Mieheni on ollut kohta kaksi vuotta työttömänä. Minulla on varma työsuhde ja keskivertopalkka. Lapsia on ja omakotitalon lainaa riittää.
Mieheni on ollut aiemminkin työttömänä, mutta ei koskaan näin kauan. Olen yrittänyt olla lisäämättä hänen taakkaansa, niin että en naputa turhista ja pyrin kuluttamaan mahdollisimman vähän. Lapsilla täytyy tietyt jutut pyöriä, mutta itse en käy esim. kampaajalla tai osta uusia vaatteita - onneksi ei tarvitse työssä edustaa.
Yritän kannustaa miestäni hankkimaan uutta työtä, mutta aina tuntuu olevan jotain vikaa ehdottamissani töissä. Kyllä hän on harvakseltaan töitä hakenutkin, mutta ei ole tärpännyt. Hänen alansa töitä ei vain ole kovin paljon.
Työttömyys korvaus päättyy pian ja sitten on varmaan edessä talon myynti ja kotiseudulta pois muuttaminen. Palkkani on juuri sen verran hyvä, ettemme saa avustusta sossulta, mutta en pysty sillä maksamaan lainaa ja elättämään perhettä. Ei yhden ihmisen palkalla pysty ostamaan asuntoa pääkaupunkiseudulta ja mieheni ei lähde vuokra-asuntoihin - en kyllä minäkään mielelläni oman talon jälkeen.
Miehestäni on tullut saamaton ja omissa mietteissään viihtyvä. Hän kiukkuilee minulle pienistäkin asioista ja on tullut jopa ilkeäksi mitä ei aiemmin ollut.
Nyt minusta tuntuu, etten enää jaksa. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät ymmärrä kiristynyttä taloutta, mutta tulee kyllä olemaan kamalaa kertoa heille, että joudumme muuttamaan halvemmille seuduille. Kaikki se mitä olemme rakentaneet tällä kotiseudullamme, valuu hukkaan. Minä haluaisin jatkaa nykyisessä työssäni ja siinä elämässä, mitä täällä elän, mutta mies on aivan lamassa eikä pysty tekemään muutosta.
Miksikö kirjoitin tämän? Kertoakseni ääneen, mikä mieltä painaa ja saadakseni omia ajatuksiani selkeytymään. Ehkä joltakin lukijalta saan jonkun ajatuksen poikasen, että näen tilanteemme toisin ja pystyisin tekemään jonkun "hyvän siirron". Jonkun täytyy muuttua, mutta minä en vielä tiedä mikä se on ja miten se muutetaan.
työttömyys koettelee suhdetta
14
855
Vastaukset
- Hope
Jos saisitte lainan lyhennyksiä pienemmiksi.Riippuen miehesi alasta-miten ois keikkatyö vuokratyönantajalla?Tai...vaikka sitten iltaisin toimistoja siivoamaan,miehetkin tekee sitä! Ihan sama mitä tekee,mut jos sais vähän enmmän rahaa talouteen, jotta ei se talo menisi.
Tai joku työllisyyskoulutus?Vaikka muutoin ei korvausta saisi,koulutuksessa ollessa saa...ko.koulutus ei muuten vähennä ansiosidonnaisen päiviä!
Toivon ettette joudu taloa myymään ja asianne järjestyy! Ymmärrän tilanteen,hiukka samankaltaiset kuviot on läpi käyty. - eräS
Kuulostaa, että miehesi on masentunut työttömyydestä. Ei mikään ihme, Suomessa perinteisesti miehen mitta on se, että hän tekee työtä ja vielä kerran tekee töitä yömyöhään asti - elättää perheensä, se on miehen kunnia-asia.
Sen menettäminen ja kotikissana oleminen on iso kolaus miehiselle itsetunnolle. Ehkä se ei naista niin paljon kolhaise, nainen osaa nähdä kotityön ja lasten kanssa olemisen tärkeänä ja löytää mielekkyyden siitä, mies ei kenties samalla tavalla aisiaa näe.
Tuntuu pahalta ajatella, että ero olisi ratkaisu - juuri nyt, kun miehesi tarvitsee tukeasi ja on onneton, hukassa ja ehkä tuntee itsensä tarpeettomaksi - ja sitten vielä vaimokin nakkaa reunan yli.
Nalkuttamisen ja naputtamisen sijaan voisit kokeilla keskustelua. Älä ehdota, mitä miehen pitäisi tehdä, älä huomauttele siitä, mitä hän ei ole tehnyt.
Kerro, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä ajattelet, mikä sinua huolestuttaa.
Kannusta miestäsi käymään työvoimaneuvojalla kyselemässä työllisyyskursseja, koulutumahdollisuuksia, yms. JA jatkamaan työn etsintää.
Missä päin Suomea asutte? Pk-seudulla on töitä tarjolla, jos ei turhan ronkeli ole. Palkat on tosin pienet esim. siivoustyössä, mutta parempi kuitenkin kuin työttömyyskorvaus.
Ilmaisjakelulehtien jakamisesta saa vähän. LEiville se ei lyö, mutta on kuitenkin. Postista voi kysyä päiväpostin jakoa, tai lajittelukeskukseen.
Ei ole häpeä tehdä omaa koulutustaan "huonompaa" työtä. Kaikki työ on tarpeen, ja rehellinen työ on aina kunnon työtä. Ihmisarvo ei huonone, eikä ihminen muutu tyhmäksi, vaikka onkin "vain" matalapalkkatöissä. Ellei itse sitten alenna itseään kynnysmatoksi tai sylkykupiksi.
Tiedän, että on ihmisiä, joiden mielestä siivoojat ovat tyhmiä ja yksinkertaisia. Kun sama ihminen sitten siirtyy konttorituolille vastaamaan puhelimeen, hänestä tuleekin jotekin kamalan älykäs ja osaava tapaus??? !!! ?? Minusta näin ajattelevat ihmiset osoittavat miten pieni on heidän oma päänuppinsa...
Kysy tosiaan pankista uutta maksusuunnitelmaa talolainan maksuihin.
Seurakuntien diakoniatyö auttaa myös taloudellisesti tiukilla olevia.
Oletteko oikeutettuja as.tukeen? Omistusasuntoon sitä saattaa saada, tosin perusteet ovat aika tiukat. KAnnattaa kysyä.
Ei vuokralla asumisessa mitään kamalaa ole. Samanlaisia ihmisiä siellä on kuin muuallakin.
Toinen vaihtoehto - jos talo menee myyntiin - on ASO (asumisoikeus) asuminen. Rivitalohuoneisto esim. On omaa pihaa. Mutta eihän siellä samalla tavalla eletä kuin omassa talossa, naapurit on otettava huomioon!!!. Siihen saa as.tukea. Se on omistusasumisen ja vuokra-asumien välimuoto.
Teillä taitaa olla nyt se avioliiton vastamäki, joka pitäisi yhdessä jaksaa kulkea. Toista hylkäämättä. Se on rakkautta.Ja rakkaus on tahtoasia, aika pitkälle. Jaksaa toisen rinnalla vaikka on raskasta. Tahtoa jatkaa, tahtoa rakastaa, vaikka on raskasta.
Perheneuvola/parisuhdekeskustelu voi olla myös yksi, mikä auttaisi jaksamiseen teille molemmille. Perussuomalainen mies tietysti vastustaa, mutta paljonko on vaihtoehtoja?
Juttele siis miehesi kanssa omista tunteistasi ja ajatuksistasi ja peloistasi..- saara
Kiitos ajatuksista. En ollut tiennyt, että työllisyyskurssit eivät lyhennä ansiosidonnaista. Tuo tieto saattaa auttaa meitä.
Asumme tosiaankin pääkaupunkiseudulla ja talon lainaa on paljon. Sitä ottaessamme miehelläni oli isopalkkainen työ, joten laina ei ollut ylimitoitettu. Näillä tuloilla en usko pankin suostuvan uuteen maksujärjestelyyn, sillä muutos tuloissa on niin suuri - ehkä tuota kuitenkin voisi kysyä.
Mieheni hoitaa kotihommia mielellään ja viihtyy lasten kanssa. Toisaalta on ollut mukavaakin se, että hän on vastannut kotihommista. Hän kokee sen tärkeänä ja arvokkaana ja sillä tavoin on itsetunto kohdallaan.
Työelämä vain tuntuu tällä hetkellä olevan jotain sellaista, josta hän ei löydä paikkaansa. Ei hän häpeä "huonompia" töitä, mutta ei saa aikaiseksi niiden hakemista. Sehän tässä niin kummallista onkin. Minä olen viestittänyt, että rahat alkaa kohta olla lopussa - hoidan raha-asiat - mutta ei vain miehestä irtoa työnhakua tai jos hän hakeekin, niin sellaisia joihin hänellä ei ole realistisia mahdollisuuksia.
En ole nalkuttanut, mutta jos vain jossain yhteydessä mainitsenkaan työn tekemisen tai talouden tiukkuuden, niin mies on heti piikit pystyssä ja alkaa piruilemaan. Ei paljon innosta tehdä aloitetta ja ryhtyä keskustelemaan. Hulluinta on, että mieheni on aiemmin ollut juuri sellainen, jonka kanssa on voinut keskustella kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä. Muutos on suuri.
Masennusta tuo varmaan on, mutta minä en ole koulutukseltani terapeutti, enkä voi häntä terapoida. Se ei olisi tervettä. Tuntuu, että hänet pitäisi aktivoida jotenkin niin, että hän ei edes huomaakaan, että ajatus on tullut minulta tai yleensäkään hänen ulkopuoleltaan. Mitenhän sekin sitten tehdään?
Täytyy jatkaa ajatusten selvittelyä ja tehdä sitten ihan selkeä toimintasuunnitelma. - eräS
saara kirjoitti:
Kiitos ajatuksista. En ollut tiennyt, että työllisyyskurssit eivät lyhennä ansiosidonnaista. Tuo tieto saattaa auttaa meitä.
Asumme tosiaankin pääkaupunkiseudulla ja talon lainaa on paljon. Sitä ottaessamme miehelläni oli isopalkkainen työ, joten laina ei ollut ylimitoitettu. Näillä tuloilla en usko pankin suostuvan uuteen maksujärjestelyyn, sillä muutos tuloissa on niin suuri - ehkä tuota kuitenkin voisi kysyä.
Mieheni hoitaa kotihommia mielellään ja viihtyy lasten kanssa. Toisaalta on ollut mukavaakin se, että hän on vastannut kotihommista. Hän kokee sen tärkeänä ja arvokkaana ja sillä tavoin on itsetunto kohdallaan.
Työelämä vain tuntuu tällä hetkellä olevan jotain sellaista, josta hän ei löydä paikkaansa. Ei hän häpeä "huonompia" töitä, mutta ei saa aikaiseksi niiden hakemista. Sehän tässä niin kummallista onkin. Minä olen viestittänyt, että rahat alkaa kohta olla lopussa - hoidan raha-asiat - mutta ei vain miehestä irtoa työnhakua tai jos hän hakeekin, niin sellaisia joihin hänellä ei ole realistisia mahdollisuuksia.
En ole nalkuttanut, mutta jos vain jossain yhteydessä mainitsenkaan työn tekemisen tai talouden tiukkuuden, niin mies on heti piikit pystyssä ja alkaa piruilemaan. Ei paljon innosta tehdä aloitetta ja ryhtyä keskustelemaan. Hulluinta on, että mieheni on aiemmin ollut juuri sellainen, jonka kanssa on voinut keskustella kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä. Muutos on suuri.
Masennusta tuo varmaan on, mutta minä en ole koulutukseltani terapeutti, enkä voi häntä terapoida. Se ei olisi tervettä. Tuntuu, että hänet pitäisi aktivoida jotenkin niin, että hän ei edes huomaakaan, että ajatus on tullut minulta tai yleensäkään hänen ulkopuoleltaan. Mitenhän sekin sitten tehdään?
Täytyy jatkaa ajatusten selvittelyä ja tehdä sitten ihan selkeä toimintasuunnitelma."Masennusta tuo varmaan on, mutta minä en ole koulutukseltani terapeutti, enkä voi häntä terapoida. Se ei olisi tervettä. Tuntuu, että hänet pitäisi aktivoida jotenkin niin, että hän ei edes huomaakaan, että ajatus on tullut minulta tai yleensäkään hänen ulkopuoleltaan. Mitenhän sekin sitten tehdään? "
Puolison tehtävä ei ole olla terapeutti kumppanilleen. Parisuhde ei ole terapiasuhde. Siinä olet oikeassa.
Mutta tuo viimeinen kommenttisi tuossa lainauksessa - hyvä kysymys. En osaa antaa vastausta.
- fss
sfs
- Apua
Meillä sama ongelma.
Olen itse mies ja ollut työttömänä yli kolme vuotta. Peruspäiväraha ei päätä huimaa ja olenkin nyt alkanut tekemään ihan "sivutoimisesti" kotoa pitäen pientä bisnestä. Puuha on mielenkiintoista, mutta edellyttää kyllä tietenkin puuhaan sitoutumista ja omaa aktiivisuutta aika paljonkin.
Vaikuttaa, että miehesi on masentunut ja siihen pitäisi saada apua jotenkin. Pahinta masennuksessa on se, ettei sitä itse huomaa.
Puhumalla miehen kanssa asiasta voi auttaa häntä.
Mene mukaan perheterapeutille, niin jotain selkoa voi sieltä tulla.
Toivon asioiden selkiytyvän parhain päin Teilläkin.- saara
"Pahinta masennuksessa on se, ettei sitä itse huomaa"
Näin tuo varmaan on, että itse masentuneen on vaikea huomata omaa tilaansa. Miten sen sitten voi toiselle kertoa. "Hei kulta, minusta tuntuu, että olet masentunut - hae apua!" -tyyli ei tepsi, mutta silti mielestäni asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.
No, täytyy miettiä ja hakea sitä oikeaa tilannetta, jossa sopiva tunnelma on kohdallaan. Eiköhän sellainen tule vastaan.
Meidän yhteikuntamme vain toimii niin, että sitä pitää yksilön olla melkoisen vahva ja yllättäen vaihtuviin tilanteisiin sopeutuva jos aikoo pärjätä. Silloin jos nuo taidot ovat jostain syystä hukassa, niin kukaan ei tue. Ammattiliitoilta saat vain joutavaa sanahelinää ja sossu ei näe metsää puilta. - Apua
saara kirjoitti:
"Pahinta masennuksessa on se, ettei sitä itse huomaa"
Näin tuo varmaan on, että itse masentuneen on vaikea huomata omaa tilaansa. Miten sen sitten voi toiselle kertoa. "Hei kulta, minusta tuntuu, että olet masentunut - hae apua!" -tyyli ei tepsi, mutta silti mielestäni asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.
No, täytyy miettiä ja hakea sitä oikeaa tilannetta, jossa sopiva tunnelma on kohdallaan. Eiköhän sellainen tule vastaan.
Meidän yhteikuntamme vain toimii niin, että sitä pitää yksilön olla melkoisen vahva ja yllättäen vaihtuviin tilanteisiin sopeutuva jos aikoo pärjätä. Silloin jos nuo taidot ovat jostain syystä hukassa, niin kukaan ei tue. Ammattiliitoilta saat vain joutavaa sanahelinää ja sossu ei näe metsää puilta.Aloitusviestissäsi oli tuo maininta:
"Miehestäni on tullut saamaton ja omissa mietteissään viihtyvä. Hän kiukkuilee minulle pienistäkin asioista ja on tullut jopa ilkeäksi mitä ei aiemmin ollut."
Siitä päättelin miehesi masennuksen.
Sopivaa tilaisuutta alkaa puhua asioista ei oikeastaan ole, vaan se tilaisuus on koko ajan tässä ja nyt. Löydät kyllä sen oikean hetken.
Ja sanomalla asia ihan niinkuin sinusta tuntuu saat parhaan tuloksen.
Ei taida tuo kuvailemasi "Hei kulta, minusta tuntuu, että olet masentunut - hae apua!" -tyyli
tepsiä. Mutta vetoat siihen, että sinusta tuntuu kuin jotain olisi vialla ja sitten yhdessä haette sitä apua. Eli mukaan vain. Aito ja oikea välittäminen on parasta.
Totta on, että yhteiskunta on vahvoja varten.
Jos ei jaksa apua hakea, niin kaikki on jo pahasti pielessä ennenkuin yhteiskunta tulee auttamaan. En tiedä miten se tällaiseksi on mennytkin. Kaikesta viisaudesta ja tiedosta huolimatta.
Mutta edelleenkin toivotan asiaan Teille parannusta. Se on tosin lähdettävä teiltä päin se avunpyyntö. - saara
Apua kirjoitti:
Aloitusviestissäsi oli tuo maininta:
"Miehestäni on tullut saamaton ja omissa mietteissään viihtyvä. Hän kiukkuilee minulle pienistäkin asioista ja on tullut jopa ilkeäksi mitä ei aiemmin ollut."
Siitä päättelin miehesi masennuksen.
Sopivaa tilaisuutta alkaa puhua asioista ei oikeastaan ole, vaan se tilaisuus on koko ajan tässä ja nyt. Löydät kyllä sen oikean hetken.
Ja sanomalla asia ihan niinkuin sinusta tuntuu saat parhaan tuloksen.
Ei taida tuo kuvailemasi "Hei kulta, minusta tuntuu, että olet masentunut - hae apua!" -tyyli
tepsiä. Mutta vetoat siihen, että sinusta tuntuu kuin jotain olisi vialla ja sitten yhdessä haette sitä apua. Eli mukaan vain. Aito ja oikea välittäminen on parasta.
Totta on, että yhteiskunta on vahvoja varten.
Jos ei jaksa apua hakea, niin kaikki on jo pahasti pielessä ennenkuin yhteiskunta tulee auttamaan. En tiedä miten se tällaiseksi on mennytkin. Kaikesta viisaudesta ja tiedosta huolimatta.
Mutta edelleenkin toivotan asiaan Teille parannusta. Se on tosin lähdettävä teiltä päin se avunpyyntö.Tästä ajatustenvaihdosta on tosiaankin hyötyä sillä oivalsin itse juuri äsken jotain lisää.
Osittain oma haluttomuuteni keskustella ja ns. nostaa kissa pöydälle voi myös liittyä keskustelun epävarmaan lopputulokseen. Tällä tarkoitan sitä, että koska minulla on oman elämäni suhteen seesteinen vaihe (esim. sopiva työ, mukavat vapaa-ajan mahdollisuudet ja miellyttävä asumismuoto sekä hyvä mieli itsestäni) en haluaisi mieheni esittävän mitään sellaista ratkaisua pulmaan, jossa minä joutuisin menettämään näitä elämäni totuttuja alueita.
Hän elää murrosvaihetta ja luonnollisesti silloin hakee myös totutusta poikkeavia polkuja elämäänsä joka voi tarkoittaa tämän hetkisen elämän tavan muuttumista toisenlaiseksi. Tuo mahdollinen uusi elämäntapa ei sinällään tarkoita suuntaa huonompaan - päinvastoin se voisi olla askel johonkin uuteen ja parempaan - mutta koska se on vielä tuntematon, niin minä tunnen oloni epävarmaksi. Omassa epävarmuudessani vältän puhumista ja sitten ollaankin juuri siinä negatiivisessa kierteessä, jossa sitä luulee enemmän kuin tietää.
Täytyy jatkaa elämän ja tunteiden kuulostelua uudelta pohjalta. Kiitos ajatusten vaihdosta! - Apua
saara kirjoitti:
Tästä ajatustenvaihdosta on tosiaankin hyötyä sillä oivalsin itse juuri äsken jotain lisää.
Osittain oma haluttomuuteni keskustella ja ns. nostaa kissa pöydälle voi myös liittyä keskustelun epävarmaan lopputulokseen. Tällä tarkoitan sitä, että koska minulla on oman elämäni suhteen seesteinen vaihe (esim. sopiva työ, mukavat vapaa-ajan mahdollisuudet ja miellyttävä asumismuoto sekä hyvä mieli itsestäni) en haluaisi mieheni esittävän mitään sellaista ratkaisua pulmaan, jossa minä joutuisin menettämään näitä elämäni totuttuja alueita.
Hän elää murrosvaihetta ja luonnollisesti silloin hakee myös totutusta poikkeavia polkuja elämäänsä joka voi tarkoittaa tämän hetkisen elämän tavan muuttumista toisenlaiseksi. Tuo mahdollinen uusi elämäntapa ei sinällään tarkoita suuntaa huonompaan - päinvastoin se voisi olla askel johonkin uuteen ja parempaan - mutta koska se on vielä tuntematon, niin minä tunnen oloni epävarmaksi. Omassa epävarmuudessani vältän puhumista ja sitten ollaankin juuri siinä negatiivisessa kierteessä, jossa sitä luulee enemmän kuin tietää.
Täytyy jatkaa elämän ja tunteiden kuulostelua uudelta pohjalta. Kiitos ajatusten vaihdosta!Oletpa harvinaisen oikeilla jäljillä!
Ihmisen suurin vihollinen on monesti omat ajatukset.
Muutoksen pelko suuntaa ajatukset siihen tiettyyn suuntaan, jossa haluaa olla, ja usein haluaa ollakin vain paikallaan.
Mutta koko prosessi voi lähteäkin tuon oman ajatusmallin romuttamisesta.
Minuakin ero aikanaan pelotti useita vuosia ja käperryin vain omaan maailmaani, vaikka perheterapiassa ajatuksia yritettiin avartaakin.
Vasta kun homma lähti sitten menemään, sai uudet ajatukset vallan ja loppu sujuikin kuin leikiten.
Eikä hankaluudet ole suinkaan ohi, eikä pelot tulevaisuudesta ole hälvenneet, mutta jos joillekin asioille ei mitään voi, niin miksi tuupertua niiden edessä. Ja miksi kävellä yöt vain sen vuoksi, että ei ole rahaa, tai ei ole taloa?
Maailmassa on muitakin, joilla ei ole taloa, eikä ne ole moksiskaan.
Iloinen olen puolestasi, että haluat nähdä asioita sellaisina kuin ne on, eikä välttämättä sellaisina, kuin ne haluat nähdä.
Aurinkoisia päiviä tulevaisuuteen. - saara
Apua kirjoitti:
Oletpa harvinaisen oikeilla jäljillä!
Ihmisen suurin vihollinen on monesti omat ajatukset.
Muutoksen pelko suuntaa ajatukset siihen tiettyyn suuntaan, jossa haluaa olla, ja usein haluaa ollakin vain paikallaan.
Mutta koko prosessi voi lähteäkin tuon oman ajatusmallin romuttamisesta.
Minuakin ero aikanaan pelotti useita vuosia ja käperryin vain omaan maailmaani, vaikka perheterapiassa ajatuksia yritettiin avartaakin.
Vasta kun homma lähti sitten menemään, sai uudet ajatukset vallan ja loppu sujuikin kuin leikiten.
Eikä hankaluudet ole suinkaan ohi, eikä pelot tulevaisuudesta ole hälvenneet, mutta jos joillekin asioille ei mitään voi, niin miksi tuupertua niiden edessä. Ja miksi kävellä yöt vain sen vuoksi, että ei ole rahaa, tai ei ole taloa?
Maailmassa on muitakin, joilla ei ole taloa, eikä ne ole moksiskaan.
Iloinen olen puolestasi, että haluat nähdä asioita sellaisina kuin ne on, eikä välttämättä sellaisina, kuin ne haluat nähdä.
Aurinkoisia päiviä tulevaisuuteen.Muutoksen virtaan heittäytyminen on tämän päivän mantra. Kaikki on muutosta, mikään ei ole pysyvää, yhden elämän aikana tulisi olla monta työuraa, aina pitäisi suhtautua innokkaasti uuteen.
Väitän, että ihminen ei jaksa jatkuvasti muuttua. Itselläni on kolme eri ammattia ja olen toiminut niistä kahdessa ja näidenkin sisällä vaihtelevissa tehtävissä. Olen ollut seitsemässä eri työpaikassa ja pyrkinyt hakemaan positiivista muutosta niissä kaikissa. Nyt minusta tuntuu, että on aika nauttia saavutuksista. Haluan nauttia siitä, mitä olen tässä nykyisessä työpaikassani ja viimeisimmän koulutukseni jälkeen oppinut ja saavuttanut. En haluaisi taas aloittaa alusta.
Johonkinhan sitä aina elämässään tähtää. Se on joko tietoisempaa tai sitten ei niin selkeästi määriteltyä. Minulle on saavutus se asumismuoto, jossa nyt elän. Olen sitä tavoitellut ja nautin siitä suuresti. Siinäkin suhteessa alusta aloittaminen olisi tappio.
Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän on niitä muuttujia, joita täytyy elämässä ottaa huomioon - ainakin siltä minusta tuntuu. Enää en voi ajatella elämääni vain itseni kannalta vaan perhe kokonaisuutena on otettava huomioon ja siinä etenkin ne heikoimmat eli lapset. Ehkä tässä on tärkeintä hakea tasapainoa sen välillä, mitkä ovat niitä oikeasti tärkeitä juttuja, joita haluaa säilyttää ja niitä, jotka ovat vain totuttuja tapoja ja muodostuneet jopa taakaksi ja siten joutavatkin muuttua.
- Mies
...asuntolainasta lyhennystäkin? Jos maksatte, niin kannattaisi käydä pankissa muuttamassa lainanmaksusuunnitelmaa ja maksaa vain korot ja kulut, ainakin siihen asti kunnes miehesi löytää jonkinlaisen työpaikan. Miehesi olisi nyt jo syytä ottaa vastaan muutakin työtä, kuin vain ammattiaan vastaavaa, koska kerran on jo noin kauan ollut työttömänä. Kyllä asianne järjestyvät, kun vain yhdessä teette jotakin niiden eteen, etkä jää yksin murehtimaan ja vain yksin taistelemaan vaikeuksia vastaan.
- saara
Kyllä olemme maksaneet myös lyhennyksiä koko ajan. Minusta se on ollut tärkeää, sillä kun kerran lainan on ottanut, niin kyllä siitä sitten on vastuussakin. Vain korkojen ja kulujen maksaminen on minulle jo sellainen tilanne, ettei silloin ole käytännössä lainaan varaa ja silloin pitää harkita muuta.
Tuo ammattiaan vastaavan työn löytäminen nykyään on minusta yleensäkin pulmallista. Työtehtävät alkavat olla niin eriytyneitä, että jos hakijalla ei ole kokemusta juuri siitä spesifistä alasta, joka on oman ammattikentän sisällä, niin käytännössä ei ole siihen pätevä. Jo pelkät perinteiset pappi, lääkäri ja opettaja -ammatit eivät enää koulutuksen pohjalta pätevöitä kaikkiin noiden alojen työtehtäviin. Ei nuorisopappi ole suoraan pätevä vaikka sairaalasielunhoitajaksi tai lääkärin ja opettajan koulutukset eivät pätevöitä kaikkiin erikoisaloihin noilla työkentillä. Sitä voi ihminen olla vaikka kuinka pätevä ja hyvä, mutta jos juuri hänen pätevyyttään ei kyseisessä työtehtävässä tarvita, niin silloin hän ei ole siihen sopiva.
Ristiriitaa on myös siinä, miten omaa uraansa rakentaa. Toisaalta täytyy pystyä hakeutumaan koulutustaan tai ammattiaan vastaavaan tai sitä lähinnä olevaan työhön (että pätevyys säilyisi ja se voisi myös kehittyä) ja sitten taas on mahdollisesti pakko vaihtaa radikaalisti alaa, että pysyy leivässä. Vaikeus onkin siinä, kuinka kauan on mahdollista odottaa sen oikean työn löytymistä.
Ehkä on niin, että silloin kun eletään parisuhteessa, niin aina toisen pinna on pidempi ja toisen lyhyempi on sitten kyse mistä hyvänsä molempia koskettavasta asiasta. Epävarmoissa tilanteissa tehtävien ratkaisujen takia olisi niin helppoa, jos henkinen kestävyys olisi yhtä pitkä ja sitten voisi yhtä aikaisesti syntyä valmius uusiin ratkaisuihin. Utopiaa - tiedän, mutta ajatuksilla on joskus hauska leikitellä.
- OOO
Jos 500 päivää tulee täyteen, niin työkkäri myöntää yhdistelmätuen. Sen avulla voisi olla helpompi mahdollisuus päästä työhön. Voimia sinulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283