En tunnista lainkaan rajojani jaksamiseni kanssa. Vedän aina itseni piippuun uudestaan ja uudestaan. Pahin loppuunpalamiseni oli muutama vuosi sitten ja silloinkaan en hakenut saikkua. En ole ikinä ollut saikulla. (enkä ole siitä ylpeä, typeryyttä se on) Silloin paniikireaktiona irtisanoin itseni ja elin säästöilläni melkein vuoden. Meni varmaan puoli vuotta, että olo oli normaali. Nyt taas työelämässä olleena alan olemaan samassa pisteessä. En vain käsitä mikä minussa on vialla, että vaadin itseltäni kokoajan täydellisyyttä joka-asiassa.
En voi tehdä kertakaikkiaan mitään niinkuin normaalit ihmiset. Jos aloitan vaikka jonkin urheiluharrastuksen, teen sitä niin paljon, että saan ylikunnon. Tämäkin on minulla aikoinaan diagnoitu. Kaikki vedän överiksi suoraan sanottuna.
Työssä olen puoli vuotta tehnyt 12-13 tunnin työpäiviä useita kertoja viikossa. Töissä teen enemmän kuin muut, nipotan ja niuhotan omaa työpanostani ja typeränä paikkaan toisten unohduksia. Olen siis täydellinen ääliö.
Kotona niuhotus jatkuu ja kokoajan siivottava ja teen kaikesta jotain tajuttomia listoja päässäni ja pelkästä pyykinpesusta on alkanut tulla älytön sirkus. En osaa toden totta muutakuin niuhottaa.
Tämänhetkinen liikuntaharrastus on kääntynyt vastenmieliseksi koska niuhotan sitäkin. En saa enää oikein mistään mielihyvää, kaikki tuntuu niin tavattoman raskaalta.
Kun niuhotan täällä tukka kireänä niin en jaksa enää mitään ylimääräistä. En jaksa oikein pitää yhteyttä ystäviin tai tehdä mitään muuta. Jos tulee pienikin vastoinkäyminen niin tuntuu, että kamelin selkä katkeaa ja pinna menee.
Yritän hallita kaikkea väkisin. Olen niin pettynyt itseeni taas. En voi uskoa millainen sairas ääliö olen edes. Töissä en todellakaan saa kiitosta siitä mitä siellä teen. Kukaan ei palkitse siitä, että en ole koskaan saikulla. Olen vain täydellinen apina.
Eihän tämä ole mitään muuta kuin typeryyttä. En jaksa enää. En vain saa tätä kierrettä poikki. Olen hiton levoton jos pyykkikopassa on pyykkiä tai ei ole siivottu ja hinkattu tai jos en ole vetänyt itseäni piippuun typerässä liikuntaharrastuksessani. Jos töissä suljen silmäni joltain tekemättömältä asialta koen ahdistusta ja stressiä siitä. Siksi niuhotan kun on muka helpompaa kärsiä väsymystä kuin sitä, että antaisi vain olla.
Miksi olen tällainen? Mikä minussa on vialla? Teen itse omasta elämästäni tällaista he*vettiä. En voi ketään muuta syyttää kuin itseäni. Noloa tajuta, että on nipo niuhottaja. Kuka tällaista ihmistä edes jaksaa sietää.
Joskus olen tunnistanut nämä samat asiat, suuttunut täysin itselleni ja antanut kaiken olla. Olen pystynyt sisäistämään, että elämää ei voi hallita ja elämästä pitää tehdä sellainen, että sitä on hyvä ja rento elää. Karsin kaiken sellaisen elämästä jotka tuottivat stressiä. Keskityin asioihin joista itse sain iloa ja mielihyvää.
Sitten käy vain AINA näin. Olen taas naama kurassa ihmettelemässä miten tässä näin kävi. En vain opi mistään mitään. Nytkin on takana kolme 12 tunnin työpäivää ja tänään vietän vapaata. Pää lyö aivan tyhjää. Paha olo, kuin olisi krapula. Ruoka ei ole maistunut moneen päivään. Sykkeet korkealla, rytmihäiriöitä.
Saan vielä jonkun syövän tämän onnettoman luonteeni takia. Yritän lukea henkisen kasvun kirjoja, opetella läsnäoloa ja pysähtymistä, mutta niuha nipottaja ei vaan viisastu. Olen totaalisen kyllästynyt ja väsynyt typeryyteeni.
Mitä minun kannattaisi nyt tehdä? En itse enää edes tiedä miten tästä lähteä taas nousemaan.
Poltan aina itseni loppuun
7
485
Vastaukset
- Siili1231
Olen jollakin tapaa vähän samanlaisessa tilanteessa. Tosin jaksamiseni on ollut aina niin vähäistä, että kotitöitä en ole viitsinyt tehdä ikinä kovin ahkerasti. Sen sijaan töissä painoin sata lasissa itseni aivan piippuun ja niuhotin koko ajan mielessäni työkavereiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Koska todellinen minäni on varsin vastenmielinen, väsytin itseni teeskentelemällä aina ystävällistä ja positiivista. Tosiasiassa jonkun kysyessä samaa asiaa kolmatta kertaa, mietin päässäni "Vitun pässi", vaikka autoin kärsivällisesti. En siis koskaan ollut oma itseni enkä paljastanut aitoja tunteitani.
No missä mielessä olemme samassa tilanteessa? Siinä, että tiedostamme kyllä vikamme, mutta olemme juuttuneet siihen tilaan. Se että ongelman tiedostaminen on ratkaiseva askel muutoksessa lienee kyllä hölynpölyä - itse sain ainakin kaiken päälle vielä suunnattoman itseinhon siitä, että olen tällainen, tiedän sen, enkä silti pysty muuttumaan. - hagdfklöm
Onko sinulle kokeiltu lääkitystä? Minä olin 11 vuotta samanlainen suorittaja, nipottaja ja järjestyksen ihminen.
Päästin asiat liian pitkälle, psykoottinen masennus ja loppuikäinen työkyvyttömyys. Olen 40 vuotias korkeasti koulutettu naisihminen.
Sain Seroquel lääkkeen, joka kyllä tappoi minusta kaiken jaksamisen. Olen enää haamu entisestä minästäni, en jaksa mitään. - tosiväsynyt
Tunnistan samoja oireita kuin viestin aloittaja itsessään. Tein ennen kaikki asiat 110% teholla. ja vaadin itseltäni täydellisyyttä.
Viimeiset 3 vuotta olen ollut yrittäjänä, jalomaa tuona aikana olen pitänyt kokonaista 5 päivää. Leivoin joka aamu tuoreet sämpylät ja iltapäivällä kaikkea muuta, askartelin lasten kanssa, leikin ja liikuin. Nykyään tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Ajatukset ei pysy päässä. töissä tämä pieni ongelma, kun jatkuvasti unohdan tehdä asioita.Kotona en tajua, että jotain pitäisi tehdä. esim. tiskit, pyykit ja lähiaikoina myös ruoka jää tekemättä. Pesullakaan en jaksa enää käydä. Itseänikin tämä ällöttää, mutta en vain saa aikaiseksi...
Tässä olen miettinyt saisinkohan sairaslomaa, vai kannjustavatko taas vain jaksamaan.. - Kohtalon toveri
Tälläkin on yksiylisuorittaja nainen. Kaksi kertaa olen itseni irtisanonut kun olen ollut aivan loppu.
En tunne rajoja töissä vaan teen kaiken vaadittua paremmin enkä silti ole tyytyväinen työsaavutuksiini. Muut kyllä kehuva mutta en edes usko heitä!
Olin 11 kuukautta sairauslomalla ed. irtisanoutumiseni jälkeen. Olin pettynyt itseeni ja kaikki tuntui kaatuvan päälleni. Häpesin tavata ystäviä kun tunsin epäonnistuneeni. En edes kertonut olevani saikulla kuin muutamalle ystävälle. Ehkä joku tajusi vaikka en kertonutkaan koska muillakin oli kovat paineet töissä.
Kävin toimintaterapeutilla mielenterveystomistossa ja hiljalleen hän sai minut oivaltamaan käyttäytymistäni. En usko pääseväni suorittamisesta koskaan kokonaan mutta nyt osaan varoa toimintatapojani ja ymmärrän että voin sairastua vakavasti jos en osaa "painaa jarrua". Minulla ilmeni verenpaineen nousua, halusin vahingoittaa itseäni (jotta voisin olla sairauslomalla kun en enää jaksanut), mikään ei tuntunut miltään.
Tämä ylisuorittaminen on tullut todennäköisesti koulukiusaamisen seurauksena. Haluan näyttää olevani hyvä kun aiemmin minua on yritetty painaa alas!
Nyt olen työtön mutta teen 2-3 päivää töitä kaupan kassalla, jolloin pärjään eikä stressiä muodostu. Taloudellisesti pärjään kun saan ns. Soviteltua päivärahaa.
En tiedä pystynkö enää palaamaan päällikkötason hommiin, joita 20 vuotta ehdin tekemään. En tiedä haluankokaan kun tiedän mitä siitä seuraa. Toivottavasti kuitenkin pärjään vaikka eihän tuo kovin kummoista ole. On kuitenkin paikka mihin mennä ja nähdä ihmisiä. - Aloittaja...........
Kiitos paljon kun kerroitte kaikki tarinaanne. Jotenkin tuntui hyvältä kun kukaan ei haukkunut vaan avautui omistakin asioistaan. Jokaisen tarina oli koskettava ja tunnistin niistä itseäni.
Minä nyt olen töissä yrittänyt relata. Olla kuin normaali työntekijä, etten hiki päässä tee ja tee kokoaikaa ylitehokkaasti. Olen myös käsitellyt työasiat automatkoilla kotiin ja yrittänyt, etten mieti niitä enää kotona. Kun kirjoitin tuota viestiäni niin oli niin paha tilanne, etten saanut unenpäästä kiinni, koska työjutut pyöri kuin elokuvana pakonomaisesti päässä kokoajan. Hermostuin itsekin ja komensin itseäni, että anna olla, lopeta jo! Mutta ajatukset vaan kiersivät kehää. Elimistö oli ihan tiltissä, aivan ylikierroksilla. Kokoajan janotti ja kusetti, sykkeet korkealla, rytmihäiriöitä eikä ruokahalua. Kotona tuntui, etten jaksa puhua kellekkään mitään, en halua nähdä ketään enkä pystynyt tekemään mitään suunnitelmia. En vain osannut päättää ja tuntui liian ahdistavalta sopia menoja vaikka vapaapäiväksi. Halusin vain olla.
No joo..eli niuhotus työasioista on hieman parantunut. Nyt tuntuu, että työtressiä ei ole kuin 5. Asteikolla 1-10.
Mutta eihän tällaiselle ylinipottajalle mikään ole liian yksinkertaista kun näköjään kaikesta pitää tehdä järkyttävä numero. Nyt sitten niuhotan ja stressaan ihmissuhde ja ulkonäköasioita niin paljon, että yöunet meni sitten sen takia.
Tuntuu jotenkin, että ahdistaa sosiaalisissa tilanteissa. En tiedä, tuntuu kai, että olen niin väsyneen ja stressaantuneen näköinenkin, että ihmiset katsovat varmaan, että mikä tuotakin vaivaa kun on noin kauheen näköinen!
Tuntuu vaan jotenkin, ettei jaksa sittenkään mitään ylimääräistä. Tai jaksaa mutta se vaatii niin paljon kaikenmaailman asioita. Minun pitäisi järjestää yhdet illanistujaiset kotona. Tuntuu kauhealta, suutuin siitä äsken ja puhuin kiroten asioita joita en edes tarkoita. Tuntui jotenkin kauhean työläältä toimia jonain emäntänä ja valmistella kaikkea. En jaksa. Hohhoijaa.
Tympii vain kaikki.Pelkään saavani jonkun syövän kun hermoilen niin paljon. - Kiitos Teille
Kiitos tästä ketjusta kaikille osallistuneille.
Kiitos todella paljon. Olen ylisuorittaja ja opettelen siitä pois.
Tuollta minun elämäni siis näyttää....joo´o, olen siis ansainnut nämä hitaammat päiväni. Ehkä junani jarrutti sittenkin ajoissa. Olen hidas oppimaan :)
Hyää Uutta Vuotta 2013
Rakastakaa myös itseänne - töks
Viikon tein töitä,ja kauhea riita tuli työkaverin kanssa,hän tuittuilee ja sekoilee,saattaa huomautella asioista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .794468Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503105Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631353091Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4002179Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2191296Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111203- 761197
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde301064- 631056
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että111983