Rakkaus on parisuhteen perusta, mutta ellei ole rakastunut ei parisuhdekaan toimi.
Ihminen haluaa loppuelämäkseen kumppanin, jonka kanssa hän voi jakaa oman elämänsä arjen ja juhlan.
Ilman toista ihmistä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta vain rakkaus ja parisuhde tekevät ihmisen lopulta kokonaiseksi ja tuovat todellisen onnellisuuden elämään.
Onnellisimmillaan ihminen on vain hyvässä rakkaus parisuhteessa toiseen ihmiseen...ystävyyssuhde, seksisuhdekaan ei anna sitä onnellisuuskokemusta mitä aito rakkaussuhde antaa.
Onnellisuudessa olemme toisen ihmisen armoilla. Ihminen ei yksin ole onnellinen, se on harhaa. Ihminen kaipaa aina toista ihmistä lähelleen..
Ajatuksia onnellisuudesta
lottamari<3
77
604
Vastaukset
- } {
Uskallan olla eri mieltä kaikista 5:stä väittämästäsi, Sorry vaan.
Nämä olivat "Ajatuksia onnellisuudesta" -muitakin ajatuksia onnellisuudesta on nähty ja kuultu. On koettukin.- lottamari<3
Joo, mutta kuten sanoin se kaikki muu on harhaa. Lopulta ihminen tajuaa, että onnellisuuden perusta on hyvä rakkausparisuhde ja kaikki muu on vaan korviketta sille.
- :(((((
Ai ihminen haluaa.
Me jotka ei haluta ei ollakaan sitten ihmisiä?
Voi meitä onnettomia, kyllä mun täytyy mennä tonne alas kurjuuteen kun en voi olla onnellinen parittomana.
Ihan kamalia ajatuksia sulla kun ajattelee että ihan totena noita kirjoittelet.
Ja loppujen lopuksi olet olevinasi rakkauden puolesta puhuja mutta samalla voit haukkua täällä muut tuntemattomat ihmiset.
Rakkaus ei koskaan arvostele muita.- lottamari<3
Ehkä se olet sinä, joka haukut itse itseäsi ja minua. En ole sanonut, että et olisi ihminen voit ollakin mistä minä tiedän, mutta en ole arvostellut sinua tai ketään muuta kerroin vain, että ihminen on onnellisimmillaan rakkausparisuhteessa. On tehty tutkimuksia, jossa tuo on todistettu, mutta minullahan on ihan kamalia ajatuksia, koska ne ovat minun, eikö niin...ihan sama mitä sanon, kun kaikki mitä sanon kääntyy ja vääntyy sinun mielessäsi sinua vastaan. Siksi en jaksakaan enää kirjoitella ja minulle on ihan saman tekevää ja yhdentekevää miten kukin elää ja on. Olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta tylyttämisestä.
lottamari<3 kirjoitti:
Ehkä se olet sinä, joka haukut itse itseäsi ja minua. En ole sanonut, että et olisi ihminen voit ollakin mistä minä tiedän, mutta en ole arvostellut sinua tai ketään muuta kerroin vain, että ihminen on onnellisimmillaan rakkausparisuhteessa. On tehty tutkimuksia, jossa tuo on todistettu, mutta minullahan on ihan kamalia ajatuksia, koska ne ovat minun, eikö niin...ihan sama mitä sanon, kun kaikki mitä sanon kääntyy ja vääntyy sinun mielessäsi sinua vastaan. Siksi en jaksakaan enää kirjoitella ja minulle on ihan saman tekevää ja yhdentekevää miten kukin elää ja on. Olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta tylyttämisestä.
Älä välitä, toisilla vain tapana kirjoittaa töykeästi kun se on netissä niin helppoa. Livenä todennäköisesti olisivat hiljaa...
- :((((((
lottamari<3 kirjoitti:
Ehkä se olet sinä, joka haukut itse itseäsi ja minua. En ole sanonut, että et olisi ihminen voit ollakin mistä minä tiedän, mutta en ole arvostellut sinua tai ketään muuta kerroin vain, että ihminen on onnellisimmillaan rakkausparisuhteessa. On tehty tutkimuksia, jossa tuo on todistettu, mutta minullahan on ihan kamalia ajatuksia, koska ne ovat minun, eikö niin...ihan sama mitä sanon, kun kaikki mitä sanon kääntyy ja vääntyy sinun mielessäsi sinua vastaan. Siksi en jaksakaan enää kirjoitella ja minulle on ihan saman tekevää ja yhdentekevää miten kukin elää ja on. Olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta tylyttämisestä.
Olen lukenut sinua muillakin palstoilla sekä muissa ketjuissa täällä.
Ja sun yleinen tapas on hyökätä ihmisten kimppuun ja arvostella.
Minäkin olen saanut tarpeekseni sun tylyistä viestestä.
Joten jätän lukematta sun kirjoitukses tästä eteenpäin. - lottamari<3
:(((((( kirjoitti:
Olen lukenut sinua muillakin palstoilla sekä muissa ketjuissa täällä.
Ja sun yleinen tapas on hyökätä ihmisten kimppuun ja arvostella.
Minäkin olen saanut tarpeekseni sun tylyistä viestestä.
Joten jätän lukematta sun kirjoitukses tästä eteenpäin.Sinulla voi olla itsetunto ongelma, jos koet noin. Minulla ei ole mitään tarvetta hyökätä kenenkään kimppuun ja jos mielestäsi arvostelen sinun pitäisi osata ottaa se kritiikkinä ei arvosteluna. Minua on aina arvosteltu, mutta en sen tähden ole lyönyt hanskojani naulaan vaan vastannut väitteeseen omalla mielipiteelläni...en ala kenenkään persettä nuolemaan, koska minusta se on vastenmielistä hakea siten itselle hyväksyntää. Sanon suoraan sen mitä mieltä olen ja jos ei haluta lukea, niin voi ohittaa ei siitä tarvitse minulle erikseen ilmoa tehdä..teet niin kuin sinusta parhaalta tuntuu.
Itse en lue kuin murto-osan jutuista, koska tyhjänpäiväiset jutut joissa kysytään mitä olet tänään syönyt aamiaiseksi tmv...eivät aina jaksa kiinnostaa.
- vapaus voittaa
on koettu pitkä parisuhde ja nyt yksin, mutta onnentunnetta olen kokenut kummassakin, lopulta kaikki lähtee itsestä, eikä toiseen voi ripustautua, sen tein ja ero tuli..
Sellaista se on, jotkut antavat koko elämänsä tieteelle ollen joka solullaan sen lumoissa koko elämänsä ajan, tutkien ja koettaen luoda jotain uuutta, löytää ratkaisuja. Muuta eivät halua, perhekin on kakkonen kun vastauksia etsitään.
Sanovat että rakkaus on itsessä kun on. Taitaa olla kuten onni yms. jota ei voi ottaa kiinni koska se ei ole tuntemaamme ainesta, se muokkautuu ja näkyy elintapamme seurauksena. Joskus voi tuntea suurta rakkautta ympärillä olevaan vain siksi että joku tekijä on sen tilan laukaissut joku sellainen jonka sisimmästä aistimme sellaista joka synnyttää rakkautta ilmapiiriin.Vaikeeta kuten aina minulle, pukea sanoiksi sellaista jolle ei ole yksittäistä sanaa.Tälleen tälläkertaa, heh.- lottamari<3
Ihminen luotiin elämään toisen ihmisen kanssa, saamaan sekä henkistä että fyysistä tukea ja turvaa toisesta. Rakkaus on sekä henkinen että fyysinen olotila, jonka tarpeet ihmisessä vain toinen ihminen voi täyttää. Joku voi korvata tämän puuttuvan ihmissuhteen jollakin korvikkeella ja tuntea hetken mielihyvää siitä, mutta todellinen sisäinen tarpeemme onnellisuuteen riippuu toisen ihmisen antamasta henkisestä ja fyysisestä "ravinnosta" Rakkaus on parasta onnellisuusravintoa sielulle ja ruumiille.
Miksi on niin vaikea päästä täällä tämän muurin läpi, on kuin joku esto olisi täällä päällä, että älä vain tule minulle rakkaudesta puhumaan, en halua kuulla siitä mitään ;) lottamari<3 kirjoitti:
Ihminen luotiin elämään toisen ihmisen kanssa, saamaan sekä henkistä että fyysistä tukea ja turvaa toisesta. Rakkaus on sekä henkinen että fyysinen olotila, jonka tarpeet ihmisessä vain toinen ihminen voi täyttää. Joku voi korvata tämän puuttuvan ihmissuhteen jollakin korvikkeella ja tuntea hetken mielihyvää siitä, mutta todellinen sisäinen tarpeemme onnellisuuteen riippuu toisen ihmisen antamasta henkisestä ja fyysisestä "ravinnosta" Rakkaus on parasta onnellisuusravintoa sielulle ja ruumiille.
Miksi on niin vaikea päästä täällä tämän muurin läpi, on kuin joku esto olisi täällä päällä, että älä vain tule minulle rakkaudesta puhumaan, en halua kuulla siitä mitään ;)Rakkaudestako ei saisi puhua, siitähän puhutaan loputtomiin täälläkin. Sinä vain pyrit asettamaan sille rajoja.
Minä kyseenalaistin sitä hieman.
Niitä on jotka etsivät jotain heidän mielestään syvempää, metipä luostarien asukkeja, heille rakkaus on yhtä kuin jumala.- lottamari<3
vantaannainen kirjoitti:
Rakkaudestako ei saisi puhua, siitähän puhutaan loputtomiin täälläkin. Sinä vain pyrit asettamaan sille rajoja.
Minä kyseenalaistin sitä hieman.
Niitä on jotka etsivät jotain heidän mielestään syvempää, metipä luostarien asukkeja, heille rakkaus on yhtä kuin jumala.Voi olla, että olen vähän tiukkapipo tällä alueella, mutta minusta ihminen on ihminen ja osa luontoa sillä tavalla, että meidät on luoto tänne toisiamme varten ei pelkästään itseämme varten. Minä näen luostarit hyvin itsekeskeisinä elämästä vieraantumisen tyyssijoina, joilla ei rakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Ehkä sillä yritettään hallita jotain sisäistä pelkoa, rauhattomuutta, yritetään saavuttaa Jumalan hyväksyntä kieltämällä itsensä.
Minullekin rakkaus voi olla ja on Jumala, mutta miksi sen pitäsi kätkeä jonnekin sisäänsä tai luostarin kivimuurien sisälle? lottamari<3 kirjoitti:
Voi olla, että olen vähän tiukkapipo tällä alueella, mutta minusta ihminen on ihminen ja osa luontoa sillä tavalla, että meidät on luoto tänne toisiamme varten ei pelkästään itseämme varten. Minä näen luostarit hyvin itsekeskeisinä elämästä vieraantumisen tyyssijoina, joilla ei rakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Ehkä sillä yritettään hallita jotain sisäistä pelkoa, rauhattomuutta, yritetään saavuttaa Jumalan hyväksyntä kieltämällä itsensä.
Minullekin rakkaus voi olla ja on Jumala, mutta miksi sen pitäsi kätkeä jonnekin sisäänsä tai luostarin kivimuurien sisälle?Ei minustakaan luostariin olisi, se on heidän ratkaisu ja olen minäkin aika varma että siinä piilee jotain syvää hakemista, ehkä juuri sitä jumalaa joka on sama kuin rakkaus joka tulisi meissä olla olemassa ja onkin mutta jota ei jotenkin tunnisteta kun ollaan eksyksissä. Kukapa osaisi neuvoa sen viisaiden kiven siihen
rakkauteen jotta se meillä kaikilla olisi, miten sen löytää kukakin.
Pidä vain kannastasi kiinni , noin hyvän asian vuoksi ei kannatakaan muuta.
Minulle rakkaudettomuus on sitäkin että tärvellään luontoa ja muuta elävää koska rakkaudella ei saisi mielestäni siinäkään olla kauheasti "rajoja", ne vain kohdentuvat eri tavalla. Rakkaus läheisiinkin on hyvä olla, vaikeaa se on silloin kun toista ja toisen toimintaa ei sisimmässään miellä hyväksi. Sen tiedostan että oma rakkauteni on kovin haurasta ja hakevaa yhäkin, teen paljon virheitä ja sen nimissäkin jopa joskus vahinkoa kun en tunnista sen syvintä olemusta, sitä mitä se kaikkineen on.
- :) :) :)
"Jäätelö on hyvää,kun yksin syö..."
Mitäpä tähän muuta lausua loihtimahan. Onneksi kirjoitit että kyseessä on ajatuksia ;) Mietin kuinka moni on ilman parisuhdetta ja noin ajatellen se tarkoittaisi etteivät he voi olla kokonaisia ja onnellisia ihmisiä. Ihmisellä on kaipuu ihmisen luo, mutta onni koostuu niin monista asioista ja jokainen löytää sen tavallaan. Parasta on kun löytää onnen ja tyytyväisyyden sisimmästään ja elää tasapainoista elämää niissä puitteissa kuin Luoja on suonut.
Vaikutat niin rakastuneelta ja onnelliselta etten haluaisi tiputtaa sinua tähän raadolliseen elämään maan pinnalle. Oletko ajatellut kuinka moni sairauden tai vammaisuuden takia ei löydä paria? Kaikkea mahtuu maailmaan! Toivon että jokaiselle riittäisi edes yksi hyvä ystävä jonka kanssa saa jakaa ajatuksia ja joka hyväksyy ehdoitta. Se on onnea se!- lottamari<3
Onni on myös herkkä ja haavoittuva ja sen voi menettää yhtä nopeasti kuin se on tullutkin. Omasta onnestani en osaa vielä sanoa mitään. Toivon, että saan olla onnellinen, mutta onni...se on yleensä vain lainaa ja siksi jokainen pienikin pala siitä nautittuna tulee nauttia hitaasti nautisekellen.
Hyviä ystäviä on harvassa. En edes haaveile enää sellaisesta.
Olenpas aika lailla samaa mieltä. Paitsi, että en haluaisi sanoa, että olemme toisen ihmisen armoilla. Kuitenkin se toinen ihminen on erittäin tärkeä onnellisuuden edellytys. Mutta en kuitenkaan halua liikaa yleistää. On kai niitä ihmisiä, jotka voivat olla hyvinkin onnellisia ilman parisuhdettakin.
Minusta tuon linkin väliotsikon jälkeisessä osassa on kiteytetty hyvin tärkeitä asioita, jotka ovat onnellisen parisuhteen perustaa.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/parista_perheeksi/siirtymavaihe_vanhemmuuteen/- Ei h-i !
Hevon potaskaa. Onni asuu joka ainoan ihmisen omassa taskussa eikä sitä kukaan muu voi kenellekään taikoa. Ei rakkauven lätinällä eikä millään muullakaan soovalla.
Onni on kuin lintu puussa. Kun aikasi maltat odotella, se tulee kyllä syömään kädestäsi. Jos alat jahdata sitä, se lentää pois.
Muilla ihmisillä on hyvin vähän tekemistä onneni kanssa, oikeastaan tuskin lainkaan.Yhdyn tuohon ajatukseen ja täysin.
Ne pähkinänakkelit täällä ovat aivan mahtavia.
Kun seisahtaa puun juurelle niin kohta syöksyvät kohti ja kun ojentaa käden seisoo ihan paikoillaan.
Mahtavampaa onnen tunnetta saa kyllä hakea kun siihen kädelle pyrähtävät syömään. Pienet hennot linnut, se että luottavat niin paljon että kädestä syövät.
Harvoi siellä vaan saa rauhassa olla ja siitä nauttia kun niin paljon on ihmisiä kulkemassa.tulisilla kirjoitti:
Yhdyn tuohon ajatukseen ja täysin.
Ne pähkinänakkelit täällä ovat aivan mahtavia.
Kun seisahtaa puun juurelle niin kohta syöksyvät kohti ja kun ojentaa käden seisoo ihan paikoillaan.
Mahtavampaa onnen tunnetta saa kyllä hakea kun siihen kädelle pyrähtävät syömään. Pienet hennot linnut, se että luottavat niin paljon että kädestä syövät.
Harvoi siellä vaan saa rauhassa olla ja siitä nauttia kun niin paljon on ihmisiä kulkemassa.Jaaaaa.... miten sattuikin että tänään juuri tein tämän kesän ensimmäisen (ehkä viimeisenkin) retken siihen kaupunkiin. Nakkeleita en kyllä käynyt katsomassa vaan kävelin ihan niitä jokivarren jättömaita Hovinsaaren laitamilla. Nakkeleista miulla on kyllä runsaasti kuvia viime vuodelta, ihan näiltäkin ajoilta, samasta lehdosta. Olivat jo tuolloin kovin luottavaisia kunhan malttoi olla paikallaan. Pitää joskus taas käydä noita vanhojakin kuviaan läpi...
Voi senkin unohdin että mistä mielestäsi johtuu että nämä rakkaudelliset aviosuhteet päätyvät niin usein eroon, miksi se rakkaus siitä häviää jos se kerran siinä todistettavasti on läsnä ollut?
Ei kaivatakaan enää toisen syliin, ei lähelle, ei koskemaan, se ei enää tunnu hyvältä vaan joskus jopa vastenmieliseltä.
Hyvin harva on koko ikäänsä naimisissa ja yhä onnellinen.
Toisille se yhdessäolo on ollut mahdollista vain kovien taistelujen kautta kun etsitää pelastusta. Vaikka moni vanhempi kuinka aidosti omasta mielestään rakastaa lastaan saattavat lapset hänet unohtaa siten että kulkevat kaukana maailman turuilla soitellen vain joskus. Vai onko rakkaudessa kyse juuri siitä ettei sitä voi vangita ja kaikki se rakas on päästettävä omaan elämäänsä kuten myös aviopuoliso jos rakkaus hiipuu, ainahan hokevat sitäkin että rakkaus on myös luopumista, luovummehan me itsetämmekin, se on vääjäämätön osa elämää. Toisten liitto päättyy leskeyteen eivätkä he enää tahdo toista rinnalleen, miksi jos kerran ainoa rakkaus jota voi olla, on parisuhde.- } {
Linkissä on yksi näkemys parisuhteen eri vaiheista.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemman_hyvinvointi/parisuhde/parisuhteen_vaiheet/ - Unhappyyy
Minulla on aivan ihana aviomies, mutta miksi en ole onnellinen? Tulemme toimeen loistavasti, olemme hyvät ystävät, myös hellyyttä ja läheisyyttä riittää. Seksi on tyydyttävää. Mies tekee kotitöitä ja elää kanssani, ei kulje liiaksi omilla menoillaan ja kavereillaan. Ei ryyppää ja rällää. Ainoastaan jotkut tietyt tavat ärsyttävät, en jaksa kuunnella hänen juttujaan. Nuorin lapsi on 16 vuotias. Joku voi ajatella, että lasten kasvaessa ja itsenäistyessä avioliitto muuttuu. Näin on, mutta minulla tämä tunne on ollut jo monta vuotta. Olen miettinyt eroakin, mutta se ei ole helppoa. Mitä jos teenkin virheen? Hyvät neuvot ovat kalliit, kiitos.
- Elä ilman virheitä
Ihmisellä voi ja saa olla omaa elämään avioelämästä ja siipasta huolimatta. Kukaan ei ole onnellinen, jos elää vain perheelle ja puolisolle, niin tärkeitä kuin ne ovatkin. Mutta jotta jaksat olla onnellinen, sinun on elettävä myös ikiomasi, oman sisäisen tarpeesi sanelema, sinun elämäsi. Siihen ei (välttämättä) tarvita eroa.
- 1+6=7
"Et jaksa kuunnella hänen juttujaan".
Eli teette kaikkea yhdessä mutta hän puhuu sinun ohitsesi, kun ajatuksesi ovat muualla?
Kenties sinäkin puhut ja hän ajattelee omiaan.
Tuo edellinen kirjoittaja sanoi aika hyvin. Hommaa omiakin juttuja, enkä minäkään tarkoita pettämistä vaan tee jotain mistä tykkäät mene jonnekin missä haluat käydä.
Ja puhukaa keskenänne siitä miksi sinä et jaksa kuunnella hänen juttujaan, mikä niissä ärsyttää.
Virheen voisit tehdä erotessasi mutta virheen voit tehdä myöskin jäädessäsi. - Aina vaan tätä
Tyypillinen viidenkympin kriisi. Elämä on liian mukavaa ja tekee mieli hämmentää se sekaisin vaikkei syytä oikeastaan ole.
Kunpa älyäisit rauhoittua, olla hetki itseksesi ja miettiä kunnolla kannattaako pilata elämänsä hapuilemalla tyhjän perään. - Unhappyyy
Aina vaan tätä kirjoitti:
Tyypillinen viidenkympin kriisi. Elämä on liian mukavaa ja tekee mieli hämmentää se sekaisin vaikkei syytä oikeastaan ole.
Kunpa älyäisit rauhoittua, olla hetki itseksesi ja miettiä kunnolla kannattaako pilata elämänsä hapuilemalla tyhjän perään."Tyypillinen viidenkympin kriisi. Elämä on liian mukavaa ja tekee mieli hämmentää se sekaisin vaikkei syytä oikeastaan ole.
Kunpa älyäisit rauhoittua, olla hetki itseksesi ja miettiä kunnolla kannattaako pilata elämänsä hapuilemalla tyhjän perään."
Jos on kyse viidenkympin kriisistä, sitä on kestänyt jo aika monta vuotta. Kriisiä vuodesta toiseen siis. Enkä hämmennä, en vain ole onnellinen.
Olen rauhoittunut monet kerrat ja ollut itsekseni, ottanut aikaa omille ajatuksille. Ja mieheni tietää, että tarvitsen aika useinkin aivan omaa aikaa.
Ehkä hapuilen tyhjän perään, mutta jos tietäisin varmasti, että hapuilenkin vain tyhjää, olisi kaikki helpompaa. En siis voi tietää ennalta, olisiko elämäni tyhjää ilman häntä. Virheen voin siis tehdä molemmissa ratkaisuissa, jäädessäni tai lähtiessäni.
Olemme puhuneetkin. Mutta eihän kestä kauaakaan, kun samat jutut ja negatiivisuus taas alkavat. Eli hän ei muutu, vaikka kuinka puhuisimme. Olen yrittänyt muuttaa omaa suhtautumistani hänen juttuihinsa, antanut mennä ohi korvien, kommentoinut kannustavasti, kuunnellut sanomatta mitään jne. mutta mikään ei muutu.
- missingbaby
Tosiasia on, että mies…
-on liian ylpeä myöntämään omat virheensä
-on onneton, koska ei ole onnellinen
-ei pyydä anteeksi
-ei anna anteeksi
-kantaa kaunaa ikuisesti
miehen ”se” oikea tosirakkaus odottaa aina vasta vuoroaan
Perustele ja vakuuta, että olen väärässä...En nyt jaksa ruveta perustelemaan, mutta vakuutan sinun olevan väärässä.
Kyllä noita mainitsemiasi ominaisuuksia löytyy naisistakin, jos niinkuin sukupuolen perusteella aletaan ihmisiä arvostelemaan.- missingbaby
mies-vm56 kirjoitti:
En nyt jaksa ruveta perustelemaan, mutta vakuutan sinun olevan väärässä.
Kyllä noita mainitsemiasi ominaisuuksia löytyy naisistakin, jos niinkuin sukupuolen perusteella aletaan ihmisiä arvostelemaan.Nohniiinoh, vakuutukses ja jaksamattomat perustelut hämää mut todella.
Mun kohalla on vain ton sorttisia ylpyreitä olluna... en muusta tiedä.
Oikeesti toivoisin, etten ole oikeassa väitteissäni.
Anteeks kiitos, vastauksesta :) missingbaby kirjoitti:
Nohniiinoh, vakuutukses ja jaksamattomat perustelut hämää mut todella.
Mun kohalla on vain ton sorttisia ylpyreitä olluna... en muusta tiedä.
Oikeesti toivoisin, etten ole oikeassa väitteissäni.
Anteeks kiitos, vastauksesta :)Ei mitään anteeks;)
Niin no, tuskin sinun kohdallesi on kaikki miehet sattuneetkaan;)
http://www.youtube.com/watch?v=8oYikW25Klc- Avauduit tarpeeksi
Miksi pitäisi?
Ymmärrän väitteittesi perusteella hyvin ettet sinä henkilökohtaisesti ole parempaa kohtelua saanut etkä saamassa. - missingbaby
mies-vm56 kirjoitti:
Ei mitään anteeks;)
Niin no, tuskin sinun kohdallesi on kaikki miehet sattuneetkaan;)
http://www.youtube.com/watch?v=8oYikW25KlcEipä, en usko niin. Kiitti linkistä, mutta en käytä ;-))
Tosiasia on, että nainen...
-on olemassa synnyttääkseen lapsia
-vastaa asunnon siisteydestä ja toimivuudesta
-vastaa taloustavaroista ja valmistaa ruuan pöytään
-pyytää anteeksi, kun on väärässä
-antaa anteeksi, jos voi
-kantaa kaunaa, mikäli ei unohda
-on onnellinen, koska ei ole onneton
-hoitaa ja hoivaa miestään, vaikka on kipeä
-rakastaa lapsiaan ja ehkä myös miestään
jos jäi jotaki puuttumaan, saa lisäillä..
- onnellisempi yksin
Mä olen oppinut tähän ikään mennessä että miesten tapana ei ole kantaa kovastiikaan vastuuta mitä tulee naisten, myös oman kumppanin, tunteisiin.
On hienoja uskollisia ja rakastaviakin miehiä, kiitos heille.
On myös miehiä joita ei heti tunnista hyväksikäyttäjiksi mutta ovat sitä.
Pärjäävänä ja älykkäänä naisena olen mieluummin sinkkuna. Seurustelen ystävätasolla miesten kanssa, niin heitä on helpompi arvostaa. - av
Olet oikeassa.
Vähän myöhässä vastailemassa tähän, mutta aihe on niin maittava, etten malta olla vastaamatta. Ensinnäkin yksi havainnoistani elämässä on ollut, että ihmiset luulevat pääsääntöisesti että kaikki ajattelevat samalla näkemyksellä kuin he itse. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Itse mukavaan avaukseesi voisi helpoiten kommentoida Koskenniemen runon mitalla "elegia yksinäisyydelle". Siinä on paljon totta. Toisaalta ihminen voi olla monella tavalla onnellinen, parisuhde ei ole sen edellytys, on monia ihmisiä, jotka ajattelevat hyvin eri tavalla ja kokevat myös. Kaikki eivät kaipaa toista ihmistä lähelleen, syitä voi tietysti olla erilaisia; toisilla pettymykset, osalla vain oma luonne. Varmaan suurin osa kaipaa, jos vain... löytyisi oikea. Vielä lopuksi voisi todeta että miehissä ja naisissa on suuria eroja, toisaalta myös yksilöissä. Naiset ovat elämässä kiinni pääsääntöisesti tunnevaltaisesti, miehille riittää vähempikin tunnetouhu.
Aika mustavalkoisia on teesisi.
Ja höpö höpö sanon minä ;)
Sinet ole tyttö omillas elänytkään kun tuollaista hupajat!
Ylipäätänsäkään, ihmisen ei tulis koskaan ripustaa onnensa riippakivee kenenkään toisen kaulaan.
Ihmistä voi rakastaa ilman että tarttee ripustautua siihen ;) tai kuvitella ettei voi elää ilman toista ihmistä.
"Onnellisimmillaan ihminen on vain hyvässä rakkaus parisuhteessa toiseen ihmiseen"
Johan on ontuva onnen määritelmä ;)Semmoinen tuli mieleen että tottuuko ihminen semmoiseen olotilaan jossa on onnellinen? Silloin kun ei mieti pahemmin murheita niin siihen onnellisuuteen sitten tavallaan turtuu, ja sitten siitä herää kun onkin onneton. Jospa semmoista onnellisuutta ei olekaan vaan on vaan normipäiviä tai onnetonta.
- lottamari<3
Silloin ihminen on onnellinen, kun ei ole murheita ja hän on elämäänsä tyytyväinen, hymyilee itsekseen ja tuntee rauhaa sisällään siitä, että kaikki on hyvin. Normipäivä sisältää sekä hyviä että huonoja hetkiä, elämä on niin pienestä kiinni ja onnellisuutta ei voi kokea joka hetki, mutta niinä hetkinä kun sen tavoittaa sitä, yrittää vaalia ja pitää hyvänä kunnes se taas päättää lähteä omille teilleen.
lottamari<3 kirjoitti:
Silloin ihminen on onnellinen, kun ei ole murheita ja hän on elämäänsä tyytyväinen, hymyilee itsekseen ja tuntee rauhaa sisällään siitä, että kaikki on hyvin. Normipäivä sisältää sekä hyviä että huonoja hetkiä, elämä on niin pienestä kiinni ja onnellisuutta ei voi kokea joka hetki, mutta niinä hetkinä kun sen tavoittaa sitä, yrittää vaalia ja pitää hyvänä kunnes se taas päättää lähteä omille teilleen.
Jahas, vai semmoinen se on. Hyvä tietää jos sattuu törmäämään.
- Onnea!
Kielenkäytöstä päätellen täällä on
koko Suomen onnellisuuden huiput. - Probleema(ko)
"Niin kauan kun on ikävyyksiä, ei ole ikävää." Onko silloin onnellinen?
- Onnellisesti
Onnellisuutta on olla sovussa itsensä kanssa.
Onnellisuutta on jos ei ole hoitamattomia velkoja eikä anteeksipyyntöjä.
Onnellisuutta on omistaa hyvä ystävä, ystävä joka myötäelää eikä pyri ohjailemaan.
Onnellisuutta on kohtuullinen toimeentulo ilman stressiä.
Onnellisuutta on se kun joku kehrää kainalossa, olkoonkin vaikka vain kissa.
Onnellisuus ei vaadi mitään, se vain on. Totta, ihmisen kiertokulkua etsien rakkautta tai sitten paikkaa mihin asettua.
Luulen kummiskin näin: Vaikka sitä palaavaa rakkautta ei olisikaan puolin ja toisin, niin se tarvitsee kummiskin kohtalaisen ekonomian, samoja harrastuksia, tyydyttävää seksiä,
toisen muistamista aika ajoin ja ennenkaikkea ymmärrystä/jaksamista, myöskin kestämistä/hyväksyntää & sukuille :)
Yleensähän pari suhteessa kasvetaan yhteen josta muodostuu rutiinia ja siihen tyydymme joka on myöskin vakaata onnellisuutta !- Ja pah
Täh? Jo on merkillinen ajatuksenjuoksu. Rutiineista syntyy leipääntyneitä, väsyneitä ja jämähtäneitä ihmispoloisia, jotka eivät näe kuin oman karsinansa ahtaat reunat. Tällainen tila on kaukana onnellisuudesta, lähempänä umpimielistä mielen sokeutta.
Rutiineja tulee rikkoa (en tarkoita niitä, joita arjessa on välttämättä) tai ainakin vaihtaa, ajatella asioita uusiksi, tehdä toisella tavalla, tuulettaa vinttiä, levitellä rajoja, toteuttaa unelmia ja haaveita, työstää toiveita ... Sillä lailla tulee OIKEESTI onnelliseksi eikä tarvitse narrata itseään, että vakaus, tasaus ja tapahtumattomuus on onnea. - voihan vartti
Ja pah kirjoitti:
Täh? Jo on merkillinen ajatuksenjuoksu. Rutiineista syntyy leipääntyneitä, väsyneitä ja jämähtäneitä ihmispoloisia, jotka eivät näe kuin oman karsinansa ahtaat reunat. Tällainen tila on kaukana onnellisuudesta, lähempänä umpimielistä mielen sokeutta.
Rutiineja tulee rikkoa (en tarkoita niitä, joita arjessa on välttämättä) tai ainakin vaihtaa, ajatella asioita uusiksi, tehdä toisella tavalla, tuulettaa vinttiä, levitellä rajoja, toteuttaa unelmia ja haaveita, työstää toiveita ... Sillä lailla tulee OIKEESTI onnelliseksi eikä tarvitse narrata itseään, että vakaus, tasaus ja tapahtumattomuus on onnea.Totta! Mikään ei ole tylsempää kun tehdä aina samat asiat samoina päivinä ja vieläpä samaan kellonaikaan. Yllätys olisi saada joskus muulloinkin kuin kerran viikossa klo varttia vaille yhdeksän perjantai-iltana vartin verran saunan jälkeen, ja sekin aina vain vartin verran.
- Naurahdus
voihan vartti kirjoitti:
Totta! Mikään ei ole tylsempää kun tehdä aina samat asiat samoina päivinä ja vieläpä samaan kellonaikaan. Yllätys olisi saada joskus muulloinkin kuin kerran viikossa klo varttia vaille yhdeksän perjantai-iltana vartin verran saunan jälkeen, ja sekin aina vain vartin verran.
Kiitos päivän nauruntyrskähdyksestä :).
- Salander*
Onni on hetki kahden onnettomuuden välillä. Ensi lausumalta kuulostaa vitsiltä, mutta kyllä se vaan näin on! En koskaan arvosta arkeani niin paljon, kuin sen jälkeen kun sitä ei vähään aikaan ole ollut. Onni on mielenrauha, seesteisyyttä ja nauttiminen juuri tämä hetken kauneudesta.
Tosin, jos olisin rakastunut, ehkä olisin samaa mieltä kuin sinäkin? :)) Olen nähnyt tuollaista onnea. Mutta ei se tarkoita sitä ettei elämä olisi täyspainoista ja onnellista muullakin tavoin. KokoNainen voi olla myös yksin. Jopa kokonaisempi kuin kaksin :/ Essolaiset järkilinjoilla
Essolla on monesti pohdittu parisuhdeasioita, ja usein on väännetty kättä taivaallisesta rakkaussuhteestakin. Oikea rakkaussuhde on tietysti hyvä asia, mutta useimmissa tapauksissa enempi järkilinjoilla oleva parisuhde on kestävämpi elämän tyrskyissä. Se ei tietenkään kuulosta niin romanttiselta, mutta ei sitä pelkällä romantiikalla eletä.
Pelkkä rakkaussuhde ei riitä, jos elämän muut asiat ovat hieman pielessä. Puolisoiden pitää olla ahkeria, vastuuntuntoisia ja säästäväisiä, jos elämässä halutaan menestystä. Vaikka parisuhde perustuisi täydelliselle rakkaudelle alussa, niin suhde saattaa silti kariutua, jos taloutta ei osata hoitaa kunnolla. Kun köyhyys tulee ovesta, niin rakkaus lentää ikkunasta.
Jos vertaamme avioliittoa kouluelämään, niin täydellinen rakkaussuhde merkitsisi sitä, että todistuksessa olisi rakkaudesta arvosana 10. Vaikka todistuksessa olisikin yksi kymppi, niin ei sellaisella paperilla välttämättä pääse luokalta, jos keskiarvo on liian huono.
Jos taas keskiarvo on riittävän hyvä, niin luokalta kuitenkin pääsee, vaikka rakkaudesta olisi arvosana 8. Jos siis parisuhteessa kaikki asiat ovat tasavahvasti hyvällä mallilla (hyvä keskiarvo), niin yhteiselo onnistuu hyvin vuosikymmeniä ilman täydellistä rakkauttakin.
Meistä essolaisista kukaan ei ole eronnut, vaikka kenelläkään ei tiettävästi ole täydellistä rakkaussuhdetta. Taloutemme on kuitenkin niin vakaalla pohjalla, että voimme joka päivä käydä ottamassa pari keskaria Essolla. Jos kaipaamme joskus romantiikkaa elämäämme, niin silloin vilkuilemme Essolla simpsakoita neitoja. Tämän viattoman silmäpelin jälkeen voimme sitten mennä myhäillen koteihimme syömään ahkerien ja säästäväisten vaimojemme laittamia hyviä sapuskoita. Me hövelit ja viisaat essolaiset osaamme elää oikealla tavalla.- koettu on
jatkuva onnen tavoittelu tekee onnettomaksi
- Tosi kuin vesi
"Onni ei tule etsien, vaan eläen."
Tosi kuin vesi kirjoitti:
"Onni ei tule etsien, vaan eläen."
"Jos me vain lakkaisimme yrittämästä olla onnellisia, meillä voisi olla aika mukavaa..
- lotto-Mauri
Kiitos kiitos ajatuksista. Että noin tosta vaan muiden tunteet harhaksi luokittelet.
Elä anna toisten elää? Jos joku ei halua kumppania, niin sitte ei ole oikein ihminenkään, niinkö?
Olipahan vaan taas lässyn lässyn. - lottamari<3
Pian kuukausi tuosta kun kirjoitin ajatuksia onnellisuudesta ja taidan tosiaan olla ainoa, joka on sitä mieltä asiasta, että ihminen on onnellisimmillaan hyvässä parisuhteessa toiseen ihmiseen. No, en hämmästele sitä yhtään ettei ajatukseni saanut kannatusta, sehän oli tietysti vain ajatus ja tarkoituksena oli saada ajattelemisen aihetta siitä kuinka paljon oma onnellisuutemme on toisen ihmisen varassa ja onko ollenkaan.
lotto-Maurille;
sinä niin kuin kaikki muutkin saatte elää kukin omalla tavallanne, enkä toki luokittele kenenkään muiden onnen tuntemuksia jostain toisesta syystä harhaksi. Olen kuitenkin sen verran kokenut ja nähnyt, että ihminen ei sittenkään yksinään ole koskaan lopultakaan täysin onnellinen vaikka hänellä olisi elämässään kaikki, jos häneltä puuttuu hyvä rakastava ihmisuhde läheltä. Ihmisen tärkein perustarve on tulla rakastetuksi ja jos tuo ei täyty ihmisen elämässä, niin sitä yritetään korvata kaikella muulla ja lopulta ihminen huomaa, että elämä on tyhjää ja merkityksetöntä ellei sitä voi jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa ja jolta saa vastarakkautta.
Vasta rakkauden kokemus antaa kaikelle muullekin meidän kokemuksillemme sen syvän tunnun onnellisuudesta, jota kaipaamme. Rakennapa talo ja mene siihen yksin asumaan, oletko onnellinen? Lähde matkalle ja nauti auringonlaskusta yksin, oletko onnellinen? Tule kotiin, istu kahvipöytään juomaan kahvi, kelaa päivän tapahtumia yksin, oletko onnellinen? Sytytä takkaan tuli, katsele sen valoa ja nauti sen lämmöstä yksin, oletko onnellinen?
Niin,..
Vaikka katselisimme vain telkkaria sohvan nurkassa, mutta teemme sen rakkaan kainalossa se nautinto mitä siitä katsomisesta tulee on täydellisempää yhdessä koettuna kuin yksinään.
Miksi ihminen haluaa olla onnellinen? Siksi, että onnellisuuden tunne tekee elämästä elämisen arvoista.
Millainen elämä on elämisen arvoista? Niin,..tuo on kysymys, jonka jätän auki, sillä siihen en pysty vastaamaan..
rakkautta sinulle ja kaikille muillekin- Onni on tässä nyt
Et taida olla sinut itsesi kanssa kun kuvittelet ettei yksin voisi olla onnellisempi kuin kaksin. Takanani on onnettomia ja onnellisia rakkaussuhteita ja nyt vietän ehkä elämäni onnellisinta aikaa ihan itsekseni. Olen vuorotteluvapaalla ja nautin täysillä omasta rauhasta ja ajasta jonka voin käyttää juuri niin kuin itse haluan, kerrankin saan olla itsekäs ja ajatella vain omaa parastani.
- nainen50++++
"Rakennapa talo ja mene siihen yksin asumaan, oletko onnellinen?" Olen.
"Lähde matkalle ja nauti auringonlaskusta yksin, oletko onnellinen?" Olen.
"Tule kotiin, istu kahvipöytään juomaan kahvi, kelaa päivän tapahtumia yksin, oletko onnellinen?" Olen.
"Sytytä takkaan tuli, katsele sen valoa ja nauti sen lämmöstä yksin, oletko onnellinen?" Olen.
Onnellinen voi olla myös yksin. Elän elämäni onnellisinta aikaa nyt - yksin. Olematta kuitenkaan yksinäinen. lottamari voit puhua vain omasta puolestasi. :))
- lottamari<3
Viihdyn tosi hyvin yksinäni, olen yksinänikin onnellinen, mutta jos ajattelen elämääni yksinäisenä pitkällä aikavälillä tekemässä asioita yksin ja miltä ne samat asiat tuntuvat parini kanssa tehtynä, niin en usko yksin olon pitkään jaksavan onnelliseksi tehdä. Kaikki lämpö ja läheisyys, joka puuttuu siitä yksinäisyydestä,... niin näitä onnellisuuden tunteita ei ehkä voi verratakaan toisiinsa.
Kun puhutte siitä mitä kaikkea kivaa voi tehdä vain itselleen välittämättä toisesta, niin minäkin teen kaikkea sitä ja olen onnellinen. Voin tehdä tietyn ajan kaikkea mukavaa itsekseni ja nauttia siitä, mutta täydellinen onnen tunne tulee sydämeeni vasta, kun tiedän, että minun ei lopun elämääni tarvitse takkatulta katsella yksinäni tai kietoutua sohvan nurkkaan yksinäni tölläämään telkkua tai grillata itselleni ja syödä terassilla yksin tai tehdä lumitöitä yksin, herätä aamulla yksin, mennä illalla yksin kylmään vuoteeseen...yksin..
Kyllä, olen sinut itseni kanssa, mutta se ei liity parisuhteen tuomaan onnellisuuden tunteeseen mitenkään tai yksinäisyydestä nauttimisen onnellisuuteen mitenkään. Onnellisimmillaan ihminen ei ole yksin, eikä huonossa suhteessa kaksin, vaan HYVÄSSÄ rakkausparisuhteessa, jossa toinen tulee yhdeksi kanssasi.
lottamari puhuukin vain omasta puolesta, en kenenkään muun puolesta pystykään :))...ja niin,,.nämäkin ovat vain minun ajatuksiani,.jotka voivat kymmenvuoden päästä olla jo jotain muuta..ihminen muuttuu, ajatukset muuttuvat, nyt olen tätä mieltä ja myönnettävä on, että onnellisuus ei tule koskaan yhdestä asiasta vaan kaikista elämän hyväksi tekevistä asioista :)- Onni on tässä nyt
Niin, avauksesi yleisti ettei ihminen voi olla yksin yhtä onnellinen kuin kaksin. Mitä jos sanon ettei kaksin voi olla yhtä onnellinen kuin kolmin, nelin tai viisin, jopa kuusin, sillä jotkut tarvitsevat myös lapsia ollakseen onnellisia. On hyvin yksilöllistä miten kukin kokee oman onnensa, onneen ei ole olemassa mitään yleiskaavaa.
Jotkut ovat aina onnettomia, ovat silti vaikka olisi kuinka paljon rakastavia ihmisiä ympärillä. - lottamari<3
Onni on tässä nyt kirjoitti:
Niin, avauksesi yleisti ettei ihminen voi olla yksin yhtä onnellinen kuin kaksin. Mitä jos sanon ettei kaksin voi olla yhtä onnellinen kuin kolmin, nelin tai viisin, jopa kuusin, sillä jotkut tarvitsevat myös lapsia ollakseen onnellisia. On hyvin yksilöllistä miten kukin kokee oman onnensa, onneen ei ole olemassa mitään yleiskaavaa.
Jotkut ovat aina onnettomia, ovat silti vaikka olisi kuinka paljon rakastavia ihmisiä ympärillä.Parisuhteen onni tuleekin jakamisesta, siitä että voidaan tehdä yhdessä asioita, ehkä lapsikin on joillekin se yhteinen juttu, joka antaa onnen tunteen, toisille ei. Yksin ei kuitenkaan se onni mielestäni voi tuntua samalta kuin jos sen saa jakaa toisen kanssa. Onnen tunteen voi saavuttaa yksinkin, mutta se konkretisoituu parhaiten vasta jaettuna jonkun kanssa.
Tuo onneton ihminen juttu perustuu siihen, että siltä ihmiseltä puuttuu elämästä jotain tärkeää, jota tarvittaisiin hänen onnellisuutensa heräämiseksi.
Onnen kokeminen ihmisillä on aina samanlaista, se on mielihyvää, iloa ja onnea, mutta se miten korkeita meidän kunkin vaatimukset tuon onnen saavuttamiseksi ovat ne meillä on erilaiset. Mitä rankemman henkilökohtaisen "konkurssin" elämässään on läpi käynyt sen enemmän antaa pienille asioille elämässään arvon ja oppii nauttimaan ja olemaan onnellinen jo pienistäkin asioista elämässään. Mitä vähemmän on joutunut pohjalle saakka menemään ja elämä on aina ollut helppoa ja mutkatonta sitä suurempia elämyksiä onnen tunteen herättämiseksi kaivataan.
Lopultakin vain hyvä parisuhde on se avain onnellisuuteen ja on tieteellisesti todistettukin, että hyvässä parisuhteessa elävät ihmiset ovat kaikkein tyytyväisempiä elämäänsä, kun taas yksinäiset ovat tyytymättömämpiä. - toisilla juu
lottamari<3 kirjoitti:
Parisuhteen onni tuleekin jakamisesta, siitä että voidaan tehdä yhdessä asioita, ehkä lapsikin on joillekin se yhteinen juttu, joka antaa onnen tunteen, toisille ei. Yksin ei kuitenkaan se onni mielestäni voi tuntua samalta kuin jos sen saa jakaa toisen kanssa. Onnen tunteen voi saavuttaa yksinkin, mutta se konkretisoituu parhaiten vasta jaettuna jonkun kanssa.
Tuo onneton ihminen juttu perustuu siihen, että siltä ihmiseltä puuttuu elämästä jotain tärkeää, jota tarvittaisiin hänen onnellisuutensa heräämiseksi.
Onnen kokeminen ihmisillä on aina samanlaista, se on mielihyvää, iloa ja onnea, mutta se miten korkeita meidän kunkin vaatimukset tuon onnen saavuttamiseksi ovat ne meillä on erilaiset. Mitä rankemman henkilökohtaisen "konkurssin" elämässään on läpi käynyt sen enemmän antaa pienille asioille elämässään arvon ja oppii nauttimaan ja olemaan onnellinen jo pienistäkin asioista elämässään. Mitä vähemmän on joutunut pohjalle saakka menemään ja elämä on aina ollut helppoa ja mutkatonta sitä suurempia elämyksiä onnen tunteen herättämiseksi kaivataan.
Lopultakin vain hyvä parisuhde on se avain onnellisuuteen ja on tieteellisesti todistettukin, että hyvässä parisuhteessa elävät ihmiset ovat kaikkein tyytyväisempiä elämäänsä, kun taas yksinäiset ovat tyytymättömämpiä.ehkä se onkin noin ihmisillä jotka elävät toisen kautta
- ffffffffffffkkkkkkkk
Rakkauden vastaanottaminen on niin ihanaa ja helppoa. Suurin osa haaveilee rakastetuksi tulemisesta. Mutta se toinen puoli, toisen rakastaminen, ei menekään putkeen. Itse hyväksikäyttösuhteessa eläneenä, myös väkivaltaa kokeneena, tunnen rauhaa ja helpotusta kun hallitsen yksin elämääni. minulta odotettiin pitkämielistä rakkautta mutta vastavuoroisesti sain jatkuvaa kritiikkiä, aiivan henkilökohtaisuuksistakin.
tapaan mukavia ihmisiä töissä, minulla on ystäviäkin mutta onnellisimmillani olen yksin kotona. - O.Onnellinen.
Lottamari näyttää päättäneen ainoan oikean onnen löytyvän parisuhteesta.
Bullshittiä sanon minä!
Palavan rakkaussuhteen onni on voimia vievä tila. Onnellisuuden tunteen eteen tarvitaan jatkuvaa tunnepaljoutta. Onnellinen ja onneton ovat kuin kaksoset jotka ovat hyvin lähellä toisiaan jos oma onnellisuus riippuu toisesta ihmisestä.
Yksikseen elelevän onni koostuu arjen tavallisista asioista, se on olemassa ilman sen tunteen erikseen hakemista.
Kaikki eivät tunne onnellisuutta yhdessä eikä erikseen, vaan ovat perusolemukseltaan onnettomia.
Jotkut ovat onnellisia vain rakkauden tunteen huipulla ja arjen astuttua kuvaan tuntevat onnellisuuden kadonneen ja näin tekevät myös toisenkin onnettomaksi.
Pitkän liiton ja järjettömän rakkauden kokeneena uskon onnellisuuteni olevan itsessäni, se on mukana elämässäni riippumatta toisesta ihmisestä ja hänen aiheuttamistaan tunteista. Onneni ei horju vaan on vakaampi kun vain itse omilla toimillani vaikutan siihen.
Onnellisuus ja rakkaus on kaksi eri asiaa, parisuhteen onni on rakkautta, yksin elävän itsensä rakastaminen on onnea.- lottamari<3
"Onnellisuus ja rakkaus on kaksi eri asiaa"
Jaa? Bullshittiä sanon minä. Onnellisuus on onnellisuutta ja koetaan aina samalla tavalla asioista tai tekijöistä riippumatta. Kuten sanoin, onni on tyytyväisyyttä, iloa, rauhaa, mielihyvää ja onnea.
Minullakin on ollut pitkä huono liitto itselläni mistä puuttui kaikki onnellisuus tekijät vaikka materialistista puutetta ja kurjuutta ei ollutkaan. Nyt minulla on normaali, tavallinen suhde, jossa me olemme toinen toisillemme se tärkein asian eikä työ, talo, autot, materia. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa molemmat kokevat olevansa tärkeitä toisilleen. Jos toinen joutuu luopumaan itsestään ja olemaan vain toista varten ei sellainen parisuhde voi tehdä ketään onnelliseksi. Ihmsen on opittava elämään oikein, itseään ja toista rakastaen, niin se homma toimii, ei kenenkään esineenä tai pelkkänä objektina.
Voisin elää yksinkin, mutta huomaan arjessani kuinka ihanaa on, että se toinen on olemassa ja voin hänen puoleensakin kääntyä, kun haluan purkaa sydäntäni tai kun kuvioon astuu pulma, johon haluaisi toisenkin mielipiteen. On ihana, kun tietää että voi joskus olla heikko, eikä aina tarvitse ottaa kaikkia murheita yksin kantaakseen. On ihana tuntea kaksi vahvaa käsivartta ympärillään ja olla hellässä sylissä, jossa tuntee oikeasti, että se toinen ihan oikeasti välittää.
Minulla on sikäli hyvä tilanne, että exän kanssa olemme hyviä ystäviä, hän auttaa minua, jos tarvitsen apua, tulee paikalle ja hoitaa asioita jos on tarpeen, eikä nyxä ole ollenkaan siitä pahoillaan. Olen onnellinen exäni puolesta, että hän ei kanna kaunaa minulle vaikka otinkin eron ja tietää sen, että emme olleet toisillemme se oikea. Tiedän, että hän arvostaa minua ja minäkin olen oppinut ymmärtämään häntä tietyllä tapaa, mutta en haluaisi elää hänen kanssaan enää päivääkään sillä pelkkä tekninen huolenpito ei minulle riitä vaan pitää olla rakkautta ja tunnetta, aitoa tunnetason välittämistä.
Minä en tarvitse mitään rakkauden huippu tunnetta vaan aidon lämpimän ihanan tunnelälyltään normaalin ihmisen jakamaan elämä minun kanssani. Arvostan yhdessä olemista ja toisen läheisyyttä, minulle onni tulee niinkin vähäisestä asiasta kuin saada katsoa toista silmiin ja nähdä niissä pohjatonta hellyyttä ja rakkautta, se riittää antamaan onnellisen tunteen... lottamari<3 kirjoitti:
"Onnellisuus ja rakkaus on kaksi eri asiaa"
Jaa? Bullshittiä sanon minä. Onnellisuus on onnellisuutta ja koetaan aina samalla tavalla asioista tai tekijöistä riippumatta. Kuten sanoin, onni on tyytyväisyyttä, iloa, rauhaa, mielihyvää ja onnea.
Minullakin on ollut pitkä huono liitto itselläni mistä puuttui kaikki onnellisuus tekijät vaikka materialistista puutetta ja kurjuutta ei ollutkaan. Nyt minulla on normaali, tavallinen suhde, jossa me olemme toinen toisillemme se tärkein asian eikä työ, talo, autot, materia. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa molemmat kokevat olevansa tärkeitä toisilleen. Jos toinen joutuu luopumaan itsestään ja olemaan vain toista varten ei sellainen parisuhde voi tehdä ketään onnelliseksi. Ihmsen on opittava elämään oikein, itseään ja toista rakastaen, niin se homma toimii, ei kenenkään esineenä tai pelkkänä objektina.
Voisin elää yksinkin, mutta huomaan arjessani kuinka ihanaa on, että se toinen on olemassa ja voin hänen puoleensakin kääntyä, kun haluan purkaa sydäntäni tai kun kuvioon astuu pulma, johon haluaisi toisenkin mielipiteen. On ihana, kun tietää että voi joskus olla heikko, eikä aina tarvitse ottaa kaikkia murheita yksin kantaakseen. On ihana tuntea kaksi vahvaa käsivartta ympärillään ja olla hellässä sylissä, jossa tuntee oikeasti, että se toinen ihan oikeasti välittää.
Minulla on sikäli hyvä tilanne, että exän kanssa olemme hyviä ystäviä, hän auttaa minua, jos tarvitsen apua, tulee paikalle ja hoitaa asioita jos on tarpeen, eikä nyxä ole ollenkaan siitä pahoillaan. Olen onnellinen exäni puolesta, että hän ei kanna kaunaa minulle vaikka otinkin eron ja tietää sen, että emme olleet toisillemme se oikea. Tiedän, että hän arvostaa minua ja minäkin olen oppinut ymmärtämään häntä tietyllä tapaa, mutta en haluaisi elää hänen kanssaan enää päivääkään sillä pelkkä tekninen huolenpito ei minulle riitä vaan pitää olla rakkautta ja tunnetta, aitoa tunnetason välittämistä.
Minä en tarvitse mitään rakkauden huippu tunnetta vaan aidon lämpimän ihanan tunnelälyltään normaalin ihmisen jakamaan elämä minun kanssani. Arvostan yhdessä olemista ja toisen läheisyyttä, minulle onni tulee niinkin vähäisestä asiasta kuin saada katsoa toista silmiin ja nähdä niissä pohjatonta hellyyttä ja rakkautta, se riittää antamaan onnellisen tunteen...Komppaan pitkälti ajatuksiasi, mutta "sallin" silti ihmisen voivan olla onnellinen ilman parisuhdettakin. Tosin samalla olen sitä mieltä, että moni kumoaa ajatuksesi vain, koska on omannut huonon parisuhteen ja on nyt onnellisempi yksin, ei ehkä osaa haaveillakkaan hyvästä parisuhteesta, sen tuomasta onnellisuuden tunteesta.
- Loota uunissa
Kovin erilaisia on onnen tunteet. Eilen vanhoja papereita selaillessani löysin äidin kirjoittaman kaalilaatikon ohjeen, voi onnea, en ole saanut kunnon kaalilaatikkoa sitten lapsuuteni. Nyt on lapsuuden kaalilaatikko uunissa muhimassa ja kun sade hellittää niin pyöräilen muutaman kilomerin päähän puolukkarinteelle ja poimii marjat kaalilootalle kaveriksi. Iltapäivällä lämmitän saunan ja nautin pitkistä löylyistä ja kunnon jalkakylvystä. Saunan jälkeen kaalilootaa ja peräruokana omista ompoista tehtyä piirakkaa. Mitään eikä ketään tarvitse pelätä, oma palkka riittää kaikkeen tarpeelliseen, on lämmin koti, on ihanat lapset ja lastenlapset ja hyvät naapurit.
Minulle onnellisuus on tunne jonka koen kun en halua muuttaa mitään, haluan elää juuri näin, tässä ja nyt. Suuri rakkaus ja yhteinen onnikin on tullut koettua, nyt onneni ja onnellisuuteni löytyy omasta rauhastani.- Hei kun keikuskelen
Voi miten ihastuttavan Suloinen kommentti. Suloinen kommentti.
Mukava lukea tuollaista.
Kaaliloota on eetvarttia. Ja puolukat sopivat siihen, kuin nenä silmään.
Kaalikeitto on kans semmosta litkua, että sitä mielellään suuhun lusikoi.
Luulen, peräti olen varma, että meikäläinen tekee maaaaailman parasta kaalikeittoa. Se sopiva makeus tekee siitä kerrassaan vastustamattoman maukasta.
Oma rauha sisuksissa tekee olon rauhaisaksi.
- lottamari<3
On se ihanaa ja hyvää kaikki yksinkin :)
mutta puolukkametsässä puolukoiden poiminen yhdessä toisen kanssa on minusta turvallisempaa ja mukavampaa. Kaali ei monen vatsalle sovi, mutta on todella hyvää ja uudesta kaalista tehtyä kaalipataa on tullut tehtyä useammankin kerran. Kaali on hieno elintarvike, mutta melko raju pakkaus vatsalle. Silti silläkin on monet kannattajansa ja inhoajansa.
Kaikenlainen itselle mielenkiintoinen touhuaminen antaa aina virtaa ja onnentunteen, joku haluaa ne jutut tehdä yksin joku kaksin. Saunominen toisen kanssa on sekin mukavaa, varsinkin kun sen saunomisen jälkeen on joku levittämässä rasvaa selkään, kun sitä itse ei sinne saa. Jalkojen ja selän hierominen sängyssäkin tekee eetvarttia väsyneille paikoille, yksin sitä toivoo että olisipa joku, joka hieroisi kipeää niskaa, selkää ja jalkoja rankan päivän päälle.
Ihme miten paljon sitä silti toista ihmistä tarvitsee, kaipaa ja haluaa jakamaan ja tekemään juttuja kanssaan. Mitä vanhemmaksi tulee sitä suuremmaksi tuon toisen ihmisen antama apu, läheisyys, turvallisuus ja seuran arvo kasvaa.
Oma rauha on tärkeä juttu, mutta siitä helposti tulee ajan mittaan ihmiselle se suurin ja pelottavin ongelma mitä enemmän on yksin ja mitä enemmän ikää tulee.
Parisuhteen tarkoitus ihmiselle on luoda fyysistä, psyykkistä ja henkistä turvallisuutta. Yksin me emme pysty noita kaikkia pitkässä juoksussa itsellemme antamaan. Ihminen ei itse itselleen voi olla hellä syli, eikä ravita niitä tarpeita, joita vain toisen ihmisen kautta voidaan kokea.
Ero on hyvä välietappi miettiä rauhassa mitä itse elämältään vielä haluaa. Eron jälkeen onkin hyvä olla yksinään ja miettiä. Yksinäisyys tuntuukin ihmeen hyvältä ja rauhaisalta silloin, saa toteuttaa omia toiveitaan ja tehdä mitä haluaa ilman, että kukaan on arvostelemassa tai odottamassa sinulta mitään. Ihmisellä on kuitenkin perustarve toisen ihmisen läheisyyteen ja pian sitä huomaakin kaipaavansa toisen sukupuolen antamaa seuraa. Nainen ei voi naiselle antaa sitä mitä mies on tarkoitettu antamaan ja toisinpäin.
Parisuhteessa tärkeää onkin muistaa antaa toiselle omaa tilaa, antaa hänen mennä ja tehdä omia juttujaan, harrastaa ja olla välillä erossa, jotta yhdessä olo taas maistuisi. Kukaan ei jaksa kovin kauaa toisia ihmisiä jatkuvasti ympärillään tai on niitäkin, jotka eivät hetkeäkään tule yksinänsä toimeen. Jokainen tarvitsee oman retriittinsä ja jokaisen on hyvä löytää se oma juttunsa, jossa saa olla itsensä kanssa rauhassa, kelata omia ajatuksiaan ilman toisen häirintää. Joillekin se paikka on metsä, toisille sauna toisille keittiö.
Hetkellisesti koetut onnen tunteet voivatkin hetken saada meidät piristymään ja tuntemaan itsemme onnellisiksi kuin tehty työ, joka valmistuu. En nyt kuitenkaan puhuisi ihan samanlaisesta "onnellisuuden kokemuksista" joita jokainen voi kokea yksinään omista mieliharrastuksistaan tai muusta. Oikeastaan tarkoitan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuuden tunnetta, jota eivät omat tekemiset, eikä yksin olo voi korvata.- se meille suotakoon
Suon sinulle mielelläni onnesi joka on riippuvainen toisesta osapuolesta, suo sinäkin minulle oma onneni joka ei tarvitse toista osapuolta. Meillä jokaisella on oma ja omanlaisemme käsitys onnesta ja onnellisuudesta.
- lottamari<3
se meille suotakoon kirjoitti:
Suon sinulle mielelläni onnesi joka on riippuvainen toisesta osapuolesta, suo sinäkin minulle oma onneni joka ei tarvitse toista osapuolta. Meillä jokaisella on oma ja omanlaisemme käsitys onnesta ja onnellisuudesta.
Suon sinulle mielihyvin oman onnesi, jos se sinulle tuo onnen tunteen ja et tarvitse oman onnesi kokemiseen muita ihmisiä, et välittömästi, etkä välillisesti mitä todellisuudessa epäilen kovasti.
Olen siltikin sitä mieltä, että jokainen haluaa tulla rakastetuksi ja parisuhde on se kaikkein halutuin "työpaikka"/ "virka", jota lähes jokainen tavoittelee :)
Ehkä sinulla on harha käsitys, että jokaisella on oma ja omanlainen käsitys onnesta ja onnellisuudesta, minä en niinkään ole samaa mieltä, sillä lopulta kun ihmisiä kuuntelee, niin aivan samoja haaveita ja samanlaisia toiveita ja samalla tavalla onni koetaan kaikkialla. - oman onneni seppä
lottamari<3 kirjoitti:
Suon sinulle mielihyvin oman onnesi, jos se sinulle tuo onnen tunteen ja et tarvitse oman onnesi kokemiseen muita ihmisiä, et välittömästi, etkä välillisesti mitä todellisuudessa epäilen kovasti.
Olen siltikin sitä mieltä, että jokainen haluaa tulla rakastetuksi ja parisuhde on se kaikkein halutuin "työpaikka"/ "virka", jota lähes jokainen tavoittelee :)
Ehkä sinulla on harha käsitys, että jokaisella on oma ja omanlainen käsitys onnesta ja onnellisuudesta, minä en niinkään ole samaa mieltä, sillä lopulta kun ihmisiä kuuntelee, niin aivan samoja haaveita ja samanlaisia toiveita ja samalla tavalla onni koetaan kaikkialla.Piirisi taitavat olla suppeat.
Työni kautta olen paljonkin tekemisissä eri ihmisten kanssa,
juuri meidän ikäryhmämme ja meistä vanhempien.
Todella moni eronnut tai leskeksi jäänyt ei halua enää uutta suhdetta,
vaan kokee onnensa olevansa onnellinen juuri nyt.
Onko missään vaiheessa tullut mieleesi että oma käsityksesi onnesta
ja siitä miten se eri ihmiset kokevat on osaksi harhakäsitys? - lottamari<3
oman onneni seppä kirjoitti:
Piirisi taitavat olla suppeat.
Työni kautta olen paljonkin tekemisissä eri ihmisten kanssa,
juuri meidän ikäryhmämme ja meistä vanhempien.
Todella moni eronnut tai leskeksi jäänyt ei halua enää uutta suhdetta,
vaan kokee onnensa olevansa onnellinen juuri nyt.
Onko missään vaiheessa tullut mieleesi että oma käsityksesi onnesta
ja siitä miten se eri ihmiset kokevat on osaksi harhakäsitys?Yksin jäämiseen on monia syitä eronneilla ja leskeksi jääneillä. Moni ei kykene enää suhteeseen, kun terveys reistailee tai on mennyt ja kokee lähinnä olevansa vain taakaksi toiselle, eikä jaksaisi siinä tilanteessa edes miettiä mitään uutta suhdetta, kun omassa itsessäänkin ja jaksamisessa on tarpeeksi miettimistä.
Piirini suppeudesta en osaa sanoa miten se vaikuttaa onnellisuuden arviointiini tai käsityksiini siitä miten onni ihmisten keskuudessa koetaan. Ajattelen niin, että ihminen on ihminen oli hänen piirinsä suppeat tai laajat, niin sisäinen kokemus on kuitenkin se sama kaikilla, joka jokaisella ihmisellä koetaan yksinäisyydessä ollessa ei kenenkään muun kautta.
Olen miettinyt, että tyytyväisyys pelkästään ei vielä ole onnellisuutta tai tietyllä tapaa se onkin, mutta tyytyväinen ihminen voi olla vain tyytyväinen tilanteeseensa haluamatta kokeakaan mitään sen suurempaa tunnetta. Elämänsä voi järjestää sillä tavalla, että se tyydyttää ja siihen voi olla tyytyväinen, mutta onko se vielä onnellisuutta sitä en tiedä?
Olen nähnyt onnettomia ihmisiä joilla näyttäisi ulkoapäin kaikki olevan kunnossa, on työ, kesämökki, autot, omakotitalot ja he haalivat kaikenlaista kaunista tavaraa ympärilleen ja laittavat kotiaan jatkuvasti. Olen nähnyt miten he hetken aikaa jaksavat olla tyytyväisen näköisiä, kun ovat saaneet jotain uutta kotiinsa tai heillä menee taloudellisesti hyvin, mutta ovat hyvin onnettomia muuten ja jatkuvasti tyytymättömän oloisia. Heidän onnellisuutensa on tavarassa ja materiassa, mutta heidän parisuhteensa on aivan onneton ja vain kulissia.
Kun ihminen päättää luopua huonosta ihmisuhteesta hän huomaa samalla kykenevänsä luopumaan myöskin kaikesta materiasta, josta on hänelle tullut pakkomielle ja riippuvuus.
Olen edelleen sitä mieltä, että vain hyvä ihmissuhde tai parisuhde, läheinen luotettava ihminen, jonka kanssa ihmisyyttä voidaan yhdessä kokea ja toteuttaa on sittenkin se kaiken onnellisuuden perusta. Mikään materia, mikään oma "juttu" ei tee meitä lopultakaan niin onnelliseksi, että voisimme aidosti sanoa olevamme onnellisia. Sen tekee vain hyvä suhde, joka perustuu vahvaan välittämiseen - rakkauteen.
Olen miettinyt sitäkin, että voinko olla väärässä, mutta päätynyt siihen, että en ole :)
En ole lukenut koko ketjua ja hyvä niin, mutta olen harvinaisen yksimielinen kanssasi koko aloituksestasi. Tasan samis! :-)
- onni yksillä
kesä kaikilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
JOKO OLETTE KUULLET, MITÄ KIURUVEDELLÄ ON SATTUNUT!
Oletteko jo kuulleet, mitä Kiuruvedellä on sattunut, voi hyvänen aika? Aivan viime tuntien aikana olisi sattunut, jos t4013013V*ttuu että mä haluan sua
Jos jotain ihmistä voi kunnolla haluta, niin hän on se. Voi Luoja auta jo! Joku jeesus hjelppa mej!944556Nolointa ikinä miehelle
On ghostata nainen jonka kanssa on ollut ystävä tai ollu orastavaa tapailua pidemmän aikaa. Osoittaa sellaista moukkamai1154163- 513698
Eli jos toisen hiki haisee ns. omaan nenään siedettävältä
Se kertoo hyvästä yhteensopivuudesta. Selvä! Olet mies minun. 🫵🥳553410- 1203377
Sattuma ja muutama väärinkäsitys
vaikuttivat siihen millaiseksi tämä kaikki muodostui. Pienet aikanaan huomaamattomat käänteet. Seuraava näytös on jo tul502301- 432261
Keskusta hajoaa Palojärvi lähtee
Suomen Keskustan ryhmä hajoaa Kemijärvellä. Kalastaja Palojärvi sai tarpeekseen ja loikkasi Sitoutumattomat Aati Virkkul312074On sillä rääpyä
Tuo ex kuntajohtaja Lea Tolonen kehtaakin tulla Ähtäriin. Ajoi laivan Karille. Kari Heikkilä oikaisi taloutta, sai laiva151733