Hääpäivä, näes.
Eipä suotta. Voiko ja saako olla ihan onnellinen, ihan täysipäisenä, ei petettynä, eikä muutenkaan pöllämistyneenä?
Uskotko onneen, uskotko ihmiseen, uskotko muuhun, kuin omaan kuvitelmaasi/epäilykseesi onnesta?
Närkästyttääkö, että on onni?
Huomenna täyttyy 37 vuotta.
. ponni
51
209
Vastaukset
- mut suru mulla
". ponni"
On ilo sulla!
Sydämelliset onnitteluni !
Ei närästytä onnesi. Uskoa se antaa elämän kauneuteen ja rakkauteen, kun näkee ja kuulee pitkistä hyvistä avioliitoista.
Oma 38. hääpäiväni oli helmikuussa ja sorsastuksen aloituspäivänä 20.8. oli 39. kihlajaispäiväni. Päivät oli mutta ei aihetta eikä halua juhlintaan. Alakuloinen mieli oli ja pysähdyin miettimään elämääni. Teinkö virhevalintoja. Kaiken tapahtuneen tarkoitusta. Lapset on, heille olisin halunnut ehjän kodin antaa, se surettaa eniten. Itse kyllä pärjään.- a.
Kiitokset!
Usein, kuin koen surua, osaan olla onnekas siitä, että elämäni isoin onni on ollut osanani.
Mikä lie ihmisen päätösten summa?
Toivoni mukaan surusi lientyy, ja ilo ja onni saa jalansijaa sinunkin tupaasi.
Joulun alla tulee täyteen 63V.
Silloin tapahtui minun elämäni paras aviollinen kanssakäyminen.
Nauti sinäkin pois vain, minunkin puolestani.
Eiköhän tähänkin aloitukseen riitelyä saada. Saat ehkä lisääkin hykertylyä onnessasi.
H.- vai Oidipusko olet?
Eikös se tapahtunut jo yhdeksän kuukautta aikaisemmin?
- a.
Ihmettelen, taas kerran, aivoituksiasi.
Onnen kerjäläinen, onnen osaamatonko olet? vai Oidipusko olet? kirjoitti:
Eikös se tapahtunut jo yhdeksän kuukautta aikaisemmin?
"vai Oidipusko olet?"
Miten sen sit laskee.
Koko homma alkoi jo kaksi vuotta ennen syntymääni.
Silloin tuli vahingossa tyttö.
Mutta luonto huomasi virheensä, ja siskoehdokas kuoli 3kk.vanhana.
Ja niin joutuivat vanhempani panemaan vieläkin paremmaksi.
H.a. kirjoitti:
Ihmettelen, taas kerran, aivoituksiasi.
Onnen kerjäläinen, onnen osaamatonko olet?"a."
Eiköhän tämäkin provo mene taas seksuaalisuuteen ja kyvykkyyteen....
H.- a.
hunksz kirjoitti:
"a."
Eiköhän tämäkin provo mene taas seksuaalisuuteen ja kyvykkyyteen....
H.Niin, sinullahan niitä riittää.
Usein olen asiaa mielessäni mietiskellyt. - vai Oidipusko olet?
hunksz kirjoitti:
"vai Oidipusko olet?"
Miten sen sit laskee.
Koko homma alkoi jo kaksi vuotta ennen syntymääni.
Silloin tuli vahingossa tyttö.
Mutta luonto huomasi virheensä, ja siskoehdokas kuoli 3kk.vanhana.
Ja niin joutuivat vanhempani panemaan vieläkin paremmaksi.
H.Tyttö on vahinko, kuulostaa sinulta.
- a.
hunksz kirjoitti:
"vai Oidipusko olet?"
Miten sen sit laskee.
Koko homma alkoi jo kaksi vuotta ennen syntymääni.
Silloin tuli vahingossa tyttö.
Mutta luonto huomasi virheensä, ja siskoehdokas kuoli 3kk.vanhana.
Ja niin joutuivat vanhempani panemaan vieläkin paremmaksi.
H.Karmeaa luettavaa.
hunksz kirjoitti:
"vai Oidipusko olet?"
Miten sen sit laskee.
Koko homma alkoi jo kaksi vuotta ennen syntymääni.
Silloin tuli vahingossa tyttö.
Mutta luonto huomasi virheensä, ja siskoehdokas kuoli 3kk.vanhana.
Ja niin joutuivat vanhempani panemaan vieläkin paremmaksi.
H.H.
Ettei sinulla olisi päivä alkanut huonosti?
Tuo on jo sen sortin juttua, ettei jaksa minuakaan naurattaa.
Lapsuuskodissani meitä oli neljä tyttöä, nuorimman syntymän jälkeen naapurin mies sanoi isälleni, että "vai tyttö se tämäkin on", johon isäni vastasi ettei sitä ollut mitenkään etukäteen määrätty mitä sieltä pitää tulla.
Minä synnytin ensin vahingossa kaksi tyttöä, toisen menetimme, sitten tuli poika, mutta ja se siitä. En tainnut panna paremmaksi, vai kuka senkin tietää.Anceli kirjoitti:
H.
Ettei sinulla olisi päivä alkanut huonosti?
Tuo on jo sen sortin juttua, ettei jaksa minuakaan naurattaa.
Lapsuuskodissani meitä oli neljä tyttöä, nuorimman syntymän jälkeen naapurin mies sanoi isälleni, että "vai tyttö se tämäkin on", johon isäni vastasi ettei sitä ollut mitenkään etukäteen määrätty mitä sieltä pitää tulla.
Minä synnytin ensin vahingossa kaksi tyttöä, toisen menetimme, sitten tuli poika, mutta ja se siitä. En tainnut panna paremmaksi, vai kuka senkin tietää."Anceli"
No joo,
Murhe tai ilo ovat niin henkilökohtaisia asioita, niitä joista täällä houkutellaan kirjoittamaan. Provoillen yleensä.
Ja tarina on vanha, jo 50 palstalla muistelen kirjoittaneeni, kuinka me muinoin, veljeni kanssa kiitimme luojiamme. Jos olisi ollut sisko, olisimme joutuneet antamaan turpaan enemmän kuin ilman siskoa.
Ja minä vastasin vain minulle osoitettuun kysymykseen, jossa viitattiin minun ominasuuksiini.
Tämäkin päiväni on ihan kiva. Vielä ei ole pakkasta, eikä vielä sada.
Mutta mikesei, olisihan se ollut kiva se siskokin. Olisi ollut kivaa kuunnella hänen kehumistaan, kuinka komeat veljet hänellä on. Mutta taas olsimme broidin kanssa joutuneet tappelemaan, ja puolustamaan hänen puheitaan/kehujaan ja kunniaansa.
Jessekin pitää naisista, aina kehuu niitä puhtaita jalkojaan. :)
H.hunksz kirjoitti:
"Anceli"
No joo,
Murhe tai ilo ovat niin henkilökohtaisia asioita, niitä joista täällä houkutellaan kirjoittamaan. Provoillen yleensä.
Ja tarina on vanha, jo 50 palstalla muistelen kirjoittaneeni, kuinka me muinoin, veljeni kanssa kiitimme luojiamme. Jos olisi ollut sisko, olisimme joutuneet antamaan turpaan enemmän kuin ilman siskoa.
Ja minä vastasin vain minulle osoitettuun kysymykseen, jossa viitattiin minun ominasuuksiini.
Tämäkin päiväni on ihan kiva. Vielä ei ole pakkasta, eikä vielä sada.
Mutta mikesei, olisihan se ollut kiva se siskokin. Olisi ollut kivaa kuunnella hänen kehumistaan, kuinka komeat veljet hänellä on. Mutta taas olsimme broidin kanssa joutuneet tappelemaan, ja puolustamaan hänen puheitaan/kehujaan ja kunniaansa.
Jessekin pitää naisista, aina kehuu niitä puhtaita jalkojaan. :)
H.H.
Uskon kyllä, että olisit rakastanut sisartasi täydestä sydämestä ja puolustanut häntä uhkaavia vaaroja vastaan.
Joskus vaikea asia on helpompi ohittaa ja käsitellä huumorin avulla, mutta ei aina, ystävä hyvä, ei aina.
Elämään kuuluu murhetta ja iloa, siinä kuin sairautta, kipua, riemua, sitä kuuluisaa s:llä alkavaa touhua, näistäkään ei kaikkien mielestä saisi kirjoittaa.
Meidän pitää antaa ihmisten kirjoittaa tavallaan, siitä mistä haluavat, vastailla sinne ja siten kuin haluavat.
Ei olla tientukkeena toisten teoille ja itsensä ilmaisemisen halulle.
Näitä sun pitäisi vähän (paljon) vielä opetella, mutta mikä minä olen sinua neuvomaan...
Puhtaat jalat ovat hyvä asia, joku voi innostua vaikka hieromaan niitä, näkis vaan sen ihmeen.. :)
Kiva kuulla että sinulla on ollut hyvä päivä, minä näin punaisia hattuja ja neniä lenkillä käydessäni, miehiä pyssyt olalla.
- gentile grand-mere
Lämpimästi onnittelen, on elämän suurin rikkaus olla ja elää rakkaan ihmisen kanssa.
Uskon onneen, uskon ihmiseen, ilman kuvitelmia ja epäilyksiä.- a.
Onneen uskominen on harvinainen ominaisuus täällä.
Onneksi onni on sinunkin sanavarantoasi.
- onnea alottajalle
uskon onneen, se onni löytyy VAIN meistä jokaisesta itsestä, jos tahdomme avioliittomme olevan onnelinen, niin itse se täytyy tehdä ja rakentaa puolison kanssa yhdessä,
jos itse on hyvä ja onnelinen, niin se EI VOI olla vaikuttamatta myös puolisoon,
yhdessä elämä on parasta, mitä ikinä elämä voi ihmiselle tarjota,
tämän voin sanoa yli viiskymmenen vuoden avioliiton kokemuksella,- a.
Sinäpä, jos joku, sen tiedät!
Sen kun saisi takoa jokaisen päähän.
Itsestä se on pitkälle kiinni, ja johan toki myös vastakappaleesta.
Nyt kuuluu kuorsaus, taidan itsekin ottaa pikkuruiset ettoneet! :)) - a.
Meille tulee riita siitä, kun olen niin pikkumainen, pikaistuva, itsekäs ja inhoittava.
Meillä lensi ekana vuonna maito kattoon, kun paukautin maitopurkin voimalla pöytään.
Se oli siihen aikaan, kun vielä juotiin maitoa.
Meillä löytyy jääkaapista milloin mitäkin, mitä tuo hajamielikkö on sinne sattunut laittamaan.
Taas nuo "poliitikot" puhuivat sylki suussa mitä tietävät ihmisten toivovan.
Uusintana. Onnitelut aloittajalle ja kaikille niille, jotka ovat eläneet pitkässä liitossa.
Minulle se ei ole onnistunut , en ole oikein koskaan pitänyt itseäni parisuhteeseen sopivana. Uskon kyllä "onneen", mutta minulle se ei ehkä ensisijaisesti irtoa parisuhteesta, joskin se parhaimmillaan on hieno lisä silloin, jos elämä on muuten eheätä.
Lahjuskan kirjoitus tuntui kovin tutulta, vaikka samaistin itseni enemmän arvaamattomaan puolisoon kuin häneen itseensä. Olen lähisuhteissani yhtä herkästi häiriintyvä, arvaamaton ja periksiantamaton kuin kuvattu henkilö.
Toisaalta ymmärrän erilaisuutta aika pitkälle, enkä ole erityisen vallantahtoinen.
Luonne-eroista kai ne erimielisyydet usein syntyvät, ainakin meillä. Jo siitä tulee kitkaa, että itse haluan mieluiten puuhailla ja kulkea itsekseni, puoliso taas kaipaa kaveria melkein joka hommaan. Kun hänellä on vielä työhistoria (esimiesasema) painolastinaan käskytys on hänelle luontaista. Itse en voi sietää sitä että minua käsketään. En kyllä itsekään tykkää käskeä ketään, enkä odota sitä, että toinen huolehtisi minun onnentaloudestani. Liiallinen itsenäisyys (itsekeskeisyys?) ei välttämättä ole hyväksi parisuhteessa.
Se, että riidat usein syntyvät pienistä asioista, on kyllä minusta yleisen turhautumisen merkki. Jos on puuhaa ja mielekästä tekemistä ei jaksa kiinnittyä pikku asioihin. Sopu säilyy paremmin.
Muuten, tutuille tiedoksi: minulla on rekisteröity nimimerkki, tämä retemed,
vaikka pääsääntöisesti kirjoitan demeterinä edelleen.retemed kirjoitti:
Onnitelut aloittajalle ja kaikille niille, jotka ovat eläneet pitkässä liitossa.
Minulle se ei ole onnistunut , en ole oikein koskaan pitänyt itseäni parisuhteeseen sopivana. Uskon kyllä "onneen", mutta minulle se ei ehkä ensisijaisesti irtoa parisuhteesta, joskin se parhaimmillaan on hieno lisä silloin, jos elämä on muuten eheätä.
Lahjuskan kirjoitus tuntui kovin tutulta, vaikka samaistin itseni enemmän arvaamattomaan puolisoon kuin häneen itseensä. Olen lähisuhteissani yhtä herkästi häiriintyvä, arvaamaton ja periksiantamaton kuin kuvattu henkilö.
Toisaalta ymmärrän erilaisuutta aika pitkälle, enkä ole erityisen vallantahtoinen.
Luonne-eroista kai ne erimielisyydet usein syntyvät, ainakin meillä. Jo siitä tulee kitkaa, että itse haluan mieluiten puuhailla ja kulkea itsekseni, puoliso taas kaipaa kaveria melkein joka hommaan. Kun hänellä on vielä työhistoria (esimiesasema) painolastinaan käskytys on hänelle luontaista. Itse en voi sietää sitä että minua käsketään. En kyllä itsekään tykkää käskeä ketään, enkä odota sitä, että toinen huolehtisi minun onnentaloudestani. Liiallinen itsenäisyys (itsekeskeisyys?) ei välttämättä ole hyväksi parisuhteessa.
Se, että riidat usein syntyvät pienistä asioista, on kyllä minusta yleisen turhautumisen merkki. Jos on puuhaa ja mielekästä tekemistä ei jaksa kiinnittyä pikku asioihin. Sopu säilyy paremmin.
Muuten, tutuille tiedoksi: minulla on rekisteröity nimimerkki, tämä retemed,
vaikka pääsääntöisesti kirjoitan demeterinä edelleen."Retemed"
Poikkeuksellisesti:
http://www.youtube.com/watch?v=q6ipSVC4jLM
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
"Retemed"
Poikkeuksellisesti:
http://www.youtube.com/watch?v=q6ipSVC4jLM
H.Kiitos hunksi. Ei paha. Saatan kuunnella toistekin...
- a.
retemed kirjoitti:
Onnitelut aloittajalle ja kaikille niille, jotka ovat eläneet pitkässä liitossa.
Minulle se ei ole onnistunut , en ole oikein koskaan pitänyt itseäni parisuhteeseen sopivana. Uskon kyllä "onneen", mutta minulle se ei ehkä ensisijaisesti irtoa parisuhteesta, joskin se parhaimmillaan on hieno lisä silloin, jos elämä on muuten eheätä.
Lahjuskan kirjoitus tuntui kovin tutulta, vaikka samaistin itseni enemmän arvaamattomaan puolisoon kuin häneen itseensä. Olen lähisuhteissani yhtä herkästi häiriintyvä, arvaamaton ja periksiantamaton kuin kuvattu henkilö.
Toisaalta ymmärrän erilaisuutta aika pitkälle, enkä ole erityisen vallantahtoinen.
Luonne-eroista kai ne erimielisyydet usein syntyvät, ainakin meillä. Jo siitä tulee kitkaa, että itse haluan mieluiten puuhailla ja kulkea itsekseni, puoliso taas kaipaa kaveria melkein joka hommaan. Kun hänellä on vielä työhistoria (esimiesasema) painolastinaan käskytys on hänelle luontaista. Itse en voi sietää sitä että minua käsketään. En kyllä itsekään tykkää käskeä ketään, enkä odota sitä, että toinen huolehtisi minun onnentaloudestani. Liiallinen itsenäisyys (itsekeskeisyys?) ei välttämättä ole hyväksi parisuhteessa.
Se, että riidat usein syntyvät pienistä asioista, on kyllä minusta yleisen turhautumisen merkki. Jos on puuhaa ja mielekästä tekemistä ei jaksa kiinnittyä pikku asioihin. Sopu säilyy paremmin.
Muuten, tutuille tiedoksi: minulla on rekisteröity nimimerkki, tämä retemed,
vaikka pääsääntöisesti kirjoitan demeterinä edelleen.@retemed
Enpä muista yhtään, että olisin tuon rekatun niccisi koskaan nähnyt.
Meillä on suuri luonne-ero. Itse olen se itsepäinen paukapää, kuin tulta ja tappuraa.
Onnekseni puoliso saa minut aisoihin, jos ei muulla, niin silmäniskulla.
Siitä tajuan tollouteni, ja pyydän auliisti anteeksi.
Pikaistus on liian helppoa, ehkäpä se olisi karsiutunut toisenlaisen kumppanin kera.
Ehkäpä sain naima-arpajaisissa liian kiltin miehen itselleni?
Sitäkin usein aprikoin. Tunnontuskissani. a. kirjoitti:
@retemed
Enpä muista yhtään, että olisin tuon rekatun niccisi koskaan nähnyt.
Meillä on suuri luonne-ero. Itse olen se itsepäinen paukapää, kuin tulta ja tappuraa.
Onnekseni puoliso saa minut aisoihin, jos ei muulla, niin silmäniskulla.
Siitä tajuan tollouteni, ja pyydän auliisti anteeksi.
Pikaistus on liian helppoa, ehkäpä se olisi karsiutunut toisenlaisen kumppanin kera.
Ehkäpä sain naima-arpajaisissa liian kiltin miehen itselleni?
Sitäkin usein aprikoin. Tunnontuskissani.Huumori on se, (a) joka meidänkin liiton on saanut kestämään. Vaikka en ole sitä mieltä, ettå "aina hauskaa olla pittää", kovankin väännön jälkeen saatamme
heittäytyä huumorivaihteelle ja nauraa itsellemme ja koko jutulle.
Voiko ihminen olla liian kiltti ? Mitä ilkeämmäksi itse tulen, sitä enemmän arvostan kiltteyttä. Ei se aina ole merkki siitä, että on nynny tai alistettu. Joillakuilla vain on varaa olla sanomatta sitä viimeistä sanaa, lopettaa kina lempeästi, vaikka sitten sillä silmäniskulla...
- 1.1947
Onnittelut pitkästä liitosta!
Kyllä tässä iässä mielessä käy koko eletty elämä. Alussa haparointia, mutta sekin oli paremmassa johdatuksessa, kuin osasin aavistaakaan. Siitä elämä hiljalleen seestyi.
Hyvä puoliso on lahjoista suurin. Kesällä oli kolmekymppiset. Hyvin ehti.- a.
Joo, itse ihmettelen, että hänet sain.
Minusta on kummallista, että liitto on pitkä, kun sen aikoinaan ajattelin elämän pituiseksi.
Onnittelut teille!
Ei kai sitä pöllämystynyt tarvitse olla, ollakseen onnellinen.
Saa toki olla, jos siltä tuntuu.. :)
Eikä närkästytä yhtään.- a.
Ehän mie muuten, mutku täällähän usein onni on onneton, ja tollo.
Ja onnellinen on pölhö. ;)) a. kirjoitti:
Ehän mie muuten, mutku täällähän usein onni on onneton, ja tollo.
Ja onnellinen on pölhö. ;))No ollaan sit kumpikii pölhöjä ja ollaa vaik tollojakii... :)
- k/k
Ei närästä sun onnes.
On sitä mullakin meriittiä esiteltäväksi,kevääl tuli 40v täyteen kun ollaan nukuttu saman peiton alla.
Ei muuta kun onnee sulle ,pirähän ukostas huolta.- a.
Nuorna olet siekii nainu.
Minen ala saman peiton alla nukkumaan. Pitää olla tilaa oinehtia, ettei heti toisen kantapää ole vastassa.
Mutta, hyvän miehen vaimosi sai, osaa varmasti olla kiitollinen, kuin olen minäkin.
En minä muuten tuosta närästyksestä, vaan kun tuntuu, ettei saisi olla onnellinen onnestaan. Ja ihan piruutani olen vain.
- k/k
Sillon kun vaimo alkaa ehrottelemaan et otetaan eri peitot niin se on palaverin paikka.
- a.
Ainoa lapsi = oma täkki.
- a.
Sinun sanojasi, ei minun.
En ymmärrä, mitä tekemistä täkillä on naimisen kanssa yhteistä.
Minulle se on peitto, jolla pidän itseni öisin lämpimänä.
Itse olen aina palstaillessani pitänyt kiinni periaatteesta, että sänkypuuhani eivät ole täällä keskustelun aiheita.
Siitä on sopiva vanha sanalaskukin., ***lu se naintinsa selvittää.
Mitähän sänkypuuhaa tässä näet?
Retorinen kyssäri. - nik nik nik
Lahjuska
Lueppa sinäkin tuo kk:n kirjoitus uudestaan,äläkä kuvittele tilanteita.
Rakastelu on luonnollista ja mitä väliä sillä on, jos täällä anonyymina kirjoittelee.
Ei kukaan tunne minua täällä.
Mikäli joku mies kertoisi täällä seksikokemuksestaan kanssani, niin tuskin osaisin sitä itseeni yhdistää. Niin erikoista erotiikka en ole harrastanut.
Ihmettelen sitä, että kielteisesti asiaan suhtautuvat, niin innokkaasti ottavat kantaa.
Itse ohittaisit itseäni närkästyttävät aiheet, mutta se uteliaisuusko ajaa ketjuun. - a.
Lahjuskalle.
k/k on palstan säädyllinen herrasmies. Itsekin olen turhankin pikkumielinen, en revittele peti, enkä paljon muillakaan hurvattomuuksilla. Siitä olen saanut moitteitakin.
Meille palstaajille on tuttu k/k:n kaksoistäkki, ihan kuin pihvalotkin.
Eikäpä tämä ole mikään puollustuspuhe, niitä hän ei tarvi.
Samaa mieltä kanssasi, makkarihommista en täällä livertele, vaikka laulaa tykkäänkin. - k/k
a. kirjoitti:
Lahjuskalle.
k/k on palstan säädyllinen herrasmies. Itsekin olen turhankin pikkumielinen, en revittele peti, enkä paljon muillakaan hurvattomuuksilla. Siitä olen saanut moitteitakin.
Meille palstaajille on tuttu k/k:n kaksoistäkki, ihan kuin pihvalotkin.
Eikäpä tämä ole mikään puollustuspuhe, niitä hän ei tarvi.
Samaa mieltä kanssasi, makkarihommista en täällä livertele, vaikka laulaa tykkäänkin.Näköjään tuli väärikäsitys mun epämääräsistä sanoista.
En oo joutunu ulkoruokintaan ja ollaan saman peiton alla erelleen,joskus ollaan kovastikkin erimielt ja tenhotetaan oikein tosissaan.
Sit mä yleensä alan näkemään huvittavia puolia vaimon jutuissa ja ei kukaan yksikseen jaksa tapella.
Nois makukamari hommist sen verran et ellei muuta oo yhteist niin ei se liitto pitkälle kanna,tulee väsy ja kyllästyminen . - a.
k/k kirjoitti:
Näköjään tuli väärikäsitys mun epämääräsistä sanoista.
En oo joutunu ulkoruokintaan ja ollaan saman peiton alla erelleen,joskus ollaan kovastikkin erimielt ja tenhotetaan oikein tosissaan.
Sit mä yleensä alan näkemään huvittavia puolia vaimon jutuissa ja ei kukaan yksikseen jaksa tapella.
Nois makukamari hommist sen verran et ellei muuta oo yhteist niin ei se liitto pitkälle kanna,tulee väsy ja kyllästyminen .Niin, ettei ole tarvinnut mennä kiksalta ostamaan nakkivettä? :))
Tenhotetaan? = Kamppaillaan sanan säilälläkö?
Meillä kyllä kieli laulaa ja kilkkaa, puhutaan milloin mistäkin.
Pahinta mieheni mielestä, jos vaikenen kuin muuri.
Se tosin ei oikein onnaa, kuin hetkisen pienen.
Viimeinen lauseesi on tosi aforismi!
Minä olen oikea esimerkki siitä, kuinka kummallisesti ja epämääräisesti
asian voi sanoiksi punoa.
Usein ne tulkitaan täysin päinvastaisiksi, kuin ne olen tarkoittanut.
Liityn onnittelijoiden joukkoon.
Viimeinen lauseesi kylläkin hieman ihmetyttää minua!
Onni / tyytyväisyys koostuu joukosta osatekijöitä joiden keskinäinen painoarvo vaihtelee, ainakin meillä.
Joukossa on toki vakaampiakin vaikuttajia.- a.
Viimeinen lause oli vain siltä varalta, että taas tulee lausuntoja, joiden mukaan onni on harhaa ja tyhmyyttä, kun on tietämätön.
Minusta kun ne ovat katkeria puheita.
Eihän ainakaan suomalainen saa sanoa olevansa onnellinen, niin kuin yksi asia määrittäisi koko ihmisen elämää.
Taas tuli jotenkin kummallisesti. a. kirjoitti:
Viimeinen lause oli vain siltä varalta, että taas tulee lausuntoja, joiden mukaan onni on harhaa ja tyhmyyttä, kun on tietämätön.
Minusta kun ne ovat katkeria puheita.
Eihän ainakaan suomalainen saa sanoa olevansa onnellinen, niin kuin yksi asia määrittäisi koko ihmisen elämää.
Taas tuli jotenkin kummallisesti.Ymmärrän kantasi.
Olen aina purnannut kansallista piirrettämme, itsensä vähättelyä vastaan.
Myös sanonta onnen kätkemisestä on typerä.
Miksi emme loisi ympärillemme positiivista tunnelmaa tuomalla julki omaa tyytyväisyyttä ja hyvinvointia?- a.
laiska-lasse kirjoitti:
Ymmärrän kantasi.
Olen aina purnannut kansallista piirrettämme, itsensä vähättelyä vastaan.
Myös sanonta onnen kätkemisestä on typerä.
Miksi emme loisi ympärillemme positiivista tunnelmaa tuomalla julki omaa tyytyväisyyttä ja hyvinvointia?Niinpä, kuin onni olisi toiselta pois?
Minusta on komeaa, kun naapuri ostaa uuden mobiilin.
Jos nyt auto on minkään onnen arvoinen asia.
Minusta suomalaisuuteen kuuluu vähättely, valmius silti olla jossain EU:ssa kuin partiopoika. Täyttää kaikki vasta aiotut direktiivit.
Tulee pakostakin mieleen satu maalaishiirestä ja kaupunkilaishiirestä.
Sinun tyytyväisyydestäsi on usein tullut hyvä mieli minullekin.
Kuin myös siitä, että uskallat ääneen kehua puolisoasi.
Niin uskon oman sydänkäpysenikin tekevän.
Paljon Onnea myös minulta.
Eikä närkästytä toisen onni, koskaan se ei ole ollut minulta pois.
Usein on vielä niin että se toisen onni voi olla ihan eri kun minun onneni olisi.
Olispa enemmän onnellisia ihmisi Onnellisia siitä kaikesta mitä itsellä on.
Jokaisella on jotakin mistä kiittää. Usein ne asiat huomaa vasta menetettyään.- 1943
Sydämelliset onnitteluni. Uskon onneen, rakkauteen. Suon muille, vaikka itselleni ei niitä yhteisiä vuosia tullutkaan mieheni kanssa kuin 36, osa aviossa.
- a.
Kiitän Sinua ja Tulisia.
Nyt jo hävettää koko aloitus. En kehu täydellistä täydellisyyttä. Olenpahan vain onnekas, että yksi kaista elämääni on helppokulkuinen.
Lämpimät onnittelut Sinulle ja puolisollesi! Toivotan lisää onnellisia päiviä, hyviä hetkiä ja vain positiivisia yllätyksiä tuleviin vuosiinne. - Kiitos, että jaat ilosi meidän kanssamme.
Uskon onneen, uskon ihmiseen, uskon rakkauteen, myös sellaiseen rakkauteen, joka kestää kunnes kuolema erottaa, ja uskon moneen hyvään asiaan elämässä. Uskon myös elämän kantavan, vaikka joskus joutuu kohtaamaan raskaitakin koettelemuksia. Uskon huomiseen ja iloitsen kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä tarjoaa.
Iloitsen aina, kun saan kohdata toisiaan rakastavan pariskunnan. Erityisesti iloitsen sellaisten ihmisten puolesta, jotka saavat elää rakastavan ja rakastetun puolisonsa kanssa vielä vanhoilla päivillään.
Voiko parempaa toivoa, kuin saada kasvaa aikuiseksi yhdessä saman ihmisen kanssa, jonka käsi tukee hellästi vielä kuoleman porttien lähestyessä... 100-vuotiaana tai vanhempana? :D
Kenenkään onni ei ole pois omastani, päinvastoin. Koen onnellisten ihmisten säteilevän onnea myös ympäristöönsä. Ilokseni olen huomannut, että myös tämän palstan kirjoittelijoiden joukossa on sellaisia. Valitettavasti ihan kaikki eivät varmaankaan ole saaneet kokea oikeaa rakkautta (vielä?) koskaan elämässään. - Jospa vielä jonain päivänä hekin... ;)- a.
Kiitokseni sinullekin, Orvokki!
Nuo yhteiset vuodet tuntuvat ajatellen pitkältä ajalta, ja silti muistan kuin eilisen päivän, mistä kaikki alkoi. Ja se olikin sitten menoa, eikä meininkiä.
Kaksin kun on oltu, ollaan kuin vakka ja kansi, ja lupsaus päälle.
Toinen on kai liikaakin kaikkea, rakas, rakastettu ja paras ajateltavissa oleva ystävä.
Tunnustan läheisriippuvuuteni, rakas on kaikkein läheisin.
Vaikka toki tiedän termin negatiivisenkin sävyn.
Ihmettelen, jos ei vanhuuttaan sekin asia pulpahda lähes kaikilla esiin.
Onhan mukavaa riippuvuutta, saada saunoa selänpesijän kera.
Ei oikein selvinnyt mitä tämä tarkoittaa?
'Voiko ja saako olla ihan onnellinen, ihan täysipäisenä, ei petettynä,'
Sitäkö että jos joku (tässä siis puoliso) on joskus pettänyt niin se petetty ei ole enää täysipäinen? Eikä siten myöskään onnellinen? Vai mitä?
Olen sitä mieltä että jos avioliitto (tai nykyvastaava instanssi) vaikeuksien, esim. pettämisenkin jälkeen kestää/on kestänyt tuon 37 vuotta niin silloin sitä vasta pitää olla onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea YLPEÄ. Kyllähän siloisaa liukasta tasaista kaunista jäätä potkuttelee kuka vaan, mutta hän joka kääntää elämän jäiset rosot voitoksi on elämäntaidon sankari !!!
Onnittelut! Kukapa toisten onnesta voisi närkästyä, eihän se ole meiltä muilta pois. Miksi ihmeessä sellaista edes kysyt?- Pirre*
Ei närkästytä, - kovasti Onnea teille! :)
Hienoa että on vielä onnellisia vanhoja aviopareja, ja että uskaltaa sen myöntääkin.
44 vuotta takana meilläkin, ja joskus se tuntuu lyhyeltä ajalta....ja - joskus pitkältä, mutta yhteen on kasvettu, ja yhdessä ollaan hamaan loppuun saakka.
P.s. saman peiton alla en suostu nukkumaan, enää...siis tuplatäkin, omat pierut riittää :) Onnea! Tämän laulun myötä:
http://www.youtube.com/watch?v=1HYFvJDTY_w- uuuuuuuu
Hyvä että olet onnellinen. Minulla tuli kesällä 51 vuotta täyteen.
Musta aukko elämässäni on tämä ns. avioliitto jonka solmin urkin luvalla ala-ikäisenä.
Mies on paljon vanhempi, osoittaui mielialahäiriöiseksi alkoholistiksi. Ukovaisen kodin opetuksia noudatten olen kantanut ristini. Viimeiset 20v omaishoitajana, ukko joi jalat altaan, käsilläkään ei tee mitään ääreisherosto on niin pahasti tuhoutunut.
Olen elänyt omaa elämääni, huolehtien välttämättömän.
En vihaa enkä ole katkera, paitsi vanhemmilleni, minuun hakattiin läheisriippuvuus joka on harvinaisen sitkeää laatua. - .
uuuuuuuuuuu --------
voi voi voi,, syvä huokaus, tarinasi oli melkein täydellisesti sama kuin omani,
puoliso oli arvaamaton väkivaltaisuudessaan, sai varoa ettei joutunu tapetuksi, varomiseen oppi kummasti, oppi pakenemaan paikalta kun huomasi vaaratilanteen,
kuolemaa katsoin silmästä silään muutaman kerran.
sairaus vei hänet, tuli helpotusen huokaus nyt yksin vietän vanhuutta.
en pysty uusiin ihmissuhteisiin, pelkään miehiä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
JOKO OLETTE KUULLET, MITÄ KIURUVEDELLÄ ON SATTUNUT!
Oletteko jo kuulleet, mitä Kiuruvedellä on sattunut, voi hyvänen aika? Aivan viime tuntien aikana olisi sattunut, jos t277562Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa
Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r357311Nolointa ikinä miehelle
On ghostata nainen jonka kanssa on ollut ystävä tai ollu orastavaa tapailua pidemmän aikaa. Osoittaa sellaista moukkamai1033585V*ttuu että mä haluan sua
Jos jotain ihmistä voi kunnolla haluta, niin hän on se. Voi Luoja auta jo! Joku jeesus hjelppa mej!643352Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta
kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.5823068- 692860
Eli jos toisen hiki haisee ns. omaan nenään siedettävältä
Se kertoo hyvästä yhteensopivuudesta. Selvä! Olet mies minun. 🫵🥳382528- 342384
Sattuma ja muutama väärinkäsitys
vaikuttivat siihen millaiseksi tämä kaikki muodostui. Pienet aikanaan huomaamattomat käänteet. Seuraava näytös on jo tul321973- 331514