LUKIO VAI AMMATTIKOULU ?

juu juu, vaikeeta on, huhhuijakkaa kun on vaikeeta...

Pizzasta syödään puolet, kuinka paljon siitä jää jäljelle?

Se on vaikeeta, kun ei osaa!

Ihan viisasta tekstiä, mutta ehkä jotain yleistyksiä olet antanut joihin haluaisin kommentoida:

"En halua kuulostaa tekopyhältä, mutta kyllä sen huomaa myöhemmin, että kumpi on ylioppilas ja kumpi amiksen käynyt, viimeistään, kun puhutaan vähän syvemmin esimerkiksi politiikasta tai historiasta."

- Entä jos on ammattikoulun käynyt ylioppilas?
- Tästä tuli mieleen, että lukion käynyt ylioppilas olisi jotenkin viisaampi kuin ammattikoulun käynyt ylioppilas? Antoi vain jotenkin sellaisen kuvan, että vaikka olen kirjoittanut pitkän matematiikan, fysiikan, kemian, äidinkielen ja pitkän englannin (jokaisesta vähintään E), on tuo lukion päättötodistuksen saanut ylioppilas A:n papereilla minua parempi?

Mielestäni kuka vaan voi kirjoittaa ylioppilaaksi (lähes mitättömällä vaivalla). On taas aivan eri asia, minkä tason ylioppilas olet. Täten en pidä niinkään suurena meriittinä koko ylioppilastutkintoa (on mistään mitään tietämättömiä ylioppilaita ja vastakohtia).

Suostuisin siinä vaiheessa vasta pitämään ylioppilaslakkia päässäni, kun niiden ulkoasu määräytyisi kirjoitettujen aineiden ja niistä saatujen arvosanojen mukaan. Esimerkiksi TKK:lla on ollut jo pitkään tapana kutsua lyhyen matematiikan kirjoittaneita "kukkaishattuylioppilaiksi", joka on mielestäni aivan oikein.

Omaan perheeseeni esim. kuuluu 6 ylioppilasta. Vain yhden kanssa heistä voin keskustella mukavia yliopistotason fysiikkaan, matematiikkaan tai kemiaan liittyen. Muille näille perheenjäsenille keskustelumme on täyttä hepreaa, josta vain turhautuvat.

Yhteenveto: On mielestäni aivan eri asia olla ylioppilas, joka ei MAOL-taulukkokirjasta mitään ymmärrä kuin ylioppilas, joka ei MAOL:ia enää edes tarvitse.

Saa korjata ja kommentoida. Olisi mukava kuulla mielipiteitänne.

Mielipiteitäkö kirjoitti:

Ihan viisasta tekstiä, mutta ehkä jotain yleistyksiä olet antanut joihin haluaisin kommentoida:

"En halua kuulostaa tekopyhältä, mutta kyllä sen huomaa myöhemmin, että kumpi on ylioppilas ja kumpi amiksen käynyt, viimeistään, kun puhutaan vähän syvemmin esimerkiksi politiikasta tai historiasta."

- Entä jos on ammattikoulun käynyt ylioppilas?
- Tästä tuli mieleen, että lukion käynyt ylioppilas olisi jotenkin viisaampi kuin ammattikoulun käynyt ylioppilas? Antoi vain jotenkin sellaisen kuvan, että vaikka olen kirjoittanut pitkän matematiikan, fysiikan, kemian, äidinkielen ja pitkän englannin (jokaisesta vähintään E), on tuo lukion päättötodistuksen saanut ylioppilas A:n papereilla minua parempi?

Mielestäni kuka vaan voi kirjoittaa ylioppilaaksi (lähes mitättömällä vaivalla). On taas aivan eri asia, minkä tason ylioppilas olet. Täten en pidä niinkään suurena meriittinä koko ylioppilastutkintoa (on mistään mitään tietämättömiä ylioppilaita ja vastakohtia).

Suostuisin siinä vaiheessa vasta pitämään ylioppilaslakkia päässäni, kun niiden ulkoasu määräytyisi kirjoitettujen aineiden ja niistä saatujen arvosanojen mukaan. Esimerkiksi TKK:lla on ollut jo pitkään tapana kutsua lyhyen matematiikan kirjoittaneita "kukkaishattuylioppilaiksi", joka on mielestäni aivan oikein.

Omaan perheeseeni esim. kuuluu 6 ylioppilasta. Vain yhden kanssa heistä voin keskustella mukavia yliopistotason fysiikkaan, matematiikkaan tai kemiaan liittyen. Muille näille perheenjäsenille keskustelumme on täyttä hepreaa, josta vain turhautuvat.

Yhteenveto: On mielestäni aivan eri asia olla ylioppilas, joka ei MAOL-taulukkokirjasta mitään ymmärrä kuin ylioppilas, joka ei MAOL:ia enää edes tarvitse.

Saa korjata ja kommentoida. Olisi mukava kuulla mielipiteitänne.

Lue lisää

Kaksoistutkinnon käynyt on myös käynyt lukion oppimäärän aiheista jota on kirjoittanut, en usko että "PhD" tarkoittaa amiksen käyneitä ylioppilaita olevan olemassakaan, vaan niputtaa kyllä kaksoistutkintolaiset myös lukion käyneisiin. Tässäkään jaottelussa ei oteta huomioon lukion käyneitäkään, jotka ovat sitten tajunneet haluavansa kokiksi ja menneet kokkikouluun lukion jälkeen.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ylioppilastutkinto" itsessään on täysin arvoton, kuka tahansa nyt saa yo-lakin, joka sen haluaa. En kuitenkaan ylistäisi matematiis-luonnontieteellistä osaa kaiken yläpuolelle, vaikka omatkin paperini on ihan hyvin arvosanoin juurikin niistä kirjoitettu (lääkiksessä nyt). Vähän ristiriitaisesti sanon kuitenkin, että kyllä itsekkin näen juurkin tuon mat-lut -osuuden olevan Suomen tulevaisuuden kannalta tärkein (kansainvälinen kilpailukyky ym.), mutta kyllä silti tarvitaan myös muitakin, ei-matemaattisia aloja.

...? kirjoitti:

Kaksoistutkinnon käynyt on myös käynyt lukion oppimäärän aiheista jota on kirjoittanut, en usko että "PhD" tarkoittaa amiksen käyneitä ylioppilaita olevan olemassakaan, vaan niputtaa kyllä kaksoistutkintolaiset myös lukion käyneisiin. Tässäkään jaottelussa ei oteta huomioon lukion käyneitäkään, jotka ovat sitten tajunneet haluavansa kokiksi ja menneet kokkikouluun lukion jälkeen.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ylioppilastutkinto" itsessään on täysin arvoton, kuka tahansa nyt saa yo-lakin, joka sen haluaa. En kuitenkaan ylistäisi matematiis-luonnontieteellistä osaa kaiken yläpuolelle, vaikka omatkin paperini on ihan hyvin arvosanoin juurikin niistä kirjoitettu (lääkiksessä nyt). Vähän ristiriitaisesti sanon kuitenkin, että kyllä itsekkin näen juurkin tuon mat-lut -osuuden olevan Suomen tulevaisuuden kannalta tärkein (kansainvälinen kilpailukyky ym.), mutta kyllä silti tarvitaan myös muitakin, ei-matemaattisia aloja.

Lue lisää

Ihan hyvää argumentaatiota. Olet aivan oikeassa, että tarvitaan niitä muunlaisiakin ihmisiä kuin esim. minä, jonka matematiikan opinnoissa ei paljon numeroita enää näy; suurelta osin todistelua todistelun perään. Tiedät varmaan mitä tarkoitan kun puhutaan yliopistomatematiikasta. ;)

Äidinkielen taidotkin ovat varmaan nykyään rapistuneet sille tasolle, että hyvä jos niillä peruskoulua läpäisisi. Jotenkin tuntuu, että kun kaikki opiskelupotentiaali on kulutettu tuohon teoreettiseen mat-lut opiskeluun, verottaa se normaalista verbaalisesta ilmaisutaidosta. Ehkä olet huomannut saman lääketieteellisissä opinnoissasi? Ainakin itse olen huomannut, kuinka monella matemaattisilla aloilla opiskelevista ja työskentelevistä (tohtoreita myöten), on kielellinen ilmaisu kovin puutteellista (niin puhuttu kuin kirjoitettu). Kuulun näihin, myönnän. On toki poikkeuksia, jotka taitavat kaikki osa-alueet, mutta uskon sen olevan harvinaisempaa.

Haluaisin kommentoida kuitenkin tekstiäsi sillä, että itse en käynyt kuin lukion mat-fys-kem kertauskurssit. Eli en ole suorittanut näiden aineiden lukion kursseja muuten. Katsoin oppivani paremmin ja tehokkaammin itsenäisesti lukien (olisin todennäköisesti vain turhautunut oppitunneilla). Toisaalta kielet olivat sellaisia aineita, joiden lukiokursseja suoritin oppitunneilla. Ne jotenkin tuntuivat taas minulle paljon vaikeammilta kuin matemaattiset aineet. Meitä on siis näköjään moneen junaan.

Se ehkä pitää vielä sanoa, että tuosta itsenäisestä matemaattisten lukioaineiden opiskelusta ei ainakaan haittaa ole ollut siltä kannalta, että siinä on täytynyt ottaa täysin oma vastuu oppimisestaan. Näin oikeastaan oppi jo ennen yliopistoa ns. akateemisen vapauden tuoman vastuun. Tuntuu, että monille lukiosta yliopistoon tulleille oppilaille juuri tuo akateeminen vapaus hämmentää eniten, kun kukaan ei olekaan enää patistamassa kädestä pitäen tekemään läksyjä yms.

Voisin uskaltaa väittää, että kaikista opettajistani ylivoimaisesti sadistisin ja "paskamaisin" olen ollut minä itse. Ei paljon lomia ole herunut ja on pakottettu lukemaan niin aamut, päivät kuin illatkin. Välillä ei anna aikaa oikein edes nukkuakaan. ;)

P.s. On todella mukavaa, kun kaltaisiasi pohdiskelevia ja kypsempiä kommentteja pääsee lukemaan. Tuollainen palaute pystyy kehittämään meidän jokaisen omia ajattelutapoja, ideologioita jne.

Mielipiteitäkö kirjoitti:

Ihan hyvää argumentaatiota. Olet aivan oikeassa, että tarvitaan niitä muunlaisiakin ihmisiä kuin esim. minä, jonka matematiikan opinnoissa ei paljon numeroita enää näy; suurelta osin todistelua todistelun perään. Tiedät varmaan mitä tarkoitan kun puhutaan yliopistomatematiikasta. ;)

Äidinkielen taidotkin ovat varmaan nykyään rapistuneet sille tasolle, että hyvä jos niillä peruskoulua läpäisisi. Jotenkin tuntuu, että kun kaikki opiskelupotentiaali on kulutettu tuohon teoreettiseen mat-lut opiskeluun, verottaa se normaalista verbaalisesta ilmaisutaidosta. Ehkä olet huomannut saman lääketieteellisissä opinnoissasi? Ainakin itse olen huomannut, kuinka monella matemaattisilla aloilla opiskelevista ja työskentelevistä (tohtoreita myöten), on kielellinen ilmaisu kovin puutteellista (niin puhuttu kuin kirjoitettu). Kuulun näihin, myönnän. On toki poikkeuksia, jotka taitavat kaikki osa-alueet, mutta uskon sen olevan harvinaisempaa.

Haluaisin kommentoida kuitenkin tekstiäsi sillä, että itse en käynyt kuin lukion mat-fys-kem kertauskurssit. Eli en ole suorittanut näiden aineiden lukion kursseja muuten. Katsoin oppivani paremmin ja tehokkaammin itsenäisesti lukien (olisin todennäköisesti vain turhautunut oppitunneilla). Toisaalta kielet olivat sellaisia aineita, joiden lukiokursseja suoritin oppitunneilla. Ne jotenkin tuntuivat taas minulle paljon vaikeammilta kuin matemaattiset aineet. Meitä on siis näköjään moneen junaan.

Se ehkä pitää vielä sanoa, että tuosta itsenäisestä matemaattisten lukioaineiden opiskelusta ei ainakaan haittaa ole ollut siltä kannalta, että siinä on täytynyt ottaa täysin oma vastuu oppimisestaan. Näin oikeastaan oppi jo ennen yliopistoa ns. akateemisen vapauden tuoman vastuun. Tuntuu, että monille lukiosta yliopistoon tulleille oppilaille juuri tuo akateeminen vapaus hämmentää eniten, kun kukaan ei olekaan enää patistamassa kädestä pitäen tekemään läksyjä yms.

Voisin uskaltaa väittää, että kaikista opettajistani ylivoimaisesti sadistisin ja "paskamaisin" olen ollut minä itse. Ei paljon lomia ole herunut ja on pakottettu lukemaan niin aamut, päivät kuin illatkin. Välillä ei anna aikaa oikein edes nukkuakaan. ;)

P.s. On todella mukavaa, kun kaltaisiasi pohdiskelevia ja kypsempiä kommentteja pääsee lukemaan. Tuollainen palaute pystyy kehittämään meidän jokaisen omia ajattelutapoja, ideologioita jne.

Lue lisää

Tuli tuota fysiikkaa luettua vuoden verran ennen lääkistä, että tiedän kyllä mitä yliopistomatematiikka tarkoittaa, vaikka motivaationi siihen oli aika huono... Lääkis oli kuitenkin kokoajan maalina. Vaikka lukion yhtälöiden pyörittely sujui hyvin, ei siihen koskaan mitään paloa itselleni muodostunut.

Mitä tulee äidinkielelliseen puoleen niin aika lailla samoilla linjoilla. Sanajärjestys ja tarkka oikeinkirjoitus on sivuseikka kun tekee omia muistiinpanoja...tärkeintä on saada mahdollisimman nopeasti tarvittavat asiat paperille tarpeeksi tarkasti, että niitä lukiessa herää joku muistijälki aiheesta. Toki kaikki viralliset paperit tulee tehtyä vähän erilaisella tarkkuudella. Opiskelen lääketiedettä, potilas on kiitollisempi huonolla äidinkielellä kirjoitettuun parantavaan hoitoon kuin kauniilla käsialalla kirjoitettuun kuolintodistukseen.

Nostan kyllä hattua sinulle, jos olet löytänyt motivaatiota lukea lukion oppimäärän omatoimisesti niin, että olet päässyt sisään yliopistoon ja ymmärrätkin siellä jotain alasta, jossa ei pelkkä lukeminen auta. En kuitenkaan usko (etkä itsekkään usko), että olet stereotypinen "amis". Jos motivaatiota ja perslihaksia riittää, niin kyllähän opiskelu on oikea valinta. Yhteiskunta kuitenkin tarvitsee molempia: teoreetikkoja ja tekijöitä, sekä kaikkea siltä väliltä.

Mielipiteitäkö kirjoitti:

Ihan viisasta tekstiä, mutta ehkä jotain yleistyksiä olet antanut joihin haluaisin kommentoida:

"En halua kuulostaa tekopyhältä, mutta kyllä sen huomaa myöhemmin, että kumpi on ylioppilas ja kumpi amiksen käynyt, viimeistään, kun puhutaan vähän syvemmin esimerkiksi politiikasta tai historiasta."

- Entä jos on ammattikoulun käynyt ylioppilas?
- Tästä tuli mieleen, että lukion käynyt ylioppilas olisi jotenkin viisaampi kuin ammattikoulun käynyt ylioppilas? Antoi vain jotenkin sellaisen kuvan, että vaikka olen kirjoittanut pitkän matematiikan, fysiikan, kemian, äidinkielen ja pitkän englannin (jokaisesta vähintään E), on tuo lukion päättötodistuksen saanut ylioppilas A:n papereilla minua parempi?

Mielestäni kuka vaan voi kirjoittaa ylioppilaaksi (lähes mitättömällä vaivalla). On taas aivan eri asia, minkä tason ylioppilas olet. Täten en pidä niinkään suurena meriittinä koko ylioppilastutkintoa (on mistään mitään tietämättömiä ylioppilaita ja vastakohtia).

Suostuisin siinä vaiheessa vasta pitämään ylioppilaslakkia päässäni, kun niiden ulkoasu määräytyisi kirjoitettujen aineiden ja niistä saatujen arvosanojen mukaan. Esimerkiksi TKK:lla on ollut jo pitkään tapana kutsua lyhyen matematiikan kirjoittaneita "kukkaishattuylioppilaiksi", joka on mielestäni aivan oikein.

Omaan perheeseeni esim. kuuluu 6 ylioppilasta. Vain yhden kanssa heistä voin keskustella mukavia yliopistotason fysiikkaan, matematiikkaan tai kemiaan liittyen. Muille näille perheenjäsenille keskustelumme on täyttä hepreaa, josta vain turhautuvat.

Yhteenveto: On mielestäni aivan eri asia olla ylioppilas, joka ei MAOL-taulukkokirjasta mitään ymmärrä kuin ylioppilas, joka ei MAOL:ia enää edes tarvitse.

Saa korjata ja kommentoida. Olisi mukava kuulla mielipiteitänne.

Lue lisää

Eihän tuossa nyt ollut paljonkaan järkeä! Fakki-idiotismia.

Eivät ne matemaattis-luonnontieteelliset aineet oikeasti ole millään tavoin muiden yläpuolella (paitsi ehkä teologian). Näin täysin riippumatta siitä, mitä TKK:lla sanotaan. - Tietysti on hienoa, että annat omalle alallesi arvoa. Sitä kuitenkin rapistaa se, että mollaat muita.

Meidän perheessä on neljä hyvillä papereilla ylioppilaaksi kirjoittanutta. Heidän kaikkien kanssa voi keskustella eri kielien hienouksista ja vivahteista sekä esim. kulttuurihistoriasta ja yhteiskunnista. Yhteenlaskettu asiantuntemus on hämmästyttävän laaja. Yksi perheenjäsen on myös fyysikko ja hänen pitää kääntyä serkkunsa puoleen, jos haluaa samantasoisen keskustelukumppanin omasta alastaan puhelemaan.