Sähkökitaran laatu

kkkkllhhggibson

Olen huomannut, kun on noita sähkiksiä ollut jos minkämoista, niinsanottua laatukamaa, eli fenderiä, Gibsonia ja halpismalleja Epi, Harley, jne.
Täytyy todeta että ei niissä ainakaan mitä minulla on ollut, ole juurikaan eroja, tai sitten hyvin pieniä jossain viimeistelyssä. Kokeilin liikkeessä Gibsonin Studio les paulia ja verrattuna omaan Tokain les paul koreassa tehtyyn, niin Gibson oli pettymys, vaikka säätämällä olis voinut tuntua vähän paremmalta.
Taitaa olla vähän tai paljon liioiteltuja nuo Amerikan ja Japanin kitaralaadut, tai kiinassa ja koreassa on laatutavaraa.
Mitä kokemuksia on muilla.

42

629

Vastaukset

  • Eräs kitara expertti sanoi että parhaimmat kitarat mitä hän on soittanut on olleet Tokainin valmistamia. Tokai voi olla kovakin vaikka itse en ole Toakita koskaan soittanut.

    Satasen halpis kitarakin voi soida samalla vahvistimella paremmin kuin joku 300-400 euron kitara mutta kestävyys on eri juttu sit. Perustan tuon väitteen omaan kokemukseen.

    Gibson ei voi olla niin hyvä kuin mitä ne hinnat sanoo.

    Monta eri sähkökitaraa kun kokeilee niin soundeissakaan ei välttämättä kovin suuria eroja ole mutta onko kitara sitten Les PAul, Strato, Flying V tai mikä tahansa, tuntuu ne keskenään erilaiselta sylissä.

    • Jos sä soitat LesPaul ja Stratolla sekä Flying V niin on niissä muutakin eroa kuin että ne tuntuu erillaiselta sylissä.

      Noiden kitaroiden soundi on erillaisempi, kokeile ja kuuntele kun testaat noita seuraavan kerran akustisesti, huomaat kyllä mitä tarkoitan.

      Ja kun se soundi on akustisesti erillainen eli toisesta löytyy sustainia enempi niin se merkitsee myös vahvistettuun soundiin erillaisuutta, eli tuo sun kirjoitus "kun kokeilee niin soundeissakaan ei välttämättä kovin suuria eroja ole" on puuta heinää, toki voit perustaa väitteesi siihen, että vedetään isoilla puurosäröillä eli hukutetaan sitä kitaran luonnetta efektoituneeseen vahvistamiseen.

      Mulla on monta erillaista kitaraa, joita olen vartavasten testannut ihan samoilla vahvistimien asetuksilla ja niiden soundi on hyvinkin erillainen ja ne sopivat hieman eri käyttötarkoituksiin soundinsa puolesta, jos kitaristi ei tunnista tätä puolta niin sitten on korvissa vikaa eikä tajua miten kitaran rakenne sekä puumateriaali tekotapoineen vaikuttaa soundiin.


    • Oikeassa ole. Gibsonissa maksaa itse merkki turhan paljon. Tokailta saa halvemmalla ja on vähintään yhtä laadukas. Japanissa tehty Tokai on loistava valinta.


    • Tarvitseeko sähkökitaran aina soidakaan täysin puhtaasti ja hienosti.
      Esimerkiksi kun kuuntelee kun Chuck Berry soittaa livekeikoillaan -50-60 luvulla niin kitaran ääni on hyvin rouhea ja ei aina niin kaunis, tosin syynä voi olla äänentallennuksessakin yms...mutta siksi juuri kuuntelen livekeikkoja jotka eivät kuulosta niin kliinisiltä.


    • 300-400 € maksava on mielestäni vielä aika edullinen kitara. Ei suoranaisesti halpis mutta edullinen.


  • Kitaran hinta on monen osatekijän summa. Ensinnäkin käytettyjen osien laatu. Kalliimmissa kitaroissa on runko 1-3 palasta, kun taas edullisimmissa malleissa voi runko olla todella monesta palasta yhteen liimattu, näissä on yleensä jokin viilu päällä. Rungon palojen määrä vaikuttaa mm. soinnin pituuteen. Kalliimmissa kitaroissa myös kaula on stabiilimpi eikä elä niin kovasti vuodenaikojen mukaan. Rautaosat todella edullisissa kitaroissa on pääsääntöisesti aika kehnoa laatua samoin kuin sähköpuoli. Lisäksi valmistusmaa ja merkki tekevät oman osansa hintaan, näillä on merkitystä lähinnä jälleenmyyntihintaa ajatellessa. Monesti edulliset kitarat ovat todella koreita, mutta soittimessa tärkeintä on se mitä on pinnan alla.

    Itse olen omistanut kitaroita hintahaitarin ala- ja yläpäästä. Edullisin on ollut Squier CV Telecaster ja kallein on nyt juuri valmistuva suomessa käsintehty custom Jazzmaster. Sanoisin että rahalla saa yksilöllisyyttä ja käyttövarmuutta. Omistan myös Japanissa valmistetun Fender Telecasterin mikä on yksi parhaista tämän tyyppisistä kitaroista mihin olen törmännyt, sähköpuoli siinä meni tosin vaihtoon heti kättelyssä. Kitara on kuitenkin yksilö ja edullisita merkeistäkin löytää hyviä kappaleita. Jokainen ostaa tarpeitaan vastaavan soittimen sillä rahamäärällä mikä siihen on valmista laittaa. Kovasti on Gibsonia menisi haukkumaan yhden musiikkiliikkeessä olleen yksilön mukaan, paraskin kitara kuullostaa/tuntuu paskalta huonoissa säädöissä. Ja täytyy muistaa että halpamerkitkään eivät tee hyväntekeväisyyttä vaan raakaa bisnestä. Tokai on sähköpuolta lukuunottamatta hinta/laatusuhteeltaan erinomainen merkki kylläkin.

  • No, mun täytyy sanoa omakohtaiseen kokemukseen perustuen, ettei se hinta ole ihan tuulesta temmattua juttua vaan kyllä se myös korreloi sitä laatuakin.

    Mä sanon omiin kokemuksiini perustuen, että kalliimmissa vehkeissä on vähemmän laadun vaihteluta kuin halvemmissa vehkeissä. Kummassakin tai sanotaan kaikissa hintaluokissa on totta kait epäonnistumisia mutta siis kalliimmissa vehkeissä sitä epäonnistumista on vähemmän laadullisesti jos asiaa miettii kuluttajan kannalta.

    On tietysti ollut tapauksia, joissa on kalliimmissa vehkeissä huomattu jälkikäteen jokin homma ja ne on onneksi vedetty kaupasta pois ennenkuin niitä on päässyt myyntiin asti eli laaduntarkkailuketju on pelannut.

    MItä tulee tuohon sun omakohtaiseen kokemukseen niin ihan hyvn on mahdollista, että tykkäät sun Tokain Les Paul enempi kuin Gibsonin Studio Les Paulista, mutta tässä nyt pitää muistaa se, että kitaran pielessä olevat säädöt eivät tarkota että kitara on huono laatuinen vaan pelkästään että ne säädöt on pielessä (toki tehtaalla tapahtunut säätö on voinut jäädä puolitiiehen ja työn laatu siinä on ns. epäonnistunut mutta pitää muistaa Suomen sääolot ja uusi kitara elää enempi kuin vanha).

    Valmistusmaa ei määrittele kitaran laatua vaan tekotapa, kitaran materiaalit sekä osat ja tekijän taidot. Tänä päivänä tulee Kiinasta, Koreasta sekä Malesiasta ihan hyvääkin tavaraaa ja eikä ne kaikki suinkaan ole halpiskamaa, sielläkin tehdään meinaan eri laatuista kamaa.

    Viimeksi tänään on tästäkin asiasta väännetty muusikoiden.netissä kättä mikä on tässä totuus, no niin kuin sielläkin sanoin niin on usempi mielipide ja näiden mukainen totuus ;-)

    Oma kohtaisesti voin sanoa, että jos puhutaan selvästä hintaerosta niin se korreloi laatua eli kalliimpi on parempi laatuista, se onko tällä soittajalle merkitystä niin onkin eri juttu, ei kaikki tykkää välttämättä 2000 maksavasta Gibsonista vaan tykkää esim. 600 maksavan Ibanezin soundista ja tuntumasta, näin ollen laatukäsitekin vaihtelee.

    Omakohtaisesti voin sanoa, että viimeinen ostos eli Gibson Les Paul 2012 minkä ostin oli selvästi parempi kuin yksikään Epiphonen vastaava ja ero oli selvä ja enkä kokeillu vain muutamaa Epiphonea vaan suht monta sekä vieläpä Gibsoneissakin useampia, paras tapa löytää se oma on siis jopa vertailla useampaa samaa mallia mikä liikkeessä on koska kitara jos mikä on yksilö (anteeksi hokeama) ja mun ostamani Gibsoni oli niin viimeistelyltään kuin käsissä sekä soinniltaan paras ja tämä on puhdas fakta mikä perustuu minun tietämykseen ja kokeiluun.

    Eroja mitä oli tuon mun Gibsonin sekä Epien välillä
    - vireenpitävyys
    - nauhojen hionta ja päät
    - materiaali
    - mikit
    - talla
    - kitarajohdon plugipaikka
    - kaula/otelauta/otelautamerkit
    - virittimet
    - satula

    Gibson piti vireensä eikä vaan meinannut ja kärsi kunnon kepitystä ilman että vire lähti, Epistä vain yksi ylsi vireenpitävyydessä samaan, tosin siinä oli taasen nauhat heikommat, soundi huonompi sekä plugipaikka "höllä"

    Epiphonien puut eivät soineet akustisesti lähellekään tuota Gibsonin sointia, tosin Gibsoneissa oli pieniä vivahde eroja, joskin kaikki Gibsonit olivat soinniltaan parempia kuin yksikään Epi.

    Aivan vastaavan laisia kokemuksia on mulla sitten merkeistä Ibanez, Fender sekä Yamaha.

    Lopuksi pitää todeta että onko sillä väliä minkä hintaisen kitaran ostaa itselleen, pääasia on se, että tykkää siitä soittimesta ja se on säädöissään, pitää vireensä ja tuottaa omiin korviin hyvät soundit.

    Itse en oikein tyikkää siitä, että joku tulee ja haukkuu että Gibson tai Ibanez on ihan pask...ja tai että kalliiden vermeiden omistaja haukuu kaikki halvemmat kepukat huonoiksi.. se mikä lienee asiassa se tärkein totuus on, että oikeasti selvästi kalliimpi on kokonaislaadultaan parempaa ja toki poikkeuksiakin löytyy ja mielipiteitähän tästä on monta.

    Jotta kitaraa pystyy haukkumaan niin sen pitää perustua faktaan ja siihen omakohtaiseen kokemukseen, että siinä tosiaan on huonot nauhat ja vireenpitävyys ym. asiat ja ei pidä sekoittaa huonoja säätöjä kitaran laatuun, kaupat on pullollaan enempi tai vähempi säädöiltään erillaisia kitaroita jotka eivät voi millään vastata jokaisen soittajan toiveita kun toinen tykkää matalasta ja toinen korkeasta tatsista jne.

    Nyt pitä kohta mennä nukkuun että jaksaa taas huomenna

    • Niin jos Gibson maksaa noin 1500 - 2500 euroa ja esim Tokai 395 - 450, nyt puhutaan Koren kitaroista. Tokaissa mikit vaihtoon ja halvimmillaan saa aika hyvät 50-60 eurolla ja Duncanit 125 - 160 euroa, eli kitaran hinnaksi sen jälkeen tulisi noin 450 - 600 euroa. No kysymys, onko Gibson vielä noin 3 - 4 kertaa parempi, mitä kyllä uskallan epäillä, eiköhän tässä makseta jo merkistä, niinsanottu Mersuilmiö.


    • Tok Gib kirjoitti:

      Niin jos Gibson maksaa noin 1500 - 2500 euroa ja esim Tokai 395 - 450, nyt puhutaan Koren kitaroista. Tokaissa mikit vaihtoon ja halvimmillaan saa aika hyvät 50-60 eurolla ja Duncanit 125 - 160 euroa, eli kitaran hinnaksi sen jälkeen tulisi noin 450 - 600 euroa. No kysymys, onko Gibson vielä noin 3 - 4 kertaa parempi, mitä kyllä uskallan epäillä, eiköhän tässä makseta jo merkistä, niinsanottu Mersuilmiö.

      Se että maksaako siinä merkin mukaista "ilmaa" on ihan ostajan mukainen käsite, toinen sanoo että maksaa ja toinen sanoo ei, nämä eriävät mielipiteet on sen laatuisia, että niistä tuskinpa kannattaa lähteä vääntämään.

      Minä en ainakaan muuta käsitystäni siitä, että jos maksan 2000 Gibsonista niin teen sen sen takia, että kyseessä on laatusoitin, se on yksi hailee mitä muut sanoo.

      Ne ketkä haluaa ostaa vaikkapa sen Epin 400 - 700 maksavan sähkiksen tekee näin ja hyvä niin, ei haittaa minua jos joku tykkää siitä halvemmasta kitarasta ja vaikka tykkäis siitä 200 euron vehkeestä niin sekään ei haittaa.

      Mulle on kuitenkaan turha tulla väittämään, että pääsääntöisesti joku 600 euron kitara on laadultaan parempi kuin 1500 euron tai 2000 euron kitara, koska pääsääntoisesti siinä kalliimmassa on paremmat mikit, parempi talla, parempi satula, paremmat kiristimet, elektroniikka rakennettu siistimmin ja tarkemmin sekä puut laadultaan paremmat minkä kyllä huomaa itsekin jos soittaa eri hintaluokan kitaroita, laatu on kauttaaltaan parempi siinä kalliimmassa (enkä nyt puhu mistään parin satkun eroista), toki kalliissakin kitarassa voi olla ja onkin ollut susia, mutta täytyy olla helvetin tyhmä ostaja jos ostaa vaikkapa 2000 euron kitaran joka on susi.

      Tokait on hyviä vehkeitä, ne on ollut jotakuinkin aina hyviä ja edullisiakin, tosin Tokaista löytyy yli 2000 euroa maksaviakin lespauleja.

      Jokainen toki voi epäillä onko Gibsonissa ilmaa vaiko ei ja kuinka paljon, voi jopa väittää, että brändi maksaa ja on ilmaa enemmän kuin tarpeeksi, tässä kohtaa kuitenkin on hyvä muistaa, ettei kitaroita osteta sen brändin mukaan vaan sen mukaan että se vastaa kitaristin tarpeisiin, istuu käteen, soi hyvin ja on sen oman laatutason mukaisesti laadukas.

      Osa tyytyy vähempään ja osa tykkää enemmästä ja tästä on turha kinastella.
      Tässä asiassa ns. totuuksia on vähintäänkin 2 kpl.

      Mitä muuten tulee sitten tuohon, että halvempaan vaihdetaan sitten mikit niin toki voi niin tehdä mutta aika useasti näkee porukkaa vaihtavan sitä mikkiä kitaraansa useammin kuin kerran.. miksiköhän? no ihan siksi, ette sen halvan kitaran puut ja talla sekä satula ja kaula ei soi kunnolla ja siitä mikistä ei saa irti kunnolla soundia kun muut osat kitarassa ovat sitä halvempaa tuotantoa.

      Halpaan kitaraan laitettu kallis mikki ei tee kitarasta Mersua, joku toki voi näin ajatella ja olla tyytyväinen, myönnän kyllä että soundi voi parantua, pitää muistaa yksi totuus joka on kaikille meille yhteinen ja se on se jokaisen omakohtainen mielipide siitä mikä on hyvä soundi ja sehän ei ole välttämättä tekemisissa laatuasian kanssa vaan makuasian kanssa.

      Olen aikaisemmin todennut tämän saman ja sanon sen vielä kerran, että tässä asiassa on useampia totuuksia niin sen paremmuuden kuin hinnan muodostuksenkin suhteen.


  • Minulla oli Fenderin classic 50" Strato Mexico, siinä kun kaulan käytti irti, löytyi body ja kaulan välistä pahvinpala, millä ohjattiin kaulan asentoa.
    Mutta jokatapuksessa heikko esitys, kuitenkin oli kysy 599 euron kitarasta.
    Myyntiin meni ja nyt halpisstrato, alle 100euroa ja nauhatpäät kun hio, niin yhtä hyvä kuin Mexicon Fenkku ääniltään ja muutenkin, mutta valtava hintaero.

    • Hyvä että olet tyytyväinen, ääniasiat eivät kuitenkaan ole puhtaasi mitään laatuasioita vaan makuasioita.

      Susia voi löytyä kalliimistakin vehkeistä mutta useammin huonoon laatuun törmää halvemmissa vehkeissä.

      Olipa se kitara halpa tai kallis niin ostajan täytyy olla tyhmä jos tyytyy huonoon laatuun, tietysti kaikkia laatuasioita ei heti huomaa kun osa näkyy vasta jonkun ajan kuluessa mutta esimerkiksi kaula, kaulan asento, talla, satula ja muutama muu asia pitäisi kyllä selvitä helposti millaista työtä niissä on ja jos ostaa sitten vielä sutta niin se on oma häpeä.


    • Olen huoltanut ja säädellyt ns. Laatu ja halpakitraa ja olen ihmetellyt juuri kalliimmissa Fendereissä ja muissa missä on pulttikaula. Nimittäin sitä miten halpa ja kelvoton ratkaisu se on, kun puuruuveilla kiinnitetään kaula bodyyn, kun se pitäisi olla niin, että kaulassa olisi metallilätkä, tarpeeksi vahva, johon tulee samantyyppisellä pultilla ja kierteellä kun käytetään konepeleissä. Eli millikierre ja vastakappale metallilootussa ( lätkässä ) ja siinä on erikseen vielä tosi tarkka kaulan asennon säätöruuvit. Ymmärrän halvemmissa kitaroissa tämän surkean esityksen mitä yleisesti käytetään, puuruuvit suoraan kaulaan, josta juuri kierteet menee helposti. Aikoinaan tämä parempi kiinnitys ja säätösysteemi keksittiin jo alkuaikoina, mutta jostain syystä,liekkö säästösyistä sitä ei käytetä, tai ehkä jossain malleissa voi ollakkin.


    • kitara säätäjä kirjoitti:

      Olen huoltanut ja säädellyt ns. Laatu ja halpakitraa ja olen ihmetellyt juuri kalliimmissa Fendereissä ja muissa missä on pulttikaula. Nimittäin sitä miten halpa ja kelvoton ratkaisu se on, kun puuruuveilla kiinnitetään kaula bodyyn, kun se pitäisi olla niin, että kaulassa olisi metallilätkä, tarpeeksi vahva, johon tulee samantyyppisellä pultilla ja kierteellä kun käytetään konepeleissä. Eli millikierre ja vastakappale metallilootussa ( lätkässä ) ja siinä on erikseen vielä tosi tarkka kaulan asennon säätöruuvit. Ymmärrän halvemmissa kitaroissa tämän surkean esityksen mitä yleisesti käytetään, puuruuvit suoraan kaulaan, josta juuri kierteet menee helposti. Aikoinaan tämä parempi kiinnitys ja säätösysteemi keksittiin jo alkuaikoina, mutta jostain syystä,liekkö säästösyistä sitä ei käytetä, tai ehkä jossain malleissa voi ollakkin.

      Johan nyt on kumma, kun sinulle ei kelpaa Fenderin ruuvikiinnitys. Sanot kelvottomaksi sitä minkä maailman huippukitaristit ovat havainneet hyväksi jo alusta lähtien. Helpoin ja ensiksi mieleen tullut ratkaisu on usein paras ja sitähän Fenkun kaulaliitos on.

      Tarvittaessa kaula irtoaa ja vaihtuu muutamassa minuutissa, ja huoltoa varten kaulan irroittaminen on hyvä asia. Ei tarvitse pyöritellä koko kitaraa pitkin pöytää, jos kaulaa pitää fiksailla. Ja jos ei kielten oikean korkeuden tai kaulan kulman säätö onnistu raudasta ja tallasta säätämällä, niin kaula irti ja sopiva liuska bodyn ja kaulan väliin. Perfect! Samaa ei voi tehdä liimakauloille, joten siinä on yksi lisäsyy miksi en suosi niitä kitaroita.


    • FenderStratocaster68 kirjoitti:

      Johan nyt on kumma, kun sinulle ei kelpaa Fenderin ruuvikiinnitys. Sanot kelvottomaksi sitä minkä maailman huippukitaristit ovat havainneet hyväksi jo alusta lähtien. Helpoin ja ensiksi mieleen tullut ratkaisu on usein paras ja sitähän Fenkun kaulaliitos on.

      Tarvittaessa kaula irtoaa ja vaihtuu muutamassa minuutissa, ja huoltoa varten kaulan irroittaminen on hyvä asia. Ei tarvitse pyöritellä koko kitaraa pitkin pöytää, jos kaulaa pitää fiksailla. Ja jos ei kielten oikean korkeuden tai kaulan kulman säätö onnistu raudasta ja tallasta säätämällä, niin kaula irti ja sopiva liuska bodyn ja kaulan väliin. Perfect! Samaa ei voi tehdä liimakauloille, joten siinä on yksi lisäsyy miksi en suosi niitä kitaroita.

      Ei tyypit tee muuta kuin soittaa ja eri kaverit säätää ne ja ottaa herroilta rahat pois.


  • Tuosta valmistusmaasta vielä sen verran, että sillä onko kitara tehty USA:ssa vai ei on väliä ennenkaikkea oman mielipiteen kannalta. Jos itsestä tuntuu että made in USA kitara on vaan paras ja haluttavin niin sitten homma tietysti on niin. Joku toinen soittaa mielummin jossain muualla tehdyllä.

    Tokai on eteenkin Suomessa aika arvostettu merkki, arvostetumpi kuin mitä Tokai on monessa muussa maassa. Maahantuoja siis lienee tehnyt jossain vaiheessa jotain oikein.

    Hyviä kitaroita on niin paljon, mutta jostain syystä joskus vaan löytyy joku yksilö joka itsestä tuntuu just omalta ja lyö muut laudalta.

    • Juurikin näin eli jokaisella on se oma tuntuma siihen mistä tykkää ja mikä on sen oman laatukäsityksen mukaisesti hyvä ja jos tunne on että oma vehje lyö muut laudalta niin ollaan asian ytimessä.

      Tokait on hyviä mutta kyllä niissäkin on susia niin kuin ihan missä tahansa muussa merkissä, tosin Tokain laatu on kyllä taisemman varmaa, mutta ei sekään täydellistä kuitenkaan ole niin kuin ei missään muussakaan merkissä.

      Kitarat on yksilöitä (anteeksi hokema) ja mä omistan tälläisiä yksilöitä mm. Gibson, Ibanez, Music Man, Yamaha, Taylor, ja jokainen noista on oikea helmi ja jokaisen soundi individuaali ja nätti, hyvä käsissä eikä mitään vikaa vaan laatukamaa.

      Mielenkiintoiseksi asia muuttuu siinä kohtaa kun joku tulee ja väittää, että mun kitarat on pas...k...aa ja mä maksan niistä liikaa... niiden hinnassa on ilmaa jne... ja tämä väite perustuu siihen mihin joku on itse törmännyt.. tämän väitteen pitäisi perustua mun kitaroiden suhteen siihen, että nämä väittelijät olisivat edes tulleet katsomaan ja testaamaan niitä mun kitaroita, jolloinka selviäisi, että mikä niiden laatu oikeasti on.

      Täällä voidan toki vääntää laadusta ja hinnasta mutta se tapahtuu yleisellä tasolla, kitarat on aina yksilöitä ja helmiä löytyy niin edullisesta kuin kalliistakin hintaluokasta.

      Munkin väite perustuu yleiseen tasoon eli hintaeron ollessa selvä on se kallimpi parempi laatuinen kuin se halvempi, ero yleisellä tasolla vaikeutuu mitä lähemmäksi mennään hintaluokissaan.


  • Niin, ja vaikuttaahan kitaran merkki ja valmistusmaa myös jälleenmyyntihintaan aika paljon.

  • Tokai vastaan Gibson, kokeilin tutulla Gibson les paul standardia, hinta noin 2300e ja itsellä als- 48vf malli,hinta 435e, 2012 vuodelta. Sanoin hänelle, että sun Gibonisi on hyvin samantuntoinen kuin oma Tokai, ainut ero, että Gibsonissa oli hivenen liukkaampi otelauta ja varmaan paremmat mikit. Mutta kova on hintaero.
    Toisena vertailuna Epi les paul standard seymour Duncanin mikellä, kyllä se pesee ääneltään Tokain vakiomikeillä, mutta muuten ei millään muulla osa-alueella, hyvin samantuntoinen soitoltaan.

    • Kovin on heppoiset käsitykset sulla laadusta, jos et oikeasti erota n. 400 ja n. 2000 maksavan kitaran laatueroja tai sonnillisia eroja.

      Ylempänä oli jo kirjoitettu eri näkökannoista ja niistä muodostuvista totuuksista joita on useampi.

      Hyvä sinänsä että edes perustat näkemyksesi todelliseen kokeilemiseen mutta olen kuitenkin eri mieltä kuin sinä. (jos nyt oikeasti olet siis testannut, sorry mutta pieni epäilys on kun kyseessä kuitenkin anonyymi kirjoittelu).


  • Varmaan on monenlaisia harrastajia ja osa Amerikan dikkaajia, jotka maksaa jo siitä että on tehty Amerikoissa kitara, tai vaikka moottoripyörä.
    Joka maasta löytyy hyviä ja huonoja yksilöitä.

  • Okei, metallikitaristina soitan pääasiassa säröt täysillä alavireisillä kitaroilla, ero ei ole suuri kun soittaa samalla vahvistimella samoilla asetuksislla keskenään, oli kyseessä 100euron kitara tai 500euron kitara.

    Sinä joka omistat Music Manin kitaran/kitaroita, onko hyvä? Petrucci käyttää ainakin niitä.

    Ja tottakai jotka on elämänsä aikana pitäneet käsissä satoja eri kitaroita, tietää varmasti nämä asiat.

    Itselläni aikoinaan 400euron kitara jossa aito FloydRose talla.
    Pitääkö vireen kun käytät vibraa ronskilla kädellä? EI
    Kun virität Floikka kitaran, ja kiristät satulalukot, muuttuuko vire? KYLLÄ
    Kun sana "aito", niin luulis floikka tallan pitävän kitaran vireessä mutta ei
    Mitens sitten yli 1000euron Floikalliset kitarat.

    En ole koskaan omistanut yli 700e kitaraa. Olen ollut tyytyväinen noihin "halpoihin" enkä osaa edes kaivat parempaa soundia, ehkä siksi että suuri särö ei vaadikkaan mitään huippukamoja, koska soittelen vaan ja ainoastaan harrastuksena.

  • Mun mielestä tokai on ihan hyvä, mutta jos se on niin hyvä nii miks se ei tee oman mallisia kitaroita. Sehän vaan matkii fenderiä ja gibsonia!!!

    • Monet kitaravalmistajat jäljittelevät Fenderin ja Gibsonin klassikkomalleja, en itse näe tätä mitenkään kierona toimintana kun kuitenkin omalla merkillään niitä tehtailevat. Tuoteväärennökset ovat sitten taas asia erikseen.

      Lisäksi Tokai Gakki tekee tiivistä yhteistyötä Fenderin kanssa muutenkin, esimerkiksi Fender Japan (MIJ Fenderit) valmistaa pääasiassa Tokai.


  • Olet oikeassa, paitsi jos tokai valmistaisi oman mallisia kitaroita, se saisi parempaa mainetta.

  • Kyllä noita pulttikaulakitaroita on ollut koneruuveilla ja vastamutteri/iskumutterikiinnitykselläkin ja paremmin ne toimii kuin pelkkä puuruuvikiinnitys. Ainakin Washburnin kasarivehkeissä noita on tullut vastaan.

    Fender aikanaan suunnitteli kitaransa sellaisiksi että kaulan voi helposti vaihtaa jos ja kun siinä on ongelmia. Uudessa kaulassa on uudet ruuvinreiät eikä se ole väljä kuten vanha, mahdollisesti useamman kerran irroitettu ja kiinnitetty.
    Kaulataskun tiukka sovitus on tärkeämpi. Sen voi todeta kun halpiskitaroiden kaulaa kääntää vähän sivuttain, niin väljyyden huomaa siitä kun ala- ja ylä E ei olekaan ollenkaan symmetrisesti vrt. otelaudan reunat.

  • Mulla on tuossa 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa tehty Carvinin Custom V220. Neck through body, eebenpuinen otelauta ja se kuulu original Floyd Rose. Ja mitäpä luulette, pysyykö vireessä, kun käpälöi kampea reippain ottein? No eihän se pysy, ei... Mutta sanotaan nyt niin, että jos kammen kanssa ei leiki raskaskätisesti, niin se pitää vireensä erinomaisesti.

    Vakaakin kitara minulla on. Yamaha SA 2000. Yleensä sitä ei tarvitse viritellä, ellei sitä ole kuljeteltu vaihtelevissa lämpötiloissa.

    Hiljan ostin erään uuden Gibsonin tuotoksen. Oli viimeinen... Ehkäpä ne joskus vuosikymmeniä sitten tehdyt ovatkin laadukkaita, mutta mutta omissa näpeissäni ei ole käynyt yhtäkän Gibsonia, joka olisi jotenkin huomattavasti parempi kuin vaikkapa juuri Tokai. Amerikanmaalta on kotoisin myös yksi vahvistimistani, eikä sovi senkään laatua kehua. Vaikka yritän varoa yleistämistä, tulee silti mieleen, että laadulla ei siellä päin maailmaa enää ole merkitystä. Joko roina on liian halpaa ylipäätään tai sitten kyse on laajemmasta asenneongelmasta, jonkinlaisesta kaikenkattavasta lyhytjänteisyydestä.

    Hyvää ei saa halvalla, mutta ei siitä välttämättä tarvitse absurdeja summia maksaa. Ja kalliilla voi myös saada kuraa. Kokemus, maltti ja näkemys lienevät valttia soittopelien valinnassa.

  • Squerit saunanuuniin, ihan paska

  • Mikä niissä nyt niin huonoa että saunan uuniin joutaa?
    Kielet varmaan aika tavalla samoja kuin kalliimmissakin kitaroissa, mikit voi olla ainoa joka poikkeaa kalliisiin verrattuna, jos vaan suora kaula niin itse saa tuunattua muun esim. viritys koneistot eivät hurjia maksa.

    • Halpiksiin tulee aina huonommat osat. Itse en lähtisi uutta losoa ostamaan, koska se vaatii kuitenkin paljon säätötyötä ja osien vaihtoa. Kannattaa mielummin hankkia ton squierin tilalle torilta käytetty fenkku, niitä saa jo kunnosta riippuen torilta jopa 300 eruron hintaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Halpiksiin tulee aina huonommat osat. Itse en lähtisi uutta losoa ostamaan, koska se vaatii kuitenkin paljon säätötyötä ja osien vaihtoa. Kannattaa mielummin hankkia ton squierin tilalle torilta käytetty fenkku, niitä saa jo kunnosta riippuen torilta jopa 300 eruron hintaan.

      Ei aitoa käytettyä fenderiä saa kolmeensataan euroon!


  • Joku tuolla edellä kertoo että "Fender Telecaster on parhaimmista kitaroista joihin olen törmännyt mutta sähköpuoli meni siinä heti vaihtoon.."
    No olipas sitten hyvä!

    • Puhui Tokaista. (Tokailla muuten ei oikeesti ole Telecastereita, vaan niiden malli on Breezy Sound. Tai mun Tokai on ainakin sen mallinen. Niillä kun ei kai ole Fenkun lisenssiä.)

      Jos skitta on muuten hyvä, niin sähköosien vaihto ei ole kallis eikä vaikea operaatio. Monista muistakin kitaroista vaihdetaan sähköosia mieltymyksen mukaan.


  • Gibson nykyään täyttä kuraa. Plus myyvät viallisia tuotteita ja syyttää siihen päälle vielä muita firmoja omasta selkärangattomuudestaan

    • Ei ole pakko ostaa Gibsonia.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei ole pakko ostaa Gibsonia.

      Käytettyjä jibsoneita tulee myyntiin lähes päivittäin Muusikoiden. netissä ja kannattaakin ostaa sellainen. Kuka nyt uuden ostais, kun saa halvemmalla paremman käytetyn.


    • Ae että on maukkaasti relekoitunut Telecaster!

      Hyvä kitaramalli vaikka vähän aliarvostettu.

      Jimmy Page ja Jeff Back soittelivat alunperin telellä. Roy Buchanan ja Danny Gatton soittivat myös teleä, molemmat lähti täältä oman kätensä kautta. Ehkä tele on kirottu???? XD

      Onhan näitä telen soittajia vaikka kuinka.

      Itsekin omista halvimman jenkkivalmisteisen specialin. Pitäs päivittää vähän parempaan.



    • Anonyymi kirjoitti:

      Ae että on maukkaasti relekoitunut Telecaster!

      Hyvä kitaramalli vaikka vähän aliarvostettu.

      Jimmy Page ja Jeff Back soittelivat alunperin telellä. Roy Buchanan ja Danny Gatton soittivat myös teleä, molemmat lähti täältä oman kätensä kautta. Ehkä tele on kirottu???? XD

      Onhan näitä telen soittajia vaikka kuinka.

      Itsekin omista halvimman jenkkivalmisteisen specialin. Pitäs päivittää vähän parempaan.

      Rick Parfitt soitti telellä ja myös Francis ja kehui teleään että on paras kitara!...se vihreä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Rick Parfitt soitti telellä ja myös Francis ja kehui teleään että on paras kitara!...se vihreä.

      joo, Status Quon jätkät. Rickhän kuoli muutama vuos sitten. RIP

      Tuo Ismon tele lienee muuten melkoisen arvokas peli. Saattaa olla siinä kymppitonnin tietämillä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      joo, Status Quon jätkät. Rickhän kuoli muutama vuos sitten. RIP

      Tuo Ismon tele lienee muuten melkoisen arvokas peli. Saattaa olla siinä kymppitonnin tietämillä.

      Status Quo hieman krsyyntyi kun Parfitt poistui, Parfittin korvaaja ei oikein osaa kurittaa kitarassa, soittaa silkkihansikkain Rickiin verrattuna.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Pannaas vielä linkkiä perään, jossa tele pääsee oikeuksiinsa.

      https://www.youtube.com/watch?v=deeBQZ8Aklc

      Tele on todella mahtava peli. Scotty Andersonkin soittelee semmosella. Kantsii ottaa selvää.


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.