Jos Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa, millainen evidenssi sen todistaisi? Vastaus riippuu luonnollisesti siitä, mitä Jumalalla tarkoitetaan eli oletetusta Jumala-käsitteestä. Myös Jumalan otaksutut ominaisuudet ovat yhteydessä valittuun Jumala-käsitteeseen. On siis erotettava kysymykset "onko Jumala olemassa?" ja "mitä käsitteellä 'Jumala' tarkoitetaan?" Vastaaminen edelliseen edellyttää vastausta jälkimmäiseen, jolloin Jumala-käsitettä koskeva kysymys on Jumalan olemassaoloa koskevaa kysymystä perustavampi.-----
Jumala-käsitteitä on mahdollista erottaa ainakin seuraavat viisi:
1) Jumala transsendenttisena voimana
2) Immanenttinen Jumala
3) Jumala mystisenä kokemuksena
4) Humanistinen jumalakäsitys
5) Jumala filosofisena apukäsitteenä
Maailma voidaan jakaa kolmeen todellisuuspiiriin seuraavasti:
1) Empiiriseen eli konkreettiseen havaintomaailmaan (havaintotietoa)
2) Matemaattiseen eli abstraktiseen käsitteelliseen maailmaan (ymmärryksellä saatavaa tietoa)
3) transsendenttiseen eli ideoiden tai käsitteiden maailmaan (ei muuta tietoa kuin, että se on olemassa - välttämättä. Transsendenttinen käsitteiden maailma on ihmisen tietokyvyn ulottumattomissa, mutta sen olemassaolo vaikuttaa ihmiseen ja on siten todellisuutta, kuten Leibniz sanoo: "Kaikki mikä vaikuttaa ihmisen kokemukseen on todellisuutta)----
Koska juutalais-kristillisen jumalakäsityksen mukaan Jumala on transsendenttinen ja ääretön, tietomme Jumalasta ei voi perustua aistihavaintoon. Aistihavainnon kohteina voivat olla vain ajassa ja avaruudessa tapahtuvat äärelliset ilmiöt. Tietomme Jumalasta ei voi perustua myöskään näkemykselliseen ymmärrykseen, koska ääretön on epänäkemyksellinen. Tietoteoreettisesti äärettömyyden käsite vie näin inhimillisen tietokyvyn rajalle. Äärettömyyttä voi käsittää, mutta ilman sitä vastaavaa näkemystä ja havaintoa.
Tietokykyämme vastaavasti maailma on jaettavissa ontologisesti kolmeen eri todellisuuspiiriin:
1) aistihavaintoa vastaavaan ja aika-avaruudessa esiintyvään konkreettiseen maailmaan, 2) ymmärrystä vastaavaan matemaattiseen, abstraktiseen, käsitteelliseen maailmaan, ja 3) "puhtaan järjen" ideoita vastaavaan transsendenttiseen käsitteiden maailmaan. Jumala ja ääretön ovat meille "puhtaan järjen" ideoita eli käsitteitä, joita vastaavat "oliot" ovat tietokykymme ulottumattomissa.
Ihmisen on kuitenkin mahdollista "käsittää", joskin kielellisiä ja matemaattisia analogioita hyväksi käyttäen eli vertauksin, että äärettömän Jumalan kaikkiallinen läsnäolo on samaa sekä suuressa että pienessä, menneessä ja tulevassa - ja että Jumala on ikuisuutta ilman alkua ja loppua, avaruudettomuutta ilman suuruutta ja pienuutta. Toisin sanoen Jumala "on".
(Jari Palomäki: Ääretön transsendenttinen Jumala, Teologinen aikakauskirja 4/2002)
Ääretön transsendentti Jumala
15
651
Vastaukset
- Elli
että tietomme jumalasta ei voi perustua aistihavaintoon. Onko nähty ja kuultu Jeesus nyt mitätöity tiedon lähteenä vai mitä tarkoitat?
- M48
Onko Jeesuksen jumaluus sinusta kaikille kiistaton asia?
- lainaaja
Ääretöntä Jumalaa koskeva tieto ei voi perustua ajassa ja avaruudessa tapahtuvaan aistihavaintoon, eikä se siten voi olla empiiristä a posteriori eli kokemuksesta riippuvaa. Ihmisellä on empiiristä, kokemukseen perustuvaa tietoa vain äärellisestä. Äärettömän Jumalan olemassaoloa koskevan tiedon on siten oltava apriorista eli kokemuksesta riippumatonta, ja perustuttava "puhtaaseen järkeen". Näkemyksellisesti ihminen voi ymmärtää vain äärellistä; äärettömyys sen sijaan on epänäkemyksellistä. Ihmisellä on äärettömyydestä kuitenkin tarkka KÄSITE, josta voimme saada vain käsityksen, olkoonkin, ettei mikään näkemys sitä vastaa.
Jumala ei siis voi olla "äärettömän suuri" eikä "äärettömän pieni". Ääretön esiintyy ainoastaan abstraktissa ja transsendenssissa, muttei koskaan konkreettisessa ja empiirisessä. Konkreettisessa esiintyy suurta ja pientä, muttei koskaan äärettömyyttä. Näin ollen konkreettisessa ei esiinny myöskään "äärettömän" suurta eikä "äärettömän" pientä. "Äärettömän suuri" ja "äärettömän pieni" ovat käsitteellisiä sekaannuksia, joissa kahden eri todellisuuspiiriin kuuluvia käsitteitä on yhdistetty keskenään.
Nykyisen kosmologian mukaan fysikaalinen aika-avaruus, universumi, on neliulotteinen laajeneva "hyperpallo", jonka kolmiulotteinen "avaruudellinen" pinta on äärellinen, joskin rajaton. "Hyperpallon" säde "aika" on myös äärellinen, joten koko universumi on ajassa ja avaruudessa äärellinen, joskin rajaton. Jos Jumala on ääretön, niin Jumala ei voi olla ajassa eikä avaruudessa, eikä siten myöskään aika-avaruudessa. Jumala ei voi myöskään olla identtinen äärellisen universumin kanssa. Jumalan ja universumin identtisyydestä seuraisi, että Jumalan läsnäolo olisi kaikkiallinen vain suuressa, muttei pienessä. Näin ollen Jumalalla on olemassaolonsa ainoastaan ajattomuudessa ja avaruudettomuudessa eli transsendentissa. Äärellisellä aika-avaruudella on alku ja ehkä loppu, mutta Jumala on aluton ja loputon; toisin sanoen Jumala on ikuinen ja kaikkiallinen.
(Jari Palomäki: Ääretön transsendentti Jumala, Teologinen aikakauskirja 4 / 2002) - Elli
M48 kirjoitti:
Onko Jeesuksen jumaluus sinusta kaikille kiistaton asia?
ei.
- Elli
lainaaja kirjoitti:
Ääretöntä Jumalaa koskeva tieto ei voi perustua ajassa ja avaruudessa tapahtuvaan aistihavaintoon, eikä se siten voi olla empiiristä a posteriori eli kokemuksesta riippuvaa. Ihmisellä on empiiristä, kokemukseen perustuvaa tietoa vain äärellisestä. Äärettömän Jumalan olemassaoloa koskevan tiedon on siten oltava apriorista eli kokemuksesta riippumatonta, ja perustuttava "puhtaaseen järkeen". Näkemyksellisesti ihminen voi ymmärtää vain äärellistä; äärettömyys sen sijaan on epänäkemyksellistä. Ihmisellä on äärettömyydestä kuitenkin tarkka KÄSITE, josta voimme saada vain käsityksen, olkoonkin, ettei mikään näkemys sitä vastaa.
Jumala ei siis voi olla "äärettömän suuri" eikä "äärettömän pieni". Ääretön esiintyy ainoastaan abstraktissa ja transsendenssissa, muttei koskaan konkreettisessa ja empiirisessä. Konkreettisessa esiintyy suurta ja pientä, muttei koskaan äärettömyyttä. Näin ollen konkreettisessa ei esiinny myöskään "äärettömän" suurta eikä "äärettömän" pientä. "Äärettömän suuri" ja "äärettömän pieni" ovat käsitteellisiä sekaannuksia, joissa kahden eri todellisuuspiiriin kuuluvia käsitteitä on yhdistetty keskenään.
Nykyisen kosmologian mukaan fysikaalinen aika-avaruus, universumi, on neliulotteinen laajeneva "hyperpallo", jonka kolmiulotteinen "avaruudellinen" pinta on äärellinen, joskin rajaton. "Hyperpallon" säde "aika" on myös äärellinen, joten koko universumi on ajassa ja avaruudessa äärellinen, joskin rajaton. Jos Jumala on ääretön, niin Jumala ei voi olla ajassa eikä avaruudessa, eikä siten myöskään aika-avaruudessa. Jumala ei voi myöskään olla identtinen äärellisen universumin kanssa. Jumalan ja universumin identtisyydestä seuraisi, että Jumalan läsnäolo olisi kaikkiallinen vain suuressa, muttei pienessä. Näin ollen Jumalalla on olemassaolonsa ainoastaan ajattomuudessa ja avaruudettomuudessa eli transsendentissa. Äärellisellä aika-avaruudella on alku ja ehkä loppu, mutta Jumala on aluton ja loputon; toisin sanoen Jumala on ikuinen ja kaikkiallinen.
(Jari Palomäki: Ääretön transsendentti Jumala, Teologinen aikakauskirja 4 / 2002)Minun mielestäni konkreettisessakin maailmassa voi tutustua äärettömään. Tiedäthän, jos matkustetaan Helsingistä Pihtiputaalle, ja on kuljettu puolet matkasta, niin puolet on vielä jäljellä. Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille. Mutta kun otetaan avuksi päättymätön suppeneva geometrinen sarja, niin päästään kuin päästäänkin Pihtiputaalle.
Oletan ehkä aiheettomasti että viestisi käsittelee kristinuskon jumalaa, mutta jatketaan.
Väistit kysymykseni siitä, antoiko Jeesus tietoa jumalasta aistein havaittavassa muodossa, tai sitten en ymmärtänyt vastaustasi. Väitettyihin Jeesus-havaintoihin kristinusko kuitenkin pohjautuu.
Ja sitten: mikä antaa aiheen olettaa, että alutonta ja loputonta, ikuista ja kaikkiallista jumalaa on ylipäätään olemassa? Nyt, kiitos, sitä puhdasta järkeä. Mielellään myös kolminaisuusopin järkeen perustuva selitys.
Et ilmoita omaa käsitystäsi lainaamastasi tekstistä, mutta oletin sinun ihastelevan sitä. Voihan mielipiteesi olla aivan toinenkin. - lainaaja
Elli kirjoitti:
Minun mielestäni konkreettisessakin maailmassa voi tutustua äärettömään. Tiedäthän, jos matkustetaan Helsingistä Pihtiputaalle, ja on kuljettu puolet matkasta, niin puolet on vielä jäljellä. Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille. Mutta kun otetaan avuksi päättymätön suppeneva geometrinen sarja, niin päästään kuin päästäänkin Pihtiputaalle.
Oletan ehkä aiheettomasti että viestisi käsittelee kristinuskon jumalaa, mutta jatketaan.
Väistit kysymykseni siitä, antoiko Jeesus tietoa jumalasta aistein havaittavassa muodossa, tai sitten en ymmärtänyt vastaustasi. Väitettyihin Jeesus-havaintoihin kristinusko kuitenkin pohjautuu.
Ja sitten: mikä antaa aiheen olettaa, että alutonta ja loputonta, ikuista ja kaikkiallista jumalaa on ylipäätään olemassa? Nyt, kiitos, sitä puhdasta järkeä. Mielellään myös kolminaisuusopin järkeen perustuva selitys.
Et ilmoita omaa käsitystäsi lainaamastasi tekstistä, mutta oletin sinun ihastelevan sitä. Voihan mielipiteesi olla aivan toinenkin.Ihminen ja Jumala kuuluvat Huovisen mukaan Barthin dualismissa ontologisesti toisistaan erossa oleviin todellisuuksiin. Ne sulkevat toisensa pois kuin kaksi vastakkaista metafyysistä prinsiippiä. Erossa toisistaan eivät siis ole vain pyhä Jumala ja syntinen ihminen, vaan Jumala ja kaikki inhimillinen. Jumala on äärettömän kaukana kaikesta inhimillisestä.
Barthin dualismin taustalla on hänen käsityksensä ihmisen syntisyydestä. Kaikki luodun piiriin kuuluva on Barthin mukaan juuri luotuisuutensa perusteella erossa Jumalasta. Tätä olemuksellista eroa ei mikään voi sovittaa tai saattaa yhteen, koska ero Jumalasta on osa ihmisen luotuisuutta. Luotu ihminen ei siis Barthin mielestä turmeltunut vasta syntiinlankeemuksessa. Luotu todellisuus on yhtä kuin syntinen todellisuus. Ei mikään, ei edes Kristus tai usko, kirkko tai papit, voi tätä luotua syntisyyttä, eroa, muuksi muuttaa.
Tästä seuraa, ettei Barthin mielestä myöskään pelastushistoriallinen tapahtuma, Kristuksen ihmiseksitulo, voinut tapahtua aktina, jossa jumalallinen ja inhimillinen syvimmin liittyvät toisiinsa: yhtäältä sekoittamatta, mutta toisaalta erottamatta. Barthin mielestä Kristuksen ihmisyyden tarkoituksena oli osoittaa Jumalan ja ihmisen välistä eroa. Kristuksen ihmisyyden piti päättyä, ennen kuin yhteys Jumalaan tuli mahdolliseksi. ----
Ihmisen ja Jumalan välinen ero ei ole Barthin mukaan pelkästään olemuksellinen, vaan myös noeettinen eli ihmisen tiedonkykyä koskeva. Ihminen ei voi omasta todellisuudestaan käsin tuntea Jumalaa eikä tietää hänestä mitään. Jumala ei siis ole ihmisen pelastumista koskevissa kysymyksissä salattu, vieras tai toinen, vaan hän kuuluu kokonaan toiseen maailmaan ja todellisuuteen.
Barthin mukaan luodun todellisuuden piiriin kuuluvilla käsitteillä ei ole mahdollista kuvata Jumalan omaa sanaa tai puhetta. Ilmoitus, usko ja kaikki todella jumalallinen on historiassa vain tyhjiö. Ei ole mitään pohjaa mille asettua, ei mitään järjestystä jota seurata. Ilmoitus ja usko eivät milloinkaan voi tulla osaksi maailmaa eivätkä osaksi inhimillistä todellisuutta. Jumala ei milloinkaan tule maailmaksi, ei milloinkaan tule ihmiseksi. Jos ilmoituksen olemisesta ajassa halutaan puhua, jää jäljelle vain tyhjiön eli ei-olemisen kategoria.
----Barthin subjektiivisena intentiona on osoittaa ilmoituksen sanaa, viitata Johannes Kastajan sormen tavoin kohti Kristusta. Silti, vaikka ihmisen ja Jumalan välinen onttinen kuilu - kuolemanlinja - on ja pysyy, on olemassa myös sen yli osoittava sormi. Huovisen mukaan Barthin ajattelua säätelee ja suuntaa näin ollen selvästi teologinen motiivi: teologin tulee - kaikesta huolimatta - puhua Jumalasta. ----
Barthin kuvailemassa äärettömässä kvalitatiivisessa erossa on Huovisen mukaan kysymys inhimillisen tietämisen kriisistä. Ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi, tuomio ja loppu. Mutta vaikka Jumalan itseilmoitus on Barthin mielestä historialliselta sisällöltään tyhjä, ei tämä tyhjyys kuitenkaan ole mykkä. Ilmoituksen positiivisuus ilmenee siinä, että se osoittaa kaiken inhimillisen mahdottomuuden, kuolemanlinjan olemassaolon luodun ja Jumalan välillä.
Barthin ajattelussa laki ei edellä evankeliumia, vaan ilmoituksen evankeliumi on laissa. ilmoituksen varsinainen tehtävä on siten toimia lakina ja osoittaa kaiken inhimillisen kriisi. Ilmoituksen positiivinen funktio on negatiivisesti osoittaa, ettei jumalasta voida tietää. Yhtäältä ilmoitus on historialliselta olemukseltaan tyhjä, toisaalta ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi ja negaatio. Jeesus on ajan loppu, paradoksi, alkuhistoria, voittaja. Tämän ajatusrakennelman seurauksena Barthin teologiaa on myös usein nimitetty kriisin teologiaksi.----
Toiseena piirteenä Barthin ajattelussa esiintyy Huovisen mukaan aktuaalisuus. Pyhä Henki eli Jumala on Barthin mielestä actus purus, puhdas aktuaalisuus, puhdas tapahtuma, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei rajoja, ei aikaa, ei paikkaa. Pyhä Henki ei ole mikään jokin muiden rinnalla, ei mikään asia eikä sen tähden mikään syy. Aktina se on kuin piste, jolla ei ole alaa eikä laajuutta; joka ei ala eikä lopu, vaan joka ainoastaan puhtaasti tapahtuu.
Jumala olemisena supistuu punktualistiseksi, pistemäiseksi tapahtumaksi, jolla ei ole mitään ontologisesti ilmaistavaa ulottuvuutta. Jumalan armokaan ei näin ollen ole onttisesti läsnä ajassa tai historiassa, vaan se toteutuu vain pistemäisinä tapahtumina yhä uudelleen ja uudelleen. Hetkellistä ilmoitusaktia voidaan tämän mukaan vain joko odottaa tai muistella.
Koska myöskään ilmoituksella ei ole ajallista ulottuvuutta pistemäisyytensä vuoksi, sen merkitys on vain osoittava. Ilmoitus ei toisin sanoen sisällä sitä todellisuutta, jonka se ilmoittaa. Se ainoastaan osoittaa ja viittaa siihen jumalalliseen todellisuuteen, joka varsinaisesti on muualla. Jumala ei tule lihaksi edes Kristuksen inkarnaatiossa. Kristuksen ihmisyys on vain vertauskuva tai viittaus, joka osoittaa muualla läsnäolevaan, ikuiseen Jumalaan. Kristuksen tosi ihmisyys on vain tietoa ikuisesta Kristuksesta.
Ilmoituksen lisäksi Barth ajattelee Huovisen mukaan samalla tavoin myös muusta kirkollisesta traditiosta. Kirkollinen traditio ja esimerkiksi uskontunnustukset ovat osa inhimillistä todellisuutta, joka on äärettömän kvalitatiivisen eron päässä Jumalasta. Tradition kohde ja sisältö ovat historiattomassa taivaassa, eivät maanpäällisessä historiassa. ---
Dualistisen ontologian ja aktualistisen ilmoitusteologian lisäksi Huovinen esittelee Barthin varhaisen ajattelun monistista luonnetta. Ilmoituksen paikka ajassa ja historiassa on Barthin mukaan tyhjiö, ja juuri tällaisena tyhjiönä se on viittaus Jumalan ikuiseen todellisuuteen. Myös kaikki inhimillinen on Barthin mukaan tyhjää. Siten kaiken inhimillisen tyhjyydella ja ilmoituksen tyhjiöllä ei viime kädessä ole mitään kvalitatiivista eroa. Kaikki viittaavat pois inhimillisestä. Näin ollen on loogista, että Barthin mukaan kaikki uskonnot, jopa koko historia yleensäkin, on viittaus Jumalaan, vaikka ja nimenomaan koska Jumala on niiden ulkopuolella. Juuri Jumalan ja maailman erottaminen toisistaan osoittaa kaiken olevaisen monistisen ykseyden.----
Barthia on kritisoitu hyvin voimakkaasti. Tosin Barthin asettamat kysymykset sekä hänen tapansa vastata kysymyksiinsä ovat olleet niin laajoja, että varmaankin jokainen vakavasti otettava teologi on kommentoinut jollakin vastaväitteellä Barthin ajatuksia. Samalla teologit ovat lähteneet kehittelemään vaihtoehtoisia tulkintatapoja Barthin ajattelulle. Tällaisia teologeja ovat olleet mm. Moltmann, Jungel, von Balthasar, Tillich ja Bultmann.
(Eero Huovinen: Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta. Per Lindbladin selostus TA 4/2002) - Elli
lainaaja kirjoitti:
Ihminen ja Jumala kuuluvat Huovisen mukaan Barthin dualismissa ontologisesti toisistaan erossa oleviin todellisuuksiin. Ne sulkevat toisensa pois kuin kaksi vastakkaista metafyysistä prinsiippiä. Erossa toisistaan eivät siis ole vain pyhä Jumala ja syntinen ihminen, vaan Jumala ja kaikki inhimillinen. Jumala on äärettömän kaukana kaikesta inhimillisestä.
Barthin dualismin taustalla on hänen käsityksensä ihmisen syntisyydestä. Kaikki luodun piiriin kuuluva on Barthin mukaan juuri luotuisuutensa perusteella erossa Jumalasta. Tätä olemuksellista eroa ei mikään voi sovittaa tai saattaa yhteen, koska ero Jumalasta on osa ihmisen luotuisuutta. Luotu ihminen ei siis Barthin mielestä turmeltunut vasta syntiinlankeemuksessa. Luotu todellisuus on yhtä kuin syntinen todellisuus. Ei mikään, ei edes Kristus tai usko, kirkko tai papit, voi tätä luotua syntisyyttä, eroa, muuksi muuttaa.
Tästä seuraa, ettei Barthin mielestä myöskään pelastushistoriallinen tapahtuma, Kristuksen ihmiseksitulo, voinut tapahtua aktina, jossa jumalallinen ja inhimillinen syvimmin liittyvät toisiinsa: yhtäältä sekoittamatta, mutta toisaalta erottamatta. Barthin mielestä Kristuksen ihmisyyden tarkoituksena oli osoittaa Jumalan ja ihmisen välistä eroa. Kristuksen ihmisyyden piti päättyä, ennen kuin yhteys Jumalaan tuli mahdolliseksi. ----
Ihmisen ja Jumalan välinen ero ei ole Barthin mukaan pelkästään olemuksellinen, vaan myös noeettinen eli ihmisen tiedonkykyä koskeva. Ihminen ei voi omasta todellisuudestaan käsin tuntea Jumalaa eikä tietää hänestä mitään. Jumala ei siis ole ihmisen pelastumista koskevissa kysymyksissä salattu, vieras tai toinen, vaan hän kuuluu kokonaan toiseen maailmaan ja todellisuuteen.
Barthin mukaan luodun todellisuuden piiriin kuuluvilla käsitteillä ei ole mahdollista kuvata Jumalan omaa sanaa tai puhetta. Ilmoitus, usko ja kaikki todella jumalallinen on historiassa vain tyhjiö. Ei ole mitään pohjaa mille asettua, ei mitään järjestystä jota seurata. Ilmoitus ja usko eivät milloinkaan voi tulla osaksi maailmaa eivätkä osaksi inhimillistä todellisuutta. Jumala ei milloinkaan tule maailmaksi, ei milloinkaan tule ihmiseksi. Jos ilmoituksen olemisesta ajassa halutaan puhua, jää jäljelle vain tyhjiön eli ei-olemisen kategoria.
----Barthin subjektiivisena intentiona on osoittaa ilmoituksen sanaa, viitata Johannes Kastajan sormen tavoin kohti Kristusta. Silti, vaikka ihmisen ja Jumalan välinen onttinen kuilu - kuolemanlinja - on ja pysyy, on olemassa myös sen yli osoittava sormi. Huovisen mukaan Barthin ajattelua säätelee ja suuntaa näin ollen selvästi teologinen motiivi: teologin tulee - kaikesta huolimatta - puhua Jumalasta. ----
Barthin kuvailemassa äärettömässä kvalitatiivisessa erossa on Huovisen mukaan kysymys inhimillisen tietämisen kriisistä. Ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi, tuomio ja loppu. Mutta vaikka Jumalan itseilmoitus on Barthin mielestä historialliselta sisällöltään tyhjä, ei tämä tyhjyys kuitenkaan ole mykkä. Ilmoituksen positiivisuus ilmenee siinä, että se osoittaa kaiken inhimillisen mahdottomuuden, kuolemanlinjan olemassaolon luodun ja Jumalan välillä.
Barthin ajattelussa laki ei edellä evankeliumia, vaan ilmoituksen evankeliumi on laissa. ilmoituksen varsinainen tehtävä on siten toimia lakina ja osoittaa kaiken inhimillisen kriisi. Ilmoituksen positiivinen funktio on negatiivisesti osoittaa, ettei jumalasta voida tietää. Yhtäältä ilmoitus on historialliselta olemukseltaan tyhjä, toisaalta ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi ja negaatio. Jeesus on ajan loppu, paradoksi, alkuhistoria, voittaja. Tämän ajatusrakennelman seurauksena Barthin teologiaa on myös usein nimitetty kriisin teologiaksi.----
Toiseena piirteenä Barthin ajattelussa esiintyy Huovisen mukaan aktuaalisuus. Pyhä Henki eli Jumala on Barthin mielestä actus purus, puhdas aktuaalisuus, puhdas tapahtuma, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei rajoja, ei aikaa, ei paikkaa. Pyhä Henki ei ole mikään jokin muiden rinnalla, ei mikään asia eikä sen tähden mikään syy. Aktina se on kuin piste, jolla ei ole alaa eikä laajuutta; joka ei ala eikä lopu, vaan joka ainoastaan puhtaasti tapahtuu.
Jumala olemisena supistuu punktualistiseksi, pistemäiseksi tapahtumaksi, jolla ei ole mitään ontologisesti ilmaistavaa ulottuvuutta. Jumalan armokaan ei näin ollen ole onttisesti läsnä ajassa tai historiassa, vaan se toteutuu vain pistemäisinä tapahtumina yhä uudelleen ja uudelleen. Hetkellistä ilmoitusaktia voidaan tämän mukaan vain joko odottaa tai muistella.
Koska myöskään ilmoituksella ei ole ajallista ulottuvuutta pistemäisyytensä vuoksi, sen merkitys on vain osoittava. Ilmoitus ei toisin sanoen sisällä sitä todellisuutta, jonka se ilmoittaa. Se ainoastaan osoittaa ja viittaa siihen jumalalliseen todellisuuteen, joka varsinaisesti on muualla. Jumala ei tule lihaksi edes Kristuksen inkarnaatiossa. Kristuksen ihmisyys on vain vertauskuva tai viittaus, joka osoittaa muualla läsnäolevaan, ikuiseen Jumalaan. Kristuksen tosi ihmisyys on vain tietoa ikuisesta Kristuksesta.
Ilmoituksen lisäksi Barth ajattelee Huovisen mukaan samalla tavoin myös muusta kirkollisesta traditiosta. Kirkollinen traditio ja esimerkiksi uskontunnustukset ovat osa inhimillistä todellisuutta, joka on äärettömän kvalitatiivisen eron päässä Jumalasta. Tradition kohde ja sisältö ovat historiattomassa taivaassa, eivät maanpäällisessä historiassa. ---
Dualistisen ontologian ja aktualistisen ilmoitusteologian lisäksi Huovinen esittelee Barthin varhaisen ajattelun monistista luonnetta. Ilmoituksen paikka ajassa ja historiassa on Barthin mukaan tyhjiö, ja juuri tällaisena tyhjiönä se on viittaus Jumalan ikuiseen todellisuuteen. Myös kaikki inhimillinen on Barthin mukaan tyhjää. Siten kaiken inhimillisen tyhjyydella ja ilmoituksen tyhjiöllä ei viime kädessä ole mitään kvalitatiivista eroa. Kaikki viittaavat pois inhimillisestä. Näin ollen on loogista, että Barthin mukaan kaikki uskonnot, jopa koko historia yleensäkin, on viittaus Jumalaan, vaikka ja nimenomaan koska Jumala on niiden ulkopuolella. Juuri Jumalan ja maailman erottaminen toisistaan osoittaa kaiken olevaisen monistisen ykseyden.----
Barthia on kritisoitu hyvin voimakkaasti. Tosin Barthin asettamat kysymykset sekä hänen tapansa vastata kysymyksiinsä ovat olleet niin laajoja, että varmaankin jokainen vakavasti otettava teologi on kommentoinut jollakin vastaväitteellä Barthin ajatuksia. Samalla teologit ovat lähteneet kehittelemään vaihtoehtoisia tulkintatapoja Barthin ajattelulle. Tällaisia teologeja ovat olleet mm. Moltmann, Jungel, von Balthasar, Tillich ja Bultmann.
(Eero Huovinen: Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta. Per Lindbladin selostus TA 4/2002)Nyt ei enää minkään pitäisi olla epäselvää. Kiitos!
- lainaaja
Elli kirjoitti:
Nyt ei enää minkään pitäisi olla epäselvää. Kiitos!
Tästä teologinen pohdiskelu ja harrastus voisi oikeastaan vasta alkaa, todenteolla. Nyt lainasin vain pientä osaa suppean aikakauskirjan aineistosta. Itse teoksiin (esim. Barthin tai hänen kriitikoittensa, tai Huovisen väitöskirjaan) perehtyminen syventäisi tietämystä ja ajattelua merkittävästi.
- St Morningstar.
lainaaja kirjoitti:
Ihminen ja Jumala kuuluvat Huovisen mukaan Barthin dualismissa ontologisesti toisistaan erossa oleviin todellisuuksiin. Ne sulkevat toisensa pois kuin kaksi vastakkaista metafyysistä prinsiippiä. Erossa toisistaan eivät siis ole vain pyhä Jumala ja syntinen ihminen, vaan Jumala ja kaikki inhimillinen. Jumala on äärettömän kaukana kaikesta inhimillisestä.
Barthin dualismin taustalla on hänen käsityksensä ihmisen syntisyydestä. Kaikki luodun piiriin kuuluva on Barthin mukaan juuri luotuisuutensa perusteella erossa Jumalasta. Tätä olemuksellista eroa ei mikään voi sovittaa tai saattaa yhteen, koska ero Jumalasta on osa ihmisen luotuisuutta. Luotu ihminen ei siis Barthin mielestä turmeltunut vasta syntiinlankeemuksessa. Luotu todellisuus on yhtä kuin syntinen todellisuus. Ei mikään, ei edes Kristus tai usko, kirkko tai papit, voi tätä luotua syntisyyttä, eroa, muuksi muuttaa.
Tästä seuraa, ettei Barthin mielestä myöskään pelastushistoriallinen tapahtuma, Kristuksen ihmiseksitulo, voinut tapahtua aktina, jossa jumalallinen ja inhimillinen syvimmin liittyvät toisiinsa: yhtäältä sekoittamatta, mutta toisaalta erottamatta. Barthin mielestä Kristuksen ihmisyyden tarkoituksena oli osoittaa Jumalan ja ihmisen välistä eroa. Kristuksen ihmisyyden piti päättyä, ennen kuin yhteys Jumalaan tuli mahdolliseksi. ----
Ihmisen ja Jumalan välinen ero ei ole Barthin mukaan pelkästään olemuksellinen, vaan myös noeettinen eli ihmisen tiedonkykyä koskeva. Ihminen ei voi omasta todellisuudestaan käsin tuntea Jumalaa eikä tietää hänestä mitään. Jumala ei siis ole ihmisen pelastumista koskevissa kysymyksissä salattu, vieras tai toinen, vaan hän kuuluu kokonaan toiseen maailmaan ja todellisuuteen.
Barthin mukaan luodun todellisuuden piiriin kuuluvilla käsitteillä ei ole mahdollista kuvata Jumalan omaa sanaa tai puhetta. Ilmoitus, usko ja kaikki todella jumalallinen on historiassa vain tyhjiö. Ei ole mitään pohjaa mille asettua, ei mitään järjestystä jota seurata. Ilmoitus ja usko eivät milloinkaan voi tulla osaksi maailmaa eivätkä osaksi inhimillistä todellisuutta. Jumala ei milloinkaan tule maailmaksi, ei milloinkaan tule ihmiseksi. Jos ilmoituksen olemisesta ajassa halutaan puhua, jää jäljelle vain tyhjiön eli ei-olemisen kategoria.
----Barthin subjektiivisena intentiona on osoittaa ilmoituksen sanaa, viitata Johannes Kastajan sormen tavoin kohti Kristusta. Silti, vaikka ihmisen ja Jumalan välinen onttinen kuilu - kuolemanlinja - on ja pysyy, on olemassa myös sen yli osoittava sormi. Huovisen mukaan Barthin ajattelua säätelee ja suuntaa näin ollen selvästi teologinen motiivi: teologin tulee - kaikesta huolimatta - puhua Jumalasta. ----
Barthin kuvailemassa äärettömässä kvalitatiivisessa erossa on Huovisen mukaan kysymys inhimillisen tietämisen kriisistä. Ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi, tuomio ja loppu. Mutta vaikka Jumalan itseilmoitus on Barthin mielestä historialliselta sisällöltään tyhjä, ei tämä tyhjyys kuitenkaan ole mykkä. Ilmoituksen positiivisuus ilmenee siinä, että se osoittaa kaiken inhimillisen mahdottomuuden, kuolemanlinjan olemassaolon luodun ja Jumalan välillä.
Barthin ajattelussa laki ei edellä evankeliumia, vaan ilmoituksen evankeliumi on laissa. ilmoituksen varsinainen tehtävä on siten toimia lakina ja osoittaa kaiken inhimillisen kriisi. Ilmoituksen positiivinen funktio on negatiivisesti osoittaa, ettei jumalasta voida tietää. Yhtäältä ilmoitus on historialliselta olemukseltaan tyhjä, toisaalta ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi ja negaatio. Jeesus on ajan loppu, paradoksi, alkuhistoria, voittaja. Tämän ajatusrakennelman seurauksena Barthin teologiaa on myös usein nimitetty kriisin teologiaksi.----
Toiseena piirteenä Barthin ajattelussa esiintyy Huovisen mukaan aktuaalisuus. Pyhä Henki eli Jumala on Barthin mielestä actus purus, puhdas aktuaalisuus, puhdas tapahtuma, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei rajoja, ei aikaa, ei paikkaa. Pyhä Henki ei ole mikään jokin muiden rinnalla, ei mikään asia eikä sen tähden mikään syy. Aktina se on kuin piste, jolla ei ole alaa eikä laajuutta; joka ei ala eikä lopu, vaan joka ainoastaan puhtaasti tapahtuu.
Jumala olemisena supistuu punktualistiseksi, pistemäiseksi tapahtumaksi, jolla ei ole mitään ontologisesti ilmaistavaa ulottuvuutta. Jumalan armokaan ei näin ollen ole onttisesti läsnä ajassa tai historiassa, vaan se toteutuu vain pistemäisinä tapahtumina yhä uudelleen ja uudelleen. Hetkellistä ilmoitusaktia voidaan tämän mukaan vain joko odottaa tai muistella.
Koska myöskään ilmoituksella ei ole ajallista ulottuvuutta pistemäisyytensä vuoksi, sen merkitys on vain osoittava. Ilmoitus ei toisin sanoen sisällä sitä todellisuutta, jonka se ilmoittaa. Se ainoastaan osoittaa ja viittaa siihen jumalalliseen todellisuuteen, joka varsinaisesti on muualla. Jumala ei tule lihaksi edes Kristuksen inkarnaatiossa. Kristuksen ihmisyys on vain vertauskuva tai viittaus, joka osoittaa muualla läsnäolevaan, ikuiseen Jumalaan. Kristuksen tosi ihmisyys on vain tietoa ikuisesta Kristuksesta.
Ilmoituksen lisäksi Barth ajattelee Huovisen mukaan samalla tavoin myös muusta kirkollisesta traditiosta. Kirkollinen traditio ja esimerkiksi uskontunnustukset ovat osa inhimillistä todellisuutta, joka on äärettömän kvalitatiivisen eron päässä Jumalasta. Tradition kohde ja sisältö ovat historiattomassa taivaassa, eivät maanpäällisessä historiassa. ---
Dualistisen ontologian ja aktualistisen ilmoitusteologian lisäksi Huovinen esittelee Barthin varhaisen ajattelun monistista luonnetta. Ilmoituksen paikka ajassa ja historiassa on Barthin mukaan tyhjiö, ja juuri tällaisena tyhjiönä se on viittaus Jumalan ikuiseen todellisuuteen. Myös kaikki inhimillinen on Barthin mukaan tyhjää. Siten kaiken inhimillisen tyhjyydella ja ilmoituksen tyhjiöllä ei viime kädessä ole mitään kvalitatiivista eroa. Kaikki viittaavat pois inhimillisestä. Näin ollen on loogista, että Barthin mukaan kaikki uskonnot, jopa koko historia yleensäkin, on viittaus Jumalaan, vaikka ja nimenomaan koska Jumala on niiden ulkopuolella. Juuri Jumalan ja maailman erottaminen toisistaan osoittaa kaiken olevaisen monistisen ykseyden.----
Barthia on kritisoitu hyvin voimakkaasti. Tosin Barthin asettamat kysymykset sekä hänen tapansa vastata kysymyksiinsä ovat olleet niin laajoja, että varmaankin jokainen vakavasti otettava teologi on kommentoinut jollakin vastaväitteellä Barthin ajatuksia. Samalla teologit ovat lähteneet kehittelemään vaihtoehtoisia tulkintatapoja Barthin ajattelulle. Tällaisia teologeja ovat olleet mm. Moltmann, Jungel, von Balthasar, Tillich ja Bultmann.
(Eero Huovinen: Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta. Per Lindbladin selostus TA 4/2002)Tervehdys.
Jumalan ei tarvitsisi olla kuin ihminen joka pystyisi tekemisillään vaikuttamaan kaikkiin.
Eli Jumalan energia olisi kaikkein voimakkain sielu maanpäällä.
Jumalsielu ja ihminen voivat yhtyä, jonka jälkeen heitä ei pysty erottamaan, tämä on mahdollista.
St Morningstar.
"Oma näkemykseni.!" - nojoo
Elli kirjoitti:
Minun mielestäni konkreettisessakin maailmassa voi tutustua äärettömään. Tiedäthän, jos matkustetaan Helsingistä Pihtiputaalle, ja on kuljettu puolet matkasta, niin puolet on vielä jäljellä. Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille. Mutta kun otetaan avuksi päättymätön suppeneva geometrinen sarja, niin päästään kuin päästäänkin Pihtiputaalle.
Oletan ehkä aiheettomasti että viestisi käsittelee kristinuskon jumalaa, mutta jatketaan.
Väistit kysymykseni siitä, antoiko Jeesus tietoa jumalasta aistein havaittavassa muodossa, tai sitten en ymmärtänyt vastaustasi. Väitettyihin Jeesus-havaintoihin kristinusko kuitenkin pohjautuu.
Ja sitten: mikä antaa aiheen olettaa, että alutonta ja loputonta, ikuista ja kaikkiallista jumalaa on ylipäätään olemassa? Nyt, kiitos, sitä puhdasta järkeä. Mielellään myös kolminaisuusopin järkeen perustuva selitys.
Et ilmoita omaa käsitystäsi lainaamastasi tekstistä, mutta oletin sinun ihastelevan sitä. Voihan mielipiteesi olla aivan toinenkin.Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille.
------
kun on päästy puolen metrin päähän pihtiputaasta, ei tarvita kuin yksi askel, niin ollaan perillä....
Puoli metriä voidaan tosin matemaattisesti puolittaa loputtomiin, mutta tämä puolitustapahtuma ei huomioi sitä, että puoli metriä on ihmiselle yksi askel, eikä siten käytännössä ole enää tarpeen puolittaa. - nojoo
lainaaja kirjoitti:
Ihminen ja Jumala kuuluvat Huovisen mukaan Barthin dualismissa ontologisesti toisistaan erossa oleviin todellisuuksiin. Ne sulkevat toisensa pois kuin kaksi vastakkaista metafyysistä prinsiippiä. Erossa toisistaan eivät siis ole vain pyhä Jumala ja syntinen ihminen, vaan Jumala ja kaikki inhimillinen. Jumala on äärettömän kaukana kaikesta inhimillisestä.
Barthin dualismin taustalla on hänen käsityksensä ihmisen syntisyydestä. Kaikki luodun piiriin kuuluva on Barthin mukaan juuri luotuisuutensa perusteella erossa Jumalasta. Tätä olemuksellista eroa ei mikään voi sovittaa tai saattaa yhteen, koska ero Jumalasta on osa ihmisen luotuisuutta. Luotu ihminen ei siis Barthin mielestä turmeltunut vasta syntiinlankeemuksessa. Luotu todellisuus on yhtä kuin syntinen todellisuus. Ei mikään, ei edes Kristus tai usko, kirkko tai papit, voi tätä luotua syntisyyttä, eroa, muuksi muuttaa.
Tästä seuraa, ettei Barthin mielestä myöskään pelastushistoriallinen tapahtuma, Kristuksen ihmiseksitulo, voinut tapahtua aktina, jossa jumalallinen ja inhimillinen syvimmin liittyvät toisiinsa: yhtäältä sekoittamatta, mutta toisaalta erottamatta. Barthin mielestä Kristuksen ihmisyyden tarkoituksena oli osoittaa Jumalan ja ihmisen välistä eroa. Kristuksen ihmisyyden piti päättyä, ennen kuin yhteys Jumalaan tuli mahdolliseksi. ----
Ihmisen ja Jumalan välinen ero ei ole Barthin mukaan pelkästään olemuksellinen, vaan myös noeettinen eli ihmisen tiedonkykyä koskeva. Ihminen ei voi omasta todellisuudestaan käsin tuntea Jumalaa eikä tietää hänestä mitään. Jumala ei siis ole ihmisen pelastumista koskevissa kysymyksissä salattu, vieras tai toinen, vaan hän kuuluu kokonaan toiseen maailmaan ja todellisuuteen.
Barthin mukaan luodun todellisuuden piiriin kuuluvilla käsitteillä ei ole mahdollista kuvata Jumalan omaa sanaa tai puhetta. Ilmoitus, usko ja kaikki todella jumalallinen on historiassa vain tyhjiö. Ei ole mitään pohjaa mille asettua, ei mitään järjestystä jota seurata. Ilmoitus ja usko eivät milloinkaan voi tulla osaksi maailmaa eivätkä osaksi inhimillistä todellisuutta. Jumala ei milloinkaan tule maailmaksi, ei milloinkaan tule ihmiseksi. Jos ilmoituksen olemisesta ajassa halutaan puhua, jää jäljelle vain tyhjiön eli ei-olemisen kategoria.
----Barthin subjektiivisena intentiona on osoittaa ilmoituksen sanaa, viitata Johannes Kastajan sormen tavoin kohti Kristusta. Silti, vaikka ihmisen ja Jumalan välinen onttinen kuilu - kuolemanlinja - on ja pysyy, on olemassa myös sen yli osoittava sormi. Huovisen mukaan Barthin ajattelua säätelee ja suuntaa näin ollen selvästi teologinen motiivi: teologin tulee - kaikesta huolimatta - puhua Jumalasta. ----
Barthin kuvailemassa äärettömässä kvalitatiivisessa erossa on Huovisen mukaan kysymys inhimillisen tietämisen kriisistä. Ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi, tuomio ja loppu. Mutta vaikka Jumalan itseilmoitus on Barthin mielestä historialliselta sisällöltään tyhjä, ei tämä tyhjyys kuitenkaan ole mykkä. Ilmoituksen positiivisuus ilmenee siinä, että se osoittaa kaiken inhimillisen mahdottomuuden, kuolemanlinjan olemassaolon luodun ja Jumalan välillä.
Barthin ajattelussa laki ei edellä evankeliumia, vaan ilmoituksen evankeliumi on laissa. ilmoituksen varsinainen tehtävä on siten toimia lakina ja osoittaa kaiken inhimillisen kriisi. Ilmoituksen positiivinen funktio on negatiivisesti osoittaa, ettei jumalasta voida tietää. Yhtäältä ilmoitus on historialliselta olemukseltaan tyhjä, toisaalta ilmoitus on kaiken inhimillisen kriisi ja negaatio. Jeesus on ajan loppu, paradoksi, alkuhistoria, voittaja. Tämän ajatusrakennelman seurauksena Barthin teologiaa on myös usein nimitetty kriisin teologiaksi.----
Toiseena piirteenä Barthin ajattelussa esiintyy Huovisen mukaan aktuaalisuus. Pyhä Henki eli Jumala on Barthin mielestä actus purus, puhdas aktuaalisuus, puhdas tapahtuma, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei rajoja, ei aikaa, ei paikkaa. Pyhä Henki ei ole mikään jokin muiden rinnalla, ei mikään asia eikä sen tähden mikään syy. Aktina se on kuin piste, jolla ei ole alaa eikä laajuutta; joka ei ala eikä lopu, vaan joka ainoastaan puhtaasti tapahtuu.
Jumala olemisena supistuu punktualistiseksi, pistemäiseksi tapahtumaksi, jolla ei ole mitään ontologisesti ilmaistavaa ulottuvuutta. Jumalan armokaan ei näin ollen ole onttisesti läsnä ajassa tai historiassa, vaan se toteutuu vain pistemäisinä tapahtumina yhä uudelleen ja uudelleen. Hetkellistä ilmoitusaktia voidaan tämän mukaan vain joko odottaa tai muistella.
Koska myöskään ilmoituksella ei ole ajallista ulottuvuutta pistemäisyytensä vuoksi, sen merkitys on vain osoittava. Ilmoitus ei toisin sanoen sisällä sitä todellisuutta, jonka se ilmoittaa. Se ainoastaan osoittaa ja viittaa siihen jumalalliseen todellisuuteen, joka varsinaisesti on muualla. Jumala ei tule lihaksi edes Kristuksen inkarnaatiossa. Kristuksen ihmisyys on vain vertauskuva tai viittaus, joka osoittaa muualla läsnäolevaan, ikuiseen Jumalaan. Kristuksen tosi ihmisyys on vain tietoa ikuisesta Kristuksesta.
Ilmoituksen lisäksi Barth ajattelee Huovisen mukaan samalla tavoin myös muusta kirkollisesta traditiosta. Kirkollinen traditio ja esimerkiksi uskontunnustukset ovat osa inhimillistä todellisuutta, joka on äärettömän kvalitatiivisen eron päässä Jumalasta. Tradition kohde ja sisältö ovat historiattomassa taivaassa, eivät maanpäällisessä historiassa. ---
Dualistisen ontologian ja aktualistisen ilmoitusteologian lisäksi Huovinen esittelee Barthin varhaisen ajattelun monistista luonnetta. Ilmoituksen paikka ajassa ja historiassa on Barthin mukaan tyhjiö, ja juuri tällaisena tyhjiönä se on viittaus Jumalan ikuiseen todellisuuteen. Myös kaikki inhimillinen on Barthin mukaan tyhjää. Siten kaiken inhimillisen tyhjyydella ja ilmoituksen tyhjiöllä ei viime kädessä ole mitään kvalitatiivista eroa. Kaikki viittaavat pois inhimillisestä. Näin ollen on loogista, että Barthin mukaan kaikki uskonnot, jopa koko historia yleensäkin, on viittaus Jumalaan, vaikka ja nimenomaan koska Jumala on niiden ulkopuolella. Juuri Jumalan ja maailman erottaminen toisistaan osoittaa kaiken olevaisen monistisen ykseyden.----
Barthia on kritisoitu hyvin voimakkaasti. Tosin Barthin asettamat kysymykset sekä hänen tapansa vastata kysymyksiinsä ovat olleet niin laajoja, että varmaankin jokainen vakavasti otettava teologi on kommentoinut jollakin vastaväitteellä Barthin ajatuksia. Samalla teologit ovat lähteneet kehittelemään vaihtoehtoisia tulkintatapoja Barthin ajattelulle. Tällaisia teologeja ovat olleet mm. Moltmann, Jungel, von Balthasar, Tillich ja Bultmann.
(Eero Huovinen: Ei on kyllä. Karl Barthin filosofis-teologinen lähtökohta. Per Lindbladin selostus TA 4/2002)Ihminen ja Jumala kuuluvat Huovisen mukaan Barthin dualismissa ontologisesti toisistaan erossa oleviin todellisuuksiin. Ne sulkevat toisensa pois kuin kaksi vastakkaista metafyysistä prinsiippiä
--------------
täytyy sanoa, että tuo on järjetön lähtökohta, koska lähtökohtaisesti jo oleteaan järjettömän paljon. Tuon kaltainen spekulointi on mielestäni suurinta teologista hulluutta, mitä olla voi.
Itse sanoisin, että jumalan ja ihmisen rajapinta on siinä, että Jumala voi kyllä käsittää täysin ihmisen, mutta ihminen taas on omien rajojensa sisällä paljon vähemmän kuin Jumala, joten ihmisen käsitys Jumalasta voi sisältää vain sen, mihin ihmisen tajunta pystyy: siis käsittämään pienen -hyvin pienen -osan Jumalaa.
karkea esim. olisi matematiikan professori ja ekaluokkalainen.
professori käsittää kyllä täysin ekaluokkalaisen laskut ja perusteet, mutta ekaluokkalainen käsittää professorin esityksestä -jos ekaluokkalainen olisi kuuntelemassa vaikkapa luentoa yliopistolla -vain sieltä täältä ripauksen.
jos professorin laskussa on kohta: 3 2, niin ekaluokkalainen tunnistaa sen ja tietää sen, mitä se pitää sisällään ja mikä on tämän symboliikan merkitys ja arvo -mutta kokonaisuudesta ekaluokkalaisella ei ole oikein mitään otetta. - nojoo
nojoo kirjoitti:
Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille.
------
kun on päästy puolen metrin päähän pihtiputaasta, ei tarvita kuin yksi askel, niin ollaan perillä....
Puoli metriä voidaan tosin matemaattisesti puolittaa loputtomiin, mutta tämä puolitustapahtuma ei huomioi sitä, että puoli metriä on ihmiselle yksi askel, eikä siten käytännössä ole enää tarpeen puolittaa.Tarkoituksena oli siis sanoa, että ei tarvita mitään matematiikan lajia, jotta voi osoittaa, että tuo kreikkalaisten vanha typerä "arvoitus" on silmänlumetta.
- Elli
nojoo kirjoitti:
Tarkoituksena oli siis sanoa, että ei tarvita mitään matematiikan lajia, jotta voi osoittaa, että tuo kreikkalaisten vanha typerä "arvoitus" on silmänlumetta.
sadut eivät muutu tosiksi vaikka kuinka monta teologia häärisi niiden parissa. Viihdearvoa niillä silti voi olla, kuten muullakin hömpällä.
- Turhautunut Profeetta
Elli kirjoitti:
Minun mielestäni konkreettisessakin maailmassa voi tutustua äärettömään. Tiedäthän, jos matkustetaan Helsingistä Pihtiputaalle, ja on kuljettu puolet matkasta, niin puolet on vielä jäljellä. Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille. Mutta kun otetaan avuksi päättymätön suppeneva geometrinen sarja, niin päästään kuin päästäänkin Pihtiputaalle.
Oletan ehkä aiheettomasti että viestisi käsittelee kristinuskon jumalaa, mutta jatketaan.
Väistit kysymykseni siitä, antoiko Jeesus tietoa jumalasta aistein havaittavassa muodossa, tai sitten en ymmärtänyt vastaustasi. Väitettyihin Jeesus-havaintoihin kristinusko kuitenkin pohjautuu.
Ja sitten: mikä antaa aiheen olettaa, että alutonta ja loputonta, ikuista ja kaikkiallista jumalaa on ylipäätään olemassa? Nyt, kiitos, sitä puhdasta järkeä. Mielellään myös kolminaisuusopin järkeen perustuva selitys.
Et ilmoita omaa käsitystäsi lainaamastasi tekstistä, mutta oletin sinun ihastelevan sitä. Voihan mielipiteesi olla aivan toinenkin."Minun mielestäni konkreettisessakin maailmassa voi tutustua äärettömään. Tiedäthän, jos matkustetaan Helsingistä Pihtiputaalle, ja on kuljettu puolet matkasta, niin puolet on vielä jäljellä. Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille. Mutta kun otetaan avuksi päättymätön suppeneva geometrinen sarja, niin päästään kuin päästäänkin Pihtiputaalle."
Tämä ei ole äärettömyyttä millään muulla kuin abstraktilla matemaattisella leikkimielisellä tasolla. Matematiikka on huijausta koska se perustuu omiin sääntöihinsä joka ei ota huomioon esim. fysiikan aika-avaruuden kiemuroita. Matematiikka on oikopolku joka itseasiassa ei johda PERILLE vaan aina ohi koska matematiikka ei ota huomioon kaikkea mikä on tosiolevaista; tällöin matematiikka on pelkkä utopia joka ei voi toteutua sellaisenaan omasta itsestään.
Käytännössä esimerkkisi kaatuu käytännön elämän esimerkkinä äärettömyydestä siihen että käytännössä pilkkomisesi loppuu planckin pituutta pienempiin jakoihin. Voit toki pilkkoa paperilla tai tietokoneen ruudulla pilkkua siirtämällä numeroita mutta joskus ne numerotkin loppuvat kesken kun pyrit todelliseen äärettömyyteen.
Äärellinen olio ajattelemassa äärettömyyttä on aina katastrofi. Sensijaan äärellinen olento äärettömyyden välittömässä läheisyydessä on enemmän kuin pelkkä teoria. Jos tavoittaisimme oikeasti äärettömän meidän täytyisi olla se - silloin emme olisi enää se mitä olemme (ellemme jo ole se - terveisiä tuonpuoleisesta...). - Elli
Turhautunut Profeetta kirjoitti:
"Minun mielestäni konkreettisessakin maailmassa voi tutustua äärettömään. Tiedäthän, jos matkustetaan Helsingistä Pihtiputaalle, ja on kuljettu puolet matkasta, niin puolet on vielä jäljellä. Jäljellä olevaa matkaa voidaan aina puolittaa ikäänkuin ei koskaan päästäisi perille. Mutta kun otetaan avuksi päättymätön suppeneva geometrinen sarja, niin päästään kuin päästäänkin Pihtiputaalle."
Tämä ei ole äärettömyyttä millään muulla kuin abstraktilla matemaattisella leikkimielisellä tasolla. Matematiikka on huijausta koska se perustuu omiin sääntöihinsä joka ei ota huomioon esim. fysiikan aika-avaruuden kiemuroita. Matematiikka on oikopolku joka itseasiassa ei johda PERILLE vaan aina ohi koska matematiikka ei ota huomioon kaikkea mikä on tosiolevaista; tällöin matematiikka on pelkkä utopia joka ei voi toteutua sellaisenaan omasta itsestään.
Käytännössä esimerkkisi kaatuu käytännön elämän esimerkkinä äärettömyydestä siihen että käytännössä pilkkomisesi loppuu planckin pituutta pienempiin jakoihin. Voit toki pilkkoa paperilla tai tietokoneen ruudulla pilkkua siirtämällä numeroita mutta joskus ne numerotkin loppuvat kesken kun pyrit todelliseen äärettömyyteen.
Äärellinen olio ajattelemassa äärettömyyttä on aina katastrofi. Sensijaan äärellinen olento äärettömyyden välittömässä läheisyydessä on enemmän kuin pelkkä teoria. Jos tavoittaisimme oikeasti äärettömän meidän täytyisi olla se - silloin emme olisi enää se mitä olemme (ellemme jo ole se - terveisiä tuonpuoleisesta...).Mistä tiedät ettei Planckin pituus ole matematiikan tuottamaa huijausta?
Pihtiputaan esimerkkini oli leikkimielinen, mutta tämä alkaa käydä vakavaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399179Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737980Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625709William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542364Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62097Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821746Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201692Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921439Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381370Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71327