Mira on velkaantunut mm. tilaamalla ruokaa osamaksulla - Ulos ei voi mennä, kun ahdistaa liikaa

Itsensä velkaannuttaneet.

Kyllähän se stressaa lähteä maalikylille omasta kämpästä. Olisihan se mukavaa, jos olisi varaa tilata ruoat ovelle. Moneen muuhunkaan asiaan ei köyhällä ole varaa. Joka euroa pitää venyttää. Ruoan hinnat nousevat jatkuvasti, mutta tulot eivät. Täytyy siis syödä vähemmän ja huonompaa ja halvempaa.

Sen itsensä kasvatuksen voi ottaa ilmaisena haasteena. Haasteita voisi olla: alan budjetoida, vähennän ruokakulujani, alan maksella laskujani pois, pyydän apua talousasioiden oppimiseen, kasvan aikuiseksi, otan vastuun omasta osaamisestani, lakkaan katselemasta narsistien videoita netissä, jossa jokainen esittää parempaa ja rikkaampaa kuin on.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Itsensä velkaannuttaneet.

Kyllähän se stressaa lähteä maalikylille omasta kämpästä. Olisihan se mukavaa, jos olisi varaa tilata ruoat ovelle. Moneen muuhunkaan asiaan ei köyhällä ole varaa. Joka euroa pitää venyttää. Ruoan hinnat nousevat jatkuvasti, mutta tulot eivät. Täytyy siis syödä vähemmän ja huonompaa ja halvempaa.

Sen itsensä kasvatuksen voi ottaa ilmaisena haasteena. Haasteita voisi olla: alan budjetoida, vähennän ruokakulujani, alan maksella laskujani pois, pyydän apua talousasioiden oppimiseen, kasvan aikuiseksi, otan vastuun omasta osaamisestani, lakkaan katselemasta narsistien videoita netissä, jossa jokainen esittää parempaa ja rikkaampaa kuin on.

Lue lisää

ulos ei pidä mennäkään,

Persut on vaara, ja suomessa persurikolliset saa riehua ian vapaasti... ei niitä estetä mitenkään...

päinvastoin saavat varmaan palkkiot kun pilaavat muiden elämät...

Anonyymi00003 kirjoitti:

ulos ei pidä mennäkään,

Persut on vaara, ja suomessa persurikolliset saa riehua ian vapaasti... ei niitä estetä mitenkään...

päinvastoin saavat varmaan palkkiot kun pilaavat muiden elämät...

Lue lisää

Teen susta ilmoituksen. Toistat koko ajan yhtä ja samaa.

Maksut jätetään tahallaan maksamatta koska isi ja äiti hoiti ne silloin kun oli nuori.

Tahallinen velan keruu ei oke sama asia kuin että joku heittää sinut kurjuuteen.

No tuo on ihan totta, että velkaa ei ole, jos sitä ei ole ensin tehnyt. Tosin tämä ei ole koko totuus, sillä on myös sitä, että erilaiset huijarit ovat tehneet velkaa jonkun toisen nimissä ja sitten henkilö, jonka nimissä velkaa on tehty, niin sillä on sitten velkaa päällä, vaikkei ole velkaa tehnyt.

suomi täynnä kusipää porvareita, on ihan oikein ettei niiden sekaan halua mennä...

tiedä mitä ne fasistit milloiinkin keksii haitatakseen muiden elämää

Selvisikö koskaan syy ahdistukkseen vai katosiko se vaan kemikaaleilla?

Onhan siihen oltava syy?
Se voi olla ihan se kun että marketin ympäristö on luonnoton, konemeteliä, paljon vieraita naamoja, ei ketään tuttua ja turvallista yhtään missään ikinä jne

Nekö kuoleman ympäristön ongelmat pitäisi vaan kemikaaleilla nujertaa?

Asiat vain usein ovat sitä, miltä ne näyttävät ja tuntuvat. Ulkopuolisen on helppoa arvostella, mutta kuitenkin mahdotonta oikeasti tietää. Ole reipas ja lähde ulos lähikauppaan!?

Niin. Aatteleppa ite, mietipä omale kohale.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Asiat vain usein ovat sitä, miltä ne näyttävät ja tuntuvat. Ulkopuolisen on helppoa arvostella, mutta kuitenkin mahdotonta oikeasti tietää. Ole reipas ja lähde ulos lähikauppaan!?

Niin. Aatteleppa ite, mietipä omale kohale.

Lue lisää

Jumala auttaa suuresti kun vaan rukoilee ulos mennessä "Jeesus auta!".

Vähitellen rohkeus ja terveys saa valtaa ilman kemikaaleja.
Oppii ettei mun ihmisarvo riipu satanistien mielipiteistä.

Ymmärtää ettei kaikkia ole luotu sopeutumaan pahuuden vallassa olevaan yhteiskuntaan.

Olipa hyvä kommentti. Valitettavasti juuri tuollaisia ihmisiä pitää kestää, joilla ei ole mitään käsitystä mielen sairauksista. Se on kumma että nuo samat ihmiset kyllä juovat viinaa tai polttavat tupakkia ja sitten täällä kuitenkin selittävät että ”ajatelkaa itsenne terveiksi ja selviksi!”

Kun puhutaan mielen sairauksista, täytyy ymmärtää että ne ovat oikeita sairauksia, eivätkä vain pelkkää asennetta.

Aikoinaan, 2000 luvun alussa, toimin näyttelijänä harrastelijakerhossa, sekä aktiivisena puhujana, silloisen Sarasvuon tapaan. Elämä oli hektistä ja kiihkeää ja sitten tuli täydellinen stoppi. Ei mikään burnout, vaan eräänä päivänä, Lauantaina, en pystynyt enää hakemaan aamupostia laatikolta, Pystyin vähän aikaa näyttelemään että kaikki oli hyvin, mutta kun muutama päivä sen jälkeen olin menossa harjoituksiin, enkä yhtäkkiä tajunnut että miten auto toimii, tajusin itsekin että nyt ei ole kaikki hyvin, mutta se ei tietenkään ”tuntunut” siltä että jokin olisi huonosti niin että olisin ymmärtänyt itse hakea apua. Se oli vain jotain uutta, että ”Miten minä en nyt ymmärrä näitä vaihteita”. Sain auton sammutettua ja sitten menin takaisin sisälle kotiin.

Sitten parin viikon jälkeen siskoni tuli käymään ja ihmetteli että miksi vessan valo on pimeänä ja miksi olohuoneen valo on myös pimeänä. Muistan kuinka sanoin ”Pitäisi hankkia lamppu.” Hän ei silloin sanonut mitään, mutta kun hän tuli parin viikon päästä käymään, nuo valot olivat edelleen pimeänä ja kun koko mies oli myös alkanut näyttää siltä että kaikki ei ole kunnossa, hän ensin ihmetteli valoja, koska aina ennen olin tuollaiset ongelmat hoitanut välittömästi myös muilta. Mutta kun en parin kuukauden jälkeen ollut käynyt hänen luonaan ja kun hän ulos mennessä huomasi postilaatikon, hän tuli sisälle uudestaan ja kysyi että onko kaikki hyvin. Olin yhden kerran kaupassa käydessä saanut tyhjennettyä pursuavan postilaatikon ja ne postit oli tuulikaapissa avaamattomana. Roskapussit olin saanut vietyä keskellä yötä pihani roskalaatikkoon ja kotona olin pelkoni vuoksi järjestellyt roskat niin että niitä tuli mahdollisimman vähän ettei laatikolle tarvitsisi mennä niin usein.

Olin kyennyt pakolla käymään kaupassa, mutta sekin oli ollut pelkkä juoksukilpailu kaupan läpi ja vain kaikkein välttämättömin, se mikä mahtui käsiin, olin pystynyt tuomaan kotiin ja ehdottomasti vain sellaista mikä ei roskannut. Mitään koria en esimerkiksi enää uskaltanut ottaa kaupan sisälle tullessa, puhumattakaan kärrystä! Aivan kaikki se mitä olin pystynyt tekemään ennen, oli täysin mahdotonta. Onneksi, tai epäonneksi, siihen aikaan ei enää tullut niin paljon postia kuin vielä aiemmin oli tullut koska se oli siinä vaiheessa jo ääriään myöten täynnä taas kun siskoni sen tajusi tarkistaa.

Kun sisko sitten kärräsi minut psykpolille, enhän minä osannut edes siinä vaiheessa kertoa että mikä minua vaivaa. Sisko joutui selittämään ne mitä oli minun käytöksessä huomannut. Sielläkin olin edustavan näköinen ja se aivan selvästi sai minua haastatelleen lääkärin ymmärtämään väärin kuinka vakavasta tilanteesta oli oikeasti kyse. Hän ajatteli että minä tarkistan asioita kun olin varmaan selittänyt että en hanki tuotteita joissa ei ole kääreitä tms. Mutta tilanne oli paljon vakavampi. Minä en ollut nimittäin silloin palkkatöissä vastuussa muille, vaan toimin freelancerina ja elin säästöillä ja tietenkin laskuja oli alkanut tulla. Vasta toiselle kerralla kun sisko oli silloinkin mukana, hän selitti tarkemmin esimerkiksi siitä etten ollut hankkinut uusia lamppuja palaneiden tilalle ja toinen lääkäri onneksi tajusi tuoda esiin, sosiaalisen fobian, eikä paniikkihäiriötä ja masennusta, mikä siihen aikaan oli tapetilla enemmän. Terapiaan sitten päädyin ja sain lääkityksen ja vasta pitkän ajan kuluttua aloin itse ymmärtää että kyse oli erittäin vakavasta sosiaalisesta fobiasta. Minä toivon ja samalla en toivo, että nuo jotka kuvittelevat että kyse on vain jostain asenteesta sairastuvat itse tai joku heidän läheisensä sairastuu että he saisivat kokea sen mitä se oikeasti on.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Olipa hyvä kommentti. Valitettavasti juuri tuollaisia ihmisiä pitää kestää, joilla ei ole mitään käsitystä mielen sairauksista. Se on kumma että nuo samat ihmiset kyllä juovat viinaa tai polttavat tupakkia ja sitten täällä kuitenkin selittävät että ”ajatelkaa itsenne terveiksi ja selviksi!”

Kun puhutaan mielen sairauksista, täytyy ymmärtää että ne ovat oikeita sairauksia, eivätkä vain pelkkää asennetta.

Aikoinaan, 2000 luvun alussa, toimin näyttelijänä harrastelijakerhossa, sekä aktiivisena puhujana, silloisen Sarasvuon tapaan. Elämä oli hektistä ja kiihkeää ja sitten tuli täydellinen stoppi. Ei mikään burnout, vaan eräänä päivänä, Lauantaina, en pystynyt enää hakemaan aamupostia laatikolta, Pystyin vähän aikaa näyttelemään että kaikki oli hyvin, mutta kun muutama päivä sen jälkeen olin menossa harjoituksiin, enkä yhtäkkiä tajunnut että miten auto toimii, tajusin itsekin että nyt ei ole kaikki hyvin, mutta se ei tietenkään ”tuntunut” siltä että jokin olisi huonosti niin että olisin ymmärtänyt itse hakea apua. Se oli vain jotain uutta, että ”Miten minä en nyt ymmärrä näitä vaihteita”. Sain auton sammutettua ja sitten menin takaisin sisälle kotiin.

Sitten parin viikon jälkeen siskoni tuli käymään ja ihmetteli että miksi vessan valo on pimeänä ja miksi olohuoneen valo on myös pimeänä. Muistan kuinka sanoin ”Pitäisi hankkia lamppu.” Hän ei silloin sanonut mitään, mutta kun hän tuli parin viikon päästä käymään, nuo valot olivat edelleen pimeänä ja kun koko mies oli myös alkanut näyttää siltä että kaikki ei ole kunnossa, hän ensin ihmetteli valoja, koska aina ennen olin tuollaiset ongelmat hoitanut välittömästi myös muilta. Mutta kun en parin kuukauden jälkeen ollut käynyt hänen luonaan ja kun hän ulos mennessä huomasi postilaatikon, hän tuli sisälle uudestaan ja kysyi että onko kaikki hyvin. Olin yhden kerran kaupassa käydessä saanut tyhjennettyä pursuavan postilaatikon ja ne postit oli tuulikaapissa avaamattomana. Roskapussit olin saanut vietyä keskellä yötä pihani roskalaatikkoon ja kotona olin pelkoni vuoksi järjestellyt roskat niin että niitä tuli mahdollisimman vähän ettei laatikolle tarvitsisi mennä niin usein.

Olin kyennyt pakolla käymään kaupassa, mutta sekin oli ollut pelkkä juoksukilpailu kaupan läpi ja vain kaikkein välttämättömin, se mikä mahtui käsiin, olin pystynyt tuomaan kotiin ja ehdottomasti vain sellaista mikä ei roskannut. Mitään koria en esimerkiksi enää uskaltanut ottaa kaupan sisälle tullessa, puhumattakaan kärrystä! Aivan kaikki se mitä olin pystynyt tekemään ennen, oli täysin mahdotonta. Onneksi, tai epäonneksi, siihen aikaan ei enää tullut niin paljon postia kuin vielä aiemmin oli tullut koska se oli siinä vaiheessa jo ääriään myöten täynnä taas kun siskoni sen tajusi tarkistaa.

Kun sisko sitten kärräsi minut psykpolille, enhän minä osannut edes siinä vaiheessa kertoa että mikä minua vaivaa. Sisko joutui selittämään ne mitä oli minun käytöksessä huomannut. Sielläkin olin edustavan näköinen ja se aivan selvästi sai minua haastatelleen lääkärin ymmärtämään väärin kuinka vakavasta tilanteesta oli oikeasti kyse. Hän ajatteli että minä tarkistan asioita kun olin varmaan selittänyt että en hanki tuotteita joissa ei ole kääreitä tms. Mutta tilanne oli paljon vakavampi. Minä en ollut nimittäin silloin palkkatöissä vastuussa muille, vaan toimin freelancerina ja elin säästöillä ja tietenkin laskuja oli alkanut tulla. Vasta toiselle kerralla kun sisko oli silloinkin mukana, hän selitti tarkemmin esimerkiksi siitä etten ollut hankkinut uusia lamppuja palaneiden tilalle ja toinen lääkäri onneksi tajusi tuoda esiin, sosiaalisen fobian, eikä paniikkihäiriötä ja masennusta, mikä siihen aikaan oli tapetilla enemmän. Terapiaan sitten päädyin ja sain lääkityksen ja vasta pitkän ajan kuluttua aloin itse ymmärtää että kyse oli erittäin vakavasta sosiaalisesta fobiasta. Minä toivon ja samalla en toivo, että nuo jotka kuvittelevat että kyse on vain jostain asenteesta sairastuvat itse tai joku heidän läheisensä sairastuu että he saisivat kokea sen mitä se oikeasti on.

Lue lisää

Haluan vielä sen lisätä että siihen maailmanaikaan oli helppoa pitää yhteyttä netin kautta, mutta myös netissä aloin vetäytyä pois ystävien joukosta ja oli erittäin helppoa jättää vastaamatta ovikelloon tai puheluihin! Ainoa henkireikä ulkomaailmaan oli siskoni. Ilman hänen ymmärrystä ja toimia, en tiedä mihin olisin vielä päätynyt.

Mun mielestä lähes kaikilla on!!!

Anonyymi00015 kirjoitti:

Haluan vielä sen lisätä että siihen maailmanaikaan oli helppoa pitää yhteyttä netin kautta, mutta myös netissä aloin vetäytyä pois ystävien joukosta ja oli erittäin helppoa jättää vastaamatta ovikelloon tai puheluihin! Ainoa henkireikä ulkomaailmaan oli siskoni. Ilman hänen ymmärrystä ja toimia, en tiedä mihin olisin vielä päätynyt.

Lue lisää

Kyllä tässä muillakin on raskasta masennusta ja uupumusta ollut, mutta ei ole ollut mahdollisuutta jäädä makoilemaan kotiin telkkaa tuijottelemaan ja peiton alle käpristymään.
Kun läheisiä alkoi tippumaan ympäriltä, sekosin sukulaisten mielestä häiritsevästikin, mutta aina pyrin pitämään sentään ainoan työpaikkani eli elantoni.
Jouduin minäkin makselemaan asuntolainaa ja osallistumaan oman perheeni kuluihin. Töitä oli tehtävä. Kuka minua olisi auttanut.
Nykyihmisille jotenkin sallitaan henkinen rapautuminen. Mutta eihän ne ole olleetkaan välttämättä sodissa ym. tositilanteissa. Kysykää ukrainalaisilta, onko niillä mielialahäiriöitä vai linkittyykö ne silti sodasta huolimatta kiinni elämään.

Ei, ei ole. Tuo on ihan jo must. Miksi kaikilla alle 40 v on .ielenterveysongelmia? Nämä pikkupirpanat on saaneet vapaan kasvatuksem, ettei vaan tule paha mieli ja siinä sivussa yleistyi some, tuo valheellinen muka todellisuus. Kasvatus loppui kun seinään. Kiitos kuuluu demariämmille. Nyt se näkyy. Mielenterveyspotilaita on todellisuudessa, niitä oikeasti sairaita, todella vähän, mutta nyt siitä on tehty ihan arkinen, jokapäiväinen ja täysin hyväksytty valhe, jossa lääkärit on innoissaan mukana, että saavat bonareita mielialalääkkeistä lääkeyhtiöiltä.
Elämä tuo pettymyksiä, ihan helvetin koviakin, mutta ikinä en ole siihen "päätautiin" lääkkeitä tarvinnut.
Elämä myös opettaa selviyty.istä!

Anonyymi00045 kirjoitti:

Ei, ei ole. Tuo on ihan jo must. Miksi kaikilla alle 40 v on .ielenterveysongelmia? Nämä pikkupirpanat on saaneet vapaan kasvatuksem, ettei vaan tule paha mieli ja siinä sivussa yleistyi some, tuo valheellinen muka todellisuus. Kasvatus loppui kun seinään. Kiitos kuuluu demariämmille. Nyt se näkyy. Mielenterveyspotilaita on todellisuudessa, niitä oikeasti sairaita, todella vähän, mutta nyt siitä on tehty ihan arkinen, jokapäiväinen ja täysin hyväksytty valhe, jossa lääkärit on innoissaan mukana, että saavat bonareita mielialalääkkeistä lääkeyhtiöiltä.
Elämä tuo pettymyksiä, ihan helvetin koviakin, mutta ikinä en ole siihen "päätautiin" lääkkeitä tarvinnut.
Elämä myös opettaa selviyty.istä!

Lue lisää

Juuri niin ! Telkassa jotakin "mielialahäiriöistä" haastateltiin, jannu kääntyi vähän kannoillaan lopuksi ja totesi, että "voihan se olla laiskuuttakin". Että näin.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Olipa hyvä kommentti. Valitettavasti juuri tuollaisia ihmisiä pitää kestää, joilla ei ole mitään käsitystä mielen sairauksista. Se on kumma että nuo samat ihmiset kyllä juovat viinaa tai polttavat tupakkia ja sitten täällä kuitenkin selittävät että ”ajatelkaa itsenne terveiksi ja selviksi!”

Kun puhutaan mielen sairauksista, täytyy ymmärtää että ne ovat oikeita sairauksia, eivätkä vain pelkkää asennetta.

Aikoinaan, 2000 luvun alussa, toimin näyttelijänä harrastelijakerhossa, sekä aktiivisena puhujana, silloisen Sarasvuon tapaan. Elämä oli hektistä ja kiihkeää ja sitten tuli täydellinen stoppi. Ei mikään burnout, vaan eräänä päivänä, Lauantaina, en pystynyt enää hakemaan aamupostia laatikolta, Pystyin vähän aikaa näyttelemään että kaikki oli hyvin, mutta kun muutama päivä sen jälkeen olin menossa harjoituksiin, enkä yhtäkkiä tajunnut että miten auto toimii, tajusin itsekin että nyt ei ole kaikki hyvin, mutta se ei tietenkään ”tuntunut” siltä että jokin olisi huonosti niin että olisin ymmärtänyt itse hakea apua. Se oli vain jotain uutta, että ”Miten minä en nyt ymmärrä näitä vaihteita”. Sain auton sammutettua ja sitten menin takaisin sisälle kotiin.

Sitten parin viikon jälkeen siskoni tuli käymään ja ihmetteli että miksi vessan valo on pimeänä ja miksi olohuoneen valo on myös pimeänä. Muistan kuinka sanoin ”Pitäisi hankkia lamppu.” Hän ei silloin sanonut mitään, mutta kun hän tuli parin viikon päästä käymään, nuo valot olivat edelleen pimeänä ja kun koko mies oli myös alkanut näyttää siltä että kaikki ei ole kunnossa, hän ensin ihmetteli valoja, koska aina ennen olin tuollaiset ongelmat hoitanut välittömästi myös muilta. Mutta kun en parin kuukauden jälkeen ollut käynyt hänen luonaan ja kun hän ulos mennessä huomasi postilaatikon, hän tuli sisälle uudestaan ja kysyi että onko kaikki hyvin. Olin yhden kerran kaupassa käydessä saanut tyhjennettyä pursuavan postilaatikon ja ne postit oli tuulikaapissa avaamattomana. Roskapussit olin saanut vietyä keskellä yötä pihani roskalaatikkoon ja kotona olin pelkoni vuoksi järjestellyt roskat niin että niitä tuli mahdollisimman vähän ettei laatikolle tarvitsisi mennä niin usein.

Olin kyennyt pakolla käymään kaupassa, mutta sekin oli ollut pelkkä juoksukilpailu kaupan läpi ja vain kaikkein välttämättömin, se mikä mahtui käsiin, olin pystynyt tuomaan kotiin ja ehdottomasti vain sellaista mikä ei roskannut. Mitään koria en esimerkiksi enää uskaltanut ottaa kaupan sisälle tullessa, puhumattakaan kärrystä! Aivan kaikki se mitä olin pystynyt tekemään ennen, oli täysin mahdotonta. Onneksi, tai epäonneksi, siihen aikaan ei enää tullut niin paljon postia kuin vielä aiemmin oli tullut koska se oli siinä vaiheessa jo ääriään myöten täynnä taas kun siskoni sen tajusi tarkistaa.

Kun sisko sitten kärräsi minut psykpolille, enhän minä osannut edes siinä vaiheessa kertoa että mikä minua vaivaa. Sisko joutui selittämään ne mitä oli minun käytöksessä huomannut. Sielläkin olin edustavan näköinen ja se aivan selvästi sai minua haastatelleen lääkärin ymmärtämään väärin kuinka vakavasta tilanteesta oli oikeasti kyse. Hän ajatteli että minä tarkistan asioita kun olin varmaan selittänyt että en hanki tuotteita joissa ei ole kääreitä tms. Mutta tilanne oli paljon vakavampi. Minä en ollut nimittäin silloin palkkatöissä vastuussa muille, vaan toimin freelancerina ja elin säästöillä ja tietenkin laskuja oli alkanut tulla. Vasta toiselle kerralla kun sisko oli silloinkin mukana, hän selitti tarkemmin esimerkiksi siitä etten ollut hankkinut uusia lamppuja palaneiden tilalle ja toinen lääkäri onneksi tajusi tuoda esiin, sosiaalisen fobian, eikä paniikkihäiriötä ja masennusta, mikä siihen aikaan oli tapetilla enemmän. Terapiaan sitten päädyin ja sain lääkityksen ja vasta pitkän ajan kuluttua aloin itse ymmärtää että kyse oli erittäin vakavasta sosiaalisesta fobiasta. Minä toivon ja samalla en toivo, että nuo jotka kuvittelevat että kyse on vain jostain asenteesta sairastuvat itse tai joku heidän läheisensä sairastuu että he saisivat kokea sen mitä se oikeasti on.

Lue lisää

Eikö voisi ajatella että on olemassa aivokapasiteetti. Vähän kuin tietokoneen kovalevyllä on rajansa miten paljon sinne mahtuu infoa.
Jos on väkisin ajanut aivonsa tilttiin hektisellä, kiireellä, pakkopakkosuorituksilla kuten nyt tehdään nuorille niin stoppi tulee kun aivot ei enää ota mitään vastaan.

Onko se sairaus?

Eikö se ennemmin ole yhteiskunnan pahuutta johon ihminen yrittää väkisin sopeutua ja venyä sen sadistisiin vaatimuksiin?

Kyllä, jotkut on ykdinkertaisia oikeasti, ne tyrkyttää itseään chatissä huijattaviksi ja velkaantuvat sen takia.

Ei se alenna ihmisarvoa jos oikeasti ei ole kovin viisas.

Isokokoisia aikuisvauvoja ne on, vain fysiikka toimii !

Hällä väliä-asenteella voi pärjätä hyvinkin kun ei ole tunteita. Sellaisia on maamme johdossa

Eikö ylleensäkin ohjelmiin oteta juuri ne joita oikeasti ei ole sorrettu vaan kerätään näitä kummallisia narsisteja. Mikä lienee silloin ohjelman motiivi. Ei ainakaan avunsaaminen syrjäytetyille.

Ajankohtainen aihe ja hyvä dokumentti

Pojilla oli tatuoidut käsivarret ja kaikki kolme polttivat tupakkaa. Niihin on rahaa ollut. Lisäksi näkyi olevan koira ja kissa, jotka maksavat myös.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Pojilla oli tatuoidut käsivarret ja kaikki kolme polttivat tupakkaa. Niihin on rahaa ollut. Lisäksi näkyi olevan koira ja kissa, jotka maksavat myös.

Eikä tietenkään mitään ammattia eikä työtä, eli yhteiskunta elättää noita velttoja!

Missä noita kehittyy hah

Anonyymi00040 kirjoitti:

Eikä tietenkään mitään ammattia eikä työtä, eli yhteiskunta elättää noita velttoja!

Missä noita kehittyy hah

Ammatit luultavasti on. Tiesitkö että Marinin hallituksen aikaan 2021 tuli voimaan uusi oppivelvollisuuslaki joka velvoittaa kaikki nuoret suorittamaan toisen asteen tutkinnon.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Ammatit luultavasti on. Tiesitkö että Marinin hallituksen aikaan 2021 tuli voimaan uusi oppivelvollisuuslaki joka velvoittaa kaikki nuoret suorittamaan toisen asteen tutkinnon.

Lue lisää

No sitä "lakia" ainakin moni tuntuu kiertävän.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Pojilla oli tatuoidut käsivarret ja kaikki kolme polttivat tupakkaa. Niihin on rahaa ollut. Lisäksi näkyi olevan koira ja kissa, jotka maksavat myös.

Nimenomaan. Ei oikealla köyhyyteen syrjäytetyllä kunnollisella vastuullisella ole rahaa lemmikkeihin.
Ovat ennenkin näyttäneet tvssä "köyhiä" joilla on useampikin koira.

Eniten muavituttaa tyypit jotkei juuri koskaan oo käyneet ansiotöissä mutta silti vuodesta toiseen saavat asua paremmissa kämpissä kuin mitä matalapalkkaiset duunarit.

Ei se eläke lihota.
Minä olen ollut työelämästä poissa nyt neljättä vuotta, paino on pysynyt aika tarkalleen samassa kuin työelämäaikana.
Olen tosin huomannut että kun työ oli ruumiillisesti erittäin raskasta niin se paino oli lihaksissa ja nyt kun en enään tee ruumiillisesti raskasta työtä niin lihakset ovat valuneet jokin verran vatsanseutuun.
Mutta paino samassa ja vatsaa vähän enemmän kuitenkin siinä 100cm kohdalla.