Historiaa .

"Kartano mainitaan jo 1300-luvun kirjoituksissa. Ensimmäinen asiakirjallinen lähde esiintyy vanhoissa asiakirjoissa vuodelta 1387, jolloin leskivaimo Thona on luovuttanut tilan Nousiaisten kirkonkellojen maksuksi, pelastaakseen hukkuneen poikansa sielun[1]

Kartanon oletetaan ehkä olleen myös katolisen kirkon ensimmäisten pyhäinjäännösten maihintulopaikka. Tilalla on kronikan mukaan asunut katolisen kirkon aikana myös kirkon oma sotaväki, kempit.

Tila mainitaan usein keskiajalla, jolloin se oli milloin Turun piispojen, mm Turun tuomiokirkon piispan, Maunu II Tavastin hallinnassa, Turun tuomiokirkolla Naantalin Birgittalaisluostarilla, tai yksityisillä. Naantalin luostarin omistuksessa tila oli vuoteen 1477 saakka. Kirkolle lahjoitettu tila peruutettiin valtiolle 1500 luvun puolivälissä. Tämän jälkeen Monnoisista tuli Kustaa Vaasan karjakartano[1]

Juhana Herttuan aikaan kartano oli Lemun, Maskun ja Raision pitäjän voutikunnan keskuksena ja voudin asuinpaikkana[2] Monnoinen lahjoitettiin 1565 pois kruunulta. Samalla Monnoinen menetti monet sen omistuksessa aiemmin olleet Lemunlahden saaret. Säterivapautta tila nautti vuodesta 1569. Suuren reduktion tila jälleen peruutettiin ja siitä perustettiin ratsuvelvollinen säteri. Rusthollin apuverotiloina olivat Nakkuan yksinäistila Vehmaalta ja Inkerannan Pietilä Taivassalosta. Tila ostettiin perinnöksi vuonna 1775. Monnoinen on ollut Bielke-, Leijonhuvud-, Oxenstierna-, Rehbinder-, Shauman-, Willebrand-, Ross-, ja Hästesko-suvuilla, kunnes se 1800-luvun puoivälissä siirtyi talonpoikaiseen omistukseen.[1]

Tilan omistus siirtyi vuonna 1565 Hosgenskildin suvulle ja vuonna 1610 Abraham Lejonhuvudille. Se liitettiin 1618 Axel Oxenstjernan vapaaherrakuntaan, jonka jälkeen tila siirtyi Oxenstjernan pojalle Erik Oxenstjernalle. Kartano toimi myös Ruotsin kruunun mallitilana. Kaarle XI:n reduktion jälkeen Monnoinen muutettiin ratsuvelvolliseksi säteriksi ja sen omistivat aluksi Rehbinder- ja sittemmin Shauman-suku, myöhemmin professori Isak Ross ja hänen jälkeensä hänen vävynsä everstiluutnantti Bernt Fredrik Hästesko af Målagård. Omistus siirtyi tämän jälkeen talonpoikaisrusthollareiden käsiin.

Tilan päärakennus on keskiajalla muurattu harmaasta kivestä ja on punatiilellä korotettu kaksikerroksiseksi 1700-luvun alkupuolella. Rakennus on sittemmin rapattu vuoden 1917 paikkeilla" . Tarinaa kerrakseen ja mielenkiintoistakin .