Veneen hallinta

Veneen hallinta kulussa ei muutu kovinkaan dramaattisesti aluskoon kasvaessa. Lähinnä kääntösäde kasvaa ja pysähtyminen vaatii pitemmän matkan suuremmasta massasta johtuen. Voisi jopa väittää että monin osin hallinta kulussa on helpompaa aluskoon kasvaessa, koska käytös muuttuu "rauhallisemmaksi".
Kuten ounastelitkin suurin ero löytyy käsiteltävyydessä erittäin pienillä nopeuksilla ja peruutettaessa, esimerkiksi laituriin ajettaessa. Tuulipinta kasvaa joka tarkoittaa että sorto ja tuuliajautuminen voimistuvat aluskoon kasvaessa. Myöskin pituus tuo ongelmia kääntämiseen etenkin peruutettaessa.
Myöskin suurempi massa aiheuttaa suurempia ongelmia laituurin tultaessa. Käsivoimin ei enää suurempaa alusta pysäytetä laituriin ajettaessa ja vahinkojen suuruus kasvaa törmättäessä johonkin.
Tasaperä/teräväperä ei yksin vaikuta laituriin ajossa vaan tärkeämpi tekijä on peräsimen toimivuus ja potkurin "siipipyöräilmiön" voimakkuus. Potkuri pyrki kääntämään veneen perää pyörimissuunastaan johtue aina yhteen ja samaan suuntaan. Eli vene kääntyy jotenkuten toiseen suuntaan, mutta siihen toiseen sitten ei melkein ollenkaan. Ilmiö on päinvastainen peruutettaessa suhteessa etenpäin ajoon.
Taasen kulussa saattaa teräväperäinen olla miellyttävämpi aallokossa, puhuttaessa uppoamarunkoisista.
Uppoamarunkoinen/liukuva. Periaatteessa molempiin alustyyppeihin pätee laituriinajossa kaikki edellä mainittu. Liukuvassa veneessä saattaa olla perävetolaite joka helpottaa manöveerausta laituriin ajettaessa, toisaalta tuulipinta on usein erittäin suuri ja keula lähtee tosi helposti ja nopeasti tuulen mukaan. Tätä voidaan kompensoida asentamalla keulapotkuri, jolla keulaa voidaan ohjata sivusuunnassa (kääntää venettä paikallaan). Suuremmissa liukuvissa veneissä on usein jo kaksi moottoria joka auttaa laituriin ajossa, kahdella potkurilla kun voi ohjata paremmin kuin peräsimellä kääntämällä.
Harjoitus tekee mestarin sanotaan, niin veneenkin hallinassa.
Paras tapa oppia on aluksi harjoitella paikallaan kaukana laitureista veneen manöveerausta ja kääntämistä. Seuraava harjoitteluvaihe on tulo ja lähtö mielellään tyhjään/tyhjästä laituriin/sta. Tyhjä siksi että ei mene korvauksen puolelle mikäli tilanne riistäytyy käsistä.
Lohdutuksesi voidaan sanoa että kerta se on ensimmäinen jokaiselle ! Ei veneen hallinta vaikeaa ole kunhan ensin rauhassa perehtyy veneensä ominaisuuksiin ja käytökseen. Koon kasvu yleensä koetaan positiivisena etenkin kulkuominaisuuksien rauhoittuessa ja hankalammaksi käyvä manöveeraus täytyy vain opetella.

Itsellä ehkä suurin ero pieneen oli tilanne nopeus! Eli laituriin tultaessa massaa omaavalla veneellä vedetään vapaalle siinä vaiheessa, kun avoveneellä tultaisiin vielä plaanissa. Vapaallakin vene liikkuu vielä kymmeniä metrejä nätisti. Sit jos tehoa tarvitaan niin sekuntin-pari vaihde MINIMI teholla eteen tai taakse ja taas vapaalle. Näin ei tule isoja tuhoja. Itse käytän AINA vain tyhjäkäynti kierroksia laituriin tulossa/lähdössä. Jos joutuu käyttämään enemmän tehoa niin yleensä tilanne on jo karannut käsistä. Silloin tilannetta ei pidä korjata lisäämällä tehoa vaan ottamalla reilusi takaisin ja yrittämällä uudestaa. Väitän, että yksikään kanssa veneilijä ei katso pitkään uudelleen yrittäjää, mutta monella nousee veri päähän, jos koitat tulla vauhdilla/voimalla!

Niin ja se on myös hyvä tajuta, että kun iso vene alkaa kääntymään niin se kääntyy paljon ilman vetoakin! Eli vaihde 1-2 sekkaan eteen, ruori toisessa tapissa. Sitten vapaa ja odotetaan. Isokin kääntyy melkein paikallaan.

Itse olen siirtynyt yli 3 tonnia painavasta pitkäkölisestä purjeveneestä 6 metriseen HT veneeseen. Siinä on kyllä ollut opettelemista, rantautuminen eritysesti on tuottanut hankaluuksia kun vene pysähtyy kun seinään kun ottaa vedon pois. Sorto on myös asia mikä pitää huomioida täysin eri tavalla kun ennen.

Minulla on 6 tonnia painava teräsvene ja se on paljon helpompi käsitellä kuin edellinen vene joka oli 1,5 t puufiskari. Tämän kun laittaa laituriin niin tuuli ei vie sitä ennen kuin olen kerinnyt laitta narut kiinni. Tuulipintaa on tietysti paljon enemmän mutta niin om myös vedenalainen osa. Perävetolaiteveneet ovat ainakin peruuttaessa helpommin ohjattavissa,(jos ei ota huomioon minne keula karkaa) mutta kun kytkee vapaalle niin ei kerkiä laitta narut kiinni niin se on jo karannut viereeseen laituriin. Sanoisin että koon kasvaessa kästeltävyys muuttuu erilaiseksi mutta ei välttämättä vaikeammaksi. Joissain veneissä on köliin nähden liian pieni peräsin ja silloin käsiteltävyys vaikeutuu huomattavasti. Harjoittelulla pääsee jyvälle ja jos tuulee niin siitä ei ole pelkkää haitta, vaan sitä voi myös oppia käyttämään hyväksi. terv. Stefan

Perävetolaite, eli toiselta nimeltään panokone, on jokaisen tosimiehen salainen haave.