Olen elänyt saman naisen kanssa nyt 24 vuotta ja lapsiakin on saatu aikaan. Olen joutunut olemaan ilman sukupuolista kanssakäymistä nyt yli vuoden ja aiempina muutamana vuotena on sitä tapahtunut vai muutaman kerran vuodessa. Kun koetan saada selville mistä tämä johtuu saan ainoaksi vastaukseksi "ei kiinnosta." En usko vaimoni käyvän vieraissa tai harrastavan itsetyydytystä. Samassa makuuhuoneessa tosin emme nuku, mutta uskoisin kyllä kuulevani jos sitä tapahtuisi. Puhumme kyllä lasten koulun käynnistä ja muista pakollisista, mutta juurikaan muuta keskustelua ei ole. Kuinka voisin saada suhteeseen jotain kipinää, sillä rakastan vaimoani enkä haluaisi joutua hakemaan tyydytystä kodin ulkopuolelta.
Rakkaat naiset
Tarvitsen apuanne!
25
436
Vastaukset
- biux
Ehdotan, että pyydät vaimoltasi kunnon ajan, jolloin istutte alas ja puhutte asiat halki. Sinun pitää pystyä kertomaan tuo sama mitä meille kerroit vaimollesi sekä lisätä siihen, ettei sinulle kauan riitä vastaus "ei kiinnosta". Seksitön liitto toimii vain silloin kun molemmat osapuolet ovat siihen valmiita.
Vaimollasi ei ole oikeutta riistää sinulta suurta osaa aikuisen ihmisen elämästä, seksuaalisuutta ja seksiä. Eikä sinulla ole oikeutta jättää asiaa yksin vaimosi vastuulle; sinulla on velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistasi.
Mitä vaimosi sitten ehdottaa ratkaisuksi?- aloit...
Olen kyllä yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän pakenee ja sanoo ettei tiedä mistä johtuu, mutta ei kiinnosta. Minkäänlaista ehdotusta minun ongelman ratkaisuksi hän ei tiedä. Häntä tämä selibaatti ei tunnu haittaavan millään lailla. Minä en tiedä kuinka edetä asiassa, siksi koetankin saada apua teiltä.
- Lättyviikari 2
aloit... kirjoitti:
Olen kyllä yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän pakenee ja sanoo ettei tiedä mistä johtuu, mutta ei kiinnosta. Minkäänlaista ehdotusta minun ongelman ratkaisuksi hän ei tiedä. Häntä tämä selibaatti ei tunnu haittaavan millään lailla. Minä en tiedä kuinka edetä asiassa, siksi koetankin saada apua teiltä.
Jospa e-pillereitten vaihto auttaisi. Joillakin pillereillä kuuluu olevan kertomasi mukaisia sivuvaikutuksia. Niin että koetapas patistella gynegologille!
- Rakkaus on hellyyttä
Kyllä ikä tekee tehtävänsä näissä seksiasioissakin!
Noin 50 v. on seksuaalisuus erilaista kuin nuorena. Moni nainen haluaisi
mieheltä hellyyttä, haleja, ei enää seksiä!
Aika aikaa kutakin! - helppous.
Älä välitä!
Hyvin moni suomalaisisä on saannut
lapsia ilman sukupuoliyhteyttä.
Siistiä! Avain ongelmaan on keskustelu puolison kanssa. Jos hän ei suostu avautumaan sinulle, suostuisiko ammattiauttajalle?
Mielestäni jokaisella seksiä haluavalla on oikeus hyvään seksielämään. Valitettava tosiasia, että pitkässä parisuhteessa halut eivät usein kohtaa. Syitä on monia. Syitä on molemmissa.
Minusta sinun oikeutesi on tietää syy vaimosi haluttomuuteen. Vain sitä kautta voi tilannetta lähteä parantamaan. Sanotaan, että vuorovaikutus kumppanin kanssa on tärkein seksitaito. Sinun ei tarvitse tyytyä vastaukseen "Ei kiinnosta". Älä syyllistä toista, mutta älä myöskään jää odottelemaan. Jos muutos ei lähde vaimostasi, sen on lähdettävä sinusta, koska sinä olet se haluava osapuoli.- aloit...
Ei hän suostu lähtemään avioliittoneuvontaan tai yilpäänsä puhumaan kenelläkkään asiasta, ei hän suostu puhumaan asiasta edes minun (avioliehen) kanssa. Olen pyytänyt puhumaan asiasta vaikkapa yksin jonkun lääkärin tms. kanssa, mutta ei.
Toki tiedän, että syitä on molemissa, mutta kun en todellakaan tiedä mitä teen väärin.
Kuinka saisin hyvän seksielämän, kun ei kotona tapahdu yhtään mitään sillä saralla. En minä edelleenkään halua hakea seksiä kodin ulkopuolelta. Tässä iässä ei seksin harrastaminen yksin vessassa kiinnosta, mielummin olen sitten ilman.
Minunkin mielestäni minulla on oikeus tietää syy, mutta kun ei hän puhu. Myönnän auliisti sen, etten ole kovinkaan hyvä lepertelemään tai puhumaan satuja, mutta emme ole koskaan kumpikaan sellaista tehneet. Nuorempana hän oli erittäin halukas seksiin, jopa useita kertoja päivässä, mutta eikös kaikki nuorena ole? Itse en ole mielestäni vaatinut koskaan mahdottomia, mutta vaikkapa pari kertaa kuussa ei mielestäni kuullosta kohtuuttoman paljolta. Vaimoni on kuitenkin vasta vähän yli nelikymppinen ja itse olen muutaman vuoden vanhempi.
Olen koettanut antaa asian olla ja olla puhumatta asiasta ja toivonut että jotain tapahtuisi. Olen joskus asiast suuttunutkin ja sanonut, että nyt on pakko asia nostaa pöydälle, mutta ei, hän menee vaikka pesemään pyykkiä tai muuten pakenee tilanteesta, jolloin en jaksa kulkea perässä ja räksyttää kuin rakkikoira, annan asian olla.
"Jos muutos ei lähde vaimostasi, sen on lähdettävä sinusta"
Kuinka? aloit... kirjoitti:
Ei hän suostu lähtemään avioliittoneuvontaan tai yilpäänsä puhumaan kenelläkkään asiasta, ei hän suostu puhumaan asiasta edes minun (avioliehen) kanssa. Olen pyytänyt puhumaan asiasta vaikkapa yksin jonkun lääkärin tms. kanssa, mutta ei.
Toki tiedän, että syitä on molemissa, mutta kun en todellakaan tiedä mitä teen väärin.
Kuinka saisin hyvän seksielämän, kun ei kotona tapahdu yhtään mitään sillä saralla. En minä edelleenkään halua hakea seksiä kodin ulkopuolelta. Tässä iässä ei seksin harrastaminen yksin vessassa kiinnosta, mielummin olen sitten ilman.
Minunkin mielestäni minulla on oikeus tietää syy, mutta kun ei hän puhu. Myönnän auliisti sen, etten ole kovinkaan hyvä lepertelemään tai puhumaan satuja, mutta emme ole koskaan kumpikaan sellaista tehneet. Nuorempana hän oli erittäin halukas seksiin, jopa useita kertoja päivässä, mutta eikös kaikki nuorena ole? Itse en ole mielestäni vaatinut koskaan mahdottomia, mutta vaikkapa pari kertaa kuussa ei mielestäni kuullosta kohtuuttoman paljolta. Vaimoni on kuitenkin vasta vähän yli nelikymppinen ja itse olen muutaman vuoden vanhempi.
Olen koettanut antaa asian olla ja olla puhumatta asiasta ja toivonut että jotain tapahtuisi. Olen joskus asiast suuttunutkin ja sanonut, että nyt on pakko asia nostaa pöydälle, mutta ei, hän menee vaikka pesemään pyykkiä tai muuten pakenee tilanteesta, jolloin en jaksa kulkea perässä ja räksyttää kuin rakkikoira, annan asian olla.
"Jos muutos ei lähde vaimostasi, sen on lähdettävä sinusta"
Kuinka?Huoh. Tässä kohtaa toivoisin olevani seksuaaliterapeutti, mutta en ole. Mitä jos ottaisit yhteyttä sellaiseen? Ihan yksin, jos vaimosi ei suostu.
Jos vaimosi ei halua kuunnella, eikä puhua asiasta, mitäs jos kirjoittaisit hänelle kirjeen, jossa kertoisit tuntemuksesi? Kauniisti pyytäisit, että hän vastaisi sinulle kirjoittamalla, jos se olisi hänelle helpompaa.
Varmasti yksi suuri syy naisen halujen lopahtamiseen on se, ettei nainen saa orgasmia yhdynnässä. Miehelle seksi saattaa olla usein vain omien halujen tyydyttämistä. Sitten silmät pyöreinä ihmetellään, miksi vaimo ei halua.
Naiset tarvitsevat piiiiitkän esileikin. "Tekiskö sun mieli?", kuulen joskus kysyttävän. Ei ja homma tyssää siihen. Ei sen tarvitsisi tyssätä, vaan mies voisi tehdä jotain sen eteen, että alkaisi tehdä mieli. Lämmitellä, kosketella, hyväillä sen sijaan, että alkaa mököttää. Jos haluat seksiä illalla, aloita lämmittely jo aamulla ;)
Expihtari vastaa.
En usko tuohon puhumiseen. Vaimosi tietää taatusti tarkkaan mitä haluat ja keneltä, ja todennnäköisesti hänellä on huono omatunto siitä ettei pysty olemaan sulle "kokonainen" vaimo. Jostain syystä halveksitaan usein impotentteja miehiä ja frigiideja naisia, mutta tuskin kukaan kuitenkaan halveksii niin paljon kuin nämä itse itseään. Itseäni vaivasi se yötä päviää, en saanut rauhaa ajatuksesta siitä että jotain on mussa vialla, en ollut Nainen. Joten kaikenlainen puhuminen ja vaatiminen vaan syvensi tunnetta.
Luin joskus että sekä miehille että naisille, erogeenisin alue on aivot. Pihtarille tämä varsinkin pitää pitää paikkansa. Pitää saada tuntea itseään kauniiksi ja seksikkääksi. Niin että aloita sillä että kerrot ettet aio nyt "ahdistella" häntä seksuaalisesti enää tänä vuonna. Ja tulet huomaamaan kuinka hän rentoutuu. Ja sitten seuraava askel: kehu, auta kotitöissä, hemmottele. Laita hänelle juhla-illallinen kynttilänvalossa. Tai jos et osaa kokata, niin tee aamiaista. Tuo kukkia. Anna hellyyttä, rakastavia katseita ja silitä tukkaa, kättä, mitä vaan paitsi puristelet tiiät kyllä mitä :)) Anna hänen tuntea että hän on seksikäs, ja että rakastat ja kunnioitat häntä.
Tässä sopassa on tärkeää se, että ilmoitat ettet aio lähestyä seksuaalisesti, koska muuten hän yhdistää sun aikeet siihen, ja kaikki mitä teet muuttuu laskelmoiviksi teoiksi.
Jos tämä onnistuu, pääset kohta muutakin koskettamaan kuin tukkaa. Anna hänen määrätä tahdin, koska muuten olette sekunnissa takaisin alkuasetelmissa. Suutele vaikka kuumasti ja kävele pois. Liehitä ja kiihota, mutta vain hetken, sitten lopetat. Joudut varmaan tekemään sen monta kertaa, ennen kuin hän huomaa ettei mitään seuraa, ja alkaa rentoutumaan. Rentoutuminen on avainsana. Jos hän ei tee sitä, sä et saa seksiä. Huumorilla on usein sellainen vaikutus. Valmis yhdyntään hän on vasta sitten kun itse sen pyytää tai näyttää. Niin, ja piti vielä sanoa, että terapeutilla tai lääkärillä voi olla todella hyvät konstit ja lääkkeet tähän, mutta sinne pääsette vasta kun saat vaimon siihen tilaan että hän huomaa että jää jostain paitsi.
Olen pahoillani, mutta joudut varmaan tekemään aika lailla työtä ja laittamaan vaimosi jalustalle hetkeksi. Luulen (en tiedä tietty) että hän ei itse arvosta itseään, ei koe olevansa naisellinen, siksi sä joudut vähän aikaa olemaan terapeuttinsa ja nostamaan hänen itsetuntonsa.
Onnea toivotan. Ole sitkeä sissi :) loppupeleissä voitatte kumpikin, sekä sinä että vaimosi, ja avioliittonne.Minusta olisi upeaa, jos ihmiset osaisivat sanoittaa tunteensa paremmin, niin positiiviset kuin negatiiviset. Puhumattomuus/mykkäkoulu on vaarallinen ase. Se saattaa tappaa parisuhteen.
En siis vähättelisi ollenkaan puhumisen tärkeyttä. Hyvä vuorovaikutus on toimivan parisuhteen a ja o.
Neuvosi ovat kenties ihan toimivia, mutta entäs jos miehellä ei ole ollut tapana koskaan toimia noin ja yhtäkkiä alkaa liehitellä vaimoaan. Kyllä minä jo alkaisin epäillä kaikkea mahdollista uskottomuudesta alkaen. No, mutta jos se avaa keskusteluyhteyden, niin silloinhan niin kannattaa tehdä. Ehdottomasti :))- aloit...
m.malgrande kirjoitti:
Minusta olisi upeaa, jos ihmiset osaisivat sanoittaa tunteensa paremmin, niin positiiviset kuin negatiiviset. Puhumattomuus/mykkäkoulu on vaarallinen ase. Se saattaa tappaa parisuhteen.
En siis vähättelisi ollenkaan puhumisen tärkeyttä. Hyvä vuorovaikutus on toimivan parisuhteen a ja o.
Neuvosi ovat kenties ihan toimivia, mutta entäs jos miehellä ei ole ollut tapana koskaan toimia noin ja yhtäkkiä alkaa liehitellä vaimoaan. Kyllä minä jo alkaisin epäillä kaikkea mahdollista uskottomuudesta alkaen. No, mutta jos se avaa keskusteluyhteyden, niin silloinhan niin kannattaa tehdä. Ehdottomasti :))Jep. Ei meillä koskaan olla "liehitelty" puolin tai toisin. En minä osaisikaan moista.
Puhua minä kyllä osaan, mutta tuppaa nykyään olla enempi monologi kuin keskustelu, jos ko. aiheesta pitäisi keskustella.
Taitaa olla viisainta antaa asian olla ja olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Täytynee alkaa etsiskellä omaa asuntoa, niin pääsisi/joutuisi etsimään uutta seuraa eikä tuntisi mielipahaa jatkuvasti? aloit... kirjoitti:
Jep. Ei meillä koskaan olla "liehitelty" puolin tai toisin. En minä osaisikaan moista.
Puhua minä kyllä osaan, mutta tuppaa nykyään olla enempi monologi kuin keskustelu, jos ko. aiheesta pitäisi keskustella.
Taitaa olla viisainta antaa asian olla ja olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Täytynee alkaa etsiskellä omaa asuntoa, niin pääsisi/joutuisi etsimään uutta seuraa eikä tuntisi mielipahaa jatkuvasti?Voi hyvä mies, älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, jos kerran rakastat vaimoasi.
Miten olisi www.vaestoliitto.fi? Siellä voit kysyä asiantuntijalta tai vaikkapa nimettömänä soittaa neuvontapuhelimeen.
Sympatiani ovat puolellasi :)m.malgrande kirjoitti:
Voi hyvä mies, älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, jos kerran rakastat vaimoasi.
Miten olisi www.vaestoliitto.fi? Siellä voit kysyä asiantuntijalta tai vaikkapa nimettömänä soittaa neuvontapuhelimeen.
Sympatiani ovat puolellasi :)Vastaan vaikka kummallekin yhtäaikaa.
Olen ihan samaa mieltä, että puhuminen suhteessa on tärkeää. Mutta joskus, ainakin silloin kun tilanne on lukossa, on enemmän tekojen aika kuin puheiden. Koska ihminen voi puhua mitä vaan, ja tehdä jotain ihan muuta.
Lisäksi seksistä saattaa olla vaikeaa puhua. Se on niin intiimiä, enkä minä ainakaan halunnut loukata toista vielä enemmän sanomalla että kuule tuo ei vaan toimi mulle. Tiesin jo tasan tarkkaan loukkaavani miestäni muutenkin, koska en pystynyt syttymään.
Aloittajalle vielä. Ei ole ensimmäinen kerta kuin vastaan tällaiseen keskusteluun, ja reaktio oli silloinkin täysin sama. "En mä jaksa tuollaista!" Silti, jos ostatte uuden telkkarin, siihen jaksatte kyllä tutustua jotta tiedätte miten se toimii, vaimoonne ette? Asunnon ostaminen ja siihen muuttaminenkin on mieluisampi työ, kuin vaimonne huomiointi? Anteeksi jos kärjistän, mutta ihan vähän vaan tekee mieli jollain sanoilla ravistaa...- aloit...
m.miina kirjoitti:
Vastaan vaikka kummallekin yhtäaikaa.
Olen ihan samaa mieltä, että puhuminen suhteessa on tärkeää. Mutta joskus, ainakin silloin kun tilanne on lukossa, on enemmän tekojen aika kuin puheiden. Koska ihminen voi puhua mitä vaan, ja tehdä jotain ihan muuta.
Lisäksi seksistä saattaa olla vaikeaa puhua. Se on niin intiimiä, enkä minä ainakaan halunnut loukata toista vielä enemmän sanomalla että kuule tuo ei vaan toimi mulle. Tiesin jo tasan tarkkaan loukkaavani miestäni muutenkin, koska en pystynyt syttymään.
Aloittajalle vielä. Ei ole ensimmäinen kerta kuin vastaan tällaiseen keskusteluun, ja reaktio oli silloinkin täysin sama. "En mä jaksa tuollaista!" Silti, jos ostatte uuden telkkarin, siihen jaksatte kyllä tutustua jotta tiedätte miten se toimii, vaimoonne ette? Asunnon ostaminen ja siihen muuttaminenkin on mieluisampi työ, kuin vaimonne huomiointi? Anteeksi jos kärjistän, mutta ihan vähän vaan tekee mieli jollain sanoilla ravistaa...OK! Mä tutisen vieläkin.
Mä en vain tiedä mitä tehdä. Tilanne on jo kuitenkin jatkunut usemman vuoden. Myönnän kyllä, etten ole hyvä tuossa toisen huomioimisessa, mutta teen kyllä sapuskaa ja tyhjennän astianpesukoneen ja kuskaan muksuja, mutta imurointi ja pyykinpesu ei taitu joten saattaahan tuokin olla sitten se rikka rokassa. Olen antanut aikaa ja olla edes ehdottamatta läheisyyttä toivoen ja odottaen jotain tapahtuvaksi, mutta mitään ei tapahdu. aolen kyllä koettanut tuota aamusta asti lämmittämistä, en vain ilmeisesti saa syttymään muuta kuin takan ja saunanpesän.
Mielestäni olen jaksanut, ehkä jo liikaakin. Kenties olemme molemmat antaneet periksi ja olla välittämättä asiasta, muta halusin kuitenkin koettaa vielä jotakin ja kysyä neuvoa täältä. Kaiketi syy siihen, että asumme saman katon alla on lapset? Toki toivon ettei asia olisi näin, mutta olen ymmärtänyt, että monessa suhteessa asia on juurikin niin. Mukulat kyllä vaistoavat ettei asiat ole niin kuin pitäisi vaikka emme koskaan riitelekkään keskenämme, murkun kanssa joskus on pakko. aloit... kirjoitti:
OK! Mä tutisen vieläkin.
Mä en vain tiedä mitä tehdä. Tilanne on jo kuitenkin jatkunut usemman vuoden. Myönnän kyllä, etten ole hyvä tuossa toisen huomioimisessa, mutta teen kyllä sapuskaa ja tyhjennän astianpesukoneen ja kuskaan muksuja, mutta imurointi ja pyykinpesu ei taitu joten saattaahan tuokin olla sitten se rikka rokassa. Olen antanut aikaa ja olla edes ehdottamatta läheisyyttä toivoen ja odottaen jotain tapahtuvaksi, mutta mitään ei tapahdu. aolen kyllä koettanut tuota aamusta asti lämmittämistä, en vain ilmeisesti saa syttymään muuta kuin takan ja saunanpesän.
Mielestäni olen jaksanut, ehkä jo liikaakin. Kenties olemme molemmat antaneet periksi ja olla välittämättä asiasta, muta halusin kuitenkin koettaa vielä jotakin ja kysyä neuvoa täältä. Kaiketi syy siihen, että asumme saman katon alla on lapset? Toki toivon ettei asia olisi näin, mutta olen ymmärtänyt, että monessa suhteessa asia on juurikin niin. Mukulat kyllä vaistoavat ettei asiat ole niin kuin pitäisi vaikka emme koskaan riitelekkään keskenämme, murkun kanssa joskus on pakko.Heh :))
Luulen että moni nainen kokee jonkun sortin identiteettikriisin lasten jälkeen. Keho muuttuu, eikä siitä ole aika pitää huolta enää kun on perustanut perheen. Ei pidä omasta ulkonäöstään enää, ja olen kuullut monesta alateitse synnyttäneiltä, että tuntokin voi muuttua. Lisäksi lasten myötä rooli muuttuu. Naisen ei ehkä kuulukaan olla seksuaalinen olento yhteiskunnan mielestä, vaan muuttuu enemmän huoltajaksi. Usein nainen muuttuu tässä enemmän kuin mies, olisiko luonto vaan antanut meille enemmän hoivaviettiä. Naisena tuntee itsensä usein perheen jatkeksi, ja voi olla vaikeaa katkaista sitä äiti-roolia jotta voisi päästää seksuaalisuutensa valloille. Tulee sellainen fiilis, että kun lapset saa äidistä oman osuutensa, sitten pitää huolehtia miehestä, ja kuka huolehtii äidistä? Silloin kuin äiti ei meinaa jaksaa, tulee nopeasti se tunne että pitää aina ammentaa ja antaa muille, mutta saako siitä itselleen mitään?
Kun sä seuraavan kerran katsot vaimoasi, katso oikein kunnolla. Ei se huomioiminen paljon vaadi, muuta kuin että haluat hänelle hyvää, hänen parasta. Laita käsi poskelle vaikka! Ei se sua satu. Musta tuntuu että sä olet jotenkin loukkaantunut siitä seksittömyydestä, ikään kuin hän tekisi sen sulle tahallaan. Mutta hän ei voi sille mitään. Eikä hän voi tehdä tuota teidän tilanteellekaan mitään yksin, hän on jo lukossa ja pelkää että kaikki hellyydenosoitukset sua kohtaan johtaa johonkin muuhun mihin hän ei pysty. Sitäpaitsi se vain jatkaisi tilannetta samaan suuntaan kuin nytkin, koska hän vain muuttuisi ja sinä et.
Hän on syyllinen siihen ettei hoida aviollisia velvollisuuksiaan. Mutta sinä teet sen saman. Aviollisiin velvollisuuksiin kuuluu myös toisen huomioiminen. Ei meistä kukaan pelkällä palkalla elä, tarvitsemme niin paljon muutakin. Sinäkin tarvitset jotta saat palkaksi seksiä :))
Sanotaanko näin, että sinulla on nälkä, mitä teet? Odotatko keittiön pöydän äärellä että lautanen tulee eteesi? Et, ilmeisesti, koska sanot tekeväsi ruokaa. No jos jääkaapissa ei ole mitään? Odotatko että joku tuo sen sulle kotiin? Et varmaankaan, menet kauppaan. Jos sulla ei ole rahaa käyt töissä hankimassa sen, kaikki siksi koska sulla on nälkä. Se on ketju.
Noniin. Nyt sä istut siinä ruokapöydässä ja sanot että sulla on seksinälkä. Miten pitkälle ketjussa aiot mennä saadaksesi sen minkä haluat? Aiotko mennä koko matkan mitä siihen tarvitaan, vai menetkö vain puolitiehen ja murjotat lopun ajan koska omasta mielestä yritit tarpeeksi? Niin kuin jo ekassa viestissä sanoin, vaimosi on henkisesti lukossa, se vaatii sulta enemmän kuin päivän lämmittely ennen kuin pääsette tuon yli. Sinäkin taidat omalta puoleltasi olla lukossa, ja jonkinverran loukkaantunut? Koeta päästä sen yli ensin, ei se vaimo sulle tahallaan tuota tee. Usko pois, jos hän pystyisi sormia napsauttamalla muuttua, hän myös napsauttaisi joka toinen minuutti.m.miina kirjoitti:
Heh :))
Luulen että moni nainen kokee jonkun sortin identiteettikriisin lasten jälkeen. Keho muuttuu, eikä siitä ole aika pitää huolta enää kun on perustanut perheen. Ei pidä omasta ulkonäöstään enää, ja olen kuullut monesta alateitse synnyttäneiltä, että tuntokin voi muuttua. Lisäksi lasten myötä rooli muuttuu. Naisen ei ehkä kuulukaan olla seksuaalinen olento yhteiskunnan mielestä, vaan muuttuu enemmän huoltajaksi. Usein nainen muuttuu tässä enemmän kuin mies, olisiko luonto vaan antanut meille enemmän hoivaviettiä. Naisena tuntee itsensä usein perheen jatkeksi, ja voi olla vaikeaa katkaista sitä äiti-roolia jotta voisi päästää seksuaalisuutensa valloille. Tulee sellainen fiilis, että kun lapset saa äidistä oman osuutensa, sitten pitää huolehtia miehestä, ja kuka huolehtii äidistä? Silloin kuin äiti ei meinaa jaksaa, tulee nopeasti se tunne että pitää aina ammentaa ja antaa muille, mutta saako siitä itselleen mitään?
Kun sä seuraavan kerran katsot vaimoasi, katso oikein kunnolla. Ei se huomioiminen paljon vaadi, muuta kuin että haluat hänelle hyvää, hänen parasta. Laita käsi poskelle vaikka! Ei se sua satu. Musta tuntuu että sä olet jotenkin loukkaantunut siitä seksittömyydestä, ikään kuin hän tekisi sen sulle tahallaan. Mutta hän ei voi sille mitään. Eikä hän voi tehdä tuota teidän tilanteellekaan mitään yksin, hän on jo lukossa ja pelkää että kaikki hellyydenosoitukset sua kohtaan johtaa johonkin muuhun mihin hän ei pysty. Sitäpaitsi se vain jatkaisi tilannetta samaan suuntaan kuin nytkin, koska hän vain muuttuisi ja sinä et.
Hän on syyllinen siihen ettei hoida aviollisia velvollisuuksiaan. Mutta sinä teet sen saman. Aviollisiin velvollisuuksiin kuuluu myös toisen huomioiminen. Ei meistä kukaan pelkällä palkalla elä, tarvitsemme niin paljon muutakin. Sinäkin tarvitset jotta saat palkaksi seksiä :))
Sanotaanko näin, että sinulla on nälkä, mitä teet? Odotatko keittiön pöydän äärellä että lautanen tulee eteesi? Et, ilmeisesti, koska sanot tekeväsi ruokaa. No jos jääkaapissa ei ole mitään? Odotatko että joku tuo sen sulle kotiin? Et varmaankaan, menet kauppaan. Jos sulla ei ole rahaa käyt töissä hankimassa sen, kaikki siksi koska sulla on nälkä. Se on ketju.
Noniin. Nyt sä istut siinä ruokapöydässä ja sanot että sulla on seksinälkä. Miten pitkälle ketjussa aiot mennä saadaksesi sen minkä haluat? Aiotko mennä koko matkan mitä siihen tarvitaan, vai menetkö vain puolitiehen ja murjotat lopun ajan koska omasta mielestä yritit tarpeeksi? Niin kuin jo ekassa viestissä sanoin, vaimosi on henkisesti lukossa, se vaatii sulta enemmän kuin päivän lämmittely ennen kuin pääsette tuon yli. Sinäkin taidat omalta puoleltasi olla lukossa, ja jonkinverran loukkaantunut? Koeta päästä sen yli ensin, ei se vaimo sulle tahallaan tuota tee. Usko pois, jos hän pystyisi sormia napsauttamalla muuttua, hän myös napsauttaisi joka toinen minuutti.Niinkin voi käydä, että nainen on täysin sinut itsensä kanssa, mutta se puoliso alkaa tuntua vastenmieliseltä. Kavahtaa toisen kosketusta.
Mitäs sitten tehdään? :)m.malgrande kirjoitti:
Niinkin voi käydä, että nainen on täysin sinut itsensä kanssa, mutta se puoliso alkaa tuntua vastenmieliseltä. Kavahtaa toisen kosketusta.
Mitäs sitten tehdään? :)Se vähän riippuu... Kaikenlainen pahoinvointi on pelkkä oire jostain muusta sairastelusta, vatsataudista, ruokamyrkytyksestä tai olisiko tässä tapauksessa rakkauden puutteesta :)))
Joku parisuhdeterapeutti keksi sen, että rakkaus on tahtotila, ja olen itse vinossa siihen suuntaan. Näin nopeasti mietittynä minusta tuossa tapauksessa mistä sä kerrot, on kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen on yrittänyt miellyttää miestään kuuntelematta omaa kehoaan siihen pisteeseen, ettei ole mitään annettavaa enää. (Ei ole pistänyt hanaa kiinni kuten aloittajan vaimo.) Alkaa oksettaa. Silloin pitää saada mies tajuamaan ettei suhde toimi, ja oisko silloin se keskustelu paikallaan. Ei mikään helppo nakki, se keskustelu on taatusti kuin munakuorien päällä kävely... Jos ei mies tajua, voi tehdä niin kuin mä, amputoida. Siis erota, nää mun vertauskuvat on välillä ihan persanderista ;))
Tai sitten, jos kaikki on muuten ok, päästään siihen tahtotilaan. Pystyykö nainen millään muuttamaan sitä itsessään, jollain synnyttää uudelleen tahdon rakastaa? Pitäisikö ehkä pariskunnan tehdä jotain enemmän yhdessä, saada yhteisiä kiintopisteitä elämään joista nauttii, ja joiden kauttaa arvostus toista kohtaan taas nousisi? Se on kyllä niin äärettömän kinkkistä ylläpitää suhdetta kymmeniä vuosia. Kun lapset ovat vaatineet omansa, ehkä rakennettu talo, vanhemmat alkaa reistailla ja nyky-työt ovat raastavia, niin että kun tulee kotiin päivän päätteeksi on takki melko tyhjä. Ei jaksais ei viittis. Vaikka suhde usein toimiikin niin, että mitä enemmän siihen kannat, sitä enemmän saat. Vähän kuin liikunta. Mitä enemmän harrastat, sitä enemmän jaksat :) Itse asiassa, kuuluisiko seksikin samaan kategoriaan? Läheltä ainakin liippaa, tietty joku katto tulee vastaan kaikessa, kuntoilussakin :)
Joskus se tahto rakastaa on ihan hakusessa. Toinen ei ole huomioinut pitkään aikaan, hän on jo luovuttanut, myös omasta ulkonäöstään. Siinä sitä haastetta on, millä sen kumppanin saa täytettyä energialla... ehkä joskus vaan pitää panostaa yksipuoleisesti ja lataa se toinen täyteen rakkautta jotta hänelläkin olisi jotain annettavaa takaisin. Vaikka se etookin.
Mulle on kyllä käynyt kerran niinkin, että kun olimme exän kanssa siinä tilassa ettei kumpikaan oikein jaksanut, tuli isompi kriisi eteen jolloin oli puhallettava yhteen hiileen ja se antoi myös yhteenkuuluvuden tunteen enemmän kuin mikään muu. Että pitääkö sun mainitsemassa tapauksessa toivoa kriisiä pesään? :)) En taida kuitenkaan.
Ja aina on sekin mahdollisuus, ettei mikään mitä kirjoitin kolahda :) Parin rivin jälkeen on vaikeaa tehdä "diagnoosia" :))m.miina kirjoitti:
Se vähän riippuu... Kaikenlainen pahoinvointi on pelkkä oire jostain muusta sairastelusta, vatsataudista, ruokamyrkytyksestä tai olisiko tässä tapauksessa rakkauden puutteesta :)))
Joku parisuhdeterapeutti keksi sen, että rakkaus on tahtotila, ja olen itse vinossa siihen suuntaan. Näin nopeasti mietittynä minusta tuossa tapauksessa mistä sä kerrot, on kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen on yrittänyt miellyttää miestään kuuntelematta omaa kehoaan siihen pisteeseen, ettei ole mitään annettavaa enää. (Ei ole pistänyt hanaa kiinni kuten aloittajan vaimo.) Alkaa oksettaa. Silloin pitää saada mies tajuamaan ettei suhde toimi, ja oisko silloin se keskustelu paikallaan. Ei mikään helppo nakki, se keskustelu on taatusti kuin munakuorien päällä kävely... Jos ei mies tajua, voi tehdä niin kuin mä, amputoida. Siis erota, nää mun vertauskuvat on välillä ihan persanderista ;))
Tai sitten, jos kaikki on muuten ok, päästään siihen tahtotilaan. Pystyykö nainen millään muuttamaan sitä itsessään, jollain synnyttää uudelleen tahdon rakastaa? Pitäisikö ehkä pariskunnan tehdä jotain enemmän yhdessä, saada yhteisiä kiintopisteitä elämään joista nauttii, ja joiden kauttaa arvostus toista kohtaan taas nousisi? Se on kyllä niin äärettömän kinkkistä ylläpitää suhdetta kymmeniä vuosia. Kun lapset ovat vaatineet omansa, ehkä rakennettu talo, vanhemmat alkaa reistailla ja nyky-työt ovat raastavia, niin että kun tulee kotiin päivän päätteeksi on takki melko tyhjä. Ei jaksais ei viittis. Vaikka suhde usein toimiikin niin, että mitä enemmän siihen kannat, sitä enemmän saat. Vähän kuin liikunta. Mitä enemmän harrastat, sitä enemmän jaksat :) Itse asiassa, kuuluisiko seksikin samaan kategoriaan? Läheltä ainakin liippaa, tietty joku katto tulee vastaan kaikessa, kuntoilussakin :)
Joskus se tahto rakastaa on ihan hakusessa. Toinen ei ole huomioinut pitkään aikaan, hän on jo luovuttanut, myös omasta ulkonäöstään. Siinä sitä haastetta on, millä sen kumppanin saa täytettyä energialla... ehkä joskus vaan pitää panostaa yksipuoleisesti ja lataa se toinen täyteen rakkautta jotta hänelläkin olisi jotain annettavaa takaisin. Vaikka se etookin.
Mulle on kyllä käynyt kerran niinkin, että kun olimme exän kanssa siinä tilassa ettei kumpikaan oikein jaksanut, tuli isompi kriisi eteen jolloin oli puhallettava yhteen hiileen ja se antoi myös yhteenkuuluvuden tunteen enemmän kuin mikään muu. Että pitääkö sun mainitsemassa tapauksessa toivoa kriisiä pesään? :)) En taida kuitenkaan.
Ja aina on sekin mahdollisuus, ettei mikään mitä kirjoitin kolahda :) Parin rivin jälkeen on vaikeaa tehdä "diagnoosia" :))Tahtoasia. Tuohon uskon minäkin. Olen joskus miettinyt, tahtoisinko yrittää tahtoa enemmän, jos olisin aikoinani tahtonut. Tai alkaisinko tahtomaan, jos vielä tässä pitkässä suhteessa joku päivä tahtoisin. Pakko kai se siinä vaiheessa olisi tahtoa.
Muuttaisiko se jotenkin suhtautumistani tuohon tahtomiseen, koska nythän tuo tahtotila uupuu. Aamen.
Tahtotilaan erittäin vahvasti vaikuttaa eräs tekijä ja niin kauan kuin tuo tekijä estää normaalin järjenjuoksun, tahtotilaan en voi päästä.
Jotain sentään tahdon. Se voi kuulua parisuhteeseen, vaikka rakkautta ei enää olisikaan. Vahva viettini pitää siitä huolen. :)
- ekonorminen
Mies ole kiltti, huomaavanen, hauska hupsuttelija, antelias, anna aikaa vaimolle ja itsellesi muistamalla oma terveys ja kunto. Mitä menetettävää, jos naisesi alkaakin katsella sinua uusin kiinnostunein silmin.
- Katso peiliin!
Ei sitä viitsi antaa jos mies on huono sängyssä ja kestää vain sen 30 sekuntia...
- voi meitä
Aloittajan teksti on ihan kuin mieheni olisi kirjoittanut...ainakin se eka osa. Mikään ei saisi minua sänkyyn mieheni kanssa, aivan etova ajatus. Minä en enää rakasta sitä. Ajan kuluessa pienet ja isot asiat ovat muuttaneet rakkauden ja hellyyden ärtymykseksi ja kyllä...melkein inhoksi. Ero on mielessä päivittäin. Minulla ei ole muita suhteita. Kylmää tekstiä mutta totta. Jo olisit minun mieheni niin meidän pitäisi tosiaan puhua - erosta.
- Onni yksillä.
Jos saat naimatta jopa perheenlisäystä,
niin ole hitossa tyytyväinen. - no niin
Miksi roikkua epätyydyttävässä suhteessa? Voihan sitä erota ja lapset hoitaa yhteisesti-erona se että saisit vapauden ja kenties seksiäkin..
- Olisko tästä apua?
Tee strateginen suunnitelma. Ala pyytää vaimoasi ulos kerran kuussa. Käykää vaikka syömässä tai leffassa tai teatterissa ja sen jälkeen lasillisella josain kivassa paikassa. Puhu vain mukavista asioista. Leffasta, ruuasta tai teatterikappaleesta saa turvallisia mukavia aiheita. Leffa voi olla romanttinen mutta ei mikään seksijuttu.
Ensimmäisellä kerralla puhu lisäksi jostain mistä tiedät satavarmasti, että vaimosi tykkää, mitä se sitten lieneekään: puutarhanhoidosta, kukkasista tai kynsilakoista. Älä missään nimessä puhu teiän ongelmista tai seksistä, jos se ei häntä kiinnosta. Kun ilta on mukava, hän lähtee toistekin kanssasi ulos.
Toisella kerralla leffan tai teatterin tai ruuan lisäksi, kysäise ohimennen että olisiko hänestä mukava lähteä joskus käymään kylpylässä tai laivalla tai pienellä kaupunkilomalla. Jos hän siitä innostuu, niin suunnitelkaa reissu yhdessä. Suunnitteluvaiheessa voit kysyä, haluaisiko hän siellä hieronnan tai jonkin muun hoidon, ja tilatkaa hänelle jokin kiva hoito. Jos ei innostu, niin vaihda aihetta ja juttele taas niistä kukista tai puutarhanhoidosta tai kynsilakoista tai mistä hän tykkää. Yritä pitää tunnelma niin mukavana, että päätätte lähteä toistekin kaupungille kaksistaan.
Kolmannella kerralla menkää vähän myöhempään näytökseen, sitten baariin ja jääkää hotelliin yöksi. Siellä ainakin nukutte samassa huoneessa. Tarjoa kuohuviiniä ja kysy, vieläkö hän menisi sinun kanssa naimisiin? Älä silti ruinaa seksiä, mutta ihme jos sitä ei tule.
Reissun jälkeen voit ottaa puheeksi, miksi nukutte eri huoneissa. Olisihan se paljon mukavampaa nukkua samassa huoneessa ja samassa sängyssä. - ahvena5
Suuteletteko vaimosi kanssa? Auttaisiko jos suutelisitten useammin, itsella ainakin se lisää läheisyyden tunnetta ja seksihalukkuutta parhaiten.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1912363Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en542134Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1842037Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1721702Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411354Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41267Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"61215Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481205Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on161198Venäjän sissit lakkojohtajat
Odottavat 'lisätä lakkoja' Toverit käskyttää. Eikä ensimmäinen kerta.31098