Pelko ei jätä rauhaan..

Sausau11

Haluan kirjoittaa tänne, en tiedä mille palstalle "ongelmani" kuuluisi ja tiedän myös miten monia raivostuttaa ihmiset jotka peloissaan kirjoittelevat tänne..
Tunnen vain olevani täydellisessä umpikujassa, enkä enää näe valoa missään. Olen 22-vuotias nainen ja elänyt tämän pelon kanssa n vuoden. Suvussamme on ms tautia ja minulla ollu oireita n vuoden. Välillä ne katoavat ja välillä palaavat taas. Oireet ovat yleisempiä ensioireita, mutta eivät haittaa arkipäiväistä elämääni. Sen sijaan mieleni on täysin synkkä. Olen normaalisti erittäin sosiaalinen, iloinen ja elämää rakastava ihminen. Nyt kun on ollut jakso, jona olen taas oireita huomannut, olen täysin kadottanut kyvyn elää normaalisti. Itken päivittäin, pelkään ja ahdistun. Saan normaalisti ystävistäni energiaa, nyt en pysty heitä näkemään.
Olen kertonut läheisilleni, he kaikki toteavat minun olevan luulosairas ja käskevät unohtamaan koko asian. Ja niin minäkin haluaisin pystyväni. Ja monta kertaa päivässä hoen itselleni, että "kuvittelen" tämän kaiken, mutta ei se auta
MITÄÄN. Olen kerran käynyt lääkärissä, hän vilkaisi silmäni ja totesi kaiken olevan ok...
Tämä ahdostus estää minua olemasta onnellinen, enkä tiedä mitä tehdä...

3

271

    Vastaukset 3

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Neiti Elokuu

      Ms ei varsinaisesti ole periytyvä eikä tarttuva....vaikkakin jossain tapauksissa sitä kai suvusta saattaa löytyä. Mielestäni Sinun pitäisi hakea apua tuohon masentuneisuutesi ja sitä varmaan saat, kun hakeudut terveyskeskuslääkärille ja kerrot tilanteesi.

    • 90+213

      Toisaalta ms voi myös ilmentyä ilman näköhermon tulehdusta, mutta kuitenkin turhaan stressaat. Tauti tulee jos tulee, eikä sille mahda mitään.

      Ja jos vaikka tuleekin, niin silti sen kanssa on loppujen lopuksi pystyttävä elämään.

    • Lääkäriin

      Käväise lääkärissä ja jos hän on pelkkä silmiin vilkaisija, niin käy toisella lääkärillä. Ja jos tulisi ms-diagnoosi, ei maailma siiihen kaadu. Ei ainakaan minulla kaatunut eikä kaadu. Ensioire oli 1993 ja diagnoosi 2004. Mietin asioita niin, että voisi olla pahemminkin. Jos olisi esimerkiksi imusolmukesyöpä, niin tämä ms-tuntuu kosmeettiselta sairaudelta siihen verrattuna. Tietysti tämä rajoittaa normaalia elämää, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ajattelen kuitenkin niin, että mennään niillä korteilla mitä on jäljellä ja sillä siisti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi naiset haluavat itseään vanhemman kumppanin? Vai haluavatko?

      Tuolla toisessa ketjussa tuli esille tämä kysymys ja se on mielestäni hyvä kysymys. Kiitos scrg:lle tämän kysymyksen esi
      Sinkut
      357
      1106
    2. Väleistä

      Minkälaiset välit sinulla on kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      71
      748
    3. Missä vaiheessa

      Unohdit minut? Onko sinulla oikeasti mies jota rakastat? Tiedän että möhlin ja odotin liikaa. Ei tarvitse vastata jos et
      Ikävä
      37
      696
    4. Ajatteletko usein vielä

      Meitä?
      Ikävä
      49
      590
    5. Jännitän sua!

      En tiedä miksi! 🤭
      Ikävä
      41
      588
    6. Miksi meidän yhteys vain

      Säilyy? Säilyy ja säilyy? Joku syyhän siihen on?:))
      Ikävä
      63
      533
    7. SDP: tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ilman rasismia

      Analyysin mukaan demareiden uuden maahanmuuttolinjan suurin ero konservatiivioikeiston vastaavaan on rasismin puute. ht
      Maailman menoa
      321
      501
    8. Mulla on ikävä sua

      Pakko se on myöntää, mulla on ikävä sua 🥺💔.. En kyllä haluaisi sitä myöntää kun tämä tilanne on niin hankala. Oon yri
      Ikävä
      19
      481
    9. Kun tulet mun luo

      Mies, niin tuotko suklaata tullessasi? ;)
      Ikävä
      75
      471
    10. kasariperjantai 2026

      Ajatuksia vuoden 2026 kasariperjantaista...ainakin porukkaa oli mun mielestä liikkeellä tosi paljon ja fiilinki noin yle
      Iisalmi
      22
      459
    Aihe