musta tuntuu joka ikinen päivä siltä etten mä kuulu tänne. jokaikinen päivä mä vaan mietin sitä että kui mä haluun pois täältä. mä oon suoraansanottuna menettäny kontrollin mun elämästä. mä en osaa enää olla ilonen tai muutenkaan mä en osaa nousta ylös tästä masennuksesta ja pahasta olosta. mulla ei oo voimia siihen. mä oon siis 15 vuotias mutta tällälailla mulla on ollu melkeimpä koko yläasteen ajan.. oon nykyään aina yksin koulussa, sillä mä vaan en osaa tutustua ihmisiin/olla ihmisten kanssa normaali/tai muutenkaan olla sellainen että muut kiinnostuisivat minusta ja haluaisivat olla ystäviä kanssani.. musta myös puhutaan paljon paskaa/huudellaan kaikkea mikä saa vaan sen tunteen lisäntymään että kukaan ei pidä musta. mä tunnen itteni täysin arvottomaks, ja musta tuntuu ettei vaan suoraansanottuna oo syytä elää. monet koulussa varmaan aattelee että mä haluun olla yksin, mutta mä vihaan yksinolemista. mua nolottaa olla aina koulussa yksin.. mulla vaan on se ongelma jos vaikka juttelen jonkun ihmisen kanssa niin en osaa olla normaali. mä heti alan miettii et mitä mä sanon, millane ilme mulla pitäs olla, pitääks nyt nauraa vai ei.. kyllä kuullostaa niin naurettavalta. mulla vaan on tosi huono itsetunto. mulla on kans ns.pakkoliikkeitä esim sukia hiuksia jossain stressaavassa tilanteessa minkä kaikki varmaan on huomannu... välillä musta tuntuu että oonko mä itsekäs,ärsyttävä tms kun oon aina yksin? niin musta on alkanu välillä tuntua... mulla on ollu nyt aikalailla vuoden varmaan jo vakavat itsemurha suunnitelmat mielessä.. mulla vaan menee kaikkialla huonosti, koulussa,kotona ihan kaikkialla. musta tuntuu ettei musta oo elämään esim tulevaisuudessa, eikä lähteä opiskelemaan uudessa paikassa sillä miten mä silloin pärjään kun en pärjää nytkään?
väsynyt elämään
10
202
Vastaukset
- jennn711
Sun tekstiä lukies tuli ihan mieleen omat kouluvuodet..... :(
Sä et oo arvoton!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Muista se! Tiiän mille tuntuu, ku huudellaan perään jne..... Ne jotka arvostelee sua, niii niillä on itellään joku ongelma. Se tuntuu pahalle, ku toiset arvostelee ja puhuu paskaa, päin naamaa tai selän takana, mut niistä ei saa vaan välittää. Mua kiusattiin yläasteella ja amiskassa, tiiän mitä se on... Tunsin olevani ihan nolla ja oisin vaa halunnu kuolla, lintsasin paljon jne.
Ois tärkeetä, et sä ny kertoisit jollekin tosta sun pahasta olosta ja itsariajatuksistas. Jollei kotona oo ketään kenelle puhuu, nii miten kouluterveydenhoitajalle/kuraattorille juttelu??? Tiiän, se on hiton vaikeeta mennä sannoo jollekin, et mä en oikeesti jaksa enää elää, mut sä oot viel nuori. Susta voi tulla vielä ihan mitä vaan, mut kerrothan jollekin noista sun ajatuksistas, jookosta? - loppuunpalanutx
kiitti sanoistas ! mä kävin melkeinpä koko viime vuoden psykologilla muttei siitä olla kauheena apua.. oon kyllä silti harkinnu että alkasin siellä käymään ku ei oo kauheena muitakaan joille puhua..
- jennn711
Nii, ei se pelkkä rupattelu aina sitä pahaa oloa vie pois..... :/ Hyvä se on kuitenkin jollekin purkaa masennuksestaan ym. Ei mulla ainakaan oma päiväkirja riitä.... Kävin nuorempana terapias, mut tein sen virheen, etten pystyny kertoo miltä musta oikeesti tuntu, miten helevetin yksinäinen ja kuollut olo mulla oli. Todella vaikeeta oli ruveta tilittää siinä kasvotusten jollekin elämästään.
By the way, saatko sä nukuttua miten hyvin ja maistuuko ruoka??? Harrastatko yhtään mitään liikuntaa? Kävelyä tai jotain.... Noi on tosi tärkeitä juttuja, vaikkei nekään ny tee mitään hokkuspokkus temppua, et sitä ois sit pelkkää hymyä.... Tiiän, tosi masentuneena ei yksinkertaisesti saata maistua ruoka eikä jaksa liikkua metriäkään, mut haluan vaan muistuttaa, ettei se pelkkä jutustelu auta jos sulla on puutosta tärkeistä ravintoaineista. Muista syödä hyvin ja terveellisesti!!!!! Sanon tän vaan omasta kokemuksesta...... vaikuttaa muistiin, keskittymiskykyyn ym. - Keissa
Mene vain juttelemaan. Se kyllä sittenkin kannattaa. Aina kun puhuu tunteistä niin pahasta olosta on terää pois. Onko totta että ei kotona voi puhua ja siellä ei ymmärretä sinua?
- loppuunpalanutx
jennn711 kirjoitti:
Nii, ei se pelkkä rupattelu aina sitä pahaa oloa vie pois..... :/ Hyvä se on kuitenkin jollekin purkaa masennuksestaan ym. Ei mulla ainakaan oma päiväkirja riitä.... Kävin nuorempana terapias, mut tein sen virheen, etten pystyny kertoo miltä musta oikeesti tuntu, miten helevetin yksinäinen ja kuollut olo mulla oli. Todella vaikeeta oli ruveta tilittää siinä kasvotusten jollekin elämästään.
By the way, saatko sä nukuttua miten hyvin ja maistuuko ruoka??? Harrastatko yhtään mitään liikuntaa? Kävelyä tai jotain.... Noi on tosi tärkeitä juttuja, vaikkei nekään ny tee mitään hokkuspokkus temppua, et sitä ois sit pelkkää hymyä.... Tiiän, tosi masentuneena ei yksinkertaisesti saata maistua ruoka eikä jaksa liikkua metriäkään, mut haluan vaan muistuttaa, ettei se pelkkä jutustelu auta jos sulla on puutosta tärkeistä ravintoaineista. Muista syödä hyvin ja terveellisesti!!!!! Sanon tän vaan omasta kokemuksesta...... vaikuttaa muistiin, keskittymiskykyyn ym.kyllä mä syön. syön itteasiassa iha tajuttomasti sillä inaku mua stressaa ni syön.. mä oon tosi ylipainoinen nykyää ku tulu tossa 2 vuode aikana 25 kiloa lisää...
- loppuunpalanutx
joo mulla on ollu uniongelmii aika paljo nyt näide vuosien aikana.. käytin viimetalvena unilääkkeitäki mut nyt en oo.. vuos sitte oli usei sillee et menin vaa suoraa kouluu nukkumatta yhtää.. nykyää on menos valitettavasti varmaa samaa suuntaa sitää eilenki nukahin 4.. kotona en voi puhua, sillä iskä ei ota mua tosissaan.. se aina vaa huutaa mulle. meijjä suvussa kaikki tietää et iskä on justii semmone et aattelee et se on täydelline ja kaikki asiat mitkä mene ehuonosti on muitte ongelmii. eli kaikki asiat mitkä iskä tekee vääri se syyttää et ne on mun syytä/mä oon aiheuttanu ne.. mut on siin sit hyviiki puolii.. mutta vaikka meillä meniski iskä kaa hyvi nii en usko et se kauheena vaikuttas tähä mun tilanteesee..
joo mäkään en puhunu sille mun psykologille paljo mistää mun ongelmista, siitä vaan et mua on kiusattu ja et on uniongelmii.. mä aattelin ja aattelen nykyääki eten mä tavallaan haluu saada apua koska musta tuntuu et mun asiat on jo nii sekasi et en jaksa enää ees yrittää saada elämää raiteilleen.. en ehkä puhunu mun itsemurhasuunnitelmista sille koska mulla vaa sillo oli semmone tunne et mä en haluu apuu, sillä mä haluun kuolla niin paljon.. ja haluun vieläkin.. mä vaa en nää kauheena syytä et miks mun pitäs jatkaa mun elämää - Yan-ita
On se surullista, suorastaan oon järkyttyny että hurjan moni nimenomaan täällä palstalla haluaa päättää päivänsä. Mä en tiedä yhtään mitä ja miten pitäisi sanoa ja rohkaista tai auttaa :/ mutta vaikka olisi kuinka vaikeaa älä tee sitä virhettä, aina löytyy parempi vaihtoehto. Kukaan ei ole niin arvoton että voisi alentua itsemurhaan. Elämä osaa olla vaikeaa mutta itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään, oli sitten kuinka vaikeassa tilanteessa tahansa. Saattaa kuulostaa jotenkuten naiivilta mutta elämä on kuin jonkinlainen selviytymispeli jossa pitää vain selviytyä kaikin voimin loppuun asti poikkeamatta reitiltä. loppuunpalanutx sä oot oikeesti arvokas, Ole vahva. Jaksamisia ja voimia, saat kyllä asiat kuntoon vaikka tuntuu synkältä.
- jennn711
Nii mut mitä sä syöt sillon ku sua stressaa?Jotta saat painoo pudotettua nii turhat herkuttelut pitää tylysti jättää pois ja aloittaa ekaks vaik kävelylenkeil, et paino putoo ja kunto nousee. Mielialakin siinä piristyy ja saa unta paremmin.
Ei munkaan vanhemmat ollu sellasii, et niille ois voinu kertoo. No, onhan paljonki syitä miks sun ei kande viel luovuttaa!!!!En ois ite uskonu muutama vuos takaperin, et pääsisin sängyn pohjalt takas ns. elävien kirjoihin. Ei oo helppoo vieläkään, eikä mullekaan aina tää elämä maistu, mut luovuttaa ei saa..... Ihan oikeesti. - loppuunpalanutx
kiitti sulle yan-ita! mä en usko että mä tuun ainakaan tän vuoden aikana tekee sitä, sillä mä en uskalla eikä oo oikee varmaa tapaakaan enkä haluu tehä sitä nii et ulkpuoliset joutuu kärsii, esim ''autoonnettomuus'' yms.
joosiis justii herkkuja yms.. oon mä laihuttanu usein n.13 kiloa mut aina on tullu takas ku alkanu menee taas huonosti.. mua ei sinänsä haittaa tää mun koko ja usei ku laihutan nii aattelen et eikai se laihuus voi onnee tuoda. liikun mä kyllä, kun on koirakin. Hei
Olen seurannut keskusteluasi ensin huolestuneena mutta sitten helpottuneena
löytäessäsi hyvää keskustelua täällä.
Jos sinusta tuntuu että haluat vaihtaa ajatuksia ja tunteitasi puhelimen välityksellä niin se on helppoa soittamalla Valtakunnalliseen Kriisikeskukseen
010 195 202
Voit keskustella empaattisen ja objektiivissesti ajattelevan ihmisen kanssa luottamuksellisesti
SOS-kriisikeskus / vapaaehtoinen Markku
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod172061Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2281684Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy3021167- 65929
Kulujen jako parisuhteessa
Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai53885- 39824
Missä olit kun tajusit, että teistä tulee joskus pari?
Kuvaile sitä paikkaa, hetkeä ja tilannetta.53795J miehelle viesti menneisyydestä
On jo useampi vuosi, kun ollaan oltu näköyhteydessä. Jäi tyhjä olo, koska rakastin. En tietenkään sitä kertonut. Mutta e31686Valitse, kenen kanssa seurustelet
Seura turmelee, ja huono seura turmelee täysin. Vähän niin kuin valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee kokonaan273653Paikat tapeltu
Ei mennyt ihan persujen toiveiden mukaan Ei kait nyt 20 ääntä ja arpajais voitolla voi olla Ähtärin kaupungin puheenjoh33612