Kiinalainen mies?

Onko kokemuksia?

??? kirjoitti:

Onko kokemuksia?

on minisauvat. Kaikkihan sen tietää - Kiinassa tehdyt kondomitkin on aina liian pieniä. Tyypillinen piirre aasialaisissa.

Minä kirjoitti:

on minisauvat. Kaikkihan sen tietää - Kiinassa tehdyt kondomitkin on aina liian pieniä. Tyypillinen piirre aasialaisissa.

Myydäänkö Suomessa siis liian pieniä kiinalaisia kondomeja?

??? kirjoitti:

Myydäänkö Suomessa siis liian pieniä kiinalaisia kondomeja?

Suomessa myydään sellaisia kumeja mille Suomen markkinoilla on kysyntää. Eli jos täällä myytävät kortsut on tehty Kiinassa niin ne on kiinalaisille liian isoja (siis keskimäärin) ja suomalaisille sopivia - markkinat määräävät tämänkin asian!

Tosi asia on että kiinalaisen pili on keskimäärin pienempi kuin eurooppalaisen, ja Afrikan mustilla on kaikista mojovimmat melat. Kortsujen koot vaihtelevat maanosittain juuri tätä "kaavaa" noudattaen.

Kalu kirjoitti:

Suomessa myydään sellaisia kumeja mille Suomen markkinoilla on kysyntää. Eli jos täällä myytävät kortsut on tehty Kiinassa niin ne on kiinalaisille liian isoja (siis keskimäärin) ja suomalaisille sopivia - markkinat määräävät tämänkin asian!

Tosi asia on että kiinalaisen pili on keskimäärin pienempi kuin eurooppalaisen, ja Afrikan mustilla on kaikista mojovimmat melat. Kortsujen koot vaihtelevat maanosittain juuri tätä "kaavaa" noudattaen.

Lue lisää

Itse en ole huomannut eroa. Kiinassa minulla oli aikoinani että japanilainen että kiinalainen poikaystävä ja heidän vehkeensä oli aivan suomalaista luokkaa. (Kokemusta suomalaisistakin löytyy reilun 10 miehen verran). Aviomieheni on kiinalaiseksi "suuri".

Katjuska kirjoitti:

Itse en ole huomannut eroa. Kiinassa minulla oli aikoinani että japanilainen että kiinalainen poikaystävä ja heidän vehkeensä oli aivan suomalaista luokkaa. (Kokemusta suomalaisistakin löytyy reilun 10 miehen verran). Aviomieheni on kiinalaiseksi "suuri".

Lue lisää

Omien, henkilökohtaisten testitulosten perusteella voisin myös väittää, että tämä pieni/suuri-asia ei ole totta.

Kalu kirjoitti:

Suomessa myydään sellaisia kumeja mille Suomen markkinoilla on kysyntää. Eli jos täällä myytävät kortsut on tehty Kiinassa niin ne on kiinalaisille liian isoja (siis keskimäärin) ja suomalaisille sopivia - markkinat määräävät tämänkin asian!

Tosi asia on että kiinalaisen pili on keskimäärin pienempi kuin eurooppalaisen, ja Afrikan mustilla on kaikista mojovimmat melat. Kortsujen koot vaihtelevat maanosittain juuri tätä "kaavaa" noudattaen.

Lue lisää

ei siinä silti suomalaiseen isoa eroa taida olla, koska suomalaisilla on pienimmät kalut euroopassa...

sda kirjoitti:

ei siinä silti suomalaiseen isoa eroa taida olla, koska suomalaisilla on pienimmät kalut euroopassa...

Suomessa pienimmät kalut Euroopassa? :-D Mistäköhän olet tänkin "tiedonjyvän" saanut päähäsi? Tosiasiassahan suomalaisilla ja muilla pohjoismaisilla miehillä on hieman isompi kuin Välimeren miehillä, ja ovat muutenkin kookkaampia. Sori, tämä on fakta.

Miten tän palstan naiset onkin näin katkeroituneita, teitä on varmaan elämä potkinut päähän aika pahasti?

:-D kirjoitti:

Suomessa pienimmät kalut Euroopassa? :-D Mistäköhän olet tänkin "tiedonjyvän" saanut päähäsi? Tosiasiassahan suomalaisilla ja muilla pohjoismaisilla miehillä on hieman isompi kuin Välimeren miehillä, ja ovat muutenkin kookkaampia. Sori, tämä on fakta.

Miten tän palstan naiset onkin näin katkeroituneita, teitä on varmaan elämä potkinut päähän aika pahasti?

Lue lisää

Mistäkö tietää, että aasialaisilla on pienimmät? No, katsokaapa parin esim. japsipornista. Miehillä on aivan avuttomat nysät, enkä usko, että japseilla on muotina valita näyttelijöiksi kaikista pienivehkeisimmät.

Miksi et? Mulla on kiinalainen vaimo ja kaikki on mennyt hyvin.

3223 kirjoitti:

Miksi et? Mulla on kiinalainen vaimo ja kaikki on mennyt hyvin.

Mulla on myös kiinalainen vaimo, ja hyvin on mennyt useamman vuoden. Ja hän on sentään 13 vuotta nuorempi. Vaimo ei arvosta kiinalaisia miehiä minkään vertaa. Melan kokoero ei ole ratkaisevaa, vaan uskottomuus, uhkapelit ja valehtelu. Samoin jos poikalapsi ei ala tulla eka vuoden aikana, niin kiinalainen mies vaihtaa heti nuorempaan, joita kyllä tulee maalta kaupunkiin miljoonia vuosittain. Toisiaalta ymmärrän kyllä kiinalaisia miehiä, koska heidän vanhempansa painostavat säälittä asiassa.
Niin, en muuten löytänyt kiinasta itselleni sopivaa kortsua, ja olen ihan standartivarustuksella ( suomalaisella)

11145 kirjoitti:

Mulla on myös kiinalainen vaimo, ja hyvin on mennyt useamman vuoden. Ja hän on sentään 13 vuotta nuorempi. Vaimo ei arvosta kiinalaisia miehiä minkään vertaa. Melan kokoero ei ole ratkaisevaa, vaan uskottomuus, uhkapelit ja valehtelu. Samoin jos poikalapsi ei ala tulla eka vuoden aikana, niin kiinalainen mies vaihtaa heti nuorempaan, joita kyllä tulee maalta kaupunkiin miljoonia vuosittain. Toisiaalta ymmärrän kyllä kiinalaisia miehiä, koska heidän vanhempansa painostavat säälittä asiassa.
Niin, en muuten löytänyt kiinasta itselleni sopivaa kortsua, ja olen ihan standartivarustuksella ( suomalaisella)

Lue lisää

"Niin, en muuten löytänyt kiinasta itselleni sopivaa kortsua, ja olen ihan standartivarustuksella ( suomalaisella)"

Toi on varmasti ihan totta.
Ongelmahan on se, että kun suomalainen menee kiinalaiseen kauppaan ja ostaja ei osaa kiinaa eikä myyjä osaa suomea niin tosi vaikeaa mitään sieltä kaupasta löytää.

Missä on puhuttu ostovaimosta tässä keskustelussa? Mutta tottahan se on. Kiinalaiseen avioliittotraditioon kuuluu ' vaimon kasvattamisesta' maksettava korvaus hänen vanhemmilleen. Tunnetaan myös ' imetysrahana'. Ja nuo summat voivat olla huomattavia, vaimon koulutuksesta, kauneudesta, kosijoiden määrästä, suvun asemasta ja varallisuudesta....ym johtuvia. Kiinalainen mies on tosi kusessa asian kanssa. Itsekkin maksoin vaimostani, ja ei se pahalta tuntunut. Maassa on mentävä maan kulttuurin mukaan.
Ennenaikaan, kun suvut sopivat avioliitosta, niin raha-asioista alettiin keskustelemaan vuosikausia ennen häitä. Nykyään asiassa ollaan joustavampia, mutta maksettava on.
Ja asia tuskin miksikään muuttuu. Poikalapsen tehtävä on elättää ja huolehtia vanhemmisitaan näiden vanhetessa. Tytär on siellä paha pettymys, josta on saatava täysi hyöty, ennenkuin hän muuttaa miehensä sukuun. Siis rankasti yksinkertaistaen.
Kortsut.......etelä-kiinasta isosta kaupungista kolmesta apteekista ostin kaikki. missä oli XL-mainita......ja tuskallisen pieniä olivat, ja kaikkia ei saanut päälle ängettyä. Onneksi HK:sta löytyi isompia, joten haitta oli vain kolmen päivän/ 9 kortsun mittainen.
Ja toiselle kirjoittajalle sanoisin, että ei sinne kauppaan kielitaidottomana tarvinnut mennä......olihan kiinalainen vaimo mukana.

11145 kirjoitti:

Missä on puhuttu ostovaimosta tässä keskustelussa? Mutta tottahan se on. Kiinalaiseen avioliittotraditioon kuuluu ' vaimon kasvattamisesta' maksettava korvaus hänen vanhemmilleen. Tunnetaan myös ' imetysrahana'. Ja nuo summat voivat olla huomattavia, vaimon koulutuksesta, kauneudesta, kosijoiden määrästä, suvun asemasta ja varallisuudesta....ym johtuvia. Kiinalainen mies on tosi kusessa asian kanssa. Itsekkin maksoin vaimostani, ja ei se pahalta tuntunut. Maassa on mentävä maan kulttuurin mukaan.
Ennenaikaan, kun suvut sopivat avioliitosta, niin raha-asioista alettiin keskustelemaan vuosikausia ennen häitä. Nykyään asiassa ollaan joustavampia, mutta maksettava on.
Ja asia tuskin miksikään muuttuu. Poikalapsen tehtävä on elättää ja huolehtia vanhemmisitaan näiden vanhetessa. Tytär on siellä paha pettymys, josta on saatava täysi hyöty, ennenkuin hän muuttaa miehensä sukuun. Siis rankasti yksinkertaistaen.
Kortsut.......etelä-kiinasta isosta kaupungista kolmesta apteekista ostin kaikki. missä oli XL-mainita......ja tuskallisen pieniä olivat, ja kaikkia ei saanut päälle ängettyä. Onneksi HK:sta löytyi isompia, joten haitta oli vain kolmen päivän/ 9 kortsun mittainen.
Ja toiselle kirjoittajalle sanoisin, että ei sinne kauppaan kielitaidottomana tarvinnut mennä......olihan kiinalainen vaimo mukana.

Lue lisää

Minulle oli aivan uutta tuo sinun mainitsemasi "imetysraha" vaikka vaimoni onkin kiinalainen.
Kyselin tuota asiaa vaimoltani ja hän totesi vain että varmaan eri puolilla Kiinaa on erilaisia traditioita ja kai lähinnä maaseudulla asuvien keskuudessa, joten kyseessä ei tosiaankaan ole koko maan kulttuuri vaan jos tällaista esiintyy niin se on jotain paikallista kulttuuria.
Meillä vaimoni vanhempiin ja hänen sisaruksiinsa tutustuminen hoidettiin perheillallisella ravintolassa mutta tuonkin ravintolalaskun maksoi joku muu kuin minä.
Oma hassulta tuntuva perinne ainakin vaimoni suvun piirissä sensijaan on tuo uudenvuoden rahakuorien jako jossa kaikki jakavat kaikille noita punaisia rahakuoria uudenvuoden kunniaksi ja lopputuloksena jokainen jää omilleen.
Kai se vastaa lähinnä suomalaista joululahjaperinnettä ja hyvä puolihan siinä on se, ettei ainakaan turhaan rihkamaan rahoja käytetä.

Ihan Kiinassa me mentiin naimisiin ja vaimoni on vieläpä kotoisin samalta hallintoalueelta kuin sinunkin vaimosi.
Mutta tilanne on ihan sama niin Suomessa kuin Kiinassakin, eli se miten häitä juhlitaan ei riipu sen kummemmin koko maan kuin paikallisen kulttuurinkaan mukaan vaan enemmänkin perheyhteisön ja viimekädessä yksilöiden halujen mukaan.

Yleensä jos sekä morsian että sulhanen ovat solmimassa ensimmäistä avioliittoaan, hääjuhlasta halutaan suurempi ja enemmän mieleenpainuva tilaisuus.
Vastaavasti jos kyseessä on jo aikaisemmin naimisissa ollut mutta eronnut keski-ikäinen pari, itse häätilaisuus voi olla huomattavastikin koruttomampi.

Meillä molemmilla oli jo takana ero edellisestä avioliitosta ja molemmilla oli myös lapsia ennestään. Asuimme myös yhdessä jo ennen avioliittoa nelihenkisenä perheenä joten itse avioliitto ei tuonut mitään uutta meidän yhteiselämään, mutta huomattavasti tätä suuremmat muutosten tuulet puhalsivat ihan muualta.

Olimme nimittäin juuri saaneet kulla että työtehtäväni Kiinassa lähestyy loppuaan ja muutosta Suomeen puhutaan ennemmin kuukausista kuin vuosista.
Tämän takia jouduimme pohtimaan että otanko lopputilin nykyisestä työstä ja jäämme Kiinaan asumaan vai muutammeko Suomeen.
Vaimollani oli kyllä oma asunto Kiinassa mutta niin oli minullakin oma asunto Suomessa joten asumisen suhteen ei olisi mitään ongelmia maan valinnan suhteen.
Lopputuloksena päätimmekin kokeilla asumista Suomessa sillä pääsisihän sieltä helposti takaisin Kiinaan jos joku asia Suomessa tökkisi.
Jotta koko perhe pääsisi muuttamaan Suomeen, sekä vaimoni että hänen molemmat lapsesnsa tarvitsisivat kuitenkin oleskeluluvan ja näitä tuskin olisi saanut ilman avioliittoa.

Eli itse avioliitto ei tuonut elämäämme mitään uutta jota olisi pitänyt massivisilla hääjuhlilla juhlia. Sensijaan koko perheyhteisöä askarrutti huomattavasti enemmän todellinen elämänmuutos joka olisi edessä jossain lähitulevaisuudessa ja jota sensijaan pitäisi jotenkin juhlia.

No nyt ollaan sitten jo lähes 10 vuotta Suomessa asuttu ja ihan hienosti on elämä mennyt vaikka välillä pohditaankin josko joku päivä mentäisiin kuitenkin takaisin Kiinaan asumaan.

Minä_täällä kirjoitti:

Ihan Kiinassa me mentiin naimisiin ja vaimoni on vieläpä kotoisin samalta hallintoalueelta kuin sinunkin vaimosi.
Mutta tilanne on ihan sama niin Suomessa kuin Kiinassakin, eli se miten häitä juhlitaan ei riipu sen kummemmin koko maan kuin paikallisen kulttuurinkaan mukaan vaan enemmänkin perheyhteisön ja viimekädessä yksilöiden halujen mukaan.

Yleensä jos sekä morsian että sulhanen ovat solmimassa ensimmäistä avioliittoaan, hääjuhlasta halutaan suurempi ja enemmän mieleenpainuva tilaisuus.
Vastaavasti jos kyseessä on jo aikaisemmin naimisissa ollut mutta eronnut keski-ikäinen pari, itse häätilaisuus voi olla huomattavastikin koruttomampi.

Meillä molemmilla oli jo takana ero edellisestä avioliitosta ja molemmilla oli myös lapsia ennestään. Asuimme myös yhdessä jo ennen avioliittoa nelihenkisenä perheenä joten itse avioliitto ei tuonut mitään uutta meidän yhteiselämään, mutta huomattavasti tätä suuremmat muutosten tuulet puhalsivat ihan muualta.

Olimme nimittäin juuri saaneet kulla että työtehtäväni Kiinassa lähestyy loppuaan ja muutosta Suomeen puhutaan ennemmin kuukausista kuin vuosista.
Tämän takia jouduimme pohtimaan että otanko lopputilin nykyisestä työstä ja jäämme Kiinaan asumaan vai muutammeko Suomeen.
Vaimollani oli kyllä oma asunto Kiinassa mutta niin oli minullakin oma asunto Suomessa joten asumisen suhteen ei olisi mitään ongelmia maan valinnan suhteen.
Lopputuloksena päätimmekin kokeilla asumista Suomessa sillä pääsisihän sieltä helposti takaisin Kiinaan jos joku asia Suomessa tökkisi.
Jotta koko perhe pääsisi muuttamaan Suomeen, sekä vaimoni että hänen molemmat lapsesnsa tarvitsisivat kuitenkin oleskeluluvan ja näitä tuskin olisi saanut ilman avioliittoa.

Eli itse avioliitto ei tuonut elämäämme mitään uutta jota olisi pitänyt massivisilla hääjuhlilla juhlia. Sensijaan koko perheyhteisöä askarrutti huomattavasti enemmän todellinen elämänmuutos joka olisi edessä jossain lähitulevaisuudessa ja jota sensijaan pitäisi jotenkin juhlia.

No nyt ollaan sitten jo lähes 10 vuotta Suomessa asuttu ja ihan hienosti on elämä mennyt vaikka välillä pohditaankin josko joku päivä mentäisiin kuitenkin takaisin Kiinaan asumaan.

Lue lisää

Ohi aiheen menee, mutta oli mielenkiintoista lukea erilaisista häistä. Mulla on vietnamilainen mies, ja nuo monet em. perinteet kuulostavat tutuilta. Imetysraha on ikään kuin korvaus morsiamen kasvattamisesta - eli myötäjäiset. Vietnamissa kihlajaiset ovat usein isompi juhla kuin varsinaiset häät, tai samana prosessinahan ne nähdään. Paikalliset tavat vaihtelevat, kuin myös se, paljonko omaksutaan länsimaisia vaikutteita.

Me menimme naimisiin Suomessa. Pidimme pienehköt juhlat, koska miehen sukulaisia ei juuri päässyt tulemaan. Vietnamissa emme juhlineet ollenkaan. Appivanhemmat olivat pitäneet mua miniänä siitä lähtien, kun muutimme mieheni kanssa yhteen. Vietnamissa sain sitten kihlajaiskorut ja vaatteita, jo ennen kuin virallisesti olimme naimisissa.

Miksemme sitten juhlineet Vietnamissa? Ensinnäkin siksi, että kun puolet suvusta puuttuu, perinteisiä juhlamenoja olisi täytynyt muuttaa ja se olisi ollut aika keinotekoista. Esim. mistä morsian haetaan, jos ei kotoaan? Kuka saattaa? Toisekseen, herätän Vietnamissa muutenkin huomiota enkä erityisemmin nauti ihmettelyn kohteena olemisesta.

Tärkein syy oli kuitenkin se, ettemme välitä pönötyksestä. Vietnamissa häillä on muukin merkitys kuin saattaa pari yhteen ja iloita heidän puolestaan. Juhlat ovat keino näyttää status ulospäin. Mietitään, kuinka monta lahjojen kantajaa hankitaan, kuinka monta morsiuspukua, montako vierasta, montako ruokalajia jne. Tärkeintä ei ole, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Raha tulee rahan luo, ja suhteita täytyy pitää yllä. Vieraat miettivät, keitä tulee paikalle (eli kannattaako vaivautua, jos ei ole hääparille sukua tai kovin läheinen tuttava) ja mitä häissä tarjotaan eli kuinka paljon antaa rahaa häälahjaksi. Kuulostaa laskelmoinnilta ja onkin sitä, mutta omalla tavallaan ymmärrettävää yhteiskunnassa, joka pelaa suhteilla. Vuosien mittaan tällainen näyttäminen ja näyttäytyminen tuntuvat lisääntyneen ja tilaisuuksia on tullut lisää. Ennen ei esim. juhlittu lasten syntymäpäiviä muuten kuin 1 kk ja 1 v iässä, nyt taas varakkaammat perheet järjestävät isojakin juhlia - eivätkä ne aina todellakaan ole mitään lastenkutsuja.

Meillä oli hyvä syy (= ulkomaalainen miniä) laistaa tästä kaikesta. Rahaa käytimme mieluummin miehen vanhempien tukemiseen ja sisarusten bisneksiin kuin juhliin, joilla ei meidän kannaltamme olisi ollut sen kummempaa merkitystä.

Mua kiinnostaa ihan sama asia. Itselläni on hyvin positiivinen kokemus kiinalaismiehistä (tai no kiinalaisista ylipäänsä) vaihto-oppilasajalta. Olen myös tavallista pienempikokoinen suomalaisnainen eli aasialainen mies sopisi siltäkin kantilta katsottuna, jos tuolla asialla niin suurta merkitystä on. (Mutta kai miehet kaikkialla maailmassa haluaa olla suhteessa se suurempi osapuoli).

Onko skandinaavilla mahkuja kiinalaismiehiin? Olen jotenkin siinä käsityksessä, että useimmat -elleivät kaikki- kiinalaismiehet haluavat vaimokseen kiinalaisen naisen. Olenko väärässä?
Olen 32-vuotias ja naimaton eli kovin tahtoisin itselleni kumppanin löytää, mutta vain hyvän sellaisen.

9+9 kirjoitti:

Mua kiinnostaa ihan sama asia. Itselläni on hyvin positiivinen kokemus kiinalaismiehistä (tai no kiinalaisista ylipäänsä) vaihto-oppilasajalta. Olen myös tavallista pienempikokoinen suomalaisnainen eli aasialainen mies sopisi siltäkin kantilta katsottuna, jos tuolla asialla niin suurta merkitystä on. (Mutta kai miehet kaikkialla maailmassa haluaa olla suhteessa se suurempi osapuoli).

Onko skandinaavilla mahkuja kiinalaismiehiin? Olen jotenkin siinä käsityksessä, että useimmat -elleivät kaikki- kiinalaismiehet haluavat vaimokseen kiinalaisen naisen. Olenko väärässä?
Olen 32-vuotias ja naimaton eli kovin tahtoisin itselleni kumppanin löytää, mutta vain hyvän sellaisen.

Lue lisää

Mulla on mies Kiinan naapurista ja miehen kautta sukulaisia, joilla on juuret Kiinassa, joten uskallan ehkä jotain kommentoida. Suurin osa kiinalaisista haluaa kiinalaisen puolison, mutta on niitäkin, jotka etsivät jotain muuta tai yksinkertaisesti rakastuvat. Yleisesti voisi kuitenkin sanoa, että aasialaisilla myös perheen mielipiteellä on merkitystä.

Suomalaisena naisena sain osani ennakkoluuloista. Usein vedottiin siihen, ettei länsimainen nainen voi ymmärtää neljää hyvettä, ei osaa asettautua vaimon rooliin, on liian kokenut jne. Mutta eipä meidän muiden mielipiteistä tarvinnut perustaa. Mieheni vanhemmat (eivät asuneet Suomessa) sulatin koulutuksella, käytöksellä ja kielitaidolla.

Puolisoksi ei valita kulttuuria vaan ihminen. Kannattanee keskittyä vähän liberaalimpiin miehiin. Jotkin perinteet ja toimintatavat istuvat tosi tiukassa eikä ihminen itse välttämättä edes tunnista niitä ennen kuin joutuu haastetuksi. Näin on molemmin puolin. Ja kaikissa asioissa on kääntöpuolensa: mieheni kulttuurissa perhekeskeisyys on vahvoilla, mikä sinänsä on hyvä juttu, mutta tarkoittaa myös sitä, että vanhemmille ihmisille ei väitetä vastaan. Erimielisyyksiä ei käsitellä.

Toinen esimerkki: harmonia parisuhteessa kuulostaa hienolta jutulta, mutta aasialaisessa kontekstissa se tarkoittaa usein sitä, että nainen taipuu. Mies kun on luonnostaan kuuma (yang) ja nainen (yin) kylmä eli jos mies hermostuu, naisen tehtävä on "vähentää lämpöä". Minkäs mies luonnolleen mahtaa! Samoin perinteisesti vaimo huolehtii perheen sisäisistä asioista ja mies ulkoisista. Niinpä miehellä ei välttämättä ole tarvetta jakaa asioitaan vaimonsa kanssa.

Tulipa taas pitkästi... Kulttuurieroja ilmenee varmasti, mutta ei niistä aina tarvitse ongelmia tehdä. Kunhan on rakkautta ja tahtoa.

Chom chom kirjoitti:

Mulla on mies Kiinan naapurista ja miehen kautta sukulaisia, joilla on juuret Kiinassa, joten uskallan ehkä jotain kommentoida. Suurin osa kiinalaisista haluaa kiinalaisen puolison, mutta on niitäkin, jotka etsivät jotain muuta tai yksinkertaisesti rakastuvat. Yleisesti voisi kuitenkin sanoa, että aasialaisilla myös perheen mielipiteellä on merkitystä.

Suomalaisena naisena sain osani ennakkoluuloista. Usein vedottiin siihen, ettei länsimainen nainen voi ymmärtää neljää hyvettä, ei osaa asettautua vaimon rooliin, on liian kokenut jne. Mutta eipä meidän muiden mielipiteistä tarvinnut perustaa. Mieheni vanhemmat (eivät asuneet Suomessa) sulatin koulutuksella, käytöksellä ja kielitaidolla.

Puolisoksi ei valita kulttuuria vaan ihminen. Kannattanee keskittyä vähän liberaalimpiin miehiin. Jotkin perinteet ja toimintatavat istuvat tosi tiukassa eikä ihminen itse välttämättä edes tunnista niitä ennen kuin joutuu haastetuksi. Näin on molemmin puolin. Ja kaikissa asioissa on kääntöpuolensa: mieheni kulttuurissa perhekeskeisyys on vahvoilla, mikä sinänsä on hyvä juttu, mutta tarkoittaa myös sitä, että vanhemmille ihmisille ei väitetä vastaan. Erimielisyyksiä ei käsitellä.

Toinen esimerkki: harmonia parisuhteessa kuulostaa hienolta jutulta, mutta aasialaisessa kontekstissa se tarkoittaa usein sitä, että nainen taipuu. Mies kun on luonnostaan kuuma (yang) ja nainen (yin) kylmä eli jos mies hermostuu, naisen tehtävä on "vähentää lämpöä". Minkäs mies luonnolleen mahtaa! Samoin perinteisesti vaimo huolehtii perheen sisäisistä asioista ja mies ulkoisista. Niinpä miehellä ei välttämättä ole tarvetta jakaa asioitaan vaimonsa kanssa.

Tulipa taas pitkästi... Kulttuurieroja ilmenee varmasti, mutta ei niistä aina tarvitse ongelmia tehdä. Kunhan on rakkautta ja tahtoa.

Lue lisää

Opiskeluaikana minulla oli suhde yhteen kiinalaismieheen, ja ihastuin häneen hyvin vahvasti. Olin häntä 5 vuotta vanhempi ja hän sanoikin minulle aika pian, että avioon ei koskaan voida mennä, koska vanhemmat eivät ikinä hyväksyisi pojalleen häntä itseään vanhempaa puolisoa eikä myöskään sellaista, joka ei kiinaa puhu. Aikoinaan en tuota uskonut, mutta myöhemmin olen lukenut, että kiinalaiset todella kysyvät tällaisiin asioihin vanhempiensa mielipidettä ja sitä myös kunnioitetaan eli tehdään kuten vanhemmat sanoo.

Vaihtoajalta jäi mieleen kiinalaisten ystävällisyys ja aito kunnioitus toista ihmistä kohtaan, ja siihen ominaisuuteen ihastuin heissä kaikissa, niin naisissa kuin miehissä. Aikaisemmin olin myös sitä mieltä, että aasialaiset naiset on kauniita, miehet ei niinkään puoleensavetäviä, mutta tämä ajatus muuttui täysin ihastumisen myötä. Ihminen ei pysty päättämään itse keneen ihastuu, ja jos ihastuu niin ei sille tunteelle mitään voi :-)

Parisuhteesta odotan nimenomaan asioiden jakamista.
Olen saanut useammasta lähteestä käsityksen, että aasialaisissa -tai ainakin kiinalaisissa- avioliitoissa ulkoisilla puitteilla on suuri merkitys ja ei ole aivan tavatonta, että vihille mennään vaikka rakkaus ei olisi liitossa ensimmäisenä syynä. Ja myönnettäköön, että muistan kun miespuoliset opiskelijat listasivat vaimon hyviä ominaisuuksia: näyttää nuorelta, on hoikka, kaunis, iholtaan vaalea!, tietynlainen koulutusaste jne. eli toki sielläkin ulkoisilla (ja pinnallisilla) tekijöillä on merkitystä. Ja toisaalta joskus ne pojat voivottelivat, että kiinalaiset naiset on niin rahanperään ja he ihailivat mm. minun itsenäisyyttäni maansa naisiin verrattuna.

Saattoihan aika monta asiaa jäädä tuona aikana näkemättä ja ymmärtämättä, koska olin niin sokaistu korvia myöten ihastuneena.

Chom chom kirjoitti:

Mulla on mies Kiinan naapurista ja miehen kautta sukulaisia, joilla on juuret Kiinassa, joten uskallan ehkä jotain kommentoida. Suurin osa kiinalaisista haluaa kiinalaisen puolison, mutta on niitäkin, jotka etsivät jotain muuta tai yksinkertaisesti rakastuvat. Yleisesti voisi kuitenkin sanoa, että aasialaisilla myös perheen mielipiteellä on merkitystä.

Suomalaisena naisena sain osani ennakkoluuloista. Usein vedottiin siihen, ettei länsimainen nainen voi ymmärtää neljää hyvettä, ei osaa asettautua vaimon rooliin, on liian kokenut jne. Mutta eipä meidän muiden mielipiteistä tarvinnut perustaa. Mieheni vanhemmat (eivät asuneet Suomessa) sulatin koulutuksella, käytöksellä ja kielitaidolla.

Puolisoksi ei valita kulttuuria vaan ihminen. Kannattanee keskittyä vähän liberaalimpiin miehiin. Jotkin perinteet ja toimintatavat istuvat tosi tiukassa eikä ihminen itse välttämättä edes tunnista niitä ennen kuin joutuu haastetuksi. Näin on molemmin puolin. Ja kaikissa asioissa on kääntöpuolensa: mieheni kulttuurissa perhekeskeisyys on vahvoilla, mikä sinänsä on hyvä juttu, mutta tarkoittaa myös sitä, että vanhemmille ihmisille ei väitetä vastaan. Erimielisyyksiä ei käsitellä.

Toinen esimerkki: harmonia parisuhteessa kuulostaa hienolta jutulta, mutta aasialaisessa kontekstissa se tarkoittaa usein sitä, että nainen taipuu. Mies kun on luonnostaan kuuma (yang) ja nainen (yin) kylmä eli jos mies hermostuu, naisen tehtävä on "vähentää lämpöä". Minkäs mies luonnolleen mahtaa! Samoin perinteisesti vaimo huolehtii perheen sisäisistä asioista ja mies ulkoisista. Niinpä miehellä ei välttämättä ole tarvetta jakaa asioitaan vaimonsa kanssa.

Tulipa taas pitkästi... Kulttuurieroja ilmenee varmasti, mutta ei niistä aina tarvitse ongelmia tehdä. Kunhan on rakkautta ja tahtoa.

Lue lisää

Haluan vielä kommentoida kirjoittamaasi: "Mies kun on luonnostaan kuuma (yang) ja nainen (yin) kylmä eli jos mies hermostuu, naisen tehtävä on "vähentää lämpöä". Minkäs mies luonnolleen mahtaa! Samoin perinteisesti vaimo huolehtii perheen sisäisistä asioista ja mies ulkoisista".

Kiitti, kun kerroit tämän. Olen kaksi kertaa elämässäni ollut todella ihastunut, ja tämä vaihtarikokemus oli siis se toinen kerta. Sen jälkeen on alkanut tuntua, että jos se puoliso tosissaan löytyisikin ulkomailta. Mutta elämä on elämää kaikkialla, eikä se missään taida ainakaan yksinkertaista olla ;-)

Ehkä pitäisi lopettaa tämä haaveilu, tulla pois haavemaailmoistani ja sittenkin miettiä, miten saisin suhteeni noin muutoin paremmin onnistumaan. Tuollaiset "minkäs mies luonnolleen mahtaa"-jutut eivät oikein istu minun pirtaani. Mulla on ollut tuon asian kanssa ongelmia suomalaismiestenkin kanssa, eikä se sitten taidakaan helpottaa, vaikka Aasiaan menisin. Länsimaalaiset saattavat olla asenteissaan jopa liberaalimpia.

9+9 kirjoitti:

Opiskeluaikana minulla oli suhde yhteen kiinalaismieheen, ja ihastuin häneen hyvin vahvasti. Olin häntä 5 vuotta vanhempi ja hän sanoikin minulle aika pian, että avioon ei koskaan voida mennä, koska vanhemmat eivät ikinä hyväksyisi pojalleen häntä itseään vanhempaa puolisoa eikä myöskään sellaista, joka ei kiinaa puhu. Aikoinaan en tuota uskonut, mutta myöhemmin olen lukenut, että kiinalaiset todella kysyvät tällaisiin asioihin vanhempiensa mielipidettä ja sitä myös kunnioitetaan eli tehdään kuten vanhemmat sanoo.

Vaihtoajalta jäi mieleen kiinalaisten ystävällisyys ja aito kunnioitus toista ihmistä kohtaan, ja siihen ominaisuuteen ihastuin heissä kaikissa, niin naisissa kuin miehissä. Aikaisemmin olin myös sitä mieltä, että aasialaiset naiset on kauniita, miehet ei niinkään puoleensavetäviä, mutta tämä ajatus muuttui täysin ihastumisen myötä. Ihminen ei pysty päättämään itse keneen ihastuu, ja jos ihastuu niin ei sille tunteelle mitään voi :-)

Parisuhteesta odotan nimenomaan asioiden jakamista.
Olen saanut useammasta lähteestä käsityksen, että aasialaisissa -tai ainakin kiinalaisissa- avioliitoissa ulkoisilla puitteilla on suuri merkitys ja ei ole aivan tavatonta, että vihille mennään vaikka rakkaus ei olisi liitossa ensimmäisenä syynä. Ja myönnettäköön, että muistan kun miespuoliset opiskelijat listasivat vaimon hyviä ominaisuuksia: näyttää nuorelta, on hoikka, kaunis, iholtaan vaalea!, tietynlainen koulutusaste jne. eli toki sielläkin ulkoisilla (ja pinnallisilla) tekijöillä on merkitystä. Ja toisaalta joskus ne pojat voivottelivat, että kiinalaiset naiset on niin rahanperään ja he ihailivat mm. minun itsenäisyyttäni maansa naisiin verrattuna.

Saattoihan aika monta asiaa jäädä tuona aikana näkemättä ja ymmärtämättä, koska olin niin sokaistu korvia myöten ihastuneena.

Lue lisää

Toisaalta ne asiat, jotka meille näyttäytyvät jopa pinnallisina, voivat olla käytännön sanelemia. Avioliittoa ajatellessa pitää olla pragmaattinen. Pitää ajatella paitsi luonteiden yhteensopivuutta, myös toimeentuloa. Ihastumista ei kannata ruokkia, jos puolisoehdokkaalla ei muuten ole edellytyksiä avioliittoon - ikä, koulutus, sukutausta, vanhempien asema, varallisuus jne. Avioliitto taas on monelle nykyajankin nuorelle seurustelun ensisijainen päämäärä. Ei ole aikaa ajelehtia ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan. Toki on miehiä, joiden mielestä on ok harjoitella vaikkapa länsimaisen naisen kanssa ennen kuin ottaa puolisokseen omanmaalaisen naisen, mutta on niitä toisenlaisiakin.

Vaikea sanoa, olisinko mieheni kanssa naimisissa, jos hänen vanhempansa olisivat asuneet täällä. Sen tiedän, etten olisi pystynyt asumaan saman katon alla anopin kanssa, enkä ole siinä suhteessa miniöistä ainoa.

9+9 kirjoitti:

Haluan vielä kommentoida kirjoittamaasi: "Mies kun on luonnostaan kuuma (yang) ja nainen (yin) kylmä eli jos mies hermostuu, naisen tehtävä on "vähentää lämpöä". Minkäs mies luonnolleen mahtaa! Samoin perinteisesti vaimo huolehtii perheen sisäisistä asioista ja mies ulkoisista".

Kiitti, kun kerroit tämän. Olen kaksi kertaa elämässäni ollut todella ihastunut, ja tämä vaihtarikokemus oli siis se toinen kerta. Sen jälkeen on alkanut tuntua, että jos se puoliso tosissaan löytyisikin ulkomailta. Mutta elämä on elämää kaikkialla, eikä se missään taida ainakaan yksinkertaista olla ;-)

Ehkä pitäisi lopettaa tämä haaveilu, tulla pois haavemaailmoistani ja sittenkin miettiä, miten saisin suhteeni noin muutoin paremmin onnistumaan. Tuollaiset "minkäs mies luonnolleen mahtaa"-jutut eivät oikein istu minun pirtaani. Mulla on ollut tuon asian kanssa ongelmia suomalaismiestenkin kanssa, eikä se sitten taidakaan helpottaa, vaikka Aasiaan menisin. Länsimaalaiset saattavat olla asenteissaan jopa liberaalimpia.

Lue lisää

Ei ollut tarkoitus masentaa kuitenkaan :) Jokainen on yksilö, ja kun ottaa puolison toisesta kulttuurista, silloin hyväksyy sen, että eroavaisuuksia ilmenee. Se on oletusarvo. Ja jos molemmat tiedostavat, että kumpikaan ei ole automaattisesti oikeassa ja yrittävät ymmärtää mistä toisen käytös kumpuaa, asioita voi miettiä eri näkökulmista. Tiedän puolisoni rakastavan ja arvostavan mua, ja jos jostakin loukkaannun, voin olla varma että hän ei ole tarkoittanut sitä. Siitä sitten vain selvittelemään, mitä toinen tarkoitti ja miten itse sen ymmärsi.

Meillä ei ole ollut keskenämme mitään isompia kahnauksia. Enemmän meillä on yhteisiä kuin erottavia tekijöitä. Mutta välillä joudumme puolustelemaan valintojamme ulkopuolisille, kun toimimme jommankumman kulttuurin normien tai perinteiden vastaisesti.

9+9 kirjoitti:

Mua kiinnostaa ihan sama asia. Itselläni on hyvin positiivinen kokemus kiinalaismiehistä (tai no kiinalaisista ylipäänsä) vaihto-oppilasajalta. Olen myös tavallista pienempikokoinen suomalaisnainen eli aasialainen mies sopisi siltäkin kantilta katsottuna, jos tuolla asialla niin suurta merkitystä on. (Mutta kai miehet kaikkialla maailmassa haluaa olla suhteessa se suurempi osapuoli).

Onko skandinaavilla mahkuja kiinalaismiehiin? Olen jotenkin siinä käsityksessä, että useimmat -elleivät kaikki- kiinalaismiehet haluavat vaimokseen kiinalaisen naisen. Olenko väärässä?
Olen 32-vuotias ja naimaton eli kovin tahtoisin itselleni kumppanin löytää, mutta vain hyvän sellaisen.

Lue lisää

Kokeile aasialaista mamua jostain lansimaasta. Mun mies on pohjoisamerikkalainen, kiinalaisten maahanmuuttajien lapsi. Hanessa on kivasti sekaa itaa etta lantta. Ja koska han puhuu sujuvaa englantia, viestintaongelmia ei ole.