Olisiko kenelläkään kokemuksia tai muuten vain tietoa karhuista ja siitä miten karhun kohdatessa tulisi toimia? Voiko ihminen jollain tavalla pyrkiä välttämään tapaamista, kun karhuhan se kuitenkin on, joka näistä kahdesta ensimmäisenä huomaa toisen? Jos karhu ei karta ihmistä vaan tulee ns. lähietäisyydelle, onko syytä epäillä sen kokevan ihmisen jonkinlaisena uhkana tai häiriötekijänä?
Itse en ole päässyt/joutunut eläintä näkemään, mutta kuitenkin pieni pelko sitä kohtaan on olemassa. Olisin kiitollinen neuvoista ja muiden kokemuksista.
Karhuista
Jenni
44
11566
Vastaukset
- Kartanonherra
En oikeastaan osaa kysymyksiisi vastata,mutta muutamia vuosia sitten poikani(silloin 5v)oli kuunnellut varoituksia karhun ja ihmisen kohtaamisista.Selitti sitten minulle,että jos karhu tulee lähelle,pitää leikkiä kuollutta,jolloin karhu tulee surulliseksi ja lähtee pois.
- Eräwallu
Kerran olen päässyt Karhun näkemään luonnossa (Inarin Lappi)tuo on hyvin harvinaista koska pääsääntöisesti Karhu vaistoaa Ihmisen aiemmin eikä näinollen näyttäydy,näin on ainakin tilanne ns.normaalin kulkijan kohdalla.
Tapa millä tuota tapaamista pystyy välttelemään on esim.Karhukello joka kulkiessa pitää pientä ääntä ja näin varoittaa Karhua,porukalla liikuttaessa niin normaali keskustelukin riittää.
Omakohtaisia kokemuksia ei tosta vatsalleen menosta ja kädet niskan takana menetelmästä ole mutta yleisesti annettu ohje tuo on.
Luonnollinen pelko tuota metsän jättiläistä kohtaan on aivan tervettä mutta minnekkään vauhkoontumiseen asti ei tuossa pidä mennä.
Joten rohkeasti vain samoilemaan kyllä sinne molemmat sopivat niin Karhu kuin Ihminenkin. - cedrik
Itse toimin näin, kun kohtasin karhun. Molemmat väistivät. Karhu piiloutui ensin ja minä jatkoin matkaani ikäänkuin en olisi huomannut mitään.
Pelkoaan ei pidä näyttää. Ensimmäisen kilometrin aikana en uskaltanut katsoa taakseni, josko se lähti seuraamaan.
Näin kävi kun oikaisin varsinaiselta vaellusreitiltä ja kävelin vastatuuleen yksin, niin pääsin yllättämään karhun..
Karhu pelkää sinua enemmän kuin sinä sitä, joten on tärkeää, ettei se koe itseään uhatuksi! - henry
Olin Lapissa muutama viikko sitten kahdestaan kansallispuiston työntekijän kanssa yhdellä majalla ja hän kertoi nähneensä karhun vain 3 kertaa, vaikka hän asuu puiston tuntumassa ja on taatusti liikkunut sellaisillakin alueilla, minne muut eivät mene. Kysyin häneltä, mitä hän teki, kun huom - karhu käveli kohti polkua pitkin. Hän sanoi, että ennen kuin karhu oli huomannut hänet, hän alkoi puhua hiljaa, että pahus kun tulee tuo karhukin vastaan, eikä tullut pyssyä mukaan. Niin karhu huomasi hänet ja pakeni.
Näin juuri on meneteltävä. Karhua ei saa juosta karkuun. (Silloin karhu luonnollisesti ajattelisi vastaantulijan olevan vaarattoman, kun heti osoittaa hänen olevan hierarkiassa korkeammalla). Sitä pitää perääntyä hitain askelin katse suunnattuna karhuun ja puhuen hiljaisella äänellä. Luultavasti karhu heti luikkii pakoon. Sille siis on osoitettava, että sinä et sitä pelkää, koska olet sitä mahtavampi. Mutta et myöskään saa karjua ja rynnätä sitä kohti.
Tuo maahan heittäytyminen on viimeinen konsti, jos karhu hyökkää päin. Itse olen kuullut karhun vihellyksen, mutta en nähnyt karhua. Melkein kaikki karhut lähtevät pois, kun huomaavat ihmisen. Itse en pelkäisi niitä muuta kuin keväällä.- pekka
naapurin isäntä oli kyllä karhun kohdatessaan huutanut niin paljon kuin kurkusta lähti ja näin lähti karhukin..säikähti kai...
- sivusta seuraaja
Luulenpas ma niin ettei karhu välitä immeisten nokkimis järjestyksistä tuon taivaallista kun ei se piä meitä luomakunnan kruununa vaikka luterilais oppi meillä sitä on yrittänyt uskotella. Aattelenpa jotta karhu on epävarma omasta turvallisuudestaan,ollako uhattuna vai eikö olla.
Mikäli mie olen mitään ymmärtäny niin luonnonlait ja vaistot ohjaavat toimintaa ja käyttäytymistä. Pakoon juoksu saattaa herättää saalistajan vaiston,ei sen utopisempaa selittelyä tai kisailu mielisen takaa-ajon jota eläimät pitävät leikkinä ja niinpä ihmisetkin kisailevat takaa-ajo leikkiä,oletteko tulleet vanhoiksi jollette muista omaa pentu aikaa.
Varmasti juttelu auttaa ja muukin asiallinen elämän pito,ihan kuin heijasin auttaa tulla huomatuksi pimeän tien laitassa kävelijän,tuo radio onkin hyvä ajatus ja hajusteetkin on keksitty. Luonnon hajuste karkoitukseen on haisunäädän haju niin jos ihmisellä on vaikka raidi purkki mitä suhauttaa varoituksen ilmaisuna niin kyllä elikot kaikkoaa isot ja pienet.
Varmasti ei huutaa saa. sepä olisi sodan julistus. Kun oivaltaa minkä lain mukaan luonto toimii ymmärtää ettei siinä ihmisten lait tehoa alkuunkaan. Kyllä se on villi laki ja vahvin syö heikoman eikä itku auta niillä markkinoilla. Ihminen on luontokapppale siinä kun mikä muukin jos joku muuta luulee niin menepä sitten puhuttelemaan vahvemalles että ei noi saa tehdä jos karhu päättää hiukan leikkiä kissaa ja hiirtä ihmisellä.
Karhua ei kuule pidä alkaa tuijottelemaan. se on sama asia että menet ja tuijjotat helvetin enkeliä se tulee päälle jos sen pään ottaa ja niin saattaa karhukin käydä kokeilemaan. Ei pidä tuijjottaa eikä esittää liian mahtavaa jos ei satu olemaan hirvikivääri kaverina kourassa,johan tuon sanoo maalaisjärki
- on kivoja
Olen nähnyt karhun/karhuja noin 25 kertaa. Pennuilla ja ilman. Lähimmät 15-20 metrin päästä, molemmissa tapauksissa pennut mukana.
Valitettavasti en kuitenkaan Suomessa, vaan nää oli sellaisia arviolta kaksi kertaa..viisi kertaa täkäläisiä suurempia Alaskassa, kahdella eri reissulla. Harmaata ja mustaa sorttia aika tasapuolisesti (harmaakarhu on sama laji kuin täkäläinen ursus). Yöllä pörröt on käyneet teltan vieressä röhkimässä jonkun kerran.
Tällä kokemuksella pitäisin karhuja kiinnostavina eläiminä, joita olisi ilo tarkastella tarkemminkin.
Karhu kuitenkin väistää ihmistä kaukaa _aina_ kun pystyy. Anna siis aina se mahdollisuus. Liiku vain äänekkäästi, katko kävellessäsi jalan alla oksia ym. Tuohon kyllästyy tosin aika pian ja rupeaa liikkumaan normaalisti. Karhukelloja eli kulkusia pidän aika naurettavina, asetta täysin tarpeettomana.
Jos sellainen munkki sattuu, että näet karhun tai jopa valehyökkäyksiä tekevän karhun (9/10 tapauksista on näitä), lottoa välittömästi.
Sekä Alaskassa että Suomessa koirat ovat muuten huomattavasti karhua hengenvaarallisempia eläimiä.
--ako- yore
sinäpäs se kiinnostavan asian kerroit,ALASKA !!! Kuka olet ja kerro lisää ja jos Sinulla on reissuista valokuvia,saako niitä nähdä ja jos olet edelleen puuhaamassa jotain yhtä mielenkiintoista niin saattaisit saada reissukaverin !!!
Ilmoitteletko itsestäsi vaikka tällä palstalla. - Anonyymi
Tuo ei nyt ole Alaskassa,mutta sinnekin varmasti on olemassa vastaavia metsästysretkiä,kun Kanadaakin jossa minä ole käynyt 2 kertaa mustakarhuja ampumassa.Lopeta kedehtiminen ja mene töihin niin sinäkin voit päästä vaikka sinne Alaskaan.https://www.eraverkko.fi/kauppa/karhujahdit/mustakarhun-metsastyspaketti-kanada-24-5-2-6-2018-24-05-2018
- Hinni
vaellussauvoillani tarkoituksella puita ja kantoja silloin tällöin ellei yksinkulkemisestani aiheudu kopinaa.
- -UrsusUrsus-
"Karhukello joka kulkiessa pitää pientä ääntä ja näin varoittaa Karhua"
Näin oli ennen. Nyt retkeilijämäärien (ja samalla karhukannan) voimakkaasti kasvettua on karhuilla tapahtunut selvää sopeutumista tarjolla olevaan ravintotarjontaan. Nykyään varoituskello ei edusta karhulle varoitusta vaan toimii kuin ennen kartanon vellikello, kutsuen Otsoa lounaalle, päivälliselle tms vuorokaudenajasta riippuen....
Vanha ja huono vitsintynkä... Ylivoimaisesti vaarallisinta, tuhansia kertoja vaarallisempaa kuin karhun kynsiin joutuminen, on ajomatka sinne missä eteläsuomalaiset tapaavat retkeillä. Miksei kukaan kysy neuvoa tähän oleellisesti vaarallisempaan tapaukseen, tieliikenteeseen...vakavasti puhuen??- jatkuu
Tuli vaan mietiskeltyä, minkä vuoksi suurpedot järkiään karttavat ja pelkäävät ihmistä.
Luonnostaan ihminen olisi esim. karhulle helppo saalis.
Ihminen on kautta historiansa metsästänyt petoja, ja luonnonvalinta lienee aiheuttanut sen, että rohkeimmat ja vaarallisimmat yksilöt ovat pikkuhiljaa karsiutuneet, ja arimmat ovat jääneet jatkamaan sukua.
Näin petojen geeniperimä on pikkuhiljaa muokkautunut ihmiselle "edulliseksi".
Mutta mutta...
Evoluutio toimii myös toisin päin. Nyt kun laajasti rauhoitetaan ja suojellaan suurpetoja metsästykseltä, on odotettavissa, että luonnollinen pelko ihmistä kohtaan tulee vähenemään.
Näin päädymme esim. karhun ruokalistalle maukkaaksi vaihtoehdoksi hirven rinnalle.
Alkuperäistä kysyjää voi lohduttaa sillä, että siihen kulunee muutama sukupolvi... - yore
jatkuu kirjoitti:
Tuli vaan mietiskeltyä, minkä vuoksi suurpedot järkiään karttavat ja pelkäävät ihmistä.
Luonnostaan ihminen olisi esim. karhulle helppo saalis.
Ihminen on kautta historiansa metsästänyt petoja, ja luonnonvalinta lienee aiheuttanut sen, että rohkeimmat ja vaarallisimmat yksilöt ovat pikkuhiljaa karsiutuneet, ja arimmat ovat jääneet jatkamaan sukua.
Näin petojen geeniperimä on pikkuhiljaa muokkautunut ihmiselle "edulliseksi".
Mutta mutta...
Evoluutio toimii myös toisin päin. Nyt kun laajasti rauhoitetaan ja suojellaan suurpetoja metsästykseltä, on odotettavissa, että luonnollinen pelko ihmistä kohtaan tulee vähenemään.
Näin päädymme esim. karhun ruokalistalle maukkaaksi vaihtoehdoksi hirven rinnalle.
Alkuperäistä kysyjää voi lohduttaa sillä, että siihen kulunee muutama sukupolvi...ihminen niin,joillekin peto,edelleenkin,joillekin suupala,ollut esihistoriallisena aikana,sekin pitää muistaa. No,nythän pyyhkii paremmin kun on aseet ja muut välineet joilla hajoittaa ja hallita...mutta sekin muuttuu joskus,toivottavasti ei meidän päivinämme eikä kenenkään muidenkaan. Ei tarvita kuin pieni sota tai kriisi joka sotkee yhteiskunnan järjestyksen,niin pian on jo viidakon lait voimassa ja sitten vahvat pärjäävät ja muut miten parhaaksi taitavat jos taitavat. Eihän mikään ole niin varmaa kuin epävarma,sillä kaaos ja järjestys tasapainottelevat aina ja alati,vaikka sitä ei vaan huomaisi,ei se tarkoita etteikö asia olisi niin.
Tarkoitan tällä sitä,että on terrorismia ja muuta sabotaasia,mutta mikään ei sulje pois luonnon katastrofia tai muitakaan ennakoimattomia vaikka olemassa olevia tekijöitä.
Syöhän leijonat,tiikeit,hait jne. ihmisen mennen tullen ja Suomen karhukin jos lajikehitys alkaa kulkemaan siihen suuntaa,eikä se ole ihmisen päätettävissä,vaikka estää sen voi kun on ampuma aseet,ansat ja ylivoimainen aivokapasiteetti ainakin vielä,sekin voi muuttua,mistä näistä kemikaaleista tietää mitä ne ajanoloon saavat aikaan kun kaikkia kahvinkaan haittavaikutuksia ei vielä tunneta.
Maailmamme todella roikkuu vain ohuen silkkilangan varassa,ja lanka voi katketa koska vain ja minkä tahansa asian vuoksi,eikö siksi olisi oleellista oivaltaa että me jokainen olemme vastuussa maailmamme hyvinvoinnista,että jokainen tekomme,ajatuksemme ja sanamme,kuin myös tekemättä jättäminen,sanomatta jättäminen ja kaikki vaikuttavat siihen millainen maailmamme on.
Kommunistien juttuja? Eikä ole.
Ihan totta turiset tuossa evoluutio asiassa,tosin en usko että arimmat ovat jatkaneet sukua,vaan älykkäämmät,sillä öykkärit ovat saattaneet pullistella liikaa ja saaneet napin otsaan kuten nyky maailmassa jopa ihmisten kimppuun käyvät lokit ja varikset ym. ammutaan ja ne jotka osaavat olla mekastamatta ja isottelematta ovat saaneet jäädä kun osaavat käyttäytyä ihmisen mittapuun mukaan sopivasti. Eikö juuri niin käy nytkin? Ei ole olemassa mitään häirikkö karhuja,vaan vain karhuja. Ihminen leimaa jonkin rohkeamman tai uhmakkaamman häiriköksi ja omalla oikeudellaan (vahvemman oikeudella = luonnon laki toteutuu siis) luokittelee jonkun häiriköksi ja antaa itse luvan tappaa. Sama periaate toteutuu niin eläinten kuin ihmisten kuoleman tuomioiden suhteen,joku taho on niin suuren vallan kahvassa että voi määrätä mikä on oikein ja mikä väärin ja jakaa sitten omia näkemyksiään absoluuttisina totuuksina ja jota oikeudeksi kutsutaan. Kuolemaan tuomitulta ei kysytä haluatko kuolla vai elää,olipa kyseessä ihminen tai eläin. Totta kai yhteiskunnalla on oltava pelisääntönsä ja lakinsa,muuten homma toimii toisin ja ollaan kuin karhut metsässä,mutta sen silmin nähtynä,joka ei ole voittajan tai enemmistön tai valtaapitävien puolella on asiat epäoikeudenmukainen ja julma,humanisti sanoisi ehkä että raaka tai raadollinen,MUTTA siinä toteutuu itseasiassa luonnonlaki,vahvempi on oikeassa ja jyrää heikomman,näinhän tämä toimii. Sikäli se toimii näin,koska luonnonlaki on kuitenkin ainoa alkuperäinen ja myös loppu kädessä viimmeinen toimiva laki ja sen luonnollinen järjestys toteutuu vaikka tässä ihmiset nyt väliaikaisesti (?) luulevat tahtipuikkoa heiluttelevankin. Ihmisen lait ovat ihmisten luomia,luonnonlaki on jotain niin vahvaa ettei sille ihminen ole vielä keksinyt miten valjastaa se (yritystä on ollut mm. keinohedelmöitys,siittäminen ei alkuperäisellä tavalla,tuholais ym.kemikaalit,lannoitteet,jne. silti vieläkään ei ole pystytty estämään vanhenemista eikä kuolemaa eikä osata määrätä ja hallita kaikkea,vaikka kovasti ovat jotkut ihmislajin olennot sitä yrittäneet).
Eli mulla on eri näkemys siitä että arimmat olisivat suvun jatkajina,sillä ei arka pärjää vaan jää jalkoihin,mutta älykkäimmät osaavat vetäytyä pois siinä kun hurjimmat hyökkäävät vahvempaansa vastaan ja saavat sitten kuoleman tuomionsa.
OTTAKAAPAS IHMISET KANTAA ASIAAN JA ASIOIHIN. Täällä eletään vain kerran eikä aika palaa,joten ei ole ihan sama miten käyttää aikansa,vai onlo silläkään mitään merkitystä... - reissumies
Tieliikenne ja liikenne muutenkin...miten siitä on tullut noin päätöntä menoa !!! Ihminen vaarantaa itsensä,toiset ja sivussa listitään tuhansia eläimiä eikä siihen lukuun oteta kuin nisäkkäät ja selkärankaiset,hyönteisten määrää voi vain arvailla.
Metsässä ei tarvitse Suomessa pelätä muuta kuin ukkosta ja että sattuu käärme purasemaan tai että hirvikärpäset alkaa kelpuuttaa ihmiset hirven rinnalle hirven asemaan ja että itikat alkaa levittää aidsia ja muita tauteja kuin malariaa muualla,,niin ja toisia ihmisiä. Onneksi nämä raggarit eivät ole viitsineet lähteä metsiin hölmöilemään jotka rikkovat,meluavat,tappelevat ja varastavat kaupungeissa. Kyllä kaupungeissa on enemmän pelättävää kuin metsässä,ja tieliikenne...miten selvitä hengissä taajama ja kaupunki alueella suojatiellä? SE on Venäläistä-rulettia se !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- yore
On kokemusta,karhun kanssa kohtaamista ja naapuruksinakin asusteltu,mutta niitä kertomuksia en jaksa tässä yhteydessä alkaa kertomaan.
SEN SIJAAN hyväksi havaittuja ennalta ehkäiseviä keinoja antaisin ja otan myös mielelläni vastaan.
Jos poltat tupakkaa,niin takuulla et näe karhua ellet lähde tahallasi karhua vainoamaan. Poltit tai et,niin jos sinulla on käytetty putsaamaton piippu vaikkapa taskussasi,karhu seuraa sinua eikä ala hätyyttämään,koska piippu haisee jo tupakka miehen nokkaan pahalle,niin sitä pahemmalle ei tupakoivan nenään ja karhun hajuaisti kun on tunnetusti ylivoimainen ihmisen aisteihin nähden,niin se on ollut hyvä taika-kalu silloin kun mitkään muut ei ole tepsineet.
Kuolleeksi tekeytyminen? Ei sitä kannata tehdä,varsinkaan jos sinusta lähtee joku haju/tuoksu joka on karhun tehnyt uteliaaksi sinusta,tai jos taskussasi on joku herkkupala tai evääsi ovat repussasi joka on selässäsi.
Asiantuntijoita on monia,jotka ovat tietenkin erimieltä asioista,mutta niin on karhujakin,ne ovat yksilöitä kuten me ihmisetkin,ja niillä on yksilölliset luonteenpiirteet kuten meillä jokaisella eläväisellä. Siksipä aivan kaikki ohjeet eivät ole yleistettävissä,koska kyseessä ovat yksilölliset seikat,ei laji tyypilliset asiat.
Kuitenkin,asiantuntijat neuvovat:
ENNENKUIN menet metsään tai (erämaa) alueelle,on hyvä jollakin tapaa ilmaista tulostaan,esim.hakata käsiään yhteen kuuluvasti,jotta jos lähistöllä on karhuja,vaikka pöheikössä torkkumassa,niin ei tule tilannetta jossa kohtaisitte yllättäen.
Karhu yleensä välttelee ihmisiä,ellei niitä ole totutettu ihmisiin esim.ruokkimalla niitä tai jättämällä retkieväittensä tähteitä ja pusseja ja purkkeja luontoon ( roskaajat kyllä joutaisivatkin tulla karhun häätämäksi ! ). Tavallisesti on turha pelätä karhuja,ja nekin ns.häirikkö karhut joista joskus kuulee uutisissa,ovat yleensä jo karhu-enkeleitä tai siirrettyinä muille seuduille,joten mitään kauhu kuvia ei kannata itselleen luoda eikä siis ole mitään syytä sen vuoksi jättää menemättä Suomalaisen alkukotiin,metsään.
Jos karhulla on pennut,se puolustaa henkensä kaupalla niitä,eli jos näet karhut poikasen,älä kiinnitä siihen yhtään huomiota vaan pysähtymättä palaa takaisin tarkalleen siihen suuntaan josta olet tullut. JUOSTA EI SAA,eikä käyttäytyä mitenkään kiinnostuneesti karhun pentua kohtaan,parempi ettet myöskään edes katso poikasen suuntaan,sillä emo on takuulla lähellä ja sitä sinä et halua saada kimppuusi. Olin itse 15m päässä silmätysten karhun kanssa ja vaikka pelko tuli vasta jälkikäteen,niin tiedä mitä olisi käynyt ellei hermo olisi pitänyt.eli samaa sinulle,ei saa menettää malttiaan,ei pidä heittäytyä ajattelemattomaksi eikä saa tehdä äkki liikkeitä. Haavoittunut karhu on ihmiselle hengenvaarallinen,samoin vainottu ja ärsytetty karhu,mutta kuka terve järkinen karhua alkaisikaan vainoamaan tai vaikka kivillä sitä viskelemään.
Pieni patteri radio on hyvä kaveri olla mukana,sillä siitä saa tarvitteassa yleensä metsään kuulumatonta meteliä aikaan,ja karhu yleensä ihmis ääniä tai luontoon kuulumattomia ääniä tai hajuja aistiessaan tavallisesti joko pakenee paikalta tai ei ainakaan näyttäydy,ellei sillä ole penikoita lähettyvillä tai haaskaa tai muuta syötävää jemmassaan josta se ei tahdo joutua luopumaan. Radiota voi pitää hiljokseen auki jos tulee tarvetta omaa oloaan rauhoittaa,ja kuuleehan sieltä kaikenlaista tärkeää kuten säätiedot ja vastaavat,joita on aina tärkeä kuunnella,että osaa varautua suojaan lähtöön ennen myrskyn tuloa,ellei nyt varta vasten halua kokea vaikkapa jotakin manta-myrskyä marja reissullaan.
Vaan radio siksikin,jotta jos karhu jostain syystä halutaan karkoittaa,niin vaikka karhu on uteliaampi kuin pikku pitäjän juoru akat,niin on se myös varovainen,ja radion ääntä se yleensä myös karttaa kuten ihmis ääntä livenä. En ole vielä luonnossa asuvaa karhua tavannut,joka ei pinkaisisi etämmäksi kun hevi pauhaa ämyreistä. Poikkeus on kesyt karhut,joita pääsee näkemään"parin"euron maksua vastaan mm.Kuusamon lähellä suurpetoeläin asemalla,jossa karhun kanssa voi katsella toisiaan nenätysten kolmen metrin päästä verkkoaidan läpi,jolloin saa oikean käsityksen siitä mille karhu näyttää ja minkä kokoisia eläviä ne oikeasti ovatkaan. Kävin itse siellä vn.2003 ja suosittelen muillekin,siellä on asiantuntijat ja opastus,ja eläimet näkee siten kuin ne näkisi luonnossakin jos joskus tulisi tilanne että niitä luonnossa pääsisi näkemään. Muut eläinpuistot ja vastaavat eivät vedä vertoja em.paikalle tässä mielessä.
Metsä on eläinten koti,joten siellä on käyttäydyttävä sen mukaisesti kuin kylässä käyttäydytään,ja sen asukkaat käyttäytyvät siellä kuten niiden elämän tehtävään kuuluu käyttäytyä,siis myös karhu käyttäytyy luonnossa kuin karhu,eli on utelias,pelkää henkensä edestä,puolustaa rakkaitaan,syntyy,syö,nukkuu,leikkii,lisääntyy,paskoo ja kuolee. Ihminen on karhulle vähän vieras asia kuten karhu useille ihmisille,ja ei ihmistä mikään muu pelota karhussa ja susissa niin paljoa kuin oma pelko ja tietämättömyys. Siksi käyttäytymis ohjeita karhun kohtaamisen varalle on syytä lisätä se,että jos ihminen tuoksuukin ihmiselle niin jos mukana on jo mainitut radio,piippu,hyvin pakatut eväät repussa (niin ettei tuoksut leviä ympäristöön ) riittävän suuri roska pussi jätteiden pois kuljettamiseen, on hyvä olla myös voimakas ääninen vihellys pilli,joka kuuluu erällä käviän varusteisiin monissa maissa joissa pedot todella myös saalistavat ihmis poloja syödäkseen. Pilli on hyvä karhun karkoitus keino jos tarvitaan varoitus tarkoituksessa kuuluvaa ääntä. Voihan pilliin viheltää silloin tällöin varmuuden vuoksi ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä,jos vaikka siirtyy ryteikköiseen tai mäkiseen maastoon,joissa näkyvyys on huono,ihan vaan viheltää siksi että mahdollinen kontio saa aikaa havaita että olet tulossa ja vältytään yllättävältä kohtaamiselta. Joskus oli puhetta että lehmänkello tai vastaava kilistin olisi hyvä karhun karkoitin,mutta olen siitä kyllä sitä mieltä,että sellainen kolina pilaa metsän rauhan jos vaikka joka kymmenes metsissä liikkuja kulkee kellojen kanssa.Sen lisäksi että kellon kilahtelu pilaa muiden metsissä liikkujien rauhan,häiritsee se metsän asukkaita ja pilaa itseltäkin nautinnon kuunnella hiljaisuutta,lintujen laulua ja tekee ihmisestä kuuron niile äänille jotka on hyvä kuulla oman turvallisuutensa vuoksi,esim. vaikka lähenevän ukkosen jylinän.
Puuhun karhua ei kannata lähteä karkuun kiipeämään,sillä karhu on niin vikkelä kiipeämään,ettei ihmisellä ole mitään toivoa päästä karkuun juosten eikä puuhun kiipeämällä. Karhu ylettää koostaan riippuen tietenkin maassa takajaloillaan seisten liki kolmen metrin korkeuteen ylös ojennetuilla etu tassuillaan,eli kun ihminen alkaa kiipeämään puuhun kilpaa karhun kanssa,ihminen aloittaa puun tyvestä,karhu ei ja jos karhu juoksusta hyppää kiipeämään puuhun,sen etu käpälät saattaa ylettää viiden metrin korkeuteen,kuten kerran nähtiin kun koira säikäytti nallen pakosalle,se otti muutaman metrin pako laukan ja hyppäsi puuhun.
Jos ihminen siis käyttäytyy kuten tulisi käyttäytyä,ja vaikka ei sitä piippua olisikaan taskussa,niin suurempi vaara kuin tulla karhun kanssa nokatusten on vaara polkaista jalkansa lasin palasiin tai tulla käärmeen puremaksi. Siksi AINA pitää viitsiä ottaa joukkoon jotain muutakin kuin laastari kosteutta läpipäästämättömään ensisidepakettiin,eli tulitikkuja,kyypakkaus,desifiointi aine,pari hakaneulaa,ompelu neula ja vahvaa lankaa,tukeva side harso ja puukko tai joku hyvä leikkaava työkalu sekä kompassi. Jos niitä ei tarvitse lainkaan,kaikki on hyvin,mutta kun se vahinko ei tule kello kaulassa.
Jos mikäli kiinnostaa,karhut ja niiden lähempi turvallinen tunteminen,suosittelen ihmiskunnan muistin,kirjaston,käyttöä. Sieltä löytyy valaisevaa tietoa ja karhut ja muutkin pelottavat asiat inhimillistävää tietoa,esim. Seppo Saaren kirja karhuista,Kotimaisten luontokuvaajien kertomuksia karhuista on useita,niin pian huomaa sekä kunnioittavansa että ihastelevansa suomen suurpetoja,vailla pelkoa ja epätietoa,se on hyvä lääke,se tieto,poistamaan kauhu kuvat ihmismielestä. Myös ohjeita eräretkeily kirjoista saa,vaikka olisikin aikeissa vain parin tunnin marjareissulle lähimetsään,sillä ei vara venettä kaada ja tiedä vaikka tulisi uusia harrastuksia asioiden yhteydessä,kuten kävi minullekin,ensin kuljin metsissä muuten vaan vuoteen 1987,sitten kerran otin kameran mukaan ja alkoi huomaamatta luontovalokuvaus. Sitten syntyi ajatus että kivahan se olisi kun olisi kaveri mukana jonka kanssa kulkea,niinpä tuli hankituksi ensimmäiset huskyt ja valjakko harrastus siitä syntyi. Kun valjakon pito kävi työ asioiden vuoksi mahdottomaksi,piti siitä luopua,mutta seuraksi hankittiin Lapinkoira,joista tulikin edelleen oleva harrastus.Niinpä nyt sitten olen koristeveistäjänä paljon tehnyt luonto aiheisia töitä,luontokuvannut jo yli 12 vuotta,eräilen metsissä milloin koiruskan kanssa milloin vain kameran kanssa ja kaiken sen ohella on tullut tutustuttua niin karhuihin kuin Kevon kanjoniin,erä taitoihin ja moneen muuhunkin asiaan,vaikka alussa ei ollut mitään tarkoitusta että tässä näin kävisi. Yhdestä asiasta kasvoi kokonainen elämäntapa,eli rikastutti suunnattomasti alkaa selailemaan luonto kirjoja,vaikka alun tarkoitus oli vain opetella tunnistamaan sienet ja marjat,jotta osaisi poimia hyvät kun kohdalle sattuu.
Niin,ne karhut...kevät kesällä uroksilla on kiima aika ja taistelut hävinneet saattavat olla äksyinä ja purkaa pahaa tuultaan riehumalla ja mahtailemalla,mutta kevääseen on vielä aikaa. Kesästä syksyyn karhut syövät etupäässä kasvis ravintoa ja pieniä eläimiä,sekä syksympänä marjojakin. Vasta syksyllä useat karhut ( yleensä kaikki ) syövät etupäässä lihaa,koska ne keräävät talviunien vuoksi rasva varastoa kehoonsa.mutta tällöinkään Suomen karhu kanta ei muutu ihmissyöjiksi,eli tilaisuus/vaara/mahdolisuus törmätä karhuun on niin pieni.että todennäköisemmin ihminen kuolee Suomessa nälkään kuin joutuu petojen saaliiksi. Lehdet tietenkin revittelevät isoja juttuja kun eivät uutis pulan vuoksi muuta myyvää aihetta aina keksi,joten ne voi jättää omaan arvoonsa. Jos siis karhu tulee kohti,karkuun ei saa juosta,puuhun ei hyödytä kiivetä eikä saa edes pelosta huutaa,on se maahan heittäytyminen viimeisiä keinoja. Jos niin joutuu tekemään,on pyrittävä olemaan kyljellään ns.sikiö astentoa muistuttavassa asennossa.On suojattava pää,niska ja kaula sekä reisien suuret lihakset ja valtimot/laskimot/suurten veri suonten alueet. Jos karhu puree hartioista,käsistä tai jalasta,niin ne vaivat paranee kyllä lääkärin hoidossa,mutta päävammat ei,eli tästä asiasta löytyy varmasti Metsähallituksen ja Luontoliiton oppaissa etukäteis ja jälkikäteis ohjeet kuvitettina,oppaat ovat käsittääkseni maksuttomia,joten tutustupa niihin,saat varmasti oikeaa tietoa.
Ennen maahan heittäytymistä voi yrittää esim. ihmistä seuraavaa karhua koetaa muulla keinoin saada lopettamaan seuraamisensa, Laita maahan vaikka jokin vaatekappale tai jotakin jota sinulla on hallussasi/ylläsi/mukanasi,sillä jos karhu on kiinnostunut jostain tuoksusta tms. niin kun jätät ( älä heitä ) sijoillesi vaikka sitten saappaan,voit poistua paikalta KÄVELLEN karhun todennäköisesti jäädessä nuuskimaan paikalle jättämääsi tavaraa ja saat tilaisuutesi poistua.
Myös vaellus sauva on hyvä pitää mukana jo ihan vaan kättä pidempänä kaiken varalta. Siitä on apua purojen ylityksessä,sen varassa voi seisten huilata,jne. Eli riittävän tukeva ja pitkä puukeppi,mieluiten 2,5 metriä pitkä kuin mikään oksan karahka. Toki oksakin on parempi kättä pidempi hätätilanteessa kuin ei kättä pidempää.
En minä osaa sen kummemmin sanoa mitä pitää tehdä jos karhun kanssa törmää,kun en ole kaikkien kanssa törmännyt,yksilöllistä se on mitä kukakin karhu ja ihminen pitää parhaimpana tehdä. Minä en varsin tehnyt mitään,katsoin vain toisessa kädessä hilla astia ja toisessa paljas käsi. Karhu istui perä turpeessa ja haisteli kaula pitkänä ilmaa. Minä katsoin ihan kuin televisiota,ei pelottanut enkä tehnyt mitään,kyykyssä olin,mielessä kävi että missäs mun kirves on,mutta samassa tajusin itsekin,ettei sillä mitään merkitystä olekaan,kun ei tässä kirvestä tarvita ja samantien huomasin rauhoittuvani,rentouduin niin että muistan edelleenkin että alkoi ramaisemaan. Sitten edelleen kyykyssä irroitin marja-astian kädestäni ja olin aikeissa pistää tupakan huulee,kun karhu otti ja lähti menemään ilman kiirettä menojaan. Siinä sitten poltin savut ja mietin leiripaikan vaihtoa. Olin tuolloin Venäjän rajavyöhykkeeltä 20 km Suomen puolella valokuvaamassa ja reissussa viisi viikkoa asuen metsässä telttamajoituksessa. Tuon jälkeen satuttiin näköetäisyydelle Maatushka ( nimitin sen silleen,koska sillä oli pentu mukana). Pentu ei tosin ollut ihan pieni enää,vaan koosta ja itsenäistymisestä päätellen pari vuotinen,jota emo ei vielä ollut häätänyt omillaan pärjäämään.Pari päivää tuon jälkeen sitten oli pakko vaihtaa leiripaikkaa,kun yhtenä aamuna heräsin ja näin karhun tassun jälkien perusteella kulkeneen muutaman metrin päästä teltasta,niin sitten alkoi jo ahistaa. Näiden karhujen kanssa olin näköyhteydessä ennen "pois muuttoani" useaan otteseen ja naapureina sikäli,että asutimme silloin tietämättäni samaa pientä aurinkoista mutta tuulen ja näkösuojan antamaa kukkulaa hiukan eri kohdilta. Tämäkin kertomus on annettu muuten Metsähallituksen kokoelmiin alkuperäisessä ( pidemmässä ) muodossaan tarkempine havainto aikoineen ym. kun yhtenä vuotena halusivat raporttia asiasta. Tämä karhun kotipihalla asusteluni tapahtui vuonna 1995 ,jolloin Suomen karhu kanta oli huomattavasti pienempi kuin nykyään ja kontion kohtaaminen oli upea kokemus,joka ei varmasti koskaan unohdu mielestä. Sitä ennen olin koira ihmisenä kiinnostunut susista niinkin paljon,että olisin halunnut suden pennun koiran asemaan,mutta tapauksen jälkeen ja yhä edelleen karhulla on paikka lähempänä sydäntäni. En osaa sanoa,pitääkö karhua pelätä,mutta kunnioittaa pitää,sillä on kaikki edut puolellaan jos sen kanssa alkaa riitelemään.Kas,valehtelin kun alussa sanoin etten jaksaudu kertoa näistä asioista,mutta tulihan tuossa vastoin tarkoitusta avattua muistojakin asian yhteydessä,vaan eipä siitä kai haittaa sitten ole.
Vaan,eipä muuta kuin hyviä kelejä ja reippain mielin metsään,Suomella on upea ja arvokas luonto!- Metsäläinen
Ihan uskomaton sepustus, mutta USKOTTAVA!
Kiitos kiitos kiitos kiitos...
- Matti
Missä on asutusta niin siellä ei karhuja tarvitse pelätä.Karhut pelkää enemmän ihmistä, koska me metästäjät olemme niitä jahdanneet.Mutta jos liikut lähellä suomen ja venäjän rajaa tai kuljet erämaassa.Joka alkaa vasta tuolla aivan pohjoisesa kilpisjärven korkeudelta,niin silloin voi vastaan tulla karhuja jotka eivät kohdanneet ihmistä.Karhu joka ei ole kohdannut ihmistä voi olla uteliaampi ja tulla lähelekkin.Sit vaan peräännyt ihtaasti taakse päin,jos karhu lähtee seuraamaan tiputat jonkun tavaran maahan niin se jää haistelemaan sitä ja pääset kauemmaksi karhusta
- yore
Suomen suurimmat ja laajimmat erämaa alueet eivät ole Lapissa eikä lähelläkään Lappia,vaan Pohjois-Karjalassa ja Kainuun alueella. Korjata saa jos olen väärässä. Olen kyllä kolunnut tämän maan Hangosta Nuorgamiin ja KIlpisjärveeen sekä töideni että harrastuksieni puolesta ja siinä on tietenkin tullut myös itä-rajan alueet käytyä,eikä vain teitä myöten,metsiä,soita ja tuntureita kuin vesistöjäkin paljoltikin. Suurimmat yhtenäiset erämaa-alueet ovat hävinneet Lapista viimmeistään 70 luvulla,kun silloin vielä paikoin posti kulki hiihtämällä eikä siitä todella ole tuon kauempaa ! Kun maantie valmistui Inarista Utsjoelle.oli Lapin viimmeinenkin erämaa alue pilkottu ja Utsjoki sai pikku hiljaa sähköt. Toki koko Suomen metsäautotiet ovat pilkkoneet jo mainituilla itä-Suomen alueilla,mutta sama on käynyt pohjoisimmissa kunnissa joissa maa-alueet ovat pienemmät. Kilpisjärven korkeudella ei ole Suomessa lainkaan erämaaksi luokiteltavaa aluetta,kun katsot Suomen karttaa näet ettei siellä ole tällä valtakunnalla kovinkaan kummoisia maapinta-aloja ja Norjan puolella on asutusta niin paljon,että joskus oikeen hämmästyttää,vaikka niin Finnmarkissa kuin Norbottenissakin on sama ilmiö tapahtumassa kuin Lapissa,eli väki valuu etelää kohden.
Tiedätkö muuten minkä niminen on Suomen väkirikkain Saamelais-kylä,eli kaupunki. ? Vastaus on ollut jo 80 luvulta ellei aiemminkin: Helsinki !!!!!!! - Kainuulainen
yore kirjoitti:
Suomen suurimmat ja laajimmat erämaa alueet eivät ole Lapissa eikä lähelläkään Lappia,vaan Pohjois-Karjalassa ja Kainuun alueella. Korjata saa jos olen väärässä. Olen kyllä kolunnut tämän maan Hangosta Nuorgamiin ja KIlpisjärveeen sekä töideni että harrastuksieni puolesta ja siinä on tietenkin tullut myös itä-rajan alueet käytyä,eikä vain teitä myöten,metsiä,soita ja tuntureita kuin vesistöjäkin paljoltikin. Suurimmat yhtenäiset erämaa-alueet ovat hävinneet Lapista viimmeistään 70 luvulla,kun silloin vielä paikoin posti kulki hiihtämällä eikä siitä todella ole tuon kauempaa ! Kun maantie valmistui Inarista Utsjoelle.oli Lapin viimmeinenkin erämaa alue pilkottu ja Utsjoki sai pikku hiljaa sähköt. Toki koko Suomen metsäautotiet ovat pilkkoneet jo mainituilla itä-Suomen alueilla,mutta sama on käynyt pohjoisimmissa kunnissa joissa maa-alueet ovat pienemmät. Kilpisjärven korkeudella ei ole Suomessa lainkaan erämaaksi luokiteltavaa aluetta,kun katsot Suomen karttaa näet ettei siellä ole tällä valtakunnalla kovinkaan kummoisia maapinta-aloja ja Norjan puolella on asutusta niin paljon,että joskus oikeen hämmästyttää,vaikka niin Finnmarkissa kuin Norbottenissakin on sama ilmiö tapahtumassa kuin Lapissa,eli väki valuu etelää kohden.
Tiedätkö muuten minkä niminen on Suomen väkirikkain Saamelais-kylä,eli kaupunki. ? Vastaus on ollut jo 80 luvulta ellei aiemminkin: Helsinki !!!!!!!Mielenkiintoista karhukeskustelua. Kainuulaisena kiinnitin huomiota tähän erämaa-asiaan. Mikä on yoren mielestä erämaa? Minun mielestä niillä alueilla missä olen Kainuussakin liikkunut ei erämaata ole ollut enää pitkiin aikoihin... Taitavat kuitenkin löytyä Lapista.
- Kulkija
Kainuulainen kirjoitti:
Mielenkiintoista karhukeskustelua. Kainuulaisena kiinnitin huomiota tähän erämaa-asiaan. Mikä on yoren mielestä erämaa? Minun mielestä niillä alueilla missä olen Kainuussakin liikkunut ei erämaata ole ollut enää pitkiin aikoihin... Taitavat kuitenkin löytyä Lapista.
En tiedä mitä itse tarkoitat erämaalla mutta Kainuu on todella laaja alue ja myös "erämaita" sieltä löytyy.
- Kainuulainen
Kulkija kirjoitti:
En tiedä mitä itse tarkoitat erämaalla mutta Kainuu on todella laaja alue ja myös "erämaita" sieltä löytyy.
Minun mielestä erämaa tarkoittaa aluetta, jossa voi kulkea rauhassa törmäämätta vähänväliä metsä-autoteihin ja hakkuualueisiin. Näitä alueita Kainuusta löytyy todella vähän ja näitäkään alueita en oikeastaan pidä oikeina erämaina. Esimerkisi Martinselkosen alue (6000 hehtaaria) on hieno paikka, mutta ei se ole oikea erämaa. Lapista näitä alueita löytyy kuitenkin vielä muutamia.Esim. Muotkatunturit, Kaldoaivi ja Lemmenjoen kansallispuisto.
- Eräwallu
Kainuulainen kirjoitti:
Minun mielestä erämaa tarkoittaa aluetta, jossa voi kulkea rauhassa törmäämätta vähänväliä metsä-autoteihin ja hakkuualueisiin. Näitä alueita Kainuusta löytyy todella vähän ja näitäkään alueita en oikeastaan pidä oikeina erämaina. Esimerkisi Martinselkosen alue (6000 hehtaaria) on hieno paikka, mutta ei se ole oikea erämaa. Lapista näitä alueita löytyy kuitenkin vielä muutamia.Esim. Muotkatunturit, Kaldoaivi ja Lemmenjoen kansallispuisto.
No en tuosta kinaamaan ala mutta jos Helsingistä alle 50km päästä löytyy alue jota kutsutaan erämaaksi niin luulisi tuollaisen Kainuustakin löytyvän.
Mainitsemasi Muotkatunturit ovat itselleni todella tuttu paikka ja kyllä sitä voi todella kutsua erämaaksi.
Mielestäni myös Itärajalta löytyy erämaita joten kyllä niitä on mutta toisilla voi tuo kynnys niiden nimeämiseen vain olla korkeammalla.
E-Wallu - Kainuulainen
Eräwallu kirjoitti:
No en tuosta kinaamaan ala mutta jos Helsingistä alle 50km päästä löytyy alue jota kutsutaan erämaaksi niin luulisi tuollaisen Kainuustakin löytyvän.
Mainitsemasi Muotkatunturit ovat itselleni todella tuttu paikka ja kyllä sitä voi todella kutsua erämaaksi.
Mielestäni myös Itärajalta löytyy erämaita joten kyllä niitä on mutta toisilla voi tuo kynnys niiden nimeämiseen vain olla korkeammalla.
E-WalluJep. Näinhän se on. Jokainen saa kutsua erämaaksi sitä aluetta mitä haluaa. Taitaa asuinpaikka vaikuttaa aika paljon.
Kirjoittelin alunperin oikeastaan sen takia, että yoren mukaan suurimmat erämaat ovat Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Tästä asiasta olen kyllä erimieltä. Sen mitä Suomussalmea ja Kainuuta tunnen, niin täältä ei löydy yhtään aluetta jota voisi edes verrata Lapin erämaihin... - yore
Kainuulainen kirjoitti:
Mielenkiintoista karhukeskustelua. Kainuulaisena kiinnitin huomiota tähän erämaa-asiaan. Mikä on yoren mielestä erämaa? Minun mielestä niillä alueilla missä olen Kainuussakin liikkunut ei erämaata ole ollut enää pitkiin aikoihin... Taitavat kuitenkin löytyä Lapista.
Mikä on erämaa? Niin,siinäpä se,kuka sen mitenkin mieltää.
Mun tarkoittama erämaa on senlainen,jossa vapaat vedet virtaavat,tuulet saavat puhaltaa ja jossa voi vapaasti tulistella ja kulkea,että ei törmää ihmisiin,ihmisten käden jälkiin,moottorien ääniin tai turismiin.
Mikäli mistään mitään tiedän,ei niitä alueita juuri Suomessa enää ole,tai jos on,niin metsäautotiet pirstoo nekin alueet,oltiinpa sitten Lapissa tai Kainuussa tai missäpä vaan.
Mikä Sinun mielestäsi on erämaa?
Olen kulkenut 40v.n elämäni aikana niin rekkamiehenä,linja-auton kuljettajana,kuin vanhana luonto valokuvaajana ja metsissä liikkujana tämän maan useaan kertaan ja toivottavasti tulee tilaisuus edelleen kiertääkin,myös uusissa paikoissa.
Se mikä ei ole erämaa enää,on esim. mikä on tapahtunut Ruunaankoskelle 70 luvulta nykyiseen lomailukeskus kehitykseen. 70 luvulla paikalla oli ihmisen tekemä pato ja sillan tapainen,joka sekään ei ole varsinaisesti erämaata siinä mielessä kuin minkä erämaaksi koen. Kuitenkin mielestäni kyseinen oli erämaa aluetta. Sama koskee Peurajärven aluetta ja vaikkapa Hyrinän kämppää ja Iso-Valkeista...ne olivat 60 luvulla erämaata,ei sinne autolla päässyt ja Hyrinä oli kovasti korvessa,jossa minäkin opettelin hiihtämistä. Paikka oli tuolloin edesmenneen ukkini Matti Karvosen metsästys maita,tosin mm. metsästysseuran kautta mutta kuitenkin.
Nykyinen Peurajärven alue...hieno ja mukava virkistys alue,joka on jokaiselle suositeltava kohde,mutta vaikka erämaa alue,ei mielestäni erämaata.
Jotkut puhuvat että Nuuksion kansallispuisto PK-seudulla on erämaa...kenelle on,kenelle ei ole. Voitaneen puhua erämaa alueesta,ei todellakaan erämaasta. Erämaa aluekin on vain viitteellinen käsite ja kuka senkin millaiseksi mieltää.
Lapissa oltiin kesänä 2003 Savukoskella,niin Kemihaarassa kuin Tuntsalla ja vietettiin 2vkoa erään metsäautotien päässä,joka päättyi n 50 km ennen Venäjän rajavyöhykettä keskelle metsää,paikalla ei oltu tehty hakkuita vuosikymmeniin. Entisenä metsurina arvioisin,jotta pariin kymmeneen vuoteen paikalla ei oltu puita kaadettu,tosin oli etämpänä leimikoita,jotka olivat vielä vanhempia ja myös muutama leimikko,joissa oli suoritettu avo että harvennus hakkuita alle 5 vuotta sitten.
Se paikka oli myös erämaan oloinen ja erämaa alueen tunnus merkit täyttävä,mutta ei erämaata ja vastaavia paikkoja on löytynyt niin ympäri Lappia kuin Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa,joten edelleen:Suurimmat yhtenäiset metsä-alueet löytyvät lähinnä Pohjois-Karjalasta,ei Lapista.
Jos halutaan erämaaksi laskea Haltian ja Kevon kanjonin yms. alueet,löytyy sillä haravalla erämaita Lapistakin,mutta jos kammataan asiaa kuten erämaan koen,niin sellaiset alueet jäävät vähiin niin Lapissa kuin koko Suomen osalta.
Paikoin laajempia lähes koskemattomia alueita olen löytänyt mm. Pellon kunnan alueelta kuin varsinaisesti Lapista,Pello tosin on Lapin läänissä,mutta sijainti on itse asiassa perä pohjolaa...
Kyllä vielä löytyy alueita jonne mahtuu "hukumaan",niin Lapista kuin Kainuu-Pohjois-karjala-Savo -suunnalta,ja lähes tulkoot mistäpäin Suomea tahansa,mutta esim. itäpuolella Savonlinnan jälkeen alkaa olemaan jo asutus tiheämpää,tosin vain paikoin,ja tällä tarkoitan että jos haluaa vaikka laitta auton tien poskeen ja virittää teltan ja jotta vielä voisi olla rauhassakin...sellainen onnistuu helpommin pohjoisempana.
Lapin erämaat...missä niitä sitten nykyään on,missä ne sijaitsevat??? Tepasto,Repokaira,Käsivarsi...sieltä suunnilta kuten yleensäkin keski ja pohjois Lapin alueilta löytyy tilaa,erämaata ja erämaa alueita, mutta suurimmat yhtenäiset metsä alueet,ne ovat muualla.
Nämä ovat tietysti vain yhden ihmisen näkemyksiä,kokemuksia ja mielipiteitä,ehkä osin faktaa,osin vanhaakin tietoa,mutta eivät perustu luulo tai kuulo tietoon,toki jokaisella voi olla eriävät käsitykset,mutta eivät nämä ole sen kummempia kuin muidenkaan,vain yhtenä näkemyksenä monien joukossa.
Kannanottoja ja keskustelua asian tiimoilta ja muutenkin odotellen*metsissä liikkuja* - yore
Kainuulainen kirjoitti:
Jep. Näinhän se on. Jokainen saa kutsua erämaaksi sitä aluetta mitä haluaa. Taitaa asuinpaikka vaikuttaa aika paljon.
Kirjoittelin alunperin oikeastaan sen takia, että yoren mukaan suurimmat erämaat ovat Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Tästä asiasta olen kyllä erimieltä. Sen mitä Suomussalmea ja Kainuuta tunnen, niin täältä ei löydy yhtään aluetta jota voisi edes verrata Lapin erämaihin...Asuin paikkani on Vantaa,tosin siellä olen ollut kirjoilla jo Helsingin maalaiskunnasta lähtien ja siis vuodesta 1964 mutta varsinaisesti en ole asunut Vantaalla kuin kolmas osan elämästäni. Muuten olen asunut Kuusamossa,Pellossa,Lahdessa,Turussa ja Hämeessäkin. Koulun puolesta olen ollut mm.Helsingissä,työn puolesta milloin missäkin,mutta asumisella ei sinänsä ole merkitystä,vaan kokemuksilla ja tässä yhteydessä mitä erämaa asiaan tulee,kohdallani kotipaikalla ei liene merkitystä. Mistä päin sinä tai muut teistä olette kotoisin?
- yore
yore kirjoitti:
Asuin paikkani on Vantaa,tosin siellä olen ollut kirjoilla jo Helsingin maalaiskunnasta lähtien ja siis vuodesta 1964 mutta varsinaisesti en ole asunut Vantaalla kuin kolmas osan elämästäni. Muuten olen asunut Kuusamossa,Pellossa,Lahdessa,Turussa ja Hämeessäkin. Koulun puolesta olen ollut mm.Helsingissä,työn puolesta milloin missäkin,mutta asumisella ei sinänsä ole merkitystä,vaan kokemuksilla ja tässä yhteydessä mitä erämaa asiaan tulee,kohdallani kotipaikalla ei liene merkitystä. Mistä päin sinä tai muut teistä olette kotoisin?
unohdin että asuinhan mä puoli vuotta Roissakin eli Rovaniemellä jossain vaiheessa elämääni.
- Eräwallu
yore kirjoitti:
Mikä on erämaa? Niin,siinäpä se,kuka sen mitenkin mieltää.
Mun tarkoittama erämaa on senlainen,jossa vapaat vedet virtaavat,tuulet saavat puhaltaa ja jossa voi vapaasti tulistella ja kulkea,että ei törmää ihmisiin,ihmisten käden jälkiin,moottorien ääniin tai turismiin.
Mikäli mistään mitään tiedän,ei niitä alueita juuri Suomessa enää ole,tai jos on,niin metsäautotiet pirstoo nekin alueet,oltiinpa sitten Lapissa tai Kainuussa tai missäpä vaan.
Mikä Sinun mielestäsi on erämaa?
Olen kulkenut 40v.n elämäni aikana niin rekkamiehenä,linja-auton kuljettajana,kuin vanhana luonto valokuvaajana ja metsissä liikkujana tämän maan useaan kertaan ja toivottavasti tulee tilaisuus edelleen kiertääkin,myös uusissa paikoissa.
Se mikä ei ole erämaa enää,on esim. mikä on tapahtunut Ruunaankoskelle 70 luvulta nykyiseen lomailukeskus kehitykseen. 70 luvulla paikalla oli ihmisen tekemä pato ja sillan tapainen,joka sekään ei ole varsinaisesti erämaata siinä mielessä kuin minkä erämaaksi koen. Kuitenkin mielestäni kyseinen oli erämaa aluetta. Sama koskee Peurajärven aluetta ja vaikkapa Hyrinän kämppää ja Iso-Valkeista...ne olivat 60 luvulla erämaata,ei sinne autolla päässyt ja Hyrinä oli kovasti korvessa,jossa minäkin opettelin hiihtämistä. Paikka oli tuolloin edesmenneen ukkini Matti Karvosen metsästys maita,tosin mm. metsästysseuran kautta mutta kuitenkin.
Nykyinen Peurajärven alue...hieno ja mukava virkistys alue,joka on jokaiselle suositeltava kohde,mutta vaikka erämaa alue,ei mielestäni erämaata.
Jotkut puhuvat että Nuuksion kansallispuisto PK-seudulla on erämaa...kenelle on,kenelle ei ole. Voitaneen puhua erämaa alueesta,ei todellakaan erämaasta. Erämaa aluekin on vain viitteellinen käsite ja kuka senkin millaiseksi mieltää.
Lapissa oltiin kesänä 2003 Savukoskella,niin Kemihaarassa kuin Tuntsalla ja vietettiin 2vkoa erään metsäautotien päässä,joka päättyi n 50 km ennen Venäjän rajavyöhykettä keskelle metsää,paikalla ei oltu tehty hakkuita vuosikymmeniin. Entisenä metsurina arvioisin,jotta pariin kymmeneen vuoteen paikalla ei oltu puita kaadettu,tosin oli etämpänä leimikoita,jotka olivat vielä vanhempia ja myös muutama leimikko,joissa oli suoritettu avo että harvennus hakkuita alle 5 vuotta sitten.
Se paikka oli myös erämaan oloinen ja erämaa alueen tunnus merkit täyttävä,mutta ei erämaata ja vastaavia paikkoja on löytynyt niin ympäri Lappia kuin Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa,joten edelleen:Suurimmat yhtenäiset metsä-alueet löytyvät lähinnä Pohjois-Karjalasta,ei Lapista.
Jos halutaan erämaaksi laskea Haltian ja Kevon kanjonin yms. alueet,löytyy sillä haravalla erämaita Lapistakin,mutta jos kammataan asiaa kuten erämaan koen,niin sellaiset alueet jäävät vähiin niin Lapissa kuin koko Suomen osalta.
Paikoin laajempia lähes koskemattomia alueita olen löytänyt mm. Pellon kunnan alueelta kuin varsinaisesti Lapista,Pello tosin on Lapin läänissä,mutta sijainti on itse asiassa perä pohjolaa...
Kyllä vielä löytyy alueita jonne mahtuu "hukumaan",niin Lapista kuin Kainuu-Pohjois-karjala-Savo -suunnalta,ja lähes tulkoot mistäpäin Suomea tahansa,mutta esim. itäpuolella Savonlinnan jälkeen alkaa olemaan jo asutus tiheämpää,tosin vain paikoin,ja tällä tarkoitan että jos haluaa vaikka laitta auton tien poskeen ja virittää teltan ja jotta vielä voisi olla rauhassakin...sellainen onnistuu helpommin pohjoisempana.
Lapin erämaat...missä niitä sitten nykyään on,missä ne sijaitsevat??? Tepasto,Repokaira,Käsivarsi...sieltä suunnilta kuten yleensäkin keski ja pohjois Lapin alueilta löytyy tilaa,erämaata ja erämaa alueita, mutta suurimmat yhtenäiset metsä alueet,ne ovat muualla.
Nämä ovat tietysti vain yhden ihmisen näkemyksiä,kokemuksia ja mielipiteitä,ehkä osin faktaa,osin vanhaakin tietoa,mutta eivät perustu luulo tai kuulo tietoon,toki jokaisella voi olla eriävät käsitykset,mutta eivät nämä ole sen kummempia kuin muidenkaan,vain yhtenä näkemyksenä monien joukossa.
Kannanottoja ja keskustelua asian tiimoilta ja muutenkin odotellen*metsissä liikkuja*Mielenkiintoista luettavaa mutta pelkään että menee tässä "karhu" hommassa hieman niinkuin pilalle eli jää piiloon.
Siksi ehdotan että avaat kokonaan uuden keskustelun ja katsotaan saako se tuulta purjeisiin.
Terv. E-Wallu
- Lukija
Vaikka noissa pitkissä ja ns.yhteenkirjoitetuissa viesteissä saattaa olla paljon asiaakin (en tiedä kun en lukenut) niin ulkoasu jo peloittaa valtaosan lukijoista.
Näin tuo ilo noista jää hyvin pitkälti ainoastaan viestin kirjoittajalle.- viitselijäs
Jååpa-jåå..kenen syy? Eikä televisiostakaan ole kaikkea pakko katsoa ellei halua,mutta oletko SINÄ valtaosa lukijoista? tai heidän/meidän edustaja... Luulisi asian olevan silleen että ilman keskustelua ei synny keskustelua ei synny keskustelua,vaikka lyhyestä virsi kaunis...Jos viitsiii lukea,voi oppia...jollei viitsi,on laiska.kenen syy...jollei tuote kelpaa,onko vika asiakkaan,vai tuotteen...kritiikkiä pitääkin olla,asiasta,miksi asian puutteesta...lue jotain,kerro näkemyksiäsi,ota kantaa,sinunkin mielipiteesi halutaan kuulla...vai osaatko vain valittaa...?
- LUKIJA
oikeassa. Mutta voin vakuuttaa sinulle että jos aihe on TÄRKEÄ sen kyllä lukee oli se millaista tuubia tahansa!
Koska kirjoittaja on kuitenkin tuubia tuottaessaan nähnyt kovasti vaivaa, saisi ulkoasua hieman löysäämällä lukijatkin vaivautumaan.
- Simo
Tiedoksi niillekin,jotka eivät jo tiedä.Viimeisen sadan vuoden aikana on karhu tappanut Suomessa yhden ihmisen. YHDEN!
- Kulkija
Asia on sikäli arkaluonteinen että näitä saattaa lukea jopa kyseisen uhrin omaiset tai ystävät.
Mielestäni tuo yksikin tapaus oli sellainen josta olisi selvitty ilman tuota murheellista lopputulosta jos kyseinen uhri ei olisi tuota tapahtumaa edesauttanut omalla toiminnallaan. - zoomailija
...vain yhden kerran,mutta todellisuus lienee toinen,vaikkei siitä kannata kinata muttei tosiasiaa kuitenkaa kannata unohtaa.
Aikas monta kertaa on karhu käyny ihmiseen kiinni tai yrittäny käydä. Luetaan lehtiä viime viiden vuoden ajalta.
Kukaan meistä ei tiiä totuutta montako ihmistä karhu on tappanu tai syönyki viimesen parin kolmen sadan vuoden aikana tai aiennin. En pidä mahdottomana että tapauksia ois enemmän ku yksi.
Millon sitten syy on ollu metsästyksen,utelijaan immeisen häirintä tai huono tuuri ja sattuma tai karhun hyökkäys tarkotuksella ilman ihmisen provokaatiota on kuitenki moni vahingoittunu karhun hyökkäyksestä.Ei se ole ku muoto seikka tuleeko karhulta pahasti köniin vai lähteeks henki. - keijjfjo
yksi VARMISTETTU tapaus. metsään kadonneita ihmisiähän on toki enemmän joista ei jää nahkojakaan jäljelle ja kaikkia katoamisiakaan ei ole tiedossa kuin varmaan joltakin 50 vuodelta.. samaan tyyliin kuin susien kanssa.. ei VARMISTETTUJA tapauksia, mutta...
- Sillanpää79
Itsellä on huuliharppu tykkään soitella ja toinen on kaverien kanssa lauletaan sillanpään marssilaulua ihan vitsillä Karhu ei ole musiikki eläin :D
- romualdo2
kiitos vastauksista. itse olen kerännyt luonnon tuotteita täällä keskipohjanmaalla n. 40 v. ja asunut näin syrjäseudulla, ja karhusta olen nähnyt" vain " jalan jäljet, kuvasin ne kuraiselta metsätieltä muutama vuosi sitten... itse ohto on voinut nähdä minut varmasti joskus... esim. keväisilä korvasieni vaelluksillani.. yksi epämääräinen äänihavainto on eräästä kuusikosta, sen verran hyytävä kokemus oli ja koiranikin oli varovainen... se saattoi kyllä olla kiimainen hirvikin... kuka tietää?
- karhunpelätin
"Törmäsin karhuun tatti-aikaan muutama vuosi sitten,aamuhämärissä. 10 km Joensuusta itään,500m valtatieltä. Liikuin hiljaa yksin pitkin polkua ja pienen törmänteen alla( matkaa 20m)iso karhu oli mässäilemässä tateilla ja mustikoilla. En tiedä kumpiko pelästy enemmän,mutta karhu otti jalat alleen.
Sitten tein haaveestani totta ja hankin koiran. Liikun paljon luonnossa karhujen elinpaikoilla(Ilomantsi)ja koira ilmaisee heti jos on hajuakaan karhusta. Ei ole karhukoira vaan pelkää karhua ja antaa minunkin ymmärtää että parempi häipyä. Muutenkin hyvä kaveri yksin liikkuessa. - Anonyymi
Kerran kävelin metsässä ja yhtäkkiä rupes kusettaan ihan hirveesti. No mitäpä muutakaan ku äkkiä housut pois ja kyykkyyn. Sitten kohta ilmesty karhu ja aattelin että nyt tuli loppu mutta karhu säikähtikin mua ja lähti karkuun tuhatta ja sataa. Ei kai ollu ennen nähny kusevaa ihmistä. Voisko olla täydellisempää ajotusta kusihädälle.
- Anonyymi
Olitko juonut Karhua? Jos olit, niin se pelästy sitä eikä halunnu päätyä sun suuhun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olitko juonut Karhua? Jos olit, niin se pelästy sitä eikä halunnu päätyä sun suuhun.
Ei, minä oon siideripissis henkeen ja vereen!
- Anonyymi
Karhujuttuja on kiva lukee Otso-nimisenä.
- Anonyymi
Onpas hyviä marjoja! Omnomnomnom... no voi perkele! Mikä siellä perseessä kutiaa niin perkeleesti! Aah, en kestä, nyt pitää raapia! Mutta ei tassut ylety. No sitten kiehnätään maata vasten! No niin, johan rupee helpottaan! Aah, aah, kun helpottaa. Vielä vähän! Noin nyt loppu! Ja sitten taas marjoja suuhun! Omnomnomnom!
https://www.youtube.com/watch?v=hJ78lGrR4hc - Anonyymi
Tulee niin yllätyksenä nuo karhun kanssa kohtaamiset, että tuskin mikään ennaltapäätetty toimintatapa taida siinä tilanteessa tulla mieleen. Joka kerta olen toiminut eritavalla. Kerran valehyökkäyksen takia päädyin vatsalleni maata vasten, toisella kerralla olin paikallani kyykyssä ja pitelin koiraa niskanahasta kiinni, ja kolmannella kerralla seisoin liikkumatta paikallani ja puhumalla pysäytin karhun, ja loppusilauksena käskin sitä poistumaan, minkä se tekikin hyvin rivakasti ja vei pentunsa mukanaan. Kaipa se sitten paras toimintatapa on säilyttää mielenmaltti ja yrittää toimia rauhallisesti.
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt ... . Lalun sanat ja sammalet myllätyt ovat tulleet tutuiksi vuosiensaatossa. - Anonyymi
Nallen alueilla marjassa voi törmätä siihen että on varpuineen pistelty marjoja kunnolla, että lähes koko marjamätäs on hyvin käsitellyn näköinen, turpeetkin revitty siinä.
Ja kusiaispesä on kuin joku ois lapioilla siirtänyt pesän sivuille tavaraa. Kerran kuulin mustikassa ollessa, läheisen jyrkänteen alta kauheaa möyryämistä. Keruupaikka oli avoimempi, ajattelin että laulan. Möyryäminen jatkui oman aikansa. Ei huvittanut mennä lähemmäs, kun arvasin mikä siellä piti sitä kaameaa ääntä. Olipa herra tai rouva nalle, se kumminkin vihdoin lähti pois, vissiin jyrkänteen sivua liikkuen. Itse kun sain sankon täyteen, hoilasin ja huutelin täyttä kurkkua kun vein marjoja polkupyörän luo.
Olen liikkunut sen jälkeenkin sielläpäin. Ja liikun vastaisuudessakin mutta pidän reilusti ääntä. Hihkun. Kilisyttelen jotakin, risautan oksia saappaalla, pidän taukoja ja huutelen ennen tiheiköihin menoa.
Jäi kyllä mieleen karhun karjunta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehen lapsettomuus keski-ikäisten deittailussa
Tällä palstalla esitetään usein ajatus, jonka mukaan lapsia saanut nainen olisi parisuhdemarkkinoilla huonommassa asemas2732288Kunpa voisin halata sinua
ja sanoa sinulle miten onnellinen olen siitä, että olet elämässäni. Mutta et ole halausetäisyydellä... etkä elämässäni.441103- 761041
Muut yrittää seata meidän välejä
Nainen, oot varmaan sen myös huomannut. Ihan irl oon sen huomannut jo hyvän aikaa. Eihän anneta sen häiritä.1001033Miksi Suomi ärsyttää Venäjää?
Jatkuvasti? Hyvin suomen herrat tietää, että tuo DCA-sopimus on paha ärsyke Venäjälle. eihän Venäjä ole hyökännyt Suomen274862- 79815
Jotenkin tätä asiaa pitää nyt käsitellä
Vaikka sitten anomuumisti. Olen lähestulkoon rakastunut vanhempaan mieheen mutta tämä ei nyt oikein suju niin kuin pitäi72789Älä turhaan nainen ikävöi minua
Olen sellainen jäntevä pantteri ja sinä jo melkein rollaattorikamaa. Ei onnistu mikään.64690Meillä olisi kaunis kesä
Yhden viestin päässä. Haluaisin tutustua. Vaikka oltaisiin vaan ystäviä. Eikä mitään vaan vähättelyä. Ajattelen et olet17670Kuinka paljon voi olla rakastunut..
....ja välittää ihmisestä jota ei edes tunnen kunnolla? Eikö silloin ole kysymys jostain suuremmasta? Mitä on yhteenkuul64669