kommenttia saa laittaa
---
LOPPUUN ASTI IHMINEN
Säpsähdin hereille. Kaihtimien takaa huoneeseeni tulvi kirkas auringon paiste. Ähkäisten nousin istumaan ja vilkaisin seinäkelloani. Puoli kymmenen. Sysäsin peitot sivuun ja astuin hiukan viileähkölle lattialle.
Oloni oli kuin unissakävelijällä kun raahauduin peilin eteen. Mustat hiukseni sojottivat joka suuntaan ja harmailla silmillä oli mustat aluset. Nappasin pöydältä hiusharjan ja yritin saada hiukseni johonkin järjestykseen onnistuen aika hyvin. Tuijotin edelleen peiliin, peili- minäni tuijotti takaisin. Pitkä, tukevahko kroppa. Inhosin kroppaani. Halusin olla laiha, valokuvamallin laiha tyttö niin kuin kaikki muut koulustani. Mutta ei, minä pysyin aina vain tällaisena tukevahkona – minkäs teit.
Vedin jalkaani vaalean siniset Wild Lion – merkkiset farkkuni – eivät mitkään missyt mutta olivatpahan housut.
Paidaksi minulle kelpasi musta hihaton Linkin Park – tekstillä. Meikkilaukustani kaivelin esille mustan kajaalin ja ripsarin, päivittäin käyttämäni meikit. Vedin kajaalilla ohuet viivat silmieni alle ja hutaisin ripsarit ripsilleni. Vielä yksi vilkaisu peiliin – peilistä ei enää tuijottanut takaisin vain 14vuotias tyttö harmaine, lapsellisine silmineen. Katseeseen oli tullut se tietty terävyys, se terävyys, joka sai Heidin tuntemaan itsensä vanhemmaksi, vahvemmaksi ja varmemmaksi.
Astelin rappuset alakertaan suunnistaen keittiöön. Kuulin äitini äänet yläkerrasta, jossa hän ilmeisesti etsi itselleen puhtaita vaatteita ennen kuin lähtisi töihinsä.
Kurkistin kaappeihin napaten hyllyltä ananas- purkin ja läheisestä laatikosta haarukan. Palasin huoneeseeni, käänsin kaihtimet auki ja istuin sohvalleni. Kaivoin stereoiden kaukosäätimen sohvan uumenista, painoin play- nappia.
”So close no matter how far, couldn’t be much more from the heart….” Metallican Nothing Else Matters. Sai kelvata, totesin mielessäni ja jatkoin ananasten nautiskelua. Samassa kännykkäni piippasi viestin saapumisen merkiksi. Kurotin pöydälleni ja nappasin kännyni. ”Nyt ois matskua saada ne juomat, kaheltatoista kartsalle” kirjoitti Mia. Mia oli ollut parhaita ystäviäni ekasta luokasta lähtien. Tiesimme toisistamme oikeastaan kaiken, tunsimme toisimme läpikotaisin.
”Okei. Lähden ajamaan Annelle, soitetaan sieltä vaikka Emmalle” kirjoitin takaisin ja laskin syömiseni pöydälle. Kävin vaientamassa stereot, ja kipaisin alakertaan.
”Mä tulen sitten tänään yhdeksältä” äiti sanoi minun mennessä eteiseen. Tuhahdin. Äiti oli aina myöhään töissä. Mutta eipä tuo minua paljoa häirinnyt, joskus pienempänä olisinkin tarvinnut äidistä sitä turvaa mutta nyt koko ihminen oli minulle jollain tavalla vieras.
”Ja mä menen tänään Annelle yöksi” tiedotin laittaessani kuluneet skeittarit jalkoihini. Kiskoin farkkutakkini päälleni ja tungin taskuihini avaimet, kännykän ja rahani.
”moi” minun ja äitini viestit törmäsivät toisiinsa ilmassa ja käännyin pyöräni suuntaan.
Kiskoin pyöräni katoksen alta ja lähdin matkaan. Noin viiden minuutin päästä heitin pyörän Annen pihalle ja ryntäsin koputtamaan ovelle.
”Moi, mitäs sä?”, Anne tervehti.
”Moi. Mia lähetti viestiä.”, Kerroin ja astuin sisään suureen ja valoisaan eteiseen. ”ne juomat”, jatkoin kun Anne näytti kysyvältä.
”aha, ok. Porukat on laivalla”, Anne sanoi ja johdatti minut niiden lähes kliiniseen olohuoneeseen. Annen äidillä oli aina ollut joku kammo likaa ja pölyä kohtaan. Naurahdin ajatuksesta.
”no?”, Anne kysyi ja kiskoi sohvan alta pilkottavan sukan esille.
”Kaheltatoista kartsalle. Juomat hankitaan. Onks sulla hajuakaan kenet Mia on suostutellut meidän juomia ostamaan?”, Katsoin Annen perään joka lähti vessan suuntaan ilmestyen kohta takaisin.
”Ei kai? Mutta… oisko se voinu… siis.. Eve ja Sohvi ?”, Anne esitti.
”Tuskinpa! Niillähän oli se riita siitä húoraksi haukkumisesta”, tuhahdin.
Annen kipaistessa yläkertaan soittamaan Emmalle, jäin istumaan sohvalle ja miettimään, olisiko Mia mennyt puhumaan meidän suunnitelmista Sohville? Kävin ajatuksissani läpi kaikkea tapahtunutta.
Kotibileet, Yli puolet täysin päissään, isoimman porukan keskellä kuvankaunis Sohvi – suosituimpia tyttöjä mitä olen tavannut, ja myös ensimmäinen vähän suositumpi tyttö joka oli kamuni.
En edes tarkkaan muista mistä riita lähti, mutta jossain vaiheessa havahduin kellarista kuuluviin ääniin.
Mia ja Sohvi olivat toistensa kimpussa, molemmat vuotivat verta. Seuraavana päivänä kuulin Sohvin yrittäneen iskeä Mian poikaystävää Teemua. Monet bileissä olleet olivat Sohvin puolella – ei Mian kai olisi niin tarvinnut raivostua viattomasta flirtistä? En voinut olla miettimättä, oliko se sittenkään niin viatonta.
Ja nyt, kun olimme pitämässä koko yön kestävät bileet Annen porukoiden toisessa talossa, Mia oli ottanut yhteyttä Sohviin ja Sohvin parhaaseen ystävään Eveen? Se tuntui mahdottomalta. En jaksanut kumminkaan miettiä asiaa pidemmälle, kun Anne laskeutui portaita alakertaan. Menimme heidän pienelle suihkulähteelleen juttelemaan asioista.
Anne oli ekalla- ja tokallaluokalla ollut parhaita ystäviäni, ja vieläkin kun olimme yhdessä tuntui että olimme yhtä läheiset ystävät kuin ennenkin.
Nojasin likaiseen betoniseinään ja heilautin hiukset pois silmiltäni. Olimme odotelleet jonkin aikaa Emman ja Annen kanssa Miaa. Samassa Mia ilmestyi kulmalle.
”Terve”, se tervehti meitä ja vinkkasi meidät ottamaan pyörät esille: ”Satamaan”.
Satamassa meitä odottivat – Sohvi, Eve ja joku vieras tyttö joka näytti korkeintaan 19-vuotiaalta.
Vilkaisin silmäkulmastani Miaa, joka oli täysin rento moikatessaan tyttöjä.
”Tää tässä on Siiri”, Sohvi sanoi viitaten tyttöön joka nyökkäsi. Siiri tutki meitä jokaista vuorotellen katseellaan.
”Hetkinen.. eiks sua epäilty jäätelökioskin ryöstöstä? Ja siitä, että oisit vienyt ne viidet missyt??”, Emma keskeytti.
Siiri naurahti; ”viidet missyt ja jäätelökioski eivät ole yhtään mitään verrattuna siihen mitä mä OLEN tehnyt”.
”No, annatteko rahat niin mä käyn ostamassa? ”, Siiri tivasi.
Mia työnsi kätensä takataskuunsa, ja veti esiin rahat.
”noilla. Siidereitä ja kaljaa – niin paljon kuin saat”, Mä sanoin.
”Me tuodaan juomat sitten Emman kellariin. Ja kiljua ja tupakkaa – Siirillä on ”, Sohvi sanoi, otti pyöränsä ja ajoi Even ja Siirin kanssa pois.
”voiks noihin luottaa??” Anne kysyi epäillen.
”voi. Mä tunnen Sohvin – lupaus on lupaus”, vannoin ja huomasin muiden katsovan minua oudoksuen.
”Mähän sanoin että ne tuo ne juomat”, Selitin Mialle ja leikittelin pirtelöni pillillä.
”Ei olis Sohvista uskonut”, Mia tuhahti ”Mut onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja menin sen luokse puhumaan. Mutta nyt se aikoo tulla Even ja Siirin kanssa bileisiin”.
”täh? Ei oikeesti? Voi h*tto”, manailin.
Mia kohautti olkiaan: ”Mennäänkö nyt InStyleen ja Blue Mangoon?”
Nyökkäsin, ja kävimme viemässä pirtelömukimme roskikseen. Poistuessamme McDonald’sista, huomasin erään poikajoukon keskeltä Joelin; tämä katsoi minua kylmästi ja käänsi selkänsä. Emme olleet koskaan tulleet toimeen Joelin kanssa.
”Keitä te olette kutsuneet?”, kysyin katsellessani itselleni paitaa Blue Mangossa.
”hmm.. kaikki tutut eli kaikki meidän luokan tytöt – kaikki paitsi Jasmine – on tulossa. Ja meidän luokan pojat. ”, Mia sanoin ja käänsi eräissä housuissa olleen lapun ympäri nähdäkseen hinnan joka hipoi taivaita.
”kaikkiko? Älä naurata! Yritäpä suostutella joku Alex taikka Teme sinne”, tokaisin laittaessani sinistä SuperStar paitaa takaisin henkariin.
Alex ja Teme olivat näitä meidän luokan ujoja poikia. Eivät oikeen pyörineet missään. Olin ollut joskus lätkässä Temeen – oikealta nimeltään Teroon – mutta hän oli tehnyt selväksi että pyöri mieluummin Sohvin perässä.
”Ne ainakin sanoi tulevansa. Huomenna se nähdään. Mä käyn sovittamassa näitä”, Mia sanoi ja lähti koppejen suuntaan mukanaan farkut, joissa oli lahkeissa Amerikan lipun väritys.
---
”Ala tulla sieltä!”, Emma kiljui vessanoven toisella puolella.
”En vielä, oota hetki.”, tuhahdin ja kumarruin vessan peilin puoleen laittamaan kajaalia.
Kun kajaali näytti olevan hyvin, meikkasin ripset, puuteroin poskeni hyvin kevyesti ja levitin huulilleni mansikkakiiltoa.
”viimeinkin”, Emma totesi kun avasin vessanoven lukon ja päästin tämän sisään.
Kiiruhdin isolle peilille katsomaan kokonaisuutta. Näytin mielestäni ihan hyvältä, itse asiassa melkein yhtä langan laihalta kuin muutkin tytöt. Minulla oli päällä tumman siniset farkut, jotka olivat lainassa meidän luokan Jennalta sekä tummanvioletti toppi jonka olkaimet menivät selänpuolelta ristiin. Mustat hiukseni oli Emma kammannut aikaisemmin kauniisti kahdelle nutturalle. Kulmakarvoissani oleva tähden muotoinen lävistys erottui nätisti.
Samassa joku koputti oveen.
”Ekat alkaa jo tulla!” huudahdin Mialle, Emmalle ja Annelle. Vilkaisin kelloa ennen kuin kävin avaamassa oven; kello näytti seitsemän illalla.
Ovella olivat Sohvi, Eve, ympäripäissään oleva Siiri, Joel(Sohvin kundi), Sami(Even kundi), Joona ja Martti.
”Welcome vaan”, sanoin ja pidin ovea auki jotta kaikki pääsivät sisälle ”Jättäkää kenkänne siihen”.
Emma tuli juuri vessasta ja moikkasi tulijoita: ”keittiössä on sitten kaikkee mahollista juomista.”
”Martti on meille oikea kummisetä- namusetä”, Siiri sönkkäsi.
Samaan aikaan Martti veti kahdesta muovikassista esiin punaista mallua, ainakin kolmisenkymmentä toppaa.
En edes viitsinyt kysyä Martilta mistä tupakat olivat; varmaan joku parikymppinen Martin kaveri oli hankkinut ne.
Vieraat siirtyivät puolet keittiöön, puolet olkkariin tekemään tuhojaan.
Kohta tuli lisää vieraita: Jenna, Amanda, Roosa, Noora, Juuli(”muuli” niin kuin Juulia inhoavat sanoivat) sekä joukonjatkona Kristine.
”Krisse!”, kiljaisin täyttä kurkkua ja riensin halaamaan tätä ”miten sä..?”
Kristine oli venäläinen tyttö, joka oli ollut ekastaluokasta seitsemänteen asti samalla luokalla kuin minä, Sohvi ja muut.
”Minä kuulin Roosalta, että täällä olisi bileet, ei kai haittaa että…” Kristine sanoi hyvällä suomen kielellä (ottaen huomioon että hän oli venäläinen) halatessaan minua.
Pudistin päätäni kiivaasti: ”ei haittaa, mukavaa että tulit!”
Myös Emma, Anne ja Mia tulivat halimaan Krisseä. Minä lähdin olohuoneeseen, missä väänsin stereot isommalle.
Illan kuluessa kävin ottamassa itselleni päärynäsiideriin ja aloin siemailemaan sitä. Vähän yli yhdeksältä hämmästyin kovasti, kun olohuoneeseen astuivat Teme, Pete, Miksu ja Alex.
Pete ja Miksu olivat Temen ja Alexin tapaan ujompia poikia, epäilin että he eivät ole edes koskaan pidelleet kaljapulloa, mutta nyt jokaisella neljällä oli pullot kourissaan. Teme, Miksu ja Pete joivat innokkaimmin, mutta Alex näytti hiukan miettivän mitä teki edes bileissä – saati pullo kädessä.
Nousin ylös paikaltani ja kävelin sylikkäin istuvien Sohvin ja Joelin ohitse poikajoukon luokse.
”Mitä pojat?”, kysyin tullessani Temen, Miksun, Peten ja Alexin luokse.
”mitäs täs, kivat bileet”, Teme puheliaimpana naurahti.
”Ei olisi uskonut teidän tulevan”, sanoin ja nojasin seinään.
Miksu kohautti olkiaan. ”kai sitä on pakko tulla kun kutsutaan”, Pete sanoi ja otti hölän oluestaan.
Samassa minusta tuntui, että joku tarkkaili minua katseellaan. Käänsin päätäni ja huomasin sen olevan Alex.
”Mä taidan lähteä altaalle”, sanoin nopsasti ja lähdin kellarikerrokseen.
Altaan ympäri oli vain vähän porukkaa. Mia jutteli Teemun kanssa, Jenna oli Joonan kainalossa ja he juttelivat Siirin ja Martin kanssa. Huomasin Siirin olevan hyvin liki Marttia. Naurahdin hiukan ja tassuttelin suuren ikkunan luokse.
Joku oli unohtanut oluensa ikkunalaudalle, joten hörpin sitä ajatuksissani.
Istuin ikkunalaudalla ja katselin ulos missä tihuutti hiukan. Samassa Kristine ilmestyi vierelleni.
”Minä kun luulin että sinua piiritettäisiin täällä”, Kristine lausahti ja laskiessani tyhjän pulloni maahan, Kristine tarjosi uutta.
”Mäkin luulin että sulla ois pieni muotoinen haaremi ympärilläsi”, naurahdin ja otin pitkän kulauksen; ”ainakin mut halutaan humalaan”.
Kristine nauroi. Sillä oli pulppuileva nauru, olin aina tykännyt sen naurusta.
”Marko on Englannissa”, hän kertoi yhtäkkiä.
”Marko? Sun poikaystäväsi?”, varmistin.
”Niin. Ollaan oltu yhdessä nyt puolivuotta. Markon kanssa on niin mahtavaa olla. Hänen kanssaan voi jutella vaikka mistä. Ottaa aina kaikki huomioon ja .. sillä tavalla”, Kristine sanoi, ja tämän kasvoilla käväisi uneksuva ilme.
”Kuulostaa ihanalta”, hymyilin, ”onneksi olkoon vaan. Jannen jälkeen mä en ole ollut yhdenkään kanssa. Jannen kanssa oleminen oli kuin unta; olin aina luullut ettei yksikään halua mua. Mutta nyt mä olen tajunnut, että yksikään muu ei halua mua”, vuodatin Kristinelle.
”miksi te erositte?”, Kristine kysyi varovasti.
”Jannen piti muuttaa. Ja paikkakunnalla olikin sitten joku muu tyttö..”, lausahdin hörppien edelleen juomaani.
”Ikävää. Mutta nyt käyt heti kiinni johonkin poikaan. ” Kristine iski silmää.
”Hyvä idea”, huokaisin ilottomasti. Sisikuntaani kalvoi edelleen kauhea yksinäisyyden tunne. Nousin ylös ja lähdin portaita takaisin alakertaan, ja sieltä yläkertaan.
Yläkerran parvekkeella oli Roosa, Noora ja Juuli.
”Maistapa mallua”, Roosa sanoi ja nauroi heti perään omalle ’vitsilleen’. Juuli törkkäsi käteeni tupakan, jota katsoin epäröiden. En ollut koskaan polttanut. Nostin tupakan huulilleni, ja Roosa sytytti sen sytkärillään.
Vedin tupakkaa henkeeni, ja puhalsin sitten ulos. Alku tuntui epämiellyttävältä, mutta ainakaan minua ei yskittänyt.
”Sehän meni hienosti”, minua tarkkaillut TeiniX tyylinen Noora sanoi.
Nyökkäsi vienosti, ja polttelin tupakkaani. Tytöt alkoivat puhua jostain kundista, joka oli saanut kytältä selkäänsä.
Kuulosti ihan Martilta taikka Joonalta.
Kun olin polttanut röökini, palasin alakertaan. Huomatessani hiukan päissään olevan Alexin, muistin tämän katselleen minua. Vedin henkeä ja kävelin pojan luokse.
”Moi”, avasin keskustelun varovaisesti. Alex hätkähti ja kääntyi suuntaani.
”Moi..”, hän sanoi.
”Joko ne jätti sut yksin?”, kysyin tarkoittaen Peteä, Temeä ja Miksua.
”Niillä on vientiä, toisin kuin minulla.” Alex tuhahti ja totesi yllättäen; ”Sä oot kaunis. Mä olen aina kattonut että kuinka kaunis sä olet”.
Vaivaannuin hiukan. ”voi kiitos.”, sanoin pienellä äänellä. Mieltäni painoi vain, että Alex oli päissään sanoessaan sen. ’Mutta ei niin pahasti’, totesi ääni jossain taka- alalla ajatuksissani.
”Lähetkö tanssimaan hitaita?”, Alex kysyi kun hidaskappale alkoi soida yläkerrassa.
”juu”, vastasin ja tunsin itseni hiukan pirteämmäksi. Lähdimme yhdessä yläkertaan, missä pari tyyppiä tanssi hitaita, muiden mukana Siiri ja Marttikin.
Alex kiersi varovasti kätensä ympärilleni, aivan kuten minäkin. Asetin kämmeneni pojan olkapäille, ja sydämeni löi .entistä nopeammin.
Samassa kuului rikkoutuvan lasin ääni, ja huoneen ison ikkunan lasinsirpaleita lensi päällemme…
Raskas kivi vieri lattian poikki osuen vastakkaiseen seinään. Ryntäsin rikkoutuneen ikkunan luokse ja kurkistin ulos.
Sohvi, Joel, Joona ja Eve olivat löytäneet tiensä ulos. Joelin kasvoilla oli sopivan yllättynyt ilme, että arvasin hänen olleen asian takana.
”mitä v*ttua te teette?”, kiljuin alas.
”Hups sori, en mä uskonut kiven lentävän sinne asti”, Joel huusi ja sammalsi hiukan.
”voi helvettì..”, Vetäydyin ikkunan luota.
Tanssijat vaihtoivat huonetta ja veivät CD- soittimen mukanaan. Palasin Alexin luokse ja katsoin tätä silmiin.
”tota..”, yritin sanoa jatkaa, mutta Alex painoi sormensa huulilleni ja pudisti päätään.
Lähdimme yhdessä keittiöön.
”Kuka sen ikkunan rikkoi?”, Alex kysyi ottaen pöydästä tukea.
”Joel..”, vastasin ajatuksissani. Mietin sitä, kuinka pahasti olin erehtynyt kaikissa päätelmissä mitä olin tehnyt Alexista.
Alex naurahti hiukan ja käveli luokseni. Ennen kuin tajusinkaan, mitä tapahtui, hän oli jo painanut huulensa huulilleni.
Suudelma kesti vain hetken, mutta se tuntui ikuisuudelta.
”Alex.. hmm.. vau”, ne olivat ensimmäiset sanat jotka sain sanottua suudelman jälkeen.
”Älä kuulosta noin puusta pudonneelta!”, Alex naurahti.
Kävelin ulos takapihan laatoitukselle, ulkona satoi rankemmin kuin äsken. Huomasin puutarhapöydällä yhden aukaistun topan, josta nappasin röökin ja tarjosin Alexillekin. Poika pudisti päätään. Sytytin röökini, ja aloin poltella sitä katse Alexissa. Tutkin tämän jokaista piirrettä; tummanruskeat hiukset, taivaansiniset silmät.. Tarkemmin ajateltuna en ollut koskaan nähnyt kauniimpaa poikaa.
”sä olet ihan erilainen, mitä mä kuvittelin”, sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen.
”ai? Olenko mä sittenkin jotain muuta kuin ujo ja hiljainen hikipinko?” Alex kysyi äkkiä terävällä äänellä.
”Ei, siis… en mä koskaan aatellu sun olevan hikke tai ujo tai tai.. äh, sä ymmärsit väärin! Sä olet paljon.. paljon ihanampi”, selitin äkkiä.
Alexin ilme pehmeni huomattavasti. ”kiitos”, tämä sanoi vaimeasti.
Huulillani kareili pieni hymy, ja äkkiä tunsin haluavani vain päästä Alexin kainaloon. On se kumma, miten äkkiä aloin tuntea jotain sellaista, hiukan lapsellista ihastusta, johonkin ihmiseen. Olin minä aina ollut äkkipikainen mutta… naurahdin omille ajatuksilleni.
”lähdetään sisälle”, sanoin kohta.
Olohuoneeseen tullessamme ilmassa leijui aivan vieras haju. Vilkaisin kummastuneena Alexiin joka kohautti olkiaan.
Nurkassa istuivat Martti, Siiri, Sohvi ja Joel. Jokaisella oli savuke käsissään.
”Eihän sisällä saanut polttaa”, mä tiuskaisin näille. Joel naurahti, oli selvästi sekaisin.
Siiri ojensi minulle savukkeen.
”Maria.”, nuori nainen sönkkäsi, ”ota nyt vaan, tulee helvetín hyvä olo”.
Minä epäröin.
Olin aina ajatellut, että mitä tahansa teinkin, en käyttäisi huumeita.
”Älä viitti olla pelkuri, ota vaan. Ihan kuin tavallinenkin tupakka!”, Sohvi hihitteli.
Nappasin savukkeen ja nostin sen huulilleni. ”Heidi, älä!!”, Alex kuiskasi ja kun vilkaisin poikaan, tämän kasvoilla oli rukoileva ilme; ”älä.”
Pudistin päätäni tälle, ja Martti sytytti savukkeen.
Kun vedin ensimmäisen kerran Maria sisääni, tunne oli aivan hirveä. Yskin ja yskin, kaikki mitä olin juonut sinä iltana uhkasivat tulla ulos.
Kun viimein sain henkeä ja vedin uudelleen huumetta sisääni, se alkoi jo tuntua paremmalta.
Polttelin savukkeen loppuun.
”No..?”, Sohvi kysyi odottavasti. Kohautin olkiani; ”oli se ihan hyvää”.
Joukkio alkoi nauraa höröttää.
”hyvä hyvä Heidi, en mä ois susta kuvitellut!”, Martti huudahti.
Alex katsoi minua hiukan pettyneen näköisenä.
”Tuu tänne, jutellaan..”, tokaisin Alexille, ja vedin tämän mukanani makuuhuoneeseen, jossa istuimme pienelle sohvalle.
”Alatko sä nyt vetämään Maria??” Alex kysyi. Minä tuhahdin.
”eikö siihen jää koukkuun? Et mitäs luulet?!” aloin olla todella sekaisin. En tuntenut ääntäni omakseni.
”Sä et voi olla tosissasi”, Alex kuiskasi, ja hänen katseensa harhaili ympäriinsä.
En vaivautunut vastaamaan, koska tunnustelin oloani. Huumeen vaikutus tuskin näkyi vielä kunnolla, mutta kai se olisi vain ajan kysymys.
”Heidi, kun mä olen aina tykännyt susta, aina. Ja nyt me ollaan kumminkin hiukan läheisemmät, niin..”, Alex jatkoi ja yritti selvästi katsoa mua silmiin.
”Oo jooko mun kanssa.. Mä haluun sut mun lähelle”, minä yritin ja painauduin Alexia vasten.
Alex kietoi kätensä hiukan kömpelösti ympärilleni, hänen katseensa oli epäilevä.
Suutelin Alexia, ja hän vastasi siihen. Suudelman jälkeen hän katsoi minua suoraan silmiin; ”mitä teitkin, mä haluan olla sun kanssa”.
Pari viikkoa kului – vai olivatko ne kuukausia?
Olin polttanut maria monesti, ja se tuntui hyvältä vain vähän aikaa.
Sen jälkeen päälle iski kauhea masennus. Yritin räpistellä irti huumeista, mutta tuntuu kuin olisin ollut hämähäkin seitissä; mitä enemmän räpistelin, sitä tiukempaan juutuin siihen suoverkkoon.
Alex oli tukenani koko ajan. En uskaltanut puhua tälle oikein mitään, mutta hänen avustuksellaan yritin parantua.
Alex kesti kaiken; senkin, kun olin taas polttanut ja olin täysin sekaisin; paiskoin tavaroitani, huusin ja raivosin, kävin nyrkein Alexin kimppuun.
Mutta koko tuon ajan Alex kesti minua. Silloin, kun en ollut aivan höyryissä, istuimme sylikkäin ja Alex kertoi minulle paljon itsestään, paljon henkilökohtaisia asioita. Itse en avannut suutani. Olin alkanut vieraantua ihmisistä.
Pukeuduin aina mustaan. En edes tiennyt, kuinka nopeasti tuo muodonmuutos minussa tapahtui. Erityisen hyvin muistan erään keskustelun;
”Miten sä kestät mua?”, kysyin käheällä äänellä Alexilta.
”Mä haluan pysyä sun vierellä, ja tukea sua”, Alex kuiski korvaani.
”Minä vieraannun aikanani kaikista. Minussa on tapahtunut muutos. Jotain on kuollut sisältäni – tai sinne on syntynyt joku vahvempi liekki, vahvempi liekki kuin elämän liekki”, Minä melkein sihisin.
”Kerro minulle”, Alex pyysi.
”En minä voi”, tunnustin sihisten matalasti.
Kaikki tämä tapahtui oikeastaan erään henkien palvontamenon jälkeen. Joukossa oli vieraita ihmisiä, ainut tuttuni oli Sohvi. Kun minä sain kysyä hengeltä jotain, halusin tietää tämän voimistaan. ”minulla on voimat Kaikkivaltiaan”, henki vastasi.
Tuon jälkeen minua oli vaivanneet oudot unet, joissa jokaisessa näin sillan. Ja sillalla tumman hahmon. Mutta en enempää.
Muutuin kertaheitosta tällaiseksi, kuin nyt olen. Muutos oli omasta mielestänikin pelottava. Miten jollekin voi käydä näin?
Vähän ennen koulun alkua, syksyllä, uskaltauduin – pakottauduin – ulos kotoa.
Olin laihtunut valtavasti, olin kalpea ja riutunut.
Olin kävellyt yksikseni ulkona jonkin aikaa, kunnes kuulin nimeäni kutsuttavan; ”Heidi! Heidi!!”
Käännyin katsomaan. Vanhan rakennuksen kulmassa seisoivat Sohvi ja muita tyttöjä, ja joitakin poikia – itse asiassa miehiä. Parilla oli moottoripyörät.
”Tässä on Heidi”, Sohvi esitteli minut muille. Nyökkäsin vaimeasti.
”Sä olet riutuneen näköinen, Heidi”, Sohvi sanoi ja ensimmäistä kertaa minä kuulin hänen äänestään pientä huolestuneisuutta, ”mikä sulla on?”
”Ei mikään, kaikki kunnossa. Maria on tullut polteltua”, vastasin ohimennen.
”ahaa..” Sohvi kohautti olkiaan, ja keskittyi sitten keskustelemaan erään tytön ja miehen kanssa.
”Hei, pikkuinen”, kuului käheä miesääni takaani. Käännyin katsomaan, ja edessäni seisoi yksi niistä moottoripyörä- miehistä. ’Pikkuinen?’ jäin miettimään tämän sanomaan.
”hei.” , vastasin.
”Minun nimeni on Lauri”, mies esitteli itsensä. Lauri oli kalju, ja hänellä oli mustanahkatakki ja tummat farkut.
Sisimmässäni tunnistin hänessä jotain samaa kuin minussakin.
”Minä olen hankkinut Martille niitä huumeita. Olet reagoinut aika vahvasti niihin”, Lauri sanoi, ja kuulostelin hänen äänestään jotain salaperäistä.. olisiko se pehmeyttä? Myötätuntoa?
Nyökkäsin vaimeasti ja Lauri kirjoitti lapulle jotakin ja ojensi sen sitten minulle; ”pitää mennä”.
”Hei, Lauri”, kuiskasin. Laurin lähdettyä olin vielä Sohvin ja tyttöjen kanssa jonkin aikaa.
Vasta kotona katsoin mikä paperilappu oli.
’ Hei, pikkuinen. Lähdetkö joskus moottoripyörä- ajelulle? Soita, tai tekstaa,
♥ Lauri’ Ja hänen numeronsa.
Tekstasin Laurille; ”sopii”.
Alexin tullessa käymään, en puhua pukahtanut asiasta tälle.
Laurissa oli sitä jotain, hän oli minun oma, pieni salaisuuteni. Miksikö? En minä tiedä.
Eräänä aamuna – sinä päivänä kun täytin 15 - istuessani kotini portailla, Lauri ajoi pihaan. Nostin tyhjän katseeni portaista, ja kohdistin sen tulijaan. Nousin nopeasti ylös.
Edellisenä iltana oli sattunut jotain; Alex ja minä olimme riidelleet. Olin kertonut Alexille, että tämä alkoi olla minulle enemmänkin ystävä- tukija, ei niinkään poikaystävä. Alex oli ollut sanaton. Eli kai se oli sanatonriita, koska Alex tuntui välittävän minusta kovasti.
”Hei”, huudahdin Laurille, ja sattui jotain kummaa. Huulilleni syttyi pieni hymynkare!
”Hei, Heidi. Näytät voivan paremmin kuin viikko sitten”, Lauri tervehti minua.
”taidan voidakin.”
Lauri ojensi minulle kypärän, ja minä laitoin sen päähäni.
Nousin Laurin taakse. Mies käänsi hiukan päätään. ”Voit pitää kiinni minusta, en minä aio särkyä”, tämä mumisi.
Kiersin käteni miehen ympärille, ja pitelin lujasti kiinni kun Lauri käänsi moottoripyöränsä tielle.
Alkumatkasta pelkäsin koko ajan tippuvani, mutta sitten aloin nauttia kyydistä. Lauri ajoi hyvin.
Kohta Lauri kaarsi pienemmälle tielle, ja lopulta pysäytti erään pimeähkön talon eteen.
”kotini”, mies kertoi. Nousin moottoripyörältä ja otin kypärän päästäni.
Lauri johdatti minut sisälle taloon. Katselin ympärilleni avarassa talossa, jossa ei juurikaan ollut kalusteita.
”ei mitenkään viehättävä paikka, mutta kelpaa tällaiselle poikamiehelle”, Lauri naurahti kun kävin istumaan tämän sängylle.
Puhuimme jonkin aikaa niitä näitä. Yhtäkkiä tajusin kertovani Laurille kaikki pimeimmät salaisuuteni, enkä edes muista mitä puhuin. Joitain pätkiä kylläkin muistan; ”Olin aina erillään ihmisistä, jotenkin heidän ulkopuolellaan.. Minua haukuttiin.. Kukaan ei ymmärtänyt.. Mutta silti, mä tulen aina olemaan Loppuun Asti Ihminen!”
Lauri kuunteli hiljaa, ja lopetettuani – kun kyyneleet melkein nousivat silmiin – mies kietoi kätensä ympärilleni ja lohdutti minua! Minulle oikeastaan vieras, aikuinen mies lohdutti minua! Se tuntui kummalta, mutta sysäsin tunteen syrjään Laurin kertoessa ensimmäisestä hengen palvontamenostaan. Laurin kysyessä Elämänsä Tarkoitusta, henki oli vastannut; ”näytät polun nuorelle naiselle, hän ei ole sinulle vieras”. Minulle tuli jälleen outo tunne, ja sanoin Laurille, että voisiko hän viedä minut kotiini? Lauri lupasi sen, ja näytti hiukan huolestuneelta, kun oli kertonut hengen asian minulle.
Kotona kävin makaamaan sänkyyni, ja mietin oliko olemassa Kohtalo?
Pian koulut alkoivat. Ensimmäinen päiväni oli hirveä; erotuin joukosta, aivan kuin minut olisi maalattu eriväriseksi muista.
Kotiin tultuani soitin Laurille. Sovimme tapaavamme eräällä pienellä kalliolla, järven lähellä.
Tullessani kalliolle, Lauri istui jo siellä.
”Hyvä että soitit, mun pitää kertoa sulle jotakin tärkeää”, Lauri sanoi heti alkajaisiksi.
Istuin tämän vierelle ja odotin. Lauri kertoi ilman sanoja.
Minun oli vaikea kuvitella, että suutelin jotain muuta kuin Alexia, vaikka välimme olivatkin vielä tulehtuneet.
Samassa kumminkin tajusin tunteneeni alusta alkaen Lauriin jotakin enemmän kuin Alexiin. Se oli kummallista.
Koko elämäni oli muuttunut kummalliseksi. Mutta joka hetki minkä vietin Laurin kanssa, oli normaali, ihana.
”Välitän sinusta todella paljon, Heidi”, Lauri kuiskasi korvaani.
”Rakastan Sinua”, vastasin, enkä ollut koskaan sanonut mitään sellaista.
Halasimme toisiamme lujasti, ja tunnuimme tarvitsevan toisiamme yhtä kipeästi.
Seuraavat päivät koulussa kestin ihan sillä ajatuksella, että saisin nähdä oman rakkaani.
Alex yritti puhua minulle jossain vaiheessa, mutta en kestänyt katsoa häntä silmiin. Ensimmäisen viikon mentyä koulussa äitini lähti lomalle, ja osoitti luottavansa minuun todella paljon; jätti minut aivan yksin viikoksi kotiin.
Päätin olla sen viikon poissa koulusta, ja lähteä Laurin luokse yöksi.
Sain Laurin kotoa ”oman huoneen”. Parissa päivässä paikka alkoi tuntua kodilta.
Mutta luuletteko kahden rakastavaisen pystyvän nukkumaan kovin kauan eri huoneissa, saman katon alla?
Ei, se oli meillekin mahdotonta, ja ensimmäisenä yönä samassa sängyssä.. tuskin minun tarvitsee kertoa sitä, tiedätte itsekin.
Aamulla heräsin, enkä heti tiennyt missä olin. Sitten muistin yön tapahtumat, ja käännyin katsomaan Lauria, joka nukkui kevyesti. Painoin pienen suukon miehen poskelle.
Parin päivän päästä, yksi niistä viimeisistä päivistä mitä voin viettää Laurilla, hänellä oli minulle huonoja uutisia. Poliisi oli saanut vihiä siitä, että Laurin on myynyt huumeita. Poliisi saattaisi löytää Laurin koska tahansa ja viedä tämän linnaan.
Olin epätoivoinen, ja kysyin Laurilta emmekö voisi paeta ulkomaille. Yhdessä. Lauri ei vastannut mitään, mutta halasi minua lujasti.
Samana iltana kun sain kuulla poliisien jahtaavan Lauria makasin sängyllä ja tuijottelin kattoa. Minun oli pakko tehdä, pakko. Nousin ylös ja tavoittelin kännykkääni. Näppäilin Alexin numeron.
”Ai moi kulta”, Alex tervehti. Puraisin huultani. Se sattui. Sattui kuulla kuinka Alex nimitti minua kullakseen.
”Hei, tule koivukadun toisen kerrostalon katokseen tänään kuudelta”, sanoin ja suljin puhelimeni.
Tuntui kuin sydämeni olisi hakannut päässäni.
”Miten sä olit niin kylmä puhelimessa? Ja mikset ole ollut koulussa?” Alex huusi minulle jo kaukaa saapuessaan vähän yli kuusi kerrostalolle.
”Minulla on sulle kerrottavaa”, sanoin vakaasti. ”mä olen rakastunut yhteen Lauriin”.
”mitä?! Et, sä et… et.. ei”, Alex yritti.
”totta se on! Mä olen ollut sen kanssa pari viikkoa”, minä kerroin, vaikka koko tuon ajan minulla oli taas se olo; halusin juosta kauas, kauemmas, kauimmas, pimeimpään tämän maan kolkkaan ja huutaa kaikki tuska pois.
”Mä luotin suhun ihan sokeana! Uskoin sen, kun sanoit rakastavasi minua, uskoin kaiken!”, Alex raivosi.
En osannut sanoa mitään, en tehdä mitään. Kaikki oli tapahtunut Laurin kanssa niin nopeasti.
Tosiasia oli, että en ollut koskaan rakastanut Alexia, tykännyt kyllä. Hakenut hänestä ehkä sitä turvaa ja tukea, mutta en mitään muuta. Alex oli jarrutellut minua, yrittänyt riistää minulta niitä vapauksien tunteita mitä sain uudesta minästäni. Mutta Alex oli nostanut minut monesti jaloilleni maasta. Alex oli ollut silloin paikalla, kun olin häntä tarvinnut.
Mutta kuka tunteita tappaisi? Minä rakastin Lauria.
”Alex, anna olla..”, sanat pakenivat huuliltani. Alex yritti sanoa jotain, raivota, mutta kantti ei riittänyt. Poika pyörähti ympäri ja lähti kerrostalon katoksen alta. Ja vettä satoi.
Päivää myöhemmin kun olin pakannut, ja Laurin oli tarkoitus lähteä viemään minua kotiin, Lauri ryntäsi yläkertaan luokseni.
”Sä lähdet nyt, nopeasti!” Lauri sihahti ja vilkuili koko ajan ulos.
”Mitä, miksi..?”, sopersin.
”Poliisit tulivat”, Lauri huudahti ja lähti raahaamaan laukkuani alakertaan. Seurasin hätääntyneenä.
Ei nyt, ei näin voinut käydä!
”mitä mä…?” kysyin nopeasti.
”Menet kotiisi”, Lauri sanoi, ja päästi minut takaovesta ulos, ja ohjasi minut metsän laitaan.
Kyyneleet kihosivat silmiini väkisinkin, kun tajusin tämän olevan kaiken loppu; Lauri saisi elinkautisen kiven sisälle, minä jäisin yksin.
”Lauri mä rakastan sua, minä rakastan sinua enemmän kuin mitään – koko maailmassa”, kuiskasin.
”Niin minäkin sinua, muistelen sinua joka päivä… [i]pikkuinen[/i]”, Lauri vastasi, ja suuteli minua kevyesti, ennen kuin palasi taloon - hän ei voisi paeta kanssani.
Lähdin juoksemaan metsän läpi, raskaan laukun olkahihna hiersi olkaani, oksat löivät kasvoihini, kyyneleet valuivat silmäkulmistani ja jossain kaukana jyrisi ukkonen.
Seuraavat päivät en tehnyt muuta kuin itkin, äiti palatessaan lomilta yritti kysellä minulta asioista, mutta en voinut kertoa hänelle. Lopulta pakottauduin sanomaan, että minun ja Alexin suhde oli kariutunut. Selitys tuntui kelpaavan äidilleni.
Eräänä aamuna lehdessä kerrottiin siitä, kuinka ”19-vuotias mies – joka oli välittänyt huumeita – oli saatu kiinni. Miehelle annettaisiin elinkautinen”. Silloin en enää kestänyt.
Seuraavana yönä, kymmenen aikaan, nousin ylös vuoteestani ja pukeuduin…
Pyörämatka sille sillalle oli kestänyt ainakin parituntia. Kaikki oli mennyt sumussa, pari autoa oli ajanut ohitseni, mutta en ollut huomioinut niitä. Joka tapauksessa seisoin nyt sillä sillalla, josta oli tiputus alas ainakin 300metriä.
Tuuli ujelsi korvissani, vereni sykki, silmäluomet painoivat. Viimeisten kuukausien tapahtumia kiiti ajatuksissani ohi valtavalla nopeudella. Ensitapaaminen Siirin kanssa satamassa.. bileet, ensimmäinen Marihuana savuke.. Alexin luoma lämpö.. uskoutuminen Laurille….. Lauri niin lähellä minua… Poliisit Laurin talon pihalla…
Pudistin päätäni kiivaasti ja valtavilla ponnistuksilla onnistuin päästä polvilleni sillankaiteelle. Pidin kokoajan kiinni sillasta. Sitten nousin seisomaan.
Tuuli paiskoi hiuksiani, vedet kihosivat silmiini, ja yhtäkkiä tajusin kuiskivani tuuleen:
”Antakaa minun vapautua,
Antakaa minun karata.
Ruoskikaa minut verille
Ennen kuin lähden.
Tunnen eläväni,
Tunnen rakastavani.
Olen suorittanut tehtäväni
Tässä maassa,
Missä kivulla ei ole rajoja.
Antakaa auringon ja ukkosen,
Valon ja pimeyden palvoa minua,
Vein tehtäväni kunnialla loppuun.
Olin Loppuun Asti Ihminen
Ja ylpeydellä, suunnattomalla ylpeydellä
Annan henkeni, tässä ja nyt”
Huuliltani karkasi tämä tunnustus, jonka tuulet pyyhkivät pyhillä sormillaan. Henkien kosketus kiiri läpi kehoni, tunsin heidän laulavan, selvemmin kuin koskaan. Ja miten turvalliselta oloni tuntuikaan? Se oli autuas tunnekuohu.
Ja minä hyppäsin.
Kiidin alas valtavalla nopeudella, ja sitten!
Veren purkautuessa ulos kehostani kaikki kantamani tuska pakeni merten aaltojen, tuulten puhallusten lailla.
~ * Olin viimein vapaa * ~
Loppuun asti ihminen
5
407
Vastaukset
- otus
Tavallinen teinitarina. Puhekielen sanat kerronnassa häiritsevät melkein yhtä paljon kuin yhdyssanavirheet. Muuten juttu voisi olla vaikka Reginassa.
Tuotemerkit pistivät alussa silmään, mutta niiden käyttö onneksi loppui myöhemmin. On muuten melkoinen tyylivirhe kuunnella Metallicaa hiphop/nu-rock -paita päällään! - hmm
En pitänyt yhtään. Opettele ensin kirjoittamaan oikein ja yritä sitten uudestaan.
- shadow
Kyllä tarinoita voi lukea vaikka olisi muutamia virheitä.
- Antti
shadow kirjoitti:
Kyllä tarinoita voi lukea vaikka olisi muutamia virheitä.
... miten kuvailla tätä pikkusielusyyttelyä. On vain niin surullista joka kerta huomata, miten suomalaiselle ei muoto eikä rakenne merkitse mitään.
Kielioppi on kielen perustuselementti, RAKENNE. Ilmankos talotkin ovat Härmässä niin homeisia. - Tampio 2.0 Pro
Antti kirjoitti:
... miten kuvailla tätä pikkusielusyyttelyä. On vain niin surullista joka kerta huomata, miten suomalaiselle ei muoto eikä rakenne merkitse mitään.
Kielioppi on kielen perustuselementti, RAKENNE. Ilmankos talotkin ovat Härmässä niin homeisia.mahtaa olla pikkusielun kyky tarinoida?
Kirjoitusvirheiden korjaamisen toisarvoinen taito on jokaisen ulottuvilla, mutta kaikki eivät koskaan opi kirjoittamaan hyvää proosaa ja vielä harvemmat oppivat keksimään kiinnostavia tarinoita. Kaksi jälkimmäistä taitoa omaavan kirjailijan ei edes tarvitse hallita ensimmäistä, sillä kirjan viimeistely on joka tapuksessa kustannustoimittajan tehtävä.
Voisit yllättyä jos näkisit millaisia käsikirjoituksia jotkut ammattikirjailijat kustantamoihin jättävät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399179Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737980Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625709William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542364Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62097Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821746Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201692Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921439Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381370Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71327