, parinkymmenen sentin mittaista KOIVUA. Pieneen betonimuurin sammaloituneeseen rakoseen on joskus lennähtynyt koivun siemen ja se oli alkanut kasvattaa puuta.
No, kurkottelin ja kurkottelin, enkä yltänyt siihen kiinni ja yhtäkkiä oikean rintakehäni alta kuului naksahdus ja kova kipu sai minut melkein putoamaan alas parvekkeelta ulkopuolelle. Onneksi ei niin kuitenkaan käynyt. Ajattelin että nyt meni alin kylkiluu poikki. En mennyt kuitenkaan lääkäriin. Kylkiluuthan kasvaa itsestään kiinni.
Kipu oli kyllä kamala, enkä voinut koskettaa oikean rintani alusta.
Tyttäreni tuli seuraavana päivänä ja hän oli äkäinen, koska en suostunut menemään röntgenilääkärille. Mitä se olisi auttanut, enhän ollut sairas, että olisin tarvinnut jotain lääkettä. Hän sanoi, että pallea on varmaan vioittunut. Pyysin häntä vain sitomaan rintani elastisella siteellä tiukasti ja alle ensin voltari-voidetta, mitä minulla on kaapissa.
Kyllä se kipu kesti ihan viime viikkoon asti, eikä ole vieläkään ihan kivuton, mutta kyllä se siitä on kuitenkin itsestään parantunut. Pahinta oli nukkuessa ja unissa kääntyessä, heräsin aina kipuun.
Minulle tuli sitten vieras, joka noukki sen koivun sieltä ja nyt se pikku koivunen törröttää kukkaruukussa ihan söpönä ja viattoman näköisenä; no eihän se sen vika ollutkaan. Että tällaista sitä kotona sattuu.
Kotihommissahan yleensäkin sattuu eniten tapaturmia.
Jos tätä menoa jatkuu, niin on parasta istua vaan nojatuolissa lukemassa kirjaa.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Niin Friiiiitu, olisit nyt nostanut va-ro-vas-ti sitä "kattilan" kantta! Hymiö, hymiö, en osaa tehdä sitä, mutta kyllä, kyllä.

Ruoka kuulostaa herkulliselta, ei kai se ruokakin päätynyt lattialle?

Tuo Zokko Z:n lounas täytyy olla jotain liharuokaa, vaihteeksi, hänhän laittaa yleensä kalaa, mutta ei mitään kalaa tarvitse hauduttaa noin kauan.

Minä keitin tänään kalakeittoa, uusia perunoita ja uusia porkkanoita ohuina suikaleina, tilliä ja ruohosipulia, smetanaa purkki ja mausteita. Vielä voita kunnon nokare joukkoon ja hyvää oli.

Nyt minä aion mennä nukkumaan joten hyvää yötä!

Lue lisää

Kuulostaa hyvältä, Rapu. Mitähän kalaa laitoit soppaan? Annoit hyvän vinkin ja ohjeen. Täytyykin tehdä ensi viikolla, en ole tehnyt kalakeittoa vuosiin.
Suomessa käydessäni sain "vanhan" hyvän hölskytyskurkkuohjeen. Olen tehnyt pari kertaa jo viime kuussa.
Juu, ei onneksi se varsinainen ruokavuoka lentänyt sisältöineen päivineen lattialle. Sentään jotain tuuria.

Calvados kirjoitti:

Hyvää iltaa kaikille! Olin iltapäivällä sukulaismiehen 19-vuotispäivillä, minne vein itse tekemäni synttärikakun, mikä alkaa olla traditio. Hyvin maistui.

Mikähän Zipperin lounasruoka muhii 3 tuntia uunissa? Minä saan sellaisen ajan kulumaan esim karjalanpaistin valmistamiseen, jotta saan tarpeeksi mureaa niistä lihoista, varsinkin naudasta. Ja silti kerran apen tekarit katkesivat, eli kitalaki halkesi.

Lue lisää

Zipperi tuskin laittoi uuniin nautaa - uskon hänen laittaneen 3-4 tunniksi hautumaan punaista tervettä hevosta? Se vaatii pitkän kypsentämisen uunissa. Etanoitakin olisi ollut kai, mutta nehän kypsyvät vajaassa 15:sta minuutissa rapean herkullisiksi - jossain juustokuorrutus-seoksessa?

Frifrifri kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä, Rapu. Mitähän kalaa laitoit soppaan? Annoit hyvän vinkin ja ohjeen. Täytyykin tehdä ensi viikolla, en ole tehnyt kalakeittoa vuosiin.
Suomessa käydessäni sain "vanhan" hyvän hölskytyskurkkuohjeen. Olen tehnyt pari kertaa jo viime kuussa.
Juu, ei onneksi se varsinainen ruokavuoka lentänyt sisältöineen päivineen lattialle. Sentään jotain tuuria.

Lue lisää

Huomenta taas, aurinko paistaa!

Tuosta kalakeitosta hieman lisää. Olen lukenut Maija Asunta-Johnstonin kirjoja, ja hän laittaa sinne aina joitakin laittamiensa ruokien reseptejä, tämäkin kalakeitto-ohje on otettu sieltä, en nyt muista kirjan nimeä kylläkään.

Kala on pakastekalaa (seitä, lohta tai jotain muuta) ja minä olen käyttänyt siihen seitä tai lohta. Varmaan sen voi tehdä myös tuoreesta kalasta. Siihen liemeen laitetaan myös kalaliemikuutio, kalat päällimäiseksi, mutta kun perunatkin on kuutioitu pieniksi lohkoiksi niin ne kypsyvät samaan aikaan. Sitten siihen lisätään tuo ranskankerma ja mausteita ( sitruunapippuria, ym. mausteita ), minä laitan voita aika reilusti ja jos on tuore sitruuna niin puristan myös siitä mehua keittoon. Sitten vielä yrttejä. Niin ja unohdin aivan sipulit pois tuosta ohjeesta. Hienonnan joukkoon kalapalojen päälle pari sipulia ( ohjeessa lukee kevätsipulia, mutta laitan mitä on).

Olen kirjoittanut myös Pähkinäleivän ohjeen hänen kirjastaan mutta sitä en ole vielä kokeillut, mutta aikomus on. Siihen laitetaan saksanpähkinöitä ja se on varmasti hyvää!

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Huomenta taas, aurinko paistaa!

Tuosta kalakeitosta hieman lisää. Olen lukenut Maija Asunta-Johnstonin kirjoja, ja hän laittaa sinne aina joitakin laittamiensa ruokien reseptejä, tämäkin kalakeitto-ohje on otettu sieltä, en nyt muista kirjan nimeä kylläkään.

Kala on pakastekalaa (seitä, lohta tai jotain muuta) ja minä olen käyttänyt siihen seitä tai lohta. Varmaan sen voi tehdä myös tuoreesta kalasta. Siihen liemeen laitetaan myös kalaliemikuutio, kalat päällimäiseksi, mutta kun perunatkin on kuutioitu pieniksi lohkoiksi niin ne kypsyvät samaan aikaan. Sitten siihen lisätään tuo ranskankerma ja mausteita ( sitruunapippuria, ym. mausteita ), minä laitan voita aika reilusti ja jos on tuore sitruuna niin puristan myös siitä mehua keittoon. Sitten vielä yrttejä. Niin ja unohdin aivan sipulit pois tuosta ohjeesta. Hienonnan joukkoon kalapalojen päälle pari sipulia ( ohjeessa lukee kevätsipulia, mutta laitan mitä on).

Olen kirjoittanut myös Pähkinäleivän ohjeen hänen kirjastaan mutta sitä en ole vielä kokeillut, mutta aikomus on. Siihen laitetaan saksanpähkinöitä ja se on varmasti hyvää!

Lue lisää

Pakastekalasta puhuttaessa kerron, että olen löytänyt Alepasta ahvenfileet. Todella makoisia jäisinä nopeasti pannulla paistettuina. Myös kuhaa on pakastefileinä, mutta maku ei ole sama kuin ahvenen. Siunattu keksintö tuo ruodoton, nahaton pakastekala.

Asunnan kalasoppa on vanha tuttu resepti jo lapsuuden ajoilta, minä käytän arkisoppaan kyllä maitoa, kevytsellaista. Sitruuna tekee terää.

Eilen ostin laiskuuttani jonkin teriyaki-pakasteruoan ja kyllä oli pahaa. Mutta kun laitoin tilkan worcestershiresaucea, niin meni alas.

Aurora kirjoitti:

Pakastekalasta puhuttaessa kerron, että olen löytänyt Alepasta ahvenfileet. Todella makoisia jäisinä nopeasti pannulla paistettuina. Myös kuhaa on pakastefileinä, mutta maku ei ole sama kuin ahvenen. Siunattu keksintö tuo ruodoton, nahaton pakastekala.

Asunnan kalasoppa on vanha tuttu resepti jo lapsuuden ajoilta, minä käytän arkisoppaan kyllä maitoa, kevytsellaista. Sitruuna tekee terää.

Eilen ostin laiskuuttani jonkin teriyaki-pakasteruoan ja kyllä oli pahaa. Mutta kun laitoin tilkan worcestershiresaucea, niin meni alas.

Lue lisää

Ahvenfileet ovat varmasti herkkua, mutta luulisin, että ne ovat myös aika kallita? Kuhaa saimme joskus, kun meillä oli kesäpaikka, verkoilla, ja sitä paistoin usein niin, että laitoin kuhan sisään paljon tilliä, suolaa, pippuria ja voita ja sitten uunipannulle. valelin sitä aina sillä liemellä mitä pannulle kertyi ja kyllä se oli hyvää!

Asunta ei ole nyt kirjoittanut pitkään aikaan. Mitähän hänelle mahtaa nyt kuulua?

Asiasta toiseen. Täällä Pohjois-Helsingissä liikkuu nyt kaksi miestä, jotka tulevat mukamas asuntoyhtiön nimissä "tarkastamaan väliovia"!!! Eiväthän väliovet edes kuulu yhtiölle mitenkään. Nämä miehet kävivät ovellani keskiviikkona ja kysyivät että miten minun välioveni kunto, johon vastasin, että oikein on hyvä kunto, mutta miehet sanoivat että voivatko he tulla kuitenkin katsomaan? johon minä sanoin, ette voi ja vedin oven kiinni! Onko sinun ovellasi käyneet nämä "väliovien" tarkastajat?

Tuli sellainen tunne, että se oli todella "tarkastus" ehkä tulevaa "vierailua" varten! Tuntuu vähän tylsältä.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Ahvenfileet ovat varmasti herkkua, mutta luulisin, että ne ovat myös aika kallita? Kuhaa saimme joskus, kun meillä oli kesäpaikka, verkoilla, ja sitä paistoin usein niin, että laitoin kuhan sisään paljon tilliä, suolaa, pippuria ja voita ja sitten uunipannulle. valelin sitä aina sillä liemellä mitä pannulle kertyi ja kyllä se oli hyvää!

Asunta ei ole nyt kirjoittanut pitkään aikaan. Mitähän hänelle mahtaa nyt kuulua?

Asiasta toiseen. Täällä Pohjois-Helsingissä liikkuu nyt kaksi miestä, jotka tulevat mukamas asuntoyhtiön nimissä "tarkastamaan väliovia"!!! Eiväthän väliovet edes kuulu yhtiölle mitenkään. Nämä miehet kävivät ovellani keskiviikkona ja kysyivät että miten minun välioveni kunto, johon vastasin, että oikein on hyvä kunto, mutta miehet sanoivat että voivatko he tulla kuitenkin katsomaan? johon minä sanoin, ette voi ja vedin oven kiinni! Onko sinun ovellasi käyneet nämä "väliovien" tarkastajat?

Tuli sellainen tunne, että se oli todella "tarkastus" ehkä tulevaa "vierailua" varten! Tuntuu vähän tylsältä.

Lue lisää

Nyt ei ole pitkään aikaan käynyt ovikellon soittajia, koska alaovi on lukossa ja toimii ovikoodilla. "Tarkastajat" eivät pääse rappuun, eivät myöskään "todistajat" lehtisineen, eivätkä sitten myöskään mukavat kävijät, kuten Kevätpörriäisen myyjät tai palmusunnuntain virpojat.

Kiitos kuitenkin varoituksesta, kaikkea ne keksiikin meidän "vanhusten" huijaamiseksi. Jos ne olisivat rehellisellä asialla, ne ottaisivat yhteyttä taloyhtiöön, joka sitten järjestäisi niille pääsyn rappuihin ja tiedottaisi asukkaille, että semmoset väliovimiehet ovat nyt liikkeellä.

Pienessä taloyhtiössä kuten meidän on muutenkin vaikea huijareiden uskotella mitään. Kerran oli pihalla iso joukko nuoria meluamassa iltamyöhään. Kun kielsin heitä, he väittivät asuvansa tässä talossa. Saivat äkkilähdön, koska tiedän tarkkaan että talossamme ei lapsia asu kuin yksi nelivuotias joka ei takuulla metelöi yöllä pihalla.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Ahvenfileet ovat varmasti herkkua, mutta luulisin, että ne ovat myös aika kallita? Kuhaa saimme joskus, kun meillä oli kesäpaikka, verkoilla, ja sitä paistoin usein niin, että laitoin kuhan sisään paljon tilliä, suolaa, pippuria ja voita ja sitten uunipannulle. valelin sitä aina sillä liemellä mitä pannulle kertyi ja kyllä se oli hyvää!

Asunta ei ole nyt kirjoittanut pitkään aikaan. Mitähän hänelle mahtaa nyt kuulua?

Asiasta toiseen. Täällä Pohjois-Helsingissä liikkuu nyt kaksi miestä, jotka tulevat mukamas asuntoyhtiön nimissä "tarkastamaan väliovia"!!! Eiväthän väliovet edes kuulu yhtiölle mitenkään. Nämä miehet kävivät ovellani keskiviikkona ja kysyivät että miten minun välioveni kunto, johon vastasin, että oikein on hyvä kunto, mutta miehet sanoivat että voivatko he tulla kuitenkin katsomaan? johon minä sanoin, ette voi ja vedin oven kiinni! Onko sinun ovellasi käyneet nämä "väliovien" tarkastajat?

Tuli sellainen tunne, että se oli todella "tarkastus" ehkä tulevaa "vierailua" varten! Tuntuu vähän tylsältä.

Lue lisää

Kyllä täytyy olla varovainen kenelle aukaisee. Että kyllä ne aina uusia konsteja keksii.
Eikös äskettäin ollut lehdessä uutisia, että Espoossa tj. kaksi miestä oli tunkeutunut ihan keskellä päivää sisään ja varastanut kellon ja muuta arvokasta; pahoinpidelleet asukkaan jne. eivät siis edes odottaneet, että asukkaat olisi pois talosta.
Kyllä on kamalaa.

RiiiiiSu kirjoitti:

Kyllä täytyy olla varovainen kenelle aukaisee. Että kyllä ne aina uusia konsteja keksii.
Eikös äskettäin ollut lehdessä uutisia, että Espoossa tj. kaksi miestä oli tunkeutunut ihan keskellä päivää sisään ja varastanut kellon ja muuta arvokasta; pahoinpidelleet asukkaan jne. eivät siis edes odottaneet, että asukkaat olisi pois talosta.
Kyllä on kamalaa.

Lue lisää

Kaikki merkittäviä uutisia seuraavat tietävätkin, että Turun keskustassa liikkuu omituinen asuntoihin tunkeutuva hiippari. 

Tällä hetkellä tiedetään vain se, että kyseessä on n. 40 vuotias mies. Muutaman kuukauden aikana hän on tunketunut yli 20 asuntoon keskellä yötä mitään murron jälkiä jättämättä. Ilmeisesti yleisavaimia käyttäen. Enimmäkseen kai yksinasuvien naisten koteihin asukkaan nukkuessa. Ilmeisesti pieniä summia rahaa on miehen mukana lähtenyt ja jotkut uhrit ovat sanoneet heränneensä miehen "hipaisuun". Aika karmeata siis.

P. Kustaa kirjoitti:

Kaikki merkittäviä uutisia seuraavat tietävätkin, että Turun keskustassa liikkuu omituinen asuntoihin tunkeutuva hiippari. 

Tällä hetkellä tiedetään vain se, että kyseessä on n. 40 vuotias mies. Muutaman kuukauden aikana hän on tunketunut yli 20 asuntoon keskellä yötä mitään murron jälkiä jättämättä. Ilmeisesti yleisavaimia käyttäen. Enimmäkseen kai yksinasuvien naisten koteihin asukkaan nukkuessa. Ilmeisesti pieniä summia rahaa on miehen mukana lähtenyt ja jotkut uhrit ovat sanoneet heränneensä miehen "hipaisuun". Aika karmeata siis.

Lue lisää

Edesmenneen dekkarikirjailijan Matti Yrjänä Joensuun romaanissa "Harjunpää ja rakkauden nälkä" esiintyi vastaava tyyppi, entinen lukkofirman työntekijä, joka osasi päästä asuntoihin varsin helposti. Hän kyttäsi humalaisia naisia ravintolan ulkopuolella ja seurasi heitä kotiin, ei kuitenkaan (omasta mielestään) pahantekoaikeissa, vaan sivelläkseen silkkistä ihoa ja yöpaitaa. Karmeata kyllä sekin, mutta kirjailija ymmärsi myös tämän tärähtäneen motiiveja. Suuri vahinko, ettemme saa Joensuulta enää yhtään uutta loistavaa, psykologisesti taitavaa dekkaria.

Jaha, ja Keskisalo juoksee tänään. Kaikki peukut pystyyn!

Aurora kirjoitti:

Edesmenneen dekkarikirjailijan Matti Yrjänä Joensuun romaanissa "Harjunpää ja rakkauden nälkä" esiintyi vastaava tyyppi, entinen lukkofirman työntekijä, joka osasi päästä asuntoihin varsin helposti. Hän kyttäsi humalaisia naisia ravintolan ulkopuolella ja seurasi heitä kotiin, ei kuitenkaan (omasta mielestään) pahantekoaikeissa, vaan sivelläkseen silkkistä ihoa ja yöpaitaa. Karmeata kyllä sekin, mutta kirjailija ymmärsi myös tämän tärähtäneen motiiveja. Suuri vahinko, ettemme saa Joensuulta enää yhtään uutta loistavaa, psykologisesti taitavaa dekkaria.

Jaha, ja Keskisalo juoksee tänään. Kaikki peukut pystyyn!

Lue lisää

Kiitos siitä että joku naiskirjoittajistakin noteeraa ja kommentoi meikäläisen kirjoitusta, se on jostain syystä aika harvinaista herkkua nykyisin.
  

P. Kustaa kirjoitti:

Kiitos siitä että joku naiskirjoittajistakin noteeraa ja kommentoi meikäläisen kirjoitusta, se on jostain syystä aika harvinaista herkkua nykyisin.
  

No mutta Kustaa; ethän ole täällä vasta kuin toista päivää. Älä nyt vielä narise.
Sitäpaitsi tuolla alempana on kaksikin naispuolista kommenttia sinun kirjoitukseesi.
Missäs te miehet olette olleet näin kauan, poissa.
On pitänyt pitää tätä ketjuilua ihan naisvoimin(mittelöin) yllä. Ei sekään niin mukavaa ole.

P. Kustaa kirjoitti:

Kiitos siitä että joku naiskirjoittajistakin noteeraa ja kommentoi meikäläisen kirjoitusta, se on jostain syystä aika harvinaista herkkua nykyisin.
  

Vielä tähän; kävin tuolla "mistä Suomi keskustelee" otsakkeessa "mikä on hiipparin motiivi". Siellä alettiin kuitenkin keskustelemaan tai väittelemään tiirikan eri tekotavoista. Sanottiin myös, että tämä hiippailija olisi ent. huoltomies, jolla avaimia entisten asiakkaittensa asuntoihin.

SeRiitu tässä vaan kirjoitti:

No mutta Kustaa; ethän ole täällä vasta kuin toista päivää. Älä nyt vielä narise.
Sitäpaitsi tuolla alempana on kaksikin naispuolista kommenttia sinun kirjoitukseesi.
Missäs te miehet olette olleet näin kauan, poissa.
On pitänyt pitää tätä ketjuilua ihan naisvoimin(mittelöin) yllä. Ei sekään niin mukavaa ole.

Lue lisää

Tulipas nopea kommentti, kiitoksia siitäkin, ihan oikeasti.
Mutta en narise, enkä puhu tästä ketjusta. 

SeRiitu tässä vaan kirjoitti:

No mutta Kustaa; ethän ole täällä vasta kuin toista päivää. Älä nyt vielä narise.
Sitäpaitsi tuolla alempana on kaksikin naispuolista kommenttia sinun kirjoitukseesi.
Missäs te miehet olette olleet näin kauan, poissa.
On pitänyt pitää tätä ketjuilua ihan naisvoimin(mittelöin) yllä. Ei sekään niin mukavaa ole.

Lue lisää

Tulipas nopea kommentti, kiitoksia siitäkin, ihan oikeasti.
Mutta en narise, enkä puhu tästä ketjusta. 

P. Kustaa kirjoitti:

Tulipas nopea kommentti, kiitoksia siitäkin, ihan oikeasti.
Mutta en narise, enkä puhu tästä ketjusta. 

Ja sieltä tuli ihan tuplasti.
Minä en osaa noihin suomalaisiin radio- ja tv-ohjelmiin juuri kommentoida. Kirjoitin jo kyllä tuolla aikaisemmin, että kun oli tässä pari päivää sitten taukoa tänne kirjoitteluun, niin kuuntelin Radio Suomea ja jäin siihen ihan kiikkiin. Tänäänkin olen kuunnellut sitä. Sillä sieltä tulee sellaista minun aikaista musaa, 60 lukulaista, jolloin schlagerit olivat vielä ihan ymmärrettäviä, eikä tätä nykypäivän jolinaa, josta harvoin jotain jää korvaan, enkä niitä yleensä kuuntelekaan. Rapeista kaikkein vähiten.
Tyttäreni pojat esittivät minulle täältä juutuubista sellaista "musiikkia", mikä on enemmänkin mölinää, ja sanoivat,e ttä tämä on nyt sitä, mitä kuunnellaan.
Kuuntelen täkäläistä radiota erittäin harvoin. Enkä katso tvtäkään. Ehkä sitten, kun/jos saan uudenlaisen tv:n ja siihen korvakuulottimet.
Ohjelmasta katsoin tänään, että sieltä tulee toiselta yleiseltä kanavalta vain Olympialaisia. Ne vaihtelee joka toinen päivä; että toinen yleinen on sitten vuorossa. Sitten vielä on ne Sportti kanavat, joista myös tulee Olympialaisia.
Tulkoot minun puolesta. Hyvähän se on, että ihmiset ja nuoret urheilevat.
Suomella menee tätänykyä kyllä aika huonosti urheilun puolella.
Onko tullut vielä mitään mitallia? Ihan säälittää, kun sentään kaikkensa yrittävät.

FriiRiiS kirjoitti:

Ja sieltä tuli ihan tuplasti.
Minä en osaa noihin suomalaisiin radio- ja tv-ohjelmiin juuri kommentoida. Kirjoitin jo kyllä tuolla aikaisemmin, että kun oli tässä pari päivää sitten taukoa tänne kirjoitteluun, niin kuuntelin Radio Suomea ja jäin siihen ihan kiikkiin. Tänäänkin olen kuunnellut sitä. Sillä sieltä tulee sellaista minun aikaista musaa, 60 lukulaista, jolloin schlagerit olivat vielä ihan ymmärrettäviä, eikä tätä nykypäivän jolinaa, josta harvoin jotain jää korvaan, enkä niitä yleensä kuuntelekaan. Rapeista kaikkein vähiten.
Tyttäreni pojat esittivät minulle täältä juutuubista sellaista "musiikkia", mikä on enemmänkin mölinää, ja sanoivat,e ttä tämä on nyt sitä, mitä kuunnellaan.
Kuuntelen täkäläistä radiota erittäin harvoin. Enkä katso tvtäkään. Ehkä sitten, kun/jos saan uudenlaisen tv:n ja siihen korvakuulottimet.
Ohjelmasta katsoin tänään, että sieltä tulee toiselta yleiseltä kanavalta vain Olympialaisia. Ne vaihtelee joka toinen päivä; että toinen yleinen on sitten vuorossa. Sitten vielä on ne Sportti kanavat, joista myös tulee Olympialaisia.
Tulkoot minun puolesta. Hyvähän se on, että ihmiset ja nuoret urheilevat.
Suomella menee tätänykyä kyllä aika huonosti urheilun puolella.
Onko tullut vielä mitään mitallia? Ihan säälittää, kun sentään kaikkensa yrittävät.

Lue lisää

Minä katsoin juuri TV3:lta Kosto-jatkotarinaa. Saas nähdä kuinka siinä joskus sitten käy, voittavatko hyvikset, vai pahikset!

Myös minä kuuntelen Radio Suomea. Se on aina taustalla auki kun olen kotona. En viitsi etsiä noita kanavia, enkä lukea ohjelmatietoja kovin tarkkaan, joten tuo kelpaa. Nyt juuri Kaija Lustila lauloi siellä - Näiden tähtien alla kappaleen.

Ei ole ollut Suomella asiaa mitaleille, mutta jospa sitten keihäässä, paitsi jos on vielä Pitkämäellä se "ylikunto", niin ei sitten! Tosin kyllä hän tuossa haastattelussa sanoi, että alkaa se jo mennä ohi! Joten toivossa ollaan, että tulee se vielä mitalikin, ellei kaksikin.

Noista "väliovitarkastajista" vielä. Ystävätär kertoi, että heilläkin Oulunkylässä oli käynyt yksi mies, joka olisi halunnut tarkastaa väliovet, mutta ystävättären mies oli tullut juuri silloin kotiin, niin oli se lähtenyt sitten pois. Minun ovellani oli kaksi pitkää miestä. Joku voi päästää, kun he tosiaankin esittivät näin, että tarkistetaan tämän yhtiön väliovia ja kädessä oli jotain lehtiöitä. Vaikutti viralliselta. Meidän taloyhtiö ilmoittaa kyllä kaikista "tarkastuksista" etukäteen, joten meille ei tulla noin vain.

Meillä oli ikkunapokien ulkomaalaukset juuri ja kyllä yksi turkkilainen maalari aiheutti minulle melkein sydärin, kun istuin kirjoittamassa täällä ylhäällä, enkä enää odottanut tätä maalaria. Minulla oli ovet auki viherhuoneeseen ja parvekkeelle, enkä kuullut kun mies oli kiivennyt tänne toiseen kerrokseeni ja yht'äkkiä kuului viherhuoneen ovelta kun hän sanoi minulle jotain, niin kyllä pomppasin tuolista ylös ja taisi se mieskin pelästyä sitä minun pelästystä. Pyyteli kyllä vuolaasti anteeksi, luuli, että olin kuullut kun hän laittoi tikkaat parvekkeen reunalle! Ajatuksissani olin ja nytkin ovat ovet auki samalla tavalla, joten rupeaa pelottamaan. Hyvää yötä! Nyt ovia sulkemaan.

Huomenii vaan täältä pilvisestä kaupungista.
No, en kyllä tykkää yhtään tuosta kuvasta.
Festarit on mulle ihan out.

Riituvaan Täältä kirjoitti:

Huomenii vaan täältä pilvisestä kaupungista.
No, en kyllä tykkää yhtään tuosta kuvasta.
Festarit on mulle ihan out.

Onkohan Arantes huomannut, onko hänen Pollensa vielä tallissa, vai onko viety merten taakse haudutettavaksi?

Se sama Riitu kirjoitti:

Onkohan Arantes huomannut, onko hänen Pollensa vielä tallissa, vai onko viety merten taakse haudutettavaksi?

Lapsena meillä syötiin paljonkin hevosta leikkeleenä ranskanleivän päällä. Ihan porolta se maistui ja näytti, sellaista tummaa ja suolaisenpuoleista. Ruisleivän päällä se oli liiankin vahvaa, ranskis antoi voileipään pehmeyttä.

Muita leipiä joita isossa lapsiperheessä käytettiin, olivat imelähkö setsuuri ja jokin melko puisevalta maistunut sekaleipä. Leivät ostettiin Maanviljelijäin Maitokeskuksen kaupoista, meitä lähinnä Mechelininkatu 6.

Tulipahan tällainen "silta" tuosta pollesta.

Hesarissa on juttua Pohjois-Karjalan autiotaloista, samanlaisista jollaisen tytärkin osti, tosin pitkälti kunnostettuna ja sähköistettynä. Artikkelissa sanottiin, että nuo usein hirrestä tehdyt talovanhukset ovat hyvin kysyttyjä kaupunkilaisten kesämökeiksi, mutta niiden saaminen on vaikeaa. Taustalla on isoja, usein riitaisiakin perikuntia, jotka mieluummin antavat talonsa lahota sinne korpien keskeen kuin jaksavat nähdä myymisen vaivan. Välittäjien kautta niitä harvoin löytää (tiesi tyttäreni), mutta kuulemma kauppojen seinillä on paljonkin käsin kirjoitettuja myynti-ilmoituksia, jos vain osaa niitä hakea.

Miksei sitä festarityttöä olisi voinut äänestääkin, ihan kivat siniset hampaat!

Aurora kirjoitti:

Lapsena meillä syötiin paljonkin hevosta leikkeleenä ranskanleivän päällä. Ihan porolta se maistui ja näytti, sellaista tummaa ja suolaisenpuoleista. Ruisleivän päällä se oli liiankin vahvaa, ranskis antoi voileipään pehmeyttä.

Muita leipiä joita isossa lapsiperheessä käytettiin, olivat imelähkö setsuuri ja jokin melko puisevalta maistunut sekaleipä. Leivät ostettiin Maanviljelijäin Maitokeskuksen kaupoista, meitä lähinnä Mechelininkatu 6.

Tulipahan tällainen "silta" tuosta pollesta.

Hesarissa on juttua Pohjois-Karjalan autiotaloista, samanlaisista jollaisen tytärkin osti, tosin pitkälti kunnostettuna ja sähköistettynä. Artikkelissa sanottiin, että nuo usein hirrestä tehdyt talovanhukset ovat hyvin kysyttyjä kaupunkilaisten kesämökeiksi, mutta niiden saaminen on vaikeaa. Taustalla on isoja, usein riitaisiakin perikuntia, jotka mieluummin antavat talonsa lahota sinne korpien keskeen kuin jaksavat nähdä myymisen vaivan. Välittäjien kautta niitä harvoin löytää (tiesi tyttäreni), mutta kuulemma kauppojen seinillä on paljonkin käsin kirjoitettuja myynti-ilmoituksia, jos vain osaa niitä hakea.

Miksei sitä festarityttöä olisi voinut äänestääkin, ihan kivat siniset hampaat!

Lue lisää

Minä äänestin festarityttöä juuri niiden hauskojen hampaiden tähden. Kirjoitin, että jos et koskaan missään ole kerta ennemmin voittanut, niin nyt voitat !

Aurora kirjoitti:

Lapsena meillä syötiin paljonkin hevosta leikkeleenä ranskanleivän päällä. Ihan porolta se maistui ja näytti, sellaista tummaa ja suolaisenpuoleista. Ruisleivän päällä se oli liiankin vahvaa, ranskis antoi voileipään pehmeyttä.

Muita leipiä joita isossa lapsiperheessä käytettiin, olivat imelähkö setsuuri ja jokin melko puisevalta maistunut sekaleipä. Leivät ostettiin Maanviljelijäin Maitokeskuksen kaupoista, meitä lähinnä Mechelininkatu 6.

Tulipahan tällainen "silta" tuosta pollesta.

Hesarissa on juttua Pohjois-Karjalan autiotaloista, samanlaisista jollaisen tytärkin osti, tosin pitkälti kunnostettuna ja sähköistettynä. Artikkelissa sanottiin, että nuo usein hirrestä tehdyt talovanhukset ovat hyvin kysyttyjä kaupunkilaisten kesämökeiksi, mutta niiden saaminen on vaikeaa. Taustalla on isoja, usein riitaisiakin perikuntia, jotka mieluummin antavat talonsa lahota sinne korpien keskeen kuin jaksavat nähdä myymisen vaivan. Välittäjien kautta niitä harvoin löytää (tiesi tyttäreni), mutta kuulemma kauppojen seinillä on paljonkin käsin kirjoitettuja myynti-ilmoituksia, jos vain osaa niitä hakea.

Miksei sitä festarityttöä olisi voinut äänestääkin, ihan kivat siniset hampaat!

Lue lisää

Turun puolessa ainakin syötiin ennen runsaasti hevos-suolalihaa, eli semmoista tummaa hyvin suolaista ja vahvan makuista leikkelettä, nam.
Muistan myös kun pikkupoikana syötiin Hvitfeltin hevoshalpaa, erikoisen hyvää paistimakkaraa, jossa on hevosta ja sikaa, sekä myös verta josta tumma väri tulee. Lienee sama tuote, jota sanottiin jätkän makkaraksi, tai hampparin vääräksi.

Tämä Hvitfeltin makkaratehdas toimii edelleen ja näitä tuotteita myydään ainakin Turun kauppahallissa.

Sitten oli vielä turkulainen erikoisuus; eli rusinamakkara.
Senkin valmistus on vissiin aloitettu uudelleen, ei kylläkään mikään erityinen makuelämys.

P. Kustaa kirjoitti:

Turun puolessa ainakin syötiin ennen runsaasti hevos-suolalihaa, eli semmoista tummaa hyvin suolaista ja vahvan makuista leikkelettä, nam.
Muistan myös kun pikkupoikana syötiin Hvitfeltin hevoshalpaa, erikoisen hyvää paistimakkaraa, jossa on hevosta ja sikaa, sekä myös verta josta tumma väri tulee. Lienee sama tuote, jota sanottiin jätkän makkaraksi, tai hampparin vääräksi.

Tämä Hvitfeltin makkaratehdas toimii edelleen ja näitä tuotteita myydään ainakin Turun kauppahallissa.

Sitten oli vielä turkulainen erikoisuus; eli rusinamakkara.
Senkin valmistus on vissiin aloitettu uudelleen, ei kylläkään mikään erityinen makuelämys.

Lue lisää

Meillä kans syötiin kait hevosta, kun niin paljon kerta rakastettiin niitä..Hevoset eivät ole luonteeltansa mitään eineen moneen kertaan märehtijii. Kun ei niillä oo sitä satakertaakaan. Ne syövät korsipitosta kuituruokaa, mikä on inhimillisesti todettu ainakin miulle erittäin therveelliseksi.

Riitukin koivun takaa pisillä ollessaan huolehtii, että jos minä E-aranteksin pollen olen ratsastanut sinisen Välimeren taa, ja siellä lahjoittanut sen makkaraksi Zipparille.

Ei voi uskoa todeksi, mikä mielikuvitus...

P. Kustaa kirjoitti:

Turun puolessa ainakin syötiin ennen runsaasti hevos-suolalihaa, eli semmoista tummaa hyvin suolaista ja vahvan makuista leikkelettä, nam.
Muistan myös kun pikkupoikana syötiin Hvitfeltin hevoshalpaa, erikoisen hyvää paistimakkaraa, jossa on hevosta ja sikaa, sekä myös verta josta tumma väri tulee. Lienee sama tuote, jota sanottiin jätkän makkaraksi, tai hampparin vääräksi.

Tämä Hvitfeltin makkaratehdas toimii edelleen ja näitä tuotteita myydään ainakin Turun kauppahallissa.

Sitten oli vielä turkulainen erikoisuus; eli rusinamakkara.
Senkin valmistus on vissiin aloitettu uudelleen, ei kylläkään mikään erityinen makuelämys.

Lue lisää

Täällä on tuossa keskustassa "hevoskauppa", eikun hevosenlihaa eri muodoissa, paistina ja erilaisina leikkeinä ja makkaroina. En ole kyllä koskaan ostanut, sillä karsastan sitä lajia jotenkin. Kerrankin putosin hevosen selästä, sen ainoan kerran kun yritin ratsastaa. Se hevonenkaan ei varmaan tykännyt minusta, koska kulki ihan tahallaan puun ali, jossa alin oksa oli niin alhaalla, että olisin osunut juuri kaulani kohdalta siihen. Että "rakkaus" on molemminpuolista.
En syö sikaakaan missään muodossa. Ne saa kuulemma niin paljon antibiootteja, että jos sianlihan syöjä sairastuu vakavasti ja tarttee antibioottikuurin niin voi olla ettei se tehoakkaan. Ja biosikoja en lähde metsästämään, kun ei ole haulikkoa, eli niin paljon panoksia kukkarossa, että kannattaisi ostaa sellaista erikoisuutta.
Olen tyytynyt nautaan jauhettuna ja silloin tällöin kalkkunaan tai kanaan. Vaikka eihän sitä voi mennä niistäkään takuuseen, mitä ne on syöneet.

Riituskakalkkuna kirjoitti:

Täällä on tuossa keskustassa "hevoskauppa", eikun hevosenlihaa eri muodoissa, paistina ja erilaisina leikkeinä ja makkaroina. En ole kyllä koskaan ostanut, sillä karsastan sitä lajia jotenkin. Kerrankin putosin hevosen selästä, sen ainoan kerran kun yritin ratsastaa. Se hevonenkaan ei varmaan tykännyt minusta, koska kulki ihan tahallaan puun ali, jossa alin oksa oli niin alhaalla, että olisin osunut juuri kaulani kohdalta siihen. Että "rakkaus" on molemminpuolista.
En syö sikaakaan missään muodossa. Ne saa kuulemma niin paljon antibiootteja, että jos sianlihan syöjä sairastuu vakavasti ja tarttee antibioottikuurin niin voi olla ettei se tehoakkaan. Ja biosikoja en lähde metsästämään, kun ei ole haulikkoa, eli niin paljon panoksia kukkarossa, että kannattaisi ostaa sellaista erikoisuutta.
Olen tyytynyt nautaan jauhettuna ja silloin tällöin kalkkunaan tai kanaan. Vaikka eihän sitä voi mennä niistäkään takuuseen, mitä ne on syöneet.

Lue lisää

Ennen maatalous-Suomessa oli satoja tuhansia hevosia eikä niiden syöminen tuntunut sen kummallisemmalta kuin nautojen ja sikojenkaan. Nykyään hevoset ovat lähinnä lemmikkejä, joten niiden ravinnoksi käyttäminen tuntuu pahalta. Luulen, että nuoret kaupunkilaiset eivät hevin koskisi hevosenlihaan. Sama on käynyt kanien kanssa. Ennen niitä kasvatettiin takapihoilla häkeissä eikä kanin tappaminen tuntunut yhtään sen oudommalta kuin kanan. Tänään ne ovat lähinnä kissaan verrattuja lemmikkejä. On oikeastaan hullua, että liharavinto ainakin tavallisissa marketeissa rajoittuu lähinnä nautaan, sikaan ja broileriin. Vesilinnut, jänis, hirvi tai edes tavallinen kana tai kalkkuna kuuluvat harvoin kaupan valikoimiin.

Eipä silti, että itse himoitsisin lihaa niin kauheasti. Punaisen lihan olen jättänyt minimiin. Jos joskus jauhelihaa ostan, jatkan sitä erilaisilla kasviksilla, raastan sekaan kesäkurpitsaa tai muuta kevyttä.

P. Kustaa kirjoitti:

Turun puolessa ainakin syötiin ennen runsaasti hevos-suolalihaa, eli semmoista tummaa hyvin suolaista ja vahvan makuista leikkelettä, nam.
Muistan myös kun pikkupoikana syötiin Hvitfeltin hevoshalpaa, erikoisen hyvää paistimakkaraa, jossa on hevosta ja sikaa, sekä myös verta josta tumma väri tulee. Lienee sama tuote, jota sanottiin jätkän makkaraksi, tai hampparin vääräksi.

Tämä Hvitfeltin makkaratehdas toimii edelleen ja näitä tuotteita myydään ainakin Turun kauppahallissa.

Sitten oli vielä turkulainen erikoisuus; eli rusinamakkara.
Senkin valmistus on vissiin aloitettu uudelleen, ei kylläkään mikään erityinen makuelämys.

Lue lisää

P Kustaa, rusinamakkaraa en ole ikinä maistanut, mutta jos ja kun teen maksalaatikkoa, siihen kuuluvat rusinat ehdottomasti.

Calvados kirjoitti:

P Kustaa, rusinamakkaraa en ole ikinä maistanut, mutta jos ja kun teen maksalaatikkoa, siihen kuuluvat rusinat ehdottomasti.

Jonkun kommentissa oli siitäkin puhetta, että "nykyään ei maistu siltä kuin ennen".
Se pitää paikkansa esim. myös maksassa. Likkana mieliruokaani oli pannussa paistettu maksapihvi (sian tai naudan, en tiedä) samassa voissa paistettujen sipulirenkaitten kanssa ja muusia. Nam, nam.
Mutta myöhemmin, paljon myöhemmin, kun tein samaa itse, se ei enää maistunut sille kuin ennen. Oletettavasti kaikki keinotekoiset rehut ja antibiootit ovat muuttaneet maksankin makua. Maksahan tunnetusti on kehon likapönttö.

Aurinkoista päivää kaikille! Ei tullut eilenkään minkäänväristä mitalia meille. No, ei haittaa. Pääasiahan ei ole voitto, vaan osanotto.

Noista väliovien tarkastajista, meidän taloyhtiössä jaetaan joka kotiin tiedote jo monta päivää ennen mitään taloyhtiön tilaamaa tarkastusta. Samoin apen asumassa talossa. Muut ovikellon soittajat ovat huijareita, mikäli esiintyvät mukamas taloyhtiön asialla. Meidän rappuun pääsee pihanpuolelta päiväsaikaan, kadulta vain koodin tietämällä.

Minäkin pidin lapsena suolalihasta, joka oli hevosta. Pari kuukautta sitten ostin kokeeksi sitä pitkästä aikaa, enkä pitänyt. Piti heittää biojätteisiin, kun ei miehenikään pitänyt siitä. Niin muuttuu makutottumuksetkin elämän aikana.

Calvados kirjoitti:

Aurinkoista päivää kaikille! Ei tullut eilenkään minkäänväristä mitalia meille. No, ei haittaa. Pääasiahan ei ole voitto, vaan osanotto.

Noista väliovien tarkastajista, meidän taloyhtiössä jaetaan joka kotiin tiedote jo monta päivää ennen mitään taloyhtiön tilaamaa tarkastusta. Samoin apen asumassa talossa. Muut ovikellon soittajat ovat huijareita, mikäli esiintyvät mukamas taloyhtiön asialla. Meidän rappuun pääsee pihanpuolelta päiväsaikaan, kadulta vain koodin tietämällä.

Minäkin pidin lapsena suolalihasta, joka oli hevosta. Pari kuukautta sitten ostin kokeeksi sitä pitkästä aikaa, enkä pitänyt. Piti heittää biojätteisiin, kun ei miehenikään pitänyt siitä. Niin muuttuu makutottumuksetkin elämän aikana.

Lue lisää

Calvados, sama täällä. Lapsena en tiennyt parempaa herkkua kuin "maantieporo" ranskiksen päällä. Viime talvena ostin nälissäni kaupasta hevosen suolalihaa ja kaupan tiskilla sylki vain tirskui kielelle, kun kohta saisin taas tuota lapsuuden ihanuutta. Ja pettymys oli suuri, ei ollut maku enää sama! Varmaan juuri tuo mainitsemasi makutottumusten muutos on syynä. Tuskin hevosen liha itsessään niin kauheasti on muuttunut.

Huomaan myös, että minua aina vain vähemmän innostaa punaisen lihan syönti. Eilenkin grillasimme mieheni kanssa mojovat pippuripihvit, ihan sisäfileestä, aiemmin suurta herkkuani, mutta en saanut syötyä omastani kuin vajaan puolikkaan, alkoi vain tökkiä. Kana, kalkkuna ja possu kyllä maistuvat. Samoin kuin ihan oikea poro, jota minulla on pakastimessa vieläkin muutama pala viime syksyn erotusten jäljiltä. Kohtahan kyllä taas pääsee hankkimaan uutta. Meillä on ollut onni saada ostaa poroa suoraan tilalta poikani työkaverin kautta. Hintakin on ainakin tähän saakka ollut todella kohtuullinen, kaupan nauta maksaa huomattavasti enemmän kuin poromme. Sitäpaitsi poro on terveellistä. Ja savuporokeitto viherpippurijuustoliemellä on vallan herkullista. Niinkuin myös poronkäry.

No huh, olen juuri lähdössä ruokakauppaan. Taitaapa syntyä nälkäisen kauppoja!

a mummu kirjoitti:

Calvados, sama täällä. Lapsena en tiennyt parempaa herkkua kuin "maantieporo" ranskiksen päällä. Viime talvena ostin nälissäni kaupasta hevosen suolalihaa ja kaupan tiskilla sylki vain tirskui kielelle, kun kohta saisin taas tuota lapsuuden ihanuutta. Ja pettymys oli suuri, ei ollut maku enää sama! Varmaan juuri tuo mainitsemasi makutottumusten muutos on syynä. Tuskin hevosen liha itsessään niin kauheasti on muuttunut.

Huomaan myös, että minua aina vain vähemmän innostaa punaisen lihan syönti. Eilenkin grillasimme mieheni kanssa mojovat pippuripihvit, ihan sisäfileestä, aiemmin suurta herkkuani, mutta en saanut syötyä omastani kuin vajaan puolikkaan, alkoi vain tökkiä. Kana, kalkkuna ja possu kyllä maistuvat. Samoin kuin ihan oikea poro, jota minulla on pakastimessa vieläkin muutama pala viime syksyn erotusten jäljiltä. Kohtahan kyllä taas pääsee hankkimaan uutta. Meillä on ollut onni saada ostaa poroa suoraan tilalta poikani työkaverin kautta. Hintakin on ainakin tähän saakka ollut todella kohtuullinen, kaupan nauta maksaa huomattavasti enemmän kuin poromme. Sitäpaitsi poro on terveellistä. Ja savuporokeitto viherpippurijuustoliemellä on vallan herkullista. Niinkuin myös poronkäry.

No huh, olen juuri lähdössä ruokakauppaan. Taitaapa syntyä nälkäisen kauppoja!

Lue lisää

En ole tosiaan kovin hevosystävä, poroa olen joskus syönyt; meillä kirkon basaariaikaan käristellään ulkogrillissä poropalasia asiakkaitten iloksi(kin). Höysteenä perunamuusi ja puolukat.
Sekään ei ole minun makuuni. Kerran ostin jostain tarjouksesta vai sainko lahjaksi, en muista, purkitettua poroa. Siihen ol isekoitettu sianlihaa, jotta se olisi rasvaisempaa. Teen harvoin sen, että heitän ruokaa pois, mutta sen purkillisen heitin. Se haisikin jo niin kummalliselle.
Poron kinkkusiivut kyllä menee leivän päällä.

Calvados kirjoitti:

Aurinkoista päivää kaikille! Ei tullut eilenkään minkäänväristä mitalia meille. No, ei haittaa. Pääasiahan ei ole voitto, vaan osanotto.

Noista väliovien tarkastajista, meidän taloyhtiössä jaetaan joka kotiin tiedote jo monta päivää ennen mitään taloyhtiön tilaamaa tarkastusta. Samoin apen asumassa talossa. Muut ovikellon soittajat ovat huijareita, mikäli esiintyvät mukamas taloyhtiön asialla. Meidän rappuun pääsee pihanpuolelta päiväsaikaan, kadulta vain koodin tietämällä.

Minäkin pidin lapsena suolalihasta, joka oli hevosta. Pari kuukautta sitten ostin kokeeksi sitä pitkästä aikaa, enkä pitänyt. Piti heittää biojätteisiin, kun ei miehenikään pitänyt siitä. Niin muuttuu makutottumuksetkin elämän aikana.

Lue lisää

Kivan makuinen päivä. Nyt iltasella luin päätteeksi teidän kirjoitukset ja nehän vasta olivatkin " maukkaita " ja raikkaita.

Ei hassumpaa, kun ne ruuankin laittamisen kikat oikein ymmärtää. Terveet ihmiset, mikä ettei useimminkin noin innostutta myös hyvässä hengessä kirjoittelemaankin, että kynät sauhuu..

Marss-mönkijä kanssa onnistui hyvin matkassaan. - Mutta oi, mitalit, ne vasta ovat tiukassa meidän omilla suomalaisilla urheilijoilla. Harmittaa ihan. Vaikka eivät varmasti ole fuskanneet - harjoittelussa.

Kuuntelin samaa ohjelmaa autossa mökiltä kotiin ajaessamme. Kiinnitin myös huomiota tuohon saimaiseen soittajaan, joka ei kehdannut hakea sossun tukea lääkekuluihinsa. Miten ihmeessä ("vanhan liiton") ihmiset saisi tajuamaan, että se ei ole häpeä. Häpeä on se, että moni sossusta rahaa hakeva "asiakas" ei ole tehnyt eikä aio tehdäkään oman elämänsä kustantamiseksi mitään muuta kuin kittaa kaljaa. Sen sijaan oikea eläkeläinen on jo osansa kekoon kantanut, ja jos siitä saatu, usein ihan tolkuttoman pieni eläke ei elätä, niin sossuun pitäisi marssia sillä mielellä, että minulle se, mikä minulle kuuluu. Eläkkeiden suuruudessa kun täälläkään ei tolkkua löydy: jotkut saavat miljoonia, jotkut toiset muutaman satasen.

Riiitttuuu, tänään juuri oli Hösärissä artikkeli tästä yöllä nähtävistä mielettömistä painajaisista. Niitä nimitetään unihalvaukseksi. Siinä ihminen herää kun uni on niin kamala, että luulee jonkun kuristavan itseään. Tukehtumistilanne on lähellä. Yleensä yrittää huutaa, mutta ääntä ei tule. Tämä tapahtuu yleensä unen REM-vaiheessa.

Tilanne kestää vain muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin, joskus jopa pari minuuttia. Itsekin olen kokenut tuollaisen unen muutaman kerran. Parikin kertaa olen huutanut mielestäni kurkku suorana mutta ääntä ei tule. Siihen herään. Huh huh. Kuin joku kiristäisi lakanaa kurkun ympärillä.

Tähän ei voi kuulemma kuolla, mutta mielestäni tämä liittyy uniapneaan, johon voi kyllä kuolla, jos pumppu pysähtyy kun on liian kauan hengittämättä. Tästä ei ollut artikkelissa mainintaa. Narkolepsiasta kärsivät mainittiin, mutta niitä voi tulla myös muille, joten kuka tahansa voi potea unihalvaustilaa joskus.

a mummu kirjoitti:

Kuuntelin samaa ohjelmaa autossa mökiltä kotiin ajaessamme. Kiinnitin myös huomiota tuohon saimaiseen soittajaan, joka ei kehdannut hakea sossun tukea lääkekuluihinsa. Miten ihmeessä ("vanhan liiton") ihmiset saisi tajuamaan, että se ei ole häpeä. Häpeä on se, että moni sossusta rahaa hakeva "asiakas" ei ole tehnyt eikä aio tehdäkään oman elämänsä kustantamiseksi mitään muuta kuin kittaa kaljaa. Sen sijaan oikea eläkeläinen on jo osansa kekoon kantanut, ja jos siitä saatu, usein ihan tolkuttoman pieni eläke ei elätä, niin sossuun pitäisi marssia sillä mielellä, että minulle se, mikä minulle kuuluu. Eläkkeiden suuruudessa kun täälläkään ei tolkkua löydy: jotkut saavat miljoonia, jotkut toiset muutaman satasen.

Lue lisää

A-mummu, appeni on juuri näitä ihmisiä, jotka eivät hae ikinä apua mihinkään, verotkin maksaa ilman, että laittaa sinne kulut, mihin olisi oikeutettu tällä hetkellä. Minä en tarvitse, enkä hae, on mottonsa. Ei kylläkään kittaa kaljaa, eikä muutakaan pahetta harrasta, kun ei pääse harrastamaan eli matkustelemaan ja patikoimaan. Lääkekulunsa eivät ole järin suuret. On kyllä ottanut sellaiset yhteiskunnan avut, kuten pyörätuolin ja vastaavat apuvälineet lainaksi sairaalan apuvälinekeskuksesta.

Calvados kirjoitti:

Riiitttuuu, tänään juuri oli Hösärissä artikkeli tästä yöllä nähtävistä mielettömistä painajaisista. Niitä nimitetään unihalvaukseksi. Siinä ihminen herää kun uni on niin kamala, että luulee jonkun kuristavan itseään. Tukehtumistilanne on lähellä. Yleensä yrittää huutaa, mutta ääntä ei tule. Tämä tapahtuu yleensä unen REM-vaiheessa.

Tilanne kestää vain muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin, joskus jopa pari minuuttia. Itsekin olen kokenut tuollaisen unen muutaman kerran. Parikin kertaa olen huutanut mielestäni kurkku suorana mutta ääntä ei tule. Siihen herään. Huh huh. Kuin joku kiristäisi lakanaa kurkun ympärillä.

Tähän ei voi kuulemma kuolla, mutta mielestäni tämä liittyy uniapneaan, johon voi kyllä kuolla, jos pumppu pysähtyy kun on liian kauan hengittämättä. Tästä ei ollut artikkelissa mainintaa. Narkolepsiasta kärsivät mainittiin, mutta niitä voi tulla myös muille, joten kuka tahansa voi potea unihalvaustilaa joskus.

Lue lisää

Calvados; olikohan tuo Hösärin artikkeli vain paperiversiossa, vai näkeekö sen myös netissä (ei digissä)?
Nää mun yöpainajaiset ovat varmasti uniapneaa, sillä tiedän kuorsaavani ihan seinien läpi. En kuitenkaan näe sellaista, että minua kuristetaan, vaan ne on muuten ihan mielettömiä, en keksi niissä mitään yhteyttä todellisen elämäni kokemuksiin.
Määrätyt asiat toistuvat kylläkin niissä säännöllisesti. Vaikkakin eri versioissa.
Toisaalta; tuo uneenkuoleminen on kaikkein toivotuin kuolintapa, ainakin vainajalle. Tunnen sellaisia, joille on näin käynyt.

Calvados kirjoitti:

A-mummu, appeni on juuri näitä ihmisiä, jotka eivät hae ikinä apua mihinkään, verotkin maksaa ilman, että laittaa sinne kulut, mihin olisi oikeutettu tällä hetkellä. Minä en tarvitse, enkä hae, on mottonsa. Ei kylläkään kittaa kaljaa, eikä muutakaan pahetta harrasta, kun ei pääse harrastamaan eli matkustelemaan ja patikoimaan. Lääkekulunsa eivät ole järin suuret. On kyllä ottanut sellaiset yhteiskunnan avut, kuten pyörätuolin ja vastaavat apuvälineet lainaksi sairaalan apuvälinekeskuksesta.

Lue lisää

Sama oli äitini kanssa. Hänet oli todella vaikea suostutella edes kunnan kotiapuun, joka sekään ei ollut ilmaista vaivaistukea vaan maksoi jotain, mutta huomattavasti vähemmän kuin se apu, jota hän kunnan apukäyntien välissä osti yksityiseltä. Hammaslääkärissäkin kävi loppuun saakka yksityisellä ja maksoi maltaita. Äitini eläke ei päätä huimannut, mutta hän eli hyvin säästäväisesti ja saattoi siten hyvin pitkälle noudattaa omaa mottoaan: oma apu paras apu, maksoi mitä maksoi

Kerran kävi niinkin, että hän veljensä luona vieraillessaan talvella liukastui tämän asuntoyhtiön lähes hiekoittamattomalla kulkuväylällä, pihamaalla ja katkaisi jalkansa. Talon vakuutuksesta hän sai korvauksen tapaturmastaan, mutta vakuutuksen omavastuu lankesi po. yhtiön osakkaiden maksettavaksi. Tai olisi langennut, ellei eräs asukas olisi röyhkeästi kysynyt äidiltäni, että jos hän itse maksaisi tuon omavastuun. No, äitihän tietysti suostui, kun "hän ei ihmisten almuja halua". Silloin kyllä kiehutti. Po. asoy:n asukkaista kukaan ei ollut vähävarainen, vaan päinvastoin. Mutta kaikessa pihistettiin, myös hiekoituksesta. Lähetin po. maksun ehdottajalle pitkän kirjeen asian tiimoilta. En saanut koskaan vastausta.

Edellisen sukupolven ajattelu ei sitten ole periytynyt meidän päiviimme. Nyt otetaan kaikki mikä kuuluu ja vähän enemmänkin.

UniRiiiisuu kirjoitti:

Calvados; olikohan tuo Hösärin artikkeli vain paperiversiossa, vai näkeekö sen myös netissä (ei digissä)?
Nää mun yöpainajaiset ovat varmasti uniapneaa, sillä tiedän kuorsaavani ihan seinien läpi. En kuitenkaan näe sellaista, että minua kuristetaan, vaan ne on muuten ihan mielettömiä, en keksi niissä mitään yhteyttä todellisen elämäni kokemuksiin.
Määrätyt asiat toistuvat kylläkin niissä säännöllisesti. Vaikkakin eri versioissa.
Toisaalta; tuo uneenkuoleminen on kaikkein toivotuin kuolintapa, ainakin vainajalle. Tunnen sellaisia, joille on näin käynyt.

Lue lisää

Usein niillä jotka joka yö kuorsaavat äänekkäästi, saattaa olla myös uniapnea. Eli siis unen aikaisia hengityskatkoja. Se on vakava sairaus. Apneasta puhutaan yli 10 sekunnin katkoissa. Joillakin nämä katkot voivat olla jopa minuuteissa. Usein kuvitellaan että tämä olisi lihavien miesten ongelma, mutta todellisuudessa näitä on yhtä hyvin naisilla - ja myös vähemmän lihavilla. Todennäköisesti tämä vaiva on paljon luultua yleisempi.

Tämä äänekäs, katkeileva kuorsaaminen ei kai tapa, mutta on osallisena sydän ongelmiin -ja ilmeisesti moniin muihinkin sairauksiin altistavana tekijänä kuten diabetekseen. Puhumattakaan siitä miten se estää potilaan normaalin unen, ja myös vieressänukkujan.

Tiedän tästä asiasta omakohtaisesti aika paljon, koska vaimollani on paha uniapnea. Sitä hoidetaan CPAP -laitteella, jolla puhalletaan silikonimaskin kautta jatkuvasti ilmaa nukkujan hengitysteihin. Tämä on vaikeissa tapauksissa ainut hoito, mikä todella toimii.

Calvados kirjoitti:

Riiitttuuu, tänään juuri oli Hösärissä artikkeli tästä yöllä nähtävistä mielettömistä painajaisista. Niitä nimitetään unihalvaukseksi. Siinä ihminen herää kun uni on niin kamala, että luulee jonkun kuristavan itseään. Tukehtumistilanne on lähellä. Yleensä yrittää huutaa, mutta ääntä ei tule. Tämä tapahtuu yleensä unen REM-vaiheessa.

Tilanne kestää vain muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin, joskus jopa pari minuuttia. Itsekin olen kokenut tuollaisen unen muutaman kerran. Parikin kertaa olen huutanut mielestäni kurkku suorana mutta ääntä ei tule. Siihen herään. Huh huh. Kuin joku kiristäisi lakanaa kurkun ympärillä.

Tähän ei voi kuulemma kuolla, mutta mielestäni tämä liittyy uniapneaan, johon voi kyllä kuolla, jos pumppu pysähtyy kun on liian kauan hengittämättä. Tästä ei ollut artikkelissa mainintaa. Narkolepsiasta kärsivät mainittiin, mutta niitä voi tulla myös muille, joten kuka tahansa voi potea unihalvaustilaa joskus.

Lue lisää

Riituuu, en ole löytänyt artikkelia ilmaisnettihösäristä, on siis vain paperisessa, että maksullisessa täällä.

P. Kustaa kirjoitti:

Usein niillä jotka joka yö kuorsaavat äänekkäästi, saattaa olla myös uniapnea. Eli siis unen aikaisia hengityskatkoja. Se on vakava sairaus. Apneasta puhutaan yli 10 sekunnin katkoissa. Joillakin nämä katkot voivat olla jopa minuuteissa. Usein kuvitellaan että tämä olisi lihavien miesten ongelma, mutta todellisuudessa näitä on yhtä hyvin naisilla - ja myös vähemmän lihavilla. Todennäköisesti tämä vaiva on paljon luultua yleisempi.

Tämä äänekäs, katkeileva kuorsaaminen ei kai tapa, mutta on osallisena sydän ongelmiin -ja ilmeisesti moniin muihinkin sairauksiin altistavana tekijänä kuten diabetekseen. Puhumattakaan siitä miten se estää potilaan normaalin unen, ja myös vieressänukkujan.

Tiedän tästä asiasta omakohtaisesti aika paljon, koska vaimollani on paha uniapnea. Sitä hoidetaan CPAP -laitteella, jolla puhalletaan silikonimaskin kautta jatkuvasti ilmaa nukkujan hengitysteihin. Tämä on vaikeissa tapauksissa ainut hoito, mikä todella toimii.

Lue lisää

P Kustaa, auttaako tämä laite todella siihen, ettei pode hengityskatkoksia lainkaan? Itse olen hoikka, paino 60, pituus 172, ja mieheni tönii minua välillä yöllä koska olen niin kauan hengittämättä. Luulee, että vedän viimeisen henkosen kohta. Haluaisi pitää minut vielä kauan itsellään:-)

Mieheni on kova kuorsaaja ja painoa on liikaa, mutta kunto on kova, koska kävelee joka päivä 10 tai 20 km. Se ei kuitenkaan auta näköjään laihtumaan, koska ruokahalu on niin hyvä.

Calvados kirjoitti:

P Kustaa, auttaako tämä laite todella siihen, ettei pode hengityskatkoksia lainkaan? Itse olen hoikka, paino 60, pituus 172, ja mieheni tönii minua välillä yöllä koska olen niin kauan hengittämättä. Luulee, että vedän viimeisen henkosen kohta. Haluaisi pitää minut vielä kauan itsellään:-)

Mieheni on kova kuorsaaja ja painoa on liikaa, mutta kunto on kova, koska kävelee joka päivä 10 tai 20 km. Se ei kuitenkaan auta näköjään laihtumaan, koska ruokahalu on niin hyvä.

Lue lisää

Suosittelisin teille molemmille unitutkimusta jos tuntuu siltä että kuorsaaminen on ongelma. Ehdottomasti silloin jos on lisäksi selviä hengityskatkoksia.

Tämmöinen tutkimus voidaan nykyään tehdä kotona yöllä nukkuessa. En nyt ihan tarkalleen muista miten se tehtiin, mutta jonkinlainen maski naamalle ja jotain piuhoja siinä taisi olla, ja tietysti sitten joku masiina mikä näitä kuorsauksia ja katkoja mittasi.

Tuo itse CPAP -laite on nykyisin pieni ja kohtuullisen hiljainen. Ja ennenkaikkea, se todella lopettaa kuorsaamisen ja hengityskatkot.

http://www.resmed.com/fi/patients_and_families/treatment/treatment.html?nc=patients

Terveyskeskus lienee oikea osoite aloittaa asian selvittely.

P. Kustaa kirjoitti:

Suosittelisin teille molemmille unitutkimusta jos tuntuu siltä että kuorsaaminen on ongelma. Ehdottomasti silloin jos on lisäksi selviä hengityskatkoksia.

Tämmöinen tutkimus voidaan nykyään tehdä kotona yöllä nukkuessa. En nyt ihan tarkalleen muista miten se tehtiin, mutta jonkinlainen maski naamalle ja jotain piuhoja siinä taisi olla, ja tietysti sitten joku masiina mikä näitä kuorsauksia ja katkoja mittasi.

Tuo itse CPAP -laite on nykyisin pieni ja kohtuullisen hiljainen. Ja ennenkaikkea, se todella lopettaa kuorsaamisen ja hengityskatkot.

http://www.resmed.com/fi/patients_and_families/treatment/treatment.html?nc=patients

Terveyskeskus lienee oikea osoite aloittaa asian selvittely.

Lue lisää

Kiitos infostasi, P Kustaa.

Söin juuri lauantaina sukulaispojan 19-v synttäreillä mustikkapiirakkaa, joka oli kylläkin tehty siihen murotaikinapohjaan, ei pullamaiseen pohjaan. Tekijänä oli 3-kymppinen kokki, en tiedä, onko koskaan tehnyt joskus siihen vanhanajan pullataikinapohjaan, mitä itsekin lapsena muistan äitini joskus tehneen. Hyvää molemmat olivat.

Lintsillä ollessani heinäkuussa sisareni tilasí pannupizzan, josta sain osan syödäkseni kun hän ei olisi niin isoa jaksanut yksin syödäkään, niin se oli juuri sellainen paksupohjainen pizza, ei sellainen ohut, kuivareunainen pizza, josta reunat yleensä jätetään syömättä.

Calvados kirjoitti:

Söin juuri lauantaina sukulaispojan 19-v synttäreillä mustikkapiirakkaa, joka oli kylläkin tehty siihen murotaikinapohjaan, ei pullamaiseen pohjaan. Tekijänä oli 3-kymppinen kokki, en tiedä, onko koskaan tehnyt joskus siihen vanhanajan pullataikinapohjaan, mitä itsekin lapsena muistan äitini joskus tehneen. Hyvää molemmat olivat.

Lintsillä ollessani heinäkuussa sisareni tilasí pannupizzan, josta sain osan syödäkseni kun hän ei olisi niin isoa jaksanut yksin syödäkään, niin se oli juuri sellainen paksupohjainen pizza, ei sellainen ohut, kuivareunainen pizza, josta reunat yleensä jätetään syömättä.

Lue lisää

Silloin kun pizza oli Suomessa uutta ja mielenkiintoista, calzone-pizza poikkesi muista, se oli melkein umpeen leivottu, täyte sisällä ja paljon valkoista kuorta ympärillä.

Ensimmäisen pizzan muistan syöneeni 60-luvulla erään taidenäyttelyn ravintolassa keskellä maaseutua. Mustat oliivitkin olivat uusi ja eksoottinen tuttavuus. Myös pizzan koko teki vaikutuksen, lautanen oli hirmuisen suuri, tuntui kuin pesuvadilta olisi syönyt. Siinä sitä pula-ajan kokenut nuoripari ihmetteli vieraan maan yltäkylläistä herkkua.

Rapunen, jo monena kesänä olen jättänyt marjanpoiminnan väliin. Fysiikkani ei kestä kumaraa. Viime viikonloppuna kuitenkin oli pakko: mustikoita mökkinurkillamme on tänä vuonna niin paljon, että luonto ei antanut periksi niitä kaikkia jättää metsään mätänemään. Niinpä sitten säntäsin sekaan kaikkia vaaroja uhmaten: karhuja, susia, itikoita, hirvikärpäsiä, louhikkoista maastoa, jne. Kaikkiaan sain kasaan vajaat viisi litraa, mistä uroteosta onnittelin itseäni kädestä pitäen. Nyt marjat ovat onnellisesti pakastimessa. Itse kävelen nyt kaksinkerroin ja istun vain toisella persposkella; ristiselkäni on romu ja muutaman vuoden takainen jännetulehdus istuinluiden maastossa siis "jalkojen olkapäissä" (ja käsien olkapäissä) teki kumartelusta myrkkyä. Mutta kivuista huolimatta olen tyytyväinen, että sain metsään mentyä ja saalistakin kerättyä. En ikipäivänä myisi poimimiani mustikoita 5llä eurolla, kuten mm. ruokakauppani edustalla torikojua pitävä myyjä!

a mummu kirjoitti:

Rapunen, jo monena kesänä olen jättänyt marjanpoiminnan väliin. Fysiikkani ei kestä kumaraa. Viime viikonloppuna kuitenkin oli pakko: mustikoita mökkinurkillamme on tänä vuonna niin paljon, että luonto ei antanut periksi niitä kaikkia jättää metsään mätänemään. Niinpä sitten säntäsin sekaan kaikkia vaaroja uhmaten: karhuja, susia, itikoita, hirvikärpäsiä, louhikkoista maastoa, jne. Kaikkiaan sain kasaan vajaat viisi litraa, mistä uroteosta onnittelin itseäni kädestä pitäen. Nyt marjat ovat onnellisesti pakastimessa. Itse kävelen nyt kaksinkerroin ja istun vain toisella persposkella; ristiselkäni on romu ja muutaman vuoden takainen jännetulehdus istuinluiden maastossa siis "jalkojen olkapäissä" (ja käsien olkapäissä) teki kumartelusta myrkkyä. Mutta kivuista huolimatta olen tyytyväinen, että sain metsään mentyä ja saalistakin kerättyä. En ikipäivänä myisi poimimiani mustikoita 5llä eurolla, kuten mm. ruokakauppani edustalla torikojua pitävä myyjä!

Lue lisää

Olen aivan varma, että jos minulla olisi mustikoita mökkini liepeillä (mutta kun ei nyt ole sitä mökkiäkään), niin kyllä menisin myös minä niitä poimimaan, vaikka melkein mitä uhmaten! Olen elämässäni poiminut niitä, ja muita marjoja todella paljon ja se on hauskaakin, mutta kaikesta hauskasta saa maksaakin, kuten sinä nyt, valitettavasti. Ei käy tuo selkäkipu kyllä kateeksi ja toivon että "selätät" sen. Sanoo, Rapunen - ja kokemusta on!

Onnellisesti pakkasessa ovat minunkin, jonkun toisen poimimat, mustikat ja mustikkapiirakka on tuoksuvana keittiössä, en ole sitä vielä maistanut, mutta hyvältä näyttää. Söin muuten mustikkamaitoakin, mitä söimme lapsena paljonkin, mutta, miksi minä en saanut siitä samoja makuelämyksiä kuin on mielessä niistä lapsuuden mustikkamaidoista, olisikohan ne mustikat pitänyt itse poimia sieltä metsästä, hyttysiä, hirvikärpäsiä, ym vaaroja uhmaten?

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Olen aivan varma, että jos minulla olisi mustikoita mökkini liepeillä (mutta kun ei nyt ole sitä mökkiäkään), niin kyllä menisin myös minä niitä poimimaan, vaikka melkein mitä uhmaten! Olen elämässäni poiminut niitä, ja muita marjoja todella paljon ja se on hauskaakin, mutta kaikesta hauskasta saa maksaakin, kuten sinä nyt, valitettavasti. Ei käy tuo selkäkipu kyllä kateeksi ja toivon että "selätät" sen. Sanoo, Rapunen - ja kokemusta on!

Onnellisesti pakkasessa ovat minunkin, jonkun toisen poimimat, mustikat ja mustikkapiirakka on tuoksuvana keittiössä, en ole sitä vielä maistanut, mutta hyvältä näyttää. Söin muuten mustikkamaitoakin, mitä söimme lapsena paljonkin, mutta, miksi minä en saanut siitä samoja makuelämyksiä kuin on mielessä niistä lapsuuden mustikkamaidoista, olisikohan ne mustikat pitänyt itse poimia sieltä metsästä, hyttysiä, hirvikärpäsiä, ym vaaroja uhmaten?

Lue lisää

Rapunen, hevosenlihasta joku (taisi olla Calvados), ja mä-ä-äkin, kommentoi juuri tuota makuelämysten ja -tottumusten muutosta iän tai jonkun muun tekijän mukana. Hevosenlihan maku on ehkä oikeastikin muuttunut eläinten ruokinnan takia, mutta kyllä kai mustikat sentään ovat samaa kamaa kuin ennenkin. Siis(kö?) sinulla makutottumuksen muutos vai muisto, joka on himmentynyt? En usko, että omat ponnistelut makuun vaikuttavat. Tai mistäs sen tietää, vaikka niin olisikin :-D

Itse en nyt kokeillut mustikkamaitoa, piirakkaa kylläkin söin (miniän tekemää). Ja se ainakin maistui samalle kuin aina - siis yhtä hyvälle, ja ehkä paremmallekin, kun sai istahtaa toisen laittamaan pöytään.

Nykyään kyllä tuntuu siltä, että kesäherkkujakaan ei tulisi nautiskella sellaisenaan, kuin ennen, tuunata pitää. En ymmärrä, miksi esim. ihanat mansikat pitäisi syödä kaikenmaailman lisukkeiden kanssa, samoin pelkät uudet perunatkaan eivät oikein enää ole mitään, ellet valmista niistä useampimutkaisia virityksiä erinäisten muiden ruoka-aineiden, yrttien ja mausteiden kanssa. Mutta kuten aiemmassa kirjoitusessani totesin, niin ajat muuttuvat - minä en!!

Nami, nami! Vesi tuli kielelle tuota herkkua ajatellessa.

Mistä muuten johtuu, että Kreikassakin, meren äärellä, kalaruoat ovat ne kaikkein kalleimmat? Luulisi noita meren herkkuja olevan tarjolla vaikka kuinka! Niin se on kaikkialla näissä etelänmaissa. Thaimaassa taisi olla suht'edullisia kalaruokiakin tarjolla, mutta yleensä ne maksavat paljon.

Kiitos paljon sinulle ZZ, että valaisit tämän ruokasi plaatua, että se kala oli niin tavattoman suuri, jonka tähden valmistukseen meni monta tuntia. Meidän uuniimme noin suurta ei olisi edes mahtunut. Ulkouunit ovat eri kokoisia kuin nämä standardikokoa olevat suomalaisasuntojen uunit.

Kerran paistoin poikamme tuoman ison hauen sähköuunissamme folioon käärittynä, niin olinkohan kiertänyt ympärilleen liikaakin foliota kun vaikutti edelleen raa´ahkolta paistamisen jälkeen. Ei ollut kyllä noin suuri kuin sinun kalasi. Täytyypä katsoa netistä, mikä on pargo-kala.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Nami, nami! Vesi tuli kielelle tuota herkkua ajatellessa.

Mistä muuten johtuu, että Kreikassakin, meren äärellä, kalaruoat ovat ne kaikkein kalleimmat? Luulisi noita meren herkkuja olevan tarjolla vaikka kuinka! Niin se on kaikkialla näissä etelänmaissa. Thaimaassa taisi olla suht'edullisia kalaruokiakin tarjolla, mutta yleensä ne maksavat paljon.

Lue lisää

Rapu, eiköhän Kreikassakin kaikki maksa turisteille enemmän kuin paikallisille. Paikalliset tunnetaan ja heille on eri hinnasto. Tämä on kuitenkin mutua.

Calvados kirjoitti:

Kiitos paljon sinulle ZZ, että valaisit tämän ruokasi plaatua, että se kala oli niin tavattoman suuri, jonka tähden valmistukseen meni monta tuntia. Meidän uuniimme noin suurta ei olisi edes mahtunut. Ulkouunit ovat eri kokoisia kuin nämä standardikokoa olevat suomalaisasuntojen uunit.

Kerran paistoin poikamme tuoman ison hauen sähköuunissamme folioon käärittynä, niin olinkohan kiertänyt ympärilleen liikaakin foliota kun vaikutti edelleen raa´ahkolta paistamisen jälkeen. Ei ollut kyllä noin suuri kuin sinun kalasi. Täytyypä katsoa netistä, mikä on pargo-kala.

Lue lisää

ZZ, nyt katsoin jo hieman tietoa pargo-kalasta. Se on ahvenensukuinen, voi kasvaa 35-91 cm:n pituiseksi. Oletko varma, ettette saaneet siitä ripulia ja vatsavaivoja, pargo ei itsessään ole myrkyllinen kala, mutta on saattanut syödä sellaisia aineita, jotka aiheuttavat syöjälleen pahojakin oireita? Hui, mistä sen tietää, mitä kala on syönyt? Emmehän tiedä myös sitäkään, mitä sika, nauta tai mikäkin eläin on syönyt ennen kuin syömme sen.

Calvados kirjoitti:

ZZ, nyt katsoin jo hieman tietoa pargo-kalasta. Se on ahvenensukuinen, voi kasvaa 35-91 cm:n pituiseksi. Oletko varma, ettette saaneet siitä ripulia ja vatsavaivoja, pargo ei itsessään ole myrkyllinen kala, mutta on saattanut syödä sellaisia aineita, jotka aiheuttavat syöjälleen pahojakin oireita? Hui, mistä sen tietää, mitä kala on syönyt? Emmehän tiedä myös sitäkään, mitä sika, nauta tai mikäkin eläin on syönyt ennen kuin syömme sen.

Lue lisää

Luultavasti kala syö toisia kaloja tai vedenalaista kasvustoa? Siat ja naudat pidetään nykyään niin "kurissa" että ne syövät vain sitä, mitä ravintotieteilijät sille lajille suosittelevat.

Et ole varmaan seurannut Madventures-ohjelmaa. Maailmalla syödään kaikenlaista ja hengissä pysytään. Lähes joka liharuoka on tuoreena vaaratonta. Kaikkialla ei ole varaa miettiä, mitä mikäkin elukka on mahtanut syödä, nälässä ei nirsoilla. Varmaan se härskiä muikkua tynnyristä kalastanut spurgukin söi sitä nälkäänsä.

Calvados kirjoitti:

ZZ, nyt katsoin jo hieman tietoa pargo-kalasta. Se on ahvenensukuinen, voi kasvaa 35-91 cm:n pituiseksi. Oletko varma, ettette saaneet siitä ripulia ja vatsavaivoja, pargo ei itsessään ole myrkyllinen kala, mutta on saattanut syödä sellaisia aineita, jotka aiheuttavat syöjälleen pahojakin oireita? Hui, mistä sen tietää, mitä kala on syönyt? Emmehän tiedä myös sitäkään, mitä sika, nauta tai mikäkin eläin on syönyt ennen kuin syömme sen.

Lue lisää

Kylla monet meren ja jokisuistojen syotavat eliot ovat tiettyina vuodenaikoina vatsatauteja aiheuttavia, jopa siis myrkyllysia, kuten sadeaikana talvella monet kotilot eika niita silloin paikalliset syo, mutta karnevaalituristit tietamattaan syovat ja saavat kunnon ripulin.

Tama pargo-kala, joka paremmin tunnetaan Caribian pargona tai ennemminkin nimella huauchinango, on tunnetusti eras maailman herkullisimmista kaloista - onhan se ahvenen sukuinen ja nakoinen. Huauchinangon ei ole tiedetty aiheuttavan ongelmia ja olemme syoneet sellaisia itsekin pyydystamimme 25 senttisia kymmenia kiloja.

Aurora kirjoitti:

Luultavasti kala syö toisia kaloja tai vedenalaista kasvustoa? Siat ja naudat pidetään nykyään niin "kurissa" että ne syövät vain sitä, mitä ravintotieteilijät sille lajille suosittelevat.

Et ole varmaan seurannut Madventures-ohjelmaa. Maailmalla syödään kaikenlaista ja hengissä pysytään. Lähes joka liharuoka on tuoreena vaaratonta. Kaikkialla ei ole varaa miettiä, mitä mikäkin elukka on mahtanut syödä, nälässä ei nirsoilla. Varmaan se härskiä muikkua tynnyristä kalastanut spurgukin söi sitä nälkäänsä.

Lue lisää

Totta puhut Aurora. Näillä ihmisillä on vatsakin raudasta tehty, eivät sairastu mistään:-)

Z ja Zorro kirjoitti:

Kylla monet meren ja jokisuistojen syotavat eliot ovat tiettyina vuodenaikoina vatsatauteja aiheuttavia, jopa siis myrkyllysia, kuten sadeaikana talvella monet kotilot eika niita silloin paikalliset syo, mutta karnevaalituristit tietamattaan syovat ja saavat kunnon ripulin.

Tama pargo-kala, joka paremmin tunnetaan Caribian pargona tai ennemminkin nimella huauchinango, on tunnetusti eras maailman herkullisimmista kaloista - onhan se ahvenen sukuinen ja nakoinen. Huauchinangon ei ole tiedetty aiheuttavan ongelmia ja olemme syoneet sellaisia itsekin pyydystamimme 25 senttisia kymmenia kiloja.

Lue lisää

ZZ, kiitos infostasi. Tiesinkin, että tiedät, milloin mitäkin voi syödä. Meilläkin lahnat ovat kuulemma matoisia tiettyyn aikaan vuodesta. En ole varmaan syönyt koskaan lahnaa. Silakkafileitä teen silloin tällöin, samoin kuhafileitä. Savustettua tai loimulohta ostan silloin tällöin, keitot teen pakasteseistä tai -lohesta kuten rapukin. Joskus harvoin teen Janssonin kiusausta anjoviksesta. Ja joskus hunajakalaa seitistä, mitä Veepeli ihmetteli, maistuuko siinä vielä kala niiden kermojen, hunajan, herkkukurkkujen, sitruunoiden ja tillien jälkeen.

Calvados kirjoitti:

Rapu, eiköhän Kreikassakin kaikki maksa turisteille enemmän kuin paikallisille. Paikalliset tunnetaan ja heille on eri hinnasto. Tämä on kuitenkin mutua.

Näin varmaan on. Siellä on sisäänheittäjät ravintoloiden edessä ja kerran me sitten "taivuimme" hienon kaloihin erikoistuneen ravintolan sisäänheittäjän kaunopuheisuuteen ja menimme sinne.

Meidät ohjattiin merenäären pöytään ja tarjoilija heitteli ruokaa mereen, että saimme "ihailla" kuinka kalaparvet ryntäsivät pöytämme kohdalla ruokailemaan!

Sitten meille yritettiin ruveta myymään jotain hummeri, katkarapu, kala ateriaa, mielettömän kallista, mutta emme sitä sitten heidän pettymyksekseen ottaneet. Sama "teatteri" toistuin monen muunkin asiakkaan kohdalla. Heidät ohjattiin näihin merenpuoleisiin pöytiin ja sama hummerin myynti alkoi. Ei käynyt kyllä kaupaksi. Rupesi jo hieman huvittamaan. Vävyni sanoi, että niillä on tietysti tullut ostettua aamulla liikaa hummereita ja nyt niistä pitäisi päästä eroon! Emme kyllä menneet sinne uudestaan syömään!

Olen samaa mieltä kanssasi Aurora, että tietyissä maissa en luota hygieniatasoon. Totesimme sen juuri kesäkuussa vierailtuamme itänaapurin torilla. Siellä oli lihapalat torilla auringonpaisteessa ilman kylmätiskiä, samoin varmaan monta päivää sitten kuollut kala lepäsi väsähtäneenä väsähtäneen myyjän edessä sulassa sovussa naisten puseroita ja hameita myyvän kojun vieressä. En uskaltanut ottaa valokuvia siellä torilla, mutta viimeisimmässä HS:n kuukausiliitteessä on iso artikkeli juuri näistä itänaapurin paikoista ja taloista, joista hieman kerroin edellisessä ketjussa. HS:n jutussa ollaan keskemmällä tuota maata, mutta talot, maat ja mannut ovat juuri kuin meidän matkaltamme. Hygieniataso ja rähjäiset talot sekä kesantopellot ovat samannäköisiä.

Juuri tirisevät muurinpohjamuikut ovat varmaan turvallisia verrattuina suolamuikkuihin, joita näin spurgujen syövän suoraan tynnyristä stadin kalasatamassa 16-vuotiaana kun olin tätini miehen mukana hänen venettään korjaamassa. Joku firma oli tuonut vanhentuneen suolamuikkutynnyrin siihen kalasataman roskiksen viereen. Näin omin silmin kun mies otti sieltä tynnyristä suolamuikun suuhunsa. Nykyään sellaista ei kai tapahdu ollenkaan. En ole ainakaan ollut omin silmin toteamassa. Ja kalasatamassahan on nykyään uusi asuntoalue.

Harmaata ja sateista täälläkin, mutta lämmintä huomenta!

Ei mitään Arantes - mielenkiinnolla odotan kokemuksia "ravun imijöiltä". Herkku mikä herkku!

Hyvää tyäpäivää!

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Harmaata ja sateista täälläkin, mutta lämmintä huomenta!

Ei mitään Arantes - mielenkiinnolla odotan kokemuksia "ravun imijöiltä". Herkku mikä herkku!

Hyvää tyäpäivää!

Lue lisää

On rapu hyvää, mutta enää en heittäisi eläviä olentoja kiehuvaan veteen. Nuorena keitettiin rapuja usein ja jopa itse ravustettiinkin, kun oli tilaisuus viettää kesää hyvin rapuvesien äärellä.

Ne rituaalit siinä hauskimmat olivat, iloinen seurue ruokalappu rinnuksillaan ravunpyrstöä ryystämässä, käsillä paahtoleipää, snapsi kirkasta ja hyppystenhuuhtelumalja. Miehen kanssa kahdestaankin käytiin joskus Klaus Kurjessa tämä herraskainen elämys kokemassa. Paikalla oli samaan aikaan samoissa puuhissa herra kirjailija Mauri Sariola, jonka kantapaikka KK oli.

Kalaruoasta nälkä lähtee mainiosti, jos ei nyt paljaaltaan sitä ahvenfilettä popsi. Mitä se pakkaus nyt maksoi kahdeksisen euroa ja siitä riittää minulle ainakin kolmen sunnuntaiaterian extraherkuksi. Samaa hintaluokkaa ovat kuhafileet. Jospa se sitten on ylellistä, ylellisen kallista on yksineläjän koko elämä muutenkin.

Aurora kirjoitti:

On rapu hyvää, mutta enää en heittäisi eläviä olentoja kiehuvaan veteen. Nuorena keitettiin rapuja usein ja jopa itse ravustettiinkin, kun oli tilaisuus viettää kesää hyvin rapuvesien äärellä.

Ne rituaalit siinä hauskimmat olivat, iloinen seurue ruokalappu rinnuksillaan ravunpyrstöä ryystämässä, käsillä paahtoleipää, snapsi kirkasta ja hyppystenhuuhtelumalja. Miehen kanssa kahdestaankin käytiin joskus Klaus Kurjessa tämä herraskainen elämys kokemassa. Paikalla oli samaan aikaan samoissa puuhissa herra kirjailija Mauri Sariola, jonka kantapaikka KK oli.

Kalaruoasta nälkä lähtee mainiosti, jos ei nyt paljaaltaan sitä ahvenfilettä popsi. Mitä se pakkaus nyt maksoi kahdeksisen euroa ja siitä riittää minulle ainakin kolmen sunnuntaiaterian extraherkuksi. Samaa hintaluokkaa ovat kuhafileet. Jospa se sitten on ylellistä, ylellisen kallista on yksineläjän koko elämä muutenkin.

Lue lisää

Ravunsyönti tapahtumana on yksi hauskimmista. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja juomaa, hauskaa rekvisittaa ja elokuun pehmeäntummaa iltatunnelmaa. Ei paremmasta väliä. No, nälkähän ei ravuista lähde, mutta siihen pitää sitten olla muuta murkinaa alle - grillimakkaraa!?

Kerran kesässä mekin tuon tapahtuman mökkiterassillamme järjestämme. Saa nähdä toteutuuko tänä kesänä; ovat eläkeläisten aikataulut niin kireät, ettei meinaa yhteistä ajankohtaa löytyä. Mutta itse en rapuja keitä. Olen sen kerran tehnyt, eikä tapahtuma ollut lainkaan mieltä ylentävä. Kaupasta saa nykyään kohtuuhinnalla valmiiksi keitettyjä ja pakastettuja rapuja, joista pienellä lisätuunauksella - avainasemassa tilli - saa aivan oivallisen makuista naposteltavaa ja ryystettävää. Ja hyvin ovat "tuuniravutkin" kelvanneet.

Matkustan kerran vuodessa poikani perheen kanssa Thaimaahan. Viimeisen lomaillan ohjelmaan on jo monta vuotta kuulunut illallinen kantarantaravintolassamme. Lapset ovat oppineet, että mummun suurta herkkua on hummeri (joka sielläkin kyllä maksaa huomattavasti enemmän kuin tavallinen kala, mutta hinta on kuitenkin ihan siedettävä). Illan kohokohta koittaa, kun lasten kanssa menemme valitsemaan altaasta sen raukan, joka sitten pataan joutuu. Onneksi emme tuota pataan heittoa näe. Suht vähänhän hummerissakin on syömistä, mutta sitäkin herkullisempaa. Suu napsaa jo pelkästä ajatuksesta.

Tässä on ruoasta puhuttu enemmänkin. Kun aiemmin kerroin, että punainen liha on alkanut tökkiä niin siitä voisin suoraan siirtyä vesieläinsyöjäksi (vegaania minusta ei tulisi koskaan). Pidän kaikesta kalaruoasta ja voisin elää ihan kalan varassa. Mutta tokkopa sekään olisi kaikkein terveellisin ruokavalio, riippuisi tietysti siitäkin, mistä nuo syötävät on pyydystetty.

Vaikka kovasti rapueläimiä kehunkin, niin kyllä silti minun suussani ruisjauhoissa ryvetetyt ja voissa paistetut muikut ja silakat ovat vesieläinruokaa parhaimmillan.

Aurora kirjoitti:

On rapu hyvää, mutta enää en heittäisi eläviä olentoja kiehuvaan veteen. Nuorena keitettiin rapuja usein ja jopa itse ravustettiinkin, kun oli tilaisuus viettää kesää hyvin rapuvesien äärellä.

Ne rituaalit siinä hauskimmat olivat, iloinen seurue ruokalappu rinnuksillaan ravunpyrstöä ryystämässä, käsillä paahtoleipää, snapsi kirkasta ja hyppystenhuuhtelumalja. Miehen kanssa kahdestaankin käytiin joskus Klaus Kurjessa tämä herraskainen elämys kokemassa. Paikalla oli samaan aikaan samoissa puuhissa herra kirjailija Mauri Sariola, jonka kantapaikka KK oli.

Kalaruoasta nälkä lähtee mainiosti, jos ei nyt paljaaltaan sitä ahvenfilettä popsi. Mitä se pakkaus nyt maksoi kahdeksisen euroa ja siitä riittää minulle ainakin kolmen sunnuntaiaterian extraherkuksi. Samaa hintaluokkaa ovat kuhafileet. Jospa se sitten on ylellistä, ylellisen kallista on yksineläjän koko elämä muutenkin.

Lue lisää

Ihan kohtuuhintaista se ahvenfile, varsinkin kun kahdeksalla eurolla saa naattia kolmet ekstra-päivälliset. Itse kyllä kavahdan noita hintoja, varsinkin kuhafile kun on kalliimpaa kuin naudan sisäfile, se on jo liikaa. Meittin puotissa kuhafile on ollut yli 30 €/kg. Täytyy tunnustaa, etten koskaan ole ostanut kuhaa sen paremmin kuin ahventakaan. Kuhaa tuppaa joskus saamaan ihan muuten vaan ja ahventa ongella, pilkillä ja katiskalla. Kuhan pyydystämiseen pitäisi oikein joskus keskittyä.
Toisenkin tunnustuksen teen. Kaksi kertaa olen istunut rapujuhlissa, ja jos siitä toisesta kerrasta enemmän virkkaan, niin tulee taatusti sananvaihtoa. No ei kaikki loppukesän rapujuhlat varmaan yhtä konservatiivisia ole. Rapu kyllä saa nopean lopun, sitä en niinkään kavahda.

E.Arantes kirjoitti:

Ihan kohtuuhintaista se ahvenfile, varsinkin kun kahdeksalla eurolla saa naattia kolmet ekstra-päivälliset. Itse kyllä kavahdan noita hintoja, varsinkin kuhafile kun on kalliimpaa kuin naudan sisäfile, se on jo liikaa. Meittin puotissa kuhafile on ollut yli 30 €/kg. Täytyy tunnustaa, etten koskaan ole ostanut kuhaa sen paremmin kuin ahventakaan. Kuhaa tuppaa joskus saamaan ihan muuten vaan ja ahventa ongella, pilkillä ja katiskalla. Kuhan pyydystämiseen pitäisi oikein joskus keskittyä.
Toisenkin tunnustuksen teen. Kaksi kertaa olen istunut rapujuhlissa, ja jos siitä toisesta kerrasta enemmän virkkaan, niin tulee taatusti sananvaihtoa. No ei kaikki loppukesän rapujuhlat varmaan yhtä konservatiivisia ole. Rapu kyllä saa nopean lopun, sitä en niinkään kavahda.

Lue lisää

Meidän kurjien kaupunkilaisten täytyy ostaa kallista pakastekuhaa ja -ahventa, jos halajamme päästä järvikalan makuun. Ei vettä rantaa rakkaampaa oo meillä.

Lapsena meidän maalla, siellä Sahanrannassa hiekalla makasi valtava kuha, siinä epäilemättä oli jotain matoja tai ötököitä, koska se haisi kahdenkymmenen metrin päähän, sitä lähemmäs me pennut ei uskallettu mennä katsomaan.

Ei, kyllä kuha on pakasteena paras. Piti ikääntyä yli seitsenkymppiseksi, ennen kuin uskoi että kuha on muutakin kuin se kalmo siellä rannalla... Kiitos Alepa!

Aurora kirjoitti:

Meidän kurjien kaupunkilaisten täytyy ostaa kallista pakastekuhaa ja -ahventa, jos halajamme päästä järvikalan makuun. Ei vettä rantaa rakkaampaa oo meillä.

Lapsena meidän maalla, siellä Sahanrannassa hiekalla makasi valtava kuha, siinä epäilemättä oli jotain matoja tai ötököitä, koska se haisi kahdenkymmenen metrin päähän, sitä lähemmäs me pennut ei uskallettu mennä katsomaan.

Ei, kyllä kuha on pakasteena paras. Piti ikääntyä yli seitsenkymppiseksi, ennen kuin uskoi että kuha on muutakin kuin se kalmo siellä rannalla... Kiitos Alepa!

Lue lisää

Jos oikein muistelen, niin Kulosaaren ja Mustikkamaan välissä oli joskus syksyilloin kuhastajia vetämässä uistinta. Oli kuulemma hyvä kuhapaikka. Ja kyllähän sitä kuhaa ja ahventa on meressäkin, joten ei ne pakastekalat välttämättä sisävesien antia ole. Yhtä kurjia me sisämaalaisetkin olemme, jollemme itseämme sinne laineille raijaa. Toki ymmärrän tilanteesi, joten pysy vaan siellä rannalla, ei sitä passaa lähteä suin päin rohkeilemaan (weepeli, pois heti puusta). Täällä saattaa muuten kuha ja ahven kaupassa maksaa enemmän kuin teillä siellä.
Meri on aina meri. Kiusaan joskus työkavereitani, kun totean, että "teillä sisävesikapteeneilla ei ole mitään suoraa vesiyhteyttä Karibialle". Aina kun yrittää, niin rantaan karahtaa.

E.Arantes kirjoitti:

Jos oikein muistelen, niin Kulosaaren ja Mustikkamaan välissä oli joskus syksyilloin kuhastajia vetämässä uistinta. Oli kuulemma hyvä kuhapaikka. Ja kyllähän sitä kuhaa ja ahventa on meressäkin, joten ei ne pakastekalat välttämättä sisävesien antia ole. Yhtä kurjia me sisämaalaisetkin olemme, jollemme itseämme sinne laineille raijaa. Toki ymmärrän tilanteesi, joten pysy vaan siellä rannalla, ei sitä passaa lähteä suin päin rohkeilemaan (weepeli, pois heti puusta). Täällä saattaa muuten kuha ja ahven kaupassa maksaa enemmän kuin teillä siellä.
Meri on aina meri. Kiusaan joskus työkavereitani, kun totean, että "teillä sisävesikapteeneilla ei ole mitään suoraa vesiyhteyttä Karibialle". Aina kun yrittää, niin rantaan karahtaa.

Lue lisää

"Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa." Entäs me jotka ei olla kumpaakaan. Se on se pakastekala ainoo mahdollisuus.

Katselen tuossa masokistisesti ohjelmaa Huvila ja Huussi. Jossain lehdessä kysyttiin, mikä on sisustusarkkitehti. Leikkisä vastaus kuului, että se on melkein kuin anoppi eli määrää millaiset tapeetit sulla on ja millaisia piharatkaisuja pitää tehdä, mitä sä istutat ,ja vielä, millaisia koristetyynyjä sun pitää ostaa. Siis aivan kuin anoppi mutta sille pitää maksaa!!!

ZZ ja Arantes, mistähän tuo kaupungilegenda lahnan lapamadoista johtuu, minäkin niistä mainitsin tuolla aiemmin. Jos aina syö kalan hyvin kypsennettynä, ei kai silloin lapamatoa saa itseensä, vaikka kalassa niitä sattuisi olemaan?

Riiituuulle sanoisin, että kun koneesi hajosi, menikö sinulta sinne tallennetut valokuvat? Oma 9-vuotias koneeni taas äsken ilmoitti suuresta kuormituksesta, mutta eri asiasta kuin aiemmin. Minulla on täällä useita kymmeniä kansioita valokuvia, mutta ne eivät juuri vie kovalevyn kapasitettia. Pitäisiköhän ostaa ulkoinen kovalevy ja siirtää kuvat sinne. Minulla on myös kasa cd-levyjä pelkkiä kuvia.

Sisaren tyttäreltä hajosi tietokone tänä kesänä, eikä saanut valokuviaan pelastettua, sinne menivät Lontoon ja Italian kuvat muun muassa.

Calvados kirjoitti:

ZZ ja Arantes, mistähän tuo kaupungilegenda lahnan lapamadoista johtuu, minäkin niistä mainitsin tuolla aiemmin. Jos aina syö kalan hyvin kypsennettynä, ei kai silloin lapamatoa saa itseensä, vaikka kalassa niitä sattuisi olemaan?

Riiituuulle sanoisin, että kun koneesi hajosi, menikö sinulta sinne tallennetut valokuvat? Oma 9-vuotias koneeni taas äsken ilmoitti suuresta kuormituksesta, mutta eri asiasta kuin aiemmin. Minulla on täällä useita kymmeniä kansioita valokuvia, mutta ne eivät juuri vie kovalevyn kapasitettia. Pitäisiköhän ostaa ulkoinen kovalevy ja siirtää kuvat sinne. Minulla on myös kasa cd-levyjä pelkkiä kuvia.

Sisaren tyttäreltä hajosi tietokone tänä kesänä, eikä saanut valokuviaan pelastettua, sinne menivät Lontoon ja Italian kuvat muun muassa.

Lue lisää

Minusta on mukavaa kun naapurin parvekkeella on lintuhäkki ja kuulen kun ne visertävät välillä todella kovaa. Linnut ovat varmaan kesäloman takia hoidossa. Meidän omat muuttolinnuthan ovat hiljaa, korkeintaan välillä lokit kirkuvat ja varikset raakkuvat.

Pari päivää sitten lokinpoikanen oli talomme edustalla taapertamassa ja emo kävi sitä ruokkimassa ja vahtimassa välillä. Sisäpihalla oli yhtenä päivänä kaksi jänistä lasten hiekkalaatikolla. Harrastivat seksiäkin välillä.

Katsoin äsken Viron sääksenpesälle, siellä oli yksi poikanen, jolle emo toi kalan ja lähti saman tien pois. Kala näkyi olevan ahven. Poikanen alkoi itse repiä siitä paloja suuhunsa ja pian tuli pesälle lennosta toinen poikanen, jolle tämä kalan saanut ei antanut palastakaan, söi koko kalan ihan itse. Pesällä on kolme poikasta, jotka ovat isompia kuin Hailuodon.

Jep
Näinhän se lapamatojuttu on, täytyi oikein lukea ja tarkistaa. Suolaisen veden petokalatkin ovat siinä mielessä ainakin "turvallisempia", vaikka lapamato on kait sittenkin aika harvinainen vitsaus. Sisäveden lahnasta olen joskus löytänyt sen vaarattomamman madon ja se oli kyllä todella pitkä. Ei kuulemma kuitenkaan pilaa edes kalan makua, saati että olisi mitenkään terveydellekään haitallinen. Terveyshysteerikkojen kannattaa ehkä pakastaa suolattomien vesien petokalat, sillä esim. muutaman kymmenen minuutin savustaminenkaan suht miedolla lämmöllä ei vielä tapa lapamatoloisia.
Futebol on jäänyt seuraamatta tyystin, vain tuloksia katsellen olen huomannut, että Etelä-Amerikka ja Aasia ovat tyystin syrjäyttäneet Euroopan. No parin vuoden kuluttua sitten taas...
Limardo kertoi jo muutama päivä sitten omalla tv- kanavallamme omistaneensa mitalin maalleen, hieno juttu.
PS. juuri äsken voitti ensimmäinen suomalainen mitalin, hopeaa purjehduksessa.

Calvados kirjoitti:

ZZ ja Arantes, mistähän tuo kaupungilegenda lahnan lapamadoista johtuu, minäkin niistä mainitsin tuolla aiemmin. Jos aina syö kalan hyvin kypsennettynä, ei kai silloin lapamatoa saa itseensä, vaikka kalassa niitä sattuisi olemaan?

Riiituuulle sanoisin, että kun koneesi hajosi, menikö sinulta sinne tallennetut valokuvat? Oma 9-vuotias koneeni taas äsken ilmoitti suuresta kuormituksesta, mutta eri asiasta kuin aiemmin. Minulla on täällä useita kymmeniä kansioita valokuvia, mutta ne eivät juuri vie kovalevyn kapasitettia. Pitäisiköhän ostaa ulkoinen kovalevy ja siirtää kuvat sinne. Minulla on myös kasa cd-levyjä pelkkiä kuvia.

Sisaren tyttäreltä hajosi tietokone tänä kesänä, eikä saanut valokuviaan pelastettua, sinne menivät Lontoon ja Italian kuvat muun muassa.

Lue lisää

Luulen, että lahnan lapamadosta jutut ovat vain huolimatonta asioista kirjoittelua, näin ainakin minulla. Hyvä, että joku korjaa näitä virheitä.
Tuli vaan mieleen, että muutama kaverini pitää graavisuolatusta hauesta ja jos huonosti käy, niin saattaa saada sisuksiinsa sen lapamatoloisen. Muutamia vuosia olen savustanut moniakin kalalajeja ja koskaan ei ole tullut mieleen se, että ko. loinen ei tahdo kuulemma hävitä edes lämminsavustamisessa, koska kypsennysaika on suht lyhyt. Tiedä häntä, mutta tuskin valmistustapojani tämän loisen takia muutan.

Calvados kirjoitti:

ZZ ja Arantes, mistähän tuo kaupungilegenda lahnan lapamadoista johtuu, minäkin niistä mainitsin tuolla aiemmin. Jos aina syö kalan hyvin kypsennettynä, ei kai silloin lapamatoa saa itseensä, vaikka kalassa niitä sattuisi olemaan?

Riiituuulle sanoisin, että kun koneesi hajosi, menikö sinulta sinne tallennetut valokuvat? Oma 9-vuotias koneeni taas äsken ilmoitti suuresta kuormituksesta, mutta eri asiasta kuin aiemmin. Minulla on täällä useita kymmeniä kansioita valokuvia, mutta ne eivät juuri vie kovalevyn kapasitettia. Pitäisiköhän ostaa ulkoinen kovalevy ja siirtää kuvat sinne. Minulla on myös kasa cd-levyjä pelkkiä kuvia.

Sisaren tyttäreltä hajosi tietokone tänä kesänä, eikä saanut valokuviaan pelastettua, sinne menivät Lontoon ja Italian kuvat muun muassa.

Lue lisää

Calvados, kysyit menikö tallennetut valokuvani. Ei se minun koneeni ihan hajonnut. Siinä vanhassa oli vaan ihan liian pieni kapasiteetti, siitä kuulemma johtui sen hitaus.
Tyttäreni otti siitä kovalevyn irti ja siirsi kaikki tiedostoni, myös valokuvat, siltä tähän uuteen koneeseen.
Minä olin vaan nyt niin törppö, että piilotin sen vanhan tiedoston tässä uudessa koneessa, johonkin, josta en löydä sitä enää. Ei se kuitenkaan paperikorissa ole, että jossain sen täytyy olla. Yritin olla ovela, ja laittaa sen vanhan tiedoston salaiseksi, että sitä ei kukaan muu pääse lukemaan, ja nyt en pääse itsekään sitä lukemaan, kun en löydä sitä. :(
Pitää odotella tytärtäni, jos hän löytäisi sen jotenkin. Itse en uskalla enää sorkkia.

Onnea ja Kiitos Tuuli - ja Z zurffaaja. Kyllä oli, ja on edelleenkin, ilo moininkertainen tänään, ja tässä vielä värikkäitä surffaus-videoitasi, kun saa katsoa. Vautsi.

Onnea myös 10-vuotiaalle erittäin taitavalle lautailijalle ja jo seuraavassa kilpailussa viimeistään kultaa tai mitali sija kuitenkin.

Lämpimin terveisin; elämäläisissä ennen ollut nimimerkki: " Myös tuuli. "

Aurora, minäkin pidän todella paljon valkosipulietanoista. Olin jo reilusti nelikymppinen niitä ensimmäisen kerran - ja vahingossa - syödessäni. Olin työkavereiden kanssa työmatkalla Pariisissa. Sillä aikaa kun käväisin ravintolan naistenhuoneessa olivat muut (kaikki jo kokeneita Pariisin kävijöitä ja etanan syöjiä) tehneet jo ruokatilauksen, samalla minullekin alkupaloksi noita etanoita. Meinasin vallan kauhistua, mutta en mennyt peruuttamaan tilausta omalta osaltani. Ja kun nuo nilviäset sitten tuotiin eteeni, niin kyllä siinä nieleskelin jonkin aikaa, kunnes rohkaistuin ja salavihkaa naapurin toimintaa katsellen metsästin elukan kotilostaan haarukkaan ja suuhun. Ja voi, miten hyvää se olikin! Valkosipulilla kyllä suuri osuus tuosta nautinnosta.

Sushi on toinen suuri herkkuni. Niitä ostan joskus ruokakaupastani muutaman itselleni lounaaksi (siippani ei voi syödä minkäänlaisia vesieläviä). Olen itsekin niitä joskus tehnyt, mutta en saa niitä pysymään kasassa niin hyvin kuin ravintolassa tai kaupasta ostetut, mutta maussa ei suuria eroja ole ollut. Hassuinta kai on, että kotonakin syön niitä puikoilla, haarukka on noille herkkupaloille liian proosallinen. Onneksi ei kotona kuitenkaan tartte könöttää hankalasti lattiatasossa ja ihmetellä, miten siitä pääsee ylös:-D.

Herkusta, oli se sitten suolaista tai makeaa, menee hohto, jos sitä syö alvariinsa, ei tunnu enää missään. Juuri poikkeuksellisen tapahtuman fiilis on se kuin nostaa herkuttelun nautintoa. Tuo minunkin hummerini, jota siis kerran vuodessa saan, on poikkeama toiseen laitaan jokapäiväisessä, hyvin vaatimattomassa kotiruokaruokalistassani, ja siksi aina suuri kohokohta (kuten tietysti koko reissurupeama poikani perheen po. lomapaikassa). Kun vielä pienet ovat täpinöissään jo aamusta lähtien tuosta mummun hummerin valinnasta, niin minunkin onneni on korkeassa Ceessä.

Tuostapa tulikin mieleeni tämä nykynuorten (tai ainakin nuorempien) polvi. Alkaa tuntua siltä, että vaatimukset vain kasvavat. Heillä kun esim. ravintolaillallinen, hohtokeilaus kuohiksen kera, itsensähemmotteluilta tai muu erikoistapahtuma alkaa olla jo viikottainen tapahtuma. Kuinka sellainen jonkun ajan päästä sitten enää voi tuntua miltään, kun po. tilaisuuksia on vähän väliä, joten onkin etsittävä uusia toikkoja. Olen huomannut, että etenkin nuoret naiset suorastaan vaativat tätä vähintäänkin viikottaista kohokohtaa, "muuten ei jaksa normaaleja arkirutiineita" (suora lainaus erään nuoren naisen suusta). Käyn silloin tällöin FB:ssa lukemassa sukulaistyttöjen kuulumisia, ja siellä törmään joka kerta näihin hemmottelu- ja nautiskelukertomuksiin. Mutta ajathan ovat muuttuneet sitten meikäläisen nuoruuden. Löysän rahan määrä on myös kasvanut monilla, miksi sitä ei sitten käyttäisi omaksi hyväkseen.

a mummu kirjoitti:

Aurora, minäkin pidän todella paljon valkosipulietanoista. Olin jo reilusti nelikymppinen niitä ensimmäisen kerran - ja vahingossa - syödessäni. Olin työkavereiden kanssa työmatkalla Pariisissa. Sillä aikaa kun käväisin ravintolan naistenhuoneessa olivat muut (kaikki jo kokeneita Pariisin kävijöitä ja etanan syöjiä) tehneet jo ruokatilauksen, samalla minullekin alkupaloksi noita etanoita. Meinasin vallan kauhistua, mutta en mennyt peruuttamaan tilausta omalta osaltani. Ja kun nuo nilviäset sitten tuotiin eteeni, niin kyllä siinä nieleskelin jonkin aikaa, kunnes rohkaistuin ja salavihkaa naapurin toimintaa katsellen metsästin elukan kotilostaan haarukkaan ja suuhun. Ja voi, miten hyvää se olikin! Valkosipulilla kyllä suuri osuus tuosta nautinnosta.

Sushi on toinen suuri herkkuni. Niitä ostan joskus ruokakaupastani muutaman itselleni lounaaksi (siippani ei voi syödä minkäänlaisia vesieläviä). Olen itsekin niitä joskus tehnyt, mutta en saa niitä pysymään kasassa niin hyvin kuin ravintolassa tai kaupasta ostetut, mutta maussa ei suuria eroja ole ollut. Hassuinta kai on, että kotonakin syön niitä puikoilla, haarukka on noille herkkupaloille liian proosallinen. Onneksi ei kotona kuitenkaan tartte könöttää hankalasti lattiatasossa ja ihmetellä, miten siitä pääsee ylös:-D.

Herkusta, oli se sitten suolaista tai makeaa, menee hohto, jos sitä syö alvariinsa, ei tunnu enää missään. Juuri poikkeuksellisen tapahtuman fiilis on se kuin nostaa herkuttelun nautintoa. Tuo minunkin hummerini, jota siis kerran vuodessa saan, on poikkeama toiseen laitaan jokapäiväisessä, hyvin vaatimattomassa kotiruokaruokalistassani, ja siksi aina suuri kohokohta (kuten tietysti koko reissurupeama poikani perheen po. lomapaikassa). Kun vielä pienet ovat täpinöissään jo aamusta lähtien tuosta mummun hummerin valinnasta, niin minunkin onneni on korkeassa Ceessä.

Tuostapa tulikin mieleeni tämä nykynuorten (tai ainakin nuorempien) polvi. Alkaa tuntua siltä, että vaatimukset vain kasvavat. Heillä kun esim. ravintolaillallinen, hohtokeilaus kuohiksen kera, itsensähemmotteluilta tai muu erikoistapahtuma alkaa olla jo viikottainen tapahtuma. Kuinka sellainen jonkun ajan päästä sitten enää voi tuntua miltään, kun po. tilaisuuksia on vähän väliä, joten onkin etsittävä uusia toikkoja. Olen huomannut, että etenkin nuoret naiset suorastaan vaativat tätä vähintäänkin viikottaista kohokohtaa, "muuten ei jaksa normaaleja arkirutiineita" (suora lainaus erään nuoren naisen suusta). Käyn silloin tällöin FB:ssa lukemassa sukulaistyttöjen kuulumisia, ja siellä törmään joka kerta näihin hemmottelu- ja nautiskelukertomuksiin. Mutta ajathan ovat muuttuneet sitten meikäläisen nuoruuden. Löysän rahan määrä on myös kasvanut monilla, miksi sitä ei sitten käyttäisi omaksi hyväkseen.

Lue lisää

Juuri tuollaisia hohtokeilausjuttuja ja vastaavia minunkin sukulaiseni levittelevät FB:ssä. Koko Facebook onkin omiaan elämän hauskojen ja kevyiden puolten esittelyyn. Kuka nyt kymmenistä tai sadoista puolitutuista koostuvalle tykkäämisseurapiirilleen mitään synkkiä tunnustuksia tekisi.

Tyttäreni naureskeli Aasiassa töissä olevasta serkustaan, että aina se S istuu kuvissa kaljalla milloin minkin maan auringonpaisteessa. Varmaan samalla tavalla S puolestaan ajattelee, että onpas serkkulikalla hauskaa olla melomassa tuolla ison joen tyrskyissä.

Kuitenkin aurinkokaljat ja tyrskymelonnat ovat vain murto-osa näiden nuorehkojen ihmisten elämää. Kilpailu raaoilla työmarkkinoilla on todellista elämää eikä sitä Facebook-kavereille mainosteta, oikean elämän kovuuden jokainen tietää omalla kohdallaan muutenkin.

Facebook on henkireikä, myös minulle joka mielelläni luen nuorempien sukulaisteni kuulumisista ja katselen heidän laittamiaan kuvia. Ilman Facebookia en tietäisi vaikkapa tämän S:n elämästä yhtään mitään, oman lapsenikaan elämästä en läheskään yhtä paljon. Ennen sanottiin että Nokia is connecting people. Kai se sitä tekee edelleen mutta vahvana kilpailijana on Facebook. (Nyt tuli mainos...)

Sivuhuomautus Mrs. A:lle.
En ihmettele kenenkään kalliita makuja, saati että epäilisin sinun mässäilevän ympäri vuoden, kerron vain, että kuhafile tääl meittin puotis panee kiertämään sen kalatiskin. Se on periaatejuttu. Vaikka lihaa syönkin, niin kierrän myös sisäfileet. Vaikka olis ehkä joskus varaakin, niin siitä huolimati en osta. Viimeisin heräteostos oli jokin kallis leikeostos erääksi 80- luvun jouluaatoksi. Lapset kysyivät, että mitäs vahtaan, kun lappasivat leikettä lautaselle. Minulle miellyttävämpää on syödä peruselintarpeista tehtyjä muunnoksia.
PS. ensimmäinen työpäivä pitkiin aikoihin, milloin kaipasin pitkähihaista paitaa. Syksy on minunkin vuodenaikani.

E.Arantes kirjoitti:

Sivuhuomautus Mrs. A:lle.
En ihmettele kenenkään kalliita makuja, saati että epäilisin sinun mässäilevän ympäri vuoden, kerron vain, että kuhafile tääl meittin puotis panee kiertämään sen kalatiskin. Se on periaatejuttu. Vaikka lihaa syönkin, niin kierrän myös sisäfileet. Vaikka olis ehkä joskus varaakin, niin siitä huolimati en osta. Viimeisin heräteostos oli jokin kallis leikeostos erääksi 80- luvun jouluaatoksi. Lapset kysyivät, että mitäs vahtaan, kun lappasivat leikettä lautaselle. Minulle miellyttävämpää on syödä peruselintarpeista tehtyjä muunnoksia.
PS. ensimmäinen työpäivä pitkiin aikoihin, milloin kaipasin pitkähihaista paitaa. Syksy on minunkin vuodenaikani.

Lue lisää

"Peruselintarpeista tehtyjä muunnoksia", mitähän ne ovat? No juu, eipä meidänkään kyökin leikkuulaudalla ole kokonaista sisäfilettä näkynyt, kaikenlaista muuta ruhonosaa kylläkin. Possusta lapaa ja kyljyksiä, naudasta pihviä ja paahtopaistia. Enää ei niitäkään paitsi jos on vieraita, eli aniharvoin. Keittolihaa ei ainakaan meidän lähikaupoista saa, vaikka joskus tekisi mieli kunnon vanhanajan lihasoppaa.

Nuoruudessani hienointa mitä tiedettiin oli wienerleike sitruunaviipaleen, anjoviksen ja kaprismarjan kera. Miksei myös metsästäjänleike, johon kuului sienikastike. Nämä kaksi olivat tyypillisiä ravintolaruokia. Kotona tehtiin illanistujaisiin lämpimiä voileipiä. Oopperavoileivässä oli pihvin päällä kananmuna, kappelivoileivässä pihvin paikalla kinkkuviipale. Hienot nimet oli opittu ravintoloiden ruokalistoilta.

Kasviksia ei ennen käytetty yhtä monipuolisesti kuin nykyään. Ne vähät "rehut" olivat siinä lautasen reunalla, muutama viipale suolakurkkua tai punajuurta ja pakollinen salaatinlehti. Tomaatteja ja tuorekurkkua ei syöty ympäri vuoden kuten nykyään. Erilliset salaattipöydätkin tulivat ravintolohin ja ruokaloihin vasta joskus 80-luvulla. Näin muistelen.

Aurora kirjoitti:

"Peruselintarpeista tehtyjä muunnoksia", mitähän ne ovat? No juu, eipä meidänkään kyökin leikkuulaudalla ole kokonaista sisäfilettä näkynyt, kaikenlaista muuta ruhonosaa kylläkin. Possusta lapaa ja kyljyksiä, naudasta pihviä ja paahtopaistia. Enää ei niitäkään paitsi jos on vieraita, eli aniharvoin. Keittolihaa ei ainakaan meidän lähikaupoista saa, vaikka joskus tekisi mieli kunnon vanhanajan lihasoppaa.

Nuoruudessani hienointa mitä tiedettiin oli wienerleike sitruunaviipaleen, anjoviksen ja kaprismarjan kera. Miksei myös metsästäjänleike, johon kuului sienikastike. Nämä kaksi olivat tyypillisiä ravintolaruokia. Kotona tehtiin illanistujaisiin lämpimiä voileipiä. Oopperavoileivässä oli pihvin päällä kananmuna, kappelivoileivässä pihvin paikalla kinkkuviipale. Hienot nimet oli opittu ravintoloiden ruokalistoilta.

Kasviksia ei ennen käytetty yhtä monipuolisesti kuin nykyään. Ne vähät "rehut" olivat siinä lautasen reunalla, muutama viipale suolakurkkua tai punajuurta ja pakollinen salaatinlehti. Tomaatteja ja tuorekurkkua ei syöty ympäri vuoden kuten nykyään. Erilliset salaattipöydätkin tulivat ravintolohin ja ruokaloihin vasta joskus 80-luvulla. Näin muistelen.

Lue lisää

Täsmennän vähän. Oli täysin väärin kirjoittaa sana peruselintarvike.
Kyllä lähinnä katson itse nykyään pelkästään kilohintaa, hintaa yleensä, ja silloin esim. liha on jauhelihaa tai broileria. Vain erikoistarjouksista sitten saatan joskus jotain muuta ostaa, mutta äärimmäisen harvoin. Samoin käyttäydyn kalan suhteen silloin kun ostan, ainoastaan tarjouksessa olevaa allaskasvatettua ja siinäkin syynä kilohinta. Tällainen käytös on juurtunut aika syvälle minuun ja yksi tärkeimmistä syistä on vastalause kaupan hinnoittelulle. Myös ihan pelkkä inho avata kaupan ovia vaivaa usein.
Joskus käymme ulkona syömässä, älyttömän harvoin. Muutaman kerran olen istunut tilaamatta itselleni yhtään mitään. En pidä ravintolahinnoistakaan enkä ilmapiiristä.
Kunhan tästä jossain vaiheessa hinaamme luumme tuonne ulkomaille, niin sielläkin tulen käyttäytymään samoin. Mikään, minkä miellän tavalla tai toisella vastenmieliseksi itselleni (esim. herkutteluhalu jollain poikkeuksellisella ruoalla) jää tilaamatta. Tiedän, että jotain minulta jää kyllä kokematta, mutta jääräpäisyys on niin syvällä.
Muistan entiset lihatiskit ja esimerkiksi sisäelimiä ja kieltä sai kohtuuhintaan. Nyt niitä ei ainakaan pikkukaupoissa näy. Lihakeittolihaa joskus ja sekin "liian kallista". Eli tilalle on tullut jauhelihakeitto.
Vihannekset ovat lautasella lisääntyneet, mutta talvi tekee edelleen minulle niidenkin suhteen käyttökynnyksen. Ei saastuttavasti pitkältä rahdattua, mutta ei myös kalliisti Suomessa kasvatettua. Joten melkein ilman vihanneksia joudun talven olemaan. Toisaalta kiinnostaa esimerkiksi mahdollisuudet itse kuivattaa (tai pakastaa) tiettyjä luonnon vihanneksia.
Oikeastaan minun ei pitäisi kirjoittaa mitään näistä ruokajutuista, sillä niihin liittyy liiaksi kaikkea muuta henkilökohtaista "taisteluani", yhteiskunnallista kapinaakin, ainakin napinaa. Jo pelkkä kaupassa käynti joskus ällöttää. Kaupoissa on nykyään liiaksi kaikenvärisiä erilaisia purnukoita minulle. Joku ehkä sanoisi, että tarjonta on lisääntynyt. Itse koen kaupan hyllyt poistyöntävinä ryökkiöinä ja tulevana talvena toteutankin joitain omia päättömiä juttujani ja ainakin koetan tehdä "taistelustani" vaihtelevalla menestyksellä jatkumoa. Mutta minun lihani on heikko ja aina kuitenkin sorrun ... äsh.

E.Arantes kirjoitti:

Täsmennän vähän. Oli täysin väärin kirjoittaa sana peruselintarvike.
Kyllä lähinnä katson itse nykyään pelkästään kilohintaa, hintaa yleensä, ja silloin esim. liha on jauhelihaa tai broileria. Vain erikoistarjouksista sitten saatan joskus jotain muuta ostaa, mutta äärimmäisen harvoin. Samoin käyttäydyn kalan suhteen silloin kun ostan, ainoastaan tarjouksessa olevaa allaskasvatettua ja siinäkin syynä kilohinta. Tällainen käytös on juurtunut aika syvälle minuun ja yksi tärkeimmistä syistä on vastalause kaupan hinnoittelulle. Myös ihan pelkkä inho avata kaupan ovia vaivaa usein.
Joskus käymme ulkona syömässä, älyttömän harvoin. Muutaman kerran olen istunut tilaamatta itselleni yhtään mitään. En pidä ravintolahinnoistakaan enkä ilmapiiristä.
Kunhan tästä jossain vaiheessa hinaamme luumme tuonne ulkomaille, niin sielläkin tulen käyttäytymään samoin. Mikään, minkä miellän tavalla tai toisella vastenmieliseksi itselleni (esim. herkutteluhalu jollain poikkeuksellisella ruoalla) jää tilaamatta. Tiedän, että jotain minulta jää kyllä kokematta, mutta jääräpäisyys on niin syvällä.
Muistan entiset lihatiskit ja esimerkiksi sisäelimiä ja kieltä sai kohtuuhintaan. Nyt niitä ei ainakaan pikkukaupoissa näy. Lihakeittolihaa joskus ja sekin "liian kallista". Eli tilalle on tullut jauhelihakeitto.
Vihannekset ovat lautasella lisääntyneet, mutta talvi tekee edelleen minulle niidenkin suhteen käyttökynnyksen. Ei saastuttavasti pitkältä rahdattua, mutta ei myös kalliisti Suomessa kasvatettua. Joten melkein ilman vihanneksia joudun talven olemaan. Toisaalta kiinnostaa esimerkiksi mahdollisuudet itse kuivattaa (tai pakastaa) tiettyjä luonnon vihanneksia.
Oikeastaan minun ei pitäisi kirjoittaa mitään näistä ruokajutuista, sillä niihin liittyy liiaksi kaikkea muuta henkilökohtaista "taisteluani", yhteiskunnallista kapinaakin, ainakin napinaa. Jo pelkkä kaupassa käynti joskus ällöttää. Kaupoissa on nykyään liiaksi kaikenvärisiä erilaisia purnukoita minulle. Joku ehkä sanoisi, että tarjonta on lisääntynyt. Itse koen kaupan hyllyt poistyöntävinä ryökkiöinä ja tulevana talvena toteutankin joitain omia päättömiä juttujani ja ainakin koetan tehdä "taistelustani" vaihtelevalla menestyksellä jatkumoa. Mutta minun lihani on heikko ja aina kuitenkin sorrun ... äsh.

Lue lisää

Minulla on yksi tuttu ikäiseni nainen, jonka elämäntehtävänä ilmeisesti on juosta hintojen perässä. Hän kävelee vaikka kaksi kilometriä jyrkkää ylämäkeä saadakseen hedelmiä tarjoushintaan. Jos mainitsen ostaneeni sitä tai tätä ruokatarviketta, hän muistuttaa, että olisin saanut samaa sieltä ja sieltä HALVEMMALLA.

Jotenkin tuollainen pikkutarkkuus kismittää tällaista pieneläjää, jonka päivittäiskauppakulut eivät missään tapauksessa nouse yli kolmensadan kuussa, vaikka summaan sisältyvät jo eläimen ruoat, vessapaperit, shampoot ja saunakaljatkin. Kun pitää kirjanpitoa menoistaan, tietää mihin milloinkin voi tuhlata jonkun ylimääräisen euron.

Yksi mistä en tingi ovat marjat. Niitä syön ympäri vuoden, kesällä tuoreita, talvella pakastettuina. Mustaviinimarjapussi maksaa pakkasessa alle euron, puolukka vähän päälle. Eilen oli lähikaupassani pitkästä aikaa kaalikääryleitä. Voi että ne maistuvat puolukan kanssa! Syön marjat sellaisinaan, ilman sokeria. Mustaherukoita syön esim. viilin päällä, pehmikkeenä rippunen inkivääriä.

Tyttäreni lähettelee kuvia nykyisen kotiseutunsa satumaisista marjasadoista. Lakkoja on maa siellä korvessa keltaisenaan. Keltaisia ovat myös kantarellit, joita kasvaa ihan kotipihan laidassa liki "aarikaupalla". Luonnonantimien runsauden vastapainoksi sikäläisten ruokakauppojen hinnat ovat osittain korkeammat kuin täällä etelässä, koska kuljetusmatkat ovat pitempiä. Myös ostosmatkat ovat niin pitkiä, että jokaista unohtunutta hiivaa ei palata heti takaisin ostamaan.

Ihan kiva Arantes että puhut ruoka-asioistasi sinäkin, etten ole täällä ainoa ruoasta höpöttäjä.



.

E.Arantes kirjoitti:

Täsmennän vähän. Oli täysin väärin kirjoittaa sana peruselintarvike.
Kyllä lähinnä katson itse nykyään pelkästään kilohintaa, hintaa yleensä, ja silloin esim. liha on jauhelihaa tai broileria. Vain erikoistarjouksista sitten saatan joskus jotain muuta ostaa, mutta äärimmäisen harvoin. Samoin käyttäydyn kalan suhteen silloin kun ostan, ainoastaan tarjouksessa olevaa allaskasvatettua ja siinäkin syynä kilohinta. Tällainen käytös on juurtunut aika syvälle minuun ja yksi tärkeimmistä syistä on vastalause kaupan hinnoittelulle. Myös ihan pelkkä inho avata kaupan ovia vaivaa usein.
Joskus käymme ulkona syömässä, älyttömän harvoin. Muutaman kerran olen istunut tilaamatta itselleni yhtään mitään. En pidä ravintolahinnoistakaan enkä ilmapiiristä.
Kunhan tästä jossain vaiheessa hinaamme luumme tuonne ulkomaille, niin sielläkin tulen käyttäytymään samoin. Mikään, minkä miellän tavalla tai toisella vastenmieliseksi itselleni (esim. herkutteluhalu jollain poikkeuksellisella ruoalla) jää tilaamatta. Tiedän, että jotain minulta jää kyllä kokematta, mutta jääräpäisyys on niin syvällä.
Muistan entiset lihatiskit ja esimerkiksi sisäelimiä ja kieltä sai kohtuuhintaan. Nyt niitä ei ainakaan pikkukaupoissa näy. Lihakeittolihaa joskus ja sekin "liian kallista". Eli tilalle on tullut jauhelihakeitto.
Vihannekset ovat lautasella lisääntyneet, mutta talvi tekee edelleen minulle niidenkin suhteen käyttökynnyksen. Ei saastuttavasti pitkältä rahdattua, mutta ei myös kalliisti Suomessa kasvatettua. Joten melkein ilman vihanneksia joudun talven olemaan. Toisaalta kiinnostaa esimerkiksi mahdollisuudet itse kuivattaa (tai pakastaa) tiettyjä luonnon vihanneksia.
Oikeastaan minun ei pitäisi kirjoittaa mitään näistä ruokajutuista, sillä niihin liittyy liiaksi kaikkea muuta henkilökohtaista "taisteluani", yhteiskunnallista kapinaakin, ainakin napinaa. Jo pelkkä kaupassa käynti joskus ällöttää. Kaupoissa on nykyään liiaksi kaikenvärisiä erilaisia purnukoita minulle. Joku ehkä sanoisi, että tarjonta on lisääntynyt. Itse koen kaupan hyllyt poistyöntävinä ryökkiöinä ja tulevana talvena toteutankin joitain omia päättömiä juttujani ja ainakin koetan tehdä "taistelustani" vaihtelevalla menestyksellä jatkumoa. Mutta minun lihani on heikko ja aina kuitenkin sorrun ... äsh.

Lue lisää

Huomenta vaan kaikille tänä kylmänä aamuna - mutta lämpimästi toivotettuna!

"Muutaman kerran olen istunut tilaamatta itselleni yhtään mitään."

Minulle tuli tuosta taas mieleeni ruokailu tuolla Kreikassa. Näillä nuorilla oli nälkä vähän väliä ja istahdimme useinkin johonkin katuravintolaan ja ainakin jotain pientä he myös halusivat syödä. Minä en yksinkertaisesti jaksanut syödä yhtenään ja niinpä tilasin vain jonkun kivennäisveden, mutta joka paikassa se lautanen ja aterimet katettiin myös minulle ja annokset olivat aina niin suuret, että niistä kahdesta riitti meille neljälle. Tämä pieni poikakin sanoi aina kun nämä värikkäät annokset tuotiin pöytään että "Oho"!

FriituSu - en voi muuta sanoa, kuin hieno kirjoitus!

Vaikka alkuun tarkoituksesi oli hieman moittia tuota "roskapöntön" täyttäjää, niin loppujen lopuksi - teit päivän hyvän työn kuuntelemalla tuota vanhaa miestä. Nyt tiedät hänestä jo aika paljon ja ymmärrät.

Luulen, että monen elämä tulisi paljon helpommaksi elää, jos löytyisi kuuntelijoita heidän elämäntarinoilleen.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

FriituSu - en voi muuta sanoa, kuin hieno kirjoitus!

Vaikka alkuun tarkoituksesi oli hieman moittia tuota "roskapöntön" täyttäjää, niin loppujen lopuksi - teit päivän hyvän työn kuuntelemalla tuota vanhaa miestä. Nyt tiedät hänestä jo aika paljon ja ymmärrät.

Luulen, että monen elämä tulisi paljon helpommaksi elää, jos löytyisi kuuntelijoita heidän elämäntarinoilleen.

Lue lisää

Niinhän se on Rapu; miten usein sitä kulkee ohi, jopa vuosikausia, eikä tiedä toisestaan mitään. Täytyy tulla jokin erikoinen sattuma, että puhetta alkaa syntyä.
Kerroin tästä eilen illalla tyttärelleni, joka on kotisairaanhoitaja ja kulkee työkseen vanhojen ihmisten luona. Hän sanoi, että vanhoilla ihmisillä on niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa. On vaan niin ikävästi, että ei hoitajilla ole usein aikaa kuunnella, koska työ on mitoitettu minuutilleen, miten kauan kenenkin luona SAA viipyä, sairaudesta riippuen.
Mutta kerron nyt toisen; mikä sattui myös eilen samasella kauppareissullani. Kuljin puiston läpi takaisin ja edessäni meni, koiraa taluttaen vanhus, nainen, 91 v. (tiedän sen entuudestaan). Hänellä oli nyt "uusi koira" talutettavana. Hänellä oli aikaisemmin mäyris, vanha ja sairas. Tämä oli hyvin vilkkaan näköinen jokin sekarotu, terrieriä ainakin osittain, pieni kuitenkin. Mummon koirat ovat erään huolintaliikkeen omistajan, joka tuo koiransa päiväksi tämän vanhan naisen hoitoon. Hän ei ole kuitenkaan mitään sukua.
No niin, kysyin tältä mummolta, jonka tunnen jo entuudestaan, että "onkos nyt uusi talutettava, näyttää olevan aika kova vetämään". Tämä vanha ihminen on hyvin selväjärkinen ja muistaa asiat aivan tarkkaan. Hänen junaonnettomuudessa kuolleen tyttärensä mies asui aikaisemmin alakerrassani, mutta kuoli myös pari vuotta sitten sokeritaudin aiheuttamaan munuaistautiin; kävi kolmesti viikossa dialyysissä. Tämä anoppi kävi päivittäin vielä hoitamassa vävyyään ja teki hänelle vielä puutarhassakin, terassin edessä pihatöitä.
Mummo kertoi, että se huolintaliikkeen pariskunta on tuonut tämän uuden koiran jostain ulkomailta ehkä Espanjasta, jossa se oli katukoirana. Edellinen mäyris on kuollut sairauteen. Sitten hän kertoi, että pari viikkoa sitten hän oli sairaalassa pari päivää; oli saanut shokin, kun hänen asuntoonsa murtauduttiin, tai ei murtauduttu vaan hän oli aukaissut ovensa, YÖLLÄ, kun ovikelloa soitettiin kiivaasti ja ovipuhelimessa oli hätäinen miehen ääni, että "pitäisi tulla tarkistamaan putket, kun talossa on putkivuoto ja vettä tulee; heidän pitäisi panna hanat kiinni". Tässä kaduilla on ollut vuoden verran kanavointitöitä ja ilmanmuuta mummo sitten hädissään oletti jotenkin, että putkien rikkoutuminen liittyy näihin putkitöihin.
Kaksi miestä tuli asuntoon ja tyhjensivät kaikki mummon laatikot, ottivat rahat, joita mummo sanoi aina olevan "jonkin verran" pahan päivän varalta, niinkuin vanhoilla ihmisillä yleensä on "sukan varressa" ja paperit ym. arvoesineet. Putkista eivät tietenkään välittäneetkään, nehän olisikin ollut vaikeampi ottaa mukaan.
Mummo sai shokin, mutta sai jotenkin soitettua poliisille. Hänen poikansa tuli niin pian kuin kerkesi ja mummo piti viedä sairaalaan. Poika oli sanonut, että väliäkö muusta, kunhan eivät tehneet mummolle mitään pahaa.
Että tämä tässä viittauksena tuolla edellä kerrottuihin ovikellon soittelijoihin. Se on täällä sama juttu, että ei saa aukaista, mutta osaako sitä aina miettiä, kun roistot keksii jonkun hyvin todelta tuntuvan syyn tulla asuntoon. Ei niistä keinot lopu.

FriiiiituS kirjoitti:

Niinhän se on Rapu; miten usein sitä kulkee ohi, jopa vuosikausia, eikä tiedä toisestaan mitään. Täytyy tulla jokin erikoinen sattuma, että puhetta alkaa syntyä.
Kerroin tästä eilen illalla tyttärelleni, joka on kotisairaanhoitaja ja kulkee työkseen vanhojen ihmisten luona. Hän sanoi, että vanhoilla ihmisillä on niin paljon mielenkiintoista kerrottavaa. On vaan niin ikävästi, että ei hoitajilla ole usein aikaa kuunnella, koska työ on mitoitettu minuutilleen, miten kauan kenenkin luona SAA viipyä, sairaudesta riippuen.
Mutta kerron nyt toisen; mikä sattui myös eilen samasella kauppareissullani. Kuljin puiston läpi takaisin ja edessäni meni, koiraa taluttaen vanhus, nainen, 91 v. (tiedän sen entuudestaan). Hänellä oli nyt "uusi koira" talutettavana. Hänellä oli aikaisemmin mäyris, vanha ja sairas. Tämä oli hyvin vilkkaan näköinen jokin sekarotu, terrieriä ainakin osittain, pieni kuitenkin. Mummon koirat ovat erään huolintaliikkeen omistajan, joka tuo koiransa päiväksi tämän vanhan naisen hoitoon. Hän ei ole kuitenkaan mitään sukua.
No niin, kysyin tältä mummolta, jonka tunnen jo entuudestaan, että "onkos nyt uusi talutettava, näyttää olevan aika kova vetämään". Tämä vanha ihminen on hyvin selväjärkinen ja muistaa asiat aivan tarkkaan. Hänen junaonnettomuudessa kuolleen tyttärensä mies asui aikaisemmin alakerrassani, mutta kuoli myös pari vuotta sitten sokeritaudin aiheuttamaan munuaistautiin; kävi kolmesti viikossa dialyysissä. Tämä anoppi kävi päivittäin vielä hoitamassa vävyyään ja teki hänelle vielä puutarhassakin, terassin edessä pihatöitä.
Mummo kertoi, että se huolintaliikkeen pariskunta on tuonut tämän uuden koiran jostain ulkomailta ehkä Espanjasta, jossa se oli katukoirana. Edellinen mäyris on kuollut sairauteen. Sitten hän kertoi, että pari viikkoa sitten hän oli sairaalassa pari päivää; oli saanut shokin, kun hänen asuntoonsa murtauduttiin, tai ei murtauduttu vaan hän oli aukaissut ovensa, YÖLLÄ, kun ovikelloa soitettiin kiivaasti ja ovipuhelimessa oli hätäinen miehen ääni, että "pitäisi tulla tarkistamaan putket, kun talossa on putkivuoto ja vettä tulee; heidän pitäisi panna hanat kiinni". Tässä kaduilla on ollut vuoden verran kanavointitöitä ja ilmanmuuta mummo sitten hädissään oletti jotenkin, että putkien rikkoutuminen liittyy näihin putkitöihin.
Kaksi miestä tuli asuntoon ja tyhjensivät kaikki mummon laatikot, ottivat rahat, joita mummo sanoi aina olevan "jonkin verran" pahan päivän varalta, niinkuin vanhoilla ihmisillä yleensä on "sukan varressa" ja paperit ym. arvoesineet. Putkista eivät tietenkään välittäneetkään, nehän olisikin ollut vaikeampi ottaa mukaan.
Mummo sai shokin, mutta sai jotenkin soitettua poliisille. Hänen poikansa tuli niin pian kuin kerkesi ja mummo piti viedä sairaalaan. Poika oli sanonut, että väliäkö muusta, kunhan eivät tehneet mummolle mitään pahaa.
Että tämä tässä viittauksena tuolla edellä kerrottuihin ovikellon soittelijoihin. Se on täällä sama juttu, että ei saa aukaista, mutta osaako sitä aina miettiä, kun roistot keksii jonkun hyvin todelta tuntuvan syyn tulla asuntoon. Ei niistä keinot lopu.

Lue lisää

Näin se on! Elämä on kovaa joskus. Onneksi kuitenkin tälläkin mummolla oli poika ja toivottavasti poliisi siellä on tehokas ja saa nuo ryökäleet kiinni. Ymmärrän kyllä, että hän avasi oven, kun oli noinkin paljon yhtäläisyyksiä, sehän osoittaa vain sen, että tällä rouvalla "järki" pelaa. Fiksu poikakin hänellä oli!

Minä juttelin tänään erään tässä taloyhtiössä asuvan rouvan kanssa ja kysyin häneltä näistä "väliovitarkastajista" jotka liikkuivat täällä ja hän sanoi, ettei avannut ovea niille, kun näki niiden soittelevan ovikelloja. Minä avasin, en älynnyt katsoa keittiön ikkunastakaan kuka soittaa. En ole vielä oppinut!

Luulen, että sinä juttelet nyt jatkossakin tämän vanhan herran kanssa myöskin ja näin hänkin saa jotain virikettä elämäänsä!

Minä tilasin itselleni äsken Ruotsin risteilyn "virikkeeksi", mutta en tiedä saanko ketään kaveriksi mukaan, mutta minä osaan mennä kyllä yksinkin.

Riitu, kysyit hohtokeilauksesta. Se on keilausta, mutta samalla viihdettä. Keilahalli on valaistu värivaloilla, jotka tuovat, ainakin minulle, mieleen menneiden vuosikymmenten discohallit. Musiikki soi, virvokkeita tarjoillaan ja tunnelma on sadunomainen. Keilapalloja on erikokoisia vauvasta vaariin ja totisen kilpailemisen tilalla on hauskanpito. Hohtokeilaus sopii työporukoiden rentoutumisiltaan ja vaikka nuorison synttäriohjelmaksi.

Claudia, kuinka ollakaan, olen jo vuosia sitten ostanut Juhani Siljon pienen runokirjan Jännitetty jousi.

Friitulle: tämän vanhan miehen tarinahan on paljolti samanlainen kuin apellani. Ei tosin joutunut sodassa vangiksi, kirjoitti sodan aikana ylioppilaaksi ja kävi ruk:n, valmistui sodan jälkeen insinööriksi (ei DI:ksi) ja on nuuka, ei paljon roskia tule, puolittaa talouspaperin palankin ja pyyhkii sillä suunsa varmaan viikon.

Calvados kirjoitti:

Claudia, kuinka ollakaan, olen jo vuosia sitten ostanut Juhani Siljon pienen runokirjan Jännitetty jousi.

Friitulle: tämän vanhan miehen tarinahan on paljolti samanlainen kuin apellani. Ei tosin joutunut sodassa vangiksi, kirjoitti sodan aikana ylioppilaaksi ja kävi ruk:n, valmistui sodan jälkeen insinööriksi (ei DI:ksi) ja on nuuka, ei paljon roskia tule, puolittaa talouspaperin palankin ja pyyhkii sillä suunsa varmaan viikon.

Lue lisää

On hianoa että sinnä olet ostanut suomiloaista korkeaa runoutstaidetta. Runoillija Siljon runoudessa oli korkeiden ilmapiirien jäätäävää kylmyyttä, hänen tahtomnsa olikuin sininen teräs. Vaik nimesi viitaa ulkomaiden viinoihin cavlados, , olet lähistöllä suomi metsien huminaa ja siten viomma todeta suomalaisen proosa /( -runosus -taiteessa laatua, joka on kestävää, jota iaka ei kykene vanhentmmaan.

Kaiki AFaisbookit vain johdatavat tänne lissäää ulkomalaisia!

Arvoisa Se ja Se; olet suomalaisen runouden ja proosan asiantuntija, etkä osaa vielä kuitenkaan lukea selvää tekstiä. Enkö kirjoittanut, miksi tuo saksalaismies oli Karjalassa?
Jätä tuo turha löpinä ja kirjoita kunnolla. Please.

Pyytää RiiiiituS kirjoitti:

Arvoisa Se ja Se; olet suomalaisen runouden ja proosan asiantuntija, etkä osaa vielä kuitenkaan lukea selvää tekstiä. Enkö kirjoittanut, miksi tuo saksalaismies oli Karjalassa?
Jätä tuo turha löpinä ja kirjoita kunnolla. Please.

Lue lisää

Meidän viereisessä talossa asuu iäkäs nainen, joka myös siivoaa tuon talomme edessä olevan nurmikon, mikäli nuoret jättävät sinne olut- tai siideritölkkejä taikka niiden pahvipakkauksia. Nuoret joskus pitävät piknikkiä tuossa nurmikolla ja pelailevat pallopelejä. Tänä kesänä tosin vähemmän kun ei ole juuri helteitä ollut. Nurmikon toisella puolella on myös pieni roskis, meidän taloyhtiömme roskakatos on lukittu aina, sinne pääsee vain avaimilla. On meillä sisäpihalla oven vieressä pieni roskis. Kerran tämä nainen meni torumaan nuorisoa näiden melutessa ja nuoret huutelivat hänelle hävyttömyyksiä.

Calvados kirjoitti:

Meidän viereisessä talossa asuu iäkäs nainen, joka myös siivoaa tuon talomme edessä olevan nurmikon, mikäli nuoret jättävät sinne olut- tai siideritölkkejä taikka niiden pahvipakkauksia. Nuoret joskus pitävät piknikkiä tuossa nurmikolla ja pelailevat pallopelejä. Tänä kesänä tosin vähemmän kun ei ole juuri helteitä ollut. Nurmikon toisella puolella on myös pieni roskis, meidän taloyhtiömme roskakatos on lukittu aina, sinne pääsee vain avaimilla. On meillä sisäpihalla oven vieressä pieni roskis. Kerran tämä nainen meni torumaan nuorisoa näiden melutessa ja nuoret huutelivat hänelle hävyttömyyksiä.

Lue lisää

Luin tänään hösäristä, että urkuri Cameron Carpenter suuttui Lahden Sibeliustalossa kun urut alkoivat reistaamaan kesken hänen soittamaansa Vallankumousetydiä. Kiinnostuin ja kuuntelin sen tuubista ja oli todella hieno. Kuuntelin myös hänen soittamanaan toggatan ja fuugan. Kyllä urut tuntuvat olevan vaikea soitin soittaa, siinä kun on jaloillekin monenlaisia polkimia ja käsille monessa kerroksessa/rivissä näppäimiä.

Calvados kirjoitti:

Meidän viereisessä talossa asuu iäkäs nainen, joka myös siivoaa tuon talomme edessä olevan nurmikon, mikäli nuoret jättävät sinne olut- tai siideritölkkejä taikka niiden pahvipakkauksia. Nuoret joskus pitävät piknikkiä tuossa nurmikolla ja pelailevat pallopelejä. Tänä kesänä tosin vähemmän kun ei ole juuri helteitä ollut. Nurmikon toisella puolella on myös pieni roskis, meidän taloyhtiömme roskakatos on lukittu aina, sinne pääsee vain avaimilla. On meillä sisäpihalla oven vieressä pieni roskis. Kerran tämä nainen meni torumaan nuorisoa näiden melutessa ja nuoret huutelivat hänelle hävyttömyyksiä.

Lue lisää

Tämä on se ikuinen aihe; miten nykyään ei osata käyttää roskapönttöjä.
Nimenomaan nuoret. Kyllä minuakin suututtaa tuossa puiston läpi mennessä, että vaikka siinä on useampikin roskapönttö tien varrella, niin ei. Roskat eivät jostain syystä osu niihin. Usein noukin "puhtaammat" paperiroskat sormenpäihini ja kiikutan lähimpään roskikseen.
En nouki kuitenkaan ajotieltä roskia, niinkuin tämä vanhus, josta edellä puhuin.
Tänään oli IS:n sivulla otsikko, että Suomalaisuuden seura tj. oli kovin äkeissään olympiahopena voittajan Tuulin juhlista, joissa Suomen lippua oli kohdeltu epäasiallisesti. Luin niitä kommentteja, joita uutisen jatkoksi oli kirjoitettu. Minusta jokseenkin pöyristyttäviä monet kommentit; että " mitä yhdestä rätistä" ja muuta vastaavaa. "älkää olko niin tiukkapipoja, eikö saisi juhlia, hankkikaa elämä" ja muuta unisono. Ilmeisesti nuorien lukijoiden kommentteja. Katsoin sitä kuvaa; näytti siltä, että lippu oli revennyt, ainakin siihen oli töherretty jotain pisaa. Voi hyvä tavaton, se on tätä nykymentaliteettia, millään ei ole mitään arvoa. Ja meillekun opetettiin, että Suomen lippua ei saa missään vaiheessa laskea maahan. Nyt siitä on tehty lähes luutturätti.

Se ukko oli varmasti vankina Venäjän Karjalassa, ei Suomen puolella. Vaikka mistä sen tietää. Silloin oli vankileirejä molemmin puolin rajaa ja ihmisiä vainottiin kaikkialla.

Synkät ajat kirjoitti:

Se ukko oli varmasti vankina Venäjän Karjalassa, ei Suomen puolella. Vaikka mistä sen tietää. Silloin oli vankileirejä molemmin puolin rajaa ja ihmisiä vainottiin kaikkialla.

Lue lisää

Näyttää olevan lukutaito hakusessa joillakin; kirjoitin mielestäni ihan selkokielellä, että tämä vanhus "oli ollut venäläisten vankileirillä Karjalassa". Siis sodan jälkeen vuosina
1944-1949, kunnes pääsi muitten vankien kanssa takaisin Saksaan. Kaikki eivät ole palanneet vieläkään. Jotkut jäivätkin sinne vapaasta tahdosta sitten ja menivät siellä naimisiinkin, kertoi tämä vanhus. Monille paluu kotimaahan oli karvas kokemus, kun kotona ennen sotaa vihitty vaimo, olikin mennyt naimisiin uuden miehen kanssa ja oli jo lapsiakin saanut. Sotaan vangiksi jäänyt oli julistettu jo kuolleeksi. Näin ei tälle ko. miehelle ollut käynyt, sillä hän oli juuri kahdeksantoista vuonna 1942 ja päässyt koulusta, kun Führer tarvitsi lisää Kanonenfutter.

FriituOraperä kirjoitti:

Näyttää olevan lukutaito hakusessa joillakin; kirjoitin mielestäni ihan selkokielellä, että tämä vanhus "oli ollut venäläisten vankileirillä Karjalassa". Siis sodan jälkeen vuosina
1944-1949, kunnes pääsi muitten vankien kanssa takaisin Saksaan. Kaikki eivät ole palanneet vieläkään. Jotkut jäivätkin sinne vapaasta tahdosta sitten ja menivät siellä naimisiinkin, kertoi tämä vanhus. Monille paluu kotimaahan oli karvas kokemus, kun kotona ennen sotaa vihitty vaimo, olikin mennyt naimisiin uuden miehen kanssa ja oli jo lapsiakin saanut. Sotaan vangiksi jäänyt oli julistettu jo kuolleeksi. Näin ei tälle ko. miehelle ollut käynyt, sillä hän oli juuri kahdeksantoista vuonna 1942 ja päässyt koulusta, kun Führer tarvitsi lisää Kanonenfutter.

Lue lisää

Kysy Friitu siltä vanhukselta, että oliko vankileirillä -44 silloisessa Suomen Karjalassa; Ruskealassa Kangaslammen kylässä. Siis ns. välirauhan aikana. Meidän pihApelloilla vankileirillä oli myös saksalaisia vankeja. - Yksi saksalainen nuori vanki LÖYDETTIIN kARJALAAN MENTYÄMME puuhun sidottuna lähimetsässä, KUOLLEENA TIETENKIN PYSTYYN. Murrosikäinen Erkki-veljeni uteliaisuuttaan kaivoi vainajan housun taskuista papereita, kukkaron. Ja siellä oli saksalaiset paperit ja valokuvat. Kyseleppä enemmänkin siltä mieheltä. Jos oli suutarin opin käynyt. Tai taiteilija/ maalari ja muistan ne vangit, jotka olivat tutumpia. Ja sain luvan olla heille ystävä. Jospa hän on yksi heistä. Kerro terveisiiä. Minä annoin heille leipää essuni taskuissa.. Ja heille keitettiin hevosen lihasta jotain kummalle haisevaa hernekeittoa suuressa muuripadasa. Ja välillä taas ruoskittiin eli kidutettiin, etteivät kARKAA..

Olen kertonut siitä leiristä useita kertoja näillä elämäketjuilla, mutta on aika mielenkiintoinen, jos hän on yksi niistä vangeista, Purkivat piikkilankaesteitä...Kakkivat pellolla, tai riukuhuussissa...ei ollut pönttöjä riittävästi. Kuten askettäin pönttökeskusteluissamme täällä on ihan romanttisesti ja ei mitenkään ikävällä tavalla ilmaistuina nekään luonnolliset toimitukset. Hyviä kevennyksiä vaan. Tähän elämän kovuuteen.

Inkeri kirjoitti:

Kysy Friitu siltä vanhukselta, että oliko vankileirillä -44 silloisessa Suomen Karjalassa; Ruskealassa Kangaslammen kylässä. Siis ns. välirauhan aikana. Meidän pihApelloilla vankileirillä oli myös saksalaisia vankeja. - Yksi saksalainen nuori vanki LÖYDETTIIN kARJALAAN MENTYÄMME puuhun sidottuna lähimetsässä, KUOLLEENA TIETENKIN PYSTYYN. Murrosikäinen Erkki-veljeni uteliaisuuttaan kaivoi vainajan housun taskuista papereita, kukkaron. Ja siellä oli saksalaiset paperit ja valokuvat. Kyseleppä enemmänkin siltä mieheltä. Jos oli suutarin opin käynyt. Tai taiteilija/ maalari ja muistan ne vangit, jotka olivat tutumpia. Ja sain luvan olla heille ystävä. Jospa hän on yksi heistä. Kerro terveisiiä. Minä annoin heille leipää essuni taskuissa.. Ja heille keitettiin hevosen lihasta jotain kummalle haisevaa hernekeittoa suuressa muuripadasa. Ja välillä taas ruoskittiin eli kidutettiin, etteivät kARKAA..

Olen kertonut siitä leiristä useita kertoja näillä elämäketjuilla, mutta on aika mielenkiintoinen, jos hän on yksi niistä vangeista, Purkivat piikkilankaesteitä...Kakkivat pellolla, tai riukuhuussissa...ei ollut pönttöjä riittävästi. Kuten askettäin pönttökeskusteluissamme täällä on ihan romanttisesti ja ei mitenkään ikävällä tavalla ilmaistuina nekään luonnolliset toimitukset. Hyviä kevennyksiä vaan. Tähän elämän kovuuteen.

Lue lisää

Jos saan vielä jatkaa omaan kirjoitukseen, äskeiseen ja aijemmin kirjoitettuun, Että mitä lähinna tarkoitin " huoraamis-sanallani " Taisitte monista miinuksista - päätellen ymmärtää sen liian keskinkertaisen yksinkertaisesti. Anteeksi. Siis kovin yksiselitteisen väärin. Siksi tahtoisin oikaista, että karjalaiseen kielenkäyttöön kuului, ainakin mm harvapuheisella vanhimmalla veljelläni, sellainen juropuhetyyli, eli kun hän tatkoitti asioita, joita ei hänen mielestään puhuttu suoraan, vaan hipaisten ja kierretellen ja viittaillen jotenkin - pääsemättä ikinä selville, mihin asialla pyrittin: niin hän sanoi sitä " huoraamiseksi" Ei missään tapauksessa ollut kysymys seksuaalisista asioista...ei sinnepäinkään. Kuten nykyisin ehkä täälläkin näytte ymmärtäneen kirjoitukseni ehkäpä? Anteeksi.

Siis tarkoitin muuta, kuin mitään intiimiä tahi seksuaalisesti moraalitonta käytöstä - NO oikeastaan - miksikäs ei sitäkin. Esimerkiksi jos toistaa, jahkaa, tekee asioita välittämättä niistä sydämessään aidosti ajattelematta todella ja vakavasti koskaan. Eli ei ole itsensä kanssakaan samaa mieltä, kuin mitä tekee ja puhuu muille Jos siis on kylmä ja kova: jopa sydämetön. Eikö se ole silloin vähän kuin itse elämällä falskailemista; h...a - Kai hyvät ihmiset ymmärrätte tämän. Uskon niin. Miinustakaa minut vaikka maanrakoon noilla miinusmerkkeillä. En tästään voi ne enempää mieleiseksenne tulla.

Inkeri kirjoitti:

Jos saan vielä jatkaa omaan kirjoitukseen, äskeiseen ja aijemmin kirjoitettuun, Että mitä lähinna tarkoitin " huoraamis-sanallani " Taisitte monista miinuksista - päätellen ymmärtää sen liian keskinkertaisen yksinkertaisesti. Anteeksi. Siis kovin yksiselitteisen väärin. Siksi tahtoisin oikaista, että karjalaiseen kielenkäyttöön kuului, ainakin mm harvapuheisella vanhimmalla veljelläni, sellainen juropuhetyyli, eli kun hän tatkoitti asioita, joita ei hänen mielestään puhuttu suoraan, vaan hipaisten ja kierretellen ja viittaillen jotenkin - pääsemättä ikinä selville, mihin asialla pyrittin: niin hän sanoi sitä " huoraamiseksi" Ei missään tapauksessa ollut kysymys seksuaalisista asioista...ei sinnepäinkään. Kuten nykyisin ehkä täälläkin näytte ymmärtäneen kirjoitukseni ehkäpä? Anteeksi.

Siis tarkoitin muuta, kuin mitään intiimiä tahi seksuaalisesti moraalitonta käytöstä - NO oikeastaan - miksikäs ei sitäkin. Esimerkiksi jos toistaa, jahkaa, tekee asioita välittämättä niistä sydämessään aidosti ajattelematta todella ja vakavasti koskaan. Eli ei ole itsensä kanssakaan samaa mieltä, kuin mitä tekee ja puhuu muille Jos siis on kylmä ja kova: jopa sydämetön. Eikö se ole silloin vähän kuin itse elämällä falskailemista; h...a - Kai hyvät ihmiset ymmärrätte tämän. Uskon niin. Miinustakaa minut vaikka maanrakoon noilla miinusmerkkeillä. En tästään voi ne enempää mieleiseksenne tulla.

Lue lisää

Inkeri on aivan oikeassa, tottakai. Huorata-verbillä on monia muitakin merkityksiä kuin itsensä seksuaalinen myyminen. Mikä hyvänsä muukin itsensä myyminen, kuten aatteensa tai uskontonsa rahasta pettäminen tai ammattitaitonsa antaminen eettisesti kyseenalaiseen käyttöön, vaikkapa keltaisen lehdistön palvelemiseen, ovat nykykielessä huoraamista.

Vankileirikuvauksesta sanoisin, että täällä on vain yksi kirjoittaja joka tuntee sodanajan todellisuutta Suomessa ja Karjalassa. En ymmärrä, miksi siitäkin kuvauksesta nyt pitäisi vetää hernettä nenäänsä. Tosi mikä tosi.

Huussijutut ovat mukavaa kevennystä, ja eipä täällä sen jalompia aiheita näytä tarjolla olevankaan.

Aurora kirjoitti:

Inkeri on aivan oikeassa, tottakai. Huorata-verbillä on monia muitakin merkityksiä kuin itsensä seksuaalinen myyminen. Mikä hyvänsä muukin itsensä myyminen, kuten aatteensa tai uskontonsa rahasta pettäminen tai ammattitaitonsa antaminen eettisesti kyseenalaiseen käyttöön, vaikkapa keltaisen lehdistön palvelemiseen, ovat nykykielessä huoraamista.

Vankileirikuvauksesta sanoisin, että täällä on vain yksi kirjoittaja joka tuntee sodanajan todellisuutta Suomessa ja Karjalassa. En ymmärrä, miksi siitäkin kuvauksesta nyt pitäisi vetää hernettä nenäänsä. Tosi mikä tosi.

Huussijutut ovat mukavaa kevennystä, ja eipä täällä sen jalompia aiheita näytä tarjolla olevankaan.

Lue lisää

No; snteeksi sitten kaikki, minä kun en ymmärrä kaikkia nykyisiä käytännössä käytettyjä suomalaisa ilmaisuja. En vain ymmärrä, ketä Inkeri tällä huomautuksellaan "huoruudesta" tarkoitti.
Kukas on vetänyt herneitä nenäänsä vankileirimuisteloista????

Aurora kirjoitti:

Inkeri on aivan oikeassa, tottakai. Huorata-verbillä on monia muitakin merkityksiä kuin itsensä seksuaalinen myyminen. Mikä hyvänsä muukin itsensä myyminen, kuten aatteensa tai uskontonsa rahasta pettäminen tai ammattitaitonsa antaminen eettisesti kyseenalaiseen käyttöön, vaikkapa keltaisen lehdistön palvelemiseen, ovat nykykielessä huoraamista.

Vankileirikuvauksesta sanoisin, että täällä on vain yksi kirjoittaja joka tuntee sodanajan todellisuutta Suomessa ja Karjalassa. En ymmärrä, miksi siitäkin kuvauksesta nyt pitäisi vetää hernettä nenäänsä. Tosi mikä tosi.

Huussijutut ovat mukavaa kevennystä, ja eipä täällä sen jalompia aiheita näytä tarjolla olevankaan.

Lue lisää

Aurora, kun oma syntymäaika ja -paikka, ovat itsekullakin pysyvät asiat. Ei ole kun jatkaa elämän matkaa, siltä alkamalta.

Vuotena -33 Karjalassa, lienen kirkaissut savusaunan lautehilla ilosta ja innostuksesta, että synnyin juuri mieluisimpaan vuoden aikaan: SYKSYYN.

Saunan lautehista; hyvää syksyn värikylläistä jatkoa, toivotan Aurora...kelle kelepovaa.

Inkeri kirjoitti:

Aurora, kun oma syntymäaika ja -paikka, ovat itsekullakin pysyvät asiat. Ei ole kun jatkaa elämän matkaa, siltä alkamalta.

Vuotena -33 Karjalassa, lienen kirkaissut savusaunan lautehilla ilosta ja innostuksesta, että synnyin juuri mieluisimpaan vuoden aikaan: SYKSYYN.

Saunan lautehista; hyvää syksyn värikylläistä jatkoa, toivotan Aurora...kelle kelepovaa.

Lue lisää

Kelepovaa hyvinnii, kiitos samoin, Inkeri. Katsoin kartasta, että nykyisin Karjalan tasavaltaan kuuluva Ruskeala on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Joensuun radasta, jota pitkin kolkuttelin pari viikkoa sitten matkalla tytärtä katsomaan. Kyllähän sinä välirauhan aikana olit jo iso tyttö, joten muistat tuon sekasortoisen ajan aivan omakohtaisina kokemuksina.

Minä taas synnyin seitsemän vuotta myöhemmin ja päinvastaisella puolella Suomea, Pohjanmaalla, jonne äiti oli lähtenyt evakkoon Helsingistä talvisodan alettua. Minulla on tallella kolmevuotiaan mielikuva sukulaistalomme rengistä, harmaankalpeasta miehestä joka katseli meitä lapsia ystävällisesti, mutta ei puhunut sanaakaan suomea.

Sen miehen myöhemmästä kohtalosta en tiedä. Todennäköisesti hänet palautettiin Venäjälle ja rankaistiin vangiksi joutumisesta. Olettaisin että nuo muutamat vuodet pohjalaistalon renkinä olivat hänelle elämän rauhallisinta aikaa sodan syttymisen jälkeen. Muistan että tuota hiljaista miestä kohdeltiin kuin oman talon väkeä. Mitään näkyvää vartiointiakaan ei tietääkseni ollut ja minne hän sieltä olisi mennytkään.

Huomenta kelle se minun huomiseni nyt ikinä kelpaakin!. Heti rupesi hyrräämään, suorastaan kuplimaan, kun luin Arantesin terävästi analyyttisen kuvauksen kotomaamme koko kuvasta, jossa naama nokisena istutaan hiilivaunussa keskieurooppalaisen keskielämän kiitäessä moottorijunalla suoraan parempaan tulevaisuuteen.

Matkatekkoon, matkantekkoon, juna vislas jo poes Kouvolasta, hiilenpölyt noamasta ja mustikkaan! Jos ei muuhun niin virolaiseen pensasmustikkaan marketin kojulle.

EAlta olisin kysynyt, että lähtikö poikasi vielä mielellään keski-eurooppaan takaisin?
Juu, kyllä täällä annetaan ulkomaalaisille yhtäläiset mahdollisuudet päästä eteenpäin elämässä, jos he kerran ovat tulleet tänne jäädäkseen. Ovathan he tämän maan asukkaita ja usein kansalaisiakin tai sellaiseksi haluavia. Kaikkien etu on, että heitä ei jätetä yksin eikä syrjitä opinnoissa. Jokaisesta itsestään riippuu, miten ottaa tarjoukset ja avun vastaan. Voi, voi; oikeastaan ei täällä enää kiinnitetä mitään huomiota siihen, minkä värinen joku on ja mistä hän tulee. Yhteinen kieli on kaiken a ja o, mikä aukaisee portit vaikka mihin mahdollisuuksiin.

UsuRiitus kirjoitti:

EAlta olisin kysynyt, että lähtikö poikasi vielä mielellään keski-eurooppaan takaisin?
Juu, kyllä täällä annetaan ulkomaalaisille yhtäläiset mahdollisuudet päästä eteenpäin elämässä, jos he kerran ovat tulleet tänne jäädäkseen. Ovathan he tämän maan asukkaita ja usein kansalaisiakin tai sellaiseksi haluavia. Kaikkien etu on, että heitä ei jätetä yksin eikä syrjitä opinnoissa. Jokaisesta itsestään riippuu, miten ottaa tarjoukset ja avun vastaan. Voi, voi; oikeastaan ei täällä enää kiinnitetä mitään huomiota siihen, minkä värinen joku on ja mistä hän tulee. Yhteinen kieli on kaiken a ja o, mikä aukaisee portit vaikka mihin mahdollisuuksiin.

Lue lisää

Kyllä poika reippaana sinne takaisin tuli (kätki hyvin pienen koti-ikävän). Saisi siellä mahdollisuuden opiskella pari vuotta yliopistossa ja samaan aikaan tehdä osa-aikaista työtä. Käy kuitenkin Suomessa ensin loppuun sen, minkä on aloittanut ja varmaan miettivät tyttökaverinsa kanssa ankarasti, mitä tehdä. Tyttökaveri alkoi pari vuotta sitten sairaanhoitajakoulutuksen ja kovasti suunnittelee saksan kielen opiskelun aloittamista. Mun tulis kyllä ikävä, ei voi mitään, jos pois muuttaisivat, mutta kannustan tottakait. No sitten saisin kyllä erinomaisen aiheen käydä kauan toivomallani Keski-Euroopan reissulla, ja reilulla sellaisella, ei millään viikon piipahduksella.

Miten niin ties missä vaunuissa? härkävaunut, vankileirit ja kaikki koko Karjalan - Muistot ja puistot täällä jotenkin kummasti miunkii iloksi tahdotko painajaisuninasi ikään kuin, kerrata uudestaan ja uudestaan?

Pakosti tässä alkaa jopa sieltä kaukaa käsin sua vähän jo ymmärtää.

Pensasmustikoissa on se hyvä puoli, että niitä on helppo napsia suuhunsa ihan paljaaltaan. Tavallinen mustikka menee nopeasti möyhyksi. Kuka sen tietää, vaikka suomalaisten mustikoiden päälle siellä metsässä joku olisi kusaissut, ihminen tai eläin. Pensasmustikat on helppo siivilässä huuhtoa, eivätkä ne muussaannu. Ei kaiken muunkaan ruoan puhtaudesta voi mennä takuuseen, useimmat tarvikkeet tuodaan epäilyttävän kaukaa ja "ties missä vaunuissa".

Voi voi, tänne tuodaan puolalaisia omeniakin. Ne ovat oikein hyviä. Kotimaisia omppuja en ostakaan, en periaattessa maksa neljää euroa kilolta semmosesta tavarasta, jota omakotiasukkaat kärräävät tonneittain kaatopaikalle.

Aurora kirjoitti:

Pensasmustikoissa on se hyvä puoli, että niitä on helppo napsia suuhunsa ihan paljaaltaan. Tavallinen mustikka menee nopeasti möyhyksi. Kuka sen tietää, vaikka suomalaisten mustikoiden päälle siellä metsässä joku olisi kusaissut, ihminen tai eläin. Pensasmustikat on helppo siivilässä huuhtoa, eivätkä ne muussaannu. Ei kaiken muunkaan ruoan puhtaudesta voi mennä takuuseen, useimmat tarvikkeet tuodaan epäilyttävän kaukaa ja "ties missä vaunuissa".

Voi voi, tänne tuodaan puolalaisia omeniakin. Ne ovat oikein hyviä. Kotimaisia omppuja en ostakaan, en periaattessa maksa neljää euroa kilolta semmosesta tavarasta, jota omakotiasukkaat kärräävät tonneittain kaatopaikalle.

Lue lisää

Kyllä täytyy joskus maistaa pensasmustikkaa ja varmaan se on paikkansa ansainnut marjojen joukossa. Näinhän on käynyt jo ajat sitten mansikankin, emme kutsukaan sitä enää puutarhamansikaksi.
Yksi mainio marjapensas voisi kaupungeissa olla tuo marja-aronia. Monen kerrostalon pihalle ja puistoihin saisi jokaiselle poimittavaksi melko maukkaan ja satoisan marjan. Ihmettelen suuresti, miksei kaupunki ole satsannut näihin kaikille poimittaviksi tarkoitettuihin mahdollisuuksiin. Väitän, että se loisi myös melkoista imagoa valtakunnan rajojen ulkopuolellekin.
PS. joskus siellä asuessamme ja hyvänä omenavuotena keräsin tien varteen isoon pyykkikoriin maahan tippuneita omenia, kolhiutumattomia, ja kirjoitin kylttiin jotain sellaista, että 'ottakaapa matkaevääksi'. Näin sain ihmiset rohkaistumaan ja hyvin kelpasivat melbat (erinomaisen mehukas lajike) ja valkeat kuulaat. Minua hävetti heittää hyviä omenia kompostiin ja myös näin maksoin omenavaras-aikaisia velkojani. Hymiö, mutta kyllä maar oli jännää aikaa.

E.Arantes kirjoitti:

Kyllä täytyy joskus maistaa pensasmustikkaa ja varmaan se on paikkansa ansainnut marjojen joukossa. Näinhän on käynyt jo ajat sitten mansikankin, emme kutsukaan sitä enää puutarhamansikaksi.
Yksi mainio marjapensas voisi kaupungeissa olla tuo marja-aronia. Monen kerrostalon pihalle ja puistoihin saisi jokaiselle poimittavaksi melko maukkaan ja satoisan marjan. Ihmettelen suuresti, miksei kaupunki ole satsannut näihin kaikille poimittaviksi tarkoitettuihin mahdollisuuksiin. Väitän, että se loisi myös melkoista imagoa valtakunnan rajojen ulkopuolellekin.
PS. joskus siellä asuessamme ja hyvänä omenavuotena keräsin tien varteen isoon pyykkikoriin maahan tippuneita omenia, kolhiutumattomia, ja kirjoitin kylttiin jotain sellaista, että 'ottakaapa matkaevääksi'. Näin sain ihmiset rohkaistumaan ja hyvin kelpasivat melbat (erinomaisen mehukas lajike) ja valkeat kuulaat. Minua hävetti heittää hyviä omenia kompostiin ja myös näin maksoin omenavaras-aikaisia velkojani. Hymiö, mutta kyllä maar oli jännää aikaa.

Lue lisää

Täytyypä mennä vaanimaan tuonne lähistön omakotialueelle, josko löytyisi pudokkaita tai peräti tarjolle asetettuja marjakoreja. Vanhalla rouvalla, jota käyn tiistaisin katsomassa on muutamia omenapuita, ehkä häneltäkin saisin jos vain kehtaisin kysyä. Edelleen kuitenkin ihmettelen, mikä tai kuka estää omppujen yksinkertaisen myynnin puutarhasta kuluttajalle. Syksyisin täällä on elojuhlat juuri tuolla omenoita pursuavan omakotialueen keskellä, mutta ensimmäistäkään omenaa ei ole myynnissä, pelkkää kirpputoria ja muuta krääsää. Yksityinen myynti ei liene siis sallittua. Antaa ilmaiseksi saa, mutta ei saa myydä. Myyjän pitäisi olla rekisteröitynyt omenanviljelijä, jotta voisi toimia yrityksenä. Jotain tuommoista byrokratiaa uumoilen. Selitäpä A jos tiedät.

Aurora kirjoitti:

Täytyypä mennä vaanimaan tuonne lähistön omakotialueelle, josko löytyisi pudokkaita tai peräti tarjolle asetettuja marjakoreja. Vanhalla rouvalla, jota käyn tiistaisin katsomassa on muutamia omenapuita, ehkä häneltäkin saisin jos vain kehtaisin kysyä. Edelleen kuitenkin ihmettelen, mikä tai kuka estää omppujen yksinkertaisen myynnin puutarhasta kuluttajalle. Syksyisin täällä on elojuhlat juuri tuolla omenoita pursuavan omakotialueen keskellä, mutta ensimmäistäkään omenaa ei ole myynnissä, pelkkää kirpputoria ja muuta krääsää. Yksityinen myynti ei liene siis sallittua. Antaa ilmaiseksi saa, mutta ei saa myydä. Myyjän pitäisi olla rekisteröitynyt omenanviljelijä, jotta voisi toimia yrityksenä. Jotain tuommoista byrokratiaa uumoilen. Selitäpä A jos tiedät.

Lue lisää

Korjaus: tarjolle asetettuja omenakoreja.

Aurora kirjoitti:

Täytyypä mennä vaanimaan tuonne lähistön omakotialueelle, josko löytyisi pudokkaita tai peräti tarjolle asetettuja marjakoreja. Vanhalla rouvalla, jota käyn tiistaisin katsomassa on muutamia omenapuita, ehkä häneltäkin saisin jos vain kehtaisin kysyä. Edelleen kuitenkin ihmettelen, mikä tai kuka estää omppujen yksinkertaisen myynnin puutarhasta kuluttajalle. Syksyisin täällä on elojuhlat juuri tuolla omenoita pursuavan omakotialueen keskellä, mutta ensimmäistäkään omenaa ei ole myynnissä, pelkkää kirpputoria ja muuta krääsää. Yksityinen myynti ei liene siis sallittua. Antaa ilmaiseksi saa, mutta ei saa myydä. Myyjän pitäisi olla rekisteröitynyt omenanviljelijä, jotta voisi toimia yrityksenä. Jotain tuommoista byrokratiaa uumoilen. Selitäpä A jos tiedät.

Lue lisää

Tuosta myymisestä. Kait se on meillä tämä omenankasvattajan (eli ammatinharjoittajan) suojaaminen yksi syy. Tuo on tietysti pikku juttu, ja tuskin vähentäisi ammatinharjoittajan tienistejä, mutta tavallaan ymmärrän sen siitä syystä, että varsinainen ammatinharjoittaja maksaa myös kaikki ne velvoitteensa. Mutta kannattaa kysyä siltä tutulta ja vaikka sitten vie mennessään joku tiistai jonkun pienen jutun, minkä tietää olevan hänelle mieluinen. Tiedän, kysyminen on näissäkin asioissa vaikeaa.
Minulle ei kyllä pälkähtänyt päähän edes pyytää mitään, hyötykäyttöönhän ne menivät ja mitään kuluja ei niistä minulle syntynyt, päinvastoin säästin kärräämisen kompostiin. Eikä kyltistä huolimatta monikaan kehdannut jostain syystä ottaa korista omenoita. Sekin on kummaa. Asia olisi toinen, jos joku tulisi kysymään perunannoston aikaan, että saako tulla poimimaan. Silloin kyllä sanoisin jonkun kilohinnan, vaikka en virallinen viljelijä olekaan. Kerran tuntematon vanhempi nainen kolkutti ovea jouluaattona ja hänellä oli tuomisinaan kauhia määrä itse tehtyjä karjalanpiirakoita. Olin aivan käkenä ja minun oli erittäin vaikea ottaa niitä vastaan. Luontohan ne omenat oli kasvattanut, en minä.

Aurora kirjoitti:

Täytyypä mennä vaanimaan tuonne lähistön omakotialueelle, josko löytyisi pudokkaita tai peräti tarjolle asetettuja marjakoreja. Vanhalla rouvalla, jota käyn tiistaisin katsomassa on muutamia omenapuita, ehkä häneltäkin saisin jos vain kehtaisin kysyä. Edelleen kuitenkin ihmettelen, mikä tai kuka estää omppujen yksinkertaisen myynnin puutarhasta kuluttajalle. Syksyisin täällä on elojuhlat juuri tuolla omenoita pursuavan omakotialueen keskellä, mutta ensimmäistäkään omenaa ei ole myynnissä, pelkkää kirpputoria ja muuta krääsää. Yksityinen myynti ei liene siis sallittua. Antaa ilmaiseksi saa, mutta ei saa myydä. Myyjän pitäisi olla rekisteröitynyt omenanviljelijä, jotta voisi toimia yrityksenä. Jotain tuommoista byrokratiaa uumoilen. Selitäpä A jos tiedät.

Lue lisää

Miksi et kehtaa kysyä, Aurora? Jos et suoraan, niin sitten mutkan kautta vaikkapa, että
"miten sinä jaksatkin syödä noin paljon omenia, kun puissa kasvaa. Onhan ne terveellisiä" tjs.
Täällä suurkaupunkissa on paljon omakotialueita, koko kaupunki on oikeastaan omakotialuetta, jos lasketaan pois ihan ydinkaupunki. Kaupunkihan on rakentunut pikkuhiljaa vuosisatojen kuluessa siten, että vanhaan kaupunkiin on liitetty ympäristön kyliä toinen toisensa perään. Sen mukaan on myös kaupunginosat nimitetty, vanhan kylän nimellä. Että täällä on valtavasti omenia, ja hyvin monilla on kyltti portilla, että "tulkaa keräämään omenia ilmaiseksi". Taloissa asuu usein joku vanhuspariskunta tai yksinkin, eikä kerää itse enää omenia. Olemme usein aikaisemmin, kun lapsetkin olivat vielä kotona, keränneet näin talven omenat.
Nykyisin ostan omenat marketista, tai torilta, kohtuullisen halvalla ja vain tämän seudun kasvattajilta. Altes Land tässä lähellä Elben rannalla on Euroopan suurin omenan tuottaja.

E.Arantes kirjoitti:

Tuosta myymisestä. Kait se on meillä tämä omenankasvattajan (eli ammatinharjoittajan) suojaaminen yksi syy. Tuo on tietysti pikku juttu, ja tuskin vähentäisi ammatinharjoittajan tienistejä, mutta tavallaan ymmärrän sen siitä syystä, että varsinainen ammatinharjoittaja maksaa myös kaikki ne velvoitteensa. Mutta kannattaa kysyä siltä tutulta ja vaikka sitten vie mennessään joku tiistai jonkun pienen jutun, minkä tietää olevan hänelle mieluinen. Tiedän, kysyminen on näissäkin asioissa vaikeaa.
Minulle ei kyllä pälkähtänyt päähän edes pyytää mitään, hyötykäyttöönhän ne menivät ja mitään kuluja ei niistä minulle syntynyt, päinvastoin säästin kärräämisen kompostiin. Eikä kyltistä huolimatta monikaan kehdannut jostain syystä ottaa korista omenoita. Sekin on kummaa. Asia olisi toinen, jos joku tulisi kysymään perunannoston aikaan, että saako tulla poimimaan. Silloin kyllä sanoisin jonkun kilohinnan, vaikka en virallinen viljelijä olekaan. Kerran tuntematon vanhempi nainen kolkutti ovea jouluaattona ja hänellä oli tuomisinaan kauhia määrä itse tehtyjä karjalanpiirakoita. Olin aivan käkenä ja minun oli erittäin vaikea ottaa niitä vastaan. Luontohan ne omenat oli kasvattanut, en minä.

Lue lisää

Yli 90-vuotias ystäväni, se parin omenapuun omistaja, ei varmaan tule ajatelleeksi, että tarjoaisi minulle omenoita. Meillä järjestöni vapaaehtoisilla taas on sellainen sääntö, että emme saa pyytää mitään vastineeksi palveluistamme. Vanha rouva arvostaa käyntejäni ja voi olla, että hän tuntisi nöyryyttävänsä minua, jos antaisi luvan poimia omenoita. Itse hän lähes liikuntakyvyttömänä ei poimimiseen kykene. Minä taas en tiedä, millainen sopimus hänellä on sukulaistensa kanssa omenien poimimisesta.

Nämä kehtaamisasiat ovat aika hassuja juttuja. Toinen ei kehtaa tarjota eikä toinen kehtaa pyytää. No, viime syksynä ratkaisin ongelman niin, että lähtiessäni sieppasin puun alta muutaman ompun noin puolihuolimattomasti. Enempää omppuja en tarvitsekaan. En suinkaan ajattele, että ilmaisista ompuista tekisin mehua tai hilloa. Silloinhan menisin oikean omenatarhurin luokse ihan rahalla niitä ostamaan.



, vaan palveluksemme on ilmaista. Kyllä me muuten "lahjomme" toisiamme. Minua on aina hyvä kahvipöytä odottamassa ja itse käyn hänelle kaupassa ja vien joitain aikakauslehtiä. Kuten Arantes sanoit, me suomalaiset olemme huonoja "kehtaamaan". Minun on hirveän vaikea pyytää mitään toisilta. Kai sitä jotenkin pelkää, että jää kiitollisuudenvelkaan.

Aurora kirjoitti:

Yli 90-vuotias ystäväni, se parin omenapuun omistaja, ei varmaan tule ajatelleeksi, että tarjoaisi minulle omenoita. Meillä järjestöni vapaaehtoisilla taas on sellainen sääntö, että emme saa pyytää mitään vastineeksi palveluistamme. Vanha rouva arvostaa käyntejäni ja voi olla, että hän tuntisi nöyryyttävänsä minua, jos antaisi luvan poimia omenoita. Itse hän lähes liikuntakyvyttömänä ei poimimiseen kykene. Minä taas en tiedä, millainen sopimus hänellä on sukulaistensa kanssa omenien poimimisesta.

Nämä kehtaamisasiat ovat aika hassuja juttuja. Toinen ei kehtaa tarjota eikä toinen kehtaa pyytää. No, viime syksynä ratkaisin ongelman niin, että lähtiessäni sieppasin puun alta muutaman ompun noin puolihuolimattomasti. Enempää omppuja en tarvitsekaan. En suinkaan ajattele, että ilmaisista ompuista tekisin mehua tai hilloa. Silloinhan menisin oikean omenatarhurin luokse ihan rahalla niitä ostamaan.



, vaan palveluksemme on ilmaista. Kyllä me muuten "lahjomme" toisiamme. Minua on aina hyvä kahvipöytä odottamassa ja itse käyn hänelle kaupassa ja vien joitain aikakauslehtiä. Kuten Arantes sanoit, me suomalaiset olemme huonoja "kehtaamaan". Minun on hirveän vaikea pyytää mitään toisilta. Kai sitä jotenkin pelkää, että jää kiitollisuudenvelkaan.

Lue lisää

Mulla on kyllä nyt jotain vikaa järjessä tai silmissä, aina tule liikaa harjoitustekstejä. No väliäkö hällä. Tuostakin viimeinen kappale joutaa pois.

Ajatuksissani en huomannut mainita, etta Jaire loydettiin kuolleena kotoaan kylpyammeesta sydankohtauksen saaneena hengettomyyden tilassa.

zz kirjoitti:

Ajatuksissani en huomannut mainita, etta Jaire loydettiin kuolleena kotoaan kylpyammeesta sydankohtauksen saaneena hengettomyyden tilassa.

Ystävämme saivat siis itselleen mahdollisimman Armoitetun kuoleman: Eivät kuolleet hitaasti... Mutta tietenkin - muuten liian varhain.

Kiitos ZZ, Musiikkivideostaan ja tokihan - Muutenkin.

Perjantaita kaikille; kyllähän se niin on, että kotiin on niin helppo jäädä, kun on eläkkeellä. Minäkin lasken tarkkaan. onko pakko lähteä jonnekkin. Ja suoritan sitten useammat "pakolliset" käynnit ja asioinnit samalla reissulla. Tanssi ei valitettavasti kuulu niihin. En kyllä ikipäivinä yksin minnekkään tanssipaikkaan menisikään, eikä minulla ole sellaisia ystäviä(ttäriä), joita saisi mukaan. No, twistaan silloin tällöin omiksi tarpeikseni kotona. Ei ole orkesteria siinä silmäpeliä pitämässä, parempi niin.
Tuolla ylempänä puhuttiin uniapneasta ja kirjoitin jotain, että "mikäs sen helpompi kuolema, kuin kuolla sänkyynsä". Nyt eilen tuli sellainen suru-uutinen, että täällä asuva tuttavani, aktiivinen siirtokunnan vapaaehtoinen, on juuri tällä tavalla nukahtanut. Ikä vasta 63. Täysi yllätys meille kaikille.

RiiituSu kirjoitti:

Perjantaita kaikille; kyllähän se niin on, että kotiin on niin helppo jäädä, kun on eläkkeellä. Minäkin lasken tarkkaan. onko pakko lähteä jonnekkin. Ja suoritan sitten useammat "pakolliset" käynnit ja asioinnit samalla reissulla. Tanssi ei valitettavasti kuulu niihin. En kyllä ikipäivinä yksin minnekkään tanssipaikkaan menisikään, eikä minulla ole sellaisia ystäviä(ttäriä), joita saisi mukaan. No, twistaan silloin tällöin omiksi tarpeikseni kotona. Ei ole orkesteria siinä silmäpeliä pitämässä, parempi niin.
Tuolla ylempänä puhuttiin uniapneasta ja kirjoitin jotain, että "mikäs sen helpompi kuolema, kuin kuolla sänkyynsä". Nyt eilen tuli sellainen suru-uutinen, että täällä asuva tuttavani, aktiivinen siirtokunnan vapaaehtoinen, on juuri tällä tavalla nukahtanut. Ikä vasta 63. Täysi yllätys meille kaikille.

Lue lisää

Riiitu Su, nuorena menin yksinkin tanssimaan, en menisi nykyään yksin, vaikka sattuisin olemaan sinkku. Yksi tuttuni kyllä kävi tansseissa ilman miestään, koska rakasti tanssimista ja miehensä ei. Ymmärrän kyllä Rapua, hän on tottunut tansseissa kävijä, miksi ei siis menisi yksinkin. Olen joskus ajatellut, miten Ravun mies on voinut jättää hänet. Onkohan koskaan katunut valintaansa? Älä Rapu loukkaannu, vaikka osoitan mietteeni tässä Riitulle.

Kun on ollut monta käymättä missään vastaavissa, ei sinne yksin uskalla/viitsi lähteä. Käyhän Rapu yksin ruotsinlaivoillakin, mutta ei kai sentään yksin ulkomaan matkoilla, mitä yksi mieheni naispuolinen sukulainen teki ahkeraan. Aina oli matkalaukku pakattuna mahdollista äkkilähtöä varten ja aina ilman miestään.

Sitä tulee sellaiseksi araksi nynnyksi, kun ei käy missään, ainakin itseni sellaiseksi koen nykyään. Flamenco-esitykseen saatan mennä itse tai teatteriin, mutta en tanssimaan, laivalle tai ulkomaan matkalle.

Calvados kirjoitti:

Riiitu Su, nuorena menin yksinkin tanssimaan, en menisi nykyään yksin, vaikka sattuisin olemaan sinkku. Yksi tuttuni kyllä kävi tansseissa ilman miestään, koska rakasti tanssimista ja miehensä ei. Ymmärrän kyllä Rapua, hän on tottunut tansseissa kävijä, miksi ei siis menisi yksinkin. Olen joskus ajatellut, miten Ravun mies on voinut jättää hänet. Onkohan koskaan katunut valintaansa? Älä Rapu loukkaannu, vaikka osoitan mietteeni tässä Riitulle.

Kun on ollut monta käymättä missään vastaavissa, ei sinne yksin uskalla/viitsi lähteä. Käyhän Rapu yksin ruotsinlaivoillakin, mutta ei kai sentään yksin ulkomaan matkoilla, mitä yksi mieheni naispuolinen sukulainen teki ahkeraan. Aina oli matkalaukku pakattuna mahdollista äkkilähtöä varten ja aina ilman miestään.

Sitä tulee sellaiseksi araksi nynnyksi, kun ei käy missään, ainakin itseni sellaiseksi koen nykyään. Flamenco-esitykseen saatan mennä itse tai teatteriin, mutta en tanssimaan, laivalle tai ulkomaan matkalle.

Lue lisää

En minä loukkaannu, Calvados! Minä itsekin olen muuten miettinyt sitä, että kuinka "kukaan" aviomies voi jättää vaimon joka suorastaan "palvoo" miestään, niin kuin minä tein 25-vuotta!!!

Joku naapuri sanoi, joka tunsi meidät, että ihminen ei kestä liikaa hyvääkään ja hänenkin mielestään miehelläni oli liian hyvät "päivät". No nyt kuulin hiljattain jotain hänen nykyisistä päivistään ja hänet tuntien, en usko että elämä tuntuu nyt hänestä kovin "ruusuiselta", mutta en voi kirjoittaa enempää siitä asiasta, koska minutkin on helppo tunnistaa kirjoitusten perusteella ja koskaan ei tiedä kuka meidät tunteva sattuu tännekin eksymään.

Tuonne "kellariin" on helppo mennä yksinkin ja kyllä siellä saa helposti naisseuraakin. Minuakin on monesti pyydetty tulemaan jonkun naisseurueenkin pöytään, kun on sattumalta juteltu, tai minun pöytääni on joku nainen (usein siihen pyrkii kyllä mies) tullut istumaan ja sitten on tutustuttu.

Myös risteilyille osaan mennä yksin ja sekin on aivan kiva, kun saa koko hytin käyttöönsä. Klubi hinnat ovat niin edullisia että sen jaksaa maksaa yksinkin. Ja seuraa sieltäkin löytyy, siis aivan puheseuraa, niin naisista, kuin miehistäkin.

Nytkin olen jo varannut syyskuun alkupuolelle Ruotsin-risteilyn. Koko 4:n hengen A-hytti maksoi klubilaisille 44 euroa. Menen taas yksin, jos en saa ketään mukaani.

Sitten lyhyt toteamus energialampuista, niitä minulla ei ole yhtään! Ostin taas hiljattain K-citymarketista Malmilta tavallisia 40w ja 25w kynttilälamppuja molempia 10:n kappaleen pakkaukset. Tarjoushinta pakkaukselta oli muistaakseni 3.95 euroa.

Noista lampuista, meillä on jo energiasäästölamput monessa käytössä, mutta olkkarissamme on sellainen valaisin, että siihen emme enää saa 40 ja/tai 60 vatin pop-lamppuja, ja niitä on siinä viisi. Mitkähän tötsät sitten siihen keksimme, kun emme halua siihen niitä alkuperäisiä kynttilälamppuja sellaisen kotteron kera. Tämän lampun runko on jostain 1900-luvun alusta mieheni isänäidin jäämistöstä ja olemme modernisoineet sen näillä pop-lampuilla (halkaisija 90-100 mm).

Ravulla on ollut taas ihana flirttailu-tanssi-ilta. Kyllä tuollainen piristää kummasti mieltä moneksi päiväksi.

Iltapäivää! Jos ne energialamput noin kestäviä ovat kuin ankkalasi lamput, niin tässä yhden naisen "ankkalassa" pärjään uudella lampulla loppuikäni. Enhän juuri makuuhuoneen kattolamppua käytä kuin vaatteita sovitellessa ja peilatessa. Lukuvalo on vuoteen vieressä erikseen.

Milloinkas minä edellisiä kiipeilyjä olisin harrastanut? Jaa, taisi olla puhe joskus verhojen vaihtamisesta tai ikkunan pesusta.

Kävin aamupäivällä kirjastossa jo toisen kerran tällä viikolla. Ensimmäinen lainasatsi oli niin epäonnistunut, että lukaisin kirjoista vain pari. Toinen oli kotimainen dekkari ennalta-arvattavin juonikuvioin, mutta sikäli hauska, että siinä liikuttiin minulle perin tutuissa Hgin keskustan maisemissa. Ei tarvinnut karttaa tietääkseen, minne milloinkin kuljetaan.

Toinen kirja, jännitysromaani sekin, oli niin oksettavaa ruumismässäilyä, että jätin sen kesken. Vanhaa kotimaista klassikkoakin yritin, mutta se taas oli liian pölyistä kieltä näin "kesäkuumalla" luettavaksi.

Tänään lainaamassani uudessa satsissa on ruotsalaisen Jonas Gardellin matkakuvaus 12 suurkaupungista. Kuvattavana on muun muassa Hampuri, josta sanotaan, että siellä jokainen voi tuntea itsensä normaaliksi, vaikka muualla kuuluisikin vieroksuttuun vähemmistöön (kuten homoseksuaali kirjailija itsekin). Las Vegas taas on kaupunkina kuin jokin ihmeellinen avaruusmatka Mikkihiiri-maahan, siellä ei ole mitään todellista, paitsi raha.

Tyttäreni soitteli matkallaan eläinlääkäriin 40 kilsan päähän kotimökistään. Hänelläkin on huolta yhden koiran terveydestä. (Oma koirani toipuu ja voi hyvin.) Lisäksi hän kertoi rakennuspuuhistaan, joita maalla riittää. Maanantaina hän sitten aloittaa työt, viikon koeajalla, eräällä maatilalla, jossa hän ilmeisesti pääsee vähän koiriakin suurempien eläinten kanssa tekemisiin.

Täyellisen luomuvaloinen huussi on kyllä hieno keksintö, kipasepas nopiasti hakemaan sille patentti, ettei muut harvan lautakaton alla istuntoa pitävät innostu niitä lautoja irrottelemaan talikon, tarikon tai taikon peräpäällä, mitä murretta kukakin paskoja nyt etustaakin.

Lastiikkapussikin on tarpeen satteen varalta, oikein sanoit, mutta varaa sellanen hieno vaatetusliikkeen pussi, ne on tarpeeks isoja ja sivistyneen näkösiä, jos muu ympärystö on vähän päässynnä kulahtammaan. Vai piähäsköskö sen pussin oot aatellu laittaa?

Ja keksinnön nimi olkohon ENGRIA VALAISTUS. Mainoslauseena VALOA PIMEÄSSÄ PONNISTELIJOILLE.

Kompuroitkos sää päivättömän päivän aikaan sinne luomuvalohuussiin siinä toivossa, että sieltä se luomuvalo paistaa kattoaukosta, vaik ympäril on pilkkopimeet? Elähän ny Lapin likka tuollasiin luota, löy vaan lauat takasii, vaik revontulet ja kuu joskus jelppaiski. Ei se hätä revontulillekkaa lakia lue.
Osta sellane veivattava lamppu. Ei tuu kylymäkään siinä pöntöl. Täytät akkuu ponnistelujes ajan ja sit akku hoitaa sen lopun, ku käsiäs muuhun joudut käyttään.
Lirttilauantait ny kuiteskii, ku ei matkakaa oo tuon pitempi. Mut muista ny että et siel huusis liiaksi haaveile, ei se pohjosen korollakuskikaan ikäänsä oottele.

Olen nähnyt Elokuun monta kertaa ja aina se jaksaa säväyttää juuri Toivo Mäkelän ansiosta. Nyt otan sen nauhalle, koska ajattelin katsoa keihäsfinaalin.

Kyllä me suomalaiset ollaan ainakin hyviä purjehtimaan.

Voi kun en nää Teemaa. Olympialaisia en kato ollenkaan, enkä muutakaan.
Teen nyt a-mummon kateelliseksi, kun kerron, että tänään tulee meidän Artelta suora lähetys Bayreuthista, Wagnerin "Parsifal". Alkoi jo tätä aikaa 17.15 ja loppuu 22.30. Välillä varttitunnin paussi. En katso kuitenkaan, sillä Wagner on liian raskas.

RSuOraperä kirjoitti:

Voi kun en nää Teemaa. Olympialaisia en kato ollenkaan, enkä muutakaan.
Teen nyt a-mummon kateelliseksi, kun kerron, että tänään tulee meidän Artelta suora lähetys Bayreuthista, Wagnerin "Parsifal". Alkoi jo tätä aikaa 17.15 ja loppuu 22.30. Välillä varttitunnin paussi. En katso kuitenkaan, sillä Wagner on liian raskas.

Lue lisää

A-mummu varmaan katselee kahden tunnin orkesteriesitystä Teemalta, Tshaikovskia ja Beethovenia.

E.Arantes kirjoitti:

A-mummu varmaan katselee kahden tunnin orkesteriesitystä Teemalta, Tshaikovskia ja Beethovenia.

Sinä katsot varmaan seipäänviskelyä. :)
Jouduin pakosta vilkaisemaan tänään iltapäivällä olympialaisa, kun jälkikasvuja oli syömässä, niin heillä oli telkku auki. Vanhempi poika katselee päivät pitkät koulun jälkeen vain olympialaisa. Mitä ihmeellisimpiä lajeja siellä nykyään onkin kilpailemassa; näin kun ajelivat, jos sitä siksi voi kutsua, mounting-bykeillä kivikasojen yli ja toine oli rytminen voimistelu.

No tuota, tavallaan mielenkiintoinenkin kysymys onko tummaihoisilla (negridisellä rodulla, kuten ennen sanottiin) jotain ominaisuuksia, joista olisi etua muihin nähden joissakin urheilusuorituksissa. Tätä lienee tutkittukin paljon ja vastaus on todennäköisesti ei.
Tämä lienee toisaalta hieman kyseenalainen ja kiellettykin puheenaihe nykyisin, jopa asiallisesti käytynä.

Kysymys oli eilisistä korkeushyppääjistä. Tuskin hekään maatuskoina enää kilpailevat olympialaisissa.

Samoihin kisoihin osallistuvien mustien miesten ylivoima kai johtuu siitä, ettei heillä ole ollut viisivuotiaasta yhtä hyviä maastopyöriä kuin valkoisilla.

Tuplahymiö.

Olen poikaikäisenä harrastanut nyrkkeilyä (joka varmaan selittää yhtä sun toista). 
Vakavasti puhuen suhtaudun kuitenkin lajiin kriittisesti, koska 
mielestäni kysymyksessä on laji, jonka yhtenä tavoitteena - ja itseasiassa parhaana suorituksena pidetään ns. tyrmäystä.
Tyrmäyksessähän on - hiukan kärjistäen sanoen - kyse  aivovamman tahallisesta aiheuttamisesta. Siis ainakin lääketieteelliseltä kannalta ajatellen. Nyrkkeilyn ystävät ovat tietysti jyrkästi eri mieltä tästä - ja käytetäänhän amatöörinyrkkeilyssä onneksi pääsuojaa.
Mutta miksi ammattinyrkkeilyssä ei käytetä ?

P. Kustaa kirjoitti:

Olen poikaikäisenä harrastanut nyrkkeilyä (joka varmaan selittää yhtä sun toista). 
Vakavasti puhuen suhtaudun kuitenkin lajiin kriittisesti, koska 
mielestäni kysymyksessä on laji, jonka yhtenä tavoitteena - ja itseasiassa parhaana suorituksena pidetään ns. tyrmäystä.
Tyrmäyksessähän on - hiukan kärjistäen sanoen - kyse  aivovamman tahallisesta aiheuttamisesta. Siis ainakin lääketieteelliseltä kannalta ajatellen. Nyrkkeilyn ystävät ovat tietysti jyrkästi eri mieltä tästä - ja käytetäänhän amatöörinyrkkeilyssä onneksi pääsuojaa.
Mutta miksi ammattinyrkkeilyssä ei käytetä ?

Lue lisää

Oma oletukseni tuohon kysymykseesi; älkää loukkaantuko, nyrkkeilyn ystävät.
Koska ne ammattinyrkkeilijät eivät tarvitse enää mitään suojeltavaa, aivot on jo mennyt.
Tuli mieleen tuossa ei kovinkaan kauan aikaa sitten nyrkkeilleet oliko ne maailman parhaita (nimiä en pannut mieleen), joita piti erotella piikkilankaaidoilla toisistaa jo ennen nyrkkeilyottelua. Oli tosin tarkoituksellista shoutakin, mutta kuitenkin.

Ei mikään urheilu aiheuta minulle niin suuria tunteita että minusta tulisi katkera, jos jonkun urheilijan suoritukset ei kanna! Pitkämäki itse hehkutti joka käänteessä sitä, että mitali tulee varmasti. No tulihan se, mutta ei nyt hänen toimestaan.

Vielä tuosta katkeruudesta - minä olen oppinut pääsemään siitä tunteesta, en edes tiedä, olenko koskaan tuntenutkaan katkeruutta, vaikka kai minulla olisi ollut aihettakin, mutta se ei vain kuulu minun tuntemiini mielentiloihin!

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Ei mikään urheilu aiheuta minulle niin suuria tunteita että minusta tulisi katkera, jos jonkun urheilijan suoritukset ei kanna! Pitkämäki itse hehkutti joka käänteessä sitä, että mitali tulee varmasti. No tulihan se, mutta ei nyt hänen toimestaan.

Vielä tuosta katkeruudesta - minä olen oppinut pääsemään siitä tunteesta, en edes tiedä, olenko koskaan tuntenutkaan katkeruutta, vaikka kai minulla olisi ollut aihettakin, mutta se ei vain kuulu minun tuntemiini mielentiloihin!

Lue lisää

Kiitos Rapu, tulit ja sanoit, mitä olisin tahtonut joskus täällä muuan henkilölle vastata etten todella myöskään minä ole katkera luonteinen. - Mitä ne sellaiset ihmiset ovat, mitkä semmoista uskovat - meistä.

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Ei mikään urheilu aiheuta minulle niin suuria tunteita että minusta tulisi katkera, jos jonkun urheilijan suoritukset ei kanna! Pitkämäki itse hehkutti joka käänteessä sitä, että mitali tulee varmasti. No tulihan se, mutta ei nyt hänen toimestaan.

Vielä tuosta katkeruudesta - minä olen oppinut pääsemään siitä tunteesta, en edes tiedä, olenko koskaan tuntenutkaan katkeruutta, vaikka kai minulla olisi ollut aihettakin, mutta se ei vain kuulu minun tuntemiini mielentiloihin!

Lue lisää

Kun kirjoitin, että Suomessa on tapana sitä tai tätä, en viitannut yhteen helsinkiläisnaiseen, vaan puhuin yleisemmin. Miksi ihmeessä sinä Rapu katkera olisitkaan, jos joku ihminen heittää metrin tai pari liian lyhyen heiton. Mutta toisille, todellisille urheilufanaatikoille se voi olla katkerakin pettymys. Ei tarvinnut muuta kuin katsoa synkkiä ilmeitä Lontoon suomalaiskatsomossa.

P. Kustaa kirjoitti:

Olen poikaikäisenä harrastanut nyrkkeilyä (joka varmaan selittää yhtä sun toista). 
Vakavasti puhuen suhtaudun kuitenkin lajiin kriittisesti, koska 
mielestäni kysymyksessä on laji, jonka yhtenä tavoitteena - ja itseasiassa parhaana suorituksena pidetään ns. tyrmäystä.
Tyrmäyksessähän on - hiukan kärjistäen sanoen - kyse  aivovamman tahallisesta aiheuttamisesta. Siis ainakin lääketieteelliseltä kannalta ajatellen. Nyrkkeilyn ystävät ovat tietysti jyrkästi eri mieltä tästä - ja käytetäänhän amatöörinyrkkeilyssä onneksi pääsuojaa.
Mutta miksi ammattinyrkkeilyssä ei käytetä ?

Lue lisää

Miksi ammattinyrkkeilyssä ei käytetä pääsuojaa? Raadollinen arvaukseni on että kehään halutaan verta ja luiden rusketta. Ketkä haluavat? Sponsorit, managerit , vedonlyöjät, näytösten järjestäjät ja katsojat. Itse nyrkkeilijä on vain väline, samalla tavalla kuin pitbullit jotka laitetaan raatelemaan toisiaan laittomissa koiratappeluissa. Nyrkkeilyn vajoisilta puolilta löytyy vaikka mitä kamaluuksia. Näin kerran unohtumattoman raa'an tv-ohjelman, jossa kenguruita uhrattiin nyrkkeilijöiden näytösvastustajiksi. Hanskat pieniin etukäpäliin ja ison äijän rusikoitavaksi. Ja barbaarisilla katsojilla oli hauskaa.

Jeps, helppo katsella kisoja ilman suurempia kansallisuustunteita, kun suomalaisten suorituksista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa.

Ihmetellä kyllä voi mihin on kadonneet esim. juoksijat, uimarit ja painijat - vain muutamia lajeja mainiten joissa vielä joitakin vuosia sitten oltiin maailman huipulla. Mihin se taso on voinut kadota muutamassa vuodessa ? Tai edes muutamassa vuosikymmenessä ?

Tätä miettiessä tulee aina mieleen  tämä kysymys mitä ei huippu-urheilussa voi sivuuttaa, eli mikä merkitys on näillä kielletyillä aineilla. Merkillisen vähän on tästä asiasta puhuttu näissä kisoissa.

Uskotaan, uskotaan. Onhan se ihan eri ulottuvuus sinne ylöspäin kattoluukustasi kuin jos kattelisit alaspäin, siihen reikään missä istut. Huimaava avaruus siinä välissä.
Mutta lirttausmatkaasi; mitäs sinä likka käyt lirttailemassa, vai oliko se kohde se sama, se rajavartija?

Se sama RIISUUU kirjoitti:

Uskotaan, uskotaan. Onhan se ihan eri ulottuvuus sinne ylöspäin kattoluukustasi kuin jos kattelisit alaspäin, siihen reikään missä istut. Huimaava avaruus siinä välissä.
Mutta lirttausmatkaasi; mitäs sinä likka käyt lirttailemassa, vai oliko se kohde se sama, se rajavartija?

Lue lisää

Riitu. Uskotko myös sen, että se saksalainen sotavanki-vanhus siellä lähiympäristössäsi; omien puheittensa mukaan Karjalassa myös vankileirillä ollut: Että voisit olla edelleen vielä hiukan puheissa ja yhteydessä kanssaan? Voidaksesi kysyä häneltä, nyt myös minun pyynnöstä tässä uudestaan; että missä päin Karjalaa hänen vankileirinsä tarkasti ottaen olikaan?

Miksi ihmeessä jättäisimme niin iäkkään saksalaisen sotavangin haastattelun puolitiehen, edes täällä, kun aloitit puhella kerta hänestä?

Kiitos jo etukäteen.

Inkeri kirjoitti:

Riitu. Uskotko myös sen, että se saksalainen sotavanki-vanhus siellä lähiympäristössäsi; omien puheittensa mukaan Karjalassa myös vankileirillä ollut: Että voisit olla edelleen vielä hiukan puheissa ja yhteydessä kanssaan? Voidaksesi kysyä häneltä, nyt myös minun pyynnöstä tässä uudestaan; että missä päin Karjalaa hänen vankileirinsä tarkasti ottaen olikaan?

Miksi ihmeessä jättäisimme niin iäkkään saksalaisen sotavangin haastattelun puolitiehen, edes täällä, kun aloitit puhella kerta hänestä?

Kiitos jo etukäteen.

Lue lisää

Kuules, kun en ole nähnyt häntä sen kerran jälkeen. Muistelen, että hän sanoi olleensa jossain Onega-järven tienoilla.

Tyyne-neido, et sitten varmaan viime yönä istunut pöntölläsi katsomassa tähtitaivasta ja nähnyt niitä Persiidejä vai mitä Perseuksia siellä piti näkyäkään. Mieheni yritti toissa yönä niitä katsoa partsiltamme, mutta ei näkynyt.

Yhdessä vaiheessa elämäämme mieheni suunnitteli, että jos meillä olisi omakotitalo, rakentaisimme makuuhuoneen katon lasikuvun malliseksi jotta voisimme katsella tähtitaivasta sängyssä loikoillen.

Riitus kirjoitti:

Kuules, kun en ole nähnyt häntä sen kerran jälkeen. Muistelen, että hän sanoi olleensa jossain Onega-järven tienoilla.

Tuo Onega-järvi (suomeksi Ääninen) sijaitsee Karjalan tasavallassa, juuri siellä kävinmme kesällä Ääninen-Laatokka-reissullamme. Asuimme Petroskoissa, sieltä teimme reissuja Kontupohjaan, Suojärvelle jne. Ääninen on Euroopan suurin järvi joka laskee Syvärin kautta Laatokkaan. Kävimme kaikenlaisilla sodanaikaisilla taistelu ja hautapaikoilla.

Riitus kirjoitti:

Kuules, kun en ole nähnyt häntä sen kerran jälkeen. Muistelen, että hän sanoi olleensa jossain Onega-järven tienoilla.

Riitu. Kyllä tuo vangin vastaus on melko täydellinen, ollakseen myös juuri se Kangaslampi - Jänisjärvi, kun ajatellaan vieraskielisenä hänen silloista paikkakuntaa muistellessaan?

Mutta meillä / sinullahan on lisäksi hänen käyntikorttinsa ja osoitteensa, kun sen kerroit saaneesi. Eli hyvin "vehdattu" - näin leikisti sanottuna, vaikka pohjimmaltaan aika vakavilla asioilla täällä näistä puhellessamme...

Inkeri kirjoitti:

Riitu. Kyllä tuo vangin vastaus on melko täydellinen, ollakseen myös juuri se Kangaslampi - Jänisjärvi, kun ajatellaan vieraskielisenä hänen silloista paikkakuntaa muistellessaan?

Mutta meillä / sinullahan on lisäksi hänen käyntikorttinsa ja osoitteensa, kun sen kerroit saaneesi. Eli hyvin "vehdattu" - näin leikisti sanottuna, vaikka pohjimmaltaan aika vakavilla asioilla täällä näistä puhellessamme...

Lue lisää

Ai, että oli taas jotain näykkimistä. Mitä tarkoitat "vehtaamisella"? Että minä olen vehdannut? Kuules nyt Inkeri, älä luule, että olisin soittanut saati sitten mennyt käymään tämän vanhuksen luona sinun uteliaisuutesi takia. Jos olisin taas tavannut tuossa ulkona, olisin voinut kysyäkin. Mutta nyt riitti.

Calvados kirjoitti:

Tuo Onega-järvi (suomeksi Ääninen) sijaitsee Karjalan tasavallassa, juuri siellä kävinmme kesällä Ääninen-Laatokka-reissullamme. Asuimme Petroskoissa, sieltä teimme reissuja Kontupohjaan, Suojärvelle jne. Ääninen on Euroopan suurin järvi joka laskee Syvärin kautta Laatokkaan. Kävimme kaikenlaisilla sodanaikaisilla taistelu ja hautapaikoilla.

Lue lisää

Eikös Laatokka ole suurin Euroopassa? Luin tuossa, että Ääänisjärvi olisi toiseksi suurin.

KysyyRS kirjoitti:

Eikös Laatokka ole suurin Euroopassa? Luin tuossa, että Ääänisjärvi olisi toiseksi suurin.

RS, olet oikeassa, Laatokka on suurin järvi Euroopassa ja Ääninen toiseksi suurin. Äänisen rannoilla olevissa vankileireissä ei suomalaisten taholta ollut saksalaisia sotavankeja, venäläisten vastaavissa kyllä.

Kaspianmeri on maailman suurin järvi, josta vain osa on Euroopan puolella ja sekin osa on suurempi kuin Laatokka.

Calvados kirjoitti:

RS, olet oikeassa, Laatokka on suurin järvi Euroopassa ja Ääninen toiseksi suurin. Äänisen rannoilla olevissa vankileireissä ei suomalaisten taholta ollut saksalaisia sotavankeja, venäläisten vastaavissa kyllä.

Kaspianmeri on maailman suurin järvi, josta vain osa on Euroopan puolella ja sekin osa on suurempi kuin Laatokka.

Lue lisää

www.youtube.com/watch?v...Jaa

Aiheeseen sopiva laulu toivottavasti miellyttää. Esittäjä, marokkolais-suomalainen pärjäsi taannoisessa Idos-kisassa.

Aurora kirjoitti:

www.youtube.com/watch?v...Jaa

Aiheeseen sopiva laulu toivottavasti miellyttää. Esittäjä, marokkolais-suomalainen pärjäsi taannoisessa Idos-kisassa.

Aha, se olikin kielletty. No voimme hyreksiä yhdessä: Jo karjalan kunnailla lehtii puu...

Eikös Pohjois-Korealainen mahtanut voittaa kultaa painon-nostossa, samoin Syyria oli mukana (ainaskin) samassa lajissa.

Tyyne-neidholta kysyisin, että onkos lirttireissuillaan mukana semmoinen matkapönttö, vai miten ne asiat klaaraantuu ? Lirttikumppanin kanssa onkin varmaan mukava kuutamossa pönthöllä istuksia.

Ihan muutama vuosi sitten löydettiin eräänlainen "juoksijan" geeni, joka vaikuttaa melkoisesti ihmisen suorituskykyyn. Siitä ei kai ole ainakaan vielä näyttöä olisiko sellainen useammin tummaihoisilla. 

Aurinkoista keskipäivää kaikille! Katselin yöllä olympialaisten päättäjäiset, nehän kestivät 23.00-02.10. Oli todella hienoa väriloistoa se valoshow ilotulituksineen. Se musiikkiosuus ei ollut erityisemmin minun makuuni, poikkeus John Lennonin Imagine. Urheilijat pakattiin keskelle kenttää seisomaan tiettyihin sektoreihin ja siellä seisoivat ja hihkuivat ja tanssivat esiintyjien musiikin mukaan. Hauskaa näytti olevan.

Katselin joka päivä jotain urheilulajia, erikoisin laji taisi olla kun naisuimarit tanssivat vedessä päät alaspäin ja jalat kiemurtelivat muodostaen jotain tiettyjä liikkeitä veden yläpuolella. Uimahypyt, pikajuoksut varsinkin jamaikalaiset Bolt ja Blake olivat mainioita katseltavia, samoin vastaavat jenkkinaiset.

Katsoin myös keihäänheiton ja tänään joku narisi HS:n yleisönosastossa sitä, että Yle ei näyttänyt keihäskilpailua kokonaisuudessaan vaan näytti välissä vaikka mitä muuta.

Miesten 50 km:n kävely oli dramaattista, erittäin moni kilpailija vietiin maaliin tultua paareilla ta pyörätuolilla saamaan hoitoa. Tälläinen kävely on erittäin epäinhimillistä, luulisi että lonkkaluut ovat todella kuluneita uran jälkeen.

Calvados kirjoitti:

Aurinkoista keskipäivää kaikille! Katselin yöllä olympialaisten päättäjäiset, nehän kestivät 23.00-02.10. Oli todella hienoa väriloistoa se valoshow ilotulituksineen. Se musiikkiosuus ei ollut erityisemmin minun makuuni, poikkeus John Lennonin Imagine. Urheilijat pakattiin keskelle kenttää seisomaan tiettyihin sektoreihin ja siellä seisoivat ja hihkuivat ja tanssivat esiintyjien musiikin mukaan. Hauskaa näytti olevan.

Katselin joka päivä jotain urheilulajia, erikoisin laji taisi olla kun naisuimarit tanssivat vedessä päät alaspäin ja jalat kiemurtelivat muodostaen jotain tiettyjä liikkeitä veden yläpuolella. Uimahypyt, pikajuoksut varsinkin jamaikalaiset Bolt ja Blake olivat mainioita katseltavia, samoin vastaavat jenkkinaiset.

Katsoin myös keihäänheiton ja tänään joku narisi HS:n yleisönosastossa sitä, että Yle ei näyttänyt keihäskilpailua kokonaisuudessaan vaan näytti välissä vaikka mitä muuta.

Miesten 50 km:n kävely oli dramaattista, erittäin moni kilpailija vietiin maaliin tultua paareilla ta pyörätuolilla saamaan hoitoa. Tälläinen kävely on erittäin epäinhimillistä, luulisi että lonkkaluut ovat todella kuluneita uran jälkeen.

Lue lisää

Olet varmaan oikeassa noista lonkkaluista. Olen joskus katsellut, sen verran, että onpa hassun näköistä. Ihan kuin olisi kova kiire "pöntölle" ja pitää pinnistellä loppumatka, ettei tule housuun. Ainakin minulla on joskus ollut tällainen kävelytyyli ... :)