Otsikossa kysymys, mihin kaipaan vastausta. Minulta kun tuntuu puuttuvan ko.taito...
Miten tunnistaa aidosti kunnollisen miehen?
100
521
Vastaukset
- sxth
Ei sitä taitoa ole minullakaan. Luulen, että tunnistaa siitä jos tyyppi ei innosta :( Sen vuoksi ..
- Petetty...
Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa...
Petetty... kirjoitti:
Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa...
10 vuodessa ihminen voi muuttua todella paljon. Tunteet voi muuttua, ja ennen kaikkea, kumppanista voi tulla niin itsestään selvyys ettei hänen tunteillaan ole enää suurta merkitystä. Niin outoa kuin se onkin. Kynnys esim, pettää madaltuu jopa olemattomaksi.
- Petetty...
bravo.bravi kirjoitti:
10 vuodessa ihminen voi muuttua todella paljon. Tunteet voi muuttua, ja ennen kaikkea, kumppanista voi tulla niin itsestään selvyys ettei hänen tunteillaan ole enää suurta merkitystä. Niin outoa kuin se onkin. Kynnys esim, pettää madaltuu jopa olemattomaksi.
Luulisi, että pitkäaikaista kumppania sentään osaisi kunnioittaa. Kaiken sen jälkeen, mitä ollaan yhdessä koettu mies kuitenkin kohtelee kuin ilmaa, kuin minulla ei olisi mitään arvoa. Ymmärrän, että kuumimmat tunteet laantuu ja tulee vaikeita aikoja jne mutta ongelmat täytyy selvittää eikä kääntää selkäänsä... Meidän ongelmia ei tosin enää selvitetä, mies on lopullisesti ylittänyt sen rajan mitä aion ottaa vastaan. Vaikka eipä sillä, ei mies tunnu haluavankaan mitään selvittää, uusi nainen on nyt se tärkein...
Petetty... kirjoitti:
Luulisi, että pitkäaikaista kumppania sentään osaisi kunnioittaa. Kaiken sen jälkeen, mitä ollaan yhdessä koettu mies kuitenkin kohtelee kuin ilmaa, kuin minulla ei olisi mitään arvoa. Ymmärrän, että kuumimmat tunteet laantuu ja tulee vaikeita aikoja jne mutta ongelmat täytyy selvittää eikä kääntää selkäänsä... Meidän ongelmia ei tosin enää selvitetä, mies on lopullisesti ylittänyt sen rajan mitä aion ottaa vastaan. Vaikka eipä sillä, ei mies tunnu haluavankaan mitään selvittää, uusi nainen on nyt se tärkein...
Ihmiset ovat uskomattoman näppäriä selittämään itselleen omia toimiaan ja omaa käytöstään. Tekemään sen oikeutetuksi, koska (ex)kumppani "ansaitsee" sen. Tai sitten kertomasi on hänen selviytymisstrategiansa. Ei tarvi selittää eikä selvittää mitään kun pistää välit petoksen jälkeen täysin jäihin. Hyökkäys on paras puolustus... Luulenpa että mies käyttäytyy samalla tavalla missä tahansa isossa kriisitilanteessa, koska luonne ei kestä asioiden kunnollista hoitoa ja käsittelyä. Se taas ei ole yhtään sinun vikasi.
- Petetty...
bravo.bravi kirjoitti:
Ihmiset ovat uskomattoman näppäriä selittämään itselleen omia toimiaan ja omaa käytöstään. Tekemään sen oikeutetuksi, koska (ex)kumppani "ansaitsee" sen. Tai sitten kertomasi on hänen selviytymisstrategiansa. Ei tarvi selittää eikä selvittää mitään kun pistää välit petoksen jälkeen täysin jäihin. Hyökkäys on paras puolustus... Luulenpa että mies käyttäytyy samalla tavalla missä tahansa isossa kriisitilanteessa, koska luonne ei kestä asioiden kunnollista hoitoa ja käsittelyä. Se taas ei ole yhtään sinun vikasi.
Hassua... Kommenttisi tuntuu sopivan tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin, en ole osannut ajatella että kyseessä olisi hänen selviytymisstrategiansa. Tuntuu tosin etten ole osannut ajatella tämän kivun keskellä oikein mitään vaikka pää on täynnä ajatuksia, ne vain eivät tunnu johtavan mihinkään muualle kuin tuskaan ja kysymykseen "miksi?"...
Petetty... kirjoitti:
Hassua... Kommenttisi tuntuu sopivan tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin, en ole osannut ajatella että kyseessä olisi hänen selviytymisstrategiansa. Tuntuu tosin etten ole osannut ajatella tämän kivun keskellä oikein mitään vaikka pää on täynnä ajatuksia, ne vain eivät tunnu johtavan mihinkään muualle kuin tuskaan ja kysymykseen "miksi?"...
Vaikeiden asioiden lakaiseminen maton alle on monelle helpompaa kuin niiden käsitteleminen. Varsinkin kun tietää itsensä syypääksi. Ajan kanssa miksi varmaan saa vastauksen, varmaa lienee kuitenkin että pettäminen oli jonkun kehityskulun huipennus (jos mikään yksittäinen kerta ei kerran ollut kyseessä). Mikä se kehityskulku sitten miehen päässä on, jos saat sen tietää, tiedät vastauksen kysymykseen miksi.
Kohtelu satuttaa, sitä ei voi millään selityksellä oikeuttaa. Jos vaikka mies rakastui toiseen, tunteet sinuun kuoli ym. olisit sen ymmärtänyt ajan kanssa vaikka sekin olisi satuttanut. Piittaamattomuus ja itsekkyys saivat hänet valitsemaan toisin menettelytavan kanssa. Sieltä missä aita matalin...- sxth
bravo.bravi kirjoitti:
Ihmiset ovat uskomattoman näppäriä selittämään itselleen omia toimiaan ja omaa käytöstään. Tekemään sen oikeutetuksi, koska (ex)kumppani "ansaitsee" sen. Tai sitten kertomasi on hänen selviytymisstrategiansa. Ei tarvi selittää eikä selvittää mitään kun pistää välit petoksen jälkeen täysin jäihin. Hyökkäys on paras puolustus... Luulenpa että mies käyttäytyy samalla tavalla missä tahansa isossa kriisitilanteessa, koska luonne ei kestä asioiden kunnollista hoitoa ja käsittelyä. Se taas ei ole yhtään sinun vikasi.
Tuo sai minutkin ajattelemaan. Ehkä olen ollut aina oikeassa, kun ajattelin joskus ettei mieheni osaisi toimia kriisitilanteissa vaan kieltäisi muitakin liikahtamasta. Minä taas olen toista maata..
Jouduin auto-onnettomuuteen kun lapseni oli kyydissä. Ajoin perään, mutta tiesin että todellinen syy oli edessä ajavan. Minun oli valittava siitä ajanko perään vain kenties ajaudun puolustusvoimien kuorma-auton alle. Valitsin peräänajon sinä lyhyenä hetkenä jonka ehdin valita.
Pelkäsin, että mies piilottaa todisteet toimimattomista perävaloista ja pidin suuni kiinni siihen asti, kun poliisi saapui paikalle. En saanut edes sakkoja ja kykeni selvittämään tilanteen rauhallisesti ja kertomaan valintani syyt. Poliisi kävi tarkistamassa ja totesi tilanteen.
Kun olin poistumassa omaan autooni, kääntyi mies katsomaan minua todeten, että olipa kylmän rauhallisesti toimittu. Minun tuli paha olla. En ole kylmä, enkä rauhallinen. Muutuin vaan toiseksi. Olen pelkuri ja säikky, jos tiedän että joku muu ottaa vastuun. bravo.bravi kirjoitti:
Ihmiset ovat uskomattoman näppäriä selittämään itselleen omia toimiaan ja omaa käytöstään. Tekemään sen oikeutetuksi, koska (ex)kumppani "ansaitsee" sen. Tai sitten kertomasi on hänen selviytymisstrategiansa. Ei tarvi selittää eikä selvittää mitään kun pistää välit petoksen jälkeen täysin jäihin. Hyökkäys on paras puolustus... Luulenpa että mies käyttäytyy samalla tavalla missä tahansa isossa kriisitilanteessa, koska luonne ei kestä asioiden kunnollista hoitoa ja käsittelyä. Se taas ei ole yhtään sinun vikasi.
Mä taas olen vähän sitä mieltä, että naiset on sokeita miesten "piiloviestinnälle" siinä missä miehen naisten vastaavalle toiminnalle... Ehkä mies oli mielestään tehnyt kaiken mitä tehtävissä hänen mielestä kohtuudella oli.
Oisko aloittajan asiat juurikaan paremmin jos mies olisi hoitanut asian tyyliin...."tämä oli tässä ja voit alkaa katselemaan uutta kotiosoitetta"...siis ihan ilman pettämisiä?
Jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole, niin sama kai se sitten on miten se suhde päättyy, niin ihan yhtä tyhjän päälle kumpikin osapuoli suhteesta jää. Toinen osapuoli voi miettiä toista enemmän mitä meni pieleen ja toinen osapuoli taas päättää jatkaa elämässä eteenpäin yrittäen unohtaa menneet.sxth kirjoitti:
Tuo sai minutkin ajattelemaan. Ehkä olen ollut aina oikeassa, kun ajattelin joskus ettei mieheni osaisi toimia kriisitilanteissa vaan kieltäisi muitakin liikahtamasta. Minä taas olen toista maata..
Jouduin auto-onnettomuuteen kun lapseni oli kyydissä. Ajoin perään, mutta tiesin että todellinen syy oli edessä ajavan. Minun oli valittava siitä ajanko perään vain kenties ajaudun puolustusvoimien kuorma-auton alle. Valitsin peräänajon sinä lyhyenä hetkenä jonka ehdin valita.
Pelkäsin, että mies piilottaa todisteet toimimattomista perävaloista ja pidin suuni kiinni siihen asti, kun poliisi saapui paikalle. En saanut edes sakkoja ja kykeni selvittämään tilanteen rauhallisesti ja kertomaan valintani syyt. Poliisi kävi tarkistamassa ja totesi tilanteen.
Kun olin poistumassa omaan autooni, kääntyi mies katsomaan minua todeten, että olipa kylmän rauhallisesti toimittu. Minun tuli paha olla. En ole kylmä, enkä rauhallinen. Muutuin vaan toiseksi. Olen pelkuri ja säikky, jos tiedän että joku muu ottaa vastuun.Luonteen erilaiset piirteet tulevat esiin poikkeusoloissa. Olet pärjääjä silloin kun tarvii olla :) Kyky jonkinlaiseen analyyttiseen ajatteluun sillonkin kun aikaa ei ole tuntitolkulla miettiä ei ole kylmyyttä eikä rauhallisuutta.
Richartti kirjoitti:
Mä taas olen vähän sitä mieltä, että naiset on sokeita miesten "piiloviestinnälle" siinä missä miehen naisten vastaavalle toiminnalle... Ehkä mies oli mielestään tehnyt kaiken mitä tehtävissä hänen mielestä kohtuudella oli.
Oisko aloittajan asiat juurikaan paremmin jos mies olisi hoitanut asian tyyliin...."tämä oli tässä ja voit alkaa katselemaan uutta kotiosoitetta"...siis ihan ilman pettämisiä?
Jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole, niin sama kai se sitten on miten se suhde päättyy, niin ihan yhtä tyhjän päälle kumpikin osapuoli suhteesta jää. Toinen osapuoli voi miettiä toista enemmän mitä meni pieleen ja toinen osapuoli taas päättää jatkaa elämässä eteenpäin yrittäen unohtaa menneet.Tapa ja tyyli on myös tärkeää, ei vain lopputulos. Mun mielestä. Pettämistä pahemmaksi ei parisuhdeasioissa voi paljoa pistää, vai voiko?
bravo.bravi kirjoitti:
Tapa ja tyyli on myös tärkeää, ei vain lopputulos. Mun mielestä. Pettämistä pahemmaksi ei parisuhdeasioissa voi paljoa pistää, vai voiko?
"Pettämistä pahemmaksi ei parisuhdeasioissa voi paljoa pistää"
- Jaa...no jos ihan äärimmäisyyksiin mennään niin pahempiakin asioita voi ehkä keksiä. Tai sitten mä vaan haluan uskotella itselleni, että parisuhdeväkivalta olis vielä kamalampaa. Aina olis kiva ajatella, että jollakin menee vielä huonommin.- Petetty...
Richartti kirjoitti:
Mä taas olen vähän sitä mieltä, että naiset on sokeita miesten "piiloviestinnälle" siinä missä miehen naisten vastaavalle toiminnalle... Ehkä mies oli mielestään tehnyt kaiken mitä tehtävissä hänen mielestä kohtuudella oli.
Oisko aloittajan asiat juurikaan paremmin jos mies olisi hoitanut asian tyyliin...."tämä oli tässä ja voit alkaa katselemaan uutta kotiosoitetta"...siis ihan ilman pettämisiä?
Jos rakentavaa keskusteluyhteyttä ei ole, niin sama kai se sitten on miten se suhde päättyy, niin ihan yhtä tyhjän päälle kumpikin osapuoli suhteesta jää. Toinen osapuoli voi miettiä toista enemmän mitä meni pieleen ja toinen osapuoli taas päättää jatkaa elämässä eteenpäin yrittäen unohtaa menneet.Kyllä minun mielestäni asiat olisi paremmin, jos mies olisi jättänyt ennen pettämistä. Sen lisäksi, että olen tullut jätetyksi, olen tullut myös petetyksi ja se lisää aivan uuden tuskaisen tunteen kaiken päälle. Vaikka eniten minuun sattuu se, että kaiken keskellä on pieni lapsi, joka tulee väistämättä kärsimään tilanteesta. Selviän kyllä lopulta siitä, että mies petti ja jätti. Mutta siitä, että perheemme on ikuisesti rikki, en tiedä vielä miten selviän. Järki sanoo, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä, mutta en olisi koskaan voinut kuvitellakaan tuntevani tällaista tuskaa lapseni puolesta.
Mies ehkä mielestään oli tehnyt kaiken tehtävissä olevan, mutta minä en ole selvännäkijä. En pysty näkemään mitä toisen pään sisällä liikkuu, jollei hän siitä avoimesti kerro. Tottakai olin huomannut, että suhteemme on erilainen kuin ennen mutta mitä muuta voi odottaa pienen lapsen ja rakentamisen ja töiden ja kiireisen arjen keskellä? Ei elämä jatku ikuisesti pelkkänä ruusuisena alkuihastuksen kaltaisena huumana vaan joskus on myös hankalampia vaiheita ja itse olin kaikesta vaikeasta huolimatta sitoutunut perheeseemme täysin enkä kokenut elämämme olevan mitenkään niin huonosti, että ero olisi ainoa ratkaisu, itse en edes miettinyt eroa vaan enemmänkin keinoja miten löytäisimme enemmän yhteistä aikaa jne. Mielestäni meillä oli asiat kuitenkin ihan hyvin, meillä oli toisemme, maailman suloisin lapsi, hyvät työt, talo, ystäviä, harrastuksia, ei mitään erityisen vakavia ongelmia jne.
Ja tähän liittyy muitakin asioita, joita en nyt ala käymään läpi mutta jotta pystyn jatkamaan elämään, tarvitsen jonkinlaisen ymmärryksen sille mitä tapahtui vaikka en tiedä onko se mahdollista... Richartti kirjoitti:
"Pettämistä pahemmaksi ei parisuhdeasioissa voi paljoa pistää"
- Jaa...no jos ihan äärimmäisyyksiin mennään niin pahempiakin asioita voi ehkä keksiä. Tai sitten mä vaan haluan uskotella itselleni, että parisuhdeväkivalta olis vielä kamalampaa. Aina olis kiva ajatella, että jollakin menee vielä huonommin.No, pataan vedetään toista kummassakin tapauksessa. Fyysisesti tai henkisesti. Tasapeli. Kumpikin muoto olis mulle liikaa; niin vetäjänä kuin vedettävänä.
Petetty... kirjoitti:
Kyllä minun mielestäni asiat olisi paremmin, jos mies olisi jättänyt ennen pettämistä. Sen lisäksi, että olen tullut jätetyksi, olen tullut myös petetyksi ja se lisää aivan uuden tuskaisen tunteen kaiken päälle. Vaikka eniten minuun sattuu se, että kaiken keskellä on pieni lapsi, joka tulee väistämättä kärsimään tilanteesta. Selviän kyllä lopulta siitä, että mies petti ja jätti. Mutta siitä, että perheemme on ikuisesti rikki, en tiedä vielä miten selviän. Järki sanoo, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä, mutta en olisi koskaan voinut kuvitellakaan tuntevani tällaista tuskaa lapseni puolesta.
Mies ehkä mielestään oli tehnyt kaiken tehtävissä olevan, mutta minä en ole selvännäkijä. En pysty näkemään mitä toisen pään sisällä liikkuu, jollei hän siitä avoimesti kerro. Tottakai olin huomannut, että suhteemme on erilainen kuin ennen mutta mitä muuta voi odottaa pienen lapsen ja rakentamisen ja töiden ja kiireisen arjen keskellä? Ei elämä jatku ikuisesti pelkkänä ruusuisena alkuihastuksen kaltaisena huumana vaan joskus on myös hankalampia vaiheita ja itse olin kaikesta vaikeasta huolimatta sitoutunut perheeseemme täysin enkä kokenut elämämme olevan mitenkään niin huonosti, että ero olisi ainoa ratkaisu, itse en edes miettinyt eroa vaan enemmänkin keinoja miten löytäisimme enemmän yhteistä aikaa jne. Mielestäni meillä oli asiat kuitenkin ihan hyvin, meillä oli toisemme, maailman suloisin lapsi, hyvät työt, talo, ystäviä, harrastuksia, ei mitään erityisen vakavia ongelmia jne.
Ja tähän liittyy muitakin asioita, joita en nyt ala käymään läpi mutta jotta pystyn jatkamaan elämään, tarvitsen jonkinlaisen ymmärryksen sille mitä tapahtui vaikka en tiedä onko se mahdollista...Mielestäni meillä oli asiat kuitenkin ihan hyvin, meillä oli toisemme, maailman suloisin lapsi, hyvät työt, talo, ystäviä, harrastuksia, ei mitään erityisen vakavia ongelmia jne.
...jep...jep...tutulta kuullostaa.- Angry cat
sxth kirjoitti:
Tuo sai minutkin ajattelemaan. Ehkä olen ollut aina oikeassa, kun ajattelin joskus ettei mieheni osaisi toimia kriisitilanteissa vaan kieltäisi muitakin liikahtamasta. Minä taas olen toista maata..
Jouduin auto-onnettomuuteen kun lapseni oli kyydissä. Ajoin perään, mutta tiesin että todellinen syy oli edessä ajavan. Minun oli valittava siitä ajanko perään vain kenties ajaudun puolustusvoimien kuorma-auton alle. Valitsin peräänajon sinä lyhyenä hetkenä jonka ehdin valita.
Pelkäsin, että mies piilottaa todisteet toimimattomista perävaloista ja pidin suuni kiinni siihen asti, kun poliisi saapui paikalle. En saanut edes sakkoja ja kykeni selvittämään tilanteen rauhallisesti ja kertomaan valintani syyt. Poliisi kävi tarkistamassa ja totesi tilanteen.
Kun olin poistumassa omaan autooni, kääntyi mies katsomaan minua todeten, että olipa kylmän rauhallisesti toimittu. Minun tuli paha olla. En ole kylmä, enkä rauhallinen. Muutuin vaan toiseksi. Olen pelkuri ja säikky, jos tiedän että joku muu ottaa vastuun.Hitto mitä skeidaa puhut, pelle.
- Fenwjknfwefweff
Petetty... kirjoitti:
Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa...
"Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa..."
Mä osaan vastata tähän kysymykseen.
Mies voi toimia niin että hän ryhtyy olemaan naisen kanssa ja rakentaa perheen ja yhteisen arjen vaikkei rakasta naista lainkaan. Tämä johtuu siitä että miehelle ei ole vaikeaa pitää naista ja perhettä "objektina" - suhtautua niihin elämään kuuluvina perusasioina jotka hoidetaan - vähän kuin työnä. Miehelle naimisiinmeno ei ole välttämättä tunneasia, vaan se on jotain mitä nyt vaan tehdään koska tehdään.
Mies tekee kaiken tämän yksinkertaisesti koska pystyy siihen ja se on kulttuurillinen normi, mies voi tehdä tämän naisen kanssa johon hänellä ei ole merkittävää tunnesidettä - riittää että nainen näyttelee roolinsa kunnolla.
Mikä tuollaisessa tilanteessa pidättelee miestä? Ei mikään, korkeintaan jonkinlainen "velvollisuudentunto" tai kokemus että "pettäminen nyt on väärin". Kaikesta puuttuu TODELLINEN TUNNESIDE. Koko avioliitto ja elämä on todellakin tunnetyhjä kulissi.
Tämä on todellista ja mahdollista ja toteutuu yllättävän usein. Naiset jotka suorastaan elävät tunteistaan eivät tunnista että noin on käynyt, naisen rakkaus miestään, perhettään ja lapsia kohtaan toteuttaa puolet suhteesta ja värittää kaiken eläväksi naisen suuntaan - nainen ei voi noissa tilanteissa ymmärtää miten asia on mahdollinen koska hänen puolensa yhteisestä elämästä on "täyttä", naisen perspektiivi on kuitenkin hänen omansa.
Kun mies pettää tuollaisessa tilanteessa hänellä ei ole tunnesidettä joka viestisi että "asia on väärin" - hän ei rakasta, hän ei siksi pysty samaistumaan kumppaninsa rakkauteen. Mies tekee pettämisen koska pystyy siihen, hän ei loukkaa siinä omaa rakkauttaan - koska sellaista ei ole! - Saattaa jopa olla että miehellä kehittyy sivusuhde joka sisältää aidon rakkauden - koska se on se mikä elämästä puuttuu.
Tämän tiedän koska olen itse astunut avioon ilman rakkaudentunnetta, tehnyt lapset ilman rakkaudentunnetta kumppaniini, elänyt perhe-idylliä rakkaudetta koska pystyin siihen ja koin että niin on tehtävä. Minut "pelasti" se että ymmärsin tekoni lopulta itse, havaitsin että elämästäni puuttuu jotain oleellista - ja ehkä se että en omista uhrautuvaa luonnettta tai mitään sairasta kunniantuntoa - jonka takia pystyin lopettamaan teknisesti toimivan mutta minun osaltani täysin vailla syvempää tunnetta olevan suhteen ... toisaalta liian myöhään (koska tavallaan suhde oli siirtynyt vakaan yhteiselämän vaiheeseen) - mutta toisaalta ajoissa koska en ollut vielä loukannut silloista kumppaniani millään dramaattisella tavalla. (En siis missään mielessä vihaa ex-kumppaniani, toivon hänelle kaikkea hyvää, hän on ihan hyvä nainen - mutta ei joku jota pohjimmiltaan rakastan.).
Olennaisinta homman tajuamisessa on ehkä se että sinun rakkautesi ei ole sama asia kuin kumppanisi rakkaus sinua kohtaan. Et voi rakastaa ketään rakastamaan itseäsi aidosti, vaan se rakkaus syntyy - jos syntyy - sinusta ja sinun rakkaudestasi erillään. Jos se rakkaus ei synny ei "satuttaminen" ole lainkaan vaikeaa, eikö? - Vaikka väitän että tuollaisissa tapauksissa pettäjän tarkoitus ei ole satuttaa, vaan antaa itselle jotain mitä suhteestaan ei saa - ja silloin suhteen toisesta osapuolesta tulee uhri. Jos pettäjä voisi valita vaihtoehdon jossa hän ei satuta kumppaniaan mutta saa sen mitä haluaa, hän valitsisi sen. Mutta koska pettäjällä ei ole rakkautta jonka kautta kokea empaattista tuskaa (pettämisen tunnetta loukkaavaa osuutta), tulee pettäminen mahdolliseksi ja jopa helpoksi.
Ps. Nykyisin vietän yöni rakastamani naisen vieressä ja rakennan suhdetta hiljalleen - tein vihdoin oikean valinnan. - Petetty...
Fenwjknfwefweff kirjoitti:
"Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa..."
Mä osaan vastata tähän kysymykseen.
Mies voi toimia niin että hän ryhtyy olemaan naisen kanssa ja rakentaa perheen ja yhteisen arjen vaikkei rakasta naista lainkaan. Tämä johtuu siitä että miehelle ei ole vaikeaa pitää naista ja perhettä "objektina" - suhtautua niihin elämään kuuluvina perusasioina jotka hoidetaan - vähän kuin työnä. Miehelle naimisiinmeno ei ole välttämättä tunneasia, vaan se on jotain mitä nyt vaan tehdään koska tehdään.
Mies tekee kaiken tämän yksinkertaisesti koska pystyy siihen ja se on kulttuurillinen normi, mies voi tehdä tämän naisen kanssa johon hänellä ei ole merkittävää tunnesidettä - riittää että nainen näyttelee roolinsa kunnolla.
Mikä tuollaisessa tilanteessa pidättelee miestä? Ei mikään, korkeintaan jonkinlainen "velvollisuudentunto" tai kokemus että "pettäminen nyt on väärin". Kaikesta puuttuu TODELLINEN TUNNESIDE. Koko avioliitto ja elämä on todellakin tunnetyhjä kulissi.
Tämä on todellista ja mahdollista ja toteutuu yllättävän usein. Naiset jotka suorastaan elävät tunteistaan eivät tunnista että noin on käynyt, naisen rakkaus miestään, perhettään ja lapsia kohtaan toteuttaa puolet suhteesta ja värittää kaiken eläväksi naisen suuntaan - nainen ei voi noissa tilanteissa ymmärtää miten asia on mahdollinen koska hänen puolensa yhteisestä elämästä on "täyttä", naisen perspektiivi on kuitenkin hänen omansa.
Kun mies pettää tuollaisessa tilanteessa hänellä ei ole tunnesidettä joka viestisi että "asia on väärin" - hän ei rakasta, hän ei siksi pysty samaistumaan kumppaninsa rakkauteen. Mies tekee pettämisen koska pystyy siihen, hän ei loukkaa siinä omaa rakkauttaan - koska sellaista ei ole! - Saattaa jopa olla että miehellä kehittyy sivusuhde joka sisältää aidon rakkauden - koska se on se mikä elämästä puuttuu.
Tämän tiedän koska olen itse astunut avioon ilman rakkaudentunnetta, tehnyt lapset ilman rakkaudentunnetta kumppaniini, elänyt perhe-idylliä rakkaudetta koska pystyin siihen ja koin että niin on tehtävä. Minut "pelasti" se että ymmärsin tekoni lopulta itse, havaitsin että elämästäni puuttuu jotain oleellista - ja ehkä se että en omista uhrautuvaa luonnettta tai mitään sairasta kunniantuntoa - jonka takia pystyin lopettamaan teknisesti toimivan mutta minun osaltani täysin vailla syvempää tunnetta olevan suhteen ... toisaalta liian myöhään (koska tavallaan suhde oli siirtynyt vakaan yhteiselämän vaiheeseen) - mutta toisaalta ajoissa koska en ollut vielä loukannut silloista kumppaniani millään dramaattisella tavalla. (En siis missään mielessä vihaa ex-kumppaniani, toivon hänelle kaikkea hyvää, hän on ihan hyvä nainen - mutta ei joku jota pohjimmiltaan rakastan.).
Olennaisinta homman tajuamisessa on ehkä se että sinun rakkautesi ei ole sama asia kuin kumppanisi rakkaus sinua kohtaan. Et voi rakastaa ketään rakastamaan itseäsi aidosti, vaan se rakkaus syntyy - jos syntyy - sinusta ja sinun rakkaudestasi erillään. Jos se rakkaus ei synny ei "satuttaminen" ole lainkaan vaikeaa, eikö? - Vaikka väitän että tuollaisissa tapauksissa pettäjän tarkoitus ei ole satuttaa, vaan antaa itselle jotain mitä suhteestaan ei saa - ja silloin suhteen toisesta osapuolesta tulee uhri. Jos pettäjä voisi valita vaihtoehdon jossa hän ei satuta kumppaniaan mutta saa sen mitä haluaa, hän valitsisi sen. Mutta koska pettäjällä ei ole rakkautta jonka kautta kokea empaattista tuskaa (pettämisen tunnetta loukkaavaa osuutta), tulee pettäminen mahdolliseksi ja jopa helpoksi.
Ps. Nykyisin vietän yöni rakastamani naisen vieressä ja rakennan suhdetta hiljalleen - tein vihdoin oikean valinnan.Kiitos tyhjentävästä vastauksestasi.
Ymmärrän että kuvailemasi kaltainen tilanne on mahdollinen, mutta en ole mielestäni ollut suhteessamme ainoa, joka vain rakastaa. Mies on ilmaissut aikaisemmin rakkauttaan ihan selkeästi tai jos se kaikki on ollut vain pelkkää kulissia, on hän sen roolin vetänyt kyllä todella taitavasti. En halua pitää ketään väkisin enkä haluaisikaan elää suhteessa, jossa ei ole aitoa rakkautta. Minä kuitenkin olin siinä uskossa, että välillämme oli aitoa rakkautta eikä mies antanut syytä olettaa toisin... Olemme kokeneet yhdessä sellaisia asioita, että en voi vaan ymmärtää miten mies kaiken sen jälkeen pystyy kohtelemaan minua näin...
Tällä hetkellä sattuu niin paljon pekkä hengittäminenkin, etten tiedä miten tästä kaikesta paskasta oikein selviää... Fenwjknfwefweff kirjoitti:
"Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa..."
Mä osaan vastata tähän kysymykseen.
Mies voi toimia niin että hän ryhtyy olemaan naisen kanssa ja rakentaa perheen ja yhteisen arjen vaikkei rakasta naista lainkaan. Tämä johtuu siitä että miehelle ei ole vaikeaa pitää naista ja perhettä "objektina" - suhtautua niihin elämään kuuluvina perusasioina jotka hoidetaan - vähän kuin työnä. Miehelle naimisiinmeno ei ole välttämättä tunneasia, vaan se on jotain mitä nyt vaan tehdään koska tehdään.
Mies tekee kaiken tämän yksinkertaisesti koska pystyy siihen ja se on kulttuurillinen normi, mies voi tehdä tämän naisen kanssa johon hänellä ei ole merkittävää tunnesidettä - riittää että nainen näyttelee roolinsa kunnolla.
Mikä tuollaisessa tilanteessa pidättelee miestä? Ei mikään, korkeintaan jonkinlainen "velvollisuudentunto" tai kokemus että "pettäminen nyt on väärin". Kaikesta puuttuu TODELLINEN TUNNESIDE. Koko avioliitto ja elämä on todellakin tunnetyhjä kulissi.
Tämä on todellista ja mahdollista ja toteutuu yllättävän usein. Naiset jotka suorastaan elävät tunteistaan eivät tunnista että noin on käynyt, naisen rakkaus miestään, perhettään ja lapsia kohtaan toteuttaa puolet suhteesta ja värittää kaiken eläväksi naisen suuntaan - nainen ei voi noissa tilanteissa ymmärtää miten asia on mahdollinen koska hänen puolensa yhteisestä elämästä on "täyttä", naisen perspektiivi on kuitenkin hänen omansa.
Kun mies pettää tuollaisessa tilanteessa hänellä ei ole tunnesidettä joka viestisi että "asia on väärin" - hän ei rakasta, hän ei siksi pysty samaistumaan kumppaninsa rakkauteen. Mies tekee pettämisen koska pystyy siihen, hän ei loukkaa siinä omaa rakkauttaan - koska sellaista ei ole! - Saattaa jopa olla että miehellä kehittyy sivusuhde joka sisältää aidon rakkauden - koska se on se mikä elämästä puuttuu.
Tämän tiedän koska olen itse astunut avioon ilman rakkaudentunnetta, tehnyt lapset ilman rakkaudentunnetta kumppaniini, elänyt perhe-idylliä rakkaudetta koska pystyin siihen ja koin että niin on tehtävä. Minut "pelasti" se että ymmärsin tekoni lopulta itse, havaitsin että elämästäni puuttuu jotain oleellista - ja ehkä se että en omista uhrautuvaa luonnettta tai mitään sairasta kunniantuntoa - jonka takia pystyin lopettamaan teknisesti toimivan mutta minun osaltani täysin vailla syvempää tunnetta olevan suhteen ... toisaalta liian myöhään (koska tavallaan suhde oli siirtynyt vakaan yhteiselämän vaiheeseen) - mutta toisaalta ajoissa koska en ollut vielä loukannut silloista kumppaniani millään dramaattisella tavalla. (En siis missään mielessä vihaa ex-kumppaniani, toivon hänelle kaikkea hyvää, hän on ihan hyvä nainen - mutta ei joku jota pohjimmiltaan rakastan.).
Olennaisinta homman tajuamisessa on ehkä se että sinun rakkautesi ei ole sama asia kuin kumppanisi rakkaus sinua kohtaan. Et voi rakastaa ketään rakastamaan itseäsi aidosti, vaan se rakkaus syntyy - jos syntyy - sinusta ja sinun rakkaudestasi erillään. Jos se rakkaus ei synny ei "satuttaminen" ole lainkaan vaikeaa, eikö? - Vaikka väitän että tuollaisissa tapauksissa pettäjän tarkoitus ei ole satuttaa, vaan antaa itselle jotain mitä suhteestaan ei saa - ja silloin suhteen toisesta osapuolesta tulee uhri. Jos pettäjä voisi valita vaihtoehdon jossa hän ei satuta kumppaniaan mutta saa sen mitä haluaa, hän valitsisi sen. Mutta koska pettäjällä ei ole rakkautta jonka kautta kokea empaattista tuskaa (pettämisen tunnetta loukkaavaa osuutta), tulee pettäminen mahdolliseksi ja jopa helpoksi.
Ps. Nykyisin vietän yöni rakastamani naisen vieressä ja rakennan suhdetta hiljalleen - tein vihdoin oikean valinnan.Mielenkiintoista, miehen mielenmaailmaa avaavaa tekstiä. Kiitos rehellisyydestä. Mutta tuosta voi vain päätellä, että mies pystyy näyttelemään kunnollista ja teeskentelemään uskottavasti tunteita, huijaamaan naista 6-0. Ei kai muuten vain tuosta vain mennä yhteen ja hankita lapsia ilman että nainen luulee, omalta kannaltaan, että 'tämä on todellista'. Hohhoijaa.. Ei siis mikään ihme että jotkut naiset lopulta kyllästyvät miehiin kokonaan.
Aloittajalle, en osaa lohduttaa muuten kuin että miehistä pääsee aina yli. Eri asia jos menettäisi lapsensa jollain tavalla.- Petetty...
emanuela kirjoitti:
Mielenkiintoista, miehen mielenmaailmaa avaavaa tekstiä. Kiitos rehellisyydestä. Mutta tuosta voi vain päätellä, että mies pystyy näyttelemään kunnollista ja teeskentelemään uskottavasti tunteita, huijaamaan naista 6-0. Ei kai muuten vain tuosta vain mennä yhteen ja hankita lapsia ilman että nainen luulee, omalta kannaltaan, että 'tämä on todellista'. Hohhoijaa.. Ei siis mikään ihme että jotkut naiset lopulta kyllästyvät miehiin kokonaan.
Aloittajalle, en osaa lohduttaa muuten kuin että miehistä pääsee aina yli. Eri asia jos menettäisi lapsensa jollain tavalla.Kiitos Emanuela.
Tiedän jossain syvällä selviäväni miehen menetyksestä kyllä. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin valtavaa tuskaa siitä, että koen tavallaan menettäväni myös lapseni osaksi. Vaikea selittää, tunteet on vielä niin pinnassa mutta sen lisäksi että menetän ns. arkea lapsen kanssa, koen että menetän tulevaisuuden "meidän perheen" kesken, kaikki ne unelmat, ne hetket kun ollaan kaikki yhdessä, kaikki ne asiat joita meidän piti tehdä perheenä... Lapsi tulee aina olemaan minulle se tärkein asia elämässäni ja tiedän ettei lapsi mihinkään katoa, mutta tällä hetkellä ajatus siitä, etten pääse joka ilta kotiin oman lapseni luo sattuu enemmän kuin olin voinut kuvitella minkään sattuvan.
Ja tosiaan, tuntuu uskomattomalta jos mies on vain "näytellyt" kaikki nämä vuodet... Tai vaikka olisikin aidosti rakastanut ja tunteet "vain" muuttuneet, en ymmärrä miksi hänen pitää tehdä kaikki niin julmalla tavalla... Tiedän, että itse katson koko tilannetta sen "loukatun" näkökulmasta, mutta antaisi edes hiukan aikaa. Kunpa saisi edes pari päivää viettää sängyssä peiton alla kun ei vaan jaksaisi muuta, mutta siihen ei ole ollut mahdollisuutta eikä tulekaan... Lapsi on hoidettava, lumityöt tehtävä, joulua valmisteltava ja työ hoidettava kunnialla miehen viettäessä kuherrusviikonloppua uuden naisensa kanssa... - Fkenwwefwee
emanuela kirjoitti:
Mielenkiintoista, miehen mielenmaailmaa avaavaa tekstiä. Kiitos rehellisyydestä. Mutta tuosta voi vain päätellä, että mies pystyy näyttelemään kunnollista ja teeskentelemään uskottavasti tunteita, huijaamaan naista 6-0. Ei kai muuten vain tuosta vain mennä yhteen ja hankita lapsia ilman että nainen luulee, omalta kannaltaan, että 'tämä on todellista'. Hohhoijaa.. Ei siis mikään ihme että jotkut naiset lopulta kyllästyvät miehiin kokonaan.
Aloittajalle, en osaa lohduttaa muuten kuin että miehistä pääsee aina yli. Eri asia jos menettäisi lapsensa jollain tavalla."Mutta tuosta voi vain päätellä, että mies pystyy näyttelemään kunnollista ja teeskentelemään uskottavasti tunteita, huijaamaan naista 6-0."
Et tajunnut tekstiä aivan niin syvällisesti kuin mitä tarkoitin. Kyse ei ole edes tiedostetusta huijaamisesta, vaan siitä että miehellä on vaarana pitää parisuhdetta teknisenä asiana ja jättää tunnepuoli kokonaan sivuun ja elää suhdetta "kylmänä".
Siinä ei ole niinsanottua huijaamista, tarkoitus ei ole huijata. Mies uskoo aivan oikeasti tekevänsä oikein, elävänsä oikein - hän vain ei ole tuolloin kytköksissä emotionaalisiin tarpeisiin - ja juuri sellaista maailmankuvaa ja elämänkaavaa miehille usein "markkinoidaan" oikeana.
Kyse ei ole taidosta huijata naista - vaan taidottomuudesta elää kokonaisvaltaista elämää niin järkevänä toimivana ihmisenä kuin myös tuntevaa olentona. Se jälkimmäinen jätetään tekemättä - sille ei ole mallia, on vain tekninen rakennuspiirustus naisesta kumppanina, perheestä, duunista ja talosta asuntolainoineen. Mitään näistä ei leimaa emotionaalinen leima, vaan looginen mitta "miehenä onnistumisesta".
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Mies ei huijaa tuossa naista, vaan myös itseään yhtä paljon. Tai sana "huijata" on ehkä väärä - oikea sana voisi olla "EI TIEDÄ PAREMMASTA" - ei olla sinut koko itsensä kanssa - myös tunnepuolensa kanssa - sen usein jo lapsuudesta asti laiminlyödyn puolensa kanssa koska pojat kasvatetaan ja kasvavat pojiksi ja meihin jopa iskostetaan tietty psykopatia miehen mallina.
Niin, siis miten tämä liittyy tarinaani? - No tietenkin siten että itse tajusin tuon jossain vaiheessa ja suoriuduin eroon siitä. Jättäydyin suhteesta jonka olin rakentanut kylmänä, olin tehnyt virheen. Tarinastani voi siis vetää myös sen johtopäätöksen että miehillä on myös toivoa eheydestä joka koskettaa myös heidän tunteitaan, ei vain "valmiiksi oikein kasvaneilla" miehillä, vaan myös jo virheensä melkein loppuun saakka vieneillä.
Ja muuten, nuoruudenystäväni kuoli isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa rekan alle 15 vuotta sitten. Muutama vuosi sitten osui silmiini perheen leskeksi ja kaikki lapsensa menettäneen äidin kertomusta surutyöstä ja lopulta selviytymisestä. Myös lapsensa - kolmenkin - menettämisestä voi siis toipua. - Hrmps.
Petetty... kirjoitti:
Kiitos Emanuela.
Tiedän jossain syvällä selviäväni miehen menetyksestä kyllä. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin valtavaa tuskaa siitä, että koen tavallaan menettäväni myös lapseni osaksi. Vaikea selittää, tunteet on vielä niin pinnassa mutta sen lisäksi että menetän ns. arkea lapsen kanssa, koen että menetän tulevaisuuden "meidän perheen" kesken, kaikki ne unelmat, ne hetket kun ollaan kaikki yhdessä, kaikki ne asiat joita meidän piti tehdä perheenä... Lapsi tulee aina olemaan minulle se tärkein asia elämässäni ja tiedän ettei lapsi mihinkään katoa, mutta tällä hetkellä ajatus siitä, etten pääse joka ilta kotiin oman lapseni luo sattuu enemmän kuin olin voinut kuvitella minkään sattuvan.
Ja tosiaan, tuntuu uskomattomalta jos mies on vain "näytellyt" kaikki nämä vuodet... Tai vaikka olisikin aidosti rakastanut ja tunteet "vain" muuttuneet, en ymmärrä miksi hänen pitää tehdä kaikki niin julmalla tavalla... Tiedän, että itse katson koko tilannetta sen "loukatun" näkökulmasta, mutta antaisi edes hiukan aikaa. Kunpa saisi edes pari päivää viettää sängyssä peiton alla kun ei vaan jaksaisi muuta, mutta siihen ei ole ollut mahdollisuutta eikä tulekaan... Lapsi on hoidettava, lumityöt tehtävä, joulua valmisteltava ja työ hoidettava kunnialla miehen viettäessä kuherrusviikonloppua uuden naisensa kanssa...Huomaatko että yhdessä osassa tekstiä suret sitä että menetät tapaamisjärjestelyissä aikaa lapsesi kanssa ...
... mutta jälkipuolella tekstiä haluaisitkin aikaa nimenomaan itsellesi?
Sama dilemma toteutuu jokatapauksessa, kun on lapsen kanssa toivoo että olisi aikaa myös itselle, ja kun on yksin on ikävä ja syyllinen olo kun ei ole huolehtimassa lapsestaan. Tämä on vanhemmuuden väistämätöntä kaksiarvoisuutta; asia jonka kanssa on vain oltava suunnilleen sinut.
Tämän tiedän omasta kokemuksesta, ratkaisu tähän on yksinkertainen: Ota aikaa sekä itsellesi (tapaamisjärjestely mahdollistaa sen, jopa paremmin kuin parisuhteessa! Aikasi on sinulle ja vain sinulle!) ja anna aikaa lapsellesi ja nauti joka hetkestä oli se sitten yksin - koska välillä saat ja tarvit sitä - tai muksun kanssa - koska se on tärkeää. Et menetä mitään oikeasti, vaan saat tilaisuuden antaa aikaa itsellesi että jaksat paremmin. - hendsoelk
Fenwjknfwefweff kirjoitti:
"Mutta kun innosti... Yli 10 vuotta yhteiseloa, lapsi, koti... Olin onnellinen vaikkakin arjen uuvuttama ja kaikesta huolimatta tulin petetyksi, en vain tajua miten se mies johon rakastuin pystyy satuttamaan minua niin, ihan kuin olisin vain ilmaa..."
Mä osaan vastata tähän kysymykseen.
Mies voi toimia niin että hän ryhtyy olemaan naisen kanssa ja rakentaa perheen ja yhteisen arjen vaikkei rakasta naista lainkaan. Tämä johtuu siitä että miehelle ei ole vaikeaa pitää naista ja perhettä "objektina" - suhtautua niihin elämään kuuluvina perusasioina jotka hoidetaan - vähän kuin työnä. Miehelle naimisiinmeno ei ole välttämättä tunneasia, vaan se on jotain mitä nyt vaan tehdään koska tehdään.
Mies tekee kaiken tämän yksinkertaisesti koska pystyy siihen ja se on kulttuurillinen normi, mies voi tehdä tämän naisen kanssa johon hänellä ei ole merkittävää tunnesidettä - riittää että nainen näyttelee roolinsa kunnolla.
Mikä tuollaisessa tilanteessa pidättelee miestä? Ei mikään, korkeintaan jonkinlainen "velvollisuudentunto" tai kokemus että "pettäminen nyt on väärin". Kaikesta puuttuu TODELLINEN TUNNESIDE. Koko avioliitto ja elämä on todellakin tunnetyhjä kulissi.
Tämä on todellista ja mahdollista ja toteutuu yllättävän usein. Naiset jotka suorastaan elävät tunteistaan eivät tunnista että noin on käynyt, naisen rakkaus miestään, perhettään ja lapsia kohtaan toteuttaa puolet suhteesta ja värittää kaiken eläväksi naisen suuntaan - nainen ei voi noissa tilanteissa ymmärtää miten asia on mahdollinen koska hänen puolensa yhteisestä elämästä on "täyttä", naisen perspektiivi on kuitenkin hänen omansa.
Kun mies pettää tuollaisessa tilanteessa hänellä ei ole tunnesidettä joka viestisi että "asia on väärin" - hän ei rakasta, hän ei siksi pysty samaistumaan kumppaninsa rakkauteen. Mies tekee pettämisen koska pystyy siihen, hän ei loukkaa siinä omaa rakkauttaan - koska sellaista ei ole! - Saattaa jopa olla että miehellä kehittyy sivusuhde joka sisältää aidon rakkauden - koska se on se mikä elämästä puuttuu.
Tämän tiedän koska olen itse astunut avioon ilman rakkaudentunnetta, tehnyt lapset ilman rakkaudentunnetta kumppaniini, elänyt perhe-idylliä rakkaudetta koska pystyin siihen ja koin että niin on tehtävä. Minut "pelasti" se että ymmärsin tekoni lopulta itse, havaitsin että elämästäni puuttuu jotain oleellista - ja ehkä se että en omista uhrautuvaa luonnettta tai mitään sairasta kunniantuntoa - jonka takia pystyin lopettamaan teknisesti toimivan mutta minun osaltani täysin vailla syvempää tunnetta olevan suhteen ... toisaalta liian myöhään (koska tavallaan suhde oli siirtynyt vakaan yhteiselämän vaiheeseen) - mutta toisaalta ajoissa koska en ollut vielä loukannut silloista kumppaniani millään dramaattisella tavalla. (En siis missään mielessä vihaa ex-kumppaniani, toivon hänelle kaikkea hyvää, hän on ihan hyvä nainen - mutta ei joku jota pohjimmiltaan rakastan.).
Olennaisinta homman tajuamisessa on ehkä se että sinun rakkautesi ei ole sama asia kuin kumppanisi rakkaus sinua kohtaan. Et voi rakastaa ketään rakastamaan itseäsi aidosti, vaan se rakkaus syntyy - jos syntyy - sinusta ja sinun rakkaudestasi erillään. Jos se rakkaus ei synny ei "satuttaminen" ole lainkaan vaikeaa, eikö? - Vaikka väitän että tuollaisissa tapauksissa pettäjän tarkoitus ei ole satuttaa, vaan antaa itselle jotain mitä suhteestaan ei saa - ja silloin suhteen toisesta osapuolesta tulee uhri. Jos pettäjä voisi valita vaihtoehdon jossa hän ei satuta kumppaniaan mutta saa sen mitä haluaa, hän valitsisi sen. Mutta koska pettäjällä ei ole rakkautta jonka kautta kokea empaattista tuskaa (pettämisen tunnetta loukkaavaa osuutta), tulee pettäminen mahdolliseksi ja jopa helpoksi.
Ps. Nykyisin vietän yöni rakastamani naisen vieressä ja rakennan suhdetta hiljalleen - tein vihdoin oikean valinnan.Kuulostaa järkevälle selitykselle tuohon. Voin uskoa, että tuosta juurikin on kyse.
- Petetty...
Hrmps. kirjoitti:
Huomaatko että yhdessä osassa tekstiä suret sitä että menetät tapaamisjärjestelyissä aikaa lapsesi kanssa ...
... mutta jälkipuolella tekstiä haluaisitkin aikaa nimenomaan itsellesi?
Sama dilemma toteutuu jokatapauksessa, kun on lapsen kanssa toivoo että olisi aikaa myös itselle, ja kun on yksin on ikävä ja syyllinen olo kun ei ole huolehtimassa lapsestaan. Tämä on vanhemmuuden väistämätöntä kaksiarvoisuutta; asia jonka kanssa on vain oltava suunnilleen sinut.
Tämän tiedän omasta kokemuksesta, ratkaisu tähän on yksinkertainen: Ota aikaa sekä itsellesi (tapaamisjärjestely mahdollistaa sen, jopa paremmin kuin parisuhteessa! Aikasi on sinulle ja vain sinulle!) ja anna aikaa lapsellesi ja nauti joka hetkestä oli se sitten yksin - koska välillä saat ja tarvit sitä - tai muksun kanssa - koska se on tärkeää. Et menetä mitään oikeasti, vaan saat tilaisuuden antaa aikaa itsellesi että jaksat paremmin.En itseasiassa huomannut tuota ristiriitaa tekstissäni, kiitos huomautuksesta. Koko tilanne on vielä niin tuore, ettei omat ajatukset ole lähimainkaan järjestyksessä eikä takuulla mitenkään loogisia. Yhtenä hetkenä tunnen raivoa, toisena surua, toisena hämmennystä, toisena pettymystä...
Ehkä ajan kanssa opin ns. nauttimaan omastakin ajasta mutta kun tähän asti olen elänyt normaalia arkea lapsen kanssa tehden päivittäin samat asiat, tuntuu pienikin ero lapsesta tuskalliselta. Ja tiedän, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, etten voi olla lapsen kanssa tulevaisuudessa joka ikinen ilta, lapsella on oikeus isäänsä ja päinvastoin olinpa minä mitä mieltä miehestä tahansa... - mietiskelijä.
Fkenwwefwee kirjoitti:
"Mutta tuosta voi vain päätellä, että mies pystyy näyttelemään kunnollista ja teeskentelemään uskottavasti tunteita, huijaamaan naista 6-0."
Et tajunnut tekstiä aivan niin syvällisesti kuin mitä tarkoitin. Kyse ei ole edes tiedostetusta huijaamisesta, vaan siitä että miehellä on vaarana pitää parisuhdetta teknisenä asiana ja jättää tunnepuoli kokonaan sivuun ja elää suhdetta "kylmänä".
Siinä ei ole niinsanottua huijaamista, tarkoitus ei ole huijata. Mies uskoo aivan oikeasti tekevänsä oikein, elävänsä oikein - hän vain ei ole tuolloin kytköksissä emotionaalisiin tarpeisiin - ja juuri sellaista maailmankuvaa ja elämänkaavaa miehille usein "markkinoidaan" oikeana.
Kyse ei ole taidosta huijata naista - vaan taidottomuudesta elää kokonaisvaltaista elämää niin järkevänä toimivana ihmisenä kuin myös tuntevaa olentona. Se jälkimmäinen jätetään tekemättä - sille ei ole mallia, on vain tekninen rakennuspiirustus naisesta kumppanina, perheestä, duunista ja talosta asuntolainoineen. Mitään näistä ei leimaa emotionaalinen leima, vaan looginen mitta "miehenä onnistumisesta".
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Mies ei huijaa tuossa naista, vaan myös itseään yhtä paljon. Tai sana "huijata" on ehkä väärä - oikea sana voisi olla "EI TIEDÄ PAREMMASTA" - ei olla sinut koko itsensä kanssa - myös tunnepuolensa kanssa - sen usein jo lapsuudesta asti laiminlyödyn puolensa kanssa koska pojat kasvatetaan ja kasvavat pojiksi ja meihin jopa iskostetaan tietty psykopatia miehen mallina.
Niin, siis miten tämä liittyy tarinaani? - No tietenkin siten että itse tajusin tuon jossain vaiheessa ja suoriuduin eroon siitä. Jättäydyin suhteesta jonka olin rakentanut kylmänä, olin tehnyt virheen. Tarinastani voi siis vetää myös sen johtopäätöksen että miehillä on myös toivoa eheydestä joka koskettaa myös heidän tunteitaan, ei vain "valmiiksi oikein kasvaneilla" miehillä, vaan myös jo virheensä melkein loppuun saakka vieneillä.
Ja muuten, nuoruudenystäväni kuoli isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa rekan alle 15 vuotta sitten. Muutama vuosi sitten osui silmiini perheen leskeksi ja kaikki lapsensa menettäneen äidin kertomusta surutyöstä ja lopulta selviytymisestä. Myös lapsensa - kolmenkin - menettämisestä voi siis toipua.Ymmärsin että sinulla on myös lapsia.
Minua jäi mietityttämään se, miten sinä suhtaudut niihin lapsiisi jotka hankit ilman rakkautta. Oletko oppinut rakastamaan heitä, nyt kun olet löytänyt kokonaisen minuutesi, vai jäivätkö he vain teknisiksi suorituksiksi, jotka ovat melko yhdentekeviä sinulle edelleen? - Mies 38
Fkenwwefwee kirjoitti:
"Mutta tuosta voi vain päätellä, että mies pystyy näyttelemään kunnollista ja teeskentelemään uskottavasti tunteita, huijaamaan naista 6-0."
Et tajunnut tekstiä aivan niin syvällisesti kuin mitä tarkoitin. Kyse ei ole edes tiedostetusta huijaamisesta, vaan siitä että miehellä on vaarana pitää parisuhdetta teknisenä asiana ja jättää tunnepuoli kokonaan sivuun ja elää suhdetta "kylmänä".
Siinä ei ole niinsanottua huijaamista, tarkoitus ei ole huijata. Mies uskoo aivan oikeasti tekevänsä oikein, elävänsä oikein - hän vain ei ole tuolloin kytköksissä emotionaalisiin tarpeisiin - ja juuri sellaista maailmankuvaa ja elämänkaavaa miehille usein "markkinoidaan" oikeana.
Kyse ei ole taidosta huijata naista - vaan taidottomuudesta elää kokonaisvaltaista elämää niin järkevänä toimivana ihmisenä kuin myös tuntevaa olentona. Se jälkimmäinen jätetään tekemättä - sille ei ole mallia, on vain tekninen rakennuspiirustus naisesta kumppanina, perheestä, duunista ja talosta asuntolainoineen. Mitään näistä ei leimaa emotionaalinen leima, vaan looginen mitta "miehenä onnistumisesta".
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Mies ei huijaa tuossa naista, vaan myös itseään yhtä paljon. Tai sana "huijata" on ehkä väärä - oikea sana voisi olla "EI TIEDÄ PAREMMASTA" - ei olla sinut koko itsensä kanssa - myös tunnepuolensa kanssa - sen usein jo lapsuudesta asti laiminlyödyn puolensa kanssa koska pojat kasvatetaan ja kasvavat pojiksi ja meihin jopa iskostetaan tietty psykopatia miehen mallina.
Niin, siis miten tämä liittyy tarinaani? - No tietenkin siten että itse tajusin tuon jossain vaiheessa ja suoriuduin eroon siitä. Jättäydyin suhteesta jonka olin rakentanut kylmänä, olin tehnyt virheen. Tarinastani voi siis vetää myös sen johtopäätöksen että miehillä on myös toivoa eheydestä joka koskettaa myös heidän tunteitaan, ei vain "valmiiksi oikein kasvaneilla" miehillä, vaan myös jo virheensä melkein loppuun saakka vieneillä.
Ja muuten, nuoruudenystäväni kuoli isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa rekan alle 15 vuotta sitten. Muutama vuosi sitten osui silmiini perheen leskeksi ja kaikki lapsensa menettäneen äidin kertomusta surutyöstä ja lopulta selviytymisestä. Myös lapsensa - kolmenkin - menettämisestä voi siis toipua.Erittäin, erittäin fiksua tekstiä, Fkenwwefwee. Tiedät, mistä puhut.
Olen malliesimerkki kirjoittamastasi. Elin nuorempana läpi aivan samanlaisen suhteen, jonka aikana kuvittelin oikeasti rakastavani ja kaiken olevan kunnossa. Luulin, että siltä suhteessa olemisen kuuluukin tuntua. Tavallaan siis huijasin itseäni - tai en tiennyt paremmasta. En siis oikeasti rakastanut häntä tunnetasolla, vaan ainoastaan tahtotasolla. Tahdoin kyllä ja tein aidosti parhaani. Yritin ja yritin päivästä toiseen. Mutta en ymmärtänyt kokonaisuutta suhteen ympärillä.
Pelkkä tahtominen ei vaan lopulta kuitenkaan riittänyt, kun en tuntenut mitään häntä kohtaan. Sen sijaan tunsin lähinnä ahdistusta. Olin kahlehdittuna suhteeseen, jossa minun oli paha olla. Lopulta sorruin myös pettämiseen.
Kauan se kesti, mutta onneksi lopulta kuitenkin oivalsin asioiden laidan. Ymmärsin, etten kokenut rakastavani tai olleeni rakastettu. Erosimme.
Sen jälkeen olen kasvanut ihmisenä aika lailla. Ymmärrys itsestäni, tunnepuolen asioista ja parisuhteesta yleensäkin on nyt aivan eri tasolla kuin silloin. Tiedän, millaisen suhteen haluan jatkossa, miltä sen pitää tuntua ja miten siitä pidetään huolta. - räpiköintiä
bravo.bravi kirjoitti:
Tapa ja tyyli on myös tärkeää, ei vain lopputulos. Mun mielestä. Pettämistä pahemmaksi ei parisuhdeasioissa voi paljoa pistää, vai voiko?
Ei voi, petetyksi tuleminen on ollut elämäni satuttavin kokemus. Pettäminen, joka on tehty täysin selän takana toimien ja lisäksi jota ennen on ollut vuosikausien henkinen väkivalta. Tajusin kaiken liian myöhään ja nyt yritän pysyä enää pinnalla.
Ei tietenkään mistään. Tutustumalla selviää. Mahdollisuuksia parantaa se, jos "aidosti kunnollinen" todella vastaa omia halujasi, etkä tosiasiallisesti kaipaa jotain jänskää pahaa poikaa.
Liian nopeasti liian paljon lupaileva ja sinua kehuva haluaa jotain muuta kuin sinä..- Palstan väki
Mutta kun:
Naiset aina loppupeleissä rakastuvat renttuihin:
http://people.uta.fi/~tlmihap/femu/renttu.html - Et mistään.
Silloin kun olet itse puhtailla ja kunniallisilla asioilla liikkellä luulisi ettei ole vaikeaa tunnistaa toinen samanlainen....
- Petetty...
Noin minäkin luulin... Luulin tosissani, että mies oli minuun ja perheeseemme täydellisen sitoutunut mutta toisinpa kävi...
Petetty... kirjoitti:
Noin minäkin luulin... Luulin tosissani, että mies oli minuun ja perheeseemme täydellisen sitoutunut mutta toisinpa kävi...
Se on kyllä kumma, kun joitakin ei saa edes sormuksilla, lapsilla ja yhteisellä asuntolainalla sidottua itseensä "pysyvästi kiinni".....
- S Etämies
Tunnistat helposti kunnollisen miehen facebook profiilikuvan avulla
- ...
Se kertoo sulle että ei aio panna sua, jos huomaa sun kehittävän turhan vahvoja tunteita.
- sxth
hölmö! :´D
- sxth
hahmotelma kirjoitti:
Vaan kunnollinen...
Sinä! :D
- helppoa
Siitä että keskiverto nainen pitää häntä poikkeuksetta tylsimyksenä. Älykkäät ja introvertit miehet ovat myös empaattisempia kuin ekstrovertit veljensä, mutta naisten mielestä he ovat tylsiä, koska heidän kiinnostuksena kohdistuu enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan kuin ulkoiseen äksöniin.
- Petetty...
Mutta miten voi ihastua mieheen, jota pitää tylsimyksenä? Vai paljastavatko kuvailemasi kaltaiset miehet todellisen luonteensa vasta syvemmin tutustuttaessa?
- ei välttämättä
Valitettavasti myös kouluampujat nousevat tuolta älykkäiden ja introverttien miesten ryhmästä. En kutsuisi kunnolliseksi miestä joka pystyy moisiin tekoihin.
Toinen asia introverteista: empaattinen introvertti pitää empaattisuutensa omana tietonaan, joten hänen myönteinen ominaisuutensa ei hyödytä naista millään tavalla.
- Petetty...
Kyseessä ei siis tosiaan ole mikään "ihastus" tms vaan avomieheni (tai kohta ex-avomieheni), joka petti ja jätti... Siksi ruikutan nyt keskellä yötä netissä kun yritän epätoivoisesti ymmärtää tapahtunutta... En lähde nyt yksityiskohtia setvimään mutta hän on käyttäytynyt viime aikoina uskomattoman törkeästi, aivan kuin eri mies kuin se kenen kanssa olen lähes koko aikuisikäni viettänyt. En ymmärrä missä meni vikaan, mitä tein väärin, olinko todella niin sokea...
Pahoittelen, jos kuulostan itsesääliseltä mutta tällä hetkellä itsesääli on pahimmillaan ja itsesyytökset valvottaa vaikka mies on aidosti se, joka tässä on nyt mokannut ja pahemman kerran...- sxth
Hei. Lämmin lohduttava halaus sinulle. Tiedän miten paha mieli sinulla on ja miten paljon kestämistä edessä. Helpottaisiko jos kerron, että ihan sama tilanne minulla ollut? .. vähän sanattomaksi vetää kun tiedän, että elämäsi on suuressa kriisissä. Yrität etisiä syitä, ja miettiä omaa tuntematonta tulevaisuutta samaan aikaan. Pri vuotta ennen omaa kriisiäni tunsin olevani tosi yksinäinen. Ihminen voidaan hylätä jo paljon aikasemmin kuin jätetään...
- Petetty...
sxth kirjoitti:
Hei. Lämmin lohduttava halaus sinulle. Tiedän miten paha mieli sinulla on ja miten paljon kestämistä edessä. Helpottaisiko jos kerron, että ihan sama tilanne minulla ollut? .. vähän sanattomaksi vetää kun tiedän, että elämäsi on suuressa kriisissä. Yrität etisiä syitä, ja miettiä omaa tuntematonta tulevaisuutta samaan aikaan. Pri vuotta ennen omaa kriisiäni tunsin olevani tosi yksinäinen. Ihminen voidaan hylätä jo paljon aikasemmin kuin jätetään...
Kiitos, kaikki halaukset tulee todella tarpeeseen. Ahdistaa koko tilanne niin paljon, etten ole unilääkkeistä huolimatta nukkunut yhtäkään kunnon yötä viime aikoina. Tiedän jossain syvällä, että elämä vielä voittaa mutta sinne on vielä pitkä matka ja välillä tuntuu, ettei ole tarpeeksi voimia vaikka tiedän senkin ettei luovuttaminen ole vaihtoehto.
Meillä taitaa olla vähän samanlainen tilanne kuin kuvailit, miehen käsityksen mukaan meidän suhteemme on ollut jo kauan kuollut eli hän tuntuu tosiaan hylänneen minut jo kauan sitten. Ei vaan viitsinyt kertoa minulle missä mennään vaan pudotti pommin vasta kun oli uusi nainen katsottuna. Toisen naisen astumisen kuvioihin tosin vaistosin melkeinpä heti mutta en siinä vaiheessa vielä halunnut uskoa, että ero tosiaan olisi tulossa. Tyhmä minä... Petetty... kirjoitti:
Kiitos, kaikki halaukset tulee todella tarpeeseen. Ahdistaa koko tilanne niin paljon, etten ole unilääkkeistä huolimatta nukkunut yhtäkään kunnon yötä viime aikoina. Tiedän jossain syvällä, että elämä vielä voittaa mutta sinne on vielä pitkä matka ja välillä tuntuu, ettei ole tarpeeksi voimia vaikka tiedän senkin ettei luovuttaminen ole vaihtoehto.
Meillä taitaa olla vähän samanlainen tilanne kuin kuvailit, miehen käsityksen mukaan meidän suhteemme on ollut jo kauan kuollut eli hän tuntuu tosiaan hylänneen minut jo kauan sitten. Ei vaan viitsinyt kertoa minulle missä mennään vaan pudotti pommin vasta kun oli uusi nainen katsottuna. Toisen naisen astumisen kuvioihin tosin vaistosin melkeinpä heti mutta en siinä vaiheessa vielä halunnut uskoa, että ero tosiaan olisi tulossa. Tyhmä minä...Moi :) Tässä on mun yhteystiedot jos tuntuu joskus, että kaipaat kuuntelijaa :)
t.sxth
Sen tunnistaa siitä, että se ei oo koskaan pettänyt ja kaikki naiset on sen jättäneet tai pettäneet. Sellainen on kunnollinen mies mun näkemyksen mukaan. Tosin en ole kyllä ihan varma tunnenko yhtään sellaista miestä joka ei ois joskus jollakin tavalla pettänyt jotakin seurustelukumppaniaan.
Oon kyllä vähän sitäkin mieltä että jos kaikki seurustelukumppanit pettävät, niin ehkä olisi syytä katso peiliinkin. Ainakin itse katselen peiliin ja koitan ottaa siitä opiksi tulevaisuudessa.
- Petetty...
Eli kunnollinen mies on pelkkä legenda? Enkä tarkoita kunnollisella miehellä täydellistä miestä vaan sellaista, johon voisi aidosti luottaa, joka välittäisi vaikka ero tulisikin eikä vain talloisi sydämen päälle kerta toisensa jälkeen..
Petetty... kirjoitti:
Eli kunnollinen mies on pelkkä legenda? Enkä tarkoita kunnollisella miehellä täydellistä miestä vaan sellaista, johon voisi aidosti luottaa, joka välittäisi vaikka ero tulisikin eikä vain talloisi sydämen päälle kerta toisensa jälkeen..
En nyt osaa varmaksi sanoa, mutta veikkasin että kukaan tuttavapiirini miehistä ei ole pettänyt kaikki seurustelukumppaneitaan. Eli joillekin he ovat (ehkä) olleet niitä joihin on voinut luottaa alusta loppuun asti.
- Petetty...
Richartti kirjoitti:
Oon kyllä vähän sitäkin mieltä että jos kaikki seurustelukumppanit pettävät, niin ehkä olisi syytä katso peiliinkin. Ainakin itse katselen peiliin ja koitan ottaa siitä opiksi tulevaisuudessa.
No ei ole kaikki pettänyt... Ja nyt ei ole kyseessä pelkkä seurustelukumppani vaan avomieheni, lapseni isä.
Peiliin olen yrittänyt katsoakin enkä väitä että olisin itse täydellinen tai etten olisi yhtään syyllinen suhteemme laimenemiseen. Myönnän, että olen ollut viime vuodet väsynyt ja keskittynyt siihen, että saan sekä arjen pyörimään pienen lapsen kanssa että hoidettua suhteellisen vaativan työni kunnialla mutta olen ollut täysin sitoutunut suhteeseemme enkä aidosti ole ollut tietoinen, että mies oli siinä vaiheessa että hän suunnitteli eroa. En ymmärrä miksei hän voinut ottaa asiaa avoimemmin esille, jotta olisimme yhdessä voineet korjata tilanteen. Sen sijaan hän päätti pettää ja jättää ja ratkaista tilanne tuolla tavalla.
En aidosti ole ansainnut tuota. Petetty... kirjoitti:
No ei ole kaikki pettänyt... Ja nyt ei ole kyseessä pelkkä seurustelukumppani vaan avomieheni, lapseni isä.
Peiliin olen yrittänyt katsoakin enkä väitä että olisin itse täydellinen tai etten olisi yhtään syyllinen suhteemme laimenemiseen. Myönnän, että olen ollut viime vuodet väsynyt ja keskittynyt siihen, että saan sekä arjen pyörimään pienen lapsen kanssa että hoidettua suhteellisen vaativan työni kunnialla mutta olen ollut täysin sitoutunut suhteeseemme enkä aidosti ole ollut tietoinen, että mies oli siinä vaiheessa että hän suunnitteli eroa. En ymmärrä miksei hän voinut ottaa asiaa avoimemmin esille, jotta olisimme yhdessä voineet korjata tilanteen. Sen sijaan hän päätti pettää ja jättää ja ratkaista tilanne tuolla tavalla.
En aidosti ole ansainnut tuota.Eli kyse on vain yhdestä miehestä...
- Petetty...
Richartti kirjoitti:
Eli kyse on vain yhdestä miehestä...
Tällä kertaa on kyse vain yhdestä miehestä, kyllä. Häntä ennen oli pari ei-kunnollista ja pari ehkä kunnollista, mutta heidän kanssaan suhde ei koskaan edennyt seurustelua pitemmälle.
Yritän ymmärtää tapahtunutta enkä oikein pääse yli siitä kysymyksestä, että miten se mies kehen luotin ja kenen kanssa olin päättänyt jakaa elämäni loppuun asti, pystyy satuttamaan minua niin törkeästi. Ymmärrän, että ihmiset tekee virheitä, tulee töppäiltyä jne mutta nyt ei ole kyse enää mistään "virheestä" vaan siitä, että mies käyttäytyy ihan kuin vieras ihminen.
En tiedä, ehken koskaan tule ymmärtämään tätä vaikka miten haluaisin... Petetty... kirjoitti:
Tällä kertaa on kyse vain yhdestä miehestä, kyllä. Häntä ennen oli pari ei-kunnollista ja pari ehkä kunnollista, mutta heidän kanssaan suhde ei koskaan edennyt seurustelua pitemmälle.
Yritän ymmärtää tapahtunutta enkä oikein pääse yli siitä kysymyksestä, että miten se mies kehen luotin ja kenen kanssa olin päättänyt jakaa elämäni loppuun asti, pystyy satuttamaan minua niin törkeästi. Ymmärrän, että ihmiset tekee virheitä, tulee töppäiltyä jne mutta nyt ei ole kyse enää mistään "virheestä" vaan siitä, että mies käyttäytyy ihan kuin vieras ihminen.
En tiedä, ehken koskaan tule ymmärtämään tätä vaikka miten haluaisin...Jaa...enpä tiedä miten se sua satuttaa. Sattuisko sua, jos se mies haluaisi vain kadota täysin sun ja lasten elämästä ja aloittaa kokonaan uuden elämän ns. nollista?
- Petetty...
Richartti kirjoitti:
Jaa...enpä tiedä miten se sua satuttaa. Sattuisko sua, jos se mies haluaisi vain kadota täysin sun ja lasten elämästä ja aloittaa kokonaan uuden elämän ns. nollista?
Tottakai sattuisi. Ja melkein kuvailemasi asian hän on tekemässäkin, paitsi että lapsen elämästä hän ei onneksi halua häipyä. Siinäkin tosin on omat ongelmansa...
Tilanne on monimutkainen ja mies satuttaa tällä hetkellä melkein kaikella mahdollisella. Esimerkiksi en ole koskaan joutunut pelkäämään häntä eikä hän ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti minua tai ketään muutakaan kohtaan. Tämän eroprosessin aikana kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin sanomaan miehelle että lopeta, pelotat mua.
Kuten sanoin, hän on kuin vieras ihminen... Ja se laittaa minut miettimään kuinka hyvin häntä olen edes tuntenut, onko ihmistuntemuksessani jotain todellakin niin vialla vai sotkeeko se asioita, että tällä hetkellä omat tunteeni ovat niin pinnassa että tulkitsen asioita aivan liian voimakkaasti tms
En tiedä, taitaa olla paras mennä yrittää saada unen päästä kiinni... Ei kulje enää se vähäisinkään ajatus päässä... Petetty... kirjoitti:
Tottakai sattuisi. Ja melkein kuvailemasi asian hän on tekemässäkin, paitsi että lapsen elämästä hän ei onneksi halua häipyä. Siinäkin tosin on omat ongelmansa...
Tilanne on monimutkainen ja mies satuttaa tällä hetkellä melkein kaikella mahdollisella. Esimerkiksi en ole koskaan joutunut pelkäämään häntä eikä hän ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti minua tai ketään muutakaan kohtaan. Tämän eroprosessin aikana kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin sanomaan miehelle että lopeta, pelotat mua.
Kuten sanoin, hän on kuin vieras ihminen... Ja se laittaa minut miettimään kuinka hyvin häntä olen edes tuntenut, onko ihmistuntemuksessani jotain todellakin niin vialla vai sotkeeko se asioita, että tällä hetkellä omat tunteeni ovat niin pinnassa että tulkitsen asioita aivan liian voimakkaasti tms
En tiedä, taitaa olla paras mennä yrittää saada unen päästä kiinni... Ei kulje enää se vähäisinkään ajatus päässä...Tämän eroprosessin aikana kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin sanomaan miehelle että lopeta, pelotat mua.
- Oliko ensimmäinen kerta, kun hän ei tehnytkään niin kuin "sanoit" tai siis käskit? Se voi olla pelottava tilanne...- Petetty...
Richartti kirjoitti:
Tämän eroprosessin aikana kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin sanomaan miehelle että lopeta, pelotat mua.
- Oliko ensimmäinen kerta, kun hän ei tehnytkään niin kuin "sanoit" tai siis käskit? Se voi olla pelottava tilanne...Ei se ihan noin mennyt. Ei ole ollut tapana olettaa kaiken tapahtuvan vain minun mielipiteen mukaan... Itse olin tilanteessa valtaosin hiljaa mutta samapa tuo.
- ziessel
Lähes kymmenen vuotta olen esiintynyt miehenä....siihen voit luottaa...
- S Etämies
Onkoha modella omia pers, koh, mielipiteitä kun poisti sanomani?
Siis kunnollisen miehen tunnistaa- S Etämies
No jo taas sensuroi pois...................tunnistaa naamakirjan profiilikuvastani
- ziesseli
Onneksi meillä täällä konnan..ei kun konnunsuolla on vahva esikritiikki, joten meidän ilmaisuja ei heti poisteta.
- S Etämies
ziesseli kirjoitti:
Onneksi meillä täällä konnan..ei kun konnunsuolla on vahva esikritiikki, joten meidän ilmaisuja ei heti poisteta.
Olet siis höpö höp löpö nörtti "sankari" rillipäine finninaama
http://www.youtube.com/watch?v=EXFhx4vgELE - S Etmies
ziesseli kirjoitti:
Onneksi meillä täällä konnan..ei kun konnunsuolla on vahva esikritiikki, joten meidän ilmaisuja ei heti poisteta.
Jäljitin sinun koneesi ja läppärin kameralla otin talteen cideon huusollistasi
http://www.youtube.com/watch?v=Bl1VKFt4jZ8 - ziesseli
S Etmies kirjoitti:
Jäljitin sinun koneesi ja läppärin kameralla otin talteen cideon huusollistasi
http://www.youtube.com/watch?v=Bl1VKFt4jZ8hehe...kusipää runkkari ei osaa jäljittää kuin itsensä vessaan ..senkin pelkästään hajunsa perusteella.
- ziesseli
ziesseli kirjoitti:
Onneksi meillä täällä konnan..ei kun konnunsuolla on vahva esikritiikki, joten meidän ilmaisuja ei heti poisteta.
ÖÖH olenkohan tyhmä?
S Etmies kirjoitti:
Jäljitin sinun koneesi ja läppärin kameralla otin talteen cideon huusollistasi
http://www.youtube.com/watch?v=Bl1VKFt4jZ8Ja minua syytetään huonosta musamausta täälläkin... Tuollasta paskaa ihan oikeasti kuuntelevia pitäisi rangaista jonkinlaisella verolla.
- ..................
ziesseli kirjoitti:
ÖÖH olenkohan tyhmä?
Olet tyhmä
- S Etmiest
ziesseli kirjoitti:
ÖÖH olenkohan tyhmä?
Olet erittäin tyhmä Topi
- ...
S Etmiest kirjoitti:
Olet erittäin tyhmä Topi
Öö...
- -Palstan miehet-
Aidosti kunnollinen mies käy töissä, maksaa laskunsa, ei ryyppää eikä riehu, käy kavereiden kanssa metsästämässä ja kalassa, hakkaa polttopuut ja tekee lumityöt, nikkaroi grillikatoksen omilla piirustuksilla.
Silmä käteen. Vähän nuhjuinen olemus, kalpea iho, asuu äitinsä kanssa. Pitää klassisesta musiikista, lukee intohimoisesti runoja ja viljelee ikkunalaudalla mausteyrttejä. Lemmikistä haaveilee, sitten jonain päivänä.
- Nainen881
Karu ja surullinen totuus, ei sellaisia miehiä enää ole.
- paskakasoja kaikki
Kunnollisia miehiä ei ole olemassakaan. näin se vaan on.
- jepjep
Jep, juoksevat joka p*llun tai p*rseen perässä
- YepYepYepYepYepYep:.
jepjep kirjoitti:
Jep, juoksevat joka p*llun tai p*rseen perässä
.
P*llun ja p*erseen perässä juokseminen on taannut ihmiskunnan jatkuvuuden
Muista hakumiestä!
Har!
.
- Fekmfeeefwfef
Kyllä naiset tunnistavat kunnon miehet hyvinkin tarkkaan, ja nämä kunnon miehet kuulevat johdonmukaisesti "Olet kiva mutta tässä ei ole sitä oikeaa kemiaa, löydät kyllä jonkun yaddayaddayaa" litanian naisilta.
Ongema ei ole todellakaan se ettetkö tunnistaisi kunnon miehiä - vaan ongelma on täydellinen kyvyttömyytesi viehättyä heistä. Nytkin piehtaroit itsesäälissä jonkun pelimiehen tai pettäjän jälkeen ja kunnon mies vaikuttaa NYT hyvältä, kun et vahingossakaan ole tutustumassa yhteenkään mieheen. Mutta heti kun vähän toivut alkaa taas kuuma tuhma poika tulla mieleen ja taas käy köpelösti ja sitten olet taas uhria, niin uhria....- Petetty...
Tottakai kemiaa täytyy olla, mutta ko. mies ei ole mikään pelimies ollut... Ennen tätä kaikkea olisin kuvaillut häntä tunnolliseksi, fiksuksi, kiltiksi, huolehtivaksi, ahkeraksi.... Ihan normaali mies hyvine ja huonoine puolineen. Eikä se pettäminen ole tässä ainoa asia, mikä ihmetyttää vaan tähän liittyy paljon muutakin mikä tuntuu todella vieraalta käytökseltä tälle miehelle.
Sinä tuskin tunnet minua tarpeeksi sanoaksesi että olen kyvytön viehättymään kunnon miehistä. Ymmärrän pointtisi, ja joskus se tosiaan saattaa olla niin että ne pahat pojat viehättää mutta se ei nyt päde tähän tapaukseen.
http://www.menmadeeasy.com :)
Sen lisäksi, ei näiden tekstien perusteella koske varmaan tätä tilannetta, mutta kirjoitan nyt kun tuli mieleen. Jos on lapsuudessaan elänyt jollain tavalla epätasapainoisessa/läsnäolottomassa kodissa (vanhemmat aina töissä, alkoholismia tms), niin on taipumusta aikuisenakin hakeutua samankaltaisiin suhteisiin (rentut). Koska se draama ym on tuttua ja turvallista vaikkei siinä olisi mitään järkeä.
Sen lisäksi mitä olen pohtinut kaikkia suhteita, omia ja muiden, ne kaatuvat yleensä siihen, että joku ihmisen perustavanlaatuinen tarve ei täyty, joko siksi, että toinen ei tarjoa tarvetta vastaavaa asiaa tai siksi, ettei edes itse tunnista omia tarpeitaan. Jotain vain "puuttuu". Suunsa avaamalla tästäkin saatettaisiin ehkä päästä.. Riitelevät pariskunnat tosin eivät varmaankaan saa heti näitä asioita/tarpeitaan ilmi, koska jokainen toisen sanoma asia on ns. hyökkäys. Hyökkäyksenä koetaan asiat, jotka kohdistuvat omiin kipupisteisiin/traumoihin/whatsoever. Eli jos jotakuta on vaikka kiusattu sanotaan nyt ihonväristä, niin yksikin viittaus siihen jossain sivulauseessa saa aikaan jossain kohtaa riidan, jos sitä asiaa ei ole käsitellyt itsensä kanssa. Sitten ollaan ihan pihalla, kun toinen suuttuu jostain muusta asiasta (mikset ole tiskannut) ja ollaan umpikujassa. Niin, jos olisi tästä asiasta sanonut/osannut sanoa tai sitten jopa käsitellyt koko asian historiankirjoihin, ongelmaa ei olisi. Mut harvoin ihmiset haluaa/osaa tutkia itseään ja toimiaan, reagoida reagointeihin. Ne on niin automaattisia, että joskus melkein mahdoton tunnistaa niitä itsessään.
Mut tähän ku lisätään vielä se ominaisuus, että miehet harvemmin puhuu/on saaneet puhua omista tunteistaan/haluistaan (yleensä aina sanotaan, että oo mies, turpa kiinni, muija alkaa kitisee ja vääntää jotain ihme teorioita jostain ilmeestä jne), niin soppa on valmis. Kestä kuin mies, kyllä se raja tulee miehelläkin vastaan lopulta. Miehet on oppineet sulkeutumaan, mut ketä tästäkin voi syyttää... Yhteiskuntaa ja naisia.
Anyway, vaikka ois kuinka pettänyt ja ollut tunteeton, niin kyllä sillä miehelläkin on tunteet. Helvetin paska mäihä, jos jotenkin juttu kuolee. Mua on petetty ja voin sanoa, että tulee hetki, jolloin huomaa, että asiat ovat paljon paremmin ilman ko. miestä. Elämään mahtuu uusia ihania asioita ja saa itselleen tilaa. On onnellinen niistä asioista, joita sillä hetkellä on. Toki sitä kaipaa tiettyjä asioita, mutta niille ei voi mitään. Opikseen voi aina ottaa. Täytyy vaan tietää mitä ettiä.- kiltti mies 37
Minä olen sellainen kiltti mies joka ei naisille kelpaa. Olen varma etten ikinä pettäisi jos saisin edes jonkus tyttöystävän. Mut en vaan usko et saan. Kiltti mies ei kelpaa. Naiset kuten aloittaja retkahtaa niihin samoihin pettäjiin ja pelimiehiin aina ja sit ihmettelvät et miten taas kävi niin. Semmosta se van on..
- Petetty...
Minulle kun nimenomaan se kiltti mies kelpaisi ja sellaisen kanssa kuvittelin eläväni. Viime viikot ovat kuitenkin osoittaneet, että joko olin täydellisen väärässä tai mies kärsii jostain todella pahasta kriisistä, joka on sekoittanut hänen päänsä täydellisesti eikä hän itsekään osaa oikein toimia. Sen verran tökeröä ja julmaa toimintaa on hänen puoleltaan tässä ollut...
Toivottavasti löydät itsellesi arvoisesi tyttöystävän jos niin haluat. Pää kuitenkin ylös, täytyy uskoa itseensä enemmän.
- scale_
No ei sitä mistään etukäteen tunnista. Määrittele ensin tuo kunnon mies? Ilmeisesti tarkoitat sellaista, joka ei käy vieraissa?
No niitä kyllä riittää ja asiaa kauheesti auttaa, jos se nainen on sen arvoinen, enkä nyt tarkoita mitään silikonitissejä ja botox pästävärkkiä.- Petetty...
En tarkoita pelkästään vieraissa käymistä vaan kokonaisuutta. Jos yhdellä sanalla pitää kuvata niin luotettavuus on se sana... Pettäminen on vain yksi niistä asioista, joilla mies on loukannut. Koko käytös tuntuu niin vieraalta hänelle.
Ja mielestäni olen sen arvoinen (ilman silikonitissejä tai botoxia), etten ole takuulla ansainnut kaikkea sitä paskaa mitä miehen suunnalta on viime aikoina saanut kestää. Olen antanut itsestäni perheemme hyväksi niin paljon kuin annettavaa on ilman mitään "uhrautumismentaliteeettia" mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi miehelle vaan hän katsoi etten ole "sen arvoinen". En ole takuulla täydellinen ja varmaankin on asioita, joita olisin voinut tehdä toisella tavalla mutta miehen viimeaikainen käytös on kuin isku vasten kasvoja ja iskuja vaan satelee lisää...
Ja sen takia, että mies on ollut täydellisen itsekäs paskiainen minusta on kuoriutunut tällainen katkera ämmä... Vituttaa sekin... Enpä usko, että aloittaja EI olisi kunnon miehen arvoinen. Miten väännätkin tämän "naisen arvo"- kysymykseksi? Eiköhän ole niin ettei pettänyt mies ole tässä tämän petetyn naisen arvoinen. Häpeän puolestasi asennettasi.
- no okei,
Petetty... kirjoitti:
En tarkoita pelkästään vieraissa käymistä vaan kokonaisuutta. Jos yhdellä sanalla pitää kuvata niin luotettavuus on se sana... Pettäminen on vain yksi niistä asioista, joilla mies on loukannut. Koko käytös tuntuu niin vieraalta hänelle.
Ja mielestäni olen sen arvoinen (ilman silikonitissejä tai botoxia), etten ole takuulla ansainnut kaikkea sitä paskaa mitä miehen suunnalta on viime aikoina saanut kestää. Olen antanut itsestäni perheemme hyväksi niin paljon kuin annettavaa on ilman mitään "uhrautumismentaliteeettia" mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi miehelle vaan hän katsoi etten ole "sen arvoinen". En ole takuulla täydellinen ja varmaankin on asioita, joita olisin voinut tehdä toisella tavalla mutta miehen viimeaikainen käytös on kuin isku vasten kasvoja ja iskuja vaan satelee lisää...
Ja sen takia, että mies on ollut täydellisen itsekäs paskiainen minusta on kuoriutunut tällainen katkera ämmä... Vituttaa sekin...asia on niin, että teillä oli ihan hyvät 10 vuotta. Sitten mies vain huomaa, että se ei riitä, rakastuu toiseen ja haluaa eron. Miten hänen olisi pitänyt hoitaa asia, että sinulle olisi jäänyt asiasta parempi mieli?
Mä nimittäin väitän, että vaikka mies olisi miten hellävaraisesti prosessin vetänyt, niin ihan samat syytökset olisi sinun taholtasi tullut. Ja se on hyvin ymmärrettävää. Sinua tämä ei lohduta, mutta käyt läpi ihan täsmälleen samoja vaiheita, joita käy läpi jossain muodossa jokainen eron kokeva. Ajan myötä kaikki helpottaa ja toivottavasti pääset eroon katkeruudestakin ja sitten oletkin jo uuden, paremman elämän äärellä. - PYH.
emanuela kirjoitti:
Enpä usko, että aloittaja EI olisi kunnon miehen arvoinen. Miten väännätkin tämän "naisen arvo"- kysymykseksi? Eiköhän ole niin ettei pettänyt mies ole tässä tämän petetyn naisen arvoinen. Häpeän puolestasi asennettasi.
Ethän häpeä, sanot vain että kuulostaisit emotionaalisesti uskottavammalta.
- Petetty...
no okei, kirjoitti:
asia on niin, että teillä oli ihan hyvät 10 vuotta. Sitten mies vain huomaa, että se ei riitä, rakastuu toiseen ja haluaa eron. Miten hänen olisi pitänyt hoitaa asia, että sinulle olisi jäänyt asiasta parempi mieli?
Mä nimittäin väitän, että vaikka mies olisi miten hellävaraisesti prosessin vetänyt, niin ihan samat syytökset olisi sinun taholtasi tullut. Ja se on hyvin ymmärrettävää. Sinua tämä ei lohduta, mutta käyt läpi ihan täsmälleen samoja vaiheita, joita käy läpi jossain muodossa jokainen eron kokeva. Ajan myötä kaikki helpottaa ja toivottavasti pääset eroon katkeruudestakin ja sitten oletkin jo uuden, paremman elämän äärellä.Mielestäni mies olisi lähes joka kohdassa voinut hoitaa asian toisin, jotta minun olisi edes hiukan helpompi olla. Olet oikeassa, että ero koskisi takuulla joka tapauksessa eikä ole tapaa hoitaa eroa kivuttomasti, mutta tässä on nyt ollut niin paljon sellaista, mikä on pelkkää veitsen vääntöä haavassa että ilman niitä olisi edes hiukan helpompaa...
Kiitos kannustavista sanoista, ajan myötä takuulla helpottaa ja ehkä siellä jotain hyvää on tiedossa, vaikkei tällä hetkellä usko siihen olekaan kovin korkealla...
- Alex D XXL
Miksi miehen kannattaisi tai pitäisi olla kunnollinen?
Hanki koira. Sen voi ehkä kasvattaa kunnolliseksi. Kunnollisia miehiä.. Onhan niitä, useammankin tiedän, pitkältä ajalta. Mutta kunnon mies tai kunnon nainenkin voi muuttua. Ihmiset muuttuu. Koskaan ei voi ihmisestä tietää, millainen hän on kymmenen vuoden päästä. Itse esim. näen omasta kumppanistani korvien asennostakin jos hän valehtelee tai jos häntä vaivaa jokin. Mutta olenko aina halunnut/jaksanut nähdä, keskittyä, en usko. Jos tällainen tila jatkuu ja jatkuu.. että ihmiset elävät samassa taloudessa, mutta kiireen, työn, menemisten ja tulemisten takia ei ehditäkään enää koskaan keskittyä siihen, mitä toiselle kuuluu, voi käydä huonosti. Lisäksi kaikki eivät ole hyviä havainnoimaan toisen olotiloja; masennusta, hämmennystä, jopa pettämistä. Kumpikaan siis toisistaan, tai edes toinen toisesta. Eletään samalla kaavalla kuin aina ennenkin, samoin rutiinein. Yhtäkkiä toinen onkin vieras ihminen, jolla on ihan oma ja sinulle vieras elämä, mahdollisine toisine kumppaneineen. Uskon, että kunnon mieskin tai nainen voi olla eräänä päivänä, pitkän prosessin jälkeen pettäjä, tai toisaalta, lipevä pelimies joskus rauhoittua ja löytää elämänsä rauhan ja suunnan, yhden ainoan kumppanin rinnalta. Sellaistakin on ollut havaittavissa. Mies helposti ”roistoksi” ajautuneena alkaakin toteuttaa entistä tiukemmin sitä rooliaan, kun alkaa kuulla (jo ehkä odottamiaan ) syytöksiä. Näin on helpompi itselle irtaantua ja häipyä lipettiin, turvaan uuden kumppanin luo, jonka kanssa aloittaa nollasta. Voimia sinulle, uskon, että et ole mitään väärin tehnyt, mutta näin nyt pääsi käymään, ette olleet riittävästi samoilla taajuuksilla, ja miehesi etsi tilanteeseen oman ratkaisun, pettämällä. Se on väärin, mutta kovin yleinen tapa toimia, kun halutaan muutosta; uusi alku ja menneisyys äkkiä pois muistista. Mutta emanuela sanoi sen hyvin, miehistä oikeasti pääsee ajan kanssa yli. Sulla on kuitenkin sun lapsi ja joulukin tulossa.. Jaksamista toivotan, valoa on tunnelin päässä, ihan varmasti.
- Petetty...
Täytyy myöntää, että kirjoituksessasi on paljon miettimisen arvoista... Myönnän sen, että arjen kiireen keskellä suhteemme jäi taustalle ja siihen olen yhtä syyllinen kuin mieskin. En olisi kuitenkaan koskaan voinut kuvitella, että mies ratkaisee asian näin. Itse odotin että kohta tilanne helpottuu ja saamme taas enemmän aikaa toisillemme ja kuitenkin kaiken sen kiireenkin keskellä, en ollut niin onneton että olisin edes pohtinut eroa koska olin sitoutunut perheeseemme ja valmis kestämään vaikeammatkin ajat.
En ole koskaan ajatellut, että kukaan meistä on vain "hyvä" tai vain "paha" vaan olosuhteet, tilanteet jne vaikuttaa ihmisiin ja jokainen meistä kykenee myös niihin pahoihin tekoihin... Olen kuitenkin täydellisen yllättynyt siitä, että mies toimii nyt joka tavalla niin vieraasti, en ymmärrä sitä lainkaan. Kerta toisensa jälkeen hän viiltää lisää haavoja sydämeen eikä sille tunnu tulevan loppua. Tiedän, että kuulostan nyt siltä, että annan hänen tehdä niin ja se on osittain totta, voimat ei riitä pistää täysillä nyt vastaan....
Ehkä se vielä tästä...
- ....
slipoverista.
- hendio
Noh kuka mitäkin sitten kunnollisena pitää. Sehän muotittaa aika pitkälle sitä seikkaa millaista kunnollisuutta miehestä hakee ja mitä miehessä näkee niinä kunnollisen miehen piirteinä.
Mun mielestä puheet ja teot pitää tukea toisiaan, se on ensimmäinen edellytys sille että mieheen voi luottaa. Ja minusta kunnollisuus tulee rehellisyydestä ja luotettavuudesta hyvin pitkälti. Persoona voi olla monenmoinen, mutta tuo on ydin.
Toisen persoonallisia ominaisuuksia en lähtis muotittamaan, jos kunnollisesta puhun. Kunnollisia ihmisiä on niin monenlaisia persoonia eli itseisarvoksi mulle jää nuo jo mainitut seikat. Mies on sitä mitä puhuu ja tekee mitä sanoo, häneen voi luottaa. Hänellä on vastuuntuntoa, jota omista puheista kiinni pitäminen myös osoittaa.
Nää asiat nyt näkee toisesta yleensä aika pian. Mutta onpa sitten ihmisiä, joilla ohjakset repee ja tyyli muuttuu jonkun tapahtuman seurauksena eikä enää jaksa välittää asioista kuten joskus ehkä jaksoi.
Eli kai kunnollisuuskin on hyvä heijastamaan ihmisen olotilaa kulloisellakin hetkellä? Kunnollisuus voi kärsiä, kun elämä laahaa ja ote lipee. Ns. kestokunnollisuutta voi olla vaikeaa määrittää kovin suppeasti.- Petetty...
Samaa mieltä olen tuosta, että kunnollisuutta on monenlaista eikä ole yhtä ainoaa kunnollisuuden muottia mutta tosiaan se luotettavuus ja rehellisyys on se ydin. Aikaisemmin olen voinut luottaa mieheen, hän on toiminut kuten on sanonut ja muutenkin ollut päällisin puolin "kunnollinen", ei juoppo, ei rikollinen, ei väkivaltainen, hoitanut asiansa tunnollisesti ja blaa blaa, joten viimeaikainen käytös on hyvinkin hämmentävää sen lisäksi että se on loukkaavaa ja jopa julmaa.
Yritän pitää mielessä, että tulkitsen nyt asioita hyvinkin voimakkaasti kun omat tunteet on niin pinnassa, mutta en ole ainoa, joka on samaa mieltä miehen käytöksestä. Koko lähipiirimme on tyrmistynyt tilanteesta eikä kukaan oikein ymmärrä mitä on tapahtunut. Suhteemme on toki meidän kahden välinen asia eikä ulkopuolisten mielipiteillä sinänsä ole väliä, mutta en siis ole yksin mielipiteineni siitä, että mies on käyttäytynyt vähintäänkin törkeästi.
Enkä tietty mitään "takuukunnollisuutta" oletakaan olevan olemassa... Ei mistään ole takuita ja elämä saattaa hetkessä muuttua, mutta olen vain niin äimistynyt kaikesta tapahtuneesta ja yritän edes jollain tasolla ymmärtää.
- ....
...
- puskalisko
teetä suojelupoliisin turvallisuusselvitys
- Petetty...
:) Ei ehkä ihan huono ehdotus...
- puskalisko
Petetty... kirjoitti:
:) Ei ehkä ihan huono ehdotus...
sitä ei tarvitse edes itse tehdä. Riittää, että miehen työnantaja on sen tehnyt. Tai naisen. :-)
- Alex D XXL
puskalisko kirjoitti:
sitä ei tarvitse edes itse tehdä. Riittää, että miehen työnantaja on sen tehnyt. Tai naisen. :-)
Saako sen selvityksen nähtäväkseen jos haluaa? Tietääkö ne selvityksessä, jos on kirjoittanut s24-palstalle? Haittaaks se?
- NNN7
Ei petä koska rakastaa vain tätä yhtä eikä ole mitään syytä pettää. Yksinkertaista. Mutta miehille joskus niin vaikeaa. Tuntuu että jalkoväli sanelee ehdot, varsinkin jos jotain takkua tulee eteen. Terv. Koettu on.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo768322Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583243- 372566
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj182175Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto362139- 262138
- 131907
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151713- 641670
- 181619