Miksi vituttaa?

Koita miettiä niitä asioita, jotka voisivat tehdä sinut iloiseksi ja pyri tekemään niitä silloin kun löytyy aikaa. Tai yritä ottaa relammin. Ymmärrän kyllä ihan hyvin mitä tarkoitat, itsellänikin on päällisin puolin kaikki hyvin, mutta silti ottaa päähän, opiskelu stressaa ja läheiset ihmiset tuntuvat lähinnä rasittavilta omilla keskustelunaiheillaan ja sananparsillaan. Yrittävät jotenkin olla siinä henkisenä tukena vaikka käytännössä se usein kääntyy itseään vastaan jos ja kun he eivät osaa sinua auttaa koska sanat on sanoja ja teot taas tekoja ja muutoksen pitää kuitenkin lähteä itsestä. Eivätkä HE pysty näkemään sinun pääsi sisälle tai tiedostamaan sinun tarpeitasi.

Olet varmaankin musta jonkin verran nuorempi. Nuorille on hyvinkin yleistä se, ettei oikein itsekään tiedosteta sitä, että mistä se jokapäiväinen vitutus oikeastaan johtuu, kun kerran on jo sitä ja tätä ja paljon enemmänkin. Oman tulkintani mukaan se kuuluu aikuistumiseen, siinä ikään kuin käydään semmoinen ns. tiedostamaton integroitumisprosessi aikuiselämään ja sen tuomiin haasteisiin. Muutos aiheuttaa lähes väistämättä ahdistusta kun joudutaan luopumaan siitä mitä joskus ennen oli, niin fyysisesti kuin henkisesti ja kehitytään/muovaudutaan sellaiseksi ihmiseksi joka täyttää tämän yhteiskunnan kriteerit.

Tietenkin jos mennään enemmän psykologian puolelle niin kylmä faktahan on se, että hyvinvointivaltiossa elävillä ihmisillä kynnys vitutukseen ja ahdistukseen on aika matala, koska pidämme ns. perustarpeita itsestäänselvyyksinä joita emme edes osaa kaivata koska ne on siinä jo valmiina sun ja mun edessä hopeatarjottimella, joten sen takia me aletaan takertua semmosiin säälittäviin pieniin, arkisiin juttuihin jotka ei laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna vaikuta yhtään mihinkään.

Jos sua painaa eniten se, että susta ei pidetä huolta, niin ehkä sun pitäis etsiä itselles seurustelukumppani.

Itse olen perusluonteeltani aika räväkkä ja jääräpäinen. Ennen pahinta masennukseni vaihetta olin erittäin agressiivinen ja ärsyynnyin kaikesta. Trendi oli siihen asti ollut juuri tuohon suuntaan, muistan kun natiaisena rakastin kellon tikitystä, en voinut nukkua jos kello ei tikittänyt korvanjuuressa. Sitten jokin naksahti. Tein täyskäännöksen digikelloaikaan, nyt useamman vuoden minut on herättänyt kännykkä, ei herätyskello. Tuohon agressiivisimpaan aikaan jouduin vastustamaan halua mäjäyttää raksuttavat seinäkellot täydellä voimalla lattiaan.

Ole iloinen, sillä vitutus on tunne, ja kun tuntee tietää olevansa elossa. Nykyään olen äärimmäisen rauhallinen, apaattinen jopa. En jaksa ärsyyntyä, suuttumisesta puhumattakaan. Kellojen tikitys aiheuttaa minulle suurta fyysistä ahdistusta, mutta minä vain siedän sitä. Tarmokkaalla tuulella saatan ottaa patterin irti. Olisin valmis tappamaan, jos voisin taas ärsyyntyä elämän pienimmistäkin epäkohdista, menettää keskittymiskykyni vinon taulun tai raollaan olevan oven takia. Mikään ei olisi ihanampaa.

Vitutus on ihnimillistä, apatia ei.

SIKSI

Sama täällä, nytkin vituttaa ihan helvetisti ja pitäis olla vielä töissäkin😲

no vittu kun muna on liian iso eikä se mahdu toim. suuhun.

Mene puhumaan jollekkin. Se saattaa auttaa :)

Mulla ihan sama fiilis! Ja olen myös keski-ikäinen. Työssä vituttaa, äiti laukoo omia kommenttejaan ja vaatii huomiota. Lapset on jo aikuisia, mutta niistäkin pitää olla huolissaan. Miesystävä (asutaan erillään) haluaa tavata joka viikonloppu ja itse haluaisin vaan NUKKUA perkele. Ja olla yksin.

Itselläni tuli vuosi sitten mitta täyteen, olin aina se auttaja jne, sitten kun itse väsyy ja ei jaksa, niin eipä kestä kaveruudet, kun ei ole hyötyä tällaisenä, koska joskus tulee asioissa raja vastaan ja tarvitsee ajatella itseäänkin. Se on hyvä, että todelliset ystävät tässä rumbassa on säilyneet, vaikka itsellä ei ole ollut aikaa ja jaksamista liiemmin heille, mutta ne todelliset ovatkin ymmärtäneet yskän ja sen määrän työtä jota olen tehnyt, ja tajuavat, ettei kukaan aina jaksa.Se on jotain masennukseen viittaavaa, kuten aloittaja tuossa kirjoitti, sekä tulee sellainen tympääntyminen kaikkeen ja hermostuu pienestä, eikä oikein mikään kiinnosta, eikä tunnu miltään. Vuosi on mennyt ja hieman on vielä samaa, pari viikkoa sitten tuntui, kun jotenkin olisi herännyt ja hieman jaksaminenkin parantunut, jotain jaksaa harrastaa, sekä elämänilo hieman palautunut. Elämässä on näköjään kaikenlaisia vaiheita, ja kyllä se siitä periaate on ihan hyvä asioiden kohdalla, aina ne jotenkin lutviutuu.

Al a syömään sikana, lärvistä alas kaikki paskaruoka kuin terveysruokakin , näin menettelee moni suomalainen, syömisen ihanuus tuntuu koko kropassa. Sitten odottelemaan , läskisenä kuolemaa, joka tulee suht koht pian, kun sydän pettää.

Käytämme huumeita joka päivä

Iltapäivälehti

Tietämättäsi pääläsi saattaa olla post traumaattinen syndrooma yhteikunnan epäoikeiåuden mukaisuudesta ja silloin näyyät vihaiselta,
Autoritaarisyys julkishallinnossa on yhtä paha vi**ttaja kuin neukkulassa.
Sorto myös.

Älä nyt ainakaan psykiatrille mene, nehän kauppaa sut vain hermomykkyjen suöjäksi että lekurit saa rahaa myrkky tehtailleen kelalta joka pilerit maksaa ja pilleri tehtaalta provisiot menee takaisin niille jotka sinulle varmasti lopun ikäisen diaknoosin tekee.

Ja ellet tuota diaknoosin jälkeen rahaa pilleri tehtaalle, sinitakit noutaa sut kuin kauppatavaran ja vie pakkolääkitykseen
Sillä psykiatrit pyörittää maailman suurinta businesta maapallolla, siinä jää IT alat kakkoseksi, ja psykistrit ei laske yhtä ainutta kauppatavraa vapaaksi kunnes he tuottavat rahaa kehoaan ja mieltaan tuhoavilla myrkyillä.

Psykiatria on suomen mafia.

Mun pippeli maistuu hyvälle.

Äiti sano että mä oon msailman paras pippelinsoittaja.

Työnnän sut huomenna junan alle

no jos olet esim murrosiäs se vaan kuuluu asiaan. Kannattaa tutkia millaiset asiat ja hetket vituttaa ja mikä sen vois aiheuttaa. Ja miettiä millaisissa tilanteis taas ei vituta ja mikä auttaa silloin ku vituttaa. Kannattaa jutella terkalle/lääkärille/psykologille tai jollekkin. Voit itsekkin opiskella vaikka netistä että mitä asiantuntiat neuvoo tekemään. Esim muistaakseni mielenterveystalon sivulla on hyviä vinkkej. Jos vitutus ei mee ohi tai jatkuu 247 kannattaa oikeasti selvittää syitä ja tutkia asiaa lääkärin kans. Mut ylipäänsäkki kaikkien kanttii harjotella sitä miten selvitä vitutuksesta koska sillä pääsee helpommalla, ku vhä ees osaa kestää vittuuntumista. Onko sul esim stressiä jostai asioista jotka aiheuttaa turhaantumista ja vitutusta? Pidä vaikka vitutus päiväkirjaa asioista jotka vituttaa ja kirjoita myös mikä vitutukseen tai johonki muuhun hankalaan oloon vaikka ahdistukseen on auttanut ja muutenki jos tulee vaan joskus jotai asiaan liittyvää tai muuten vaa mielee nii voi kirjottaa. Muutenki suosittelen vahvasti päiväkirjan pitämistä kaikille