Olisin tiedustellut lähinnä toisilta läheisriippuvaisilta, minkälaisia oireita heillä oli parisuhteessa narsistin kanssa.
Olin yhdessä narsisti vaimoni kanssa 15 vuotta ja sinä aikana oli paljon erilaisia oireita, joista vain osan tunnistin ja mitään en osannut silloin liittää puolisooni. Nyt eron jälkeen osa oireista on hävinnyt tai lievittynyt.
Itselläni:
- Ensimmäiset oireet oli mahaongelmia, johon ajan kuluessa jouduin alkamaan käyttämään ajoittain lääkitystä. Tämä on eron jälkeen hävinnyt, enkä ole enää tarvinnut lääkkeitä.
- Aamupahoinvointia ja oksentelua pienessä mittakaavassa. Tämä on eron jälkeen hävinnyt
- Verenpaine. olen pystynyt eron jälkeen vähentämään lääkitystä, mutta tuskin pääsen siitä kokonaan eroon.
- Masennukset, yksi vähintään keskivaikea ja useita lieviä masennuksia. Eron jälkeen oli lievä masennus, mutta sen jälkeen ei ole ollut "havaittavaa" masennusta.
- paniikkikohtauksia (eniten riitojen aikana)
- Tämä ei ole oikea oire, mutta se pahanolon tunne ja ahdistus kun hän oli kotona
Lapsillani (syyllistetyt):
- syömishäiriöitä
- masennusta
- itsetuhoisia ajatuksia
- paniikkikohtauksia
- pelkotiloja
- sisäänpäinkääntyneitä
Lapsillani (lellikki)
- suhteellisuustajun puutos
- poikkeuksellisen voimakkaat tunnereaktiot
Niin, meillä oli se tyypillinen perhetilanne, jossa narsistilla oli suosikki ja hylkiöt ja olen ymmärtänyt, että he yleensäkkin hallitsevat perheen lapsia samalla tavalla.
Olisin kiitollinen vertaistuesta ja omista kokemuksista.
Sitten kaunis pyyntö :)
Jos et ole asunut narsistin kanssa ja sinulla ei ole omia kokemuksia, niin voisitko olla ystävällinen ja kirjoittaa mietteesi johonkin toiseen keskusteluun, kiitos :)
Oireet narsistin perheessä
38
3427
Vastaukset
- xcch
Mielenkiintoinen vertaiskokemus kiitos tästä, näitä ei ole liikaa.
Juuri nuin se menee, terveys on lujilla alkoholisti ja naristi suhteissa.
Narsisti suhde on vielä tuntuvasti pahempi, koska alkoholisti suhteessa on joskus kirkkaita jaksoja, mutta narsisti suhteissa alun vouhotuksen jälkeen sellaiset jaksot ovat melko harvinaisia.
Yleensä ero on tuskainen asia, mutta narsisti suhteissa se on mahdollisuus uuteen parempaan elämään.
Kokemusta minulla on, ja sitä kertyy joka päivä lisää. Exä oli alkoholisti joka kävi minneosta hoidon ja minä sen läheiskurssin sekä avoimissa AA-kerhoissa ja al-anonissa.. Ennen sitä minulla oli osa nuista oireista, esim vatsa oireet, unettomuutta jne.
Nyt yli 10v narsisti suhteessa, minneostan läheiskurrssin ohjeet on toimineet tässäkin ja säästäneet pahimmalta. Tosin vasta muutama vuosi sitten sain kuulla hänen sukulaiselta että olen narsistin kanssa parisuhteessa. Ihmetti jatkuvia vaikeuksia joita riittä lähes joka päivälle, asiat olivat aina huonosti.
En tajunnut sitä silloin, mutta kaksi vuotta sitten asia selkeni ja aloin tosissaan tutkia aihetta. Kyllä suhde on ollut ongelmia täynnä, vaikka narsistin tarkoitus ei ole aina olla ilkeä, niin hän on. Koska on ei voi koskaan asettua toisen asemaan, eikä osaa kuvitella siihen itseään.
En päästä narsistia hallitsemaan, pidän yllä siinä nollatoleranssia ja koska narsisti ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhän, niin pidän kohtuullista etäisyyttä.
Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään. Jos sen virheen tekee, niin narsisti käyttää sitä ennen pitkää lyömäaseena, koska ei ymmärrä tuolalisista asioista mitään. Eli täytyy ottaa ikäänkuin henkinen ero tietyissä asioissa.
Pyrin minne ohjeitten mukaan huolehtimaan itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla ja muutaman tutun kanssa meillä on vertaistukea toisillemme, heillä on myös narsisti puolisot.
Elämä ei ole helppoa, mutta olen lisääntyneen tiedon myötä säästynyt suuremmilta virheiltä ja sitä myötä narsistista johtuvista terveysongelmista.
"Lapsillani (syyllistetyt):
- syömishäiriöitä
- masennusta
- itsetuhoisia ajatuksia
- paniikkikohtauksia
- pelkotiloja
- sisäänpäinkääntyneitä
Lapsillani (lellikki)
- suhteellisuustajun puutos
- poikkeuksellisen voimakkaat tunnereaktiot"
Hänellä oli lapsia ennenkuin mentiin yhteen, nyt jo aikuisia.
Nuo luettolon oireet sopii hyvin molempiin.
Kaltoin kohdelulla menee aikuisena paremmin kuin lellikillä, joka on jatkuvissa parisuhde vaikeuksissa, vaikka on kohtuu kiltti luonteeltaan. Puoliso vaihtuu tiheään, ilmeisesti eivät jaksa jatkuvaa huomion vaatimista, johon lellikki on tottunut.- 2+16=18
"En päästä narsistia hallitsemaan, pidän yllä siinä nollatoleranssia ja koska narsisti ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhän, niin pidän kohtuullista etäisyyttä.
Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Noh hyvän matkaa olet näköjään päässyt asiassasi eteenpäin, kun pohdit suhdettasi omalta kannaltasi...miten se vaikuttaa sinuun, millaisia selvitymiskeinoja itse käytät..."niin pidän kohtuullista etäisyyttä.Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
kun aiemmin komenttisi olivat tyyliä, narsisti on tyhmä, henkisesti alapuolella, sitä pitää holhota ja kouluttaa...
että voihan sitä ilmisesti tuollakin tapaa/noilla selvitymiskeinoilla/etäisyyden ottamisella elää ja tuntea parisuhteestaan/kumppanistaan/itsestään/elämästään tyytyväisyyttä...ilman sellaista tunnetason yhteyttäkin ...
Olet täällä oloni aikana toinen kohtaamani kirjoittaja...joka on tavallaan tyytyväinen suhteeseensa narsistin kanssa...juurikin kirjoittelin nimimerkin jotain ymmärtämättä kanssa hyvin pitkään samasta aiheesta...
hänkin aloitti tarinansa sinun laillasi mitätöimällä rutkasti narsistiksi nimeämäänsä kumppaniaan...huor'tteli jopa siinä sivussa kaikki kilpailijoikseen kokemansa muut naisetkin...mutta hänenkin tarinallaan sitten loppujen lopuksi oli onnellinen loppu...
koki että he ovat elämän lahja toinen toisilleen...siinä kun sinä pitäydyt tässä...
"Elämä ei ole helppoa, mutta olen lisääntyneen tiedon myötä säästynyt suuremmilta virheiltä ja sitä myötä narsistista johtuvista terveysongelmista."
vaikka itseäni ajatellen...tuo tietynlainen varominen, ettei voi ilmaista/ puhua omista ongelmistaan /näyttää omia tunteitaan/mielialojaan ...ettei narsisti vain käytä niitä hyväkseen...kuullostaa hyvin kummalliselta tavalta olla läheisessä suhteessa...
Mutta mikäs siinä jos se itselle on okei... - xcch
2+16=18 kirjoitti:
"En päästä narsistia hallitsemaan, pidän yllä siinä nollatoleranssia ja koska narsisti ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhän, niin pidän kohtuullista etäisyyttä.
Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Noh hyvän matkaa olet näköjään päässyt asiassasi eteenpäin, kun pohdit suhdettasi omalta kannaltasi...miten se vaikuttaa sinuun, millaisia selvitymiskeinoja itse käytät..."niin pidän kohtuullista etäisyyttä.Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
kun aiemmin komenttisi olivat tyyliä, narsisti on tyhmä, henkisesti alapuolella, sitä pitää holhota ja kouluttaa...
että voihan sitä ilmisesti tuollakin tapaa/noilla selvitymiskeinoilla/etäisyyden ottamisella elää ja tuntea parisuhteestaan/kumppanistaan/itsestään/elämästään tyytyväisyyttä...ilman sellaista tunnetason yhteyttäkin ...
Olet täällä oloni aikana toinen kohtaamani kirjoittaja...joka on tavallaan tyytyväinen suhteeseensa narsistin kanssa...juurikin kirjoittelin nimimerkin jotain ymmärtämättä kanssa hyvin pitkään samasta aiheesta...
hänkin aloitti tarinansa sinun laillasi mitätöimällä rutkasti narsistiksi nimeämäänsä kumppaniaan...huor'tteli jopa siinä sivussa kaikki kilpailijoikseen kokemansa muut naisetkin...mutta hänenkin tarinallaan sitten loppujen lopuksi oli onnellinen loppu...
koki että he ovat elämän lahja toinen toisilleen...siinä kun sinä pitäydyt tässä...
"Elämä ei ole helppoa, mutta olen lisääntyneen tiedon myötä säästynyt suuremmilta virheiltä ja sitä myötä narsistista johtuvista terveysongelmista."
vaikka itseäni ajatellen...tuo tietynlainen varominen, ettei voi ilmaista/ puhua omista ongelmistaan /näyttää omia tunteitaan/mielialojaan ...ettei narsisti vain käytä niitä hyväkseen...kuullostaa hyvin kummalliselta tavalta olla läheisessä suhteessa...
Mutta mikäs siinä jos se itselle on okei..."Noh hyvän matkaa olet näköjään päässyt asiassasi eteenpäin, kun pohdit suhdettasi omalta kannaltasi...miten se vaikuttaa sinuun, millaisia selvitymiskeinoja itse käytät..."niin pidän kohtuullista etäisyyttä.Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Narsisti toimii tunnepuolella noin, joten tuossa suhteessa on todettava tilanne ja sopeuduttava, muuten tulee traumoja.
Tunneasioista puhuminen tai tunteitten näyttäminen narsistille on sama kuin puhuisi kiinaa, se ei ymmärrä siitä mitään. Pitää tunneasioita merkkinä heikosta ihmisestä.
"kun aiemmin komenttisi olivat tyyliä, narsisti on tyhmä, henkisesti alapuolella, sitä pitää holhota ja kouluttaa..."
Jep, tunneäly on nolla, siitä se asiantuntijoiden mukaan "narsisti" nimitys tuleekin. Silloin en vielä tiennyt että narsisti ei opi mitään, varsinkaan tunnepuolen asioista. ei siis kovin viisas.
"Olet täällä oloni aikana toinen kohtaamani kirjoittaja...joka on tavallaan tyytyväinen suhteeseensa narsistin kanssa."
Kaikkia muuta kuin tyytyväinen, yhdessäolo on yksinäistä puurtamista ja tuskaa.
Narsisti voi suhteessa olla parhaimmillaan korkeintaan neutraali, yleensä imee nergiaa puolisosta kuin avaruuden musta aukko.
Narsisti ei koskaa tue missään asiassa, jos siltä nyt näyttää niin 3-4 päivän päästä tilanne voi olla täysin erillainen. Narsisti vie antamansa energian korkoineen.
"vaikka itseäni ajatellen...tuo tietynlainen varominen, ettei voi ilmaista/ puhua omista ongelmistaan /näyttää omia tunteitaan/mielialojaan ...ettei narsisti vain käytä niitä hyväkseen...kuullostaa hyvin kummalliselta tavalta olla läheisessä suhteessa...
Mutta mikäs siinä jos se itselle on okei.."
Et näytä tietävän narismista mitään, ongelma on narsistin puolella, narsisti ei pysty vastavuoroiseen ihmisuhteeseen. Turha siinä on yksi olla jos välttämättä tarvitaan kaksi, niin yksin ei vain toimi. Se on läheisten suurin virhe että yrittää elää normaalissa vuorovaikutus suhteessa narsistin kanssa. Se syö ja kuluttaa armottomasti ihmisen henkisiä voimavaroja terapiakuntoon asti.
Miten sinä voisit onnistua ?Katso mitä asiantuntija sanoo....
"Miksi aina sinä? - Sandy Hotchkiss
Kuinka tulla toimeen narsististen, itsekeskeisten ihmisten kanssa, jotka eivät kykene terveeseen, vastavuoroiseen ihmissuhteeseen?
Häpeämättömyys, maaginen ajattelu, ylimielisyys, kateus, vaativuus, hyväksikäyttö ja rajattomuus ovat narsismin tunnuspiirteitä. " - 15+4=19
xcch kirjoitti:
"Noh hyvän matkaa olet näköjään päässyt asiassasi eteenpäin, kun pohdit suhdettasi omalta kannaltasi...miten se vaikuttaa sinuun, millaisia selvitymiskeinoja itse käytät..."niin pidän kohtuullista etäisyyttä.Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Narsisti toimii tunnepuolella noin, joten tuossa suhteessa on todettava tilanne ja sopeuduttava, muuten tulee traumoja.
Tunneasioista puhuminen tai tunteitten näyttäminen narsistille on sama kuin puhuisi kiinaa, se ei ymmärrä siitä mitään. Pitää tunneasioita merkkinä heikosta ihmisestä.
"kun aiemmin komenttisi olivat tyyliä, narsisti on tyhmä, henkisesti alapuolella, sitä pitää holhota ja kouluttaa..."
Jep, tunneäly on nolla, siitä se asiantuntijoiden mukaan "narsisti" nimitys tuleekin. Silloin en vielä tiennyt että narsisti ei opi mitään, varsinkaan tunnepuolen asioista. ei siis kovin viisas.
"Olet täällä oloni aikana toinen kohtaamani kirjoittaja...joka on tavallaan tyytyväinen suhteeseensa narsistin kanssa."
Kaikkia muuta kuin tyytyväinen, yhdessäolo on yksinäistä puurtamista ja tuskaa.
Narsisti voi suhteessa olla parhaimmillaan korkeintaan neutraali, yleensä imee nergiaa puolisosta kuin avaruuden musta aukko.
Narsisti ei koskaa tue missään asiassa, jos siltä nyt näyttää niin 3-4 päivän päästä tilanne voi olla täysin erillainen. Narsisti vie antamansa energian korkoineen.
"vaikka itseäni ajatellen...tuo tietynlainen varominen, ettei voi ilmaista/ puhua omista ongelmistaan /näyttää omia tunteitaan/mielialojaan ...ettei narsisti vain käytä niitä hyväkseen...kuullostaa hyvin kummalliselta tavalta olla läheisessä suhteessa...
Mutta mikäs siinä jos se itselle on okei.."
Et näytä tietävän narismista mitään, ongelma on narsistin puolella, narsisti ei pysty vastavuoroiseen ihmisuhteeseen. Turha siinä on yksi olla jos välttämättä tarvitaan kaksi, niin yksin ei vain toimi. Se on läheisten suurin virhe että yrittää elää normaalissa vuorovaikutus suhteessa narsistin kanssa. Se syö ja kuluttaa armottomasti ihmisen henkisiä voimavaroja terapiakuntoon asti.
Miten sinä voisit onnistua ?Katso mitä asiantuntija sanoo....
"Miksi aina sinä? - Sandy Hotchkiss
Kuinka tulla toimeen narsististen, itsekeskeisten ihmisten kanssa, jotka eivät kykene terveeseen, vastavuoroiseen ihmissuhteeseen?
Häpeämättömyys, maaginen ajattelu, ylimielisyys, kateus, vaativuus, hyväksikäyttö ja rajattomuus ovat narsismin tunnuspiirteitä. ""Et näytä tietävän narismista mitään, ongelma on narsistin puolella, narsisti ei pysty vastavuoroiseen ihmisuhteeseen"
Niin tiedän kyllä tuon ja Sandy Hotchkissin kirjankin olen lukenut...mutta ei se muuta sitäkään tosiaasiaa miksikään, että itse olet valinnut selvitymiskeinokseksi tuon..."niin pidän kohtuullista etäisyyttä.Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Ymmärsin, että noilla valisemillasi keinoilla haluat kuitenkin itse pysyä suhteessa jatkaa yhteiseloa narsistiksi nimeämäsi puolisosi kanssa...vaikka kerrot olevasi suhteeseenne/elämäänne "Kaikkia muuta kuin tyytyväinen, yhdessäolo on yksinäistä puurtamista ja tuskaa"
Oletkos koskaan miettinyt itseäsi...mikä sinut saa pysymään suhteessa...miksi haluat tulla toimeen narsistin kanssa, vaikka se on yksinäistä puurtamista ja tuskaa..."
haluat hänet jakamaan elämän kanssasi vaikka hänellä on nuo narsistin tunnuspiirteet..."Häpeämättömyys, maaginen ajattelu, ylimielisyys, kateus, vaativuus, hyväksikäyttö ja rajattomuus ovat narsismin tunnuspiirteitä. "
haluat jakaa elämäsi ihmisen kanssa...joka ei kykene terveeseen, vastavuoroiseen suhteeseen...
Kerros minulle miksi...hän on sinulle niin tärkeä ihminen...mitä on se hyvä puolisossasi/narsistissa josta syystä haluat pitää hänestä kiinni kaikesta negatiivisuudesta huolimatta...olla ja elää tuollaisessa kieltämättä hyvinkin kummalliselta kuullostavassa suhteessa, jossa tunteitaan ei voi ilmaista...
kerro minulle mikä saa ihmiset pysymään suhteessa narsistiin vuodesta toiseen...jos toinen on kaikinpuolin epäkelpo ja itse joutuu uhraamaan itsensä jopa kätkemällä omat tunteensa... - 2+20=22
15+4=19 kirjoitti:
"Et näytä tietävän narismista mitään, ongelma on narsistin puolella, narsisti ei pysty vastavuoroiseen ihmisuhteeseen"
Niin tiedän kyllä tuon ja Sandy Hotchkissin kirjankin olen lukenut...mutta ei se muuta sitäkään tosiaasiaa miksikään, että itse olet valinnut selvitymiskeinokseksi tuon..."niin pidän kohtuullista etäisyyttä.Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Ymmärsin, että noilla valisemillasi keinoilla haluat kuitenkin itse pysyä suhteessa jatkaa yhteiseloa narsistiksi nimeämäsi puolisosi kanssa...vaikka kerrot olevasi suhteeseenne/elämäänne "Kaikkia muuta kuin tyytyväinen, yhdessäolo on yksinäistä puurtamista ja tuskaa"
Oletkos koskaan miettinyt itseäsi...mikä sinut saa pysymään suhteessa...miksi haluat tulla toimeen narsistin kanssa, vaikka se on yksinäistä puurtamista ja tuskaa..."
haluat hänet jakamaan elämän kanssasi vaikka hänellä on nuo narsistin tunnuspiirteet..."Häpeämättömyys, maaginen ajattelu, ylimielisyys, kateus, vaativuus, hyväksikäyttö ja rajattomuus ovat narsismin tunnuspiirteitä. "
haluat jakaa elämäsi ihmisen kanssa...joka ei kykene terveeseen, vastavuoroiseen suhteeseen...
Kerros minulle miksi...hän on sinulle niin tärkeä ihminen...mitä on se hyvä puolisossasi/narsistissa josta syystä haluat pitää hänestä kiinni kaikesta negatiivisuudesta huolimatta...olla ja elää tuollaisessa kieltämättä hyvinkin kummalliselta kuullostavassa suhteessa, jossa tunteitaan ei voi ilmaista...
kerro minulle mikä saa ihmiset pysymään suhteessa narsistiin vuodesta toiseen...jos toinen on kaikinpuolin epäkelpo ja itse joutuu uhraamaan itsensä jopa kätkemällä omat tunteensa..."En päästä narsistia hallitsemaan, pidän yllä siinä nollatoleranssia ja koska narsisti ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhän, niin pidän kohtuullista etäisyyttä.
Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Palaan vielä tähän kohtaan...koet että tuolla tavoin... "niin pidän kohtuullista etäisyyttä. Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään." hallitset narsistiasi...
Tuosta että tietoisesti käyttäydyt tuolla tavoin/luovut vapaasta tunne ilmaisusta...pitääksesi suhteessa yllä jonkinlaista tasapainoa...voisi kyllä päätellä että narsistisi hallitsee sinua ja suhdettanne...
hänen vuokseenhan SINÄ käyttäydyt noin...olet ikäänkuin alisteteisessa asemassa häneen nähden, kun et voi hänen läsnäollessaan vapaasti ilmaista tunteitasi, puhua omista ongelmistasi...
Oletkos koskaan miettinyt miten siinä sitten kävisi jos ilmaisitkin tunteesi, kertoisit ongelmistasi/senkin mitä mieltä hänestä olet...syttyisikö siitä sota...mihin se johtaisi...eroonko...vai pelkäätkö henkesi edestä, onko hän väkivaltainen...
Noh...edelleen kuvittelen, ettet nin tee syystä, että suhteessasi/puolisossasi on jokin joka pitää sinut siinä kiinni...voisiko se olla sitä, että vertailemalla itseäsi häneen/narsistiin voit tuntea itsesi ns. paremmaksi ihmiseksi...
Entäs sitten...miten sinun kävisi siinä vertailussa jos rinnallasi olisi ns. täyspäinen kumppani...tarvitsetko sinä narsisti puolisoasi pönkittääksesi omaa egoasi... - M.B.
2+20=22 kirjoitti:
"En päästä narsistia hallitsemaan, pidän yllä siinä nollatoleranssia ja koska narsisti ei pysty minkäänlaiseen yhteistyöhän, niin pidän kohtuullista etäisyyttä.
Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Palaan vielä tähän kohtaan...koet että tuolla tavoin... "niin pidän kohtuullista etäisyyttä. Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään." hallitset narsistiasi...
Tuosta että tietoisesti käyttäydyt tuolla tavoin/luovut vapaasta tunne ilmaisusta...pitääksesi suhteessa yllä jonkinlaista tasapainoa...voisi kyllä päätellä että narsistisi hallitsee sinua ja suhdettanne...
hänen vuokseenhan SINÄ käyttäydyt noin...olet ikäänkuin alisteteisessa asemassa häneen nähden, kun et voi hänen läsnäollessaan vapaasti ilmaista tunteitasi, puhua omista ongelmistasi...
Oletkos koskaan miettinyt miten siinä sitten kävisi jos ilmaisitkin tunteesi, kertoisit ongelmistasi/senkin mitä mieltä hänestä olet...syttyisikö siitä sota...mihin se johtaisi...eroonko...vai pelkäätkö henkesi edestä, onko hän väkivaltainen...
Noh...edelleen kuvittelen, ettet nin tee syystä, että suhteessasi/puolisossasi on jokin joka pitää sinut siinä kiinni...voisiko se olla sitä, että vertailemalla itseäsi häneen/narsistiin voit tuntea itsesi ns. paremmaksi ihmiseksi...
Entäs sitten...miten sinun kävisi siinä vertailussa jos rinnallasi olisi ns. täyspäinen kumppani...tarvitsetko sinä narsisti puolisoasi pönkittääksesi omaa egoasi...Tässähän näitä kysymyksiä, taas, vaihteeksi, jälleen, on.. rivi..
*tekee pinon eväsvoileipiä ja istuutuu ruudun ääreen odottamaan*
-Tämä on nosto :) - 15+7=22
M.B. kirjoitti:
Tässähän näitä kysymyksiä, taas, vaihteeksi, jälleen, on.. rivi..
*tekee pinon eväsvoileipiä ja istuutuu ruudun ääreen odottamaan*
-Tämä on nosto :)"Tässähän näitä kysymyksiä, taas, vaihteeksi, jälleen, on.. rivi.."
Niin...minäkin mieluusti kuulisin selityksen...siitä miten tuon voisi tulkita hallitsemiseksi...
"niin pidän kohtuullista etäisyyttä. Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Kun minun käsityskyvyn mukaan se kuullostaa hyvinkin alisteiselta...jos ei voi parisuhteessa puhua vapaasti omista asioistaan, saati ilmaista tunteitaan...
noh...toivottavasti...odotus palkitaan ja kyseinen henkilö myös vastaa ja perustelee tuon ajatuksensa... - M.B.
15+7=22 kirjoitti:
"Tässähän näitä kysymyksiä, taas, vaihteeksi, jälleen, on.. rivi.."
Niin...minäkin mieluusti kuulisin selityksen...siitä miten tuon voisi tulkita hallitsemiseksi...
"niin pidän kohtuullista etäisyyttä. Käytännössä tarkoittaa että en puhu tunneasioista tai mistään omista ongelmista tai mielialoista mitään."
Kun minun käsityskyvyn mukaan se kuullostaa hyvinkin alisteiselta...jos ei voi parisuhteessa puhua vapaasti omista asioistaan, saati ilmaista tunteitaan...
noh...toivottavasti...odotus palkitaan ja kyseinen henkilö myös vastaa ja perustelee tuon ajatuksensa...Minäkin miellän tuollaisen jollakin tavalla vallankäytöksi. Se toinen on omalla tavallaan saanut yliotteen suhteessa kun toinen reagoi noin pysyen suhteessa.. Alisteisesta asemasta alistamista, vuorollaan. Jotta tuollaiseen kykenee, siitä täytyy saada jonkinlaista nautintoa tai sitten tilanne on aivan samantekevä ja kuitenkin niin tyydyttävä, että siitä ei näe tarpeelliseksi lähteä.
Onhan meitä ihmisiä moneen junaan, joskus on vaan niin, että itsellä herää se, sellainen, taju, että sitä kärsivällisyyttä ei aina palkita. Ja jos tuollaisesta jonkun palkinnon saa, niin oma ajattelu taipuu vain siihen omahyväiseen itsensä palkitsemiseen tuollaisessa.
Tiedä sitten..
*keittelee lisää kahvia ja voitelee lisää voileipiä* - Murheenkryyninä
Luonn-, häiriö vai luonnehäiriö?
Mun systeriä pelätään lähipiirissä. Alistaahan se ainoaa lastaan niin ettei tämä osaa mitään tehdä äitinsä läsnäollen. Poika hakee läheisyyttä mm. tädiltä. Systerin pelkää hänelle suuttuneen yhteinen äitimme, omaishoidettava, eikä vanha isä uskalla pyytää/kieltää tyttäreltään mitään. Viimeksi tämä järjesti hänet sairaalaan ja laiminlyö edelleen toipilasta kuin vihaisi/inhoaisi isäämme, lapsena lellikkinä ollut tyttö. Miehensä pelkää häntä, kehui sisko.
Sairastunut vahvuuteen, tuumin, ennen kuin luonnehäiriöiseksi leimaan. On vaan outo olo siskon lähellä, joka ei itse läheisyyttä hae, mutta saa komentelullaan ja jo katseellaan minut, ison siskon "varpaisilleni". Kun on joskus pakko vastustaa ajatustaan, sisko raivoaa ajasta ja paikasta välittämättä pelottaen toisen lopettamaan "keskustelun".
Mun on pakko päättää vältellä siskoa, jlta yritän saada vaikutuspiiristään pois juurikin vanhempani. Viimeksi äidin rahoja löytyi yllättävän paljon siskon hallusta, ja lompsaa kortteineen ja tunnuslukuineen isä kyseli sairaalasta palattuaan.
luin yhden kirjan, jonka ohjetta suosittelen kaikille: ÄLÄ ota yhteyttä ihmiseen väkisin, ÄLÄ pidä yllä kielteisiä ihmisuhteita ÄLÄKÄ pahoita mieltäsi ihmisen takia, joka ei tunnu sinusta välittävän. Potilaat ovat asia erikseen, lapset tietty myös, vanhukset hoidokkeina tietenkin. Tasavertaisessa ihmissuhteessa on oikeus ja pitää osata vaatia empaattista kohtelua aikuisella tasolla vuorovaikuttaen.
Erilaiset oikuttelut ja raivotarväistöt tunteiden ilmaisuissa ovat merkki epäkypsyydestä, jota ei tarvitse ottaa vastaan. Luultavimmin siskollanikin on menossa aviokriisi, menopaussi ja uranvaihto ellei kaikki yhdessä, mutta jos kylmyytensä ja hymytön komentelunsa on itsekästä empatian puutetta, lujaa karkuun vaan!
- läheisriippuvainen
Kiitos viestistäsi :)
Minä olin kyllä huomannut ex puolisoni piirteet, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että hänellä oli todella ankea lapsuus yksinhuoltaja äidin kanssa, joka oli todella vaikea tapaus. Vasta terapiassa ymmärsin hänen olleen ihan oikeasti narsisti ja kaikkien "hyvien hetkien" olleen vain oman pääni sisällä, kun kaikkea katseli "läheisriippuvaisen vaaleanpunaiset lasit" päässä.
Minulle tuli totaalinen romahdus kun tajusin kaiken olleen valetta suhteen alkumetreiltä asti ja ennen kaikkea se mitä noihin vuosiin mahtui... hän osasi aina selittää kaikista pahimmatkin kauheudet parhain päin.
Minulla oli se klassinen erotilanteessa, etsin kaikkeen syytä itsestäni ja luulin olevani narsisti. Minua syytettiin vaikka mistä ja minä mietin pääni puhki olenko voinnut käyttäytyä sillä tavalla, että sen olisi voinnut ymmärtää noin.
No itse sain apua terapiasta ja narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmästä ja siitä se elämä lähti ylöspäin manan rajoilta.
Oli aika hassua huomata, että vaikka tilanne oli/on täysin metsässä, niin minulla on hyvä olla ja ne oireet helpottuivat. Sellainen paino, ahdistus on poissa, sellainen joka oli läsnä joka päivä niiden vuosien aikana.
Iso asia oli myös oman sairauden löytäminen, se teki "outouksista", "sokeudesta" ja muista, koostuvasta repaleisesta menneisyydestä järkevän kokonaisuuden.
Minulla on kyllä vielä pitkä taival edessä sillä nuorimmaisin on täysi ikäinen vasta kahdeksan vuoden kuluttua ja uskon tähän matkaan mahtuvan paljon henkistä väkivaltaa, uusia puolisisaruksia ja vaikka mitä... Mutta ei auta, pakko kestää ja yrittää tehdä parhaansa, että saisi lapset mahdollisimman eheinä aikuisuuteen, vaikka se "n" kyllä osaa viedä kaikki voimat kerta toisensa jälkeen.
ps. meidän suhde päättyi kuin seinään kun aloin yrittää pitää puoliani ja vaatia päätösten tapahtumista demokraattisesti, siitä se helvetti ja kostaminen alkoi. Pahin oli se (silloin en tiennyt hänen olevan narsisti), että hän menetti tekojensa takia kulissinsa, kun nostin asiat pöydälle, niin että muutkin kuulivat siitä, nyt tiedä, että kulissit on narsisteille kaikki kaikessa ja sen pahempaa mokaa en olisi voinnut tehdä.
Nostan hattua sinulle jos olet onnistunut asettamaan rajoja, itse olen ajatellut sen olevan mahdotonta, kun toinen pitää itseään luonnonvoimana.- xcch
"Vasta terapiassa ymmärsin hänen olleen ihan oikeasti narsisti ja kaikkien "hyvien hetkien" olleen vain oman pääni sisällä, kun kaikkea katseli "läheisriippuvaisen vaaleanpunaiset lasit" päässä. "
Juuri noin, minulle oli myös valtava järkytys kun tajusin että kaikki hyvät hetket ovat olleetkin minun mielikuvitus maailman tulosta.
"Minulle tuli totaalinen romahdus kun tajusin kaiken olleen valetta suhteen alkumetreiltä asti ja ennen kaikkea se mitä noihin vuosiin mahtui... hän osasi aina selittää kaikista pahimmatkin kauheudet parhain päin."
Pelkää valehtelua suhteen alusta lähtien, kun sen tajusin ja myös se että puhe rakkaudesta oli myös pelkkää valehtelua, niin meni kuukausia päästä siitä yli. narsisti ei ole sitoutunut liittoon tunnetasolla. Kyseessä on pelkkä hyväksikäyttö / riippuvuus/ palkitsemisuhde.
"Nostan hattua sinulle jos olet onnistunut asettamaan rajoja, itse olen ajatellut sen olevan mahdotonta, kun toinen pitää itseään luonnonvoimana."
Kyllä rajojen laitto toimii, ehtona on se että ei paljasta tunteitaan eikä kerro mistää vaikeuksista tai ongelmista esim. työpaikalla.
Vaikea selittää omaa toimintaa tarkoin, mutta se toimii. Tavallisen ihmisen kanssa tällianen elämäntyyli johtaisi vaikeuksiin ja eroon, mutta narsistin kohdalla kaikki on päälaellaan.
Tottakai ongelmia on lähes päivittäin, mutta ne on hallittavissa nyt aivan erilailla, jos myrsky oli ennen 8 luokkaan, niin nyt samanlainen 2-3 luokkaa.
Vaikeinta on olla ominen tunnemaailman ajatusten kanssa yksin, ei ole kenen kanssa kävellä yhdessä, nauraa laskea leikkiä, pitää toisia kädestä kiinni, halata, on vain tunnekylmä välinpitämätön narsisti lähellä joka touhuaa aina omiaan. - 20+10=30
xcch kirjoitti:
"Vasta terapiassa ymmärsin hänen olleen ihan oikeasti narsisti ja kaikkien "hyvien hetkien" olleen vain oman pääni sisällä, kun kaikkea katseli "läheisriippuvaisen vaaleanpunaiset lasit" päässä. "
Juuri noin, minulle oli myös valtava järkytys kun tajusin että kaikki hyvät hetket ovat olleetkin minun mielikuvitus maailman tulosta.
"Minulle tuli totaalinen romahdus kun tajusin kaiken olleen valetta suhteen alkumetreiltä asti ja ennen kaikkea se mitä noihin vuosiin mahtui... hän osasi aina selittää kaikista pahimmatkin kauheudet parhain päin."
Pelkää valehtelua suhteen alusta lähtien, kun sen tajusin ja myös se että puhe rakkaudesta oli myös pelkkää valehtelua, niin meni kuukausia päästä siitä yli. narsisti ei ole sitoutunut liittoon tunnetasolla. Kyseessä on pelkkä hyväksikäyttö / riippuvuus/ palkitsemisuhde.
"Nostan hattua sinulle jos olet onnistunut asettamaan rajoja, itse olen ajatellut sen olevan mahdotonta, kun toinen pitää itseään luonnonvoimana."
Kyllä rajojen laitto toimii, ehtona on se että ei paljasta tunteitaan eikä kerro mistää vaikeuksista tai ongelmista esim. työpaikalla.
Vaikea selittää omaa toimintaa tarkoin, mutta se toimii. Tavallisen ihmisen kanssa tällianen elämäntyyli johtaisi vaikeuksiin ja eroon, mutta narsistin kohdalla kaikki on päälaellaan.
Tottakai ongelmia on lähes päivittäin, mutta ne on hallittavissa nyt aivan erilailla, jos myrsky oli ennen 8 luokkaan, niin nyt samanlainen 2-3 luokkaa.
Vaikeinta on olla ominen tunnemaailman ajatusten kanssa yksin, ei ole kenen kanssa kävellä yhdessä, nauraa laskea leikkiä, pitää toisia kädestä kiinni, halata, on vain tunnekylmä välinpitämätön narsisti lähellä joka touhuaa aina omiaan."Vaikeinta on olla ominen tunnemaailman ajatusten kanssa yksin, ei ole kenen kanssa kävellä yhdessä, nauraa laskea leikkiä, pitää toisia kädestä kiinni, halata, on vain tunnekylmä välinpitämätön narsisti lähellä joka touhuaa aina omiaan."
Niin tosiaan hivenen jo myönnät, että olet suhteessasi yksinäinen, onneton ja surullinen....mutta edelleenkään et halua ajatella että se on OMA valintasi...
Muistan että olet käynyt eksäsi alkoholismin myötä minnessä, tutustunut läheiriippuvaisuuteen...mutta oletko sinä siitä mitenkään muuttunut...
Alkoholi eksäsi jälkeen valitsit kumppaniksesi narsistin, josta kaikesta huolimatta haluat pitää kynsin hampain kiinni...
Olen itse tunnustautunut LR-persoonaksi, tunnistan siitä piirteitä itsessäni...yritän päästä niistä vahingollista käyttätymistavoista irti...
Sekin, että luopuu holhottavastaan/hänestä jonka syyksi voi oman pahan olonsa/elämässään epäonnistumisen laittaa... on hyvin yksinäinen tie...ei ole enää ketään...jota syyttäisi...on vain ne omat ongelmat joihin pitäisi miettiä ratkaisuja...
Ei ole enää myöskään ketään, joka hankkisi asunnon, toisi maidot kaappiin, siivoasi kodin, laittaisi ruokaa, osallistuis laskujen maksuun, ei puolisoa jonka kanssa jutella edes säästä, televiso ohjelmista , nukkumaankin pitää mennä yksin...ja aamulla taas herätä...kantamaan yksin vastuuta omasta elämästään...
Minulla on ollut tuollainenkin vaihe elämässä...ja se teki hyvää minulle...jouduin katsomaan itseäni...millainen itse olin/olen...
nykyään ole edes sillä tavoin tarvetta enää syyttää kurjaa lapsuutta, "huonoa" avioliittoa kuin mennyttä kömmähdystä narsistiinkaan...tiedän että nuo asiat ovat vaikuttaneet minuun...
Mutta kaikesta huolimatta minulla on ihmisiä joiden kanssa voin kävellä yhdessä, nauraa, tanssia, laskea leikkiä, halata, pitää kädestä, rutistaa, kertoa tunteistani, tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olen...
ilman että minun pitäisi miettiä keinoja...millä tavoin saisin toisen pitämään itsestäni tai ainakin käyttäytymään säällisesti...
"on vain tunnekylmä välinpitämätön narsisti lähellä joka touhuaa aina omiaan"
Niin mietis, mistä kaikesta olet ollut valmis luopumaan...tuon tunnekylmän välinpitämättömän narsistin vuoksi...
Valinta on omasi... - Ihan kuin oma elämä
Mitä tarkoitat päätösten tapahtumisella demokraattisesti? Entä miksi uskot olevan tulossa paljon henkistä väkivaltaa, puolisisaruksia(?) yms.?
Kuinka pitkään jouduit kärsimään ja mitä kostamista olet joutunut sietämään?
- nasse setä
Stressihormooni, eli kortisoli aiheuttaa em. oireet. Kortisoli puolestaan vähentää miehen hyvinvoinnille tärkeää testosteronia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli
http://www.terveysmyrsky.com/index.php/blogi/51-hyvae-paha-kortisoli-osa-1 Vatsaoireet kuten aloittajalla (kivut, toimimattomuus), jatkuva ja voimistava (myös fyysinen) pahoinvointi, itkuherkkyys, uni- ja muistiongelmat. Omituisia vaivoja, sairastelua. Väsymys ja sen näkyminen (vaikka olisin nukkunut kymmenen tuntia, näytin siltä etten viikkoihin). Läheisteni mielestäni näytin kipeältä.
Laitoin tämän kommentin siksi, että samanlaisia oireita voi olla, vaikkei yhdessä asuisikaan (kuten tapauksessani). Niinkutsuttua seurustelua ei edes kestänyt kauan. Nassesetä sanoikin mistä oireilu fysiologisella tasolla johtuu. Samantyyppisiä oireita voi olla muissakin stressaavissa tilanteissa. Sanoisin, että tuossa kyseisessä - olivat voimakkaita.
Miten aiempi stressin säätelykyky sitten vaikuttaa kaltoinkohtelevassa suhteessa? Ja miten tälläisestä suhteesta selviydyttyään, vahvistuuko vai väheneekö stressin sietokyky/säätelykyky mielestänne?- 18+9=27
"Miten aiempi stressin säätelykyky sitten vaikuttaa kaltoinkohtelevassa suhteessa? Ja miten tälläisestä suhteesta selviydyttyään, vahvistuuko vai väheneekö stressin sietokyky/säätelykyky mielestänne?"
No itseäni ajatellen...minä pakenin lapsuuteni/kotini synkkyyttä kirjojen maailmaan...ja aikusenakin hyvinkin löydän levon lukiessani...olin myös innokas pyhäkoululainen ja muutenkin kaikenlaisten kerhojen suurkuluttaja...
Avioliittoni loppupuolella myös luin myös hyvin paljon...mutta silloin lukemani oli vaihtunut ennemänkkin ns. itse ymmärryksen lisäämiseen ja itseapu oppaisiin...
mitä tulee Ännä suhteeseeni...liekö stressissietokykyni sitten siinä kohtaa madaltunut...kun alkoi tuntua huonolta, päätin suhteen...
vaikka aikoinaan psykologissa testeissä...alalle soveltuvuutta arviodessa...psykologi arvio yhdeksi vahvaksi ominaisuudekseni erittäin hyvän paineen sietokyvyn kyvyn...
jälkeenpäin mietin, mistäköhän arvio syntyi...ja päädyin ajatukseen, että psykologi haastattelussaan takertui minun mielestäni hyvinkin heikkoihin/huonoihin kohtiini, pyrki jopa ärsyttämään niiden avulla minua...
että liekö se tarkoituksellistakin...kun muillakin samoja ajatuksia/tuntemuksia...kun jälkeenpäin keskustelimme kokemuksestamme...
Ihan nykyistä elämän vaihettani ajatellen...en koe itseäni mitenkään erityisen stresaantuneeksi...ei sellaisia suuria stressin aiheita...
Jotenkin sitä on oppinut olemaan välttämästä elämän pikkuharmeista siten...ettei niihin tarvitse takertua...jos tänään huono päivä, kaikki menee päin p'rsettä niin huomenna uusi päivä...joka toivon mukaan sujunee paremmin...
Voisin ehkä ajatella niinkin että itsetuntemuksen lisääntymisen ja tietynlaisen ikävienkin asioiden/tpahtumien hyväksymisen olemassa olevina tosiasioina...kautta se stressinsietokykin paranee...
tai ehkä paremminkin niin...ettei ny kaikki vastoinkäymiset tunnu niin suurilta ja maatakaavilta, on lupa myös epäonnistua ja valita väärin, kurssiakin voi aina muuttaa jos menee metsään... 18+9=27 kirjoitti:
"Miten aiempi stressin säätelykyky sitten vaikuttaa kaltoinkohtelevassa suhteessa? Ja miten tälläisestä suhteesta selviydyttyään, vahvistuuko vai väheneekö stressin sietokyky/säätelykyky mielestänne?"
No itseäni ajatellen...minä pakenin lapsuuteni/kotini synkkyyttä kirjojen maailmaan...ja aikusenakin hyvinkin löydän levon lukiessani...olin myös innokas pyhäkoululainen ja muutenkin kaikenlaisten kerhojen suurkuluttaja...
Avioliittoni loppupuolella myös luin myös hyvin paljon...mutta silloin lukemani oli vaihtunut ennemänkkin ns. itse ymmärryksen lisäämiseen ja itseapu oppaisiin...
mitä tulee Ännä suhteeseeni...liekö stressissietokykyni sitten siinä kohtaa madaltunut...kun alkoi tuntua huonolta, päätin suhteen...
vaikka aikoinaan psykologissa testeissä...alalle soveltuvuutta arviodessa...psykologi arvio yhdeksi vahvaksi ominaisuudekseni erittäin hyvän paineen sietokyvyn kyvyn...
jälkeenpäin mietin, mistäköhän arvio syntyi...ja päädyin ajatukseen, että psykologi haastattelussaan takertui minun mielestäni hyvinkin heikkoihin/huonoihin kohtiini, pyrki jopa ärsyttämään niiden avulla minua...
että liekö se tarkoituksellistakin...kun muillakin samoja ajatuksia/tuntemuksia...kun jälkeenpäin keskustelimme kokemuksestamme...
Ihan nykyistä elämän vaihettani ajatellen...en koe itseäni mitenkään erityisen stresaantuneeksi...ei sellaisia suuria stressin aiheita...
Jotenkin sitä on oppinut olemaan välttämästä elämän pikkuharmeista siten...ettei niihin tarvitse takertua...jos tänään huono päivä, kaikki menee päin p'rsettä niin huomenna uusi päivä...joka toivon mukaan sujunee paremmin...
Voisin ehkä ajatella niinkin että itsetuntemuksen lisääntymisen ja tietynlaisen ikävienkin asioiden/tpahtumien hyväksymisen olemassa olevina tosiasioina...kautta se stressinsietokykin paranee...
tai ehkä paremminkin niin...ettei ny kaikki vastoinkäymiset tunnu niin suurilta ja maatakaavilta, on lupa myös epäonnistua ja valita väärin, kurssiakin voi aina muuttaa jos menee metsään..."Voisin ehkä ajatella niinkin että itsetuntemuksen lisääntymisen ja tietynlaisen ikävienkin asioiden/tpahtumien hyväksymisen olemassa olevina tosiasioina...kautta se stressinsietokykin paranee..."
Juuri näin. Meidän on tunnistettava heikkoutemme ja vahvuutemme - myös ne jotka haluamme kieltää - pystyäksemme kohtaamaan paremmin jo pelkkää arkielämän kuormitusta. Kuormituksen määrässä ja lajissa on eroja ihmisten ja elämäntilanteen välillä, eivätkä ne ole verrattavissa eikä edes tunnistettavissa toisen näkökulmasta.
Meillä jokasella on minäkeskeisyys on tavalla tai toisella hyvin vahva. Stressin kokemiseen voi vaikuttaa muun muassa (!painotan) oma riittämättömyyden tunne, pako todellisuudesta tai kakkivoipaisuuden harha-ajattelu. Ei se sen kummempaa ole kuin puolustuksen itsesäätelyä, mutta stressiksi johdettuaan voi olla vahingollista, toistuvasti ainakin. Näitä asioita tunnistettaessa pystymme myös himmaamaan paremmin nnoita kuormituksen tunteita. Keneltäkään toiselta emme sitä voi odottaa. Toinen mahdollisesti kykenee vähentämään stressin aiheuttajia, muttei pysty vaikuttamaan siihen, mistä sisäisestä tunteesta kuormituksen määrää koemme. Rakenne on itsessämme ja tavassamme ajatella, tuntea, kokea asioita.
Vahingolliseksi tuo painekattilassa olotila tulee muunmuassa koska se aiheuttaa järjettömästi kuormitusta henkisessä ja fyysisessä kapasiteetissa. Keho pettää lopulta, kun sitä kuormittaa väärin. Samoin on henkisen hyvinvoinnin - mielen - laita.
Itsestä huolehtiminen ja välittäminen ei ole rikos. Emme voita mitään tappamalla itsemme hitaasti ja kiduttamalla, vaan voimme aktiivisesti vain itse työtä tekemällä säästää sen jäljellä olevan - jos niin haluamme.
*kaikki halaamaan itseä: välitän sinusta, olet minulle tärkeä, en koskaan hylkää sinua*elisakettu kirjoitti:
"Voisin ehkä ajatella niinkin että itsetuntemuksen lisääntymisen ja tietynlaisen ikävienkin asioiden/tpahtumien hyväksymisen olemassa olevina tosiasioina...kautta se stressinsietokykin paranee..."
Juuri näin. Meidän on tunnistettava heikkoutemme ja vahvuutemme - myös ne jotka haluamme kieltää - pystyäksemme kohtaamaan paremmin jo pelkkää arkielämän kuormitusta. Kuormituksen määrässä ja lajissa on eroja ihmisten ja elämäntilanteen välillä, eivätkä ne ole verrattavissa eikä edes tunnistettavissa toisen näkökulmasta.
Meillä jokasella on minäkeskeisyys on tavalla tai toisella hyvin vahva. Stressin kokemiseen voi vaikuttaa muun muassa (!painotan) oma riittämättömyyden tunne, pako todellisuudesta tai kakkivoipaisuuden harha-ajattelu. Ei se sen kummempaa ole kuin puolustuksen itsesäätelyä, mutta stressiksi johdettuaan voi olla vahingollista, toistuvasti ainakin. Näitä asioita tunnistettaessa pystymme myös himmaamaan paremmin nnoita kuormituksen tunteita. Keneltäkään toiselta emme sitä voi odottaa. Toinen mahdollisesti kykenee vähentämään stressin aiheuttajia, muttei pysty vaikuttamaan siihen, mistä sisäisestä tunteesta kuormituksen määrää koemme. Rakenne on itsessämme ja tavassamme ajatella, tuntea, kokea asioita.
Vahingolliseksi tuo painekattilassa olotila tulee muunmuassa koska se aiheuttaa järjettömästi kuormitusta henkisessä ja fyysisessä kapasiteetissa. Keho pettää lopulta, kun sitä kuormittaa väärin. Samoin on henkisen hyvinvoinnin - mielen - laita.
Itsestä huolehtiminen ja välittäminen ei ole rikos. Emme voita mitään tappamalla itsemme hitaasti ja kiduttamalla, vaan voimme aktiivisesti vain itse työtä tekemällä säästää sen jäljellä olevan - jos niin haluamme.
*kaikki halaamaan itseä: välitän sinusta, olet minulle tärkeä, en koskaan hylkää sinua*"..kakkivoipaisuuden harha-ajattelu.." ..grhmmm...
...KAIKKIvoipaisuuden harha-ajattelu...elisakettu kirjoitti:
"Voisin ehkä ajatella niinkin että itsetuntemuksen lisääntymisen ja tietynlaisen ikävienkin asioiden/tpahtumien hyväksymisen olemassa olevina tosiasioina...kautta se stressinsietokykin paranee..."
Juuri näin. Meidän on tunnistettava heikkoutemme ja vahvuutemme - myös ne jotka haluamme kieltää - pystyäksemme kohtaamaan paremmin jo pelkkää arkielämän kuormitusta. Kuormituksen määrässä ja lajissa on eroja ihmisten ja elämäntilanteen välillä, eivätkä ne ole verrattavissa eikä edes tunnistettavissa toisen näkökulmasta.
Meillä jokasella on minäkeskeisyys on tavalla tai toisella hyvin vahva. Stressin kokemiseen voi vaikuttaa muun muassa (!painotan) oma riittämättömyyden tunne, pako todellisuudesta tai kakkivoipaisuuden harha-ajattelu. Ei se sen kummempaa ole kuin puolustuksen itsesäätelyä, mutta stressiksi johdettuaan voi olla vahingollista, toistuvasti ainakin. Näitä asioita tunnistettaessa pystymme myös himmaamaan paremmin nnoita kuormituksen tunteita. Keneltäkään toiselta emme sitä voi odottaa. Toinen mahdollisesti kykenee vähentämään stressin aiheuttajia, muttei pysty vaikuttamaan siihen, mistä sisäisestä tunteesta kuormituksen määrää koemme. Rakenne on itsessämme ja tavassamme ajatella, tuntea, kokea asioita.
Vahingolliseksi tuo painekattilassa olotila tulee muunmuassa koska se aiheuttaa järjettömästi kuormitusta henkisessä ja fyysisessä kapasiteetissa. Keho pettää lopulta, kun sitä kuormittaa väärin. Samoin on henkisen hyvinvoinnin - mielen - laita.
Itsestä huolehtiminen ja välittäminen ei ole rikos. Emme voita mitään tappamalla itsemme hitaasti ja kiduttamalla, vaan voimme aktiivisesti vain itse työtä tekemällä säästää sen jäljellä olevan - jos niin haluamme.
*kaikki halaamaan itseä: välitän sinusta, olet minulle tärkeä, en koskaan hylkää sinua*Itsestä huolehtiminen ja välittäminen ei todella ole rikos.
Puhuit stressistä, Positiivinen stressi on voimavara joka vie eteenpäin, negatiivinen stressi aiheuttaa minäkeskeisyyttä, jolloin oma eteneminen pysähtyy.- M.B.
elisakettu kirjoitti:
"..kakkivoipaisuuden harha-ajattelu.." ..grhmmm...
...KAIKKIvoipaisuuden harha-ajattelu...*hihittelee kirovireelle* :)
Silitä kissaa, tai rapsuta koiraa :)
http://elaman2kevat.blogspot.fi/2010/09/6-tapaa-rentouttaa-kehosi-ja-mielesi.html- .
Aloitus oli yksiä parhaimpia aikoihin tällä palstalla, kiitos. Noin se menee. Pysyviä kroonisia oireita jäi tai ainakin niistä selviämiseen ei elinikä riitä. Yritys elää normaalia elämää tuntuu välillä hankalalta ja usein tulee mietittyä miten pitkälle sitä itse antoi asioiden mennä vain siksi, kun ei ollut tietoa mikä tuossa toisessa sen pahanolon tunteen sai aikaan. Vieläkin, jos joudun tekemisiin, niin alan voida todella huonosti.
Erottuani paha olo ja ahdistus loppui kuin seinään ja tuntui kuin elämä ja happi olisi alkanut virrata ja tuntua kehossa taas. Meilläkin lapset arvotettiin. Arvottomin oli se heikoin, joka eniten olisi kaivannut hellyyttä, huomiota ja rakkautta. Eniten huomiota sai se, jolla meni parhaiten, joka pärjäsi ja joka hankki mainetta ja kunniaa tekemisillään. Mitä heikompi ja surkeampi sen vähemmän huomiota, mitä vahvempi ja pärjäsi sen enemmän kaikenlaista palkitsemista ja huomioimista. - läheisriippuvainen
Minun entiselle vaimolleni tärkein oli tytär, jonka hän pystyi näkemään selvimpänä jatkeenaan. Hän ei kutsunut tytärtämme edes oikealla nimellään vaan pikku (hänen oma nimensä)ksi. Se oli hänelle, ehkä myös se tärkein "voitto" koska hän sai masennusjaksoni aikana siinäkin tahtonsa läpi (meillä oli lapsia ja näin ettemme saanneet edes niitä hoidettua ja yritin puhua hänelle järkeä, mutta kun toinen oli jo pikkutyttönä päättänyt hankkivansa viisi lasta ja piti itseään luonnonvoimana...)
Meillä inhokki oli se poika, jota minäkin olin ollut haluamassa (muut olivat hänen päättämiään). Toisestakin pojastani tuli inhokki erotilanteessa kun hän ei halunnut muuttaa äitinsä luokse.
Tällä hetkellä tyttärellämme on hänelle ainoastaan "merkitystä" ja pojat ainoastaan välttämätön paha ettei kulissit romahda.
ps. yksi hyvä tunnuspiirre narsistista, he eivät pysty käsittelemään toisen itkua ja ainakin minun entinen (riippuen kuka itki ja mistä syystä) sai joko raivokohtauksen, oli maaninen hymy tai sitten sellainen tyytymätön ilme. - narskuihin tympäänty
just niin! aina heidän seurassaaan on paha olla,ei yhteinäidyyden tunnetta.he pyrkivät hallitsemaan tapahtumia,päivärytmiä,sun elämääsi.minä en enää ala sellaiseen.miksi sitten olen aina törmännyt heihin? mikä mättää? normimiehet käy duunissa,eivät ole riippuvaisongelmaisia-mistä heitä löytyy? lenkkipoluilla ei tutustuminen tunnu luontevalta,menen kuppilaan vaikken juo,siellä on vääränolisia ihmisiä,olen vilkas.mistä terve mies?
- kiltti vaimo
Hei! Kuulostaa niin tutulle. Elän avioliittoa narsisti miehen kanssa 17 vuotta. Kaikkea edellistä löytyy, väkivaltaa onneksi ei. . Nyt vasta olen alkanut tajuamaan, miksi hän käyttäytyy niin kummallisesti ja hänen mielipiteet ovat outoja. Sinislimäisenä olen vaan mennyt eteen päin ja taipunut todella taitavan manipuloinnin mukaan. Minun mielipiteellä ei ole mitään arvoa, kysyy muodon vuoksi, että saa minut hyvälle tuulelle, mutta tekee päätökset jus kuin haluaa.
Mökki rakenettiin taannoin, 100 % hänen maun mukaan. Olen tälläinen nössö hänen seurassaan, mutta todellinen rautanainen arjen pyöritämisessä, sillä hoidan ja kannan vastuun lapsistamme täysin, ja olen yhteiskunnallisesti aktiivinen.Hän elää vain itselleen.
Lapset ovat juuri lellikkejä ja inhokkeja.Loput ilmaa.
Hälytyskellot alkoivat soimaan, kun kuntosali minne menin, oli huono, hieroja vääränlainen, kauppa jossa kävin huono, ystäväni typeriä, lääkärini jossa kävin ei tiennyt mitään, julkinen terveyden huolto huono. (vain suomen paras guru tietää jotain, muut ei. ym ym.
Helppo on tosiaan sanoa vierestä, että miksi siedät! Manipulointi on niin taitavaa, että saa mustan muuttumaan valkoiseksi.
Pelastukseni on hänen pitkät työpäivät ja lopun aikaa omistautuu harrastuksilleen. Isää ei paljoa näy, jos näkyy ei ole läsnä. Ja olen entistä hiljaisempi omista ajatuksistani, mutta meen tasan sille hierojalle mille haluan ja sitä harrastan mitä haluan.
Avioliitto lupaus pitää yhdessä minun puolelta, hänen mielestä olen maailman ainut ja parhain vaimo, muilla surkeat marmattajat, jotka ei päästä miehiään viikoksi lappiin ym ym ja vativat tekemään kotitöitä. Onhan se imartelevaa kun ylistetään koko ajan, mutta taitaa olla kieroa.
Juttua olisi kirjaksi asti, mutta tän verran tällä kertaa.. - läheisriippuvainen
Jos hän ylistää sinua, niin kyse on todennäköisesti jostain muusta persoonallisuushäiriöstä kuin narsismista. lisäksi on outoa, että ei ole olut väkivaltaa ja pääset käymään hierojalla. Työnarkomaniakaan ei oikein kuulosta narsistilta...
On monta muutakin persoonallisuushäiriötä kuin narsismi ja kuvailemasi ihminen sopis paljoni paremmin yhteen toiseen kategoriaan kuin narsisteihin.
(lasten eriarvoistaminen ei kyllä kuulu siihen, mutta voi kai siinäkin olla jotain vaihtelua...)
Jos rakastat miestäsi, niin tämä voi olla ihan hyväkin uutinen, sillä, jos hän myöntää ongelmansa, niin hän pystyy muuttumaan (psykoterapia tulee kestämään 1-3v). Narsisteja kun ei voida parantaa, sillä heiltä puuttuu kyky tuntea häpeää = eli ottaa vastuuta omista teoistaan.
Tämä voi olla pianoinen shokki, mutta kyseessä on hyvin todennäköisesti läheisriippuvainen (eli ohutnahkainen narsisti). Sinä et ole narsisti tai alkoholisti ja et sillä tavalla tarjoa hänelle mahdollisuutta olla hyväksikäytettävä. Hän ei pysty kokemaan kanssasi olevansa tarvittu kun et vaadi häneltä tarpeeksi.
Tämä purkaantuu ajan kanssa narsistisena käytöksenä.
Jos annat hänelle kaksi vaihtoehtoa, ero tai hoito (ja jos olen oikeassa läheisriippuvuuden suhteen) niin hän menee sinne hoitoon. Sinun täytyy kyllä olla todella kova ja näyttää olevasi tosissaan! Se ei ole helppoa, mutta se kannattaa!
Kysele lisää jos kiinnostaa!
Minä olin todellinen kusipää ensimmäistä puolisoani kohtaan (vasta terapiassa ymmärsin miksi) koska hän oli todella kiltti ja ei vastannut tarpeitani. Sitten löysin "puoliskoni" narsistin, joka osasi olla ilkeä ja käyttää hyväksi kiltteyttäni.
Sain nostaa hänet jalustalle ja tuntea alemmuutta.
Siitä parisuhteesta sain maksaa kovan hinnan!
Nyt on kolmen vuoden terapiat takana ja olen päässyt oman ongelmani herraksi, tosin parisuhteeseen tuskin enää koskaan lähden. En halua joutua enää kenenkään hyväksikäyttämäksi, enkä olemaan ilkeä kenellekkään, mielummin sitten yksin. Ensimmäinen puolisoni on antanut minulle anteeksi ja olemme nykyisin ihan kohtuullisia kavereita, tosin edelleen tunnen ihan hirveätä syyllisyyttä aikaisemmasta käytöksestäni häntä kohtaan.- kiltti vaimo
Toisaalta lohduttaa että jotain toivoa on. Paljon olen ajatellut että itse olen läheisriippuvainen, kun teen kaiken puolesta ja piikuhijaa vuosien saatossa hän jättäytyy vastuistaan perhettä kohtaan.
Joku lukko tulee sisälleni ja en saa hänelle sanottua suoria sanoja, pelkään että hän kostaa minulle jollain henkisellä kiristyksellä. Sitä hän tekee muille, katkaisee väli täysin ym. Hänessä ei ole koskaan mitään syytä, kumma vaan kun ei ole yhtään aitoa ystävää hänellä ,kaikki vaan kieroilioita oman edun tavoittelioita (hänen mielestään).
Vaikea lapsuus takana hällä, tunnekylmyyttä ja hylkäämiskokemuksia. Täältähän ne asiat juontaa, mutta ei jaksais aina vaan ymmärtää, kun itse ei saa siihen vastakaikua.
Jos minulla on joku paikka kipeä, se on hänen mielestään myötätunto kipua, kun HÄN on niin kipeä...
Tämä kirjoittaminen ja mielipiteiden vaihto tuo asioihin uutta näkölulmaa, se toiv lokeroi sekavia ajatuksiani..
- läheisriippuvainen
Läheisriippuvuus yleensä syntyy hylkäämiskokemusten tai vastaavan seurauksena ja silläkin on taipumus kulkea matkassa pari sukupolvea.
On täysin mahdollista, että olette molemmat läheisriippuvaisia. Kuulostaa tyhmältä, mutta samanlaiset vetää samanlaisia puoleensa.
Hänellä on sisäinen lukko (tai paremminkin lukkoja) ja koska hän ei pysty antamaan itselleen lupaa olla "jotain" niin suhteessa toisen läheisriippuvaisen kanssa, jossa hän ottaa perheenpään roolin aiheutuu sisäinen ristiriita. Tämä ristiriita johtaa ajan kanssa todellisuudentajun hämärtymiseen jollain tasolla (puhutaan myös vauhtisokeudesta).
Läheisriippuvainen on oppinut valehtelemaan itselleen, kestääkseen sen lapsena koetun trauman, jota ei lapsen psyykkeellä pystynyt käsittelemään. Tästä syystä läheisriippuvaiset näkevät maailman "parempana" paikkana kuin se oikeasti on ja sen avulla he kestävät alistamista narsistin, alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän taholta. Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, läheisriippuvuus syntyy myöhemmin lapsuuden aikana, ennen murrosikää. Läheisriippuvuus ja narsismi sulkevat toisensa pois, kukaan ei voi olla kumpaakin. Läheisriippuvaisella on normaalit perustunteet ja samanlaiset "terveen narsismin" piirteet kuin normaaleilla ihmisillä.
Ne vain tulevat "eri tavalla" esiin näiden lukkojen takia.
sitten plussat ja miinukset:
Hän rakastaa sinua ihan oikeasti
jos "osaisit" vaatia, niin ei ole varmaan asiaa, mitä hän ei tekisi vuoksesi
vaikka hän ei osaa tuoda sitä esille muuten kuin ääliömäisesti, niin sinun hyvinvointisi on hänelle todella tärkeää
kun hän tunnustaa ongelmansa ja menee hoitoon, niin hän pysty elämään normaalia elämää
jos ja kun hän hoitaa itsensä kuntoon, niin kiltteys ei katoa, vaan hän on edelleen se kiltti mies, joka kuuluu hänen perusluonteeseensa (se kiltteys on nyt piilossa vauhtisokeuden takana, mutta tiedät, mitä tarkoitan)
- hän ei elä tätä päivää vaan hänen maailmansa on osittain mielikuvitusmaailmaa
- sisäiset ristiriidat repii häntä enemmän ja enemmän palasiksi ja siksi käytös voi vielä pahentua tuosta
- jos ja kun saat hänet heräämään tuosta, niin se tulee olemaan hänen elämänsä rankin kokemus
- todennäköisesti osa hänen "ystävistään" on ihan oikeasti hyväksikäyttäjiä. Oli itsellekkin shokki huomata se tosiasia, jonka muutkin itsensä hoitaneet LR:t on huomanneet. Ei niistä ystävistä ollut kuin pari oikeita ystäviä ja loput puhtaasti hyväksikäyttäjiä.
=Suurin lahja, mitä ikinä pystyt hänelle antamaan, on saada hänet heräämään ja hoitamaan itsensä. - ikäviäimmeisiä
Mitähän itselläni oli, masennuksia, paniikkioireita. Helpotuksen tunne mitä suurin kun narsku oli matkoillaan.
Oma kohtaloni ei sinänsä paha kaikesta huolimatta koska aikuinen pystyy käsittelemään noi jutut mutta lapset ei ymmärrä lähes mitään ennen kuin vasta aikuisena.
Minun pienellä lapsellani oli mm. heijausta, univaikeuksia, pelkotiloja. Somaattisia vaivoja kuten vatsakipuja ja niveloireita. Uskoakseni jotenkin heijastuivat masennuksesta.
Nyt eron ja jokusen vuoden "vapaana" olon jälkeen omat oireilut kadonneet kaikki, vaikkain narsku jatkaa ikäviä tempauksiaan. Ei minkäänlaista oiretta esim masennuksesta vaikka niin voisi kuvitella olevan.
Vanhemmalla lapsella (lellikki) sen sijaan pidätysongelmia, ylenpalttista kiukuttelua, pelkotiloja, heijaamista isältään tulon jälkeen, eroahdistusta. Nuoremmalla pahoja eroahdistuksia, uniongelmia, pelkoja, kiukkuja. Hän joutui näistä jopa psykiatrille.
Tällä hetkellä pelottaa lähinnä ajatus että vanhempi on lellikki jonka johdosta nuorempi on kuin ilmaa, häntä ei noteerata juurikaan tapaamisilla tai muuten. Mutta varmaan se huoli kasvaa myöhemmin päinvastaiseksi koska vanhempi joutuu käymään isomman kamppailun oikean ja väärän eroissa ja saa tahtoansa läpi huomattavasti enemmän isällään, sitten kotiin paluu onkin "yhtä juhlaa" kun pitää palautella ns. normaali kuvioihin. Uskon siihen että vaikka nuorempi kokee tietynlaista syrjintää, on hänen tulevat ihmissuhteensa helpompia juuri tästä johtuen. - kiltti vaimo
Kylläpä kolahti ja kovaa ;) nm läheisriippuvainen. Joka sanasi on niin totta, että miten pystytkin näkemää asiat jus niin kuin todellisuudessa on. Oletko kenties ammattilainen?
Tästä sain paljon ahaa-elämyksiä :) Kiitos sinulle!- läheisriipuvainen
Olen itse sellainen.
Olin naimisissä narsistin kanssa ja tämän helvetin päätyttyä menin terapiaan ja terapeuttini osasi sanoa jo toisella kerralla, että olen LR.
Se oli vaikea hyväksyä, mutta hyväksymisen jälkeen sain apua psykoterapiasta ja pääsin ongelmani herraksi.
Minullakin oli menneisyydessäni asioita, joita en ymmärtänyt, ennen kuin ymmärsin "sairastavani" läheisriippuvuutta.
Omat tietoni perustuvat omien kokemuksieni lisäksi vertaistuessa kuultuun ja aiheesta lukemaani kirjallisuuteen.
- kipuilija
Oireita ollessani narsistin(syyllistetty) lapsi:
-vatsaoireet
-paniikkikohtaukset
-syömishäiriöt
-ääniharhat
-masennus(tiedostamaton)
Lellikki sisarus:
-vatsaoireita
-pakko oireita
-masennus
-loppuun palaminen
Puolisona:
jatkui samat oireet kuin lapsena, huomattavasti voimakkaampina vain, erityisesti syömishäiriö - dfjdfjdfjkfj
Oireita ollessani narsistisen vanhemman syyllistetty lapsi:
-vatsaoireet (maha kipeänä joskus "äkisti" ja yllättäen, rajoitti jopa arkeani välillä)
-keskivaikesta masennuksesta vakavaan masennustilaan, vaihdellen
-tarkistus ja pakko-oireita (tarkistin puhelimeni, takkini kaapissa, kenkäni eteisessä..)
-henkinen tyhjä olo ajoittain/ jaksottain
-nukkumisvaikeudet - Miesjaelämä
" Meidän suhde päättyi kuin seinään kun aloin yrittää pitää puoliani ja vaatia päätösten tapahtumista demokraattisesti, siitä se helvetti ja kostaminen alkoi. Pahin oli se (silloin en tiennyt hänen olevan narsisti), että hän menetti tekojensa takia kulissinsa, kun nostin asiat pöydälle, niin että muutkin kuulivat siitä, nyt tiedä, että kulissit on narsisteille kaikki kaikessa ja sen pahempaa mokaa en olisi voinnut tehdä. "
Samankaltaiset tapahtumat läpikäyneenä voin todeta, että narsistiselle ( ex) vaimolleni oli kovin paikka nimenomaan tuo kulissien romahtaminen mm. sivusuhteen paljastuminen ja asian tulo lähipiiriin tietoon. Sitä hän ei voi edelleenkään hyväksyä, että hänen asioistaan kerrottiin muille, hän ei voinut käsittää että asia koski myös minua, minun olisi pitänyt vaieta ja pitää exäni puhtoista julkikuvaa yllä peittelemällä totuutta hänestä. Exäni sanoin, hän vaihtoi minut " parempaan " . Olo oli kuin loppuun käytetyllä rukkasella, josta hänellä ei ollut enää hyötyä. Sain lähteä hänen elämästään. Exäni totesi myös aikonaan erotiimellyksessä mikäli en olisi kertonut hänen sivusuhteestaan muille niin olisimme voineet ehkä vielä palata yhteen, eli osasi syyllistää kaikin tavoin minut, jopa hänen sivusuhteensa oli minun syytäni. Hän halusi erota julkisivu puhtaana liput liehuen, minun suurin mokani oli totuuden kertominen.
Puolivuotta ennen eroamme kärsin jatkuen selittämättömistä vatsakivuista, olin hajamielinen ja poissaoleva en tiennyt miksi. Työkaveritkin huomasivat etten ole kunnossa ja pyysivät käymään lääkärissä, on ollut kipeä mutta elimistö ilmoitti että jotain on pielessä. En tiedä mistä nämä somaattiset oireet johtuivat, vai johtuiko vaan siitä että elimistö oli jatkuen jonkinlaisessa lievässä stressitilassa ? Nyt oireita ei enää ole, eron jälkeistä masennusta on ollut toisinaan, mutta pitkä liiton päättyminen narsistin oloisesta henkilöstä ei sekään helppoa ole ja kieltämättä kyllä kaipaan tiettyjä asioita entisestä elämästäni, siihen kuului myös hyviä hetkiä. Kirjoja lukemalla olen löytänyt itsestäni merkkejä läheisriippuvaisuudesta, mutta jostain luin että narsistinen henkilö ja läheisriippuvainen vetävät toisiaan puoleen magneetin lailla. - Acedia
Meillä on työpaikalla ihmisillä aina samoja oireita: vatsavaivoja, päänsärkyä, selittämättömiä kipuja. Alkaa tuntua jo ihan huonolta pilalta, kun jokainen pidempään meillä töissä ollut tähystetään yläkautta ja alakautta, mutta mitään selitystä vatsaongelmille ja oksentelulle ei löydy. Migreenin estolääkkeitä kuluu itse kullakin. Osa tipahtaa suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle.
Itse olen tottunut tällaiseen elinympäristöön, ja aloin jo lapsena sairastaa hankalaa migreeniä. Ihminen kai aina etsii sitä, missä on lapsenakin tottunut elämään, kun en osaa lähteä tästä kurimuksesta. - Voittajanvirsi
Mullakin on vaikea tyyppi, mutta jostain kumman syystä olen saanut yliotteen.
- Voittajanvirsi
Niin piti vielä sanoa, että omassa suvussakin on narsisteja. Olen joutunut olemaan diplomaattinen jo pienestä pitäen.
- avoinhaava21
Ero narsistimiehestä tuntui helpotukselta, mutta jälkeenpäin tuli painajaisia, jotka onneksi hävisivät. Paniikkioireita alkoi tulla kerran kun eräs mies vaikutti hiukan samanlaiselta mieleltään kuin tämä eksä ja sehän on mahtavaa ,että osaan nykyään tunnistaa ihmistyypit pahalla ololla. Nykyisessä suhteessa olen pidetty ja arvostettu, mutta ajoittain pelkään paljon. Pelkotilojakin on lähes joka asiassa.
Äitini oli samanlainen kuin narsistieksäni, hän ei tiennyt mitä tehdä kun aloin itkeä ja meni paniikkiin, lupasi mitä vaan että lopetan. Äidillä oli 4-vuotta sitten joku kausi kun hän kiusasi minua ihan hirveästi, nolasi ja nauroi minulle julkisesti tai minun tutuille, ystävilleni oli ilkeä. Menin naimisiin ja häntä ei oltu kutsuttu sen jälkeen muuttui ääni kellossa. Joskus tunnen sen vihan mikä hänellä on minua kohtaan. Siskollani on tietynlainen suhtautuminen äitiin ja äidin mielestä minä olen syypää
Mietin joskus mistä kaikki lähtee ja tunnistin meidän äidissä monia narsistimaisia piirteitä. Olen niinsanottu mustalammas meidän perheessä. Facebookissa on kuvia minusta äidin sivulla mutta tosiasiassa häntä ei voisi vähempää kiinnostaa minun asiat. Hän laittaa kuvia minusta ja minun perheestä vaikka kiellän. . Joskus minua surettaa se perhe mitä minulla ei ole, mutta olenkin saanut aivan hirveästi voimaa omista lapsista. Harmittaa kun oma äiti ei halua viettää jouluja meidän kanssa, hän valitsi miehen joka vihaa minua, mutta hei, kaikki lähtee meidän äidin pahasta olosta. Ehkä hän on onnellinen vaikka veljen lasten kanssa, koska minä olen onnellinen täällä omassa kodissani omien lasteni kanssa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata401420Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.981355Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l2901255- 1091115
- 191061
- 651038
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva161019- 711012
Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f176878Vihdoinkin lavatansseja tv:ssä - Juhannuksena tanssitaan, bändeinä Yölintu ja Komiat!
Jes, vihdoinkin lavatansseja taas televisiossa! Keskikesän juhlaa vietetään tänä juhannuksena Tuuloksen Kapakanmäellä ju18841