Kun Rakasti Elämää Liikaa

Ikaros

Joskus luulin olevani suuri ja kuolematon. Olen katsonut hulluuteen, tuskaan ja täydelliseen nautintoon. Olen kuin tarinoiden Ikaros, joka lensi liian korkealla lumoutuen lentämisestä kunnes siipeni paloivat ja tipahdin hukkumaan.

Nyt minulla on enää jäljellä huumeiden käytön rikkoma ja kaikkialle roiskima henkinen terveys. Mietin joka päivä jaksanko enää elää ja sinnitellä huomenna. Mietin millaiset hautajaiset haluaisin itselleni, sekä mikä helppo viisaus hautakivessäni lukisi.

Olen maannut sikiöasennossa lattialla peläten jokaisen vartaloni liikahduksen olevan viimeiseni. Olen katsonut kuvaani peilistä ja ihmetellyt kivusta ja ahdistuksesta vääristyneitä kasvojani. Olen pelännyt omaa peilikuvaani peläten peilin olevan viimeinen asia minkä näen ennen kuolemaani.

Uskon tietäväni miltä kaikista niistä ihmisistä on tuntunut kun he ovat päättäneet, että elämän jatkaminen on liian vaikeaa ja tuskaista. Tunnen tuskaista yhteenkuuluvuutta ja kipeää rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet itselleen jotain pahaa kuten itsemurhan. Olen tilanteessa, jossa en enää hallitse mitään ja itsensä satuttaminen on ainoa keino hallita edes jotain. En pysty pääsemään kivusta eroon, jota en enää kestä, mutta voin päättää miten paljon satutan itseäni.

Olen liian rikki, että jaksaisin jatkaa matkaani. Lopulta olen vain pieni osa luonnonkiertokulkua ja voin luovuttaa takaisin sen minkä olen saanutkin.

Haluaisin kirjoittaa viisaita sanoja, mutta en keksi mitään miten täyttää ihmisten helppojen vastauksien tarpeen. Helppoja vastauksia, helpoille ihmisille…

Tällaista on elämä kun molempiin jalkoihin on tatuoitu olen väsynyt, rintaan on tatuoitu en tunne enää, otsaan on tatuoitu olen rikki. Lohdutan runneltua vartaloani ja rikkinäistä mieltäni lohdutan sillä, että ikuisesti ei tämä enää kestää voi…

16

556

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • voimia sinulle

      Pystyisitkö hakemaan apua? Juuri nyt?

      Olen nähnyt liian läheltä liian monta ennenaikaista oman käden kautta lähtöä.

      • Ikaros

        En voi hakea apua, koska jos salaisuuteni paljastuisi, menettäisin opiskelupaikkani, koska alani edellyttää täydellistä mielenterveyttä ja täysin nuhteetonta taustaa. On pakko esittää ja pitää kulissit pystyssä niin kauan kun on prosentinkin mahdollisuus selvitä jotenkin.

        Lääkäreihin ei voi luottaa heillä on melkein velvollisuus raportoida opiskelupaikkaani vähintään se, että en ole terveydeltäni sopiva alalleni jos saavat tietoonsa salaisuuteni.


      • Voimia
        Ikaros kirjoitti:

        En voi hakea apua, koska jos salaisuuteni paljastuisi, menettäisin opiskelupaikkani, koska alani edellyttää täydellistä mielenterveyttä ja täysin nuhteetonta taustaa. On pakko esittää ja pitää kulissit pystyssä niin kauan kun on prosentinkin mahdollisuus selvitä jotenkin.

        Lääkäreihin ei voi luottaa heillä on melkein velvollisuus raportoida opiskelupaikkaani vähintään se, että en ole terveydeltäni sopiva alalleni jos saavat tietoonsa salaisuuteni.

        Ura ja työ on tärkeämpi kuin sun henki ja mielenterveys?? Sun elämä on arvokas ja salaisuuden kanssa on raskasta elää. Maailma on vaihtoehtoja täynnä, vaikka ei siltä nyt tunnu.


      • Ikaros
        Voimia kirjoitti:

        Ura ja työ on tärkeämpi kuin sun henki ja mielenterveys?? Sun elämä on arvokas ja salaisuuden kanssa on raskasta elää. Maailma on vaihtoehtoja täynnä, vaikka ei siltä nyt tunnu.

        Järjestelmä ei tunne armoa, kun sinut kerran merkitään rekistereihin, et saa tietojasi sieltä ikinä enää pois vaikka tilanteesi paranisikin. Eräältä ystävältäni kyselivät vielä 15 vuoden päästä joskus myönnettyä kannabis sätkän polttoa kun se kerran oli kirjattu lääkärin koneelle. Siihen ei myöskään voi luottaa, että lääkärit ja hoitajat eivät vuoda tietojasi pienellä paikkakunnalla kaikkien tietoon.

        On helpompaa ottaa yliannostus ja kuolla pois kuin alkaa taistella järjestelmää vastaan ja ikuisesti kaiken sinusta muistavia tietokoneita ja rekistereitä, sekä niitä käyttäviä byrokraatteja vastaan.


      • voimia sinulle
        Ikaros kirjoitti:

        Järjestelmä ei tunne armoa, kun sinut kerran merkitään rekistereihin, et saa tietojasi sieltä ikinä enää pois vaikka tilanteesi paranisikin. Eräältä ystävältäni kyselivät vielä 15 vuoden päästä joskus myönnettyä kannabis sätkän polttoa kun se kerran oli kirjattu lääkärin koneelle. Siihen ei myöskään voi luottaa, että lääkärit ja hoitajat eivät vuoda tietojasi pienellä paikkakunnalla kaikkien tietoon.

        On helpompaa ottaa yliannostus ja kuolla pois kuin alkaa taistella järjestelmää vastaan ja ikuisesti kaiken sinusta muistavia tietokoneita ja rekistereitä, sekä niitä käyttäviä byrokraatteja vastaan.

        Toivoisin niin kovasti, että jos kerran tunnet olevasi noin pohjalla, hakisit sitä apua saman tien. Nyt sinun pitäisi päästä hoitoon, kaiken muun pystyy selvittämään sitten myöhemmin. Eipähän tule opinnoista mitään silläkään tavalla, että riistät henkesi. Vaikka nyt näyttää synkältä, niin aivan varmasti myöhemmin näyttää valoisammalta, kun saat itseäsi parempaan kuntoon.

        Itku silmässä sanon sinulle, että jälkeesi jää kuitenkin niitä, jotka kieriskelevät tuskissaan syytellen itseään siitä, että et pitänyt heitä luottamuksesi arvoisena, ja jotka olisivat halunneet auttaa, jos vain olisivat tienneet. Niin usein se lähtö tulee täysin puun takaa. Toinen vaihtoehto, näitäkin on osunut kohdalleni, on se, että et onnistukaan tappamaan itseäsi, vaan jäät henkiin, entistä rikkonaisempana. Toipuminen semmoisesta vie vielä pitempään.

        Minulla on ystävä, joka on jo monta vuotta kärsinyt masennuksesta, mutta hän on tehnyt sen poikkeuksen, että on kertonut siitä avoimesti, vaikka on pelännyt reaktioita. Kertomisensa myötä hän on saanutkin yllättyä siitä, kuinka myönteisesti häneen on suhtauduttu. Yllättävän moni onkin paljastanut hänelle, että heillä on itse asiassa itsellään tai jollakin lähisukulaisella sama tilanne. Hän on tällä hetkellä työelämässä, mieskin on pysynyt kuvioissa vaikka tilanne on ollut välillä raskas hänellekin. Hän kulkee terapiassa ja kokee nyt elämänsä valoisammaksi.

        Toinen juttu, yksi opiskelukaverini sairastui aikoinaan psykoosiin ja opinnot keskeytyivät aika pitkäksi aikaa. Oma alani on myös sellainen, että mielenterveyden tulisi olla kunnossa, jotta voi toimia alalla. Hän kuitenkin toipui ja jatkoi opiskeluja ja on toiminut jo ammatissakin monta vuotta. En tiedä omasta alastasi, mutta aina löytyy vaihtoehtoja.

        Huumeistakin ovat lukuisat käyttäjät päässeet eroon ja vuosikausienkin käytön jälkeen se henkinen terveys on saatu kasattua niistä palasista. Moni on päätynyt myöhemmin tukihenkilöksi vastaavassa tilanteessa olleille.


      • Ikarokselle
        Ikaros kirjoitti:

        Järjestelmä ei tunne armoa, kun sinut kerran merkitään rekistereihin, et saa tietojasi sieltä ikinä enää pois vaikka tilanteesi paranisikin. Eräältä ystävältäni kyselivät vielä 15 vuoden päästä joskus myönnettyä kannabis sätkän polttoa kun se kerran oli kirjattu lääkärin koneelle. Siihen ei myöskään voi luottaa, että lääkärit ja hoitajat eivät vuoda tietojasi pienellä paikkakunnalla kaikkien tietoon.

        On helpompaa ottaa yliannostus ja kuolla pois kuin alkaa taistella järjestelmää vastaan ja ikuisesti kaiken sinusta muistavia tietokoneita ja rekistereitä, sekä niitä käyttäviä byrokraatteja vastaan.

        Älä luovuta vielä, äläkä ajattele mitä muut ajattelevat sinusta.

        Tiedän tuon rekistereihin leimaamisen.

        Katsoin itse vierestä, enkä tajunnut tarpeeksi hyvin kuinka pahassa jamassa minulle rakas ihminen oli. Hän taisteli samalla lapsestaan / huoltajuudesta. Ei uskaltanut hakea apua ongelmansa ettei tule leimatuksi, ja kun jossain vaiheessa aikaisemmin haki, ei otettu tosissaan. Leimattiin parin vanhan tapahtuneen takia, ja hän halusi parantaa elämänsä todella. Ei saanut tarvitsemaansa apua.

        Hän oli kuitenkin elämänjanoinen lapsensa takia. Ja halusi parantua ja vain parasta lapselleen, sekä omaisilleen.

        Nyt hän on mennyt rajan taa, ei kuitenkaan tahallisesti oman käden kautta, ja tuska on mittaamaton omaisilla ja läheisillä.

        Hän ajatteli muita aina, ei koskaan itseään. Syytän itseäni etten tajunnut ajoissa antaa apua, mutta olin itsekin sairas, en kyennyt olemaan läsnä läheskään joka hetkessä, myöskään omien sairaus-, ym. taistelujeni takia tämän maan pas*aa byrokratiaa vastaan.

        Nyt haluaisin olla kaikkien samassa tilanteessa olevien tukena, kun vain pystyisin. Mutta tarvitsen itsekin tukea, eikä minulla ole ketään.
        Kunpa voisin olla tukenasi.


      • Ikaros
        voimia sinulle kirjoitti:

        Toivoisin niin kovasti, että jos kerran tunnet olevasi noin pohjalla, hakisit sitä apua saman tien. Nyt sinun pitäisi päästä hoitoon, kaiken muun pystyy selvittämään sitten myöhemmin. Eipähän tule opinnoista mitään silläkään tavalla, että riistät henkesi. Vaikka nyt näyttää synkältä, niin aivan varmasti myöhemmin näyttää valoisammalta, kun saat itseäsi parempaan kuntoon.

        Itku silmässä sanon sinulle, että jälkeesi jää kuitenkin niitä, jotka kieriskelevät tuskissaan syytellen itseään siitä, että et pitänyt heitä luottamuksesi arvoisena, ja jotka olisivat halunneet auttaa, jos vain olisivat tienneet. Niin usein se lähtö tulee täysin puun takaa. Toinen vaihtoehto, näitäkin on osunut kohdalleni, on se, että et onnistukaan tappamaan itseäsi, vaan jäät henkiin, entistä rikkonaisempana. Toipuminen semmoisesta vie vielä pitempään.

        Minulla on ystävä, joka on jo monta vuotta kärsinyt masennuksesta, mutta hän on tehnyt sen poikkeuksen, että on kertonut siitä avoimesti, vaikka on pelännyt reaktioita. Kertomisensa myötä hän on saanutkin yllättyä siitä, kuinka myönteisesti häneen on suhtauduttu. Yllättävän moni onkin paljastanut hänelle, että heillä on itse asiassa itsellään tai jollakin lähisukulaisella sama tilanne. Hän on tällä hetkellä työelämässä, mieskin on pysynyt kuvioissa vaikka tilanne on ollut välillä raskas hänellekin. Hän kulkee terapiassa ja kokee nyt elämänsä valoisammaksi.

        Toinen juttu, yksi opiskelukaverini sairastui aikoinaan psykoosiin ja opinnot keskeytyivät aika pitkäksi aikaa. Oma alani on myös sellainen, että mielenterveyden tulisi olla kunnossa, jotta voi toimia alalla. Hän kuitenkin toipui ja jatkoi opiskeluja ja on toiminut jo ammatissakin monta vuotta. En tiedä omasta alastasi, mutta aina löytyy vaihtoehtoja.

        Huumeistakin ovat lukuisat käyttäjät päässeet eroon ja vuosikausienkin käytön jälkeen se henkinen terveys on saatu kasattua niistä palasista. Moni on päätynyt myöhemmin tukihenkilöksi vastaavassa tilanteessa olleille.

        Huumeet eivät ole ainoa ongelmani. Olen myös sotkenut raha-asiani ja saan käräjäoikeudelta haastehakemuksia velkomisoikeudenkäyntiin ja uhkasakkoja siitä miksi en ole saapunut oikeuteen selvittämään taloudellista tilannettani. Ihan kuin jaksaisin sinne edes mennä hyvä kun jaksan olla tekemättä mitään pahaa itselleni. Rahaa ei ole, enkä rahaa saa mistään lisää. Enkä tarvitse oikeutta ja tuomareita kertomaan itselleni omaa tilannettani.

        Olen myös sotkenut terveyteni maksani on rikki ja munuaisista vuotaa verta virtsaan. Missä vaiheessa tulee se piste, että asiat eivät enää ole korjattavissa? Pelkään kuolemaa joka ilta ja aamu, mutta en voi sitä estää tulemasta luokseni ja mieleeni ensimmäisenä asiana aamulla tai viimeisenä asiana illalla ennen nukahtamista. Pian menen väistämättä siihen kuntoon, että kaikki näkevät, että en ole enää muuta kuin elämän runtelema vartalo ilman tulevaisuutta.

        Huumeita rupesin käyttämään vain sen takia, koska tunsin oloni yksinäiseksi ja elämäni tyhjäksi vaikka sain kokoajan kiitettäviä arvosanoja. Ihmettelen sitä miten olen pystynyt pitämään kulissit pystyssä tänne saakka ilman, että kukaan ei ole huomannut mitään.

        Tänne virtuaaliavaruuteen voin jättää tarinani. En pelkää epäonnistumista kuolemisessa, koska se on ainoa asia tässä elämässä missä lopulta ei voi epäonnistua mitenkään. En saa terveyttäni parantumaan, en saa raha-asioitani kuntoon, en saa oikeuteen haastamistani loppumaan ilman rahaa, jota taas en pysty saamaan mistään. En pysty karkaamaan henkisiä ongelmiani ja kaikkia pelkojani, jotka iskevät joka suunnasta.

        Yritän olla katumatta mitään, koska elämä on elämää, kesti se lyhyen aikaa tai pitempään. Luonnolle minä olen epäonnistuneenakin yhtä arvokas kuin suuret johtajat, ministerit, rikkaat tai muutkaan menestyjät ihmiskunnassa. Luonto ei tuomitse eikä tule sanomaan mitä minun tulee saavuttaa kelvatakseni ihmisille tai elämälle. Luonto ottaa takaisin sen mitä se on antanutkin ja kantaa minut kaiken kivun ja tuomitsemisen ulottumattomiin.


      • voimia sinulle
        Ikaros kirjoitti:

        Huumeet eivät ole ainoa ongelmani. Olen myös sotkenut raha-asiani ja saan käräjäoikeudelta haastehakemuksia velkomisoikeudenkäyntiin ja uhkasakkoja siitä miksi en ole saapunut oikeuteen selvittämään taloudellista tilannettani. Ihan kuin jaksaisin sinne edes mennä hyvä kun jaksan olla tekemättä mitään pahaa itselleni. Rahaa ei ole, enkä rahaa saa mistään lisää. Enkä tarvitse oikeutta ja tuomareita kertomaan itselleni omaa tilannettani.

        Olen myös sotkenut terveyteni maksani on rikki ja munuaisista vuotaa verta virtsaan. Missä vaiheessa tulee se piste, että asiat eivät enää ole korjattavissa? Pelkään kuolemaa joka ilta ja aamu, mutta en voi sitä estää tulemasta luokseni ja mieleeni ensimmäisenä asiana aamulla tai viimeisenä asiana illalla ennen nukahtamista. Pian menen väistämättä siihen kuntoon, että kaikki näkevät, että en ole enää muuta kuin elämän runtelema vartalo ilman tulevaisuutta.

        Huumeita rupesin käyttämään vain sen takia, koska tunsin oloni yksinäiseksi ja elämäni tyhjäksi vaikka sain kokoajan kiitettäviä arvosanoja. Ihmettelen sitä miten olen pystynyt pitämään kulissit pystyssä tänne saakka ilman, että kukaan ei ole huomannut mitään.

        Tänne virtuaaliavaruuteen voin jättää tarinani. En pelkää epäonnistumista kuolemisessa, koska se on ainoa asia tässä elämässä missä lopulta ei voi epäonnistua mitenkään. En saa terveyttäni parantumaan, en saa raha-asioitani kuntoon, en saa oikeuteen haastamistani loppumaan ilman rahaa, jota taas en pysty saamaan mistään. En pysty karkaamaan henkisiä ongelmiani ja kaikkia pelkojani, jotka iskevät joka suunnasta.

        Yritän olla katumatta mitään, koska elämä on elämää, kesti se lyhyen aikaa tai pitempään. Luonnolle minä olen epäonnistuneenakin yhtä arvokas kuin suuret johtajat, ministerit, rikkaat tai muutkaan menestyjät ihmiskunnassa. Luonto ei tuomitse eikä tule sanomaan mitä minun tulee saavuttaa kelvatakseni ihmisille tai elämälle. Luonto ottaa takaisin sen mitä se on antanutkin ja kantaa minut kaiken kivun ja tuomitsemisen ulottumattomiin.

        Tuosta viimeisestä kappaleesta, jonka kirjoitit, olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi, kuvastaa omaakin ajatusmaailmaani. Kaikki ovat loppujen lopuksi yhtä luonnon ja "olemisen" kanssa. Monen "menestyjän" elämä on sitä paitsi yllättävän tyhjää ja sisällyksetöntä.

        Silti näkisin sinunkin elämässäsi jotakin arvokasta vielä ja haluaisin sinulle jonkin toivonkipinän antaa, jos vain osaisin. Jostain syystä sinun piti nyt käydä pohjalla, mutta sieltä jos nouset, niin olet kyllä ihan eri tasolla kuin moni muu tavallinen tallaaja.

        Nuo haastehommat ja rahavaikeudet, niihinKIN saisit apua, jos nyt ensitöiksesi hankkiutuisit lääkäriin. Terveysasioillekin voidaan tehdä ihmeitä.

        Sitä mietin, että miksi IHMEESSÄ ne kulissit ovat sinulle EDELLEEN niin tärkeitä, tässä vaiheessa? Anna kulissien romahtaa, mieti tuota viimeiseksi kirjoittamaasi kappaletta, sisäistä se mitä kirjoitit, silloin ei ole väliä millään kulisseilla!


    • kerran syvyydessä

      Olin kauan hyvin hyvin masentunut ja minulla oli pakkomielle itsemurhaan. Nyt vuosia myöhemmin olen onnellinen, etten sitä tehnyt vaan potkin itseäni eteenpäin päivä kerrallaan. Pelastin itseni etsimällä elämääni mielihyvää tuovia asioita kuten vaikka lenkkeilyn. Kirjoittamisen.

      Olisin voinut myös hakea lääkityksen, mutta en halunnut tappaa luovuuttani ja olla turta robotti.

      Jos olisin tehnyt sen mistä haaveilin niin en voisi nyt kiinnostuksella katsoa millaisia ihmisiä lähipiirini lapsista kasvaa tai millainen ihminen minusta oikeastaan vielä voi tulla.

    • savuavat rauniot

      Voisiko tipahtanut Ikaros sitten löytää nyt jotain muita ilonaiheita elämälleen jalat maassa tyylisesti.Riittäisikö tavallinen perhe sinulle koskaan ilon aiheeksi?Lämmin ja peruskiva puoliso jota kohtaan tuntea jotain ihanaa?Tai voisiko Ikaros etsiä luovuutta itsestään ja alkaa rakentamaan raunioille oman näköistään huumevapaata elämää;sellaista turvallista ja mukavaa mistä olet aina haaveillut?

    • elämä voittaa

      Älä luovuta, hae apua, koska elämä on arvokas. Etsi niiden tarinoita, jotka ovat selvinneet ja jotka ovat löytäneet uudenlaisen elämän. Olet jo uudessa alussa ehkä, pystyt olemaan täysin rehellinen itsellesi.

    • selviät kyllä

      Ihminen pystyy eheytymään, se eheytymiskyky on hämmästyttävä. Sitä ei uskoisi kun on oikein tuskissaan ja huono olo. Mutta niin se vain tapahtuu päivä kerrallaan. Jos oikein pahalta tuntuu kannattaa hakea apua. Jos ei muuta niin soittaa vaikka ambulanssi. Voimia.

    • kiinnostunut vain

      Mitä on täydellinen nautinto? Miksei se riitä? Onko aina pakko tehdä kompromisseja ja hillitä itsensä? Sanopa se.

    • Ikarokselle

      Miten menee? Sulle on tilattu uudet, kantavat siivet :).

    • Anonyymi

      Voi Ikaros. Toivoa on aina. Toivottavasti sait apua! Tarinasi on surullinen, mutta aina, aina on toivoa, ja aina on myös apua saatavilla.

      • Anonyymi

        Juu niinpä. Hän on auttanut mua paljon.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      107
      1712
    2. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      170
      1123
    3. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      72
      1077
    4. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      157
      892
    5. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      82
      792
    6. Rita syyttää muita "virheistään"

      Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      759
    7. Jos saisit nainen vielä pudotettua 20 kiloa?

      Niin voitaisiin katsella uudestaan.
      Ikävä
      41
      698
    8. Niiiiin pihkassa

      Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil
      Ikävä
      39
      690
    9. Ei kannata lähteä sotaan jos ei omaa edes alkeellisia taitoja.

      Sodastahan tässä ei varsinaisesti ole edes kyse, vaan naisten ja lasten suojelusta ja oikeuden toteutumisesta, tavalla t
      Ikävä
      118
      656
    10. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      44
      641
    Aihe