Rakkaat naiset

Olen kyllä yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän pakenee ja sanoo ettei tiedä mistä johtuu, mutta ei kiinnosta. Minkäänlaista ehdotusta minun ongelman ratkaisuksi hän ei tiedä. Häntä tämä selibaatti ei tunnu haittaavan millään lailla. Minä en tiedä kuinka edetä asiassa, siksi koetankin saada apua teiltä.

aloit... kirjoitti:

Olen kyllä yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän pakenee ja sanoo ettei tiedä mistä johtuu, mutta ei kiinnosta. Minkäänlaista ehdotusta minun ongelman ratkaisuksi hän ei tiedä. Häntä tämä selibaatti ei tunnu haittaavan millään lailla. Minä en tiedä kuinka edetä asiassa, siksi koetankin saada apua teiltä.

Lue lisää

Jospa e-pillereitten vaihto auttaisi. Joillakin pillereillä kuuluu olevan kertomasi mukaisia sivuvaikutuksia. Niin että koetapas patistella gynegologille!

Ei hän suostu lähtemään avioliittoneuvontaan tai yilpäänsä puhumaan kenelläkkään asiasta, ei hän suostu puhumaan asiasta edes minun (avioliehen) kanssa. Olen pyytänyt puhumaan asiasta vaikkapa yksin jonkun lääkärin tms. kanssa, mutta ei.
Toki tiedän, että syitä on molemissa, mutta kun en todellakaan tiedä mitä teen väärin.
Kuinka saisin hyvän seksielämän, kun ei kotona tapahdu yhtään mitään sillä saralla. En minä edelleenkään halua hakea seksiä kodin ulkopuolelta. Tässä iässä ei seksin harrastaminen yksin vessassa kiinnosta, mielummin olen sitten ilman.
Minunkin mielestäni minulla on oikeus tietää syy, mutta kun ei hän puhu. Myönnän auliisti sen, etten ole kovinkaan hyvä lepertelemään tai puhumaan satuja, mutta emme ole koskaan kumpikaan sellaista tehneet. Nuorempana hän oli erittäin halukas seksiin, jopa useita kertoja päivässä, mutta eikös kaikki nuorena ole? Itse en ole mielestäni vaatinut koskaan mahdottomia, mutta vaikkapa pari kertaa kuussa ei mielestäni kuullosta kohtuuttoman paljolta. Vaimoni on kuitenkin vasta vähän yli nelikymppinen ja itse olen muutaman vuoden vanhempi.
Olen koettanut antaa asian olla ja olla puhumatta asiasta ja toivonut että jotain tapahtuisi. Olen joskus asiast suuttunutkin ja sanonut, että nyt on pakko asia nostaa pöydälle, mutta ei, hän menee vaikka pesemään pyykkiä tai muuten pakenee tilanteesta, jolloin en jaksa kulkea perässä ja räksyttää kuin rakkikoira, annan asian olla.

"Jos muutos ei lähde vaimostasi, sen on lähdettävä sinusta"

Kuinka?

aloit... kirjoitti:

Ei hän suostu lähtemään avioliittoneuvontaan tai yilpäänsä puhumaan kenelläkkään asiasta, ei hän suostu puhumaan asiasta edes minun (avioliehen) kanssa. Olen pyytänyt puhumaan asiasta vaikkapa yksin jonkun lääkärin tms. kanssa, mutta ei.
Toki tiedän, että syitä on molemissa, mutta kun en todellakaan tiedä mitä teen väärin.
Kuinka saisin hyvän seksielämän, kun ei kotona tapahdu yhtään mitään sillä saralla. En minä edelleenkään halua hakea seksiä kodin ulkopuolelta. Tässä iässä ei seksin harrastaminen yksin vessassa kiinnosta, mielummin olen sitten ilman.
Minunkin mielestäni minulla on oikeus tietää syy, mutta kun ei hän puhu. Myönnän auliisti sen, etten ole kovinkaan hyvä lepertelemään tai puhumaan satuja, mutta emme ole koskaan kumpikaan sellaista tehneet. Nuorempana hän oli erittäin halukas seksiin, jopa useita kertoja päivässä, mutta eikös kaikki nuorena ole? Itse en ole mielestäni vaatinut koskaan mahdottomia, mutta vaikkapa pari kertaa kuussa ei mielestäni kuullosta kohtuuttoman paljolta. Vaimoni on kuitenkin vasta vähän yli nelikymppinen ja itse olen muutaman vuoden vanhempi.
Olen koettanut antaa asian olla ja olla puhumatta asiasta ja toivonut että jotain tapahtuisi. Olen joskus asiast suuttunutkin ja sanonut, että nyt on pakko asia nostaa pöydälle, mutta ei, hän menee vaikka pesemään pyykkiä tai muuten pakenee tilanteesta, jolloin en jaksa kulkea perässä ja räksyttää kuin rakkikoira, annan asian olla.

"Jos muutos ei lähde vaimostasi, sen on lähdettävä sinusta"

Kuinka?

Lue lisää

Huoh. Tässä kohtaa toivoisin olevani seksuaaliterapeutti, mutta en ole. Mitä jos ottaisit yhteyttä sellaiseen? Ihan yksin, jos vaimosi ei suostu.

Jos vaimosi ei halua kuunnella, eikä puhua asiasta, mitäs jos kirjoittaisit hänelle kirjeen, jossa kertoisit tuntemuksesi? Kauniisti pyytäisit, että hän vastaisi sinulle kirjoittamalla, jos se olisi hänelle helpompaa.

Varmasti yksi suuri syy naisen halujen lopahtamiseen on se, ettei nainen saa orgasmia yhdynnässä. Miehelle seksi saattaa olla usein vain omien halujen tyydyttämistä. Sitten silmät pyöreinä ihmetellään, miksi vaimo ei halua.

Naiset tarvitsevat piiiiitkän esileikin. "Tekiskö sun mieli?", kuulen joskus kysyttävän. Ei ja homma tyssää siihen. Ei sen tarvitsisi tyssätä, vaan mies voisi tehdä jotain sen eteen, että alkaisi tehdä mieli. Lämmitellä, kosketella, hyväillä sen sijaan, että alkaa mököttää. Jos haluat seksiä illalla, aloita lämmittely jo aamulla ;)

Minusta olisi upeaa, jos ihmiset osaisivat sanoittaa tunteensa paremmin, niin positiiviset kuin negatiiviset. Puhumattomuus/mykkäkoulu on vaarallinen ase. Se saattaa tappaa parisuhteen.

En siis vähättelisi ollenkaan puhumisen tärkeyttä. Hyvä vuorovaikutus on toimivan parisuhteen a ja o.

Neuvosi ovat kenties ihan toimivia, mutta entäs jos miehellä ei ole ollut tapana koskaan toimia noin ja yhtäkkiä alkaa liehitellä vaimoaan. Kyllä minä jo alkaisin epäillä kaikkea mahdollista uskottomuudesta alkaen. No, mutta jos se avaa keskusteluyhteyden, niin silloinhan niin kannattaa tehdä. Ehdottomasti :))

m.malgrande kirjoitti:

Minusta olisi upeaa, jos ihmiset osaisivat sanoittaa tunteensa paremmin, niin positiiviset kuin negatiiviset. Puhumattomuus/mykkäkoulu on vaarallinen ase. Se saattaa tappaa parisuhteen.

En siis vähättelisi ollenkaan puhumisen tärkeyttä. Hyvä vuorovaikutus on toimivan parisuhteen a ja o.

Neuvosi ovat kenties ihan toimivia, mutta entäs jos miehellä ei ole ollut tapana koskaan toimia noin ja yhtäkkiä alkaa liehitellä vaimoaan. Kyllä minä jo alkaisin epäillä kaikkea mahdollista uskottomuudesta alkaen. No, mutta jos se avaa keskusteluyhteyden, niin silloinhan niin kannattaa tehdä. Ehdottomasti :))

Lue lisää

Jep. Ei meillä koskaan olla "liehitelty" puolin tai toisin. En minä osaisikaan moista.
Puhua minä kyllä osaan, mutta tuppaa nykyään olla enempi monologi kuin keskustelu, jos ko. aiheesta pitäisi keskustella.
Taitaa olla viisainta antaa asian olla ja olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Täytynee alkaa etsiskellä omaa asuntoa, niin pääsisi/joutuisi etsimään uutta seuraa eikä tuntisi mielipahaa jatkuvasti?

aloit... kirjoitti:

Jep. Ei meillä koskaan olla "liehitelty" puolin tai toisin. En minä osaisikaan moista.
Puhua minä kyllä osaan, mutta tuppaa nykyään olla enempi monologi kuin keskustelu, jos ko. aiheesta pitäisi keskustella.
Taitaa olla viisainta antaa asian olla ja olla mahdollisimman paljon poissa kotoa. Täytynee alkaa etsiskellä omaa asuntoa, niin pääsisi/joutuisi etsimään uutta seuraa eikä tuntisi mielipahaa jatkuvasti?

Lue lisää

Voi hyvä mies, älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, jos kerran rakastat vaimoasi.

Miten olisi www.vaestoliitto.fi? Siellä voit kysyä asiantuntijalta tai vaikkapa nimettömänä soittaa neuvontapuhelimeen.

Sympatiani ovat puolellasi :)

m.malgrande kirjoitti:

Voi hyvä mies, älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, jos kerran rakastat vaimoasi.

Miten olisi www.vaestoliitto.fi? Siellä voit kysyä asiantuntijalta tai vaikkapa nimettömänä soittaa neuvontapuhelimeen.

Sympatiani ovat puolellasi :)

Lue lisää

Vastaan vaikka kummallekin yhtäaikaa.

Olen ihan samaa mieltä, että puhuminen suhteessa on tärkeää. Mutta joskus, ainakin silloin kun tilanne on lukossa, on enemmän tekojen aika kuin puheiden. Koska ihminen voi puhua mitä vaan, ja tehdä jotain ihan muuta.

Lisäksi seksistä saattaa olla vaikeaa puhua. Se on niin intiimiä, enkä minä ainakaan halunnut loukata toista vielä enemmän sanomalla että kuule tuo ei vaan toimi mulle. Tiesin jo tasan tarkkaan loukkaavani miestäni muutenkin, koska en pystynyt syttymään.

Aloittajalle vielä. Ei ole ensimmäinen kerta kuin vastaan tällaiseen keskusteluun, ja reaktio oli silloinkin täysin sama. "En mä jaksa tuollaista!" Silti, jos ostatte uuden telkkarin, siihen jaksatte kyllä tutustua jotta tiedätte miten se toimii, vaimoonne ette? Asunnon ostaminen ja siihen muuttaminenkin on mieluisampi työ, kuin vaimonne huomiointi? Anteeksi jos kärjistän, mutta ihan vähän vaan tekee mieli jollain sanoilla ravistaa...

m.miina kirjoitti:

Vastaan vaikka kummallekin yhtäaikaa.

Olen ihan samaa mieltä, että puhuminen suhteessa on tärkeää. Mutta joskus, ainakin silloin kun tilanne on lukossa, on enemmän tekojen aika kuin puheiden. Koska ihminen voi puhua mitä vaan, ja tehdä jotain ihan muuta.

Lisäksi seksistä saattaa olla vaikeaa puhua. Se on niin intiimiä, enkä minä ainakaan halunnut loukata toista vielä enemmän sanomalla että kuule tuo ei vaan toimi mulle. Tiesin jo tasan tarkkaan loukkaavani miestäni muutenkin, koska en pystynyt syttymään.

Aloittajalle vielä. Ei ole ensimmäinen kerta kuin vastaan tällaiseen keskusteluun, ja reaktio oli silloinkin täysin sama. "En mä jaksa tuollaista!" Silti, jos ostatte uuden telkkarin, siihen jaksatte kyllä tutustua jotta tiedätte miten se toimii, vaimoonne ette? Asunnon ostaminen ja siihen muuttaminenkin on mieluisampi työ, kuin vaimonne huomiointi? Anteeksi jos kärjistän, mutta ihan vähän vaan tekee mieli jollain sanoilla ravistaa...

Lue lisää

OK! Mä tutisen vieläkin.
Mä en vain tiedä mitä tehdä. Tilanne on jo kuitenkin jatkunut usemman vuoden. Myönnän kyllä, etten ole hyvä tuossa toisen huomioimisessa, mutta teen kyllä sapuskaa ja tyhjennän astianpesukoneen ja kuskaan muksuja, mutta imurointi ja pyykinpesu ei taitu joten saattaahan tuokin olla sitten se rikka rokassa. Olen antanut aikaa ja olla edes ehdottamatta läheisyyttä toivoen ja odottaen jotain tapahtuvaksi, mutta mitään ei tapahdu. aolen kyllä koettanut tuota aamusta asti lämmittämistä, en vain ilmeisesti saa syttymään muuta kuin takan ja saunanpesän.
Mielestäni olen jaksanut, ehkä jo liikaakin. Kenties olemme molemmat antaneet periksi ja olla välittämättä asiasta, muta halusin kuitenkin koettaa vielä jotakin ja kysyä neuvoa täältä. Kaiketi syy siihen, että asumme saman katon alla on lapset? Toki toivon ettei asia olisi näin, mutta olen ymmärtänyt, että monessa suhteessa asia on juurikin niin. Mukulat kyllä vaistoavat ettei asiat ole niin kuin pitäisi vaikka emme koskaan riitelekkään keskenämme, murkun kanssa joskus on pakko.

aloit... kirjoitti:

OK! Mä tutisen vieläkin.
Mä en vain tiedä mitä tehdä. Tilanne on jo kuitenkin jatkunut usemman vuoden. Myönnän kyllä, etten ole hyvä tuossa toisen huomioimisessa, mutta teen kyllä sapuskaa ja tyhjennän astianpesukoneen ja kuskaan muksuja, mutta imurointi ja pyykinpesu ei taitu joten saattaahan tuokin olla sitten se rikka rokassa. Olen antanut aikaa ja olla edes ehdottamatta läheisyyttä toivoen ja odottaen jotain tapahtuvaksi, mutta mitään ei tapahdu. aolen kyllä koettanut tuota aamusta asti lämmittämistä, en vain ilmeisesti saa syttymään muuta kuin takan ja saunanpesän.
Mielestäni olen jaksanut, ehkä jo liikaakin. Kenties olemme molemmat antaneet periksi ja olla välittämättä asiasta, muta halusin kuitenkin koettaa vielä jotakin ja kysyä neuvoa täältä. Kaiketi syy siihen, että asumme saman katon alla on lapset? Toki toivon ettei asia olisi näin, mutta olen ymmärtänyt, että monessa suhteessa asia on juurikin niin. Mukulat kyllä vaistoavat ettei asiat ole niin kuin pitäisi vaikka emme koskaan riitelekkään keskenämme, murkun kanssa joskus on pakko.

Lue lisää

Heh :))

Luulen että moni nainen kokee jonkun sortin identiteettikriisin lasten jälkeen. Keho muuttuu, eikä siitä ole aika pitää huolta enää kun on perustanut perheen. Ei pidä omasta ulkonäöstään enää, ja olen kuullut monesta alateitse synnyttäneiltä, että tuntokin voi muuttua. Lisäksi lasten myötä rooli muuttuu. Naisen ei ehkä kuulukaan olla seksuaalinen olento yhteiskunnan mielestä, vaan muuttuu enemmän huoltajaksi. Usein nainen muuttuu tässä enemmän kuin mies, olisiko luonto vaan antanut meille enemmän hoivaviettiä. Naisena tuntee itsensä usein perheen jatkeksi, ja voi olla vaikeaa katkaista sitä äiti-roolia jotta voisi päästää seksuaalisuutensa valloille. Tulee sellainen fiilis, että kun lapset saa äidistä oman osuutensa, sitten pitää huolehtia miehestä, ja kuka huolehtii äidistä? Silloin kuin äiti ei meinaa jaksaa, tulee nopeasti se tunne että pitää aina ammentaa ja antaa muille, mutta saako siitä itselleen mitään?

Kun sä seuraavan kerran katsot vaimoasi, katso oikein kunnolla. Ei se huomioiminen paljon vaadi, muuta kuin että haluat hänelle hyvää, hänen parasta. Laita käsi poskelle vaikka! Ei se sua satu. Musta tuntuu että sä olet jotenkin loukkaantunut siitä seksittömyydestä, ikään kuin hän tekisi sen sulle tahallaan. Mutta hän ei voi sille mitään. Eikä hän voi tehdä tuota teidän tilanteellekaan mitään yksin, hän on jo lukossa ja pelkää että kaikki hellyydenosoitukset sua kohtaan johtaa johonkin muuhun mihin hän ei pysty. Sitäpaitsi se vain jatkaisi tilannetta samaan suuntaan kuin nytkin, koska hän vain muuttuisi ja sinä et.

Hän on syyllinen siihen ettei hoida aviollisia velvollisuuksiaan. Mutta sinä teet sen saman. Aviollisiin velvollisuuksiin kuuluu myös toisen huomioiminen. Ei meistä kukaan pelkällä palkalla elä, tarvitsemme niin paljon muutakin. Sinäkin tarvitset jotta saat palkaksi seksiä :))

Sanotaanko näin, että sinulla on nälkä, mitä teet? Odotatko keittiön pöydän äärellä että lautanen tulee eteesi? Et, ilmeisesti, koska sanot tekeväsi ruokaa. No jos jääkaapissa ei ole mitään? Odotatko että joku tuo sen sulle kotiin? Et varmaankaan, menet kauppaan. Jos sulla ei ole rahaa käyt töissä hankimassa sen, kaikki siksi koska sulla on nälkä. Se on ketju.

Noniin. Nyt sä istut siinä ruokapöydässä ja sanot että sulla on seksinälkä. Miten pitkälle ketjussa aiot mennä saadaksesi sen minkä haluat? Aiotko mennä koko matkan mitä siihen tarvitaan, vai menetkö vain puolitiehen ja murjotat lopun ajan koska omasta mielestä yritit tarpeeksi? Niin kuin jo ekassa viestissä sanoin, vaimosi on henkisesti lukossa, se vaatii sulta enemmän kuin päivän lämmittely ennen kuin pääsette tuon yli. Sinäkin taidat omalta puoleltasi olla lukossa, ja jonkinverran loukkaantunut? Koeta päästä sen yli ensin, ei se vaimo sulle tahallaan tuota tee. Usko pois, jos hän pystyisi sormia napsauttamalla muuttua, hän myös napsauttaisi joka toinen minuutti.

m.miina kirjoitti:

Heh :))

Luulen että moni nainen kokee jonkun sortin identiteettikriisin lasten jälkeen. Keho muuttuu, eikä siitä ole aika pitää huolta enää kun on perustanut perheen. Ei pidä omasta ulkonäöstään enää, ja olen kuullut monesta alateitse synnyttäneiltä, että tuntokin voi muuttua. Lisäksi lasten myötä rooli muuttuu. Naisen ei ehkä kuulukaan olla seksuaalinen olento yhteiskunnan mielestä, vaan muuttuu enemmän huoltajaksi. Usein nainen muuttuu tässä enemmän kuin mies, olisiko luonto vaan antanut meille enemmän hoivaviettiä. Naisena tuntee itsensä usein perheen jatkeksi, ja voi olla vaikeaa katkaista sitä äiti-roolia jotta voisi päästää seksuaalisuutensa valloille. Tulee sellainen fiilis, että kun lapset saa äidistä oman osuutensa, sitten pitää huolehtia miehestä, ja kuka huolehtii äidistä? Silloin kuin äiti ei meinaa jaksaa, tulee nopeasti se tunne että pitää aina ammentaa ja antaa muille, mutta saako siitä itselleen mitään?

Kun sä seuraavan kerran katsot vaimoasi, katso oikein kunnolla. Ei se huomioiminen paljon vaadi, muuta kuin että haluat hänelle hyvää, hänen parasta. Laita käsi poskelle vaikka! Ei se sua satu. Musta tuntuu että sä olet jotenkin loukkaantunut siitä seksittömyydestä, ikään kuin hän tekisi sen sulle tahallaan. Mutta hän ei voi sille mitään. Eikä hän voi tehdä tuota teidän tilanteellekaan mitään yksin, hän on jo lukossa ja pelkää että kaikki hellyydenosoitukset sua kohtaan johtaa johonkin muuhun mihin hän ei pysty. Sitäpaitsi se vain jatkaisi tilannetta samaan suuntaan kuin nytkin, koska hän vain muuttuisi ja sinä et.

Hän on syyllinen siihen ettei hoida aviollisia velvollisuuksiaan. Mutta sinä teet sen saman. Aviollisiin velvollisuuksiin kuuluu myös toisen huomioiminen. Ei meistä kukaan pelkällä palkalla elä, tarvitsemme niin paljon muutakin. Sinäkin tarvitset jotta saat palkaksi seksiä :))

Sanotaanko näin, että sinulla on nälkä, mitä teet? Odotatko keittiön pöydän äärellä että lautanen tulee eteesi? Et, ilmeisesti, koska sanot tekeväsi ruokaa. No jos jääkaapissa ei ole mitään? Odotatko että joku tuo sen sulle kotiin? Et varmaankaan, menet kauppaan. Jos sulla ei ole rahaa käyt töissä hankimassa sen, kaikki siksi koska sulla on nälkä. Se on ketju.

Noniin. Nyt sä istut siinä ruokapöydässä ja sanot että sulla on seksinälkä. Miten pitkälle ketjussa aiot mennä saadaksesi sen minkä haluat? Aiotko mennä koko matkan mitä siihen tarvitaan, vai menetkö vain puolitiehen ja murjotat lopun ajan koska omasta mielestä yritit tarpeeksi? Niin kuin jo ekassa viestissä sanoin, vaimosi on henkisesti lukossa, se vaatii sulta enemmän kuin päivän lämmittely ennen kuin pääsette tuon yli. Sinäkin taidat omalta puoleltasi olla lukossa, ja jonkinverran loukkaantunut? Koeta päästä sen yli ensin, ei se vaimo sulle tahallaan tuota tee. Usko pois, jos hän pystyisi sormia napsauttamalla muuttua, hän myös napsauttaisi joka toinen minuutti.

Lue lisää

Niinkin voi käydä, että nainen on täysin sinut itsensä kanssa, mutta se puoliso alkaa tuntua vastenmieliseltä. Kavahtaa toisen kosketusta.

Mitäs sitten tehdään? :)

m.malgrande kirjoitti:

Niinkin voi käydä, että nainen on täysin sinut itsensä kanssa, mutta se puoliso alkaa tuntua vastenmieliseltä. Kavahtaa toisen kosketusta.

Mitäs sitten tehdään? :)

Lue lisää

Se vähän riippuu... Kaikenlainen pahoinvointi on pelkkä oire jostain muusta sairastelusta, vatsataudista, ruokamyrkytyksestä tai olisiko tässä tapauksessa rakkauden puutteesta :)))

Joku parisuhdeterapeutti keksi sen, että rakkaus on tahtotila, ja olen itse vinossa siihen suuntaan. Näin nopeasti mietittynä minusta tuossa tapauksessa mistä sä kerrot, on kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen on yrittänyt miellyttää miestään kuuntelematta omaa kehoaan siihen pisteeseen, ettei ole mitään annettavaa enää. (Ei ole pistänyt hanaa kiinni kuten aloittajan vaimo.) Alkaa oksettaa. Silloin pitää saada mies tajuamaan ettei suhde toimi, ja oisko silloin se keskustelu paikallaan. Ei mikään helppo nakki, se keskustelu on taatusti kuin munakuorien päällä kävely... Jos ei mies tajua, voi tehdä niin kuin mä, amputoida. Siis erota, nää mun vertauskuvat on välillä ihan persanderista ;))

Tai sitten, jos kaikki on muuten ok, päästään siihen tahtotilaan. Pystyykö nainen millään muuttamaan sitä itsessään, jollain synnyttää uudelleen tahdon rakastaa? Pitäisikö ehkä pariskunnan tehdä jotain enemmän yhdessä, saada yhteisiä kiintopisteitä elämään joista nauttii, ja joiden kauttaa arvostus toista kohtaan taas nousisi? Se on kyllä niin äärettömän kinkkistä ylläpitää suhdetta kymmeniä vuosia. Kun lapset ovat vaatineet omansa, ehkä rakennettu talo, vanhemmat alkaa reistailla ja nyky-työt ovat raastavia, niin että kun tulee kotiin päivän päätteeksi on takki melko tyhjä. Ei jaksais ei viittis. Vaikka suhde usein toimiikin niin, että mitä enemmän siihen kannat, sitä enemmän saat. Vähän kuin liikunta. Mitä enemmän harrastat, sitä enemmän jaksat :) Itse asiassa, kuuluisiko seksikin samaan kategoriaan? Läheltä ainakin liippaa, tietty joku katto tulee vastaan kaikessa, kuntoilussakin :)

Joskus se tahto rakastaa on ihan hakusessa. Toinen ei ole huomioinut pitkään aikaan, hän on jo luovuttanut, myös omasta ulkonäöstään. Siinä sitä haastetta on, millä sen kumppanin saa täytettyä energialla... ehkä joskus vaan pitää panostaa yksipuoleisesti ja lataa se toinen täyteen rakkautta jotta hänelläkin olisi jotain annettavaa takaisin. Vaikka se etookin.

Mulle on kyllä käynyt kerran niinkin, että kun olimme exän kanssa siinä tilassa ettei kumpikaan oikein jaksanut, tuli isompi kriisi eteen jolloin oli puhallettava yhteen hiileen ja se antoi myös yhteenkuuluvuden tunteen enemmän kuin mikään muu. Että pitääkö sun mainitsemassa tapauksessa toivoa kriisiä pesään? :)) En taida kuitenkaan.

Ja aina on sekin mahdollisuus, ettei mikään mitä kirjoitin kolahda :) Parin rivin jälkeen on vaikeaa tehdä "diagnoosia" :))

m.miina kirjoitti:

Se vähän riippuu... Kaikenlainen pahoinvointi on pelkkä oire jostain muusta sairastelusta, vatsataudista, ruokamyrkytyksestä tai olisiko tässä tapauksessa rakkauden puutteesta :)))

Joku parisuhdeterapeutti keksi sen, että rakkaus on tahtotila, ja olen itse vinossa siihen suuntaan. Näin nopeasti mietittynä minusta tuossa tapauksessa mistä sä kerrot, on kaksi vaihtoehtoa. Joko nainen on yrittänyt miellyttää miestään kuuntelematta omaa kehoaan siihen pisteeseen, ettei ole mitään annettavaa enää. (Ei ole pistänyt hanaa kiinni kuten aloittajan vaimo.) Alkaa oksettaa. Silloin pitää saada mies tajuamaan ettei suhde toimi, ja oisko silloin se keskustelu paikallaan. Ei mikään helppo nakki, se keskustelu on taatusti kuin munakuorien päällä kävely... Jos ei mies tajua, voi tehdä niin kuin mä, amputoida. Siis erota, nää mun vertauskuvat on välillä ihan persanderista ;))

Tai sitten, jos kaikki on muuten ok, päästään siihen tahtotilaan. Pystyykö nainen millään muuttamaan sitä itsessään, jollain synnyttää uudelleen tahdon rakastaa? Pitäisikö ehkä pariskunnan tehdä jotain enemmän yhdessä, saada yhteisiä kiintopisteitä elämään joista nauttii, ja joiden kauttaa arvostus toista kohtaan taas nousisi? Se on kyllä niin äärettömän kinkkistä ylläpitää suhdetta kymmeniä vuosia. Kun lapset ovat vaatineet omansa, ehkä rakennettu talo, vanhemmat alkaa reistailla ja nyky-työt ovat raastavia, niin että kun tulee kotiin päivän päätteeksi on takki melko tyhjä. Ei jaksais ei viittis. Vaikka suhde usein toimiikin niin, että mitä enemmän siihen kannat, sitä enemmän saat. Vähän kuin liikunta. Mitä enemmän harrastat, sitä enemmän jaksat :) Itse asiassa, kuuluisiko seksikin samaan kategoriaan? Läheltä ainakin liippaa, tietty joku katto tulee vastaan kaikessa, kuntoilussakin :)

Joskus se tahto rakastaa on ihan hakusessa. Toinen ei ole huomioinut pitkään aikaan, hän on jo luovuttanut, myös omasta ulkonäöstään. Siinä sitä haastetta on, millä sen kumppanin saa täytettyä energialla... ehkä joskus vaan pitää panostaa yksipuoleisesti ja lataa se toinen täyteen rakkautta jotta hänelläkin olisi jotain annettavaa takaisin. Vaikka se etookin.

Mulle on kyllä käynyt kerran niinkin, että kun olimme exän kanssa siinä tilassa ettei kumpikaan oikein jaksanut, tuli isompi kriisi eteen jolloin oli puhallettava yhteen hiileen ja se antoi myös yhteenkuuluvuden tunteen enemmän kuin mikään muu. Että pitääkö sun mainitsemassa tapauksessa toivoa kriisiä pesään? :)) En taida kuitenkaan.

Ja aina on sekin mahdollisuus, ettei mikään mitä kirjoitin kolahda :) Parin rivin jälkeen on vaikeaa tehdä "diagnoosia" :))

Lue lisää

Tahtoasia. Tuohon uskon minäkin. Olen joskus miettinyt, tahtoisinko yrittää tahtoa enemmän, jos olisin aikoinani tahtonut. Tai alkaisinko tahtomaan, jos vielä tässä pitkässä suhteessa joku päivä tahtoisin. Pakko kai se siinä vaiheessa olisi tahtoa.
Muuttaisiko se jotenkin suhtautumistani tuohon tahtomiseen, koska nythän tuo tahtotila uupuu. Aamen.

Tahtotilaan erittäin vahvasti vaikuttaa eräs tekijä ja niin kauan kuin tuo tekijä estää normaalin järjenjuoksun, tahtotilaan en voi päästä.

Jotain sentään tahdon. Se voi kuulua parisuhteeseen, vaikka rakkautta ei enää olisikaan. Vahva viettini pitää siitä huolen. :)