toiseen rakastunut...

Heidi

Onko ketään muuta, joka samassa tilanteessa...olen rakastunut toiseen mieheen, joka myös eroamassa ja muuttaa pian yksin asumaan. Olimme aluksi ystäviä, mutta pitkän ajan kuluessa rakastuimme, ja huomasimme, että olemme toisillemme juuri "se oikea", ajattelemme monesta asiasta saman lailla. Nyt suhde katkolla, jotta voimme kummatkin miettiä, oliko suhde vain hetken huumaa. Jos jonkin ajan kuluttua vielä tunnemme samoin, muutamme yhteen asumaan. Vaikein asia kertoa miehelleni, jonka kanssa rakennettu monet muistot ja koti. Oma avioliittoni ollut kuitenkin jo kolme vuotta katkolla.
Olisi kiva löytää ihminen, joka on/oli samassa tilanteessa ja jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti vaikka meilitse...kovin monelle ystävälleni en ole asiasta voinut kertoa vielä...

27

3267

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • joop

      Ei voi mitään, minusta tulee skeptinen heti kun kuulen aikuisten puhuvan kuin teini-ikäiset tai Harlekiinikirjojen sankari ja sankaritar. "Juuri se oikea", "sielunkumppani"... Varsinkin kun kyse on vielä salasuhteesta. Aika usein siinä kun tuppaa käymään niin että se salasuhdekumppani vaikuttaa juuri siltä maailman ihanimmalta koska hänen kanssaan ei tarvi jakaa sitä tympeää arkea eikä tarvi pestä hänen paskaisia sukkiaan ja kuunnella kuorsausta joka yö, ja sitten kun suhde ei olekaan enää salainen ja ne toisen raivostuttavatkin piirteet tulee viimein esille, tuleekin (ainakin hetkellisesti) ikävä sitä entistä kumppania.

      Mutta toisaalta, mitäpäs minä suutani auon kun ei minulla mitään varsinaista sanottavaa asiaan ole. :) Paitsi se että päästä miehesi vapaaksi etsimään myös "juuri sitä oikeaa" mahdollisimman pian.

      • Limppu

        ..elämä! Kohtaat "sen oikean", rakastut, alkaa seurustelu, muutto yhteen.. Ja sitten arki. On se ihme juttu, että "se oikea" osoittautuukin sitten toisella "oikealla" korvattavaksi. On sitten kyse miehistä tai naisista, niin kummasti arviot ja tuntemukset pettää elämää eteen päin elettäessä.

        Salasuhde on kyllä oiva keino paeta arkea, mutta omaa itseä ei voi juosta karkuun. Mutta onko koskaan mahdollista katkaista kierre? Siis jos kerran hakee arkistuneeseen suhteeseen salaista huumaa, niin loppuuko se koskaan? Arki kun tulee aina; sukilla ja papiljoteilla on kumma vaikutus ;) Mutta miten saada niin turvallinen kumppanuus toisen ihmisen kanssa, että voit turvallisesti näyttää vikasi ja puutteesi ja olla kuitenkin rakastettu?


      • Heidi
        Limppu kirjoitti:

        ..elämä! Kohtaat "sen oikean", rakastut, alkaa seurustelu, muutto yhteen.. Ja sitten arki. On se ihme juttu, että "se oikea" osoittautuukin sitten toisella "oikealla" korvattavaksi. On sitten kyse miehistä tai naisista, niin kummasti arviot ja tuntemukset pettää elämää eteen päin elettäessä.

        Salasuhde on kyllä oiva keino paeta arkea, mutta omaa itseä ei voi juosta karkuun. Mutta onko koskaan mahdollista katkaista kierre? Siis jos kerran hakee arkistuneeseen suhteeseen salaista huumaa, niin loppuuko se koskaan? Arki kun tulee aina; sukilla ja papiljoteilla on kumma vaikutus ;) Mutta miten saada niin turvallinen kumppanuus toisen ihmisen kanssa, että voit turvallisesti näyttää vikasi ja puutteesi ja olla kuitenkin rakastettu?

        , että mieheni ei edes halua lapsia enää ja asiasta ei enää puhutakaan ja piste. Enkä paljon saa puhua muistakaan asioista enää omalle miehelleni.
        Kaikista omista huonoista puolistani sekä "ns. salaisen rakastajani" eli siis ystäväni huonoista puolista on keskusteltu avoimesti. Tiedän tasan tarkkaan mitä arki on, likaista pyykkiä ja muuta. En ole niin naiivi, ettenkö tiedä, että arki tulee myös uuden ihmisen kanssa.
        En ihastu helposti, mutta tähän ihmiseen olen pikkuhiljaa alkanut tuntemaan ihastusta ja ehkäpä jo rakkautta.


      • Limppu
        Heidi kirjoitti:

        , että mieheni ei edes halua lapsia enää ja asiasta ei enää puhutakaan ja piste. Enkä paljon saa puhua muistakaan asioista enää omalle miehelleni.
        Kaikista omista huonoista puolistani sekä "ns. salaisen rakastajani" eli siis ystäväni huonoista puolista on keskusteltu avoimesti. Tiedän tasan tarkkaan mitä arki on, likaista pyykkiä ja muuta. En ole niin naiivi, ettenkö tiedä, että arki tulee myös uuden ihmisen kanssa.
        En ihastu helposti, mutta tähän ihmiseen olen pikkuhiljaa alkanut tuntemaan ihastusta ja ehkäpä jo rakkautta.

        Pohdintani ei ollut syytös, vaan ihmettelin sitä, kuinka kaavamaisesti loppujen lopuksi kaikki asiat aina toistuvat parisuhteessa, vaikka kumppanit vaihtuu. En aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuulee heittoja siitä, kuinka suhde muuttui, että sitä van kasvettiin erilleen jne. Tosiasiassa suhde harvoin voi itsenäisesti alkaa muuttumaan. Kyllä siinä elävät ihmiset muttuvat, ja niinhän sen on elämä tarkoittanutkin olevan.

        Se, kasvaako puolisot yhteensuuntaan vai eri suuntiin, on varmaan osiltaan kiinni niistä unelmista ja aatoksista, joita parisuhteeseen aikoinaan sisällytti. Sinulla ilmeisesti ollut ajatuksena lapsen saaminen; oliko myös kumppanillasi? On varmaan äärettömän vaikeata saada mikään suhde toimimaan, jos päämäärät tai tavoitteet ovat ääripäissä. On myös äärettömän epäreilua vaatia toista luopumaan unelmistaan. On vain reilua kertoa toiselle mitä oikeasti haluaa. Rinankkaissuhde ei ole vastaus ongelmiin. Moni on myös joutunut toteamaan sen, että on elämän kriisivaiheessa ihastunut ihmiseen, johon ei ehkä olisi ihastunut ilman vaikeuksia. Silloin herää vain kysymys: oliko tunne oikeaa kiintymystä oikein perustein?


    • jaaha

      Tietenkin täällä on ihmisiä, jotka ovat samassa jamassa. Haluatko vain niiden mielipiteitä, onko uskallusta myös epäilijöihin. Olit kai yhtä huumaantunut omaan mieheesi joskus, onneksi olette samalla viivalla "tulevan" miehesi kanssa, kun huuma loppuu ja arki tulee, seuraava kehiin. Opettele edes suhteen rakentamisen taito. Ei riitä, että on jostakin asioista samaa mieltä ja sängyssä menee hyvin. Arkikin pitää hoitaa.

      • Heidi

        Sängyssä emme ole edes olleet vielä niissä touhuissa, vaikka olemme jo "seurustelleet" kauan. Kaikki muut asiat elämässä tärkeämpiä meille kummallekin, kuten keskustelutaito, ja se yhdessä viihtyminen. Oma mieheni ei halua lapsia, vaikka itse haluankin kovasti, tässä mielestäni jo yksi syy "miehenvaihtoon".
        Tiedän tasan tarkkaan mitä arki elämässä on ja parisuhteessa! Olen omaa parisuhdetta pitänyt yllä jo 9 vuotta ja monia kovia vaikeuksia meillä on ollut. En todellakaan luovu hetkessä omasta miehestäni ja kukaan ei voi sanoa minulle, että en ole yrittänyt vaikeuksia selvittää. Rakkaus on vain loppunut pikkuhiljaa miestäni kohtaan kaiken jälkeen. Kuitenkin hyviäkin hetkiä mahtunut elämään, ja niistä vaikeinta luopua...


      • Puolukka
        Heidi kirjoitti:

        Sängyssä emme ole edes olleet vielä niissä touhuissa, vaikka olemme jo "seurustelleet" kauan. Kaikki muut asiat elämässä tärkeämpiä meille kummallekin, kuten keskustelutaito, ja se yhdessä viihtyminen. Oma mieheni ei halua lapsia, vaikka itse haluankin kovasti, tässä mielestäni jo yksi syy "miehenvaihtoon".
        Tiedän tasan tarkkaan mitä arki elämässä on ja parisuhteessa! Olen omaa parisuhdetta pitänyt yllä jo 9 vuotta ja monia kovia vaikeuksia meillä on ollut. En todellakaan luovu hetkessä omasta miehestäni ja kukaan ei voi sanoa minulle, että en ole yrittänyt vaikeuksia selvittää. Rakkaus on vain loppunut pikkuhiljaa miestäni kohtaan kaiken jälkeen. Kuitenkin hyviäkin hetkiä mahtunut elämään, ja niistä vaikeinta luopua...

        Eikö "miehenvaihto" ole suuri riski, jos ei tiedä kuinka asiat sängyssä toimii. Keskustelutaito ja yhdessä viihtyminen ovat tosi tärkeitä. Mutta lisää lapsia, jos ei tiedä kyllästyykö seuraavaksi huonon sänkyelämän takia. Oletko rehellinen uudelle ystävällesi?


      • Heidi
        Puolukka kirjoitti:

        Eikö "miehenvaihto" ole suuri riski, jos ei tiedä kuinka asiat sängyssä toimii. Keskustelutaito ja yhdessä viihtyminen ovat tosi tärkeitä. Mutta lisää lapsia, jos ei tiedä kyllästyykö seuraavaksi huonon sänkyelämän takia. Oletko rehellinen uudelle ystävällesi?

        Miksi nostat seksin noin tärkeään asemaan elämässä? JOs mies on ollut kauan myös avioliitossa ja he eroavat ystävinä ja tiedän syynkin, miksi he eroavat, niin miehen kyvyttömyys ei ole ollut syynä.
        Kyllä se seksi sujuu, jos ihmiset rakastavat toisiaan ja kunnioittavat myös sillä elämän herkimmällä alueella ja ottavat toinen toisensa huomioon. Taidat olla aika nuori, kun ajattelet vain pelkästään sänkyhommia suhteen onnistumisen edellytyksenä!


      • Puolukka
        Heidi kirjoitti:

        Miksi nostat seksin noin tärkeään asemaan elämässä? JOs mies on ollut kauan myös avioliitossa ja he eroavat ystävinä ja tiedän syynkin, miksi he eroavat, niin miehen kyvyttömyys ei ole ollut syynä.
        Kyllä se seksi sujuu, jos ihmiset rakastavat toisiaan ja kunnioittavat myös sillä elämän herkimmällä alueella ja ottavat toinen toisensa huomioon. Taidat olla aika nuori, kun ajattelet vain pelkästään sänkyhommia suhteen onnistumisen edellytyksenä!

        En ole enää kovin nuori, vaan aika rutkasti kokenut, muunmuassa avioeron hankaluudet. Seksi ja sen toimivuus on vain niin suuri osa parisuhdetta, että toimiessaan se ruokkii koko suhdetta, antaen luottamusta, kun taas käänteisesti se luo kylmän verhon kahden ihmisen väliin josta voi olla vaikea nousta. Rakastamista ja kunnioittamista kun on niin monen asteista. Onnistuessaan se seksi syntyy itsestään, vaikka keskellä metsää tai rannalla, se ei ole harkittu suorite. Vaikka mies ei olekaan ollut kyvytön, voiko olla varma että se onnistuu ja tuntuu hyvältä sinun kanssasi? Et vastannut tietääkö ystäväsi lastenhankintasuunnitelmistasi.


      • Heidi
        Puolukka kirjoitti:

        En ole enää kovin nuori, vaan aika rutkasti kokenut, muunmuassa avioeron hankaluudet. Seksi ja sen toimivuus on vain niin suuri osa parisuhdetta, että toimiessaan se ruokkii koko suhdetta, antaen luottamusta, kun taas käänteisesti se luo kylmän verhon kahden ihmisen väliin josta voi olla vaikea nousta. Rakastamista ja kunnioittamista kun on niin monen asteista. Onnistuessaan se seksi syntyy itsestään, vaikka keskellä metsää tai rannalla, se ei ole harkittu suorite. Vaikka mies ei olekaan ollut kyvytön, voiko olla varma että se onnistuu ja tuntuu hyvältä sinun kanssasi? Et vastannut tietääkö ystäväsi lastenhankintasuunnitelmistasi.

        Ystäväni erosi, koska vaimo ei halunnut lapsia...ja itse hän haluaa kovasti.


    • Risteyksessä

      En ole ihan samassa tilanteessa, mutta sinne päin. Kuukausi, pari sitten kuuluttelin täällä itsekin kohtalotovereita ja toivoin keskustelua esim meilitse. Tunsin myös olevani yksinäinen ja vailla keskustelutukea. Vastuu tuntui hirveältä, tuntui että olisi ollut paljon helpompaa olla se joka jätetään. Perustin uuden sähköpostiosoitteenkin sitä varten, että joku joka haluaa vaihtaa henk.koht. ajatuksia näistä asioista, voisi kirjoitella. En saanut yhtään kirjettä tai sitten osoite ei toimi. Kokeile v.mpm@dnainternet.net. Laita myös tälle palstalle ilmoitus kirjeestäsi, niin tiedän jos osoite ei jostain syystä toimi.

      Lyhyesti asiaan. Näitä moralistisia ohjeita ja kommentteja, joita edelliset vastaajatkin antoivat, saamme kyllä kuulla monelta taholta. Arvelen, että moni meistä, jotka olemme pitkään salanneet halumme lähteä itsellemmekin niin tärkeästä ihmissuhteesta ja ehkä monin tavoin olemmme yrittäneet nähdä sen kaikki hyvät puolet ja pitää niistä kiinni, olemme käyneet ehkä vuosia kestävän kamppailun juuri noiden epäilyjen kanssa. Minä ainakin kuulin sisältäni kaikki nuo epäilyt pitkään, ja silti tulin lopulta vaiheeseen, että asia oli sanottava, en mahda itselleni mitään, enkä enää tiedä miiksi minun pitäisi mahtaa itselleni jotain. Niin minä kuin sinäkin, Heidi, ansaitsemme myötätuntoa, todella - pelot ja epäilykset ovat yleensä velloneet sisällämme jo kauan, ja syyllisyyden tunteet ovat varmasti meille tuttuja.

      Oli pakko vastata pikaisesti, koska edelliset vastaajat olivat sinua kohtaan niin tylyjä.

      Olen lähdössä matkoille, joten kahteen viikkoon en ehdi lukea meilejäni tai osallistua tähän keskusteluun, mutta toivon tsemppiä ja rohkeutta sinulle Heidi.

      • Heidi

        että jaksoit vastata. Oma meiliosoitteeni on maria_27@suomi24.fi. Kirjoittelen sinulle, heti kun ehdin ja hyvää lomamatkaa!


      • M38

        ...mutta älkää enää uusia suhteitanne kiville ajako tuolla samalla jutulla, jonka niin moni tekee. "Heidi" mainitsi alkuperäisessä kirjoituksessaan, että "Oma avioliittoni ollut kuitenkin jo kolme vuotta katkolla.". Sinä, "Risteyksessä", taas sanot, että "olemme pitkään salanneet halumme lähteä itsellemmekin niin tärkeästä ihmissuhteesta" ja vielä "Minä ainakin kuulin sisältäni kaikki nuo epäilyt pitkään, ja silti tulin lopulta vaiheeseen, että asia oli sanottava...".

        Ja mielestäni tuossa tuo ongelmanne onkin, niinkuin niin monella muullakin. Sen sijaan, että pyörittelette näitä eroajatuksia tms. omissa päissänne - kuvitellen ehkä partnerinne omaavan ajatuksenlukukykyjä - olisiko mitenkään mahdollista, että avaisitte seuraavassa suhteessa sanaisen arkkunne jo siinä vaiheessa, kun asiat alkavat ottamaan pannuun? Älkää hyvät ihmiset salatko tuollaisia ajatuksia! Sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta varmasti tilannetta helpottaisi se, että otetaan se kissa pöydälle ajoissa.

        Toinen teistä kokee teidän olevan oikeutettuja myötätunnolle. Valitettavasti itsekin lukeudun siihen joukkoon, jolta ette sitä saa - siitäkin huolimatta, että miehennekin varmasti ovat jotakin väärin tehneet. Ehkä he vain eivät ole mitään huomanneet, vaikka ainakin teidän mielestänne olisi pitänyt. Moni muu saattaa olla tässäkin asiassa eri mieltä kanssanne, niin kovalta kuin se saattaa kuulostaakin.

        Toivottavasti itse en esittänyt asiaani tylysti, mutta itse vastaavan kohtalon kokeneena miehenä, asia kieltämättä jonkin verran tympii, ex-puolisoni mukana kun lähti niin tavattoman paljon enemmän kuin vain hän.


      • nainen
        M38 kirjoitti:

        ...mutta älkää enää uusia suhteitanne kiville ajako tuolla samalla jutulla, jonka niin moni tekee. "Heidi" mainitsi alkuperäisessä kirjoituksessaan, että "Oma avioliittoni ollut kuitenkin jo kolme vuotta katkolla.". Sinä, "Risteyksessä", taas sanot, että "olemme pitkään salanneet halumme lähteä itsellemmekin niin tärkeästä ihmissuhteesta" ja vielä "Minä ainakin kuulin sisältäni kaikki nuo epäilyt pitkään, ja silti tulin lopulta vaiheeseen, että asia oli sanottava...".

        Ja mielestäni tuossa tuo ongelmanne onkin, niinkuin niin monella muullakin. Sen sijaan, että pyörittelette näitä eroajatuksia tms. omissa päissänne - kuvitellen ehkä partnerinne omaavan ajatuksenlukukykyjä - olisiko mitenkään mahdollista, että avaisitte seuraavassa suhteessa sanaisen arkkunne jo siinä vaiheessa, kun asiat alkavat ottamaan pannuun? Älkää hyvät ihmiset salatko tuollaisia ajatuksia! Sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta varmasti tilannetta helpottaisi se, että otetaan se kissa pöydälle ajoissa.

        Toinen teistä kokee teidän olevan oikeutettuja myötätunnolle. Valitettavasti itsekin lukeudun siihen joukkoon, jolta ette sitä saa - siitäkin huolimatta, että miehennekin varmasti ovat jotakin väärin tehneet. Ehkä he vain eivät ole mitään huomanneet, vaikka ainakin teidän mielestänne olisi pitänyt. Moni muu saattaa olla tässäkin asiassa eri mieltä kanssanne, niin kovalta kuin se saattaa kuulostaakin.

        Toivottavasti itse en esittänyt asiaani tylysti, mutta itse vastaavan kohtalon kokeneena miehenä, asia kieltämättä jonkin verran tympii, ex-puolisoni mukana kun lähti niin tavattoman paljon enemmän kuin vain hän.

        Joo,helppohan se on sanoo,että "avatkaa se sanainen arkkunne",jos miestä/vaimoa ei yhtään kiinnosta toisen hyvinvointi:yhdessä asioista jutteleminen,jutteleminen:meistä,ei muista ihmisistä ja muiden kiinnostuksen kohteista!
        Onko se toisen vika,jos hän yrittää saada keskustelua asioista,niistä syvällisistäkin??
        Eikö se ole molempien tehtävä hoitaa sitä suhdetta??!Kai sitä sitten ihastuu/rakastuu sellaiseen uuteen ihmiseen sen vuoksi,kun se jaksaa kuunnella toisen suruja ja murheita-nimenomaan kuunnella ja siinä se sitten onkin:alkaa tuntea sielujen sympatiaa ja se toinenkin osapuoli huomaa,että "tässähän ollaan samalla aaltopituudella puolin ja toisin".
        Minäkin tapasin ihmisen,jonka kanssa heti ensihetkestä lähtien oltiin samalla aaltopituudella-tuntui kuin olisin aina tuntenut hänet.Toisella tapaamiskerralla pystyttiin jo halaamaan.Ei se välttämättä tarkoita,että meistä tulisi koskaan enempää (kuin kavereita/ystäviä),mutta jo lämmin halaus osoittaa,että ihmisestä voi ihmisenäkin välittää.
        Onhan toki selvää,että ensi tapaamisella ihminen antaa itsestään paremman vaikutelman ja aikojen saatossa huonot puolet tulevat varmasti esiin.Kyllä minunkin puolisoni oli aluksi NIIN romanttinen,että..mutta nyt on romantiikka kaukana.Jos haluaisin keskustella hänen kanssaan syvällisiä,hänen mielenkiintonsa kohdistuu omiin töihin ja muiden ihmisten asioihin.Minä opiskelen tällä hetkellä-ei häntä kiinnosta,miten minun päiväni on mennyt,vaikka itse aina häneltä kiinnostuneena hänen tekemisistään kyselen ja otan kantaa.Eikö tuo ala kyllästyttää pikkuhiljaa ketä tahansa??
        Sitten kun tapaa ihmisen,jota koskettaa myös TOISEN ihmisen tunteet-ja joka ajattelee syvällisiä ja joka pukee ne vielä sanoiksi niin eikö se ole jo yksi syy haluta tutustua sellaiseen ihmiseen paremmin?!


      • xxx
        M38 kirjoitti:

        ...mutta älkää enää uusia suhteitanne kiville ajako tuolla samalla jutulla, jonka niin moni tekee. "Heidi" mainitsi alkuperäisessä kirjoituksessaan, että "Oma avioliittoni ollut kuitenkin jo kolme vuotta katkolla.". Sinä, "Risteyksessä", taas sanot, että "olemme pitkään salanneet halumme lähteä itsellemmekin niin tärkeästä ihmissuhteesta" ja vielä "Minä ainakin kuulin sisältäni kaikki nuo epäilyt pitkään, ja silti tulin lopulta vaiheeseen, että asia oli sanottava...".

        Ja mielestäni tuossa tuo ongelmanne onkin, niinkuin niin monella muullakin. Sen sijaan, että pyörittelette näitä eroajatuksia tms. omissa päissänne - kuvitellen ehkä partnerinne omaavan ajatuksenlukukykyjä - olisiko mitenkään mahdollista, että avaisitte seuraavassa suhteessa sanaisen arkkunne jo siinä vaiheessa, kun asiat alkavat ottamaan pannuun? Älkää hyvät ihmiset salatko tuollaisia ajatuksia! Sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta varmasti tilannetta helpottaisi se, että otetaan se kissa pöydälle ajoissa.

        Toinen teistä kokee teidän olevan oikeutettuja myötätunnolle. Valitettavasti itsekin lukeudun siihen joukkoon, jolta ette sitä saa - siitäkin huolimatta, että miehennekin varmasti ovat jotakin väärin tehneet. Ehkä he vain eivät ole mitään huomanneet, vaikka ainakin teidän mielestänne olisi pitänyt. Moni muu saattaa olla tässäkin asiassa eri mieltä kanssanne, niin kovalta kuin se saattaa kuulostaakin.

        Toivottavasti itse en esittänyt asiaani tylysti, mutta itse vastaavan kohtalon kokeneena miehenä, asia kieltämättä jonkin verran tympii, ex-puolisoni mukana kun lähti niin tavattoman paljon enemmän kuin vain hän.

        edellinen kirjoitti asiaa. Minunkin mies väitti yrittäneensä. Kas, kun en huomannut. Hautoi asioita jotka vaivasivat omassa päässään, hiiskumatta sanallakaan kenellekään, että jokin ahdistaa. No, kyllähän ne yksin hautomalla alkaa varmasti vielä enemmän ahdistaa.
        Ja todellakin väittää yrittäneensä. ei yrittämistä ole se, että pari kertaa vihjaa asiasta. Asiat pitää ottaa kunnolla esille ja niin että toinenkin varmasti tajuaa missä mennään. Vihjailu ei sitä ole, ja nuo vihjailut minä tulkitsin juuri päin vastoin. En ole ajatustenlukija. Ja vihjailujakaan ei ollut kuin pari kertaa, ei edes jatkuvasti.
        Suhde olisi voitu pelastaa, jos asioista olisi puhuttu ajoissa. Ennenkuin ne paisuvat kohtuuttomiksi. Tätä mieltä minä olen.
        Joten myötätuntoa ei heru minultakaan.


      • vähän
        nainen kirjoitti:

        Joo,helppohan se on sanoo,että "avatkaa se sanainen arkkunne",jos miestä/vaimoa ei yhtään kiinnosta toisen hyvinvointi:yhdessä asioista jutteleminen,jutteleminen:meistä,ei muista ihmisistä ja muiden kiinnostuksen kohteista!
        Onko se toisen vika,jos hän yrittää saada keskustelua asioista,niistä syvällisistäkin??
        Eikö se ole molempien tehtävä hoitaa sitä suhdetta??!Kai sitä sitten ihastuu/rakastuu sellaiseen uuteen ihmiseen sen vuoksi,kun se jaksaa kuunnella toisen suruja ja murheita-nimenomaan kuunnella ja siinä se sitten onkin:alkaa tuntea sielujen sympatiaa ja se toinenkin osapuoli huomaa,että "tässähän ollaan samalla aaltopituudella puolin ja toisin".
        Minäkin tapasin ihmisen,jonka kanssa heti ensihetkestä lähtien oltiin samalla aaltopituudella-tuntui kuin olisin aina tuntenut hänet.Toisella tapaamiskerralla pystyttiin jo halaamaan.Ei se välttämättä tarkoita,että meistä tulisi koskaan enempää (kuin kavereita/ystäviä),mutta jo lämmin halaus osoittaa,että ihmisestä voi ihmisenäkin välittää.
        Onhan toki selvää,että ensi tapaamisella ihminen antaa itsestään paremman vaikutelman ja aikojen saatossa huonot puolet tulevat varmasti esiin.Kyllä minunkin puolisoni oli aluksi NIIN romanttinen,että..mutta nyt on romantiikka kaukana.Jos haluaisin keskustella hänen kanssaan syvällisiä,hänen mielenkiintonsa kohdistuu omiin töihin ja muiden ihmisten asioihin.Minä opiskelen tällä hetkellä-ei häntä kiinnosta,miten minun päiväni on mennyt,vaikka itse aina häneltä kiinnostuneena hänen tekemisistään kyselen ja otan kantaa.Eikö tuo ala kyllästyttää pikkuhiljaa ketä tahansa??
        Sitten kun tapaa ihmisen,jota koskettaa myös TOISEN ihmisen tunteet-ja joka ajattelee syvällisiä ja joka pukee ne vielä sanoiksi niin eikö se ole jo yksi syy haluta tutustua sellaiseen ihmiseen paremmin?!

        Just näin. Mieheni oli niin romanttinen alussa, ei enää. Uusi on niin syvällinen, kuinka kauan, taasko ikuisesti. Jos olet saanut miehesi romantiikan katoamaan, kuinka et onnistuisi uuden syvällisyyden tuhoamisessa.


      • nainen
        vähän kirjoitti:

        Just näin. Mieheni oli niin romanttinen alussa, ei enää. Uusi on niin syvällinen, kuinka kauan, taasko ikuisesti. Jos olet saanut miehesi romantiikan katoamaan, kuinka et onnistuisi uuden syvällisyyden tuhoamisessa.

        Mistäs sä tiedät,että minä olen sen aiheuttanut..omat tekemisensä ovat aiheuttaneet-omistautuu niin paljon työlleen että silleen.Mä arvostan sitä,että elämässä on muutakin kuin työtä,työtä ja työtä.Siksi kait syvälliset romantikot kiinnostaakin.Olen taiteilija luonne,samoin mies johon olen ihastunut.


      • hyvä
        nainen kirjoitti:

        Mistäs sä tiedät,että minä olen sen aiheuttanut..omat tekemisensä ovat aiheuttaneet-omistautuu niin paljon työlleen että silleen.Mä arvostan sitä,että elämässä on muutakin kuin työtä,työtä ja työtä.Siksi kait syvälliset romantikot kiinnostaakin.Olen taiteilija luonne,samoin mies johon olen ihastunut.

        Idealistit ovat ok, kunhan pitävät tossunsa maassa. Mitä jos miehesi haluaa Roomaan, katsomaan arkkitehtuuria tai Egyptiin, katsomaan muinaisjäännöksiä, siihen tarvitaan rahaa ja rahaa saa vain työllä. Mikäli joskus hankitte lapsia, älä luule, että pelkkä rakkaus ja kirpputorivaatteet auttavat, jos haluaisivat harrastaa. Nykyään ei todella pelkkä taiteellisuus ja rakkaus riitä, tarvitaan myös työntekoa. Kuinkahan sellainen sananparsi on syntynyt, että kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus katoaa ikkunasta. Että oikein on pilannut suhteen työntekemisellä. Vaaditko puolet siitä, mitä hän on työllään ansainnut. Että silleen.


      • nainen
        hyvä kirjoitti:

        Idealistit ovat ok, kunhan pitävät tossunsa maassa. Mitä jos miehesi haluaa Roomaan, katsomaan arkkitehtuuria tai Egyptiin, katsomaan muinaisjäännöksiä, siihen tarvitaan rahaa ja rahaa saa vain työllä. Mikäli joskus hankitte lapsia, älä luule, että pelkkä rakkaus ja kirpputorivaatteet auttavat, jos haluaisivat harrastaa. Nykyään ei todella pelkkä taiteellisuus ja rakkaus riitä, tarvitaan myös työntekoa. Kuinkahan sellainen sananparsi on syntynyt, että kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus katoaa ikkunasta. Että oikein on pilannut suhteen työntekemisellä. Vaaditko puolet siitä, mitä hän on työllään ansainnut. Että silleen.

        Ei ole aikomus koskaan hankkiakaan lapsia..jos vahinko käy niin ei voi mitään,mutta muuten ei.Rooma ei kiinnosta ja rajansa kaikella:työnteollakin!Sitäpaitsi:jos raha kiinnostaa enemmän kuin rakkaus niin ok-ei ole enää mun ongelma!


      • heidi
        nainen kirjoitti:

        Joo,helppohan se on sanoo,että "avatkaa se sanainen arkkunne",jos miestä/vaimoa ei yhtään kiinnosta toisen hyvinvointi:yhdessä asioista jutteleminen,jutteleminen:meistä,ei muista ihmisistä ja muiden kiinnostuksen kohteista!
        Onko se toisen vika,jos hän yrittää saada keskustelua asioista,niistä syvällisistäkin??
        Eikö se ole molempien tehtävä hoitaa sitä suhdetta??!Kai sitä sitten ihastuu/rakastuu sellaiseen uuteen ihmiseen sen vuoksi,kun se jaksaa kuunnella toisen suruja ja murheita-nimenomaan kuunnella ja siinä se sitten onkin:alkaa tuntea sielujen sympatiaa ja se toinenkin osapuoli huomaa,että "tässähän ollaan samalla aaltopituudella puolin ja toisin".
        Minäkin tapasin ihmisen,jonka kanssa heti ensihetkestä lähtien oltiin samalla aaltopituudella-tuntui kuin olisin aina tuntenut hänet.Toisella tapaamiskerralla pystyttiin jo halaamaan.Ei se välttämättä tarkoita,että meistä tulisi koskaan enempää (kuin kavereita/ystäviä),mutta jo lämmin halaus osoittaa,että ihmisestä voi ihmisenäkin välittää.
        Onhan toki selvää,että ensi tapaamisella ihminen antaa itsestään paremman vaikutelman ja aikojen saatossa huonot puolet tulevat varmasti esiin.Kyllä minunkin puolisoni oli aluksi NIIN romanttinen,että..mutta nyt on romantiikka kaukana.Jos haluaisin keskustella hänen kanssaan syvällisiä,hänen mielenkiintonsa kohdistuu omiin töihin ja muiden ihmisten asioihin.Minä opiskelen tällä hetkellä-ei häntä kiinnosta,miten minun päiväni on mennyt,vaikka itse aina häneltä kiinnostuneena hänen tekemisistään kyselen ja otan kantaa.Eikö tuo ala kyllästyttää pikkuhiljaa ketä tahansa??
        Sitten kun tapaa ihmisen,jota koskettaa myös TOISEN ihmisen tunteet-ja joka ajattelee syvällisiä ja joka pukee ne vielä sanoiksi niin eikö se ole jo yksi syy haluta tutustua sellaiseen ihmiseen paremmin?!

        Osuit asian ytimeen. Olen turhaan yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi 9 vuoden ajan avioliitossamme...


      • Tintti
        heidi kirjoitti:

        Osuit asian ytimeen. Olen turhaan yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi 9 vuoden ajan avioliitossamme...

        .. miksi yliopäätänsä menitte naimisiin, jos tilanne oli tuollainen jo alunalkain?
        Älä ymmärrä väärin, en tuomitse, yritän vain ymmärtää.


      • N30
        Tintti kirjoitti:

        .. miksi yliopäätänsä menitte naimisiin, jos tilanne oli tuollainen jo alunalkain?
        Älä ymmärrä väärin, en tuomitse, yritän vain ymmärtää.

        Eipä tarvitse kuin miettiä omia aikaisempia valintoja ja ihmetellä, että miksi ihmeessä sen kaltaisen ihmisen kanssa elin??? Sitä ollaan siinä parinkympin korvilla vielä kuitenkin NIIN kehittymättömiä eikä edes tunneta omaa itseä vielä - miten olisi mahdollista tietää minkälainen ihminen olisi hyvä rinnalle??

        Kyllä kai keskimäärin se "aikuiseksi" kasvaminen ja oman itsen löytäminen tapahtuu siellä lähempänä 30v. Jotkut vasta 40v. jotkut vasta 50v. jotkut ei koskaan!!! Siksihän niitä kutsutaan kriisivaiheiksi elämässä. Silloin ihminen kasvaa pyrähdyksen ja muuttuu ja voi kyseenalaistaa KAIKEN entisessä elämässään.

        Elämän eri vaiheissa on erilaiset tarpeet ja valitettavasti se sama partneri ei aina pysty vastaamaan uusiin tarpeisiin. Se on karua, mutta totta!!


    • ellamiina44v

      ja kantaa näin muistojaan mukana, hyviä ja huonoja. Luettuani tämän koko keskusteluketjun päätin vastata sinulle Heidi.
      MINÄ olen kokenut tuon kaiken, josta sinä keskustelun aloitit. Ja kellään ihmiselle en soisi tilannetta, jossa sinä juuri nyt olet.

      Kukaan ei koskaan toivoisi joutuvansa/haluavansa tilanteeseen jossa on rakastanut toiseen, jotenka kaikki kyyniset ja katkerat ihmiset voivat sulkea suunsa ja antaa vaan vinkkejä, nostaa näkökulmia esille,-katkeruus ei tässä auta!
      Aikuinen ihminen tekee päätöksensä itse ja mikä juuri sinulle on parasta! Päätös syntyy ehkäpä pikku asioista joista koostuu isompi juttu.

      Olin siis minäkin rakastunut toiseen (olen edelleen). Oma liittoni oli viidessä vuodessa mennyt siihen pisteeseen, että mies ei KESKUSTELLUT! Täällä on hyvä antaa neuvoja asiasta "PITÄÄ JUTELLA" jne.. minä koitin kaikki keinoni pitääkseni liittoni yllä.
      Mykkä koulu jaksot vaan kasvoivat, lopulta en enää tiennyt mitä exmieheni päässä liikkui.
      Minusta ei ole aivojen lukijaksi ja minulle ei ole kenekään pakko puhua jos ei halua.
      Viisi kertaa koitin suuren riidan kautta häntä lähtemään apua hakemaan yksin tai minun kanssani.

      4kuukautta sitten laitoin exmieheni seinää vasten, hänen pitää valita joko hakee apua tai minä lähden. Voimani oli lopussa.
      Hän halusi minusta luopua, apua ei tarvinnut minä lähdin. Muitakin ongelmia tässä liitossa oli, en nyt niitä tässä käy erittelemään.

      Liitossa jossa ei jutella, halata eikä rakastella on altis rakastumaan toiseen. Asia vain on niin , että ihminen kaipaa noita edellä mainittuja asioita. Pelkää taloudellinen turvallisuus ei minulle ainakaan riitä, en ota miestä itselleni rahojen tai maallisen mammonan tähden.

      Heidi, sinä VIELÄ kerran pohdit puolisosi kanssa juurta jaksen koko liittonne. Unohda se sinun uusi rakkaus hetkeksi.Itsekkin mainitsit , että suhteenne on katkolla miettimistä varten.
      Mieti hyvät asiat, huonot asiat ja älä perusta tähän uuteen mieheen mitään!
      Oletko valmis muuttamaan yksin asumaan?
      Miten pärjäät? Lapset? Ystävät? jne..
      Entäs jos jäät liittoonne, pystytkö jatkamaan, yrittämään ja unohtamaan rakastettusi?
      (Unohtamaan kokonaan ei varmasti pysty, kirjaa se silloin kultaiseksi muistoksi mieleesi.)Jos muutat pois puolisosi luota, muuta yksin asumaan ja katso mihin suhteesi rakastetusi kanssa johtaa.
      Arki, julkisuus ja muut tekijät astuvat kuvioon ja siinä teidän uusi rakkautenne punnitaan.
      Listaa itsellesi paperille myös syitä sinussa itsessä mitä vikaa sinussa on parisuhteen kannalta. Pyri muuttamaan itseäsi ja katso totuutta suoraan silmiin!

      Tulipa sekavaa tekstiä, mutta koita ratkaista asia jotta pystyt jatkamaan elämääsi.
      Onnea sinulle!

      • N30

        Olisi voinut olla ihan minun ajatuksia... Meidän jokaisen elämänpolku on omanlaisensa - toisille tapahtuu enemmän asioita elämän aikana kuin toisille. Jos oma liitto ei ole ihan tasapainossa, on hyvin helppoa arvostella toisten tekemisiä ja elämäntapaa ja purkaa samalla omaa pahaa oloa. Itse olen usein aistinut tällaisista ihmisistä katkeruutta omaa elämää kohtaan. Ehkä itsekin toivottaisiin vielä että se "sielunkumppani" tulisi vastaan ja pääsisi itsekin oikeasti ELÄMÄÄN tätä elämää eikä vain selviytymään päivästä toiseen.

        Toisille tulee esim. uusia elämänkumppaneita vastaan useammin kuin toisille. Elämänmuutokset ovat vahvoja kasvunpaikkoja ja ehkä me, jotka olemme aloittaneet uuden elämän, tarvitsimme sellaisen kokemuksen oman henkisen kasvun kannalta. Niiden, joille ei muita ihmisiä tule vastaan, on kait tarkoitus kasvaa ja kehittyä sen yhden ihmisen kanssa.

        ELÄ ja anna toistenkin elää!! Kyllä me kaikki täällä kuitenkin parhaamme yritetään niistä lähtökohdista (koti,lapsuus) ja viitekehyksestä mitkä meillä on.


      • Heidi

        koko ajan selvittää välejäni mieheni kanssa. Haluaisin jatkaa avioliittoamme, jos vain puhumaan pystyisi miehen kanssa. Olen jo kuukauden rauhassa pohtinut asioita, etteti vaan tule tehtyä mitään siinä "hetken huumassa" tai hetken mielijohteesta.
        Toisaalta en ole ennen näin kiintynyt saman arvomaailmaan omaavaan ihmiseen ja mietityttää, että jos jätän tilaisuuden käyttämättä enkä eroa, jätänkö kenties koko elämäni tilaisuuden käyttämättä.
        Punnitsen eri asioita rauhassa ja kiitos sinulle kokemuksestasi!


      • masa

        Miksi sinä ellamiina kirjoitat välillä nimimerkillä ellamiina44v ja välillä ellamiina42v ???

        Haiskahtaa eikä niin vähän.....


      • ellamiina44v
        masa kirjoitti:

        Miksi sinä ellamiina kirjoitat välillä nimimerkillä ellamiina44v ja välillä ellamiina42v ???

        Haiskahtaa eikä niin vähän.....

        tämä....en enää tulee nuoremmaksi.Pahus vie.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9154
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7897
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5600
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2341
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2085
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1734
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1673
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1419
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1355
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1243
    Aihe