Olen tulevaisuuden lääkäri. Olen varmaan monien mielestä tunne-elämältäni häiriintynyt, koska suhtaudun potilaisiin rationaalisesti. Toisin sanoen teen jokaisen kohdalla rationaalisesti järkevimmän ratkaisun, mutta en kykene pahemmin tuntemaan empatiaa/surua kuolemaa kohtaan.
Pitääkö lääkärin potea potilaan menetystä, jos kuitenkin tietää tehneensä parhaansa?
Saako lääkäri ajatella näin?
....................
46
2715
Vastaukset
- liian vanha....
Oman mutu-käsitykseni mukaan empatia/suru kuolemaa kohtaan ei kuulu työssään jaksavan lääkärin parhaimpiin puoliin.
Kun on käytössä tuo kuuluisa priorisointi, niin vaaditaan lääkäriltä melkoista kylmäkiskoisuutta priorisoida potilaita - sillä tuohan on vain kauniimpi sana sille ettei yhteiskunnan vähemmän tuottavia ihmisiä kannata hoitaa.
Itse järkytyin melkoisesti, kun vuorokautta aiemmin paikattu hammaspaikka lohkesi ja myöhemmin paikkaa korjaava hammaslääkäri pyöristeli vain suurpiirteisesti teräviä kulmia todeten ettei tuon ikäisen (47 vuotiaan) hajonnutta paikkaa kannata sen paremmin korjata. Hampaan paikkauksen maksu oli ihan taksan mukainen, mutta pyöristys tuli samaan hintaan.- Kimple1065
Kuule, eiköhän paikkaukseen kuulu että saat takuuna samaan hintaan uuden jos noin äkkiä paikka irtoaa! Ota yhteyttä johtavaan hammaslääkäriin tai kuka niistä paikkakunnallasi vastaakin. Jos kävit kunnallisella siis. Olettaisin.
Ainakin itse sain etuhampaan lohkeaman uudelleen paikattua samaan hintaan kunnan hammaslääkärillä. Paikkauksen teki ja korjasi johtava hml. Eli taitoa riitti.
Lohkeamia lisää... muovipaikat on niin herkkiä. - liian vanha....
Kimple1065 kirjoitti:
Kuule, eiköhän paikkaukseen kuulu että saat takuuna samaan hintaan uuden jos noin äkkiä paikka irtoaa! Ota yhteyttä johtavaan hammaslääkäriin tai kuka niistä paikkakunnallasi vastaakin. Jos kävit kunnallisella siis. Olettaisin.
Ainakin itse sain etuhampaan lohkeaman uudelleen paikattua samaan hintaan kunnan hammaslääkärillä. Paikkauksen teki ja korjasi johtava hml. Eli taitoa riitti.
Lohkeamia lisää... muovipaikat on niin herkkiä.Joo.... otin yhteyttä johtavaan hammaslääkäriin. Sain oikein kirjallisena, että suoritettu lohjenneen paikan pyöristyshoito on ihan käypää korjaushoitoa.
Purentaan tuolla yhdellä takahampaalla on merkittävä vaikutus, mutta kuuleman mukaan ihmiseltä voi puuttua hampaitakin eikä siitä ole yhtään haittaa.
- järki/tunne
Jos tuollaista mietit, menet kyllä täysin tunnepuolelle. Järkihän sanoo, että kukin saa ajatella ihan miten itse haluaa. Sillä, mitä muut asiasta ajattelevat, ei ole mitään merkitystä.
Hienoa, että opiskelet lääkäriksi. Sinua tarvitaan, empatialla tai ilman sitä. Onnea opintoihisi!- mutta1
KULTASENI KUN ELÄMÄ KOSTAA SINULLE NIINKUIN SE AINA TEKEE, ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ JOKU JOTA TODELLA RAKASTAT KUOLEE ESIM SYÖPÄÄN NIIN JOHAN SINULLAKIN TUNTEET HERÄÄ JA ITKET VIIKKOTOLKULLA. EI SIIS KANNATA USKOTELLA ETTÄ SEVIÄT NOIN IHANASTI ELÄMÄN LÄPI.
- En edes hoitaja
mutta1 kirjoitti:
KULTASENI KUN ELÄMÄ KOSTAA SINULLE NIINKUIN SE AINA TEKEE, ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ JOKU JOTA TODELLA RAKASTAT KUOLEE ESIM SYÖPÄÄN NIIN JOHAN SINULLAKIN TUNTEET HERÄÄ JA ITKET VIIKKOTOLKULLA. EI SIIS KANNATA USKOTELLA ETTÄ SEVIÄT NOIN IHANASTI ELÄMÄN LÄPI.
Mielenkiintoinen näkemys tai ajatuksen juoksu on Sinullakin. Elämä kostaa???
Millä perusteella elämä kostaa?
Kaikki riippuu lähinnä siitä, miten asiat mielessään käsittelee ja niihin suhtautuu.
Itse en itselleni mitään erityistä uskottele, en erityisemmin odota enkä välitä,
olen varmastikin monen mielestä "tunnevammainen" mutta olen mikä olen.
Kaiken lisäksi kun olen sinut itseni kanssa, niin kaikkihan on suhteellisen ok,
miten vain voi ollakin. - jokainen kuolee
mutta1 kirjoitti:
KULTASENI KUN ELÄMÄ KOSTAA SINULLE NIINKUIN SE AINA TEKEE, ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ JOKU JOTA TODELLA RAKASTAT KUOLEE ESIM SYÖPÄÄN NIIN JOHAN SINULLAKIN TUNTEET HERÄÄ JA ITKET VIIKKOTOLKULLA. EI SIIS KANNATA USKOTELLA ETTÄ SEVIÄT NOIN IHANASTI ELÄMÄN LÄPI.
mutta1, olet harvinaisen tyhmä. Jokainen kuolee joskus, nekin ketä sinä rakastat, se ei ole mikään elämän kosto vaan fakta, yksikään ei ole elämästä selvinnyt hengissä.
Ja aloittajalle, entä sitten jos joku kuolee, miksi pitäisi ajatella sen kummemmin tai edes surra, jos joku suurelta osin tuntematon kuolee ? Minulla on naapureitakin kuollut joskus, enkä ole perään jäänyt suremaan vaikka joka päivä nähtiin ja tervehdittiin.
- valelääkäri
ET sovi hoitoalalle ollenkaan. Vaihda alaa vaikka teurastamoon tai lihan leikkaajaksi. Tuolla luonnekuvauksellasi olet väärällä alalla.
- ihanko totta
Millä perusteella tuollaisia väität?
Olet ilmeisemmin superluokan ihmisluonteen tuntija kun omaat oikeuden väittää noin pienen tietomäärän pohjalta moisen luonneanalyysin.
WAUUUUU!
Parhaat ja tehokkaimmat lääkärit omaavat kyvyn pitää työ ja tunneasiat erillään.
Jos esim. lapsipotilaan ollessa kyseessä lääkäri alkaisi voivotella ja lässyttää, muodostuisi hyvin nopeasti lääkärille itselleen sietämätön tilanne joka johtaisi nopeasti siihen että muidenkin potilaiden hoito vaarantuisi, puhumattakaan lääkärin omasta mielenterveydestä.
Se ei tarkoita että lääkäri olisi huono tai kyvytön hoitamaan virkaansa, jos hän ei potilaalle hymyile naama näkkärillä 24/7 x 52 vuodessa. - Hyvä liksa
ihanko totta kirjoitti:
Millä perusteella tuollaisia väität?
Olet ilmeisemmin superluokan ihmisluonteen tuntija kun omaat oikeuden väittää noin pienen tietomäärän pohjalta moisen luonneanalyysin.
WAUUUUU!
Parhaat ja tehokkaimmat lääkärit omaavat kyvyn pitää työ ja tunneasiat erillään.
Jos esim. lapsipotilaan ollessa kyseessä lääkäri alkaisi voivotella ja lässyttää, muodostuisi hyvin nopeasti lääkärille itselleen sietämätön tilanne joka johtaisi nopeasti siihen että muidenkin potilaiden hoito vaarantuisi, puhumattakaan lääkärin omasta mielenterveydestä.
Se ei tarkoita että lääkäri olisi huono tai kyvytön hoitamaan virkaansa, jos hän ei potilaalle hymyile naama näkkärillä 24/7 x 52 vuodessa.Sinulle ihanko totta ja muilekkin; Lääkärithän itse haluavat päivystää ja eivät anna sitä pois koska se tuottaa heille palkkaa rutkasti. Toisin kuin muu vuorotyö.
Jos ottaa työn pitää se pystyä hoitamaan oli sitten 8 tuntia tai vuorokauden.
Muutama päivystysvuoro ilmeismemin kerryttää lähes kuukausipalkan muutamalla päivystyksellä ja muu aika vapaata sekä hyvä lisätulo jos työskentelee vielä yksityisellä.
Ilmankos terveyskeskutyö ei kiinnosta lainkaan kun kuukausipalkan saa muutamalla päivystyksellä. Loppukuun voi sitten käyttää miten haluaa.
Luulisi jo rahan voimalla olevan ystävällinen ja hoitaa potilaat kunnolla ilman nyrpeää naamaa vaikka keskellä yötä.m Nyrpeänaamat ja osaamattomat pois työstä!
- maallikko 10
Mitä tarkoittaa järkevin ratkaisu?
Lääkäri tekee työnsä ammattitaidolla eli niiden puitteiden mukaan mitä kussakin sairaudessa voi tehdä. Parhaalla mahdollisella ja potilaan kannalta parhaaseen lopputulokseen päätyvällä tavalla.
Toiset liittää empatian siihen mukaan, toiset ei. Siihen tuskin on olemassa ainoaa oikeaa tapaa. - hoitaja5
Sitä sanotaan ammatillisuudeksi, kun ei vollota potilaan/omaisen nenän edessä. Ikä tekee myös tehtävänsä. Et ehkä ole kokenut kuolemaan tai sairauteen liittyviä menetyksiä, minkä vuoksi tilanteet eivät tuo pintaan tunteita. Elkää ihmiset tuomitko niin helposti. Järjellä ratkaisuja tekevä rauhallinen lääkäri on parempi, kuin häsäävä tunne-elämän vuoristoradalla elävä. :)
- radiologi1
Työskentelen osastolla, jolla 100% potilaista kuolee. Tyypillinen elinikä on 1-3 vuotta hoidon aloittamisesta. Sopisit hyvin tänne töihin.
- Kylmyyttäkö?
Tervenydenhuollossahan on paljon ns. kylmiä ihmisiä, jotka tekevät työtään kylmästi ja potilas tuntuu olevan läpihuutojuttu. Ettei vaan synny pyöröovi- syndroomaa ja paikat täyty. Nopeasti eroon seuraavaan kohteeseen vaikka ylipaikalle.
Kun katsoo henkilöstön työskentelyä esimerkiksi poliklinikoilla, niin minusta sieltä heijastuu kylmyys, jonkinlainen potilas pelko ja tietämättömyys. Istutaan tietokoneiden äärellä ja potilas on sivukohde. Käydään katsomassa ja lähdetään. Mitenhän vanhuksien kohtalo on hoitolaitoksissa. Eipä kukaan taida välittää aidosti.
Jos vierailuaikojen vähentäminen tapahtuu niin kuka syöttää, juottaa ja hoitaa vanhusta kun henkilöstöä niin vähän jo muutenkin.
Useinhan potilas on vain yhteydessä hoitajiin ja lääkäreihin nauhojen ja puhelimen kanssa. Mihin on kadonnut se aito hoitaminen ja kohtaaminen.
Kuinka vaikaeaksi on tehty pääsy esimerkiksi terveyskeskukseen.
Jonotusajat useita viikkoja mutta rahalla saa hyvää hoitoa ja heti.
Poliklinikoilla on vain ns. €uro tai vastaavia kokemattomia lääkäriopiskelijoita tai ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä, jotka joutuvat konsultoimaan senioria ja hänkin usein päivystää kotona.
Voisi kysyä onko hoito enää turvallista ja osaako ns. kokemattomat lääkärit hoitaa erikoistilanteita?
Onko lääkäri sopiva johtajaksi hoitohenkilökunnalle ilman minkäänlaista johtamiskoulutusta?
Paljonhan on lääkäreitä, jotka ovat kylmiä ja empatia kyvyttömiä kylmiä työtehtävissään.
Miksi sairaaloiden ja laitosten pitää olla kylmiä, kolkkoja ja henkilöstön välinpitämätöntä vai ovat he niitä omaan alaansa tympääntyneitä yksilöitä?
Lääkäreille hakeville pitää järjestää ehdottomasti soveltuvuuskokeet niin kuin hoitajilekkin. Näin ainakin sairaimmat ja kylmimmät henkilöt karsitaan alalta pois.Kiitos tästä kommentist sinulle "Kylmyyttä", joka et sitä selvästikkään itse ole , siis kylmä. Tämä voisi olla aivan täysin itseni kirjoittama.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja meidän tunteeton tapa vastata ihmisten terveysasioihin on vain yksi tapa ja ikäväkseni se huonoin.
Onneksi funktionaalinen lääketiede on saanut jalansijaa jo täälläkin. On myös muita tapoja kohdata sairautta: kiinalainen, tiibettiäinen ja auerveda ovat tästä hyviä esimerkkejä ja näissä maissa niitä yhdistetään tähän perinteiseen länsimaiseen lääketieteeseen.
Insinööritieteilijät pois terveydenhuollosta. Empatia kuuluu terveen ihmisen tapaan kohdata toinen ihminen, tunteettomuus on merkki jostain huolestuttavasta, joka oikeasti tarvitsisi hoitaa...On myös hyvä muistaa, että empiatia ei tarkoita sitä, että velloo toisten tunteissa. Kyllä empaattisena voi hyvin hoitaa vaikeitakin tilanteita. Se kertoo ihmisen tunne ja sosiaalisista taidoista , joita ei ole kaikille luoja suonut eivätkä ole saaneet tai viitsineet oppia.
Hoidetaan ihmisenä toista ihmistä.
- elv3
Yksi pahimpia työpaikkakiusaajia ovat työterveyshuollon lääkärit ja hoitajat.
- Lääkäri
Olen toiminut terveyskeskuslääkärinä kymmenisen vuotta. Olen sitä mieltä että empatia ja tunteet kuuluvat lääkärin työhön ja itkeäkin saa. Lääkäri tekee työtä persoonallaan ja varsinkin uran alkuvaiheilla joutuu hakemaan rajojaan ettei mene liian lähelle muttei toisaalta kyynisty eikä muutu liian kylmäksi ja etäiseksi. Molemmissa on huonot puolensa.
Liian kylmä lääkäri ei herätä potilaan luottmausta ja hoitosuhde jää väkisinkin pintapuoliseksi, mikä väistämättä huonontaa hoidon laatua ja potilaan hoitomotivaatiota.
Liian herkkä lääkäri ahdistuu itse ja voi toisaalta menettää osan objektiivisuudestaan.
Uran alkupuolella asiat jäävät mieleen pyörimään mutta kun toistoja tulee tarpeeksi, oppii jättämään työt työpaikalle olematta silti kyyninen ja kylmä.
Onneksi lääkärillä on mahdollisuus valita myös aloja joissa ei tarvitse mennä niin lähelle tuntevaa potilasta, kuten esimerkiksi Radiologia tai vaikkapa Patologia. Lääkäri kirjoitti:
Olen toiminut terveyskeskuslääkärinä kymmenisen vuotta. Olen sitä mieltä että empatia ja tunteet kuuluvat lääkärin työhön ja itkeäkin saa. Lääkäri tekee työtä persoonallaan ja varsinkin uran alkuvaiheilla joutuu hakemaan rajojaan ettei mene liian lähelle muttei toisaalta kyynisty eikä muutu liian kylmäksi ja etäiseksi. Molemmissa on huonot puolensa.
Liian kylmä lääkäri ei herätä potilaan luottmausta ja hoitosuhde jää väkisinkin pintapuoliseksi, mikä väistämättä huonontaa hoidon laatua ja potilaan hoitomotivaatiota.
Liian herkkä lääkäri ahdistuu itse ja voi toisaalta menettää osan objektiivisuudestaan.
Uran alkupuolella asiat jäävät mieleen pyörimään mutta kun toistoja tulee tarpeeksi, oppii jättämään työt työpaikalle olematta silti kyyninen ja kylmä.
Onneksi lääkärillä on mahdollisuus valita myös aloja joissa ei tarvitse mennä niin lähelle tuntevaa potilasta, kuten esimerkiksi Radiologia tai vaikkapa Patologia.Ja kai se teille lääkäreillekin on ihan eri asia, jos joku oma omaisenne sairastuu? Hänen kohtaloaanhan te luonnollisesti suretta syvästi tunnetasollakin.
Uskoakseni useimmat nykyajan potilaat ovat niin valveutuneita ja fiksuja, ja että odottavat teiltä koulutuksen tuomien tietojenne ja taitojenne lisäksi lähinnä empaattista suhtautumista ja auttavaisuutta - vaikean sairauden heitä kohdatessa. (Pahinta mitä potilas voi kohdata, on kiukkuinen, ja pikkumainen, herkästi itseensä ottava "valkotakki", jolta unohtuu, että hänen tärkein tehtävänsä on potilaan elämän helpottaminen.)
- uupunut kandi
Parhaansa pitää jokaisen työssään aina tehdä. Ja myöntää rehdisti virheensä ja oppia niistä, hyvän lääkärin ominaisuuksiin kuuluu itsensä kehittäminen. Mutta kun sulkee työpaikan oven työpäivän jälkeen, niin sinne ne työasiat pitää jättää, eikä murehtia kaiken aikaa. Muuten hajoo pää.
- 23v.olluthoitaja
Olem samaa mieltä uupunut kandin kanssa siitä että työt pitäisi jättää kun olen sulkee niin työ paikalle.Joskus se onnistuu, joskus ei ja siinä tapauksessa tulee kotiin ajelessa itku minulle kun olen viennyt kuolleen osastolta kylmiöön ja keskustellu ensin omaisten kanssa seuraavista toimen piteistä.Lääkäri on käynnyt , ja todennut että näin kävi otan osaa ja lähtee pois.Kyllä se muut hoitohenkilöt joutuu kohtaamaan kuoleman erilailla kuin lääkärit.Ei meillä lääkärit etes ilmoita omaisille kyllä se on vastaava sairaanhoitajan töitä.Siinä vaiheessaa kun numeron näpyttelee niin täytyy osata oikein ilmaista omaisille , että he huomaavat että ei kuollut ollut kuka vain.Näistä asioista olisi hyvä keskustella nuorille hoitajille, että ei juosta karkuun kun joku kuolee, näinkin on käynnyt.Opiskelkaa vaan lääkäriksi teitä tarvitaan vaikka joku ei mielestämme sopisi alalle, niin voi meistäkin hoitajista joku olla mieltä.Mutta kun lähdet potilaan huoneesta ja hän kiittää ja toivottaa hyvä kotimatkaa ja kysäsee että tuletko huomenna,silloin tuntee olevan oikealla alalla,sinusta joku pitää.
Hyvä jos pelkkää järkeäkin tulee mukaan: Isovanhempani, jo pitkään sairastanut, vuoteenoma ja poisnukkumista toivonut vanhus, elvytettiin lisähapella ja millon milläkin vanhuksen elvytyskielloista huolimatta, --hoitajien mielestä vielä ei ollut aika:
Tuolloin olisin todella toivonut paikalle jotakuta jolla on selkeää rationaalista ajattelua, ettei pitkitetä määrättömästi vanhuksen kituliasta ns. eloa kun kaikki sanottava ja tehtävä on jo tehty.- Kunhan asiallista
Tarkoittaakohan aloittaja, että hän osoittaa välittämistä nimenomaan tekemällä työnsä hyvin potilaan parhaaksi (kuten moni mies sanoo osoittavansa rakkautensa vaimoaan kohtaan käytännön teoilla), mutta ei ole sentimentaalinen luonteeltaan? Eikä myöskään osoita huonoja tunteitaan ja asenteitaan sen avoimemmin?
Sitä syvällisempää näkemystä ihmiselle monesti tulee omien kokemusten kautta, kun tulee sairautta ja menetyksiä. Silloin kun surree, on kysymys kiintymyksestä ja riipuvuudesta, ei enään rakkaudesta vaan omituksen halusta.
JOS rakkaus on todelista, niin silloin ei kiinnytä ja ymmärretään, että kun tuo rakkauden kohde poistuu elämästä niin se on luonnollista- maistaaomaalääkettää
Tunnut olevan sopivampi tekniselle alalle kuin ihmisläheiselle. Omasta mielestäsi rationaalisuus voi muitten mielestä olla tunnekylmyyttä. Minkälainen perhetaustasi mahtaa olla. Kostatko jotain omaa kokemaasi rakkauden puutetta ?
Oman kokemukseni mukaan nykylääkärit ovat jotenkin kylmempiä kuin uran loppupäässä olevat. On eri asia olla järkevä ja okeudenmukainen kuin tunnekylmä.
Oletko siltä väliltä vai viimemainittu? silloin oikea osoite olisi patologian osasto, siellä kun et voi enää aiheuttaa kärsimyksiä lisää.
Tosin nuorilla legureilla on vielä velkaa vaikka koulutus olisikin ollut meidän muiden maksama ja niinollen eivät ole vapaita järjen käyttöön esim. hoitosuunnitelmissa vaan riippuvaisia ns. ohjeistuksista ketä hoidetaan ja ketä ei kannata hoitaa..
Eipä siinäkään ammattiryhmässä ole ahneus luonteenpiirteenä poispyyhitty. Yksi kriteeri onkin voinut olla alalle hakeutumisessa sen hyvä palkkaus.
Mutta toivottavasti on ollut muitakin taipumuksia.
Kun kuitenkin kysyt sinulla lienee jonkun verran tunteita ehket olekaan ihan robotti.
Ja kun ihmisellä on paljon kärsimystä elämässään hän saattaa muuttua inhimillseksi. Toivonkin sinulle paljon niitä. Kärsimyksiä.
Olethan oikeutettu kehittymään myös ihmisenä et vain ammatillisesti. - Vaikeaa?
Onko lääkäri todellakin niin paljon vieraantunut muusta heimostaan, että ei tiedä kuinka muita ihmisiä pitäisi kohdella? Eikö se pitkä koulutuskaan tuota ohjeita, vai senkö ansiosta nuo taidot katoavatkin?
Onhan se jo siellä Ison Kirjankin perusohjeissa kerrottuna: KOHTELE MUITA NIIN KUIN TOIVOISIT ITSEÄSI KOHDELTAVAN. Tuossa ohjeessa on ohjeet tiivistettynä, ja ymmärrettävässä muodossa, eikä edes lääkäreitä ole eroteltu pois erikoisryhmäkseen! - vanhahoitaja
Valitettavasti lääkikseen ja teologiseen ei ole psykologisia testejä, kaikki joilla on vähänkin järjen valoa, voivat niihin hakeutua.
Empatia on ominaisuus, joka ihmisellä joko on tai ei, mutta se ei sulje pois rationaalisuutta. Kuoleman kohtaamiseenkin oppii, mutta aina se sattuu...
Ehkä jokin psykoterapia, missä voisit käsitellä omia suremattomia surujasi voisi helpottaa tulevaa elämääsi? - lkri
Itsekin lääkäri.Ehkä sijoitun sinne rationaalisuuden ja empaattisuuden puoliväliin. Mielestäni lääkäreitä toimii todella monenlaisilla työnkuvilla. Esim. patologi, radiologi, anestesialääkäri, lastenlääkäri, psykiatri, fysiatri ja kaikkea ääripäiden väliltä. Nämähän ovat käytännössä kuin täysin eri ammatteja työsisällöltään.Toisilla aloilla ihmisen kohtaaminen on tärkeämpää, toisilla aloilla taas hyvä tehokas ja rationaalinen hoito. Nuoren lääkärin kannattaa varmasti tutkiskella itseään ja etsiä se ala, johon omat ominaisuudet parhaiten sopivat. Uskon työn olevan tuolloin mielekkäämpää sekä potilaalle että lääkärille. Kaikenlaisia lääkäreitä tarvitaan, kunhan osaa myös sen lääketieteellisen puolen.
- homma hallussa??
"Kaikenlaisia lääkäreitä tarvitaan, kunhan osaa myös sen lääketieteellisen puolen." Totta, mutta... mutta... Lääketieteellinen puoli on aivan itsestään selvää, mutta niin on myös kyky kommunikoida ihmisten kanssa. Kahden pienen lapsen äitinä lääkärissä joutuu käymään aina silloin tällöin. Olen suuresti ihmetellyt lääkärien suhtautumista ns. asiakkaisiin, ei uskalleta katsoa silmiin, mumistaan niin ettei saa mitään selvää, töksäytellään mitä sattuu jne. Jonkimmoista käytöskoulua nuoret lääkärit olisivat tänä päivänä vailla, jopa tervehtiminen on täysin hukassa(mielestäni tämä kuuluu aikuisen ihmisen normaaliin käytökseen). Työskentelen itse asiakaspalvelussa tai palveluammatissa miten sen nyt haluaa ilmaista, mutta ei tulisi kyllä mieleenkään kohdella asiakkaita niin, ettei edes silmiin voisi katsoa kun asiaa hoidetaan.
- Toistamieltä
homma hallussa?? kirjoitti:
"Kaikenlaisia lääkäreitä tarvitaan, kunhan osaa myös sen lääketieteellisen puolen." Totta, mutta... mutta... Lääketieteellinen puoli on aivan itsestään selvää, mutta niin on myös kyky kommunikoida ihmisten kanssa. Kahden pienen lapsen äitinä lääkärissä joutuu käymään aina silloin tällöin. Olen suuresti ihmetellyt lääkärien suhtautumista ns. asiakkaisiin, ei uskalleta katsoa silmiin, mumistaan niin ettei saa mitään selvää, töksäytellään mitä sattuu jne. Jonkimmoista käytöskoulua nuoret lääkärit olisivat tänä päivänä vailla, jopa tervehtiminen on täysin hukassa(mielestäni tämä kuuluu aikuisen ihmisen normaaliin käytökseen). Työskentelen itse asiakaspalvelussa tai palveluammatissa miten sen nyt haluaa ilmaista, mutta ei tulisi kyllä mieleenkään kohdella asiakkaita niin, ettei edes silmiin voisi katsoa kun asiaa hoidetaan.
Itse vasta valmistunut lääkäri ja minusta tuntuu hyvin kummalliselta tuollaiset ehdotukset jostain käytöskoulusta. Ainakin se koulutus, jonka minä olen saanut ei välillä muuta tuntunut sisältävänkään kuin ainaista muistuttelua siitä, kuinka potilaalle pitää olla empaattinen ja kohtelias. Välillä jopa niin paljon, että varsinainen medisiina tahtoi hukkua sen alle. (ja tosiaan valmistuin Kuopiosta)
No tuolla pohjalla lähdin sitten töihin ja päinvastoin kuin oletin, että vastaanotolle tulevat potilaat käyttäytyisivät asiallisesti niin mitä vielä...
Tuo kuvaus mitä kirjoitit omana mielipiteinäsi nuorista lääkäreistä: "Olen suuresti ihmetellyt lääkärien suhtautumista ns. asiakkaisiin, ei uskalleta katsoa silmiin, mumistaan niin ettei saa mitään selvää, töksäytellään mitä sattuu jne."
Niin todella suuri potilasjoukko tekee itse juuri näin, vaikka itse olisi kohtelias. Lisänä tietenkin ainaiset vaateet lisätutkimuksista ja selvityksistä, joita tosiaan ei pyydetä, vaan vaaditaan! Ihan kuin se olisi jokaisen potilaan perusoikeus päästä jokaiseen haluamaansa testiin... Mielestäni päinvastoin kuin sinä ehdotat käytöskurssia lääkäreille minä ehdotan sitä POTILAILLE. Ja huom! korostan sanaa POTILAILLE. Itse työskentelen perusterveydenhuollossa ja siellä vielä ainakin POTILAS on POTILAS.
THL voisi järjestää paremman tiedotuskamppanja kaikille perusterveydenhuollon käyttäjille ihan perusasioista siellä asiointiin liittyen. Ihan vain muistutuksia asioista kuten: ollaan ajoissa paikalla, mennään määrättyihin labroihin ajallaan, noudatetaan hoito-ohjeita, ei väkisin ängetä päivystykseen jos ei ole akuuttia, kysytään jos on kysyttävää eikä vain lähdetä kovalla kiireellä, PUHUTAAN TOTTA!... Lista on pitkä ja monella täysin hukassa.
Tiedän että potilaan ongelmat, myös käytöstapojen suhteen ovat osa tätä työtä, mutta välillä kyllä ihmetyttää ihmisten käyttäytyminen. TK ei ole kioski, mistä voi vain mennä hakemaan mitä haluaa. Siinä mielessä se eroaa muista palveluammateista, joskus vain pitää sanoa ei! - ei samaa mieltä
Toistamieltä kirjoitti:
Itse vasta valmistunut lääkäri ja minusta tuntuu hyvin kummalliselta tuollaiset ehdotukset jostain käytöskoulusta. Ainakin se koulutus, jonka minä olen saanut ei välillä muuta tuntunut sisältävänkään kuin ainaista muistuttelua siitä, kuinka potilaalle pitää olla empaattinen ja kohtelias. Välillä jopa niin paljon, että varsinainen medisiina tahtoi hukkua sen alle. (ja tosiaan valmistuin Kuopiosta)
No tuolla pohjalla lähdin sitten töihin ja päinvastoin kuin oletin, että vastaanotolle tulevat potilaat käyttäytyisivät asiallisesti niin mitä vielä...
Tuo kuvaus mitä kirjoitit omana mielipiteinäsi nuorista lääkäreistä: "Olen suuresti ihmetellyt lääkärien suhtautumista ns. asiakkaisiin, ei uskalleta katsoa silmiin, mumistaan niin ettei saa mitään selvää, töksäytellään mitä sattuu jne."
Niin todella suuri potilasjoukko tekee itse juuri näin, vaikka itse olisi kohtelias. Lisänä tietenkin ainaiset vaateet lisätutkimuksista ja selvityksistä, joita tosiaan ei pyydetä, vaan vaaditaan! Ihan kuin se olisi jokaisen potilaan perusoikeus päästä jokaiseen haluamaansa testiin... Mielestäni päinvastoin kuin sinä ehdotat käytöskurssia lääkäreille minä ehdotan sitä POTILAILLE. Ja huom! korostan sanaa POTILAILLE. Itse työskentelen perusterveydenhuollossa ja siellä vielä ainakin POTILAS on POTILAS.
THL voisi järjestää paremman tiedotuskamppanja kaikille perusterveydenhuollon käyttäjille ihan perusasioista siellä asiointiin liittyen. Ihan vain muistutuksia asioista kuten: ollaan ajoissa paikalla, mennään määrättyihin labroihin ajallaan, noudatetaan hoito-ohjeita, ei väkisin ängetä päivystykseen jos ei ole akuuttia, kysytään jos on kysyttävää eikä vain lähdetä kovalla kiireellä, PUHUTAAN TOTTA!... Lista on pitkä ja monella täysin hukassa.
Tiedän että potilaan ongelmat, myös käytöstapojen suhteen ovat osa tätä työtä, mutta välillä kyllä ihmetyttää ihmisten käyttäytyminen. TK ei ole kioski, mistä voi vain mennä hakemaan mitä haluaa. Siinä mielessä se eroaa muista palveluammateista, joskus vain pitää sanoa ei!No tässäpä sitten vastaus miten lääkärit (ei kaikki) suhtautuvat potilaisiin. Ylemmyydentunne paistaa pahasti läpi.
- välillä potilas
ei samaa mieltä kirjoitti:
No tässäpä sitten vastaus miten lääkärit (ei kaikki) suhtautuvat potilaisiin. Ylemmyydentunne paistaa pahasti läpi.
Minusta taas vaikuttaa oikeinkin fiksulta kaverilta.
Enpä ollut tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi, miten itse on tullut tk:ssa asioitua, mutta nyt kun muistelee niin tunnistin itseni monesta kohtaa.
En ole varmaan yhtään antibioottikuuria syönyt loppuun ja olen ainakin pari kertaa syönyt verikoeaamuna ja kun hoitaja kysyi: "oletko ollut syömättä?" vastasin vain kirkkain silmin: "joo olen" Eikä se tuntunut edes väärältä, kaikkihan varmaan niin tekevät, mutta nyt kun miettiin niin ehkä olisi pitänyt sanoa että olin syönyt. Ei kai niitä ohjeita turhaan anneta, mutta en olis kyllä viitsinyt tulla uudestaan.
Täytyypä muistaa ensi kerralla kun asioin tk:ssa. - liukuhihnaa ?
ei samaa mieltä kirjoitti:
No tässäpä sitten vastaus miten lääkärit (ei kaikki) suhtautuvat potilaisiin. Ylemmyydentunne paistaa pahasti läpi.
Niimpä. Jotkut lekurit kun eivät ymmärrä miksei potilas ymmärrä olla kyseenalaistamatta lääkärin oikeassaolemista vaan alkaa kysellä suorastaan vaatia, voi kauhistus, lisätutkimuksia ym. ja alkaa vielä ehdotella omiaan ja esittämään arvailujaan siitä mikä häntä vaivaa koska pitäisi toki olla päivänselvää että minä joka olen lääkäri tiedän parhaiten mikä potilasta vaivaa. Ellen tietäisi en olisikaan lääkäri. Joka tarkoittaa samaa kuin kaikkivaltias täydellinen jne siis melkeimpä itse jumala.
On niitä töksähtäviä potilaissa tietysti mutta on lääkäreissäkin. Terveyskeskuksissa on vähän kuin lottoa pelaisi sattuuko sellainen lääkäri joka todella kuuntelee vaiko sellainen joka on vain kuuntelevinaan.
Potilas joka sinne tulee on jo valmiiksi epäluuloinen tulevaa hoitoa kohtaan. On ehkä epäreiluakin että lääkäri joutuu ensitöikseen hakemaan potilaan luottamuksen hänen karvaitten huonojen kokemuksiensa takia sen sijaan että voisi vaan tehdä työnsä.
Mutta rispektii molemmin puolin kun yritetään eiköhän se siitä.
- Muukalainenko
Et sano tekeväsi parastasi, vaan rationaalisesti järkevimmän rakaisun. Ei se ole sama asia.
- Hoitava lääkäri
Eläinlääkäri on armeliaampi kun vale/ihmislääkäri hän lopettaa kärsivän yksilön yleensä välittömästi ja lähettää laskun sureville
omaisille postissa jos niin sovitaan.
Kyllä tunteet on mukana kunnollista työtä tehdessä aina ja iänkaiken
AAMEN. - Kaikenlaisia lääkäre
> Kaikenlaisia lääkäreitä tarvitaan....
Onkohan tuossa määritelmässä haarukka turhan laaja? Jos lääkärillä ei ole hallussaan edes keskustelutaidon alkeitakaan, vain komenteluja ja määräilyjä ja ns. hoidoksi jokin burana resepti, laskutusta tietenkään unohtamatta, niin tarvitaanko todellakin näitäkin lääkäreitä? - kylki kyyssä kiinni
minulla on onni olla potilaana perhelääkärillemme joka on koulutukseltaan kirurgi ja yksi suomen pidetyimmistä yleislääkäreistä. hän osaa asiansa ja osaa olla myös empaattinen. valiettavasti ikää alkaa olemaan jo sen verran ettei praktiikanharjoittaminen voi enää kestää vuositolkulla.
lääkäriltä luulisi odotettavan myös empatiaa potilastaan/tämän omaisia kohtaan, sen pitäisi tulla vähän niinkuin kutsumuksena tämän ammatin mukana -halu auttaa ihmisiä-
koko yhteiskunnassa on nähtävissä sama ilmiö, ikävää että se yleistyy myös lääkärien keskuudessa.voisin kuvitella että tälläinen kaltaisesi lääkäri ei olisi kovin suosittu, ainakaan jos näytät empätiakyvyttömyytesi herkästi, enkä itse ainakaan kävisi tälläisen lääkärin vastaantoilla.- navettapiika
Olen sairastellut paljon pienestä pitäen ja se täytyy sanoa, että lääkärillä ja lääkärillä on eroa. Ortopedit ovat yleensä suorasanaisia ja halkipoikkipinoon-periaatteella toimivia, mutta odotas kun kohtaat sisätautilääkärin, minulle tuli ainakin sellainen olo, että jotain se salaa mutta mitä. Aina odoteltiin jotain tulosta ja vastaukset olivat sellaisia ympäripyöreitä, aina ei oikein synkannut.
Kun nyt viimeksi kolkuteltiin jo melkein yläkerran portteja olin iloinen, että kohdalle sattui sellainen gastronkirurgi, joka teki ensin ja surkutteli vasta sen jälkeen. Olisin varmaan jo kuollut jos hän olisi jäänyt voivottelemaan tilannetta eikä ryhtynyt heti toimeen. Minulle hän kertoi sitten kierrolla parin päivän päästä, kuinka läheltä liippasi.
Lasten kanssa paras on tehokas lääkäri, joka puhuu ja tutkii samalla, sellainen nysvääjä saa tenavan pakokauhun valtaan jo pyörittelemällä korvalamppua käsissään. Ja plussaa olisi jos puhuisi suomea, mutta on sitä puolalaisenkin kanssa yhteisymmärrys löytynyt.
Kun äitini kuoli osastolle kyllä se oli sairaanhoitaja, joka asiasta ilmoitti ja kertoi, että tarvittaessa lääkärin kanssa voi jutella, en jutellut, kun asia tuli selväksi jo hoitajankin kanssa. Eikä hänkään toki itkua vääntänyt, totesi vain tosiasiat ja pahoitteli.
Jokainen meistä vaatii lääkäriltä eri asioita ja erilaista suhtautumista, mutta kaikkeen hekään eivät pysty muuntautumaan ja silloin on parempi vaihtaa lääkäriä. Tähän vaikuttaa varmasti ammattikin. Minä touhuan eläinten kanssa päivät pitkät, syntymä ja kuolema ovat jokapäiväisiä tuttavia on suhtautumiseni suremiseen varmasti erilainen kuin normi-ihmisellä. Meille se kuolemakin on sitä luonnon kiertokulkua, elämää ei ole ilman kuolemaa. Sekin on totta, että eläinlääkärit ovat erilaisia kuin ihmislääkärit, heille ammatti suo armahtamisen mahdollisuuden, mutta nykyihmisten on vain vaikea hyväksyä sitäkään, että eläin ei ymmärrä kipua ja sairastamista, ja se voi olla sille todellinen kärsimys. Jopa eläimet pitäisi pitää hengissä hinnalla ja keinolla millä tahansa, jos se eläimen kohdalla on väärin niin miksi ihmisen kohdalla se olisi toisin.
Mielestäni lääkärin ei pidä lähteä suremaan ja voivottelemaan, hänen tehtävänsä on ohjata potilasta parhaaseen ratkaisuun ammattitaidollaan ja jos se ei riitä niin tunnustaa se ja ohjata eteenpäin.
- pöllötintin
lääkärin täytyy ehkä osatakin ajatella noin, koska eihän siitä mitään tulisi jos jäisit vatvomaan kuolleita. mutta kyllä sinulta empatiaa täytyy kuitenkin potilaita kohtaan löytyä. kun toimit potilaan tai omaisten kanssa, silloin empaattisuuden näyttäminen olisi hyvä asia. inhimillisistä asioista kuitenkin on kysymys. mutta kyllä omalla kohdalla terveydenhoitajat ja sairaanhoitajat ovat olleet empaattisimmat ihmiset ja se tuntuu tarpeelliselta joskus, tilanteen mukaan tietty!
- Rationalisoidaan
"Toisin sanoen teen jokaisen kohdalla rationaalisesti järkevimmän ratkaisun"
Tuskin tiedät mikä on järkevin ratkaisu, mutta tietosi rajoissa jos teet parhaasi eipä sitä voi enempää lekurilta odottaa. - tyhmäkö?
Jokainen on oman onnensa seppä.suomesskin on monenlaisia pönttödopattuja ammattilaisia jokaisella ammattisektorilla.lääkärit huijaavat verottajaa,oikeustieteilijät ottavat panttivankeja,poliisit tekevät mitä vaan.jne jolla on ns vahtihomma.Kaikki näiden negat voidaan tavan eläjille selittää inhimillisellä erehdyksellä.Näkemys on näkemys.kaiken voi selittää kaikella ja tietenkin omaksi edukseen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- anotherpsycho
Olet vain psykopaatti, voit silti olla hyvä työssäsi, mutta opettele toimimaan normaalisti tuntevan ihmisen tavoin niin et joudu vaikeuksiin/haastetuksi oikeuteen jne. Suosittelen jonkinlaista psykiatrista hoitosuhdetta rinnalle.
- Tumpelo!
Me veronmaksajat maksettiin muutama miljoona sun koulutuksesta ja sä ajattelit täällä suoli24:llä pohtia tuon asian?!?
Olisiko saatanan peelo pitänyt ottaa asiaan kantaa opiskeluvaiheessa? - kamalaa
Voi hyvää päivää millaisia juttuja täällä on ja varsinkin lääkärikunnan edustajilta, huh huh. Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa...!
- ....................
Minun äitini on vanhusten hoitaja ja molemmat tätini ovat myöskin hoitoalalla. Meidän suvussa kuolema koetaan luonnolliseksi asiaksi. Erityisesti äitini on erittäin pidetty hoitaja, koska hoitaa työnsä asiallisesti.
Kun potilas tulee vastaanotolle, toki pyrin parhaani mukaan analysoimaan hänelle parhaan mahdollisimman hoidon. Mitä tulee luottamukseen, niin ihmiset ovat aina luottaneet minuun. Olen yleinsä ainoa, joka ei ala porukassa vollottaa, vaan toimii.
Minun kokemukseni mukaan eniten virheitä tekevät ne lääkärit, jotka liiankin paljon kiinnittivät huomiota empatia asioihin. Voin myös olla väärässä, mutta se, että vie kotiin tunneasioita liittyen töistä, on erittäin kuormittavaa. Jos potilas kuolee, niin sitä ei saa jäädä suremaan. Seuraavana päivänä on uusi työpäivä.
Toki en kaduilla huutele kuolevista ihmisistä tai tee huumoria kuolemasta, niin kuin muutama tuntemani ihminen, mutta en koe heidän toiminnassaan mitään väärääkään. Se on heidän tapansa jaksaa rankka työ. - ALOITTAJA....
"Olen tulevaisuuden lääkäri. Olen varmaan monien mielestä tunne-elämältäni häiriintynyt, koska suhtaudun potilaisiin rationaalisesti. Toisin sanoen teen jokaisen kohdalla rationaalisesti järkevimmän ratkaisun, mutta en kykene pahemmin tuntemaan empatiaa/surua kuolemaa kohtaan.
Pitääkö lääkärin potea potilaan menetystä, jos kuitenkin tietää tehneensä parhaansa? "
Yllättävän paljon avaukseni herätti keskustelua, joten ehkä minun tulisi kertoa enemmän itsestäni.
Olen nuoresta tytöstä pitäen ollut aina rationaalisesti empaattinen. Kannoin kerrankin kännisen naisen kotiin, koska pelkäsin hänen tulevan raiskatuksi/jäätyneeksi, jos olisin jättänyt hänen lumihankeen. Tilanteesta en puhunut kotona, koska en kokenut sitä mitenkään ihmeelliseksi. Suomi on täynnä kännisiä ihmisiä.
Nyt vanhempana minut tunnetaan suorapuheisuudesta. En sano, ellei kysytä, mutta jos joku tosissaan meinaan vahingoittaa omaa terveyttään, niin pakkohan minun on ainakin ammattini puolesta kertoa seuraamukset.
Minun empaattisuuteni on sitä, että kuuntelen potilasta ja vastaan kysymyksiin. En syyttele toista ihmistä, vaan kerroin ratkaisuista. Tiedän, että monet sievistelevät totuutta, mutta minua itseäni ärsyttää joidenkin ihmisten taipumus aina kierrellä totuutta. Minulle tulee petetty olo. Toimin lääkärinä siten kuin toivoisin, että minun oma lääkäri toimisi.
Koen, että minun ei tule muutta suhtautumisessa mitään. Oli vain mielenkiintoista kuulla ihmisten mielipiteitä.
Minun vahvuuteni ihmisenä on se, että en narise tai puhu negatiivisista asioista. En myöskään riitele. Joidenkin ihmisten mainitsema "tunnekylmyys" johtunee kyvystäni pyrkiä ymmärtämään ihmisen tilanne rationaalisella tasolla. - jörön potilas
Hanki itsellesi niin luja ammattitaito ja loistavan lääkärin maine, että potilaat/asiakkaat haluavat vastaanotollesi, huolimatta siitä oletko empaattinen, sympaattinen, miellyttävä. He tulevat siis luoksesi sen vuoksi, että saavat avun vaivaansa. Itse valitsen lääkärin aina sen mukaan, kuka osaa mahdollisimman hyvin hoitaa oman tai lasteni vaivan, en sen mukaan, kuka on kaikkein mukavin. Eli omissa valinnoissani on ammattitaito aina ykkösasia. Onhan se tietysti plussaa, jos samassa paketissa saa myös mukavan kohtelun, mutta se ei ole pääasia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p632739Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul3522594Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,962180- 661856
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41763Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61754Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise701744Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1321648Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11593Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d61402