Jumala tai Jumaluus -miten sen voi kokea?

Siinä se juttu ehkä onkin, ainakin koen sen olevan omalla kohdallani juuri noin. Toisinsanoen uskon ymmärtäväni tätä meidän todellisuutta joka on ainoa selkeästi havaittavissa oleva todellisuus ihmisen näkökulmasta.

Uskon ymmärtäväni mistä kärsimys johtuu, ja miksi pahoja asioita tapahtuu.
Ymmärrän jollain tasolla miksi ihmiskuntaa edelleen dominoi samat voimat, voisin sanoa että "sairas" eliitti, mutta eliitti on ikäänkuin ahneuden, pelon ja itsekeskeisyyden yksi pieni sivutuote.

Sitä en osaa tarkalleen sanoa, miksi ihminen ei näe tämän verhon taakse.
Ehkä useampi näkeekin paremmin kuin antaa ymmärtää.
Monilla ihmisillä on omissa arkipäiväisissä asioissaan tarpeeksi miettimistä, he eivät halua mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja lähteä miettimään sen enempää, miksi maailma on tälläinen.

Minä näen maailman enemmänkin pelinä, jota vain pelataan kyseenalaistamatta miksi joku on laatinut loputtomasti järjettömiä sääntöjä ja toimintamalleja.

Systeemi toimii kuin sillä olisi joku järkevä päämäärä, mutta sillä ei ole. On vain eri yksilöiden tasoilla havaittavia enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia lyhytkestoisia nautintoja=tyytyväisyyden tai onnistumisen tunteita, jotka nekin perustuvat usein muiden epäonneen.

Wraith kirjoitti:

Siinä se juttu ehkä onkin, ainakin koen sen olevan omalla kohdallani juuri noin. Toisinsanoen uskon ymmärtäväni tätä meidän todellisuutta joka on ainoa selkeästi havaittavissa oleva todellisuus ihmisen näkökulmasta.

Uskon ymmärtäväni mistä kärsimys johtuu, ja miksi pahoja asioita tapahtuu.
Ymmärrän jollain tasolla miksi ihmiskuntaa edelleen dominoi samat voimat, voisin sanoa että "sairas" eliitti, mutta eliitti on ikäänkuin ahneuden, pelon ja itsekeskeisyyden yksi pieni sivutuote.

Sitä en osaa tarkalleen sanoa, miksi ihminen ei näe tämän verhon taakse.
Ehkä useampi näkeekin paremmin kuin antaa ymmärtää.
Monilla ihmisillä on omissa arkipäiväisissä asioissaan tarpeeksi miettimistä, he eivät halua mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja lähteä miettimään sen enempää, miksi maailma on tälläinen.

Minä näen maailman enemmänkin pelinä, jota vain pelataan kyseenalaistamatta miksi joku on laatinut loputtomasti järjettömiä sääntöjä ja toimintamalleja.

Systeemi toimii kuin sillä olisi joku järkevä päämäärä, mutta sillä ei ole. On vain eri yksilöiden tasoilla havaittavia enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia lyhytkestoisia nautintoja=tyytyväisyyden tai onnistumisen tunteita, jotka nekin perustuvat usein muiden epäonneen.

Lue lisää

Sinä sanailet;"Minä näen maailman enemmänkin pelinä, jota vain pelataan kyseenalaistamatta miksi joku on laatinut loputtomasti järjettömiä sääntöjä ja toimintamalleja.
Systeemi toimii kuin sillä olisi joku järkevä päämäärä, mutta sillä ei ole. On vain eri yksilöiden tasoilla havaittavia enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia lyhytkestoisia nautintoja=tyytyväisyyden tai onnistumisen tunteita, jotka nekin perustuvat usein muiden epäonneen.",,ja minusta olet täydellisesti oikeassa!

Mielettömyydeksi paljastuu tiedostuneelle lähes kaikki mitä täällä teemme, tässä maailmassa ei ole ihmisen näkövinkkelistä katsoen mitään syvempää järkeä, vain tarkoituksenmukaisuutta.
Tuo tarkoituksenmukaisuus liittyy maailmassa maailman jatkuvuuteen, 'se' täytyy liittyä olosuhteiden ja maailman luonteen perusteella motiiviltaan joko sadismiin tai maskismiin, tai molempiin,,joka tapauksessa itsekkääseen nautintoon jommalla kummalla tavalla.

Ihmisen systeemit, järjestäytynyt yhteiskunta kaikki se on keinotekoista peliä eliitin pussiin.
Ja tässä lähinnä ihmettelee sitä, miten tämä myssytys ja hulluus mielettöminen vaatimuksineen menee lävitse?
Äänestämme meitä alistamaan(en itse koskaan) alistajat, usein samat naamat, annamme pankeille vallan hallita ja rahamme, tuhoamme luonnon jatkuvan kasvun vaatimuksesta, teemme uusia tragedioita, eli lapsia kärsimään surua, tuskaa ja luopumista, siis kuin mielettömät robotit.
Ihmiskunnan marinoiva systeemi on sukupolvien mittainen ja geenillinen ja kai siksi mielemme marinoinnin vaikutusta on lähes mahdoton vastustaa.

Lopuksi voisi todeta että olemme kuin helve-tissä.
Ja voi todeta sen, että jos tästä keikasta jotain on syytä oppia, niin se on se, että jos tietoisuus todellakin saa valita kohtalonsa ja matkansa,,niin älkää hyvänen aika sentään, siis enää koskaan halutko olennoiksi,,älkää halutko miksikään sillä se on juuri se kärsimyksen tie!

Lisäisin tuohon sen, ett on uskallettava luottaa rakkauteen, eli tavallaan nöyryttävä siihenkin, ettei ole kaikkitietävä ja voipa.
Tajuttava sen kautta ettei todellisessa rakkaudessa ole pelkoa, ei tilanteessa jossa tulevaa ei tiedä, tai mistä ei muista mitään.

Hieno huomio. Se kokija, joka pitää itseään jonakin erityisenä, jää auttamatta astraalitasoille. Tämä koskee allekirjoittanutta ja kaikkia.

Sitä ei nähdä, koska näkijä tai kokija on kuollut kokemuksessa. Tämä on lohduttavaa. Kiitos Jumalalle että Jumala on. Muuta ei ole.

Aidosti henkisessä näkemisessä näkeminen lakkaa, kokijat lakkaavat. Mutta Jumala on. Sille kunnia jolle kunnia kuuluu. Ei kokijoille, sillä kokijat edustavat kuolevaa kuorta. Kokijat voivat korkeintaan heijastaa. Se ei ole mitään. Absolutely nothing.

Kokijat kuoppaantuvat, muttta Jumala on.

Hyvä että palstalla on juttua ja jääräpää-tuppisuu-suomalaiset kirjoittavat, vaikkeivat niin puhu. Tämä kuuluu tähän orastavaan yhteistyön aikaan ja aikakauteen.

kokija kirjoitti:

Hieno huomio. Se kokija, joka pitää itseään jonakin erityisenä, jää auttamatta astraalitasoille. Tämä koskee allekirjoittanutta ja kaikkia.

Sitä ei nähdä, koska näkijä tai kokija on kuollut kokemuksessa. Tämä on lohduttavaa. Kiitos Jumalalle että Jumala on. Muuta ei ole.

Aidosti henkisessä näkemisessä näkeminen lakkaa, kokijat lakkaavat. Mutta Jumala on. Sille kunnia jolle kunnia kuuluu. Ei kokijoille, sillä kokijat edustavat kuolevaa kuorta. Kokijat voivat korkeintaan heijastaa. Se ei ole mitään. Absolutely nothing.

Kokijat kuoppaantuvat, muttta Jumala on.

Hyvä että palstalla on juttua ja jääräpää-tuppisuu-suomalaiset kirjoittavat, vaikkeivat niin puhu. Tämä kuuluu tähän orastavaan yhteistyön aikaan ja aikakauteen.

Lue lisää

Olen ymmärtänyt tämän teorian niin, että sen mukaan universaali tietoisuus loi tarkoituksella itselleen egoja jotta voisi kokea asiat saman aikaisesti tuosta ikuisuusperspektiivistä. Suomeksihan tämä tarkoittaisi sitä että kaikki on Jumaluutta, sillä Jumaluus on kaikkialla, eli olet Jumaluuden ilmentymä.

Tietysti ymmärrän, että tämä on jotain niin suurta, että tätä universaalia tietoisuutta on täysin mahdoton ymmärtää ihmisjärjellä.

Näin ollen Jumalaa ei voisi asettaa minkäänlaiseen muottiin, muutakuin siihen että Jumala on kaikki olemassa oleva joka kokee itsensä kaikista perspektiiveistä "kaikkina aikoina" samaan aikaan. Toisinsanoen ikuisuusperspektiivistä.

Mikäli tämä pitääkin paikkansa, niin lienee kai selvää, että ego on se tekijä joka torjuu Jumalkokemuksen ihmiselämässä.

Tavallaanhan senkin pitäisi olla vain osa universaalia suunnitelmaa, jos ihminen on kykenemätön pääsemään irti egostaan.

Myönnän että tämä voi pitää minun kohdalla paikkansa.

Tästä pääsisikin oikeastaan siihen toiseen(vai varsinaiseen) ongelmaan. Sanotaan että asia on mahdoton niin kauan kuin sen uskoo olevan mahdoton. Jos uskoo että egosta on mahdoton päästä eroon, niin se on tavallaan pattitilanne. Ihmismieli ei kuitenkaan voi mieltää mahdotonta tilannetta mahdolliseksi, ennenkuin saa edes pienen todisteen siitä että kyseessä ei ole mahdottomuus. Tätä voisi kai sanoa uskon puutteeksi.

Toivottavasti tästä viestistä saa edes jotain selvää.

Wraith kirjoitti:

Olen ymmärtänyt tämän teorian niin, että sen mukaan universaali tietoisuus loi tarkoituksella itselleen egoja jotta voisi kokea asiat saman aikaisesti tuosta ikuisuusperspektiivistä. Suomeksihan tämä tarkoittaisi sitä että kaikki on Jumaluutta, sillä Jumaluus on kaikkialla, eli olet Jumaluuden ilmentymä.

Tietysti ymmärrän, että tämä on jotain niin suurta, että tätä universaalia tietoisuutta on täysin mahdoton ymmärtää ihmisjärjellä.

Näin ollen Jumalaa ei voisi asettaa minkäänlaiseen muottiin, muutakuin siihen että Jumala on kaikki olemassa oleva joka kokee itsensä kaikista perspektiiveistä "kaikkina aikoina" samaan aikaan. Toisinsanoen ikuisuusperspektiivistä.

Mikäli tämä pitääkin paikkansa, niin lienee kai selvää, että ego on se tekijä joka torjuu Jumalkokemuksen ihmiselämässä.

Tavallaanhan senkin pitäisi olla vain osa universaalia suunnitelmaa, jos ihminen on kykenemätön pääsemään irti egostaan.

Myönnän että tämä voi pitää minun kohdalla paikkansa.

Tästä pääsisikin oikeastaan siihen toiseen(vai varsinaiseen) ongelmaan. Sanotaan että asia on mahdoton niin kauan kuin sen uskoo olevan mahdoton. Jos uskoo että egosta on mahdoton päästä eroon, niin se on tavallaan pattitilanne. Ihmismieli ei kuitenkaan voi mieltää mahdotonta tilannetta mahdolliseksi, ennenkuin saa edes pienen todisteen siitä että kyseessä ei ole mahdottomuus. Tätä voisi kai sanoa uskon puutteeksi.

Toivottavasti tästä viestistä saa edes jotain selvää.

Lue lisää

Olet luonut jonkun maailmankatsomuksen, hyvä. Kun luo henkilökohtaisen maailmankatsomuksen, niin asettautuu joihinkin raameihin, jolloin on mahdollista ymmärtää tämän luodun raamin puitteissa.

Maailmankatsomuksia, joiden puitteissa voi asiaa lähestyä, on lukemattomia hyviä. Lienee turhaa omaksua järjen puitteissa kaikkia näkökulmia, joku riittävän tyydyttävä riittää. Ihminen valitsee sen, minkä kokee kulloinkin tarkoituksenmukaiseksi. Jumalkokemus, johon viittasin, antaa ymmärtää, että se sisältää itseensä kaikki näkökulmat. Tämän vuoksi mystikot voivat helposti ja ketterästi vaihdella näkökulmia ja maailmankatsomuksia, koska monien puitteissa on mahdollista ilmaista samaa asiaa. Ne nähdään kaikki yhtä turhina tai tärkeinä mallintamaan koettua. Kaikki ovat vain viitteitä.

Jumalkokemuksia on erilaisia. Joku kokemus painottaa älyä, joku toinen tunnetta, joku kolmas jotain muuta. Viittaan tässä kokemukseen, missä ihminen lähes kokonaan on onnistuttu siirtämään syrjään hetkeksi. Ego eli erillisyyden ajatus ja koko mieliaparaatti siirretään hetkeksi syrjään. Se kaikki, mikä ihmisenä tunnetaan. Tällöin tilalle astuu varsinainen näkeminen, missä tietenkin ymmärrys näkijästä on lakannut hetkeksi, niin kauan kuin verhoa pidetään syrjässä.

Egoja on alussa yhtä monta kuin on ns. chakroja, joten homma on komplisoidumpi kuin kuvitellaan. Nuo pitäisi ensin eheyttää yhdeksi olemukseksi, toimia yhtenä olentona, jolloin yhden eheytyneen egon hallinta on mahdollista. Tässä vertaan Hydraan kreikkalaisessa tarustossa, missä soturi onnistuu monipäisen voittamaan ainoastaan, kun juuri on katkaistu. Yhden egon siirtäminen ei riitä, jos muita päitä on muualla, kuten ihmisillä on - meditaatiokokemusten kautta tämän voi vahvistaa.

Tässä valossa huomataan, että ehdottomasti on vain Jumala eikä sitten muuta. Kun palataan, voi olla raskastakin, sillä huomataan se vanha ihminen kuin kasaksi rihkamaa, rojua. Se voi olla tavattoman rankkaa. Mutta jos kuitenkin haluaa, niin mitään estettä ei periaattessa ole, muuta kuin minkä verho eli ihminen itse itselleen asettaa.

Egoa tulisi kouluttaa kestämään tuo karmeudellinen ihanuus. Tätä varten on luotu henkiset tiet, missä ego kehittyy kestokyvyltään ja puhtaudeltaan.

Syvempi kokemus sisältää molemmat puolet, karmeuden ja ihanuuden. Karmeus on se, että maailmaa nähdään hetkeksi niinkuin se on, ja ihanuus se, että kaikki pelastuvat kuitenkin, oli maailma kuinka karmea tahansa. Se on egon kannalta hirmuinen näky, sillä se tietää olevansa silloin kangastus, olematon. Jumala on suurempi kuin mikään ajatusmuoto tai mikään kuviteltu este, armollinen mutta vääjäämätön laki, kuluttaa kaiken turhan ennepitkää kaikesta pois. Vain se mikä on oikein, jää. Tämä valottaa vain yhtä kokemusta, ja kaikkien kokemukset ovat yksilöllisiä kaikesta huolimatta, sillä egoa ei ehkä aivan 100% onnistuttu syjään siirtämään.

Kaikki on mahdollista. Onnellisuutta on mahdollista saada, menestystä, periaatteessa mitä vain suhteellisen vähällä vaivalla. Kasvaminen ulos koko entisestä systeemistä on huipentuma, ja vaatii loputtoman kärsivällisyyden. Mikää puolivillainen ei enää riitä. Siksi Jeesus sanoi sille joka tahtoi taivasten valtakuntaan: jätä kaikki. Tämä todellakin tarkoittaa kaikkea, myös persoonaa. Asiaa onkin syytä lähestyä varovaisen järkevästi, jos mahdollista. Ja minän seuraaminen tarkoittaa oman minän alkulähteille menemistä, ei Jeesus-muodon seuraamista. Sisäisen minän seuraamista. Sen tutkimista, mistä minä erillisyyden ajatuksena saa alkunsa.

Valinta, miten toimii, jätetään toimijalle näissä asioissa. Maailmassa on sellainen laki, että jos tahtoo jotain, on toimittava siihen suuntaan riittävän kauan. Tällöin sen saavuttaa. Onnistumisen ajatusta viljelemällä onnistumisen mahdollisuus kasvaa heti eksponentiaalisesti. Maailma toimii ajatuksen kautta. Mitä tahdot sen saavutat, kunhan vain on sisua riittävä määrä vastoinkäymisenkin tullessa. Vaikka läpi harmaan kiven, kuten sanonta kuuluu. Ego on suurin vastus mitä ihmisellä voi olla, tavallaan vastusten huipentuma. Mutta kuitenkin syrjään siirrettävissä, ainakin hetkeksi.

Maailmassa oleva erillisyys saa alkunsa erillisyyden alkuajatuksesta, joka on niinkin tavattomassa sfäärissä kuin nirvana, täysin henkinen todellisuus. Sielläkään ei olla 100% luovuttu egosta. Sielläkin on vielä jäljellä alkuajatuksen kaltainen idea erillisyydestä.

Wraith kirjoitti:

Olen ymmärtänyt tämän teorian niin, että sen mukaan universaali tietoisuus loi tarkoituksella itselleen egoja jotta voisi kokea asiat saman aikaisesti tuosta ikuisuusperspektiivistä. Suomeksihan tämä tarkoittaisi sitä että kaikki on Jumaluutta, sillä Jumaluus on kaikkialla, eli olet Jumaluuden ilmentymä.

Tietysti ymmärrän, että tämä on jotain niin suurta, että tätä universaalia tietoisuutta on täysin mahdoton ymmärtää ihmisjärjellä.

Näin ollen Jumalaa ei voisi asettaa minkäänlaiseen muottiin, muutakuin siihen että Jumala on kaikki olemassa oleva joka kokee itsensä kaikista perspektiiveistä "kaikkina aikoina" samaan aikaan. Toisinsanoen ikuisuusperspektiivistä.

Mikäli tämä pitääkin paikkansa, niin lienee kai selvää, että ego on se tekijä joka torjuu Jumalkokemuksen ihmiselämässä.

Tavallaanhan senkin pitäisi olla vain osa universaalia suunnitelmaa, jos ihminen on kykenemätön pääsemään irti egostaan.

Myönnän että tämä voi pitää minun kohdalla paikkansa.

Tästä pääsisikin oikeastaan siihen toiseen(vai varsinaiseen) ongelmaan. Sanotaan että asia on mahdoton niin kauan kuin sen uskoo olevan mahdoton. Jos uskoo että egosta on mahdoton päästä eroon, niin se on tavallaan pattitilanne. Ihmismieli ei kuitenkaan voi mieltää mahdotonta tilannetta mahdolliseksi, ennenkuin saa edes pienen todisteen siitä että kyseessä ei ole mahdottomuus. Tätä voisi kai sanoa uskon puutteeksi.

Toivottavasti tästä viestistä saa edes jotain selvää.

Lue lisää

" Olen ymmärtänyt tämän teorian niin, että sen mukaan universaali tietoisuus loi tarkoituksella itselleen egoja jotta voisi kokea asiat saman aikaisesti tuosta ikuisuusperspektiivistä. "

Näyttää siltä, että kaikki mikä on altruistista egollisessa elämässä, kasvattaa ihmisen enkeliolemusta, joka on "henkinen ego". Tämä on oleellinen välivaihe matkallamme. Vaikkemme tuota enkeliolemusta paljon kokisikaan, se kasvaa kun ihminen toimii moraalisesti oikein. Kumma kyllä, miksi näin on? Moraalisuus liittyy tuohon välivaiheen olemukseen kuitenkin. Kunhan sisäinen moraalintaju, omantunnon taju täyttyy, silloin on kyseessä moraalinen toiminta. Kukin tietää sen sisällään.

Enkelit siis kasvavat kun ajattelemme sopivia ja välillä muistamme heitä, vaikka ajattelisimme valoa ulkopuolisena.

Tässä kohtaa päätyy aina samaan - henkiseen evoluutioon. Egot hyödyttävät ainakin tätä välivaiheen olemusta ja niiden kehitystä.

Inspiraatiosta: taivaalliset kokemukset ovat kyllä monesti kehityksen kiihdyttäjiä, sillä kerran koettuaan ei voi lakata suuntautumasta takaisin. Se on mahdotonta. Egon tulee palaa tavallaan kauan hiljaisella tulella ennekuin sen energia on kulunut kokonaan loppuun. Siksi kierto jatkuu vielä kauankin ensimmäisten kokemusten jälkeen. Kokemukset aloittavat varsinaisen puhdistautumisprosessin, jota ei voi tuolloin enää pysäyttää, halusi ego mitä tahansa. Tässä suhteessa lopputulos on sinetöity, kun riittävän syvä kokemus on ilmennyt. Toki kokemuksilla on kärsimyksellinenkin vaikutus - egon kannalta muttei valon kannalta.

Tässä vaiheessa ihminen elää kuin kahdessa maailmassa. Osaksi egossa, joka puhdistuu (kärsii), osaksi enkeliolemuksessa, joka ympäröi egon valolla, virraten kuin kaikkialta ympäristöstä. Ihminen tajuaa tulevan todellisuutensa olevan tuossa valossa, vaikka elääkin osaksi egoon samaistuneena.

Ihminen tajuaa siis konkreettisesti, ettei ole olemassa, mutta valo on. Tajuaa tulevansa tuoksi valoksi, joka näyttää ympäröivän ja jonka näkee. Tällöin pitää paikkaansa: vain valo on ja muuta ei ole.

Kokija: Ihminen tajuaa siis konkreettisesti, ettei ole olemassa, mutta valo on. Tajuaa tulevansa tuoksi valoksi, joka näyttää ympäröivän ja jonka näkee. Tällöin pitää paikkaansa: vain valo on ja muuta ei ole.

Mainiosti tämä on kerrottu hölmöläisten talonrakennustarinassa.
Talo on minä itse.
Matti on Pyhähenki joka on aina paikalla kunhan vain kysyn.
Hajonnut talo on ´hävinnyt uni, unohtunut, hylätty ego, pelko, epätietoisuus....

evp kirjoitti:

Kokija: Ihminen tajuaa siis konkreettisesti, ettei ole olemassa, mutta valo on. Tajuaa tulevansa tuoksi valoksi, joka näyttää ympäröivän ja jonka näkee. Tällöin pitää paikkaansa: vain valo on ja muuta ei ole.

Mainiosti tämä on kerrottu hölmöläisten talonrakennustarinassa.
Talo on minä itse.
Matti on Pyhähenki joka on aina paikalla kunhan vain kysyn.
Hajonnut talo on ´hävinnyt uni, unohtunut, hylätty ego, pelko, epätietoisuus....

Lue lisää

kokija: niin se on tavallaan pattitilanne. Ihmismieli ei kuitenkaan voi mieltää mahdotonta tilannetta mahdolliseksi, ennenkuin saa edes pienen todisteen siitä että kyseessä ei ole mahdottomuus. Tätä voisi kai sanoa uskon puutteeksi.

Ikuinen laki: Opettaja on aina paikalla ilman ehtoja, siis luokalle ei voi jäädä.

evp kirjoitti:

Kokija: Ihminen tajuaa siis konkreettisesti, ettei ole olemassa, mutta valo on. Tajuaa tulevansa tuoksi valoksi, joka näyttää ympäröivän ja jonka näkee. Tällöin pitää paikkaansa: vain valo on ja muuta ei ole.

Mainiosti tämä on kerrottu hölmöläisten talonrakennustarinassa.
Talo on minä itse.
Matti on Pyhähenki joka on aina paikalla kunhan vain kysyn.
Hajonnut talo on ´hävinnyt uni, unohtunut, hylätty ego, pelko, epätietoisuus....

Lue lisää

HÖLMÖLÄISTARINA

" Hölmöläiset rakensivat itselleen talon, mutta siinä oli paha vika, se oli liian pimeä. Koska kukaan ei halunnut olla pimeässä, päätettiin hankkia pirttiin valoa. Mutta miten? Sitä pohdittiin yhdessä. Lopulta joku keksi, että valoa voitaisiin tuoda säkillä ulkoa, jossa valoa oli yllin kyllin. Toinen hoksasi, että työ helpottuisi kun samalla kannettaisiin toisella säkillä pimeyttä pirtistä ulos.

Hölmöläiset jakaantuivat kahteen ryhmään, miehet olivat omassaan ja naiset omassaan. Naiset veivät pimeyttä pirtistä ulos ja miehet kantoivat valoa tilalle. Työ oli aika helppoa, sillä valo oli kevyttä, pimeys samoin. Pirtin ovella kävi melkoinen vilske, kun toiset toivat ja toiset veivät. Mutta pirtti pysyi aina vain yhtä pimeänä.

Hölmölän kylän viisain mies Matti kulki siitä ohi ja kysyi, mitä hölmöläiset olivat tekemässä. Nämä selittivät. Matti otti kirveen ja hakkasi pirtin seinään pienen reiän, ikkunan. Hölmöläiset menivät taloonsa sisään - ja ihmeiden ihme, sinne todellakin tuli valoa ikkunasta. Miten viisas Matti olikaan!

Matin mentyä hölmöläiset päättivät laajentaa ikkunaa saadakseen vielä enemmän valoa. Ikkunaa hakattiin suuremmaksi, ja vielä suuremmaksi, ja vielä, kunnes koko seinä oli poissa. Pirtissä oli nyt melkein yhtä valoisaa kuin ulkona. Saataisiinko sitä vielä valoisammaksi? Yksissä tuumin hakattiin toinenkin seinä pois. Kun kolmatta seinää alettiin hakata, koko talo romahti kasaan. Onneksi kukaan ei jäänyt alle.

Hölmöläiset olivat hieman pahoillaan, kun heillä ei enää ollut taloa, mutta sitten he lakkasivat murehtimasta, kun joku keksi, että valoa oli nyt ainakin ihan yhtä paljon kuin ulkona. "

LÄHDE: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hölmölä


Nuo henkiset tiet tekevät sen, että taloon tulee ikkunoita ja seinät tulevat läpinäkyviksi. Lopulta talo romahtaa, kun sen aika on. On luotu eri menetelmiä talon ohentamiseksi ja ikkunoiden tekemiseksi, sillä kokemuksesta tiedetään, että asukas älyää juosta talosta valoon, kun asukas on ensin saanut valosta vilauksen. Kokemus valosta tulee, kun tekee egoon taloon ikkunan.

Tietenkään taloa ei ole ikkunoineen, mutta milläs saa asukkaan näin näkemään?

kokija kirjoitti:

HÖLMÖLÄISTARINA

" Hölmöläiset rakensivat itselleen talon, mutta siinä oli paha vika, se oli liian pimeä. Koska kukaan ei halunnut olla pimeässä, päätettiin hankkia pirttiin valoa. Mutta miten? Sitä pohdittiin yhdessä. Lopulta joku keksi, että valoa voitaisiin tuoda säkillä ulkoa, jossa valoa oli yllin kyllin. Toinen hoksasi, että työ helpottuisi kun samalla kannettaisiin toisella säkillä pimeyttä pirtistä ulos.

Hölmöläiset jakaantuivat kahteen ryhmään, miehet olivat omassaan ja naiset omassaan. Naiset veivät pimeyttä pirtistä ulos ja miehet kantoivat valoa tilalle. Työ oli aika helppoa, sillä valo oli kevyttä, pimeys samoin. Pirtin ovella kävi melkoinen vilske, kun toiset toivat ja toiset veivät. Mutta pirtti pysyi aina vain yhtä pimeänä.

Hölmölän kylän viisain mies Matti kulki siitä ohi ja kysyi, mitä hölmöläiset olivat tekemässä. Nämä selittivät. Matti otti kirveen ja hakkasi pirtin seinään pienen reiän, ikkunan. Hölmöläiset menivät taloonsa sisään - ja ihmeiden ihme, sinne todellakin tuli valoa ikkunasta. Miten viisas Matti olikaan!

Matin mentyä hölmöläiset päättivät laajentaa ikkunaa saadakseen vielä enemmän valoa. Ikkunaa hakattiin suuremmaksi, ja vielä suuremmaksi, ja vielä, kunnes koko seinä oli poissa. Pirtissä oli nyt melkein yhtä valoisaa kuin ulkona. Saataisiinko sitä vielä valoisammaksi? Yksissä tuumin hakattiin toinenkin seinä pois. Kun kolmatta seinää alettiin hakata, koko talo romahti kasaan. Onneksi kukaan ei jäänyt alle.

Hölmöläiset olivat hieman pahoillaan, kun heillä ei enää ollut taloa, mutta sitten he lakkasivat murehtimasta, kun joku keksi, että valoa oli nyt ainakin ihan yhtä paljon kuin ulkona. "

LÄHDE: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hölmölä


Nuo henkiset tiet tekevät sen, että taloon tulee ikkunoita ja seinät tulevat läpinäkyviksi. Lopulta talo romahtaa, kun sen aika on. On luotu eri menetelmiä talon ohentamiseksi ja ikkunoiden tekemiseksi, sillä kokemuksesta tiedetään, että asukas älyää juosta talosta valoon, kun asukas on ensin saanut valosta vilauksen. Kokemus valosta tulee, kun tekee egoon taloon ikkunan.

Tietenkään taloa ei ole ikkunoineen, mutta milläs saa asukkaan näin näkemään?

Lue lisää

" Tietenkään taloa ei ole ikkunoineen, mutta milläs saa asukkaan näin näkemään? "

Siis alunperinkään ei ole tuota erillisyyttä.

Uskolla ( faith ) on mahdollista ymmärtää, että kaikki on yksi. Uskoja on 2:
1. faith ---> transsendentti usko, jota Jeesus tarkoitti. Tämä on koettava eikä ole selitettävissä. Tämä faith onnistuu, kun on jo valokosketus.
2. believing ---> mielikuvausko tekee talon ja erillisyyden. Uskomalla tällä uskolla tulee vain lisää harhauskoa. Tämän uskon voi selittää ja ymmärtää järjellä.

Usko on todellinen voima (usko nro 1, faith).

Jos ei ole uskoa (faith), niin on ryhdyttävä näennäisen talon näennäiseen puhdistamiseen. Joka vie samaan lopputulokseen, kuin uskon kautta silmänräpäyksessä.

Vain käsitteiden selventämiseksi: Jumalan Poika on yhdentynyt henki eli Kristus. Jumala ei luonut egoa, joka on Jumalan Pojan uni, ajatus erillisyydestä.

Pee-ositiivinen kun ei hae omaansa, ei muiden omaa, ei edes ääritä palkkiota tai häviötä, siis vailla vertausta on positiivinen.

'Rakkaus itseen on oltava ensin....'

Hyvä itsetunto ja oman minäkuvan hyväksyminen on tae välittämiselle ja rakastamiselle.
On pirullista olla vailla tervettä itsetuntoa.....se tila lukitsee ja myrkyttää mielen.

" Kun se tulee, niin se polttaa poroksi kaiken vuosituhansien taakkamme, joka sitten johtaa kaiken kärsimyksen tuskan päättymiseen ja uskomattomaan elämään jo täällä ollessamme "

Tämä on välttämätön ehto. Eli että kärsimyksellinen elämä kertakaikkiaan on utopiaa. Tämän voi ymmärtää vain kokemalla yksilökohtaisen tiedostumis-prosessin kautta.

Jokaisella yksillöllisen tiedostumis-prosessin yksityiskohdat ovat todellakin yksilöllisiä.

Tiedostaa kuka on, ihan konkreettisesti havoinnoimalla, ei älyllisesti teoretisoimalla. Tiedostamalla kuka kulloinenkin kokeva kokija on. Subjektiin tai objektiin sidottu kokeminen eli kokija lakkaa.


" Täällä maanpäällä ollessa me jouduimme ulos tuosta paratiisi tilasta, ja täällä ollessa meidän on myös palattava sinne. "

Ylläoleva viittaa syntymisten syyhyn. Synnymme koska meidän on palattava siellä missä alin tiedostumisen tasomme on. Maidän on palattava tässä kiinteässä materiassa. Kiinteä materia tarkoittaa sitö, että on ns. rajoitavia ehtoja enemmän kuin vähemmän kiinteässä materiassa. Vähemmän kiinteätä materiaa edustavat taivaat.

Taivaissa me ihmiset emme voi palata. Taivaisiin kurkottaminen pelastus mielessä on siksi utopiaa. Alamme palata, kun tajuamme, että tätä materiaa ei ole itsestäänvalaisevana, vaan kangastuksena. Tämä on oivallettava suoran havainnon kautta, ei älyllisesti ymmärrettävä.

Ihmisiä syntyy niin paljon, koska he TIETÄVÄT että on palattava materiassa.

Tällöin ripustautuminen tähän materiaan lakkaa, kun havaitsemme, että, sitä ei edes ole. Kaikki mitä ei ole itsenäisenä ja itsevalaisevana, se on jätettävä. Rahaa voi esim. käyttää näennäisesti, mutta se on jätettävä, jolloin sitä ei kukaan omista, vaikka sitä käyttääkin.

Jumaluus ja siihen liittyvä johdonmukaisuus...on ensimmäinen välttämätön asia.

Jos nyt väitetään tämän tietoisuuden olevan harhaa,(Jumalan ja koko fyysinen maailma) kumoaa se kaiken meille oikeaksi opetetun?
Egon harhasta on myös puhuttu...kun persoona jättää tämän tason, onko seuraava taso myöskin harhaa, sinne muuttaneet 'persoonat'?

Tietäneekö kukaan? Kuolemanlähikokemukset ja kanavointien kautta tullut informaatio lienevät 'lähinnä totuutta' olevat...nekin pitää seuloa tarkasti.
Näistä lähteistä ei oikein saa tukea 'harhalle', päinvastoin.

Myötäeläjä kirjoitti:

Jumaluus ja siihen liittyvä johdonmukaisuus...on ensimmäinen välttämätön asia.

Jos nyt väitetään tämän tietoisuuden olevan harhaa,(Jumalan ja koko fyysinen maailma) kumoaa se kaiken meille oikeaksi opetetun?
Egon harhasta on myös puhuttu...kun persoona jättää tämän tason, onko seuraava taso myöskin harhaa, sinne muuttaneet 'persoonat'?

Tietäneekö kukaan? Kuolemanlähikokemukset ja kanavointien kautta tullut informaatio lienevät 'lähinnä totuutta' olevat...nekin pitää seuloa tarkasti.
Näistä lähteistä ei oikein saa tukea 'harhalle', päinvastoin.

Lue lisää

Kenties kaikki meidän ihmisten "totuudet" ovat väärässä, ehkä sitä oikeampaa ei ole vielä edes esitetty,,siis ainakaan vastakkaiset väitteet eivät kaikki voi olla oikeassa, mutta kaikki ne voivat olla väärässä.

Myötäeläjä kirjoitti:

Jumaluus ja siihen liittyvä johdonmukaisuus...on ensimmäinen välttämätön asia.

Jos nyt väitetään tämän tietoisuuden olevan harhaa,(Jumalan ja koko fyysinen maailma) kumoaa se kaiken meille oikeaksi opetetun?
Egon harhasta on myös puhuttu...kun persoona jättää tämän tason, onko seuraava taso myöskin harhaa, sinne muuttaneet 'persoonat'?

Tietäneekö kukaan? Kuolemanlähikokemukset ja kanavointien kautta tullut informaatio lienevät 'lähinnä totuutta' olevat...nekin pitää seuloa tarkasti.
Näistä lähteistä ei oikein saa tukea 'harhalle', päinvastoin.

Lue lisää

Mielestäni johdonmukaisuus on sulkea pois oletukset jotka laittavat Jumaluuden johonkin tiettyyn muottiin esim. Jumaluus on olennoilla jotka ovat viidennessä tai ylemmässä dimensiossa. Vielä suppeampi näkemys olisi: Jumala on mies, nainen, leijona, pingviini tai t-rex. Hänellä on tietty ihmisellekin tyypillinen persoonallisuus esim. äkkipikainen, anteeksiantava, iloinen, kyyninen, huumorintajuinen, huumorintajuton...

Tietoisuus ja harha onkin vähän laajempi kysymys. Meillehän opetetaan totuutena ennenkaikkea sitä että mitään Jumalaa ei ole edes olemassa. Samaan aikaan toki myös sitä että on. Sitten siinä välimaastossa olemme me agnostikot. Harva nuori oikeastaan uskoo tätä nykyä Jumalaan. Sitä onkin vaikeampi sanoa onko tuo uskomattomuus aitoa vai teeskentelyä. Puhutaan ns. muotiateismista kun joku puhuu jatkuvasti siitä kuinka Jumalaa ei ole, ja illalla kuitenkin rukoilee kun on epäilys että ehkä se Jumala onkin.

Oma näkemykseni keinotodellisuudesta ei ole se että kaikki selkeät aistihavainnot esim. näkö ja kuulo olisi harhaa. Sehän on kuitenkin aivan selvä, että jonkinlaista teeskentelyä tämä ihmiselämä on. Me alistumme, me teemme asioita emmekä pysähdy miettimään miksi, meille kerrotaan mikä on oikein ja mikä ei. Yhteiskunta holhoaa meitä jatkuvasti.

Siteeraan henkilöä joka ilmaisi tämän asian mielestäni äärimmäisen hyvin, harmi vain että en muista hänen nimeään enää. Sanoi suunnilleen näin:

"Yhteiskunta tarvitsee ahkeria ja tunnollisia ihmisiä, jotka ovat juuri tarpeeksi älykkäitä että osaavat hoitaa hommansa kunnolla, mutta liian tyhmiä ymmärtääkseen kuinka paljon heitä kusetetaan"

En ole koskaan käynyt lähellä kuolemaa joten en tiedä käydäänkö silloin rajan tuollapuolen vai jossain hallusinaatioiden mikä mikä-maassa.

Kanavointia olen yrittänyt mutta en kokenut saavani mitään selkeää viestiä. Toki sain vastauksia ikäänkuin ulkopuolelta, muttasaattoi olla aivan itsesuggestiotakin.

En silti luottaisi hevillä ihmiseen joka kanavoi viestejä.

Olen tosiaan päättänyt uskoa yliluonnolliseen, mutta ehkä kyse on siitä mitä alkuperäisessä viestissäni sanoinkin. Haluan uskoa siihen, mutta onhan se tietysti hankala tilanne.

Wraith kirjoitti:

Mielestäni johdonmukaisuus on sulkea pois oletukset jotka laittavat Jumaluuden johonkin tiettyyn muottiin esim. Jumaluus on olennoilla jotka ovat viidennessä tai ylemmässä dimensiossa. Vielä suppeampi näkemys olisi: Jumala on mies, nainen, leijona, pingviini tai t-rex. Hänellä on tietty ihmisellekin tyypillinen persoonallisuus esim. äkkipikainen, anteeksiantava, iloinen, kyyninen, huumorintajuinen, huumorintajuton...

Tietoisuus ja harha onkin vähän laajempi kysymys. Meillehän opetetaan totuutena ennenkaikkea sitä että mitään Jumalaa ei ole edes olemassa. Samaan aikaan toki myös sitä että on. Sitten siinä välimaastossa olemme me agnostikot. Harva nuori oikeastaan uskoo tätä nykyä Jumalaan. Sitä onkin vaikeampi sanoa onko tuo uskomattomuus aitoa vai teeskentelyä. Puhutaan ns. muotiateismista kun joku puhuu jatkuvasti siitä kuinka Jumalaa ei ole, ja illalla kuitenkin rukoilee kun on epäilys että ehkä se Jumala onkin.

Oma näkemykseni keinotodellisuudesta ei ole se että kaikki selkeät aistihavainnot esim. näkö ja kuulo olisi harhaa. Sehän on kuitenkin aivan selvä, että jonkinlaista teeskentelyä tämä ihmiselämä on. Me alistumme, me teemme asioita emmekä pysähdy miettimään miksi, meille kerrotaan mikä on oikein ja mikä ei. Yhteiskunta holhoaa meitä jatkuvasti.

Siteeraan henkilöä joka ilmaisi tämän asian mielestäni äärimmäisen hyvin, harmi vain että en muista hänen nimeään enää. Sanoi suunnilleen näin:

"Yhteiskunta tarvitsee ahkeria ja tunnollisia ihmisiä, jotka ovat juuri tarpeeksi älykkäitä että osaavat hoitaa hommansa kunnolla, mutta liian tyhmiä ymmärtääkseen kuinka paljon heitä kusetetaan"

En ole koskaan käynyt lähellä kuolemaa joten en tiedä käydäänkö silloin rajan tuollapuolen vai jossain hallusinaatioiden mikä mikä-maassa.

Kanavointia olen yrittänyt mutta en kokenut saavani mitään selkeää viestiä. Toki sain vastauksia ikäänkuin ulkopuolelta, muttasaattoi olla aivan itsesuggestiotakin.

En silti luottaisi hevillä ihmiseen joka kanavoi viestejä.

Olen tosiaan päättänyt uskoa yliluonnolliseen, mutta ehkä kyse on siitä mitä alkuperäisessä viestissäni sanoinkin. Haluan uskoa siihen, mutta onhan se tietysti hankala tilanne.

Lue lisää

Ymmärtääksemme 'paraatiisi'tilasta' poisjoutumisen, pitäisi meillä olla oivallus paratiisia edeltävään tilaan?
Viittaan nyt 'niko-tiinan' aiempaan kannanottoon ihmiskunnan nykytilasta.

Jospa tämä ja lukemattomat elämät on suunniteltu jo 'aikojen alussa'?

Kanavointi on yksi ja kuolemanrajakokemuksin ainoa tie...yli hetken tietoisuuden?

Myötäeläjä kirjoitti:

Kanavointi on yksi ja kuolemanrajakokemuksin ainoa tie...yli hetken tietoisuuden?

Kuolemanrajakokemuksen läpikäyneille on hieman näkymiä valaistu...jopa jumaluudesta.
Melko yhteinen piirre kaikille tämän kokeneille on täydellinen elämänmuutos, asenteet ja arvot kertaheitolla uusiksi.
Betty J. Eadie on tehnyt kokemuksestaan kirjan, jossa kutakuinkin hyvin kuvaillaan eri vaiheet...eli mitä ns. kuolemassa tapahtuu.

Minä aina ihmettelen sitä ettei elämää voi ottaa luonnollisesti?
Miksi meuhkata elämästä ja kuolemasta kuin ne olisivat jotain ihmeellistä, mehän olemme osa elämää ja kaikki kyllä menee hyvin kunhan on rentona.

ota rennosti Reino kirjoitti:

Minä aina ihmettelen sitä ettei elämää voi ottaa luonnollisesti?
Miksi meuhkata elämästä ja kuolemasta kuin ne olisivat jotain ihmeellistä, mehän olemme osa elämää ja kaikki kyllä menee hyvin kunhan on rentona.

Lue lisää

Kuolemanrajakokemukset ovat voimakkaasti sisäistä maailmaa mullistavia. Tämä yhdistävä piirre. Siksi keuhkoominen on helppoa, koska sen kokee niin varman vakuuttavan totena.

Nämä ovta huom. subjektiivisia kokemuksia, "oma" kokemukseni on hyvin erimuotoinen kuin monet kuolemanrajakokemukset. Tunnistin siitä kirjoissa esitettyjä piirteitä. Muotojen takaa kun analysoi kokemusta, niin löytyy taustalta yleisiä samoja periaatteita.

Muodot eli hallusinaatiot, mitkä nähdään ovat kulttuurisidonnaisia. Tämä selittää sen, että länsimaissa nähdään pitkälti länsimaiseen kollektiiviseen tietoisuuteen painettua Jeesus-arkkityyppiä.

Tutkittuani asiaa, olen huomannut Jeesus-arkkityypin yhtä voimakkaaksi kuin Buddha-arkkityypin. Buddha-arkkityyppi tulee minulle Timanttibuddhalaisen gurun muodossa. Sisältö on sama, koettuani kumpaakin arkkityyppiä.

Sisältö ei ole pelkästään tyjyys kummassakin, vaan enemmän - tyjyys, joka on täyetty äärimmäisen kirkkaalla sokaisevalla valolla. Sitä kirkasta valoa kestää vain tovin, siis tällä hetkellä. Nämä arkkityypit ovat voimakkaasti tietoisuutta muuntavia. Normi-ihminen ei liene kestävän hetkeäkään näitä arkkityyppejä laimentamattomina. Sillä ne muuntavat tietoisuutta aivan yli-inhimilliseen muotoon. Ego kokee siis nämä muodot aivan yli-inhimillisinä kestämättöminä valoina.

EDIT: pari kirjoitusvihrettä :) poistettu.

kokija kirjoitti:

Kuolemanrajakokemukset ovat voimakkaasti sisäistä maailmaa mullistavia. Tämä yhdistävä piirre. Siksi keuhkoominen on helppoa, koska sen kokee niin varman vakuuttavan totena.

Nämä ovta huom. subjektiivisia kokemuksia, "oma" kokemukseni on hyvin erimuotoinen kuin monet kuolemanrajakokemukset. Tunnistin siitä kirjoissa esitettyjä piirteitä. Muotojen takaa kun analysoi kokemusta, niin löytyy taustalta yleisiä samoja periaatteita.

Muodot eli hallusinaatiot, mitkä nähdään ovat kulttuurisidonnaisia. Tämä selittää sen, että länsimaissa nähdään pitkälti länsimaiseen kollektiiviseen tietoisuuteen painettua Jeesus-arkkityyppiä.

Tutkittuani asiaa, olen huomannut Jeesus-arkkityypin yhtä voimakkaaksi kuin Buddha-arkkityypin. Buddha-arkkityyppi tulee minulle Timanttibuddhalaisen gurun muodossa. Sisältö on sama, koettuani kumpaakin arkkityyppiä.

Sisältö ei ole pelkästään tyjyys kummassakin, vaan enemmän - tyjyys, joka on täyetty äärimmäisen kirkkaalla sokaisevalla valolla. Sitä kirkasta valoa kestää vain tovin, siis tällä hetkellä. Nämä arkkityypit ovat voimakkaasti tietoisuutta muuntavia. Normi-ihminen ei liene kestävän hetkeäkään näitä arkkityyppejä laimentamattomina. Sillä ne muuntavat tietoisuutta aivan yli-inhimilliseen muotoon. Ego kokee siis nämä muodot aivan yli-inhimillisinä kestämättöminä valoina.

EDIT: pari kirjoitusvihrettä :) poistettu.

Lue lisää

Milloin ja miten hetkeksi kuolit, jos olet kokenut nde;een?
Elämähän vain on! Elämä on kaikesta tästä ja siitä huolimatta, mitä mm. kehomme tietoisuudelle vääristää, tai mitä muut ihmiset uskomuksineen meille elämämme ajan vakuuttaa, meitä lapsesta aikuisuuteen asti manipuloi.
Elämä vie meitä aina lopulta iloa riemua päin, näin luotan.

eeeeelääämääää kirjoitti:

Milloin ja miten hetkeksi kuolit, jos olet kokenut nde;een?
Elämähän vain on! Elämä on kaikesta tästä ja siitä huolimatta, mitä mm. kehomme tietoisuudelle vääristää, tai mitä muut ihmiset uskomuksineen meille elämämme ajan vakuuttaa, meitä lapsesta aikuisuuteen asti manipuloi.
Elämä vie meitä aina lopulta iloa riemua päin, näin luotan.

Lue lisää

Jess, elämä ja kuolema sisältyy kokonaiselämään. Kuolema tarkoittaa yhtä kokemusta kokonaiselämän aikana.

Perimmäiseltä taustaltani en ole syntynyt joten en kuole. Kuolemanrajakokeneiden on mahdollista ymmärtää tämä lause.

Elämään sisältyy paljon enemmän kuin ilon riemu. Sen jätän sanomatta, mitä se tarkalleen on, sillä se on liian hulvatonta jotta sen voisi sanoa käsitteellisesti.

Siihen sitältyy tietty ilo, mutta myös vastuu suurena osatekijänä.

Voisi sanoa laimennettuna vaikkapa myös, että elämä on. Ja se on suuri ihmeellinen seikkailu. Jumala etsii itseään tullakseen tietoiseksi itsestään. Niin, tähän se hulvattomuus osittain sisältyy.

kokija kirjoitti:

Jess, elämä ja kuolema sisältyy kokonaiselämään. Kuolema tarkoittaa yhtä kokemusta kokonaiselämän aikana.

Perimmäiseltä taustaltani en ole syntynyt joten en kuole. Kuolemanrajakokeneiden on mahdollista ymmärtää tämä lause.

Elämään sisältyy paljon enemmän kuin ilon riemu. Sen jätän sanomatta, mitä se tarkalleen on, sillä se on liian hulvatonta jotta sen voisi sanoa käsitteellisesti.

Siihen sitältyy tietty ilo, mutta myös vastuu suurena osatekijänä.

Voisi sanoa laimennettuna vaikkapa myös, että elämä on. Ja se on suuri ihmeellinen seikkailu. Jumala etsii itseään tullakseen tietoiseksi itsestään. Niin, tähän se hulvattomuus osittain sisältyy.

Lue lisää

Näitä kuolemanrajatapauksia on kirjattu ylös summaton määrä, mikä on hyvä asia.

Siirtymän eri vaiheiden jälkeen on viesti selvä, suunnaton ilo...rakkauden tunne.... kokee tajuavansa asioita täydellisesti.
Tuntee ja aistii ympäristöään ainutlaatuisen herkästi, kukkien loisto....luonnon hämmentävä kauneus.
Tämäntyyppiset tuntemukset ovat yleisiä, varmasti vaihtelua on, riippuen onko koskaan uskonut elämän jatkumiseen ym.

Onko ihme, jos nämä henkilöt hyvin yleisesti tälle tasolle palattuaan masentuvat ja elävät apatiassa vuosikausia.

Myötäeläjä kirjoitti:

Näitä kuolemanrajatapauksia on kirjattu ylös summaton määrä, mikä on hyvä asia.

Siirtymän eri vaiheiden jälkeen on viesti selvä, suunnaton ilo...rakkauden tunne.... kokee tajuavansa asioita täydellisesti.
Tuntee ja aistii ympäristöään ainutlaatuisen herkästi, kukkien loisto....luonnon hämmentävä kauneus.
Tämäntyyppiset tuntemukset ovat yleisiä, varmasti vaihtelua on, riippuen onko koskaan uskonut elämän jatkumiseen ym.

Onko ihme, jos nämä henkilöt hyvin yleisesti tälle tasolle palattuaan masentuvat ja elävät apatiassa vuosikausia.

Lue lisää

" ilo...rakkauden tunne.... kokee tajuavansa asioita täydellisesti. "

Täydellisesti siinä mielessä että ainakin tajuaa kaiken olevan yhtä. Kokemukset eroavat. Jotkut eivät tajua kuolemassakaan kaiken olevan yhtä. Mutta kylllä varmaankin tajuavat, kun ovat toisella puolen edenneet opiskelussa.

Tajuaa myös, että fyysisin maailma on täydellinen matrix, täydellinen illuusio. Tästä ei ole paljon puhuttu, koska tämä "tieto" ei hyödytä niitä, jotka eivät ole kokeneet. Se korkeintaan ärsyttää näitä.

" Onko ihme, jos nämä henkilöt hyvin yleisesti tälle tasolle palattuaan masentuvat ja elävät apatiassa vuosikausia. "

Sinne josta kerroit ei ole syytäkään palata. En palannut koskaan kokonaan enkä palaa. Tunnen syvää myötätuntoa niitä kohtaan jotka outuvat palaamaan kamalan maailmaan kuolemanrajakokemuksen jälkeen. Ehdottomasti. Minä en pystynyt palaamaan, sillä olisin kadottanut kaiken elämän. Sen, minkä elämäksi koen.

Ero on niin valtava, että sanonkin, että sitä maailmaa jossa fyysisin ihminen elää, sitä ei ole. Sinne ei pidäkään enää tietoisuuden mennä, kun riittävä kokemus on saatu. Enkä mennytkään. Kehossa voi kyllä näennäisesti elää, muttei enää samassa maailmassa kuin ennen. Maailman karkeinta osiota ei enää havaita, sitä kärsimyksellisintä.

Aivot ei tajua mitään, onneksi niitä ei tarvitse paljonkaan käyttää. Meillä on aivoille vastine, jota käytämme toisilla tasoilla, ja voimme käyttää niitä jo nyt. Sitä käyttövälinettä nimitän tietoisuusdeksi.

kokija kirjoitti:

" ilo...rakkauden tunne.... kokee tajuavansa asioita täydellisesti. "

Täydellisesti siinä mielessä että ainakin tajuaa kaiken olevan yhtä. Kokemukset eroavat. Jotkut eivät tajua kuolemassakaan kaiken olevan yhtä. Mutta kylllä varmaankin tajuavat, kun ovat toisella puolen edenneet opiskelussa.

Tajuaa myös, että fyysisin maailma on täydellinen matrix, täydellinen illuusio. Tästä ei ole paljon puhuttu, koska tämä "tieto" ei hyödytä niitä, jotka eivät ole kokeneet. Se korkeintaan ärsyttää näitä.

" Onko ihme, jos nämä henkilöt hyvin yleisesti tälle tasolle palattuaan masentuvat ja elävät apatiassa vuosikausia. "

Sinne josta kerroit ei ole syytäkään palata. En palannut koskaan kokonaan enkä palaa. Tunnen syvää myötätuntoa niitä kohtaan jotka outuvat palaamaan kamalan maailmaan kuolemanrajakokemuksen jälkeen. Ehdottomasti. Minä en pystynyt palaamaan, sillä olisin kadottanut kaiken elämän. Sen, minkä elämäksi koen.

Ero on niin valtava, että sanonkin, että sitä maailmaa jossa fyysisin ihminen elää, sitä ei ole. Sinne ei pidäkään enää tietoisuuden mennä, kun riittävä kokemus on saatu. Enkä mennytkään. Kehossa voi kyllä näennäisesti elää, muttei enää samassa maailmassa kuin ennen. Maailman karkeinta osiota ei enää havaita, sitä kärsimyksellisintä.

Aivot ei tajua mitään, onneksi niitä ei tarvitse paljonkaan käyttää. Meillä on aivoille vastine, jota käytämme toisilla tasoilla, ja voimme käyttää niitä jo nyt. Sitä käyttövälinettä nimitän tietoisuusdeksi.

Lue lisää

Kuitenkin, koska tällainen systeemi on, täytyy siinä olla myöskin ideaa...

On kuitenkin autuaallista oivaltaa, että tämän jälkeen koittaa parempi (korkeampi) tietoisuuden taso?
Ymmärtääkseni sekin vaihtelee....siis taso ns. kuoleman jälkeen....
Kehittyneimmät sielut siirtyvät omalle 'kotoiselle' tasoilleen ja silleen...

Myötäeläjä kirjoitti:

Kuitenkin, koska tällainen systeemi on, täytyy siinä olla myöskin ideaa...

On kuitenkin autuaallista oivaltaa, että tämän jälkeen koittaa parempi (korkeampi) tietoisuuden taso?
Ymmärtääkseni sekin vaihtelee....siis taso ns. kuoleman jälkeen....
Kehittyneimmät sielut siirtyvät omalle 'kotoiselle' tasoilleen ja silleen...

Lue lisää

Joo, kaikki mikä havaitaan, toistaa samoja ideoita kuin "korkeammat" maailmat. Maailmat ovat oikeammin sisäkkäisiä. Sisemmästä eli hienovireisemmästä maailmasta voi katsoa jolssain määrin ulommas, muttei ulommaisesta sisemmälle kovinkaan hyvin. Sisempi maailma, mitä ihminen kohtaa kuoleman jälkeen, on sisällänne, fyysisten atomienne sisällä olevia aliatomisia partikkeleita. Hienommat maailmat koostuvat alkeishiukkasten sisällä olevista hiukkasista.

"Sfäärit" ovat siis niinkin konkreettisia kuin ihan vain hiukkasia kvarkkienkin sisällä. "Sfäärit" katsovat ihmisten atomien sisältä, eivät ulkopuolelta. Tällainen on havaintokyvyn laajennus, jonka ihmiset tulevat kokemaan. Sitä sanotaan, että hienommat tasot nivoutuvat päivittäiseen elämään. Tosin päivittäinen elämä ei ulotu ihan niin "alas" kuin ennen. Ihmisen tietoisuus-systeemi liukuu kokonaisuutena hiljalleen "ylös".

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

On tietty saavutus, jos pystyy loogiseen rationaaliseen ajatteluun tällaisessa juoksevassa nopeasti muuttuvassa olotilassa, joka reagoi pienimpäänkin mielenliikahdukseen. Puhtaasti aivojen tasolla se on helppoa kiinteämmässä olotilassa. Mutta tällainen juokseva olotila mahdollistaa assosiaation tason, mitä ei ole mahdollista saavuttaa pelkkien materiaalisten aivojen tasolla. Juoksevassa olotilassa on yleispiirteinen assosioiva kokonaisnäkemys, joka korvaa kokemuksen mukaan loogis-rationaalista päättelyä ainakin aluksi. Kokonaisnäkemys näkee asioiden yhdistäviä piirteitä. Se on siis synteettinen järki aiemman analysoivan erittelevän järjen vastapainoksi.

Sanoisin, että Tuolla Puolen treenaillaan kovasti analysointia ja erottelua, koska se on siellä haastavaa. Erottelullakin on merkitystä, sillä se mahdollistaa elämisen nykyisen kaltaisessa ihmisyhteisössä.

kokija kirjoitti:

Joo, kaikki mikä havaitaan, toistaa samoja ideoita kuin "korkeammat" maailmat. Maailmat ovat oikeammin sisäkkäisiä. Sisemmästä eli hienovireisemmästä maailmasta voi katsoa jolssain määrin ulommas, muttei ulommaisesta sisemmälle kovinkaan hyvin. Sisempi maailma, mitä ihminen kohtaa kuoleman jälkeen, on sisällänne, fyysisten atomienne sisällä olevia aliatomisia partikkeleita. Hienommat maailmat koostuvat alkeishiukkasten sisällä olevista hiukkasista.

"Sfäärit" ovat siis niinkin konkreettisia kuin ihan vain hiukkasia kvarkkienkin sisällä. "Sfäärit" katsovat ihmisten atomien sisältä, eivät ulkopuolelta. Tällainen on havaintokyvyn laajennus, jonka ihmiset tulevat kokemaan. Sitä sanotaan, että hienommat tasot nivoutuvat päivittäiseen elämään. Tosin päivittäinen elämä ei ulotu ihan niin "alas" kuin ennen. Ihmisen tietoisuus-systeemi liukuu kokonaisuutena hiljalleen "ylös".

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

On tietty saavutus, jos pystyy loogiseen rationaaliseen ajatteluun tällaisessa juoksevassa nopeasti muuttuvassa olotilassa, joka reagoi pienimpäänkin mielenliikahdukseen. Puhtaasti aivojen tasolla se on helppoa kiinteämmässä olotilassa. Mutta tällainen juokseva olotila mahdollistaa assosiaation tason, mitä ei ole mahdollista saavuttaa pelkkien materiaalisten aivojen tasolla. Juoksevassa olotilassa on yleispiirteinen assosioiva kokonaisnäkemys, joka korvaa kokemuksen mukaan loogis-rationaalista päättelyä ainakin aluksi. Kokonaisnäkemys näkee asioiden yhdistäviä piirteitä. Se on siis synteettinen järki aiemman analysoivan erittelevän järjen vastapainoksi.

Sanoisin, että Tuolla Puolen treenaillaan kovasti analysointia ja erottelua, koska se on siellä haastavaa. Erottelullakin on merkitystä, sillä se mahdollistaa elämisen nykyisen kaltaisessa ihmisyhteisössä.

Lue lisää

Elikä kun jätän nyt tietoisen maailman, siirryn 'kuolemassa' omalle tasolleni 'astraalitasoille'?

Hyvin mielenkiintoista, minulle on 'henkioppaat' apuna ym?

Miksi ei meille opeteta alaluokilta lähtien 'elämän' totuuksia....?

Myötäeläjä kirjoitti:

Elikä kun jätän nyt tietoisen maailman, siirryn 'kuolemassa' omalle tasolleni 'astraalitasoille'?

Hyvin mielenkiintoista, minulle on 'henkioppaat' apuna ym?

Miksi ei meille opeteta alaluokilta lähtien 'elämän' totuuksia....?

Lue lisää

Värikäs maailma on varmastikin monilla vastassa. Jos haluaa meidän maailmamme kaltaista olotilaa, mutta värikylläistettynä, eloisana ja intensiivisenä, keveänä niin sitä löytyy kyseisistä maailmoista mitä mainitsit.

Tämä on välivaihe, minkä jälkeen sielu vaipuu jälleen hetkeksi kuolemaan, ja syntyy vielä sisemmälle kaikkien rakkaittensa luokse, missä hän voi palvella näitä rakkaitaan. Ja toteuttaa korkeimpia periaatteitaan itsensä unohtaneena. Se on autuaallista, sillä sielu ei välitä mitä sille tapahtuu, sillä se on altruismin kyllästämä. Se menee minne suinkin sen on mentävä tärkeässä tehtävässään, vaikka sitten syntyy lopulta uudestaan. Ja tämä jälleensyntyminen on sille suuri ilo tässä tietoisuudentilassa. Ilo siksi, että se voi osallistua suureen suunnitelmaan maailmojen kehittämiseksi ja ihmiuskunnan rakennukseksi.

Nämä maailmat ovat ihan yhtä luonnollisesti otettavia kuin se materiaalisempi mistä lähdettiin. Pidän suurena ilona, että voi olla sellaisissa olosuhteissa, että kokee olonsa kotoisaksi. Ja jos ei tunne, niin ainahan voi tasoilla kysyä kauemmin jo siellä olleilta ja tasoa korkeammalta, että mistä löytyisi sopivaa olotilaa. On kaupunkia, maaseutua, ihan mitä kukin kuvittelee. Mutta tämä kuvittelu on niin todellista, että se muodostaa suhteellisen pysyviä ja todentuntuisia rakenteita niinkuin meidän maailmassamme on näitä vuoria, järviä jne. Kollektiivinen päätös saa aikaan muodon muuttumisen suht pysyväksi. Se pysyy niin kauan kuin sitä ajatellaan. Jos sitä ei kukaan ajattele, muoto katoaa "kaaosmereen", tasalaatuiseen alkuainekseen mitä löytyy tasoilta.

Näillä tasoilla huomaa, että kuvittelemalla saa aikaan todellisuuksia. Oppii myos ajatusten ja mielikuvien kontrollia, sillä kaikki kuviteltu manifestoituu maailmaksi ympärille. Ja olioiksi. Täällä myös unohdetaan pelkääminen, sillä kaikki nuo aiheuttavat vastaavan olion ilmestymisen nokan eteen. Treeniä tarvitaan.

Näitä ei opeteta koulussa kun nykyään tarvitaan kovia todisteita. Ja uskonnoksikaan näitä ei oikein voi lukea, kun ovat käytännössä fysiikkaa. Miten maailmat rakentuvat, se on fysiikkaa. Jonkun uskonnon puitteissa tietty voisi mainita näistäkin näkemyksistä koulussa. Kuolemanrajakokemuksista meillä on jo tutkittua tietoa, ja parapsykologian puolella jonkin verran muuta tutkimustietoa.

kokija kirjoitti:

Joo, kaikki mikä havaitaan, toistaa samoja ideoita kuin "korkeammat" maailmat. Maailmat ovat oikeammin sisäkkäisiä. Sisemmästä eli hienovireisemmästä maailmasta voi katsoa jolssain määrin ulommas, muttei ulommaisesta sisemmälle kovinkaan hyvin. Sisempi maailma, mitä ihminen kohtaa kuoleman jälkeen, on sisällänne, fyysisten atomienne sisällä olevia aliatomisia partikkeleita. Hienommat maailmat koostuvat alkeishiukkasten sisällä olevista hiukkasista.

"Sfäärit" ovat siis niinkin konkreettisia kuin ihan vain hiukkasia kvarkkienkin sisällä. "Sfäärit" katsovat ihmisten atomien sisältä, eivät ulkopuolelta. Tällainen on havaintokyvyn laajennus, jonka ihmiset tulevat kokemaan. Sitä sanotaan, että hienommat tasot nivoutuvat päivittäiseen elämään. Tosin päivittäinen elämä ei ulotu ihan niin "alas" kuin ennen. Ihmisen tietoisuus-systeemi liukuu kokonaisuutena hiljalleen "ylös".

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

On tietty saavutus, jos pystyy loogiseen rationaaliseen ajatteluun tällaisessa juoksevassa nopeasti muuttuvassa olotilassa, joka reagoi pienimpäänkin mielenliikahdukseen. Puhtaasti aivojen tasolla se on helppoa kiinteämmässä olotilassa. Mutta tällainen juokseva olotila mahdollistaa assosiaation tason, mitä ei ole mahdollista saavuttaa pelkkien materiaalisten aivojen tasolla. Juoksevassa olotilassa on yleispiirteinen assosioiva kokonaisnäkemys, joka korvaa kokemuksen mukaan loogis-rationaalista päättelyä ainakin aluksi. Kokonaisnäkemys näkee asioiden yhdistäviä piirteitä. Se on siis synteettinen järki aiemman analysoivan erittelevän järjen vastapainoksi.

Sanoisin, että Tuolla Puolen treenaillaan kovasti analysointia ja erottelua, koska se on siellä haastavaa. Erottelullakin on merkitystä, sillä se mahdollistaa elämisen nykyisen kaltaisessa ihmisyhteisössä.

Lue lisää

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

-Olen kokenut kuvailemasi kaltaisen olemisen, ja todellakin Olen edelleen tässä maailmassa ja Elän. Se on olemista Rakkaudessa, ja tuollaisessa maailmassa tulemme kaikki elämään täällä maailmassa "fyysisesti. Kaikki, jotka olemme Paratiisiin luodut. Mutta ilman Rakkautta, ei ihminen saa Jumalaista voimaansa. Kun ei luovu Jumalastaan, Rakkaudesta, löytää Elämän sydämestään. Rakkaudessa On Jumalan Tahto, Kaikkivaltias Tahto, joka on suurempi kuolemaa. Jumala Kanssani, Minä Jumalassa, Jumala Minussa; Minä Olen Jumalatar.

<lovestone< kirjoitti:

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

-Olen kokenut kuvailemasi kaltaisen olemisen, ja todellakin Olen edelleen tässä maailmassa ja Elän. Se on olemista Rakkaudessa, ja tuollaisessa maailmassa tulemme kaikki elämään täällä maailmassa "fyysisesti. Kaikki, jotka olemme Paratiisiin luodut. Mutta ilman Rakkautta, ei ihminen saa Jumalaista voimaansa. Kun ei luovu Jumalastaan, Rakkaudesta, löytää Elämän sydämestään. Rakkaudessa On Jumalan Tahto, Kaikkivaltias Tahto, joka on suurempi kuolemaa. Jumala Kanssani, Minä Jumalassa, Jumala Minussa; Minä Olen Jumalatar.

Lue lisää

Tämä jota olemme kuvailleet, myös jumalatar, on oppimisen sali. Tämä ei ole viisauden sali, joka on näiden kaikkien matrixien takana. Oppimisen salissa jokaisen, painotan jokaisen, kukan ja muodon alla on potentiaalinen myrkkykäärme. Mikä on se myrkkykäärme. Saliin liian kauaksi aikaa j'mähtäminen, sillä tämä on lumoava välivaihe.

Tämä on Liisan Ihmemaa, missä asiat ovat hassunhauskasti. Rakkaus paistaa muodon läpi, mutta muoto itsessään on kangastus.

Viisauden salia ei voi kuvata, siihen voi viitata. Siihen on viitattukin symbolisesti.

<lovestone< kirjoitti:

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

-Olen kokenut kuvailemasi kaltaisen olemisen, ja todellakin Olen edelleen tässä maailmassa ja Elän. Se on olemista Rakkaudessa, ja tuollaisessa maailmassa tulemme kaikki elämään täällä maailmassa "fyysisesti. Kaikki, jotka olemme Paratiisiin luodut. Mutta ilman Rakkautta, ei ihminen saa Jumalaista voimaansa. Kun ei luovu Jumalastaan, Rakkaudesta, löytää Elämän sydämestään. Rakkaudessa On Jumalan Tahto, Kaikkivaltias Tahto, joka on suurempi kuolemaa. Jumala Kanssani, Minä Jumalassa, Jumala Minussa; Minä Olen Jumalatar.

Lue lisää

Oppimisen salissa opimme, että kaikki ovat yhtä, sillä sitä koetaan jatkuvasti. Yö on poissa, päivä on aina.

Oppimisen salin tärkein opetus on, että koko sali on harha. Tämä sali on materialistin taivas.

Seuraava askel on näkemyksen kirkastuminen havaitsemaan asioita realistisemmin ja vieläkin läheisemmin. Maisemat katoavat, on suorastaan yli-intensiivinen läheisyys kaiken kanssa. Tämä viisauden salissa, joka antaa horjumattoman luottamuksen kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Horjumattoman luottamuksen, sillä persoona katoaa. Sitä ei voi horjuttaa, sillä sitä ei enää ole.

<lovestone< kirjoitti:

Aine havaitaan olevan plasmamuodossa, juoksevaa ja siten sitä voi muokata mielikuvituksen voimalla haluamakseen. Tämäkin on illuusiota, mutta sanoisin konkreettisempaa illuusiota, tuntuu todemmalta.

Ns. kuoleman jälkeen kaikki on vain nopeampaa ja juoksevammassa eloisassa muodossa. Värit ovat luonnollisen kirkkaita, esineet ovat läpikuultavia ja tietysti ihmismuodotkin. Ihminen on juoksevassa hyvinkin venyvässä elastisessa muodossa. Vielä korkeammalla elastisuus-visiotkin haihtuvat, ja on puhtaampi avaruus, jota saamme kokea.

-Olen kokenut kuvailemasi kaltaisen olemisen, ja todellakin Olen edelleen tässä maailmassa ja Elän. Se on olemista Rakkaudessa, ja tuollaisessa maailmassa tulemme kaikki elämään täällä maailmassa "fyysisesti. Kaikki, jotka olemme Paratiisiin luodut. Mutta ilman Rakkautta, ei ihminen saa Jumalaista voimaansa. Kun ei luovu Jumalastaan, Rakkaudesta, löytää Elämän sydämestään. Rakkaudessa On Jumalan Tahto, Kaikkivaltias Tahto, joka on suurempi kuolemaa. Jumala Kanssani, Minä Jumalassa, Jumala Minussa; Minä Olen Jumalatar.

Lue lisää

Voihan tässä(karrikoiden) yrittää kiteytyttää ajatuksen "jumaluudesta" niinkin, että jos itse-tietoisena ihmisenä on lopulta 'se-mikä-on'', riippumatta enää paljoakaan ulkoisesta(olkoon se ulkoinen haitantekijä, viettelijä, tai mitä/mikä vain), niin kai se "jumaluuskin" on jotenkin samoin "se mikä se on".
Itse-tietoinen ihminen tosin on "muiden armoilla" ja joutuu reagoimaan itsestään erillisessä maailmassa ja maailmaan itsensä avulla(tai sitten ei-reagoi mitenkään,, ihan miten vaan,, sen katsoo jokainen itsellinen ihminen tarpeekseen, tai sitten ei), siitä sellainen 'aito-jumaluus' poikkeaisi ihmisestä, koska täydellisellä ei olisi riippuvuutta kenestäkään, mistään, kai edes itsestään, eikä varsinkaan erillisestä kontekstistaan kuten ihmisellä.

Eli jos "jumaluus" hahmottaa ulkopuolisen, niin voiko olla samanaikaisesti "yhtä aikaa oikeassa" jos huomataan väärä ja oikea, tai vain niiden välinen erokin tunteena?
Onko sellainen jolla on pienikin ristiriita, vaikka useampia näkemyksiä ,jotka eivät ole yhteneväistä täysin kiistatonta tietoa, tai tarvitaan hyväksymistä pohja-oletusta siitä mikä/kuka on täydellistä,, voiko sellainen edes olla kuin Jumala?
Sellainen voi toki olla kuin "jumaluus",,itsellinenkin, mutta sellaisen "aitous" katoaa lopulta tietämättömyyteen ja tulee esiin tekojen epä-täydellisyydessä, rajallisuudessa.
Itsellisenä tulee välillä sellainen "olo", että on jo 'se ja sama onko elossa vai kuollut, tai onko siellä, täällä tai tuolla,,vai onko enää missään',, koska sitä tavallaan kantaa kaikkea tarvittavaa ja tarpeetontakin(kauneus&kurjuus jne) sisällään.
Mietityttää "universumista sisällään" huolimatta kuitenkin se, että voiko oikeasti olla "aito-jumaluutta" edes olemassa, koska kaikki on niin vajaavaista, tietämätöntä ja rajallista, ollaan ulkoisen armoilla?

Mihin tässä ollaankaan menossa?
Eikö ole muita mahdollisuuksia valita kuin ennaltamäärätty? Miksi täytyy tulla hyväksytyksi?
Mitä sitten jos kuolemansa jälkeen "ajaakin valotien" ja "jeesuksen sylin" ohi ihan omille sfääreilleen ja mitähän ne olisi?

kokija kirjoitti:

Oppimisen salissa opimme, että kaikki ovat yhtä, sillä sitä koetaan jatkuvasti. Yö on poissa, päivä on aina.

Oppimisen salin tärkein opetus on, että koko sali on harha. Tämä sali on materialistin taivas.

Seuraava askel on näkemyksen kirkastuminen havaitsemaan asioita realistisemmin ja vieläkin läheisemmin. Maisemat katoavat, on suorastaan yli-intensiivinen läheisyys kaiken kanssa. Tämä viisauden salissa, joka antaa horjumattoman luottamuksen kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Horjumattoman luottamuksen, sillä persoona katoaa. Sitä ei voi horjuttaa, sillä sitä ei enää ole.

Lue lisää

Jos haluaa persoonansa katoavan, niin tapahtukoon uskonsa. Mutta minun persoonani ei katoa, tulen koko ajan enemmäksi, elävämmäksi ja Tahdollani on Voima siirtää vaikka vuoria.

Uskon kyllä Jeesukseen ja hänen kertomaansa. Raamattu kokonaisuudessaan eksyttää useat aika pahasti, ja jättää ihmisen valheeseen uskomaan, ettei ole Jumalan lapsella muka Jumalan Voimaa. Jeesuksella on Jumalan Voimansa ja Hänen Tahtonsa tapahtuu, koska Jumala Kaikkivaltias on Hänen kanssaan. Ihan samoin kuin Minunkin kanssani.

Eikä se mistä puhuin, ole harhaa, vaan enemmän todellista kuin monien tuntema todellisuus. Olla enemmän kokonainen, enemmän todellinen, enemmän Minä, Olla Luoja. Ei se ole "tajutonta olemista, ei tajuttomuudessa ole tahtoa. Ja Jumalan Tahto Rakkaudessa on Elämä, Jumaluus.

mrnoubody kirjoitti:

Voihan tässä(karrikoiden) yrittää kiteytyttää ajatuksen "jumaluudesta" niinkin, että jos itse-tietoisena ihmisenä on lopulta 'se-mikä-on'', riippumatta enää paljoakaan ulkoisesta(olkoon se ulkoinen haitantekijä, viettelijä, tai mitä/mikä vain), niin kai se "jumaluuskin" on jotenkin samoin "se mikä se on".
Itse-tietoinen ihminen tosin on "muiden armoilla" ja joutuu reagoimaan itsestään erillisessä maailmassa ja maailmaan itsensä avulla(tai sitten ei-reagoi mitenkään,, ihan miten vaan,, sen katsoo jokainen itsellinen ihminen tarpeekseen, tai sitten ei), siitä sellainen 'aito-jumaluus' poikkeaisi ihmisestä, koska täydellisellä ei olisi riippuvuutta kenestäkään, mistään, kai edes itsestään, eikä varsinkaan erillisestä kontekstistaan kuten ihmisellä.

Eli jos "jumaluus" hahmottaa ulkopuolisen, niin voiko olla samanaikaisesti "yhtä aikaa oikeassa" jos huomataan väärä ja oikea, tai vain niiden välinen erokin tunteena?
Onko sellainen jolla on pienikin ristiriita, vaikka useampia näkemyksiä ,jotka eivät ole yhteneväistä täysin kiistatonta tietoa, tai tarvitaan hyväksymistä pohja-oletusta siitä mikä/kuka on täydellistä,, voiko sellainen edes olla kuin Jumala?
Sellainen voi toki olla kuin "jumaluus",,itsellinenkin, mutta sellaisen "aitous" katoaa lopulta tietämättömyyteen ja tulee esiin tekojen epä-täydellisyydessä, rajallisuudessa.
Itsellisenä tulee välillä sellainen "olo", että on jo 'se ja sama onko elossa vai kuollut, tai onko siellä, täällä tai tuolla,,vai onko enää missään',, koska sitä tavallaan kantaa kaikkea tarvittavaa ja tarpeetontakin(kauneus&kurjuus jne) sisällään.
Mietityttää "universumista sisällään" huolimatta kuitenkin se, että voiko oikeasti olla "aito-jumaluutta" edes olemassa, koska kaikki on niin vajaavaista, tietämätöntä ja rajallista, ollaan ulkoisen armoilla?

Mihin tässä ollaankaan menossa?
Eikö ole muita mahdollisuuksia valita kuin ennaltamäärätty? Miksi täytyy tulla hyväksytyksi?
Mitä sitten jos kuolemansa jälkeen "ajaakin valotien" ja "jeesuksen sylin" ohi ihan omille sfääreilleen ja mitähän ne olisi?

Lue lisää

ns. Hyväksytyksi täytyy tulla siksi, ettei Jumalan voimaa voi käyttää Jumalan Tahdon vastaiseksi, ja silloin oman itsen tahdon tulee olla Jumalan tahdon kaltainen, ts. Jumalan Tahto. Siksi on koetukset.

Mutta ymmärtämättömyyttään tehty väärä teko on Kaikkivaltiaan Jumalan helppo antaa anteeksi ja pyyhkiä pois. Joskus noissa hetkissä on suuri opetus. Jumalalle on kaikki mahdollista, ja jopa sellaiset teot, joita ei voi ihmismieli edes kuvitella.

Kun ei ikinä luovu Jumalasta, Hänen Rakkaudestaan, saa kaiken anteeksi jos ymmärtää nöyrtyä pyytämään. Silloin ei voi enään tehdä tahallisesti rakkaudettomasti, koska on vaikea kestää jopa sen kärsimyksen ajattelemista, minkä monet saavat palkaksi omista teoistaan. Jos haluaisi vielä lisätä muiden kärsimystä teoillaan tai tuomioillaan tai anteeksiantamattomuudellaan, lisäisi kaiken vain itselleen. Eikä silloin kestäisi Jumalan edessä, mikä on sekin Jumalalta Rakkautta.

<l.s.< kirjoitti:

Jos haluaa persoonansa katoavan, niin tapahtukoon uskonsa. Mutta minun persoonani ei katoa, tulen koko ajan enemmäksi, elävämmäksi ja Tahdollani on Voima siirtää vaikka vuoria.

Uskon kyllä Jeesukseen ja hänen kertomaansa. Raamattu kokonaisuudessaan eksyttää useat aika pahasti, ja jättää ihmisen valheeseen uskomaan, ettei ole Jumalan lapsella muka Jumalan Voimaa. Jeesuksella on Jumalan Voimansa ja Hänen Tahtonsa tapahtuu, koska Jumala Kaikkivaltias on Hänen kanssaan. Ihan samoin kuin Minunkin kanssani.

Eikä se mistä puhuin, ole harhaa, vaan enemmän todellista kuin monien tuntema todellisuus. Olla enemmän kokonainen, enemmän todellinen, enemmän Minä, Olla Luoja. Ei se ole "tajutonta olemista, ei tajuttomuudessa ole tahtoa. Ja Jumalan Tahto Rakkaudessa on Elämä, Jumaluus.

Lue lisää

Joo olla vapaasti mikä persoona vain. Kaikki on sallittua. Painotan näkemyksessäni harhaa ja epätotta, sillä näen erottelukyvyllä olevan merkitystä. Jos ei erottele, ei kehity.

Toinen painotus, mitä on, on ykseys.

Kaksi opiskeltavaa asennetta, minkä näen ihmiskunnalle sopivana, on yleisesti nämä kaksi asennetta:
1. harhan erotteleminen todesta
2. ykseyden tajuaminen

Toiset tietty erottelee tiedottomasti, mennen virran mukana, jolloin kehitystä tapahtuu silti.

Rakkaus on ainut merkitsevä elementti. Viides elementti. Rakenne ja raamit, missä rakkaus esiintyy, on samantekevä. Rakkautta voi esiintyä persoonassakin. Persoonan menettäminen ei ole välttämätön edellytys, rakkaus on.

EDIT: siirsin tämän oikeaan ketjuun, humpsahti aluksi väärään.

kokija kirjoitti:

Joo olla vapaasti mikä persoona vain. Kaikki on sallittua. Painotan näkemyksessäni harhaa ja epätotta, sillä näen erottelukyvyllä olevan merkitystä. Jos ei erottele, ei kehity.

Toinen painotus, mitä on, on ykseys.

Kaksi opiskeltavaa asennetta, minkä näen ihmiskunnalle sopivana, on yleisesti nämä kaksi asennetta:
1. harhan erotteleminen todesta
2. ykseyden tajuaminen

Toiset tietty erottelee tiedottomasti, mennen virran mukana, jolloin kehitystä tapahtuu silti.

Rakkaus on ainut merkitsevä elementti. Viides elementti. Rakenne ja raamit, missä rakkaus esiintyy, on samantekevä. Rakkautta voi esiintyä persoonassakin. Persoonan menettäminen ei ole välttämätön edellytys, rakkaus on.

EDIT: siirsin tämän oikeaan ketjuun, humpsahti aluksi väärään.

Lue lisää

Jotta tosi, minkä näen todeksi, tulee sanotuksi, sanon.

Astraalitaso on narsistien taivas. Persoonallinen = egollinen = narsisti.
Persoona = ego.

Astraalitasolta, joka on oppimisen sali, tulevat useimmat ihmisten visiot. He haluavat, siis haluavat olla joku, olla vaikka jumalatar.

Tämä on synti, mikä tapahtui syntiinlankeemuksessa.

Sanopa astraalitasolaiselle suoraan päin pläsiä, että sinä et ole olemassakaan ja tasosi on harhaa, niin hän suuttuu. Tai ainakin vaivaantuu. Hän pitää tasoaan suurimpana rakkautena, kun oikeasti emme ole yhtään mitään.

Minkälaisessa hirmuisessa erehdyksessä tuolla tasolla eletäänkään!

kokija kirjoitti:

Jotta tosi, minkä näen todeksi, tulee sanotuksi, sanon.

Astraalitaso on narsistien taivas. Persoonallinen = egollinen = narsisti.
Persoona = ego.

Astraalitasolta, joka on oppimisen sali, tulevat useimmat ihmisten visiot. He haluavat, siis haluavat olla joku, olla vaikka jumalatar.

Tämä on synti, mikä tapahtui syntiinlankeemuksessa.

Sanopa astraalitasolaiselle suoraan päin pläsiä, että sinä et ole olemassakaan ja tasosi on harhaa, niin hän suuttuu. Tai ainakin vaivaantuu. Hän pitää tasoaan suurimpana rakkautena, kun oikeasti emme ole yhtään mitään.

Minkälaisessa hirmuisessa erehdyksessä tuolla tasolla eletäänkään!

Lue lisää

Sanoppa minulle, että en ole olemassa, niin eipä olemiseni siitä muutu. saattaisin nauraa ja miettiä ymmärrystäsi todesta ja harhasta.
Muttei voi ymmärtää sellaista, joka on enemmän todellista ja enemmän Rakkautta, jos on kokenut vain todeksi luulemaansa harhaa.
Ja astraalitaso on todellisuuttasi ympäröivä unitaso, mutta paratiisi-maanpäällä on enemmän hereillä-tietoisuutta. Siinä tietoisuudessa paha unesi olisi todellisuuttasi todellisempi, joten siksi sinne on vain Rakkaudessa pääsy.

Syntiä tekee se henki, joka sanoo, että ihmisen pitäisi elää kärsimyksessä, kurjuudessa ja uhrata elämänsä. Joka pitää ihmisen pelossa ja sairaudessa, ja sanoo, että on syntiä olla Jumalan kaltainen ja että pitää antaa kaikki voimansa kuolemalle ollakseen jumalalle mieleinen.

Jumala on Rakkaus ja Elämä, niin miksi Hän sanoisi, että ihmisen pitää kärsiä, kuolla ja elää voimattomana ja ilman rakkautta. Että kaikki hyvä, rakkaus, ilo, onni, nautinto ja Elämä olisi väärää ja syntistä. Aika nurinkurinen henki, joka sellaista väittää, irvikuva Jumalasta, joka On Rakkaus.
Sellaisella hengellä ei ole kanssaan Jumalaa Kaikkivaltiasta, joka Rakastaa ja sanoo tehneensä ihmisen omaksi kuvakseen, joka on Jumalan Lapsi. Jumalan lapsi on Jumala.

<l.s.< kirjoitti:

Sanoppa minulle, että en ole olemassa, niin eipä olemiseni siitä muutu. saattaisin nauraa ja miettiä ymmärrystäsi todesta ja harhasta.
Muttei voi ymmärtää sellaista, joka on enemmän todellista ja enemmän Rakkautta, jos on kokenut vain todeksi luulemaansa harhaa.
Ja astraalitaso on todellisuuttasi ympäröivä unitaso, mutta paratiisi-maanpäällä on enemmän hereillä-tietoisuutta. Siinä tietoisuudessa paha unesi olisi todellisuuttasi todellisempi, joten siksi sinne on vain Rakkaudessa pääsy.

Syntiä tekee se henki, joka sanoo, että ihmisen pitäisi elää kärsimyksessä, kurjuudessa ja uhrata elämänsä. Joka pitää ihmisen pelossa ja sairaudessa, ja sanoo, että on syntiä olla Jumalan kaltainen ja että pitää antaa kaikki voimansa kuolemalle ollakseen jumalalle mieleinen.

Jumala on Rakkaus ja Elämä, niin miksi Hän sanoisi, että ihmisen pitää kärsiä, kuolla ja elää voimattomana ja ilman rakkautta. Että kaikki hyvä, rakkaus, ilo, onni, nautinto ja Elämä olisi väärää ja syntistä. Aika nurinkurinen henki, joka sellaista väittää, irvikuva Jumalasta, joka On Rakkaus.
Sellaisella hengellä ei ole kanssaan Jumalaa Kaikkivaltiasta, joka Rakastaa ja sanoo tehneensä ihmisen omaksi kuvakseen, joka on Jumalan Lapsi. Jumalan lapsi on Jumala.

Lue lisää

Paratiisi maanpäällä = astraalitaso. Tuolla alhaalla on Kultainen Jerusalem. Glamouristien toiveuni. He haluavat paratiisia maan päälle ja saavat sen tuolla.

Todellisuutta ympäröivä unitaso - tämä osui nappiin. Katselen teidän maailmaanne sisältä käsin, ja unitasomme on tosiaan minkä mainitsit. Fyysinen maailma ei ole näkökulmastani kovinkaan todellinen, edes sen vertaa kuin lähin unitasomme. fyysinen maailma on yli 2 tasoa alempana.

Näkemyksissämme on ero, koska katselen eri puolelta systeemiä kuin sinä. Minä katson sisältä, sinä ulkoapäin materiasta käsin. Tämä on ymmärrettävää. Tosin täälläkään ei ole täydellinen ykseys eikä mitään täydellistä.

Kun palvotte Jeesusta, palvotte monesti meidän tasoamme. Rukoilette tätä tasoa. Hassua.

kokija kirjoitti:

Paratiisi maanpäällä = astraalitaso. Tuolla alhaalla on Kultainen Jerusalem. Glamouristien toiveuni. He haluavat paratiisia maan päälle ja saavat sen tuolla.

Todellisuutta ympäröivä unitaso - tämä osui nappiin. Katselen teidän maailmaanne sisältä käsin, ja unitasomme on tosiaan minkä mainitsit. Fyysinen maailma ei ole näkökulmastani kovinkaan todellinen, edes sen vertaa kuin lähin unitasomme. fyysinen maailma on yli 2 tasoa alempana.

Näkemyksissämme on ero, koska katselen eri puolelta systeemiä kuin sinä. Minä katson sisältä, sinä ulkoapäin materiasta käsin. Tämä on ymmärrettävää. Tosin täälläkään ei ole täydellinen ykseys eikä mitään täydellistä.

Kun palvotte Jeesusta, palvotte monesti meidän tasoamme. Rukoilette tätä tasoa. Hassua.

Lue lisää

En katso materiasta käsin, vaan sydämestäni, sydämeeni. Mutta materia ei ole paha, se on persoonatonta, josta persoonallinen henki tekee elävän ja itseään ilmentävän. Ilman fyysisyyttä olisit vain enkeli, ja Jumalan Rakkauden henki tekee materiasta elävän, ei pahan. Enkä palvo Jeesusta, pidän Häntä rakkaana ystävänäni. Minä voin Jumalattarena olla millä tasolla vain, ja olen tällä tasolla niin kauan kuin haluan ja tarvitsee, olen näyttämässä ihmisille ettei kuolemaa ole, ja minulla on vastuuta, että pahoin kohdeltu maapallomme parantuu siksi paratiisiksi, joksi se suunniteltiin. Joten n. tuhat vuotta vietän eläen täällä maan päällä, nauttien, onnellisena, Jumalan kanssa Jumalattarena. .

Minun Tahtoni on toteutuva rukous, rukoukseni kiitos tai pyyntö Kaikkivaltiaalle, ystävilleni, äiti-maalle tai Jumalan enkeleilleni. Älkää minua kumartako, sanoi jo Jeesuskin, niin myös minä.

<l.s.< kirjoitti:

En katso materiasta käsin, vaan sydämestäni, sydämeeni. Mutta materia ei ole paha, se on persoonatonta, josta persoonallinen henki tekee elävän ja itseään ilmentävän. Ilman fyysisyyttä olisit vain enkeli, ja Jumalan Rakkauden henki tekee materiasta elävän, ei pahan. Enkä palvo Jeesusta, pidän Häntä rakkaana ystävänäni. Minä voin Jumalattarena olla millä tasolla vain, ja olen tällä tasolla niin kauan kuin haluan ja tarvitsee, olen näyttämässä ihmisille ettei kuolemaa ole, ja minulla on vastuuta, että pahoin kohdeltu maapallomme parantuu siksi paratiisiksi, joksi se suunniteltiin. Joten n. tuhat vuotta vietän eläen täällä maan päällä, nauttien, onnellisena, Jumalan kanssa Jumalattarena. .

Minun Tahtoni on toteutuva rukous, rukoukseni kiitos tai pyyntö Kaikkivaltiaalle, ystävilleni, äiti-maalle tai Jumalan enkeleilleni. Älkää minua kumartako, sanoi jo Jeesuskin, niin myös minä.

Lue lisää

Ookoo ole sinä Jumalatar minä olen vaikka Piru. Piruna oleminen on hauskaa koska saa nauraa ja pitää lystiä.

Saa myöskin sanoa ihan kaikki tarvittaessa päin naamaa, koska Jumala ei vahdi tekemisiä.

Piruna ei ole myöskään sidoksissa Jeesuksiin, voi olla riippumaton päällepäsmäreistä ja uskonnoista.

Jumalatar ja PIru voisivat olla toimiva työpari...?

<ls< kirjoitti:

ns. Hyväksytyksi täytyy tulla siksi, ettei Jumalan voimaa voi käyttää Jumalan Tahdon vastaiseksi, ja silloin oman itsen tahdon tulee olla Jumalan tahdon kaltainen, ts. Jumalan Tahto. Siksi on koetukset.

Mutta ymmärtämättömyyttään tehty väärä teko on Kaikkivaltiaan Jumalan helppo antaa anteeksi ja pyyhkiä pois. Joskus noissa hetkissä on suuri opetus. Jumalalle on kaikki mahdollista, ja jopa sellaiset teot, joita ei voi ihmismieli edes kuvitella.

Kun ei ikinä luovu Jumalasta, Hänen Rakkaudestaan, saa kaiken anteeksi jos ymmärtää nöyrtyä pyytämään. Silloin ei voi enään tehdä tahallisesti rakkaudettomasti, koska on vaikea kestää jopa sen kärsimyksen ajattelemista, minkä monet saavat palkaksi omista teoistaan. Jos haluaisi vielä lisätä muiden kärsimystä teoillaan tai tuomioillaan tai anteeksiantamattomuudellaan, lisäisi kaiken vain itselleen. Eikä silloin kestäisi Jumalan edessä, mikä on sekin Jumalalta Rakkautta.

Lue lisää

mrnoubody: Eli jos "jumaluus" hahmottaa ulkopuolisen, niin voiko olla samanaikaisesti "yhtä aikaa oikeassa" jos huomataan väärä ja oikea, tai vain niiden välinen erokin tunteena?

Voisitko ajatella että
Jumaluudssa ollessani en huomaa oikeaa enkä väärää. Kaiken minkä olen luonut olen tehnyt täydellisekisi. Hän joka ei näin koe on ymmärtänyt lähtökohtansa väärin, eli tavalla tai toisella on poikennut täydelisen rakkauden ja hyväksynnän polulta joten hän auttaa itse itseään kokemalla vastustusta, tuskaa, kunnes huomaa että vastustus syntyy omasta virhepäätelmästä.
Olen pitkäti ls.n kanssa samoilla linjoilla. Siitä en ole aivan varma haluanko vielä tänne takaisin?
Olen kuitenkin kiitollinen lopputuloksesta

Motiivit jonkun rakenteen takaa paljastuvat...

" Siis se ensimmäinen "aatami" päätti mennä piiloon jne... Niinpä minä uskon että lottovoitto minulle on varmsti parasta mitä minulle voi tapahtua. Menen siis piiloon omaan erinomaisuteeni kun sen sijaan voisin hyväksyä ja rakastaa jokaista juuri kuten muutamat näkijät (Jeesus Budha..) ovat parhaimmillan osoittaneet. "

Näin tulivat astraalitasot, kun piilouduttiin Universaalin Tietoisuuden säteilyltä. Nuo tasot ovat verhoon pukeutumista sisemmistä maailmoista käsin. Hienoimman astraalitason koetus on juuri tuo opettamisen ja erinomaisuuden kiusaus. Täällä asuvat monet ns. henkiopettajat, joilla on vielä jäljellä hienoinen mutta silti vahva huntu, erinomaisuuden huntu.

Tulee siis häivyttää opettaja-oppilas-asetelma. Kaikki ovat samanarvoisia, ja opiskelijan asemassa.

Kun mainitsin tämän korkeimman astraalitason, missä on voidaan jo järkiperäisesti ja hallitusti ajatella, tuntemukset ovat jo seestyneitä ja kirkkaita, on kuitenkin jatkettava jotta tulisi täydempi katsaus. Tämä taso, mikä ilmenee mm. tiedemiesmäisissä hyvää tarkoittavissa ihmisissä, edustaa kasvikunnasta jalostettua kaikkein hienovaraisinta tuntemuksellista tasoa. Olemukseltaan koen sen jollain tavalla aina hailakkaana, vuoristomaisemanakin, sillä se ennakoi siirtymistä seuraavaan vaiheeseen. On jollain tavalla "tyhjä", sillä intohimoa täällä on vain vähän. Ns. lukeneita, älymystöä. Myös maallisesti ei-lukeneita jos ovat opiskelleet kuoleman jälkeen muilla tasoilla ja siirtyneet tänne opiskelun kautta. Täällä aletaan irrottautumaan vallitsevista käsityksistä, mihin meitä on ehdollistettu maaelämän aikana. Aletaan todellakin vähitellen kokea sitä elämää, mistä ollaan haaveiltu.

Tätä leimaa kuitenkin tietty tiiveys eli eräänlainen fyysisyyden tunne. Ollaan joku jossain, " pappi, lukkari tai talonpoika kuppari." On siis erityinen joku, joka puhuu.

Täältä voi nousta seuraavanlaisesti kahdelle vaihtoehtoiselle tietoisuuden alueella:

Kun tarkkailee sitä joka puhuu, näkee maisemaa, sitä jonka tuntee olemuksekseen. Tällöin korkeimmalla astraalitasolla oltaessa noustaan väliuttöämästi tai pian seuraavalle tasolle, joka on joko
1. mentaalitaso, jos maaelämän aikana on kerätty mentaalista järkiperäistä ainesta, jota on suunnattu toisten auttamiseen itsensä ainakin hetkeksi unohtaen. Mentaalitason vallitseva väri on subjektiivisen kokemuksen mukaan valkoinen ja kultainen, niinkuin kauneimman ilta-auringon värit. Maisemien näkemistä ei enää niinkuin aiemmin, vaan ollaan lähempänä tuota jota katsellaan. Ollaan jo ikäänkuin tuo katselun kohde. Tätä ei ole täydellistetty kuitenkaan tällä tasolla. Täällä voi rauhassa tutkia ajatuksia, sillä raskaan tunteen verho on syrjässä ja ajatus luistaa. Tämä on melko kaukana jomaaelämän kokemuksista täydessä mitassa koettuna. Se on maaelämän korkeimmat ideat suuremmassa täydellisyydessä koettuna, mitä voidaan monesti kuvitella maaelämän aikana.

2. buddhinen taso. Korkeimmalta astraalitasolta on portaali tälle tasolle. Tarkkaavaisesti sitä katsomalla, joka henkilönä luulee olevansa, tarkkailija sisäistyy "ei-keneksikään" buddhiselle tasolle. Jos meditaatio onnistuu tällä tasolla, niin siitä on hyötyä. Buddhinen taso eroaa korkeimasta astraalista tarkkaavaisuuden laadun ansiosta. Ja sen ansiosta, ettei siellä olla joku. Täällä ollaan, muttei olla "joku jossain". Tämä on kaiken ykseyden tajuamista. Tämä ei ole selvänäköä, niinkuin muilla tasoilla oli maisemankaltaista visionääristä näkemystä, psyykkistä selvänäköä. Tämä on vain ykseyden tajuamista ja sen tietämistä mikä on oikein. Täällä tajutaan, että Elämä on kaikissa erottelematta. "Minä olenkin sinä", tulee tällä tasolla konkreettiseksi ja tätä näkemystä eletään konkreettisesti. Täällä myös tajutaan ensimmäisät kertaa totuus viileästi. Ei kuviteltu totuus, vaan totuus.

Mielen tila on ainutlaatuisen tärkeää, tunnekuohut ym...sen jälkiseuraamukset?
Näitten asioitten kanssa painimme päivittäin, arkisia asioita.

Kun olet tasapainossa itseesi, ei ole mitään syytä puuttua mihinkään...kaikki on kohdallaan.
Muista lähimmäisesi...

Näitä kertomuksia kuulen yhä useammin erilasisilta ihmisiltä. Kaikilla on tuo varmuus jostakin todella "suuremmasta"

Kiitos kun jaoit tämän meille

Kiitos kertomuksesta. Tuossa kiinnittää huomion se, että millä tavalla muisti itsestä palaa. Muisti palaa ystävällismielisessä ryhmätoiminnassa kavereiden kesken. Tuo muistaminen ei perustu muistikuvaan vaan kokemukseen.

Ystävällismielinen energia lähtee liikkeelle yhdestä ryhmän jäsenestä, heijastuu takaisin. Sitten se lähtee uudelle kierrokselle ja taas palaa takaisin. Joka kierroksella tietoisuus on muuttunut ryhmän jäsenillä, jotka osallistuvat tietämättään energian lähettämiseen ja heijastamiseen. Ideana tässä on, että rakentava ryhmä vahvistaa jäseniä.

Rakentavat ryhmät ovat tätä aikakautta. Yksinkertaista, sillä tarvitsee vain rupatella rennosti. Se voi tapahtua missä tahansa, missä "kaksi tai useampi henkilö on kokoontunut rakentavasti myönteisyyden nimeen". Itseään ruokkiva myönteisyyden ketjureaktio ja kierre on alkanut.

olen tällä käyttänyt evp nimimerkkiä. Anteeksi epähuomioni.

hellin63 kirjoitti:

olen tällä käyttänyt evp nimimerkkiä. Anteeksi epähuomioni.

Henkilökohtainen kokemus on tietenkin aivan eri asia kuin yhden oikean totuuden tyrkyttäminen. Ymmärrän kyllä miksi henkilökohtainen kokemus voi johtaa näkemykseen, että vain yksi tie on totuus. Toisaalta monilla se johtaa päinvastaiseen näkemykseen, että erilaisia polkuja totuuteen on käytännössä loputtomasti.

Olen ilmeisesti yhtä mieltä Eino Leinon kanssa asiasta, vaikka en täysin ymmärtänytkään mitä yritit sanoa viestissäsi, kun puhuit rehellisyydestä.

Kukaan ei tietenkään kykene olemaan samaa mieltä kaikkien kanssa tästä asiasta, enkä minä pysty olemaan samaa mieltä niiden kanssa jotka väittävät vain oman uskon olevan se oikea.

Oma mielipiteeni on se, että moni valitsee ahdistavan uskon koska pelkää sen luomia uhkakuvia. Sen jälkeen jää vähän loukkuun sen ajatuksen kanssa, että pitäisi osata rakastaa(tai elää tiettyjen periaatteiden mukaan) koska muuten saa kärsiä.

Pahimmassa tapauksessa nämä negatiiviset puolet uskomuksissa sitten johtavatkin ties mihin valta-asemien väärinkäyttöön, riistämiseen, orjuuttamiseen "Jumalan tahdon" nimissä... Niinkuin historiasta tiedämme.

Tämä on siitä mielenkiintoista, että pelko on tunteena niin voimakas, usein se menee jopa terveen ajattelun edelle.

Wraith kirjoitti:

Henkilökohtainen kokemus on tietenkin aivan eri asia kuin yhden oikean totuuden tyrkyttäminen. Ymmärrän kyllä miksi henkilökohtainen kokemus voi johtaa näkemykseen, että vain yksi tie on totuus. Toisaalta monilla se johtaa päinvastaiseen näkemykseen, että erilaisia polkuja totuuteen on käytännössä loputtomasti.

Olen ilmeisesti yhtä mieltä Eino Leinon kanssa asiasta, vaikka en täysin ymmärtänytkään mitä yritit sanoa viestissäsi, kun puhuit rehellisyydestä.

Kukaan ei tietenkään kykene olemaan samaa mieltä kaikkien kanssa tästä asiasta, enkä minä pysty olemaan samaa mieltä niiden kanssa jotka väittävät vain oman uskon olevan se oikea.

Oma mielipiteeni on se, että moni valitsee ahdistavan uskon koska pelkää sen luomia uhkakuvia. Sen jälkeen jää vähän loukkuun sen ajatuksen kanssa, että pitäisi osata rakastaa(tai elää tiettyjen periaatteiden mukaan) koska muuten saa kärsiä.

Pahimmassa tapauksessa nämä negatiiviset puolet uskomuksissa sitten johtavatkin ties mihin valta-asemien väärinkäyttöön, riistämiseen, orjuuttamiseen "Jumalan tahdon" nimissä... Niinkuin historiasta tiedämme.

Tämä on siitä mielenkiintoista, että pelko on tunteena niin voimakas, usein se menee jopa terveen ajattelun edelle.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä miksi henkilökohtainen kokemus voi johtaa näkemykseen, että vain yksi tie on totuus.

Eikä mikän ole tosiankan luotantyöntävämpää kuin ihminen joka lukkiutuu yhteen ainoaan elämykseen, kokemukseen. Pidetään näitä nyt vain mielenkintoisina askeleina.

Sielläkin on siten se lopullinen sanotaanko vaikkapa "valaistuminen". Ilmeiseti se tila tulee vasta siten kun nuppi sen kestää