TÄTÄHÄN SE...

TUOMIO

13

747

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tätäpä hyvinkin

      Tuo sivuston linkki on nykyään joka paikassa. SAY NO TO PSYCHIATRY AND SAY YES TO SCIENTOLOGY!!!
      ISOILLA KIRJAIMILLA VIELÄ...
      Jos noita sivustoja lukee ja niihin uskoo, niin täytyy olla vähintäänkin kohtuullisen tietämätön nykyisestä psykiatriasta ja psykologiasta. Psykologiatiede on itselleni kohtuullisen tuttua. Itse asiassa sivustoilla käydään kriittistä keskustelua, jota psykologiassa alettiin käydä neljäkymmnetäluvun lopulta, eli behaviorismin kritiikkiä. Psykologian osalta sivustojen perusväittämä kuuluu, että psykologia yrittää kieltää mielen olemassaolon (kun sitä ei voi nähdä). Sehän ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan tiede tutkii tämän mielen toimintaa, ON SIITÄ ERITYISESTI KIINNOSTUNUT. Tämä on ainut väite, jota sitten yritetään perustella luonnontieteellisillä argumentaatiolla, viittauksilla keskiajan noitavainoihin ja psykiatriaan kohdistuvilla väärinkäytösväitteillä. tuon sivuston kirjoittaja joko tietoisesti vääristelee tai sitten hän ei tunne modernia psykologiatiedettä ja sen sovelluksia ollenkaan. Psykolgia on tieteenä tehnyt melkoisia harppauksia sitten Watsonin päivien. Tosiasiassa myös kaikkein behavioristisimmissakin terapiasuuntauksissa on viime vuosikymmeneninä alettu painottaa ymmärtämiseen pyrkivän ja emotionaalisen vuorovaikutuksen keskeistä merkitystä psykoterapian tuloksellisuuden kannalta. Esim. vaikkapa Marsha Linehanin dialektis-behavioraalinen psykoterapia (DBT), jossa on mukana elementtejä jopa Zen-buddhalaisesta mietiskelystä tietoisuustaitojen kehittämisessä ja validoinnin (hyväksynnän) keskeisestä merkityksestä terapiasuhteen kannalta.
      Sivustojen behavioristisen psykologian kritiikki ja antipsykiatrianen liike ovat itse asiassa noiden tieteiden sisältä lähteineitä voimia ja niillä on ollut suuri merkitys tieteellisen debatin synnyttäjänä. Vastavoimina on syntynyt esim. humanistinen psykologia ja ratkaisukeskeiset ja asikaskeskeiset terapiasuuntaukset. Kognitiivinen psykologia on lisäksi tuottanut runsaasti menetelmiä, joilla itse ongelmia voidaan paremmin hallita, toisin kuin sivustojen psykologiakritiikki väittää. Surkuhupaisalta vaikutti lukea sitä osuutta, koska viime vuosikymmenet ovat juuri tuottaneet niitä menetelmiä, joita jutussa väitettiin psykologialta puuttuvan.
      Kolmannen valtakunnan hirmutekoja, samoin kuin Stalinin vainoja ei voi laittaa noiden tieteiden piikkiin. Samalla pitäisi tuomita fysiikka ja kemia (vetypommi, taistelukaasut), insinööritieteet(aseiden kehittäminen), kirkko (suvaitsemattomuus toisia uskontoja kohtaan), perinnöllisyystiede (rotuoppi), valtio-oppi, kasvatustiede (kritiikittömyys), viestintätiede jne.

      • pohdiskelija

        Tuota, missäköhän kohdin sanotaan YES skientologialle? Olen käynyt kyseisillä sivuilla aiemmin, enkä ole huomannut, että skientologit ovat asialla.

        Kyllä, psykologiaakin siellä kritisoidaan (en ole tutustunut tarkemmin), mutta käsittääksen eniten kuitenkin PSYKIATRIAA. Mielenterveysongelmaiset ovat usein psykiatrisia potilaita, vaikka he käyttäisivätkin psykologisia hoitomuotoja. Miksi et ota kantaa juuri ollenkaan psykiatrisen hoidon metodeihin ja niiden seurauksiin?

        Sivujen tekijät kyllä liioittelevat, mutta on siellä paljon asiaakin. Vai voitko kieltää ja väittää, että siellä on vain täyttä potaskaa?

        Vielä kysyisin, että miten kertomasi psykologiset teoriat ja niiden kehittyminen voivat auttaa suljetulle osastolle joutunutta ihmistä, joka pumpataan täyteen lääkkeitä? Ja viedään helposti eristykseen? Tässähän on nyt lähinnä kyse PSYKIATRIASTA ja sen kyseenalaisista hoitometodeista ja ihmisnäkemyksistä.

        On hienoa kuulla psykologian kehityksestä, mutta kuten mainitsin, monet mielenterveysongelmaiset ovat psykiatrisia potilaita. Se on huolestuttavaa mm. siksi, että vaikka psyykeongelmaista hoidettaisiinkin psykologisin keinoin, tulokset eivät ole välttämättä hyviä mm. voimakkaan lääkityksen takia. Mielestäni lääkitys voi jopa estää tai rajoittaa terapian hyötyä ja kuntoutumista yleensäkin. (Perustuu omakohtaisiin kokemuksiin).

        Jos ihminen menee terapiaan vahvan lääkityksen alaisena, se on mielestäni sama kuin hän menisi sinne alkoholin vaikutuksen alaisena. Tietysti joitakin eroja on siinäkin, mutta idea on sama. Terapia menee hukkaan olipa sitten kyse lääkkeistä tai alkoholista, koska molemmat ovat kemiallisia aineita.

        Myös sellainen huomionarvoinen asia, että monesti julkisella puolella ei saada ainakaan kunnollisia psykologisia palveluja. Ainakin omat ja tuttujeni kokemukset ovat sellaisia. Ehkä vielä Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa tilanne on parempi, mutta ainakin Tuusulassa, Keravalla, Vantaalla ja jopa Järvenpäässäkin julkinen psykiatrinen/psykologinen hoito tuntuu olevan melko puutteellista. Lisäksi mielenterveysongelmaisen ei anneta edes itse valita terapeuttiaan, vaan hänet vain ohjataan jollekin. Outoa, että ihmistä ei kunnioiteta edes tuon vertaa, kun luulisi, että työntekijät ovat häntä varten eikä hän heitä varten!

        Olen sitä mieltä, että kunnolliset terapiat ovat usein yksityisellä sektorilla. Se on tietysti kallista, ellei Kela korvaa. Ja vaikka Kela korvaisikin, oma osa voi olla iso suhteessa tuloihin. Kela ei myöskään korvaa kovin pitkään. Jos terapiaan on tarvetta vielä Kelan tukemisen jälkeen, se tulee kohtuuttoman kalliiksi. Maksut ovat aina rästissä, mikä puolestaan rasittaa elämää ja terapian hyötyä (eihän siellä voi käydä sitten enää niin usein kuin haluaisi, koska ei ole varaa!).

        Mietipä nyt uudelleen. Kaikki eivät pääse osallisiksi psykologisten hoitojen ja terapioiden hienoudesta. Jos mielenterveysongelmaisella ei ole paljon rahaa, hän joutuu hyvin usein tyytymään siihen, mitä on tarjolla. Ja se, mitä on tarjolla, on lähinnä PSYKIATRISTA HOITOA.


    • tosi

      Tuomiopäivän apostoli itse asialla.

    • psykologi

      ensinnäkin psykiatrian juuret eivät ole kolmannessa valtakunnassa ja Hitlerin mielisairauden aiheuttamaan katastrofiin syyllisiä. Sivustot eivät anna asiallista tietoa, vaan jokainen joka on perillä näistä tieteistä pätkääkään huomaa karkeat yleistykset ja kehämäiset päätelmät. Jos huomaat, niin perusteluina käytetään uskontoa, noitavainoja yms. En tunne psykiatrian historiaa niin hyvin kuin psykologian, joten olen jättänyt sen kommentoinnin muille siitä enemmän tietäville. En usko, että psykiatrisen hoitojärjestelmän puutteet olisivat yksin psykiatreista kiinni. Jos olet seurannut keskustelua, niin olet huomannut, että psykiatrisen avohoidon kehittäminen jäi todella pahasti kesken, mutta syynä on yhteiskunnan haluttomuus satsata asiaan rahaa. Kyllä sekä psykiatrit, että psykologit ovat yrittäneet ajaa näitä asioita ihan tosissaan. Eduskunnalle on mennyt aloitteita ja ehdotuksia lisäresurssoinnista, lähinnä nuorten kohdalta joitain tuloksia on tullut, mutta ne ovat aivan riittämättömiä. Psykoterapian osalta esim. psykologiliitto on ajanut sen siirtämistä sairasvakuutuksen piiriin, mutta tähän Mönkäre kumppaneineen on suhtautunut kielteisesti. jos se olisi sv-korvauksen piirissä niin esim. kriisi- ja traumaterapiat voitaisiin tuottaa paremmin yksityisesti täydentämällä julkista sektoria. Tarvitsisi vain lääkärinlausunto, jonka jälkeen voisi palvelun saada. ei tarvittaisi nykyistä nöyryyttävää KELA:n byrokratiaa päättämään kenelle annetaan. Ei tästä toimimattomuudesta voi psykiatreja syyttää. Lääkitys on yksi hoitomuoto, mutta en kyllä oikein usko sen olevan noin kielteinen vaikutuksiltaan kuin annat olettaa. Positiiviset kommentit eivät vain näillä palstoilla juuri saa sijaa.

      • pohdiskelija

        Vastasitko minulle vai alkuperäiselle kirjoittajalle? Minä en ainakaan ole väittänyt, että kyseiset sivustot olisivat täysin oikein ja vailla virheitä. Vai olenko jossain väittänyt, että psykiatrian juuret olisivat kolmannessa valtakunnassa ja jotenkin Hitleriin liittyen? En usko tähän ollenkaan.

        Mutta, siellä ON MYÖS asiaa, vaikka liioittelua, yleistyksiä ja jopa virheitä esiintyy. Pointti on edelleen siinä, että psykiatria on aivan liikaa keskittynyt aivoihin ja muuhun biologiaan. Eihän silloin mielenterveyden hoitaminen poikkea juuri mitenkään biologisten sairauksien hoitamisesta. Sen kuitenkin pitäisi poiketa, mikäli halutaan hyviä hoitotuloksia!

        Minä en kritisoi psykologiaa ollenkaan, koska sen ihmisnäkemykset ja metodit ovat paljon parempia ja inhimillisempiä. Jos turhaan ja huvikseni kritisoisin, kritisoisin myös sitä. Näin en kuitenkaan tee, vaan pidän psykologiaa arvossa. Totta kai silläkin on omat puutteensa, mutta niin on kaikilla muillakin tieteillä. Eihän tässä varmaan kukaan täydellistä vaadikaan. Epäkohdat ja valitukset ovat aiheellisia, vai voitko kiistää tälläkin palstalla esiintyviä epäkohtia liittyen lääkkeisiin ja hoitoon yleensä?

        En tuomitse psyykenlääkkeiden käyttöä. Enkä edes aio ottaa kantaa lääkkeisiin, joista en tiedä mitään. klorpromanista tiedän ja siitä on kokemuksiakin. En siis ymmärrä, miksi olet sitä mieltä, että lääkkeiden negatiiviset vaikutukset olisivat liioiteltuja. Onko Amerikan lääkelaitoksenkin tutkimus liioiteltua, jossa todetaan masennuslääkkeiden lisäävän itsemurhariskiä? Onko Klorpromanista olevat tiedot liioiteltuja? Jos näin on, voisitko ystävälisesti asian näyttää toteen?

        Kirjoituksessani puhuin vahvasta lääkityksestä, mikä on valitettavan totta monilla mielenterveysongelmaisilla. En siis väittänyt, että kaikki psyykenlääkkeiden käyttäjät olisivat yhtä surkeassa tilassa. Tiedoksi, että minulla ei ole tapana puhua asioista vasten parempaa tietoa ja KOKEMUKSIA. Väitteeni pohjautuvat hyvin usein omiin ja muiden kokemuksiin. Sinun täytyisi kieltää kokemukseni, mikäli olet eri mieltä.

        Tietääkseni kukaan tai mikään ei estä kirjoittamasta tänne lääkkeiden positiivisista kokemuksista. Sitä paitsi, onhan täällä sellaisiakin kirjoituksia, joissa ihmiset kehuvat psyykenlääkkeitä ja psykiatrista hoitoa yleensäkin. Jokaisella on varmasti oma mielipiteensä siitä, miksi sellaisia kirjoituksia ei täällä pahemmin näy. Minä en ainakaan estä ketään kirjoittelemasta tälle palstalle. Vai miksi luulet positiivisten kirjoitusten olevan vähissä?


      • psykologi
        pohdiskelija kirjoitti:

        Vastasitko minulle vai alkuperäiselle kirjoittajalle? Minä en ainakaan ole väittänyt, että kyseiset sivustot olisivat täysin oikein ja vailla virheitä. Vai olenko jossain väittänyt, että psykiatrian juuret olisivat kolmannessa valtakunnassa ja jotenkin Hitleriin liittyen? En usko tähän ollenkaan.

        Mutta, siellä ON MYÖS asiaa, vaikka liioittelua, yleistyksiä ja jopa virheitä esiintyy. Pointti on edelleen siinä, että psykiatria on aivan liikaa keskittynyt aivoihin ja muuhun biologiaan. Eihän silloin mielenterveyden hoitaminen poikkea juuri mitenkään biologisten sairauksien hoitamisesta. Sen kuitenkin pitäisi poiketa, mikäli halutaan hyviä hoitotuloksia!

        Minä en kritisoi psykologiaa ollenkaan, koska sen ihmisnäkemykset ja metodit ovat paljon parempia ja inhimillisempiä. Jos turhaan ja huvikseni kritisoisin, kritisoisin myös sitä. Näin en kuitenkaan tee, vaan pidän psykologiaa arvossa. Totta kai silläkin on omat puutteensa, mutta niin on kaikilla muillakin tieteillä. Eihän tässä varmaan kukaan täydellistä vaadikaan. Epäkohdat ja valitukset ovat aiheellisia, vai voitko kiistää tälläkin palstalla esiintyviä epäkohtia liittyen lääkkeisiin ja hoitoon yleensä?

        En tuomitse psyykenlääkkeiden käyttöä. Enkä edes aio ottaa kantaa lääkkeisiin, joista en tiedä mitään. klorpromanista tiedän ja siitä on kokemuksiakin. En siis ymmärrä, miksi olet sitä mieltä, että lääkkeiden negatiiviset vaikutukset olisivat liioiteltuja. Onko Amerikan lääkelaitoksenkin tutkimus liioiteltua, jossa todetaan masennuslääkkeiden lisäävän itsemurhariskiä? Onko Klorpromanista olevat tiedot liioiteltuja? Jos näin on, voisitko ystävälisesti asian näyttää toteen?

        Kirjoituksessani puhuin vahvasta lääkityksestä, mikä on valitettavan totta monilla mielenterveysongelmaisilla. En siis väittänyt, että kaikki psyykenlääkkeiden käyttäjät olisivat yhtä surkeassa tilassa. Tiedoksi, että minulla ei ole tapana puhua asioista vasten parempaa tietoa ja KOKEMUKSIA. Väitteeni pohjautuvat hyvin usein omiin ja muiden kokemuksiin. Sinun täytyisi kieltää kokemukseni, mikäli olet eri mieltä.

        Tietääkseni kukaan tai mikään ei estä kirjoittamasta tänne lääkkeiden positiivisista kokemuksista. Sitä paitsi, onhan täällä sellaisiakin kirjoituksia, joissa ihmiset kehuvat psyykenlääkkeitä ja psykiatrista hoitoa yleensäkin. Jokaisella on varmasti oma mielipiteensä siitä, miksi sellaisia kirjoituksia ei täällä pahemmin näy. Minä en ainakaan estä ketään kirjoittelemasta tälle palstalle. Vai miksi luulet positiivisten kirjoitusten olevan vähissä?

        Vastasin ehkä molempiin aiempiin kirjoituksiin, enemmän kuitenkin tuohon eklaan. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun noita sivustoja mainostettiin. niissä olevat mielipiteet ovat hyvin jyrkkiä ja sivustojen lähtökohta on "sano ei psykiatrialle".
        Olen pitkälti samaa mieltä asioista, joita kirjoitit.

        Tällä hetkellä biologinen psykiatria on pop, ja kaiken aikaa keskitytään sellaisen tieteen tukemiseen, joka tuottaa tietoa lääketehtaiden ja jenkeissä vakuutusyhtiöiden intresseihin. Tieteen arvovapaus on varsin kyseenalainen tästä syystä. Esim. eräs hyvin suuri masennustutkimus USA:ssa. Kokeen johtaja kertoi tästä seuraavaa: koeasetelma oli lääkehoito v.s. lääkehoito psykoterapia, mutta rahoittaja ei suostunut tutkimusasetelmaan, jossa kolmas vaihtoehto olisi pelkkä psykoterapia!!! Vakuutusjärjestelmä on USA:ssa erilainen ja siellä tutkitaan kaikkea sellaista, millä hoidettaisiin nopeasti, halvalla ja vähimmillä kustannuksilla. TÄmä yhdistelmä (lääketehtaat vakuutusyhtiöt) on suuri valta, miksei kukaan kritisoi sitä, siellä todellinen sylttytehdas piilee. Psykologit eivät heitä onneksi kiinnosta, koska me ei kirjoiteta lääkkeitä. Eli näin kyllä perustellusti voidaan väittää arvovapauden kadonneen.

        Samoin merkittävä osa psykiatrien täydennyskoulutusta on lääkefirmojen kustantamia, usein ulkomaisia seminaareja, joita firmat sponssaa. Näin on viime vuosina käynyt, kun eivät enää saa niin suoraan lahjoa kuin ennen.
        Mutta eihän tämäkään kerro psykiatriasta sinällään, vaan käytännöistä tällä hetkellä.

        Psyykelääkitys ei mielestäni KOSKAAN saisi olla ainut hoitomuoto, eikä useimmiten myöskään pääasiallinen. Kaikelle psyykiselle pahoinvoinnille on syynsä, jotka olisi löydettävä ja selvitettävä. Useimmiten tämä on mielestäni totta myös esim. psykoottisissa häiriöissä. Masennuksessa ei mielestäni ole olemassa niin sanottua sisäsyntyistä muotoa ollenkaan, vaan sille on aina olemassa joitakin laukaisevia tekijöitä. sisäsyntyistä voisi olla ainoastaan alttius reagoida masennuksella stressiin.

        Tuo masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteys on mielenkiintoinen, toisaalta esim. Ruotsissa on tutkimus, jossa osoitetaan että masennuslääkityksen lisääntyminen vähentää itsemurhia. Käsitykseni mukaan masennuslääkitys saattaa aloitusvaiheessa lisätä itsemurhariskiä sillä mekanismilla, että se lisää ensin toimintakykyä ja vasta myöhemmin mieliala korjaantuu. Tässä vaiheessa ihmisellä on enemmän toimintakykyä ja samalla vielä masennuksen luomaa toivottomuutta. Lääkitykseen pitäisi liittyä tiivis seuranta ja konkreettinen tukijärjestelmä tuossa vaiheessa. Itsemurhatutkimustakin tehneenä havainto on (isosta aineistosta), että monet vakavasti masentuneet ovat jääneet vaille asianmukaista lääkehoitoa JA asianmukaista riittävän tiivistä psykoterapiaa. Se näyttäisi tappavalta yhdistelmältä.


      • pohdiskelija
        psykologi kirjoitti:

        Vastasin ehkä molempiin aiempiin kirjoituksiin, enemmän kuitenkin tuohon eklaan. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun noita sivustoja mainostettiin. niissä olevat mielipiteet ovat hyvin jyrkkiä ja sivustojen lähtökohta on "sano ei psykiatrialle".
        Olen pitkälti samaa mieltä asioista, joita kirjoitit.

        Tällä hetkellä biologinen psykiatria on pop, ja kaiken aikaa keskitytään sellaisen tieteen tukemiseen, joka tuottaa tietoa lääketehtaiden ja jenkeissä vakuutusyhtiöiden intresseihin. Tieteen arvovapaus on varsin kyseenalainen tästä syystä. Esim. eräs hyvin suuri masennustutkimus USA:ssa. Kokeen johtaja kertoi tästä seuraavaa: koeasetelma oli lääkehoito v.s. lääkehoito psykoterapia, mutta rahoittaja ei suostunut tutkimusasetelmaan, jossa kolmas vaihtoehto olisi pelkkä psykoterapia!!! Vakuutusjärjestelmä on USA:ssa erilainen ja siellä tutkitaan kaikkea sellaista, millä hoidettaisiin nopeasti, halvalla ja vähimmillä kustannuksilla. TÄmä yhdistelmä (lääketehtaat vakuutusyhtiöt) on suuri valta, miksei kukaan kritisoi sitä, siellä todellinen sylttytehdas piilee. Psykologit eivät heitä onneksi kiinnosta, koska me ei kirjoiteta lääkkeitä. Eli näin kyllä perustellusti voidaan väittää arvovapauden kadonneen.

        Samoin merkittävä osa psykiatrien täydennyskoulutusta on lääkefirmojen kustantamia, usein ulkomaisia seminaareja, joita firmat sponssaa. Näin on viime vuosina käynyt, kun eivät enää saa niin suoraan lahjoa kuin ennen.
        Mutta eihän tämäkään kerro psykiatriasta sinällään, vaan käytännöistä tällä hetkellä.

        Psyykelääkitys ei mielestäni KOSKAAN saisi olla ainut hoitomuoto, eikä useimmiten myöskään pääasiallinen. Kaikelle psyykiselle pahoinvoinnille on syynsä, jotka olisi löydettävä ja selvitettävä. Useimmiten tämä on mielestäni totta myös esim. psykoottisissa häiriöissä. Masennuksessa ei mielestäni ole olemassa niin sanottua sisäsyntyistä muotoa ollenkaan, vaan sille on aina olemassa joitakin laukaisevia tekijöitä. sisäsyntyistä voisi olla ainoastaan alttius reagoida masennuksella stressiin.

        Tuo masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteys on mielenkiintoinen, toisaalta esim. Ruotsissa on tutkimus, jossa osoitetaan että masennuslääkityksen lisääntyminen vähentää itsemurhia. Käsitykseni mukaan masennuslääkitys saattaa aloitusvaiheessa lisätä itsemurhariskiä sillä mekanismilla, että se lisää ensin toimintakykyä ja vasta myöhemmin mieliala korjaantuu. Tässä vaiheessa ihmisellä on enemmän toimintakykyä ja samalla vielä masennuksen luomaa toivottomuutta. Lääkitykseen pitäisi liittyä tiivis seuranta ja konkreettinen tukijärjestelmä tuossa vaiheessa. Itsemurhatutkimustakin tehneenä havainto on (isosta aineistosta), että monet vakavasti masentuneet ovat jääneet vaille asianmukaista lääkehoitoa JA asianmukaista riittävän tiivistä psykoterapiaa. Se näyttäisi tappavalta yhdistelmältä.

        Kyllä minä ainakin kritisoin lääkefirmojen ja vakuutusyhtiöiden toimintaa, totta kai. Mutta, ne eivät ole kuitenkaan YKSIN saaneet esim. psyykenlääkkeiden aiheuttamaa pahaa aikaan. Tarvitaanhan siihen lääkäreitä, jotka määräävät lääkkeitä. Vaikka lääkefirmat painostavat lääkäreitä, lopullinen päätösvalta on kuitenkin heillä. Lääkärit päättävät viime kädessä lääkkeiden määräämisestä. Siksi kritsoin MYÖS heitä. En ymmärrä, että miksi he eivät käytä omaa harkintaa ja päättelyä, vaan antavat periksi painostukselle. Ihmisen mielen hoitaminen pillereillä on aika kyseenalaista toimintaa. Miksi psykiatrit eivät tajua sitä, vai tajuavatko?

        Mutta tuskinpa lääketehtaat ovat pelkästään aiheuttaneet pahoja eettisiä ongelmia. Myös lääketieteellä - kuten muillakin tieteillä - on oma merkityksensä eettisissä kysymyksissä. Lääketiedehän on kehittänyt paljon kyseenalaisia hoitomuotoja kuten lobotomian. Vaikka jotenkin tuntuu siltä, että eettiset ja ongelmat yleensä ovat paljon syvempiä ja laajempia kuin luulemmekaan. Tuntuu, että nykyään vallitsevat arvot ja ihmiskäsitykset ovat niin kyseenalaisia, että ne aiheuttavat paljon ongelmia. Ihminen ei ota opikseen, vaikka hän olisi saanut paljon pahaa aikaan. Hän haluaa rahaa, valtaa, mainetta, kunniaa, edetä urallaan hinnalla millä hyvänsä. Ihmisarvo, etiikka ja moraali jäävät sivuun.

        Esim. lobotomiastakin luovuttiin lähinnä lääkkeiden, ei etiikan takia (ETENE:n selvitys). Se on todella huolestuttavaa, koska samat eettiset ongelmat, jotka olivat vuosikymmeniä sitten ovat edelleen. Ei niitä olla koskaan selvitetty. Ei myönnetty, että tehtiin väärin. Kaikista pahinta on se, että mistään asiasta ei meinata luopua, vaikka sen tiedetään olevan vahingollista ja kyseenalaista. Ja jos jostain luovutaan, niin ei ainakaan etiikan, vaan paremman vaihtoehdon takia. Niin kauan kun ei KUNNOLLA myönnetä eettisiä ongelmia, niin kauan niitä tulee vain lisää.

        Pitäisi tapahtua kunnollinen, perinpohjainen muutos, ennen kuin voidaan KOKONAAN luopua vahingollisista ja kyseenalaisista asioista. Esim. kirurgisesta lobotomiasta luovuttiin, mutta edelleen on lobotomiaa -kemiallisesti (klorproman)! Luulisi, että jos lobotomiasta olisi luovuttu etiikan takia, olisi myös (ainakin nykyään) luovuttu Klorpromanista. Tosin, asia voi olla mutkikkaampi, mutta ainakin periaattisella tasolla näin olisi pitänyt tehdä, mikäli aiotaan toimia eettisesti oikein.

        Jos lääkäri - erityisesti psykiatri - on TODELLA potilasta varten, hän ei koskaan heppoisin perustein kirjottaisi lääkereseptiä. Hän ei myöskään jättäisi potilasta oman onnensa nojaan pilleripurkin kanssa. JA erityisen tärkeää mielestäni olisi se, että hän kertoo potilailleen vaihtoehdoita. Hän voisi aivan hyvin suositella LUONTAISIA LÄÄKKEITÄ, eikä olisi heti määräämässä kemiallisia psyykenlääkkeitä. Kemialliset lääkkeet ovat riski. Niitä ei pitäisi koskaan määrätä, elleivät ne ole ehdottoman välttämättömiä. Tässähän testattaisi lääkärietiikka ja sitä, että onko lääkäri potilasta varten.

        Potilaalla pitäisi olla aina oikeus VALITA mahdollisista hoitomuodoista. VAIN hän kärsii, jos seuraukset ovatkin huonoja. Lääkärin pitäisi ottaa yksilöllisyys huomioon. Jos lääkettä tarvitaan, toiselle riittää luontaiset vaihtoehdot, toinen taas tarvitsee kemiallisia vaihtoehtoja. Pääasia, että potilas saa mahdollisimman paljon vaikuttaa omaan hoitoonsa.

        Kieltämättä minuakin ihmetyttää se, miksi masennuslääkkeet joko vähentävät tai lisäävät itsemurhariskiä. Voi olla hyvinkin kyse mainitsemastasi tappavasta yhdistelmästä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että FDA:n tutkimus itsemurhariskiä lisäävistä masennuslääkkeistä tulisi ottaa vakavasti.


      • psykologi
        pohdiskelija kirjoitti:

        Kyllä minä ainakin kritisoin lääkefirmojen ja vakuutusyhtiöiden toimintaa, totta kai. Mutta, ne eivät ole kuitenkaan YKSIN saaneet esim. psyykenlääkkeiden aiheuttamaa pahaa aikaan. Tarvitaanhan siihen lääkäreitä, jotka määräävät lääkkeitä. Vaikka lääkefirmat painostavat lääkäreitä, lopullinen päätösvalta on kuitenkin heillä. Lääkärit päättävät viime kädessä lääkkeiden määräämisestä. Siksi kritsoin MYÖS heitä. En ymmärrä, että miksi he eivät käytä omaa harkintaa ja päättelyä, vaan antavat periksi painostukselle. Ihmisen mielen hoitaminen pillereillä on aika kyseenalaista toimintaa. Miksi psykiatrit eivät tajua sitä, vai tajuavatko?

        Mutta tuskinpa lääketehtaat ovat pelkästään aiheuttaneet pahoja eettisiä ongelmia. Myös lääketieteellä - kuten muillakin tieteillä - on oma merkityksensä eettisissä kysymyksissä. Lääketiedehän on kehittänyt paljon kyseenalaisia hoitomuotoja kuten lobotomian. Vaikka jotenkin tuntuu siltä, että eettiset ja ongelmat yleensä ovat paljon syvempiä ja laajempia kuin luulemmekaan. Tuntuu, että nykyään vallitsevat arvot ja ihmiskäsitykset ovat niin kyseenalaisia, että ne aiheuttavat paljon ongelmia. Ihminen ei ota opikseen, vaikka hän olisi saanut paljon pahaa aikaan. Hän haluaa rahaa, valtaa, mainetta, kunniaa, edetä urallaan hinnalla millä hyvänsä. Ihmisarvo, etiikka ja moraali jäävät sivuun.

        Esim. lobotomiastakin luovuttiin lähinnä lääkkeiden, ei etiikan takia (ETENE:n selvitys). Se on todella huolestuttavaa, koska samat eettiset ongelmat, jotka olivat vuosikymmeniä sitten ovat edelleen. Ei niitä olla koskaan selvitetty. Ei myönnetty, että tehtiin väärin. Kaikista pahinta on se, että mistään asiasta ei meinata luopua, vaikka sen tiedetään olevan vahingollista ja kyseenalaista. Ja jos jostain luovutaan, niin ei ainakaan etiikan, vaan paremman vaihtoehdon takia. Niin kauan kun ei KUNNOLLA myönnetä eettisiä ongelmia, niin kauan niitä tulee vain lisää.

        Pitäisi tapahtua kunnollinen, perinpohjainen muutos, ennen kuin voidaan KOKONAAN luopua vahingollisista ja kyseenalaisista asioista. Esim. kirurgisesta lobotomiasta luovuttiin, mutta edelleen on lobotomiaa -kemiallisesti (klorproman)! Luulisi, että jos lobotomiasta olisi luovuttu etiikan takia, olisi myös (ainakin nykyään) luovuttu Klorpromanista. Tosin, asia voi olla mutkikkaampi, mutta ainakin periaattisella tasolla näin olisi pitänyt tehdä, mikäli aiotaan toimia eettisesti oikein.

        Jos lääkäri - erityisesti psykiatri - on TODELLA potilasta varten, hän ei koskaan heppoisin perustein kirjottaisi lääkereseptiä. Hän ei myöskään jättäisi potilasta oman onnensa nojaan pilleripurkin kanssa. JA erityisen tärkeää mielestäni olisi se, että hän kertoo potilailleen vaihtoehdoita. Hän voisi aivan hyvin suositella LUONTAISIA LÄÄKKEITÄ, eikä olisi heti määräämässä kemiallisia psyykenlääkkeitä. Kemialliset lääkkeet ovat riski. Niitä ei pitäisi koskaan määrätä, elleivät ne ole ehdottoman välttämättömiä. Tässähän testattaisi lääkärietiikka ja sitä, että onko lääkäri potilasta varten.

        Potilaalla pitäisi olla aina oikeus VALITA mahdollisista hoitomuodoista. VAIN hän kärsii, jos seuraukset ovatkin huonoja. Lääkärin pitäisi ottaa yksilöllisyys huomioon. Jos lääkettä tarvitaan, toiselle riittää luontaiset vaihtoehdot, toinen taas tarvitsee kemiallisia vaihtoehtoja. Pääasia, että potilas saa mahdollisimman paljon vaikuttaa omaan hoitoonsa.

        Kieltämättä minuakin ihmetyttää se, miksi masennuslääkkeet joko vähentävät tai lisäävät itsemurhariskiä. Voi olla hyvinkin kyse mainitsemastasi tappavasta yhdistelmästä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että FDA:n tutkimus itsemurhariskiä lisäävistä masennuslääkkeistä tulisi ottaa vakavasti.

        niin, en tarkoittanutkaan, että psykiatrit olisivat tähän asian tilaan syyttömiä. Kyllä toki.
        Mutta se ei vielä tee itse psykiatriasta tomimatonta vaaan kertoo käytännöistä ja selkärangattomuudesta lääkefirmojen puristuksessa. Lisäksi, jos järjestelmä on huonosti resurssoitu esim. niin, että psykiatrisessa sairaalassa ei ole kuin yksi erikoiskoulutuksen saanut psykiatri ja muut mitä sattuu, niin totta kait se vaikuttaa hoidon sisältöön. Ei kait kirurgiakaan voi korvata mikä tahansa lääkäri. Lobotomiasta on toki luovuttu jo vuosikymmenet sitten. Olen pitkälti samaa mieltä tuosta eettisyydestä, Klorpromaniin (klooripromatisiinihydrokloridi) en ota kantaa kun siitä ei ole käsitystä. tiedän sen olevan neurolepti, jota käytetään psykoosin hoitoon ja kouristuslääkkeenä. enpä ole tavannut sitä pitkään aikaan asiakkailla. Sivuvaikutuslista näyttää pitkältä.


      • pohdiskelija
        psykologi kirjoitti:

        niin, en tarkoittanutkaan, että psykiatrit olisivat tähän asian tilaan syyttömiä. Kyllä toki.
        Mutta se ei vielä tee itse psykiatriasta tomimatonta vaaan kertoo käytännöistä ja selkärangattomuudesta lääkefirmojen puristuksessa. Lisäksi, jos järjestelmä on huonosti resurssoitu esim. niin, että psykiatrisessa sairaalassa ei ole kuin yksi erikoiskoulutuksen saanut psykiatri ja muut mitä sattuu, niin totta kait se vaikuttaa hoidon sisältöön. Ei kait kirurgiakaan voi korvata mikä tahansa lääkäri. Lobotomiasta on toki luovuttu jo vuosikymmenet sitten. Olen pitkälti samaa mieltä tuosta eettisyydestä, Klorpromaniin (klooripromatisiinihydrokloridi) en ota kantaa kun siitä ei ole käsitystä. tiedän sen olevan neurolepti, jota käytetään psykoosin hoitoon ja kouristuslääkkeenä. enpä ole tavannut sitä pitkään aikaan asiakkailla. Sivuvaikutuslista näyttää pitkältä.

        Siis, ei tietenkään käytännön toimivuus tarkoita, että koko tiede olisi toimimaton ja täysin kelvoton. Ei toki. Minä en ole missään vaiheessa edes ajatellutkaan niin. Tarkoitus on vain tuoda asioita esille ja pyrkiä vaikuttamaan epäkohtiin. Psykiatrisen hoidon piirissä olevat ihmiset ovat usein väsyneitä ja voimattomia epäkohtien korjaamiseksi. Niinpä ne, joilla on voimavaroja, on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin.

        Lobotomiasta luopumisen ajankohta on ollut jokaisen maan asia. Esim. Suomessa siitä luovuttiin v. 1969, mutta Hollannissa vasta 80-luvun lopulla. (Edelleen ETENE:n selvitys).Ei siitä nyt niin hirveän kauan ole. Mutta tärkeintähän on se, että miksi siitä luovuttiin. Ja siitä olenkin huolissani. Ei ainakaan seurausten ja eettisyyden vuoksi. Alla olevissa linkeissä on tietoa Klorpromanista ja lobotomiasta. Niillä on yhteys toisiinsa.

        http://www.tardive-dyskinesia.com/index.html
        http://www.sntp.net/drugs/thorazine.htm
        http://www.stayfreemagazine.org/archives/21/lobotomy.ht ml

        Jos asioissa ei ole mukana etiikkaa, emme voi tietää mitä tuleman pitää. Mistä sitä voi tietää vaikka lobotomia otettaisiin uudelleen käytäntöön, jos sille löytyisi tarpeeksi perusteluja esim. hyödyn näkökulmasta? Etiikka kun ei ollut syy siitä luopumiseen! Niin kauan kun asioissa painavat muut asiat kuin etiikka ja ihmisarvo, niin kauan on syytä pelätä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Niin kauan kun ei myönnetä hoitotoimenpiteiden olevan vaarallisia ihmisarvon ja -oikeuksien vastaisia, niin kauan eettiset ongelmat ovat selvittämättöminä edessämme. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eihän vielä esim. lobotomiasta luopuminen tarkoita, että olisimme selvittäneet ja ymmärtäneet sen olevan ihmisarvon vastainen toimenpide.

        Vai voitko sanoa, että lobotomiassakin olisi ajateltu potilaan parasta? Onko oikein, että sellainen leikkaus voitiin tehdä vaikka tahdonvastaisesti? Erityisesti siksi, kun VAIN asianomainen itse TUNTEE hoitotoimenpiteiden seuraukset itsessään, omassa kehossaan? Onko oikein, että henkilö, joka joutuu kokemaan hoidon mahdollisen epäonnistumisen, jää syrjään hoitoa koskevassa päätöksessä?

        Kaikista pahinta ja hurjinta on ollut lukea miten ETENE:n varajäsen Raimo Pekkanen väittää, että lobotomia ei loukannut ihmisoikeuksia. Huh huh! Eipä siinä muuta kuin, että loukattiin koskemattomuuden oikeutta ja vietiin vapaus, persoona ja elämä. Lobotomian takia aiheutui paljon harmia ja ihmiset jopa kuolivat sen takia. Vaikka mitään pahempaa ei olisi seurannut, silti olen sitä mieltä, että sen tuomat haitat ovat rajoittaneet henkilön elämää aina jollakin tavalla. Silloin voi sanoa, että elämä on viety.

        En ymmärrä, miksi aikaa pitää kulua niin paljon ennen kuin tajutaan asioiden eettinen puoli,jos tajutaan. Onhan nykyään Klorproman, mikä on eettisesti arveluttava lääke. Eikö muka 50-luvulla tiedetty mitä etiikka tarkoittaa? Miksi lobotomiasta ei luovuttu heti, kun saatiin tietää sen haitallisuudesta (Suomessa v. 1957)? Mielestäni on turha vedota tiettyyn aikaan ja sen arvoihin. Sillä tavallahan voimme selittää vaikka mitä julmuuksia etiikasta piittaamatta. Sen takiahan maailmassa on paljon pahuutta, kun ymmärrämme niin paljon. Sen takiahan on olemassa entistä enemmän eettisiä ongelmia, kun emme tajua etiikan tärkeyttä. Ja mikä pahinta, vanhat eettiset ongelmat ovat edelleen. Lobotomiaa on edelleen, mutta kemiallisena. Siitä ei siis olla luovuttu.

        Voi olla, että Klorpromania käytetään vain sairaalassa ja sielläkin todennäköisesti vain vähän aikaa. En vain ymmärrä, miksi sitä pitää käyttää ollenkaan, koska se on erittäin haitallinen, suorastaan vaarallinen lääke. Samoin kuin lobotomia, Klorproman on kyseenalainen. Järkyttävää on se, että vaikka lääkärit TIETÄVÄT haitoista, silti he käyttävät kyseenalaisia hoitomuotoja. Kyllähän lobotomian haitoista tiedettiin jo 50-luvulla, mutta silti sitäkin jatkettiin. Jo v. 1952 katolisen kirkon edustaja varoitti kyseisestä toimeenpiteestä. Herää kysymys, miksi häntä ei kuunneltu? Eikö 50-luvulla hengellisyydellä ja uskonnoilla ollut isompi merkitys kuin nykyään? Katolilaisuus on aina ollut iso uskonto.

        Mitä tuostakin voi oikein päätellä? Ihminen ei luovu haitallisista asioista eettisyyden vuoksi. Olisikohan niin, että hoitotoimenpiteitä ei kehitetäkään ja käytetäkään ihmisiä varten, vaan omaa kunniaa varten? Urakehitystä varten? Hyötyä varten? Täytyy sanoa, että pelottaa. Olisi syytä tapahtua perusteellinen arvomuutos, tai muuten emme tiedä, että mitä hurjaa vielä tapahtuu.


      • lobotomia
        pohdiskelija kirjoitti:

        Siis, ei tietenkään käytännön toimivuus tarkoita, että koko tiede olisi toimimaton ja täysin kelvoton. Ei toki. Minä en ole missään vaiheessa edes ajatellutkaan niin. Tarkoitus on vain tuoda asioita esille ja pyrkiä vaikuttamaan epäkohtiin. Psykiatrisen hoidon piirissä olevat ihmiset ovat usein väsyneitä ja voimattomia epäkohtien korjaamiseksi. Niinpä ne, joilla on voimavaroja, on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin.

        Lobotomiasta luopumisen ajankohta on ollut jokaisen maan asia. Esim. Suomessa siitä luovuttiin v. 1969, mutta Hollannissa vasta 80-luvun lopulla. (Edelleen ETENE:n selvitys).Ei siitä nyt niin hirveän kauan ole. Mutta tärkeintähän on se, että miksi siitä luovuttiin. Ja siitä olenkin huolissani. Ei ainakaan seurausten ja eettisyyden vuoksi. Alla olevissa linkeissä on tietoa Klorpromanista ja lobotomiasta. Niillä on yhteys toisiinsa.

        http://www.tardive-dyskinesia.com/index.html
        http://www.sntp.net/drugs/thorazine.htm
        http://www.stayfreemagazine.org/archives/21/lobotomy.ht ml

        Jos asioissa ei ole mukana etiikkaa, emme voi tietää mitä tuleman pitää. Mistä sitä voi tietää vaikka lobotomia otettaisiin uudelleen käytäntöön, jos sille löytyisi tarpeeksi perusteluja esim. hyödyn näkökulmasta? Etiikka kun ei ollut syy siitä luopumiseen! Niin kauan kun asioissa painavat muut asiat kuin etiikka ja ihmisarvo, niin kauan on syytä pelätä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Niin kauan kun ei myönnetä hoitotoimenpiteiden olevan vaarallisia ihmisarvon ja -oikeuksien vastaisia, niin kauan eettiset ongelmat ovat selvittämättöminä edessämme. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Eihän vielä esim. lobotomiasta luopuminen tarkoita, että olisimme selvittäneet ja ymmärtäneet sen olevan ihmisarvon vastainen toimenpide.

        Vai voitko sanoa, että lobotomiassakin olisi ajateltu potilaan parasta? Onko oikein, että sellainen leikkaus voitiin tehdä vaikka tahdonvastaisesti? Erityisesti siksi, kun VAIN asianomainen itse TUNTEE hoitotoimenpiteiden seuraukset itsessään, omassa kehossaan? Onko oikein, että henkilö, joka joutuu kokemaan hoidon mahdollisen epäonnistumisen, jää syrjään hoitoa koskevassa päätöksessä?

        Kaikista pahinta ja hurjinta on ollut lukea miten ETENE:n varajäsen Raimo Pekkanen väittää, että lobotomia ei loukannut ihmisoikeuksia. Huh huh! Eipä siinä muuta kuin, että loukattiin koskemattomuuden oikeutta ja vietiin vapaus, persoona ja elämä. Lobotomian takia aiheutui paljon harmia ja ihmiset jopa kuolivat sen takia. Vaikka mitään pahempaa ei olisi seurannut, silti olen sitä mieltä, että sen tuomat haitat ovat rajoittaneet henkilön elämää aina jollakin tavalla. Silloin voi sanoa, että elämä on viety.

        En ymmärrä, miksi aikaa pitää kulua niin paljon ennen kuin tajutaan asioiden eettinen puoli,jos tajutaan. Onhan nykyään Klorproman, mikä on eettisesti arveluttava lääke. Eikö muka 50-luvulla tiedetty mitä etiikka tarkoittaa? Miksi lobotomiasta ei luovuttu heti, kun saatiin tietää sen haitallisuudesta (Suomessa v. 1957)? Mielestäni on turha vedota tiettyyn aikaan ja sen arvoihin. Sillä tavallahan voimme selittää vaikka mitä julmuuksia etiikasta piittaamatta. Sen takiahan maailmassa on paljon pahuutta, kun ymmärrämme niin paljon. Sen takiahan on olemassa entistä enemmän eettisiä ongelmia, kun emme tajua etiikan tärkeyttä. Ja mikä pahinta, vanhat eettiset ongelmat ovat edelleen. Lobotomiaa on edelleen, mutta kemiallisena. Siitä ei siis olla luovuttu.

        Voi olla, että Klorpromania käytetään vain sairaalassa ja sielläkin todennäköisesti vain vähän aikaa. En vain ymmärrä, miksi sitä pitää käyttää ollenkaan, koska se on erittäin haitallinen, suorastaan vaarallinen lääke. Samoin kuin lobotomia, Klorproman on kyseenalainen. Järkyttävää on se, että vaikka lääkärit TIETÄVÄT haitoista, silti he käyttävät kyseenalaisia hoitomuotoja. Kyllähän lobotomian haitoista tiedettiin jo 50-luvulla, mutta silti sitäkin jatkettiin. Jo v. 1952 katolisen kirkon edustaja varoitti kyseisestä toimeenpiteestä. Herää kysymys, miksi häntä ei kuunneltu? Eikö 50-luvulla hengellisyydellä ja uskonnoilla ollut isompi merkitys kuin nykyään? Katolilaisuus on aina ollut iso uskonto.

        Mitä tuostakin voi oikein päätellä? Ihminen ei luovu haitallisista asioista eettisyyden vuoksi. Olisikohan niin, että hoitotoimenpiteitä ei kehitetäkään ja käytetäkään ihmisiä varten, vaan omaa kunniaa varten? Urakehitystä varten? Hyötyä varten? Täytyy sanoa, että pelottaa. Olisi syytä tapahtua perusteellinen arvomuutos, tai muuten emme tiedä, että mitä hurjaa vielä tapahtuu.

        Miksi sinä vielä 2000-luvulla noin olet kiinnostunut neurokirurgisesta hairahduksesta, jota harrastettiin kun muuta ei osattu eikä ollut vielä modernia psyykenlääkitystä keksitty. Tuskinpa tuo yksi lääkemerkki on noin merkittävä tekijä, että sitä täytyy toistaa kaikissa jutuissa. monet siitäkin ovat saaneet apua. Noihin aikoihin, joihin viittaat, sairaalat olivat täynnä kroonistuneita skitsofreenikoita, jotka viettivät niissä koko elämänsä. Tällä hetkellä esim. lääkityksen ja muun hoidon kehittymisen avulla sairaalahoidot ovat viikkojen pituisia, eikä noita elävisä zombeja enää näy juuri. Onko sinulla todella käsitystä kuinka vaikea esim. hoitamaton skitsofrenia voi olla???


      • pohdiskelija
        lobotomia kirjoitti:

        Miksi sinä vielä 2000-luvulla noin olet kiinnostunut neurokirurgisesta hairahduksesta, jota harrastettiin kun muuta ei osattu eikä ollut vielä modernia psyykenlääkitystä keksitty. Tuskinpa tuo yksi lääkemerkki on noin merkittävä tekijä, että sitä täytyy toistaa kaikissa jutuissa. monet siitäkin ovat saaneet apua. Noihin aikoihin, joihin viittaat, sairaalat olivat täynnä kroonistuneita skitsofreenikoita, jotka viettivät niissä koko elämänsä. Tällä hetkellä esim. lääkityksen ja muun hoidon kehittymisen avulla sairaalahoidot ovat viikkojen pituisia, eikä noita elävisä zombeja enää näy juuri. Onko sinulla todella käsitystä kuinka vaikea esim. hoitamaton skitsofrenia voi olla???

        Pitäisikö sinusta skitsofreniaan käyttää lobotomiaa?


      • lobotomia
        pohdiskelija kirjoitti:

        Pitäisikö sinusta skitsofreniaan käyttää lobotomiaa?

        Luitkohan tekstini oikein. En todellakaan ole
        kannattanut tuota epäonnista hoitomuotoa missään
        vaiheessa. Mutta kun sitä ei ole vuosikymmeniin käytetty, miksi tuot sen esimerkkinä ihmisoikeusloukkauksista tänä päivänä? Haluat sitä rinnastaa vielä jonkin tietyn psyykenlääkkeen käyttöön.
        Skitsofrenian hoitomuodot ovat aivan toista luokkaa tänään kuin tuona aikana, johon viittaat.
        Lyhyt versio aiheesta tässä:
        http://www.kaypahoito.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=khp00031
        Psykoterapeuttisia kuntoutusohjelmia on olemassa jo käytössä Suomen sairaaloissa. turhaa on väittää ettei asiaan ole todella pyritty perehtymään.


      • pohdiskelija
        lobotomia kirjoitti:

        Luitkohan tekstini oikein. En todellakaan ole
        kannattanut tuota epäonnista hoitomuotoa missään
        vaiheessa. Mutta kun sitä ei ole vuosikymmeniin käytetty, miksi tuot sen esimerkkinä ihmisoikeusloukkauksista tänä päivänä? Haluat sitä rinnastaa vielä jonkin tietyn psyykenlääkkeen käyttöön.
        Skitsofrenian hoitomuodot ovat aivan toista luokkaa tänään kuin tuona aikana, johon viittaat.
        Lyhyt versio aiheesta tässä:
        http://www.kaypahoito.fi/pls/kh/kaypahoito?suositus=khp00031
        Psykoterapeuttisia kuntoutusohjelmia on olemassa jo käytössä Suomen sairaaloissa. turhaa on väittää ettei asiaan ole todella pyritty perehtymään.

        Ja minä en taas ymmärrä, miten et itse ymmärrä lukemaasi. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut:

        - lääketiede ei ole vieläkään myöntänyt, että lobotomia oli "hairahdus". Korvauksia ei ole maksettu lobotomiapotilaille kuten ei pakkosteriloiduillekaan.

        - lobotomiaa ei lopetettu eettisyyden vuoksi, vaan kustannussyistä. Tilalle tuli Klorproman, jota kutsuttiin kemialliseksi lobotomiaksi.

        - Klorpromania käytetään vielä tänäkin päivänä, eikä ainoastaan skitsofreniaan, vaan yleisenä "rauhoittajana".

        - mielestäni psykiatriassa vallitsee edelleen samat asenteet, jotka synnyttivät lobotomian. Ihmisiä hoidetaan teknologialla eikä sydämellä.

        Ymmärrä nyt sekin, että en todellakaan haluaisi käydä tätä keskustelua, mutta kun en voi vaan antaa asioiden olla. Tänäkin päivänä mielisairaanhoidossa koetaan ihmisoikeusloukkauksia ja asenteet ovat aika paljon samoja kuin silloin vuosikymmeniä sitten. Mikään ei ole todella muuttunut. Jos olisi, en todellakaan kirjoittelisi tänne ja puhuisi niinkin vastenmielisestä asiasta kuin lobotomia-en todellakaan!

        http://www.tardive-dyskinesia.com/index.html
        http://www.sntp.net/drugs/thorazine.htm

        http://www.stayfreemagazine.org/archives/21/lobotomy.html


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9179
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7980
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5709
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2364
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2097
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1746
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1692
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1439
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1370
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1327
    Aihe