Kun Rakasti Elämää Liikaa

En voi hakea apua, koska jos salaisuuteni paljastuisi, menettäisin opiskelupaikkani, koska alani edellyttää täydellistä mielenterveyttä ja täysin nuhteetonta taustaa. On pakko esittää ja pitää kulissit pystyssä niin kauan kun on prosentinkin mahdollisuus selvitä jotenkin.

Lääkäreihin ei voi luottaa heillä on melkein velvollisuus raportoida opiskelupaikkaani vähintään se, että en ole terveydeltäni sopiva alalleni jos saavat tietoonsa salaisuuteni.

Ikaros kirjoitti:

En voi hakea apua, koska jos salaisuuteni paljastuisi, menettäisin opiskelupaikkani, koska alani edellyttää täydellistä mielenterveyttä ja täysin nuhteetonta taustaa. On pakko esittää ja pitää kulissit pystyssä niin kauan kun on prosentinkin mahdollisuus selvitä jotenkin.

Lääkäreihin ei voi luottaa heillä on melkein velvollisuus raportoida opiskelupaikkaani vähintään se, että en ole terveydeltäni sopiva alalleni jos saavat tietoonsa salaisuuteni.

Lue lisää

Ura ja työ on tärkeämpi kuin sun henki ja mielenterveys?? Sun elämä on arvokas ja salaisuuden kanssa on raskasta elää. Maailma on vaihtoehtoja täynnä, vaikka ei siltä nyt tunnu.

Voimia kirjoitti:

Ura ja työ on tärkeämpi kuin sun henki ja mielenterveys?? Sun elämä on arvokas ja salaisuuden kanssa on raskasta elää. Maailma on vaihtoehtoja täynnä, vaikka ei siltä nyt tunnu.

Lue lisää

Järjestelmä ei tunne armoa, kun sinut kerran merkitään rekistereihin, et saa tietojasi sieltä ikinä enää pois vaikka tilanteesi paranisikin. Eräältä ystävältäni kyselivät vielä 15 vuoden päästä joskus myönnettyä kannabis sätkän polttoa kun se kerran oli kirjattu lääkärin koneelle. Siihen ei myöskään voi luottaa, että lääkärit ja hoitajat eivät vuoda tietojasi pienellä paikkakunnalla kaikkien tietoon.

On helpompaa ottaa yliannostus ja kuolla pois kuin alkaa taistella järjestelmää vastaan ja ikuisesti kaiken sinusta muistavia tietokoneita ja rekistereitä, sekä niitä käyttäviä byrokraatteja vastaan.

Ikaros kirjoitti:

Järjestelmä ei tunne armoa, kun sinut kerran merkitään rekistereihin, et saa tietojasi sieltä ikinä enää pois vaikka tilanteesi paranisikin. Eräältä ystävältäni kyselivät vielä 15 vuoden päästä joskus myönnettyä kannabis sätkän polttoa kun se kerran oli kirjattu lääkärin koneelle. Siihen ei myöskään voi luottaa, että lääkärit ja hoitajat eivät vuoda tietojasi pienellä paikkakunnalla kaikkien tietoon.

On helpompaa ottaa yliannostus ja kuolla pois kuin alkaa taistella järjestelmää vastaan ja ikuisesti kaiken sinusta muistavia tietokoneita ja rekistereitä, sekä niitä käyttäviä byrokraatteja vastaan.

Lue lisää

Toivoisin niin kovasti, että jos kerran tunnet olevasi noin pohjalla, hakisit sitä apua saman tien. Nyt sinun pitäisi päästä hoitoon, kaiken muun pystyy selvittämään sitten myöhemmin. Eipähän tule opinnoista mitään silläkään tavalla, että riistät henkesi. Vaikka nyt näyttää synkältä, niin aivan varmasti myöhemmin näyttää valoisammalta, kun saat itseäsi parempaan kuntoon.

Itku silmässä sanon sinulle, että jälkeesi jää kuitenkin niitä, jotka kieriskelevät tuskissaan syytellen itseään siitä, että et pitänyt heitä luottamuksesi arvoisena, ja jotka olisivat halunneet auttaa, jos vain olisivat tienneet. Niin usein se lähtö tulee täysin puun takaa. Toinen vaihtoehto, näitäkin on osunut kohdalleni, on se, että et onnistukaan tappamaan itseäsi, vaan jäät henkiin, entistä rikkonaisempana. Toipuminen semmoisesta vie vielä pitempään.

Minulla on ystävä, joka on jo monta vuotta kärsinyt masennuksesta, mutta hän on tehnyt sen poikkeuksen, että on kertonut siitä avoimesti, vaikka on pelännyt reaktioita. Kertomisensa myötä hän on saanutkin yllättyä siitä, kuinka myönteisesti häneen on suhtauduttu. Yllättävän moni onkin paljastanut hänelle, että heillä on itse asiassa itsellään tai jollakin lähisukulaisella sama tilanne. Hän on tällä hetkellä työelämässä, mieskin on pysynyt kuvioissa vaikka tilanne on ollut välillä raskas hänellekin. Hän kulkee terapiassa ja kokee nyt elämänsä valoisammaksi.

Toinen juttu, yksi opiskelukaverini sairastui aikoinaan psykoosiin ja opinnot keskeytyivät aika pitkäksi aikaa. Oma alani on myös sellainen, että mielenterveyden tulisi olla kunnossa, jotta voi toimia alalla. Hän kuitenkin toipui ja jatkoi opiskeluja ja on toiminut jo ammatissakin monta vuotta. En tiedä omasta alastasi, mutta aina löytyy vaihtoehtoja.

Huumeistakin ovat lukuisat käyttäjät päässeet eroon ja vuosikausienkin käytön jälkeen se henkinen terveys on saatu kasattua niistä palasista. Moni on päätynyt myöhemmin tukihenkilöksi vastaavassa tilanteessa olleille.

Ikaros kirjoitti:

Järjestelmä ei tunne armoa, kun sinut kerran merkitään rekistereihin, et saa tietojasi sieltä ikinä enää pois vaikka tilanteesi paranisikin. Eräältä ystävältäni kyselivät vielä 15 vuoden päästä joskus myönnettyä kannabis sätkän polttoa kun se kerran oli kirjattu lääkärin koneelle. Siihen ei myöskään voi luottaa, että lääkärit ja hoitajat eivät vuoda tietojasi pienellä paikkakunnalla kaikkien tietoon.

On helpompaa ottaa yliannostus ja kuolla pois kuin alkaa taistella järjestelmää vastaan ja ikuisesti kaiken sinusta muistavia tietokoneita ja rekistereitä, sekä niitä käyttäviä byrokraatteja vastaan.

Lue lisää

Älä luovuta vielä, äläkä ajattele mitä muut ajattelevat sinusta.

Tiedän tuon rekistereihin leimaamisen.

Katsoin itse vierestä, enkä tajunnut tarpeeksi hyvin kuinka pahassa jamassa minulle rakas ihminen oli. Hän taisteli samalla lapsestaan / huoltajuudesta. Ei uskaltanut hakea apua ongelmansa ettei tule leimatuksi, ja kun jossain vaiheessa aikaisemmin haki, ei otettu tosissaan. Leimattiin parin vanhan tapahtuneen takia, ja hän halusi parantaa elämänsä todella. Ei saanut tarvitsemaansa apua.

Hän oli kuitenkin elämänjanoinen lapsensa takia. Ja halusi parantua ja vain parasta lapselleen, sekä omaisilleen.

Nyt hän on mennyt rajan taa, ei kuitenkaan tahallisesti oman käden kautta, ja tuska on mittaamaton omaisilla ja läheisillä.

Hän ajatteli muita aina, ei koskaan itseään. Syytän itseäni etten tajunnut ajoissa antaa apua, mutta olin itsekin sairas, en kyennyt olemaan läsnä läheskään joka hetkessä, myöskään omien sairaus-, ym. taistelujeni takia tämän maan pas*aa byrokratiaa vastaan.

Nyt haluaisin olla kaikkien samassa tilanteessa olevien tukena, kun vain pystyisin. Mutta tarvitsen itsekin tukea, eikä minulla ole ketään.
Kunpa voisin olla tukenasi.

voimia sinulle kirjoitti:

Toivoisin niin kovasti, että jos kerran tunnet olevasi noin pohjalla, hakisit sitä apua saman tien. Nyt sinun pitäisi päästä hoitoon, kaiken muun pystyy selvittämään sitten myöhemmin. Eipähän tule opinnoista mitään silläkään tavalla, että riistät henkesi. Vaikka nyt näyttää synkältä, niin aivan varmasti myöhemmin näyttää valoisammalta, kun saat itseäsi parempaan kuntoon.

Itku silmässä sanon sinulle, että jälkeesi jää kuitenkin niitä, jotka kieriskelevät tuskissaan syytellen itseään siitä, että et pitänyt heitä luottamuksesi arvoisena, ja jotka olisivat halunneet auttaa, jos vain olisivat tienneet. Niin usein se lähtö tulee täysin puun takaa. Toinen vaihtoehto, näitäkin on osunut kohdalleni, on se, että et onnistukaan tappamaan itseäsi, vaan jäät henkiin, entistä rikkonaisempana. Toipuminen semmoisesta vie vielä pitempään.

Minulla on ystävä, joka on jo monta vuotta kärsinyt masennuksesta, mutta hän on tehnyt sen poikkeuksen, että on kertonut siitä avoimesti, vaikka on pelännyt reaktioita. Kertomisensa myötä hän on saanutkin yllättyä siitä, kuinka myönteisesti häneen on suhtauduttu. Yllättävän moni onkin paljastanut hänelle, että heillä on itse asiassa itsellään tai jollakin lähisukulaisella sama tilanne. Hän on tällä hetkellä työelämässä, mieskin on pysynyt kuvioissa vaikka tilanne on ollut välillä raskas hänellekin. Hän kulkee terapiassa ja kokee nyt elämänsä valoisammaksi.

Toinen juttu, yksi opiskelukaverini sairastui aikoinaan psykoosiin ja opinnot keskeytyivät aika pitkäksi aikaa. Oma alani on myös sellainen, että mielenterveyden tulisi olla kunnossa, jotta voi toimia alalla. Hän kuitenkin toipui ja jatkoi opiskeluja ja on toiminut jo ammatissakin monta vuotta. En tiedä omasta alastasi, mutta aina löytyy vaihtoehtoja.

Huumeistakin ovat lukuisat käyttäjät päässeet eroon ja vuosikausienkin käytön jälkeen se henkinen terveys on saatu kasattua niistä palasista. Moni on päätynyt myöhemmin tukihenkilöksi vastaavassa tilanteessa olleille.

Lue lisää

Huumeet eivät ole ainoa ongelmani. Olen myös sotkenut raha-asiani ja saan käräjäoikeudelta haastehakemuksia velkomisoikeudenkäyntiin ja uhkasakkoja siitä miksi en ole saapunut oikeuteen selvittämään taloudellista tilannettani. Ihan kuin jaksaisin sinne edes mennä hyvä kun jaksan olla tekemättä mitään pahaa itselleni. Rahaa ei ole, enkä rahaa saa mistään lisää. Enkä tarvitse oikeutta ja tuomareita kertomaan itselleni omaa tilannettani.

Olen myös sotkenut terveyteni maksani on rikki ja munuaisista vuotaa verta virtsaan. Missä vaiheessa tulee se piste, että asiat eivät enää ole korjattavissa? Pelkään kuolemaa joka ilta ja aamu, mutta en voi sitä estää tulemasta luokseni ja mieleeni ensimmäisenä asiana aamulla tai viimeisenä asiana illalla ennen nukahtamista. Pian menen väistämättä siihen kuntoon, että kaikki näkevät, että en ole enää muuta kuin elämän runtelema vartalo ilman tulevaisuutta.

Huumeita rupesin käyttämään vain sen takia, koska tunsin oloni yksinäiseksi ja elämäni tyhjäksi vaikka sain kokoajan kiitettäviä arvosanoja. Ihmettelen sitä miten olen pystynyt pitämään kulissit pystyssä tänne saakka ilman, että kukaan ei ole huomannut mitään.

Tänne virtuaaliavaruuteen voin jättää tarinani. En pelkää epäonnistumista kuolemisessa, koska se on ainoa asia tässä elämässä missä lopulta ei voi epäonnistua mitenkään. En saa terveyttäni parantumaan, en saa raha-asioitani kuntoon, en saa oikeuteen haastamistani loppumaan ilman rahaa, jota taas en pysty saamaan mistään. En pysty karkaamaan henkisiä ongelmiani ja kaikkia pelkojani, jotka iskevät joka suunnasta.

Yritän olla katumatta mitään, koska elämä on elämää, kesti se lyhyen aikaa tai pitempään. Luonnolle minä olen epäonnistuneenakin yhtä arvokas kuin suuret johtajat, ministerit, rikkaat tai muutkaan menestyjät ihmiskunnassa. Luonto ei tuomitse eikä tule sanomaan mitä minun tulee saavuttaa kelvatakseni ihmisille tai elämälle. Luonto ottaa takaisin sen mitä se on antanutkin ja kantaa minut kaiken kivun ja tuomitsemisen ulottumattomiin.

Ikaros kirjoitti:

Huumeet eivät ole ainoa ongelmani. Olen myös sotkenut raha-asiani ja saan käräjäoikeudelta haastehakemuksia velkomisoikeudenkäyntiin ja uhkasakkoja siitä miksi en ole saapunut oikeuteen selvittämään taloudellista tilannettani. Ihan kuin jaksaisin sinne edes mennä hyvä kun jaksan olla tekemättä mitään pahaa itselleni. Rahaa ei ole, enkä rahaa saa mistään lisää. Enkä tarvitse oikeutta ja tuomareita kertomaan itselleni omaa tilannettani.

Olen myös sotkenut terveyteni maksani on rikki ja munuaisista vuotaa verta virtsaan. Missä vaiheessa tulee se piste, että asiat eivät enää ole korjattavissa? Pelkään kuolemaa joka ilta ja aamu, mutta en voi sitä estää tulemasta luokseni ja mieleeni ensimmäisenä asiana aamulla tai viimeisenä asiana illalla ennen nukahtamista. Pian menen väistämättä siihen kuntoon, että kaikki näkevät, että en ole enää muuta kuin elämän runtelema vartalo ilman tulevaisuutta.

Huumeita rupesin käyttämään vain sen takia, koska tunsin oloni yksinäiseksi ja elämäni tyhjäksi vaikka sain kokoajan kiitettäviä arvosanoja. Ihmettelen sitä miten olen pystynyt pitämään kulissit pystyssä tänne saakka ilman, että kukaan ei ole huomannut mitään.

Tänne virtuaaliavaruuteen voin jättää tarinani. En pelkää epäonnistumista kuolemisessa, koska se on ainoa asia tässä elämässä missä lopulta ei voi epäonnistua mitenkään. En saa terveyttäni parantumaan, en saa raha-asioitani kuntoon, en saa oikeuteen haastamistani loppumaan ilman rahaa, jota taas en pysty saamaan mistään. En pysty karkaamaan henkisiä ongelmiani ja kaikkia pelkojani, jotka iskevät joka suunnasta.

Yritän olla katumatta mitään, koska elämä on elämää, kesti se lyhyen aikaa tai pitempään. Luonnolle minä olen epäonnistuneenakin yhtä arvokas kuin suuret johtajat, ministerit, rikkaat tai muutkaan menestyjät ihmiskunnassa. Luonto ei tuomitse eikä tule sanomaan mitä minun tulee saavuttaa kelvatakseni ihmisille tai elämälle. Luonto ottaa takaisin sen mitä se on antanutkin ja kantaa minut kaiken kivun ja tuomitsemisen ulottumattomiin.

Lue lisää

Tuosta viimeisestä kappaleesta, jonka kirjoitit, olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi, kuvastaa omaakin ajatusmaailmaani. Kaikki ovat loppujen lopuksi yhtä luonnon ja "olemisen" kanssa. Monen "menestyjän" elämä on sitä paitsi yllättävän tyhjää ja sisällyksetöntä.

Silti näkisin sinunkin elämässäsi jotakin arvokasta vielä ja haluaisin sinulle jonkin toivonkipinän antaa, jos vain osaisin. Jostain syystä sinun piti nyt käydä pohjalla, mutta sieltä jos nouset, niin olet kyllä ihan eri tasolla kuin moni muu tavallinen tallaaja.

Nuo haastehommat ja rahavaikeudet, niihinKIN saisit apua, jos nyt ensitöiksesi hankkiutuisit lääkäriin. Terveysasioillekin voidaan tehdä ihmeitä.

Sitä mietin, että miksi IHMEESSÄ ne kulissit ovat sinulle EDELLEEN niin tärkeitä, tässä vaiheessa? Anna kulissien romahtaa, mieti tuota viimeiseksi kirjoittamaasi kappaletta, sisäistä se mitä kirjoitit, silloin ei ole väliä millään kulisseilla!

Juu niinpä. Hän on auttanut mua paljon.