elatusavuista

voin olla ahne, mutta

Hei ero meneillään ja elatusapusopimus on tehty ja vahvistettu. Nyt mies heräsi todellisuuteen ja tajusi ettei halua maksaa niin paljoa elatusmaksua kuin on lupautunut. Kuinka helppo hänen on saada elatusmaksua alaspäin? Jos asiallisesti tulee keskustelemaan, niin voi olla että joustan vähän mutta hän haluaa laskea summaa paljon....

56

5080

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • M36

      Tällä sivulla on aihetta tarkasteltu moneltakin kantilta ... niin osituksen kuin elareidenkin muuttamisen osalta ... ja vaikeaksi on todettu joskaan ei mahdottomaksi ... omat riskinsä siihen liittyvät jos riitelyksi menee.

      Luepa tuo ketju ...

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000004224647

      Ja sitten jos hieman lähtöarvoja saisi, lasten määrä ja iät, sun ja miehesi nettotulot, vahvistettujen elareiden määrä. Muutoin vaikea kommentoida niiden suuruutta.

      • alkuperäinen

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????


      • n30
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        isolta kuulostaa, mutta sehän on aina sopimuskohtainen. Minun ex-mies maksaa 150 e/kk ja hänen nettotulot n. 1500 e/kk.


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        Minusta ne ovat kohtuuttomat, jonkun toisen mielestä eivät ... ja vanhemmat voivat tietenkin sopia elarinsa kuinka vaan, tai antavat asian oikeuslaitosen päätettäväksi.

        Yhtä kaavaa tai sääntöä ei ole laskea elareita, mutta johtoajatuksena on että tarvittavan elatuksen summa lähtee lapsesta (ei isän bruttotuloista), minkä vanhemmat jakavat keskenään. Ykinkertaisin tapa määrittää jako, on suhteuttaa se nettotulojen suhteeseen ... teillä siis mies n. 74%.

        Mikä sitten on lapsen elatuksen tarve? Yksi tapa lähestyä asiaa on käyttää 420 e/kk josta vähennetään lapsilisät (yksi kanta on ottaa huomioon yh-lisä, toinen on olla ottamatta sitä lukuun...) ... eli miehelle 320x0,74 = 235 e/kk vaikka yh-lisä jätetään laskuista. Mielestäni pitää ottaa huomioon myös tapaamiset, jotka alentavat ao. maksuosuutta (esim. silloin lapset ruokkii isä).


      • yh-isä
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        Kyllä tuossa liian suuret näyttäisivät nuo elatusmaksut olevan. Nimimerkki M36:n laskelman pohjalta voisitte yrittää sopimusta. Jos se on isän mielestä liikaa, sopikaa (kirjallisesti), että isä sijoittaa osan tuosta summasta siten, että lapset saavat ne (korkoineen) käyttöönsä täysi-ikäisinä. Silloin sitä vasta rahaa tarvitaankin! Näin menetellen uskoisin sovun voivan löytyä ja kyllähän lasten etu tuossa kuvaamassasi tilanteessa vaatii, että isä parempituloisena kantaa sinua selvästi suuremman taloudellisen vastuun.


      • alkuperäinen
        M36 kirjoitti:

        Minusta ne ovat kohtuuttomat, jonkun toisen mielestä eivät ... ja vanhemmat voivat tietenkin sopia elarinsa kuinka vaan, tai antavat asian oikeuslaitosen päätettäväksi.

        Yhtä kaavaa tai sääntöä ei ole laskea elareita, mutta johtoajatuksena on että tarvittavan elatuksen summa lähtee lapsesta (ei isän bruttotuloista), minkä vanhemmat jakavat keskenään. Ykinkertaisin tapa määrittää jako, on suhteuttaa se nettotulojen suhteeseen ... teillä siis mies n. 74%.

        Mikä sitten on lapsen elatuksen tarve? Yksi tapa lähestyä asiaa on käyttää 420 e/kk josta vähennetään lapsilisät (yksi kanta on ottaa huomioon yh-lisä, toinen on olla ottamatta sitä lukuun...) ... eli miehelle 320x0,74 = 235 e/kk vaikka yh-lisä jätetään laskuista. Mielestäni pitää ottaa huomioon myös tapaamiset, jotka alentavat ao. maksuosuutta (esim. silloin lapset ruokkii isä).

        tuo sinun juttu toimii, onko se per lapsi vai yhteensä 2 lasta? ei millään pahalla, mutta jos saan vain reilut 200 e yhteensä ei raha riitä asumiskulujen jälkeen enää ruokaan saatika sitten vaatteisiin tai lasten harrastuksiin.

        Käsitin sossussa että yleisesti se on 10% bruttotuloista per lapsi???


      • n30
        alkuperäinen kirjoitti:

        tuo sinun juttu toimii, onko se per lapsi vai yhteensä 2 lasta? ei millään pahalla, mutta jos saan vain reilut 200 e yhteensä ei raha riitä asumiskulujen jälkeen enää ruokaan saatika sitten vaatteisiin tai lasten harrastuksiin.

        Käsitin sossussa että yleisesti se on 10% bruttotuloista per lapsi???

        vielä yh-lisän lapsilisiin, sekä hoitomaksut mahd. madaltuvat kun on pienet tulot (jos on sen ikäisiä lapsia). Ja asumistuki??


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        tuo sinun juttu toimii, onko se per lapsi vai yhteensä 2 lasta? ei millään pahalla, mutta jos saan vain reilut 200 e yhteensä ei raha riitä asumiskulujen jälkeen enää ruokaan saatika sitten vaatteisiin tai lasten harrastuksiin.

        Käsitin sossussa että yleisesti se on 10% bruttotuloista per lapsi???

        Ei, kyllä esimerkkini oli yhdestä lapsesta. Toimeentulotukea määritettäessä "sossu" itse vähentää toisen lapsen tuesta 5% mitä ensimmäisestä maksetaan ... minusta kohtuullista myös elareissa jos kaksi lasta.

        Tuo 10% bruttotuloista ei ole looginen jako, millä perusteella tuo kaava ottaa mitään kantaa lapsen elatuksen tarpeeseen? Ajatteles jo mies jolla nettotulot ovat 4000 euroa ja toinen jolla 1500, molemmilla 4 vuotiaat lapset ... niin en voi käsittää millä perusteella toisen lapsen elatukseen kuluisi 250 euroa enemmän kuin jälkimmäisellä ipanalla samassa päiväkodissa. Tietenkin enemmän hankkivalla isällä mahdollisuus osallistua lapsensa elatukseen suhteessa suuremmalla summalla kuin vähemmän ansaitsevalla (oletus, että molempien lasten äidit tienaavat keskenään samat summat nettona), ja niin kuuluu ollakin.

        Tuo "prosentit palkasta" lähestyy koko kysymystä elatuksesta täysin nurinkurisesti, ja on luonteeltaan rangaistus ... ja usein elatustukea exälle.

        Ei täällä meilläpäin lastenvalvoja edes ehdottanut moista laskentaa, tosin tulimme oman valmiin sopimuksen kanssa, jonka kertoi olevan käytäntö ja summan linjassa huomioiden runsaat tapaamiset ... nettotulojen suhde 3000/1400, etävanhemman osuus 150 e/kk


      • alkuperäinen
        M36 kirjoitti:

        Ei, kyllä esimerkkini oli yhdestä lapsesta. Toimeentulotukea määritettäessä "sossu" itse vähentää toisen lapsen tuesta 5% mitä ensimmäisestä maksetaan ... minusta kohtuullista myös elareissa jos kaksi lasta.

        Tuo 10% bruttotuloista ei ole looginen jako, millä perusteella tuo kaava ottaa mitään kantaa lapsen elatuksen tarpeeseen? Ajatteles jo mies jolla nettotulot ovat 4000 euroa ja toinen jolla 1500, molemmilla 4 vuotiaat lapset ... niin en voi käsittää millä perusteella toisen lapsen elatukseen kuluisi 250 euroa enemmän kuin jälkimmäisellä ipanalla samassa päiväkodissa. Tietenkin enemmän hankkivalla isällä mahdollisuus osallistua lapsensa elatukseen suhteessa suuremmalla summalla kuin vähemmän ansaitsevalla (oletus, että molempien lasten äidit tienaavat keskenään samat summat nettona), ja niin kuuluu ollakin.

        Tuo "prosentit palkasta" lähestyy koko kysymystä elatuksesta täysin nurinkurisesti, ja on luonteeltaan rangaistus ... ja usein elatustukea exälle.

        Ei täällä meilläpäin lastenvalvoja edes ehdottanut moista laskentaa, tosin tulimme oman valmiin sopimuksen kanssa, jonka kertoi olevan käytäntö ja summan linjassa huomioiden runsaat tapaamiset ... nettotulojen suhde 3000/1400, etävanhemman osuus 150 e/kk

        joo kyllä se sitten kuulostaa kohtuulliselta jos elatusapu on jotain 400. Minä asun lasteni kanssa omakotitalossa ja lyhennän lainaa, juurikaan emme saa asumistukea, saamme mutta hyvin vähän. Ylpeys ei ole vielä antanut periksi muuttaa pois, onneksi talon voi aina myydä jos menee oikein tiukoille. Minusta se on siinä suhten oikein että lapset saa isän tuloihi suhteutettua elatustukea, että heillä olisi edes suunnilleen sama elintaso kuin jos he eläisivät isän kanssa. Valitettava tosiasia kuitenkin taitaa olla että monella elatusavut eivät kulu pelkästää lasten hyvinvointiin vaan koko talouden ylläpitoon, siihen minäkin niitä tarvitsen, mutta toisaalta minusta minun koti on myös lasten koti ja toivon että lapseni voivat sen joskus minulta periä...


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        joo kyllä se sitten kuulostaa kohtuulliselta jos elatusapu on jotain 400. Minä asun lasteni kanssa omakotitalossa ja lyhennän lainaa, juurikaan emme saa asumistukea, saamme mutta hyvin vähän. Ylpeys ei ole vielä antanut periksi muuttaa pois, onneksi talon voi aina myydä jos menee oikein tiukoille. Minusta se on siinä suhten oikein että lapset saa isän tuloihi suhteutettua elatustukea, että heillä olisi edes suunnilleen sama elintaso kuin jos he eläisivät isän kanssa. Valitettava tosiasia kuitenkin taitaa olla että monella elatusavut eivät kulu pelkästää lasten hyvinvointiin vaan koko talouden ylläpitoon, siihen minäkin niitä tarvitsen, mutta toisaalta minusta minun koti on myös lasten koti ja toivon että lapseni voivat sen joskus minulta periä...

        Jaa ... että isän tulosta lasketut elarit jotenkin takaavat lapsille aikaisemman elintason ... eikä takaa. Ja elareiden tarkoitus ei ole että voit ylläpitää taloa johon tulonne (kohtuulliset elarit palkkasi yhteiskunnan tuet) eivät riitä ... vaan tarvitset siihen tulonsiirtoa exältäsi ... se on väärin. Perintökaari on hieman ontuva perustelu tuolle logiikalle.

        Koetan keksiä vaihteeksi esimerkin...

        Tilanne A: Mies hankkii vaikka sen 4000 ekee netto, nainen 1000. Lapsi on 4 vuotias, normaali tenava joka kunnallisessa päivähoidossa. Vanhemmat eroavat, ja sopivat elareiksi 320x0,80 = 256 e/kk, miinus 36 e/kk "ruokaraha" ajalta kun lapsi isällä ... eli siis 220 e/kk. Isä osituksessa "lunastaa" talon velkoineen, äiti muuttaa vuokrakolmioon (mihin saa asiankuuluvat yhteiskunnan edut ja avun).

        Tilanne B: Alku kuten A:ssa, mutta isälle määritetään elarit 10% nettotuloista, eli 400 e/kk. Isä varmasti tästäkin suoriutuu, MUTTA moniko kuvittelee, että edelliseen esimerkkiin verrattuna äiti kykenee lapselleen "edes suunnilleen sama elintaso":n tarjoamaan 180 e/kk suuremmalla summalla? Hän muuttaa edelleen vuokrakolmioon, lapsen elinkustannukset samat kuin edellisessä tilanteessa ... ja minun tulkintani mukaan mies maksaa tulonsiirtona exälle 180 e/kk osallistuen reilusti yli 100% lapsen elinkustannuksiin. Tähän sovinnoksi yh-isän ehdottama "rahastointi" mitä erinomaisin ratkaisu!

        Isommilla lapsilla harrastukset ym. tietenkin vaikuttavat tilanteeseen, ja silloin heidän "elatuksen tarve" tietenkin voi olla jotakin aivan muuta kuin 420 e/kk mihin vanhemmat osuuksillaan osallistuvat.

        Loppuun provosoiden voisi "töksäyttää", että jos lapset ovat tottuneet käymään kerran vuodessa Karibialla risteilyllä ja Sveitsissä laskettelemassa ... niin se voi hyvinkin jatkua isän kanssa (ellei kohtuuttomilla elareilla sitä tehdä mahdottomaksi)... ja jos äiti on niihin tottunut, niin voi kyynel.


      • maippi
        alkuperäinen kirjoitti:

        joo kyllä se sitten kuulostaa kohtuulliselta jos elatusapu on jotain 400. Minä asun lasteni kanssa omakotitalossa ja lyhennän lainaa, juurikaan emme saa asumistukea, saamme mutta hyvin vähän. Ylpeys ei ole vielä antanut periksi muuttaa pois, onneksi talon voi aina myydä jos menee oikein tiukoille. Minusta se on siinä suhten oikein että lapset saa isän tuloihi suhteutettua elatustukea, että heillä olisi edes suunnilleen sama elintaso kuin jos he eläisivät isän kanssa. Valitettava tosiasia kuitenkin taitaa olla että monella elatusavut eivät kulu pelkästää lasten hyvinvointiin vaan koko talouden ylläpitoon, siihen minäkin niitä tarvitsen, mutta toisaalta minusta minun koti on myös lasten koti ja toivon että lapseni voivat sen joskus minulta periä...


      • M36
        maippi kirjoitti:

        Ihmiset elävät sellaisessa talossa tai asunnossa mihin heidän varansa riittävät. Vaikuttaa siltä, että tässä tapauksessa lasten elatuksen tarpeesta (missä asumiskustannukset on otettu huomioon) tavallista suurempi osa menee talon velkoihin, eli ... varainsiirtoa exältä naisen omaisuuden kartuttamiseen. Tämä ei ole elatusavun tarkoitus.


      • alkuperäinen
        M36 kirjoitti:

        Ihmiset elävät sellaisessa talossa tai asunnossa mihin heidän varansa riittävät. Vaikuttaa siltä, että tässä tapauksessa lasten elatuksen tarpeesta (missä asumiskustannukset on otettu huomioon) tavallista suurempi osa menee talon velkoihin, eli ... varainsiirtoa exältä naisen omaisuuden kartuttamiseen. Tämä ei ole elatusavun tarkoitus.

        että haluan asua omassa talossa on juuri lasten vuoksi. Rakensimme mieheni kanssa talon jonka olen kalliisti häneltä lunastanut, hän voitti osituksessa aika paljon, en jaksanut tapella kunhan oma koti ei mennyt vieraalle. Talo on lasteni koti, heillä omat omat huoneet jotka on varta vasten heille rakennettu. Minusta on sääli että lapset joutuisivat muuttamaan pieneen kerrostalo kolmioon tai kaksioon sillä olen moneen kertaan laskenut että sen isompaan ei edes vuoksraa maksaen rahani riitä. Nyt asuntovelallisena saan kuitenkin verohelpotusta. en katso että mieheni minua elättää vaan lapsia ilman lapsia ja siis myös ilman elatusmaksuja olisi paljon helpompi elää, mahtuisin mainiosti yksiöön jne...


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        että haluan asua omassa talossa on juuri lasten vuoksi. Rakensimme mieheni kanssa talon jonka olen kalliisti häneltä lunastanut, hän voitti osituksessa aika paljon, en jaksanut tapella kunhan oma koti ei mennyt vieraalle. Talo on lasteni koti, heillä omat omat huoneet jotka on varta vasten heille rakennettu. Minusta on sääli että lapset joutuisivat muuttamaan pieneen kerrostalo kolmioon tai kaksioon sillä olen moneen kertaan laskenut että sen isompaan ei edes vuoksraa maksaen rahani riitä. Nyt asuntovelallisena saan kuitenkin verohelpotusta. en katso että mieheni minua elättää vaan lapsia ilman lapsia ja siis myös ilman elatusmaksuja olisi paljon helpompi elää, mahtuisin mainiosti yksiöön jne...

        ... en sitä väitäkään, etteikö miehesi ja sinä voi asian noin sopia jos molemmat näkevät näin kuvion oikeudenmukaiseksi. Mutta, kyse tuossa ei ole siitä, mitä "osallistumisella lapsen elatukseen" tarkoitetaan... vaan osallistutaan sinun omaisuuden kartuttamiseen (lainan lyhennys) ... vai omistavatko lapsesi myös osan talosta (pohtii, olisko mahdollista).

        Ositusta ja elareita ei suositella sekoitettavaksi keskenään, ehkä juuri tämän kaltaisten tilanteiden vuoksi.


      • maippi
        alkuperäinen kirjoitti:

        että haluan asua omassa talossa on juuri lasten vuoksi. Rakensimme mieheni kanssa talon jonka olen kalliisti häneltä lunastanut, hän voitti osituksessa aika paljon, en jaksanut tapella kunhan oma koti ei mennyt vieraalle. Talo on lasteni koti, heillä omat omat huoneet jotka on varta vasten heille rakennettu. Minusta on sääli että lapset joutuisivat muuttamaan pieneen kerrostalo kolmioon tai kaksioon sillä olen moneen kertaan laskenut että sen isompaan ei edes vuoksraa maksaen rahani riitä. Nyt asuntovelallisena saan kuitenkin verohelpotusta. en katso että mieheni minua elättää vaan lapsia ilman lapsia ja siis myös ilman elatusmaksuja olisi paljon helpompi elää, mahtuisin mainiosti yksiöön jne...

        >>>>>>>>>
        hän voitti osituksessa aika paljon, en jaksanut tapella kunhan oma koti ei mennyt vieraalle.
        >>>>>>>>>

        Sitten sanon että 600 euroa on ihan oikeus ja kohtuus. Siis mielestäni... Se mikä nyt ratkaisee on tietysti se mikä on SINUN (ja ei kenenkään muun) mielestä kohtuus ja viisasta.


      • Hyvä!
        maippi kirjoitti:

        >>>>>>>>>
        hän voitti osituksessa aika paljon, en jaksanut tapella kunhan oma koti ei mennyt vieraalle.
        >>>>>>>>>

        Sitten sanon että 600 euroa on ihan oikeus ja kohtuus. Siis mielestäni... Se mikä nyt ratkaisee on tietysti se mikä on SINUN (ja ei kenenkään muun) mielestä kohtuus ja viisasta.

        Hyvä maippi, että edes sinä puolustat ko. äitiä. Taitaa M36:ta vain harmittaa, kun joku miesraasu ei ole ollut yhtä "fiksu" kuin hän ja laskenut pilkulleen mahdollisimman pientä summaa exälle maksettavaksi..

        Ei millään pahalla M36 mutta tuolta sinun juttusi kuulostavat. Ja saanko arvata millaisen puolustustekstin tästä kirjoitat ("onko se muka väärin, että maksut maksetaan tasapuolisesti enkä kustanna exän nykyistä elämää ja blaah blaah blaah"..). Ei ihme että ero aikanaan tuli..


      • Hyvä!
        M36 kirjoitti:

        Ihmiset elävät sellaisessa talossa tai asunnossa mihin heidän varansa riittävät. Vaikuttaa siltä, että tässä tapauksessa lasten elatuksen tarpeesta (missä asumiskustannukset on otettu huomioon) tavallista suurempi osa menee talon velkoihin, eli ... varainsiirtoa exältä naisen omaisuuden kartuttamiseen. Tämä ei ole elatusavun tarkoitus.

        Lapset kärsivät erosta muutenkin, onko heidän sinun mielestäsi vielä muutettava pois omasta kodistaan, jos toinen vaihtoehto on, että koti säilyy ja sitä myöten lasten elämä ei mullistu ihan täydellisesti (isä kun on jo kotoa lähtenyt)?

        Miettisit M36 välillä muutakin kuin rahaa!


      • Mami
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        mutta todennäköisesti miehesi ei sitten osallistu muihin lasten hankintoihin. Meillä on isukki maksanut monta vuotta 160e/lapsi/kk, mutta hiukan osallistunut joihinkin hankintoihin. Pärjätty on kyllä!


      • Ihmettelijä
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        Ukollehan jää kuitenkin vielä 1900e käyttöönsä kuukaudessa yksin. Ja teitä on kolme. Lasketaanpa: 900(sun tulot) 210,5(lapsilisä) 73,2(yksinhuoltajalisä) 600(elatusmaksu)=1783,7e. Sitten saat siihen hiukan asumistukea, joka nyt ei todellakaan ole mikään suuri summa. Hädin tuskin pääset samaan, kuin lastesi isä. Miten sä oikeasti edes pärjäät? Mä saan käteen 1800e ja sen päälle lapsilisät ja elatusavun (335e/2lasta) ja silti tuntuu tiukkaa tekevän, kun maksaa asuntovelkoja. Ja koko se arjen rumba ja vastuu on sillä, jonka luona lapset asuvat.


      • M36
        Hyvä! kirjoitti:

        Hyvä maippi, että edes sinä puolustat ko. äitiä. Taitaa M36:ta vain harmittaa, kun joku miesraasu ei ole ollut yhtä "fiksu" kuin hän ja laskenut pilkulleen mahdollisimman pientä summaa exälle maksettavaksi..

        Ei millään pahalla M36 mutta tuolta sinun juttusi kuulostavat. Ja saanko arvata millaisen puolustustekstin tästä kirjoitat ("onko se muka väärin, että maksut maksetaan tasapuolisesti enkä kustanna exän nykyistä elämää ja blaah blaah blaah"..). Ei ihme että ero aikanaan tuli..

        Ei se minua kummemmin harmita tai töyssytä, jos joku mies valitsee maksaa enemmän elareita kuin lapsen elatukseen tarvitaan hänen osuutta... Suomi on vapaa maa. Mutta alkuperäisen kirjoituksesta päätellen ex-miesraasunsa on ymmärtänyt asian laidan hieman myöhään ... ja totta on että myöhäistä rypistää kun on housuissa, yrittää tosin voi.

        Ai miksi sitten jaksan aiheesta kirjoittaa ... noh josko tätä lukee myös juuri eroprosessinsa alussa olevat, niin pohtisivat mikä on elareiden tarkoitus ja kohtuus ... eivätkä sekoita niitä ja osistusta (menee puurot ja vellit sekaisin, niinkuin tässä on käynyt).

        Ei todellakaan ole ihme, että ero aikanaan tuli... mutta ei se rahasta tai sen puutteesta johtunut ... ja elarimme sovimme aivan keskenämme, eikä se vaikeata ollut koska exäni ymmärsi mihin ne on tarkoitettu, ja mihin ei. ;-)


      • M36
        Hyvä! kirjoitti:

        Lapset kärsivät erosta muutenkin, onko heidän sinun mielestäsi vielä muutettava pois omasta kodistaan, jos toinen vaihtoehto on, että koti säilyy ja sitä myöten lasten elämä ei mullistu ihan täydellisesti (isä kun on jo kotoa lähtenyt)?

        Miettisit M36 välillä muutakin kuin rahaa!

        Ajattelen muutakin kuin rahaa, mutta siitähän tässä nyt on alkuperäinen kirjoittaja kysynyt mielipiteitä.

        Heidän tilannettaan tuntematta, mutta yleisenä periaatteena ... voivathan vanhemmat sopia niinkin, että lapset ja isä jäävät taloon... valitettavan usein tätä pidetään "aivan tavattomana".

        Kyllä ero lapsille usein on myös helpotus, loppuu riitaisassa ja rakkaudettomassa kulississa eläminen. En sano, että ero lapsille sen enempää kuin aikuisillekaan helppo on ... ja erossa aikuisten tosiaan tunnettava vastuunsa lapsistaan. Mutta oikein ymmärrä logiikkaasi että vanhassa kodissa lasten automaattisesti parasta (hinnalla millä hyvänsä), ihmiset muuttavat kodeista muutenkin ja erilaisista syistä ... ei lasten erosta selviäminen siitä ole kiinni ... mutta vaikeammaksi sen selviämisen tekee jos isä on katkera kohtuuttomista elareista, tai äiti joka nääntyy ylimitoitetun velkataakan alle jotta lapsilla olisi vanhat seinät ympärillä. Minusta ei näin.


      • M36
        Mami kirjoitti:

        mutta todennäköisesti miehesi ei sitten osallistu muihin lasten hankintoihin. Meillä on isukki maksanut monta vuotta 160e/lapsi/kk, mutta hiukan osallistunut joihinkin hankintoihin. Pärjätty on kyllä!

        ... kuulostaa tutulta. Valitettavasti ylisuurten elareiden lisäksi niiden maksajan osallistuttava myös hankintoihin ... tai ehkä haluaisi osallistua elleivät kohtuuttomat elarit tekisi sitä mahdottomaksi.


      • M36
        Ihmettelijä kirjoitti:

        Ukollehan jää kuitenkin vielä 1900e käyttöönsä kuukaudessa yksin. Ja teitä on kolme. Lasketaanpa: 900(sun tulot) 210,5(lapsilisä) 73,2(yksinhuoltajalisä) 600(elatusmaksu)=1783,7e. Sitten saat siihen hiukan asumistukea, joka nyt ei todellakaan ole mikään suuri summa. Hädin tuskin pääset samaan, kuin lastesi isä. Miten sä oikeasti edes pärjäät? Mä saan käteen 1800e ja sen päälle lapsilisät ja elatusavun (335e/2lasta) ja silti tuntuu tiukkaa tekevän, kun maksaa asuntovelkoja. Ja koko se arjen rumba ja vastuu on sillä, jonka luona lapset asuvat.

        Kuinka niin miehelle jää 1900 ekee "yksin" ... eikö hän tapaa lapsiaan?? Mies tuskin asuu yksiössä .. tai toivottavasti ei koska hieman ahdasta kun lapset hänen luonaan. Kai hän heille ruokaakin antaa, vai pistääkö äiti eväät matkaan ... melkein varma olen siitä että tapaamissopimuksessa ei mainintaa kuka maksaa kulut matkoista, eli hän hän varmaan kustantaa ja hoitaa lasten matkat tapaamisiin... jne.

        Ja kun erottu ollaan, niin mitä ihmeen sosialismia se on että katsotaan mitä miehelle jää käteen kuukaudessa ... vaikka jäisi miljoona, niin sen pitäisi vaikuttaa vain siihen, millä osuudella hän osallistuu lapsen elatukseen (mikä maksetaan lähivanhemmalle, ilman tilivelvollisuutta mihin raha oikeasti on käytetty) vaikka sitten 99,9%. Kokonaan eri juttu on mitä rahoillaan hän itse päättää tehdä, tai käyttää sitä omatahtoisesti lastensa hyväksi ja eduksi.


      • äiti
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        samansuuruiset. eli omat tuloni ovat hiukan sinun tulojasipienemmät ja miehen nettotulot päälle 5000 josta verottaja varmaan vie puolet. maksaa 350 euroa / lapsi ja kaksi lasta. ts 700/kk.

        Tehtiin sopimus lastenvalvojan luona ja hän kävi kaikki menot mitä lapsista on niin läpi ja eivät ne ole ihan pienet. Lisäksi lapset (minullakin kaksi alle kouluikäistä) sitovat minut lyhyempiin työpäiviin kun taas mies saa painaa ylitöitäkin mielinmäärin....ja niitä tekeekin...on aina tehnyt...

        Elatusavut ovat pääsääntöisesti aivan liian pienet! Lapsen kulut ovat isot kun kaikki lyödään pöytään. Tästä oli lastenvalvojalla näyttää tutkittua tietoakin.


      • M36
        äiti kirjoitti:

        samansuuruiset. eli omat tuloni ovat hiukan sinun tulojasipienemmät ja miehen nettotulot päälle 5000 josta verottaja varmaan vie puolet. maksaa 350 euroa / lapsi ja kaksi lasta. ts 700/kk.

        Tehtiin sopimus lastenvalvojan luona ja hän kävi kaikki menot mitä lapsista on niin läpi ja eivät ne ole ihan pienet. Lisäksi lapset (minullakin kaksi alle kouluikäistä) sitovat minut lyhyempiin työpäiviin kun taas mies saa painaa ylitöitäkin mielinmäärin....ja niitä tekeekin...on aina tehnyt...

        Elatusavut ovat pääsääntöisesti aivan liian pienet! Lapsen kulut ovat isot kun kaikki lyödään pöytään. Tästä oli lastenvalvojalla näyttää tutkittua tietoakin.

        Minkä ikäiset lapset ovat? Ja mikähän oli sun nettotulot kun elarit määritettiin (nettotulot ovat kun verot maksettu ... eli miehelläsi brutto 5000, ja netto jotain muuta ... arvaan reilu 3000)? Entä tapaamiset, paljonko lapset isällään?


      • M36
        M36 kirjoitti:

        Minkä ikäiset lapset ovat? Ja mikähän oli sun nettotulot kun elarit määritettiin (nettotulot ovat kun verot maksettu ... eli miehelläsi brutto 5000, ja netto jotain muuta ... arvaan reilu 3000)? Entä tapaamiset, paljonko lapset isällään?

        ... sunnuntaina luetun ymmärtäminen hieman heikkoa. Vastasit jo kysymyksiini, paitsi tapaamisia koskevaan ...

        Nettotulojen suhde jolla miehesi osallistuu lastensa elatukseen on luokkaa 80% ( 3200/4000 )

        Mies maksaa kahdesta 700 e/kk, eli heidän elatuksen tarpeeksi on määritelty (lapsilisät mukana, ilman yh-korotusta) 700/0,8 200 = 1075 e/kk => 12900 e/vuosi (77400 markkaa!!)

        Voisitko kertoa, mihin alle kouluikäiset lapset kuluttavat tuon summan vuodessa?


      • täysin
        alkuperäinen kirjoitti:

        Mun tuloilla ei liene kauheasti merkitystä mutta noin 900 e käteen miehellä noin 2500e käteen. 2 alle kouluikäistä lasta ja elatusapua sovittiin300e/lapsi siis 600e/kk yhteensä. Onko se täysin kohtuutonta????

        kohtuutonta.200-300 eur olisi asiallinen summa.


    • maippi

      600 euroa on minusta hiukan yläkanttiin. MUTTA ei kuitenkaan aivan törkeän korkea. Väitän ettei miehesi siitä pysty tinkimään yhtään ilman suostumustasi kun olette asian jo sopineet. Eli on sinun omasta hyvästä tahdostasi kiinni haluatko lähteä maksua alentamaan vai et. Kortit tässä pelissä ovat kyllä nyt sinun kädessäsi ei miehesi. Sinä päätät paljonko jos yhtään suostut joustamaan. Pidä kiinni siitä minkä parhaaksi tunnet.

      Loppuun vielä varoitus, en ole juristi vaikka näitä asioita olenkin seurannut. Epäilen tosin ettei ole kukaan muistakaan tänne kirjoittaneista. Käräjillähän tämä lopulta puidaan jos ette sopuun pääse...

      • M36

        totta turiset ... vanhemmat sopivat tai muuttavat sopimuksia, se on helppoa. Oikeus ratkaisee riidat, se näissä elaritapauksissa vaikeata ja aina tietenkin tapauskohtaista.


    • äiti

      sopimusta on vaikea muuttaa, ole hyvilläsi vaan. Riippuu halukkuudestasi tulla vastaan. Jos olisin yh, niin sovittu mikä sovittu:).

      • M36

        ... juuri oikea asenne, kärsiköön kurja kun tyhmyyksissään epäoikeudenmukaiseen sopimukseen on hätäpäissään nimensä raapaissut..


      • T76

        Mitenkäs naiset kuvittelee, että sillä miehellä on varaa maksaa naisella oikeus kiskoa rahaa lasten varjolla niin paljon kuin kehtaa? Näistä kirjoituksista ja erotarinoista päätellen kehtaavatkin!

        Miksi kuvitellaan, että etällä on vain yhden ihmisen menot? Hah, minulla ei kulut vähentynyt mihinkään suuntaan eron myötä, päin vastoin, lapsilisän ja X:n tulojen tilalle tulivat elatusmaksut ja tämän lisäksi tietenkin kulut lapsesta 10 päivää kuussa. Hoitopaikkaa tai mitään lapsiperhe-etuja ei tietenkään ole.

        Nyt joku teräväpää sanoo, että mitäs erosit. Onko se minun ja lapsen syy, että x otti ja häipyi toisen miehen matkaan yhden panon hurmaamana? Otti lapsen mukaansa, vaikka hän haluaisi asua kanssani, ei suostu minun lähihuoltajuuteen koska olen vuorotöissä. Lapsi on niin pieni, ettei hänen mielipidettä huomioida.

        Ai niin rakkaat lähiäidit, pelkästään talosta on lainanlyhennys ja vastike 800€/kk tähän lätkäistään elatusmaksut päälle ja tietenkin normaalit laskut ja auton kulut, autoa on pakko pitää jotta voisin hakea lasta tänne KOTIIN.


      • Hyvä!
        M36 kirjoitti:

        ... juuri oikea asenne, kärsiköön kurja kun tyhmyyksissään epäoikeudenmukaiseen sopimukseen on hätäpäissään nimensä raapaissut..

        Tyhmyydestä sakotetaan, antaa miespolon nyt kärsiä. Olisi perehtynyt asiaan ajoissa eikä jälkikäteen ruikuttaisi. Ja sitä paitsi, jos mies on osituksessa osannut pitää hyvin puolensa, pidä sinä nyt vuorostasi! Kyllä miehellä on vara maksaa, jos ei muuten niin vaikka niillä ositusrahoilla :)

        Pidä vaan kiinni tuosta summasta äläkä kuuntele M36:n mielipiteitä ("minähän en maksa senttiäkään ylimääräistä, jokainen sukkaparikin on laskettu puoliksi exän kanssa"..). Lapsilla on oikeus omaan kotiin, hyvä sinä!


      • yh-isä
        Hyvä! kirjoitti:

        Tyhmyydestä sakotetaan, antaa miespolon nyt kärsiä. Olisi perehtynyt asiaan ajoissa eikä jälkikäteen ruikuttaisi. Ja sitä paitsi, jos mies on osituksessa osannut pitää hyvin puolensa, pidä sinä nyt vuorostasi! Kyllä miehellä on vara maksaa, jos ei muuten niin vaikka niillä ositusrahoilla :)

        Pidä vaan kiinni tuosta summasta äläkä kuuntele M36:n mielipiteitä ("minähän en maksa senttiäkään ylimääräistä, jokainen sukkaparikin on laskettu puoliksi exän kanssa"..). Lapsilla on oikeus omaan kotiin, hyvä sinä!

        Ei oikein yllä tuo ajatus riittävän pitkälle. Tuumataanpa hiukan: Ensinnäkin, mikäli isä jättäisi elatusmaksun maksamatta eikä sitä saataisi perittyä, niin yhteiskunnan turvatakuujärjestelmä tulisi apuun n. 120 euron panoksella (vastaa noin kolmannesta lapsen tarpeesta), kela auttaa vastaavalla summalla ja äiti jäisi vastaamaan lopuista. Kenelle isä tekisi siis väärin? Ei ainakaan äidille, koska hänellehän tuo raha ei lainkaan kuulu, koska sehän "maksetaan lapselle", eikö niin? No, entäpä lapsi sitten? Hänhän saa kohtalaisen korvauksen veronmaksajilta ja loput hän voisi "periä" 18 vuotta täytettyään. Moraalinen oikeutus siihen ainakin syntyisi. Veronmaksajilta se olisi poissa. Siis siltä yhteisöltä, joka näyttää isää tässäkin niin reilusti "tyhmyydestä sakotetaan"-menttaliteetilla kohtelevan. Toisaalta kuten M36 eräässä kirjoituksessaan esitti "palkataan rahoilla lisää maksamattomien elatusmaksujen perijöitä" saattaa tuoda jonkun roposen takaisinkin, muttei välttämättömät niin paljon kuin siitä aiheutuneet kulut saattaisivat viedä. No, entäpä mikähän liene tilanne, jos elatusmaksut ovat liian suuret? Silloinhan siis isä hoitaa lapsen tarpeesta esim. kaksi kolmannesta, veronmaksajat yhteisvastuullisesti kolmanneksen ja äiti ei lainkaan. Hän on siis elatuspinnari. Keneltä tuo raha on sitten poissa? Mielestäni lapselta, koska erityisesti suurten elatusmaksujen osalta on kysymys lapsen elinkaarivarallisuuden häikäilemättömästä alentamisesta, koska yhteiskunta ei pitänyt huolta siitä, että äitikin vastaisi lain edellyttämästä osuudestaan lapsen elatuksessa. No, entäpä voiko tuota äidin itselleen kahmimaa rahaa sitten jotenkin myöhemmin periä? No, ei taatusti mitenkään eikä yhteiskunta sitä edes yritä. Voihan se lapsi sitten kysellä aikuisena, että mikäs se mahtoi olla sinun osuutesi tässä menneinä vuosina? Olisko esim. 30 kiloegeä hyvä korvaus nyt, kun nuo opinnotkin on alkamassa.

        LASTA SIIS SAKOTETAAN JA HÄNELTÄ VARASTETAAN. HÄN EI SAA LAIN EDELLYTTÄMÄÄ ELATUSTA MOLEMMILTA VANHEMMILTAAN, MIKÄLI ELATUSMAKSUT OVAT LIIAN SUURET.

        Itse asiassa, mikäli asia olisi kaikin puolin kunnossa, saattaisi isänkin elinkaarivarallisuus kasvaa paremmin, hänen kansalaiskuntonsa ja -moraalinsa olla parempi ja lapsihan hänet lopulta perii aikojen saatossa. Saattaisipa vakavaraisempana pystyä auttamaan huomattavasti paremmin lastaan taloudellisesti esim. opiskeluaikana.

        Sitä paitsi: kyllä sen kohtuuttoman maksun saa korjattua halutessaan. Kohtuuttomuus on riittävä syy jo yksinkin. Sitä paitsi sattuuhan niitä lain edellyttämiä oleellisia elatuskyvyn muutoksiakin ainakin toiselle, jollei kummallekin, joten sieltäkin se korjaamisen mahdollisuus usein avautuu. Kyllä se siis saadaa lapsen ryöstö lopetettua, mutta äidin hoitamatta jäänyt jo tapahtunut elatuksen laiminlyönti jää odottamaan hyvitystä.


    • Sissi

      kun otetaan huomioon sun tulot! Miehesi kyllä pärjää!

      • M36

        Kyse ei ole miehen pärjäämisestä, tai mitä hänelle jää käteen ... paitsi jos elarit sellaiset ettei jää käteen mitään (olikos termi nyt sitten alentunut maksukyky ... esim. suurten velkojen vuoksi). VAAN siitä, miten lapsen elatuksen tarve oikeudenmukaisesti jaetaan vanhempoien kesken, ja oikeudenmukaisin tapa mielestäni on jakaa vanhempien nettotulojen suhteessa ... EIKÄ prosentteina miehen tuloista, koska se ei ota kantaa äidin kykyyn osallistua lasten elatukseen, tai edes koko elatuksen määrän tarpeeseen (joka käsittääkseni riippuu lapsesta, ei tuloista)


    • harra

      Mielestäni kuulostat kaikkea muuta kuin ahneelta !
      Itse asiassa miehesi kuulostaa ahneelta, veti välistä osituksessa, nyt pitäisi vielä laskea elareita huomattavasti. Joku jo laskikin paljonko sinulle (ja lapsille) jää rahaa ja paljonko miehellesi. Kyllä hän pärjää, yritä sinäkin, äläkä anna periksi tinkimiseen !

      ps. Hävettää kyllä näin miehenä lukea joittenkin miesten juttuja, mikä mahtaa vetää noin katkeraksi ? Ovathan nämä ikäviä asioita ja varmasti on joskus sattunut mutta eikö sen yli voisi jo päästä ja yrittää nähdä naiset muinakin potentiaalisina elarihuijareina. Ei ole vielä tosielämässä yhtään tälläista naista tullut, erossa huijanneen miehen kyllä tiedän. Ja missään nimessä alkuperäinen ei ole tällainen elarihuijari, vähän liiankin pehmeältä ja hyväsydämiseltä vaikuttaa.

      • alkuperäinen

        Kiitos kauniista vastauksesta!! En pidä itseäni huijarina, minä olen se joka on tullut jätetyksi, mies lähti nuoren naisen matkaan, mikä lie myöhäinen 30-kriisi... Lapset ovat syntyneet perheeseen ja parisuhteeseen, lapsia tehdessäni en ikinä kuvitellut että joudun heidät yksin kasvattamaan ja huolehtimaan asumisen ja elatuksen, vaikka ex-miehen rahojen avulla, mutta niillä rahoilla minä kuvittelin alunperinkin maksettavan katto lapsien pään päälle ja ruoka suuhun. Nyt rahoilla täytyisi elättää toisten mielestä jotain toista naista vain siksi että hän lämmittää tällä hetkellä mieheni sänkyä...


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        Kiitos kauniista vastauksesta!! En pidä itseäni huijarina, minä olen se joka on tullut jätetyksi, mies lähti nuoren naisen matkaan, mikä lie myöhäinen 30-kriisi... Lapset ovat syntyneet perheeseen ja parisuhteeseen, lapsia tehdessäni en ikinä kuvitellut että joudun heidät yksin kasvattamaan ja huolehtimaan asumisen ja elatuksen, vaikka ex-miehen rahojen avulla, mutta niillä rahoilla minä kuvittelin alunperinkin maksettavan katto lapsien pään päälle ja ruoka suuhun. Nyt rahoilla täytyisi elättää toisten mielestä jotain toista naista vain siksi että hän lämmittää tällä hetkellä mieheni sänkyä...

        Ikävältä kuulostaa eronne, kuin myös sen syyt.

        Silti, olivat ne mitkä hyvänsä, elareita ei pidä ajatella rangaistuksena, koska sitä ne eivät ole. Osituksesta jos olisit kirjoittanut, olisin yhtä lailla kertonut sen periaatteet ja oikeutesi ... siihenkin pätee periaate oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta. Soppa on valmis, kun näitä sitten sekoitetaan (elarit ja ositus) ... kun ne ovat ihan oikeastikin kaksi eri asiaa (toisessa jaetaan yhteinen omaisuus lopullisesti, toisessa sovitaan lasten elatuksen jakaminen vähintään kunnes ovat 18).

        Suomessa on täysin laillista luopua omaisuudestaan osituksessa, tai niin halutessaan maksaa lasten elatuksesta enemmän kuin etävänhemman osuus ehkä muuten olisi ... ei siihen kenelläkään ole nurkumista jos ihmiset näin sopivat vapaasta tahdosta. Kyseenalaista sitten on, jos "sopimisessa" käytetään hyväksi toisen heikkoa asemaa kuten yhdessä ketjussa pari pykälää alaspäin oli tapahtunut ... tai lastenvalvojan "saneluna" annetaa elareiden maksajalle ymmärtää että "näin se kaava kuules nyt menee, tyydy siihen"...

        PS. eikö mies osallistu lastensa kasvatukseen ja elämään ?


      • alk.per.
        M36 kirjoitti:

        Ikävältä kuulostaa eronne, kuin myös sen syyt.

        Silti, olivat ne mitkä hyvänsä, elareita ei pidä ajatella rangaistuksena, koska sitä ne eivät ole. Osituksesta jos olisit kirjoittanut, olisin yhtä lailla kertonut sen periaatteet ja oikeutesi ... siihenkin pätee periaate oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta. Soppa on valmis, kun näitä sitten sekoitetaan (elarit ja ositus) ... kun ne ovat ihan oikeastikin kaksi eri asiaa (toisessa jaetaan yhteinen omaisuus lopullisesti, toisessa sovitaan lasten elatuksen jakaminen vähintään kunnes ovat 18).

        Suomessa on täysin laillista luopua omaisuudestaan osituksessa, tai niin halutessaan maksaa lasten elatuksesta enemmän kuin etävänhemman osuus ehkä muuten olisi ... ei siihen kenelläkään ole nurkumista jos ihmiset näin sopivat vapaasta tahdosta. Kyseenalaista sitten on, jos "sopimisessa" käytetään hyväksi toisen heikkoa asemaa kuten yhdessä ketjussa pari pykälää alaspäin oli tapahtunut ... tai lastenvalvojan "saneluna" annetaa elareiden maksajalle ymmärtää että "näin se kaava kuules nyt menee, tyydy siihen"...

        PS. eikö mies osallistu lastensa kasvatukseen ja elämään ?

        2 yötä on sovittu lasten olevan isällään kuukaudessa, samalla paikkakunnalla asutaan. Joten aika pieniksi jäävät isän kustannukset lapsista. Eikä isää ole kiinnostanut lapset eron jälkeen, hänellä on uusi lapsi siis tarkoitin uusi 15v nuorempi tyttöystävä... siinä sitä onkin elättämistä.


      • M36
        alk.per. kirjoitti:

        2 yötä on sovittu lasten olevan isällään kuukaudessa, samalla paikkakunnalla asutaan. Joten aika pieniksi jäävät isän kustannukset lapsista. Eikä isää ole kiinnostanut lapset eron jälkeen, hänellä on uusi lapsi siis tarkoitin uusi 15v nuorempi tyttöystävä... siinä sitä onkin elättämistä.

        Eipä ole paljoa .. entäpä lomat ja juhlapyhät? Se on totta, ettei tuolla perusteella nyt huimia vähennyksiä oikein lasketuista elareista ole aihetta vaatia (oletan ns. joka toinen viikonloppu la-su).

        Se taas on tietenkin miehen häpeä ja tappio loppupelissä jos vanhemmuudestaan luopuu (eikä sitä häneltä "riistetä") ... julmaa on lapselle se.

        Mutta, elarit eivät ole rangaistus tästäkään... sen hän saa joskun toisella tavalla jos päästää menettämään yhteytensä lapseensa.


      • yh-isä

        Tässä toisaalla kävin debattia siitä, esiintyykö sukupuolirasismia vai ei? Tuolloin totesin siinä, että pahimpia nilkkejä ovat ns. naisasiamiehet. Mistä kummasta voi olla peräisin sellainen oletus, että naiset ovat jotenkin parempia kuin miehet. Onko Luojalle sattunut jokin virhe, kun toinen sukupuoli on niin paljon parempi? En jaksa uskoa. Sekä naisissa että miehissä on molemmissa aivan sama osuus kusipäitä. Perheoikeuden kysymyksissä naisilla on vain huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia ala-arvoisesti kulttuurissamme edelleen esiintyvän n.s äidin ensisijaisuusperiaatteen vuoksi. Periaate ei vastaa lakia, mutta vaikuttaa vahvasti edelleen. Silti läheskään kaikki naiset eivät toimi erossa huonosti ja löytyy myös runsaasti miehiä, joiden toiminta on todella alle kaiken arvostelun. Ei pidä siis yleistää. Näyttää siltä, ettei nimimerkillä "harra" ole vielä kovinkaan laajaa elämänkokemusta ja että erityisesti kokemukset naisista ovat vähäisiä. Voi myös olla, että mikäli kokee itsensä todella surkeaksi ja yleistää sen sitten koskemaan kaikkia muitakin miehiä, tulos voi olla tuollainen.


      • harra
        yh-isä kirjoitti:

        Tässä toisaalla kävin debattia siitä, esiintyykö sukupuolirasismia vai ei? Tuolloin totesin siinä, että pahimpia nilkkejä ovat ns. naisasiamiehet. Mistä kummasta voi olla peräisin sellainen oletus, että naiset ovat jotenkin parempia kuin miehet. Onko Luojalle sattunut jokin virhe, kun toinen sukupuoli on niin paljon parempi? En jaksa uskoa. Sekä naisissa että miehissä on molemmissa aivan sama osuus kusipäitä. Perheoikeuden kysymyksissä naisilla on vain huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia ala-arvoisesti kulttuurissamme edelleen esiintyvän n.s äidin ensisijaisuusperiaatteen vuoksi. Periaate ei vastaa lakia, mutta vaikuttaa vahvasti edelleen. Silti läheskään kaikki naiset eivät toimi erossa huonosti ja löytyy myös runsaasti miehiä, joiden toiminta on todella alle kaiken arvostelun. Ei pidä siis yleistää. Näyttää siltä, ettei nimimerkillä "harra" ole vielä kovinkaan laajaa elämänkokemusta ja että erityisesti kokemukset naisista ovat vähäisiä. Voi myös olla, että mikäli kokee itsensä todella surkeaksi ja yleistää sen sitten koskemaan kaikkia muitakin miehiä, tulos voi olla tuollainen.

        Näyttää siltä, ettei nimimerkillä "yh-isä" ole vielä kovinkaan laajaa elämänkokemusta ja että erityisesti kokemukset naisista ovat kipeitä. Voi myös olla, että mikäli kokee itsensä todella väärin kohdelluksi ja yleistää sen sitten koskemaan kaikkia naisia, tulos voi olla tuollainen.

        En tosiaan tunne kuin "kourallisen" eronneita naisia, eikä yksikään ole mielestäni erossa rahallisesti pyrkinyt huijaamaan, erään aviomies kylläkin. Ja kyllä, väitän että miehet keskimäärin ovat enemmän mammonan perään kuin naiset. Tällä kommentilla kai pääsee sitten yh-isän kirjoissa jo kansainvälisen naismafian jäseneksi. Sitä ovatko naiset vai miehet useimmin "syyllisiä" eroon en kommentoinut enkä kommentoi, kun se ei aiheeseen mitenkään liity. Ja en minä puhunut kaikista miehistä vaan muutamasta melko surkealta kuulostavalta kirjoittajasta. Hienoa kuitenkin että yh-isä tunnisti itsensä tästä joukosta. Nyt vain miettimään voittaako tällaisella katkeruudella pitkässä juoksussa mitään vai pilaako sen yhden ainutkertaisen elämänsä....Aidosti parempaa jatkoa sinullekin toivoen, Harra.


      • yh-isä
        harra kirjoitti:

        Näyttää siltä, ettei nimimerkillä "yh-isä" ole vielä kovinkaan laajaa elämänkokemusta ja että erityisesti kokemukset naisista ovat kipeitä. Voi myös olla, että mikäli kokee itsensä todella väärin kohdelluksi ja yleistää sen sitten koskemaan kaikkia naisia, tulos voi olla tuollainen.

        En tosiaan tunne kuin "kourallisen" eronneita naisia, eikä yksikään ole mielestäni erossa rahallisesti pyrkinyt huijaamaan, erään aviomies kylläkin. Ja kyllä, väitän että miehet keskimäärin ovat enemmän mammonan perään kuin naiset. Tällä kommentilla kai pääsee sitten yh-isän kirjoissa jo kansainvälisen naismafian jäseneksi. Sitä ovatko naiset vai miehet useimmin "syyllisiä" eroon en kommentoinut enkä kommentoi, kun se ei aiheeseen mitenkään liity. Ja en minä puhunut kaikista miehistä vaan muutamasta melko surkealta kuulostavalta kirjoittajasta. Hienoa kuitenkin että yh-isä tunnisti itsensä tästä joukosta. Nyt vain miettimään voittaako tällaisella katkeruudella pitkässä juoksussa mitään vai pilaako sen yhden ainutkertaisen elämänsä....Aidosti parempaa jatkoa sinullekin toivoen, Harra.

        No, eipä ymmärtänyt "Harra" juurikaan tekstiä, jonka kirjoitin. Sukupuolineutraali se oli, vaikka sitä kuinka kaivelisi. Varsinainen kritiikin kärki oli suunnattu sellaiseen ajatteluun, jossa asioita yleistetään sukupuolen perusteella. Toinen varsinaisesti kritisoitav asia oli se, että viranomaisten toiminta johtaa aivan liian usein kaikkien kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin ja lisäksi aivan syyttä. Ei se jakaudu "pahuus" sen kummemmin kuin älykkyyskään sukupuolen mukaisesti mitenkään epätasaisesti. Sitä koitin sanoa. Lisäksi sanoin (tosin hyvin häikäilemättömästi), etten ymmärrä muillakaan elämän alueilla sellaisia ihmisiä, joilla taipumusta ns. oman pesän likaamiseen eli tässä aivan irrationaalisin perustein mies teki negatiivisia yleistyksiä omasta sukupuolestaan. Ehkä kysymys kuitenkin yksilöllisestä viasta sekä hänellä itsellään että arvioinnin kohteilla?


    • Juniperus

      Olen muutaman vuoden seurustellut yh-äidin kanssa, ja seurannut myös hänen elatusapukamppailuaan. Muutama huomio kokemuksen rintaäänellä.

      - Isän elatusvelvollisuudesta on vähennetty 4 pv kk:ssa lomista joka toinen, jotka lapsen sovittiin viettävän isänsä luona. Tätähän muutama nimimerkkikin näkyy korostavan. Tosiasiassa isällä on oikeus tavata lastaan, mutta ei velvollisuutta. Kuinka tällainen sopimus voidaan ottaa huomioon elatusmaksuissa? Tapaamiskulut tulisi ottaa huomioon vain, jos isällä on myös tapaamisvelvollisuus.

      - Lähihuoltaja tekee toisen työpäivän kotonaan lasten hoitajana ilman korvausta. Tämä työ tulisi ottaa huomioon elatusapua määrättäessä.

      - Työn lisäksi myös vapaa-aika on rajattua lasten takia. Samoin seurustelu uuden kumppanin kanssa. Esim. lomia ei voi suunnitella etukäteen, kun isällä on vain o i k e u s tavata lastaan, ei velvollisuutta. Kyse ei siis ole pelkästään taloudellisista asioista, mutta siitä huolimatta nekin voitaisiin ottaa huomioon elatusapua määrättäessä.

      Mm. mainitsemistani syistä en pidä elatussopimustanne kohtuuttomana, vaan elatusapuja yleensä kohtuuttoman alhaisina.

      • M36

        Mielenkiintoisia näkökohtia, hyvä että keskustelua syntyy.

        Jos ollaan aivan tarkkoja velvollisuuksista ja oikeuksista, niin on lapsen oikeus tavata vanhempaansa ... ei päinvastoin. Vaikka tuo pitkälti semantiikkaa, niin yleensä ja valtaosassa eroja tapaamiset sujuvat kuten on sovittu. Poikkeusten perusteella en näe syytä muuttaa hyvää periaatetta, eli että lähihuoltajalle ei synny mm. ruokakuluja lapsesta kun etävanhemman luona. Yhtälailla voidaan argumentoida, ettei harrastuksia pidä ottaa mukaan elareiden määritykseen, koska lähivanhemmalla ei ole velvollisuutta viedä likkaa ratsastustunneille, tai etävanhemmalla sitä vaatia.

        Elatusapu on tarkoitettu lapsen elatuksesta syntyvien kulujen kattamiseen sillä osuudella mikä etävanhemmalle on määritetty, oikeudenmukaisin tapa on jakaa ao. summa maksukyvin suhteessa. On outo ajatus että oman lapsen huoltamisesta pitäisi saada erillinen korvaus ex-mieheltä ... jos huoltajana oleminen äidille on niin vaikeata, kannattaa ottaa puheeksi huoltajuuden siirtäminen isälle. Hmmm... kukakohan heille maksoi korvauksia sen "toisen työpäivän" tekemisestä kun elivät avioliitossa, ei meillä ainakaan näkynyt.

        Vapaa-ajan suunnittelu liittyy tietenkin tapaamissopimukseen ja sen noudattamiseen ... ellei sitä noudateta niin risuja silloin etävanhemmalle, kuten olen tässäkin keskustelussa muutama otsikko ylöpäin antanut. Mutta erikoista olisi, jos elatusapujen määrityksen perusteena olisi korvaus lähivanhemmalle sen varalta, että etävanhempi "kuitenkin varmaan" rikkoo tapaamissopimusta. En halua tulkita kommenttiasi niin, että äidin pitäisi saada ylisuuria elareita ex mieheltään, koska hänen seurustelu uuden kumppanin kanssa vaikeutunut lapsensa vuoksi.


      • Juniperus
        M36 kirjoitti:

        Mielenkiintoisia näkökohtia, hyvä että keskustelua syntyy.

        Jos ollaan aivan tarkkoja velvollisuuksista ja oikeuksista, niin on lapsen oikeus tavata vanhempaansa ... ei päinvastoin. Vaikka tuo pitkälti semantiikkaa, niin yleensä ja valtaosassa eroja tapaamiset sujuvat kuten on sovittu. Poikkeusten perusteella en näe syytä muuttaa hyvää periaatetta, eli että lähihuoltajalle ei synny mm. ruokakuluja lapsesta kun etävanhemman luona. Yhtälailla voidaan argumentoida, ettei harrastuksia pidä ottaa mukaan elareiden määritykseen, koska lähivanhemmalla ei ole velvollisuutta viedä likkaa ratsastustunneille, tai etävanhemmalla sitä vaatia.

        Elatusapu on tarkoitettu lapsen elatuksesta syntyvien kulujen kattamiseen sillä osuudella mikä etävanhemmalle on määritetty, oikeudenmukaisin tapa on jakaa ao. summa maksukyvin suhteessa. On outo ajatus että oman lapsen huoltamisesta pitäisi saada erillinen korvaus ex-mieheltä ... jos huoltajana oleminen äidille on niin vaikeata, kannattaa ottaa puheeksi huoltajuuden siirtäminen isälle. Hmmm... kukakohan heille maksoi korvauksia sen "toisen työpäivän" tekemisestä kun elivät avioliitossa, ei meillä ainakaan näkynyt.

        Vapaa-ajan suunnittelu liittyy tietenkin tapaamissopimukseen ja sen noudattamiseen ... ellei sitä noudateta niin risuja silloin etävanhemmalle, kuten olen tässäkin keskustelussa muutama otsikko ylöpäin antanut. Mutta erikoista olisi, jos elatusapujen määrityksen perusteena olisi korvaus lähivanhemmalle sen varalta, että etävanhempi "kuitenkin varmaan" rikkoo tapaamissopimusta. En halua tulkita kommenttiasi niin, että äidin pitäisi saada ylisuuria elareita ex mieheltään, koska hänen seurustelu uuden kumppanin kanssa vaikeutunut lapsensa vuoksi.

        Kertomassani tapauksessa harrastukset maksaa pääsääntöisesti etävanhempi, ja ne otettu mukaan sopimukseen. Sekin on kyseenalainen tilanne, koska lapsi voi nähdä harrasteet ja välineet lahjoina etävanhemmalta, mitä ne eivät tietenkään ole. Ne tulisi aina sisällyttää rahalliseen sopimukseen.

        En puhunut niinkään lapsen huoltamisesta, vaan lapsen hyväksi tehdystä työstä. Senhän tekee lähivanhempi yksin. Mielestäni tämä työ on osa lapsen elatuskuluja siinä missä ruoka ja vaatteetkin, ja se tulisi ottaa huomioon elatussopimusta tehtäessä. (Avioliiton aikana kotityö on osa vanhempien yhteistä huoltajuutta ja aivan eri asia.)

        Huoltajuuden siirtäminen isälle ei tule kysymykseen, koska sitä ei kukaan halua. Ainahan sillä voi äitiä uhkailla, mutta oikeasti harvalla isällä on halua tai kykyä pienen lapsen huoltajuuteen.

        Loma-ajat on otettu huomioon elatussopimuksessa. Ei tarvitsisi laskea sen varaan, että etävanhempi "kuitenkin rikkoo tapaamissopimusta", vaan yksinkertaisesti elatusapua ei tule vähentää, jos etävanhemmalla ei ole selkeää lakisääteistä velvoitetta lapsen huoltamiseen. Näin minun moraalikäsitykseni mukaan.

        Vapaa-ajan järjestelyn ongelmat tulevat lähivanhemmalle kaupantekiäisinä. Ne ovat se puoli asiasta, joka usein jää huomaamatta lapsen huoltajuudesta puhuttaessa. Äidin vapaa-aikaan kuuluu myös mahdollisuus uuden kumppanin etsimiseen ja seurusteluunkin. Sitä ei voida korvata edes "ylisuurilla" elatusapumaksuilla, vaan esim. juuri lakisääteisellä huoltojaksoilla lomien aikana.


      • M36
        Juniperus kirjoitti:

        Kertomassani tapauksessa harrastukset maksaa pääsääntöisesti etävanhempi, ja ne otettu mukaan sopimukseen. Sekin on kyseenalainen tilanne, koska lapsi voi nähdä harrasteet ja välineet lahjoina etävanhemmalta, mitä ne eivät tietenkään ole. Ne tulisi aina sisällyttää rahalliseen sopimukseen.

        En puhunut niinkään lapsen huoltamisesta, vaan lapsen hyväksi tehdystä työstä. Senhän tekee lähivanhempi yksin. Mielestäni tämä työ on osa lapsen elatuskuluja siinä missä ruoka ja vaatteetkin, ja se tulisi ottaa huomioon elatussopimusta tehtäessä. (Avioliiton aikana kotityö on osa vanhempien yhteistä huoltajuutta ja aivan eri asia.)

        Huoltajuuden siirtäminen isälle ei tule kysymykseen, koska sitä ei kukaan halua. Ainahan sillä voi äitiä uhkailla, mutta oikeasti harvalla isällä on halua tai kykyä pienen lapsen huoltajuuteen.

        Loma-ajat on otettu huomioon elatussopimuksessa. Ei tarvitsisi laskea sen varaan, että etävanhempi "kuitenkin rikkoo tapaamissopimusta", vaan yksinkertaisesti elatusapua ei tule vähentää, jos etävanhemmalla ei ole selkeää lakisääteistä velvoitetta lapsen huoltamiseen. Näin minun moraalikäsitykseni mukaan.

        Vapaa-ajan järjestelyn ongelmat tulevat lähivanhemmalle kaupantekiäisinä. Ne ovat se puoli asiasta, joka usein jää huomaamatta lapsen huoltajuudesta puhuttaessa. Äidin vapaa-aikaan kuuluu myös mahdollisuus uuden kumppanin etsimiseen ja seurusteluunkin. Sitä ei voida korvata edes "ylisuurilla" elatusapumaksuilla, vaan esim. juuri lakisääteisellä huoltojaksoilla lomien aikana.

        Hieman vaikea keskustella esimerkkitapauksen pohjalta yleisistä periaatteista, poikkeuksia aina on molempiin suuntiin ja molemmissa "rooleissa" (etä- / lähivanhempi) ... yleistämiseen ajaudutaan kovin helposti asiassa missä sitä ei saisi lainkaan tehdä. Mutta, koetetaan...

        - En nyt oikeastaan näe oleellisena ovatko ao. välineet mukana "riihikuivana rahana" maksettavissa elareissa, vai kuvaamallasi tavalla ... kunhan lapsi ne saa. Logiikka on kadoksissa tuossa "lahja problematiikassa" ... yhtä lailla lapsi voi nähdä ne äidiltä saamanaan lahjana... ellei asiaa hänelle kerrota.

        - Tätä minun nyt vain vaikea käsittää, kai se on omaa vajavuuttani. Oman lapsen eteen tehdään pyyteetöntä rakkauden työtä, eikä sitä rahalla mitata (onko sinulla muuten lapsia?)... on se sinkkuihmisenkin koti siivottava, ruoka laittava, pyykit pestävä, ja paidat silittää ... aika guru se joka lapsen tuomalle lisälle osaa hintalapun laittaa. Lapsista on suunnattoman paljon iloa ja riemua, hauskaa ajankulua ja yhteisiä hetkiä ... ajatuskulkusi mukaan tälle nautinnolle voidaan myös laittaa hintalappu... eli etävanhempi joka ei tästä yhtä paljoa pääse osalliseksi saa palautusta elareille (sovittavan summan verran) menetetyistä arvokkaista hetkistä lapsensa kanssa. Hullua ... NIIN OLISI... kuin myös alkuperäinen näkemyksesi tähän liittyen...

        - Teidän yksittäisessä tapauksessa näin voi ollakin, vaikka epäilen objektiivisuuttasi (ja äidin) tässä kysymyksessä. Oikeasti monella isällä on niin halua kuin kykyä olla lapsen ensisijainen huoltaja... eikä sen ehdottaminen ole uhkailua, vaan konkreettinen vaihtoehto jos vallitseva tilanne lapselle ja äidille toimimaton.

        - Tämäkään ei nyt vain aukea minulle (ehkä muille lukijoille paremmin)... moraalista puhumattakaan. Jos tapaamissopimusta ei noudateta, ja elareista tehty huomattava vähennys niihin perustuen ... niin sitten niitä muutetaan ja korjataan. Jos joku eronnut pariskunta näkee tämän vähennyksen niin suureksi ongelmaksi kuin sinä, niin sovitkoon sitten että lähivanhempi antaa ruokarahan (tai eväät ) ja bussirahat lapselle mukaan tapaamiseen tai lomalle (eikä elareista tällä perusteella tehdä vähennyksiä)

        - Koska valtaosa etävanhemmista noudattavat molempia sopimuksia, niin mikä ihmeen oikeudenmukaisuus ja moraali siinä piilee että lähivanhemalle maksetaan mm. lapsen ruoka jota hän ei syö, vaan etävanhempi ostaa sen esim. loman aikana vaikka jo elareissa osuutensa maksanut. Vaikkei suurista summista olekaan kysymys, niin logiikkaa ja periaatetta en vain ymmärrä jos noin menetellään.

        - Tulee sitä erotessa kaikenlaista muutakin kaupantekijäisinä, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Niitä toivottavasti ihmiset pohtivat huolella, ennen kuin päätöksensä tekevät (yhdessä tai erikseen) eroamisen ja jatkamisen välillä. Mainitsemasi lapseen liittyvät asiat eivät vieläkään lähde (onneksi) äidin tarpeista tai isän mielihaluista, vaan lapsen edusta ja mikä hänelle paras järjestely niin elareiden, huoltajuuden kuin tapaamistenkin suhteen. Lapsen etu eivät ole "ylisuuret" (eli epäoikeudenmukaiset) elarit, koska ne voivat viedä etävanhemmalta mahdollisuuden viettää lasteensa kanssa muuten aikaa kuin kaurapuuroa syöden yksiössä.... eivätkä nämä kohtuuttomat elarit mene läheskään aina lapsen käyttöön, vaan aivan muualle.

        - Siitä olen samaa mieltä, että lähivanhemmalla "oikeus" omaan elämään ja kumppanin hakemiseen, jos niin tahtoo. Mutta en näe miksi tähän tosiasiaan tarvitsee tapaamissopimusta sekoittaa, sen vanhemmat ovat toivottavasti keskenään sopineet niin hyväksi kuin taitavat lapsensa edun mielessä pitäen, ja toivottavasti myös toimivat kuten ovat sopineet. Sitä "omaa aikaa" lähivanhempi voi järjestää sitten vaikka "lapsenpiian", sukulaisten, ystävien myötävaikutuksella ... niinkuin muutkin ihmiset (siis, kun pariskuntana otetaan sitä yhteistä aikaa).

        - Aivan ylivertaisen järkyttävänä pidän ajatustasi lakisääteisistä huoltajuusjaksoista !! Ettäkö esimerkiksi uhkasakon velvoittamana vastentahtoisen etävanhemman otettava sinne haluamaton lapsi "hoitoon" ... EI EI EI, kyllä tapaamiset ja niiden määrä ja toteutus lähtee aivan eripohjalta, onneksi. Ylivertaisen yleensä etävanhempi tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa, ja lapsi sitä odottaa sekä toivoo ... TÄHÄN MITÄÄN LAKIA TARVITA !


      • yh-isä
        M36 kirjoitti:

        Hieman vaikea keskustella esimerkkitapauksen pohjalta yleisistä periaatteista, poikkeuksia aina on molempiin suuntiin ja molemmissa "rooleissa" (etä- / lähivanhempi) ... yleistämiseen ajaudutaan kovin helposti asiassa missä sitä ei saisi lainkaan tehdä. Mutta, koetetaan...

        - En nyt oikeastaan näe oleellisena ovatko ao. välineet mukana "riihikuivana rahana" maksettavissa elareissa, vai kuvaamallasi tavalla ... kunhan lapsi ne saa. Logiikka on kadoksissa tuossa "lahja problematiikassa" ... yhtä lailla lapsi voi nähdä ne äidiltä saamanaan lahjana... ellei asiaa hänelle kerrota.

        - Tätä minun nyt vain vaikea käsittää, kai se on omaa vajavuuttani. Oman lapsen eteen tehdään pyyteetöntä rakkauden työtä, eikä sitä rahalla mitata (onko sinulla muuten lapsia?)... on se sinkkuihmisenkin koti siivottava, ruoka laittava, pyykit pestävä, ja paidat silittää ... aika guru se joka lapsen tuomalle lisälle osaa hintalapun laittaa. Lapsista on suunnattoman paljon iloa ja riemua, hauskaa ajankulua ja yhteisiä hetkiä ... ajatuskulkusi mukaan tälle nautinnolle voidaan myös laittaa hintalappu... eli etävanhempi joka ei tästä yhtä paljoa pääse osalliseksi saa palautusta elareille (sovittavan summan verran) menetetyistä arvokkaista hetkistä lapsensa kanssa. Hullua ... NIIN OLISI... kuin myös alkuperäinen näkemyksesi tähän liittyen...

        - Teidän yksittäisessä tapauksessa näin voi ollakin, vaikka epäilen objektiivisuuttasi (ja äidin) tässä kysymyksessä. Oikeasti monella isällä on niin halua kuin kykyä olla lapsen ensisijainen huoltaja... eikä sen ehdottaminen ole uhkailua, vaan konkreettinen vaihtoehto jos vallitseva tilanne lapselle ja äidille toimimaton.

        - Tämäkään ei nyt vain aukea minulle (ehkä muille lukijoille paremmin)... moraalista puhumattakaan. Jos tapaamissopimusta ei noudateta, ja elareista tehty huomattava vähennys niihin perustuen ... niin sitten niitä muutetaan ja korjataan. Jos joku eronnut pariskunta näkee tämän vähennyksen niin suureksi ongelmaksi kuin sinä, niin sovitkoon sitten että lähivanhempi antaa ruokarahan (tai eväät ) ja bussirahat lapselle mukaan tapaamiseen tai lomalle (eikä elareista tällä perusteella tehdä vähennyksiä)

        - Koska valtaosa etävanhemmista noudattavat molempia sopimuksia, niin mikä ihmeen oikeudenmukaisuus ja moraali siinä piilee että lähivanhemalle maksetaan mm. lapsen ruoka jota hän ei syö, vaan etävanhempi ostaa sen esim. loman aikana vaikka jo elareissa osuutensa maksanut. Vaikkei suurista summista olekaan kysymys, niin logiikkaa ja periaatetta en vain ymmärrä jos noin menetellään.

        - Tulee sitä erotessa kaikenlaista muutakin kaupantekijäisinä, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Niitä toivottavasti ihmiset pohtivat huolella, ennen kuin päätöksensä tekevät (yhdessä tai erikseen) eroamisen ja jatkamisen välillä. Mainitsemasi lapseen liittyvät asiat eivät vieläkään lähde (onneksi) äidin tarpeista tai isän mielihaluista, vaan lapsen edusta ja mikä hänelle paras järjestely niin elareiden, huoltajuuden kuin tapaamistenkin suhteen. Lapsen etu eivät ole "ylisuuret" (eli epäoikeudenmukaiset) elarit, koska ne voivat viedä etävanhemmalta mahdollisuuden viettää lasteensa kanssa muuten aikaa kuin kaurapuuroa syöden yksiössä.... eivätkä nämä kohtuuttomat elarit mene läheskään aina lapsen käyttöön, vaan aivan muualle.

        - Siitä olen samaa mieltä, että lähivanhemmalla "oikeus" omaan elämään ja kumppanin hakemiseen, jos niin tahtoo. Mutta en näe miksi tähän tosiasiaan tarvitsee tapaamissopimusta sekoittaa, sen vanhemmat ovat toivottavasti keskenään sopineet niin hyväksi kuin taitavat lapsensa edun mielessä pitäen, ja toivottavasti myös toimivat kuten ovat sopineet. Sitä "omaa aikaa" lähivanhempi voi järjestää sitten vaikka "lapsenpiian", sukulaisten, ystävien myötävaikutuksella ... niinkuin muutkin ihmiset (siis, kun pariskuntana otetaan sitä yhteistä aikaa).

        - Aivan ylivertaisen järkyttävänä pidän ajatustasi lakisääteisistä huoltajuusjaksoista !! Ettäkö esimerkiksi uhkasakon velvoittamana vastentahtoisen etävanhemman otettava sinne haluamaton lapsi "hoitoon" ... EI EI EI, kyllä tapaamiset ja niiden määrä ja toteutus lähtee aivan eripohjalta, onneksi. Ylivertaisen yleensä etävanhempi tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa, ja lapsi sitä odottaa sekä toivoo ... TÄHÄN MITÄÄN LAKIA TARVITA !

        Olen nimimerkki M36:n kanssa samaa mieltä lähes kaikissa hänen esittämissään näkemyksissä. Ainoastaan pienehköä vivahde-eroa on paikka paikoin nähtävissä. Mielestäni se, että tilanne on juuri näin, kertoo siitä, että pohjimmiltaan, mikäli asia oikein ymmärretään ns. etä- ja lähivanhemmuudessa ei ole suurtakaan eroa. Itse olen ns. lähivanhempi ja lapseni yksinhuoltaja. M36 puolestaan on ns. etävanhempi (mikäli olen oikein ymmärtänyt). Olemme molemmat toivottoman tehtävän edessä, mikäli pyrimme kertomaan asiasta sellaisille, jotka eivät ole tätä kumpaakaan eli toimivat siis vanhempina ns. ydinperheessä tai heillä ei ole lainkaan lapsia. Nimimerkki Harra ei ymmärtänyt alkuunkaan, mitä kirjoitin, mutta sille en voi mitään. En suinkaan ilmaissut katkeruutta varsinkaan naisille, vaan jossain määrin täysin pölkkypäille miehille. Kuitenkin pointti on siinä, että viranomaisilta tulisi voida odottaa enemmän. Yksittäiset ihmiset voivat olla ja tulevat aina olemaan millaisia tahansa, mutta asiaan puuttuvilta viranomaisilta tulee voida kohtuudella vaatia nykyistä selvästi enemmän. Tätä en ole oppinut omasta asiastani, vaan niistä lukuisista muista tilanteista joita olen joutunut näkemään.


      • Juniperus
        M36 kirjoitti:

        Hieman vaikea keskustella esimerkkitapauksen pohjalta yleisistä periaatteista, poikkeuksia aina on molempiin suuntiin ja molemmissa "rooleissa" (etä- / lähivanhempi) ... yleistämiseen ajaudutaan kovin helposti asiassa missä sitä ei saisi lainkaan tehdä. Mutta, koetetaan...

        - En nyt oikeastaan näe oleellisena ovatko ao. välineet mukana "riihikuivana rahana" maksettavissa elareissa, vai kuvaamallasi tavalla ... kunhan lapsi ne saa. Logiikka on kadoksissa tuossa "lahja problematiikassa" ... yhtä lailla lapsi voi nähdä ne äidiltä saamanaan lahjana... ellei asiaa hänelle kerrota.

        - Tätä minun nyt vain vaikea käsittää, kai se on omaa vajavuuttani. Oman lapsen eteen tehdään pyyteetöntä rakkauden työtä, eikä sitä rahalla mitata (onko sinulla muuten lapsia?)... on se sinkkuihmisenkin koti siivottava, ruoka laittava, pyykit pestävä, ja paidat silittää ... aika guru se joka lapsen tuomalle lisälle osaa hintalapun laittaa. Lapsista on suunnattoman paljon iloa ja riemua, hauskaa ajankulua ja yhteisiä hetkiä ... ajatuskulkusi mukaan tälle nautinnolle voidaan myös laittaa hintalappu... eli etävanhempi joka ei tästä yhtä paljoa pääse osalliseksi saa palautusta elareille (sovittavan summan verran) menetetyistä arvokkaista hetkistä lapsensa kanssa. Hullua ... NIIN OLISI... kuin myös alkuperäinen näkemyksesi tähän liittyen...

        - Teidän yksittäisessä tapauksessa näin voi ollakin, vaikka epäilen objektiivisuuttasi (ja äidin) tässä kysymyksessä. Oikeasti monella isällä on niin halua kuin kykyä olla lapsen ensisijainen huoltaja... eikä sen ehdottaminen ole uhkailua, vaan konkreettinen vaihtoehto jos vallitseva tilanne lapselle ja äidille toimimaton.

        - Tämäkään ei nyt vain aukea minulle (ehkä muille lukijoille paremmin)... moraalista puhumattakaan. Jos tapaamissopimusta ei noudateta, ja elareista tehty huomattava vähennys niihin perustuen ... niin sitten niitä muutetaan ja korjataan. Jos joku eronnut pariskunta näkee tämän vähennyksen niin suureksi ongelmaksi kuin sinä, niin sovitkoon sitten että lähivanhempi antaa ruokarahan (tai eväät ) ja bussirahat lapselle mukaan tapaamiseen tai lomalle (eikä elareista tällä perusteella tehdä vähennyksiä)

        - Koska valtaosa etävanhemmista noudattavat molempia sopimuksia, niin mikä ihmeen oikeudenmukaisuus ja moraali siinä piilee että lähivanhemalle maksetaan mm. lapsen ruoka jota hän ei syö, vaan etävanhempi ostaa sen esim. loman aikana vaikka jo elareissa osuutensa maksanut. Vaikkei suurista summista olekaan kysymys, niin logiikkaa ja periaatetta en vain ymmärrä jos noin menetellään.

        - Tulee sitä erotessa kaikenlaista muutakin kaupantekijäisinä, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Niitä toivottavasti ihmiset pohtivat huolella, ennen kuin päätöksensä tekevät (yhdessä tai erikseen) eroamisen ja jatkamisen välillä. Mainitsemasi lapseen liittyvät asiat eivät vieläkään lähde (onneksi) äidin tarpeista tai isän mielihaluista, vaan lapsen edusta ja mikä hänelle paras järjestely niin elareiden, huoltajuuden kuin tapaamistenkin suhteen. Lapsen etu eivät ole "ylisuuret" (eli epäoikeudenmukaiset) elarit, koska ne voivat viedä etävanhemmalta mahdollisuuden viettää lasteensa kanssa muuten aikaa kuin kaurapuuroa syöden yksiössä.... eivätkä nämä kohtuuttomat elarit mene läheskään aina lapsen käyttöön, vaan aivan muualle.

        - Siitä olen samaa mieltä, että lähivanhemmalla "oikeus" omaan elämään ja kumppanin hakemiseen, jos niin tahtoo. Mutta en näe miksi tähän tosiasiaan tarvitsee tapaamissopimusta sekoittaa, sen vanhemmat ovat toivottavasti keskenään sopineet niin hyväksi kuin taitavat lapsensa edun mielessä pitäen, ja toivottavasti myös toimivat kuten ovat sopineet. Sitä "omaa aikaa" lähivanhempi voi järjestää sitten vaikka "lapsenpiian", sukulaisten, ystävien myötävaikutuksella ... niinkuin muutkin ihmiset (siis, kun pariskuntana otetaan sitä yhteistä aikaa).

        - Aivan ylivertaisen järkyttävänä pidän ajatustasi lakisääteisistä huoltajuusjaksoista !! Ettäkö esimerkiksi uhkasakon velvoittamana vastentahtoisen etävanhemman otettava sinne haluamaton lapsi "hoitoon" ... EI EI EI, kyllä tapaamiset ja niiden määrä ja toteutus lähtee aivan eripohjalta, onneksi. Ylivertaisen yleensä etävanhempi tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa, ja lapsi sitä odottaa sekä toivoo ... TÄHÄN MITÄÄN LAKIA TARVITA !

        "Logiikka on kadoksissa tuossa 'lahja problematiikassa' ... yhtä lailla lapsi voi nähdä ne äidiltä saamanaan lahjana... ellei asiaa hänelle kerrota. "
        - Sen, minkä lapsi saa äidiltään, hän katsoo huoltajan velvollisuudeksi ja ottaa ne itsestäänselvyytenä. Isän kanssa hän on vain päivän viikossa, ja saa tältä joka kerta jotakin. Isänsä hän näkee jonkinlaisena joulupukkina ja hyväntekijänään. Logiikasta en tiedä, mutta tämä on kokemukseni.

        "on se sinkkuihmisenkin koti siivottava, ruoka laittava, pyykit pestävä, ja paidat silittää ... aika guru se joka lapsen tuomalle lisälle osaa hintalapun laittaa."
        - Niinpä. Omat roskat on siivottava ja oma paita pestävä ja silitettävä. Näin Äidinkin, mutta hänen on lisäksi siivottava lapsen jäljet, missä on vähän enemmän työtä. Tämä työ on osa lapsen huoltamista.

        "Sitä 'omaa aikaa' lähivanhempi voi järjestää sitten vaikka 'lapsenpiian', sukulaisten, ystävien myötävaikutuksella ... niinkuin muutkin ihmiset (siis, kun pariskuntana otetaan sitä yhteistä aikaa)."
        - Millähän rahalla? Ei mielestäni aivan väärin olisi, vaikka lapsenpiialle menevät rahat otettaisiin huomioon huoltosopimuksessa. Nehän ovat tosiasiallisia kuluja, jotka nimenomaan lähivanhemmalle lapsesta aiheutuvat. Jos etävanhemmalla on menoja, hän voi yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei tapaaminen nyt sovi.

        "Aivan ylivertaisen järkyttävänä pidän ajatustasi lakisääteisistä huoltajuusjaksoista !! Ettäkö esimerkiksi uhkasakon velvoittamana vastentahtoisen etävanhemman otettava sinne haluamaton lapsi 'hoitoon' ... EI EI EI, kyllä tapaamiset ja niiden määrä ja toteutus lähtee aivan eripohjalta, onneksi."
        - Tässä olemme erittäin selvästi eri kannalla. Miksei etävanhemman huoltajuus olisi lain velvoittamaa, kun kerran lähivanhemmankin on? Minkälaista yhteishuoltajuutta se on, että laki koskee vain toista osapuolta? Kyse ei ole vastentahtoisuudesta, vaan siitä, että silloin tällöin lapsen tapaaminen ei sovi, kun on muuta tärkeää menoa - kalastusta, riiausta yms. Ehtiihän sitä lasta nähdä sitten seuraavana viikonloppuna.

        Huoltajuuslaki on tehty miesten ehdoilla, ja se näkyy. En kuitenkaan ole siitä huolissani - tällä menolla feministit kyllä lain muuttavat mieleisekseen, kun epäkohdat huomaavat. Kunhan ei sitten menisi överiksi.

        Alkuperäistä kirjoittajaa tässä yritän varoitella, että osaisi ottaa huomioon kaikki tekijät. Pidä vaan pintasi, korvaus ei ole liian suuri! Laista en sitten tiedä...


      • M36
        Juniperus kirjoitti:

        "Logiikka on kadoksissa tuossa 'lahja problematiikassa' ... yhtä lailla lapsi voi nähdä ne äidiltä saamanaan lahjana... ellei asiaa hänelle kerrota. "
        - Sen, minkä lapsi saa äidiltään, hän katsoo huoltajan velvollisuudeksi ja ottaa ne itsestäänselvyytenä. Isän kanssa hän on vain päivän viikossa, ja saa tältä joka kerta jotakin. Isänsä hän näkee jonkinlaisena joulupukkina ja hyväntekijänään. Logiikasta en tiedä, mutta tämä on kokemukseni.

        "on se sinkkuihmisenkin koti siivottava, ruoka laittava, pyykit pestävä, ja paidat silittää ... aika guru se joka lapsen tuomalle lisälle osaa hintalapun laittaa."
        - Niinpä. Omat roskat on siivottava ja oma paita pestävä ja silitettävä. Näin Äidinkin, mutta hänen on lisäksi siivottava lapsen jäljet, missä on vähän enemmän työtä. Tämä työ on osa lapsen huoltamista.

        "Sitä 'omaa aikaa' lähivanhempi voi järjestää sitten vaikka 'lapsenpiian', sukulaisten, ystävien myötävaikutuksella ... niinkuin muutkin ihmiset (siis, kun pariskuntana otetaan sitä yhteistä aikaa)."
        - Millähän rahalla? Ei mielestäni aivan väärin olisi, vaikka lapsenpiialle menevät rahat otettaisiin huomioon huoltosopimuksessa. Nehän ovat tosiasiallisia kuluja, jotka nimenomaan lähivanhemmalle lapsesta aiheutuvat. Jos etävanhemmalla on menoja, hän voi yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei tapaaminen nyt sovi.

        "Aivan ylivertaisen järkyttävänä pidän ajatustasi lakisääteisistä huoltajuusjaksoista !! Ettäkö esimerkiksi uhkasakon velvoittamana vastentahtoisen etävanhemman otettava sinne haluamaton lapsi 'hoitoon' ... EI EI EI, kyllä tapaamiset ja niiden määrä ja toteutus lähtee aivan eripohjalta, onneksi."
        - Tässä olemme erittäin selvästi eri kannalla. Miksei etävanhemman huoltajuus olisi lain velvoittamaa, kun kerran lähivanhemmankin on? Minkälaista yhteishuoltajuutta se on, että laki koskee vain toista osapuolta? Kyse ei ole vastentahtoisuudesta, vaan siitä, että silloin tällöin lapsen tapaaminen ei sovi, kun on muuta tärkeää menoa - kalastusta, riiausta yms. Ehtiihän sitä lasta nähdä sitten seuraavana viikonloppuna.

        Huoltajuuslaki on tehty miesten ehdoilla, ja se näkyy. En kuitenkaan ole siitä huolissani - tällä menolla feministit kyllä lain muuttavat mieleisekseen, kun epäkohdat huomaavat. Kunhan ei sitten menisi överiksi.

        Alkuperäistä kirjoittajaa tässä yritän varoitella, että osaisi ottaa huomioon kaikki tekijät. Pidä vaan pintasi, korvaus ei ole liian suuri! Laista en sitten tiedä...

        Oma kokemus on hieman suppea otos… siksi olisi syytä ymmärtää logiikka periaatteiden ja toimintamallien takana. Isää sen enempää kuin äitiäkään ole syytä nähdä minään ”lahjojana”, vaan vaikka kutsumanasi huoltajan velvollisuuksien täyttäjänä… ellei näin ole, pitäisi vanhempien korjata näkemys lapselle, ei välttämättä muuttaa käytäntöä. Paremminkin ihmettelen tässä teidän tilanteessa vähäisiä tapaamisia, ja risuja isälle jos se hänestä kiinni.

        Kyllä, se on osa lapsen huoltamista … mutta mitenkään sitä vähättelemättä, niin ainakaan oman kokemukseni mukaan lapsen tuoma lisä kuvaamasi huoltamiseen ei ole mitenkään valtava riippa josta joku hinta pitäisi vaatia exältä. Mutta meitä huoltajia ja huollettavia toki moneen junaan. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, vastapainona ovat ne arvokkaat ja iloiset hetket oman lapsen kanssa… siinä mielestäni moninkertainen korvaus siitä työstä mistä rahallista korvausta peräänkuulutat.

        No omalla rahalla tietenkin, mutta ei ainakaan exän. Sitä paitsi monilla ihmisillä on ympärillään sellainen tukiverkosto missä esim. lapsia hoidetaan silloin tällöin ristiin iltavapaan saamiseksi… vaikka suurin ilo näistä ”yökyläreissuista” onkin lapsille. On uusavuttomuutta ellei lähivanhempi keksi ratkaisua. Enkä oikein vieläkään keksi miksi on niin vaikeata ymmärtää mistä lapsen elatuksen tarve muodostuu ja mistä ei, tästä se ei muodostu.

        >

        Tämähän on yhtälailla aivan väärin… en niinkään ”murehdi” tällaisessa tapauksessa lähivanhemman treffien myttyyn menemistä, kuin sitä pettymystä minkä sovituista lipeäminen lapselle aiheuttaa. Perspektiiviä asioihin, nääs. Mätämunia on niin lähi- kuin etävanhemmissakin… ja systemaattinen & toistuva sopimuksista lipeäminen aina tuomittavaa ja edesvastuutonta. Tokihan jokaiselle joskus tulee muutoksia suunnitelmiin, eikä koko elämää voi vuosiksi suunnitella pariton/parillinen viikonloppu periaatteella… ja silloin lapsen vanhemmat sopivat ja sovittelevat tapaamiset (ei tuntia ennen), ja tämän tietenkin pitää toimia molempiin suuntiin.

        No kyllä etävanhemman velvoitteet huoltajuuteen osallistumiseksi ovat kovinkin lain velvoittamia (elarit). Mitä taas tapaamisiin tulee, Suomen Lain mukaan kyse on lapsen OIKEUDESTA tavata etävanhempaa sovitusti. Jos lapsi pakotetaan etävanhemmalle, niin silloin lapsen etu ei toteudu … ETENKÄÄN siinä erittäin ikävässä tapauksessa ettei etävanhempi edes tätä tahdo. Jos esim. isälle mainitsemasi asiat lapsen tapaamista niin paljon tärkeämpiä, että niiden verukkeella koko ajan sovittuja tapaamisia viritetään, niin äärettömän ikävä tilanne on hänen lapselleen joka siitä varmasti kärsii. ONNEKSI, suurin osa etävanhemmista tapaavat lastaan ”päivä viikossa” enemmän, ja odottavat niitä päiviä … heille lähivanhempia ”lapsen antamisesta etälle” velvoittava laki sopisi oikein hyvin !

        *nauraa* … öööh, saattaisivat feministit kastroida sut mielipiteestä että nainen niin heikko ja taloudellisesti kädetön ettei kykene ilman ex miehen rahoja huolehtimaan omista menoistaan.

        Juu, olet oikeassa … laista et tiedä. Olen myös samaa mieltä siitä, että alkuperäisen kirjoittajan syytä ottaa huomioon kaikki tekijät, mistä hänelle maksettava elatusapu muodostuu ja onko se oikeudenmukainen… koska silloin se kaikkien etu, myös lapsen.


      • alkuperäinen
        Juniperus kirjoitti:

        "Logiikka on kadoksissa tuossa 'lahja problematiikassa' ... yhtä lailla lapsi voi nähdä ne äidiltä saamanaan lahjana... ellei asiaa hänelle kerrota. "
        - Sen, minkä lapsi saa äidiltään, hän katsoo huoltajan velvollisuudeksi ja ottaa ne itsestäänselvyytenä. Isän kanssa hän on vain päivän viikossa, ja saa tältä joka kerta jotakin. Isänsä hän näkee jonkinlaisena joulupukkina ja hyväntekijänään. Logiikasta en tiedä, mutta tämä on kokemukseni.

        "on se sinkkuihmisenkin koti siivottava, ruoka laittava, pyykit pestävä, ja paidat silittää ... aika guru se joka lapsen tuomalle lisälle osaa hintalapun laittaa."
        - Niinpä. Omat roskat on siivottava ja oma paita pestävä ja silitettävä. Näin Äidinkin, mutta hänen on lisäksi siivottava lapsen jäljet, missä on vähän enemmän työtä. Tämä työ on osa lapsen huoltamista.

        "Sitä 'omaa aikaa' lähivanhempi voi järjestää sitten vaikka 'lapsenpiian', sukulaisten, ystävien myötävaikutuksella ... niinkuin muutkin ihmiset (siis, kun pariskuntana otetaan sitä yhteistä aikaa)."
        - Millähän rahalla? Ei mielestäni aivan väärin olisi, vaikka lapsenpiialle menevät rahat otettaisiin huomioon huoltosopimuksessa. Nehän ovat tosiasiallisia kuluja, jotka nimenomaan lähivanhemmalle lapsesta aiheutuvat. Jos etävanhemmalla on menoja, hän voi yksinkertaisesti ilmoittaa, ettei tapaaminen nyt sovi.

        "Aivan ylivertaisen järkyttävänä pidän ajatustasi lakisääteisistä huoltajuusjaksoista !! Ettäkö esimerkiksi uhkasakon velvoittamana vastentahtoisen etävanhemman otettava sinne haluamaton lapsi 'hoitoon' ... EI EI EI, kyllä tapaamiset ja niiden määrä ja toteutus lähtee aivan eripohjalta, onneksi."
        - Tässä olemme erittäin selvästi eri kannalla. Miksei etävanhemman huoltajuus olisi lain velvoittamaa, kun kerran lähivanhemmankin on? Minkälaista yhteishuoltajuutta se on, että laki koskee vain toista osapuolta? Kyse ei ole vastentahtoisuudesta, vaan siitä, että silloin tällöin lapsen tapaaminen ei sovi, kun on muuta tärkeää menoa - kalastusta, riiausta yms. Ehtiihän sitä lasta nähdä sitten seuraavana viikonloppuna.

        Huoltajuuslaki on tehty miesten ehdoilla, ja se näkyy. En kuitenkaan ole siitä huolissani - tällä menolla feministit kyllä lain muuttavat mieleisekseen, kun epäkohdat huomaavat. Kunhan ei sitten menisi överiksi.

        Alkuperäistä kirjoittajaa tässä yritän varoitella, että osaisi ottaa huomioon kaikki tekijät. Pidä vaan pintasi, korvaus ei ole liian suuri! Laista en sitten tiedä...

        helppohan se on sanoa että lapsista aiheutuva vaiva ei ole vaiva, mutta tosi asia vaiva se on. kun lapset ovat isällään saan tuliaisiksi säkillisen pyykkiä. Tiedän äitejä jotka ostavat lapsille ruuat mukaan isän luokse, jotta lapset saisivat muutakin kuin vain leipää syödäkseen isänsä luona. Tosi asia on että tapaukset ovat erinlaisia....


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        helppohan se on sanoa että lapsista aiheutuva vaiva ei ole vaiva, mutta tosi asia vaiva se on. kun lapset ovat isällään saan tuliaisiksi säkillisen pyykkiä. Tiedän äitejä jotka ostavat lapsille ruuat mukaan isän luokse, jotta lapset saisivat muutakin kuin vain leipää syödäkseen isänsä luona. Tosi asia on että tapaukset ovat erinlaisia....

        niin no, elämä ei ole vaivatonta. Tiedän että lasten huoltamisessa on työtä, mutta palkka siitä työstä on aika lapsen kanssa. Varsinaiset kulut mitkä tästä "huoltotyöstä" syntyvät ovat sitten niitä lapsen elinkustannuksia, jotka luonnollisesti jaetaan elareiden muodossa.

        Pyykkipussi tuliaisena ... no joo, voisin kuvitella että asia olisi sovittavissa. Mutta viikonlopputapaamisessa (ellei halua märkiä vaatteita takaisin) lauantaina iltana tarvis pestä pe/la vaatteet ... eikä ainakaan meillä siitä suuren suurta säkkiä synny. Pidemmät pätkät sitten eri asia.

        Eväät kertomistasi syistä on jo vakavampi asia, eikä millään tavalla puolustettava... paitsi jos elarit laskettu niin ettei tapaamisia huomioitu niissä (eväät siis sovittu "pakettiin"), tai ne vedetty niin kohtuuttomiksi ettei isällä paljoa muuta ole tarjota. Tapauskohtaista, varmasti muitakin syitä voi olla niukalle ruokavaliolle etävanhemmalla (valitettavasti).


      • alkuperäinen
        M36 kirjoitti:

        niin no, elämä ei ole vaivatonta. Tiedän että lasten huoltamisessa on työtä, mutta palkka siitä työstä on aika lapsen kanssa. Varsinaiset kulut mitkä tästä "huoltotyöstä" syntyvät ovat sitten niitä lapsen elinkustannuksia, jotka luonnollisesti jaetaan elareiden muodossa.

        Pyykkipussi tuliaisena ... no joo, voisin kuvitella että asia olisi sovittavissa. Mutta viikonlopputapaamisessa (ellei halua märkiä vaatteita takaisin) lauantaina iltana tarvis pestä pe/la vaatteet ... eikä ainakaan meillä siitä suuren suurta säkkiä synny. Pidemmät pätkät sitten eri asia.

        Eväät kertomistasi syistä on jo vakavampi asia, eikä millään tavalla puolustettava... paitsi jos elarit laskettu niin ettei tapaamisia huomioitu niissä (eväät siis sovittu "pakettiin"), tai ne vedetty niin kohtuuttomiksi ettei isällä paljoa muuta ole tarjota. Tapauskohtaista, varmasti muitakin syitä voi olla niukalle ruokavaliolle etävanhemmalla (valitettavasti).

        olisi hienoa jos olisi ystäviä tai sukulaisia jotka ehtivät ja kykenevät auttamaan. Kaikilla näin ei ole esim minulla. Rakastan yli kaiken lapsiani, mutta silti olisi mukavaa jos edes joskus saisi vaikka imuroida koko asunnon yhteenmenoon, sairaan lapsen kanssa asiat ei ole helppoja. Sairasta lasta ei kukaan halua ottaa hoitoon, ei haluta ottaa vastuuta jos jotain sattuu.

        Itse olen lapseni maailmaan tehnyt, mutta en yksin. Olen sitä mieltä että arki perheessämme oli toiselle osapuolelle liian raskasta, eikä vain minusta johtuen. Minusta on oikeus ja kohtuus että mies maksaa minulle kohtuullista elatusapua, eipä silti henkisiä voimia lisää tuo, mutta vähentää paineita taloudellista murheista. Ja kyllähän yhteiskuntakin pienellä rahalla tukee sairaanlapsen vanhempia tai minun tapauksessa äitiä. Ei ole miehen asia maksaa minulle palkaa omien lasten hoidosta, mutta ei lapset ole vain minun oikeus ja velvollisuus sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti.

        Minulla ei ole aikaa kuin lapsille ja työteolle. Minulla ei ole ketää uutta ja tuskin tulee, kun ei ole aikaa....


      • M36
        alkuperäinen kirjoitti:

        olisi hienoa jos olisi ystäviä tai sukulaisia jotka ehtivät ja kykenevät auttamaan. Kaikilla näin ei ole esim minulla. Rakastan yli kaiken lapsiani, mutta silti olisi mukavaa jos edes joskus saisi vaikka imuroida koko asunnon yhteenmenoon, sairaan lapsen kanssa asiat ei ole helppoja. Sairasta lasta ei kukaan halua ottaa hoitoon, ei haluta ottaa vastuuta jos jotain sattuu.

        Itse olen lapseni maailmaan tehnyt, mutta en yksin. Olen sitä mieltä että arki perheessämme oli toiselle osapuolelle liian raskasta, eikä vain minusta johtuen. Minusta on oikeus ja kohtuus että mies maksaa minulle kohtuullista elatusapua, eipä silti henkisiä voimia lisää tuo, mutta vähentää paineita taloudellista murheista. Ja kyllähän yhteiskuntakin pienellä rahalla tukee sairaanlapsen vanhempia tai minun tapauksessa äitiä. Ei ole miehen asia maksaa minulle palkaa omien lasten hoidosta, mutta ei lapset ole vain minun oikeus ja velvollisuus sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti.

        Minulla ei ole aikaa kuin lapsille ja työteolle. Minulla ei ole ketää uutta ja tuskin tulee, kun ei ole aikaa....

        Osasta mitä kirjoitit olen samaa mieltä, osasta arvatenkin erimieltä.

        En ole nyt aivan varma ymmärsinkö oikein, mutta lapsen sairaudella et tarkoita nuhakuumetta vaan kroonisempaa? Jos niin on, niin silloin siihen liittyvät kulut toivottavasti elareiden määrittämisessä otettu huomioon.

        En ole missään vaiheessa väittänyt (tai sitten olen olut epäselvä) etteikö lapsen etävanhemman pitäisi osallistua mm. rahallisesti lapsen elatukseen oikeudenmukaisella osuudella sovitulla tavalla. Mutta ei ex vaimonsa elättämiseen ... paitsi jos mies niin tahtoo.

        Kirjoitit : "...omien lasten hoidosta, mutta ei lapset ole vain minun oikeus ja velvollisuus sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti." Ja olen täysin samaa mieltä, mutta elarit liittyvät jälkimmäiseen kohtaan, toiseksi viimeinen liittyy tapaamissopimukseen, ja ensimmäinen ihmisten tunneälyyn.


      • alkuperäinen
        M36 kirjoitti:

        Osasta mitä kirjoitit olen samaa mieltä, osasta arvatenkin erimieltä.

        En ole nyt aivan varma ymmärsinkö oikein, mutta lapsen sairaudella et tarkoita nuhakuumetta vaan kroonisempaa? Jos niin on, niin silloin siihen liittyvät kulut toivottavasti elareiden määrittämisessä otettu huomioon.

        En ole missään vaiheessa väittänyt (tai sitten olen olut epäselvä) etteikö lapsen etävanhemman pitäisi osallistua mm. rahallisesti lapsen elatukseen oikeudenmukaisella osuudella sovitulla tavalla. Mutta ei ex vaimonsa elättämiseen ... paitsi jos mies niin tahtoo.

        Kirjoitit : "...omien lasten hoidosta, mutta ei lapset ole vain minun oikeus ja velvollisuus sekä henkisesti, fyysisesti että taloudellisesti." Ja olen täysin samaa mieltä, mutta elarit liittyvät jälkimmäiseen kohtaan, toiseksi viimeinen liittyy tapaamissopimukseen, ja ensimmäinen ihmisten tunneälyyn.

        niin kyllä tarkoitan kroonisempaa pysyvää olotilaa, runsaita sairaala ja lääkärireissuja päivittäisiä lääkityksiä jne. mutta samalla perussairas lapsi on myös näille tavallisille nuhakuumeille erittäin herkkä eli jatkuvasti myös tavallisesti sairas ja sairaalassa vaatimattoman nuhakuumeen vuoksi...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe