Moraalipohdintaa, mieskätilö yms...

Kirjoitus alkoi ihan lupaavasti, mutta sen jälkeen lähti niin lapasesta kohti täyttä potaskaa.

Sairaaloissa pidempiä aikoja maanneena voin sanoa, etteivät sairaanhoitajat tai lähihoitajat mitään empaattisia ole. Jos heidän joukossaan lääkäreiden pitäisi (turhaan) aikaansa viettää, he oppisivat vain ylimielisiksi juorukelloiksi ja istumaan kahvilla. Aivan kuin lääkäreillä ei olisi jo tarpeeksi pitkä koulutus muutenkin.

Siksi toisekseen, samalla logiikalla sairaanhoitajia ei pitäisi päästää ammattiinsa ennen "elämänkokemusta".

Sori vain, mutta en parhaalla tahdollanikaan näe ideassasi mitään järkeä. Älykkäät lääkärit turhautuisivat sairaanhoitajien lääkelaskutunneilla, joissa opetellaan ala-astetasoista matikkaa, kun hoitsut eivät mitään neroja ole. Eivät tietysti kaikki lääkäritkään, mutta jos kykenee suoriutumaan yliopistosta, on AMK aivan liian helppo paikka tasoon nähden.

Hienoja pointteja, juuri tätä hainkin. Jäin itse vähän jumiin aiheeni kanssa ja kovin mustavalkoiseksi vaikka aiheeni ei sitä todellakaan ole.

Tuo asia, josta mainitsit, että "koska luonnollinen synnytys on parempi"... Näin kuultuna kuulostaa aika pahalta ammattivirheeltä. Kovin hääppöisin perustein ei tietääkseni tehdä keisarileikkausta, mutta oman moraalini mukaan, jos naisella on paha synnytyspelko, olisi syytä tehdä keisarinleikkaus. Toki siinäkin on varmaan omat riskinsä enkä tiedä kuka leikkauksen voisi suorittaa ja näin, oliko paikalla ko. toimenpiteen osaavaa... Ja en tiedä sitäkään, tuliko pelko vasta tämän jälkeen... Kätilön tehtävä olisi olla naisen tukena ja auttaa häntä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja mahdollisimman mukavaksi synnytyssalissa (ja tietysti sen jälkeenkin). Eniten asiaa oli kritisoitu sen suhteen, että kiireen tuntu hoitajalla tuo epämukavuutta tilanteeseen. Samaten kuulostaa, että tässä em. tilanteessa on jo "turhauduttu" kestoon ja ei "enää jakseta" leikata keisarilla pois.. Toisaalta, en tiedä voiko synnytystapaa lähteä muuttamaan kesken kaiken.. Ja sitten, toisaalta pätevä ammatti-ihminen olisi osannut päätellä asiat tarpeeksi pitkälle, jolloin oltaisiin vältytty lonkan murtumiselta jo etukäteen. Toisaalta, jos miettii, ovat hoitajat ja lääkäritkin vain ihmisiä, samanlaisia pulliaisia kuin mekin - suotavaa on pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen, mutta joskus ei vaan onnistu.

Luulen, että monen ihmisen ongelma on se, että he eivät osaa ottaa perspektiiviä. On helppoa ja tietyllä tavalla automaattista ajatella, että koska minulla, niin sinulla. Mutta kuten sanoit moneen kertaan, asiahan ei aina mene niin. Toki on yleispäteviä asioita, kuten sellaisia, että ero tuntuu pahalta ja että lapset ovat rakkaita... Niistä voidaan ajatella, että jokainen tuntee ja kokee ne samansuuntaisesti.. Sitten on asia erikseen nämä fyysiset jutut, koska jokaisen ihmisen anatomia ja aistitkin ovat erilaiset.

Lääkäriasioihin en ota enempää kantaa.

no huh huh kirjoitti:

Kirjoitus alkoi ihan lupaavasti, mutta sen jälkeen lähti niin lapasesta kohti täyttä potaskaa.

Sairaaloissa pidempiä aikoja maanneena voin sanoa, etteivät sairaanhoitajat tai lähihoitajat mitään empaattisia ole. Jos heidän joukossaan lääkäreiden pitäisi (turhaan) aikaansa viettää, he oppisivat vain ylimielisiksi juorukelloiksi ja istumaan kahvilla. Aivan kuin lääkäreillä ei olisi jo tarpeeksi pitkä koulutus muutenkin.

Siksi toisekseen, samalla logiikalla sairaanhoitajia ei pitäisi päästää ammattiinsa ennen "elämänkokemusta".

Sori vain, mutta en parhaalla tahdollanikaan näe ideassasi mitään järkeä. Älykkäät lääkärit turhautuisivat sairaanhoitajien lääkelaskutunneilla, joissa opetellaan ala-astetasoista matikkaa, kun hoitsut eivät mitään neroja ole. Eivät tietysti kaikki lääkäritkään, mutta jos kykenee suoriutumaan yliopistosta, on AMK aivan liian helppo paikka tasoon nähden.

Lue lisää

Miten neroudesta kertoo koulutus? ;) Luuletko, että hoitsujen laskut tehdään aina sen perusteella, millaisia neroja sinne hakeutuu? :D

Ps. Kaikki ei halua lääkäriksi, vaikka mahdollisuus olisi.

kanasutra kirjoitti:

Miten neroudesta kertoo koulutus? ;) Luuletko, että hoitsujen laskut tehdään aina sen perusteella, millaisia neroja sinne hakeutuu? :D

Ps. Kaikki ei halua lääkäriksi, vaikka mahdollisuus olisi.

Lue lisää

Yliopistokoulutetut ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin alhaisemmin koulutetut. Aivan kuten tohtorikoulutetut ovat maisterikoulutteluja keskimäärin älykkäämpiä.

Sairaanhoitajien koulutus on suunniteltu hoitotyöhön sopivaksi. Pelottavaa vain on, että lääkkeitä annostelevat ihmiset, jotka eivät kykene kunnolla edes ala-astetasoisiin laskuihin.

Sairaanhoitajia hyvin paljon tuntevana muutenkin, en parhaalla tahdollanikaan voi pitää heitä (teitä?) mitenkään fiksuina ihmisinä. Suurin osa on melko yksinkertaista ja yllättävän ilkeää porukkaa. Toistensa silmiä ja perus/lähihoitajia nokkiva kanalauma.

no huh huh kirjoitti:

Yliopistokoulutetut ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin alhaisemmin koulutetut. Aivan kuten tohtorikoulutetut ovat maisterikoulutteluja keskimäärin älykkäämpiä.

Sairaanhoitajien koulutus on suunniteltu hoitotyöhön sopivaksi. Pelottavaa vain on, että lääkkeitä annostelevat ihmiset, jotka eivät kykene kunnolla edes ala-astetasoisiin laskuihin.

Sairaanhoitajia hyvin paljon tuntevana muutenkin, en parhaalla tahdollanikaan voi pitää heitä (teitä?) mitenkään fiksuina ihmisinä. Suurin osa on melko yksinkertaista ja yllättävän ilkeää porukkaa. Toistensa silmiä ja perus/lähihoitajia nokkiva kanalauma.

Lue lisää

Niin, ihan varmasti on tottakin tuo.

Pitäis vaan mun mielestä muistaa, että aina hoitajat eivät ole tyhmiä eivätkä aina toisiaan nokkivia. Ja nokkivia ihmisiä on muuallakin kuin hoitoalalla.

Sitäpaitsi joissain asioissa yksinkertaisuus on elämän suola ;) Itselleni ei ainakaan liiallinen ajattelu ole sopinut, koska otan asiat hyvin raskaasti ja henkilökohtaisesti. Kai sitä sanotaan myös empaattisuudeksi ja perspektiivin ottamiseksi. Jos asiat ottaa yksinkertaisesti se ei tarkoita sitä, että ihminen ei voisi ajatella asioita myös pidemmälle, muistathan sen... Eikä yksinkertaisuus välttämättä myöskään tee naiiviksi ;)

Ja joo, olen sitä mieltä, että eettiset säännöt ei kyllä toimi ihan jokapaikassa. Hoitajan työhön kun kuuluu myös toisen ammatin/ihmisen/kollegan kunnioittaminen ja arvostaminen. Samaten eri ammattiryhmien. Jotkut sanoisi varmaan, että elän jossain pilvilinnoissa, mutta oon varmaan sellanen utilitaristi.. ;D Ja pyrin ihanteisiin. Mutta, kaikkihan sitä eivät tee, mutta jos tekisivät, ois tää paikka ehkä parempi elää ;)

no huh huh kirjoitti:

Yliopistokoulutetut ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin alhaisemmin koulutetut. Aivan kuten tohtorikoulutetut ovat maisterikoulutteluja keskimäärin älykkäämpiä.

Sairaanhoitajien koulutus on suunniteltu hoitotyöhön sopivaksi. Pelottavaa vain on, että lääkkeitä annostelevat ihmiset, jotka eivät kykene kunnolla edes ala-astetasoisiin laskuihin.

Sairaanhoitajia hyvin paljon tuntevana muutenkin, en parhaalla tahdollanikaan voi pitää heitä (teitä?) mitenkään fiksuina ihmisinä. Suurin osa on melko yksinkertaista ja yllättävän ilkeää porukkaa. Toistensa silmiä ja perus/lähihoitajia nokkiva kanalauma.

Lue lisää

No minä taas voin paljon sairastaneena ja sairaaloita ja terveyspalveluja kolunneena sanoa, että on tullut vastaan sairaanhoitajia, jotka ovat fiksmpia kun moni lääkäri. Huomaavat ja tietävät asioita, joita lääkäri ei tajua vaikka rautalangasta vääntäis.

Kyllä se varmaan on enemmän siitä kii mimmoisella asenteella ihminen on tähän sairaanhoito ammattiinsa asennoitunut ja tarttunut. Toiset vaan tienatakseen ja ulkoa opetellakseen, oikeasti mitään itse ajattelematta ja pohtimatta. Oikeasti mitään omaksumatta.

Monesti nää fiksut lääkärit kaikkoaa sieltä lääkäriporukasta, jossa hommaa tehdään ihan eri syistä, kun silkasta mielenkiinnosta lääketieteeseen ja ihmiseen. Lääkäreissäkin on isosti eroja. En lähtis haukkumaan ihmisiä ammatin mukaan, vaan asenteen mukaan.

no huh huh kirjoitti:

Kirjoitus alkoi ihan lupaavasti, mutta sen jälkeen lähti niin lapasesta kohti täyttä potaskaa.

Sairaaloissa pidempiä aikoja maanneena voin sanoa, etteivät sairaanhoitajat tai lähihoitajat mitään empaattisia ole. Jos heidän joukossaan lääkäreiden pitäisi (turhaan) aikaansa viettää, he oppisivat vain ylimielisiksi juorukelloiksi ja istumaan kahvilla. Aivan kuin lääkäreillä ei olisi jo tarpeeksi pitkä koulutus muutenkin.

Siksi toisekseen, samalla logiikalla sairaanhoitajia ei pitäisi päästää ammattiinsa ennen "elämänkokemusta".

Sori vain, mutta en parhaalla tahdollanikaan näe ideassasi mitään järkeä. Älykkäät lääkärit turhautuisivat sairaanhoitajien lääkelaskutunneilla, joissa opetellaan ala-astetasoista matikkaa, kun hoitsut eivät mitään neroja ole. Eivät tietysti kaikki lääkäritkään, mutta jos kykenee suoriutumaan yliopistosta, on AMK aivan liian helppo paikka tasoon nähden.

Lue lisää

Kyllä mulla on ollut ihan tosi hyviä hoitajia, mutta varmaan kaikissa ammateissa on kaikenlaisia ihmisiä. Ehkä sinä olet epäonneksesi törmännyt jostain syystä vain huonoihin ja tyhmiin hoitajiin. Miten ne kaikki ovatkin sattuneet sinulle? Voi, tosi huonoa säkää.
Mutta. Hoitaja ei ole samanlaisessa vastuussa lopulta kuitenkaan eikä luottamustehtävässä, missä ihan oikeasti pitäisi tietää ruohonjuuritasolta asti asioissa, kuten lääkäri. Lääkäri ITSE hyötyisi siitä, että tietäisi, olisi kokemusta ja elämää takana.

Huomaa, että olet iästä ja vaatimuksista nyt jotenkin tuohtunut, mutta ylitäpä nyt nerousajattelusi: suurin osa on taviksia, jotka pänttää. Se siitä. Se miksi ihminen oppii, juorukelloksi, näkemään vain negatiiviset puolet tai muistamaan vain pahalla, on hänen oma valintansa ja sen voi oppia niin potilaana kuin lääkärinäkin. Lääkärit eivät muuttuisi siis miksikään mitä eivät jo ole, eikös se heidän neroutensa pidemminkin nostaisi sitä tasoa siellä hoitajienkin keskuudessa?

Et ymmärrä, miksi lääkärin pitäisi ymmärtää hoitajien töistä lähtien asioita, käytännössä myös? Siksi, että lääkärille se olisi näkemystä ja kokemusta siihen, kun hän diagnosoi, ei siihen lukion laskut yksin auta, vaan se, että on nähnyt sairaita, avun tarvetta, ihmisiä, jne. kuten itsekin oikein korostat, ei sairaanhoitajat ole samanlaisessa vastuussa. Siksi olisi tärkeää, että lääkäreiltä vaaditaan enemmän. Lääkäri työskentelee kaikkien kanssa, ja etenkin kun nykyään pitäisi säästää, voisi säästää sillä, että diagnosoi oikein, että tietää, osaa, tuntee enemmän ja että yhteistyö on saumattomampaa. Esimerkiksi. Lisäksi rakennusinsinöörikin, joka on aloittanut "lautapojasta" kyllä tietää enemmän kuin lukiopohjainen laskujen plärääjä: miksi sama ei päde lääkäriin?
Pohjalta katsos aloitetaan, alusta kehittymään, piti nyt itseään nerona tai ei.
Kokemusta ei ole, ennekuin sitä on. Esimerkiksi ensiavussa työskentely sairaankuljettajana on aivan takuulla aika kova pohja lääkärille ja takuulla parempi kuin pelkkä lukio.

Toki monikin suoriutuu yliopistosta, ja amk olisi liian helppo paikka, mutta eikös se lukiokin silloin ole? Sen kun voi suorittaa ihan lukematta ja yleistiedollakin. Miksei vaan suoraan laiteta ihmisiä yläasteelta lääkkikseen, säästettäisiin ikää, aikaa eikä tarvitsisi käydä liian helppoja kouluja..??
Niin, pohja on pohja, ja olisi järkevää, että lääketieteen ammattilaisilla olisi ihan oikeasti lääketieteellinen pohja. Autoinsinööri ei saa kovin pahaa jälkeä aikaiseksi, mutta lääkäri on vastuussa ihmishengistä. Säveltäjäkin käy yliopiston, mutta paskaan musiikkiin ei kuole kukaan.
Ehkä paras tahtosi nähdä asioita ei siis ole paras mahdollinen, etkä tosiaankaan nää asioita siltä kannalta, että vaikka itse aika rumastikin kerrot hyvin negatiivisia ja alentavia kommentteja hoitajista, ja korostat miten eri asia on olla lääkäri, et hyväksy sitä, että lääkärin pitäisi tietää enemmän, olla kokenut enemmän ja olla perilla asioista aina alusta saakka?

Jos lääkäri kävisi esim. lukio lähihoitajakoulutuksen, hänellä olisi todella vahva pohja jo aloittaa työssään, kun pääsisi itse lääkäriopintoihin. Opintoja taas tämä ei juurikaan pitkittäisi, lähihoitajaksi kun voi opiskella 2 vuodessa. Amk:ssa taas voi opiskella tietty myös esim. fysioterapeutiksi. Tietenkin voisi sitten tehdä opintojen ohessa heti töitäkin, mutta olisi myös oikeasti pohjaa ja sitä... kokemusta. Kyllä vastuuhenkilöillä taas pitäisi aina olla enemmän elämänkokemusta. Se on vaan niin, että ei sitä kokemusta ole jos ei ole ikää. Ja kun on vastuussa enemmän, sitä tarvitsee enemmän. Loukkasi se sinua nyt tai ei, mutta toivottavasti olet fiksumpi ja kokeneempi 35-vuotiaana kun 20-vuotiaana, olisi sääli jos 15 vuotta elämästäsi menisi hukkaan. (Tai olet ollut, jos olet jo niin vanha)

No, se on tietty vähän yksilökohtaista, mutta ikä tuo hyviä asioita. Ikä tuo kokemusta ja varmuutta ja suurimmalla osalla aloista iästä on oikeasti hyötyä.

Ai niin, koulutus ajasta vielä. Lääkäreillä on 6-7 vuoden koulutus lukion lisäksi. Jos sitten erikoistuu niin hieman pidempi.
Muusikot yleensä kouluttautuvat esimerkiksi 10-vuotiaasta ensin noin 20-vuotiaaksi ja saavat siinä vaiheessa vasta ammattikoulutuksen. Sitten osa menee amk:hon ja käy 4 vuotta jonka jälkeen yliopistoon, jota käyvät 6 vuotta. He kouluttautuvat usein vähintään 20 vuotta, ja harrastaneisuutta pitää olla lapsesta saakka. Usein monet käyvät koulutuksia, kurssituksia, suorituksia jne. lähes koko elämänsä, he kehittävät itseään ja muusikoksi kehittymiseen 10 vuotta on tosi lyhyt aika. Tosi moni muusikko on peruskouluttautunut vähintään yli 10 vuotta ennen edes amk:ta.
He eivät valita. Lääkärien koulutus on siis hyvin lyhyt ja pinnallinen.

Ehkä paras tahtosi nähdä asioita ei ole kovin kova. Yritä tahtoa enemmän, niin huomaat, että olit samaa mieltä tai et (varmaan ne kaikki huonot hoitajat sinua on nyt tramatisoineet) niin pointti on kyllä ihan selkeä.

kätilöistä 0987u654 kirjoitti:

Kyllä mulla on ollut ihan tosi hyviä hoitajia, mutta varmaan kaikissa ammateissa on kaikenlaisia ihmisiä. Ehkä sinä olet epäonneksesi törmännyt jostain syystä vain huonoihin ja tyhmiin hoitajiin. Miten ne kaikki ovatkin sattuneet sinulle? Voi, tosi huonoa säkää.
Mutta. Hoitaja ei ole samanlaisessa vastuussa lopulta kuitenkaan eikä luottamustehtävässä, missä ihan oikeasti pitäisi tietää ruohonjuuritasolta asti asioissa, kuten lääkäri. Lääkäri ITSE hyötyisi siitä, että tietäisi, olisi kokemusta ja elämää takana.

Huomaa, että olet iästä ja vaatimuksista nyt jotenkin tuohtunut, mutta ylitäpä nyt nerousajattelusi: suurin osa on taviksia, jotka pänttää. Se siitä. Se miksi ihminen oppii, juorukelloksi, näkemään vain negatiiviset puolet tai muistamaan vain pahalla, on hänen oma valintansa ja sen voi oppia niin potilaana kuin lääkärinäkin. Lääkärit eivät muuttuisi siis miksikään mitä eivät jo ole, eikös se heidän neroutensa pidemminkin nostaisi sitä tasoa siellä hoitajienkin keskuudessa?

Et ymmärrä, miksi lääkärin pitäisi ymmärtää hoitajien töistä lähtien asioita, käytännössä myös? Siksi, että lääkärille se olisi näkemystä ja kokemusta siihen, kun hän diagnosoi, ei siihen lukion laskut yksin auta, vaan se, että on nähnyt sairaita, avun tarvetta, ihmisiä, jne. kuten itsekin oikein korostat, ei sairaanhoitajat ole samanlaisessa vastuussa. Siksi olisi tärkeää, että lääkäreiltä vaaditaan enemmän. Lääkäri työskentelee kaikkien kanssa, ja etenkin kun nykyään pitäisi säästää, voisi säästää sillä, että diagnosoi oikein, että tietää, osaa, tuntee enemmän ja että yhteistyö on saumattomampaa. Esimerkiksi. Lisäksi rakennusinsinöörikin, joka on aloittanut "lautapojasta" kyllä tietää enemmän kuin lukiopohjainen laskujen plärääjä: miksi sama ei päde lääkäriin?
Pohjalta katsos aloitetaan, alusta kehittymään, piti nyt itseään nerona tai ei.
Kokemusta ei ole, ennekuin sitä on. Esimerkiksi ensiavussa työskentely sairaankuljettajana on aivan takuulla aika kova pohja lääkärille ja takuulla parempi kuin pelkkä lukio.

Toki monikin suoriutuu yliopistosta, ja amk olisi liian helppo paikka, mutta eikös se lukiokin silloin ole? Sen kun voi suorittaa ihan lukematta ja yleistiedollakin. Miksei vaan suoraan laiteta ihmisiä yläasteelta lääkkikseen, säästettäisiin ikää, aikaa eikä tarvitsisi käydä liian helppoja kouluja..??
Niin, pohja on pohja, ja olisi järkevää, että lääketieteen ammattilaisilla olisi ihan oikeasti lääketieteellinen pohja. Autoinsinööri ei saa kovin pahaa jälkeä aikaiseksi, mutta lääkäri on vastuussa ihmishengistä. Säveltäjäkin käy yliopiston, mutta paskaan musiikkiin ei kuole kukaan.
Ehkä paras tahtosi nähdä asioita ei siis ole paras mahdollinen, etkä tosiaankaan nää asioita siltä kannalta, että vaikka itse aika rumastikin kerrot hyvin negatiivisia ja alentavia kommentteja hoitajista, ja korostat miten eri asia on olla lääkäri, et hyväksy sitä, että lääkärin pitäisi tietää enemmän, olla kokenut enemmän ja olla perilla asioista aina alusta saakka?

Jos lääkäri kävisi esim. lukio lähihoitajakoulutuksen, hänellä olisi todella vahva pohja jo aloittaa työssään, kun pääsisi itse lääkäriopintoihin. Opintoja taas tämä ei juurikaan pitkittäisi, lähihoitajaksi kun voi opiskella 2 vuodessa. Amk:ssa taas voi opiskella tietty myös esim. fysioterapeutiksi. Tietenkin voisi sitten tehdä opintojen ohessa heti töitäkin, mutta olisi myös oikeasti pohjaa ja sitä... kokemusta. Kyllä vastuuhenkilöillä taas pitäisi aina olla enemmän elämänkokemusta. Se on vaan niin, että ei sitä kokemusta ole jos ei ole ikää. Ja kun on vastuussa enemmän, sitä tarvitsee enemmän. Loukkasi se sinua nyt tai ei, mutta toivottavasti olet fiksumpi ja kokeneempi 35-vuotiaana kun 20-vuotiaana, olisi sääli jos 15 vuotta elämästäsi menisi hukkaan. (Tai olet ollut, jos olet jo niin vanha)

No, se on tietty vähän yksilökohtaista, mutta ikä tuo hyviä asioita. Ikä tuo kokemusta ja varmuutta ja suurimmalla osalla aloista iästä on oikeasti hyötyä.

Ai niin, koulutus ajasta vielä. Lääkäreillä on 6-7 vuoden koulutus lukion lisäksi. Jos sitten erikoistuu niin hieman pidempi.
Muusikot yleensä kouluttautuvat esimerkiksi 10-vuotiaasta ensin noin 20-vuotiaaksi ja saavat siinä vaiheessa vasta ammattikoulutuksen. Sitten osa menee amk:hon ja käy 4 vuotta jonka jälkeen yliopistoon, jota käyvät 6 vuotta. He kouluttautuvat usein vähintään 20 vuotta, ja harrastaneisuutta pitää olla lapsesta saakka. Usein monet käyvät koulutuksia, kurssituksia, suorituksia jne. lähes koko elämänsä, he kehittävät itseään ja muusikoksi kehittymiseen 10 vuotta on tosi lyhyt aika. Tosi moni muusikko on peruskouluttautunut vähintään yli 10 vuotta ennen edes amk:ta.
He eivät valita. Lääkärien koulutus on siis hyvin lyhyt ja pinnallinen.

Ehkä paras tahtosi nähdä asioita ei ole kovin kova. Yritä tahtoa enemmän, niin huomaat, että olit samaa mieltä tai et (varmaan ne kaikki huonot hoitajat sinua on nyt tramatisoineet) niin pointti on kyllä ihan selkeä.

Lue lisää

Ehdotuksessasi ei ole mitään logiikkaa.

Eivätköhän lääkärit opi kaikkein parhaiten lääkärityön tekemällä LÄÄKÄRIN työtä, eikä lähihoitajan. Sitä paitsi enemmän siellä vastaanotolla niitä eri variaatioita potilaista näkee kuin vuodeosastolla...

Itse en ainakaan haluaisi lähihoitajuutta harjoitellutta vastaanotolle päättämään hoitotoimenpiteistä. Kun sitä oikeaa kokemusta on hyvä olla, mieluummin sitten kaksi vuotta lisää lääkärin kokemusta kuin lähihoitajan turhia opintoja.

Ellette tienneet, niin lääkärikin tekee harjoittelujaksoja. Siellä siihen lääkärin ammattiin oppii - huomattavasti paremmin kuin opiskelemalla teoriaa lähihoitajaksi.

voopotin kirjoitti:

No minä taas voin paljon sairastaneena ja sairaaloita ja terveyspalveluja kolunneena sanoa, että on tullut vastaan sairaanhoitajia, jotka ovat fiksmpia kun moni lääkäri. Huomaavat ja tietävät asioita, joita lääkäri ei tajua vaikka rautalangasta vääntäis.

Kyllä se varmaan on enemmän siitä kii mimmoisella asenteella ihminen on tähän sairaanhoito ammattiinsa asennoitunut ja tarttunut. Toiset vaan tienatakseen ja ulkoa opetellakseen, oikeasti mitään itse ajattelematta ja pohtimatta. Oikeasti mitään omaksumatta.

Monesti nää fiksut lääkärit kaikkoaa sieltä lääkäriporukasta, jossa hommaa tehdään ihan eri syistä, kun silkasta mielenkiinnosta lääketieteeseen ja ihmiseen. Lääkäreissäkin on isosti eroja. En lähtis haukkumaan ihmisiä ammatin mukaan, vaan asenteen mukaan.

Lue lisää

Eikös sitä sanota, että poikkeus vahvistaa säännön... Totta kai Gaussin käyrän ääripäästä löytyy näitä lääkääreitä fiksumpia hoitsuja. Keskimäärin näin ei kuitenkaan ole.

Ja totta kai 20 vuotta työskennellyt hoitaja on tietyissä asioissa vastavalmistunutta lääkäriä osaavampi ja voi hyvinkin olla hyödyksi potilasta kohdatessa. Vähän aikaa.

poikkeuksia kirjoitti:

Eikös sitä sanota, että poikkeus vahvistaa säännön... Totta kai Gaussin käyrän ääripäästä löytyy näitä lääkääreitä fiksumpia hoitsuja. Keskimäärin näin ei kuitenkaan ole.

Ja totta kai 20 vuotta työskennellyt hoitaja on tietyissä asioissa vastavalmistunutta lääkäriä osaavampi ja voi hyvinkin olla hyödyksi potilasta kohdatessa. Vähän aikaa.

Lue lisää

Voi olla, keskimäärin olen kuitenkin törmännyt inhimillisempiin hoitajiin mitä lääkäreihin.

Pitää nyt vielä lisätä, että itse en koskaan kokenut luopuvani lapsista toisen takia. Mä uskoin, etten omista terveydellisistä syistä (jotka osin selittää lapsettomuuden) kykene lapsia koskaan saamaan. En siis koskaan syyllistänyt miestäni lapsettomuudesta, en myöskään itseäni. Vaan se vaan oli niin, luonto saneli meille niin. Terveys on mikä on, samoin rajoitukset.

Mulle oli tärkeintä se meidän suhde, jonka päälle lapset olisivat kuin piste ii:n päälle. Ja on ihan samoin tässä suhteessa jossa nykyisin elän. Mies on mulle tärkeä ja meidän suhde.

Lapset ei ole mikään pakko, vaikka kokeilimme mahdollisuutemme lääketieteen turvin myös, jottei sitten jäisi kummittelemaan entäs jos se oliskin auttanut. Se miksi erosimme sitten johtui aivan muista syistä, kuin lapsettomuudesta. Minä olen aina ollut valmis rakastamaan kumppaniani lapsilla tai ilman. Niin kauan, kun suhde kantaa ja molemmille on se tärkein asia.


Lähtökohtana pidän hyvää parisuhdetta, jonka päälle perhettä aletaan rakentamaan. Kivijalka. En koskaan ole ajatellut asiaa niin päin, että mun on pakko saada ne lapset miehestä viis. Tai että vaihtaisin kumppania siksi, että saisin jonkun muun kanssa lapsia. Olen myös varoittanut miestä hyvin ajoissa, ettei minun kanssa välttämättä sitten lapsia saa, että jos niitä mies haluaa täytyy olla tästä asiasta etukäteen tietoinen. Ettei sido itseään minuun, jos lapset ovat ensisijaisen tärkeitä parisuhdetta muodostettaessa.

Lapsia tulee, jos niitä on tullakseen. Hyviä parisuhteita tulee, jos on tullakseen.

voopotin kirjoitti:

Pitää nyt vielä lisätä, että itse en koskaan kokenut luopuvani lapsista toisen takia. Mä uskoin, etten omista terveydellisistä syistä (jotka osin selittää lapsettomuuden) kykene lapsia koskaan saamaan. En siis koskaan syyllistänyt miestäni lapsettomuudesta, en myöskään itseäni. Vaan se vaan oli niin, luonto saneli meille niin. Terveys on mikä on, samoin rajoitukset.

Mulle oli tärkeintä se meidän suhde, jonka päälle lapset olisivat kuin piste ii:n päälle. Ja on ihan samoin tässä suhteessa jossa nykyisin elän. Mies on mulle tärkeä ja meidän suhde.

Lapset ei ole mikään pakko, vaikka kokeilimme mahdollisuutemme lääketieteen turvin myös, jottei sitten jäisi kummittelemaan entäs jos se oliskin auttanut. Se miksi erosimme sitten johtui aivan muista syistä, kuin lapsettomuudesta. Minä olen aina ollut valmis rakastamaan kumppaniani lapsilla tai ilman. Niin kauan, kun suhde kantaa ja molemmille on se tärkein asia.


Lähtökohtana pidän hyvää parisuhdetta, jonka päälle perhettä aletaan rakentamaan. Kivijalka. En koskaan ole ajatellut asiaa niin päin, että mun on pakko saada ne lapset miehestä viis. Tai että vaihtaisin kumppania siksi, että saisin jonkun muun kanssa lapsia. Olen myös varoittanut miestä hyvin ajoissa, ettei minun kanssa välttämättä sitten lapsia saa, että jos niitä mies haluaa täytyy olla tästä asiasta etukäteen tietoinen. Ettei sido itseään minuun, jos lapset ovat ensisijaisen tärkeitä parisuhdetta muodostettaessa.

Lapsia tulee, jos niitä on tullakseen. Hyviä parisuhteita tulee, jos on tullakseen.

Lue lisää

No siis, oletin, että ihmisellä olisi parisuhde ja lapset ns. samanasteisia arvoja, joista jompikumpi pitäisi valita, mutta itsekkäänä ihmisenä saattaisi haluta molemmat. Ja lapsettomuus voisi syödä sekä parisuhdetta että omaa itseä, koska ns. alitajuisesti joutuisi kokoajan luopumaan lapsista esimerkiksi. Ja samalla peläten, että tässä menee se suhdekin, jota niin kovin arvostan. Ja mihin suuntaan se vaaka keinahtaa.. Huonoissa tapauksissa käykö niin, että ei ole kohta kumpaakaan ja toinen vaihtoehto olisi valita jompikumpi.. Ja voiko ihminen silloin olla onnellinen, jos hän olisi luopunut toisesta? Kyllähän sitä voi, mutta se vaatii arvomaailman ja asenteen muutosta. Vaiko eikö?

kanasutra kirjoitti:

No siis, oletin, että ihmisellä olisi parisuhde ja lapset ns. samanasteisia arvoja, joista jompikumpi pitäisi valita, mutta itsekkäänä ihmisenä saattaisi haluta molemmat. Ja lapsettomuus voisi syödä sekä parisuhdetta että omaa itseä, koska ns. alitajuisesti joutuisi kokoajan luopumaan lapsista esimerkiksi. Ja samalla peläten, että tässä menee se suhdekin, jota niin kovin arvostan. Ja mihin suuntaan se vaaka keinahtaa.. Huonoissa tapauksissa käykö niin, että ei ole kohta kumpaakaan ja toinen vaihtoehto olisi valita jompikumpi.. Ja voiko ihminen silloin olla onnellinen, jos hän olisi luopunut toisesta? Kyllähän sitä voi, mutta se vaatii arvomaailman ja asenteen muutosta. Vaiko eikö?

Lue lisää

Ok. Mulla taas on ollut jo kaksikymppisenä tilanne edessä, että mulla ei ole valitseminen auttanut asiassa mitään. Siis lapsien tai parisuhteen, joten on täytynyt kasvaa alusta alkaen ajatukseen että lapsia ei ehkä tule koskaan olemaan. Mutta hyvän parisuhteen mä vielä pystyn saamaan siitä huolimatta.

Siinä joutuu juuri ensin kokemaan kauhea pettymyksen, muuttamaan arvomaailmaansa ja asennetta siihin mikä monelle on itsestään selvyys. Tai ei ole mutta moni pitää lasten saantia itsestään selvyytenä. Kunnes eteen tuleekin se, ettei niitä saakkaan vaikka kovasti haluaa.

Ja vallankin jos syy löytyy itsestä, ettei lapsia voikkaan saada se pistää ihan uusiksi monta asiaa päässä ja elämässä. Kun ei auta kumppaninkaan vaihtaminen asiaan. Kyllä se lapsettomuus tosiaan voi nakertaa suhteen molempien puolelta melko olemattomaksi. Varsinkin kun se lapsettomuus todetaan vasta parin alkaessa yrittää lapsia, ettei sitä vielä tiedetä yhteen mennessä, että jommalla kummalla on häikkää todettu jotka voivat johtaa lapsettomuuteen. Kuten vaikka naisella endometrioosi tai pcos jotka voivat löytyä jo ennen kun lapsia edes yritetään.

Tai miehellä aikaisemmissa suhteissa jo havaittu vaikkapa siittiöissä ongelmia tai ehkäpä sairastettu sikotauti, joka on heikentänyt hedelmällisyyttä.

Kai tavallaan ennakko tieto lapsettomuudesta jo vaikuttaa suhteen kehitykseen. Uskon, että ennakkotieto hiukan helpottaa näissä asioissa, joissa voisi joutua pelkäämään sitä suhteen ja lapsen välillä valitsemista. :)

Mä en sitten tiedä miten tasavahvoina ihmiset ylipäänsä pitävät parisuhdetta ja lapsia. Onko jompi kumpi tärkeämpää tai muodostuuko jommasta kummasta tärkeää vasta, kun se ei onnistu. Olen kuullut kyllä monilta lapsettomilta, että kun sitä lasta ei sitten saatukkaan siitä alkoi tulla pakkomielle.

Niinhän mullakin alkuun parikymppisenä siitä oli tulla pakkomielle ja kauhea kiire. Stressi ja paineita. Mutta ajan kanssa siihen jotenkin mukautui ja kasvoi. Yrityksistä huolimatta aina homma meni pieleen. Lopulta alkoi ajatella, että no okei mulla on silti elämä elettävänä ja kääntämään kolikon kääntöpuolen. Eli mitä mulla ei ole, en voi sitä menettääkään. Tässä tapauksessa lapsia.

Piti alkaa kasvamaan ja kasvattamaan uusi arvomaailma ja minä. Vaikeinta oli tajuta, että mä olen nainen silti vaikken koskaan voisi olla äiti. naiseus koki kamalimman kolauksen. Kun mulle oli ollut jotenkin nuorena todella tärkeää, että oisin äiti ja mun naiseus oli jotenkin kasvanut siihin ajatukseen ja sen ympärille.

Mutta huonoissa tapauksissa voi käydä niin, ettei ole lapsia eikä suhdettakaan. Se riippuu niin ihmisistä ja kuinka he asiaan kykenevät lopulta suhtautumaan. Jos he voivat löytää ne valoisat puolet siitä lapsettomuudesta ja toisistaan, he selviävät. Jos eivät, he masentuvat ja kadottavat äkkiä suhteensakin.

Varmaan kumppanista johtuva lapsettomuus melko usein on se joka erottaa. Tuleekin mieleen vaihtaa kumppania, jos vaikka sen kanssa onnistuisi. Hiukan voi vaikuttaa asiaan hillitsevämmin, kun se ns. vika onkin itsessä. Sitä ei helpolla ala haaveilemaan kumppanista jonka kanssa lisääntyä, vaan haluaa pitää kiinni siitä hyvästä kumppanista joka jo on olemassa. Näin luulen.


Kyllähän nää on niin arvomaailma asioita tosiaan. Ei niitä oikeen voi ennalta edes tietää kuinka käyttäytyy, ennen kun asia on omalla kohdalla. Ja kyllä se voi todella raskas taival olla monin tavoin. Vaatii kasvamista ja aikaa yleensä.

Ei saisi hirveän pelkällä järjellä ajatella, vaan että kaikki elämä olisi saman arvoista, ja onhan se... Että kunnioitan kyllä elämää, kaikki lapset ovat lapsia ja toivon kaikille parasta, enkä halua tuomita sinänsä, mutta yhtä asiaa olen miettinyt... Kun ehkäisyä käyttävät kaikkein vastuuntuntoisimmat kuitenkin. Ihmisistä älykkäimmät ja myötuntoisimmat oikeasti miettivät voivatko tehdä lapsia, onko vastuunkanto mahdollista, onko lapsille annettavaa ja eivät lisäännyt vain lisääntymisen, itsekkyyden, omien toiveiden jne. takia... Toisinkuin ne, ketkä lisääntyvät eniten...

Ne lisääntyvät eniten, ketkä eivät vaan vaivaudu miettimään, ketkä vahingossa lisääntyy, eivät pohdi onko lapsella tai pallolla ylipäätään tulevaisuutta. Ne lisääntyvät ketkä sekoilevat kännissä, ketkä eivät vaan välitä, ketkä itsekkäästi miettivät vain omia lisääntymishalujaan ja toivovat vauvasta itsekkäästi itselleen rakkautta. Ne lisääntyvät eniten siis, ketkä ovat itsekkäimpiä, tyhmimpiä ja vastuuntunnottomimpia ja maailmassa, kenellä ei ole mahdollisuutta valita = ei voi taata lapselleen edes luuloa paremmasta. Ne kenen on pakko ja sitä rataa... Ei vanhemmuus synny epäitsekkyydestä eikä siitä, että haluttaisiin antaa jollekin elämä, vaan itsekkyydestä ja omista kaipuista ja toiveista.

Eli tällä hetkellä miten määräytyy perintötekijät? Meilläkin jauhetaan vaan iästä, vaikka iän takia riskien kasvu on muutaman prosentin luokkaa.
Sen sijaan kaiken muun takia... Huh, huh.

Hedelmöityshoitojen määrä on kasvanut koska hedelmättömyys periytyy, koska jotain on luonnon mielestä vialla. Sairaiden määrä kasvaa, koska ei välitetä onko perintö ja mikä se on. Vastuuttomia vanhempia piisaa, koska mitä väliä lapsella, kunhan minä saan lisääntyä. Mitä se on henkisenä perintönä? Puhutaan "hyvistä eroista" niinkun olisi ihan oikeasti koko perheen parhaaksi mennä yhteen, paneskella lapsi alulle ja hajottaa perhe kun "ei musta ny tunnu siltä et mä just ny rakastaisin".
Rikkaat eivät mieti keitä ovat henkisesti ja köyhät ei mieti onko lapselle edes peruselämän edellytyksiä. Globaalisti eivät edes pysty. Nälkämaihin on turha lähettää apua, kun pitäisi lähettää e-pillereitä, kondomeja, kierukoita, gynen ja neuvolan palveluita... Ei riisikuppia että lapsi kituu päivän kauemmin.

Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään kuolemaa ja syntymättömyyttä? Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään sitä, ettei kaikkien kuulukaan saada lapsia ja että elämällä voi ja pitää olla merkitys ilmankin? Ja siihen, ettei se tajua, että kuolema voi olla siunaus, samoin syntymättömyys. Tätä olen miettinyt... Tältä kannalta sitä, että miksi meillä on ylipäätään hdelmöityshoitoja.
Toisaalta, ja toisaalta. Kysymys ei ole vain järjellä pohdittavissa eikä helposti ratkaistavissa. Enkä tosiaan voisi sanoa, etteikö jollain joka on syntynyt, olisi muka oikeutta olla, oli hänen vanhempansa mitä tahansa.
Tottakai on!

Mutta mitä näiden kysymysten pohtiminen merkitsee...
No, minun oma kantani, itseni kohdalla, on, että luonto joko antaa tai ei. Jos ei, niin sitten se pitää hyväksyä. Muista en osaa sanoa.

ja muuta mietintää kirjoitti:

Ei saisi hirveän pelkällä järjellä ajatella, vaan että kaikki elämä olisi saman arvoista, ja onhan se... Että kunnioitan kyllä elämää, kaikki lapset ovat lapsia ja toivon kaikille parasta, enkä halua tuomita sinänsä, mutta yhtä asiaa olen miettinyt... Kun ehkäisyä käyttävät kaikkein vastuuntuntoisimmat kuitenkin. Ihmisistä älykkäimmät ja myötuntoisimmat oikeasti miettivät voivatko tehdä lapsia, onko vastuunkanto mahdollista, onko lapsille annettavaa ja eivät lisäännyt vain lisääntymisen, itsekkyyden, omien toiveiden jne. takia... Toisinkuin ne, ketkä lisääntyvät eniten...

Ne lisääntyvät eniten, ketkä eivät vaan vaivaudu miettimään, ketkä vahingossa lisääntyy, eivät pohdi onko lapsella tai pallolla ylipäätään tulevaisuutta. Ne lisääntyvät ketkä sekoilevat kännissä, ketkä eivät vaan välitä, ketkä itsekkäästi miettivät vain omia lisääntymishalujaan ja toivovat vauvasta itsekkäästi itselleen rakkautta. Ne lisääntyvät eniten siis, ketkä ovat itsekkäimpiä, tyhmimpiä ja vastuuntunnottomimpia ja maailmassa, kenellä ei ole mahdollisuutta valita = ei voi taata lapselleen edes luuloa paremmasta. Ne kenen on pakko ja sitä rataa... Ei vanhemmuus synny epäitsekkyydestä eikä siitä, että haluttaisiin antaa jollekin elämä, vaan itsekkyydestä ja omista kaipuista ja toiveista.

Eli tällä hetkellä miten määräytyy perintötekijät? Meilläkin jauhetaan vaan iästä, vaikka iän takia riskien kasvu on muutaman prosentin luokkaa.
Sen sijaan kaiken muun takia... Huh, huh.

Hedelmöityshoitojen määrä on kasvanut koska hedelmättömyys periytyy, koska jotain on luonnon mielestä vialla. Sairaiden määrä kasvaa, koska ei välitetä onko perintö ja mikä se on. Vastuuttomia vanhempia piisaa, koska mitä väliä lapsella, kunhan minä saan lisääntyä. Mitä se on henkisenä perintönä? Puhutaan "hyvistä eroista" niinkun olisi ihan oikeasti koko perheen parhaaksi mennä yhteen, paneskella lapsi alulle ja hajottaa perhe kun "ei musta ny tunnu siltä et mä just ny rakastaisin".
Rikkaat eivät mieti keitä ovat henkisesti ja köyhät ei mieti onko lapselle edes peruselämän edellytyksiä. Globaalisti eivät edes pysty. Nälkämaihin on turha lähettää apua, kun pitäisi lähettää e-pillereitä, kondomeja, kierukoita, gynen ja neuvolan palveluita... Ei riisikuppia että lapsi kituu päivän kauemmin.

Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään kuolemaa ja syntymättömyyttä? Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään sitä, ettei kaikkien kuulukaan saada lapsia ja että elämällä voi ja pitää olla merkitys ilmankin? Ja siihen, ettei se tajua, että kuolema voi olla siunaus, samoin syntymättömyys. Tätä olen miettinyt... Tältä kannalta sitä, että miksi meillä on ylipäätään hdelmöityshoitoja.
Toisaalta, ja toisaalta. Kysymys ei ole vain järjellä pohdittavissa eikä helposti ratkaistavissa. Enkä tosiaan voisi sanoa, etteikö jollain joka on syntynyt, olisi muka oikeutta olla, oli hänen vanhempansa mitä tahansa.
Tottakai on!

Mutta mitä näiden kysymysten pohtiminen merkitsee...
No, minun oma kantani, itseni kohdalla, on, että luonto joko antaa tai ei. Jos ei, niin sitten se pitää hyväksyä. Muista en osaa sanoa.

Lue lisää

Minun ymmärtääkseni eniten lisääntyvät köyhien kehitysmaiden naiset, joilla ei ole tietoa tai ainakaan mahdollisuutta ehkäistä. Teollisuusmaissa sitten esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksen takia ehkäisystä kieltäytyvät. Hekin ovat varmasti pohtineet asiaa tosin kuin väität. Välinpitämättömät teollisuusmaiden juoppoäidit ovat aika marginaali-ilmiö edellisiin verrattuna.

Eikä se, että ei tee lapsia, tee kenestäkään ajattelempaa, eettisempää, ekologisempaa tai muutenkaan parempaa. Aivan samoin itsekkäistä syistä minä olen Rouva Ratikan kanssa vapaaehtoisesti lapseton kuin joku muu tekee lapsia tyydyttääkseen hoivaviettiään.

Hyviä pointteja tässäkin! Itselle ei tullut tämmöstä ees kyllä mieleen :/

ja muuta mietintää kirjoitti:

Ei saisi hirveän pelkällä järjellä ajatella, vaan että kaikki elämä olisi saman arvoista, ja onhan se... Että kunnioitan kyllä elämää, kaikki lapset ovat lapsia ja toivon kaikille parasta, enkä halua tuomita sinänsä, mutta yhtä asiaa olen miettinyt... Kun ehkäisyä käyttävät kaikkein vastuuntuntoisimmat kuitenkin. Ihmisistä älykkäimmät ja myötuntoisimmat oikeasti miettivät voivatko tehdä lapsia, onko vastuunkanto mahdollista, onko lapsille annettavaa ja eivät lisäännyt vain lisääntymisen, itsekkyyden, omien toiveiden jne. takia... Toisinkuin ne, ketkä lisääntyvät eniten...

Ne lisääntyvät eniten, ketkä eivät vaan vaivaudu miettimään, ketkä vahingossa lisääntyy, eivät pohdi onko lapsella tai pallolla ylipäätään tulevaisuutta. Ne lisääntyvät ketkä sekoilevat kännissä, ketkä eivät vaan välitä, ketkä itsekkäästi miettivät vain omia lisääntymishalujaan ja toivovat vauvasta itsekkäästi itselleen rakkautta. Ne lisääntyvät eniten siis, ketkä ovat itsekkäimpiä, tyhmimpiä ja vastuuntunnottomimpia ja maailmassa, kenellä ei ole mahdollisuutta valita = ei voi taata lapselleen edes luuloa paremmasta. Ne kenen on pakko ja sitä rataa... Ei vanhemmuus synny epäitsekkyydestä eikä siitä, että haluttaisiin antaa jollekin elämä, vaan itsekkyydestä ja omista kaipuista ja toiveista.

Eli tällä hetkellä miten määräytyy perintötekijät? Meilläkin jauhetaan vaan iästä, vaikka iän takia riskien kasvu on muutaman prosentin luokkaa.
Sen sijaan kaiken muun takia... Huh, huh.

Hedelmöityshoitojen määrä on kasvanut koska hedelmättömyys periytyy, koska jotain on luonnon mielestä vialla. Sairaiden määrä kasvaa, koska ei välitetä onko perintö ja mikä se on. Vastuuttomia vanhempia piisaa, koska mitä väliä lapsella, kunhan minä saan lisääntyä. Mitä se on henkisenä perintönä? Puhutaan "hyvistä eroista" niinkun olisi ihan oikeasti koko perheen parhaaksi mennä yhteen, paneskella lapsi alulle ja hajottaa perhe kun "ei musta ny tunnu siltä et mä just ny rakastaisin".
Rikkaat eivät mieti keitä ovat henkisesti ja köyhät ei mieti onko lapselle edes peruselämän edellytyksiä. Globaalisti eivät edes pysty. Nälkämaihin on turha lähettää apua, kun pitäisi lähettää e-pillereitä, kondomeja, kierukoita, gynen ja neuvolan palveluita... Ei riisikuppia että lapsi kituu päivän kauemmin.

Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään kuolemaa ja syntymättömyyttä? Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään sitä, ettei kaikkien kuulukaan saada lapsia ja että elämällä voi ja pitää olla merkitys ilmankin? Ja siihen, ettei se tajua, että kuolema voi olla siunaus, samoin syntymättömyys. Tätä olen miettinyt... Tältä kannalta sitä, että miksi meillä on ylipäätään hdelmöityshoitoja.
Toisaalta, ja toisaalta. Kysymys ei ole vain järjellä pohdittavissa eikä helposti ratkaistavissa. Enkä tosiaan voisi sanoa, etteikö jollain joka on syntynyt, olisi muka oikeutta olla, oli hänen vanhempansa mitä tahansa.
Tottakai on!

Mutta mitä näiden kysymysten pohtiminen merkitsee...
No, minun oma kantani, itseni kohdalla, on, että luonto joko antaa tai ei. Jos ei, niin sitten se pitää hyväksyä. Muista en osaa sanoa.

Lue lisää

Tässä oli todella hyviä pointteja myös! Juuri tuon ehkäisyn suhteen.

Ja edelleen, jos ja kun ihmiset tätä ketjua lukee, niin kenenkään oikeuksia ei tosiaan olla viemässä vaan halusin synnyttää keskustelua suuntaan ja toiseen. :)

Olisko jollain mahdollisesti vastakommentteja tähän vastuuttomuuteen?

Ratikkakuski kirjoitti:

Minun ymmärtääkseni eniten lisääntyvät köyhien kehitysmaiden naiset, joilla ei ole tietoa tai ainakaan mahdollisuutta ehkäistä. Teollisuusmaissa sitten esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksen takia ehkäisystä kieltäytyvät. Hekin ovat varmasti pohtineet asiaa tosin kuin väität. Välinpitämättömät teollisuusmaiden juoppoäidit ovat aika marginaali-ilmiö edellisiin verrattuna.

Eikä se, että ei tee lapsia, tee kenestäkään ajattelempaa, eettisempää, ekologisempaa tai muutenkaan parempaa. Aivan samoin itsekkäistä syistä minä olen Rouva Ratikan kanssa vapaaehtoisesti lapseton kuin joku muu tekee lapsia tyydyttääkseen hoivaviettiään.

Lue lisää

Hyveellinen ihminen käsitetään tietynlaiseksi ja ilmeisesti lapsien saaminen ja perheellisyys siihen myös liittyvät. Vaikka toisaalta on se pariskuntakin perhe. Siitäkin voisi keskustella, että miksi pariskuntaa pidetään pariskuntana eikä perheenä. Siis mietin, jos saat joskus näitä naputuksia "miksei teillä ole lapsia!".

Tässä oli syitä, miksi toivoisin, että jokainen lukisi joskus tutkimuksiin perustuvaa etiikkaa. Tulisi juuri se ymmärrys, että näkökannat tai toimintamallit eivät tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.. Ja että tulisi tosiaan sitä ymmärrystä eri tavalla erilaisia ihmisiä kohtaan. Toki joillekin se etiikka ja moraali ovat selvää pässinlihaa eikä tarvitse kaikkea lueskella ;) Itselleni asia toi lähinnä varmuutta ja selkeyttä oman moraalin hyveellisyyteen ja selvis mitä vois kehittää..

kanasutra kirjoitti:

Hyveellinen ihminen käsitetään tietynlaiseksi ja ilmeisesti lapsien saaminen ja perheellisyys siihen myös liittyvät. Vaikka toisaalta on se pariskuntakin perhe. Siitäkin voisi keskustella, että miksi pariskuntaa pidetään pariskuntana eikä perheenä. Siis mietin, jos saat joskus näitä naputuksia "miksei teillä ole lapsia!".

Tässä oli syitä, miksi toivoisin, että jokainen lukisi joskus tutkimuksiin perustuvaa etiikkaa. Tulisi juuri se ymmärrys, että näkökannat tai toimintamallit eivät tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.. Ja että tulisi tosiaan sitä ymmärrystä eri tavalla erilaisia ihmisiä kohtaan. Toki joillekin se etiikka ja moraali ovat selvää pässinlihaa eikä tarvitse kaikkea lueskella ;) Itselleni asia toi lähinnä varmuutta ja selkeyttä oman moraalin hyveellisyyteen ja selvis mitä vois kehittää..

Lue lisää

Moni pariskunta näyttää nimittävän itseään perheeksi ja joku sinkku kissansakin kanssa. Minusta tuo tilastokeskuksen ja Wikipedian määritelmä on kuitenkin edelleen osuva. Siksipä minä nimitän meitä aviopariksi tai pariskunnaksi, en perheeksi.

http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html

Minusta tuo "hyveellisyys" johtuu enemmistön arvoista ja toiveista. Moni ajattelee, että mikä on hyväksi heille itselleen, on hyväksi muillekin. Siksipä he enemmän tai vähemmän hyväntahtoisesti kyselevät lasten saamisesta tai jopa paheksuvat lapsettomia itsekkääksi. Vaan menepäs sanomaan pienten lasten uupuneille vanhemmille, että hehän vain itsekkäästi toteuttavat hoivaviettiään. Voi sitä murhaavien katseiden määrää. ;-)

Ratikkakuski kirjoitti:

Moni pariskunta näyttää nimittävän itseään perheeksi ja joku sinkku kissansakin kanssa. Minusta tuo tilastokeskuksen ja Wikipedian määritelmä on kuitenkin edelleen osuva. Siksipä minä nimitän meitä aviopariksi tai pariskunnaksi, en perheeksi.

http://www.stat.fi/meta/kas/perhe.html

Minusta tuo "hyveellisyys" johtuu enemmistön arvoista ja toiveista. Moni ajattelee, että mikä on hyväksi heille itselleen, on hyväksi muillekin. Siksipä he enemmän tai vähemmän hyväntahtoisesti kyselevät lasten saamisesta tai jopa paheksuvat lapsettomia itsekkääksi. Vaan menepäs sanomaan pienten lasten uupuneille vanhemmille, että hehän vain itsekkäästi toteuttavat hoivaviettiään. Voi sitä murhaavien katseiden määrää. ;-)

Lue lisää

Joo, siitähän se just tulee, kun se on enemmistön arvo. Siinäpä se vitsi mielestäni piileekin, että miksi ihmiset haluaa, että kaikki eläisivät samoin tai miten se tekisi kenestäkään huonompaa, jos elää eri tavalla. Puuttuu sellainen ymmärrys, että joku toinen tapa voi olla toiselle parempi/sopivampi ja se on hyvä niin.

Suurin vitsi tässäkin on, että tuossakin sanotaan vain totuuksia. Itsekkäästi haluat toteuttaa hoivaviettiäsi.. Asiahan ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mutta jos sanoo jotain "takaisin", se onkin jotenkin paheksuttavaa. :D Ihmiset ei tajua sitä oikeen, että se mistä tuomitset toisen, tuomitset itsesikin. (Tosin en sitä itsekään aina muista/osaa.)

ja muuta mietintää kirjoitti:

Ei saisi hirveän pelkällä järjellä ajatella, vaan että kaikki elämä olisi saman arvoista, ja onhan se... Että kunnioitan kyllä elämää, kaikki lapset ovat lapsia ja toivon kaikille parasta, enkä halua tuomita sinänsä, mutta yhtä asiaa olen miettinyt... Kun ehkäisyä käyttävät kaikkein vastuuntuntoisimmat kuitenkin. Ihmisistä älykkäimmät ja myötuntoisimmat oikeasti miettivät voivatko tehdä lapsia, onko vastuunkanto mahdollista, onko lapsille annettavaa ja eivät lisäännyt vain lisääntymisen, itsekkyyden, omien toiveiden jne. takia... Toisinkuin ne, ketkä lisääntyvät eniten...

Ne lisääntyvät eniten, ketkä eivät vaan vaivaudu miettimään, ketkä vahingossa lisääntyy, eivät pohdi onko lapsella tai pallolla ylipäätään tulevaisuutta. Ne lisääntyvät ketkä sekoilevat kännissä, ketkä eivät vaan välitä, ketkä itsekkäästi miettivät vain omia lisääntymishalujaan ja toivovat vauvasta itsekkäästi itselleen rakkautta. Ne lisääntyvät eniten siis, ketkä ovat itsekkäimpiä, tyhmimpiä ja vastuuntunnottomimpia ja maailmassa, kenellä ei ole mahdollisuutta valita = ei voi taata lapselleen edes luuloa paremmasta. Ne kenen on pakko ja sitä rataa... Ei vanhemmuus synny epäitsekkyydestä eikä siitä, että haluttaisiin antaa jollekin elämä, vaan itsekkyydestä ja omista kaipuista ja toiveista.

Eli tällä hetkellä miten määräytyy perintötekijät? Meilläkin jauhetaan vaan iästä, vaikka iän takia riskien kasvu on muutaman prosentin luokkaa.
Sen sijaan kaiken muun takia... Huh, huh.

Hedelmöityshoitojen määrä on kasvanut koska hedelmättömyys periytyy, koska jotain on luonnon mielestä vialla. Sairaiden määrä kasvaa, koska ei välitetä onko perintö ja mikä se on. Vastuuttomia vanhempia piisaa, koska mitä väliä lapsella, kunhan minä saan lisääntyä. Mitä se on henkisenä perintönä? Puhutaan "hyvistä eroista" niinkun olisi ihan oikeasti koko perheen parhaaksi mennä yhteen, paneskella lapsi alulle ja hajottaa perhe kun "ei musta ny tunnu siltä et mä just ny rakastaisin".
Rikkaat eivät mieti keitä ovat henkisesti ja köyhät ei mieti onko lapselle edes peruselämän edellytyksiä. Globaalisti eivät edes pysty. Nälkämaihin on turha lähettää apua, kun pitäisi lähettää e-pillereitä, kondomeja, kierukoita, gynen ja neuvolan palveluita... Ei riisikuppia että lapsi kituu päivän kauemmin.

Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään kuolemaa ja syntymättömyyttä? Kuoleeko ihmiskunta siihen, ettei se pysty hyväksymään sitä, ettei kaikkien kuulukaan saada lapsia ja että elämällä voi ja pitää olla merkitys ilmankin? Ja siihen, ettei se tajua, että kuolema voi olla siunaus, samoin syntymättömyys. Tätä olen miettinyt... Tältä kannalta sitä, että miksi meillä on ylipäätään hdelmöityshoitoja.
Toisaalta, ja toisaalta. Kysymys ei ole vain järjellä pohdittavissa eikä helposti ratkaistavissa. Enkä tosiaan voisi sanoa, etteikö jollain joka on syntynyt, olisi muka oikeutta olla, oli hänen vanhempansa mitä tahansa.
Tottakai on!

Mutta mitä näiden kysymysten pohtiminen merkitsee...
No, minun oma kantani, itseni kohdalla, on, että luonto joko antaa tai ei. Jos ei, niin sitten se pitää hyväksyä. Muista en osaa sanoa.

Lue lisää

Hyviä kysymyksiä sulla. Itsekin olen monesti ajatellut, että sillä on jokin luonnon asettama syy ja "tarkoitus", ettei kaikki lisäänny. Eikä kaikki kaikkien kanssa.

Joidenkin ihmisten sukusolut kertakaikkiaan eivät toimi keskenään, eivätkä hyväksy vaan hylkii. Ehkä perimässä olisi todella pahoja mutaatioita, jos he onnistuisivatkin.

Sitten kuitenkin olen lukenut ihmisien saavan aivan terveitäkin lapsia hedemlöitys ja hormoonihoidoilla. Ei näyttäisi olevan muuta ongelmaa, kun vaikka ettei siittiöt jaksa perille asti munasolun luo. Muuten kaikki hyvin. :)

voopotin kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä sulla. Itsekin olen monesti ajatellut, että sillä on jokin luonnon asettama syy ja "tarkoitus", ettei kaikki lisäänny. Eikä kaikki kaikkien kanssa.

Joidenkin ihmisten sukusolut kertakaikkiaan eivät toimi keskenään, eivätkä hyväksy vaan hylkii. Ehkä perimässä olisi todella pahoja mutaatioita, jos he onnistuisivatkin.

Sitten kuitenkin olen lukenut ihmisien saavan aivan terveitäkin lapsia hedemlöitys ja hormoonihoidoilla. Ei näyttäisi olevan muuta ongelmaa, kun vaikka ettei siittiöt jaksa perille asti munasolun luo. Muuten kaikki hyvin. :)

Lue lisää

Viimeiseen kappaleeseen on pakko tarttua. Lyhytkatseisesti voisi sanoa että hedelmöityshoidot kannattavat kun lapsetkin kerran ovat terveitä, mutta tästä puuttuvat ne pitkäaikaisemmat vaikutuset. Mitä tapahtuu seuraaville sukupolville?

Esimerkkitilanteessa miehen siittiöt ovat heikot, ts. huonoja uimareita eivätkä saavuta munasolua. Keinohedelmöityksen avulla parille syntyy kuitenkin 9kk päästä täysin terve lapsi, mutta siittiöiden heikko kunto säilyy tämän perimässä. Huonolla tuurilla parin sukupolven päästä lisääntyminen ei onnistu enää ollenkaan luonnollisesti. Jolloin alkuperäinen ongelma säilyy.

keinohrhasen kirjoitti:

Viimeiseen kappaleeseen on pakko tarttua. Lyhytkatseisesti voisi sanoa että hedelmöityshoidot kannattavat kun lapsetkin kerran ovat terveitä, mutta tästä puuttuvat ne pitkäaikaisemmat vaikutuset. Mitä tapahtuu seuraaville sukupolville?

Esimerkkitilanteessa miehen siittiöt ovat heikot, ts. huonoja uimareita eivätkä saavuta munasolua. Keinohedelmöityksen avulla parille syntyy kuitenkin 9kk päästä täysin terve lapsi, mutta siittiöiden heikko kunto säilyy tämän perimässä. Huonolla tuurilla parin sukupolven päästä lisääntyminen ei onnistu enää ollenkaan luonnollisesti. Jolloin alkuperäinen ongelma säilyy.

Lue lisää

Ihan mahdollista. Kyllähän esimerkiksi äidiltä tyttärellekin voi periytyä mm. endometrioosi, pcos jne. Jotka haittaavat tyttären lisääntymistä. Näitä tavataan lähisuvussa muillakin naisilla yleensä, joten perimällä on asiassa takuulla osuutensa.

Valitettavasti monet sairaudet periytyy ja kulkee sukupolvelta toiselle. Tästä on ihan omakohtaista kokemustakin niin paljon, että voin todeta jo sen myötä asian olevan totta. Osan sairauksista kanssa kuitenkin kykenee elämään, jos osaa ja pystyy asennoitua sairauteen ja tilanteeseensa sopeutuvasti.

Itseni on vaikea sanoa, haluaisinko hormonihoitoja. Mitä olen ehkäisyä käyttänyt, se on pistänyt kropan todella sekaisin... En tiedä, haluaisinko sellaista myllytystä sen osalta.. Myöskään lapset eivät ole itselleni NIIIIIN tärkeitä. Ainakaan vielä. Mut tähän palaan kohta.

On ollut monta tilannetta, joissa olisin voinut tulla raskaaksi, mutta en ole tullut. Luojan lykky, että minulle ei sitä ole annettu. Tiedän itse, etten olisi tarpeeksi aikuinen huolehtimaan lapsesta. Hyvä jos saan pidettyä itsestäni huolen. Olen kouluttautumaton ja veloissa toistaiseksi, se riittää minulle syyksi olla ilman.

Sen lisäksi luulen, että sisäisesti haluan paljonkin lapsia, mutta kiellän ns. totuutta, sitä pelkoa ja mahdollisuutta, että tulen olemaan lapseton. Miksi muuten olisi ollut niin monta tilannetta, jossa en ole tullut raskaaksi? Siksi kai helpompi suhtautua välinpitämättömästi ja kieltävästi asioihin. Olen myös "pienestä pitäen" ajatellut, että yksinhuoltajuus ei ole mahdollisuus. Miestäkään ei ole näkynyt, joten sekin pistää miettimään. Ehkä olen liian vaativa, mutta en kyllä "ketä tahansa" ottaisi. Tarkoitan sillä sitä, että itsekäs kun minäkin olen, en ota itselleni ihmistä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

En ole missään nimessä tarkoittanut, että lapsettomuus tekisi kyvyttömäksi parisuhteeseen??? Ei tietenkään. Kerrotko minulle, mistä tämä tarkalleen tuli?

Joo, voi olla, että annoin mustavalkoista/provokatiivista tekstiä tuolla alussa. Ehkä tarkoituksellakin ;)

Paitsi en nyt ollut varma, mahtoiko kysymykses olla retorisia, mut vastasinpa kuitenkin. :D

kanasutra kirjoitti:

Itseni on vaikea sanoa, haluaisinko hormonihoitoja. Mitä olen ehkäisyä käyttänyt, se on pistänyt kropan todella sekaisin... En tiedä, haluaisinko sellaista myllytystä sen osalta.. Myöskään lapset eivät ole itselleni NIIIIIN tärkeitä. Ainakaan vielä. Mut tähän palaan kohta.

On ollut monta tilannetta, joissa olisin voinut tulla raskaaksi, mutta en ole tullut. Luojan lykky, että minulle ei sitä ole annettu. Tiedän itse, etten olisi tarpeeksi aikuinen huolehtimaan lapsesta. Hyvä jos saan pidettyä itsestäni huolen. Olen kouluttautumaton ja veloissa toistaiseksi, se riittää minulle syyksi olla ilman.

Sen lisäksi luulen, että sisäisesti haluan paljonkin lapsia, mutta kiellän ns. totuutta, sitä pelkoa ja mahdollisuutta, että tulen olemaan lapseton. Miksi muuten olisi ollut niin monta tilannetta, jossa en ole tullut raskaaksi? Siksi kai helpompi suhtautua välinpitämättömästi ja kieltävästi asioihin. Olen myös "pienestä pitäen" ajatellut, että yksinhuoltajuus ei ole mahdollisuus. Miestäkään ei ole näkynyt, joten sekin pistää miettimään. Ehkä olen liian vaativa, mutta en kyllä "ketä tahansa" ottaisi. Tarkoitan sillä sitä, että itsekäs kun minäkin olen, en ota itselleni ihmistä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

En ole missään nimessä tarkoittanut, että lapsettomuus tekisi kyvyttömäksi parisuhteeseen??? Ei tietenkään. Kerrotko minulle, mistä tämä tarkalleen tuli?

Joo, voi olla, että annoin mustavalkoista/provokatiivista tekstiä tuolla alussa. Ehkä tarkoituksellakin ;)

Lue lisää

"Mut jotenkin herää ajatus, että onko pakko väkisin olla "väärän" ihmisen kanssa... Joskus niin, että halutaan eri asioita, joskus niin, ettei geneettisesti sovita yhteen, mut silti hakataan päätä seinään?"

Tuosta ylläolevasta lainauksesta minä sain mielleyhtymän, että lapsettomuus johtuisi väärästä kumppanivalinnasta. Provosoitumiseni johtuu tietysti ajatuksesta, ettäkö ihmiset voisivat olla geneettisesti epäsopivia.

Tosin faijani totesi aikoinaan osuvasti, kun kerroin sille meneväni naimisiin, että hienoa vaan, että degeneroitunut perimämme saa uutta verta joukkoomme. ;-)

Ratikkakuski kirjoitti:

"Mut jotenkin herää ajatus, että onko pakko väkisin olla "väärän" ihmisen kanssa... Joskus niin, että halutaan eri asioita, joskus niin, ettei geneettisesti sovita yhteen, mut silti hakataan päätä seinään?"

Tuosta ylläolevasta lainauksesta minä sain mielleyhtymän, että lapsettomuus johtuisi väärästä kumppanivalinnasta. Provosoitumiseni johtuu tietysti ajatuksesta, ettäkö ihmiset voisivat olla geneettisesti epäsopivia.

Tosin faijani totesi aikoinaan osuvasti, kun kerroin sille meneväni naimisiin, että hienoa vaan, että degeneroitunut perimämme saa uutta verta joukkoomme. ;-)

Lue lisää

No onhan sen pakko olla jollain tapaa väärä, jos lapsia ei kuulu? Vai miten selität luonnonvalinnan?

Toki se, että ei saa lapsia jonkun kanssa, ei tarkoita sitä, että ei voisi rakastaa tai että kumppani ei olisi muuten "täydellinen" tai sopiva. Mutta siinä vaiheessa, jos lapset on itselle tärkeä asia ja esimerkiksi parisuhde painii samassa sarjassa, onko henkisesti hyvä asia lähteä valitsemaan ns. jompikumpi, jos voi saada molemmat (vaihtamalla kumppania)? Riippuen toki myös siitä, kuinka vahva perusta arvoilla on, "kykeneekö" ihminen muokkaamaan niitä itsessään.

"joskus niin, että halutaan eri asioita, joskus niin, että geneettisesti ei sovita yhteen".. No, anteeksi äidinkieleni, meinasin lähinnä sitä, että itse olen nähnyt pareja, jotka alunperinkin haluavat eri asioita, sitten tulee vähän vastoinkäymisiä ja ns. lopulta ollaan "geneettisesti epäsopiviakin" niin miksi enää silloin hakata päätä seinään.. :D Aina ei ole hyvä sekään, että rakkaus voittaa kaiken, jos kaikki muu on oikeasti pisin vittua.

kanasutra kirjoitti:

No onhan sen pakko olla jollain tapaa väärä, jos lapsia ei kuulu? Vai miten selität luonnonvalinnan?

Toki se, että ei saa lapsia jonkun kanssa, ei tarkoita sitä, että ei voisi rakastaa tai että kumppani ei olisi muuten "täydellinen" tai sopiva. Mutta siinä vaiheessa, jos lapset on itselle tärkeä asia ja esimerkiksi parisuhde painii samassa sarjassa, onko henkisesti hyvä asia lähteä valitsemaan ns. jompikumpi, jos voi saada molemmat (vaihtamalla kumppania)? Riippuen toki myös siitä, kuinka vahva perusta arvoilla on, "kykeneekö" ihminen muokkaamaan niitä itsessään.

"joskus niin, että halutaan eri asioita, joskus niin, että geneettisesti ei sovita yhteen".. No, anteeksi äidinkieleni, meinasin lähinnä sitä, että itse olen nähnyt pareja, jotka alunperinkin haluavat eri asioita, sitten tulee vähän vastoinkäymisiä ja ns. lopulta ollaan "geneettisesti epäsopiviakin" niin miksi enää silloin hakata päätä seinään.. :D Aina ei ole hyvä sekään, että rakkaus voittaa kaiken, jos kaikki muu on oikeasti pisin vittua.

Lue lisää

Osa lapsettomuudesta johtuu tietysti luonnonvalinnastakin. Osa taas jostain sairaudesta, onnettomuudesta, aiemmista aborteista, miehillä steroidien syönnistä tai jostain muusta, jolla on aiheutettu oma lapsettomuus. Ja terveenkin hedelmällisyys laskee iän myötä.

Minusta siis osa johtuu luonnonvalinnasta ja osa omista valinnoista tai yksinkertaisesti huonosta onnesta. Eikä minusta silloin ole mikään synti ratkaista ongelma lääketieteen keinoin.

kanasutra kirjoitti:

No onhan sen pakko olla jollain tapaa väärä, jos lapsia ei kuulu? Vai miten selität luonnonvalinnan?

Toki se, että ei saa lapsia jonkun kanssa, ei tarkoita sitä, että ei voisi rakastaa tai että kumppani ei olisi muuten "täydellinen" tai sopiva. Mutta siinä vaiheessa, jos lapset on itselle tärkeä asia ja esimerkiksi parisuhde painii samassa sarjassa, onko henkisesti hyvä asia lähteä valitsemaan ns. jompikumpi, jos voi saada molemmat (vaihtamalla kumppania)? Riippuen toki myös siitä, kuinka vahva perusta arvoilla on, "kykeneekö" ihminen muokkaamaan niitä itsessään.

"joskus niin, että halutaan eri asioita, joskus niin, että geneettisesti ei sovita yhteen".. No, anteeksi äidinkieleni, meinasin lähinnä sitä, että itse olen nähnyt pareja, jotka alunperinkin haluavat eri asioita, sitten tulee vähän vastoinkäymisiä ja ns. lopulta ollaan "geneettisesti epäsopiviakin" niin miksi enää silloin hakata päätä seinään.. :D Aina ei ole hyvä sekään, että rakkaus voittaa kaiken, jos kaikki muu on oikeasti pisin vittua.

Lue lisää

Henkisesti hyvä valita vai pyrkiä molempiin?

Tähän mennessä jokainen mies - olkoonkin kuinka ihastunut/rakastunut minuun tahansa - on lähtenyt hakemaan sitä naista, joka lapsia voi tehdä. Toistaiseksi kaikista näistä miehistä vain yksi on lapsia saanut. Loput etsivät vielä sitä oikeaa naista ja neljäkymppiä lähestyy jo. Kohta alkaa olla kiire heilläkin.

En tiedä, alkavatko jossain vaiheessa katua valintaansa, jos sitä breederiä ei löydykään. Jokainen muistaa kyllä inistä minulle säännöllisen epäsäännöllisesti, miten täydellinen olisin ollut heille.

En pahemmin usko miesten valitsevan rakkautta, jos vaakakupissa on joku vähemmän täydellinen, mutta sopiva puskemaan geeniperimää ulos sisuksistaan.

Ratikkakuski kirjoitti:

Osa lapsettomuudesta johtuu tietysti luonnonvalinnastakin. Osa taas jostain sairaudesta, onnettomuudesta, aiemmista aborteista, miehillä steroidien syönnistä tai jostain muusta, jolla on aiheutettu oma lapsettomuus. Ja terveenkin hedelmällisyys laskee iän myötä.

Minusta siis osa johtuu luonnonvalinnasta ja osa omista valinnoista tai yksinkertaisesti huonosta onnesta. Eikä minusta silloin ole mikään synti ratkaista ongelma lääketieteen keinoin.

Lue lisää

No niin, tääkin oli hyvä näkökanta! Mieleni suorastaan laajenee :D Ei mut oikeasti tää on ollut valaisevaa, kun itse tosiaan jäi vähän jumiin näiden kanssa...

Väittelyn vuoksi tämän lausun nyt.. :D Tälle on kyllä heikot argumentit, mutta entäs tilanne, jossa vaikka mies on syönyt steroideja ja on ollut tietoinen siitä, että se vähentää hedelmällisyyttä? Tai miten sellainen tilanne, jossa hän ei olisi tiennyt? Toisessa hän on vastuuntuntoinen, toisessa ei. Jos olet tietoisesti lähtenyt syömään steroideja, olet ottanut siitä vastuun ja tiedät, että et ehkä saa lapsia. Onko oikein vaatia jälkikäteen lapsia, jos ihanteellista olisi enemmistön mielestä osata ajatella vähän pidemmälle kuin tähän päivään? Eli mikset miettinyt asiaa silloin kun vedit steroideja?

Moralisointiahan tosta ei saa. Helpompi mielestäni hoitajan näkökulmasta on tilanne, jossa mies on tiennyt haitat. Silloin voi sanoa, että no yritetäänpäs sitten. Mut jos mies ei ole tiennyt, niin onhan se inhottavaa alkaa sitä jälkikäteen kertomaan, että koska nyt teit näin "typerästi" silloin, niin tää meidän työ vaikeutuu nyt ja on epätodennäköisempää, että saat lapsia. Ei siinä muuta, mutta ite en kyllä tykkää kertoa asioita, joista jää toiselle ns. paha mieli. Ehkä siinä onkin mun tulevaisuuden haasteeni alalla. :D Sen lisäksi, että uskoisin noiden hoitojen maksavan paljon.. Tosin en tiedä, joutuuko asiakas itse maksamaan kaikki viulut..

kanasutra kirjoitti:

No niin, tääkin oli hyvä näkökanta! Mieleni suorastaan laajenee :D Ei mut oikeasti tää on ollut valaisevaa, kun itse tosiaan jäi vähän jumiin näiden kanssa...

Väittelyn vuoksi tämän lausun nyt.. :D Tälle on kyllä heikot argumentit, mutta entäs tilanne, jossa vaikka mies on syönyt steroideja ja on ollut tietoinen siitä, että se vähentää hedelmällisyyttä? Tai miten sellainen tilanne, jossa hän ei olisi tiennyt? Toisessa hän on vastuuntuntoinen, toisessa ei. Jos olet tietoisesti lähtenyt syömään steroideja, olet ottanut siitä vastuun ja tiedät, että et ehkä saa lapsia. Onko oikein vaatia jälkikäteen lapsia, jos ihanteellista olisi enemmistön mielestä osata ajatella vähän pidemmälle kuin tähän päivään? Eli mikset miettinyt asiaa silloin kun vedit steroideja?

Moralisointiahan tosta ei saa. Helpompi mielestäni hoitajan näkökulmasta on tilanne, jossa mies on tiennyt haitat. Silloin voi sanoa, että no yritetäänpäs sitten. Mut jos mies ei ole tiennyt, niin onhan se inhottavaa alkaa sitä jälkikäteen kertomaan, että koska nyt teit näin "typerästi" silloin, niin tää meidän työ vaikeutuu nyt ja on epätodennäköisempää, että saat lapsia. Ei siinä muuta, mutta ite en kyllä tykkää kertoa asioita, joista jää toiselle ns. paha mieli. Ehkä siinä onkin mun tulevaisuuden haasteeni alalla. :D Sen lisäksi, että uskoisin noiden hoitojen maksavan paljon.. Tosin en tiedä, joutuuko asiakas itse maksamaan kaikki viulut..

Lue lisää

Siis tietoisena steroidien haitoista lähtenyt syömään xD Köh.

"Tietoisena syönyt steroideja.." :D:D:D Mitenkäs muutenkaan..

kanasutra kirjoitti:

No niin, tääkin oli hyvä näkökanta! Mieleni suorastaan laajenee :D Ei mut oikeasti tää on ollut valaisevaa, kun itse tosiaan jäi vähän jumiin näiden kanssa...

Väittelyn vuoksi tämän lausun nyt.. :D Tälle on kyllä heikot argumentit, mutta entäs tilanne, jossa vaikka mies on syönyt steroideja ja on ollut tietoinen siitä, että se vähentää hedelmällisyyttä? Tai miten sellainen tilanne, jossa hän ei olisi tiennyt? Toisessa hän on vastuuntuntoinen, toisessa ei. Jos olet tietoisesti lähtenyt syömään steroideja, olet ottanut siitä vastuun ja tiedät, että et ehkä saa lapsia. Onko oikein vaatia jälkikäteen lapsia, jos ihanteellista olisi enemmistön mielestä osata ajatella vähän pidemmälle kuin tähän päivään? Eli mikset miettinyt asiaa silloin kun vedit steroideja?

Moralisointiahan tosta ei saa. Helpompi mielestäni hoitajan näkökulmasta on tilanne, jossa mies on tiennyt haitat. Silloin voi sanoa, että no yritetäänpäs sitten. Mut jos mies ei ole tiennyt, niin onhan se inhottavaa alkaa sitä jälkikäteen kertomaan, että koska nyt teit näin "typerästi" silloin, niin tää meidän työ vaikeutuu nyt ja on epätodennäköisempää, että saat lapsia. Ei siinä muuta, mutta ite en kyllä tykkää kertoa asioita, joista jää toiselle ns. paha mieli. Ehkä siinä onkin mun tulevaisuuden haasteeni alalla. :D Sen lisäksi, että uskoisin noiden hoitojen maksavan paljon.. Tosin en tiedä, joutuuko asiakas itse maksamaan kaikki viulut..

Lue lisää

Minun on vähän vaikeaa uskoa, että kukaan nykypäivänä söisi steroideja ymmärtämättä niiden vaaroja. Vähän kuin vetäisi viinaa, tupakkaa tai huumeita ja väittäisi, ettei tiennyt niitä vaarallisiksi.

Mutta pitäisikö niitä auttaa yhteiskunnan rahoilla, onkin jo monimutkaisempi juttu. Ensimmäisenä vastaisin, että pitää. Seuraavaksi mietin, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset, eli pitäisikö ne ensisijaisesti käyttää itsestään riippumattomien vaivojen korjaamiseen? Entäs se ylensyönnillä diabeteksen ja infarktin hankkineen hoitamnen? Rajan veto on minusta niin haasteellista, että onneksi en ole moisia päätöksiä tekemässä.

niinipä niin kirjoitti:

Henkisesti hyvä valita vai pyrkiä molempiin?

Tähän mennessä jokainen mies - olkoonkin kuinka ihastunut/rakastunut minuun tahansa - on lähtenyt hakemaan sitä naista, joka lapsia voi tehdä. Toistaiseksi kaikista näistä miehistä vain yksi on lapsia saanut. Loput etsivät vielä sitä oikeaa naista ja neljäkymppiä lähestyy jo. Kohta alkaa olla kiire heilläkin.

En tiedä, alkavatko jossain vaiheessa katua valintaansa, jos sitä breederiä ei löydykään. Jokainen muistaa kyllä inistä minulle säännöllisen epäsäännöllisesti, miten täydellinen olisin ollut heille.

En pahemmin usko miesten valitsevan rakkautta, jos vaakakupissa on joku vähemmän täydellinen, mutta sopiva puskemaan geeniperimää ulos sisuksistaan.

Lue lisää

Minä veikkaan, että tuo ei ole mikään miesten yleispätevä näkemys vaan sinä olet omien mieltymystesi mukaan seurustellut tietyntyyppisten miesten kanssa, joille suvun jatkaminen on tärkeämpää kuin parisuhde.

kanasutra kirjoitti:

No onhan sen pakko olla jollain tapaa väärä, jos lapsia ei kuulu? Vai miten selität luonnonvalinnan?

Toki se, että ei saa lapsia jonkun kanssa, ei tarkoita sitä, että ei voisi rakastaa tai että kumppani ei olisi muuten "täydellinen" tai sopiva. Mutta siinä vaiheessa, jos lapset on itselle tärkeä asia ja esimerkiksi parisuhde painii samassa sarjassa, onko henkisesti hyvä asia lähteä valitsemaan ns. jompikumpi, jos voi saada molemmat (vaihtamalla kumppania)? Riippuen toki myös siitä, kuinka vahva perusta arvoilla on, "kykeneekö" ihminen muokkaamaan niitä itsessään.

"joskus niin, että halutaan eri asioita, joskus niin, että geneettisesti ei sovita yhteen".. No, anteeksi äidinkieleni, meinasin lähinnä sitä, että itse olen nähnyt pareja, jotka alunperinkin haluavat eri asioita, sitten tulee vähän vastoinkäymisiä ja ns. lopulta ollaan "geneettisesti epäsopiviakin" niin miksi enää silloin hakata päätä seinään.. :D Aina ei ole hyvä sekään, että rakkaus voittaa kaiken, jos kaikki muu on oikeasti pisin vittua.

Lue lisää

No tuo ainakin monilla laskee kynnystä lähteä suhteesta pois, jossa on asiat päin persusta jos vielä lapsiakaan ei yhdessä saa. Ja ne ainakin toiselle tuntuvat olevan suuressa kysynnässä.

Ei tarvi kun lueskella lapsettomuuspalstoja ja mihin meidän suhde kaatui. Sieltä saat muutes varmaan todella ajankohtaista ja realistista tietoa, jos haluat aihetta enemmän vielä pohtia lapsettomien omasta näkökulmasta. :)

Kyllä moni alkoholistikin on saanut lapsia. Vammaisia sellaisia kun eivät ole pystyneet pysymään erossa aineista edes raskaana. Onko tämä sitten jonkun luonnon tahto tai jotain johdatusta...tuskin.

Moni myös on kyllä saanut lapsen, mutta omasta mielenvikaisuudestaan johtuen ei koskaan pysty olemaan tälle äiti tai isä.

Moni myös saa vammaisia lapsia ja kukaan ei tiedä oliko heidän geeneissää mitään vikaa vai ei. Moni vammainen myös saa täysin terveitä lapsia ja takuulla parempi isä tai äiti kuin joku ei vammainen aikuinen.

Sepä se, kukaan ei oo toista tuomitsemaan ja joskus suututtaa ihmisten ns. tyhmyys tai tietynlainen omaetu-ajattelu ja naiivius, tietynlainen kykenemättömyys miettiä seurauksia. Mut itsekään en sitä aina osaa tai ole osannut, niin kai se kuuluu osaksi ihmisyyttäkin. Valitettavaa.

Toki on ihmisiä, jotka eivät koskaan kasva ja ota vastuuta. Mutta sille asialle ei oikeastaan voi tehdä mitään. Sitä varten on keksitty lakeja, pistetty ihmisiä istumaan linnaan, on perustettu perintätoimistoa ja muuta.. On kehitetty sääntöjä, joita noudattamalla päästäisiin "yhteiseen hyvään". Helppoahan se on osotella sormella, vaikeampi katsoa peiliin ja miettiä omia tekojaan. Siksi itse arvostan sitä, että asioista tullaan minulle sanomaan, kunhan se tapahtuu toista kunnioittavasti. Tai ei kai siinä, helpompaa kritiikki on ottaa vastaan, kun ei pusketa täydellä teholla toisen ylitse.. Silleen voi maailma kehittyä. :D Joskus vaan tuntuu, että pitäs "isäänsä alkaa opettaa"... Mut toisaalta olen myös todennut, jos joku ei tajua tai halua tajuta, en jaksa siitä enää hänen kanssaan keskustella. Ei se johda mihinkään.

Eli periaatteessa, vaikka vituttaa ja ottaa päähän tiettyjen ihmisten käytös (Eerikan vanhemmat vaikka) niin välillä tuntuu, että on pakko vaan katsella sormien läpi, koska itsellä ei ole resursseja hoitaa asiaa. Syyllisyyttähän siitä tuntee, jos silleen tekee.. Mut ihmettelen sosiaalityöntekijöitä.. Kävikö heille myös näin ja mikseivät he tukeutuneet omaan ammattiinsa ja sen tuomiin oikeuksiin vai eikö sellaisia ole? Anyway, tavallinen pulliainen on aika voimaton "sanomaan" kenellekään miten pitäisi elää.. Mutta aina voi sanoa ja antaa toiselle se mahdollisuus, että hän miettisi asiaa myös toisesta näkökulmasta. Toki on heitä, joita "ei kiinnosta toisen sanomiset", mutta sillon kannattaa myös miettiä, olenko itse sellainen, että toisten sanomiset ei kiinnosta.. Kuuntelenko todella, mitä muilla on sanottavaa.. Kun kuuntelee itse, tulee kuulluksi.

Jääkö rauhoittelu "kylmäksi", jos siitä puuttuu "henkilökohtainen ote"? Tarkoitan, että jos olet liian ammattimainen (olit sitten mies- tais naiskätilö), onko sekään hyvä? Toki täydelliseen suoritukseen tuskin kovin moni jatkuvasti pystyy.. Vai onko juuri parempi se, että on "kylmänkolea", jotta se tarttuu... Vaikea kysymys, ihmisiä hyvin monenlaisia.

Selvennän, että yleensä empatiakyvykkyydellä en tarkoita mitään tunteiden lietsomista tai dramatisointia. Karkeana esimerkkinä sanon, että ei nainen tiedä varmaankaan, miltä s*ihinotto tai erektio tuntuu. Toisaalta, sillä tuskin on varsinaista merkitystä mihinkään. Hiuksenhalkomista, myönnän.

Olen jossain määrin sitä mieltä, että ihmisen pitäisi pyrkiä luonnonmukaisiin hoitotoimenpiteisiin. Toisaalta, itse olen sen verran nuori, että olen varmaankin elänyt koko ikäni E-aineissa ja lääkkeissä, joten itselleni se tuskin on sinällään "normaalista poikkeavaa".. Mut jos viedään asia alkujuurille, ihminen on "luonnonmukainen" ja siihen on alettu tunkea kaikenmaailman kemikaaleja niin hiusväreistä, shampoista yms. lähtien. Kaikki nää on tietääkseni varsin uusia ihmishistoriassa, niin onko kukaan tutkinut niiden vaikutusta sairauksiin? En tiedä enkä tiedä sitäkään, sanoisiko siitä kukaan kenellekään. Lääkefirmathan saattaisi olla konkurssissa. :D No ei kai sentään... Mut ajatuksena.

Toisaalta tuo ajatus sotii elämän säilyttämisen arvon kanssa. Mut mihin asti voi keinotekoisesti säilyttää elämän... Jos se on joku satunnainen infektio, nuorella ihmisellä.. Tai jos se on vanhemmalla ihmisellä, ehkä eläkkeellä olevalla. Sitten tullaan siihen, että molemmilla pitäisi olla yhtä suuri oikeus elää. Miksi arvottaa lapsi ja vanhus eri tasolle? Joo, vanhuksella on kyky sanoa asioita ja käyttää selvemmin itsemäärämisoikeuttaan. Lapsi ei välttämättä osaa sitä kertoa... Jos koko mahdollisuutta elää keinotekoisesti ei olisi, ei olisi koko ongelmaa todennäköisesti ;) Ihmiset hyväksyisi kuoleman niinkuin se on. Leikitäänkö jumalia tässä suhteessa... Kehitetään uusia keinoja, jotta pysytään hengissä.. Ja kyllä, vien tämän pitkälle tarkoituksella ja kyllä, luultavasti jos tulisi omalle kohdalle mieli muuttuisi.. Kummasti.

En ole tullut tuomitsemaan, halusin herättää keskustelua sen takia, että voin laajentaa näkökantojani.

Mikäs on mielestäsi oikea ongelma, johon pitäisi puuttua ja josta paasata? :) Pääsisikö niissä asioissa pidemmälle?
Miten se on sinulta pois, josko täällä tästä asiasta haluan herättää keskustelua?

kanasutra kirjoitti:

Jääkö rauhoittelu "kylmäksi", jos siitä puuttuu "henkilökohtainen ote"? Tarkoitan, että jos olet liian ammattimainen (olit sitten mies- tais naiskätilö), onko sekään hyvä? Toki täydelliseen suoritukseen tuskin kovin moni jatkuvasti pystyy.. Vai onko juuri parempi se, että on "kylmänkolea", jotta se tarttuu... Vaikea kysymys, ihmisiä hyvin monenlaisia.

Selvennän, että yleensä empatiakyvykkyydellä en tarkoita mitään tunteiden lietsomista tai dramatisointia. Karkeana esimerkkinä sanon, että ei nainen tiedä varmaankaan, miltä s*ihinotto tai erektio tuntuu. Toisaalta, sillä tuskin on varsinaista merkitystä mihinkään. Hiuksenhalkomista, myönnän.

Olen jossain määrin sitä mieltä, että ihmisen pitäisi pyrkiä luonnonmukaisiin hoitotoimenpiteisiin. Toisaalta, itse olen sen verran nuori, että olen varmaankin elänyt koko ikäni E-aineissa ja lääkkeissä, joten itselleni se tuskin on sinällään "normaalista poikkeavaa".. Mut jos viedään asia alkujuurille, ihminen on "luonnonmukainen" ja siihen on alettu tunkea kaikenmaailman kemikaaleja niin hiusväreistä, shampoista yms. lähtien. Kaikki nää on tietääkseni varsin uusia ihmishistoriassa, niin onko kukaan tutkinut niiden vaikutusta sairauksiin? En tiedä enkä tiedä sitäkään, sanoisiko siitä kukaan kenellekään. Lääkefirmathan saattaisi olla konkurssissa. :D No ei kai sentään... Mut ajatuksena.

Toisaalta tuo ajatus sotii elämän säilyttämisen arvon kanssa. Mut mihin asti voi keinotekoisesti säilyttää elämän... Jos se on joku satunnainen infektio, nuorella ihmisellä.. Tai jos se on vanhemmalla ihmisellä, ehkä eläkkeellä olevalla. Sitten tullaan siihen, että molemmilla pitäisi olla yhtä suuri oikeus elää. Miksi arvottaa lapsi ja vanhus eri tasolle? Joo, vanhuksella on kyky sanoa asioita ja käyttää selvemmin itsemäärämisoikeuttaan. Lapsi ei välttämättä osaa sitä kertoa... Jos koko mahdollisuutta elää keinotekoisesti ei olisi, ei olisi koko ongelmaa todennäköisesti ;) Ihmiset hyväksyisi kuoleman niinkuin se on. Leikitäänkö jumalia tässä suhteessa... Kehitetään uusia keinoja, jotta pysytään hengissä.. Ja kyllä, vien tämän pitkälle tarkoituksella ja kyllä, luultavasti jos tulisi omalle kohdalle mieli muuttuisi.. Kummasti.

En ole tullut tuomitsemaan, halusin herättää keskustelua sen takia, että voin laajentaa näkökantojani.

Mikäs on mielestäsi oikea ongelma, johon pitäisi puuttua ja josta paasata? :) Pääsisikö niissä asioissa pidemmälle?
Miten se on sinulta pois, josko täällä tästä asiasta haluan herättää keskustelua?

Lue lisää

Täytyy sanoa, että itse en kaipaa hoitavalta lääkäriltä sen erityisemmin empatiaa, vaan ammattitaitoa.

Ennemmin kylmä paskiainen, joka saaa minut terveeksi kuin "empaattinen" lähihoitajataustainen tunari, joka osaa lähinnä pitää kädestä kiinni ja voivotella.

Siksi toisekseen, empatiaa ei kukaan opi opiskelemalla. Ja mikä on tämä mystinen "elämä, joka lääkäriopiskelijalla jää elämättä" verrattuna lähihoitajaan? Miten sen lähihoitajan elämä on jotenkin niiiiin paljon enemmän elämää kuin lääkärin? Tämä on minusta aina jotenkin hämmentävää. Vedotaan käytännönläheisyyteen, vaikka todellisuudessa yliopisto-opiskelijat ehtivät tehdä enemmän käytännön tehtäviä opintojensa aikana kuin ammattikoulutetut...

Se on totta, että mieskätilöt tasapainottaisivat työyhteisöä paljon. Ja varmasti on sekin totta, etteivät "uskalla" kiinnostua. Kokonaisuudessaan valinnanvara kätilön sukupuolen suhteen olisi naiselle tietysti varmasti "helpottava" tieto.

Tässä näin heittämällä ei tule mieleen keinoja, jolla tätä uskallusta saatais potkittua miehille.. Oisko jollain ideoita sen suhteen?

ihan voi olla näin, mutta minä en haluaisi synnytykseeni mieskätilöä :)