Yhteisen asunnon hankkiminen.

Niin makaa kuin petaa

osta asunto omiin nimiisi ja sillä selvä.jos toista ei kiinnosta niin ei sitten.miksi jauhaa p...skaa kun on muitakin murheita.perit muijalta vuokraa sopivan summan että saat vastikkeen ym maksettua.tosin lokeroasunnot on taloyhtiön omaisuutta.niihin ostetaan vain asumis oikeuteen oikeuttavat osakkeet.se ei ole oma vaan taloyhtiön asunto..mutta jos ostaa omakotitalon se on oma asunto silloin olet isäntä ja emäntä omassa talossa.siihen ei sitten muut voi vaikuttaa kun on oma talo ja oma lupa.

oma talo kirjoitti:

osta asunto omiin nimiisi ja sillä selvä.jos toista ei kiinnosta niin ei sitten.miksi jauhaa p...skaa kun on muitakin murheita.perit muijalta vuokraa sopivan summan että saat vastikkeen ym maksettua.tosin lokeroasunnot on taloyhtiön omaisuutta.niihin ostetaan vain asumis oikeuteen oikeuttavat osakkeet.se ei ole oma vaan taloyhtiön asunto..mutta jos ostaa omakotitalon se on oma asunto silloin olet isäntä ja emäntä omassa talossa.siihen ei sitten muut voi vaikuttaa kun on oma talo ja oma lupa.

Lue lisää

jos ostat omakotitalon se on oma asunto.mutta jos ostaa lokero asumiseen oikeuttavat osakkeet,ne oikeuttaa vain asumiseen se ei ole omistus asunto.osta omakotitalo ja olet herra kotonasi omassa talossa.

Omaonni2 kirjoitti:

Niin makaa kuin petaa

jätä koko asia mielestäsi.jos toista ei kiinnosta asua sinun omistamass talossa omakotitalossa seu vet.osta omakotitalo ja olet herra oassa talossa.mutta jos ostat asumiseen oikeuttavia osakekirjoja,et ole asunnon omistaja vaan taloyhtiö,jossa on vain asumisoikeus jep

kartanon herra kirjoitti:

jätä koko asia mielestäsi.jos toista ei kiinnosta asua sinun omistamass talossa omakotitalossa seu vet.osta omakotitalo ja olet herra oassa talossa.mutta jos ostat asumiseen oikeuttavia osakekirjoja,et ole asunnon omistaja vaan taloyhtiö,jossa on vain asumisoikeus jep

Lue lisää

Asumisoikeusasunnot ovat luku erikseen, osakekirjat niinikään luku erkseen

kartanon herra kirjoitti:

jätä koko asia mielestäsi.jos toista ei kiinnosta asua sinun omistamass talossa omakotitalossa seu vet.osta omakotitalo ja olet herra oassa talossa.mutta jos ostat asumiseen oikeuttavia osakekirjoja,et ole asunnon omistaja vaan taloyhtiö,jossa on vain asumisoikeus jep

Lue lisää

ei teillä kovin vahvalla pohjalla tuo suhde voi olla muutenkaan jos et sille uskalla laittaa asuntoa pantiksi että asunto lisi teidän yhteinen. mitä suotta kulutatte toistenne elämää, erotkaa.

omakotitalo 123 kirjoitti:

jos ostat omakotitalon se on oma asunto.mutta jos ostaa lokero asumiseen oikeuttavat osakkeet,ne oikeuttaa vain asumiseen se ei ole omistus asunto.osta omakotitalo ja olet herra kotonasi omassa talossa.

Lue lisää

Sekä osakehuoneistot että omakotitalot ovat omistusasuntoja. Omistusasunto ei ole omakotitalon synonyymi.

voi nauru kirjoitti:

ei teillä kovin vahvalla pohjalla tuo suhde voi olla muutenkaan jos et sille uskalla laittaa asuntoa pantiksi että asunto lisi teidän yhteinen. mitä suotta kulutatte toistenne elämää, erotkaa.

Lue lisää

Piti laittaa peukku ylös. :)

on se kirjoitti:

Sekä osakehuoneistot että omakotitalot ovat omistusasuntoja. Omistusasunto ei ole omakotitalon synonyymi.

Kun ostat kerrostalosta asunnon tai rivitalosta, niin kauppakirjassa lukee että olet ostanut huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Asunto-osakeyhtiöissä kiinteistön ja siinä olevat huoneistot omistaa se asunto-osakeyhtiö itse, ja sinulla on kaupan myötä hallintaoikeus huoneistoosi.

En kyllä lähtisi avopuolison kanssa asuntoa ostamaan niin, että se laina siitä kaupasta olisi yksin minun nimissäni.

Tarkoitatteko TODELLA, että parjatun "muijan" tulisi olla ikionnellinen päästessään vuokralle varakkaamman avomiehensä omistamaan kotiin???
Avokkinsa kaltaisten miesten kanssa hän ei pääse ikinä kiinteään omaisuuteen kiinni.

Toivottavasti "muija" vainuaa avokkinsa käymän keskustelun tällä palstalla, lukee sen ja ryhtyy heti huomenna pakkaamaan omaisuuttaan lähtöaikein. Ihan omaksi parhaakseen.

elv3 kirjoitti:

Asumisoikeusasunnot ovat luku erikseen, osakekirjat niinikään luku erkseen

Taloyhtiön osakkeet siis oikeuttavat vain hallitsemaan tiettyä asuntoa, mutta rakennuksen omistaa taloyhtiö, mikä kokouksessaan päättää enemmistöllä kaikista isoista hankkeista kuten maalaus, ikkunoiden vaihto, kattoremontti ym. Noita osakekirjoja vastaan saa toki mukavasti pankista vaikka satkun lainaa.
Aso asunnoissa vaan maksetaan se pienehkö "kynnysraha" ja saadaan näin turvallisesti asua samassa asunnossa vaikka kuinka pitkään, mutta toisaalta maksetaan pirun korkeaa vuokraa/vastiketta. Sopii hyvin vaikka nuorille ja sen kynnysrahan saa aina pois kun muuttaa seuraavaan kämppään.

Hyi millaisia miehiä kirjoitti:

Tarkoitatteko TODELLA, että parjatun "muijan" tulisi olla ikionnellinen päästessään vuokralle varakkaamman avomiehensä omistamaan kotiin???
Avokkinsa kaltaisten miesten kanssa hän ei pääse ikinä kiinteään omaisuuteen kiinni.

Toivottavasti "muija" vainuaa avokkinsa käymän keskustelun tällä palstalla, lukee sen ja ryhtyy heti huomenna pakkaamaan omaisuuttaan lähtöaikein. Ihan omaksi parhaakseen.

Lue lisää

Siihen pakkaamiseen ei taida kauan mennä, jos ei mitään ole säästössäkään. :D

Eihän kahden ihmisen välisiin asioihin voi kukan netissä neuvoja antaa, tai yleensä muutenkaan. Aina kehottaisin kuitenkin huomioimaan, että auvoiseenkin suhteeseen voi tulla säröjä, jotka johtavat eroon. Siinä tilanteessa taloudellisesta hölmöilystä voi joutua maksamaan kovan hinnan.

Toisaalta, aina voit maksaa vaikka kämpän yksin kokonaan ja silti antaa avokillesi puolet sen omistuksesta. Niinhän miehet ennen vanhaan tekivät. Sitten, jos liitto karahtaa, niin jäähän sinulle puolet kuitenkin. Eikä elämä siihenkään lopu. Edes taloudellisesti.

Aivan. Sinä olet hoitanut asiasi tulevaisuutta ajatellen, puolisosi ei - ja nyt olisi hänen aika ymmärtää se. Yksinkertaista asiat päässäsi!

Stadin Starba kirjoitti:

Siihen pakkaamiseen ei taida kauan mennä, jos ei mitään ole säästössäkään. :D

Eihän kahden ihmisen välisiin asioihin voi kukan netissä neuvoja antaa, tai yleensä muutenkaan. Aina kehottaisin kuitenkin huomioimaan, että auvoiseenkin suhteeseen voi tulla säröjä, jotka johtavat eroon. Siinä tilanteessa taloudellisesta hölmöilystä voi joutua maksamaan kovan hinnan.

Toisaalta, aina voit maksaa vaikka kämpän yksin kokonaan ja silti antaa avokillesi puolet sen omistuksesta. Niinhän miehet ennen vanhaan tekivät. Sitten, jos liitto karahtaa, niin jäähän sinulle puolet kuitenkin. Eikä elämä siihenkään lopu. Edes taloudellisesti.

Lue lisää

Eehhh..... niin tosiaan. Muija tuli alastomana kuin suoraan äitinsä kohdusta avomiehensä leipiin. Hänellä ei tosiaan taida olla mitään mukaan otettavaa.

Ihmisten yksinkertaisuus jaksaa yllättää.

on se kirjoitti:

Sekä osakehuoneistot että omakotitalot ovat omistusasuntoja. Omistusasunto ei ole omakotitalon synonyymi.

Osakehuoneistot ei ole omistusasuntoja, siinähän omistetaan vain osakkeita asunto-osakeyhtiöstä. Omistuksessa olevat osakkeet oikeuttavat sitten asumaan ja hallitsemaan kyseistä kämppää. Osakeyhtiö voi hommata asukkaalle häädönkin jos asuminen siinä kämpässä ei suju. Syyksi riittää esim. maksamattomat yhtiövastikkeet. Osakekauppa on irtaimen kauppaa. Omakotitalo on omistusasunto ja osto ja myynti kiinteistön kauppaa. Se tontti tai isompi maapohja on sitä kiinteistöä - ei se talo. Että silleen.

maksaja on omistaja kirjoitti:

Kun ostat kerrostalosta asunnon tai rivitalosta, niin kauppakirjassa lukee että olet ostanut huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Asunto-osakeyhtiöissä kiinteistön ja siinä olevat huoneistot omistaa se asunto-osakeyhtiö itse, ja sinulla on kaupan myötä hallintaoikeus huoneistoosi.

En kyllä lähtisi avopuolison kanssa asuntoa ostamaan niin, että se laina siitä kaupasta olisi yksin minun nimissäni.

Lue lisää

Niin ja kuka/ketkä omistaa sen asunto-osakeyhtiön. Voi hyvää päivää tämän tajuttoman typeryyden kanssa. Ei kannata alkaa päteä, jos puhuu täyttä skeidaa tietämättömänä.

tohvelikukka kirjoitti:

Osakehuoneistot ei ole omistusasuntoja, siinähän omistetaan vain osakkeita asunto-osakeyhtiöstä. Omistuksessa olevat osakkeet oikeuttavat sitten asumaan ja hallitsemaan kyseistä kämppää. Osakeyhtiö voi hommata asukkaalle häädönkin jos asuminen siinä kämpässä ei suju. Syyksi riittää esim. maksamattomat yhtiövastikkeet. Osakekauppa on irtaimen kauppaa. Omakotitalo on omistusasunto ja osto ja myynti kiinteistön kauppaa. Se tontti tai isompi maapohja on sitä kiinteistöä - ei se talo. Että silleen.

Lue lisää

Ei voida häätää. Asunto voidaan kyllä ottaa haltuun. Lopeta tuo jauhaminen, kun puhut ihan läpiä päähäsi.

PS. Niin ja kyllä minä asun tällä hetkellä omakotitalossa, se kun tuntuu kiinnostavan.

on se kirjoitti:

Sekä osakehuoneistot että omakotitalot ovat omistusasuntoja. Omistusasunto ei ole omakotitalon synonyymi.

Osakeasuminen on vain hallintaoikeus asunto-osakeyhtiössä tiettyyn erikseen määrättyyn osakemäärään. Osaketalon omistaja ei ole kuin haltija. Seinät ja ikkunat ovat aina asuntoyhtiön omaisuutta ja omistus on aikuisen oikeasti jonkun säätämän pankinjohtajan hallussa panttina. Kiitos leväperäisen alle kolmanneksen omaisuuden.

harjoiteltu on kirjoitti:

Taloyhtiön osakkeet siis oikeuttavat vain hallitsemaan tiettyä asuntoa, mutta rakennuksen omistaa taloyhtiö, mikä kokouksessaan päättää enemmistöllä kaikista isoista hankkeista kuten maalaus, ikkunoiden vaihto, kattoremontti ym. Noita osakekirjoja vastaan saa toki mukavasti pankista vaikka satkun lainaa.
Aso asunnoissa vaan maksetaan se pienehkö "kynnysraha" ja saadaan näin turvallisesti asua samassa asunnossa vaikka kuinka pitkään, mutta toisaalta maksetaan pirun korkeaa vuokraa/vastiketta. Sopii hyvin vaikka nuorille ja sen kynnysrahan saa aina pois kun muuttaa seuraavaan kämppään.

Lue lisää

Ostin asunnon ja otin pankista lainaa summan, joka oli vajaa 10% asunnon kauppahinnasta. Pankki otti luonnollisesti ihan koko osakekirjan pantiksi lainalle.
(Olisin voinut maksaa koko asunnon, mutta oli huomattavasti järkevämpää korko-ja verotussyistä ottaa hieman asuntolainaa ja jättää osa rahasta muuhun käyttöön.

Näissä korko- ym.- olosuhteissa kannattaa miettiä, kannattaako ostaa uusi asunto ja antaa samantien sen (sen hallintaa oikettavat osakkeet) todennäköisesti kallimman lainan vakuudeksi.

Vaikka avovaimosi ei ottaisi lainaa laisinkaan ja tarvitsi yhteistä asuntoa [joo joo siis niitä osakkeita] lainansa pantiksi, et itsekään voisi antaa oman lainaksi pantiksi vain puolta asunnosta/osakkeista. Pankeille ei oikein tahdo kelvata asuntojen osa-omistukset takuiksi.

Jos ostaisit asunnon puoliksi avo-vaimosi kanssa, sinulle siis jäisi hyvin rahaa rahoittaa ne muut asiat, joihin tarvitsisit lainaa ja lainan vakuuksia. Ehkä jäisi myös sijoitettavaa rahaa.

Vähän luulen, ettei sinun kannata paukutella siellä niitä henkseleitäsi siitä, että olet ymmärtänyt talousasioita avo-vaimoasi paremmin.

Vähän kuulostaa myös siltä, että haluaisit käyttää avo-vaimoasi taloudellisesti hyväksesi.

Jos luokseni muuttaisi mies-ystävä asumaan, en olisi niin halpamainen, että pyytäisin häneltä varsinaista vuokraa. Asuinkustannuksiin, kuten yhtiövastikkeeseen ja sähkömaksuihin saisi kyllä osallistua, mutta rahoitusvastikkeen/pankkilainan osuuden maksaisin kyllä ihan itse, koska ne liittyvät omistamiini osakkeisiin/asuntoon.

Reilut vaihtoehdot olisivat siis joko ostaa asunto puoliksi kumppanin toiveen mukaisesti tai antaa kumppanin asua uudessa asunnossa asuinkustannuksiin, mutta ei omaisuuden hoitoon (rahoitusvastikkeet) ja siihen mahdollisesti liittyvien alkuinvestointien (asuntolainan) kustannuksiin.

Miesvm76,
aloittajahan haluaisi itsekin ottaa lainaa uutta asuntoa vastaan. Jos asunto omistetaan puoliksi, mitä eroa on sillä, että asunto annetaan pantiksi vaimon asuntolainaa vastaan tai miehen muita lainoja vastaan? (Sen lisäksi, että asunto on usein muita sijoituksia riskittömämpi sijoitus) Pankki ei kuitenkaan ota vakuudeksi osaomistuksia vaan koko asunnon. Mies ei siis olisi takaamassa avo-vaimon lainoja vaan asunto-osakkeet menisivät vaimon lainan takuudeksi. Lainan suuruus olisi (alle) puolet asunnon hinnasta. Aivan eri asia kun toisen lainan takaaminen.

7+14 kirjoitti:

Miesvm76,
aloittajahan haluaisi itsekin ottaa lainaa uutta asuntoa vastaan. Jos asunto omistetaan puoliksi, mitä eroa on sillä, että asunto annetaan pantiksi vaimon asuntolainaa vastaan tai miehen muita lainoja vastaan? (Sen lisäksi, että asunto on usein muita sijoituksia riskittömämpi sijoitus) Pankki ei kuitenkaan ota vakuudeksi osaomistuksia vaan koko asunnon. Mies ei siis olisi takaamassa avo-vaimon lainoja vaan asunto-osakkeet menisivät vaimon lainan takuudeksi. Lainan suuruus olisi (alle) puolet asunnon hinnasta. Aivan eri asia kun toisen lainan takaaminen.

Lue lisää

Taisi Miesvm76 poistaa viestinsä täältä : D. Tyypillistä.

159753 kirjoitti:

Aivan. Sinä olet hoitanut asiasi tulevaisuutta ajatellen, puolisosi ei - ja nyt olisi hänen aika ymmärtää se. Yksinkertaista asiat päässäsi!

159753,

eipä tuosta voi suoraan päätellä, ettei aloittajan puoliso olisi hoitanut raha-asiansa huonosti. Jos ovat ostamassa asuntoa esim. hintaluokasta 500 000 ja puolisolla ei ole koko 250 000 euroa, voi se johtua myös pelkästään siitä, ettei kaikkien palkoista säästellä tämänkaltaisia summia. Lisäksi aloittajalla itselläänkin näyttää olevan tarvetta ottaa velkaa ja asuntoa vastaan. Eli kenties on sitten ressukka itsekin.

20+12 kirjoitti:

Ostin asunnon ja otin pankista lainaa summan, joka oli vajaa 10% asunnon kauppahinnasta. Pankki otti luonnollisesti ihan koko osakekirjan pantiksi lainalle.
(Olisin voinut maksaa koko asunnon, mutta oli huomattavasti järkevämpää korko-ja verotussyistä ottaa hieman asuntolainaa ja jättää osa rahasta muuhun käyttöön.

Näissä korko- ym.- olosuhteissa kannattaa miettiä, kannattaako ostaa uusi asunto ja antaa samantien sen (sen hallintaa oikettavat osakkeet) todennäköisesti kallimman lainan vakuudeksi.

Vaikka avovaimosi ei ottaisi lainaa laisinkaan ja tarvitsi yhteistä asuntoa [joo joo siis niitä osakkeita] lainansa pantiksi, et itsekään voisi antaa oman lainaksi pantiksi vain puolta asunnosta/osakkeista. Pankeille ei oikein tahdo kelvata asuntojen osa-omistukset takuiksi.

Jos ostaisit asunnon puoliksi avo-vaimosi kanssa, sinulle siis jäisi hyvin rahaa rahoittaa ne muut asiat, joihin tarvitsisit lainaa ja lainan vakuuksia. Ehkä jäisi myös sijoitettavaa rahaa.

Vähän luulen, ettei sinun kannata paukutella siellä niitä henkseleitäsi siitä, että olet ymmärtänyt talousasioita avo-vaimoasi paremmin.

Vähän kuulostaa myös siltä, että haluaisit käyttää avo-vaimoasi taloudellisesti hyväksesi.

Jos luokseni muuttaisi mies-ystävä asumaan, en olisi niin halpamainen, että pyytäisin häneltä varsinaista vuokraa. Asuinkustannuksiin, kuten yhtiövastikkeeseen ja sähkömaksuihin saisi kyllä osallistua, mutta rahoitusvastikkeen/pankkilainan osuuden maksaisin kyllä ihan itse, koska ne liittyvät omistamiini osakkeisiin/asuntoon.

Reilut vaihtoehdot olisivat siis joko ostaa asunto puoliksi kumppanin toiveen mukaisesti tai antaa kumppanin asua uudessa asunnossa asuinkustannuksiin, mutta ei omaisuuden hoitoon (rahoitusvastikkeet) ja siihen mahdollisesti liittyvien alkuinvestointien (asuntolainan) kustannuksiin.

Lue lisää

Aivan ja aloittaja on todennäköisesti perinyt rahaa, jolla on ostanut aikaisemman asuntonsa.
Mies ei halua vaimon laittavan asuntoa oman asuntolainansa vakuudeksi, mutta ottaisi asunnon mielellään omien lainojensa vakuudeksi. Sitten ei myöskään käy, että hän ostaisi asunnon omiin nimiinsä ja antaisi puolisonsa asua siinä asuinkustannuksia vastaan. Vaimon pitäisi kuolettaa hänen sijoitukseensa liittyviä kuluja maksamalla vuokraa, vaikka olisi halukas itse ostamaan puolet asunnosta ja hoitamaan oman sijoituksensa kuluja maksamalla asuntolainaa.
Kylläpä taas yrittää avo-vaimo käyttää miestä taloudellisesti hyväkseen vai olisiko juuri päinvastoin. Se, että omistaa enemmän kuin toinen, ei 1) tee paremmaksi ihmiseksi 2) oikeuta hyödyntämään toista taloudellisesti. Vai onko tämä toisten pitää maksaa minun sijoitukseni kustanukset juuri sitä miehisyyttä ja herruutta, jota aloittaja puhkuu?
Kirjoituksesta ei myöskään selviä, kuinka suuren lainan vaimo joutuisi ottamaan, eikä sitä mihin miehen rahat oikeasti riittäisivät. Jotain on kuitenkin pielessä jos pitäisi heti kiinnittää asunto toisen muihin asioihin liittyvän lainan pantiksi.

Älä änkytä. kirjoitti:

Ei voida häätää. Asunto voidaan kyllä ottaa haltuun. Lopeta tuo jauhaminen, kun puhut ihan läpiä päähäsi.

PS. Niin ja kyllä minä asun tällä hetkellä omakotitalossa, se kun tuntuu kiinnostavan.

Lue lisää

Ota asioista selvää. Kyllä häätö onnistuu vaikka omistaisi osakkeensa.
Ps. Minua ei kiinnosta missä lävessä asut. Korjasin vain asiavirheesi.

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

vaihtoon vaan kirjoitti:

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

Lue lisää

Jep. Tuohan toimii jos henkilöt tienaavat ja omistavat suunnilleen yhtä paljon ja/tai ovat rahankäyttötavoiltaan hyvin samanlaiset. Harvoin tuleekaan mitään tarvetta riitelemiselle, jos kummatkin ovat hyvin samanhenkisiä rahankäytön suhteen.

Mutta tilanne on eri jos toisella on reilusti omaisuutta ja toisella ei yhtään tai rahankäyttötottumukset ovat erilaiset. Onhan se kiva kerätä yhteistä kassaa jos toiselle tulee esim. säännöllisen satunnaisia shoppailuputkia/peliongelmia tai hän päättää vaikka käyttää yhteisiä rahoja johonkin pelkästään itselleen merkittävään asiaan ihan muuten vain. Tai toinen on säästäväinen ja pystyy rahoittamaan elämisensä, mutta toinen ei, jolloin sen säästäväisemmän olisi kustannettava myös sen toisen elämää.

Tuo on niin tilanteesta ja henkilöistä kiinni. Ei voi automaattisesti sanoa että jos meillä hoidetaan asiat näin, niin teilläkin pitäisi olla, jos taustat ja henkilöt ovat erilaiset.

Mikä tekee tyypistä paskiaisen jos hän haluaa myös omalta kannaltaan reilun sopimuksen? Pankki ei halua antaa lainaa, mutta miehen pitäisi kompensoida omistaan niin että puoliso saisi omalta kannaltaan mukavan sopimuksen miehen kustannuksella, sen sijaan että olisi itse tehnyt asian eteen jotakin. Jos nyt tajusin tilanteen oikein, niin uudet on merkitykset paskiaisella nykyään. Paskianen, henkilö joka ei ole laupias samarialainen vaan odottaa reiluutta ja vastavuoroisuutta.

Minä reilun sopimuksella ainakin tajuan niin, että silloin kumpikin sitoutuu johonkin asiaan yhtä merkittävällä panostuksella, jos hyötykin on yhteinen. Jos toinen hoitaa suurimman osan kustannuksista, eli vastuusta, niin en pidä epäreiluna että hän myös suuremman päätäntävallan siinä asiassa. Etenkin jos se tarkoittaa että ongelmatilanteessa suurin osa ongelmista kuitenkin kaatuisi sen vastuullisemman niskaan.

vaihtoon vaan kirjoitti:

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

Lue lisää

Ja miten miehen sitten kävisi, kun pankkilaina-asiat on hoidettu, nainen "omistaa" puolet asunnosta, ja on monenlaisia pika- ym lainoja eri puolille?
Miehen koti menisi naisen velkojen maksuun ja valaton nainen voisi hyvinkin olla valmis jatkamaan matkaansa. - Onnea vaan!

Mitä ihmeen väliä sillä on kumpi asunnon omistaa?

vaihtoon vaan kirjoitti:

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

Lue lisää

miten niin aloittaja on paskiainen? kun akka katsoo oma etuja.. voi kuinka fiksu mutta kun mies vähä ajatelee oma etunsa...niin paskiainen, sika jne...

tit for tat.......

vaihtoon vaan kirjoitti:

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

Lue lisää

Ero on siinä että te olette tehneet yhteisen päätöksen olla juridisesti sitovassa avioliitossa, ja ei avioehtosopimusta, muodostatte siis yhden yksikön voittojen ja tappioden suhteen. Aivan eri tilanne kuin aloittajalla. Luitko edes?

vaihtoon vaan kirjoitti:

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

Lue lisää

Joo o niin makaa kuin petaa. Yhteinen on ollut tilipussi aviopuolison kanssa ja monta lasta ja monta asuntoa ja jo montakymmentä vuotta.

Ensinnäkin se on Suomen vasemmisto, joka keksi että nainen on mies ja mies on nainen.

Yli 40 vuotta olen vaan odottanut, että tuo puoluepiiri olisi laittanut miehet odottamaan vatsassaan lasta, synnyttämään ja imettämään lapset, mutta ei ole ihmettä näkynyt. Silti nämä alle 40-vuotiaat vierailla hoidatetut jälkeläiset edelleen tottelevat tuota suuntausta ja sitten jo yhteiskunnankin pakottamaa hullua syöttöä laidasta laitaan, joka rikkoo luonnollisen ikiaikaisen suomalaisenkin perhe-elämän.

Olemme moderneja Euroopan kansalaisia nyt, niin en voi keksiä muuta opetusta aloittajalle kuin että: mene hyvä ihminen keskelle Eurooppaa tutkimaan miten mies ottaa itselleen vaimon ja huolehtii omasta perheestään sataprosenttisesti sitouduttuaan AVIOLIITTOON. Aloituksesi viestistä huomaa, että ymmärryksesi on täydelisesti eletyn elämäsi aikaansaannosta, mikä ei missään tapauksessa ole sinun syytäsi, vaan sen, että vanhempasi ajettiin aikoinaan hullunmyllyyn!

Normaalia Suomen ja naapurimaiden historiaa ei enää uskalla kenenkään nuoren pyytää tutkimaan perhe-elämän kannalta mallia ottaakseen, koska pelkkä selviytyminen karuissa oloissa on ollut vaikeaa ja sodat ovat tuoneet lisävaikeudet. Näihin sitten vasemmisto tarttui ensimmäiseksi ja ikään kuin siksi pitää jo ennalta estää normaali perhe-elämä ja äitien ja lasten turvallinen olo, että pitää muka tottua luonnottomaan jokapäiväiseen ahdistukseen.

Jokaisella ihmisellä on oikeus normaaliin perhe-elämän tuomaan iloon ja turvaan. Varsinkin häiritsemättömään rauhaan! Mies on karhuperheissäkin turvan antaja pesueelleen.
Luonnonsuojelijat kuuluttavat suuralla äänellä, miten milläkin luontokappaleella on rauhoitettu SUOJELUAIKA pesueessa ja sitä lailla uhaten kielletään häiritsemastä, niin miksi näiden lakien tultua käytöntöön ihmisistä vastaavasti tehdään pesueineen täysin ripoteltavia halveksittuja yhteiskunnan riekaleita. Sysäämällä sysätään ahdinkoon ja köyhyyskuoppaan. AY-lakikuningas saa olla ylinnä PERHEEN PÄÄ ja pankki toinen - miehestähän tehtiin nainen.

Miksiköhän tuo nurinkurinen suuntaus ei ole lopettanut yhtä perinnettä maassamme; mies käy edelleenkin armeijan, jotta hän puolustaa OMAA PERHETTÄÄN.
Vai olisiko nyt niin, että kuten aloittajakin, hän haluaa puolustaa ennenkaikkea muuta MATERIAALIOMAISUUTTAAN ?

golddigger007 kirjoitti:

miten niin aloittaja on paskiainen? kun akka katsoo oma etuja.. voi kuinka fiksu mutta kun mies vähä ajatelee oma etunsa...niin paskiainen, sika jne...

tit for tat.......

Lue lisää

Aika paskamaista on varmistaa oman perseen mukavuus eron varalle niin, että toinen jää täysin tyhjän päälle. No, elämme itsekkyyden aikoja. Minä ja minun perse, muut suksikoon vittuun.

Kohta koditon? kirjoitti:

Ja miten miehen sitten kävisi, kun pankkilaina-asiat on hoidettu, nainen "omistaa" puolet asunnosta, ja on monenlaisia pika- ym lainoja eri puolille?
Miehen koti menisi naisen velkojen maksuun ja valaton nainen voisi hyvinkin olla valmis jatkamaan matkaansa. - Onnea vaan!

Mitä ihmeen väliä sillä on kumpi asunnon omistaa?

Lue lisää

Miksi ylipäänsä yhtään kukaan ostaisi asunnon, jos kerran ei ole "ihmeen väliä -- kumpi asunnon omistaa". Eikö koko alkuperäinen ongelma keskitykin juuri siihen, että kumpikin haluaisi OMISTAA eikä olla vain vuokralla!?!?!

Ennustan, että pari ajautuu eroon materialistisista syistä. Se lieneenkin parasta, sillä noin heikoilla eväillä yhteinen taival jää joka tapauksessa lyhyeksi.

möm kirjoitti:

Jep. Tuohan toimii jos henkilöt tienaavat ja omistavat suunnilleen yhtä paljon ja/tai ovat rahankäyttötavoiltaan hyvin samanlaiset. Harvoin tuleekaan mitään tarvetta riitelemiselle, jos kummatkin ovat hyvin samanhenkisiä rahankäytön suhteen.

Mutta tilanne on eri jos toisella on reilusti omaisuutta ja toisella ei yhtään tai rahankäyttötottumukset ovat erilaiset. Onhan se kiva kerätä yhteistä kassaa jos toiselle tulee esim. säännöllisen satunnaisia shoppailuputkia/peliongelmia tai hän päättää vaikka käyttää yhteisiä rahoja johonkin pelkästään itselleen merkittävään asiaan ihan muuten vain. Tai toinen on säästäväinen ja pystyy rahoittamaan elämisensä, mutta toinen ei, jolloin sen säästäväisemmän olisi kustannettava myös sen toisen elämää.

Tuo on niin tilanteesta ja henkilöistä kiinni. Ei voi automaattisesti sanoa että jos meillä hoidetaan asiat näin, niin teilläkin pitäisi olla, jos taustat ja henkilöt ovat erilaiset.

Mikä tekee tyypistä paskiaisen jos hän haluaa myös omalta kannaltaan reilun sopimuksen? Pankki ei halua antaa lainaa, mutta miehen pitäisi kompensoida omistaan niin että puoliso saisi omalta kannaltaan mukavan sopimuksen miehen kustannuksella, sen sijaan että olisi itse tehnyt asian eteen jotakin. Jos nyt tajusin tilanteen oikein, niin uudet on merkitykset paskiaisella nykyään. Paskianen, henkilö joka ei ole laupias samarialainen vaan odottaa reiluutta ja vastavuoroisuutta.

Minä reilun sopimuksella ainakin tajuan niin, että silloin kumpikin sitoutuu johonkin asiaan yhtä merkittävällä panostuksella, jos hyötykin on yhteinen. Jos toinen hoitaa suurimman osan kustannuksista, eli vastuusta, niin en pidä epäreiluna että hän myös suuremman päätäntävallan siinä asiassa. Etenkin jos se tarkoittaa että ongelmatilanteessa suurin osa ongelmista kuitenkin kaatuisi sen vastuullisemman niskaan.

Lue lisää

Voihan sen kämpän hankkia Nykäsen fifty-sixty periaatteella tai todellisuudessa esim. 75 %- 25% , niin molemmille jää kohtuullisesti maksettavaa eikä sinun edellinen asunto katoa mihinkään "tasinkoon" . Omistaisitte siis eri suuret osat asunnosta ja myydessä sulle tuloutuisi se 75 %:a myyntihinnasta ja hänelle se 25% eli molemmat saisivat sen verran, mitä ovat siihen panostaneetkin.
Mielestäni se on reilua meininkiä.

vaihtoon vaan kirjoitti:

Naisen olisi parasta jättää tuollainen paskiainen.

Meillä on vaimon kanssa yhteiset velat ja yhteinen omaisuus, jopa käyttötili on yhteinen jolle menee kummankin palkka eikä juuri koskaan ole riidelty rahoista, kumpikaan ei käytä rahaa typerästi.

Lue lisää

Noin ei kannata missään nimessä toimia. Oma talous on oma talous ja yhteinen talous erikseen. Alkuperäinen kirjoittaja voi tehdä esim. sellaisen järjestelyn, että perii vuodessa puolisoltaan vuokraa 3,5% ostohinnasta. Summaa korotetaan kuluttajahintaindeksin mukaan vuosittain ja kun puoliso saa lainaa niin ostaa jonkun osuuden. Oma rajani menee siinä, että vakuudet voin antaa, mutta toiselle en ala maksaa omaisuutta omaksi siten, että vielä on vastuut päällä. Vuokrallahan ei ole vastuuta esim. kiinteistön kunnosta. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu 30 vuoden kuluttua, vaikka nyt oltaisiin yhdessä. Siksi omat tilit ja omat velat, se on sitä oikeaa tasa-arvoa.

Nykäsen malli kirjoitti:

Voihan sen kämpän hankkia Nykäsen fifty-sixty periaatteella tai todellisuudessa esim. 75 %- 25% , niin molemmille jää kohtuullisesti maksettavaa eikä sinun edellinen asunto katoa mihinkään "tasinkoon" . Omistaisitte siis eri suuret osat asunnosta ja myydessä sulle tuloutuisi se 75 %:a myyntihinnasta ja hänelle se 25% eli molemmat saisivat sen verran, mitä ovat siihen panostaneetkin.
Mielestäni se on reilua meininkiä.

Lue lisää

Öm ja Nykäsen malli,

olen periaatteessa samaa mieltä molempien kanssa. Aloittaja taisi kuitenkin kirjoittaa, että avo-vaimo olisi valmis maksamaan puolet asunnosta, mutta tarvitsisi tähän (enemmän tai vähemmän) pankista lainaa omiin nimiinsä. (Emme tiedä, kuinka suuri osuus tämä olisi asunnon hinnasta, ellei tuo "ei mitään" ole oikeasti ei mitään ja avo-vaimo joutuisi ottamaan lainaa 50% asunnon hinnasta. ) Tämän voisi kuitenkin tulkita myös halukkuudeksi panostaa yhteiseen asuntoon (yhteiseen sijoitukseen) vaimon henkilökohtaisen pankkilainan suuruudesta riippumatta.

Aloittajan ongelmana näyttää siis olevan se, että vaimo mieluummin maksaisi puolet asunnosta kuin vuokraa aloittajalle. Lisäksi kun asunto on vakuutena yhdelle lainalle, sitä on vaikeampi laittaa toisen lainan vakuudeksi.

Jos mies ostaa asunnon yksin, perii siitä vuokraa avo-vaimoltaan ja laittaa asunnon vakuudeksi lainalle, jolla hän voi tehdä muita sijoituksia, hän saa maksimaalisen hyödyn asunnosta. Samaan aikaan sekä käyttöarvon (oma asuminen) että 1/2 vuokratuloa asunnosta (todennäköisesti maksamatta veroja) vakuuden lainoilleen. Lainalla hän voisi ostaa esim. pienen asunnon, jonka laittaisi vuokralle ja vuokralla kattaa asuntolainan kustannukset/ksia. Mutta vaimo on niin itsekäs, että hän haluaisi mieluummin ostaa ja maksaa puolet yhteisestä asunnosta. Tällöin mies voisi toki sijoittaa itseltään yli jäävät rahat siihen pienempää asuntoon, mutta hän ei saisi yhteisestä asunnosta kuin käyttöedun. Avo-vaimolta peritty vuokra jäisi saamatta, eikä mies voisi ottaa lainaa yhteistä asuntoa vastaan.

Tässä on siis vastakkain se, että vaimo tukee miestä ja miehen sijoituksia maksamalla yhteisestä kodista vuokraa tai että mies tukee voimoaan antamalla yleisen käytännön mukaan vaimon panna yhteisen asunnon vaimon asuntolainan vakuudeksi. (Pankit eivät hyväksy osuntojen puolikkaita vakuudeksi, joten vaimon aikaisemmilla säästöillä ja velan suuruudella ei ole tässä merkitystä. Jos asunto menee myyntiin, mies saa siitä omansa takaisin.)

Joskus isäntä kirjoitti:

Noin ei kannata missään nimessä toimia. Oma talous on oma talous ja yhteinen talous erikseen. Alkuperäinen kirjoittaja voi tehdä esim. sellaisen järjestelyn, että perii vuodessa puolisoltaan vuokraa 3,5% ostohinnasta. Summaa korotetaan kuluttajahintaindeksin mukaan vuosittain ja kun puoliso saa lainaa niin ostaa jonkun osuuden. Oma rajani menee siinä, että vakuudet voin antaa, mutta toiselle en ala maksaa omaisuutta omaksi siten, että vielä on vastuut päällä. Vuokrallahan ei ole vastuuta esim. kiinteistön kunnosta. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu 30 vuoden kuluttua, vaikka nyt oltaisiin yhdessä. Siksi omat tilit ja omat velat, se on sitä oikeaa tasa-arvoa.

Lue lisää

Joskus isäntä,

ymmärsin, että aloittaja ei nimenomaan halua antaa asuntoa vaimon lainan vakuudeksi. Hän haluaisi mieluummin ostaa asunnon yksin kun antaa vaimon käyttää asuntoa oman asuntolainansa vakuutena. Vaimo olisi siis valmis maksamaan oman osuutensa asunnosta itse. Jos asunnosta on jo puolet maksettu, sitä vasten saa varmasti lainaa, mutta koko osakekirja täytyy kyllä jättää pankkiin, vaikka lainan osuus olisi pienempi kuin 50 % asunnon hinnasta.

Jos asunto maksaisi esim. 400 000 ja vaimo maksaisi tästä vuokraa esittämälläsi tavalla:

400 000*0,035 = 14 000 euroa vuodessa ; 14 000/12 = 1166 euroa kuukaudessa

ja hän saisi tämän ohella rahaa säästöön asuntolainan vakuudeksi,
hänellä ei varmastikaan olisi mitään vaikeuksia alunalkaenkaan maksaa asuntovelkaa takaisin pankille. Hänen velkaosuutensa olisi 200 000 ja 1166 sivuun laitettavat säästöt riittäisivät varmasti kuukausittaisiin vähennyksiin.

Joo parisuhteessa kaiken tuleekin mennä 50/50. Onpa lapsellista. Aivan kuin oltais jonkun ventovieraan kanssa muuttamassa yhteen.

................ kirjoitti:

Joo parisuhteessa kaiken tuleekin mennä 50/50. Onpa lapsellista. Aivan kuin oltais jonkun ventovieraan kanssa muuttamassa yhteen.

Tuo on asenne kun on suomalainen nainen kyseessä, mutta auta armias, jos miehellä on thaikku tai venakko samassa tilanteessa. Sitten alkaa huorittelu ja puheet ostovaimosta ja sen epäily onko rakkautta ollenkaan kun läski sika maksaa viulat ja toinen elää siivellä.

................ kirjoitti:

Joo parisuhteessa kaiken tuleekin mennä 50/50. Onpa lapsellista. Aivan kuin oltais jonkun ventovieraan kanssa muuttamassa yhteen.

sitä ollaan aika ventovieraan kanssa kun ero tulee. Oletko itse niin hyvä sydäminen että olet valmis antamaan avopuolisollesi puolet jo maksamastasi asunnosta ilmaiseksi? Aika antelias olet. Mahtaa v..tuttaa kun puolisosi ensin pettää sinua jonkun toisen kanssa ja vie sitten vielä puolet asunnosta kun muuttaa uuden kumppanin kanssa asumaan. Vieläkö olisit samaa mieltä että on lapsellista suojella omaisuuttaan. Ihan vaan muistutukseksi että noin 50/50 luku sopii paremmin siihen kuinka hyvä mahdollisuus on että tulet olemaan kumppanisi kanssa loppuelämäsi. Mietihän sitä.

................ kirjoitti:

Joo parisuhteessa kaiken tuleekin mennä 50/50. Onpa lapsellista. Aivan kuin oltais jonkun ventovieraan kanssa muuttamassa yhteen.

Ai jaa, ja toinen maksaa sitten puuttuvaa pääomaa ja käyttökuluja luonnossa vai?
Sehän on insitutionalisoitua huoraamista.
Parisuhde = taloudellinen yksikkö ?
Parisuhde = kahden aikuisen suhde ?
Parisudhe = ?

Aivan noin. Tuota hieman ihmettelen, että jos ei itsellä ole varaa osallistua, niin silti vaaditaan päästä täysin vastaaville osingoille. Eikö siinä tilanteessa pitäisi tyytyä siihen mihin on mahdollisuus ja omat rahkeet riittävät? Siltä osin miltä eivät riitä, niin pitää sitten tyytyä vähempään.

Saa sitä toki vaatia, mutta mikään pakko moiseen ei ole suostua. Asunto on muutenkin suuri sijoitus ja harvoilla on niitä varaa tuosta vain ostella, niin miksi ihmeessä pitäisi puolet koko (tulevasta) omaisuudestaan lahjoittaa henkilölle joka ei ole valmis vastaavaan uhraukseen eikä ole moisesta toiminnasta näyttänyt merkkejä aiemminkaan.

Jos ei mm. edellisessäkään asunnossa edes asumiskuluihin osallistunut. Itsellä ensimmäinen asia olisi että sovitaan että yhteisistä asioista kiinteät kulut menevät aika lähelle puoliksi, tai sitten mietitään muita ratkaisuja. Jos nyt käytäisin vaikka puolison autoa, niin en todellakaan olisi vaatimassa puolia siitä omiin nimiini, jos en sen hankintaankaan olisi osallistunut. Ajatuskin on minulle absurdi että saisin jonkin omistusoikeuden toisen kustantamiin asioihin tilanteessa jossa itse en pysty tarjoamaan vastaavaa vastiketta.

möm kirjoitti:

Aivan noin. Tuota hieman ihmettelen, että jos ei itsellä ole varaa osallistua, niin silti vaaditaan päästä täysin vastaaville osingoille. Eikö siinä tilanteessa pitäisi tyytyä siihen mihin on mahdollisuus ja omat rahkeet riittävät? Siltä osin miltä eivät riitä, niin pitää sitten tyytyä vähempään.

Saa sitä toki vaatia, mutta mikään pakko moiseen ei ole suostua. Asunto on muutenkin suuri sijoitus ja harvoilla on niitä varaa tuosta vain ostella, niin miksi ihmeessä pitäisi puolet koko (tulevasta) omaisuudestaan lahjoittaa henkilölle joka ei ole valmis vastaavaan uhraukseen eikä ole moisesta toiminnasta näyttänyt merkkejä aiemminkaan.

Jos ei mm. edellisessäkään asunnossa edes asumiskuluihin osallistunut. Itsellä ensimmäinen asia olisi että sovitaan että yhteisistä asioista kiinteät kulut menevät aika lähelle puoliksi, tai sitten mietitään muita ratkaisuja. Jos nyt käytäisin vaikka puolison autoa, niin en todellakaan olisi vaatimassa puolia siitä omiin nimiini, jos en sen hankintaankaan olisi osallistunut. Ajatuskin on minulle absurdi että saisin jonkin omistusoikeuden toisen kustantamiin asioihin tilanteessa jossa itse en pysty tarjoamaan vastaavaa vastiketta.

Lue lisää

totta tosiaan

Totta... Ja täytyykö sitä loppuelämää asua samassa asunnossa, samoilla omistussuhteilla? Eikö tässä kohtaa esim. voitaisi toistaiseksi ostaa "koko roska" miehen nimiin ja toinen osapuoli säästäisi "vuokramenojen" sijaan seuraavaan asuntoon, joka menisikin puokkiin? Ah, mutta sehän onkin epäreilua miehen näkökulmasta... Jos tulotaso on eri, on aika mahdotonta kuroa sitä koskaan, ellei toinen jollain tapaa tule vastaan (olettaen, että nainen on ns. normaali rahankäyttäjä muttei vain ole taloudellisesti samat lähtökohdat ja mahdollisuudet ollut säästää). Kannattaisi varmaan laittaa kulta vaihtoon, jos tilanne nyppii niin paljon. Itse en kyllä niinkin toisarvoisen seikan kuin rahan antaisi vaikuttaa suhteeseeni.

Jos avioon menevät niin sittenhän omaisuudesta tulee jokatapauksessa yhteistä ja mitään ongelmaa ei ole. Itse en oikein ymmärrä, kuka ostaisi asuntoa sellaisen kanssa, jonka kanssa ei ole jossain kohtaa joka tapauksessa aikeissa mennä edes muodollisesti avioon ja sitoutua pysyvästi. Ihmeellisellä pohjalla suhde, jos tällaisesta tulee kynnyskysymys. Siihen en ota kantaa, kumpi on oikeassa tai väärässä mutta näillä tiedoilla, en suosittelisi asunnon ostoa ollenkaan.

Tyypillinen nainen tutllasi eli pitää laitta 50/50 omsitus mutta ei ole varaa maksaa mitään kun palkka huono ja säästät olemattomat niin ei paljon puolisksi kannata ostella jos toisella ei rahaa.

Älä sie simasuu lyö lyötyä niin saakelin kovaa, olen naksahtanut nuorena samaan lankaan. Annoin naisen kropan vaikuttaa valintaan liikaa ja tyhjätasku tuhlarihan se oli, jouduin maksamaan osani sen ottamista luotoista kun menin niitä hölmönä takaamaan. Muija vakuutti hoitaneensa lyhennykset kunnes eräänä päivänä avasin komeron jossa harvoin käyn ja siellähän ne lojuivat kaikki laskut avaamattomina. Silloin kun hän olikin vaihteeksi työttömänä ja päivät kotona niin oli aikaa piilotella laskuja lol. Siihen päättyi se 9 vuoden jutska aika pian, no oli se jo vähän romua kyllä muutenkin. Maksoin kaikki hampaita kiristellen pois mutta kyllähän kyrpi kun ei palkasta jäänyt käteen juuri mitään seuraavaan pariin vuoteen. otin opikseni, ei huolta enää :)

Noh kaikki kun eivät juokse rahan perässä.

Entä jos naisella on kaikki muut ominaisuudet, olemus, elämänarvot jne. kohdillaan, mutta ei osaa säästää rahaa? Pitääkö slloin jättää väliin ja jatkaa vielä täydellisemmän metsästystä.

Naisethan kyllä yleensä noudattavat mieluiten tuota kaavaa, mutta sitten valitellaan sinkkuutta palstoilla.

............ kirjoitti:

Noh kaikki kun eivät juokse rahan perässä.

Niin mutta tässä tapauksessa se persaukinen osapuoli juoksee rahan perässä!!!

No toisinkin päin asian voi ilmaista eli naiset valitsee miehen tilin saldon perusteella. Jos nainen sattuu olemaan köyhä mutta mukava ja hyvänluontoinen hänestä ei voi emäntää ottaa? Pah.

rahaa ja vaimo on kirjoitti:

Entä jos naisella on kaikki muut ominaisuudet, olemus, elämänarvot jne. kohdillaan, mutta ei osaa säästää rahaa? Pitääkö slloin jättää väliin ja jatkaa vielä täydellisemmän metsästystä.

Naisethan kyllä yleensä noudattavat mieluiten tuota kaavaa, mutta sitten valitellaan sinkkuutta palstoilla.

Lue lisää

Miksi ei ole missän vaiheessa nostettu esiin sitä, että naisella ei ehkä ole ollut mahdollisuutta säästää? Esim. opiskelijan on paha säästää millään tavalla merkittäviä summia. Työt opintojen ohessa tekevät elämästä todella raskaan, riippuen tietysti mitä työtä pääsee tekemään ja millä palkalla. Korkeakouluopinnotkin voivat viedä peräti 8 vuotta ilman välivuosia.

Niin... mies ajattelee aika paljon myös naisen käyttöarvoa. Eihän sitä mersuakaan tarvitse, mutta sillä vaan on niin kiva ajaa. Mieluummin ajaa muutaman kerran mersulla ja on hetken persaukinen, kuin viettää koko elämänsä mersusta haaveillen.

hytinen kirjoitti:

Miksi ei ole missän vaiheessa nostettu esiin sitä, että naisella ei ehkä ole ollut mahdollisuutta säästää? Esim. opiskelijan on paha säästää millään tavalla merkittäviä summia. Työt opintojen ohessa tekevät elämästä todella raskaan, riippuen tietysti mitä työtä pääsee tekemään ja millä palkalla. Korkeakouluopinnotkin voivat viedä peräti 8 vuotta ilman välivuosia.

Lue lisää

SAMAA MIETIN MINÄ!!! Mutta kun kultalusikka syntyneet keskenään miettii niin ei taida tällainen edes käydä mielessä ;) Eikä sillä, on ihan jees, jos on saanut hyvät lähdöt elämään. Kunhan muistaisi, ettei kaikilla ole tilanne sama.

Tässäkään ei käy ilmi, miksi naisen taloudellinen tilanne sitä, mitä se on... Aika oleellinen info: ratkaisu ja suhtautuminen (minulla ainakin) muuttuu ihan täysin sen mukaan, onko kyseessä vain vähän huonoilla lähdöillä (taloudellisesti siis) varustettu nainen vai raha-asiansa ryssinyt ja sössinyt.

miesvm67 kirjoitti:

Älä sie simasuu lyö lyötyä niin saakelin kovaa, olen naksahtanut nuorena samaan lankaan. Annoin naisen kropan vaikuttaa valintaan liikaa ja tyhjätasku tuhlarihan se oli, jouduin maksamaan osani sen ottamista luotoista kun menin niitä hölmönä takaamaan. Muija vakuutti hoitaneensa lyhennykset kunnes eräänä päivänä avasin komeron jossa harvoin käyn ja siellähän ne lojuivat kaikki laskut avaamattomina. Silloin kun hän olikin vaihteeksi työttömänä ja päivät kotona niin oli aikaa piilotella laskuja lol. Siihen päättyi se 9 vuoden jutska aika pian, no oli se jo vähän romua kyllä muutenkin. Maksoin kaikki hampaita kiristellen pois mutta kyllähän kyrpi kun ei palkasta jäänyt käteen juuri mitään seuraavaan pariin vuoteen. otin opikseni, ei huolta enää :)

Lue lisää

Kai muistit laitta takusen takisin ulosottoon ex avokilta niin ei pääse lainojaan pakoon vaan joutuu maksaamaan vaikka ulosoton kautta. IStä ei moni tiedä että kun takaaja maksaa takuksella toisen lainan ja kun on maksettu niin laina takisin velalliseltä hakuun niin voi jotian saada taksiinkin.

Asunto on sinun joten se on sinun omaisuuttasi joten sen joudut maksamaan yksin. Muut asuinkulut kuuluu pistää about puokkiin. Siis elinkustannukset. Et myöskään voi laskuttaa toiselta asuntoon liittyviä kuluja (esim. vakuutus) poislukien vastike josta hänen tarttis maksaa puolet.

Mutta siis vastike, ruoka, sähkö, vesi.. asiat joita kulutatte yhdessä, niistä tartteis avokin mun mielestä jotain maksaa, puolet oikeasti koska tarkempaa mittausta ei voi tehdä.

Ite olen aina tehnyt sen virheen että rakastanut naista liikaa ja maksanut melkein kaiken, kynsille on tullut taloudellisesti, älä tee samaa virhettä kuin minä.

Ellei nainen kykene maksamaan puolta elinkustannuksista puolikas vastikkeesta niin joko sovit hänen kanssaan mistä hän maksaa mitäkin, maksat kaiken itse tai annat kenkää.

Tiän kyl, rakkaus sokaisee ja pipari tekee vielä sokeammaksi.. mutta sillä voi olla kallis hinta.

Muutama satanen kuussa ei pitäisi olla paha kenellekään, alle sen ei voi asua juuri missään paitsi kaatopaikalla jos vartijat antaa luvan.

Btw. Asunnon puolikkaan kauppahinta on se jonka virallinen vahvistaja sen ilmoittaa. Näin myös erotapauksessa jos menette vaikka naimisiin. Siinä ei kysytä mielipiteitä vaan oikeus määrää henkilön joka määrittää asunnon hinnan, sulla ei siihen ole sananvaltaa.

miesvm67 kirjoitti:

Asunto on sinun joten se on sinun omaisuuttasi joten sen joudut maksamaan yksin. Muut asuinkulut kuuluu pistää about puokkiin. Siis elinkustannukset. Et myöskään voi laskuttaa toiselta asuntoon liittyviä kuluja (esim. vakuutus) poislukien vastike josta hänen tarttis maksaa puolet.

Mutta siis vastike, ruoka, sähkö, vesi.. asiat joita kulutatte yhdessä, niistä tartteis avokin mun mielestä jotain maksaa, puolet oikeasti koska tarkempaa mittausta ei voi tehdä.

Ite olen aina tehnyt sen virheen että rakastanut naista liikaa ja maksanut melkein kaiken, kynsille on tullut taloudellisesti, älä tee samaa virhettä kuin minä.

Ellei nainen kykene maksamaan puolta elinkustannuksista puolikas vastikkeesta niin joko sovit hänen kanssaan mistä hän maksaa mitäkin, maksat kaiken itse tai annat kenkää.

Tiän kyl, rakkaus sokaisee ja pipari tekee vielä sokeammaksi.. mutta sillä voi olla kallis hinta.

Muutama satanen kuussa ei pitäisi olla paha kenellekään, alle sen ei voi asua juuri missään paitsi kaatopaikalla jos vartijat antaa luvan.

Btw. Asunnon puolikkaan kauppahinta on se jonka virallinen vahvistaja sen ilmoittaa. Näin myös erotapauksessa jos menette vaikka naimisiin. Siinä ei kysytä mielipiteitä vaan oikeus määrää henkilön joka määrittää asunnon hinnan, sulla ei siihen ole sananvaltaa.

Lue lisää

Tai sanotaan se paremmin, nyt jos olet itse asunnon omistaja, voit melko vapaasti määritellä asunnon hinnankin, huomioiden verottaja joka puuttuu kyllä lahjaveroon mikäli arvo arvioidaan liiaksi väärin eli alhaiseksi jonkun eduksi.

Jos sattuisit menemään naimisiin tuon naisen kanssa ilman avioehtoa olisi hänellä lainmukainen oikeus avio-osuuteensa eli sinun omistamaan asuntoon. Silloin paikalle saapuu puolueeton (oikeuden määräämä) arvioija arviomaan asunnon hintaa ja sinun kuuluisi luovuttaa naiselle puolet omaisuutenne arvosta, asunnon arvo mukaan lukien.

Että tarkkana nyt noiden oikeuksien kanssa!

Miksi olet avovaimosi kanssa? Avoliitto ei ole avioliitto mutta yhdessä siinä kuitenkin asutaan. Ajattelematon paskiainen. Jos hän opiskelee ja tekee osa-aikatyötä, asuinkustannusten kallistuminen missä tahansa muodossa ei ole hänen idea.

Mielestäni olisi parasta jos hän saisi ostettua yksiön sijoitusasuntona, riippumattomana sinusta. Se olisi vuokralla ja tuottaisi /- nolla ainakin lainan kustannukset ja vastikkeen, eli kartuttaisi sitä hänen omaisuutta. Jos se saisi takauksen vanhemmiltaan tai kinnitettynä vanhempien omaisuuteen, hän ei olisi riippuvainen kaltaisestasi individualistista, ja voisi silti maksaa osansa yhteisessä kodissanne.

Viestini tässä on, että takaukset ja lainaturvat todellakin kannattaa miettiä valmiiksi, etenkin vähänvaraisen kumppanisi kannattaisi suojata itsensä hyvin ja pitää lompakkonsa erossa sinun omastasi kunnes olette naimisissa.

Itselleni kävi näin, että naimisiin oltiin menossa mutta tuleva puolisoni menehtyi. Olimme ottaneet keskenäiset vastuut omista lainoistamme ja kaikki viranomais tahot vahvistivat avoliiton rinnastetuksi avioliittoon. Avoliitossa avopuoliso lasketaan sinkuksi kuoleman jälkeen. Elimme siinä uskossa että raha-asiamme ovat kunnossa ja turvattuja vakuutuksineen puolin ja toisin jos jotain sattuu, tileillämme oli aina pieni pesämuna, myös yhteisellä lainatilillä johon kumpikin laittoi rahaa lyhennyksiin. Omaa tietämättömyyttämme oli, että kirjoitimme lähiomaiset vakuutuskirjaan, eikä henkilön nimeä, sillä olimme olleet toistemme lähiomaisia jo vuosia, siinä samaisessa vakuutusyhtiössäkin 10 vuotta asiakkaana. Mutta vakuutusyhtiökin katsoo Kelan paperia, missä lukee naimaton.
No, sukulaiset nostivat kaikki vakuutukset omiin nimiin ja perivät puolet kaikesta. Iteasiassa omalta vakaavaraisemmalta perheeltäni tuli rahallista tukea lainaa ottaessa, toiselta puolelta ei ollut otettavana. Olin yhtäkkiä takaajana kaikessa, kukaan ei ollut kiinostunut lainojen lyhentämisestä mutta eipäs luopuneet perimästäkään kun kerran ilmaista rahaa tuli. Vakuutukset olivat sitä varten että jos jotain sattuu niin saa ainakin vähän miettimisaikaa ja hengitystauon, ettei heti joutuu taloudelliseen ahdinkoon.
Sanon vaan, että rahaa se vaan on, ja omaa tietämättömyyttä oli. Hoidin paljon asioita perijöiden puolesta jotta sain oman talouteni taas tasapainoon, mutta tiesin että avokkini kääntyisi haudassa jos olisi tietänyt miten siinä kävi.

Ei se pitäsii noin mennä vaan se omamaksuosuun on sinun asunnon puolikas ja jos sinä et tarvitse lainaa niin pitäsi asunto riittää vakuuseksi mutta ei pelkkä puoliskas vaan vaikka 60% asunnosta. Avokkisi yrittää kasvattaa omaisuuttaan sinun kustannuksella jos ei saa 200000e lainaa ja taitaa olla liian kallis asunto jos tulot eivät ole kovin suuret ja ostakaa semmoinen asunto mitä avokkisi saisi lainaa. Yksi tapa on että kuinka paljon avokkisi lainaa saisi ja sen verran saisi omistusta asunnosta eli vaikka 1/3 osan että silleen. Tehkää niin että avokkisi ottaa osaa niin paljon kun rahkeet riittävät aja omistusosuudet sen mukaan. Jos sinä ostat asunnon kokonaan itsellesi niin ei avokin ole mitään järkeä maksaa mitään kuluista kun ei avoerossa mitään saa siitä asunnosta.

Ei tietenkään vaan avokki vastaa silloin puolesta elinkustannuksista vähintään. Kyse on kuitenkin siitä että omistaja omistaa osakkeensa tai kiinteistönsä johon puolestaan avokilla ei ole mitään osuutta. Ellei vastiketta ole (mikä kuulostaa mahdottomalta koska kaikissa yhtiöissä on huoltokuluja) niin eläminenhän joka tapauksessa on yhtä edullista tai kallista molemmille.

Tätä omistajuusasiaa on syytä käydä läpi esim. avioeron ja osituksen kautta niin ymmärtää paremmin sen merkityksen.

Ihan sopimusvaraisesti omistaja voi pyytää myös vuokraa mutta siitä kuuluisi maksaa myös veroa koska se on pääomatuloa.

Mutta miksi asua ihmisen kanssa jos joutuu tällaisista taistelemaan? Avokin kuuluisi olla sen verran mielekäs ihminen että hän saisi asua kunhan maksaa osansa elinkustannuksista ettei aivan sentään siipeile.

miesvm67 kirjoitti:

Ei tietenkään vaan avokki vastaa silloin puolesta elinkustannuksista vähintään. Kyse on kuitenkin siitä että omistaja omistaa osakkeensa tai kiinteistönsä johon puolestaan avokilla ei ole mitään osuutta. Ellei vastiketta ole (mikä kuulostaa mahdottomalta koska kaikissa yhtiöissä on huoltokuluja) niin eläminenhän joka tapauksessa on yhtä edullista tai kallista molemmille.

Tätä omistajuusasiaa on syytä käydä läpi esim. avioeron ja osituksen kautta niin ymmärtää paremmin sen merkityksen.

Ihan sopimusvaraisesti omistaja voi pyytää myös vuokraa mutta siitä kuuluisi maksaa myös veroa koska se on pääomatuloa.

Mutta miksi asua ihmisen kanssa jos joutuu tällaisista taistelemaan? Avokin kuuluisi olla sen verran mielekäs ihminen että hän saisi asua kunhan maksaa osansa elinkustannuksista ettei aivan sentään siipeile.

Lue lisää

Jos haluaa oikein pilkunnussijaksi heittäytyä niin voi ajatella että "normaali kuluminen" asunnossa kaksinkertaistuu kun tassuttelijoita, pötköttelijöitä ja hanan avaajia, vessan nupinvetäjiä on kaksi yhden sijasta joten tarkka voi siitäkin pistää lisälaskua. Ikäänkuin kilometrikorvausta asumisesta :P

Voi että meneekin vaikeaksi :D

miesvm67 kirjoitti:

Ei tietenkään vaan avokki vastaa silloin puolesta elinkustannuksista vähintään. Kyse on kuitenkin siitä että omistaja omistaa osakkeensa tai kiinteistönsä johon puolestaan avokilla ei ole mitään osuutta. Ellei vastiketta ole (mikä kuulostaa mahdottomalta koska kaikissa yhtiöissä on huoltokuluja) niin eläminenhän joka tapauksessa on yhtä edullista tai kallista molemmille.

Tätä omistajuusasiaa on syytä käydä läpi esim. avioeron ja osituksen kautta niin ymmärtää paremmin sen merkityksen.

Ihan sopimusvaraisesti omistaja voi pyytää myös vuokraa mutta siitä kuuluisi maksaa myös veroa koska se on pääomatuloa.

Mutta miksi asua ihmisen kanssa jos joutuu tällaisista taistelemaan? Avokin kuuluisi olla sen verran mielekäs ihminen että hän saisi asua kunhan maksaa osansa elinkustannuksista ettei aivan sentään siipeile.

Lue lisää

"Ellei vastiketta ole (mikä kuulostaa mahdottomalta koska kaikissa yhtiöissä on huoltokuluja) niin eläminenhän joka tapauksessa on yhtä edullista tai kallista molemmille."

Haluan vain huomauttaa tähän kohtaan että vastikkeeton asuminen on mahdollista mikäli esim taloyhtiö omistaa liikehuoneistoja joita on vuokranut eteenpäin yrityksille. Näillä vuokratuloilla taloyhtiö lyhentää vastiketta ja parhaimmassa tapauksessa asukkaalle ei jää mitään maksettavaa.

Minä omistan kiinteistön, katsos. Minä omistan sen joten kulut ja mahdollinen voittokin kuuluvat minulle kiinteistön osalta, en minä niistä voi muita laskuttaa mutta silloin en ole myöskään velvollinen antamaan mahdollisesta voitostani kenellekään muulle mitään. Riski kuuluu silloin yksin minulle, samoin myyntivoitto.

Tällä hetkellä asun tässä vielä yksin, vuodenvaihteen jälkeen tilanne voi olla toinen että tässä asuukin kaksi ihmistä. Mutta olenko oikeutettu vaatimaan että toinen osapuoli maksaisi lainoistani osuuksia? Olen toki mutta silloin myös hän voi erotilanteessa oikeusteitse vaatia minulta maksamaansa osuutta takaisin koska hänellä ei lain mukaan ole maksuvelvollisuutta. Voisin myös vuokrata hänelle osuuden kiinteistöstä mutta joutuisin periaatteessa maksamaan siitä veroa jos olisin oikein rehellinen. Riitatilanteessa verojen maksamatta jättäminen voisi myös koitua riskikseni josta seuraa rangaistus eli käytännössä sakko.

Ehdotanpa vielä toisenkin kerran että otat selvää mitä suomen lainsäädäntö sanoo osituksesta avioero- ja avoero-tapauksissa. Myös avoliitossa voi omistajalla olla korvausvelvollisuus riippuen kulujen jaosta.

Kaikkein selvintä olisi, mikäli henkilö A omistaa asunnon/osakkeen/kiinteistön että hän tekee tulevan kanssa-asujan B kanssa kirjallisen sopimuksen jossa ilmenee mitä kukakin maksaa asumisesta ja elämisestä. Reiluinta ja yksinkertaisinta tietysti on että juoksevat elinkustannukset jaetaan tasan puoliksi, ei se mitään kommunismia edellytä herran tähden. Mutta täytyy todellakin huomioida että suomen laki tulkitsee omistajan omistajaksi ja hänen omaisuutensa aka asunnon omaisuudeksi jolla on käypä arvo. Tästä ei pääse mitenkään rimpuilemaan irti. Et voi edes lahjoittaa puolta osakkeestasi ilman että verottaja tarttuu siihen kiinni lahjaveron muodossa. Et voi myydä osakettasi tai sen osaa liialliseen alihintaan ilman että verottaja tarttuisi siihen kiinni. Voit kyllä sopia että toinen puolisko maksaa osuuden omaisuutesi arvosta mutta olet hänelle siitä korvausvelvollinen eron tullen.

Eli, jos tulee välirikko eli ns. ero, niin omistaja joka on vastannut omistuksensa kuluista ja hoitanut puolet elinkustannuksista, ei ole velvollinen maksamaan lähtevälle puoliskolle täten mitään korvausta ellei tämä toinen puolisko ole rahallisesti tai toimillaan selvästi edesauttanut omistuksen arvonnousua.

Pääoman arvo joka on sidottu asuntoon, voi joko nousta tai laskea mutta riski on aina omistajalla, ei kenelläkään mulla.

Joten loppujen lopuksi on reiluinta kun molemmat maksavat puolet juoksevista kuluista, sähkö, vesi, ruoka jne. Polttoaineet myös tai jos molemmilla on oma auto niin maksakoot oman koslansa kulut kukin, silloin se on selvintä niin. Yhteiset vakuutukset maksetaan puoliksi yhdessä. Asuntoon liittyvät vakuutukset kuuluu asunnon omistajan hoitaa.

Tietysti jos toisella on huomattavasti isommat tulot niin voivat sopia että toinen maksaa hieman enemmän, tärkeää olisi että molemmille jää käyttörahaa omiin menoihin myös.

Ei tämän pitäisi mitenkään vaikeaa olla, jakaa elämä mutta reilusti molempia kohtaan myös rahallisesti?

Ongelmana ei ole oikeastaan avokkisi heikko taloudellinen tilanne vaan se ettei hän kykene itse ymmärtämään (tai halua) asiaa oikein. Jos ei ole riittävästi säännöllisiä tuloja ei voi myöskään omaisuutta hankkia, asia nyt vain on yksinkertaisesti niin. Yksi ratkaisu voisi olla asunnon hankkiminen osissa 30/70% tai jopa 20/80% mikäli pankki tuolle antaa hyväksyntänsä. Silloin omistuksen kulut jakautuisivat kevyemmin mutta molemmat saavat sijoittamalleen osalle jotakin tuottoa jos asunnon arvo nousee ja molemmilla olisi omistusosuus asuntoon jos se kerran on niin äärimmäisen tärkeää (naiselle).

Kuitenkin, edelleenkin olen sitä mieltä että juoksevat elinkulut on maksettava puoliksi. Siis ruoka, sähkö, laajakaista yms. kulut jotka tulevat jokapäiväisestä kulutuksesta. Tietysti jos sinä tilaat "metsästäjä" lehden itsellesi niin maksat sen itse, samoin kuin nainen maksaa Annansa tai Hymynsä mikäli sellaisia itselleen tilailee.

Moni täällä ei tunnu ymmärtävän mitä asunnon ostaminen vaikkapa lainallakin merkitsee juridisesti, se todellakin on henkilökohtaista omaisuutta ja siten sitä käsitellään riitatilanteissa. Tämä siis tarkoittaa että jos aloittaja maksaa vaikka osin lainoitettunakin 100% uudesta asunnosta niin hänen kuuluu myös hoitaa kaikki lainavelvoitteet pankkia kohtaan, avopuolison ei tarvitse niitä maksaa jos ei mitään omistakaan eikä ole velkakirjoihin nimeään laittanut. Tällöin avopuolison voi kohtuudella odottaa hoitavan vain oma puolikkaansa juoksevista kuluista vastikkeesta koska sekin on juokseva kulunki mutta tällaista ei ole missään määritelty eikä laki ulotu siihen ellei siitä ole tehty kirjallista sopimusta. Periaatteessa mikään ei velvoita avokkia maksamaan yhtään mitään, näin se vain on, avokki voi siipeillä sielunsa kyllyydestä jos on niin röyhkeä. Avoliitossa se vaan menee näin. Avioliitto sitten on jo kertaluokkaa pahempi tapaus koska siipalla on avio-oikeus toisenkin omaisuuteen ellei avioehtoa ole tehty.

Myös tuossa 20/80% osaomistuksessa on riskinsä koska joudutte todennäköisesti ottamaan lainan yhteisvastuullisesti joten olet vastuussa myös avokin osuudesta mikäli tämä ei kykene maksamaan ja toisinpäin.

Jouduin näitä asioita tutkimaan aika tarkkaan kun oma avoliittoni kolahti kiville ja omistukset olivat 50/50% ja lunastin avokin puolikkaan kiinteistöstämme itselleni, itse pääsin onneksi aika helpolla kun avokilla ei ollut haluja alkaa riitelemään asiasta oikeudessa eli meillä oli oikeastaan täysin riidaton ero ja selvisin hyvin edullisesti.

Hyvin ikävää näissä mun turinoissa on että joudun puhumaan kaiken "tulevan eron" kautta lol mutta koska sellainenkin mahdollisuus aina on olemassa että jonain päivänä vain nähdään paremmaksi erota, ei aloittajan kannata vetää itseään velkahirteen tai vastaaviin vaikeuksiin naisen takia. Etenkin teidän tapauksessa riskiä tuntuu riittävän jos nainen on noin jäkäpää ettei hyväksy persaukisuuttaan.

Mukavaa tietysti olisi jos asia järjestyisi ja löytäisitte onnen sekä tasapainon ja siihen pitää tietysti tähdätä, toivotan kaikkea parasta.

Ehkä on vielä jokin tie mikä on koluamatta miten voisit hänelle kertoa ettei 50/50% vain ole mahdollista teidän tapauksessanne? Ehkä on jokin sanomaton lause jolla saat hänet järkiinsä ja ymmärtämään oman tilanteensa? Jos välität hänestä niin yrität edelleen miettiä asiaa.

Jos avokki vielä vaan hanttaa vastaan eikä suostu ymmärtämään niin ehkä sitten on parempi tosiaan harkita eukon ulkoistamista, silloin sillä ei taida olla edes ihan puhtaita jauhoja pussissa jos miehen kanssa yhteiselo edellyttää vääjäämättä että mies alkaa takailemaan naisen velkoja tms.

Noh, toivotaan että asiat menee parhain päin.

miesvm67 kirjoitti:

Ongelmana ei ole oikeastaan avokkisi heikko taloudellinen tilanne vaan se ettei hän kykene itse ymmärtämään (tai halua) asiaa oikein. Jos ei ole riittävästi säännöllisiä tuloja ei voi myöskään omaisuutta hankkia, asia nyt vain on yksinkertaisesti niin. Yksi ratkaisu voisi olla asunnon hankkiminen osissa 30/70% tai jopa 20/80% mikäli pankki tuolle antaa hyväksyntänsä. Silloin omistuksen kulut jakautuisivat kevyemmin mutta molemmat saavat sijoittamalleen osalle jotakin tuottoa jos asunnon arvo nousee ja molemmilla olisi omistusosuus asuntoon jos se kerran on niin äärimmäisen tärkeää (naiselle).

Kuitenkin, edelleenkin olen sitä mieltä että juoksevat elinkulut on maksettava puoliksi. Siis ruoka, sähkö, laajakaista yms. kulut jotka tulevat jokapäiväisestä kulutuksesta. Tietysti jos sinä tilaat "metsästäjä" lehden itsellesi niin maksat sen itse, samoin kuin nainen maksaa Annansa tai Hymynsä mikäli sellaisia itselleen tilailee.

Moni täällä ei tunnu ymmärtävän mitä asunnon ostaminen vaikkapa lainallakin merkitsee juridisesti, se todellakin on henkilökohtaista omaisuutta ja siten sitä käsitellään riitatilanteissa. Tämä siis tarkoittaa että jos aloittaja maksaa vaikka osin lainoitettunakin 100% uudesta asunnosta niin hänen kuuluu myös hoitaa kaikki lainavelvoitteet pankkia kohtaan, avopuolison ei tarvitse niitä maksaa jos ei mitään omistakaan eikä ole velkakirjoihin nimeään laittanut. Tällöin avopuolison voi kohtuudella odottaa hoitavan vain oma puolikkaansa juoksevista kuluista vastikkeesta koska sekin on juokseva kulunki mutta tällaista ei ole missään määritelty eikä laki ulotu siihen ellei siitä ole tehty kirjallista sopimusta. Periaatteessa mikään ei velvoita avokkia maksamaan yhtään mitään, näin se vain on, avokki voi siipeillä sielunsa kyllyydestä jos on niin röyhkeä. Avoliitossa se vaan menee näin. Avioliitto sitten on jo kertaluokkaa pahempi tapaus koska siipalla on avio-oikeus toisenkin omaisuuteen ellei avioehtoa ole tehty.

Myös tuossa 20/80% osaomistuksessa on riskinsä koska joudutte todennäköisesti ottamaan lainan yhteisvastuullisesti joten olet vastuussa myös avokin osuudesta mikäli tämä ei kykene maksamaan ja toisinpäin.

Jouduin näitä asioita tutkimaan aika tarkkaan kun oma avoliittoni kolahti kiville ja omistukset olivat 50/50% ja lunastin avokin puolikkaan kiinteistöstämme itselleni, itse pääsin onneksi aika helpolla kun avokilla ei ollut haluja alkaa riitelemään asiasta oikeudessa eli meillä oli oikeastaan täysin riidaton ero ja selvisin hyvin edullisesti.

Hyvin ikävää näissä mun turinoissa on että joudun puhumaan kaiken "tulevan eron" kautta lol mutta koska sellainenkin mahdollisuus aina on olemassa että jonain päivänä vain nähdään paremmaksi erota, ei aloittajan kannata vetää itseään velkahirteen tai vastaaviin vaikeuksiin naisen takia. Etenkin teidän tapauksessa riskiä tuntuu riittävän jos nainen on noin jäkäpää ettei hyväksy persaukisuuttaan.

Mukavaa tietysti olisi jos asia järjestyisi ja löytäisitte onnen sekä tasapainon ja siihen pitää tietysti tähdätä, toivotan kaikkea parasta.

Ehkä on vielä jokin tie mikä on koluamatta miten voisit hänelle kertoa ettei 50/50% vain ole mahdollista teidän tapauksessanne? Ehkä on jokin sanomaton lause jolla saat hänet järkiinsä ja ymmärtämään oman tilanteensa? Jos välität hänestä niin yrität edelleen miettiä asiaa.

Jos avokki vielä vaan hanttaa vastaan eikä suostu ymmärtämään niin ehkä sitten on parempi tosiaan harkita eukon ulkoistamista, silloin sillä ei taida olla edes ihan puhtaita jauhoja pussissa jos miehen kanssa yhteiselo edellyttää vääjäämättä että mies alkaa takailemaan naisen velkoja tms.

Noh, toivotaan että asiat menee parhain päin.

Lue lisää

Sen verran vielä edellisestä suhteestani että juu, kyllä minä maksoin aika paljon enemmän niistä elinkustannuksista kun tienasinkin 2,5 kertaa paremmin kuin ex. Katsoin kuitenkin että on tärkeää että myös hänellä on omaa rahaa omaan käyttöönsä. Ex hoiti omat osuutensa lainoista mallikelpoisesti, ei yhtään rästiä tms. etten voi moittia.

Että joskus kannattaa myös jossain joustaa vaikka ehdotin tuota elinkustannusten puolitusta mutta aina se ei ole, etenkään suurperheessä, ihan tarkkaanottaen tasapuolista. Molemmilla täytyy olla omaa rahaa tai muuten todellakin saa aikaiseksi riidan rahasta joten paremmin ansaitsevan on hyvä asennoitua ottamaan hieman isomman osan niistä kustannuksistakin. Jos haluaa pitää huolta suhteestaan nin joskus on hyvä myös hieman joustaa mutta siipeilyä tämä ei tarkoita.

miesvm67 kirjoitti:

Ongelmana ei ole oikeastaan avokkisi heikko taloudellinen tilanne vaan se ettei hän kykene itse ymmärtämään (tai halua) asiaa oikein. Jos ei ole riittävästi säännöllisiä tuloja ei voi myöskään omaisuutta hankkia, asia nyt vain on yksinkertaisesti niin. Yksi ratkaisu voisi olla asunnon hankkiminen osissa 30/70% tai jopa 20/80% mikäli pankki tuolle antaa hyväksyntänsä. Silloin omistuksen kulut jakautuisivat kevyemmin mutta molemmat saavat sijoittamalleen osalle jotakin tuottoa jos asunnon arvo nousee ja molemmilla olisi omistusosuus asuntoon jos se kerran on niin äärimmäisen tärkeää (naiselle).

Kuitenkin, edelleenkin olen sitä mieltä että juoksevat elinkulut on maksettava puoliksi. Siis ruoka, sähkö, laajakaista yms. kulut jotka tulevat jokapäiväisestä kulutuksesta. Tietysti jos sinä tilaat "metsästäjä" lehden itsellesi niin maksat sen itse, samoin kuin nainen maksaa Annansa tai Hymynsä mikäli sellaisia itselleen tilailee.

Moni täällä ei tunnu ymmärtävän mitä asunnon ostaminen vaikkapa lainallakin merkitsee juridisesti, se todellakin on henkilökohtaista omaisuutta ja siten sitä käsitellään riitatilanteissa. Tämä siis tarkoittaa että jos aloittaja maksaa vaikka osin lainoitettunakin 100% uudesta asunnosta niin hänen kuuluu myös hoitaa kaikki lainavelvoitteet pankkia kohtaan, avopuolison ei tarvitse niitä maksaa jos ei mitään omistakaan eikä ole velkakirjoihin nimeään laittanut. Tällöin avopuolison voi kohtuudella odottaa hoitavan vain oma puolikkaansa juoksevista kuluista vastikkeesta koska sekin on juokseva kulunki mutta tällaista ei ole missään määritelty eikä laki ulotu siihen ellei siitä ole tehty kirjallista sopimusta. Periaatteessa mikään ei velvoita avokkia maksamaan yhtään mitään, näin se vain on, avokki voi siipeillä sielunsa kyllyydestä jos on niin röyhkeä. Avoliitossa se vaan menee näin. Avioliitto sitten on jo kertaluokkaa pahempi tapaus koska siipalla on avio-oikeus toisenkin omaisuuteen ellei avioehtoa ole tehty.

Myös tuossa 20/80% osaomistuksessa on riskinsä koska joudutte todennäköisesti ottamaan lainan yhteisvastuullisesti joten olet vastuussa myös avokin osuudesta mikäli tämä ei kykene maksamaan ja toisinpäin.

Jouduin näitä asioita tutkimaan aika tarkkaan kun oma avoliittoni kolahti kiville ja omistukset olivat 50/50% ja lunastin avokin puolikkaan kiinteistöstämme itselleni, itse pääsin onneksi aika helpolla kun avokilla ei ollut haluja alkaa riitelemään asiasta oikeudessa eli meillä oli oikeastaan täysin riidaton ero ja selvisin hyvin edullisesti.

Hyvin ikävää näissä mun turinoissa on että joudun puhumaan kaiken "tulevan eron" kautta lol mutta koska sellainenkin mahdollisuus aina on olemassa että jonain päivänä vain nähdään paremmaksi erota, ei aloittajan kannata vetää itseään velkahirteen tai vastaaviin vaikeuksiin naisen takia. Etenkin teidän tapauksessa riskiä tuntuu riittävän jos nainen on noin jäkäpää ettei hyväksy persaukisuuttaan.

Mukavaa tietysti olisi jos asia järjestyisi ja löytäisitte onnen sekä tasapainon ja siihen pitää tietysti tähdätä, toivotan kaikkea parasta.

Ehkä on vielä jokin tie mikä on koluamatta miten voisit hänelle kertoa ettei 50/50% vain ole mahdollista teidän tapauksessanne? Ehkä on jokin sanomaton lause jolla saat hänet järkiinsä ja ymmärtämään oman tilanteensa? Jos välität hänestä niin yrität edelleen miettiä asiaa.

Jos avokki vielä vaan hanttaa vastaan eikä suostu ymmärtämään niin ehkä sitten on parempi tosiaan harkita eukon ulkoistamista, silloin sillä ei taida olla edes ihan puhtaita jauhoja pussissa jos miehen kanssa yhteiselo edellyttää vääjäämättä että mies alkaa takailemaan naisen velkoja tms.

Noh, toivotaan että asiat menee parhain päin.

Lue lisää

Tässä nyt keskustellaan kahdesta asiasta:

Omistamisesta ja siihen liittyvistä vastuista, velvollisuuksista, eduista ja oikeuksista.
Omistaja omistaa ja kantaa, maksaa ja nauttii. Nämähän ovat hyvinkin selvät.


Sitten parisuhteen problematikka toisen omistamassa asunnossa asumisen suhteen.

Onko asumisestaan reilu maksaa jotakin? On reilua maksaa, vaikka ei ole mitään velvollisuutta.

Isäntä_Talossa kirjoitti:

Tässä nyt keskustellaan kahdesta asiasta:

Omistamisesta ja siihen liittyvistä vastuista, velvollisuuksista, eduista ja oikeuksista.
Omistaja omistaa ja kantaa, maksaa ja nauttii. Nämähän ovat hyvinkin selvät.


Sitten parisuhteen problematikka toisen omistamassa asunnossa asumisen suhteen.

Onko asumisestaan reilu maksaa jotakin? On reilua maksaa, vaikka ei ole mitään velvollisuutta.

Lue lisää

Osta itsellesi oma aunto. Naisesi pysyy omassa asunnossaan ja jatkatte ystävyyttä, kumpikinn omien valitsemienne kattojen alla.

Miksi edes tunkea toisen katon alle ja saada aikaiseksi aivan tarpeetonta epäsopua?

Isäntä_Talossa kirjoitti:

Tässä nyt keskustellaan kahdesta asiasta:

Omistamisesta ja siihen liittyvistä vastuista, velvollisuuksista, eduista ja oikeuksista.
Omistaja omistaa ja kantaa, maksaa ja nauttii. Nämähän ovat hyvinkin selvät.


Sitten parisuhteen problematikka toisen omistamassa asunnossa asumisen suhteen.

Onko asumisestaan reilu maksaa jotakin? On reilua maksaa, vaikka ei ole mitään velvollisuutta.

Lue lisää

"Onko asumisestaan reilu maksaa jotakin? On reilua maksaa, vaikka ei ole mitään velvollisuutta"

Totta, tätä juurikin olen yrittänyt selittää, jostain syystä se tuntuu olevan yhä epäselvää. Reilua on maksaa puolet päivittäisistä kuluista mutta toisen lainoja ei tarvitse maksaa jos ei lainan kohteesta mitään omistakaan.

Harmi etten nyt löydä yksinkertaista tapaa ja yksinkertaisia sanoja selventämään tätä tällä kertaa.

oppeliini1 kirjoitti:

Osta itsellesi oma aunto. Naisesi pysyy omassa asunnossaan ja jatkatte ystävyyttä, kumpikinn omien valitsemienne kattojen alla.

Miksi edes tunkea toisen katon alle ja saada aikaiseksi aivan tarpeetonta epäsopua?

Lue lisää

Oppeliinin1 ajatus on mielestäni varsin käyttökelpoinen ja kannatettava ajatus Ehtiihän sitä myöhemmin saman katon alle ,kun aletaan pärjätä rahallisesti. On vanha totuus, kun köyhyys tulee taloon niin rakkaus lähtee ikkunasta ulos. Velalliset naiset yrittivät aikanaan saada kanssaan asumaan ja näin tehdä minusta arkipäivän rahoittajan

Anteeksi näin etukäteen, kun puutun, mutta neuvoisin sinua hankkimaan asunnon itse itsellesi ja hankkikoon muija oman. Pidemmän päälle säästyy rahaa ja hermoja.
Vuokrapipari tulee muuten pitkässä juoksussa halvemmaksi

Älä hengaile köyhien kanssa. Ei niistä ole kuin harmia.

Niinpä. Eipä huomata, että mies yrittää kartuttaa omaa omaisuutta, naisen maksaessa"vuokria" ilman oman omaisuudenkarttumista jääden tyhjän päälle. Hullu on joka tohon suostuu. Asia mutkistuu entisestään jos pariskunta saa lapsia ja Nainen jälleen kerran on poispelistä työelämästä=rahan keruusta. Kannattaa varmaa hommata ne kopit ihan erikseen.

Niin, se on reilua sinua kohtaan koska jos hän omistaa asunnon hän voi potkaista sinut milloin tahansa ulos, sinun mielipidettäsi siinä ei kenenkään tarvitse edes kuunnella. Eikö se silloin ole reilua SINUA kohtaan että otat sen riskin? Että maksat vain elinkustannuksista osuutesi vai haluatko maksaa äijän kämppääkin? Arvaa harmittaako jos tulee bänksit ja joudut pihalle kasseinesi jos et pysty osoittamaan että olet maksanut osuuksia myös hänen omistamastaan asunnosta, rahasi ovat menneet täysin haaskuun, hänen lainojensa maksamiseen.

Mitä ne asunnon "piilokulut" oikein ovat, kertoisitko minulle? Ei asunnossa mitään piilokuluja oikeastaan ole, ainoastaan se on piilokulu että asunnon ns. "normaali kuluminen" on suurempaa jos kaksi asuu siinä yhden sijaan. Mutta tuskin revit siellä tapetteja huviksesi tai hajotat paikkoja?

Omistusasunnossa kulut ovat lähinnä
- lainanlyhennys jos lainoitettu asunto
- yhtiövastike koska jokaista taloa/yhtiötä on pakko huoltaa jollakin tavalla, kerrostaloissa esim. roskiksien tyhjennys, portaiden siivous, lumenluonti, nurmikon leikkuu, hanan vaihto jne. jotka yleensä ovat huoltoyhtiön tai talonmiehen tehtäviä ja josta yhtiö/omistaja on velvollinen maksamaan suorittajalle.
- asuntoon kohdistuvat vakuutukset, riippuvat myös pankista ja vakuutusyhtiöstä
- omakotitalossa lämmitys, vesi, jäte, verot

Noista edellä mainituista lainanlyhennys ja asunnon vakuutukset ovat suoranaisesti omistajan vastuulla, sijoitusasunnoissa myös yhtiövastike. Mutta koska yhtiövastike on ns. juokseva elinkustannus niin siitä voi toiselta ihan hyvin puolet pyytää. Jos taloa remontoidaan (putkiremontti esim.) ja vastike nousee nin koituuhan se yhtä hyvin kaikkien asujien eduksi, tämäkn on tietysti suhteellista. Runkolinjojen saneeraus ei kohdistu siippaan mutta esim. WC-pyttyjen/lavuarien/hanojen uusiminen parantaa myös hänen asumisviihtyvyyttään.

Voin tehdä itsestäni esimerkin. Koska omistan tämän kiinteistön ja tällä hetkellä asun tässä yksin niin maksan tietysti nyt yksin kaiken. Mikäli nykyinen kumppanini jonakin päivänä muuttaa tähän kanssani asumaan "vuokralle" koska hän ei aio ostaa kiinteistöstä puolikasta, katson että hän voisi maksaa puolet ruoasta, puolet sähköstä, puolet vedestä sekä puolet jätemaksuista. Kulutammehan silloin about puoliksi noita kaikkia. Mahdollisesti pieni osuus vakuutuksesta koska hän on teoriassa mahdollinen tulipalon tai vesivahingon aiheuttaja. Mutta minun omistamaani kiinteistöä hänen ei tarvitse maksaa, minä maksan kiinteistöveron koska omistan sen. Maksan myös lainanlyhennykset kokonaisuudesssaan koska omistan mörskäni pihoineen. Jos pistän kiinteistöni myyntiin nin saan pitää myöskin koko hinnan itselläni koska olen tällöin itse kaiken maksanut. Eri asia on silloin jos tekisin kumppanin kanssa sopimuksen että jos hän maksaa hieman ekstraa niin hän on saava jonkin osuuden myyntivoitosta mutta tällainen sopimus on syytä tehdä aina kirjallisena.

Suomen laki sanoo että suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinen sopimus, suullisen sopimuksen käytännön ongelma vain AINA on sen toteennäyttäminen. Yleensä siellä raastuvassa kun ollaan kovasti eri mieltä siitä kuka sanoi ja mitä ja milloin. Siksi kirjallisena.

Näin suoraan sanottuna tuo kuulostaa kauhealta ja kovalta tekstiltä mutta noin se nyt vain on jos asiasta joudutaan riitelemään.. onneksi minun ei ole vielä tarvinnut.

miesvm67 kirjoitti:

Niin, se on reilua sinua kohtaan koska jos hän omistaa asunnon hän voi potkaista sinut milloin tahansa ulos, sinun mielipidettäsi siinä ei kenenkään tarvitse edes kuunnella. Eikö se silloin ole reilua SINUA kohtaan että otat sen riskin? Että maksat vain elinkustannuksista osuutesi vai haluatko maksaa äijän kämppääkin? Arvaa harmittaako jos tulee bänksit ja joudut pihalle kasseinesi jos et pysty osoittamaan että olet maksanut osuuksia myös hänen omistamastaan asunnosta, rahasi ovat menneet täysin haaskuun, hänen lainojensa maksamiseen.

Mitä ne asunnon "piilokulut" oikein ovat, kertoisitko minulle? Ei asunnossa mitään piilokuluja oikeastaan ole, ainoastaan se on piilokulu että asunnon ns. "normaali kuluminen" on suurempaa jos kaksi asuu siinä yhden sijaan. Mutta tuskin revit siellä tapetteja huviksesi tai hajotat paikkoja?

Omistusasunnossa kulut ovat lähinnä
- lainanlyhennys jos lainoitettu asunto
- yhtiövastike koska jokaista taloa/yhtiötä on pakko huoltaa jollakin tavalla, kerrostaloissa esim. roskiksien tyhjennys, portaiden siivous, lumenluonti, nurmikon leikkuu, hanan vaihto jne. jotka yleensä ovat huoltoyhtiön tai talonmiehen tehtäviä ja josta yhtiö/omistaja on velvollinen maksamaan suorittajalle.
- asuntoon kohdistuvat vakuutukset, riippuvat myös pankista ja vakuutusyhtiöstä
- omakotitalossa lämmitys, vesi, jäte, verot

Noista edellä mainituista lainanlyhennys ja asunnon vakuutukset ovat suoranaisesti omistajan vastuulla, sijoitusasunnoissa myös yhtiövastike. Mutta koska yhtiövastike on ns. juokseva elinkustannus niin siitä voi toiselta ihan hyvin puolet pyytää. Jos taloa remontoidaan (putkiremontti esim.) ja vastike nousee nin koituuhan se yhtä hyvin kaikkien asujien eduksi, tämäkn on tietysti suhteellista. Runkolinjojen saneeraus ei kohdistu siippaan mutta esim. WC-pyttyjen/lavuarien/hanojen uusiminen parantaa myös hänen asumisviihtyvyyttään.

Voin tehdä itsestäni esimerkin. Koska omistan tämän kiinteistön ja tällä hetkellä asun tässä yksin niin maksan tietysti nyt yksin kaiken. Mikäli nykyinen kumppanini jonakin päivänä muuttaa tähän kanssani asumaan "vuokralle" koska hän ei aio ostaa kiinteistöstä puolikasta, katson että hän voisi maksaa puolet ruoasta, puolet sähköstä, puolet vedestä sekä puolet jätemaksuista. Kulutammehan silloin about puoliksi noita kaikkia. Mahdollisesti pieni osuus vakuutuksesta koska hän on teoriassa mahdollinen tulipalon tai vesivahingon aiheuttaja. Mutta minun omistamaani kiinteistöä hänen ei tarvitse maksaa, minä maksan kiinteistöveron koska omistan sen. Maksan myös lainanlyhennykset kokonaisuudesssaan koska omistan mörskäni pihoineen. Jos pistän kiinteistöni myyntiin nin saan pitää myöskin koko hinnan itselläni koska olen tällöin itse kaiken maksanut. Eri asia on silloin jos tekisin kumppanin kanssa sopimuksen että jos hän maksaa hieman ekstraa niin hän on saava jonkin osuuden myyntivoitosta mutta tällainen sopimus on syytä tehdä aina kirjallisena.

Suomen laki sanoo että suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinen sopimus, suullisen sopimuksen käytännön ongelma vain AINA on sen toteennäyttäminen. Yleensä siellä raastuvassa kun ollaan kovasti eri mieltä siitä kuka sanoi ja mitä ja milloin. Siksi kirjallisena.

Näin suoraan sanottuna tuo kuulostaa kauhealta ja kovalta tekstiltä mutta noin se nyt vain on jos asiasta joudutaan riitelemään.. onneksi minun ei ole vielä tarvinnut.

Lue lisää

Itselleni kävi niin, että hölmöyttäni takasin pokani ottamia lainoja ja jouduin ostamaan hänen asuntonsa säilyttääkseni omistamani vanhemmilta ostamani maalaistalon. Jouduin myös myymään om istamani kaupunkiasunnon avovai- molleni, mutta kauppakirjaan tuli eliikäinen asumisoikeikus, josta maksan yhtiö- vastikkeen ja muista kuluista n. puolet. En koe, että olen "hyyryllä", eikä tästä ole riitoja tullut. Kyllä pitää olla myös rakkautta ja pitämistä, eikä kaikkia asioita pidä ajatella rahna ja eron kautta.

Tuota....terveisiä kaupungista. Ei köyhillä ole varaa asua vuokralla, minä olen puolisoni kanssa naurettavan pienituloinen eikä tulisi mieleenkään maksaa kaupunkialueella perheasunnon vuokria, nälkäänhän sitä kuolisi.

toisinpäin kirjoitti:

Tuota....terveisiä kaupungista. Ei köyhillä ole varaa asua vuokralla, minä olen puolisoni kanssa naurettavan pienituloinen eikä tulisi mieleenkään maksaa kaupunkialueella perheasunnon vuokria, nälkäänhän sitä kuolisi.

Lue lisää

Alkuperäisen kirjoittajan kanssa en missään nimessä eläisi parisuhteessa saman katon alla päivääkään. Meidän vähät rahat ovat yhteisiä, kysehän on parisuhteesta eikä bisneksestä - ai mutta me ollaankin aviossa, ei tarvitse laskeskella....

toisinpäin kirjoitti:

Tuota....terveisiä kaupungista. Ei köyhillä ole varaa asua vuokralla, minä olen puolisoni kanssa naurettavan pienituloinen eikä tulisi mieleenkään maksaa kaupunkialueella perheasunnon vuokria, nälkäänhän sitä kuolisi.

Lue lisää

Et vaan ole riittävän köyhä / tai yrität edes, häpeäisit.

Eihän tyttöystäväsi omista yhtään mitään, ellette ole tehneet asiasta papereita. Nyt hän vain lahjoittaa sinulle rahaa - vai kenellä siihen tiliin on käyttöoikeus?

Sinähän voit milloin tahansa väittää naisen maksaneen vuokraa tai jotain korvausta yhteisistä asuntomenoista ja rahat sekä asunto ovat sinun.

daah? kirjoitti:

Eihän tyttöystäväsi omista yhtään mitään, ellette ole tehneet asiasta papereita. Nyt hän vain lahjoittaa sinulle rahaa - vai kenellä siihen tiliin on käyttöoikeus?

Sinähän voit milloin tahansa väittää naisen maksaneen vuokraa tai jotain korvausta yhteisistä asuntomenoista ja rahat sekä asunto ovat sinun.

Lue lisää

Provohan tuo on

daah? kirjoitti:

Eihän tyttöystäväsi omista yhtään mitään, ellette ole tehneet asiasta papereita. Nyt hän vain lahjoittaa sinulle rahaa - vai kenellä siihen tiliin on käyttöoikeus?

Sinähän voit milloin tahansa väittää naisen maksaneen vuokraa tai jotain korvausta yhteisistä asuntomenoista ja rahat sekä asunto ovat sinun.

Lue lisää

Nimenomaan näin, asiasta pitäisi olla kirjallinen sopimus josta naisen maksut käyvät ilmi. Nythän tuo tyttöystävä vain maksaa "nätti miehen" asuntoa eli ostaa hänelle asuntoa käytännössä.

Lapsi ei ole mikään este erolle ja riidalle, jokaisen pitäisi nyt jo se ymmärtää tässä vaiheessa elämää ja keskusteluja palstoilla. Elatusmaksuja maksellaan varsin paljonkin suomessa.

Nätti mies on selvästi vielä rakastunut naiseensa (toivon mukaan myös hamaan tappiin asti ja toisinpäin, ei sen puoleen) mutta jos suhde muuttu huonoksi ja riitaiseksi niin epäilen tokko hän onkaan valmis mitään naiselle enää myöhemmin maksamaan etenkään jos mitään tositteita ei ole. Nainen tosin voi vaatia osuuttaan oikeusteitse missä otetaan esille pankkitilien otteet edellisiltä vuosilta joista maksut selviävät loppupeleissä.

En tarkoita enkä toivo että nätti miehen kohdalla kävisi näin mutta kysynpä vain, esitän skenaarion jossa nainen pettäisi miestään.. kuinka halukas mies on maksamaan omaisuudestaan naiselle osuuden takaisin ja auttamaan hänet näin uuteen elämään. Loukkaantunut mies tai nainen ei yleensä toimi kovin rationaalisesti joten rakkauspuuskissa mietityt loppuelämän ritarilliset kuviot ovat helposti tuhkana tuuleen haihtuvia sanoja.

Tässä koko keskustelussa suurin ongelma on etteivät kirjoittavat tosiaankaan ymmärrä mikä ero on omaisuudella ja elinkustannuksilla. kirjoitellaan kaikenlaista runollista soopaa tajuamatta ettei suomessa laki ole ollenkaan samaa mieltä. Reiluus on reiluutta molemmin puolin mutta realiteetit kannattaa ottaa huomioon jo pesää rakentaessa vaikka se kuulostaisi kuinka kornilta.

Suurin osa teistäkin on jo kerran eronneita tai karanneita veikkaan.. mikä saa teidät kuvittelemaan että seuraava suhde on se joka kantaa rakkauden voimalla hamaan hautaan asti? Ihmisellä kun on ikävä taipumus toistaa virheitään vaikka kuinka vannoo ettei enää koskaan, olen läksyni oppinut. Koskee myös minua joten olen alkanut varovaisemmaksi, tosin olen yhä tunteellinen pöljä ja edelleen huijattavissa.

daah? kirjoitti:

Eihän tyttöystäväsi omista yhtään mitään, ellette ole tehneet asiasta papereita. Nyt hän vain lahjoittaa sinulle rahaa - vai kenellä siihen tiliin on käyttöoikeus?

Sinähän voit milloin tahansa väittää naisen maksaneen vuokraa tai jotain korvausta yhteisistä asuntomenoista ja rahat sekä asunto ovat sinun.

Lue lisää

Kyllä meillä on yhteinen tili ja paperit tehtynä. Ei tässä ketään huijata. Tyttöystäväni saa rahansa vaikka heti huomenna jos haluaa eron. Ja minä en ole mikään huijari jos sitä epäilet. Voi tyttöystäväni nostaa rahansa heti jos haluaa. Sitten kun puolet on maksanut niin rahat on mun ja asunto on myös hänen. Mä en tarvii tyttöystäväni rahoja kun mulla on omaakin, mut se halusi itse ostaa puolet mun asunnosta. Halvempaa on maksaa mulle kun ottaa lainaa ja maksaa sitä lainaa ja korkoja.

nätti mies kirjoitti:

Kyllä meillä on yhteinen tili ja paperit tehtynä. Ei tässä ketään huijata. Tyttöystäväni saa rahansa vaikka heti huomenna jos haluaa eron. Ja minä en ole mikään huijari jos sitä epäilet. Voi tyttöystäväni nostaa rahansa heti jos haluaa. Sitten kun puolet on maksanut niin rahat on mun ja asunto on myös hänen. Mä en tarvii tyttöystäväni rahoja kun mulla on omaakin, mut se halusi itse ostaa puolet mun asunnosta. Halvempaa on maksaa mulle kun ottaa lainaa ja maksaa sitä lainaa ja korkoja.

Lue lisää

Yhteinen tili tarkoittaa yleensä molemmille myös nosto-oikeutta. Kumpi tahansa voi nostaa rahat rililtä, myös sinä.

Hullu sun naisesi on, jos tuohon suostuu.

Juuri näin, jos ei sulla ole varaa elättää perhettä, älä hanki semmoista.

Oletko kasvanut tynnyrissä?

http://fi.wiktionary.org/wiki/avopuoliso

Naiminen se vasta kallista on...

Voi voi..
Pitää ottaa vaimo siinä saa ilmaista työtä 1024 € / kk ja vierihoidon
http://www.stara.fi/2012/12/15/mies-katsoi-pornoelokuvan-raiskasi-joukon-kanoja-hengilta/
Vierihoidon taksa jotain 160 € / tunti ja 80 €/ puolituntia suomipoika pääsee tuosta 400 €/kk.

Eli vaimolla säästää 1500 €/kk on 18 000 €/ vuosi.

Autonrassaus on miehen omaa työtä, itse se sillä kulkeekin.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
”Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen.
Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.”
Elatus katsotaan rahaksi joten työvastaa rahaa.

Erittäin hyvä muistutus siitä, että sen kotiapulaisen ja siivoojan palkkaaminen maksaa rahaa!

Koska naisen euro ja urakehitys on Suomessa 50-80% siitä mitä miesten, tämä pitää myös muistaa, kun mietitte niitä sijoituksia ja käyttövarjoanne.

Tavallinen tarinahan on juuri niin, että miehen nimissä on perheen asunto ja auto. Nainen uhraa uransa siihen, kun synnyttää lapset, hoitaa kodin ja sen jälkeen saa osapvätyön, huonolla palkalla (jos tänä päivänä edes sitä). urapukti oli ja meni, koulutus ja opinnot yliopistossa eivät takaa hyväpalkkaista työtä.

No niin, sitten kun ne villit teinit ja nuoret aikuiset on saatu kasvatettua, mies tapaakin työmatkalla sen ihanan nuoren ja freesin sihteerikön, ottaa vanhasta kodinhoitaja-vaimostaan eron ja kiroaa elatusmaksuja.
Naiselle ei jää mitään, koska miehen nimissä on kaikki omaisuus, ne on taivavasti piillotettu naisen ulottumattomiin, eläkettä ei kerry kotonaolovuosista, 50v nainen ei lisäksi saa koskaan enää työtä.

Mies jatkaa porskutteluaan ja ostaa uuden nuorikon kanssa uuden ison omakotitalon ja kaahaa maasturillaan uuden nuoren typyn ja kikkuvauvan kanssa. Ihmettelee kun jo aikuistuneet lapset ovat katkeria isille, eivätkä kilju riemusta uudelle äitipuolelleen ja vauvapuolelleen. Mies toki tässä vaiheessa muistaa siirtää kaiken omaisuutensa tämän vauvan nimiin, kätevästi saadaan kostettua katkeran (syystä?) ex-eukon piina ja nollattua maksuhanat edellisen liiton lapsiin.

No sitten, tämä uusi typykkä kyllästyy vain Viagran voimilla toimivaan isän ikäiseen mieheensä ja vaihtaa oman ikäiseen, nuoreen ja jäntevään rakastajaan. Ottaa lapsensa ja häipyy, samalla puolikkaan siitä omakotitalosta kahmaisten, tilit tyhjentäen. Tätä kun mies ei tajunnut, eikä sokeudessaan ymmärtänyt, nuori ja kaunis edustusvaimo kun rakasti häntä (ei hänen rahojaan).

Katkerana sitten hoivaamme tätä pappaa vanhainkodissa, taitaa olla niitä miehiä, joita ei lapset käy katsomassa, eikä vaimot vierailulla....
Niin, miksihän ei käy?

elämän kiertokulku? kirjoitti:

Erittäin hyvä muistutus siitä, että sen kotiapulaisen ja siivoojan palkkaaminen maksaa rahaa!

Koska naisen euro ja urakehitys on Suomessa 50-80% siitä mitä miesten, tämä pitää myös muistaa, kun mietitte niitä sijoituksia ja käyttövarjoanne.

Tavallinen tarinahan on juuri niin, että miehen nimissä on perheen asunto ja auto. Nainen uhraa uransa siihen, kun synnyttää lapset, hoitaa kodin ja sen jälkeen saa osapvätyön, huonolla palkalla (jos tänä päivänä edes sitä). urapukti oli ja meni, koulutus ja opinnot yliopistossa eivät takaa hyväpalkkaista työtä.

No niin, sitten kun ne villit teinit ja nuoret aikuiset on saatu kasvatettua, mies tapaakin työmatkalla sen ihanan nuoren ja freesin sihteerikön, ottaa vanhasta kodinhoitaja-vaimostaan eron ja kiroaa elatusmaksuja.
Naiselle ei jää mitään, koska miehen nimissä on kaikki omaisuus, ne on taivavasti piillotettu naisen ulottumattomiin, eläkettä ei kerry kotonaolovuosista, 50v nainen ei lisäksi saa koskaan enää työtä.

Mies jatkaa porskutteluaan ja ostaa uuden nuorikon kanssa uuden ison omakotitalon ja kaahaa maasturillaan uuden nuoren typyn ja kikkuvauvan kanssa. Ihmettelee kun jo aikuistuneet lapset ovat katkeria isille, eivätkä kilju riemusta uudelle äitipuolelleen ja vauvapuolelleen. Mies toki tässä vaiheessa muistaa siirtää kaiken omaisuutensa tämän vauvan nimiin, kätevästi saadaan kostettua katkeran (syystä?) ex-eukon piina ja nollattua maksuhanat edellisen liiton lapsiin.

No sitten, tämä uusi typykkä kyllästyy vain Viagran voimilla toimivaan isän ikäiseen mieheensä ja vaihtaa oman ikäiseen, nuoreen ja jäntevään rakastajaan. Ottaa lapsensa ja häipyy, samalla puolikkaan siitä omakotitalosta kahmaisten, tilit tyhjentäen. Tätä kun mies ei tajunnut, eikä sokeudessaan ymmärtänyt, nuori ja kaunis edustusvaimo kun rakasti häntä (ei hänen rahojaan).

Katkerana sitten hoivaamme tätä pappaa vanhainkodissa, taitaa olla niitä miehiä, joita ei lapset käy katsomassa, eikä vaimot vierailulla....
Niin, miksihän ei käy?

Lue lisää

Uskotko edes itse tuohon soopaan? Oikeasti tavallinen tarina on, että mies tekee 40% enemmän työtunteja kuin nainen kun lasketaan mukaan ylityot, mies saa elämänsä aikana 60% maksamistaan verorahoista takaisin sosiaalipalveluina, sairaanhoitona ym. kun taas nainen saa yhteiskunnan palveluja takaisin 130% maksamiinsa veroihin nähden. Tavallinen tarina on myös, että nainen eroaa. Eron todennäköisyys on 50% ja 80%:ssa tapauksista eron vireillepanija on vaimo, ja erossa nainen muuttuu ihan eri ihmiseksi joka haluaa ryöstää mieheltä kaiken ja saa aina lapset (miksi?) ja puolet omaisuudesta vaikka ei itse ole omaisuuden kartuttamiseksi tehnyt itse p-kaakaan.

elämän kiertokulku? kirjoitti:

Erittäin hyvä muistutus siitä, että sen kotiapulaisen ja siivoojan palkkaaminen maksaa rahaa!

Koska naisen euro ja urakehitys on Suomessa 50-80% siitä mitä miesten, tämä pitää myös muistaa, kun mietitte niitä sijoituksia ja käyttövarjoanne.

Tavallinen tarinahan on juuri niin, että miehen nimissä on perheen asunto ja auto. Nainen uhraa uransa siihen, kun synnyttää lapset, hoitaa kodin ja sen jälkeen saa osapvätyön, huonolla palkalla (jos tänä päivänä edes sitä). urapukti oli ja meni, koulutus ja opinnot yliopistossa eivät takaa hyväpalkkaista työtä.

No niin, sitten kun ne villit teinit ja nuoret aikuiset on saatu kasvatettua, mies tapaakin työmatkalla sen ihanan nuoren ja freesin sihteerikön, ottaa vanhasta kodinhoitaja-vaimostaan eron ja kiroaa elatusmaksuja.
Naiselle ei jää mitään, koska miehen nimissä on kaikki omaisuus, ne on taivavasti piillotettu naisen ulottumattomiin, eläkettä ei kerry kotonaolovuosista, 50v nainen ei lisäksi saa koskaan enää työtä.

Mies jatkaa porskutteluaan ja ostaa uuden nuorikon kanssa uuden ison omakotitalon ja kaahaa maasturillaan uuden nuoren typyn ja kikkuvauvan kanssa. Ihmettelee kun jo aikuistuneet lapset ovat katkeria isille, eivätkä kilju riemusta uudelle äitipuolelleen ja vauvapuolelleen. Mies toki tässä vaiheessa muistaa siirtää kaiken omaisuutensa tämän vauvan nimiin, kätevästi saadaan kostettua katkeran (syystä?) ex-eukon piina ja nollattua maksuhanat edellisen liiton lapsiin.

No sitten, tämä uusi typykkä kyllästyy vain Viagran voimilla toimivaan isän ikäiseen mieheensä ja vaihtaa oman ikäiseen, nuoreen ja jäntevään rakastajaan. Ottaa lapsensa ja häipyy, samalla puolikkaan siitä omakotitalosta kahmaisten, tilit tyhjentäen. Tätä kun mies ei tajunnut, eikä sokeudessaan ymmärtänyt, nuori ja kaunis edustusvaimo kun rakasti häntä (ei hänen rahojaan).

Katkerana sitten hoivaamme tätä pappaa vanhainkodissa, taitaa olla niitä miehiä, joita ei lapset käy katsomassa, eikä vaimot vierailulla....
Niin, miksihän ei käy?

Lue lisää

Aamen.

Taasnäitä kirjoitti:

Uskotko edes itse tuohon soopaan? Oikeasti tavallinen tarina on, että mies tekee 40% enemmän työtunteja kuin nainen kun lasketaan mukaan ylityot, mies saa elämänsä aikana 60% maksamistaan verorahoista takaisin sosiaalipalveluina, sairaanhoitona ym. kun taas nainen saa yhteiskunnan palveluja takaisin 130% maksamiinsa veroihin nähden. Tavallinen tarina on myös, että nainen eroaa. Eron todennäköisyys on 50% ja 80%:ssa tapauksista eron vireillepanija on vaimo, ja erossa nainen muuttuu ihan eri ihmiseksi joka haluaa ryöstää mieheltä kaiken ja saa aina lapset (miksi?) ja puolet omaisuudesta vaikka ei itse ole omaisuuden kartuttamiseksi tehnyt itse p-kaakaan.

Lue lisää

"40% enemmän työtunteja kuin nainen".

Miksiköhän juuri 4-lapsisissa perheissä Suomessa on viimeisten vuosikymmenten aikana mennyt kaikkein katalimmin?
Siksi, että 5- ja suurempilapsiset perheet eivät enää selviytyneet niin, että äiti katosi jatkuvasti "oikeaan työhönsä", vaan siellä oli jo pakko todellakin käyttää järkeä kotiavun saamiseen tavalla tai toisella ja myös äitiyslomia oli paljon. Näyttää siis siltä, että näissä perheissä on otettu aito maalaisjärki käyttöön ja sen voimalla oikeassa vanhan kansan yrittäjyyshengessä myös lapset kasvaa edelleenkin.

Perhe pysyy koossa.
Mutta ne kolmi- ja nelilapsiset? Kun osaavimmat selviytyvät yhteiskunnan pakottamassa oravanpyörässä kolmelta lapselta, luulevat he vielä neljänneltäkin pystyvänsä samaan tahtiin. Koska yhteiskunta käyttäytyy näitäkin perheitä kohtaan verotuksen ja Ay-lakien kautta juuri samoin kuin lapsettomiakin kohtaan on selvää, että touhu on järjetöntä kaikilla mittareilla mitattuna.

Itse ratkaisimme illanvieton kuushenkisessä perheessämme niin, että kotityötä "osaamaton" mies käytti aikansa "lastenhoitoon" lähinnä tv-ääressä ja "vapautti" minut kotityöhön oppineena sen hoitoon. Myös lasten tunnepurkaukset, riitelyt ja lastenhoito olivat minun vastuullani "osaavampana".

Kukahan sen yhtäkkiä muutama vuosikymmen sitten määräsi, että omien lasten- ja kodinhoito tuli naisilta kielletyksi kokonaan ja se piti hoitaa viimeisillä voimanhitusilla, mitä raskaasta ja henkisesti stressaavasta kokopäivätyöstä (10 h matkoineen) jäi? Useimmiten hellyyden sijaan syyllistäen lapset! Ihminenhän äitikin on, niin millä voimalla työmyllerryspäivän jälkeen enää kykenee järjelliseen lastenkasvatukseen??? Näin heppoista ja onnetonta on ollut suomalaislapsen kasvatus kodeissaan viimeiset vuosikymmenet. Ja TV:n saastafilmit korvasivat iltaisin lapsille kireän äidin lähellä viihtymisen!

HURSKAAT ASIANTUNTIJAT ovat kirjoittaneet ja kirjoitukset yltyy edelleen nuorten ja lasten ongelmavyyhtien syitä etsittäessä että: "KODEISTA SE LÄHTEE"!

Aasian tai Venäjän suunnilta tulevat naiset tekevät nuo työt ilmaiseksi.

Entäs jos avokki löytää uuden ja paremman lainantakaajan niinkuin jus kaverille kävi ?

Nykyään on toikin mahdollisuus päästä omaisuudestaan eroon jos on sinisimmukka.

Minä taas eroaisin persaukisesta jota joutuisin elättämään loppuikäni kun hän tuhlaisi koko palkkansa turhuuksiin.

Teillä on hyvä herra samalla tasolla raha-asiat. Avokkisi ei ole persaukinen niinkuin tällä aloittajalla.

Teillä on myös harvinaisen kestävä liitto. Ei mitenkään yleistä nykypäivänä.

Älä siis yleistä.

Nykyään ei loppuelämää yhdessä juur ole. Etkö ole ajan tasalla ja lue erotilastoja. Tämä pariskuntakin on ilman papin tai tuomarin aamenta ja eihän tuo aamen mitään kerro.

Älä ole hyvä rouva noin sinisilmäinen, vaan ajattele tulevaakin. Toivottavasti et ole pantannut koko omaisuuttasi yhteen mieheen.

Ei ole ja lueppa tuo laki uudestaa ja sen köyhemmän pitää näyttää toteen että avokki on vaurastunut hänen takia ja oikeuden päätös aina jos tasinkoa haluttaan että silleen. Jos lapsia ei ole niin aika heikot mahkut saada mitään jos kaikki omaisuus toisen nimissä.

Mitäs paneminen maksaa, satkun laaki?

kaikki rahalla kirjoitti:

Mitäs paneminen maksaa, satkun laaki?

siitä noin paljoa maksamaan, vaikka se hyvää tekeekin.

Ei meillä vaan ala. Riidat alkaa siitä että ei ole osallistuttu kotitöihin tai on juopoteltu liikaa tms.

Rahasta ei kyllä ole riidelty, ei olla rahna takia yhdessä.

Oikeasti on riski, että vain pelkällä yhdessä asumisella olet yhtäkkiä lain mukaan velkaa koko omaisuudestasi puolet tälle naiselle, josta et enää selvästikään tykkää kun hän ei ole elänyt standardiesi mukaisesti. Olepa siis varovainen ja JÄTÄ jos ei innosta.

Hän ehkä löytää rikkaan miehen joka maksaa kaiken, tai voi elää itsenäisempää elämää ilman kenenkään murjotuksia sen mukaan miten oma rahatilanne antaa myöten jatkossa.

miesvm67, olet objektiivisin tässä ketjussa, kiitos siitä.

Jos esim. omakotitalo ostetaan, toinen ansaitsee bruttona esim. 3500€/kk ja toinen 1800€/kk, omistukseksi kannattaa laittaa esim. 70%/30%, olettaen, että molemmat saavat omavastuuosuutensa maksettua ilman toistensa takausta. Näistä molemmat maksavat omien lainojen lyhennykset ja korkomenot, siis noin 70%/30%. Juoksevat kulut maksetaan puoliksi. Jos tulisi vaikka putkiremontti, putkiremontti menisi 70%/30%.

Älkää sotkeko rakkautta ja raha-asioita keskenään, se loukkaa minua.

Niin jos aloittajalla on varoja toteuttaa asuntokauppa ilman avovaimoa, niin ei missään tapauksessa kannata lähteä mihnkään takauksiin ja vielä 200 tuhannen summalle vain siksi, että pissis avokki ei suutu. Tehän voitte erota vuoden päästä ja kämppä myyntiin. Akka laskee tietysti sen varaan, että muutaman vuoden päästä voisi netota muutaman kymmpitonnin.

Jos nytkin on opintoilainaa pystyssä ja pankista ei edes 1500 lainaa irtoa, niin millä hitolla 200 tuhatta moinen tyhjätasku muka maksaa. Avokki maksaa luonnossa sinulle ja huushollitöillä jos kerran perseauki on tai muuttaa sossun kämppään miettimään!

Joo, se onkin huomattavsti fiksumpaa että kaikki elättää kaikkia verovarojen kautta ainoastaan siksi että se lähin ihminen niin pelottava mörkö ja vihoillinen nro uno että ei sen varaan voi laskea tai siltä pyytää, tai sitä voi auttaa tai elättää. Kyllä jonkun muun pitäisi hoidella tämä asia kuin oma puoliso, joidenkin täysin vieraiden ihmisten. Se olisi sellainen luonnollinen järjestys asioissa.

Tyhmä mies kun vaimonsa omaisuutta lasvattaa ja laittais vaimon töihin. Jos lainat puoliksi niin se myös maksetaan puoliski että silleen.

Taloudellisesti ihan itsemurhaa Mikkis____TRE: järjestely kiinittää ison pääoman tuottamattomaksi, inflaatio myöskin syö.
Onko mahdolliset verovaikutukset selvitetty, asiat ei aina ole niin kuin niiden luulisi olevan. Aina kun omaisuus tulee toisen omistukseen on verovaara.

Älköö nyyt noin. kirjoitti:

Taloudellisesti ihan itsemurhaa Mikkis____TRE: järjestely kiinittää ison pääoman tuottamattomaksi, inflaatio myöskin syö.
Onko mahdolliset verovaikutukset selvitetty, asiat ei aina ole niin kuin niiden luulisi olevan. Aina kun omaisuus tulee toisen omistukseen on verovaara.

Lue lisää

Moro taas

Et nyt sisäistänyt asiaa... no selitän tarkemmin. Rahat on pankkitakuu tilillä joka on korkeakorkoinen, ylittää inflaation, korko on 2,6%. Ei paljon yli inflaation, mutta on kuitenkin joten pääoma ei menetä arvoaan. Tili on siis sellainen josta rahat saa pihalle MOLEMPIEN suostumuksella eli jos tulee akuutti rahan tarve, voimme nostaa rahat kun yhdessä niin sovimme joten pääoma ei sitoudu "jumiin".

Veroseuraumus on myös tarkistettu, sitä ei ole koska sopimus on kaupantekohetkellä tehty ja kauppakirjaan on kirjattu aiesopimus asiasta. Lakimiehet ja kaupanvahvistajat on sitävarten ettei meidän tyhmien tarvitse arvailla ja neuvoa toisia ilman tietoa.

Itse en näe tässä sopimuksessa mitään riskiä puolin enkä toisin, en sano että tämä on paras tapa hoitaa asia, jokaisen varmasti pitää itse etsiä itselleen sopivin tapa, mutta tämä on reilu rehellinen eikä asiasta tarvinnut koskaan kinata.

Jatkan äskeiseen, koska nyt vasta luin Mikkiksen viestin pankkitakuutilistä, ihan loistava käytäntö olisi teidän tilanteeseen jos et halua pantata omaa osuuttasi talosta vaimon asuntolainaosuudelle.

Jos ostat koko talon ja perit vaimolta vuokraa, se on suoranaista kusetusta johon toivottavasti vaimo ei missään nimessä suostu.

Katkera mamman poika. :P

10+5 kirjoitti:

Katkera mamman poika. :P

Ja baskat, tilanteeseeni alistuva maksaja.

"Samalla hyvä miettiä aiheutttaako omistaminen valtataistelua tulevaisuudessa eli vaarallinen tilanne molemmat peilin eteen , voittaako rakkaus? kestääkö rakkaus? onko kaikki omistamisesta kiinni? Onni on tärkein. "

Mitä sitten on onni? Joku voi ajatella niinkin, että on onni, kun oppii aina olemaan varuillaan. Onko SE onni? Mitä sitten on rakkaus? Kun aina oli hoidoissa vaihtuvien hoitajien luona pienenä ja äiti ei ehtinyt rakastamaan. Iltaisin kiukkuinen äiti! Häntä ihan jännitti ja pelkäsikin. Niin miten rakastetaan ketään, mitä se on?

Kansa on opettamalla opetettu rakastamaan materiaa ihmisen rakastamisen sijaan.
Siksihän äiti hylkäsi suuren rakkauden hedelmänsäkin. Rahan hankinnan vuoksi. Kun hänellä ei ollut aitoa miestä pitämässä turvaa itselle ja lapselle, jonka siitti. Mies hamusi kalliita harrastuksia, jotka maksoivat. Aina uutta, kun tekniikka kehittyi. Kehittyi myös viihde kodin ulkopuolella. Kaupunkielämä maksoi. Sinne kaupunkiin jo suuret ikäluokat ajettiin "oppimaan oikeaa elämää ja pitämään itsensä henkihieverissä"!
Katkerin sydämin ensimmäiset naiset jättivät aarteensa vieraille, mutta mies oli tyytyväinen ja osti uusia autoja, joilla vaimokin SAI KÄYDÄ TYÖSSÄ! Ja lapset oppivat, että KAIKKEIN TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ ON RAHAN HANKKIMINEN ja Roope-setä on esimerkki ykkönen.

Suurimmilta osin tämäkin ketju kuvastaa, minkälainen matematiikkaoppi on suomalaiselle nuoremmalle kansanosalle annettu elämänkoulussa. Ihminen on senmukaan vain käyttöesine, jonka varjolla voi rikastuakin. Vain pelaamisen osaaminen on tärkeää! Heitä ei voi syyttää, mutta jotakin peluritahoa tämäkin aikaansaannos heidän kohdallaan palvelee! Surullista.

Puolisosi on niitä henkilöitä jotka eivät uskalla ottaa sitä riskiä eli 100000€ lainaa taloa varten ja että kaikki palkkatulot häneltä menisi lainan lyhennyksiin ja ei jäisi hänelle käyttörähää ja olettaa että sina maksat kaikki kulut että pääsee vaurastumaan.

Ehkä keskustelu pitäisi jakaa lyhyiden suhteiden ja "aina kuolemaan asti" -pyrkivien liittojen finanssipolitiikan ruotimiseksi. On suhteita ja suhteita.

Kuten käy ilmi Maajussin ja monen muun kertomuksista, heidän suhteensa tulevat ja menevät. En usko, että he kokevat oikean rakkauden ihmettä ja pitkän suhteen tuomaa onnellisuutta elämässään lainkaan - sen enempää Maajussi kuin ketjun aloittajakaan. Rahasta kaikki alkaa, rahasta eletään ja rahaan kaikki päättyy. Ainut todellinen on rakkaus on lompakko ja takatasku.

Mutta heillähän on vapaus tehdä niin. Elämä on täynnä valintoja...

Jos oisin nuori ja kaunis, niin ja työläs rahaa ajatteleva nainen:

Menen hienoon taloon (tavoiteltuna tottakai). Hoitaisin työpäiväni jälkeen taidokkaasti niin miehen kuin kodinkin. Noin viisi vuotta laittaisin kaikki ansiotyörahani pankkiin, koska mieshän saa vuokra- ja ruokakorvauksen jo palveluksistani liiankin kanssa. Mikäli hän haluaa viihdettä ja matkustelua, hän kustantaa. Ja tämän jälkeen harkittais todella mennäänko avioliittoon ja lastenhankintaan.

Jos mies on näyttänyt kykynsä hoitaa vaimo, niin todennäköisesti hän kykenee huolehtimaan myös vaimostaan ja lapsistaan yhdessä! Ja vaimollahan olisi jo pankissa säästössä mukavat myötäjäiset!

Kumpikaan ei menettänyt rahallisesti mitään kokeilussaan, jos ero tuli.

Mutta tässäkin jää aina henkiset arvet, jotka jäävät loppuiäksi tunnemuistiin ja häiritsevät myöhempää suhdetta. Joten olen erittäin vakaasti sitä mieltä, että ihmisen tunteilla ei ole lupa leikkiä - ei varhaislapsuudesta vanhuuteen! Myös jo vauvalla on tunteet, joita ei ole lupa rikkoa!

Hei portti. kyllä, rahariitoja pukkaa kun toisella on ja toinen ottais. Hassua että pidät kotimaassa lomailua halvempana, kokemukseni mukaan varattoman ja työttömän naisraukan oikeasti kannattaa lähteä asumaan joko viroon tai thaikkulaan, jos on säästöjä, elämä siellä on jonkun verran edullisempaa ja tällöin myös laadukkaampaa. Nämä varakkaat miehet sitten voivat jäädä tänne pyytämään niitä naisia sieltä luokseen, niin saavat elättejä joiden kanssa voivat tuntea olevansa hyväntekijöitä.

Aloittaja salaa toivoo että avokki maksaa hänen puolestaan asunnosta puolet, ja hän itse pääsee vähemmällä. Avokki ei vaan saa mitään rahojensa vastineeksi.

5 odotuksen ajan nainen "kiusaa" vartalonsa 10 vuoden ajan rintansa ja lisäksi yöttömät yöt ja itkujen kuuntelut ja välillä paluu oikeaan työhön nukkumattomien öiden jälkeen jne. Miiiiiiikähän on hinta? Onkohan tohtorisnaisen vartalo kalliimpi kuin siivoojan vai onko hyvävartaloisen kauniin siivoojan riskaapelia "pilata" vartaloaan enemmän kuin hälläväliä pullukan tohtoriksen? No karrikoituna näinkin. Loputonta on hinnoittelu, mutta miehet jäävät tässätapaukssessa kuin lehti laineille sivustakatsojiksi.

Paljon on hienoja opetuksia joilla nykyään rahastetaan. Mm elämänhallintaa. Jonka opin lähtökohdat ovat vallan muuta, kuin aidon ihmisen luonnollista elämää.
Juuri nämä samaiset opit ovat rikkoneet avioliitot ja vieneet naiset metsään emoudessaan puhumattakaan miehistä, joita kyseiset "kekseliäät" nyt naisiksi muokkaavat.

Kuka opettaisi PALUUN ELÄMÄÄN JA OIKEAAN KOTIIN.

Funda... juuri noin, mitä hienointa osoittelua kaikessa, mikä koskee normaaliutta.
Mutta ai miten ihanaa, kun joku tekee aivan hullua, mistä lapsuudessani kiikutettiin määrätylle osastolle kyselemättä. Nyt se on sitten - kiitos tv-opetuksen - ainoata normaalia.
Mene ottamaan milljardeilta oikeilta ihmisiltä oppia äläkä 5 miljoonaiselta laidasta laitaan kokeilevalta kansalta. Identiteettinsä ja lastensa äidit jo ajat sitten menettäneeltä. Kiitos juristille. Löytyy täältä vielä jäljelläolevaa järkeäkin siellä täällä!

Vai fundaa kirjoitti:

Funda... juuri noin, mitä hienointa osoittelua kaikessa, mikä koskee normaaliutta.
Mutta ai miten ihanaa, kun joku tekee aivan hullua, mistä lapsuudessani kiikutettiin määrätylle osastolle kyselemättä. Nyt se on sitten - kiitos tv-opetuksen - ainoata normaalia.
Mene ottamaan milljardeilta oikeilta ihmisiltä oppia äläkä 5 miljoonaiselta laidasta laitaan kokeilevalta kansalta. Identiteettinsä ja lastensa äidit jo ajat sitten menettäneeltä. Kiitos juristille. Löytyy täältä vielä jäljelläolevaa järkeäkin siellä täällä!

Lue lisää

Juuri näin ... Tää maa-aluehan täyttyy kummajaisista aikas ripeetävauhtia ...Uusinormaali tulee tilalle ... Muuallapäin ihmetellään tätä uutta tapaa elää ilman vastuuta tulevasta ...