En nyt ole ihan varma, että onko tämä tälle palstalle kuuluvaa asiaa, mutta jonnekkin minun on tämä kirjoitettava. En ole myöskään varma onko kirjottamisesta mitään hyötyä, sillä pöhlöksi tuomituksi tuleminen on lähes varmaa. Pyydän kuitenkin suhtautumaan asiaan positiivisesti, sillä jokaisella on oikeus omiin mietteisiinsä. Toisaalta sananvapaushan antaa mahdollisuuden kaikkeen, myös negatiiviseen palautteeseen.
No, itse asiaan ...
Ensin hieman taustatietoa itsestäni. Olen reilusti yli kolmekymppinen suomalainen mies. Olen työelämässä ja kaikki elämässäni on muutenkin ihan mallillaan. Oikeastaan voisi sanoa, että minulla on kaikki mitä voin elämääni toivoa ja olen siihen aivan tyytyväinen.
En kärsi mistään mielenterveydellisistä ongelmista enkä syö edes särkylääkkeitä. Kesän loppuminen on ärsyttävää, mutten koe koskaan olleeni edes masentunut. Eli pidän itseäni hyvinkin tavallisena ihmisenä ja ns. "normaalina" mitä se nyt sitten ikinä onkaan.
Ihmettelen itseäni siis liittyen kaikkiin "sisäisiin tuntemuksiin" liittyen, joiden olemassaoloa en koskaan kenellekkään edes kertoisi. Seuraavana joitain asioita, jotka ovat vaivanneet minua pikku pojasta asti ...
- Aistin ihmisistä paljon asioita pelkän olemuksen ja tunteen perusteella. Osaan myös jotenkin ihmeen hyvin lukea tunnetiloja ja silmät kertovat minulle ihmisestä todella paljon.
- Ihmiset jollain kummalla tavalla luottavat minuun ja monesti "uskoutuvat" yllättävänkin nopeasti tutustumisen jälkeen. Yllättävänkin henkilökohtaisissa asioissa. Olen kuitenkin ymmärtänyt jo kauan sitten, etten toisten asioita kerro eteenpäin, joten jokainen salaisuus on mukanani hautaan saakka, mutta häiritsevää on se, etten ole juurikaan kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän asioistaan. Tämä on usein hyvinkin turhauttavaa silloin kun toinen luulee minun olevan aidosti välittävä henkilö.
- Pienestä pojasta asti olen myös tuntenut olevani aina väärässä paikassa. Liittyen siis ihan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Ehkä hieman vaikeasti selitetty, mutta tunnen aina olevani "tarvittu" jossain muualla. Liikun paljon ja olen hyvin monessa mukana, en sen takia että haluaisin olla "jokapaikan höylä", vaan ajaudun tilanteisiin jossa olen jälkeenpäin ajateltuna ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
- Ehkä pöhlöin asia jonka nyt uskallan täällä kirjoittamalla tunnustaa on, etten tunne edes kuuluvani tähän maailmaan. Nyt varmasti saan paljon tuomitsemista, mutta minusta on aina niin kauan kun muistan tuntunut, että kotini on muualla. Katson illalla tähtiin ja minulle tulee uskomattoman kova kaipuu. En ihastele tähtitaivasta tai ole siitä mitenkään edes kiinnostunut, mutta niin kauan kun voin muistaa olen tuntenut sinne kaipuuta.
Tässä muutamia mieltäni vaivaavia asioita. Toivottavasti joku saa tästä edes vertaistuen hyödyn, mutta asiallisista kommenteista olisin erittäin kiitollinen. Kiitos jo etukäteen.
Ihmettelen itseäni
19
628
Vastaukset
- yli 50 vuotta samaa
Meitä on muitakin samanlaisia, voi kertoa että elämä opettaa luonnollisen kehityksen kautta ja karsii myös luulot omasta erkoisuudesta ja erinomaisuudestamme,,usko pois.
- MiesYmmällään
Kiitos vastauksesta.
Olen miettinyt, että varmasti monella muullakin saattaa olla samanlaisia tuntemuksia. En pidä itseäni mitenkään erityisen erikoisena tai millään tavalla korosta omia omituisiksi kokemiani ominaisuuksiani. En erotu ns. valtavirrasta silmiinpistävästi tai halua olla korostetun erikoinen.
Ehkä en tänne viitsi edes kaikkea asioita kirjoittaa mitä olen omassa elämässäni ihmetellyt, mutta nuo alkuperäisen kirjoituksen esimerkit ovat tuollaisia perus ihmetyksen aiheita. Mutta olen kyllä tavallaan ihan sinut itseni kanssa, enkä kärsi millään tavalla näistä asioista. En vaan halua niitä kenellekkään kertoa, sillä vaikka noitavainot ovatkin keskiaikaista historiaa, ei ihminen yleisesti vielä 2012 osaa ajatella mitään yleisestä poikkeavaa muuten kuin uhkaavana ja pelottavana.
Tulen varmasti oppimaan paljon asioita tällä lyhyellä matkallani ja varmasti huomaan, etten ymmärrä maailmasta sitäkään vähää mitä luulen. Mielenkiintoistahan tämä on, jos ei liian vakavasti analysoi jokaista ihmettelyn aihetta itsessä tai ympäröivässä maailmassa.
Kiitos vielä asiallisesta kommentista ... :) - kyllä pärjäillään
MiesYmmällään kirjoitti:
Kiitos vastauksesta.
Olen miettinyt, että varmasti monella muullakin saattaa olla samanlaisia tuntemuksia. En pidä itseäni mitenkään erityisen erikoisena tai millään tavalla korosta omia omituisiksi kokemiani ominaisuuksiani. En erotu ns. valtavirrasta silmiinpistävästi tai halua olla korostetun erikoinen.
Ehkä en tänne viitsi edes kaikkea asioita kirjoittaa mitä olen omassa elämässäni ihmetellyt, mutta nuo alkuperäisen kirjoituksen esimerkit ovat tuollaisia perus ihmetyksen aiheita. Mutta olen kyllä tavallaan ihan sinut itseni kanssa, enkä kärsi millään tavalla näistä asioista. En vaan halua niitä kenellekkään kertoa, sillä vaikka noitavainot ovatkin keskiaikaista historiaa, ei ihminen yleisesti vielä 2012 osaa ajatella mitään yleisestä poikkeavaa muuten kuin uhkaavana ja pelottavana.
Tulen varmasti oppimaan paljon asioita tällä lyhyellä matkallani ja varmasti huomaan, etten ymmärrä maailmasta sitäkään vähää mitä luulen. Mielenkiintoistahan tämä on, jos ei liian vakavasti analysoi jokaista ihmettelyn aihetta itsessä tai ympäröivässä maailmassa.
Kiitos vielä asiallisesta kommentista ... :)Juu, oikeasti tuokin on yksi asia joka tekee elämästä hieman mielenkiintoisemman, sillä jotkut meistä eivät innostu loputtomiin arkielämästä.
- enkuuluutänne
Heippa!
Et todellakaan ole yksin noiden tunteiden ja asioiden kanssa. Suosittelen sinua tutustumaan ja lukemaan Niina-Matilda Juholan kirjat Näkijä 1 ja Näkijä 2.
Kun itse luin nuo kyseiset kirjat tajusin itsestäni hurjasti asioita.
Tuolle erilaisuuden tunteelle ja mahdolliselle kaipuun tunteelle ei mahda mitään, sen kanssa pitää oppia elämään.
Rakkautta ja valoa elämääsi - elämäonihmeellistäx
Sinulla lienee muutoinkin herkkä intuitio? Aistit "vaistomaisesti" ympäristösi (muut ihmiset) energiavärähtelyjä. Ja lisäksi tulkitset alitajuisesti kehon kieltä.... Uskon, että kaikilla ihmisillä on sama kyky, mutta toisilla se on tukahdutettuna ja toisilla se on enemmän pinnassa.
Kun nyt kuitenkin olet täällä maanpäällä, niin yritä elää tämä elämä tässä ja nyt, sen toisen (?) vuoro tulee sitten myöhemmin - ehkä olet täällä oppimassa jonkun uuden elämäntehtävän/taidon, älä hukkaa tilaisuuttasi vaan kuuntele sydämesi ääntä.... - MiesYmmällään
Kiitos positiivisista ja auttavista kommenteistanne.
Täytyy ehdottomasti tutustua noihin N-M Juholan kirjoihin, kiitos vinkistä. Haluaisin kovasti ymmärtää itseäni yksilönä ja myös osana tätä ympäröivää maailmaa, mutta "perinteiset" näkökulmat eivät vastaa kysymyksiini juuri millään tasolla. Lisäksi olisi hienoa oppia tunnistamaan paremmin omat heikkoudet ja vahvuudet sekä mahdollisesti pystyä myös kehittämään näitä ominaisuuksia.
Erilaisuuden tunteen kanssa on ehkä helpompi elää kuin sen kanssa ettei tunne kuuluvansa tänne. Ihmisten kanssa minun on hyvin helppoa toimia ja olen aika hyvä muotoutumaan tilanteen vaatimalla tavalla. Hankalampaa mielestäni on suhtautua juuri tuohon kaipuuseen. Se varmasti seuraa yhtä vahvana koko elämän, mutta siihen suhtautuminen on minulle aina ollut hieman vaikeaa. Varsinkin ristiriita olemassa olevan nykyhetken kanssa suhteessa johonkin mitä en edes käsitä ... miten ymmärtää omat tunteensa ja kaipuunsa silloin kun nykyhetkessä ja reaalimaailmassa kuitenkin kaikki on hyvin? Ehkä nyt olen elämäntilanteessa, jossa todellakin tarvitsen lisää tietoa ja opastusta, pelkkä itsetutkiskelu ei varmaan anna kaikkia vastauksia ... jos niitä mistään voi saadakaan. Ehkä sydämen mukainen toiminta vie parhaiten asioita eteenpäin sekä on ainakin aito, puhdas ja rehellinen voimavara.
Kiitos vielä kommenteistanne ja hyvää syksyä teille. :) - EL
Olet indigo tai sitten starseed. Googlaa tai etsi youtubesta, jos kiinnostaa!
- MiesYmmällään
Kiitos vinkistä sekä kommentista EL ... :)
Kävin surffailemassa noilla antamillasi hakusanoilla ja kyllähän se paljon selventäisi asioita ja voisin jopa helpostikin tunnistaa itseni noista kuvauksista.
Voisin jopa ajatella, että olisin onnekas jos nämä kaikki elämän "kummallisuudet" selittyisivät sillä, että olisin indigo tai starseed. Mutta voisiko todella olla niin ... ?
Olen tällä elämän matkalla jo monenlaista nähnyt ja tiedän, että ihmisen ymmärrys on rajallinen ja tietynlainen asioiden kieltäminenkin on eräänlainen suojamekanismi. Paljon on asioita jotka voi järjellä ymmärtää ja tieteen keinoin selittää, mutta on myös vähintään saman verran asioita joihin ihmisen rajallinen käsityskyky ei keksi ratkaisua, eikä ihminen välttämättä olisi valmis siihen todellisuuteen mitä järki ei ymmärrä.
Ainut kysymys sitten onkin, että olenko oikeasti indigo/starseed vai tunnenko vahvan yhtäläisyyden vain saadakseni selityksen "oudoille" tuntemuksille ja tapahtumille? Sen asian todellisuuden selvittämiseksi ei ehkä sitten kuitenkaan riitä "musta tuntuu" meininki ...
Kiitos vielä vinkistä ja asiallisesta kommentista. :)
- MiesYmmällään
Ajattelin nyt vielä pienen kirjoituksen ajatuksistani lisätä. Olen aika paljon etsinyt tietoa ja pohtinut asioita sekä yleisesti, että myös liittyen omiin tuntemuksiin ja kokemuksiin.
Vaikka olisikin kovin hienoa ja varsin yksilöllistä ajatella olevansa ns. indigo/starseed, niin ainakaan en sitä itse koe olevani. Tavallaan se selittäisi paljon asioita, mutta toisaalta en mitenkään voisi kuvitella olevani jotain niin erityistä, varsinkaan jos itselläni ei ole mitään käsitystä ns. maanpäällisestä tehtävästäni. Selityksiä siihenkin löytyy, mutta en usko löytäväni siihen itseäni tyydyttävää vastausta.
Ehkä suurinpana esteenä kuitenkin pidän juuri tuota ominaisuuttani, josta jo ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsin, en nimittäin ole millään tavalla kiinnostunut muiden ihmisten ongelmista enkä osaa olla myötätuntoinen. Tiedän oikean ja väärän erot sekä osaan toimia ns. yleisten hyvien moraalisten ja eettisten toimintamallien mukaan, mutta varsinaista huonoa omaatuntoa minulla ei ole enkä osaa tuntea myötätuntoa tai sääliä. Kuulosti aika karkealta, mutta ehkä kärjistettynä se ei muultakaan voi kuulostaa.
Eli jos olisin jotain niinkin aitoa ymmärrystä ja rakkautta kun indigo/starseed "ihmisiltä" voisi kuvitella edellytettävän, olisin aika epäonnistunut tehtävässäni.
Ehkä osaan vaan tulkita hyvin ihmisten nonverbaalisia viestejä ja aistin ihmisten "aitoja" ajatuksia rivien välistä. Ehkä vaan ihset taas eivät osaa tulkita minua vaan purkavat tuntojaan minulle väärin tehdyn olettamuksen perusteella, tai juuri sen takia kun aistivat etten jää heidän murheitaan murehtimaan. Tiedä nyt näistä, ehkä yleensäkin ajattelen liikaa ... ;)- että silleensä...
Mulla oli nuorempana aika lailla samanlaisia tuntemuksia. Tuijottelin kans tähtiin ja mietin kuka oikeastaan olen. Mikään kirja ei koskaan vastannu siihen kysymykseen, jota en ees itse osannu selkeästi esittää. Etsin ja etsin, mutta mikään tieto ei tuntunu kelpaavan. New age kirjallisuus toi hetkeksi jotain, mutta koin ne viihteellisiksi ja kevyiksi. Niistä puuttui joku syvyys ja todellinen. Niissä ei koskaan ollu mitään, minkä olisin voinu heti sanoa, että tässä se tieto on, jota olen aina etsiny. Asia vaivasi useita vuosia.
Lopulta löysin etsimäni ja se koski ei-dualismia. Siinä se oli.
Ensimmäinen, minkä löysin ja hyväksi havaitsin oli Gary Renardin kirja Maailmankaikkeus katoaa. Kirjan, jota lukiessa totesin, vihdoinkin kirja, joka pukee sanoiksi sen, mitä itsekin ajattelen.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=39
Luin Garyn toisenkin kirjan: Kuolematon todellisuutesi. Garyn eka kirja johdatti siihen kirjaan, jota pidän tärkeimpänä: Ihmeiden Oppikurssi.
Nisargadatta Maharajin kirja Valvetilasi on unta kirjassa samaa ajatusmaailmaa. Sitten löysin Jed McKennan Henkinen valaistuminen - hitonmoinen juttu. Ja luin toisenkin hänen kirjansa.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=76
Samanlaisuutta löysin myös kirjasta Vie minut Totuuteen - vapaaksi egosta. Kirja avasi lisää Ihmeiden Oppikurssia.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=98
Jeff Foster: Ihmeellinen poissaolo
Vaikutat vakavalta etsijältä, joka etsii totuutta, mutta ei mitä tahansa. Siksi luettelin kirjat, jotka ovat mua ohjanneet oikeaan suuntaan. - MiesYmmällään
että silleensä... kirjoitti:
Mulla oli nuorempana aika lailla samanlaisia tuntemuksia. Tuijottelin kans tähtiin ja mietin kuka oikeastaan olen. Mikään kirja ei koskaan vastannu siihen kysymykseen, jota en ees itse osannu selkeästi esittää. Etsin ja etsin, mutta mikään tieto ei tuntunu kelpaavan. New age kirjallisuus toi hetkeksi jotain, mutta koin ne viihteellisiksi ja kevyiksi. Niistä puuttui joku syvyys ja todellinen. Niissä ei koskaan ollu mitään, minkä olisin voinu heti sanoa, että tässä se tieto on, jota olen aina etsiny. Asia vaivasi useita vuosia.
Lopulta löysin etsimäni ja se koski ei-dualismia. Siinä se oli.
Ensimmäinen, minkä löysin ja hyväksi havaitsin oli Gary Renardin kirja Maailmankaikkeus katoaa. Kirjan, jota lukiessa totesin, vihdoinkin kirja, joka pukee sanoiksi sen, mitä itsekin ajattelen.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=39
Luin Garyn toisenkin kirjan: Kuolematon todellisuutesi. Garyn eka kirja johdatti siihen kirjaan, jota pidän tärkeimpänä: Ihmeiden Oppikurssi.
Nisargadatta Maharajin kirja Valvetilasi on unta kirjassa samaa ajatusmaailmaa. Sitten löysin Jed McKennan Henkinen valaistuminen - hitonmoinen juttu. Ja luin toisenkin hänen kirjansa.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=76
Samanlaisuutta löysin myös kirjasta Vie minut Totuuteen - vapaaksi egosta. Kirja avasi lisää Ihmeiden Oppikurssia.
http://www.taivaankaari.fi/?p=product&id=98
Jeff Foster: Ihmeellinen poissaolo
Vaikutat vakavalta etsijältä, joka etsii totuutta, mutta ei mitä tahansa. Siksi luettelin kirjat, jotka ovat mua ohjanneet oikeaan suuntaan.Kiitos kommentista.
Tosiaan, viimeiset muutaman vuoden olen enemmän ihmetellyt tätä omaa oudon oloista elämän matkaani ja näin aikuisiällä muutenkin lapsuuden tapahtumia. Kuitenkin tämä lähihistoria ja kuluneet kuukaudenpäivät ovat olleet täynnä ihmeellistä palavaa halua/tarvetta "selvittää" miksi asiat tapahtuvat ympärilläni niinkuin tapahtuvat sekä myös ymmärtää sen miten ja miksi tunnen, aistin ja toimin niinkuin toimin.
Oudoin asia mikä nyt aiheuttaa hämmennystä on tuntemus, että (nyt varmasti kuulostaa todella pimeelle) fyysinen kehoni tuntuu ahdistavan "pienelle", niinkuin joku pyrkisi sieltä "pihalle". Voisin kuvailla sitä mielikuvalla käärmeen nahkan luomisella. En tietenkään osaa samaistua siihen tunteeseen, mutta kuvainnollisesti. Mieleni käsittelee nopeasti asioita sekä tekee tulkintoja ympäristöstä. Olo muuten on "voimakas" ja aistit herkät. Tuntuu kuin sähköä olisi kehossani.
Haluan nyt tähän ihan kijoittaen lisätä, että noihin tuntemuksiin ei nyt ole vaikuttaneet mitkään mahdolliset aihetta käsittelevät teokset. Paljastan nyt senkin tässä, että en lue, enkä ole koskaan lukenut mitään aihetta läheltäkään liippaavaa kirjallisuutta. Scifi on viihteenä jäänyt väliin ja monet aihealuetta vakavasti käsittelevät teoksetkin ovat jo kansikuvistaan lähtien lähellä juuri tuota viihteen tyylisuuntaa. ;)
Jo jonkin aikaa olen joutunut säätelemään aika paljonkin näiden sisälläni pyörivien outojen energioiden purkautumista, sillä olen huomannut, että ne sekä verbaalisesti että toiminnallisesti sisältävät liiankin "muutoksellista" energiaa. Tältä päivältä olisi hyvä työelämän esimerkki, mutta jätetään se mainitsematta. Ei vaan ole ensimmäinen kerta kun taistelen tuulimyllyjä vastaan, muttei varmaan viimeinenkään. ;)
Kiitos nyt tosiaan vielä asiallisesta kommentistasi ja kirjalinkeistä. Aivan varmasti käyn tutustumassa sekä kirjailijoihin että myös teoksiin. Kriittisyys on myös itseään ja omia tuntemuksiaan kohtaan hyvä asia, olisi muuten liiankin helppoa löytää vastaukset, jos kaiken saisi valmiiksi pureskeltuna ja tarjottimella eteensä. ;) - että silleensä...
MiesYmmällään kirjoitti:
Kiitos kommentista.
Tosiaan, viimeiset muutaman vuoden olen enemmän ihmetellyt tätä omaa oudon oloista elämän matkaani ja näin aikuisiällä muutenkin lapsuuden tapahtumia. Kuitenkin tämä lähihistoria ja kuluneet kuukaudenpäivät ovat olleet täynnä ihmeellistä palavaa halua/tarvetta "selvittää" miksi asiat tapahtuvat ympärilläni niinkuin tapahtuvat sekä myös ymmärtää sen miten ja miksi tunnen, aistin ja toimin niinkuin toimin.
Oudoin asia mikä nyt aiheuttaa hämmennystä on tuntemus, että (nyt varmasti kuulostaa todella pimeelle) fyysinen kehoni tuntuu ahdistavan "pienelle", niinkuin joku pyrkisi sieltä "pihalle". Voisin kuvailla sitä mielikuvalla käärmeen nahkan luomisella. En tietenkään osaa samaistua siihen tunteeseen, mutta kuvainnollisesti. Mieleni käsittelee nopeasti asioita sekä tekee tulkintoja ympäristöstä. Olo muuten on "voimakas" ja aistit herkät. Tuntuu kuin sähköä olisi kehossani.
Haluan nyt tähän ihan kijoittaen lisätä, että noihin tuntemuksiin ei nyt ole vaikuttaneet mitkään mahdolliset aihetta käsittelevät teokset. Paljastan nyt senkin tässä, että en lue, enkä ole koskaan lukenut mitään aihetta läheltäkään liippaavaa kirjallisuutta. Scifi on viihteenä jäänyt väliin ja monet aihealuetta vakavasti käsittelevät teoksetkin ovat jo kansikuvistaan lähtien lähellä juuri tuota viihteen tyylisuuntaa. ;)
Jo jonkin aikaa olen joutunut säätelemään aika paljonkin näiden sisälläni pyörivien outojen energioiden purkautumista, sillä olen huomannut, että ne sekä verbaalisesti että toiminnallisesti sisältävät liiankin "muutoksellista" energiaa. Tältä päivältä olisi hyvä työelämän esimerkki, mutta jätetään se mainitsematta. Ei vaan ole ensimmäinen kerta kun taistelen tuulimyllyjä vastaan, muttei varmaan viimeinenkään. ;)
Kiitos nyt tosiaan vielä asiallisesta kommentistasi ja kirjalinkeistä. Aivan varmasti käyn tutustumassa sekä kirjailijoihin että myös teoksiin. Kriittisyys on myös itseään ja omia tuntemuksiaan kohtaan hyvä asia, olisi muuten liiankin helppoa löytää vastaukset, jos kaiken saisi valmiiksi pureskeltuna ja tarjottimella eteensä. ;)Mikään kokemus ei kuullosta pimeeltä tai ihmeelliseltä. Voisitko ajatella, että se, mikä sun kehosta yrittää pyrkiä ”pihalle”, on se Todellinen Itse, joka ollakseen olemassa, ei tarvitse kehoa, liikettä, tunnetta eikä toimintaa. Olen täällä, vapauta minut, luota minuun, kuuletko. Kaikki ihmiset käy ton vaiheen vähän eri tavalla läpi, vaikka kyse on yhdestä ja samasta asiasta. Värinä tai sähköisyys ravistelee ja polttaa pois kaiken turhan mielestä. Kun saa ne ravisteltua, esteet poistuvat, pelko vähenee, selkeys ja luottamus lisääntyy.
Auttaisko sua yhtään, jos esittäisit itsellesi mielessäsi sarjan hassuja kysymyksiä;
- kuka tai mikä on minussa se, joka kokee, hämmentyy, aistii ja tuntee?
- onko kaikki mitä aistin, minun ulkopuolellani, vai voisivatko ne vain olla oman mieleni heijastuksia, joita näen, kuulen, koen ja tunnen?
- olenko kokija vai tapahtumien tarkkailija?
- olenko fyysinen vai henkinen? Toinen on tosi ja toinen tosi vain väliaikaisesti.
- jos valitsen tarkkailijan aseman, millaisena näen nyt kokijan?
- kuka tai mikä minussa haluaa järkiperäistää kaiken ja miksi?
Kävin paljon erilaisia new ageen liitettäviä juttuja kokemuksellisesti nopeasti läpi, vain todetakseni, etteivät ne vie mihinkään. Eikä mun annettu enää uskoa niihin. Sain lapsena sen tehtävän, mutta en halunnu silloin kuunnella, vaan itsepäisesti tein pitkän kierroksen vain todetakseni; hyvä on uskotaan. Koen kuitenkin, että mun oli käytävä ne läpi juuri sen vuoksi, etten jäisi haikailemaan olemattoman perään.
Ed. mainitut kirjat ja niiden löytäminen, on ollu mulle sopiva tapa. Kaikki noi kirjat liittyy itsetutkiskeluun, kaiken opitun uudelleen tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen, luopumiseen menneisyydestä, ehdottomaan anteeksiantoon, turhan tiedon pois pudottamiseen, ym.
Mikään kirjoista ei kerro vastauksia, eikä se ole niiden tarkoituskaan. Ne ovat vain näyttämässä tietä. Tieto ei johda mihinkään.
Kun mainitset oudoista energioista ja muutoksellisista energioista, koetko, että jokin mielessäsi vastustaa, epäröi tai pelkää niitä, eikä anna niiden ilmaantua sellaisina kuin ne ovat? Energia-aaltoina. Antaa niiden ”outojen energioiden” tulla ja mennä. On vain tarkkailijana. Kun sitä vain tarkkailee, siinä on kysymys ja vastaus samassa ”paketissa”. Jatkuvaa vuorovaikutusta Luojan kanssa.
Uskotko, että jos mielen hiljaisuudessa katsoisit vain niitä energioita, arvostelematta niitä hyviksi tai huonoiksi, ne eivät enää olisikaan mitään muuta, kuin aaltoja, jotka nousevat ja laskevat? Jos katsot samalla tavoin niitä ”tuulimyllyjä”, lisäämättä siihen tunnetta, miltä ne sitten näyttävät? - MiesYmmällään
että silleensä... kirjoitti:
Mikään kokemus ei kuullosta pimeeltä tai ihmeelliseltä. Voisitko ajatella, että se, mikä sun kehosta yrittää pyrkiä ”pihalle”, on se Todellinen Itse, joka ollakseen olemassa, ei tarvitse kehoa, liikettä, tunnetta eikä toimintaa. Olen täällä, vapauta minut, luota minuun, kuuletko. Kaikki ihmiset käy ton vaiheen vähän eri tavalla läpi, vaikka kyse on yhdestä ja samasta asiasta. Värinä tai sähköisyys ravistelee ja polttaa pois kaiken turhan mielestä. Kun saa ne ravisteltua, esteet poistuvat, pelko vähenee, selkeys ja luottamus lisääntyy.
Auttaisko sua yhtään, jos esittäisit itsellesi mielessäsi sarjan hassuja kysymyksiä;
- kuka tai mikä on minussa se, joka kokee, hämmentyy, aistii ja tuntee?
- onko kaikki mitä aistin, minun ulkopuolellani, vai voisivatko ne vain olla oman mieleni heijastuksia, joita näen, kuulen, koen ja tunnen?
- olenko kokija vai tapahtumien tarkkailija?
- olenko fyysinen vai henkinen? Toinen on tosi ja toinen tosi vain väliaikaisesti.
- jos valitsen tarkkailijan aseman, millaisena näen nyt kokijan?
- kuka tai mikä minussa haluaa järkiperäistää kaiken ja miksi?
Kävin paljon erilaisia new ageen liitettäviä juttuja kokemuksellisesti nopeasti läpi, vain todetakseni, etteivät ne vie mihinkään. Eikä mun annettu enää uskoa niihin. Sain lapsena sen tehtävän, mutta en halunnu silloin kuunnella, vaan itsepäisesti tein pitkän kierroksen vain todetakseni; hyvä on uskotaan. Koen kuitenkin, että mun oli käytävä ne läpi juuri sen vuoksi, etten jäisi haikailemaan olemattoman perään.
Ed. mainitut kirjat ja niiden löytäminen, on ollu mulle sopiva tapa. Kaikki noi kirjat liittyy itsetutkiskeluun, kaiken opitun uudelleen tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen, luopumiseen menneisyydestä, ehdottomaan anteeksiantoon, turhan tiedon pois pudottamiseen, ym.
Mikään kirjoista ei kerro vastauksia, eikä se ole niiden tarkoituskaan. Ne ovat vain näyttämässä tietä. Tieto ei johda mihinkään.
Kun mainitset oudoista energioista ja muutoksellisista energioista, koetko, että jokin mielessäsi vastustaa, epäröi tai pelkää niitä, eikä anna niiden ilmaantua sellaisina kuin ne ovat? Energia-aaltoina. Antaa niiden ”outojen energioiden” tulla ja mennä. On vain tarkkailijana. Kun sitä vain tarkkailee, siinä on kysymys ja vastaus samassa ”paketissa”. Jatkuvaa vuorovaikutusta Luojan kanssa.
Uskotko, että jos mielen hiljaisuudessa katsoisit vain niitä energioita, arvostelematta niitä hyviksi tai huonoiksi, ne eivät enää olisikaan mitään muuta, kuin aaltoja, jotka nousevat ja laskevat? Jos katsot samalla tavoin niitä ”tuulimyllyjä”, lisäämättä siihen tunnetta, miltä ne sitten näyttävät?Kiitos erittäin hyvästä kommentista ja pahoitteluni, että vastaukseni viipyi näin kauan. "Taistelu tuulimyllyjä vastaan" ei ollut päivässä ohi ... eikä koskaan olekaan.
Kirjoitan joku toinen päivä enemmän noista itsessäni tuntemista energioista, mutta nyt haluaisin pikaisesti kuvailla sinulle näitä tuulimyllyihin liittyviä energioita.
Harmi kun en oikein voi paremmin pohjustaa tilannetta, sillä se voisi avata kokonaiskuvaa huomattavasti paremmin. Nythän meillä on vaan kuvitteellinen tuulimylly eli joku järjestelmä, jonka kanssa minulla on selkokielellä mennyt sukset ristiin. Avartaakseni kuitenkin asiaa, olen puuttunut asioihin ja epäkohtiin joita olen järjestelmässä havainnut.
Ensimmäinen huomio oli, että näennäisesti niin vahva järjestelmä on kuitenkin niin hauras ja hatara. Täynnä hyvin erilaisia energioita ... energioiden eripurainen soppa, mikä onkin sen heikkous. Asiat ja niiden tarkoitus sekoittuvat hyvin inhimillisiin piirteisiin, eli jonkin asteiseen valtapeliin järjestelmän sisällä.
Tämän minä havainnoin. En tidä onko havaintoni oikea tai väärä, mutta jollain tasolla myös tarkkailijan näkökulmasta tätä tilannetta seuranneena arvioni on, että järjestelmä itse on ainoa oma uhkansa omine ristiriitaisine energioineen.
En tietenkään voi olla ihan puhtaasti objektiivinen vaikka yrittäisinkin. Olenhan kuitenkin juuri se joka nosti kissan pöydälle ja omalta osaltani hämmentämässä tätä energioiden soppaa. Erilaiset energiat koin sekä väreinä että värillisinä "linjoina".
Mutta palatkaamme myöhemmin uudestaan aiheeseen. Kiitos vielä kovasti kommentista! :) - Just näin
MiesYmmällään kirjoitti:
Kiitos erittäin hyvästä kommentista ja pahoitteluni, että vastaukseni viipyi näin kauan. "Taistelu tuulimyllyjä vastaan" ei ollut päivässä ohi ... eikä koskaan olekaan.
Kirjoitan joku toinen päivä enemmän noista itsessäni tuntemista energioista, mutta nyt haluaisin pikaisesti kuvailla sinulle näitä tuulimyllyihin liittyviä energioita.
Harmi kun en oikein voi paremmin pohjustaa tilannetta, sillä se voisi avata kokonaiskuvaa huomattavasti paremmin. Nythän meillä on vaan kuvitteellinen tuulimylly eli joku järjestelmä, jonka kanssa minulla on selkokielellä mennyt sukset ristiin. Avartaakseni kuitenkin asiaa, olen puuttunut asioihin ja epäkohtiin joita olen järjestelmässä havainnut.
Ensimmäinen huomio oli, että näennäisesti niin vahva järjestelmä on kuitenkin niin hauras ja hatara. Täynnä hyvin erilaisia energioita ... energioiden eripurainen soppa, mikä onkin sen heikkous. Asiat ja niiden tarkoitus sekoittuvat hyvin inhimillisiin piirteisiin, eli jonkin asteiseen valtapeliin järjestelmän sisällä.
Tämän minä havainnoin. En tidä onko havaintoni oikea tai väärä, mutta jollain tasolla myös tarkkailijan näkökulmasta tätä tilannetta seuranneena arvioni on, että järjestelmä itse on ainoa oma uhkansa omine ristiriitaisine energioineen.
En tietenkään voi olla ihan puhtaasti objektiivinen vaikka yrittäisinkin. Olenhan kuitenkin juuri se joka nosti kissan pöydälle ja omalta osaltani hämmentämässä tätä energioiden soppaa. Erilaiset energiat koin sekä väreinä että värillisinä "linjoina".
Mutta palatkaamme myöhemmin uudestaan aiheeseen. Kiitos vielä kovasti kommentista! :)Nuo tuulimyllyt ovat kuin omasta elämästäni juuri tällä hetkellä. Huh.
- Just näin
Kertomasi on jokaisessa kohdassa kuin omasta elämästäni. Eli et enkä minä taida olla ainoa.
- sateenkaarisatu
hei!
Jos mahdollista niin kuulisin sinusta lisää. otatko yhteyttä: [email protected]
Voisin jakaa useammankin kokemuksen. Tarkoitettu siis ap-kirjoittajalle.- MiesYmmällään
Moikka Sateenkaarisatu!
Laitoin sinulle m@ilia tuossa muutama päivä sitten. :)
- 40v nainen pohjanmaa
Sinulle MiesYmmällään:et ole ainoa tuollainen.Minä tunnistan nuo piirteet itsessäni hyvin pitkälti.En ole niistä koskaan uskaltanut puhua missään.Olen 40-vuotias nainen ja tuntenut jo ihan pienenä,etten 'kuulu' tänne.
- Hetero69
Homoseksuaalisuudessa ei ole mitään vikaa tai hävettävää. Tule vain rohkeasti ulos komerosta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031555
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781194- 881117
- 1391026
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580985Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1947Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8882- 20870
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9704Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8660