Kumpi on oikeampi tapa rankkasateessa,

Ylläolevan pohtiminen on lomallaoloa ankarasta aivotyöstä
Prof. Esa Saarinen (Epäihmisen ääni) sanoo muunmuassa näin: " Tekemättömyys se on tuskaa, ja kuitenkin ehdottoman välttämätöntä. On vain oltava ja ehdottomasti vain oltava ja odotettava, että aika ryystää läpi. Vakava joutilaana oleminen on vakavaa hermojarepivää työtä."

Tuohon yhdyn täysin, liika vakava ajatteleminen on rankkaa työtä, josta mieluusti karkuun juoksisi. Mielellään toivoisi, että jokaisen pihalla olisi iso kasa puita, jossa liikaa ajatteleva voisi käydä aivojaan leppuuttamassa, hakkaamassa välillä sopivan määrän polttopuita, nättejä halkoja ja klapeja.

Muistan lukeneeni tuon italiaisen tiedemiehen asettaman kysymyksen ja
vastauksia siihen oli tullut monenmoisia. Useimmat pohtivat sateen ja tuulen voimakkuuden suhdetta kastumiseen, mutta testitulos kuitenkin osoitti, että
pikajuoksija selvisi kuivempana tuuli tai ei.

Minua on askarruttanut umami, millaiselta umami maistuu?
Jotkut sanovat umamin olevan mautonta.....hmmmm....onko
öylätti mautonta....vai?

Hyvä kysymys, umami ja öylätti. Umami vois olla namia, öylätti etovaa. Mutta mitenkähän nuo makunystyrät ihmisen suussa asettuvat, missä kohdassa ovat nämä nystyrät, onko kielellä oma osuutensa, siis suussa olevalla lipokkaalla. Entäpä eri kielisten makutuntemukset, onko eroa. Maistuuko umami samalta suomea puhuvan suussa verrattuna vaikka korealaisten suuhun. Kielet ovat nääs aika kaukana toisistaan.

Vielä tuohon kastumisprobleemiin....jos kerran pikajuoksija kastuu vähiten, yksi toteamus voisi olla, että lihava ihminen kastuu sitten eniten. Entäpä alasti juoksu, siinäkin yksi ratkaisu.

No voi, lisää tietoa tihkuu koko ajan radiosta, joten laitoin kiinni. Sanottiin, että silmää pyörittämällä näkee tarkemmin ja että litteämmällä silmällä huonommin !!!
Ajatelkaapas pöllön silmiä, voipi olla maailmanmestari.

Perjantai-iltainen rankkasade yllätti meidät vesillä , olin hyvin suojannut ihon auringolta korkeilla suojakertoimilla. Vesi valui helmeillen pois iholta, kuin teflonpannulta, niin totesimme. Ei suotta sanota, että valuu kuin vesi hanhen selästä, onhan höyhenpuku rasvainen eikä päästä vettä linnun iholle. Oletteko tutkineet höyhenen ja sulan rakennettä, miten paljon niissä eri osia ? Kärkihän on nimeltään kynä (sulkakynällä ennen kirjoitettiin), sitten on ruoto, josta haarautuu höytyliistakkeet, joissa taas höytysäteitä, joissa taas höytyväkäsia.

Olen keräillyt lintujen tippuneita höyheniä ja valmistanut unisieppareita. Intiaanit tekivät niitä lasten vuoteiden ylle seulomaan pahat unet pois. Pohjana on pajurengas, johon liitetään riippuvia nauhoja, niihin höyhennippuja, koristeina helmiä tai mitä mielikuvitus saakaan aikaan.

Koiran emäntänä en saa olla sadesäikky, se on vietävä ulos säässä kuin säässä. Kunnolliset sadevarusteet vain, sydvesti päässä mahdollistaa molemmat kädet vapaiksi ja pään kääntelyn toisin kuin sadetakin huppu. Kunnon pirteät kumisaappaat vielä , niin ei hätiä mitiä. Näin helteellä sateelle altistuessa luotan sateenvarjoon, sontsikkaan. Miksihän se on sontikka tai sontsa , sehän viittaa aurinkoon. Sitäpaitsi on luvattu, kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.

Ilmankosteus on täällä etelärannikolla meidän apukeittiön mittarista katsoen 92 %, ulkolämpötila jo tasan 20, mutta kipuamassa ylöspäin. Merivesikin oli parissa päivässä lämmennyt paikoin 20-asteiseksi, joten meikäkin saattoi oikeasti uida.

Puun alla onkin hyvä sateensuoja, varsinkin kuusen oksisto suojaa hyvin, kyllä puistolehmuskin varmaan sen tehtävän täyttää, vaahterassa saattavat isot lehdet taipua alspäin ja valutella vettä juurellaan kuhkivan ihmispolon niskaan. Tuotakin sopii laskea ja ihan empiirisesti tehdä kokeita, mikä puulaji on paras sateensuoja.

Vastaukseni menene sivuun mutta joskus aikoinaan mietin ajaessani töistä kotiin pyörällä sateessa, siinä kastuvani enemmän kuin millään muulla liikkumistavalla.

Muistuipa mieleeni miellyttävä kastuminen kotini lähellä kun hellekauden aikana rankkasade yllätti ja näin nuoren naisen pysähtyneen siihen polulle ja hän sanoi sateen olevan ihana. Pysähdyin myös siihen seurakseen olimmehan läpimärkiä molemmat vilvoittavassa sateessa. Pysähtyminen oli paras tapa, silloin - ennen.

Nyt tarvittais arkiajattelija Konsta Pylkkästä tekemään arvion tästä pulmasta.

Itselläni on sellainen mieltymä että mitä kauemmin sateessa on sitä enemmän kastuu, yleensä kiirehdin askellusta, tai peräti juoksen jos sade yllättää.
Näin kuitenkaan aina ole, jos sää on kovin helteinen voin tahallani viivytellä ja antaa sateen kastella kunnolla.
Sen jälkeen suihkuun ja olo on todella kuin kilpailun voittajalla, vaikka en tiedä miten hyvä olo on kilpailjalla voitettuaan kilpakumppaninsa.

Rankan miettimisen jälkeen päädyn suosittelemaan sateenvarjoa ja seisomista puun alla. - EI tietenkään sen korkean puun, johon salama iskee, vaan matalamman, vaikkapa omenapuun alla. Omenapuussa on tunnelmaa.

Kuusi tiputtaa vettä neulasistaan koko ajan - ei siis sen alle ainakaan. Männyssä ei ole oikein oksiakaan, niin että mitä suoja se voisi antaa. Lepässä on punkkeja kuulemma.

Kirkkaalla säällä on jo valittava sopivat puut, niin osaa siten myrskysäällä suunnistaa oikeaan suuntaan. Jätän tässä pohdiskelematta sen, miksi sateessa pitäisi taivaltaa vanhan ihmisen, se on jo toinen juttu, sanoo Kipling.

Tutkittu juttu.
Pari vuotta sitten tuosta asiasta, siis juosten vai kävellen sateessa, tehtiin oikein testi, jonkin lehden toimesta.
Tuossa testissä todettiin aika selvästi, että mitä kauemmin sateessa olet sitä märempi olet, eli kannatta pitää kiirettä.

Meidä ikäisten ja kuntoisten kannatta muistaa, että niin monen viimeiset sanat ovat olleet "kerkesimpä sisälle ennen kuin sade ihan kokonaankasteli".

Ajan polkupyörällä vaihde 7:llä kahden pisaran välissä kastumatta yhtään.

:)

Herää kysymys, minkämoinen ero kastumisen määrässä on verrattaessa näitä kahta menetelmää toisiinsa verraten eli kannattaako juokseminen. Tuleeko toisessa litimäräksi ja toisessa läpimäräksi?

Minun tapauksessani on käytössä vain tuo kävely sateessa, kas kun juosta en jaksa.

Minä en ole edes noin taitava pyöräilijä kuin satu* on, sillä tuntuu että kastun eniten juuri pyöräillessä. Ainoa kuivaksi jäänyt kohta on satulan kohta.

Kauppareissulla on hyvä kun menomatkalla kuivana säilyy, paluumatkalla ei väliä näin kesällä vaikka kastuukin. Kotona kuivatellaan sitten.

On se niin mukava kun saa ilmaiset kiharat sateella hiuksiinsa ja sade tekee iholle niin hyvää.

Tässä on sopiva paikka sanoa satulle* sen verran, että on minua sinun, kukkahameen ja texanellin puolesta harmittanut saamanne kohtelu jonkun palstalaisen taholta. Ikävintä on se kun tuo asianomainen siirtää omat toimensa muiden niskoille, väittämällä muita häiriköksi oikein nimeltä mainiten. Se on harmi jos joku tuollaista uskoo.

Saman olen kokenut itsekin ja oppinut vaikenemaan taukoja pitämällä.
Satukin* uskoo hyvän voittoon lopulta, eikä anna samalla mitalla takaisin niinkuin itse teen tälle häirikölle JOSKUS. Se on sitten sitä väittämäänsä minun häiriköintiäni palstalla.

Ei ole ihme jos tulee mieleen suojaua moiselta.

(puolustuksen puheenvuoro)
Hyvä ketju ja hyviä kirjoituksia. Pyydänkin anteeksi, jos sotkin ketjun pahasti.

Kiitos!

Ymmärtäisin niin, että nopeus on valttia. Juoksemalla pääsee lyhyemmässä ajassa sateesta turvaan.

Hieman kyyryssä juoksu, joka melkein vaistomaisesti tapahtuukin, säästää herkimmän vatsa-alueen kastumasta!

Palataan tähän leppoisuuteen eikä jäädä kieriskelemään ikäviin tnnelmiin. Hyvä kun sinäkään Satu* et lähtenyt.
Minä aina ihmettelin kuinka jaksoit aina ymmärtää kaikkia etkä antanut ikinä samalla mitalla takaisin. Ihminenhän sinäkin sittenkin olet. Ole vaan hyvä oma itsesi, äläkä mitään muuta.
Nukutaan hyvin, huomenna on uusi päivä. Joka aamu on armo uus.