Ajattelin laittaa asiasta psykiatrinkin mielipiteen. Kokemukseni mukaan pakkohoito on monissa tilanteissa välttämätöntä.
Esimerkiksi skitsofrenian alkuvaiheessa potilas ei yleensä käsitä olevansa sairas eikä sen vuoksi ole mielestään hoidon tarpeessa. Alkuvaiheessa potilas saattaa totella kuulemieen äänien käskyjä ja tiedän yhden tapauksen, jossa vain hyvä onni pelasti potilaan joka oli hypännyt parvekkeelta äänien käskemänä.
Toinen esimerkki on psykoottinen masennus. Siinä masennus on niin vaikea-asteista että potilaan toimintakyky on romahtanut ja hänellä on masentuneen mielialan mukaisia, vääristyneitä ajatuksia. Yleensä hän kokee tilanteensa täydellisen toivottomana ja hyvin usein hän suunnittelee itsemurhaa. Monesti toimintakyky voi olla sitä luokkaa että potilas saattaa istua paikoillaan tuntikausia joka päivä. Vaikka psykoottinen masennus on oireiltaan näin vaikeaa, on omaisten ja usein lääkärinkin vaikea sitä todeta ja oireilu voi kestää kuukausia, jopa vuosia ja kroonistua ajan myötä. Pakkohoito on melko usein välttämätön että riittävää hoitoa voidaan antaa.
Pakkohoito on siis mielestäni välttämätön paha osalla potilaista. Käytännön järjestäminen on sitten aivan toinen asia. Sitä vaikeuttaa mm se että liiallinen työtaakka on savustanut psykiatreja pois mielisairaaloista ja jäljelle jääneet tekevät työn niin hyvin kuin pystyvät. Uskoisin että monessa sairaalassa hoidon taso on laskenut selvästi ja silloin voidaan tehdä helpommin vääriä päätöksiä. Toisaalta kaikki psykiatriset osastot ovat täynnä ja omastakin kokemuksesta voin vakuuttaa että yhtää potilasta ei pidetty päivääkään yli tarpeen sairaalahoidossa.
Pakkohoidosta
38
2158
Vastaukset
- ...
Sinähän sen tiedät. Et haluaisi myöntää sitä virhettä että olet pitänyt jotain potilasta turhaan osastolla (jos olet pitänyt..). Itse olin turhaan osastolla kauan. Kesti jonkun aikaa toipua tästä "hoidosta", mutta onneksi olen kunnossa hoidosta huolimatta. En ole pitkään aikaan enään ollut minkäänlaisissa tekemisissä lääkäreiden kanssa. Se että oli suljettu sinne osastolle ei ollut niin kamalaa, vaan se että siellä oli mielivaltaisia hoitajia ja pakkolääkitys. Ehkä tietäisit jos itse joutuisit osastolle, vaikka sinua ei vaivaisi mikään. Kuinka kamalaa se on. Minulle olisi ollut helpotus se että olisin sairastanut jotain psyykkistä sairautta ja olisin saannut lääkkeet siihen. Ja olisin päässyt nopeemmin pois. Mutta kun minua ei vaivannut mikään minua tutkittiin paljon, kanssani oltiin varuillaan ja olin kauan osastolla. Se oli elämäni kamalinta aikaa. Itselläni jäi semmoinen olo että ei haluttu ottaa sitä riskiä potilaitten kanssa että päästettäisiin heidät tarkkailun jälkeen kotiin vaan varmuuden vuoksi pidettiin heitä kuukausi siellä. Minullekkin eräs psykiatri tokaisi kun olin ollut siellä kaksi päivää että katotaan tarkemmin ennen kuin päästetään kotiin..
- mielipide
Niinpa juuri.
Mitapa terve ihminen siella suljetulla osastolla tekee? TULEE vain hulluksi!
Eli vaikutus on painvastainen.
Olen taysin samaa mielta kanssasi asiasta.
Yrita unohtaa tapahtunut....vaikka eihan sita VOI unohtaa........!
Juuri tuollainen ...tanan pakkohoitohan se naita traumoja aiheuttaa!!!!!!!!!!!!!!!!
- Kansalainen
Kansakoulutietoa.Tuo ei todista edes,että olet oikea Psykiatri.
- Psykiatri
Olet käynyt kovan luokan kansakoulun. Saako kysyä missä näin kovatasoinen koulu on? Voisi lyhentää kummasti lääkärikoulutusta.
Nämä kirjoituksen tiedot eivät siis kokemukseni mukaan ole tuttuja aina edes kaikille erikoislääkäreille (joilla on ylioppilaaksi tulon jälkeen 12 vuotta koulua käytynä).
- Mikko
Ymmärrään kyllä, että osa ihmisistä kokee elämäntilanteita jossa olo voi tuntua toivottomalta. On olemassa oikeasti vaarallisia ja sairaita ihmisiä. Joitakin vuosia sitten suljettu sairaalan osasto oli lähes täynnä oireettomia taikka äärettömän vähän oireilevia potilaita.
Mielenterveyslakia lukiessa pakkohoidon ensimmäinen kriteeri on se, että ihminen on mielisairas. Mielisairaus on lääkärin tietopankista katsottuna elimillisestä taikka psyykkisestä syystä johtuva vakava mielenterveyshäiriö, jossa todellisuudentaju on selkeästi heikentynyt.
Verrannollistaisin tämän tiedon omaan
asiaani, jossa vanhempani oli juonitellut minulle tarkkailulähetteen mielisairaalaan omaa eläkkeellä olevaa psykiatria välikätenä käyttäen. Terveyskeskuksessa ja sairaalassa lääkäri väitti,
että olisin irtisanoutunut työstäni ja ettei minuun saisi yhteyttä. Naapuri oli tuolloin lääkärin mukaan kannellut minusta terveyskeskukseen.
Kiistessäni nämä lääkäri lähetti minut poliisisaattueessa suljettuun sairaalaan ja kaikki tämä ilman minkäänlaista varoitusta.
Tottahan oli lähes shokissa ja hämmentyneenä koko asiasta sairaalaan mennessä, koska hetkeä aikaisemmin toiset lähimmäiseni kävi päälleni poliisi ja oikeuslaitosta käyttäen. Tuolloin sain asiallisen oikeusavun. Oikeuskäsittelyssä minua vastaan kanteen-nostanut jäi kiinni melkoisesta vilpistä, lakien mukaan tämä ihminen teki väärin, mutta selvisi ilman rangaistusta. Minun osuus asiaan katsottiin lähes olemattomaksi.
Perättömät väitökset ja vapaudenriisto suututti. Olihan minut irtisanottu taloudellisista syistä ja vieläpä jopa omasta näkökannasta katsottuna
sovinnollisesti. Minulla oli tuolloin sairaalassa kännykkä taskussa jonka numeron sai vaikkapa numerotiedustelusta.
Sairaalaan mentäessä käskettiin odottamaan lääkäriä. Odotettuani tunteja minulle kerrottiin, että lääkäri saapuu vasta viikonlopun jälkeen ja että minun tulisi odottaa lääkäriä siihenasti suljetulla sairaalaosastolla.
Valitin viikonlopunaikana kännykän textiviestillä lääkäreiden toiminnasta ja Maanantaina nähtyäni lääkärin ja tämän esitettyä samat perättömät väitökset käytöksestä joilla ei ollut minkäänlaisia meilenterveydellisiä seikkoja, kysyinkin hoitajalta, että joko valitukseni on saapunut perille asti. Hoitoja näytti selkeästi pelästyneeltä ja n. tunti kysymyksemn jälkeen minulle ilmoitettiin pakkohoidosta ja lääkityksestä. Syytä hoitoon taikka mielensairauden nimikettä ei kerrottu. Viikkoja pakkohoidon aloittamisesta sanoin lekilläni ja hieman vitsikkäästi hoitajan kuullen ja tämä kirjattiin paperiin sairauden kuvaukseksi.
Lääkäri mainitsi joidenkin viikkojen hoidon jälkeen, jolloin lähes kerjäsin vapautusta, että sairaalassaolo on pahentanut tilaani, joten kotiutuksen ehtona olisi päiväosastolla käynti. Kirjauduttuani ulos sairaalasta päiväosastolle selvitin hieman säntöjä ja ymmärsin, että minun ei tarvitse käydä päiväosastolla ja että voisin hyvillä mielin heittää lääkkeet roskiin. Näin tein ja hankkiuduin myös eroon vanhemmistani joilla murheita riittää. Mielenterveysasioista ei sen koomin ole kuulunut.
Omassa asiassani oli hyvinkin selkeää, että pakkohoidon perusteet eivät täyttyneet. Asiaa ei saatu oikeuden tutkittavaksi. Perättömiä väitöksiä esittäneet lääkärit ja vanhempani teki vapaudenriiston siis keljumaisuuttaan, ehkä vanhempieni osalta voisi myös puhua mielisairaudesta = todellisuudentajun selkeästä heikentymisestä.
Ihmettelen miksi terveysalan ammattilaiset provosoituvat edelleen kostonhimoiseen käytökseen. Sairaalassa ollessni vanhempi miespotilas kertoi miten hänet oli nuorena aikuisena miehenä tuotu sairaalaan poliisisaattueessa. Poliisit olivat saattaneet hänet sairaalan vinttitiloihin jossa lääkäri oli lamauttanut hänet lääkityksellä. Tämän jälkeen poliisit olivat pahoinpidelleet hänet pampulla. Joitakin vuosia sitten eduskunnan oikeusasiamies puuttui tapaukseen, jossa miespotilas oli sidottu alasti lepositeisiin. Potilaalla on oikeusasiamiehen mielestä oikeus vaatteisiin.
Suomessa näemme ihmisoikeusloukkaukset kaukaisena Irakissa tapahtuvana vankien pahoinpitelynä, mutta ihmisoikeusloukkauksia kohdistetaan samalla tavalla Suomessa omiin kansalaisiimme.
Mikäli mielenterveydenhoidon tarkoituksena on luoda ympäristöön turvallisuutta ja hyvinvointia, miksi sitten hoidoissa vallitsee mielivalta ja huonovointisuuden aiheuttaminen?- mielipide
Olen taysin samaa mielta kanssasi.
Tuokin jarjestelma pysyy pitkalti pystyssa vain siksi, etta se on niin ja niin ihmisen "leipa", eli tyopaikka ja RAHA.
Jos ns. "sairaita" ihmisia ei olisi, niin hoitsuilta ja laakareilta jne, jne loppuisivat tyot.
Tietystikaan minulla ei ole mitaan niita sairaanhoidon ammattilaisia vastaan, jotka hoitavat silloin, kun hoidon tarvetta todella ON.
P.S. En muuten vielakaan kasita, miten NAAPUREILLA oli oikeus toimittaa sinua yhtaan minnekaan?? (Ellet nyt suorastaan kurkkuun kaynyt...)
Yhta ihmeellista (ja ihmeellisinta) oli vanhempiesi kayttaytyminen. - Mikko
mielipide kirjoitti:
Olen taysin samaa mielta kanssasi.
Tuokin jarjestelma pysyy pitkalti pystyssa vain siksi, etta se on niin ja niin ihmisen "leipa", eli tyopaikka ja RAHA.
Jos ns. "sairaita" ihmisia ei olisi, niin hoitsuilta ja laakareilta jne, jne loppuisivat tyot.
Tietystikaan minulla ei ole mitaan niita sairaanhoidon ammattilaisia vastaan, jotka hoitavat silloin, kun hoidon tarvetta todella ON.
P.S. En muuten vielakaan kasita, miten NAAPUREILLA oli oikeus toimittaa sinua yhtaan minnekaan?? (Ellet nyt suorastaan kurkkuun kaynyt...)
Yhta ihmeellista (ja ihmeellisinta) oli vanhempiesi kayttaytyminen.Naapureilla ei ollut minkäänlaista osuutta asiaan. Lääkärin väite oli jokin tuulestatemmattu oletus. Vanhempani tämän asian oli jounitellut eläkkeellä olevan yksityispsykiatrin välityksellä. Luultavasti olivat maksaneet pimeästi, jotta saisivat tahtonsa lävitse.
- pohdiskelija
Olet kyllä kokenut kovia asioita! Olen todella pahoillani puolestasi. En ymmärrä,että miten ihmiset - vieläpä ns. ammattilaiset - voivat toimiakin niin tahdittomasti. Vaikutat selkeältä ihmiseltä, jonka ei pitäisi joutua pakkohoitoon. Pakkohoitoon pitäisi joutua vain psykoottiset ihmiset, jotka ovat kaikkea muuta kuin selkeitä.
Pakkohoitoon määräämisessä pitäisi kolme kriteeriä toteutua SAMANAIKAISESTI. 1. Henkilö on mielisairas. 2. Hän on vaaraksi itselleen tai muille. 3. Muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Kakkoskohtaa on lukemani perusteella tarkennettu siten, että hoitamatta jättäminen vaarantaisi hänen tai muiden terveyttä ja turvallisuutta.
Jos nämä kriteeriä eivät täyty, pakkohoito ei ole perusteltua. Mielisairaus on osoitettava, tiedä sitten että miten.
Minustakin on syytä kysyä Suomen ihmisoikeusloukkauksista ja rikkomuksista. Mielivaltaa on olemassa. Esim. aina koskemattomuuden oikeuden rikkomiseen ei ole perusteluja. Minulla on kokemuksia väkivaltaisesta raahaamisesta eristykseen, mihin mielestäni ei ollut riittäviä perusteita. Eristykseenkin pitäisi viedä vain silloin, kun muut keinot eivät riitä. Eristyksessä oleminen on vapauden riistoa, eli yksi ihmisoikeusrikkomus sekin. Raahaaminen on koskemattomuuden rikkomusta, yksi ihmisoikeusrikkomus sekin.
Vaikka kovemmalle käyttäytymiselle olisikin perusteita, se ei kuitenkaan poista mahdollisuutta ihmisoikeuksien rikkomisesta. Moraali ja ihmisoikeudet samoin kuin ihmisarvo kuuluvat kaikille kaikkialla ja kaikkina aikoina tai sitten eivät koskaan kenellekään. Ne ovat siis ehdottomia. Siksi sellaiseen käytökseen, mikä uhkaa rikkoa jokaiselle ihmiselle kuuluvia ihmisoikeuksia ja -arvoa, ei pitäisi ryhtyä muutoin kuin pakon edessä. Jos eristykseenkin viedään vain siksi kun ei muutakaan osata, se ei ole perusteltua. Perusteluna pitäisi olla vaaratilanne, mikä uhkaa henkilön omaa ja/tai muiden turvallisuutta. Ei siis silloin, kun potilas lähtee pois kansliasta, kun ei halua kuunnella hoitajien mäkisemistä, paiskoo ovia tai siksi, kun hän pitää hauskaa vähän rajummin. (Sillä osastolla, jolla olin, kaksi potilasta leikkivät pyörätuolilla. Toinen istui, toinen työnsi. Se ei uhannut kenenkään turvallisuutta. Se kesti ihan vähän aikaa. Silti toinen heistä joutui eristykseen).
Mielivalta on mielestäni sitä, että on kevyin perustein valmis rikkomaan toisen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa (ei aina tahalleen). Sellaista on tietysti vaikea ymmärtää, mikä voi aiheuttaa suurtakin katkeruutta. Sen sijaan, jos äärimmäisyyksiin menevälle käyttäytymiselle, pakkotoimille, olisi olemassa vahvat perusteet, ymmärtäminen olisi paljon helpompaa. Mielestäni hoitajien ym. pitäisi aina osata perustella sääntöjen ja pakkotoiminnan perusteet. Perusteluisi ei riitä :"se on kiellettyä", "niin ei saa tehdä", "säännöissä sanotaan niin". Jos perusteluja ei löydy, kysymys on mielivallasta. Myös potilailla on oikeus kuulla perustelut!
Minä myös ihmettelen samaa kuin sinäkin, että miksi terveydenhuollon ihmiset provosoituvat niin helposti. Harkintakykyä ja päättelyä pitäisi olla vähän enemmän. Vaikkapa juuri siinä, että vanhemmat voivat olla enemmän hoidon tarpeessa kuin heidän lapsensa. Uskomatonta, että jopa psykiatri voi olla niin hyväuskoinen, ettei näe tilannetta yhtään laajemmin kuin vanhemmat. Eikö hän ole suorittanut koulutuksen, minkä pitäisi antaa paremmat edellytykset laajempaan ymmärrykseen? Onkohan sitten niin, että edes alan ammattilaiset eivät tajua ja myönnä perheen osuutta psyykkiseen sairastumiseen? Jos tämä tajuttaisiin,voi olla, että tällaisia selän takana tapahtuvia juonitteluja ei pääsisi niin helposti tapahtumaan.
Niin, luulisi, että terveydenhuollon tarkoituksena on lisätä turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia. Se ei todellakaan ole mahdollista, mikäli ihmiset ovat sokeita asioille. Sokeita mm. sille, että kuka on todella sairas ja kuka ei. Ja sille, että miten psyykkisesti sairasta tulisi todella hoitaa. Se olisi nimittäin jotain muuta kuin lääkkeitä ja eristystä. Tietenkin lääkkeet ovat joskus paikallaan, mutta ei niin usein ja pääsääntöisesti kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Avain on jossain ihan muualla kuin matematiikassa, kemiassa, fysiikassa, aivoissa ja neurologiassa!! - pohdiskelija
pohdiskelija kirjoitti:
Olet kyllä kokenut kovia asioita! Olen todella pahoillani puolestasi. En ymmärrä,että miten ihmiset - vieläpä ns. ammattilaiset - voivat toimiakin niin tahdittomasti. Vaikutat selkeältä ihmiseltä, jonka ei pitäisi joutua pakkohoitoon. Pakkohoitoon pitäisi joutua vain psykoottiset ihmiset, jotka ovat kaikkea muuta kuin selkeitä.
Pakkohoitoon määräämisessä pitäisi kolme kriteeriä toteutua SAMANAIKAISESTI. 1. Henkilö on mielisairas. 2. Hän on vaaraksi itselleen tai muille. 3. Muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Kakkoskohtaa on lukemani perusteella tarkennettu siten, että hoitamatta jättäminen vaarantaisi hänen tai muiden terveyttä ja turvallisuutta.
Jos nämä kriteeriä eivät täyty, pakkohoito ei ole perusteltua. Mielisairaus on osoitettava, tiedä sitten että miten.
Minustakin on syytä kysyä Suomen ihmisoikeusloukkauksista ja rikkomuksista. Mielivaltaa on olemassa. Esim. aina koskemattomuuden oikeuden rikkomiseen ei ole perusteluja. Minulla on kokemuksia väkivaltaisesta raahaamisesta eristykseen, mihin mielestäni ei ollut riittäviä perusteita. Eristykseenkin pitäisi viedä vain silloin, kun muut keinot eivät riitä. Eristyksessä oleminen on vapauden riistoa, eli yksi ihmisoikeusrikkomus sekin. Raahaaminen on koskemattomuuden rikkomusta, yksi ihmisoikeusrikkomus sekin.
Vaikka kovemmalle käyttäytymiselle olisikin perusteita, se ei kuitenkaan poista mahdollisuutta ihmisoikeuksien rikkomisesta. Moraali ja ihmisoikeudet samoin kuin ihmisarvo kuuluvat kaikille kaikkialla ja kaikkina aikoina tai sitten eivät koskaan kenellekään. Ne ovat siis ehdottomia. Siksi sellaiseen käytökseen, mikä uhkaa rikkoa jokaiselle ihmiselle kuuluvia ihmisoikeuksia ja -arvoa, ei pitäisi ryhtyä muutoin kuin pakon edessä. Jos eristykseenkin viedään vain siksi kun ei muutakaan osata, se ei ole perusteltua. Perusteluna pitäisi olla vaaratilanne, mikä uhkaa henkilön omaa ja/tai muiden turvallisuutta. Ei siis silloin, kun potilas lähtee pois kansliasta, kun ei halua kuunnella hoitajien mäkisemistä, paiskoo ovia tai siksi, kun hän pitää hauskaa vähän rajummin. (Sillä osastolla, jolla olin, kaksi potilasta leikkivät pyörätuolilla. Toinen istui, toinen työnsi. Se ei uhannut kenenkään turvallisuutta. Se kesti ihan vähän aikaa. Silti toinen heistä joutui eristykseen).
Mielivalta on mielestäni sitä, että on kevyin perustein valmis rikkomaan toisen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa (ei aina tahalleen). Sellaista on tietysti vaikea ymmärtää, mikä voi aiheuttaa suurtakin katkeruutta. Sen sijaan, jos äärimmäisyyksiin menevälle käyttäytymiselle, pakkotoimille, olisi olemassa vahvat perusteet, ymmärtäminen olisi paljon helpompaa. Mielestäni hoitajien ym. pitäisi aina osata perustella sääntöjen ja pakkotoiminnan perusteet. Perusteluisi ei riitä :"se on kiellettyä", "niin ei saa tehdä", "säännöissä sanotaan niin". Jos perusteluja ei löydy, kysymys on mielivallasta. Myös potilailla on oikeus kuulla perustelut!
Minä myös ihmettelen samaa kuin sinäkin, että miksi terveydenhuollon ihmiset provosoituvat niin helposti. Harkintakykyä ja päättelyä pitäisi olla vähän enemmän. Vaikkapa juuri siinä, että vanhemmat voivat olla enemmän hoidon tarpeessa kuin heidän lapsensa. Uskomatonta, että jopa psykiatri voi olla niin hyväuskoinen, ettei näe tilannetta yhtään laajemmin kuin vanhemmat. Eikö hän ole suorittanut koulutuksen, minkä pitäisi antaa paremmat edellytykset laajempaan ymmärrykseen? Onkohan sitten niin, että edes alan ammattilaiset eivät tajua ja myönnä perheen osuutta psyykkiseen sairastumiseen? Jos tämä tajuttaisiin,voi olla, että tällaisia selän takana tapahtuvia juonitteluja ei pääsisi niin helposti tapahtumaan.
Niin, luulisi, että terveydenhuollon tarkoituksena on lisätä turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia. Se ei todellakaan ole mahdollista, mikäli ihmiset ovat sokeita asioille. Sokeita mm. sille, että kuka on todella sairas ja kuka ei. Ja sille, että miten psyykkisesti sairasta tulisi todella hoitaa. Se olisi nimittäin jotain muuta kuin lääkkeitä ja eristystä. Tietenkin lääkkeet ovat joskus paikallaan, mutta ei niin usein ja pääsääntöisesti kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Avain on jossain ihan muualla kuin matematiikassa, kemiassa, fysiikassa, aivoissa ja neurologiassa!!Haluan korostaa, että en yleistä mitään väittämiäni asioita. Mitään ei voi yleistää suuntaan jos toiseen, koska aina on olemassa poikkeuksia.
Ymmärrän, että esim. aggressiivisen käyttäymisen takia joutuu eristykseen. Mutta aina ei ole siitä kysymys. Eihän hauskanpito ole aggressiivisuutta, mutta silti sen takia on viety eristykseen.
Monet varmaan luulevat, että aina on kysymys aggressiivisista tunteista ja käytöksestä, kun eristetään tai annetaan rauhoittavia. Näin ei kuitenkaan ole. Ainakin omat kokemukseni ovat sellaisia, että potilas ei saisi tuntea minkäänlaisia tunteita. Hän ei saisi itkeä tai nauraa, hän ei saisi olla emotionaalinen olento ollenkaan. Tällainen on hyvin kummallista, koska ihminenhän on emotionaalinen olento. Ihmisen KUULUU tuntea tunteita. Silloinhan hän vasta sairas onkin, jos hän on tunnevammainen viilipytty. Niinpä mielisairaaloiden säännöt, mitkä rajoittavat tai kieltävät kokonaan emotionaalisen ilmaisun, ovat vahingollisia.
Itkin usein sairaalassa. Kukaan hoitaja ei koskaan tullut minua lohduttamaan millään tavalla. Sain rauhoittavia tai sitten en mitään. Olin yksin suruni kanssa. Kerran taas nauroin vähän enemmän, koska oli hauskaa. Eräs hoitaja pyysi minua kansliaan ja antoi rauhoittavaa. Hän kysyi mieheltäni, että onko käyttäytymiseni tyypillistä minulle. Mieheni sanoi, että kyllä, mutta silti piti antaa rauhoittava lääke. Miehestäni tuntui pahalta tuollainen.
Kysymys ei siis ole pelkästään aggressivisesta ja uhkaavasta käytöksestä, vaan siitä, että mielisairaalapotilas ei saisi olla oma itsensä eikä ilmaista minkäänlaisia tunteita. Osa kritiikistäni perustuu siihen, että psykiatrit eivät tunnu erottavan sairauden piirteitä persoonallisuuden piirteistä. Psykiatrialle tuntuu olevan ominaista tehdä ihmisistä persoonattomia ja tunteettomia olentoja. Sellainen on hyvin vinoutunutta ja luonnon vastaista. Ihminen eroaa eläimistä olennaisesti juuri siinä, että hän on emotionaalinen olento. Miksi psykiatriassa ei sallita ihmisen emotionaalisuutta?
Ihmisen mielen hoitaminen ei voi onnistua kovin hyvin, jos ei oteta huomioon inhimillisiä ja EMOTIONAALISIA piirteitä. Sehän pitäisi olla koko hoidon perusta! Uskon, että tunteilla ja kokemuksilla on merkittävä osuus psyykkisissä sairauksissa. Oikeastaan inhimillisten piirteiden puuttuminen on erittäin huolestuttavaa. Miksi psykiatria hoitaa ihmisiä tavoilla, jotka ovat inhimillisyyden vastaisia? Miksi ihmisiltä pitäisi hävitä inhimilliset piirteet? (Lobotomia ja vahvojen lääkkeiden syöminen ovat esim. siitä, miten inhimillisyys ja jopa persoonallisuus voi hävitä. Eihän kukaan jaksa olla ja elää sellaisen kanssa, jolla ei ole kykyä olla inhimillinen esim. tuntemalla empatiaa ja olemalla oma itsensä, oma persoonansa. En minä ainakaan.)
Eihän tällainen oikeastaan hoida ketään. Tällainen on hyvin kaukana auttamisesta ja hoitamisesta.
- mielipide
Niinpaniin - pakkohoitojen luvattu maa: Suomi!
MINA uskon enemman ihmisen OMIIN selviytymiskeinoihin kuten esim. itsehoitoon.
(ja ystavien tukeen)
On vaikeaa kuvitella, etta joku kliininen sairaalaymparisto ja laakkeita syottavat hoitsut olisi jotenkin PARANTAVA kokemus??? - hullugaani
Mutta mitä noita itsestäänselvyyksiä tarvii edes hokea?
Tosi hullulle ei mene ikinä kaaliin mahdollinen hoidontarve.
Ne kaikki muuthan tässä hulluja on!- mielipide
Ja JUMALAUTA - kuka SINA olet kutsumaan toisia ihmisia hulluiksi?!
- hullugaani
mielipide kirjoitti:
Ja JUMALAUTA - kuka SINA olet kutsumaan toisia ihmisia hulluiksi?!
Tarkoitin, että mielisairas ei aina itse tiedosta omaa sairauttaan. Nykyään muuten hulluhan on mielenterveyskuntoutuja ja kuulun itsekkin tähän ryhmään. Taitaa sullekin pöpilän käytävät olla tuttuja. Käytöksesi perusteella olet tainnut päästä eristyskoppiinkin.
Tiedän omasta kokemuksestani, että psykoottisessa tilassa ei huomaa omaa sairauttaan ja alkaa pitämään lähipiirin ihmisiä hulluina. Jos alkaa epäileen useiden läheisten mielenterveyttä, niin pöpiläkeikka on lähellä. - Edellinen
hullugaani kirjoitti:
Tarkoitin, että mielisairas ei aina itse tiedosta omaa sairauttaan. Nykyään muuten hulluhan on mielenterveyskuntoutuja ja kuulun itsekkin tähän ryhmään. Taitaa sullekin pöpilän käytävät olla tuttuja. Käytöksesi perusteella olet tainnut päästä eristyskoppiinkin.
Tiedän omasta kokemuksestani, että psykoottisessa tilassa ei huomaa omaa sairauttaan ja alkaa pitämään lähipiirin ihmisiä hulluina. Jos alkaa epäileen useiden läheisten mielenterveyttä, niin pöpiläkeikka on lähellä.Just tota sanontaa ma inhoan: "Jos kaikki muut ymparillasi ovat hulluja, olet itse hullu..."tms.
PASKANmarjat taas kertaalleen!
Mulla on OIKEASTI idiootteja ihmisia ymparillani. - Mikko
hullugaani kirjoitti:
Tarkoitin, että mielisairas ei aina itse tiedosta omaa sairauttaan. Nykyään muuten hulluhan on mielenterveyskuntoutuja ja kuulun itsekkin tähän ryhmään. Taitaa sullekin pöpilän käytävät olla tuttuja. Käytöksesi perusteella olet tainnut päästä eristyskoppiinkin.
Tiedän omasta kokemuksestani, että psykoottisessa tilassa ei huomaa omaa sairauttaan ja alkaa pitämään lähipiirin ihmisiä hulluina. Jos alkaa epäileen useiden läheisten mielenterveyttä, niin pöpiläkeikka on lähellä.Mielisairaus pitää kyetä osoittamaan ennen nimittelyä. Turha ja perätön väite mielisairaudesta on jo itsessään sairasta.
- hullugaani
Mikko kirjoitti:
Mielisairaus pitää kyetä osoittamaan ennen nimittelyä. Turha ja perätön väite mielisairaudesta on jo itsessään sairasta.
En ole ketään nimitellyt tällä palstalla hulluksi. Kirjoitin vain, kuinka olen itse asiat kokenut.
Läheisiä hulluina pitävän ihmisen pitäisi myös itse pystyä osoittamaan toisten mahdollinen hulluus. Minä en siihen pystynyt, vaan elin omissa harhoissani.
Diagnoosit tekee aina lääkäri, mutta toki heillekin voi joskus virheitä sattua. - Mikko
hullugaani kirjoitti:
En ole ketään nimitellyt tällä palstalla hulluksi. Kirjoitin vain, kuinka olen itse asiat kokenut.
Läheisiä hulluina pitävän ihmisen pitäisi myös itse pystyä osoittamaan toisten mahdollinen hulluus. Minä en siihen pystynyt, vaan elin omissa harhoissani.
Diagnoosit tekee aina lääkäri, mutta toki heillekin voi joskus virheitä sattua.Hoitajien keskusteluista saa mielikuvan jossa pakkohoito ja diegnoosi mielensairaudesta on demokraattisesti hoitajien keskuudessa päätetty asia. Kokemus osoittaa, että lääkäriä pidetään vain mielivaltaa oikeuttavana tahona. Onko pakkohoidoissa edes pohdittu mielenterveyslain olemassaoloa?
Virheitä sattuu vahingossa taikka tahallisesti, mutta en ole koskaan kuullut, että väärinkäytöksiä olisi saatu tuomioistuinkäsittelyyn taikka lääkäreitä olisi tuomittu. Monesti olen kuullut, että väärinkäytöksiä ei ole saatu oikeuteen. Mikäli asiat näin edelleenkin jatkuu, eikä parempaa ole luvassa, ainoaksi mahdollisudeksi jää omankädenoikeus ja rangaistus. - hullugaani
Mikko kirjoitti:
Hoitajien keskusteluista saa mielikuvan jossa pakkohoito ja diegnoosi mielensairaudesta on demokraattisesti hoitajien keskuudessa päätetty asia. Kokemus osoittaa, että lääkäriä pidetään vain mielivaltaa oikeuttavana tahona. Onko pakkohoidoissa edes pohdittu mielenterveyslain olemassaoloa?
Virheitä sattuu vahingossa taikka tahallisesti, mutta en ole koskaan kuullut, että väärinkäytöksiä olisi saatu tuomioistuinkäsittelyyn taikka lääkäreitä olisi tuomittu. Monesti olen kuullut, että väärinkäytöksiä ei ole saatu oikeuteen. Mikäli asiat näin edelleenkin jatkuu, eikä parempaa ole luvassa, ainoaksi mahdollisudeksi jää omankädenoikeus ja rangaistus.Lääkärihän voi pitää potilasta mielisairaalassa niin kauan, kun potilas on hänen mielestään vaaraksi omalle tai toisten terveydelle tai sairauden tila pahenisi osaston ulkopuolella. Lääkärille pitäisi antaa kuva, että pärjää sairaalan ulkopuolella, eikä ainakaan alkaa uhkailemaan muita ihmisiä. Ilman diagnoosia ei käsittääkseni ketään pidetä hoidossa, joten eiköhän sullakin joku F-diagnoosi ole?
Kirjoitit edellä näin: "Perättömiä väitöksiä esittäneet lääkärit ja vanhempani teki vapaudenriiston siis keljumaisuuttaan, ehkä vanhempieni osalta voisi myös puhua mielisairaudesta = todellisuudentajun selkeästä heikentymisestä"
Sinähän haukut omia vanhempiasi hulluiksi, mutta pystytkö osoittamaan sitä?
Havaintojani pöpilän käytäviltä:
Kun vietin aikaani pöpilässä, niin huomasin siellä olevan monenlaista porukkaa. Monet ovat siellä jopa vapaaehtoisesti eli täysin tärähtäneet ja he kokeilevat innokkaasti uusia lääkecocktaileja. Toiset taas ovat pakkohoidossa ja heistä jotkut kokevat olevansa läheistensä salaliiton uhreja, tähän ryhmään minäkin väliaikaisesti kuuluin. Ja onhan siellä semmostakin porukkaa, jotka eivät edes tajua missä ovat. - Mikko
hullugaani kirjoitti:
Lääkärihän voi pitää potilasta mielisairaalassa niin kauan, kun potilas on hänen mielestään vaaraksi omalle tai toisten terveydelle tai sairauden tila pahenisi osaston ulkopuolella. Lääkärille pitäisi antaa kuva, että pärjää sairaalan ulkopuolella, eikä ainakaan alkaa uhkailemaan muita ihmisiä. Ilman diagnoosia ei käsittääkseni ketään pidetä hoidossa, joten eiköhän sullakin joku F-diagnoosi ole?
Kirjoitit edellä näin: "Perättömiä väitöksiä esittäneet lääkärit ja vanhempani teki vapaudenriiston siis keljumaisuuttaan, ehkä vanhempieni osalta voisi myös puhua mielisairaudesta = todellisuudentajun selkeästä heikentymisestä"
Sinähän haukut omia vanhempiasi hulluiksi, mutta pystytkö osoittamaan sitä?
Havaintojani pöpilän käytäviltä:
Kun vietin aikaani pöpilässä, niin huomasin siellä olevan monenlaista porukkaa. Monet ovat siellä jopa vapaaehtoisesti eli täysin tärähtäneet ja he kokeilevat innokkaasti uusia lääkecocktaileja. Toiset taas ovat pakkohoidossa ja heistä jotkut kokevat olevansa läheistensä salaliiton uhreja, tähän ryhmään minäkin väliaikaisesti kuuluin. Ja onhan siellä semmostakin porukkaa, jotka eivät edes tajua missä ovat.Mikäli joku väittää kohtuttoman huonoa käytöstä sairaalan ulkopuolella, niin pakkohoidon peruste ei ole pelkästään vaaraksi oleminen. Pakohoidon ensimmäinen askel on se, että ihminen on mielisairas. Mielisairaus on lääkärin tietopankista katsottuna todellisuudetajun selkeää heikkenemistä ja mikäli todellisuudentaju ei ole todistettavasti heikentynyt, niin siviilimaailman murheet ratkaistaan tuomioistuimessa. F-diegnooseista en tiedä, enkä jälkikäteen ole myöskään halukas kysymään. Perättömästi mielisairaaksi katsominen ja pakkokeinojen käyttö väkivaltaperustein aiheuttaa pakkohoidon jälkeen ristiriitatilanteen, jossa potilaaksi katsottu ei uskalla käyttää tarpeen vaatiessa edes hätävarjelua, koska asia tulkitaan helposti väkivallan aiheutamiseksi. Hieman ylimitoitettu hätävarjelukaan ei siviilimaailmassa aiheuta kuin pienet päiväsakot siinä jossa mielisairaaksi katsottu voi joutua viettämään suljetussa sairaalassa kuukausia.
En ole kirjoitukasessani halventanut vanhempaini millään olemassaolevalla keinolla. Olen tuonut selkeän näkökantani esille ja käyttänyt niitä termejä joita netissä on ammattilaisten tietopankista ollut saatavilla.
Sinullahan on omat näkemyksesi pöpilän käytäviltä, mutta mikäli esim. minuun kohdalla ei olisi kyseessä seläntakana juonittelusta, en myöskään olisi koko asiasta maininnut. Luuletko sinä, että mielenterveydenhoitajilla taikka lääkäreillä on jokin kristallipallo josta voisivat nähdä, että kuka kunnassaasuva on mielisairas ja pakkohoidon tarpeessa ja kuka ei. Tietoni perustuu omien vanhempien omaan kertomukseen siitä miten he ovat asiaani vieneet minulle kertomatta mielennterveydenammattilaisella. Samaisesta asiasta pääsemme mielipiteeseeni porsaanreijästä mielenterveyslakiin. Mielenterveyslain mukaan lääkäri voi pyytää poliisilta virka-apua väkivaltaisesti käyttäytyvän hoitoon toimittamiseksi. Laissa mainitaan vaaraksi oleminen ja väkivaltaisuus, jotka kumpainenkin asia pitäisi olla jollakin tavalla todistettavissa. Ymmärrämme myös sen, että 90-kiloinen mies aiheuttaa todellisella väkivallalla muutakin kuin pahan mielen.
Uhasta ei mainita muistikuvani mukaan laissa mitään.
Virka-avun käyttö ilman minkäänlaista yhteydenottoyritystä, aivan kuten salama kirkkaalta taivaalta on osoitus tarkoituksenmukaisesta harhaanjohdattelusta. Lähtökohtanahan pitäisi olla, että lääkäri toisi asiansa ja halunsa tavata esille ennen virka-avun käyttöä. Tuolloin potilaaksi katsotulla jäisi hieman aikaa valmistautua ja tutustua mielenterveysalan lakeihin ja lääkärin väitöksiin. Omalla kohdalla jälleen asia otettiin puheeksi siten, että polisit kolkuttelivat ovea. Terveyskeskuksessa lääkäri väitti, että ei ole saanut yhteyttä minuun vaikka on yrittänyt. Minulla oli tuolloin kännykkä jossa txt-palvelu ja vastaaja. Kännykkä lähes aina päällä ja mukana. Minulla oli kotiosoite ja sähköpostiosoite. Kännykkään ei ollut lähiaikoina tullut ainuttakaan vieraastanumnerosta soitettua puhelua, teksitviestejä lääkäriltä ei ollut taikka vastaajassa viestejä. Kirjepostilla ei oltu yritetty enkä muutoin ole velvollinen vapaa-aikanani viettämään aikaa kotosalla. - Mikko
Mikko kirjoitti:
Mikäli joku väittää kohtuttoman huonoa käytöstä sairaalan ulkopuolella, niin pakkohoidon peruste ei ole pelkästään vaaraksi oleminen. Pakohoidon ensimmäinen askel on se, että ihminen on mielisairas. Mielisairaus on lääkärin tietopankista katsottuna todellisuudetajun selkeää heikkenemistä ja mikäli todellisuudentaju ei ole todistettavasti heikentynyt, niin siviilimaailman murheet ratkaistaan tuomioistuimessa. F-diegnooseista en tiedä, enkä jälkikäteen ole myöskään halukas kysymään. Perättömästi mielisairaaksi katsominen ja pakkokeinojen käyttö väkivaltaperustein aiheuttaa pakkohoidon jälkeen ristiriitatilanteen, jossa potilaaksi katsottu ei uskalla käyttää tarpeen vaatiessa edes hätävarjelua, koska asia tulkitaan helposti väkivallan aiheutamiseksi. Hieman ylimitoitettu hätävarjelukaan ei siviilimaailmassa aiheuta kuin pienet päiväsakot siinä jossa mielisairaaksi katsottu voi joutua viettämään suljetussa sairaalassa kuukausia.
En ole kirjoitukasessani halventanut vanhempaini millään olemassaolevalla keinolla. Olen tuonut selkeän näkökantani esille ja käyttänyt niitä termejä joita netissä on ammattilaisten tietopankista ollut saatavilla.
Sinullahan on omat näkemyksesi pöpilän käytäviltä, mutta mikäli esim. minuun kohdalla ei olisi kyseessä seläntakana juonittelusta, en myöskään olisi koko asiasta maininnut. Luuletko sinä, että mielenterveydenhoitajilla taikka lääkäreillä on jokin kristallipallo josta voisivat nähdä, että kuka kunnassaasuva on mielisairas ja pakkohoidon tarpeessa ja kuka ei. Tietoni perustuu omien vanhempien omaan kertomukseen siitä miten he ovat asiaani vieneet minulle kertomatta mielennterveydenammattilaisella. Samaisesta asiasta pääsemme mielipiteeseeni porsaanreijästä mielenterveyslakiin. Mielenterveyslain mukaan lääkäri voi pyytää poliisilta virka-apua väkivaltaisesti käyttäytyvän hoitoon toimittamiseksi. Laissa mainitaan vaaraksi oleminen ja väkivaltaisuus, jotka kumpainenkin asia pitäisi olla jollakin tavalla todistettavissa. Ymmärrämme myös sen, että 90-kiloinen mies aiheuttaa todellisella väkivallalla muutakin kuin pahan mielen.
Uhasta ei mainita muistikuvani mukaan laissa mitään.
Virka-avun käyttö ilman minkäänlaista yhteydenottoyritystä, aivan kuten salama kirkkaalta taivaalta on osoitus tarkoituksenmukaisesta harhaanjohdattelusta. Lähtökohtanahan pitäisi olla, että lääkäri toisi asiansa ja halunsa tavata esille ennen virka-avun käyttöä. Tuolloin potilaaksi katsotulla jäisi hieman aikaa valmistautua ja tutustua mielenterveysalan lakeihin ja lääkärin väitöksiin. Omalla kohdalla jälleen asia otettiin puheeksi siten, että polisit kolkuttelivat ovea. Terveyskeskuksessa lääkäri väitti, että ei ole saanut yhteyttä minuun vaikka on yrittänyt. Minulla oli tuolloin kännykkä jossa txt-palvelu ja vastaaja. Kännykkä lähes aina päällä ja mukana. Minulla oli kotiosoite ja sähköpostiosoite. Kännykkään ei ollut lähiaikoina tullut ainuttakaan vieraastanumnerosta soitettua puhelua, teksitviestejä lääkäriltä ei ollut taikka vastaajassa viestejä. Kirjepostilla ei oltu yritetty enkä muutoin ole velvollinen vapaa-aikanani viettämään aikaa kotosalla.Mielenterveyslain tarkoittama vaaraksi oleminen tarkoittaa sitä, että ihminen omalla toiminnallaan on jo aiheuttanut jonkin konkreettisen vaaratilanteen. Uhka on henkinen pelkotila ja uhattana olemisen pelko on helposti myös todellisuudentajun heikentyneestä tilasta johtuva oire. Uhkaus on konkreettinen pelkotilan aiheuttaminen. Uhkaus ei ole mielenterveyslaissa pakkohoidon peruste, mutta siltikin rikoslaissa mainittu rikos.
Mielisairas voi uhkailla, mutta häntä ei voi siksi lakien mukaan hoitoon määrätä. Turha vapaudenriisto antaa potilaalle tekosyyn käyttäytyä uhkaavasti taikka jopa uhkailla ja otten huomioon hoitokäytännön jossa lääkärikään ei osaa tulkita olemassaolevaa lakia ja väärinkäytöstä ei konkreettisesti saada oikeuden tutkittavaksi, potilaalla pitää käytännössä olla huomattavasti keskivertoihmistä pidempi pinna. Mikäli verrannollistaisimme turhan pakkohoidon määräneen ja tämän vuoksi potilaaksi katsotun käytöstä, voisimme lähes poikkeuksetta todeta lääkärin olevan sairaampi kuin potilas. Enhän minäkään ole koskaan elämäni aikana riistänyt kenekään vapautta edes sekunnin ajaksi saati väkipakolla syöttänyt kenellekkään reseptilääkettä taikka vastaavaa. - ...
Mikko kirjoitti:
Mielenterveyslain tarkoittama vaaraksi oleminen tarkoittaa sitä, että ihminen omalla toiminnallaan on jo aiheuttanut jonkin konkreettisen vaaratilanteen. Uhka on henkinen pelkotila ja uhattana olemisen pelko on helposti myös todellisuudentajun heikentyneestä tilasta johtuva oire. Uhkaus on konkreettinen pelkotilan aiheuttaminen. Uhkaus ei ole mielenterveyslaissa pakkohoidon peruste, mutta siltikin rikoslaissa mainittu rikos.
Mielisairas voi uhkailla, mutta häntä ei voi siksi lakien mukaan hoitoon määrätä. Turha vapaudenriisto antaa potilaalle tekosyyn käyttäytyä uhkaavasti taikka jopa uhkailla ja otten huomioon hoitokäytännön jossa lääkärikään ei osaa tulkita olemassaolevaa lakia ja väärinkäytöstä ei konkreettisesti saada oikeuden tutkittavaksi, potilaalla pitää käytännössä olla huomattavasti keskivertoihmistä pidempi pinna. Mikäli verrannollistaisimme turhan pakkohoidon määräneen ja tämän vuoksi potilaaksi katsotun käytöstä, voisimme lähes poikkeuksetta todeta lääkärin olevan sairaampi kuin potilas. Enhän minäkään ole koskaan elämäni aikana riistänyt kenekään vapautta edes sekunnin ajaksi saati väkipakolla syöttänyt kenellekkään reseptilääkettä taikka vastaavaa.Minusta juuri se että en saannut suuttua millään lailla, tai ilmaista sitä suuttumista osastolla oli tosi outoa. Jos joku huusi tai oli jollain muulla tavalla vihainen(ei tehnyt mitään väkivaltasta), oltiin heti rauhoittelemassa. Ei tee tervettä jos et saa purkaa tunteita moneen kuukauteen.
- Mikko
... kirjoitti:
Minusta juuri se että en saannut suuttua millään lailla, tai ilmaista sitä suuttumista osastolla oli tosi outoa. Jos joku huusi tai oli jollain muulla tavalla vihainen(ei tehnyt mitään väkivaltasta), oltiin heti rauhoittelemassa. Ei tee tervettä jos et saa purkaa tunteita moneen kuukauteen.
Eihän kukaan käyttäydy pakkohoitotilanteessa kylmästi kuin jääpuikko. Mikäli näin tekee, kyseessä pitää olla mahdottoman vittuimainen luonne. Vittumainen pakkohoitoa vaativia kohtaan, koska ei anna pienintäkään tekosyytä pottuiluun. Voidaanhan "jääpuikkoihminen" todeta vaikka pirun psyykeongelmaiseksi = hoitajan äö oravan tasoa. Normaalisti kuka tahansa ottaa lämpöä vapaudenriistosta. Omallakohdalla lääkäri totesi, että sinulle jää meistä mielikuvaksi armeijan olosuhteet. Omalla kohdalla armeijassa oli korkeintaankin 3 sellaista kertaa jossa olisin ollut 2-viikkoa täysaikaisesti "kiinni" ja tuollon aina kaverina rk 7.62 joka ei todellakaan kuulu mielisairaalan vakiovarusteisiin.
http://koti.mbnet.fi/~fdfmod/a-rk62.php
Normaalisti viikossa yksi ainut päivä jolloin kiinni ja muutoin joka ainut päivä kotona käymässä. - hullugaani
Mikko kirjoitti:
Mielenterveyslain tarkoittama vaaraksi oleminen tarkoittaa sitä, että ihminen omalla toiminnallaan on jo aiheuttanut jonkin konkreettisen vaaratilanteen. Uhka on henkinen pelkotila ja uhattana olemisen pelko on helposti myös todellisuudentajun heikentyneestä tilasta johtuva oire. Uhkaus on konkreettinen pelkotilan aiheuttaminen. Uhkaus ei ole mielenterveyslaissa pakkohoidon peruste, mutta siltikin rikoslaissa mainittu rikos.
Mielisairas voi uhkailla, mutta häntä ei voi siksi lakien mukaan hoitoon määrätä. Turha vapaudenriisto antaa potilaalle tekosyyn käyttäytyä uhkaavasti taikka jopa uhkailla ja otten huomioon hoitokäytännön jossa lääkärikään ei osaa tulkita olemassaolevaa lakia ja väärinkäytöstä ei konkreettisesti saada oikeuden tutkittavaksi, potilaalla pitää käytännössä olla huomattavasti keskivertoihmistä pidempi pinna. Mikäli verrannollistaisimme turhan pakkohoidon määräneen ja tämän vuoksi potilaaksi katsotun käytöstä, voisimme lähes poikkeuksetta todeta lääkärin olevan sairaampi kuin potilas. Enhän minäkään ole koskaan elämäni aikana riistänyt kenekään vapautta edes sekunnin ajaksi saati väkipakolla syöttänyt kenellekkään reseptilääkettä taikka vastaavaa.Sinä olit antanut itsestäsi uhkaavan kuvan, koska poliisi tuli ovellesi kolkuttelemaan. Terve ihminen kyllä pystyy neuvottelemaan lääkärin ja omien vanhempien kanssa, mikä tilanteessa mahdollisesti olisi ollut vialla. Uhkailu ja koston suunnittelu ei mielestäni todellakaan ole tervettä käytöstä oli henkilö mielisairas taikka ei.
Mielisairaana ei todellakaan kannata syyllistyä rikoksiin mikäli ei viihdy pöpilä ympäristössä. Jos pöpilävaihe on takanapäin hiljattain, niin todennäköistä on, että mahdolliset rikokset menevät mielisairauden piikkiin ja tiedossa on pitempiaikainen hoitojakso. Esimerkiksi lievästä pahoinpitelystä saattaa seurata usean vuoden pöpiläkeikka. Oikeuspsykiatrian osastolta vapautuminen on todella hankalaa, joten en suosittele mitään kostotoimenpiteiden suunnittelua.
Mitä sairaalassa olemiseen tulee, niin siellä on omat sääntönsä ja niitä pitäisi pystyä jokaisen noudattamaan. Jos ei pysty kunnolla käyttäytymään, niin sitten on hyvä mennä eristyskoppiin rauhoittumaan. Itseltäkin meni sairaalassa monesti hermo riehuviin potilaisiin. Huonosti käyttäytyvät potilaat ja vittuilevat hoitajat tekevät osastolla olemisesta helvetin, mutta onneksi suurin osa henkilöistä osaa käyttäytyä pöpilänkin käytävillä kunnolla. - hullugaani
... kirjoitti:
Minusta juuri se että en saannut suuttua millään lailla, tai ilmaista sitä suuttumista osastolla oli tosi outoa. Jos joku huusi tai oli jollain muulla tavalla vihainen(ei tehnyt mitään väkivaltasta), oltiin heti rauhoittelemassa. Ei tee tervettä jos et saa purkaa tunteita moneen kuukauteen.
Sitä varten on eristyskoppi.
Sinne on hyvä mennä purkamaan tunteitaan.
Osastolla ollessa pitäisi pystyä ajattelemaan myös muita potilaita eikä vaan omaa paskasta napaansa. - ..............
... kirjoitti:
Minusta juuri se että en saannut suuttua millään lailla, tai ilmaista sitä suuttumista osastolla oli tosi outoa. Jos joku huusi tai oli jollain muulla tavalla vihainen(ei tehnyt mitään väkivaltasta), oltiin heti rauhoittelemassa. Ei tee tervettä jos et saa purkaa tunteita moneen kuukauteen.
Tajusitte väärin viestini. Kyllä kaikki ihmiset siitä suuttuu jos pakolla otetaan kiinni ja annetaan lääkkeitä. Mutta kun sen pitäisi olla ihan okei että he "hyökkäävät" potilaaseen kiinni lääkkeiden takia. Vaikka potilas puhuu rauhallisesti ettei tarvitse niitä. Itse en ole kyllä mitään suuttuvaa tyyppiä, varsinkaan vieraille ihmisille en suutu koskaan (mitä nämä osastolla olevat ovat)
- ......
Mikko kirjoitti:
Eihän kukaan käyttäydy pakkohoitotilanteessa kylmästi kuin jääpuikko. Mikäli näin tekee, kyseessä pitää olla mahdottoman vittuimainen luonne. Vittumainen pakkohoitoa vaativia kohtaan, koska ei anna pienintäkään tekosyytä pottuiluun. Voidaanhan "jääpuikkoihminen" todeta vaikka pirun psyykeongelmaiseksi = hoitajan äö oravan tasoa. Normaalisti kuka tahansa ottaa lämpöä vapaudenriistosta. Omallakohdalla lääkäri totesi, että sinulle jää meistä mielikuvaksi armeijan olosuhteet. Omalla kohdalla armeijassa oli korkeintaankin 3 sellaista kertaa jossa olisin ollut 2-viikkoa täysaikaisesti "kiinni" ja tuollon aina kaverina rk 7.62 joka ei todellakaan kuulu mielisairaalan vakiovarusteisiin.
http://koti.mbnet.fi/~fdfmod/a-rk62.php
Normaalisti viikossa yksi ainut päivä jolloin kiinni ja muutoin joka ainut päivä kotona käymässä.Niin kaikkea pottuilua hoitajilta pitää kestää ja mitään nekatiivistä ei saa tehdä (ja en tarkoita tällä riehumista ym..)
- mielipide
hullugaani kirjoitti:
Lääkärihän voi pitää potilasta mielisairaalassa niin kauan, kun potilas on hänen mielestään vaaraksi omalle tai toisten terveydelle tai sairauden tila pahenisi osaston ulkopuolella. Lääkärille pitäisi antaa kuva, että pärjää sairaalan ulkopuolella, eikä ainakaan alkaa uhkailemaan muita ihmisiä. Ilman diagnoosia ei käsittääkseni ketään pidetä hoidossa, joten eiköhän sullakin joku F-diagnoosi ole?
Kirjoitit edellä näin: "Perättömiä väitöksiä esittäneet lääkärit ja vanhempani teki vapaudenriiston siis keljumaisuuttaan, ehkä vanhempieni osalta voisi myös puhua mielisairaudesta = todellisuudentajun selkeästä heikentymisestä"
Sinähän haukut omia vanhempiasi hulluiksi, mutta pystytkö osoittamaan sitä?
Havaintojani pöpilän käytäviltä:
Kun vietin aikaani pöpilässä, niin huomasin siellä olevan monenlaista porukkaa. Monet ovat siellä jopa vapaaehtoisesti eli täysin tärähtäneet ja he kokeilevat innokkaasti uusia lääkecocktaileja. Toiset taas ovat pakkohoidossa ja heistä jotkut kokevat olevansa läheistensä salaliiton uhreja, tähän ryhmään minäkin väliaikaisesti kuuluin. Ja onhan siellä semmostakin porukkaa, jotka eivät edes tajua missä ovat.KOMMENTTI KOMMENTTIIN:
Kirjoitit edellä näin: "Perättömiä väitöksiä esittäneet lääkärit ja vanhempani teki vapaudenriiston siis keljumaisuuttaan, ehkä vanhempieni osalta voisi myös puhua mielisairaudesta = todellisuudentajun selkeästä heikentymisestä"
Sinähän haukut omia vanhempiasi hulluiksi, mutta pystytkö osoittamaan sitä?
//Miten niin Mikko-niminen henkilo HAUKKUU ketaan HULLUKSI, hanhan vain TOTEAA asian laidan omasta nakokulmastaan!! - mielipide
Mikko kirjoitti:
Mikäli joku väittää kohtuttoman huonoa käytöstä sairaalan ulkopuolella, niin pakkohoidon peruste ei ole pelkästään vaaraksi oleminen. Pakohoidon ensimmäinen askel on se, että ihminen on mielisairas. Mielisairaus on lääkärin tietopankista katsottuna todellisuudetajun selkeää heikkenemistä ja mikäli todellisuudentaju ei ole todistettavasti heikentynyt, niin siviilimaailman murheet ratkaistaan tuomioistuimessa. F-diegnooseista en tiedä, enkä jälkikäteen ole myöskään halukas kysymään. Perättömästi mielisairaaksi katsominen ja pakkokeinojen käyttö väkivaltaperustein aiheuttaa pakkohoidon jälkeen ristiriitatilanteen, jossa potilaaksi katsottu ei uskalla käyttää tarpeen vaatiessa edes hätävarjelua, koska asia tulkitaan helposti väkivallan aiheutamiseksi. Hieman ylimitoitettu hätävarjelukaan ei siviilimaailmassa aiheuta kuin pienet päiväsakot siinä jossa mielisairaaksi katsottu voi joutua viettämään suljetussa sairaalassa kuukausia.
En ole kirjoitukasessani halventanut vanhempaini millään olemassaolevalla keinolla. Olen tuonut selkeän näkökantani esille ja käyttänyt niitä termejä joita netissä on ammattilaisten tietopankista ollut saatavilla.
Sinullahan on omat näkemyksesi pöpilän käytäviltä, mutta mikäli esim. minuun kohdalla ei olisi kyseessä seläntakana juonittelusta, en myöskään olisi koko asiasta maininnut. Luuletko sinä, että mielenterveydenhoitajilla taikka lääkäreillä on jokin kristallipallo josta voisivat nähdä, että kuka kunnassaasuva on mielisairas ja pakkohoidon tarpeessa ja kuka ei. Tietoni perustuu omien vanhempien omaan kertomukseen siitä miten he ovat asiaani vieneet minulle kertomatta mielennterveydenammattilaisella. Samaisesta asiasta pääsemme mielipiteeseeni porsaanreijästä mielenterveyslakiin. Mielenterveyslain mukaan lääkäri voi pyytää poliisilta virka-apua väkivaltaisesti käyttäytyvän hoitoon toimittamiseksi. Laissa mainitaan vaaraksi oleminen ja väkivaltaisuus, jotka kumpainenkin asia pitäisi olla jollakin tavalla todistettavissa. Ymmärrämme myös sen, että 90-kiloinen mies aiheuttaa todellisella väkivallalla muutakin kuin pahan mielen.
Uhasta ei mainita muistikuvani mukaan laissa mitään.
Virka-avun käyttö ilman minkäänlaista yhteydenottoyritystä, aivan kuten salama kirkkaalta taivaalta on osoitus tarkoituksenmukaisesta harhaanjohdattelusta. Lähtökohtanahan pitäisi olla, että lääkäri toisi asiansa ja halunsa tavata esille ennen virka-avun käyttöä. Tuolloin potilaaksi katsotulla jäisi hieman aikaa valmistautua ja tutustua mielenterveysalan lakeihin ja lääkärin väitöksiin. Omalla kohdalla jälleen asia otettiin puheeksi siten, että polisit kolkuttelivat ovea. Terveyskeskuksessa lääkäri väitti, että ei ole saanut yhteyttä minuun vaikka on yrittänyt. Minulla oli tuolloin kännykkä jossa txt-palvelu ja vastaaja. Kännykkä lähes aina päällä ja mukana. Minulla oli kotiosoite ja sähköpostiosoite. Kännykkään ei ollut lähiaikoina tullut ainuttakaan vieraastanumnerosta soitettua puhelua, teksitviestejä lääkäriltä ei ollut taikka vastaajassa viestejä. Kirjepostilla ei oltu yritetty enkä muutoin ole velvollinen vapaa-aikanani viettämään aikaa kotosalla.Niin juuri. Olet ollut mielivaltaisten pakkotoimenpiteiden UHRI!
Tuo aiemmin kuvaamasi kohta oli muutenkin kuin jostain amerikkalaisesta leffasta tempaistu! Kasittamatonta, etta tuollaista tapahtuu nyky-Suomessa! - mielipide
... kirjoitti:
Minusta juuri se että en saannut suuttua millään lailla, tai ilmaista sitä suuttumista osastolla oli tosi outoa. Jos joku huusi tai oli jollain muulla tavalla vihainen(ei tehnyt mitään väkivaltasta), oltiin heti rauhoittelemassa. Ei tee tervettä jos et saa purkaa tunteita moneen kuukauteen.
Suuttumus on ihmisen luonnollinen tunne siina missa ilo ja surukin!!
Eli sinulta vietiin myos oikeus nayttaa luonnollisia tunteitasi! - mielipide
Mikko kirjoitti:
Eihän kukaan käyttäydy pakkohoitotilanteessa kylmästi kuin jääpuikko. Mikäli näin tekee, kyseessä pitää olla mahdottoman vittuimainen luonne. Vittumainen pakkohoitoa vaativia kohtaan, koska ei anna pienintäkään tekosyytä pottuiluun. Voidaanhan "jääpuikkoihminen" todeta vaikka pirun psyykeongelmaiseksi = hoitajan äö oravan tasoa. Normaalisti kuka tahansa ottaa lämpöä vapaudenriistosta. Omallakohdalla lääkäri totesi, että sinulle jää meistä mielikuvaksi armeijan olosuhteet. Omalla kohdalla armeijassa oli korkeintaankin 3 sellaista kertaa jossa olisin ollut 2-viikkoa täysaikaisesti "kiinni" ja tuollon aina kaverina rk 7.62 joka ei todellakaan kuulu mielisairaalan vakiovarusteisiin.
http://koti.mbnet.fi/~fdfmod/a-rk62.php
Normaalisti viikossa yksi ainut päivä jolloin kiinni ja muutoin joka ainut päivä kotona käymässä.Ei siella "hullujen huoneella" kai muu autakaan kuin kunnon rynnakkokivaari! Johan ovat tatit samaa mielta kanssasi!:)
- pohdiskelija
... kirjoitti:
Minusta juuri se että en saannut suuttua millään lailla, tai ilmaista sitä suuttumista osastolla oli tosi outoa. Jos joku huusi tai oli jollain muulla tavalla vihainen(ei tehnyt mitään väkivaltasta), oltiin heti rauhoittelemassa. Ei tee tervettä jos et saa purkaa tunteita moneen kuukauteen.
Olen samaa mieltä. Tunteethan ovat LUONNOLLISIA ja OIKEUTETTUJA. Sen sijaan on eri asia, miten niitä ilmaisee!!
Ihmisenhän kuuluu tuntea tunteita. Tunteiden kieltäminen on luonnonvastaista. Totta kai kovaa raivoa pitää hillitä ja rajoittaa, mutta silti ihmisellä on oikeus jopa raivota. Mielestäni tunteet eivät koskaan voi olla vääriä. Liioiteltuja ehkä, mutta ei vääriä. Mikään ei tule tyhjästä, vaan kaikilla tunteilla on syynsä ja merkityksensä.
Uskon, että monissa psykooseissa voi olla juuri kyse tukahdutetuista tunteista. Eikö se kerro, että asioiden ja niihin liittyvien tunteiden tukahduttaminen ei ole todellakaan hyväksi? Ja että asioita ei voi loputtomasti hautoa ja tukahduttaa? Psykoosihan on pakonomainen purkaus, halusi sitä tai ei. Pakonomainen ja voimakas purkaus kertoo mielestäni sen, että ihminen ei kestä enää. Hänen täytyy saada purettua asioita tai muuten ne purkautuvat väkisin.
Tästäkin voidaan tietysti kiistellä vaikka kuinka paljon. Miksi aiheesta ei tehdä mitään tutkimusta, mikä voisi valaista vähän asiaa? Veljeni kohdalla psykoosi on tarkoittanut edellämainittuja ja kuvaamia asioita. Siksi psykoosilääkkeiden antaminen psykoosin täydelliseksi vaientamiseksi ja tukahduttamiseksi on kyseenalaista. Totta kai psykoosia pitää rauhoittaa, mutta eikö siihen riitä rauhoittavat? Jos kysymys on purkamattomista asioista, eikö olisi vihdoinkin aika purkaa niitä?
Psykoosihan voi toistua. Olisiko mahdollista, että se toistuu siksi, kun sitä ei saatu purettua; asiaa ei selvitetty ja hoidettu, vaan pelkkää oiretta? Voisiko olla, että tunteet on purettava, tavalla tai toisella? - Mikko
mielipide kirjoitti:
Niin juuri. Olet ollut mielivaltaisten pakkotoimenpiteiden UHRI!
Tuo aiemmin kuvaamasi kohta oli muutenkin kuin jostain amerikkalaisesta leffasta tempaistu! Kasittamatonta, etta tuollaista tapahtuu nyky-Suomessa!Elämä nykyiseltään on kuin elokuvasta sillä erotuksella, että jollakin tavalla pitäisi toimeentuloa saada ja tämä näytteleminen ei leiville lyö.
- näin
pohdiskelija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Tunteethan ovat LUONNOLLISIA ja OIKEUTETTUJA. Sen sijaan on eri asia, miten niitä ilmaisee!!
Ihmisenhän kuuluu tuntea tunteita. Tunteiden kieltäminen on luonnonvastaista. Totta kai kovaa raivoa pitää hillitä ja rajoittaa, mutta silti ihmisellä on oikeus jopa raivota. Mielestäni tunteet eivät koskaan voi olla vääriä. Liioiteltuja ehkä, mutta ei vääriä. Mikään ei tule tyhjästä, vaan kaikilla tunteilla on syynsä ja merkityksensä.
Uskon, että monissa psykooseissa voi olla juuri kyse tukahdutetuista tunteista. Eikö se kerro, että asioiden ja niihin liittyvien tunteiden tukahduttaminen ei ole todellakaan hyväksi? Ja että asioita ei voi loputtomasti hautoa ja tukahduttaa? Psykoosihan on pakonomainen purkaus, halusi sitä tai ei. Pakonomainen ja voimakas purkaus kertoo mielestäni sen, että ihminen ei kestä enää. Hänen täytyy saada purettua asioita tai muuten ne purkautuvat väkisin.
Tästäkin voidaan tietysti kiistellä vaikka kuinka paljon. Miksi aiheesta ei tehdä mitään tutkimusta, mikä voisi valaista vähän asiaa? Veljeni kohdalla psykoosi on tarkoittanut edellämainittuja ja kuvaamia asioita. Siksi psykoosilääkkeiden antaminen psykoosin täydelliseksi vaientamiseksi ja tukahduttamiseksi on kyseenalaista. Totta kai psykoosia pitää rauhoittaa, mutta eikö siihen riitä rauhoittavat? Jos kysymys on purkamattomista asioista, eikö olisi vihdoinkin aika purkaa niitä?
Psykoosihan voi toistua. Olisiko mahdollista, että se toistuu siksi, kun sitä ei saatu purettua; asiaa ei selvitetty ja hoidettu, vaan pelkkää oiretta? Voisiko olla, että tunteet on purettava, tavalla tai toisella?gröhöm...psykoosi voi jatkuessaan aiheuttaa jopa pahojakin aivovammoja ja se voi kroonistua. Antipsykooteilla pyritään katkaisemaan psykoosi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa psykoosi katkaistaan, sitä paremmat mahdollisuudet on toipua. Yleensä katkaisu tehdään sairaalassa antipsykooteilla (lääkkeet). Psykoosivaihe kestää asteesta riippuen kuukaudesta eteenpäin eli kunnes lääkeaine alkaa vaikuttaa. Psykiatri ei yleensä pidä ihmistä osastolla tämän kauempaa.
Sairaalassa ei tarvitse tunteita tukahduttaa, mutta ajatteleppa olevasi tavallisella vuodeosastolla. Et sinä yleensä sielläkään huuda tai käyttäydy väkivaltaisesti. Yleensä psyk.sairaala on osa jotain sairaalapiiriä ja siis periaatteessa ihan tavallinen sairaala. Armeijamaiset olosuhteet ovat osa jokaista sairaalaa.
sairastumisen syihin vaikuttavat monet seikat, vanhemmat, joko ylihuolehtivat tai välinpitämättömät. Kaveripiiri, koulutus ja geenit -vanhemmat voivat esim. itse olla skitsofreenisiä tai skitsoaffektiivisiä, mikä voi johtua jopa tästä ajasta, mitä nyt elämme.
Hyvin moni on nykyään skitsoaffektiivinen. Skitsoaffektiivisuus on siis persoonallisuushäiriö. Persoonallisuushäiriön taas aiheuttavat nykyihmisen narsistinen mulle heti kaikki elämäntyyli muun muassa. Eli siis ei oteta toisia huomioon ja tukahdutetaan kaikki emotionaaliset tunteet. Toisaalta sairaalassa tämä on hyvä luonteenpiirre, mutta ulkomaailmassa se on persoonallisuushäiriö.
kiitti teille- hyvä keskustelu
- Apua!
Apua!!! Tieda vaikka vihastunut eksa toimittaisi PAKKOHOITOON!
- toisaalta
Nämä nettisairaskertomukset antavat kyllä helposti aivan vääristynyneen kuvan kokonaisuudesta. jokaisella kun on oma todellisuutensa. Pakkohoitotilanteissa nämä erilaiset todellisuudet törmäävät vielä erityisen rajusti toisiinsa. Se mikä potilaan/asiakkaan näkökulmasta on julmaa ja sadistista, voi näyttäytyä omaisten tai hoidosta vastaavien ihmisten näkökulmasta ainoalta mahdollisuudelta saada muutos tilanteeseen. Subjektiivinen kokemus on tietenkin aina arvokas, mutta vaikea psyykkinen sairaus on stressi myös omaisille. Ei heillekään ole helppoa tietoisuus siitä, että omainen on vastentahtoisessa hoidossa. En usko asioita pitkään seuranneena Suomessa olevan erityisien inkvisitiolaitoksen, tosiasiassa vastentahtoinen hoito on vähentynyt koko ajan. Silti tietenkin virheitä sattuu, mutta mistä sitten tietää toimenpiteiden olleen vääriä? Jos hetken miettisitte sitä lääkäriä tai sairaalan henkilökuntaa, joka joutuu tuollaisesta päätöksestä ottamaan vastuuta! Eipä ole helppoa ja aina on niitä, jotka valittavat joka tapauksessa. Mistä tiedämme, miten nämä sairaskertomukset olisivat jatkuneet ilman vastentahtoista hoitojaksoa? Kirjoittajien mielestä varmaan elämässä ei olisi ongelmia ollutkaan, jos vastentahtoista hoitoa ei olisi ollutkaan, mitään sairautta ei olisi ollutkaan, onkohan näin?
- Edellinen
toisaalta kirjoitti:
Nämä nettisairaskertomukset antavat kyllä helposti aivan vääristynyneen kuvan kokonaisuudesta. jokaisella kun on oma todellisuutensa. Pakkohoitotilanteissa nämä erilaiset todellisuudet törmäävät vielä erityisen rajusti toisiinsa. Se mikä potilaan/asiakkaan näkökulmasta on julmaa ja sadistista, voi näyttäytyä omaisten tai hoidosta vastaavien ihmisten näkökulmasta ainoalta mahdollisuudelta saada muutos tilanteeseen. Subjektiivinen kokemus on tietenkin aina arvokas, mutta vaikea psyykkinen sairaus on stressi myös omaisille. Ei heillekään ole helppoa tietoisuus siitä, että omainen on vastentahtoisessa hoidossa. En usko asioita pitkään seuranneena Suomessa olevan erityisien inkvisitiolaitoksen, tosiasiassa vastentahtoinen hoito on vähentynyt koko ajan. Silti tietenkin virheitä sattuu, mutta mistä sitten tietää toimenpiteiden olleen vääriä? Jos hetken miettisitte sitä lääkäriä tai sairaalan henkilökuntaa, joka joutuu tuollaisesta päätöksestä ottamaan vastuuta! Eipä ole helppoa ja aina on niitä, jotka valittavat joka tapauksessa. Mistä tiedämme, miten nämä sairaskertomukset olisivat jatkuneet ilman vastentahtoista hoitojaksoa? Kirjoittajien mielestä varmaan elämässä ei olisi ongelmia ollutkaan, jos vastentahtoista hoitoa ei olisi ollutkaan, mitään sairautta ei olisi ollutkaan, onkohan näin?
"Kirjoittajien mielestä varmaan elämässä ei olisi ongelmia ollutkaan, jos vastentahtoista hoitoa ei olisi ollutkaan, mitään sairautta ei olisi ollutkaan, onkohan näin?"
Ei varmaan olisi ollutkaan mitaan ongelmia, jos niita ei olisi ruvettu OIKEIN KAIVAMALLA KAIVAMAAN!
Niin. - Mikko
toisaalta kirjoitti:
Nämä nettisairaskertomukset antavat kyllä helposti aivan vääristynyneen kuvan kokonaisuudesta. jokaisella kun on oma todellisuutensa. Pakkohoitotilanteissa nämä erilaiset todellisuudet törmäävät vielä erityisen rajusti toisiinsa. Se mikä potilaan/asiakkaan näkökulmasta on julmaa ja sadistista, voi näyttäytyä omaisten tai hoidosta vastaavien ihmisten näkökulmasta ainoalta mahdollisuudelta saada muutos tilanteeseen. Subjektiivinen kokemus on tietenkin aina arvokas, mutta vaikea psyykkinen sairaus on stressi myös omaisille. Ei heillekään ole helppoa tietoisuus siitä, että omainen on vastentahtoisessa hoidossa. En usko asioita pitkään seuranneena Suomessa olevan erityisien inkvisitiolaitoksen, tosiasiassa vastentahtoinen hoito on vähentynyt koko ajan. Silti tietenkin virheitä sattuu, mutta mistä sitten tietää toimenpiteiden olleen vääriä? Jos hetken miettisitte sitä lääkäriä tai sairaalan henkilökuntaa, joka joutuu tuollaisesta päätöksestä ottamaan vastuuta! Eipä ole helppoa ja aina on niitä, jotka valittavat joka tapauksessa. Mistä tiedämme, miten nämä sairaskertomukset olisivat jatkuneet ilman vastentahtoista hoitojaksoa? Kirjoittajien mielestä varmaan elämässä ei olisi ongelmia ollutkaan, jos vastentahtoista hoitoa ei olisi ollutkaan, mitään sairautta ei olisi ollutkaan, onkohan näin?
Muuten aivan hyvä joo, mutta diegnoosintekijät eivät tunnista sairasta vaikka tämä panisi dienoosintekijää perseeseen.
- Sundance Kid
Mielestäni nimim. "Psykiatrilla" on mahdollisesti vähintäänkin pakko-oireinen häiriö, ellei jopa vakavampi, hoitoa vaativa psykoosi.
Hän kun kuvittelee antavansa jollain palstalla neuvoja niitä tarvitseville ihmisille.
[Koska hän esiintyy nimimerkin turvin, en voi edes teoriassa syyllistyä kunnianloukkaukseen.]
Skitsofrenian nk. "taudinkuva" voisi -edes hyvää tahtoa käytämättä- vuorokauden jonain hetkenä osua kenen hyvänsä kohdalle.
Mielestäni nimim. "Psykiatri" mahdollisesti täyttää itse määrittelemänsä "pakko-hoidon" kriteerit, koska hän suosittelee sitä "välttämättömänä pahana osalle potilaista", (näköjään) ilman laillisten edellytysten täyttymistä.
Pakkohoidon edellytykset kun on mainittu laissa, minkä edellytysten täyttymisestä nimim "Psykiatri" ei "Pakkohoidosta" -kirjoituksessaan mainitse sanaakaan.
Paasaa vaan potilaspaikoista.
Tosin kukaan ei kieltäne, että edes niin näennäisesti hyvin hoidetussa kuin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ei olisi Kimmo Sasi ja kumpp. jättäneet mielenterveyspotilaita heitteille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399154Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737897Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605600William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542341Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62085Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821734Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191673Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921419Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381355Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71243