Pelkästä Olemisesta ja mihin se voi viedä

Rakkaus sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa eheiden persoonallisuuksien keskinäistä arvonantoa,olivatpa nämä sitten inhimillisiä tai jumalallisia, tahi inhimillisiä ja jumalallisia. Pyyteetöntä rakkautta elävä ei tuomitse,kosta,ole vilpillinen,vihaa (eikä näinollen pelkää) jne. Elikkä hän pystyy olemaan onnellinen, vaatimatta keneltäkään mitään, yhtikäs mitään. Se, kuinka vahvasti tällainen henki(lö) pyyteetöntä rakkautta elää, on eräs osoitus hänen palvelustaan, vaikka hän ei juuri osoittaisikaan fyysistä toimeliaisuutta. Fyysisellä tasolla rakkautta voi osoittaa myös sillä, että jokainen työkykyinen tekee työtä vähintään sen verran kuin kuluttaakin. Voidaan sanoa, että mitä enemmän pyyteetöntä rakkautta elää, sitä vähemmän ego hallitsee. Ihmiselle lahjoitetaan persoonallisuus silloin, kun hänestä tulee omatahtoinen itsetajuinen minuus, moraalinen olento.

Kiitos omakohtaisesti koetusta. Yksilökohtainen vahva kokeminen herättää kokemuksen mukaan sisäisiä psykologisia voimia. Eletään omaa elämää, subjektiivisesti itse koettua.

Oikea näkemys, josta seuraa oikea asenne tai motivaatio, josta seuraa oikeat toiminnot monilla psyyken tasoilla. Lopulta tullaan oikeaan yhteiskuntaan, kun on riittävästi oikeita toimijoita. Oikeista toiminnoista edelleen seuraa oikea keskittyminen. Tämä silmukka on itseään ruokkiva kierre. Oikeasta näkemyksestä/oikeasta motivaatiosta seuraa lopulta ketjun alku. Nämä voidaan myös käsittää samanhetkisinä toteutettuina ideoina.

OIkea näkemys viittaa olemiseen, ja kun siihen liitetään oikea asenne/motivaatio , siitä tulee aktiivista.

Persoona, vai persoonaton?
Ehkäpä ykseyden oivallus, johon sisältyy pyyteetön Rakkaus ovat niitä avaimia myös kaikille muille oivalluksille?

Voidaan olettaa, että täällä tajunta on rajoittunut, mutta ns. kuoleman jälkeen tajunta laajenee ja kirkastuu?

Myötäeläjä kirjoitti:

Persoona, vai persoonaton?
Ehkäpä ykseyden oivallus, johon sisältyy pyyteetön Rakkaus ovat niitä avaimia myös kaikille muille oivalluksille?

Voidaan olettaa, että täällä tajunta on rajoittunut, mutta ns. kuoleman jälkeen tajunta laajenee ja kirkastuu?

Lue lisää

Yritin selittää sitä, että kyse on psykologiasta.

Ihmisen persoona kun on perimän&kasvatuksen&ympäristön "luoma"
m a t k i j a.
Voiko edes olla mitään noiden ulkopuolelta?
Minusta ei voi,,,ihmiset ovat noiden vaikuttajien 'yhdistelmiä'.

Ihminen kehittyy ja kasvaa moninaisten kokemustensa myötä(joita kyseiset vaikuttajat edistää, rajoittaa, luo mahdottomuuksia ja mahdollisuuksia ja sillee), ja joillakin meistä tapahtuu ns. persoonattomuus'kehitystä sellaiseen ymmärykseen(tieto kokemus) asti, jossa ihminen mm. "saa kylliksensä elämästä".
Ihmiskunta on persoonattomattomasta tietoisuuden tilasta katsoen syvemmin ajatellen hyvin ahdistavasti "ajatus-vankilassaan", mutta inhiminen joka tämän tajuaa voi olla silti mm. vapaampi lähes kaikista inhimillisistä peloista.

Ja mietin sitä, että vaikka ihmiskunta kuviteltaisiin kollektiivina (jota voidaan kutsua vaikka "Yhdeksi pääksi", "Kristusmieleksi", "Nirvanaksi" j.n.e), niin muuttuuko todellakaan muu kuin tiedon ja kokemusten kattavuus, laatu?
Muuttaako sellainenkaan laajempi ja kirkkaampikaan "ajatus" jotenkin sen ajatuksen alku-juurisuutta(!),,siis aivan joksikin eriksi?

Alkujuurettomuudella viittaan sanallisesti(ei tiedä mitä 'se' oikeasti on) sellaiseen 'juurettomaan', jolla ei voi olla alkua ei loppua, sellaiseen joka ei juureudu (edes ihmisiin), ja sellaisee "josta" meillä ole siksi paljoakaan käsitystä siitä "itsestään", voimme ainoastaan tutkailla elämän(Alkujuurettomuuden) eri ilmenemismuotoja.

Olisi kohtuutonta, jos tästä ei nostaisi esiin tuota mainittua flowta. Flow:ssa on paljon samaa kuin siinä, mitä haettiin alussa. Itsen havainnoinnin katoaminen, ajantajun katoaminen, ilon virta... ----> toiminta säilyy vaikka toimija (toimijan havainnointi) ikäänkuin putoaa alta.

Jatkuva flow eli virtaus lienee tuo "aktiivinen oleminen, missä ei minän havinnointia". Käsitteellisesti täsmää haetun idean kanssa. Yksilöllisyyshän ilmeisesti on, mutta siihen ei kiinnitetä huomiota. Havainto toiminnasta itseasiassa katoaa, ei välttämättä toimija absoluuttisesti. Toimijasta ei tiedetä absoluuttisessa mielessä. Sanotaan toimijan kadonneen, kun sitä ei havaita.

Kirjoituksessa on monia näkökulmia ja vivahteita, nostin esiin siitä kommentoitavaksi jotain.

Seuraavaan kappaleeseen ikäänkuin on liittynyt niin paöljon vaivan ideaa ja sydänverta, että veti tämäkin kommenttia puoleensa.

" Ideain tasolla merkitykset "palveleminen" ja "rakkaus" eivät niinkään ilmene enää varsinaisena tekemisenä, vaan jotenkin "yhteytenä" koska ne ovat osa ideaa. Alkujuurettomuus on itse Elämä. "

On niin sanoinkuvaamatonta Elämää. Sitä ei voi liiaksi painottaa ja kirjoittaa isoilla kirjaimilla ynnä muuten hehkuttaa.

Elämä-Ykseys = Olemisesta kumpuavaa tietoisuus-säteilyä, joka on samalla älykästä. Älykästä ilman ponnistelua. Ei tavanomaisen loagisrationaalisen älykästä suinkaan, vaan enemmän. Eksponentiaalisesti enemmän. Siinä kolme näkökulmaa yhdeksi yhtyneenä. Oleminen, tietoisuus ja älykkyys yhdessä ykseydessä. Tässä ykseydessä tajutaan moneus.

kokija kirjoitti:

Seuraavaan kappaleeseen ikäänkuin on liittynyt niin paöljon vaivan ideaa ja sydänverta, että veti tämäkin kommenttia puoleensa.

" Ideain tasolla merkitykset "palveleminen" ja "rakkaus" eivät niinkään ilmene enää varsinaisena tekemisenä, vaan jotenkin "yhteytenä" koska ne ovat osa ideaa. Alkujuurettomuus on itse Elämä. "

On niin sanoinkuvaamatonta Elämää. Sitä ei voi liiaksi painottaa ja kirjoittaa isoilla kirjaimilla ynnä muuten hehkuttaa.

Elämä-Ykseys = Olemisesta kumpuavaa tietoisuus-säteilyä, joka on samalla älykästä. Älykästä ilman ponnistelua. Ei tavanomaisen loagisrationaalisen älykästä suinkaan, vaan enemmän. Eksponentiaalisesti enemmän. Siinä kolme näkökulmaa yhdeksi yhtyneenä. Oleminen, tietoisuus ja älykkyys yhdessä ykseydessä. Tässä ykseydessä tajutaan moneus.

Lue lisää

Niin, kuvailet tietoisemman mm. kausaaliuden käsittävän ihmisen mieltä, jossa ymmärretään asioiden syy-yhteydet.
Elämä-kokemuksen ja kirja-viisauden nosteessa ne elämämme realiteetit ovat muokanneet mielen ymmärrettävämpään kuosiin antaen ihmisestä ja elämästä jo täydemmän kokonaiskuvan. Tälläin juuri se yksilöllinen oma ja muiden "erinomaisuus" ja "avuttomuus" ymmärretään oikeammissa mitta-suhteissa ja se vapauttaa ihmisen mielen turhista vaatimuksista, odotuksista, peloista, häpeästä, kuvitelmista,, ja myös niistä kumpuavista turhista ponnisteluista.

Tästä omasta vielä laajempi ns. kollektiivinen taso (kun teorioidaan ihmiskunnan "kokonais-perus-laaduttajasta" sellaisesta rakenteesta jossa kaikki ihmiskunnan kokemukset ja ajatukset yhdessä ja erikseen jo ovat) on sitten teorissa se ihmiskunnan lopullinen "tähtäyspiste".
Se kollektiivinen "kvantti-organismi" on luultavasti aika-avaruuden kokoinen "subersoul" jonkinlainen "kronos-piste"?

Jutussani kunnioituksesta isolla kirjoittamani 'Alkujuurettomuus' (koska en väitä tuntevani sellaista mihin en oikeasti 'ylety') ei ole sama kuin tajuntaani koskettava paranirvaani ihmiskunnan "Total Intellect".
Alkujuurettomuus merkityksenä(poiketen kaikesta inhimillisestä) on minulle jokin rajaton, mittaamaton, loputon, arvioimaton, kiinnittymätön, havaintokyvyn ja psykologisten psykologialla pyöritettävien prosessien, mittalaitteiden kuin myös tajuntamme ulkopuolelle ulottuva "Infinite/Infinity" Alkujuurettomuus.

mrnoubody kirjoitti:

Niin, kuvailet tietoisemman mm. kausaaliuden käsittävän ihmisen mieltä, jossa ymmärretään asioiden syy-yhteydet.
Elämä-kokemuksen ja kirja-viisauden nosteessa ne elämämme realiteetit ovat muokanneet mielen ymmärrettävämpään kuosiin antaen ihmisestä ja elämästä jo täydemmän kokonaiskuvan. Tälläin juuri se yksilöllinen oma ja muiden "erinomaisuus" ja "avuttomuus" ymmärretään oikeammissa mitta-suhteissa ja se vapauttaa ihmisen mielen turhista vaatimuksista, odotuksista, peloista, häpeästä, kuvitelmista,, ja myös niistä kumpuavista turhista ponnisteluista.

Tästä omasta vielä laajempi ns. kollektiivinen taso (kun teorioidaan ihmiskunnan "kokonais-perus-laaduttajasta" sellaisesta rakenteesta jossa kaikki ihmiskunnan kokemukset ja ajatukset yhdessä ja erikseen jo ovat) on sitten teorissa se ihmiskunnan lopullinen "tähtäyspiste".
Se kollektiivinen "kvantti-organismi" on luultavasti aika-avaruuden kokoinen "subersoul" jonkinlainen "kronos-piste"?

Jutussani kunnioituksesta isolla kirjoittamani 'Alkujuurettomuus' (koska en väitä tuntevani sellaista mihin en oikeasti 'ylety') ei ole sama kuin tajuntaani koskettava paranirvaani ihmiskunnan "Total Intellect".
Alkujuurettomuus merkityksenä(poiketen kaikesta inhimillisestä) on minulle jokin rajaton, mittaamaton, loputon, arvioimaton, kiinnittymätön, havaintokyvyn ja psykologisten psykologialla pyöritettävien prosessien, mittalaitteiden kuin myös tajuntamme ulkopuolelle ulottuva "Infinite/Infinity" Alkujuurettomuus.

Lue lisää

Alkujuurettomuus ideana, vaikkei kosketuksen laadusta siihen tiedä, on käyttökelpoinen. Suuntaa-antava kontemplaation kohteeksikin kelpaava, vaikka kontemplaatio olisi vain pelkkä mentaalinen äärettömyyttä kuvastava mielikuva. Tätä mielikuvaa uskon tiedostavien käyttävän kasvatuksessa hyväksi. Kuuluu erilaisiin jumalkuvastoihin, joita vaihtelevasti ovat käyttökelpoisia tiettyyn rajaan saakka. Oleellista, että jumalkuvasto herättää kuvaston ylläpitäjässä syvää harrasta kunnioitusta. Kuvaston ylläpitäjä olettaa viitteen viittaavan oikeaan suuntaan ja luottaa siksi.

Ketjussa aiemmin on elämästä kylläksi saaminen. Merkittävä vaihe. Ensiksi voi tulla kylläksi saaminen, ja sitten kosketus hiljaisuuteen, transsendenssiin, jumalaan ym. whatever. Pelkkä kylläksi saaminen ei riitä, vaan tarvitaan jonkinasteinen ymmärryksen kasvu "toisesta puolesta", "viileästä luolasta", "olemattomuudesta" tai "olemisesta". Riippuu siitä, miten sitä katsotaan ja mistä suunnasta. Sanon sitä vaikka hiljaisuudeksi. Kokija huomaa aluksi kyllästymisen tunnetta, joka ei lopu. Hän koettaa vaikka meditoida, onnistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Yhtäkkiä kokija huomaa olevansa hiljaisuuden keskellä, teki hän mitä tahansa. Huutava naapuri huutaa hiljaisuuden keskellä, auto ajaa kadulla meluisasti hiljaisuudessa. Kun kuuntelee radiota niin hiljaisuus vallitsee musiikista huolimatta. Mistä hiljaisuus tulee, kokija miettii? Hän etsii hiljaisuuden lähdettä. Kuuntelee. Tavallaan kaikkialta se tulee, mutta ennenkaikkea sisältä. Tässä vaiheessa hänelle muodostuu luopumisen, kyllästymisen lisäksi kykyä "mennä toiselle puolelle", ei kenenkään maalle. Tämä vaihe on läpimurto, jolloin "hunaja" viitoittaa hänen polkunsa kyllästymisvaiheesta, joka oli tuskallinen. Hänen otteensa voi nyt irrota. Levolle hän asettuu, suuntaa huomionsa hiljaisuuteen ja sinne uppoutuu. Maailma ympäriltä katoaa, hiljaisuuden ystäväksi hän tullut on. Intellektuointikyky tavalliseen tyyliin kyllästyttää, hän huomaa senkin vajavaiseksi. Pelkkiä ajatuksia vain. Tässä vaiheessa, kylliksi saaminen kyky uppoutua tietoisuutta kadottamatta, se onnistuu viimein ja hän alkaa lipumaan kohti syvempää hiljaisuutta.

Tällainen hahmotelma prosessista. Edestakaista liikettä pelkän hiljaisuuden ilman maailmaa ja hiljaisen maailman välillä, kenties aioneja, tietoisuuden syventyessä joka kerta kun hän on pelkässä hiljaisuudessa käynyt. Mitä sitten jää jäljelle muistoksi noin ylimalkaan? Lähinnä prosessin muisto, yleinen hahmotus mitä on käyty läpi. Sekin aikanaan kenties katoaa, muistojen luonne kun on katoavaa luonnetta.

kokija kirjoitti:

Alkujuurettomuus ideana, vaikkei kosketuksen laadusta siihen tiedä, on käyttökelpoinen. Suuntaa-antava kontemplaation kohteeksikin kelpaava, vaikka kontemplaatio olisi vain pelkkä mentaalinen äärettömyyttä kuvastava mielikuva. Tätä mielikuvaa uskon tiedostavien käyttävän kasvatuksessa hyväksi. Kuuluu erilaisiin jumalkuvastoihin, joita vaihtelevasti ovat käyttökelpoisia tiettyyn rajaan saakka. Oleellista, että jumalkuvasto herättää kuvaston ylläpitäjässä syvää harrasta kunnioitusta. Kuvaston ylläpitäjä olettaa viitteen viittaavan oikeaan suuntaan ja luottaa siksi.

Ketjussa aiemmin on elämästä kylläksi saaminen. Merkittävä vaihe. Ensiksi voi tulla kylläksi saaminen, ja sitten kosketus hiljaisuuteen, transsendenssiin, jumalaan ym. whatever. Pelkkä kylläksi saaminen ei riitä, vaan tarvitaan jonkinasteinen ymmärryksen kasvu "toisesta puolesta", "viileästä luolasta", "olemattomuudesta" tai "olemisesta". Riippuu siitä, miten sitä katsotaan ja mistä suunnasta. Sanon sitä vaikka hiljaisuudeksi. Kokija huomaa aluksi kyllästymisen tunnetta, joka ei lopu. Hän koettaa vaikka meditoida, onnistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Yhtäkkiä kokija huomaa olevansa hiljaisuuden keskellä, teki hän mitä tahansa. Huutava naapuri huutaa hiljaisuuden keskellä, auto ajaa kadulla meluisasti hiljaisuudessa. Kun kuuntelee radiota niin hiljaisuus vallitsee musiikista huolimatta. Mistä hiljaisuus tulee, kokija miettii? Hän etsii hiljaisuuden lähdettä. Kuuntelee. Tavallaan kaikkialta se tulee, mutta ennenkaikkea sisältä. Tässä vaiheessa hänelle muodostuu luopumisen, kyllästymisen lisäksi kykyä "mennä toiselle puolelle", ei kenenkään maalle. Tämä vaihe on läpimurto, jolloin "hunaja" viitoittaa hänen polkunsa kyllästymisvaiheesta, joka oli tuskallinen. Hänen otteensa voi nyt irrota. Levolle hän asettuu, suuntaa huomionsa hiljaisuuteen ja sinne uppoutuu. Maailma ympäriltä katoaa, hiljaisuuden ystäväksi hän tullut on. Intellektuointikyky tavalliseen tyyliin kyllästyttää, hän huomaa senkin vajavaiseksi. Pelkkiä ajatuksia vain. Tässä vaiheessa, kylliksi saaminen kyky uppoutua tietoisuutta kadottamatta, se onnistuu viimein ja hän alkaa lipumaan kohti syvempää hiljaisuutta.

Tällainen hahmotelma prosessista. Edestakaista liikettä pelkän hiljaisuuden ilman maailmaa ja hiljaisen maailman välillä, kenties aioneja, tietoisuuden syventyessä joka kerta kun hän on pelkässä hiljaisuudessa käynyt. Mitä sitten jää jäljelle muistoksi noin ylimalkaan? Lähinnä prosessin muisto, yleinen hahmotus mitä on käyty läpi. Sekin aikanaan kenties katoaa, muistojen luonne kun on katoavaa luonnetta.

Lue lisää

Kuolemanlähikokemuksia on dokumentoitu tuhansia ja niihin liittyy kaikille samanmoiset kokemukset.
Se, että pystymme irtautumaan ruumiista tekniikoita halliten, ei vastaa kuolemanlähikokemusta.

Myötäeläjä kirjoitti:

Kuolemanlähikokemuksia on dokumentoitu tuhansia ja niihin liittyy kaikille samanmoiset kokemukset.
Se, että pystymme irtautumaan ruumiista tekniikoita halliten, ei vastaa kuolemanlähikokemusta.

Lue lisää

Tämä siksi, koska siitä on tosiaan tietoa, ainakin ensivaihe on melko perusteellisesti konkretisoitu....jälkeisiin vaiheisiin ei luonnollisesti ole tieteellistä näyttöä.
Kuolemanlähikokemus on aina sellainen, joka ei ole 'kontrollissa', eli hallittavissa oleva tapahtumasarja.
Ruumiista irtautuminen on hallittavissa ja sitä ei pidä samaistaa 'kuolemanlähikokemukseen'.

Myötäeläjä kirjoitti:

Tämä siksi, koska siitä on tosiaan tietoa, ainakin ensivaihe on melko perusteellisesti konkretisoitu....jälkeisiin vaiheisiin ei luonnollisesti ole tieteellistä näyttöä.
Kuolemanlähikokemus on aina sellainen, joka ei ole 'kontrollissa', eli hallittavissa oleva tapahtumasarja.
Ruumiista irtautuminen on hallittavissa ja sitä ei pidä samaistaa 'kuolemanlähikokemukseen'.

Lue lisää

Kuolemanlähikokemus on monesti vajaampi kuin hiljaisuus. Niitä on kuvattu, ja eteen ilmestyy maailma. Hiljaisuudessa ei ole näkymiä tai maailmaa. Hiljaisuus ei ole OOBE ruumiistairtautuminen vaikka maailman havainnointi näyttää häviävänkin.

Se on tietoisuuden muutos, missä blokkaantuu mm. näköaistimus ja muita aistimuksia. OOBEn aikana sen sijaan on aistimuksia edelleen.

Kuolemanlähikokemukset ovat kyllä käyttökelpoisia tarinoita symbolien ja arkkityyppien tutkimuksessa. Ne kertovat ylifyysisten aistimusten maailmoista.

Hiljaisuus on vielä enemmän kuin ylifyysiset ns. psykologiset aistimukset.

Myötäeläjä kirjoitti:

Tämä siksi, koska siitä on tosiaan tietoa, ainakin ensivaihe on melko perusteellisesti konkretisoitu....jälkeisiin vaiheisiin ei luonnollisesti ole tieteellistä näyttöä.
Kuolemanlähikokemus on aina sellainen, joka ei ole 'kontrollissa', eli hallittavissa oleva tapahtumasarja.
Ruumiista irtautuminen on hallittavissa ja sitä ei pidä samaistaa 'kuolemanlähikokemukseen'.

Lue lisää

Hiljaisuudessa ei ole spatiaalisia, tilallisia ulokkeita ja tilan hahmottamista. Siellä ei ole kehoksi kutsuttavaa tilallista apparaattia. Ei edes ylifyysistä kehoa, jota voisi sanoa objektiksi. Kuolemanlähikokemuksissa on keho, joka voidaan havaita objektiksi.

Tämä lienee tärkein ero. Hiljaisuudessa on kyllä laatuja, muttei niitä ei aistita niinkuin kehot ja ylifyysiset kehot ovat tottuneet aistimaan. Hiljaisuus on ajan ja avaruuden ulottumattomissa, kylläkin läpäisten ne. Koska hiljaisuus on kaikkialla ja kuitenkin olematta missään, voimme saada kontaktin siihen välittömästi. Hiljaisuudessa elämme, liikumme ja olemme.

Jotta voisi saada pelkkään hiljaisuuteen kontaktin, tulee väliaikaisesti blokata kaikki mitä maailmoihin, kehoon ja persoonaan kuuluu. Se on koko inhimillisen olemassaolon jättämistä niinkauan kuin hiljaisuudessa ollaan.

Hiljaisuus on kyllä läsnä, joten olemme kontaktissa siihen vaikka olisimme maailmassa.

Välivaiheita hiljaisuuteen ovat psykologiset kuolemanlähikokemukset, missä nähdään muotoja ja kehoja.

kokija kirjoitti:

Hiljaisuudessa ei ole spatiaalisia, tilallisia ulokkeita ja tilan hahmottamista. Siellä ei ole kehoksi kutsuttavaa tilallista apparaattia. Ei edes ylifyysistä kehoa, jota voisi sanoa objektiksi. Kuolemanlähikokemuksissa on keho, joka voidaan havaita objektiksi.

Tämä lienee tärkein ero. Hiljaisuudessa on kyllä laatuja, muttei niitä ei aistita niinkuin kehot ja ylifyysiset kehot ovat tottuneet aistimaan. Hiljaisuus on ajan ja avaruuden ulottumattomissa, kylläkin läpäisten ne. Koska hiljaisuus on kaikkialla ja kuitenkin olematta missään, voimme saada kontaktin siihen välittömästi. Hiljaisuudessa elämme, liikumme ja olemme.

Jotta voisi saada pelkkään hiljaisuuteen kontaktin, tulee väliaikaisesti blokata kaikki mitä maailmoihin, kehoon ja persoonaan kuuluu. Se on koko inhimillisen olemassaolon jättämistä niinkauan kuin hiljaisuudessa ollaan.

Hiljaisuus on kyllä läsnä, joten olemme kontaktissa siihen vaikka olisimme maailmassa.

Välivaiheita hiljaisuuteen ovat psykologiset kuolemanlähikokemukset, missä nähdään muotoja ja kehoja.

Lue lisää

Pyhä tyhjyys. Yhdistymme hiljaisuuteen ja tyhjyyteen, joka täyttää meidät sanoinkuvamattomalla rauhalla.
Tälläinen on toinen vaihe, ja kai koemme sen autuuden vaihtelevasti.(ennakkoasenteet)

Myötäeläjä kirjoitti:

Pyhä tyhjyys. Yhdistymme hiljaisuuteen ja tyhjyyteen, joka täyttää meidät sanoinkuvamattomalla rauhalla.
Tälläinen on toinen vaihe, ja kai koemme sen autuuden vaihtelevasti.(ennakkoasenteet)

Lue lisää

Toit esille tietoa, joka viittaa sellaiseen, että joudun vähän peruuttamaan kirjoituksissani.

Kuolemanlähikokemuksen kakkosvaiheeseen juuttuminen eläessään, voi olla todellakin tietoisuutta avartavaa ja inspiroivaa. Kakkosvaihe voi olla vaihtelevilla tehoilla päällä elämän mittaan, kun se ensikerran on koettu, mutta nähdäkseni en koskaan voinut palata ykkösvaiheeseen kokonaan. Kirjoitit, ettei kuolemanlähikokemuksia voi kontrolloida. Totta. Kun kakkosvaihe tulee intensiiviseksi, lähtee suurempi kontrolli. Toimii ikäänkuin jonkin suuremman intelligenssin inspiroimana, joka luultavasti on sisäinen minuus, vaikka vaikuttaa kuin jossain määrin ulkopuoliselta valohohteelta. Tämän valon ansioista voi jotain kirjoittaa, ilman sitä ei voisi mitään. Kakkosvaiheen syventyessä tullaan kosketukseen kirkkauden kanssa, joka antaa elämän. Syvemmässä kakkosvaiheessa ollessa on mahdotonta sanoa muuta kuin mikä totta oman käsityksen mukaan on.

Eli kyllä kuolemanlähikokemuksilla on merkitystä, koska ne voivat muuttaa materiaalisenkin ihmisen yhdessä hujauksessa toiseksi. Kun kakkosvaiheessa vaihtelevalla menestyksellä sitten elellään, ymmärrys sisäelämästä ja tuosta valohohteesta elämänantajasta kasvaa. Siinä mielessä varmasti ei kontrolloitavissa, että on pakotettu kirjoittamaan omantunnon mukaan. Se on ainoa valinta. Tieto voi olla osin tietty väärääkin, mutta ainakin toimii omantunnon mukaan.

kokija kirjoitti:

Toit esille tietoa, joka viittaa sellaiseen, että joudun vähän peruuttamaan kirjoituksissani.

Kuolemanlähikokemuksen kakkosvaiheeseen juuttuminen eläessään, voi olla todellakin tietoisuutta avartavaa ja inspiroivaa. Kakkosvaihe voi olla vaihtelevilla tehoilla päällä elämän mittaan, kun se ensikerran on koettu, mutta nähdäkseni en koskaan voinut palata ykkösvaiheeseen kokonaan. Kirjoitit, ettei kuolemanlähikokemuksia voi kontrolloida. Totta. Kun kakkosvaihe tulee intensiiviseksi, lähtee suurempi kontrolli. Toimii ikäänkuin jonkin suuremman intelligenssin inspiroimana, joka luultavasti on sisäinen minuus, vaikka vaikuttaa kuin jossain määrin ulkopuoliselta valohohteelta. Tämän valon ansioista voi jotain kirjoittaa, ilman sitä ei voisi mitään. Kakkosvaiheen syventyessä tullaan kosketukseen kirkkauden kanssa, joka antaa elämän. Syvemmässä kakkosvaiheessa ollessa on mahdotonta sanoa muuta kuin mikä totta oman käsityksen mukaan on.

Eli kyllä kuolemanlähikokemuksilla on merkitystä, koska ne voivat muuttaa materiaalisenkin ihmisen yhdessä hujauksessa toiseksi. Kun kakkosvaiheessa vaihtelevalla menestyksellä sitten elellään, ymmärrys sisäelämästä ja tuosta valohohteesta elämänantajasta kasvaa. Siinä mielessä varmasti ei kontrolloitavissa, että on pakotettu kirjoittamaan omantunnon mukaan. Se on ainoa valinta. Tieto voi olla osin tietty väärääkin, mutta ainakin toimii omantunnon mukaan.

Lue lisää

Syöpään sairastunut, jolle ei voitu tehdä enää mitään.

Saattokodissa ollessaan hänen sydämensä pysähtyi eikä sen lyöntirytmi palautunut yli puoleentuntiin.
Hän koki kuolemanlähikokemuksen.
Jälkeenpäin hän aivan selittämättömästä syystä alkoi parantua syövästään.
Hän kuvaa tätä toista vaihetta käyttäen siitä ilmaisua 'tyhjä aukko', joka on sekä vähemmän kuin ei-mitään ja enemmän kuin kaiken olemassa olevan summa.

Kesti vuosia ennen kuin pystyin löytämään yhtään sanaa kuvaamaan tuota kokemusta. Voin kertoa teille nyt, että 'tyhjyys' on vähemmän kuin ei- mitään ja kuitenkin enemmän kuin kaikki mitä on! Se on ehdoton nollapiste; kaaostila joka muodostaa kaikki mahdollisuudet. Se on 'Rajaton Tietoisuus'....
Missä tuo 'Tyhjyys' on? Minä tiedän.
Se on kaiken sisällä ja ulkopuolella. Sinä, juuri nyt vielä eläessäsi, olet aina samanaikaisesti tuon 'tyhjyyden' sisällä ja sen ulkopuolella. Sinun ei tarvitse mennä minnekään tai kuolla päästäksesi sinne.

Myötäeläjä kirjoitti:

Syöpään sairastunut, jolle ei voitu tehdä enää mitään.

Saattokodissa ollessaan hänen sydämensä pysähtyi eikä sen lyöntirytmi palautunut yli puoleentuntiin.
Hän koki kuolemanlähikokemuksen.
Jälkeenpäin hän aivan selittämättömästä syystä alkoi parantua syövästään.
Hän kuvaa tätä toista vaihetta käyttäen siitä ilmaisua 'tyhjä aukko', joka on sekä vähemmän kuin ei-mitään ja enemmän kuin kaiken olemassa olevan summa.

Kesti vuosia ennen kuin pystyin löytämään yhtään sanaa kuvaamaan tuota kokemusta. Voin kertoa teille nyt, että 'tyhjyys' on vähemmän kuin ei- mitään ja kuitenkin enemmän kuin kaikki mitä on! Se on ehdoton nollapiste; kaaostila joka muodostaa kaikki mahdollisuudet. Se on 'Rajaton Tietoisuus'....
Missä tuo 'Tyhjyys' on? Minä tiedän.
Se on kaiken sisällä ja ulkopuolella. Sinä, juuri nyt vielä eläessäsi, olet aina samanaikaisesti tuon 'tyhjyyden' sisällä ja sen ulkopuolella. Sinun ei tarvitse mennä minnekään tai kuolla päästäksesi sinne.

Lue lisää

Hieman jatkoa edelliseen,,,,'Pyhiinvaeltaja oli yksityisellä vierailulla kuuluisan intialaisen tietäjän luona. Hän esitti tälle seuraavanlaisen kysymyksen: "Mestari, kuinka kauan kestää ennen kuin löydän Jumalan, jos mietiskelen kaksi tuntia päivässä?"
"Kaksikymmentä vuotta", vastasi tietäjä tyyneesti.
Masentuneena tästä vastauksesta pyhiinvaeltaja kysyi nopeasti uudestaan: "Entä jos mietiskelen kahdeksan tuntia päivässä?"
"Neljäkymmentä vuotta."
Hämmentyneenä saamastaan vastauksesta pyhiinvaeltaja tiedusteli: "Mutta Mestari, miksi se kestää kauemmin?"
"Koska kadotat kaiken ilon hengellisistä harjoituksistasi."

Ilo vie meitä eteenpäin tiellä, ei ankara kuriinalaisuus.

Luojan ominaisuus on Ilo ja Rakkaus.....ja mojova annos huumoria.

Myötäeläjä kirjoitti:

Hieman jatkoa edelliseen,,,,'Pyhiinvaeltaja oli yksityisellä vierailulla kuuluisan intialaisen tietäjän luona. Hän esitti tälle seuraavanlaisen kysymyksen: "Mestari, kuinka kauan kestää ennen kuin löydän Jumalan, jos mietiskelen kaksi tuntia päivässä?"
"Kaksikymmentä vuotta", vastasi tietäjä tyyneesti.
Masentuneena tästä vastauksesta pyhiinvaeltaja kysyi nopeasti uudestaan: "Entä jos mietiskelen kahdeksan tuntia päivässä?"
"Neljäkymmentä vuotta."
Hämmentyneenä saamastaan vastauksesta pyhiinvaeltaja tiedusteli: "Mutta Mestari, miksi se kestää kauemmin?"
"Koska kadotat kaiken ilon hengellisistä harjoituksistasi."

Ilo vie meitä eteenpäin tiellä, ei ankara kuriinalaisuus.

Luojan ominaisuus on Ilo ja Rakkaus.....ja mojova annos huumoria.

Lue lisää

Sanasokean ja muutenkin sokean uusi, nyt toivottavasti huolellisemmin kirjoitettu versio.

Eilen tv 2;delta tuli tähän asiaan mielestäni liittyvä mielenkiintoinen ohjelma
( http://areena.yle.fi/tv/1621042 ), dokkari käsitteli syitä siihen miksi jotkut ovat,, tai tulevat psygopaateiksi.
Ohjelman väitteiden mukaan osa ihmisistä saa syntyessään ns. "soturigeenin" joka olosuhteiden ollessa riittävän "ilkeät" agtivoituu ja saa tekemään ihmisen tunteettomasti hirvittäviä tekoja.
Paradoksaalisesti ohjelmassa eräs aivotutkija oli "soturigeenin" kantaja, mutta hänen lapsuutensa oli ollut riittävän onnellinen ettei "soturigeeni" päässyt aktivoitumaan ja realisoitumaan julmiksi teoiksi, mutta
tutkijan perhe oli aavistanut tuon alttiuden,

Se oli se alustus, ja nyt itse asiaa, joka alustuksen pohjalta on se, että jos luoja olisi väitteesi mukainen rakkaus, ilo ja hupiveikkokin, niin miten ihmeessä luoja ajatteli esiin,,siis ajatteli esiin juuri tälläisen maailman?
Maailmahan on oikeastaan kaikilta lähtökohdiltaan mm. tuota "soturigeenin" esiintuloa katalysoivaa?
Tietty mahdollinen ja väitetty luoja voi nähdä tämänkin asian omassa mielessään ehkä huumorillakin, mutta meistä täällä sairaassa ja pahassa maailmassa elävistä ei kyse ole kuin korkeintaan huonosta vitsistä.

Itselleni nousee maailman kautta kuva ekshibitionistisesta unelmoijasta, joka hakee maailmansa kautta sairasta nautintoa ja olemasssaoloaan aiheuttamalla itselleen tilan ja sinne tilanteita joissa muodostuu jonkinlaista "näkökenttää ja yksityisyyttä" erillisyyden harhan kautta, ja tätä kaikkea manipuloidaan ja hallitaan visuaalisilla ja ajatuksellisilla ärsykkeillä ja niiden ohjaavuudella.

Motiivi ja "syy-tehdä-jollain" näkyväksi lienee huomion keskipisteeksi pääseminen juuri itsensä tunnistamalla itsestään luomien mielikuvien avulla.
Tapahtumia prosesissa on sitten auditiivisesti narratiivisen kuvitteellisen psykologian avulla(harha).

Väittämäsi mukainen rakkaudellinen luoja siis haluaa (virhe!-->halu=kärsimys!) "lastensa" kautta elää omaa elämäänsä ja tämä muodostuu sekopäisyydessään käsittämättömän julmaksi fantasiaksi.
Luoja(väitetty) "varaa luomuksilleen" itsestään skitsofreenisesti niin kuulijan/katselijan/ihailijan kuin tarkkailijankin osan, mutta näissä rooleissa ei kyetä todelliseen vastavuoroiseen yhteyteen koska 'persoonat' on erillisiä ja yhteys on kadotettu koska lähtökohta, sen "juuri" on sairas.
Lopputulos taustalla on siksi eristynyt ja yksinäiinen kulissien luomis yrityksistä huolimatta.

Tätä todellisuutta absoluuttisella tasolla on mahdoton järjissään edes kestää ja sitä osaansa mahdoton kai hyväksyä ilman tätä "leikkiä" jota on jatkettava ja sen sisällä vaikutuksia lisättävä?
Ihmiskunnan kuohunnasta päätellen luojaltakin siis se syvempi rauha puuttuu, jos luojamme kuvia olemme.

Mitä tuo tuleva,onko niin että kun on "kerran hypännyt kyytiin(ajatellut sen ensimmäisen erillisen ajatuksen) niin ei pääse koskaan pois"?
Eikö ole toivoa kehällisyydessä jos se "minä olen" ja "mitä on" erillisenä juuri sitä tarkoittaa?
Voiko kerrankaan syntynyt olla koskaan 'Juureton kuin Jumala'?

Jospa oivallettaisiin vihdoinkin tästä arjesta syvempiin johtavia eräitä perus-asioita, jotta ajatusten suuntaaminen olisi tehokkaampaa.
Tajuttaisiin se karman lakikin oikein(se ei ole mm. oikeudenmukaisuuden laki!),, tai se fakta ettei kristiuskon perustat kestä kriittistä tarkastelua, se kun on opillisesti tulkintoineen kumottavissa ja siksi valhetta!
Tässä toivoisi myös ("kädet kyynerpäitä myöden ristissä") sitä, että ihminen lopettaisi vihdoinkin sen iänikuisen laji-toveriensa ja itsensä syyttämisen asioista joihin ei ole i t s e voinut vaikuttaa ja suuntaisi kysymykset suuntaan
(i d e o i h i n!) josta aukeavat ne syvemmät kuin pinta-ajatukset.

Täällä kerrataan alvariinsa näitä samoja asioita vuodesta toiseen koska ihmiset ovat kokemukseltaan ja älyltään eri-tasoissa, ja vaikka täälläkin ihminen voi vaikuttaa moniinkin asioihin ja asenteisiin, niin huomatkaa se f a k t a että ne 'seuraukset'(tyhmyys&viisaus) eivät ole synonyymi 'syyllisyydelle' niistä (mm. miten tajuamme), koska vaikuttamme olevamme seurausta--> syistä ja vaikutamme vain joihikin s e u r a u k s i i n--> kun s y y tai s y y t ovat faktallisesti ulottumattomissa!

Ihmisellä on deterministinen olemus jonka on jo laaduttanut minuus joka on sekin deterministinen ja jonka varhaisesta laadusta ihminen ei voi siksi olla vastuussa!
Miksi ei voi, no tietenkin siksi koska "myöhemmin" ei voi valita asennettaan laatuun jonka on laaduttanut vastuu-mielessä ajateltu olevan vaikka se "ei-deterministinenkään" minuus, joka taas ajatuksena on looginen umpikuja koska se on ollut jo varhain jonkin laatuinen,,syystä siitä...eli jos ei näe tässä kehää niin on turha selittää siitä sen enempää.
Yrittäkää ymmärtää siis se että tarkasti ottaen syystä ja seurauksesta absolut vapaata vastuuttavaa ihmisen tahtoa ei ole edes olemassa!
Ihminen voi toki näennäisen vapaasti tehdä erilaisiiin ajatuksiin ja tekoihin johdattavia valintoja, mutta jokaiseen valintaan on aina jokin edeltävä SYY!

Kun pyritään pohtimaan ihmisen ulottumattomissa olevia Alkusyitä seurauksille/elämänmuodolle avautuvat s y y t oikeudellisista ja rakkaudettomista ongelmista maailmastamme koska maailmamme faktallisesti on niitä ja koostuu niistä.
Mihin siis suunnata ne rukoukset ja mitä pyytää lisää tai pois maailmasta(lisää rauhaako maailmaan, ihmisen muutostako kun maailma on juuri tämä ja perustuu tälle se "sotirigeenikin" on olemassa voi hitto sentään) jotain, kun maailma on tehty(muka)kaikkinensa tälläiseksi, menettekö te neuvomaan luojaanne!

mrnoubody kirjoitti:

Jospa oivallettaisiin vihdoinkin tästä arjesta syvempiin johtavia eräitä perus-asioita, jotta ajatusten suuntaaminen olisi tehokkaampaa.
Tajuttaisiin se karman lakikin oikein(se ei ole mm. oikeudenmukaisuuden laki!),, tai se fakta ettei kristiuskon perustat kestä kriittistä tarkastelua, se kun on opillisesti tulkintoineen kumottavissa ja siksi valhetta!
Tässä toivoisi myös ("kädet kyynerpäitä myöden ristissä") sitä, että ihminen lopettaisi vihdoinkin sen iänikuisen laji-toveriensa ja itsensä syyttämisen asioista joihin ei ole i t s e voinut vaikuttaa ja suuntaisi kysymykset suuntaan
(i d e o i h i n!) josta aukeavat ne syvemmät kuin pinta-ajatukset.

Täällä kerrataan alvariinsa näitä samoja asioita vuodesta toiseen koska ihmiset ovat kokemukseltaan ja älyltään eri-tasoissa, ja vaikka täälläkin ihminen voi vaikuttaa moniinkin asioihin ja asenteisiin, niin huomatkaa se f a k t a että ne 'seuraukset'(tyhmyys&viisaus) eivät ole synonyymi 'syyllisyydelle' niistä (mm. miten tajuamme), koska vaikuttamme olevamme seurausta--> syistä ja vaikutamme vain joihikin s e u r a u k s i i n--> kun s y y tai s y y t ovat faktallisesti ulottumattomissa!

Ihmisellä on deterministinen olemus jonka on jo laaduttanut minuus joka on sekin deterministinen ja jonka varhaisesta laadusta ihminen ei voi siksi olla vastuussa!
Miksi ei voi, no tietenkin siksi koska "myöhemmin" ei voi valita asennettaan laatuun jonka on laaduttanut vastuu-mielessä ajateltu olevan vaikka se "ei-deterministinenkään" minuus, joka taas ajatuksena on looginen umpikuja koska se on ollut jo varhain jonkin laatuinen,,syystä siitä...eli jos ei näe tässä kehää niin on turha selittää siitä sen enempää.
Yrittäkää ymmärtää siis se että tarkasti ottaen syystä ja seurauksesta absolut vapaata vastuuttavaa ihmisen tahtoa ei ole edes olemassa!
Ihminen voi toki näennäisen vapaasti tehdä erilaisiiin ajatuksiin ja tekoihin johdattavia valintoja, mutta jokaiseen valintaan on aina jokin edeltävä SYY!

Kun pyritään pohtimaan ihmisen ulottumattomissa olevia Alkusyitä seurauksille/elämänmuodolle avautuvat s y y t oikeudellisista ja rakkaudettomista ongelmista maailmastamme koska maailmamme faktallisesti on niitä ja koostuu niistä.
Mihin siis suunnata ne rukoukset ja mitä pyytää lisää tai pois maailmasta(lisää rauhaako maailmaan, ihmisen muutostako kun maailma on juuri tämä ja perustuu tälle se "sotirigeenikin" on olemassa voi hitto sentään) jotain, kun maailma on tehty(muka)kaikkinensa tälläiseksi, menettekö te neuvomaan luojaanne!

Lue lisää

Et ilmeisesti ole kiinnostunut tippaakaan kuolemanlähikokemuksista?
Tämä on harmillista, sikäli että nämä kokemukset kokijoilleen ovat selventäneet ihmiselämän tarkoituksen, ja tai ainakin suunnan sille.

Jälleensyntymän tarkoituksen oivallus on myös tärkeää, että tajuaisi fyysisten elämien kulun, ja kaiken sen näennäisen sekamelskan mitä siihen sitten liittyykin.

Ymmärrän hyvin sen, että ellemme näe asioita laajemmassa mittakaavassa, emme milloinkaan pysty käsittämään maallista elämää, ja miksi se on tällaista?

Fyysinen maailma on menossa kovaa vauhtia kohti lopullista tuhoa. Usa.n manipuloima arabimaitten eliminointi jatkuu, Iran on seuraavana vuorossa. Emmehän voi olla näkemättä sitä valheitten melko avointa verhoa, jolla nämä operaatiot on yritetty peittää. Kysymyksessä on koko arabialueen hallinta. (Israel, USA)

Tämä on todellisuutta, ainakin näyttää siltä, siksi meidän pitäisi oivaltaa todellinen totuus, ja meidän henkinen olemuksemme.

Maailma on tällainen paikka....esim. Kissingerille annettiin rauhannobel, niin rivoa kuin se vain voi olla...viittaan esim. Laosin salaisiin pommituksiin...maailmanhistorian tuhoisimpiin. Miestä ei ole koskaan tuomittu? Kyllä minä maallisen epäoikeuden huipentumat ymmärrän, mutta ei esim.Kissingerin tarina lopu tähän, ymmärrän myös sen. Hän ei joutunut Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, siis toisin kuin 'pikkurikolliset', mutta karman laki on vääjäämätön ja lahjomaton.
Tavallaan juuri kuin räätälöity tapauksiin, joita ei käsitellä maallisessa järjestelmässä.

Käsittääkseni se voidaan kokea pimeytenä sen vuoksi, kun ne psykologiset voimat, jotka sitovat tietoisuutta maahan, ovat tuhoutumassa. Ihan kuin käsin kosketeltavaa hiljaisuutta, joka on aina läsnä. Tämä toinen vaihe on sisätasolla samaa laatua kuin ulkonaisessa maailmassa maailman tuho.

Tässä oivalluksessa ymmärretään pehmeä, lohdullinen, lempeä ja kaikensisäänsäsulkeva tyhjiömäinen hiljaisuus Jumalaksi. Oivalluksia on myös syvempiä. Tämä on kai ensimmäisiä oivalluksia, joissa on jonkinlainen ehdoton lopullisuuden tuntu subjektiivisella tasolla.

Se ei ole kuitenkaan energian puutetta, tässä olotilassa se mikä maailman (psyyken) energioista kuolee, korvautuu hienoviritteisimmillä energioilla. Nuo uudet energiat koetaan ikäänkuin valona. Oivallus muuttuu ilmeisesti pikkuhiljaa puhtaaksi valon oivaltamiseksi. Valo tarkoittaa tässä selkeyttä aiemman hämärämmän mutta autuaallisen kajastuksen sijaan. Se on valoa abstraktissa mielessä, ei näy silmillä vaan on järkeen sidottua kajastusta. Aistiksi on muodostumassa ulkonaisten silmien, korvien ja muiden aistien sijasta järki ja rakkausaisti.

Viimeistään tässä vaiheessa. Rakkauttahan voi kokea jo aiemmin, siitä harvinaista liuotusainetta. Se liuottaa kovimmat kokkareet siellullisesta maaperästä.

Rakkausaistia voidaan sanoa myös kauneusaistiksi. Havaitaan suunnatonta harmoniaa universumissa oli se sitten materiaalista tai abstraktimpaa rakennetta. Tähän liittyy ilon ja stabiiliuden kokemisen lisääntyminen. Koetaan myös merkityksellisyyttä, ei enää kysytä ahdistuneesti miksi oi miksi? Toisille tuon merkityksellisyyden selventäminen on jo sitten toinen juttu.

Myötäeläjä kirjoitti:

Et ilmeisesti ole kiinnostunut tippaakaan kuolemanlähikokemuksista?
Tämä on harmillista, sikäli että nämä kokemukset kokijoilleen ovat selventäneet ihmiselämän tarkoituksen, ja tai ainakin suunnan sille.

Jälleensyntymän tarkoituksen oivallus on myös tärkeää, että tajuaisi fyysisten elämien kulun, ja kaiken sen näennäisen sekamelskan mitä siihen sitten liittyykin.

Ymmärrän hyvin sen, että ellemme näe asioita laajemmassa mittakaavassa, emme milloinkaan pysty käsittämään maallista elämää, ja miksi se on tällaista?

Fyysinen maailma on menossa kovaa vauhtia kohti lopullista tuhoa. Usa.n manipuloima arabimaitten eliminointi jatkuu, Iran on seuraavana vuorossa. Emmehän voi olla näkemättä sitä valheitten melko avointa verhoa, jolla nämä operaatiot on yritetty peittää. Kysymyksessä on koko arabialueen hallinta. (Israel, USA)

Tämä on todellisuutta, ainakin näyttää siltä, siksi meidän pitäisi oivaltaa todellinen totuus, ja meidän henkinen olemuksemme.

Maailma on tällainen paikka....esim. Kissingerille annettiin rauhannobel, niin rivoa kuin se vain voi olla...viittaan esim. Laosin salaisiin pommituksiin...maailmanhistorian tuhoisimpiin. Miestä ei ole koskaan tuomittu? Kyllä minä maallisen epäoikeuden huipentumat ymmärrän, mutta ei esim.Kissingerin tarina lopu tähän, ymmärrän myös sen. Hän ei joutunut Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, siis toisin kuin 'pikkurikolliset', mutta karman laki on vääjäämätön ja lahjomaton.
Tavallaan juuri kuin räätälöity tapauksiin, joita ei käsitellä maallisessa järjestelmässä.

Lue lisää

NDE;eet ovat myös systeemin sisäisiä tapahtumia, joissa kenties toteutuu karmallisuus niissäkin, eli se millä mielensä täyttää se kenties toteutuu?
Ja olen minäkin kai ilmeisesti "kuollut joskus vähän", koska minulla on muisto "kaikki tietävyyden tunteesta" ja ihmeellisestä ilosta.

Karmallisuus nyt vain yksinkertaisesti toimii maailmankaikkeudessa , mutta karma ei sinänsä jakele kuin jumala rangaistuksia tai oikeudenmukaisuutta, sillä karma on ainoastaan syy&seuraus-laki.
Joskus voi vaikuttaa että 'karma' vastaisi yksilölliseen oikeustajuun, mutta koska karmallisuus merkitsee ainoastaan syy&seurausta niin ei ole merkitystä sillä onko ihminen hyvä tai paha, sillä "niin se sattuu hyvistä kuin pahistakin käteen jos tinttaa betoniseinään".
Ovela pahis ei jää siis pahan teosta kiinni, eikä myöskään saa rangaistusta
s y y s t ä siitä että on tarpeeksi ovela poliiseille, vaikka inhimillisesti katsoen hän ansaitsisi jäädä kiinni.
Merkitykset tapahtumille ja asioille antaa siis ihminen.
Karma ei ole tosiaankaan siis jumala, joten anteeksianto -sana koskee vain ihmistä. Karma toimii kaikesssa, myös siinä että ihminen joka tajuaa kausaalisuuden ja syy&seurus suhteet elämänkokemuksensa ja ihmisyytensä perusteella antaa myös anteeksi.

Jälleensyntymien idea on apokatastasis ajatuksessa, jossa kuolemattoman sielu siirtyy ruumiiseen ja päinvastoin henkiseen tilaan kunnes se eheytyy, tähän edestakas-juttuun on liitetty sitten mm. ajatus siitä että sielu saa palkkana/rangaistuksena maassa tekojensa luonteisen olemuksen.
Merkitsisi käytännössä sitä, että jos keho on vammainen niin olet ollut ilkimys j.n.e, mutta sielu lopulta kehittyessään jättäisi sellaisen ruumiin ja saisi seuraavassa ruumiillistumisessaan palkaksi ”paremman” aineellisen vastineensa. Maailmankaikkeuden mitassa tämä ajatus merkitsee kai jonkinlaista kiertoa, sykliä, ehkä materian henkistymistä?

No tuollainen ajattelu on melko outoa, sillä maailmassa pärjäävät "täydelliset" ihmiset ovat myös monesti niitä härkeimpiä ja ylpeimpiä myssyttäjiä, koska maailmassa pärjääminen vaatii sitä.
Itse asiassa maailmassa menestyjät pitävät ajatusta jälleensyntymästä "kivana" juuri siksi ,että kuvittelevat jatkavansa uusissa elämissään maallista nauttimistaan ja menestystään.
Menestyjät eivät siis halua nähdä jällensyntymiä mahdollisten hirmutöittensä ja syntiensä seurauksena.
Toisaalta taas monet roistot, hirmuhallitsijat, murhaajat ja paljon pahaa ja rahaa tehneet ottavat vastaan kristiuskon sanoman koska siinä se syntien taakka (olkoon synnit kuinka mustia tahansa) on annettu sijaisuhrin kautta ja anteeksiantamuksena anteeksi. Kristiuskon ajatus on sekin siis melko itsekästä ja laiskaa palkkiomoraaliin perustuvaa, kuten toiminta elämässä yleensä.

Minä olen on harha jonka kautta voi tiedostaa olemisen. Ilman kiintopistettä, väliaikaista minää, ei olemisen vakautuminen ihmiskehityksen polulla tahdo onnistua. Sopivan kiintopisteen löytäminen ihmiskehityksen tiellä on alussa välttämätöntä.

Minä olen on viite oikeaan suuntaan. Se vie minä olemisen tarkasteluun, minän tarkasteluun, jolloin minä huomataan kuvitteelliseksi, ja se putoaa pois.

Minä on siis pelkkä kuvakokoelma, joka liukenee sitä tarkasteltaessa. Kuin tukikeppi, joka putoaa pois, kun rampa on parantunut ja kävelee.

Voin perustellusti sanoa että minä olen Jumala koska kaikki mitä on on minun kokemukseni siitä.

Pidän ylläolevaa ajatusta itselleni vähintään yhtä suurena keksintönä kuin nolla matamatiikassa.
Minulle ei ole olemassa mitään muuta kuin oma kokemukseni. Olen siis Luoja sanan syvimmässä merkityksessä.

Se on olemisen syvin merkitys. Koko olemassaoloni lepää tuon varassa.
Seuraava kinnostukseni kohde onkin: Mistä ajatukset tulevat? Tapaamisiin....

asentajaevp kirjoitti:

Voin perustellusti sanoa että minä olen Jumala koska kaikki mitä on on minun kokemukseni siitä.

Pidän ylläolevaa ajatusta itselleni vähintään yhtä suurena keksintönä kuin nolla matamatiikassa.
Minulle ei ole olemassa mitään muuta kuin oma kokemukseni. Olen siis Luoja sanan syvimmässä merkityksessä.

Se on olemisen syvin merkitys. Koko olemassaoloni lepää tuon varassa.
Seuraava kinnostukseni kohde onkin: Mistä ajatukset tulevat? Tapaamisiin....

Lue lisää

Kiitos että jaat kokemusta. Olemiselle vähittäistä antautumista. Kaikki on luonnollisesti "omaa" olemista mikä voidaan kokea. Kokemus on aina eri kuin sanat. Sanat ovat tienviittoja.

Olemisen prosessin ihmisen subjektiivisessa olemuksessa kuvaan tässä hetkessä seuraavalla avulla:
(joku kuvaisi sen eri tavalla, kuvaukset ovat subjektiivisia itsekin)


1. On kastepisara lepäilemässä olemisessaan lehdellä. Vastaa minä olen -olemista. Tämä on parhaimmillaan rauhan tila, missä aurinko paistaa ja elämä luistaa. On mukavaa, mutta jotain puuttuu silti. Hienoinen epätyydyttävä olotila. Kastepisaralla on valoisia kavereitakin lehdellä.

http://imgs.mi9.com/uploads/landscape/2101/dewdrop-on-green-leaf-wallpapers_1280x960_28065.jpg

2. Toinen vaihe saapuu kun kastepisarat alkavat kyllääntyä elämään lehdellä, vaikka lokoisaa onkin. " Vesi alkaa väsymään. " Kaivataan suurempaa tietoista yhteyttä alkulähteeseen. Tämä kaipaus ei ole teknisesti tehtyä, vaan luonnonmukaista kyllääntymistä kokemusten karttuessa. On eletty niin ja näin, ja elämä tuntuu toistavan samoja ratoja. On kaipuu uudelle inspiraatiolle ja laajemmille vesille. Katse suuntautuu sisäänpäin olemiseen.

http://smokingdesigners.com/wp-content/uploads/2010/11/3610993595-Dew-drop-refraction.jpg

3. Kolmas vaihe on, kun kastepisaran kokemus on karttunut niin monipuoliseksi, että on rohkeutta irrottautua perinteisistä kuvioista. Ote irtoaa tukialustasta enempi omaan olemiseen. Tajunta avartuu ja lopulta syntyy spontaani ei-hallittu putoaminen.

Antaudutaan omalle olemiselle, mikä kokemuksen jälkeen ei ole omistettua omaa. On yhteys kollektiiviseen ymmärrykseen, joka ei ole omistettua omaa, asioita vain tapahtuu. On ikäänkuin "me". On suuri rannaton olemisen täyteys missä "me" vaikutamme. Tämä on tietenkin itseä, kokemus on "me" painotteinen silti. "Me" viittaa mm. siihen, että on tietynlaista moninaisuutta, vaikka on ykseys.

http://us.123rf.com/400wm/400/400/zven0/zven01010/zven0101000025/8063863-falling-dew-drop--computer-generated-for-your-projects.jpg

Kolmosvaihetta ei voi kuvata, eikä sitä kukaan pystykään kuvaamaan, mutta voi viitata. Jakaminen ylipäänsä on periaate, joka on eräs maailman tarkoitus käsittääkseni. Kierrättäminen ja myllyttäminen, joka on eräs maailman tahdon ilmaus, jotta maailma itsessään jalostuisi. Ihmiset toimivat ja ovat pakotettuja aktiivisuuteen, koska aavistavat tiedostamattomasti, että tämä aktiivisuus jalostaa maailmaa. Aktiivisuus on maailman tahdon ilmaus, evoluution ilmaus.

asentajaevp kirjoitti:

Voin perustellusti sanoa että minä olen Jumala koska kaikki mitä on on minun kokemukseni siitä.

Pidän ylläolevaa ajatusta itselleni vähintään yhtä suurena keksintönä kuin nolla matamatiikassa.
Minulle ei ole olemassa mitään muuta kuin oma kokemukseni. Olen siis Luoja sanan syvimmässä merkityksessä.

Se on olemisen syvin merkitys. Koko olemassaoloni lepää tuon varassa.
Seuraava kinnostukseni kohde onkin: Mistä ajatukset tulevat? Tapaamisiin....

Lue lisää

" Seuraava kinnostukseni kohde onkin: Mistä ajatukset tulevat? "

Kiintoisa kysymys, jota aloin tutkimaan. Vastaan omasta puolestani, miten sen koen.

Menneisyyden ajatukset kumpuavat subjektiivisesti ottaen kehon oikealta puolelta. Niistä voi ammentaa mekaanista varastodataa. Tämä varastoitunut data on sama kuin ns. ajatuskarma. Kun tätä ajatuskarmaa ammentaa (tarkkailee ja antaa sille anteeksi), ollen läsnäolon tilassa keskellä, se neutraloituu.

Vasemmalta puolelta kumpuavat ajatukset ovat lähempänä ns. reaalitodellisuutta, mutta sekin on muuta kuin hiljainen läsnäolon todellisuus. Täsmälleen kehon keskeltä hiljaisuudesta kumpuaa tässä hetkessä luotu läsnäolon "ajatus". Intuitiivinen. Hiljaisuudessa ei voi elää mikään kovin materiaalinen, siksi keskeltä kumpuaa kaikkein yleisin ajatus. Tämän voi varmaan kaikki testata empiirisesti, että miten on.

Ajatus syntyy siten hiljaisuudesta, että tietoisuudessa syntyy aavistuksenomainen aikomus (mielenliike), joka alkaa etsimään konkreettista muotoa. Sopivan käsitteen löydettyään se verhoutuu tuohon käsitteeseen. Se käyttää varastodataa avukseen, jotta osaisi valikoida sopivia käsitteitä.

* * *

Psykologit ovatkin havainneet empiirisesti, että kun ihminen mielikuvittelee, niin hän vilkuilee silloin monesti oikealle ylös. Kun ihminen ajattelee mielestään olemassaolevaa asiaa, niin hän tuppaa vilkuilemaan vasemmalle ylös.

Kenessä se ajatus syntyi ja mikä oli milenliikkeen tarkoitus ja motiivi?
Jos se tarkoitus johti tähän tai jopa oli tämä mitä nyt koemme, olisi ajatellut vähemmän.

Ajatus ei syntynyt yksilössä vaan kielellisen kommunikoinnin seuraksena kaikissa ihmisissä, ja se on materian korkein tuote.
Kun tuo ajatus tuotiin henkiselle alueelle, niin se tietämättömyyttään synnytti sinne ajallisen keskuksen egon sielun

joka sitten ajallisena jouti syyn ja seurauksen lain alaisuuteen ,ja ulos paratiisista

havahtunut kirjoitti:

Ajatus ei syntynyt yksilössä vaan kielellisen kommunikoinnin seuraksena kaikissa ihmisissä, ja se on materian korkein tuote.
Kun tuo ajatus tuotiin henkiselle alueelle, niin se tietämättömyyttään synnytti sinne ajallisen keskuksen egon sielun

joka sitten ajallisena jouti syyn ja seurauksen lain alaisuuteen ,ja ulos paratiisista

Lue lisää

Joitakin arjuunan / havahtuneen / valistuneen ajatuksia tulee selventää, jotta nitä voisi ymmärtää.

Käsitteellinen ajatus on syntynyt ihmisissä karkean materian tasolla. Myöskin jotkut teosofit sanovat, että astraalitason materia on syntynyt kokonaisuudessaan edellisen maailmankaikkeuden aikana jo. Käsitteellisen ajattelun mahdollisuus on sen sijaan syntynyt mahdollisuuksien kentässä, jota jotkut sanovat tyhjyydeksi.

Käsitteelliseen ajatukseen takertuminen synnytti ns. egon, jota ei ole. Sen elämä on näennäistä, ja sitä ei oikeasti ole olemassa.

On olemassa k'äsitteiden ulkopuolistakin ajattelua. Tähän ajatteluun kiinnitän huomiota.

havahtunut kirjoitti:

Ajatus ei syntynyt yksilössä vaan kielellisen kommunikoinnin seuraksena kaikissa ihmisissä, ja se on materian korkein tuote.
Kun tuo ajatus tuotiin henkiselle alueelle, niin se tietämättömyyttään synnytti sinne ajallisen keskuksen egon sielun

joka sitten ajallisena jouti syyn ja seurauksen lain alaisuuteen ,ja ulos paratiisista

Lue lisää

Huomasin yllätykseksi, että ei-käsitteellistä ajattelua ei olla vielä määritelty kognitiivisessa psykologiassa järkevällä tavalla. Ei-käsitteellistä kognitiota luullaan virheellisesti eläinperäiseksi taantumaksi, jos sitä esiintyy ihmisillä. Se on muuta.

Käsitteet ovat konkreettisia tai abstrakteja, tässä mennään vielä pidemmälle.

Ei-käsitteellinen ajattelu on älykästä tiedostamista ilman sanoja ja kielellisiä merkityksiä. Tiedostaminen ei ole aistimista, kuten lämmön hermostollinen aistiminen. Tiedostaminen on tarkkaavuutta tai herännäisyyttä, hereillä oloa.

Tiedostaminen on luonteeltaan konkreettisten ja abstraktien merkitysten takana olevaa metakognitiota. Metakognitio on "tietoa tiedosta", ja syvimmiltään tätä mainostettua tarkkaavuutta ilman konkreettisia tai abstrakteja ajatuksia.

havahtunut kirjoitti:

Ajatus ei syntynyt yksilössä vaan kielellisen kommunikoinnin seuraksena kaikissa ihmisissä, ja se on materian korkein tuote.
Kun tuo ajatus tuotiin henkiselle alueelle, niin se tietämättömyyttään synnytti sinne ajallisen keskuksen egon sielun

joka sitten ajallisena jouti syyn ja seurauksen lain alaisuuteen ,ja ulos paratiisista

Lue lisää

Ajatus syntyi e n n e n ihmistä, joka on ajatuksen tuote samalla tavalla kuin kaikki muukin muodon maailmassa. Ajatus on energiaa joka ilmenee muotona.

'bedhead' kirjoitti:

Ajatus syntyi e n n e n ihmistä, joka on ajatuksen tuote samalla tavalla kuin kaikki muukin muodon maailmassa. Ajatus on energiaa joka ilmenee muotona.

Ahaa, joo. Kun sanotaan, että ajatus on syntynyt materiasta, tarkoitetaan ihmisen käsitteellisen ajatuskoneen pulputusta, joka on syntynyt materiasta. Ihminen näyttää samaistuneen näennäiseen ajatukseen, ja tällä on kokonaisuuden kannalta tarkoitus.

Kaikki käsitteellinen ajatus kuuluu materian ja kuolevaisuuden maailmoihin. Muodon maailmoihin, olivat ne sitten vaikka abstrakteja muotoja.

Kaikki muodot kuolevat näennäisesti ennen pitkää, myös astraali- ja ajatusmuodot. Näennäinen astraalimaailma on syntynyt fyysisestä näennäisestä materiasta. Tietoisuuden ja fyysisimmän materian vuorovaikutuksen ansiosta hienontumalla.

Ajatusmaailma, deevachan tai taivas on materiaalisen maailman hienoin osio. Näissä ei ole mitään varsinaista henkistä, vaan heijastavat henkisyyttä.

kokija kirjoitti:

Ahaa, joo. Kun sanotaan, että ajatus on syntynyt materiasta, tarkoitetaan ihmisen käsitteellisen ajatuskoneen pulputusta, joka on syntynyt materiasta. Ihminen näyttää samaistuneen näennäiseen ajatukseen, ja tällä on kokonaisuuden kannalta tarkoitus.

Kaikki käsitteellinen ajatus kuuluu materian ja kuolevaisuuden maailmoihin. Muodon maailmoihin, olivat ne sitten vaikka abstrakteja muotoja.

Kaikki muodot kuolevat näennäisesti ennen pitkää, myös astraali- ja ajatusmuodot. Näennäinen astraalimaailma on syntynyt fyysisestä näennäisestä materiasta. Tietoisuuden ja fyysisimmän materian vuorovaikutuksen ansiosta hienontumalla.

Ajatusmaailma, deevachan tai taivas on materiaalisen maailman hienoin osio. Näissä ei ole mitään varsinaista henkistä, vaan heijastavat henkisyyttä.

Lue lisää

IOK:ssa opetetaan, että Jumalasta (näennäisesti) eronneet mielet tekivät sanat ylläpitääkseen Jumala-eron harhaa. Ja ettei Jumala edes ymmärrä sanoja. Taivaassa isolla T:llä on vain Jumala Sana. Tälle ei ole inhimillisiä symboleja.

'bedhead' kirjoitti:

IOK:ssa opetetaan, että Jumalasta (näennäisesti) eronneet mielet tekivät sanat ylläpitääkseen Jumala-eron harhaa. Ja ettei Jumala edes ymmärrä sanoja. Taivaassa isolla T:llä on vain Jumala Sana. Tälle ei ole inhimillisiä symboleja.

Lue lisää

Korjaus: on vain Jumalan Sana.

'bedhead' kirjoitti:

Korjaus: on vain Jumalan Sana.

Olen viime aikoina peilannut virikkeitä, jotka ovat sukua Ihmeiden Oppikurssille. IOK näköjään ilmentää sellaista, mikä tulee ilmeiseksi meditoijille.

Jumalan Sanalle olen käyttänyt syninyymiä Tahto. Tätä ei mieli ymmärrä, sillä se luulee tahdon olevan sukua halulle. Sitä se ei ole. Tahdossa on jotain "poisleikkaavaa", vääjäämätöntä. Olen käyttänyt myös synonyymiksi sille Oleminen.

Oleminen poisleikkaa kaiken turhan ympäriltään.

Pikku-babyn toiminta perustuu biologiaan, minkäänlaista laajempaa tietoisuutta on vaikea lapsen toiminnassa vielä havaita.
Lapsenomainen luonnollinen tarve liittyy perus-tarpeiden tyydyttämiseen, elämä ei anna tilaa utopioille.
Tietoisuus ei välttämättä nouse/herää vanhempanakaan, jos ympäristön, geenien ja kasvatuksen vaikutus on "sopivan unettavaa".
Luonnollisuus siis riittää jo tukahduttamaan laajemman perspektiivisen ajattelun, arki-todisteiden valossa.

>>Jeesus sanoi, että ellette tule lapsen kaltaiseksi, niin ette ikinä pääse taivasten valtakuntaan,>Käsitemaailma on materiasta kehityksen kautta syntyneen egon sielun maailma joka on sama kuin perisynti tai psykologinen perimä.
Käsitteellinen ajattelu ihmisen henkisellä alueella on tarpeeton sillä se on johtanut koko ihmiskunnan kuilun partaalle. näistä muodostuu kokonaisvaltainen s y y ohjaamaan tekemistä jonka seuraukset korreloi alku-ajatusta/syytä ja paljastaa ne.

>>Ajatus on hyvä asia, sillä se on johtanut ihmisen teknisen kehityksen edistymiseen, mutta tuo sama ajatus henkisellä alueella luo vain kaaosta, joten siellä se on tarpeeton, niin kauan kuin se kumpuaa menneisyydestä, mutta jos tuo menneisyys päättyy niin se kummuta tyhjyydestä käsin ja se on aivan eri asia sillä silloin ihmine nousee aivan eri henkiselle tasolle
Ihminen on luonut käsitteitä ja teorioita ajallisen ajatuksen avulla
mutta kaikki suuret keksinnöt ovat syntyneet kun teoriat ovat ajautneet umpikujaan, niin yhtä äkkiä ajaton oivallus on ratkaissut tuo umpikujan , mihin ajatus ei ole pystynyt.>>

- Ajatuksia on erillaisia, jotkut niistä on hyviä ja jotkut taas ei.
Ajatusten motiivit paljastuu kokonaisvaltaisista seurauksista, jos niitä osaisi kokonaisvaltaisesti joskus hahmottaa.

René Descartes: "Je pense, donc je suis." Esimerkki siitä, että ajattelu johtaa harhateille...

>>Sanotaan, että totuuden kuulee lapsen suusta, eikä se ole vailla totuuspohjaa.
Lapsi ei ole vielä tietonen olemassaolostaa koska aikaan sitoutunut mieli ei vielä toimi, mutta kun hän ei ole vielä aikaan sitoutunut, niin hän vielä ajattomuudessa elävänä oivaltaa
totuuden vanhempien puhumista asioista.>Mitä vanhemaksi hän tulee niin tuo oivllus häviää, ja ajalline käsitemaallma alkaa vaikuttamaan häneen.>Eikä se ole mikään biologinen juttu, sillä se on kaikille eläville olennoille sama asia.>Ihminen on aikoinaan luonut ajatuksella, joka on mielikuvan itsestään, että minä olen, ja tuo mielikuva periytyy sukupolvesta toiseen, ja sen tuloksena on tämä ihmiskunta.>Filolosofit sanovat ajattelen olen olemassa, mutta eivät pysty sanomaan mitä se terkoittaa, jos he sen tietäisivät niin koko ihmiskunta olisi ihan toisenlainen, mutta he eivät haluakkaan tietää, sillä he haluavat ikuistaa sen tällaiseksi, jotta he visivat filosofoida muuten he olisivat tarpeettomia
Sama koskee uskontoja ja aatteita . ajatus oli ensin.
Onko "ajatteleminen" ja siitä se olemassaolo viisasta, kun katsoo ajattelumme ja olemassaolomme aikaan saamia tuloksia, no se onkin toinen tarina.

mrnoubody kirjoitti:

>>Sanotaan, että totuuden kuulee lapsen suusta, eikä se ole vailla totuuspohjaa.
Lapsi ei ole vielä tietonen olemassaolostaa koska aikaan sitoutunut mieli ei vielä toimi, mutta kun hän ei ole vielä aikaan sitoutunut, niin hän vielä ajattomuudessa elävänä oivaltaa
totuuden vanhempien puhumista asioista.>Mitä vanhemaksi hän tulee niin tuo oivllus häviää, ja ajalline käsitemaallma alkaa vaikuttamaan häneen.>Eikä se ole mikään biologinen juttu, sillä se on kaikille eläville olennoille sama asia.>Ihminen on aikoinaan luonut ajatuksella, joka on mielikuvan itsestään, että minä olen, ja tuo mielikuva periytyy sukupolvesta toiseen, ja sen tuloksena on tämä ihmiskunta.>Filolosofit sanovat ajattelen olen olemassa, mutta eivät pysty sanomaan mitä se terkoittaa, jos he sen tietäisivät niin koko ihmiskunta olisi ihan toisenlainen, mutta he eivät haluakkaan tietää, sillä he haluavat ikuistaa sen tällaiseksi, jotta he visivat filosofoida muuten he olisivat tarpeettomia
Sama koskee uskontoja ja aatteita . ajatus oli ensin.
Onko "ajatteleminen" ja siitä se olemassaolo viisasta, kun katsoo ajattelumme ja olemassaolomme aikaan saamia tuloksia, no se onkin toinen tarina.

Lue lisää

>>Mitä vanhemaksi hän tulee niin tuo oivallus häviää, ja ajallinen käsitemaallma alkaa vaikuttamaan häneen.>Ihminen on aikoinaan luonut ajatuksella, joka on mielikuvan itsestään, että minä olen, ja tuo mielikuva periytyy sukupolvesta toiseen, ja sen tuloksena on tämä ihmiskunta.>Oleellista syvällisemmin arvoitusten ratkaisussa on se, mikä ihmisen ja biologian lähtö-oletuksen on pistänyt alulle, ja voiko ihminen ylettyä koskaan siihen, sellaiseen?

Tuohan on hyvin yleinen ongelma, et ole yksin.
En ole tavannut ketään, tai lukenut edes sellaiselta vaikuttavasta, tiedä kenestäkään, joka ei olisi ihmisyytensä vanki.

Tämä web-aika aukaisee kokonaisuuksia ja on nastaa kun ei enää tarvitse juosta kirjastoissa hakemassa tietoa, tai ryntäillä sinne sun tänne tiedon perässä, siinä suhteessa aika-kautemme on ratkaisevan erillainen ja tärkeä henkisen kehityksemme kannalta.

Olen menettänyt paljolti toivoni ihmiskunnan suhteen joukkiona, mutta samalla tajunnut sen, että ihmiskunnasta voi jotkut yksilöinä nousta "keski-verto-tajullisuudesta irti".
Joskus ilokseen huomaa täälläkin nimittäin sen, että viisaus ja tiedollisuus ei "loistatäysinpoissaolollaan". :)

mrnoubody kirjoitti:

Tuohan on hyvin yleinen ongelma, et ole yksin.
En ole tavannut ketään, tai lukenut edes sellaiselta vaikuttavasta, tiedä kenestäkään, joka ei olisi ihmisyytensä vanki.

Tämä web-aika aukaisee kokonaisuuksia ja on nastaa kun ei enää tarvitse juosta kirjastoissa hakemassa tietoa, tai ryntäillä sinne sun tänne tiedon perässä, siinä suhteessa aika-kautemme on ratkaisevan erillainen ja tärkeä henkisen kehityksemme kannalta.

Olen menettänyt paljolti toivoni ihmiskunnan suhteen joukkiona, mutta samalla tajunnut sen, että ihmiskunnasta voi jotkut yksilöinä nousta "keski-verto-tajullisuudesta irti".
Joskus ilokseen huomaa täälläkin nimittäin sen, että viisaus ja tiedollisuus ei "loistatäysinpoissaolollaan". :)

Lue lisää

Kokonaisuutta on mahdotonta tajuta tällä olemisen tasolla....
Se on vain aina sama kysymys...keitä ja miksi olemme täällä?

Vastauksia on tähän kunnioitettavan kirjava määrä.....on mentävä oman 'tuntonsa' mukaan ja voi jopa vastata itse tekemiinsä kysymyksiin.
Kaikki on sallittu...pääasia että kysymme.
Itse uskon jälleensyntymään ja siihen että meille valmistellaan ja suunnitellaan maallisen elämän tavoitteita...tavallaan 'räätälöidään' yksilölökohtainen ohjelma.

Tehtäväksemme jää kulkea 'sielun' vihjailuiden perusteella ja kokea...toteuttaa suunnitelmaa?