Vaikein asia johon olen törmännyt, on jostain kuulemani tai lukemani lause, "Kaiken mitä kirjan henkilö tekee, pitää liittyä kerrottavaan tarinaan. Pienimmänkin eleen täytyy olla olennainen kokonaisuuden kannalta."
Tuo tietysti jättää turhia kappaleita pois tekstistä, mutta aiheuttaa myös ongelman, että teksti näyttää riivityltä koivunrungolta, on vaikea kirjoittaa viheriöiviä lehtiä, kun oleellinen on rungossa ja oksissa. Ja kuitenkin, jotta puu näyttää puulta, se tarvitsee lehtensä.
Epäuskon kalvaessa, kuvittelen että pitäisi jotain utopistisen suurenmoista tuottaa saadakseen tekstin kansiin. Ja todellisuuden nostaessa päätään, ajattelen että mikä noista kirjaston hyllyä täyttävistä teoksista, on niin ainutkertainen, etten kykenisi lähes samaan ankaralla työllä ja vilkkaalla mielikuvituksella.
Nyt huomaan että tuo mielikuvitus riittää vain alkuun pääsemiseksi, tästä eteenpäin työstäminen on työtä.
Tylsää enimmän osan aikaa ja joskus nautinnollista, jos onnistun saamaan kappaleen loistavaan muotoon, kerronnaltaan ja sanallisesti. Luen sen parin päivän päästä, eri äänen painoilla, ja kuulen sen naurettavuuden. Vakavasta, draagisesta kohtauksesta, tulee ison pahan suden ilveilyä.
Muilla samanlaisia ongelmia?
Mikä on olennaista?
7
593
Vastaukset
- Tampio 2.0 Pro
Eiköhän siitä tarinasta kuitenkin ole ensisijaisesti tarkoitus tehdä sellainen, että sitä viitsii lukeakin.
Juonikeskeisestä tarinassa todella kannattanee jättää juonta palvelemattomat yksityiskohdat jos ei nyt kokonaan pois, niin ainakin vähemmälle, mutta muuten hallittu rönsyily ja kiintoisat sivuseikat vain parantavat tarinaa. Henkilökeskeisessä tarinassa juonta palvelemattomat henkilöiden piirteet, tekemiset ja kokemukset ovat päin vastoin lähes välttämättömiä.- chapeau
Sitä on vaikea tuon paremmin muotoilla. Vaikka varsinaisesta tekniikasta olisi ehkä oikeutettua puhua vain todellisten ammattikirjailijoiden yhteydessä, voisi silti ehkä muotoilla, että henkilökohtaisen "tyylin" lisäksi myös tietynlainen kirjoittamisen metodi määrää rönsyjen karsimista tai hyväksikäyttöä.
Kouluesimerkkinä vaikka ns. tajunnanvirtatekniikka (joskin ehkä harvoin tyylipuhtaasti käytettynä), joka tunnetusti tietoisella tavalla käyttää aineksina toisiaan seuraavia elämyksiä ja jossa lukemattomat pikkuasiat yhdistyvät näennäisen sattumanvaraisesti. Eli rönsyä ja pulppuilua. (kai perinteisistä esikuvista käyvät Joyce, Woolf ja Kilpi)
Mutta tuo Tampion nyrkkisääntö on mainio perusta. Henkilö vs. juoni. Esimerkiksi jotain Maupassantia voisi mielestäni käyttää tietynlaisena esimerkkinä suhteellisen rönsyttömästä, tarinan rakennetta ja "kaarta" viimeiseen asti painottavasta juoninovellista, jossa henkilöt esitellään dynaamisen toiminnan kautta, kevyesti luonnehtien. Mielestäni osa on niistä on suhteellisen haukotuttavia, mutta vauhtia ja käänteitä useimmissa on kyllä. Hän vain kirjoittaa jotenkin kuivasti. - paakki
chapeau kirjoitti:
Sitä on vaikea tuon paremmin muotoilla. Vaikka varsinaisesta tekniikasta olisi ehkä oikeutettua puhua vain todellisten ammattikirjailijoiden yhteydessä, voisi silti ehkä muotoilla, että henkilökohtaisen "tyylin" lisäksi myös tietynlainen kirjoittamisen metodi määrää rönsyjen karsimista tai hyväksikäyttöä.
Kouluesimerkkinä vaikka ns. tajunnanvirtatekniikka (joskin ehkä harvoin tyylipuhtaasti käytettynä), joka tunnetusti tietoisella tavalla käyttää aineksina toisiaan seuraavia elämyksiä ja jossa lukemattomat pikkuasiat yhdistyvät näennäisen sattumanvaraisesti. Eli rönsyä ja pulppuilua. (kai perinteisistä esikuvista käyvät Joyce, Woolf ja Kilpi)
Mutta tuo Tampion nyrkkisääntö on mainio perusta. Henkilö vs. juoni. Esimerkiksi jotain Maupassantia voisi mielestäni käyttää tietynlaisena esimerkkinä suhteellisen rönsyttömästä, tarinan rakennetta ja "kaarta" viimeiseen asti painottavasta juoninovellista, jossa henkilöt esitellään dynaamisen toiminnan kautta, kevyesti luonnehtien. Mielestäni osa on niistä on suhteellisen haukotuttavia, mutta vauhtia ja käänteitä useimmissa on kyllä. Hän vain kirjoittaa jotenkin kuivasti....se tunnetusti katajaan kapsahtaa. Näin väitettiin ennen vanhaan, ja taitaa tuo monasti toimia vieläkin.
En ole tällä(kään) palstalla nähnyt suurten kirjailijoiden keskusteluja, en oppia antamassa saati hakemassa. Monia näitä juttuja lukeneena olen toki tietoinen useiden palstankäyttäjien kirjallisista kyvyistä, lahjakasta väkeä olette, mutta jotenkin tuntuu monasti kurkotettavan liian korkealle.
Jos kirjoittaa esikoisteostaan, on aika turhaa hakea vastaavuuksia historian suurista kirjailijoista tai nykyisistäkään alan suurhuipuista. Harva kirjailija "räjäyttää pankkia" heti kättelyssä. Ensin kirjoitetaan jotain ehkä-vaatimattomampaa, ja kun saadaan vähän nimeä, voi kirjoittaa jo vapaammin.
N32:lle rohkeutta vaan omaan tyyliin, älä liikaa vertaa itseäsi klassikoihin vielä kirjoittamisesi alkuvaiheessa. Olet lahjakas, mutta mielestäni liian itsekriittinen ja liikaa alan gurujen "opetusten" vankina.
-erään pienen kirjoittajan mielipide- - Suomi-Neito
paakki kirjoitti:
...se tunnetusti katajaan kapsahtaa. Näin väitettiin ennen vanhaan, ja taitaa tuo monasti toimia vieläkin.
En ole tällä(kään) palstalla nähnyt suurten kirjailijoiden keskusteluja, en oppia antamassa saati hakemassa. Monia näitä juttuja lukeneena olen toki tietoinen useiden palstankäyttäjien kirjallisista kyvyistä, lahjakasta väkeä olette, mutta jotenkin tuntuu monasti kurkotettavan liian korkealle.
Jos kirjoittaa esikoisteostaan, on aika turhaa hakea vastaavuuksia historian suurista kirjailijoista tai nykyisistäkään alan suurhuipuista. Harva kirjailija "räjäyttää pankkia" heti kättelyssä. Ensin kirjoitetaan jotain ehkä-vaatimattomampaa, ja kun saadaan vähän nimeä, voi kirjoittaa jo vapaammin.
N32:lle rohkeutta vaan omaan tyyliin, älä liikaa vertaa itseäsi klassikoihin vielä kirjoittamisesi alkuvaiheessa. Olet lahjakas, mutta mielestäni liian itsekriittinen ja liikaa alan gurujen "opetusten" vankina.
-erään pienen kirjoittajan mielipide-Hyvät kirjoittajat, muistakaa nyt ihmeessä, että itku pitkästä ilosta. Maailman ainoa absoluuttinen totuus asuu suomalaisessa synkkyydessä.
- -Giorgio-
chapeau kirjoitti:
Sitä on vaikea tuon paremmin muotoilla. Vaikka varsinaisesta tekniikasta olisi ehkä oikeutettua puhua vain todellisten ammattikirjailijoiden yhteydessä, voisi silti ehkä muotoilla, että henkilökohtaisen "tyylin" lisäksi myös tietynlainen kirjoittamisen metodi määrää rönsyjen karsimista tai hyväksikäyttöä.
Kouluesimerkkinä vaikka ns. tajunnanvirtatekniikka (joskin ehkä harvoin tyylipuhtaasti käytettynä), joka tunnetusti tietoisella tavalla käyttää aineksina toisiaan seuraavia elämyksiä ja jossa lukemattomat pikkuasiat yhdistyvät näennäisen sattumanvaraisesti. Eli rönsyä ja pulppuilua. (kai perinteisistä esikuvista käyvät Joyce, Woolf ja Kilpi)
Mutta tuo Tampion nyrkkisääntö on mainio perusta. Henkilö vs. juoni. Esimerkiksi jotain Maupassantia voisi mielestäni käyttää tietynlaisena esimerkkinä suhteellisen rönsyttömästä, tarinan rakennetta ja "kaarta" viimeiseen asti painottavasta juoninovellista, jossa henkilöt esitellään dynaamisen toiminnan kautta, kevyesti luonnehtien. Mielestäni osa on niistä on suhteellisen haukotuttavia, mutta vauhtia ja käänteitä useimmissa on kyllä. Hän vain kirjoittaa jotenkin kuivasti.Ja siinä kaikki.
Tylsää.
Kuivaa.
Chapeauta. - n32
paakki kirjoitti:
...se tunnetusti katajaan kapsahtaa. Näin väitettiin ennen vanhaan, ja taitaa tuo monasti toimia vieläkin.
En ole tällä(kään) palstalla nähnyt suurten kirjailijoiden keskusteluja, en oppia antamassa saati hakemassa. Monia näitä juttuja lukeneena olen toki tietoinen useiden palstankäyttäjien kirjallisista kyvyistä, lahjakasta väkeä olette, mutta jotenkin tuntuu monasti kurkotettavan liian korkealle.
Jos kirjoittaa esikoisteostaan, on aika turhaa hakea vastaavuuksia historian suurista kirjailijoista tai nykyisistäkään alan suurhuipuista. Harva kirjailija "räjäyttää pankkia" heti kättelyssä. Ensin kirjoitetaan jotain ehkä-vaatimattomampaa, ja kun saadaan vähän nimeä, voi kirjoittaa jo vapaammin.
N32:lle rohkeutta vaan omaan tyyliin, älä liikaa vertaa itseäsi klassikoihin vielä kirjoittamisesi alkuvaiheessa. Olet lahjakas, mutta mielestäni liian itsekriittinen ja liikaa alan gurujen "opetusten" vankina.
-erään pienen kirjoittajan mielipide-Katajikoshan minä. Pisteliki ni penteleesti.
Suuria kirjailijoita ei tällä palstalla o, ku ne on siellä sisäpiiris, jonne pääsee vasta julkastuaan kaks teosta, sinne minäki tahtosin mennä jutteleen, mutten pääse en.
En minä niinkä vastauksia hae, ku oikeita kysymyksiä, niitä jotka veis kotvan matkaa eteenpäin.
Tuo on totta, että alku vaatimaton usein on, mutta totta lie sekin, että pommi pitää tekstin olla jotta se siihen kynnykseen es kolon räjäyttää, josta voi hipsiä sisään kustantamoon.
En vertaa ittiäni kamalasti mihinkään, aina välillä luulen jotain oppineeni ja huomaan että ehei, en oppinu, laitoinpa vaan valoja himmeämmäks, etten itte näkis puutteitani.
Juu vankikin olen, lukenut liikaa, oppinu liikaa ja hukannu itteni, sepä. ja tuon tiedän, mutta siitä onki tosi vaikea pyristellä irti. En minä tuhkaan hautaudu; joskus onnistuu, usein niin ettei ittekkään huomaa vasta ku jälkikäteen jotain fiksua aikaan saaneensa. Liika yrittäminen näkyy ja tuntuu tekstissä. Siitä yritän pois.
Tuo oma tyyli on ja tuntuu teksteissä, ehkä just siinä kohti, ku miettii että tuo ei vaikuta Fiksulta tavalta ilmasta se kyseinen asia, mutta kuitenki se on se omin tapa kattoa tilannetta.
Oon muuten huomannu että ihan ku piirtäessä, myös kirjoittaessa käden jälki näkyy ja sen tuntee omakseen, eikä sitä kai koskaan opi arvostaan kamalan korkealle.
Ehkä mun tarttis käydä raviradalla, hakeen sellaset laput silmille ku niil hepoillaki on, ei näkis sivuilleen eikä vois imeä kaikkea informaatiota jota maailma silmille pukkaa.
Kiitos taaas paakille terävänäköisyydestään. Jos jotain oon oppinu ni kattomaan näitä vastauksia avoimin mielin, aina niis totta toinen puoli, kun tutkii molemmat, oppii jotain ittestään. Ja se vie eteen päin tai taapäin väliäkö sillä kunhan pitää liikkeessä. - paakki
n32 kirjoitti:
Katajikoshan minä. Pisteliki ni penteleesti.
Suuria kirjailijoita ei tällä palstalla o, ku ne on siellä sisäpiiris, jonne pääsee vasta julkastuaan kaks teosta, sinne minäki tahtosin mennä jutteleen, mutten pääse en.
En minä niinkä vastauksia hae, ku oikeita kysymyksiä, niitä jotka veis kotvan matkaa eteenpäin.
Tuo on totta, että alku vaatimaton usein on, mutta totta lie sekin, että pommi pitää tekstin olla jotta se siihen kynnykseen es kolon räjäyttää, josta voi hipsiä sisään kustantamoon.
En vertaa ittiäni kamalasti mihinkään, aina välillä luulen jotain oppineeni ja huomaan että ehei, en oppinu, laitoinpa vaan valoja himmeämmäks, etten itte näkis puutteitani.
Juu vankikin olen, lukenut liikaa, oppinu liikaa ja hukannu itteni, sepä. ja tuon tiedän, mutta siitä onki tosi vaikea pyristellä irti. En minä tuhkaan hautaudu; joskus onnistuu, usein niin ettei ittekkään huomaa vasta ku jälkikäteen jotain fiksua aikaan saaneensa. Liika yrittäminen näkyy ja tuntuu tekstissä. Siitä yritän pois.
Tuo oma tyyli on ja tuntuu teksteissä, ehkä just siinä kohti, ku miettii että tuo ei vaikuta Fiksulta tavalta ilmasta se kyseinen asia, mutta kuitenki se on se omin tapa kattoa tilannetta.
Oon muuten huomannu että ihan ku piirtäessä, myös kirjoittaessa käden jälki näkyy ja sen tuntee omakseen, eikä sitä kai koskaan opi arvostaan kamalan korkealle.
Ehkä mun tarttis käydä raviradalla, hakeen sellaset laput silmille ku niil hepoillaki on, ei näkis sivuilleen eikä vois imeä kaikkea informaatiota jota maailma silmille pukkaa.
Kiitos taaas paakille terävänäköisyydestään. Jos jotain oon oppinu ni kattomaan näitä vastauksia avoimin mielin, aina niis totta toinen puoli, kun tutkii molemmat, oppii jotain ittestään. Ja se vie eteen päin tai taapäin väliäkö sillä kunhan pitää liikkeessä.Vaikka edellinen viestini oli ehkä negatiivissävyinen, sen tarkoitus oli kuitenkin valaa positiivisuutta niin sinuun, hyvä n32, kuin meihin muihinkin aloitteleviin kirjoittajiin. Siis kirjoittajiin, ei ihan vielä kirjailijoihin.
Kirjoitat tosiaan hyvää tekstiä, ja olen varma menestymisestäsi. Jos muistelet hieman taaksepäin, mainitsin hakevani kirjasi tuota pikaa kirjakaupasta. En ehkä vielä huomenna, mutta ehkä jo ensi viikolla.
Anna palaa vaan, hyvää tulee väkisinkin.
-odottaa teostasi innoissaan-
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eroa Orpo! Orpo eroa!
Suomen kansa vaatii viimein ottamaan meidät huomioon, eikä vain ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Koska täällä Suomessa1322853SDP esti Suomen luisumisen kohti 1984 Orwell -yhteiskuntaa
Äärioikeistohallitus olisi halunnut Stasin tapaan mikrofonit jokaisen kansalaisen kotiin, mutta SDP esti tuon siirtymän561865Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!
Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava901820Naiset ei halua kilttejä miehiä
Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,3011780Wille Rydman (ps) osoitti olevansa kommunisti
Hän toistaa Neuvostoliiton virhettä. Haluaa pitää palveula yllä maksoi mitä maksoi, vaikkei ole maksavia asiakkaita. --201634Seiska: Helmi Loukasmäki paljastaa - Näin Danny ja Helmi tapasivat
Helmi Loukasmäki, 25, ja Ilkka Danny Lipsanen, 83, ovat seurattuja julkkiksia. Mutta tiesitkö, miten he tapasivat? Lue291332Ainoastaan 10 aloitusta ekasivulla yhdeltä henkilöltä
Kovasti on vaivaa, ei oo muuta tekemistä tällä henkilöllä päivisin ja öisin... Taas märehtimistä ja samaa jankutusta.291299Menettämisestä
Ajatteletko, että olet menettänyt mahdollisuutesi häneen? Osaatko sanoa miksi niin tapahtui?1161205Kiinteistökauppoja
Onko totta ettö haapaveden kaupunki on ostanut vanhan kesoilin kiinteistön? Kuulemma siihen muuttaa autokorjaamo vanhan411102RAAMATULLINEN KASTE ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI
Aihe, josta ehkä on eniten kiistaa kristillisten seurakuntien piirissä, on kysymys oikeasta raamatullisesta pyhäpäivästä4041052