Varustelu avomerelle

Jos hankitte vhf:n, niin hankkikaa nyt sitten ihmeessä sellainen, jossa on sisäänrakennettu AIS. Se on minusta paras (ja melkeinpä ainoa) kouriintuntuva peruste koko vhf:n hommaamiselle. Ja pitää tietysti tsekata, että plotteri osaa AIS-tiedon ottaa vastaan ja näyttää.

no tässä ostoslista

1. Karttaplotteri 7" näytöllä (suosituksia?)

Esim Standard Horizon CP300i (tuohon voi liittää SI-TEX tutkan myöhemmin)

2. VHF-puhelin ja antenni mastoon
3. Mahdollisesti AIS (esim. VHF:n mukana)

Standard Horizon GX-2100 (sisältää AIS:n). Muista myös vara-antenni

4. Pinnapilotti

Simrad TP20

5. Lifelinet ja valjaat

tässä on yleinen käännösvirhe...
Lifeline = kaidevaijeri. Kaiteet veneessäsi luultavasti on...
Jackstay = elämänlanka, eli se mihin laitat turvavaljaan kiinni kun liikut kannella

6. Tutkaheijastin

ei Mobri putkiloa missään nimessä koska yhtä tyhjän kanssa. Suurin Plastimo Octahedronal toimii joten kuten jos asennettu double catch rain asentoon. Muut vaihtoehdot sitten huomattavasti kalliimpia


Lisäksi paukkulautta ja siihen vesipainelaukaisin.

Tuossahan nuo tarpeellisimmat ovat. Sitten jos vene on katsastettu vähintään kolmos luokkaan ja todella täyttää nuo vaatimukset niin asioiden pitäisi varusteiden osalta olla kunnossa. No yksi mikä voisi olla niin jonkinlainen kumivene jos pelastuslauttaa ei halua hankkia. Kumivenettä voi vetää perässä kun keli kovemman puoleinen jolloin se paikkaa pelastuslautan puutetta. Kevyemmällä kelillä se voisi olla pakattuna.

AIS on hyödyllinen. itselläni oli ekaa kertaa tällä kaudella kun ylitimme Suomenlahden. En oikein tiedä miten tuo Suomenlahden ylitys reitinjakojärjestelmän yli on mahdollista ilman AIS:ia nykyisillä laivamäärillä kun oma vene kulkee tyypillisesti neljää-viittä solmua ja laivat 13:sta. Tuntui suurinpiirtein samalta kuin kilpikonna ylittämässä moottoritietä...

Meillä on myös VHF - ja ilman AIS:ia se ei kelpaa oikein muuhun kuin hätäkutsuun.

Kiitos, asiallisia vastauksia ja linjassa omien suunnitelmien kanssa. Lauttaa en ole suunnitellut hankkivani, oletus on että vene ei uppoa niin nopeasti ettei VHF/DSC-viestillä saisi apua ajoissa...vai olenkohan väärässä? Ja Onko nyt niin että Sunwind 27:lla pärjää Itämerellä? Ainakin kohtuukelissä...?

Yksi mitä olen vielä miettinyt: Meiilä ei ole rulla-genoaa vaan ihan tavallinen hakasilla kiinnitettävä systeemi. Vaihtoehdot: rullapurje tai normaaliin etustaagiin tuleva myrskypurje? Kumpaa kannattaisi harkita? Ilman rullaa ollaan siis hyvin pärjätty, välillä genoalla ja välillä st- fokalla joka on mukava. Kovassa kelissä vaan toivoisi vielä mahdollisuutta pienentää pujepinta-alaa.

En oikein ymmärrä miksi avomerellä tarvitsisi plotteria? Saariston kapeikoissa plotteri on hyvä, mutta avomerellä riittää mielestän aivan hyvin se käsi gps - reittipisteitä ei tarvitse monia, tarkkuus ei ole niin nuukaa kuin saristossa ja aikaa riittää merkitä sijaintipiste paperikartalla esim. kerran tunnissa.

Sen sijaan niitä käsi gps:iä hommaisin veneeseen3 kpl rikkoutumisen varalta, kun ovat vielä niin halpoja.
(ai miksi 3? no jos sulla on 2 gps jotka näyttävät eri paikkaa, niin kumpaa uskot?)

"1. Karttaplotteri 7" näytöllä (suosituksia?)"

http://nke.waaps.com/en/cv/prod/pack.php?pack=1

http://www.landfallnavigation.com/expedition.html

Olipa aika lailla elektroniikkakeskeinen varustelu!
Plotterista on eniten hyötyä rantojen lähellä, merten ylityksien aikana pidän oman plotterini yleensä suljettuna. Pidän päällä vähemmän virtaa kuluttavaa gepsiä, johon olen syöttänyt waypointtien koordinaatit.
Jos ennestään ei ole vhf:ää, suosittelen vhf AIS yhdistelmää. Siitä on hyötyä, varsinkin AIS-hälytyksestä öisin (voit laittaa haluamasi hälytysrajan lähimmästä kotauspisteestä). Rannikoiden läheisyydessä voit kuunnella vhf:stä säätiedot! Ruotsin rannikoilla on oikein hyvät aluekohtaiset merisääennusteet, jotka luetaan vain vhf:ssä.

En tiedä kummoset meripunkat veneessäsi on. Jos punkissa ei ole laitoja, ne voit tehdä joko pressukankaasta tai vanerista. Omasta mielestäni patjan alta esiin käännettävä n. 40cm korkuinen kiinteä vanerilaita on ollut nukkuessa mukavampi kuin kattoon tai laipioihin kiinnitetty kangas (ns. lee-cloth). Mitä pitempi avomerilegi sitä tärkeämpi on, että vapaavahti pystyy nukkumaan kunnolla kelistä riippumatta.

On hyvä järjestää reivisysyteemi niin, että kaiken voi tehdä yksin ja mieluiten samasta paikasta. Ei niin, että falli säädetään istuinlaatikosta ja mastoliikin reivirengas pitää laittaa koukkuun mastolta. Reiviliinoihin ja falliin on hyvä laittaa selvät, otsalampun valossa näkyvät merkit kunkin reivin kohdalle. Ne helpottavat reivin laittamista yöllä.

Kulkuvaloksi toppiin led-tricolor. Se säästää sähköä eikä häikäise tähystystä.

Turvavaljaita varten pitäisi olla tukevat kiinnityslenkit avotilassa, mielellään niin, että valjaan voi kytkeä kiinni jo ennnenkuin kömpii sitloodaan asti. Juoksuliinat/vaijerit (jackstay) olikin jo kerrottu. Istuinlaatikon turvavaljaiden kiinnityslenkit ovat erityisen tärkeitä, jos on meritaudin takia väsynyt ja apaattinen. Pitää pysyä veneeseen kytkettynä, vaikka oksentelisi uupuneena!

SW:llä on tullut seilattua jos jonkinlaisessa kelissä, eikä vene ole koskaan turvattomalta tuntunut. Joskin se on aika kevyt ja pieni aallonkorkeuden kasvaessa yli 2 metrin. tuossa kohtaa veneessä oleminen on aikamoista kiinnipitämistä eikä sisälle esim. vessaan ole oikein asiaa. Kovemmassa aallokossa purjeet reivattuna luoviminien on sorron vuoksi aika hidasta touhua. Nyt saan kaikki tosipurjehtijat niskaani mutta siitä huolimatta ensimmäinen varuste matkapurehdukseen on alkuperäisen 7-9hp moottorin korvaaminen tuplaten isommalla ja kunnon potkurilla!! Yli 14ms tuulessa yksipyttyisellä pysyy korkeintaan paikallaan tuulta vasten. Tämä voi tuntua aika epämiellyttävältä, kun satamaa lähestyttäessä kovassa aallokossa vaihtoehtona on luovia sorron vuoksi paikallaan tai olla piissä kaasu pohjassa.

80-lukuisen veneen vantit ja SW:ssä etenkin saalingit on hyvä käydä näyttämässä jollakin luotettavalla takilamestarilla. Katso myös tarkkaan mastosta vanttien kiinnityshelojen niittaukset!!. Purjeista sen verra, että vakio fokka alkaa olla liikaa tuossa 11ms alkaen. Vaihtaisin myös orggiksen isopurjen taljan enemmän välitettyyn tehokaampaan malliin, jottaa löysää puuskissa on helpompi antaa, etenkin väsyneenä. Kovempaa avomeriaallokkoa ajatellen ehdottomasti heikoin kohta veneessä on puuruuvein kiinnitetyt suuret sivuikkunat. laita tasaisin välein läpipultteja (vaikka joka viides ruuvi) estääksesi ikkunan irtoamisen kokonaan.

Suomalaisessa katsastusjärjestelmässä on huomioitu tämä varustepuoli hyvin. Huomaathan että kolmosluokan varusteilla voit kulkea "avomerellä" jos menet yli lahden Helsingistä Tallinnaan, Ahvenanmaalta Tukholman saaristoon tai merenkurkusta. Katsot vain sopivan sääikkunan ja se on siinä. Toisella puolen olet taas rannikolla purjehtimassa. Lisävarusteet, kuten VHF, ovat tietysti hyödyksi ja tuovat turvaa, mutta eivät mielestäni lainkaan välttämättömiä. Gotlantiinkin pääset lyhyillä avomeriosuuksilla, joten ei huolta varusteista. Noista mainitsemistasi pinnapilotti, VHF, karttaplotteri, pelastuslautta ja AIS eivät ole välttämättömiä. Elämänlanka, valjaat ja tutkaheijastin varmaan kannattaa hankkia. Turva ei tule varusteista vaan ennakoimisesta ja miehistön taidosta.

Monien ehdotusten lisäksi tässä pari juttua:

- Uusi vantit jos sulla ei ole tiedossa että alle 10v sisään uusittu. Kokonaiskonkurssiin verrattuna halpa hankinta
- Onko kaiteet alkuperäiset? Uusiksi vaan vanttien kanssa.
- Onhan isossa 1. ja 2. reivi?
- Pistopunkka on paras meripunkka jos se ei ole täynnä tavaraa. Mikä porukka teillä on menossa merelle?
- Simppeli juttu, mutta pidä huolta että varapolttoainekanisteri on aina täynnä. Tympeää jos loppuu tyvenellä kesken.
- Onko Sunwindissä vakiokeitin? Joissain asennettu ihmeellisiä virityksiä joilla et voi tehdä kulussa ruokaa?

Ennen kuin lähdet vantteja, kaiteita jne. uusimaan, niin tsekkaa ne itse tarkasti ja katso hyvä sääikkuna ennen kuin lähdet reissuun. Viro/Gotlanti ovat kuitenkin niin lähellä, että pystyt varmistumaan säästä etukäteen. Itse pidän haasteelisempana ko. matkoilla muun liikenteen huomiointia (esim. kerran Suomenlahdella niin kova sumu, että näkyvyys olematon ja tutkaa ei ollut. Ais auttaa vähän, mutta se näyttää vain osan liikenteestä). Navigointiin nykyaikaiset välineet antavat niin paljon apua, että siitä tuskin tulee mitään ongelmaa. Tärkeää on myös se, että luo veneeseen sellaisen turvallisuuskulttuurin, että vahinkojen riskit minimoidaan (esim. liivien ja valjaiden käyttö, tietynlainen tarkkuus asioissa (esim. itse pidän läpivientejä kiinni isoilla ylityksillä, varusteiden kunto, selkeä riskejä välttävä päätöksenteko, miehistön kunnosta huolehtiminen).

EI muuta kuin hyvä matkaa.

Tuli noista mielipiteistä muutama kommentti mieleen. Eli näin: VHF on edelleen aluksissa, ammattimerenkulussa ja huviveneissä, se tärkein kommunikointiväline. Jopa pelastushelikopterin kanssa juttelet sillä puhumattakaan kohti tulevasta rahtilaivasta. Kovassa kelissä kumivene on vaarassa täyttyä vedellä ja repiä kiinnityslenkkinsä. Siis pois vedestä. Jos hankit karttaplotterin, niin varmista myös, että osaat navigoida ilman sitä, sillä eräänä päivänä se takuuvarmasti lopettaa toimintansa. Samoin käy GPS:n kanssa. Siis hanki 2, toinen varalle. Paukkulautta on kallis, mutta se on avomeripurjehtijan turvallisuusväline siinä äärettömän harvinaisessa tapauksessa, että purkkari uppoaisi altasi. Voit säästää pitämällä kumivenettä hyvin kiinnitettynä valmiina kannella, mutta Sunwind 27 taitaa olla liian pieni vene siihen. Kunnon tutkaheijastin täytyy tietysti olla. www.snoopy.fi

Tarvit miehistön, joka säilyttää toimintakykynsä kelissä kuin kelissä. Siis vähintään yksi sellainen henkilö. Kehotan käymään kokeilemassa, vaikkapa kasuunilla, kun tuulee yli 12 m/s. Mukavuustekijöistä pentteri, vessa ja punkat ovat kiva, jos ovat kelissä käytettäviä.

Lisäisin vielä tuohon Biscayan kommentin loppuun, että "Tuurillahan ne laivatkin seilaa".

Kiitos kaikille hyvistä vastauksista. Vene on 90-luvun tuotantoa, eli viimeisiä veneitä mitä SW27:aa on tehty, mutta jos siis yli 20 vuotta vanha. Vene on kaikkiaan ihan hyvässä kunnossa ja vantteja on tarkasteltu, eikä niissä näytä olevan vikaa. Saalinkien kiinnitykset pitää taas katsoa kun masto otetaan alas parin viikon päästä.

Omien ajatusten lisäksi paljon hyviä vinkkejä. Meripunkka pitää järjestää, se ei ole hankalaa. Laitetaan styyran puolen punkkaa varten hyvät kiinnikkeet kankaalle. Isopurjeen jalus voisi tosiaan olla kevyempi käyttää kovassa kelissä, siihen pitää paneutua (suosituksia millainen taljasysteemi siihen sopii?).

Plotterin haluan lähinnä siksi että piemeässä navigoidessa rannikon lähellä on helpompi hahmottaa vaikkapa luovien ottamista - miten pitkälle voi mennä ja koska pitää kääntyä. Totta on, että ihan avomerellä pelkkä GPS riittää. Plotterin ja GPS:n varajärjestelminä iPad ja vielä iPhone Navionicsilla (sisätiloissa käytettäväksi).

Tuo koneen tehoon liittyvä asia on ihan relevantti. Heinäkussa mentiin ulkokautta yön yli Helsingistä Hankoon aluksi melko kovassa ja sitten tyyntyvässä tuulessa, noin 2 m aallokossa (FMI-sivun mukaan). Heikentyvässä vastatuulessa emme päässeet juuri mihinkään liikkeelle ja pitkät pätkät mentiin koneella, melkein täydellä kaasulla. Heikkoa oli eteneminen. SW:n leveän pohjan paukutus aaltoihin oli aika hurjaa, mutta ei tullut lokia tms. ainakaan vielä silloin sisään. Väsyneinä käännyttiin jo Jussarön kohdalla sisään. Ensi kerralla ei lähdetä vasta-aallokkoon.

kopran vinkit varakanisterista ja keittimestä on huomioitu. Origo on saranoitu ja 10L dieseliä kulkee aina mukana. Samoin isossa on 1. ja 2. reivi, mutta silti mm. 2. reivillä kun olemme menneet 13 m/s vastatuulessa niin tekemistä on ollut. En tiedä mikä siihen auttaisi.

Snoopyn vinkit ovat myös hyviä. Olemme nyt pari vuotta menneet ilman plotteria, joten ilmankin pärjää. Ehkä lisävarmistusta sijaintiin kaipaa lähinnä pimeällä.

Vaihdoin omaan SW:hen ison purjeen jalukseksi reilun kokoisen taljan, jossa on molemissa päissä kolma rullaa. Alemmassa rullassa, jossa on köysilukko ja hunsvotti, on lisäksi systeemi, jossa keskimmäisessä ulostulorullassa on räikkä. se estää köyden luistamisen,kunnes sitä löysätään. Järkevimmän hintaisen ja vielä laakeroidun mallin löysyn Rutgersonin valimoimasta Marnelasta. hintaa oli jotain 250€/setti pitempi köysi. Miinuspuolena on jonkin verran hitaampi toiminta jiipattaessa.
SW kulkee 18hp koneella vastatuuleen 2m aallokossakin vielä 5kt, joten sitä pidän turvallisuuden kannalta mukavana.

Aika tyhjentävät vastaukset. Lisäänpä kuitenkin:
- moottorin kaikki suodattimet, impelleri ja hihna varalle. Esim. aallokossa tankin pohjasta irti lähtevä töhnä tukkii helposti pa-suodattimen. Silloin on hyvä jos voi mennä vaikkapa ankkuriin sataman edustalla tai poijuun ja saada moottori taas toimintakuntoon.
- ensiaputaidot.
- varaohjausmenetelmän kokeilu, jotta sen saa tositilanteessa myös toimimaan.
- varakulkuvalot esim. halpa taskulamppu vihr/pun valolla.
- kunnollinen käsivalaisin jonka valo riittää vähän kauemmaskin.

Mehän puhumme nyt Itämerestä, emme esim. Atlantille suuntautuvista purjehduksista? Mielestäni pelastuslautta on oikeastaan ainoa sellainen varuste, jota itse suosittelisin saaristopurjehduksen varusteiden lisäksi. Joku voi pitää sitä vähän liioitteluna, mutta oma perusteeni sen hankinnalle oli juuri tuo, minkä joku muukin esitti: sen avulla on mahdollisuus säilyä hengissä, jos vene todella uppoaa. Uppoamisen todennäköisyys ei ole kovin suuri, mutta se on olemassa:
-läpivienti hajoaa
-tulipalo, jota ei ehditä sammuttaa ennenkuin se pääsee kiinni lujitemuoviin
-törmäys, joka aiheuttaa reiän runkoon.

Nuo muut luettelossasi ja myös muiden luetteloissa ovat mielestäni asioita, jotka matkaveneessä olisi syytä olla kunnossa ihan saaristopurjehduksessakin. Lukuunottamatta VHF:aa, jonka tarve on mielestäni todella mielipidekysymys. Mutta AIS säästää huonossa näkyvyydessä todella paljon hermoja ja sen saa VHF-laitteeseen integroituna, joten mielestäni kannattaa otta VHF siinä ikäänkuin kylkiäisenä. Hauskana lisäoptiona, niin sanoakseni.

Meripunkan välttämättömyydestä en ole itse ihan täysin vakuuttunut. Eikös SW27:ssa ole pistopunkka, joka täyttäisi tuon tehtävän? Joka tapauksessa minun oma kokemukseni on se, että useimmissa keleissä vapaavahti pystyy kyllä nukkumaan myös ilman varsinaista meripunkkaa ja jos sellainen on joskus tarpeen, niin siirtämällä patja lattialle homma onnistuu. Nice to have siis tämäkin, mutta ei ihan välttämättömyyslistan kärjessä.

Kannattaa lukea vanhoista Vene-lehdistä niitä Dunckerin juttuja, joissa tämä jälkikäteen arvioi varustelutarpeita parin pallonkierron kokemuksella. Jotenkin herättävä oli se hänen kertomuksensa, miten ensimmäiselle Puolan reissulle varustivat venettä kuin viikkojen valtameritaipaleeseen...

Eli. Järkeä messiin, mutta ylivarustelukin on turhaa. Kaikkein tärkeintä on sittenkin seurata säätietoja.

Useimmiten nykyään kyllä miehistöltä loppuu voimat ennen kuin vene tai varusteet hajoavat. Eli kuten tässä joku totesikin, että rittävän kykenevä miehistö ja lisäksi (jos mennään vähänkään pidempään) kunnon rutiinit, kuten ruokailut, vahdit, lepovuorot yms.
Suurin ero avomerellä on se, että suojaa ei ole saatavissa kovin helposti jos keli muuttuu pahaksi vaan ulkona on pärjättävä, helposti sitten Itämerelläkin 12-24 tuntia. Joku kuitenkin toteaa, että "sääennusteita on seurattava". Aivan, ne ovat juuri "ennusteita" ja toisinaan keli on jotain ihan muuta kuin luvattu.

Sunwindin tuntien tarkistaisin peräsimen kunnon. Sinne menee aina vettä sisälle ja jos sitä ei laske talveksi pois, voi peräsin olla heikossa kunnossa. Lisäksi tarkistaisin läpiviennit ja vaihtaisin pois kaikki muoviset joita voi olla lokissa ja kaiussa. Myöskin hanat on syytä tarkistaa, nehän on syytä panna kiinni pahassa kelissä.

mukaan merisairauden varalta.