MIKÄ MINUA VAIVAA?
Olen koko elämäni kärsinyt invalidisoivasta väsymyksestä.
En ole löytänyt vastausta,nimeä tälle kaikelle.En ratkaisua.
Taustallani on rikkinäinen lapsuus ja kasa traumaattisia kokemuksia myös aikuisuudessa.
Minua on hoidettu väärillä diagnooseilla ja lääkkeillä vuosikausia.
Tällähetkellä dg on dissosiaatiohäiriö,epävakaa persoonallisuus sekä adhd-epäily.
Dissosiaatiohäiriötä en enää kovin paljoa itsessäni tunnista.Olen aika hyvin eheytynyt enkä tunnista itsessäni enää useita eri puolia.
Epävakaan persoonallisuuden kanssa painiskelen päivittäin,mutta olen aika hyvin oppinut ymmärtämään itseäni ja hillitsemään oireitani.
Olen ollut useampaan kertaan sairaalassa masennustilojen vuoksi.
Tällähetkellä odottelen kutsua neuropsykologisiin tutkimuksiin joissa selvitetään adhd:n laita.Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että todennäköisesti keskittymisvaikeuteni olisi aiheuttaneet traumat,ei adhd,mutta että tätä on vaikea selvittää.
Itse alan olla sitä mieltä,että traumaattisten kokemusteni lisäksi minussa on myös jotakin synnynnäistä "vikaa".
Elämäni on jatkuvaa kamppailua ja ennakointia sen suhteen,mihin voimani riittävät.
Väsyn todella pienistä asioista enkä voi tehdä elämässäni asioita joita haluaisin.En pysty elämään täysillä enkä pyrkimään haluamiani asioita kohti.
Väsymys on niin suurta että sen iskiessä mielenkiinto koko asiaa kohtaan unohtuu hermostuneisuuden,herpaantumisen ja kamalan väsymyksen alle.
Voi olla,että koko asia rupeaa tämän vuoksi vain ärsyttämään enemmän.
Olen rentoutumiskyvytön hermoraunio suurimman osan elämästäni.
Minulla ei ole harrastuksia vaikka moni asia kiinnostaisikin.Kaikki mitä olen aloittanut on jäänyt kesken eikä nykyään mitään innosta edes aloittaa sillä olen joutunut pettymään itseeni liian monta kertaa.
Rytmini on myös todella hidas,enkä jaksa yhtäkkisiä pomppailuja lyhyellä varoitusajalla.Aamuisin menee ainakin kaksi tuntia ennenkuin olen "oma itseni".
Olen 23-vuotias,vailla ammatillista koulutusta.Olen yrittänyt opiskella,mutta kaikki opiskelu -ja työ kokeiluni ovat jääneet kesken.
Lapsuudessani opettajat luulivat etten syö kunnolla ja vaikka se myös osittain oli totta,en usko ravitsemuksen/kunnon selittävän kaikkea.Olen kärsinyt samasta myös silloin kun olen ollut huippu-kunnossa.
Voimani riittävät juuri ja juuri arjen pyörittämiseen.Mitään ylimääräistä en uskalla elämääni ottaa.
Pienten asioiden hoitaminen saattaa tuntua koko päivän projektilta jonka jälkeen en jaksa muuta kuin levätä.
Ihmiset ovat suhtautuneet pääosin ymmärtämättömästi ; "Äläs nyt haaveile","Menisit sinäkin oikeisiin töihin" ja "hopi hopi".
Mikäli minua yrittää väkisin riuhtoa tekemään jotain asiaa sillä hetkellä,kun en ole siihen valmis,hermostun,ahdistun ja väsyn.
Koulussa tuijotin pääosin tyhjää ja lopulta jouduin suorittamaan oppivelvollisuuteni perhekodin kotikoulussa,koska en saanut itseäni pysymään edes paikalla.
Olen myös pienen lapsen äiti,mutta en ole pystynyt ongelmani vuoksi olemaan äiti lapselleni.
Keskittymiseni herpaantuu jopa lapsen tapaamisissa ja haluaisin olla hyvä,läsnäoleva äiti.Poden syyllisyyttä tämän asian takia.
Päivinä jolloin olen aikaansaava,olen yleensä ylivireystilassa ja saatan boostata jaksamistani alkoholilla tai kahvilla.
Nämä "toimintapäivät" verottavat sitten koko loppuviikon jaksamista..
Alkoholia en enää juhlimistarkoituksessa juurikaan käytä,sillä toipuminen ja ennalleen vahvistuminen vievät päiväkausia ja vaikuttaa negatiivisesti mielialaani.
Teen välillä keikkaluontoista työtä,mutta sen lisäksi etten enää muutenkaan pidä tästä,työn aiheuttamat yövalvomiset ja ylivireystilat jotka estävät nukkumisen vaikka olisit niin väsynyt ettet jaksa nousta ylös sängystä,ovat niin pahoja etten jaksa enää tehdä tätäkään työtä.
Sosiaaliset suhteeni kärsivät ongelmani takia.Mikäli joku puhuu pitkään,alkaa keskittymiseni herpaantua ja väsyn.
Tämä ei johdu siitä,ettenkö olisi kiinnostunut itse asiasta,vaan siitä että olen kykenemätön kuuntelemaan pitkiä monologeja.
Mikäli olen ylivireä keskeyttelen muita mutta vain tällöin haluan tavata ihmisiä,sillä en halua että he joutuvat näkemään minua väsyneenä ja mielenkiinnottomana.
Pidän ns. "lepopäiviä" jolloin en vastaa puhelimeen enkä päästä ketään asuntooni.Olen selittänyt tämän sukulaisilleni,mutta he eivät taida oikein ymmärtää.Ilman "lepoäiviä" en jaksa hoitaa asioitani edes sen vertaa mitä olen nyt pinnistellyt.
Muistini on myös todella huono ja olen aina ollut todella hajamielinen ja unohdellut asioita.
Hoidan asiani pääosin hutaisemalla, sillä ponnistelu ja yksityiskohtiin keskittyminen tuottaa tuskaa.
.
MIKÄ MINUA VAIVAA?
1
239
Vastaukset
- sick and tired
Ja vielä jatkoa..
en saa tätä kaikkea tiivistettyä 30 sekunttiin enkä muutamaan riviin..
Mielialani on kaikesta huolimatta suht.hyvä,toistaiseksi,tai sitten en tiedä mitä "normaali" -tässäkään asiassa tarkoittaa.Ehkä olen tottunut pienoiseen masennukseen ja koska olen ollut oikeasti loppuunpalanut ja uupunut,siis aivan sairaalakunnossa,en jaksa valittaa pienistä.
En ole heittänyt kirvestä kaivoon,vaan haluan yrittää ja kuntoutua.
Olen alkanut lenkkeilemään,mutta tällähetkellä pelkään ettei minulla ole voimia alkaa parantaa huonoa fyysistä kuntoani esim.saliharjoittelulla.Olemukseni on veltto ja alipainoinen.Tummat silmänaluset ovat krooniset vaikka unentarpeeni on 12 tuntia.
Olen oravanpyörässä mistä en näe ulospääsyä.Olen enemmän tai vähemmän loppu jatkuvasti.
Veriarvoni ovat olleet hyvät vaikka sukurasitteena on mm. diabetesta,kilpirauhasen vajaatoimintaa,sydän –ja verisuonitauteja sekä keliakiaa.
Itse kärsin apc-resistenssista johon en tarvitse jatkuvaa lääkitystä.
Minua on hoidettu Cipralex lääkkeellä useita vuosia.Lopetin tämän lääkkeen muutama kuukausi sitten ja alkukriisin jälkeen on mennyt paremmin ja oloni on ollut paljon tasaisempi.
Cipralex ei vaikuttanut väsymykseeni.Ainoastaan se poisti jännitys/pelkotiloja ja pelasti itsemurhalta pahassa tilanteessa,mutta muissa tilanteissa siitä on ollut enemmän vain haittaa(muutti persoonallisuutta liikaa,esti nauttimasta elämän pienistä iloista,turrutti).
Olen käyttänyt noin puoli vuotta kannabista lievittämään ahdistunutta oloani ja se on auttanut.Väsymykseni on pysynyt ennallaan,mutta enää se ei katkeroita niin paljon kuin aikasemmin.
Pystyn ehkä hieman paremmin selviytymään sosiaalisista tilanteista,sillä en ole jatkuvasti hermona kuten aikaisemmin.
Tiedän myös että kannabis saattaa pahentaa tilannetta entisestään,mutta niinä päivinä kun on ollut oikein paljon asioita hoidettavana,olen jättänyt polttelun väliin.
Olen kokeillut elämäni aikana neljä kertaa amfetamiinia pieniä annoksia.En huomannut merkittävää vaikutusta,paitsi että pystyin olemaan tarkkaavaisempi ja rauhallisempi tehdessäni pikkutarkkuutta vaativia asioita.
Inhoan kemikaaleja enkä halua sekaantua ko.aineeseen enempää.
Olen yrittänyt hoitaa itseäni kannabiksen lisäksi valtavilla määrillä muita erilaisia luontaistuotteita,mutta niistä ei ole ollut merkittävää hyötyä vaikka pieniä hyviä muutoksia olenkin huomannut.
Käyn omallahoitajalla noin 1-3 viikon välein ja jutteleminen on helpottanut oloani.
Mikään eikä kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt löytämään vastausta siihen,mikä minua vaivaa.
On vaikea uskoa,että vaikka olisinkin elänyt eheän elämän,etteikö minulla olisi jotain merkittäviä hankaluuksia myös silloin.
Isälläni on samoja vaikeuksia kuin minulla itsensä käyntiin saamisessa ja siinä että hän hermostuu helposti.Hän on kertonut,että oireet ovat helpottaneet iän myötä.
Äidilläni on toistuvia masennuksia ja jaksamattomuutta(pieni askare tuntuu suurelta) ja luulen että hän on näiden asioiden takia ajautunut alkoholistiksi.
Olen vielä nuori ja mikäli nyt voisin aloittaa elämään elämääni täysillä,en jäisi murehtimaan menetettyjä vuosiani.
Olen kasvanut henkisesti siihen pisteeseen että haluan elämältäni aivan normaaleja asioita.Haluan tulla hyväksi äidiksi ja olla läsnä kun lapseni kasvaa.
Luottamus hoitohenkilökuntaan on kärsinyt väärien diagnoosien ja lääkkeiden takia.(mm.mielialan tasaajat väsyttivät ja turruttivat entistä enemmän).
Haluaisin kaikelle tälle nimen ja selityksen.Haluaisin saada tietää onko tämä sellainen vaiva josta voi päästä eroon,vai jonka kanssa täytyy oppia elämään.
Haluan oppia ymmärtämään tätä asiaa jotta tiedän kuinka voin parhaiten toimia itseni hyväksi ja kertoa muille ongelmastani.
Tähänasti olen joutunut epämääräisesti selittelemään muille asiaa jota en itsekkään ymmärrä ja minut on leimattu laiskaksi luuseriksi.
Mikäli kyse on jostain traumaperäisestä vauriosta toimintakyvyssäni,miksi näistä ei puhuta niin usein kuin esim adhd:sta?
Entä jos kyseessä on jokin traumaperäisen ja synnynnäisen keskittymishäiriön yhdistelmä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1115785Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta323877- 823322
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182936Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2481980Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?871953- 1411758
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81676Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui381665Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu861513