Ei ole olemassa realistista mahdollisuutta voida muuttaa toista ihmistä mieleisekseen - mikäli tällä itsellään ei ole motivaatiota muuttumiseen.
Ulkopuoliset vaatimukset muutoksiin eivät kestä ja moni täällä käyvä uhri tietää varmasti sen, miltä tuntuu, kun toinen ei hyväksy ja haluaa muuttaa lähes kaiken. Sellainen ei ole rakkautta miltään osin, eikä vähimmässäkään määrin. Siinä häviää oma minuuskin ajan oloon. Rakkauteen eivät kuulu ehdot, koska ne synnyttävät pelkoa.
Seuraavassa mielestäni hyvä tiivistelmä parisuhteen onneksi:
Muista, että toista ei voi muuttaa. Hänen täytyy itse haluta muuttua. Sitä tahtoa et saa herätettyä nalkuttamalla, riitelemällä etkä mykkäkoululla.
Voit muuttaa vain omaa käyttäytymistäsi.
Opettele tunnistamaan, miten ajatuksesi luovat vääristymiä. Ajatukset ovat vain ajatuksia, ne eivät ole faktoja.
Tunnista oma toimintasi: pakenetko ongelmia?
Lähde siitä, millainen ihminen sinä haluat olla parisuhteessa ja ala toteuttaa sitä, vaikka se ei muuttaisikaan puolisosi käytöstä. Jos et halua olla nalkuttava tai riitelevä puoliso, älä ole sitä. Sinulle on tärkeää elää omien arvojesi mukaista elämää.
Muuta omassa käytöksessäsi se, mitä voit. Hyväksy puolisossasi se, mitä voit.
Määrittele omat arvosi: mikä on sinulle todella tärkeää. Jos ne eivät toteudu tässä parisuhteessa, pohdi, haluatko käyttää elämäsi tässä parisuhteessa.
http://ellit.fi/ihmissuhteet-ja-perhe/parisuhteessa/onko-kaikki-vika-vain-puolisossa
Toista ei voi muuttaa
45
914
Vastaukset
- vuorovaikku
"Kun sitten olet parisuhteessa, tarraat toiseen ihmiseen kaikin voimin ja teet kaiken mahdollisen säilyttääkseen suhteen. Sinusta tulee epätoivoinen, epäluuloinen ja riippuvainen. Teet asioita vain miellyttääkseen toista. Miksikö? Siksi, että haet hyväksyntää, arvostusta ja rakkautta toisen ihmisen kautta."
"Kun opit hyväksymään ja rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet, alat sisältäpäin säteillä voimaa, rakkautta ja kauneutta. Et tarvitse enää toista ihmistä todistamaan omaa arvoasi.
Rakastaessasi itseäsi koko sydämestäsi, huomaat ettet ole enää riippuvainen toisista ihmisistä ja heidän mielipiteistään. Vedät puoleesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua yhtä paljon kuin sinä itseäsi."- ed.
lähde on MTV3 Helmi.
ed. kirjoitti:
lähde on MTV3 Helmi.
Kutsuisin tuota eräänlaiseksi sisäiseksi valoksi - hohteeksi.
- ent.ilkikurimus
elisakettu kirjoitti:
Kutsuisin tuota eräänlaiseksi sisäiseksi valoksi - hohteeksi.
Tuossa olikin lainatussa osiossa täsmälleen se ajatus, joka minullakin tästä alkujaan oli.
Kun ihminen oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään, ei enää tarvitsekaan toista todistelemaan omaa arvoaan. Olen siksi kuulemma kylmä ja katkera narsisti...;)
Noo, kestän sen kyllä.... ent.ilkikurimus kirjoitti:
Tuossa olikin lainatussa osiossa täsmälleen se ajatus, joka minullakin tästä alkujaan oli.
Kun ihminen oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään, ei enää tarvitsekaan toista todistelemaan omaa arvoaan. Olen siksi kuulemma kylmä ja katkera narsisti...;)
Noo, kestän sen kyllä....:)
Heh.... en puutu tuohon tennisotteluun millään lailla, mutta minun tietääkseni narsisti useinkin tarvitsee todistelemaan omaa arvoaan.
Ihan viattomana kysyn; kaltoinkohteletko sinä Ilkikurimus meitä? Voimmeko pahoin läheisyydessäsi? Koemmeko ettet välitä meistä ja itsekkäästi haluat vain hyötyä meistä?
Mielestäni useita palstakirjoittajia on nimitetty - aiheettomasti - viitaten kaltoinkohtelijaan. Sille ei ole ollut mitään perustetta. Vaikka kirjoittajasta ei paljon näekään, jotain oppii havannoimaan kyllä.- ent.ilkikurimus
elisakettu kirjoitti:
:)
Heh.... en puutu tuohon tennisotteluun millään lailla, mutta minun tietääkseni narsisti useinkin tarvitsee todistelemaan omaa arvoaan.
Ihan viattomana kysyn; kaltoinkohteletko sinä Ilkikurimus meitä? Voimmeko pahoin läheisyydessäsi? Koemmeko ettet välitä meistä ja itsekkäästi haluat vain hyötyä meistä?
Mielestäni useita palstakirjoittajia on nimitetty - aiheettomasti - viitaten kaltoinkohtelijaan. Sille ei ole ollut mitään perustetta. Vaikka kirjoittajasta ei paljon näekään, jotain oppii havannoimaan kyllä.Havainnoimaan kyllä. Ja kun niinkin kauan täällä aika ajoin käy, kun minäkin olen täällä käynyt - alkaa osa vaikuttaa jopa tutulle....
En osaa kysymyksiisi vastata, koska nämä asiat taitavat olla kokijoidensa omia. Mutta ei, en minä kaltoinkohtele, enkä halua hyötyä teistä - se ei ole ollut tarkoituksena. Mihin sitä tarvitsisin? - kristallivaloon
elisakettu kirjoitti:
Kutsuisin tuota eräänlaiseksi sisäiseksi valoksi - hohteeksi.
Sitä kutsutaan kristallivaloksi. Valaat ja delfiinit ovat kristallimestareita. Niiden uuteen rooliin maan päällä sisältyy auttaminen siirtymisessä rappeutuvasta magneettisesta polariteettiverkosta kehittyvään kristalliverkkoon.
- 4+12=16
"Kun opit hyväksymään ja rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet, alat sisältäpäin säteillä voimaa, rakkautta ja kauneutta. Et tarvitse enää toista ihmistä todistamaan omaa arvoasi."
Niin en tiedä säteilenkö minä mitään ...mutta olen kyllä opetellut ja ehkä oppinutkin hyväksymään ja rakastamaan itseäni paremmin...sellaisena kuin olen, vikoineni päivineni...josta on kyllä on seurannut tuo että en ole niin riippuvainen toisista ihmistä ja heidän mielipiteistään...
Uskallan paremmin olla ja elää oman näköistäni elämää...myös sivulliset ovat huomanneet minussa tapahtuneen muutoksen...ja se näkyy jopa valokuvissa...olen jotenkin ryhdikkäämmän ja iloisemman näköinen...vaikka ulkonäkö muuten ole niin muuttunutkaan ja ikääkin on tullut lisää...
Tiedä sitten johtuneeko se elämysmatkasta sisimpääni/menneeseen elämääni vaiko vain siitä että elämäni on muutenkin helpottunut...lapset pärjäävät omillaan, "kaikki" on tällä hetkellä ns. hyvin, ei ole suuria huolia, rahatkin riittävät siten, että voin ostaa jotain jota haluan...miettimättä riittävätkö rahat...
Mutta joo...olen minä pitkän ja kivikkoisen polun tähän asti taivaltanut...joskus luullut ettei tästä enää noustakkaan..en tiedä onko se sitten pöyhkeyttä ja väärää ylpeyttä jos ajattelen että suurimman työn olen tehnyt itse...
vaikka on minulla taustavaikuttajakin...johon olen suurimmassa hädässä turvannut..."tapahtukoon Sinun tahtosi...ei minun"...kun kuitenkin elämässä tapahtuu asioita joihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa...aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat kaikkia...
Tällä erää pidin erityisesti lausekkeesta: " Tunnista oma toimintasi: pakenetko ongelmia? "
Paetessaan ongelmia, ihminen saattaa etsiä rakkautta tai sen kohdetta kiihkeämmin. Hän ajattelee sen parantavan hänen ongelmanasa. Näin ei kuitenkaan ole. Ongelmat eivät katoa itsestään - selvittämättä - ellei niitä kohtaa ja ratkaise niitä siten, etteivät ne tuota ongelmia.
Ihminen saattaa paeta myös rakkautta paetessaan ongelmiaan. Hän ei kykene vastavuoroiseen tunnetilaan - koska voimia ei kertakaikkiaan ole. Henkinen painolasti kuormittaa, ja rakastamaansa ihmistä ei välttämättä kohtaa objektiivisesti vaan oma tunnetila askartelee jatkuvasti jonkin ongelman kimpussa. Ihminen ei ole läsnä.
Kokiessaan rakkautta tai rakkaudeksi luulemiaan tunteita ihminen saattaa piilottaa ongelmiaan tuon hyvän olon tunteen alle. Kun illuusio puhkeaa - tai ongelmat saattavat käydä ylivoimaiseksi - ihminen saattaa pettyä rakkauteen koska sen mitä sen piti antaa aiheuttikin pahanolon (joka oli lähtöisin muualta).
Pystyykö rakkaus sitten ratkaisemaan ongelmia? Mielestäni sen tehtävä ei ole tehdä sitä. Rakkaudella on parantavia ja eheyttäviä vaikutuksia, mutta silloin pitää olla myös tasan tietoinen millaisesta rakkaudesta on kyse. Emmehän halua että kukaan rakastaisi meitä parantajana? Entä kun tulee hetki, ettei rakkaus ratkaisekaan ongelmaa, niin miten rakkauden sitten käy? Onko se hyödytön siksi, ettei se ole kaikenkattava voima?- ent.ilkikurimus
Mitä mieltä muuten olet ajatuksesta, että oikeaan rakkauteen pystyy vain kerran elämässään?
Suhde väärästä syystä - näin on varmasti monella, joka ei ole motiivejaan tutkinut ja/tai tiedostanut. Osa rakastaa rakkaudentunnetta - jopa addiktioon asti.
Olisi varmaan aika tylyä havahtua joku aamu siihen tosiasiaan, että olikin vain jonkun terapeutti - tai terapoitava....ja that´s it.
Tietynlaiset naiset niin kuvittelevat saavansa rakkaudellaan ihmeitä aikaan; pahiksesta ihanne miehen ja alkkiksesta hellän koti-isän....Onko se edes mitään rakkautta, jos sen tarkoitus on vain muuttaa toinen joksikin muuksi? ent.ilkikurimus kirjoitti:
Mitä mieltä muuten olet ajatuksesta, että oikeaan rakkauteen pystyy vain kerran elämässään?
Suhde väärästä syystä - näin on varmasti monella, joka ei ole motiivejaan tutkinut ja/tai tiedostanut. Osa rakastaa rakkaudentunnetta - jopa addiktioon asti.
Olisi varmaan aika tylyä havahtua joku aamu siihen tosiasiaan, että olikin vain jonkun terapeutti - tai terapoitava....ja that´s it.
Tietynlaiset naiset niin kuvittelevat saavansa rakkaudellaan ihmeitä aikaan; pahiksesta ihanne miehen ja alkkiksesta hellän koti-isän....Onko se edes mitään rakkautta, jos sen tarkoitus on vain muuttaa toinen joksikin muuksi?Rakkauden tarkoitus ei ole muuttaa toista muuksi. Rakkaus on kokemusta, elämää. Rakastuminen ja rakastaminen voi muokata ja muovata ihmistä - siihen uskon kyllä: sen positiivinen voima saa ehkä ihmisen uskomaan itseensä tai huomaa tarpeettomana toistaa tiettyjä asioita elämässään. Mutta se on silloin itsestä lähtöisin, vaikka rakkaudessa olisi toinenkin osapuoli.
Mietin mitä sanoit rakkauden edellytyksestä. Itsetunteminen. Tavallaan näkisin että ihmisen on opittava hyväksymään itsensä ensin kyetäkseen osoittamaan hyväksynnän toista kohtaan. Tämä olisi rakkauden toinen edellytys. Hyväksyntä liittyy myös rakkauden pysyvyyteen, kestoon, kun toista ei pyritä muokkaamaan muun kaltaiseksi. Näin tapahtuessa: luottamus rikkoontuu, jolloin rakkauteen tulee särö. Muuttumisen pakottamisen jatkuessa rakkaudesta tulee taas ahdistava (rakkauden nimeen sinun on muututtava) mikäli toinen ei koe siihen tarvetta tai ole kyvykäs siihen. Rakkaus ei ole enää hyväksyvää, vaan ehdollistettua. Ja ehdojen lisääntyessä toinen on jatkuvasti alistettu, kontrolloitu, pelaako tämä niillä säännöillä, jotka hänelle on asetettu - ansaitakseen rakkauden. Lopulta turhautuneena, rakkaus menettää arvonsa, koska siitä on tullut kauppatavara. Se ei ole enää vapaasti pyrkivää, vastavuoroista, toista kunnioittavaa ja arvostavaa, vaan siitä on tehty tuote, jonka hinta jää sinun yksinäsi maksettavasi. Rakkauden illuusio - puhdaskin - pääsee näin rikkoontumaan.
Yksi rakkaus? En usko. Näen että rakkauden muotoja on monenlaisia. Parisuhteessakin. Rakkautta täytyy arvostaa, että sen oikean rakkauden kykenee kokemaan.- ent.ilkikurimus
elisakettu kirjoitti:
Rakkauden tarkoitus ei ole muuttaa toista muuksi. Rakkaus on kokemusta, elämää. Rakastuminen ja rakastaminen voi muokata ja muovata ihmistä - siihen uskon kyllä: sen positiivinen voima saa ehkä ihmisen uskomaan itseensä tai huomaa tarpeettomana toistaa tiettyjä asioita elämässään. Mutta se on silloin itsestä lähtöisin, vaikka rakkaudessa olisi toinenkin osapuoli.
Mietin mitä sanoit rakkauden edellytyksestä. Itsetunteminen. Tavallaan näkisin että ihmisen on opittava hyväksymään itsensä ensin kyetäkseen osoittamaan hyväksynnän toista kohtaan. Tämä olisi rakkauden toinen edellytys. Hyväksyntä liittyy myös rakkauden pysyvyyteen, kestoon, kun toista ei pyritä muokkaamaan muun kaltaiseksi. Näin tapahtuessa: luottamus rikkoontuu, jolloin rakkauteen tulee särö. Muuttumisen pakottamisen jatkuessa rakkaudesta tulee taas ahdistava (rakkauden nimeen sinun on muututtava) mikäli toinen ei koe siihen tarvetta tai ole kyvykäs siihen. Rakkaus ei ole enää hyväksyvää, vaan ehdollistettua. Ja ehdojen lisääntyessä toinen on jatkuvasti alistettu, kontrolloitu, pelaako tämä niillä säännöillä, jotka hänelle on asetettu - ansaitakseen rakkauden. Lopulta turhautuneena, rakkaus menettää arvonsa, koska siitä on tullut kauppatavara. Se ei ole enää vapaasti pyrkivää, vastavuoroista, toista kunnioittavaa ja arvostavaa, vaan siitä on tehty tuote, jonka hinta jää sinun yksinäsi maksettavasi. Rakkauden illuusio - puhdaskin - pääsee näin rikkoontumaan.
Yksi rakkaus? En usko. Näen että rakkauden muotoja on monenlaisia. Parisuhteessakin. Rakkautta täytyy arvostaa, että sen oikean rakkauden kykenee kokemaan.Myös moni muu asia muovaa ihmistä samaan tapaan - ei rakkaus ole muovaajana mitenkään ainutlaatuinen. Ja todella, omakohtaista se silloinkin on. Ei ulkoaohjautuvaa.
Olen vähän kahden vaiheilla, uskonko ainutkertaiseen rakkauteen vai en. Sitä voisi puoltaa se asia, että kun kerran on kokenut jotain aivan täydellistä, sen etsiminen kyllä loppuu. Miksi etsiä suurta tunnetta, jonka on jo saanut kokea? En nyt puhu addikteista.
Omasta kokemuksestani tiedän, että rakkaus uhmaa kuolemaakin. Oma rakkauteni on säilynyt siitäkin huolimatta, että toinen on maannut haudassa jo kauan. Pystyn hetki kuin hetki palauttamaan sen tunteen, joka minulla hänen kanssaan oli. En ole jälkeen kokenut mitään vastaavaa, mutta asiaan saattaa vaikuttaa sekin, ettei hän minua koskaan jättänyt - hän kuoli. Kaipuu oli suunnaton pitkän aikaa. Sureminen kävi ylivoimaiseksi - kuten olen kertonut. Hanna Ekola on sanonut ja kirjoittanut, että niin paljon on surua kuin ollut rakkauttakin.
Olen taipuvainen uskomaan, että kerran syttynyt rakkaus on ikuinen - enkä usko kohteen vaihtumiseenkaan.... - ent.ilkikurimus
elisakettu kirjoitti:
Rakkauden tarkoitus ei ole muuttaa toista muuksi. Rakkaus on kokemusta, elämää. Rakastuminen ja rakastaminen voi muokata ja muovata ihmistä - siihen uskon kyllä: sen positiivinen voima saa ehkä ihmisen uskomaan itseensä tai huomaa tarpeettomana toistaa tiettyjä asioita elämässään. Mutta se on silloin itsestä lähtöisin, vaikka rakkaudessa olisi toinenkin osapuoli.
Mietin mitä sanoit rakkauden edellytyksestä. Itsetunteminen. Tavallaan näkisin että ihmisen on opittava hyväksymään itsensä ensin kyetäkseen osoittamaan hyväksynnän toista kohtaan. Tämä olisi rakkauden toinen edellytys. Hyväksyntä liittyy myös rakkauden pysyvyyteen, kestoon, kun toista ei pyritä muokkaamaan muun kaltaiseksi. Näin tapahtuessa: luottamus rikkoontuu, jolloin rakkauteen tulee särö. Muuttumisen pakottamisen jatkuessa rakkaudesta tulee taas ahdistava (rakkauden nimeen sinun on muututtava) mikäli toinen ei koe siihen tarvetta tai ole kyvykäs siihen. Rakkaus ei ole enää hyväksyvää, vaan ehdollistettua. Ja ehdojen lisääntyessä toinen on jatkuvasti alistettu, kontrolloitu, pelaako tämä niillä säännöillä, jotka hänelle on asetettu - ansaitakseen rakkauden. Lopulta turhautuneena, rakkaus menettää arvonsa, koska siitä on tullut kauppatavara. Se ei ole enää vapaasti pyrkivää, vastavuoroista, toista kunnioittavaa ja arvostavaa, vaan siitä on tehty tuote, jonka hinta jää sinun yksinäsi maksettavasi. Rakkauden illuusio - puhdaskin - pääsee näin rikkoontumaan.
Yksi rakkaus? En usko. Näen että rakkauden muotoja on monenlaisia. Parisuhteessakin. Rakkautta täytyy arvostaa, että sen oikean rakkauden kykenee kokemaan.Epäkypsä rakkaus sanoo: rakastan sinua, koska tarvitsen sinua.
Kypsä rakkaus sanoo: tarvitsen sinua, koska rakastan sinua.
- Erich Fromm ent.ilkikurimus kirjoitti:
Myös moni muu asia muovaa ihmistä samaan tapaan - ei rakkaus ole muovaajana mitenkään ainutlaatuinen. Ja todella, omakohtaista se silloinkin on. Ei ulkoaohjautuvaa.
Olen vähän kahden vaiheilla, uskonko ainutkertaiseen rakkauteen vai en. Sitä voisi puoltaa se asia, että kun kerran on kokenut jotain aivan täydellistä, sen etsiminen kyllä loppuu. Miksi etsiä suurta tunnetta, jonka on jo saanut kokea? En nyt puhu addikteista.
Omasta kokemuksestani tiedän, että rakkaus uhmaa kuolemaakin. Oma rakkauteni on säilynyt siitäkin huolimatta, että toinen on maannut haudassa jo kauan. Pystyn hetki kuin hetki palauttamaan sen tunteen, joka minulla hänen kanssaan oli. En ole jälkeen kokenut mitään vastaavaa, mutta asiaan saattaa vaikuttaa sekin, ettei hän minua koskaan jättänyt - hän kuoli. Kaipuu oli suunnaton pitkän aikaa. Sureminen kävi ylivoimaiseksi - kuten olen kertonut. Hanna Ekola on sanonut ja kirjoittanut, että niin paljon on surua kuin ollut rakkauttakin.
Olen taipuvainen uskomaan, että kerran syttynyt rakkaus on ikuinen - enkä usko kohteen vaihtumiseenkaan....Vetää sanattomaksi kokemus, jota ei ole itse kokenut. Myös surulliseksi sen surun tähden, mitä toinen on kokenut.
Sanoin kerran jossain kommentissa, että olkaa kiitollisia tunteistanne. Surukin on arvokas tunne ja sen taustalla on arvo, jolla korvataan toinen tunne.
Ilman vastavuoroista rakkauttakin voidaan vaalia. Se, että miten tarpeellisena sen vaalimista sitten pitää itselleen, on haitallinen vasta jos se muuttuu defenssiksi itseään kohden.
*lähettää hyvän yön keijukaisen matkaan, joka kurkistaa palstalaisten vuoteisiin ja loitsii rauhallisia unien kuvia mieliin*elisakettu kirjoitti:
Vetää sanattomaksi kokemus, jota ei ole itse kokenut. Myös surulliseksi sen surun tähden, mitä toinen on kokenut.
Sanoin kerran jossain kommentissa, että olkaa kiitollisia tunteistanne. Surukin on arvokas tunne ja sen taustalla on arvo, jolla korvataan toinen tunne.
Ilman vastavuoroista rakkauttakin voidaan vaalia. Se, että miten tarpeellisena sen vaalimista sitten pitää itselleen, on haitallinen vasta jos se muuttuu defenssiksi itseään kohden.
*lähettää hyvän yön keijukaisen matkaan, joka kurkistaa palstalaisten vuoteisiin ja loitsii rauhallisia unien kuvia mieliin**ilmankos nukuin hyvin* =)
Rakkaus ei ole tieteellisesti mitattavissa, silti se on olemassa, sanoi Alfred Kinsey. eilisessä elokuvassa.
Samoin taitaa olla kaikkien tunteiden laita. Yksikään tunne ei ole sinällään hyvä tai paha, vaan tarpeellinen ihmiselle. Viha on surun johdannainen, suru rakkauden kohteen menettämisen. Voimia ilkikurimukselle, ja meille kaikille.- 10+7=17
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Myös moni muu asia muovaa ihmistä samaan tapaan - ei rakkaus ole muovaajana mitenkään ainutlaatuinen. Ja todella, omakohtaista se silloinkin on. Ei ulkoaohjautuvaa.
Olen vähän kahden vaiheilla, uskonko ainutkertaiseen rakkauteen vai en. Sitä voisi puoltaa se asia, että kun kerran on kokenut jotain aivan täydellistä, sen etsiminen kyllä loppuu. Miksi etsiä suurta tunnetta, jonka on jo saanut kokea? En nyt puhu addikteista.
Omasta kokemuksestani tiedän, että rakkaus uhmaa kuolemaakin. Oma rakkauteni on säilynyt siitäkin huolimatta, että toinen on maannut haudassa jo kauan. Pystyn hetki kuin hetki palauttamaan sen tunteen, joka minulla hänen kanssaan oli. En ole jälkeen kokenut mitään vastaavaa, mutta asiaan saattaa vaikuttaa sekin, ettei hän minua koskaan jättänyt - hän kuoli. Kaipuu oli suunnaton pitkän aikaa. Sureminen kävi ylivoimaiseksi - kuten olen kertonut. Hanna Ekola on sanonut ja kirjoittanut, että niin paljon on surua kuin ollut rakkauttakin.
Olen taipuvainen uskomaan, että kerran syttynyt rakkaus on ikuinen - enkä usko kohteen vaihtumiseenkaan...."Olen taipuvainen uskomaan, että kerran syttynyt rakkaus on ikuinen - enkä usko kohteen vaihtumiseenkaan..."
Tuosta tulee mieleen kun aikoinani kävin avieroni jälkeen perheterapeutilla keskustelemassa...niin hän otti esille myös aiheen mahdollisesta uudesta kumppanista...
Silloin koin että tuskin, en nähnyt mahdollisuutta siihen...ja hän sanoi, että on kyllä olemassa ihmisiä, joiden rakkauden tunne on niin vahva että sellaista kokee vain kerran elämässään...
Voisin vieläkin ajatella osin niin...mutta ajattelen myös niin, että ei ole tarvettakaan etsiä sitä samankaltaista rakkauden kokemusta...
mutta voi löytää jotain muunlaista/erilaista...eikä sen tarvitse silti olla vähempiarvoista kuin tuo aikaisempikaan täydellisen rakkauden kokemus...siitäkin voi ja saa nauttia sellaisenaan...
on olemassa monenlaista rakkautta...rakastaa voi montaa ihmistä kerrallaan...vrt, vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan...rakkaus puolisoa kohtaan, rakkaus yleensä elämää kohtaan...itsensä rakastamisen taitoa unohtamatta...
- lottamari<3
Voi kurimus! Miten olisi se rakkaus, jota sinä et vieläkään hyväksy muutoksen motivoivana tekijänä. Höpötät kaikkea muuta turhaa mitä ihmisen pitää tietää ja muistaa ja mitä hyväksyä itsessä ja mitä toisessa....Voin sanoa sinulle; vidduun kaikki tuollaiset ihmisuhde määritelmät ja löytäkää se oikea ihminen, joka teitä oikeasti haluaa rakastaa, helliä ja huomioida, niin silloin ei tarvitse miettiä mitään vaan kaikki sujuu automaattisesti automaattiohjauksella. Rakkaus sietää, kun rakkaus tietää.
Ei rakkauteen tarvita ihmisuhde ellejä/pellejä ja sivustoja kertomaan miten sinun pitää toista ihmistä ymmärtää ja häntä kohdella, siihen riittää yksi sana RAKKAUS, rakasta ja tee omalla rakkaudellasi hänet onnelliseksi, niin hän kukoistaa ja voi hyvin.
Ihminen voi rakastua monta kertaa elämänsä aikana. Nuoruudessa koettu rakkaus on erilaista kuin varttuneempana koettu rakkaus. Yleensä nuoruuden rakkaudesta jää muistoihin se valtava tunnemyrsky ja se intohimo ja se valtava rakkauden huuma, jota joku voi alkaa vaalia läpi elämän ainutlaatuisena, eikä halua rikkoa tuota illusiota koskaan ei haluta rakastua uudelleen kenenkään toiseen.
En usko yhteen ainoaan oikeaan rakkauteen, se on täysi mahdottomuus, sillä ihminen on jatkuvassa muutoksessa koko elämänsä. Jokainen rakastuminen ja rakkaus on ainutlaatuinen ja jotkut niistä voivat olla eritasolla tyydyttävämpiä kuin toiset. Jonkun kanssa seksi on loistavaa ja löytyy intohimoa, mutta toisen kanssa henkinen yhteys ja hyvä olo on miltein nirvanamaista ja toisen kanssa taas koetut elämykset, humoristisuus ja elämän kaikkinainen hämmästely ja nautinto on huumaavaa ja antoisaa. Harvassa ihmisessä löytyy meille juuri ne kaikki hienot täydelliset elementit, jolloin voisi sanoa, että kun kerran on kokenut jotain täydellistä, niin ei ole halua enää etsiä muuta. Se on väärä ajattelutapa, sillä se on harha ja kuvitelma, jonka itse itselleen on luonut.
Rakkaus on tässä ja nyt, se on hetki sen ihmisen kanssa, joka antaa sinulle oman itsensä, rakkautensa, tekee sinut onnelliseksi ja kulkee vierelläsi samaan suuntaan, ei pois päin. Silti sekin rakkaus voi päättyä, mutta on aina mahdollisuus löytää joku toinen, joka osaa rakastaa. Terveellä tunneälyllä toimiva ihminen on aina ihana haaste otettavaksi selvää. Luonnehäiriöisistä en puhu mitään..- ent.ilkikurimus
Kuten jo heti alkuun kerroin:
"Kun opit hyväksymään ja rakastamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet, alat sisältäpäin säteillä voimaa, rakkautta ja kauneutta. Et tarvitse enää toista ihmistä todistamaan omaa arvoasi.
Rakastaessasi itseäsi koko sydämestäsi, huomaat ettet ole enää riippuvainen toisista ihmisistä ja heidän mielipiteistään. Vedät puoleesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua yhtä paljon kuin sinä itseäsi."
(kiitos vinkkaajalle)
Ei vieläkään muuta sanottavaa - eikä lisättävää. On vahinko, ettet sinä ole löytänyt tätä puolta itsestäsi, joka laittaa muut ihmiset arvostamaan sinua. Mutta ehkä löydät vielä.... - 1+3=4
"tekee sinut onnelliseksi"
Tuohon en usko...kukaan ei voi TEHDÄ toista onnelliseksi...vaan onnellisuuden kokemus syntyy ihmisessä itsessään...ei sitä voi toiselle antaa...kuten ei mitään muutakaan tunnetta...
"löytäkää se oikea ihminen, joka teitä oikeasti haluaa rakastaa, helliä ja huomioida, niin silloin ei tarvitse miettiä mitään vaan kaikki sujuu automaattisesti automaattiohjauksella."
"mutta on aina mahdollisuus löytää joku toinen, joka osaa rakastaa."
Huijuijui...
"Rakkaus on tässä ja nyt, se on hetki sen ihmisen kanssa, joka antaa sinulle oman itsensä, rakkautensa,"
Niin sekö vain oikeaa rakkautta jos itse on saamapuolella...toinen antaa itsensä, rakkautensa...hellii ja huomio...
muistaakseni rakkaudesta on myös sanottu...ettei se etsi omaansa...
Edelleen tosikoville hemmoille tytöille jotka uskaltavat tunnustaa kuin paljon merkitsee kun on joku JOTA rakastaa...
Ei ole sama kuin etsiä jonkun JOKA rakastaa... - lottamari<3
1+3=4 kirjoitti:
"tekee sinut onnelliseksi"
Tuohon en usko...kukaan ei voi TEHDÄ toista onnelliseksi...vaan onnellisuuden kokemus syntyy ihmisessä itsessään...ei sitä voi toiselle antaa...kuten ei mitään muutakaan tunnetta...
"löytäkää se oikea ihminen, joka teitä oikeasti haluaa rakastaa, helliä ja huomioida, niin silloin ei tarvitse miettiä mitään vaan kaikki sujuu automaattisesti automaattiohjauksella."
"mutta on aina mahdollisuus löytää joku toinen, joka osaa rakastaa."
Huijuijui...
"Rakkaus on tässä ja nyt, se on hetki sen ihmisen kanssa, joka antaa sinulle oman itsensä, rakkautensa,"
Niin sekö vain oikeaa rakkautta jos itse on saamapuolella...toinen antaa itsensä, rakkautensa...hellii ja huomio...
muistaakseni rakkaudesta on myös sanottu...ettei se etsi omaansa...
Edelleen tosikoville hemmoille tytöille jotka uskaltavat tunnustaa kuin paljon merkitsee kun on joku JOTA rakastaa...
Ei ole sama kuin etsiä jonkun JOKA rakastaa...Eikö sinua kukaan ole tehnyt onnelliseksi? Kun äiti ottaa lapsen syliinsä mitä lapsi mielestäsi silloin on ja tuntee äidin länsäolossa ja sylissä olevansa. Jos tuo syli otetaan pois, kerro minulle mitä lapsi silloin kokee? Sama juttu rakkaan sylissä, mitä tuntemuksia tuon rakkaan sylissä tunnetaan?
En usko yhteen rakkauteen, mutta uskon rakkauteen yleensä.
Kun toinen on avoimesti antautunut sinulle, olet avoimesti antautunut hänelle. Saada, antaa,- antaa, saada. Rakkaus todella on mitä suurimmassa määrin saamista, mutta myös antamista. Tuolla etsimisellä omaansa ei ole mitään tekemistä tämän minun ajatukseni kanssa. Älä sekoita asioita keskenään.
Laulun sanat ovat hyvät olen samaa mieltä, mutta et sinäkään ilman etsimistä rakkauttasi ole löytänyt. Kyllä ihmisen on haettava se kumppani, se rakkaus, jos mielii saada rakkautta. Taivaasta harvoin tipahtelee kaunis nainen tai komea mies syliimme ja samalla tunnustaa rakastavansa sinua ensi hetkestä lähtien :) - ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Eikö sinua kukaan ole tehnyt onnelliseksi? Kun äiti ottaa lapsen syliinsä mitä lapsi mielestäsi silloin on ja tuntee äidin länsäolossa ja sylissä olevansa. Jos tuo syli otetaan pois, kerro minulle mitä lapsi silloin kokee? Sama juttu rakkaan sylissä, mitä tuntemuksia tuon rakkaan sylissä tunnetaan?
En usko yhteen rakkauteen, mutta uskon rakkauteen yleensä.
Kun toinen on avoimesti antautunut sinulle, olet avoimesti antautunut hänelle. Saada, antaa,- antaa, saada. Rakkaus todella on mitä suurimmassa määrin saamista, mutta myös antamista. Tuolla etsimisellä omaansa ei ole mitään tekemistä tämän minun ajatukseni kanssa. Älä sekoita asioita keskenään.
Laulun sanat ovat hyvät olen samaa mieltä, mutta et sinäkään ilman etsimistä rakkauttasi ole löytänyt. Kyllä ihmisen on haettava se kumppani, se rakkaus, jos mielii saada rakkautta. Taivaasta harvoin tipahtelee kaunis nainen tai komea mies syliimme ja samalla tunnustaa rakastavansa sinua ensi hetkestä lähtien :)Kannattaisko sinunkin jo viimein tehdä ero rakastumisen ja rakkauden välille?
Minusta edellinen kannanotto oli aivan onnellisen ja itseään tuntevan henkilön kommentti, joka tiesi mistä puhui.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi. Kunhan saat kostettua minulle tarpeeksi, jotta narsistinen loukkaantumisen tunteesi helpottaa....voidaan jälleen palata palstan aiheisiin. - lottamari<3
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Kannattaisko sinunkin jo viimein tehdä ero rakastumisen ja rakkauden välille?
Minusta edellinen kannanotto oli aivan onnellisen ja itseään tuntevan henkilön kommentti, joka tiesi mistä puhui.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi. Kunhan saat kostettua minulle tarpeeksi, jotta narsistinen loukkaantumisen tunteesi helpottaa....voidaan jälleen palata palstan aiheisiin.Puhuttiin onnellisuudesta. Onko siinä jokin ero? Lopeta tuo minun syyttämiseni sillä et autuaaksi tule vaikka niin luuletkin. Rakastunut onnellinen tai äidin sydissä olevan lapsen onnellisuus on ONNELLISUUTTA toisesta ihmisestä etkö tajua!
tekisi mieli potkaista sinua persuksiin :D - ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Puhuttiin onnellisuudesta. Onko siinä jokin ero? Lopeta tuo minun syyttämiseni sillä et autuaaksi tule vaikka niin luuletkin. Rakastunut onnellinen tai äidin sydissä olevan lapsen onnellisuus on ONNELLISUUTTA toisesta ihmisestä etkö tajua!
tekisi mieli potkaista sinua persuksiin :DNo, kannattaisiko sun alkaa tajuta, mikä ero on rakkaudella ja rakastumisella?
Siitä vaan potkimaan, veikkaan vaan, että omasi on lähempänä ja tukevampi - osut paremmin ja syytäkin on paljon enemmän.... - lottamari<3
ent.ilkikurimus kirjoitti:
No, kannattaisiko sun alkaa tajuta, mikä ero on rakkaudella ja rakastumisella?
Siitä vaan potkimaan, veikkaan vaan, että omasi on lähempänä ja tukevampi - osut paremmin ja syytäkin on paljon enemmän....Kannattaisiko sinun alkaa tajuamaan, että onnellisuus on onnellisuutta niin rakkaudessa kuin rakastumisessakin.
Veikkaan, että sinulla ei istumalihaksia ole lainkaan ja satuttaisin vain jalkani potkaisemalla kovaan luisevaan persukseesi. - 5+1=6
lottamari<3 kirjoitti:
Eikö sinua kukaan ole tehnyt onnelliseksi? Kun äiti ottaa lapsen syliinsä mitä lapsi mielestäsi silloin on ja tuntee äidin länsäolossa ja sylissä olevansa. Jos tuo syli otetaan pois, kerro minulle mitä lapsi silloin kokee? Sama juttu rakkaan sylissä, mitä tuntemuksia tuon rakkaan sylissä tunnetaan?
En usko yhteen rakkauteen, mutta uskon rakkauteen yleensä.
Kun toinen on avoimesti antautunut sinulle, olet avoimesti antautunut hänelle. Saada, antaa,- antaa, saada. Rakkaus todella on mitä suurimmassa määrin saamista, mutta myös antamista. Tuolla etsimisellä omaansa ei ole mitään tekemistä tämän minun ajatukseni kanssa. Älä sekoita asioita keskenään.
Laulun sanat ovat hyvät olen samaa mieltä, mutta et sinäkään ilman etsimistä rakkauttasi ole löytänyt. Kyllä ihmisen on haettava se kumppani, se rakkaus, jos mielii saada rakkautta. Taivaasta harvoin tipahtelee kaunis nainen tai komea mies syliimme ja samalla tunnustaa rakastavansa sinua ensi hetkestä lähtien :)"mitä lapsi mielestäsi silloin on ja tuntee äidin länsäolossa ja sylissä olevansa."
Minä en voi tietää tuota...mitä hän tuntee...jos hän ei kykene itse sitä ilmaisemaan...voin vain päätellä....mutta sen tiedän, että itse koen onnellisuutta...joka syntyy itsessäni/sisimmässäni...ei lapsi sitä minulle anna...
mitä taas tuohon tulee...
"Kyllä ihmisen on haettava se kumppani, se rakkaus, jos mielii saada rakkautta. "
niin kohtaamme elämässämme kaikenlaisia ihmisiä kun liikumme "maailmalla"...joskus sitten kohtaamme ihmisen...johon haluaa tutustua paremmin ja ehkä sitä kautta rakkaus syttyy...
kotoa nyt tuskin ketään tullaan hakemaan...mutta ei sitä rakkautta ny tarvitse hakemalla hakea...tulee jos on tullakseen...
Joskus voi olla niinkin, että jotkut ihmiset tulevat elämäämme...opettaaksemme jotain meistä itsestämme...me vaan luulemme sitä rakkaudeksi...
muistan kyllä että me ex-aviopuolosini kanssa aikoinaan...rakastuimme toisiimme ns. ensisilmäyksellä...
Näin jälkeenpäin ajateltuna...siinä katseessa kohtasivat kaksi haavoittunutta lasta, jotka toivoivat tulevansa hoidetuiksi terveeksi toinen toisensa avulla...
Näin jälkeenpäin ajateltuna opin itsestäni avioliittoni loppuvaiheessa ja eron jälkeen hyvin paljon, kun tavallaan psyykkinen kipu kasvoi niin suureksi, että oli pakko...katsoa millainen minä itse olin...
Noh, tiedä sitten olenko parempi nykyäänkään...mutta mitä rakkauteen tulee...niin koen olevani rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan...kuin myös tunnen rakkautta toisia ihmisiä kohtaan...
Ajattelen, että elämä on antanut minulle lahjaksi nuo tunteet ja kokemukset...ilman että minun olisi sitä rakkautta/onnea varta vasten tarvinnut etsiä...ihan on riittänyt pelkästään se, että elää niiden ihmisten parissa joista pitää...joita itse rakastaa...joiden jo pelkästä olemassa olosta iloitsee... - lottamari<3
5+1=6 kirjoitti:
"mitä lapsi mielestäsi silloin on ja tuntee äidin länsäolossa ja sylissä olevansa."
Minä en voi tietää tuota...mitä hän tuntee...jos hän ei kykene itse sitä ilmaisemaan...voin vain päätellä....mutta sen tiedän, että itse koen onnellisuutta...joka syntyy itsessäni/sisimmässäni...ei lapsi sitä minulle anna...
mitä taas tuohon tulee...
"Kyllä ihmisen on haettava se kumppani, se rakkaus, jos mielii saada rakkautta. "
niin kohtaamme elämässämme kaikenlaisia ihmisiä kun liikumme "maailmalla"...joskus sitten kohtaamme ihmisen...johon haluaa tutustua paremmin ja ehkä sitä kautta rakkaus syttyy...
kotoa nyt tuskin ketään tullaan hakemaan...mutta ei sitä rakkautta ny tarvitse hakemalla hakea...tulee jos on tullakseen...
Joskus voi olla niinkin, että jotkut ihmiset tulevat elämäämme...opettaaksemme jotain meistä itsestämme...me vaan luulemme sitä rakkaudeksi...
muistan kyllä että me ex-aviopuolosini kanssa aikoinaan...rakastuimme toisiimme ns. ensisilmäyksellä...
Näin jälkeenpäin ajateltuna...siinä katseessa kohtasivat kaksi haavoittunutta lasta, jotka toivoivat tulevansa hoidetuiksi terveeksi toinen toisensa avulla...
Näin jälkeenpäin ajateltuna opin itsestäni avioliittoni loppuvaiheessa ja eron jälkeen hyvin paljon, kun tavallaan psyykkinen kipu kasvoi niin suureksi, että oli pakko...katsoa millainen minä itse olin...
Noh, tiedä sitten olenko parempi nykyäänkään...mutta mitä rakkauteen tulee...niin koen olevani rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan...kuin myös tunnen rakkautta toisia ihmisiä kohtaan...
Ajattelen, että elämä on antanut minulle lahjaksi nuo tunteet ja kokemukset...ilman että minun olisi sitä rakkautta/onnea varta vasten tarvinnut etsiä...ihan on riittänyt pelkästään se, että elää niiden ihmisten parissa joista pitää...joita itse rakastaa...joiden jo pelkästä olemassa olosta iloitsee...Yritän vielä kerran. Jos otetaan pois kaikki onnellisuutta tuottavat elementit, niin mistä se onni silloin sinuun tulee, kerro?
- ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Yritän vielä kerran. Jos otetaan pois kaikki onnellisuutta tuottavat elementit, niin mistä se onni silloin sinuun tulee, kerro?
Erottele onni ja onnellisuus tosistaan, ne ovat samalla tavalla eri asiat kuin rakkaus ja rakastuminenkin.
(mitä sinä et tietenkään ymmärrä ja teet siksi taas yhden minua haukkuvan aloituksen palstalle lisää) - lottamari<3
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Erottele onni ja onnellisuus tosistaan, ne ovat samalla tavalla eri asiat kuin rakkaus ja rakastuminenkin.
(mitä sinä et tietenkään ymmärrä ja teet siksi taas yhden minua haukkuvan aloituksen palstalle lisää)Rakkaus ja työ ovat Freudin mukaan tärkeimmät onnen lähteet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus, no meneekö jakeluun?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Onni, no meneekö kaaliin?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaus, no ymmärrätkö mitä tämä sana merkitsee?
Koska ja milloin olen väittänyt, että rakkaus ja rakastuminen ovat yksi ja samaa tarkoittava asia? Sinä vääntelet sanomisiani tyypilliseen tapaasi en ole missään vaiheessa sanonut, että asia on niin. Sinä se niin olet sanonut.
Jätän sinut OMAN ONNESI varaan, ei jaksa nähdä vaivaa keskustella sinun narsistisuudestasi. - ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Rakkaus ja työ ovat Freudin mukaan tärkeimmät onnen lähteet.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus, no meneekö jakeluun?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Onni, no meneekö kaaliin?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaus, no ymmärrätkö mitä tämä sana merkitsee?
Koska ja milloin olen väittänyt, että rakkaus ja rakastuminen ovat yksi ja samaa tarkoittava asia? Sinä vääntelet sanomisiani tyypilliseen tapaasi en ole missään vaiheessa sanonut, että asia on niin. Sinä se niin olet sanonut.
Jätän sinut OMAN ONNESI varaan, ei jaksa nähdä vaivaa keskustella sinun narsistisuudestasi.En kysynyt, mitä asiasta on mieltä kaikki nettipeelojen tietosanakirja Wiki....
Vääristelystä en sinuna pihahtaisi kyllä sanaakaan..... - 16+20=36
lottamari<3 kirjoitti:
Yritän vielä kerran. Jos otetaan pois kaikki onnellisuutta tuottavat elementit, niin mistä se onni silloin sinuun tulee, kerro?
"niin mistä se onni silloin sinuun tulee, kerro?"
noh, itse ajattelen, että onnen/onnellisuuden kokemus on yksilöllinen/ihmisen oma sisimmässä syntyvä tunne, kokemus tai mielentila...
Minun on vaikea kuvitella saati ajatella...että onnen kokemusta/tunnetta voi toiselle antaa...vaikka toinen siinä hetkessä läsnä olisikin...kyllä se tunne viriää ihmisessä itsessään...
Ajattelen myös, että onnen kokemus voi syntyä ihan ihmisessä itsessään...ilman että toista ihmistä läsnä onkaan...
ainakin itselleni on tullut tuollaisia itsestään viriäviä onnellisuuden kokemuksia esim. luonnossa liikkuessani...niin että on tuntenut ikäänkuin pakahduttavaa joskus riehannuttavaakin elämisen riemua...
samoin voi tuntea onnea...vaikkapa saadessaan jonkin raskaan urakan päätökseen...kokee siitä onnea ja tyytyväisyyttä...jolloin onni tulee ikäänkuin itsestä ja omista saavutuksista...
Että sanonta ei onni tule etsien vaan eläen...
voi pitää hyvinkin paikkansa... - 13+20=33
ent.ilkikurimus kirjoitti:
En kysynyt, mitä asiasta on mieltä kaikki nettipeelojen tietosanakirja Wiki....
Vääristelystä en sinuna pihahtaisi kyllä sanaakaan....."En kysynyt, mitä asiasta on mieltä kaikki nettipeelojen tietosanakirja Wiki...."
noh, voi tuolta wikistäkin löytää jotain, josta ajattelee vähän samoin, mutta ei osaa sitä sanoiksi pukea...
Löysin tuota onnellisuudesta ajatuksen, että se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää...
jotain tuollaista onnellisuutta koen joskus kokiessani sitä elämisen riemua...joka syntyy lähes itsestään... - ent.ilkikurimus
13+20=33 kirjoitti:
"En kysynyt, mitä asiasta on mieltä kaikki nettipeelojen tietosanakirja Wiki...."
noh, voi tuolta wikistäkin löytää jotain, josta ajattelee vähän samoin, mutta ei osaa sitä sanoiksi pukea...
Löysin tuota onnellisuudesta ajatuksen, että se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää...
jotain tuollaista onnellisuutta koen joskus kokiessani sitä elämisen riemua...joka syntyy lähes itsestään...Se "tieto", mitä wiki jakaa on kaikkien muokattavissa.
Onnellisuus on aivan eri kuin onni ja wiki käsittelee aihetta kuin aihetta vain pinnallisesti.
Onni on tilapäistä, mutta onnellisuus on pysyvä asenne elämään. - lottamari<3
16+20=36 kirjoitti:
"niin mistä se onni silloin sinuun tulee, kerro?"
noh, itse ajattelen, että onnen/onnellisuuden kokemus on yksilöllinen/ihmisen oma sisimmässä syntyvä tunne, kokemus tai mielentila...
Minun on vaikea kuvitella saati ajatella...että onnen kokemusta/tunnetta voi toiselle antaa...vaikka toinen siinä hetkessä läsnä olisikin...kyllä se tunne viriää ihmisessä itsessään...
Ajattelen myös, että onnen kokemus voi syntyä ihan ihmisessä itsessään...ilman että toista ihmistä läsnä onkaan...
ainakin itselleni on tullut tuollaisia itsestään viriäviä onnellisuuden kokemuksia esim. luonnossa liikkuessani...niin että on tuntenut ikäänkuin pakahduttavaa joskus riehannuttavaakin elämisen riemua...
samoin voi tuntea onnea...vaikkapa saadessaan jonkin raskaan urakan päätökseen...kokee siitä onnea ja tyytyväisyyttä...jolloin onni tulee ikäänkuin itsestä ja omista saavutuksista...
Että sanonta ei onni tule etsien vaan eläen...
voi pitää hyvinkin paikkansa...Katsos, kun siihen elämiseen tarvitaan ne onnentunteen tuovat elementit. Se metsä, jossa kuljet on se onnentunteen elementti. Ihminen ei itsestään voi tuottaa mitään onnea vaan siihen pitää aina olla olemassa lähde. Ei mikään tunne viriä ihmisessä itsessään hyvänen aika, vaan sen tuottaa meille ne asiat, joiden kautta se tunne meihin virittyy.
Kun saat jonkun raskaan urakan tehtyä on se työ, josta sinä tunnet tyydytystä ja onnellisuutta, et suinkaan tyhjästä. Työkin on elementti, josta saa onnellisuutta...
Oletko koskaan ollut samassa tilassa ihmisen kanssa ja tuntenut olevasi onnellinen, kun saat olla hänen kanssaan samassa huoneessa tai sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaavasti aiheuttaa sinussa ahdistusta, etkä haluaisi olla samassa tilassa hänen kanssaa? - 3+12=15
lottamari<3 kirjoitti:
Katsos, kun siihen elämiseen tarvitaan ne onnentunteen tuovat elementit. Se metsä, jossa kuljet on se onnentunteen elementti. Ihminen ei itsestään voi tuottaa mitään onnea vaan siihen pitää aina olla olemassa lähde. Ei mikään tunne viriä ihmisessä itsessään hyvänen aika, vaan sen tuottaa meille ne asiat, joiden kautta se tunne meihin virittyy.
Kun saat jonkun raskaan urakan tehtyä on se työ, josta sinä tunnet tyydytystä ja onnellisuutta, et suinkaan tyhjästä. Työkin on elementti, josta saa onnellisuutta...
Oletko koskaan ollut samassa tilassa ihmisen kanssa ja tuntenut olevasi onnellinen, kun saat olla hänen kanssaan samassa huoneessa tai sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaavasti aiheuttaa sinussa ahdistusta, etkä haluaisi olla samassa tilassa hänen kanssaa?"Ihminen ei itsestään voi tuottaa mitään onnea vaan siihen pitää aina olla olemassa lähde"
Niin noh...onnen tunne voi viritä vaikkapa kupillisesta kahvia...mutta miksei se sitten viriä kaikille...ajattelisin syynä olevan se ettei ihmisen mielentila ole otollinen sille onnen tunteelle...vaikka elementti(kahvi) on olemassa, siinä käden ulottuvilla...
"Oletko koskaan ollut samassa tilassa ihmisen kanssa ja tuntenut olevasi onnellinen, kun saat olla hänen kanssaan samassa huoneessa tai sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaavasti aiheuttaa sinussa ahdistusta, etkä haluaisi olla samassa tilassa hänen kanssaa?"
Noh, meillä kaikilla lie kokemusta tuosta...kuulunee ihan normaalin elämään...
mutta tuosta jälkimmäisestä tulee mieleen sellainenkin ajatus, että tuo ahdistusta minussa aiheuttava ihminen voi kokea onnellisuutta siinä tilanteessa...ja jopa luulla minun kokevan samoin...
tai vastaavasti vaikka minä kokisin onnea tuossa tilanteessa niin hän taas voi kokea ahdistusta...ja haluaisi päästä minusta eroon...
Että edelleen tunteet ja kokemukset ovat omia/yksilöllisiä, ei ole mitään keinoa mennä toisen pään sisään ja tuntea toisen tunteita...saati niitä toiselle antaa...
Voimme tuntea vain omat tunteemme...toki myös jakaa ne, kertomalla mitä tunnemme...jos olemme onnellisia jonkun seurassa niin olisi suotavaa toki kertoa/näyttää se hänelle...
mutta tuon ahdistuksen kertominen...lie vielä vaikeampaa...jos emme tiedä mikä sen aiheuttaa...että helpoin keino lie sitten poistua tilanteesta ja miettiä sitä yksinään...
mutta periaatteessa ajattelen, että tunteet viriävät omista kokemuksistanne...miten mihinkäkin asiaan/tilanteeseen suhtaudumme...miten joku asia/ihminen meihin vaikuttaa...miten siihen suhtaudumme...
Jos joku ihminen ahdistaa meitä...niin pitäisi yrittää miettiä mistä syystä reagoimme niin...tuskin se ihminen itsessään niinkään ahdistaa vaan jokin muu, hänen sanansa/tekonsa tai tekemättä jättämisensä meitä ahdistaa...joskus voi olla niinkin että ahdistus juontuukin kokonaan jostain muusta....kuin ko. ihmisestä...
Ajattelisin, että suurin osa ongelmistamme juontuu meistä itsestämme...jos haluamme parannusta asioihin...niin viisainta on ensin katsoa siihen peiliin...miksi me voimme huonosti...toki kanssaihmisillä voi olla osuutta asiaan...mutta heitä emme voi muuttaa vain itseämme voimme joiltain osin, ainakin suhtautumistapojamme... - ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Katsos, kun siihen elämiseen tarvitaan ne onnentunteen tuovat elementit. Se metsä, jossa kuljet on se onnentunteen elementti. Ihminen ei itsestään voi tuottaa mitään onnea vaan siihen pitää aina olla olemassa lähde. Ei mikään tunne viriä ihmisessä itsessään hyvänen aika, vaan sen tuottaa meille ne asiat, joiden kautta se tunne meihin virittyy.
Kun saat jonkun raskaan urakan tehtyä on se työ, josta sinä tunnet tyydytystä ja onnellisuutta, et suinkaan tyhjästä. Työkin on elementti, josta saa onnellisuutta...
Oletko koskaan ollut samassa tilassa ihmisen kanssa ja tuntenut olevasi onnellinen, kun saat olla hänen kanssaan samassa huoneessa tai sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaavasti aiheuttaa sinussa ahdistusta, etkä haluaisi olla samassa tilassa hänen kanssaa?Täyttä pinnallisen idiootin tuottamaa skeidaa taas....
Onnellisuus on pelkkää olemista ja elämän asenne - eikä siihen tarvita mitään syytä!
Onni puolestaan on just se, missä joku tietty esim. saavutettu asia tuottaa hetkellisen tyytyväisyyden tunteen. - 12+2=14
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Se "tieto", mitä wiki jakaa on kaikkien muokattavissa.
Onnellisuus on aivan eri kuin onni ja wiki käsittelee aihetta kuin aihetta vain pinnallisesti.
Onni on tilapäistä, mutta onnellisuus on pysyvä asenne elämään."Se "tieto", mitä wiki jakaa on kaikkien muokattavissa."
Joo tiedän kyllä ettei kaikki siellä ole faktaa, mutta onnesta/onnellisuudesta ny ei yhtä totuutta löydykkään...
"Onni on tilapäistä, mutta onnellisuus on pysyvä asenne elämään"
niin ajattelisin, että juurkin tuo wikistä löytämäni ajatus...että onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää...on hyvin samaa kuin tuo sinun että onnelisuus pysyvä asenne elämään...
mutta noh...joskus elämässä on hetkittäin vaikeaa saada kiinni tunteesta että elämä olisi hyvää...että onnellisuudenkin kokemus vaihtelee kuolloistenkin olosuhteiden mukaan...
mutta ehkä se ajatus...että kaikesta huolimatta elämä kantaa...pysyy siellä taustalla, saa ponnistelemaan oman onnensa eteen...kunhan säilyttää uskonsa siihen hyvyyteen... - ent.ilkikurimus
12+2=14 kirjoitti:
"Se "tieto", mitä wiki jakaa on kaikkien muokattavissa."
Joo tiedän kyllä ettei kaikki siellä ole faktaa, mutta onnesta/onnellisuudesta ny ei yhtä totuutta löydykkään...
"Onni on tilapäistä, mutta onnellisuus on pysyvä asenne elämään"
niin ajattelisin, että juurkin tuo wikistä löytämäni ajatus...että onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää...on hyvin samaa kuin tuo sinun että onnelisuus pysyvä asenne elämään...
mutta noh...joskus elämässä on hetkittäin vaikeaa saada kiinni tunteesta että elämä olisi hyvää...että onnellisuudenkin kokemus vaihtelee kuolloistenkin olosuhteiden mukaan...
mutta ehkä se ajatus...että kaikesta huolimatta elämä kantaa...pysyy siellä taustalla, saa ponnistelemaan oman onnensa eteen...kunhan säilyttää uskonsa siihen hyvyyteen..."mutta ehkä se ajatus...että kaikesta huolimatta elämä kantaa...pysyy siellä taustalla, saa ponnistelemaan oman onnensa eteen...kunhan säilyttää uskonsa siihen hyvyyteen.."
Juuri näin. Onnellisuus ei ole sillä samalla tavalla johonkin tiettyyn asiaan sidottu kuin tilapäinen onnen tunnetila. Se on paljon kestävämmällä pohjalla. Mielestäni asenne kuvaa sitä hyvin.
- lottamari<3
Kuule kurimus, yksi kysymys sinulle:
Riittääkö se sinulle, että rakastat itseäsi koko sydämestäsi? Kerro minulle se.- ent.ilkikurimus
Nytpä ei ole ollut kyse siitä, mikä kenellekin riittää, vaan siitä, mitä VAATII rakkaus. On pakko rakastaa itseään ja tuntea itsensä, jos aikoo rakastaa ketään muuta.
Sinun mukaasi ei ole pakko osata rakastaa itseään, riittää, että joku toinen rakastaa. Sinulle siis riittää se.
Minulle ei. - lottamari<3
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Nytpä ei ole ollut kyse siitä, mikä kenellekin riittää, vaan siitä, mitä VAATII rakkaus. On pakko rakastaa itseään ja tuntea itsensä, jos aikoo rakastaa ketään muuta.
Sinun mukaasi ei ole pakko osata rakastaa itseään, riittää, että joku toinen rakastaa. Sinulle siis riittää se.
Minulle ei.Älä aina ala väittämään tietäväsi mitä minä ajattelen tai asioista tiedän..puhu vaan omasta itsestäsi, älä ole tietävinäsi minusta, kun et kuitenkaan todellisuudessa minun ajatuksiani pysty lukemaan.
Minun ajatukseni on, että ei ole pakko rakastaa itseään rakastaakseen toista tai muita. Rakkaus ei VAADI mitään, siinä olet hakoteillä. Rakkaudelle ominaista juuri onkin se, että se ei vaadi meiltä mitään, mutta voi saada meidät rakastamaan itseämme jopa toisen rakkauden kautta.
Joku toinen voi rakastaa minut sillä tavalla "terveeksi", että opin tuntemaan hänen kauttaan itseäni paremmin, hän saa minussa parhaat puoleni esiin, jonka ansiosta itsekritiikkini vähenee, itsevarmuuteni nousee ja itseinhoni vähenee.
Sinulle riittää näemmä oman itsesi rakastaminen, et tarvitse siihen muita. Minulle voisi toisiaan riittää sekin, että minua joku toinen rakastaa ja sen voimalla jaksan uskoa myös itseeni. - ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Älä aina ala väittämään tietäväsi mitä minä ajattelen tai asioista tiedän..puhu vaan omasta itsestäsi, älä ole tietävinäsi minusta, kun et kuitenkaan todellisuudessa minun ajatuksiani pysty lukemaan.
Minun ajatukseni on, että ei ole pakko rakastaa itseään rakastaakseen toista tai muita. Rakkaus ei VAADI mitään, siinä olet hakoteillä. Rakkaudelle ominaista juuri onkin se, että se ei vaadi meiltä mitään, mutta voi saada meidät rakastamaan itseämme jopa toisen rakkauden kautta.
Joku toinen voi rakastaa minut sillä tavalla "terveeksi", että opin tuntemaan hänen kauttaan itseäni paremmin, hän saa minussa parhaat puoleni esiin, jonka ansiosta itsekritiikkini vähenee, itsevarmuuteni nousee ja itseinhoni vähenee.
Sinulle riittää näemmä oman itsesi rakastaminen, et tarvitse siihen muita. Minulle voisi toisiaan riittää sekin, että minua joku toinen rakastaa ja sen voimalla jaksan uskoa myös itseeni.Se olet sinä, joka väität tietäväsi mitä minä ajattelen ja olen. Olet tehnyt niin aina, joten älä projisoi sitä minun ominaisuudekseni.
Pinnallinen rakkaus ja rakastuminen sopii siihen kuvaan, jonka olet minulle itsestäsi luonut. Elämän arvosi perustuvat näiltä kertomiltasi osin niin erilaisiin arvoihin kuin omani, ettemme me voi verrata asioita omista lähtökohdistamme niin, että sinä minua ymmärtäisit.
"Minun ajatukseni on, että ei ole pakko rakastaa itseään rakastaakseen toista tai muita. Rakkaus ei VAADI mitään, siinä olet hakoteillä. Rakkaudelle ominaista juuri onkin se, että se ei vaadi meiltä mitään, mutta voi saada meidät rakastamaan itseämme jopa toisen rakkauden kautta.
Joku toinen voi rakastaa minut sillä tavalla "terveeksi", että opin tuntemaan hänen kauttaan itseäni paremmin, hän saa minussa parhaat puoleni esiin, jonka ansiosta itsekritiikkini vähenee, itsevarmuuteni nousee ja itseinhoni vähenee. "
Tuollaista kutsutaan riippuvuudeksi. Passiivinen riippuvuus merkitsee juuri kuvaamaasi tilannetta; passiivisesti odotellaan, että muut tekevät minulle sen, mitä haluan....Rakkaus ei ole passiivinen tila. Aito rakkaus vaatii erittäin paljon työtä. Varsinkin omien rajojen avartaminen on työlästä puuhaa, mutta se on kaiken vaivan arvoista.
Riippuvuus on fyysisesti terveiden kesken kaikkea muuta kuin normaalia....se on psyykkinen häiriötila. Tila syntyy rakkauden puutteesta, eikä missään nimessä ole miltään osin tervehdyttävä tai kasvattava kokemus. Monet narsistin uhritkin tietävät, että se johtaa tuhoon - ei onneen.
Oliko vielä jotain epäselvää? - lottamari<3
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Se olet sinä, joka väität tietäväsi mitä minä ajattelen ja olen. Olet tehnyt niin aina, joten älä projisoi sitä minun ominaisuudekseni.
Pinnallinen rakkaus ja rakastuminen sopii siihen kuvaan, jonka olet minulle itsestäsi luonut. Elämän arvosi perustuvat näiltä kertomiltasi osin niin erilaisiin arvoihin kuin omani, ettemme me voi verrata asioita omista lähtökohdistamme niin, että sinä minua ymmärtäisit.
"Minun ajatukseni on, että ei ole pakko rakastaa itseään rakastaakseen toista tai muita. Rakkaus ei VAADI mitään, siinä olet hakoteillä. Rakkaudelle ominaista juuri onkin se, että se ei vaadi meiltä mitään, mutta voi saada meidät rakastamaan itseämme jopa toisen rakkauden kautta.
Joku toinen voi rakastaa minut sillä tavalla "terveeksi", että opin tuntemaan hänen kauttaan itseäni paremmin, hän saa minussa parhaat puoleni esiin, jonka ansiosta itsekritiikkini vähenee, itsevarmuuteni nousee ja itseinhoni vähenee. "
Tuollaista kutsutaan riippuvuudeksi. Passiivinen riippuvuus merkitsee juuri kuvaamaasi tilannetta; passiivisesti odotellaan, että muut tekevät minulle sen, mitä haluan....Rakkaus ei ole passiivinen tila. Aito rakkaus vaatii erittäin paljon työtä. Varsinkin omien rajojen avartaminen on työlästä puuhaa, mutta se on kaiken vaivan arvoista.
Riippuvuus on fyysisesti terveiden kesken kaikkea muuta kuin normaalia....se on psyykkinen häiriötila. Tila syntyy rakkauden puutteesta, eikä missään nimessä ole miltään osin tervehdyttävä tai kasvattava kokemus. Monet narsistin uhritkin tietävät, että se johtaa tuhoon - ei onneen.
Oliko vielä jotain epäselvää?Haa, tuossa olet väärässä taas!
Aito rakkaus on juuri lepoa, eikä vaadi mitään ponnisteluja ja pinnistelyjä, kuten sinä tunnut väittävän. Tuo on juuri sitä omavoimaisuuden harhaa, utopistista narsistista halua miellytää toista ja siten saada toinen arvostamaan itseä. Puhut riippuvaisesta rakkaudesta, joka yrittämällä yrittää ja työtä tekemällä kuvittelee saavuttavansa rakkauden ja hyväksynnän, tuoko muka on rakkauden rajojen avartamista? Tuota sanoisin kontrolliksi.
Tuo jos mikä on riippuvuutta. Ei uskalla luottaa ja levätä vain siinä tunteessa, että kelpaa sellaisenaan vaan pitää tehdä rakkauden eteen työtä, jotta kelpaisit hah! mitä tuo muuta on kuin jatkuvaa miellyttämistä, jatkuvaa yrittämistä ansaita rakkaus ja jatkuvaa kontrollia.
Niin, tuo on sitä pinnallista rakkautta, jonka vain sinä ymmärrät, näet ja osaat selkeästi kuvata ja tuoda esille. Minä taas puhun oikeasta aidosta rakkaudesta, joka lähtee kahden tasavertaisen ihmisen rakastamisesta ja jossa ei tarvitse alituiseen miettiä rajoja, tehdä työtä miellytääkseen vaan voi olla oma itsensä ja toinen hyväksyy sen sellaisenaan.
Melko hyvin todella tiedän mitä sinun päässäsi liikkuu, mutta sinä et tiedä minun ajatuksiani sen olen huomannut, joten turha kääntää ja vääntää niitä. Sinun muottiisi minun ajatukseni eivät tosiaan sovi, koska sinulle rakkauden eteen tehdään työtä, se ansaitaan, se on narsistista hyötymistä toisesta, sinulle rakkaus on vaivannäköä ja niin työlästä, että ei siihen kannata uhrata omaa elämäänsä.
Sinä suoritat elämää ja rakkautta, kontrolloit, analysoit, teet päättömiä ristiriitaisia päätelmiä toisen ajatuksista, sinulle kaikki on mustavalkoista, joko tai- tai ei mitään, ei ole kuin yksi tie, et näe muita, on vain ITSE ja MINÄ ja oma narsistinen omahyväisyys ja näkemys. Et suo tilaa toiselle, mutta puhut rajojen avartamisesta, luot ahtaat oltavat rakkauden nimissä vaikka rakkaus on vapautta ja ehdotonta sallimista toisellekin olla vapaa kaikesta yrittämisestä. Vaadit, kontrolloit, uhkaat, kiukuttelet, teet itsestäsi mahdottoman kumppanin toselle vastata sinun tarpeisiisi ja et anna toisellekaan muuta kuin jatkuvan yrityksen olla entistäkin parempi kelvatakseen sinulle. Riittämättömyys on se tunne, joka minulle tulee sinun seurassasi, en koskaan kelpaisi, en koskaan saisi olla se joka olen, minun täytyisi....ja siltikään en kelpaisi, Huh! niin tuttua. - ent.ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Haa, tuossa olet väärässä taas!
Aito rakkaus on juuri lepoa, eikä vaadi mitään ponnisteluja ja pinnistelyjä, kuten sinä tunnut väittävän. Tuo on juuri sitä omavoimaisuuden harhaa, utopistista narsistista halua miellytää toista ja siten saada toinen arvostamaan itseä. Puhut riippuvaisesta rakkaudesta, joka yrittämällä yrittää ja työtä tekemällä kuvittelee saavuttavansa rakkauden ja hyväksynnän, tuoko muka on rakkauden rajojen avartamista? Tuota sanoisin kontrolliksi.
Tuo jos mikä on riippuvuutta. Ei uskalla luottaa ja levätä vain siinä tunteessa, että kelpaa sellaisenaan vaan pitää tehdä rakkauden eteen työtä, jotta kelpaisit hah! mitä tuo muuta on kuin jatkuvaa miellyttämistä, jatkuvaa yrittämistä ansaita rakkaus ja jatkuvaa kontrollia.
Niin, tuo on sitä pinnallista rakkautta, jonka vain sinä ymmärrät, näet ja osaat selkeästi kuvata ja tuoda esille. Minä taas puhun oikeasta aidosta rakkaudesta, joka lähtee kahden tasavertaisen ihmisen rakastamisesta ja jossa ei tarvitse alituiseen miettiä rajoja, tehdä työtä miellytääkseen vaan voi olla oma itsensä ja toinen hyväksyy sen sellaisenaan.
Melko hyvin todella tiedän mitä sinun päässäsi liikkuu, mutta sinä et tiedä minun ajatuksiani sen olen huomannut, joten turha kääntää ja vääntää niitä. Sinun muottiisi minun ajatukseni eivät tosiaan sovi, koska sinulle rakkauden eteen tehdään työtä, se ansaitaan, se on narsistista hyötymistä toisesta, sinulle rakkaus on vaivannäköä ja niin työlästä, että ei siihen kannata uhrata omaa elämäänsä.
Sinä suoritat elämää ja rakkautta, kontrolloit, analysoit, teet päättömiä ristiriitaisia päätelmiä toisen ajatuksista, sinulle kaikki on mustavalkoista, joko tai- tai ei mitään, ei ole kuin yksi tie, et näe muita, on vain ITSE ja MINÄ ja oma narsistinen omahyväisyys ja näkemys. Et suo tilaa toiselle, mutta puhut rajojen avartamisesta, luot ahtaat oltavat rakkauden nimissä vaikka rakkaus on vapautta ja ehdotonta sallimista toisellekin olla vapaa kaikesta yrittämisestä. Vaadit, kontrolloit, uhkaat, kiukuttelet, teet itsestäsi mahdottoman kumppanin toselle vastata sinun tarpeisiisi ja et anna toisellekaan muuta kuin jatkuvan yrityksen olla entistäkin parempi kelvatakseen sinulle. Riittämättömyys on se tunne, joka minulle tulee sinun seurassasi, en koskaan kelpaisi, en koskaan saisi olla se joka olen, minun täytyisi....ja siltikään en kelpaisi, Huh! niin tuttua.Oliko sinulla mitään tähän aiheeseen liittyvää lisättävää, vai oliko tuossa kaikki?
- 13+4=17
ent.ilkikurimus kirjoitti:
Oliko sinulla mitään tähän aiheeseen liittyvää lisättävää, vai oliko tuossa kaikki?
Noh, ketjun aihe oli voiko toista muuttaa...lipahti vaan aiheseen/väittelyksi siitä voiko toisen tehdä onnelliseksi...
tavallan sekin sivuaa aihetta...siltä osin, että jos alunperin rikkinäinen/onneton ihminen menee suhteeseen...niin voiko toinen sitten parantaa hänet ja tehdä onnelliseksi...
ettei ny kokonaan hakoteille kuitenkaan menty aiheesta...
- Anonyymi
toista ei voi muuttaa on klisee, kun toinen voi muuttaa toista toitottamalla sun on muututtava niin paljon että toinen lähtee muuttumaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113445MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681868Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin801178Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768