Paras kamppailulaji käytännön itsepuolustustilanteissa?

Kertoo kai enemmän suomi24:n kirjoittelun normaalista tasosta. Samaa roskaa täällä on melkein joka palstalla. Parempia keskusteluja on osoitteissa potku.net ja kulmassa.fi

Parasta lajia ei ole olemassa, mutta tietysti on eri ihmisille ja eri tilanteisiin paremmin sopivia lajeja. Ns. nykyaikaisten itsepuolustuslajien hyviä puolia on, että niissä yleensä mietitään myös väkivaltatilanteiden ennakointia ja välttämistä, stressireaktioita ja olosuhteiden mukaista toimintaa väkivaltatilanteessa, ja käytetyt tekniikat ja toimintamallit eivät ole liian monimutkaisia. Harjoittelua oikealla kontaktilla ja ns. vapaata otteluharjoittelua (jotka ovat mielestäni välttämättömiä itsepuolustusharjoittelussa) pitäisi kaikissa olla mukana myös. Toisaalta jostain kamppailu-urheilulajeistakin voi saada hyviä eväitä, ainakin jos laji on suoraviivainen ja monipuolinen (esim. vapaaottelu) eikä sulje liiaksi kamppailun eri elementtejä pois. Urheilulajeissa hyvää on erittäin runsas otteluharjoittelu ja tottuminen kovaan kontaktiin, haittapuolena (itsepuolustuksen kannalta) että opetus tähtää kehän tilanteisiin eikä siksi huomioi arkielämän väkivaltatilanteisiin liittyviä tekijöitä.

Tärkeää tietysti olisi löytää sellainen laji, jota on mielekästä harrastaa. Mikään laji ei auta, jos sitä ei treenaa tarpeeksi, eikä monikaan jaksa pelkän itsepuolustuksen takia jatkaa harrastusta kuin muutaman kuukauden. Tosi harva kuitenkaan kohtaa jatkuvasti uhkia joita ei voi väistää.

palstan arkea kirjoitti:

Kertoo kai enemmän suomi24:n kirjoittelun normaalista tasosta. Samaa roskaa täällä on melkein joka palstalla. Parempia keskusteluja on osoitteissa potku.net ja kulmassa.fi

Parasta lajia ei ole olemassa, mutta tietysti on eri ihmisille ja eri tilanteisiin paremmin sopivia lajeja. Ns. nykyaikaisten itsepuolustuslajien hyviä puolia on, että niissä yleensä mietitään myös väkivaltatilanteiden ennakointia ja välttämistä, stressireaktioita ja olosuhteiden mukaista toimintaa väkivaltatilanteessa, ja käytetyt tekniikat ja toimintamallit eivät ole liian monimutkaisia. Harjoittelua oikealla kontaktilla ja ns. vapaata otteluharjoittelua (jotka ovat mielestäni välttämättömiä itsepuolustusharjoittelussa) pitäisi kaikissa olla mukana myös. Toisaalta jostain kamppailu-urheilulajeistakin voi saada hyviä eväitä, ainakin jos laji on suoraviivainen ja monipuolinen (esim. vapaaottelu) eikä sulje liiaksi kamppailun eri elementtejä pois. Urheilulajeissa hyvää on erittäin runsas otteluharjoittelu ja tottuminen kovaan kontaktiin, haittapuolena (itsepuolustuksen kannalta) että opetus tähtää kehän tilanteisiin eikä siksi huomioi arkielämän väkivaltatilanteisiin liittyviä tekijöitä.

Tärkeää tietysti olisi löytää sellainen laji, jota on mielekästä harrastaa. Mikään laji ei auta, jos sitä ei treenaa tarpeeksi, eikä monikaan jaksa pelkän itsepuolustuksen takia jatkaa harrastusta kuin muutaman kuukauden. Tosi harva kuitenkaan kohtaa jatkuvasti uhkia joita ei voi väistää.

Lue lisää

"Ns. nykyaikaisten itsepuolustuslajien hyviä puolia on, että niissä yleensä mietitään myös väkivaltatilanteiden ennakointia ja välttämistä, stressireaktioita ja olosuhteiden mukaista toimintaa väkivaltatilanteessa, ja käytetyt tekniikat ja toimintamallit eivät ole liian monimutkaisia."

Tuo on kyllä enemmän Sarasvuo-bisnes-osastoa. Parasta väkivallan ennakointia on se että saavuttaa sellaisen varallisuuden tason ettei tarvitse asua roskaväen alueella eikä mielellään myöskään tehdä terveyttä vaarantavaa työtä. Kaikki muukin on puhdasta maalaisjärkeä. Stressireaktio liittyy aina oikeaan hätätilanteeseen eikä siihen voi vaikuttaa mitenkään. Jos jossain koulutuksissa pistettäisiin ihmisille oikeasti paskat housuun niin ei kukaan siitä maksaisi ja moni olisi varmaan viemässä opettajan oikeuteen.

"Toisaalta jostain kamppailu-urheilulajeistakin voi saada hyviä eväitä, ainakin jos laji on suoraviivainen ja monipuolinen (esim. vapaaottelu) eikä sulje liiaksi kamppailun eri elementtejä pois."

Juuri niistä urheilulajeista saa oikeita taitoja, jos nyt puhutaan aseettomasta kamppailusta joko säännöillä tai ilman. Vapaaottelu on kuitenkin kilpailumuoto eikä taistelulaji.

"haittapuolena (itsepuolustuksen kannalta) että opetus tähtää kehän tilanteisiin eikä siksi huomioi arkielämän väkivaltatilanteisiin liittyviä tekijöitä."

On ihan sama asia tuleeko nyrkki nenään kehässä vai kellarissa. On myös ihan sama asia tuleeko luoti kehässä vai kadulla koska mikään laji ei auta tuollaisiin ongelmiin.

Penn & Teller kirjoitti:

"Ns. nykyaikaisten itsepuolustuslajien hyviä puolia on, että niissä yleensä mietitään myös väkivaltatilanteiden ennakointia ja välttämistä, stressireaktioita ja olosuhteiden mukaista toimintaa väkivaltatilanteessa, ja käytetyt tekniikat ja toimintamallit eivät ole liian monimutkaisia."

Tuo on kyllä enemmän Sarasvuo-bisnes-osastoa. Parasta väkivallan ennakointia on se että saavuttaa sellaisen varallisuuden tason ettei tarvitse asua roskaväen alueella eikä mielellään myöskään tehdä terveyttä vaarantavaa työtä. Kaikki muukin on puhdasta maalaisjärkeä. Stressireaktio liittyy aina oikeaan hätätilanteeseen eikä siihen voi vaikuttaa mitenkään. Jos jossain koulutuksissa pistettäisiin ihmisille oikeasti paskat housuun niin ei kukaan siitä maksaisi ja moni olisi varmaan viemässä opettajan oikeuteen.

"Toisaalta jostain kamppailu-urheilulajeistakin voi saada hyviä eväitä, ainakin jos laji on suoraviivainen ja monipuolinen (esim. vapaaottelu) eikä sulje liiaksi kamppailun eri elementtejä pois."

Juuri niistä urheilulajeista saa oikeita taitoja, jos nyt puhutaan aseettomasta kamppailusta joko säännöillä tai ilman. Vapaaottelu on kuitenkin kilpailumuoto eikä taistelulaji.

"haittapuolena (itsepuolustuksen kannalta) että opetus tähtää kehän tilanteisiin eikä siksi huomioi arkielämän väkivaltatilanteisiin liittyviä tekijöitä."

On ihan sama asia tuleeko nyrkki nenään kehässä vai kellarissa. On myös ihan sama asia tuleeko luoti kehässä vai kadulla koska mikään laji ei auta tuollaisiin ongelmiin.

Lue lisää

Aika hyvin olen väkivallalta välttynyt, vaikka olenkin asunut suuren osan elämästäni "roskaväen" alueella. Turvallisuudessa kyse on enemmän järjen käytöstä kuin köyhien karttamisesta.

Stressireaktioiden huomioinnilla en tarkoitanut sitä, että niitä yritettäisiin simuloida. Enemmänkin kyse on esimerkiksi siitä, ettei yritetä opettaa mitään niin hienostunutta, ettei se luultavasti onnistu oppilaalta tilanteessa, jossa kädet tärisevät hullun lailla.

"On ihan sama asia tuleeko nyrkki nenään kehässä vai kellarissa."

Perusharrastajalle asia ei välttämättä ole ihan sama. Kehän ulkopuolella hyökkääjä ei välttämättä noudata sääntöjä. Ja puolustautujalle - etenkin jos on kyse pienikokoisesta naisesta - voisi olla hyötyä jostain, mitä urheilulajien säännöt eivät salli. Sellaiset teot ei välttämättä kuitenkaan tule mieleenkään tilanteessa, jos ne on täysin sivuutettu harjoittelussa. Millä taas on väliä isollekin miehelle, on että kehässä ja sen ulkopuolella tilanteet ovat erilaisia myös tavoitteiden suhteen. Kehästä ei pyritä lähtemään karkuun, vaan voittamaan vastustaja. Kadulla tai baarissa kannattaa toimia niin, että pääsee mahdollisimman pian irti tilanteesta.

Kärjistäen: jollekin raskaan sarjan ammattilaiselle noilla ei ole niin väliä, sen kun tyrmää hyökkääjän yhdellä iskulla jos tilaisuuden saa. Mutta tavallisen harrastajan fyysiset ominaisuudet, taidot ja kokemus ovat valovuosien päässä siitä, olipa laji mikä hyvänsä. Jos Taina ja Tauno Tavis aloittavat kamppailulajin saadakseen kivan liikuntaharrastuksen ja ehkä itsepuolustustaitoja, ilman poltetta omistautua lajille ja kilpailemiselle, on epätodennäköistä että heistä koskaan tulisi järin kovan luokan kamppailijoita.

Kuten sanottu, monipuoliset kehälajit voivat olla oikein hyvä vaihtoehto itsepuolustukseenkin. Mutta ne eivät ole mitenkään ylivertainen ratkaisu ihan kenelle tahansa.

se edellinen kirjoitti:

Aika hyvin olen väkivallalta välttynyt, vaikka olenkin asunut suuren osan elämästäni "roskaväen" alueella. Turvallisuudessa kyse on enemmän järjen käytöstä kuin köyhien karttamisesta.

Stressireaktioiden huomioinnilla en tarkoitanut sitä, että niitä yritettäisiin simuloida. Enemmänkin kyse on esimerkiksi siitä, ettei yritetä opettaa mitään niin hienostunutta, ettei se luultavasti onnistu oppilaalta tilanteessa, jossa kädet tärisevät hullun lailla.

"On ihan sama asia tuleeko nyrkki nenään kehässä vai kellarissa."

Perusharrastajalle asia ei välttämättä ole ihan sama. Kehän ulkopuolella hyökkääjä ei välttämättä noudata sääntöjä. Ja puolustautujalle - etenkin jos on kyse pienikokoisesta naisesta - voisi olla hyötyä jostain, mitä urheilulajien säännöt eivät salli. Sellaiset teot ei välttämättä kuitenkaan tule mieleenkään tilanteessa, jos ne on täysin sivuutettu harjoittelussa. Millä taas on väliä isollekin miehelle, on että kehässä ja sen ulkopuolella tilanteet ovat erilaisia myös tavoitteiden suhteen. Kehästä ei pyritä lähtemään karkuun, vaan voittamaan vastustaja. Kadulla tai baarissa kannattaa toimia niin, että pääsee mahdollisimman pian irti tilanteesta.

Kärjistäen: jollekin raskaan sarjan ammattilaiselle noilla ei ole niin väliä, sen kun tyrmää hyökkääjän yhdellä iskulla jos tilaisuuden saa. Mutta tavallisen harrastajan fyysiset ominaisuudet, taidot ja kokemus ovat valovuosien päässä siitä, olipa laji mikä hyvänsä. Jos Taina ja Tauno Tavis aloittavat kamppailulajin saadakseen kivan liikuntaharrastuksen ja ehkä itsepuolustustaitoja, ilman poltetta omistautua lajille ja kilpailemiselle, on epätodennäköistä että heistä koskaan tulisi järin kovan luokan kamppailijoita.

Kuten sanottu, monipuoliset kehälajit voivat olla oikein hyvä vaihtoehto itsepuolustukseenkin. Mutta ne eivät ole mitenkään ylivertainen ratkaisu ihan kenelle tahansa.

Lue lisää

Itsepuolustuslajin harjoittelun mielekkyyttä kannattaa miettiä.

Se että opettaja sanoo jonkun itsepuolustus tekniikan olevan niin yksinkertainen että se toimii stressitilanteessa on merkityksetöntä.

Jos saat jonkun tekniikan toimimaan ensin treeneissä satoja kertoja yllättämällä lähes täysillä vastustavan parin ja lisäksi kymmeniä kertoja tosi paikan edessä, niin että paineet tuntuvat mahdottomilta, kädet tärisee vatsa on täynnä perhosia ja häviäminen pelottaa aidosti, se on jo jotain. Sen voi oppia mittaamalla kanttinsa säännöllisesti kilpailuissa.

Itsepuolustusharrastajalle itsepuolustustilanne on periaatteessa tuttu ajatus mutta kun stressi iskee, toiminta testataan ensi mmäistä kertaa.

Kokeneelle kamppailu-urheilijalle itsepuolustustilanne on vieras ajatus mutta kun stressi iskee toiminta on tuttua, kroppa toimii, vaikka aivot olisi kauhusta jäykkänä.

Kamppailemisen opetteleminen on positiivista, voittamisen iloa ja häviämisestä oppimista. Itsepuolustuksen opetteleminen on negatiivista, häviämisen pelkäämistä.

se edellinen kirjoitti:

Aika hyvin olen väkivallalta välttynyt, vaikka olenkin asunut suuren osan elämästäni "roskaväen" alueella. Turvallisuudessa kyse on enemmän järjen käytöstä kuin köyhien karttamisesta.

Stressireaktioiden huomioinnilla en tarkoitanut sitä, että niitä yritettäisiin simuloida. Enemmänkin kyse on esimerkiksi siitä, ettei yritetä opettaa mitään niin hienostunutta, ettei se luultavasti onnistu oppilaalta tilanteessa, jossa kädet tärisevät hullun lailla.

"On ihan sama asia tuleeko nyrkki nenään kehässä vai kellarissa."

Perusharrastajalle asia ei välttämättä ole ihan sama. Kehän ulkopuolella hyökkääjä ei välttämättä noudata sääntöjä. Ja puolustautujalle - etenkin jos on kyse pienikokoisesta naisesta - voisi olla hyötyä jostain, mitä urheilulajien säännöt eivät salli. Sellaiset teot ei välttämättä kuitenkaan tule mieleenkään tilanteessa, jos ne on täysin sivuutettu harjoittelussa. Millä taas on väliä isollekin miehelle, on että kehässä ja sen ulkopuolella tilanteet ovat erilaisia myös tavoitteiden suhteen. Kehästä ei pyritä lähtemään karkuun, vaan voittamaan vastustaja. Kadulla tai baarissa kannattaa toimia niin, että pääsee mahdollisimman pian irti tilanteesta.

Kärjistäen: jollekin raskaan sarjan ammattilaiselle noilla ei ole niin väliä, sen kun tyrmää hyökkääjän yhdellä iskulla jos tilaisuuden saa. Mutta tavallisen harrastajan fyysiset ominaisuudet, taidot ja kokemus ovat valovuosien päässä siitä, olipa laji mikä hyvänsä. Jos Taina ja Tauno Tavis aloittavat kamppailulajin saadakseen kivan liikuntaharrastuksen ja ehkä itsepuolustustaitoja, ilman poltetta omistautua lajille ja kilpailemiselle, on epätodennäköistä että heistä koskaan tulisi järin kovan luokan kamppailijoita.

Kuten sanottu, monipuoliset kehälajit voivat olla oikein hyvä vaihtoehto itsepuolustukseenkin. Mutta ne eivät ole mitenkään ylivertainen ratkaisu ihan kenelle tahansa.

Lue lisää

"
Perusharrastajalle asia ei välttämättä ole ihan sama. Kehän ulkopuolella hyökkääjä ei välttämättä noudata sääntöjä. Ja puolustautujalle - etenkin jos on kyse pienikokoisesta naisesta - voisi olla hyötyä jostain, mitä urheilulajien säännöt eivät salli. Sellaiset teot ei välttämättä kuitenkaan tule mieleenkään tilanteessa, jos ne on täysin sivuutettu harjoittelussa."

En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen tai heikon miehen onnistuvan lamaannuttamaan miestä lyömällä silmään tai lyömällä kaulaan, mutta näistä iskuista jotkut ns.realistisen itsepuolustuksen peräänkuuluttajat puhuvat erittäin paljon ja ironisesti nämä ovat ainakin osittain juuri sellaisia liikkeitä joiden onnistuminen tositilanteessa vaatii todella suurta tarkkuutta.
Oikeassa tilanteessa saa olla tyytyväinen jos osuu edes nyrkillä päähän. Sittenpä ei jää oikein mitään muuta jäljelle kuin nämä alapään iskut jotka vaativat myös suurta tarkkuutta ja ehkä joku pienten nivelten manipulaatio, joka on varmasti kivuliasta mutta ei itsessään kovin luotettava hallintakeino.

"Millä taas on väliä isollekin miehelle, on että kehässä ja sen ulkopuolella tilanteet ovat erilaisia myös tavoitteiden suhteen. Kehästä ei pyritä lähtemään karkuun, vaan voittamaan vastustaja. Kadulla tai baarissa kannattaa toimia niin, että pääsee mahdollisimman pian irti tilanteesta."

Kyllä kilpailijakin ymmärtää että nujerrettua vastustajaa ei tarvitse jäädä potkimaan, sen sijaan itsepuolustuslajien piireissä saatetaan joskus opettaa tappoliikkeitä itsepuolustuksena, vaikkeivat ne oikeasti toimisikaan.

"Jos Taina ja Tauno Tavis aloittavat kamppailulajin saadakseen kivan liikuntaharrastuksen ja ehkä itsepuolustustaitoja, ilman poltetta omistautua lajille ja kilpailemiselle, on epätodennäköistä että heistä koskaan tulisi järin kovan luokan kamppailijoita."

Minun mielestä tästä päästäänkin siihen että lajin kuin lajin harjoittelu tuo melko laihan lopputuloksen jos sitä harjoitellaan nimenomaan itsepuolustuksen takia.

Muutenkin tuo virkkeesi on aika tautologinen koska eikö ole aika itsestäänselvää että intohimoton harjoittelu missään asiassa ei koskaan tuota mitä huippuja, oli kyse sitten shakista tai jalkapallosta. Minun mielestäni on.
-
Ainut ero on siinä että ns.kilpalajin harjoittelijan (puhumattakaan vapaaottelijana kilpailevasta) potentiaalinen arsenaali ja työkalupakki kasvaa isommaksi kuin itsepuolustajan harjoittelulla. Toki myös tällä kilpalajistilla on joitakin puutteita mitä toisella ei välttämättä samassa määrin ole mutta ne ovat pienempiä.

Penn & Teller kirjoitti:

"
Perusharrastajalle asia ei välttämättä ole ihan sama. Kehän ulkopuolella hyökkääjä ei välttämättä noudata sääntöjä. Ja puolustautujalle - etenkin jos on kyse pienikokoisesta naisesta - voisi olla hyötyä jostain, mitä urheilulajien säännöt eivät salli. Sellaiset teot ei välttämättä kuitenkaan tule mieleenkään tilanteessa, jos ne on täysin sivuutettu harjoittelussa."

En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen tai heikon miehen onnistuvan lamaannuttamaan miestä lyömällä silmään tai lyömällä kaulaan, mutta näistä iskuista jotkut ns.realistisen itsepuolustuksen peräänkuuluttajat puhuvat erittäin paljon ja ironisesti nämä ovat ainakin osittain juuri sellaisia liikkeitä joiden onnistuminen tositilanteessa vaatii todella suurta tarkkuutta.
Oikeassa tilanteessa saa olla tyytyväinen jos osuu edes nyrkillä päähän. Sittenpä ei jää oikein mitään muuta jäljelle kuin nämä alapään iskut jotka vaativat myös suurta tarkkuutta ja ehkä joku pienten nivelten manipulaatio, joka on varmasti kivuliasta mutta ei itsessään kovin luotettava hallintakeino.

"Millä taas on väliä isollekin miehelle, on että kehässä ja sen ulkopuolella tilanteet ovat erilaisia myös tavoitteiden suhteen. Kehästä ei pyritä lähtemään karkuun, vaan voittamaan vastustaja. Kadulla tai baarissa kannattaa toimia niin, että pääsee mahdollisimman pian irti tilanteesta."

Kyllä kilpailijakin ymmärtää että nujerrettua vastustajaa ei tarvitse jäädä potkimaan, sen sijaan itsepuolustuslajien piireissä saatetaan joskus opettaa tappoliikkeitä itsepuolustuksena, vaikkeivat ne oikeasti toimisikaan.

"Jos Taina ja Tauno Tavis aloittavat kamppailulajin saadakseen kivan liikuntaharrastuksen ja ehkä itsepuolustustaitoja, ilman poltetta omistautua lajille ja kilpailemiselle, on epätodennäköistä että heistä koskaan tulisi järin kovan luokan kamppailijoita."

Minun mielestä tästä päästäänkin siihen että lajin kuin lajin harjoittelu tuo melko laihan lopputuloksen jos sitä harjoitellaan nimenomaan itsepuolustuksen takia.

Muutenkin tuo virkkeesi on aika tautologinen koska eikö ole aika itsestäänselvää että intohimoton harjoittelu missään asiassa ei koskaan tuota mitä huippuja, oli kyse sitten shakista tai jalkapallosta. Minun mielestäni on.
-
Ainut ero on siinä että ns.kilpalajin harjoittelijan (puhumattakaan vapaaottelijana kilpailevasta) potentiaalinen arsenaali ja työkalupakki kasvaa isommaksi kuin itsepuolustajan harjoittelulla. Toki myös tällä kilpalajistilla on joitakin puutteita mitä toisella ei välttämättä samassa määrin ole mutta ne ovat pienempiä.

Lue lisää

IRL en ole törmännyt itsepuolustuslajien opettajiin, jotka opettaisivat noita kaulaan ja silmiin lyömisiä. Kaipa heitäkin jossain on, kun tällaisista opeista kerran näillä palstoilla näinkin paljon puhutaan, mutta ei itsepuolustulaji automaattisesti tarkoita kaulaan tökkimistä ja sormien vääntelyä.

Moni opettaa kyllä nujuamistilanteissa mm. survomaan sormia silmiin, mikä on helpompaa kuin silmien lyöminen sormilla. Munille potkiminenkin onnistuu joissakin tilanteissa ihan hyvin, mutta ei sen varaan voi joka paikassa laskea. Ylipäätään kaikenmoiset arkoihin paikkoihin potkimiset, survomiset ja puremiset on tarkoitettu vain lisukkeiksi työkalupakkiin, "tavanomaisten" lyöntien, potkujen jne. höysteeksi, joilla voi sopivassa tilanteessa tuottaa kipua ja hämmennystä ja saada tilaa tehdä muutakin. Niitä ei pitäisi ottaa tai opettaa minään joka tilanteessa käytettävinä ihmetemppuina, joilla pudotetaan vastustaja.

"Kyllä kilpailijakin ymmärtää että nujerrettua vastustajaa ei tarvitse jäädä potkimaan, sen sijaan itsepuolustuslajien piireissä saatetaan joskus opettaa tappoliikkeitä itsepuolustuksena, vaikkeivat ne oikeasti toimisikaan. "

En tarkoittanut sitä, että kilpakamppailija jäisi potkiskelemaan jo toimintakyvytöntä hyökkääjää. Paremminkin sitä, että esimerkiksi hyvä mattokamppailija voi vaistomaisesti lähteä viemään tilannetta maahan, koska on siellä tottunut voittamaan vastustajan, vaikka tilanne saattaa olla sellainen että olisi fiksuinta vain pyrkiä äkkiä irti. Harvemmin siinä h-hetkellä ehtii kylmän viileästi pohtimaan, että nythän tässä on toisenlainen tilanne ja kannattaakin toimia toisin kuin on tottunut niillä tuhannella aiemmalla kerralla.

"Minun mielestä tästä päästäänkin siihen että lajin kuin lajin harjoittelu tuo melko laihan lopputuloksen jos sitä harjoitellaan nimenomaan itsepuolustuksen takia.

Muutenkin tuo virkkeesi on aika tautologinen koska eikö ole aika itsestäänselvää että intohimoton harjoittelu missään asiassa ei koskaan tuota mitä huippuja, oli kyse sitten shakista tai jalkapallosta. Minun mielestäni on."

Totta kai se oli itsestäänselvyys, mutta näin tarpeelliseksi sanoa sen varmistaakseni, puhutaanko vertailukelpoisista tapauksista. Jos verrataan treenaamiselle omistautunutta kilpakamppailijaa ja itsepuolustuslajin harrastelijaa, niin tietysti ensin mainitulla on paljon paremmat eväät puolustaa itseään. Ei tällainen vertailu silti tee itsepuolustuslajista kelvotonta. Kummankin sorttisissa lajeissa on sekä omistautuneita pitkän linjan harjoittelijoita että sunnuntaiharrastelijoita, vaikka näiden prosenttiosuudet ovat erilaiset eri lajeissa. Itse laji ei kuitenkaan tee ihmisestä kumpaakaan, vaan kyse on enemmän ihmisen omista ominaisuuksista ja osin myös lajin sopivuudesta kyseiselle ihmiselle.

Olen samaa mieltä siitä, ettei pelkkä itsepuolustus riitä motivaatioksi useimmille ihmisille. Harvalla on niin suurta uhkaa elämässään, että itsepuolustuksen takia jaksaisi panostaa harjoitteluun. Motivaatio ahkeraan treeniin pitää löytyä muualta - joillekin sopiva motivaattori on kilpailu, jollekin jokin muu. Vaikka silkka into haastaa itseään ja oppia uutta. Jos joku kyselee itsepuolustukseen sopivia lajeja, ei se tarkoita ettei häntä voisi kiinnostaa kamppailuharjoittelu muutenkin, tai ettei hän voisi kokeillesssan innostua lajista ihan muista syistä. Siksi mielestäni on ihan hyvä kertoa kyselijöille eri vaihtoehdoista, jolloin he voivat lähteä kokeilemaan sitä mikä tuntuu itseä kiinnostavan. Ja jos käykin niin, ettei mielenkiinto riitä pidemmän päälle, niin ei kokeilusta haittaakaan ole niin kauan kuin kukaan ei laita vuokrarahojaan kurssimaksuihin. Saa siinä ainakin liikuntaa, ja sittenpähän tietää kokemuksesta, että se laji ei ollut oma juttu.

Jep ruumisarkkuun

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2732099/Boxer-jailed-killing-man-single-punch-4am-brawl-spoken-way-approached-two-women.html

Berserk taistelu

MUUTAMA KOMMENTTI:

Aikido On kans hyvä, mutta treenamista vähintään kymmen vuotta
JOS SEKÄÄN RIITTÄÄ?

mattopaini lajit toimii kuten bjj ja judo, mutta en menis itse maahan painimaan väkijoukossa.
EI MAAHAN AINA MENNÄ, SINNE MYÖS JOUDUTAAN.

Judo heitot on varmasti tehokkaita, mutta uhrilla saattaa kallo murtua ja niskat mennä nuri
TOTTA.

Muita hyviä Kravmaga

Ju-jutsu on kans ok, jos jaksaa mennä kovassa kurissa vyökokeesta toiseen,
VYÖKOKEET ON VAIN PORKKANOITA MOTIVOIMASSA MATKALLA

Aikidon, judo ja jujutsun miinus
Hirveästi ukemeja eli kuperkeikkoja.
UKEMIT EI OLE PELKÄSTÄÄN KUPERKEIKKOJA VAAN MONENLAISIA KAATUMISIA, JOTKA ON VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ OPPIA KOVAN HEITTO- JA OTTELUTREENIN MAHDOLLISTAMISEKSI

Mulla rupesi oksettamaan.
VOI, VOI ;)

Samoin kuka viitsii heitää ukemin asvaltille.
SE JOKA HALUAA VAIN PARI MUSTELMAA MURTUNEEN KYYNERPÄÄN TAI SOLISLUUN SIJASTA

Toinen miinus kaveri työntää kädet pari teknikoissa ja kaatuu mukana ainakin
Pari ensimmäistä vuotta. tulee väärä uskomus opista taidoista.
TÄMÄ KOSKEE VAIN AIKIDOA. JUDOSSA TURHAT LUULOT LÄHTEE OTTELUHARJOITUKSISSA SIINÄ MISSÄ ILMAT KEUHKOISTAKIN. TAI VIIMEISTÄÄN KILPAILUISSA KUN KURISTETAAN EKA KERTAA TAJUTTOMAKSI...

MUTTA KUKA JAKSAA KÄYDÄ TUHANSIA TREENEJÄ VAIN TEHOKKAAN ITSEPUOLUSTUKSEN TAKIA?

juu krav magan oppii tosi nopeesti kun on ennestään musta vyö jossain kamppailulajissa. kattokaa juutuubista kaveri nimeltä NENAD IKRAS . neljä dan REAL AIKIDO . siinä teille toimivaa itsepuolustusta perkele .

http://www.youtube.com/watch?v=EdXSgGtID2Y Tossa on Pieni faili Toi ns''JiuJitsuka'' On 10 vuotta aikidoss ja 2 vuotta karatessa ja sen tekniikat on aikidoa plau potkut shotokan karatea :DDD

Vähän joka jutussa on oma ihmisryhmänsä, jolle aina sattuu ja tapahtuu. On esim. hmisiä, joilla on aina jatkuvia ongelmia tietokoneiden ja muun elektroniikan kanssa. Samalla tavalla on ihmisiä, jotka onnistuvat saattamaan itsensä ongelmiin vaikka matkalla Sunnuntaina 10 asukkaan pikkukylän kirkkoon,