Pelko ei jätä rauhaan..

Sausau11

Haluan kirjoittaa tänne, en tiedä mille palstalle "ongelmani" kuuluisi ja tiedän myös miten monia raivostuttaa ihmiset jotka peloissaan kirjoittelevat tänne..
Tunnen vain olevani täydellisessä umpikujassa, enkä enää näe valoa missään. Olen 22-vuotias nainen ja elänyt tämän pelon kanssa n vuoden. Suvussamme on ms tautia ja minulla ollu oireita n vuoden. Välillä ne katoavat ja välillä palaavat taas. Oireet ovat yleisempiä ensioireita, mutta eivät haittaa arkipäiväistä elämääni. Sen sijaan mieleni on täysin synkkä. Olen normaalisti erittäin sosiaalinen, iloinen ja elämää rakastava ihminen. Nyt kun on ollut jakso, jona olen taas oireita huomannut, olen täysin kadottanut kyvyn elää normaalisti. Itken päivittäin, pelkään ja ahdistun. Saan normaalisti ystävistäni energiaa, nyt en pysty heitä näkemään.
Olen kertonut läheisilleni, he kaikki toteavat minun olevan luulosairas ja käskevät unohtamaan koko asian. Ja niin minäkin haluaisin pystyväni. Ja monta kertaa päivässä hoen itselleni, että "kuvittelen" tämän kaiken, mutta ei se auta
MITÄÄN. Olen kerran käynyt lääkärissä, hän vilkaisi silmäni ja totesi kaiken olevan ok...
Tämä ahdostus estää minua olemasta onnellinen, enkä tiedä mitä tehdä...

3

230

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Neiti Elokuu

      Ms ei varsinaisesti ole periytyvä eikä tarttuva....vaikkakin jossain tapauksissa sitä kai suvusta saattaa löytyä. Mielestäni Sinun pitäisi hakea apua tuohon masentuneisuutesi ja sitä varmaan saat, kun hakeudut terveyskeskuslääkärille ja kerrot tilanteesi.

    • 90+213

      Toisaalta ms voi myös ilmentyä ilman näköhermon tulehdusta, mutta kuitenkin turhaan stressaat. Tauti tulee jos tulee, eikä sille mahda mitään.

      Ja jos vaikka tuleekin, niin silti sen kanssa on loppujen lopuksi pystyttävä elämään.

    • Lääkäriin

      Käväise lääkärissä ja jos hän on pelkkä silmiin vilkaisija, niin käy toisella lääkärillä. Ja jos tulisi ms-diagnoosi, ei maailma siiihen kaadu. Ei ainakaan minulla kaatunut eikä kaadu. Ensioire oli 1993 ja diagnoosi 2004. Mietin asioita niin, että voisi olla pahemminkin. Jos olisi esimerkiksi imusolmukesyöpä, niin tämä ms-tuntuu kosmeettiselta sairaudelta siihen verrattuna. Tietysti tämä rajoittaa normaalia elämää, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ajattelen kuitenkin niin, että mennään niillä korteilla mitä on jäljellä ja sillä siisti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Karhuryhmä

      Kellään tarkempaa tietoa miksi ja missä karhuryhmä ollut? Perheväkivaltaa vai huumeperintää kenties taas?
      Jämsä
      37
      4062
    2. Mitä sä pelkäät

      Ettei tää etene?
      Ikävä
      100
      3564
    3. Raisionkaaren koira hyökkäys

      Taas nähtiin että koiriin ei voi luottaa. Eilen illalla vapaana ollut koira hyökkäsi Raisionkaarella kolmen henkilön kim
      Raisio
      113
      3502
    4. Mitä kaikkea sä

      Olisit valmis tekeen mun eteen vielä? Vai oletko mitään?
      Ikävä
      78
      3225
    5. "Mielipide: Äärivasemmiston uhka on otettava vakavasti"

      Demokratia näyttäisi olevan Halla-aholle enemmänkin välttämätön paha kuin tavoiteltava asia. Väkivallan ihannointi ja m
      Maailman menoa
      88
      3215
    6. Tapa jolla kohtelit minua viimeksi miellytti erityisesti

      Osaat huomioida kauniisti ja katsot aina tilanteita yhteisen hyvän kannalta. Sitä arvostan erityisesti.
      Ikävä
      86
      2875
    7. Ei me saada toisiamme

      Ei vaan saada. On vain haaveita ja uunelmia
      Ikävä
      39
      2696
    8. Satuit vain olemaan

      Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se
      Ikävä
      47
      2549
    9. Mikä on luonteesi parhain ominaisuus

      ja mikä huonoin?
      Ikävä
      69
      2523
    10. Vieläkö toivot, että kuulisit

      Minusta? Vai suutuitko kun en pystynyt vastaamaan sinulle?
      Ikävä
      97
      2332
    Aihe