Mustatsukat

Mustasukkaisuus on alkanut pikkuhiljaa tulla enemmän ja enemmän tähän pikkupäähäni. Seurustelusuhteita minulla on ollut hiukan vakavempia tähän mennessä neljä. Ensimmäisen suhteen alkaessa olin nuori nainen, joka ei edes osannut olla mustasukkainen, kaikki särkyi kuitenkin miesystäväni kertoessa pettäneensä minua. Sinnittelimme suhteessa tuon jälkeen vielä yli vuoden, kunnes lopulta tajusimme, ettei luottamus palaisi ikinä. Hankin tyhmyyksissäni laastarisuhteen, joka kestikin jonkinaikaa, kunnes mies alkoi sekoilemaan erään entisen ihastuksensa kanssa, tuolloinkaan en vielä tajunnut olla mustasukkainen miehestä vaan yritin muka kovasti luottaa häneen.

Sitten tuli tämä mies joka sai tehtyä minusta tämän epävarman mustasukkaisen ihmisen. Mies myöhemmin paljastui narsistiksi, alkoholistiksi ja väkivaltaiseksi. Miehen käytös oli pahimmasta päästä mitä voin keksiä, jokainen baari-ilta meni siihen, että mies löysi baarista naisen jota voisi mielellään panna. Kertoili pussailuista vieraiden naisten kanssa ja minun oli vain ymmärettävä. Jokainen nainen oli hänen mielestään vain ronskisti sanottuna munan perässä ja muuhun naiset eivät hänen mielestään kelvanneetkaan. Alussa hän kuitenkin jankutti minun olevan poikkeus, lopulta en ollut edes sitäkään.

Hän myös jatkuvasti painosti minua ryhmäseksiin, johon tottakai kuuluisi useampi nainen. Tähän en kuitenkana koskaan suostunut, sillä pelkkä ajatus ahdisti jo pelkästään hänen käytöksensä takia. Kuitenkaan tämä hänen käytöksensä ei ollut riittävää hänelle vaan hän oli minusta sitten järkyttävän mustasukkainen. Olin tuolloin miesvaltaisella alalla opiskelemassa ja koulukaverini olivat totta kai miehiä. Hänen käytöksensä lopulta johti siihen, että hän tutki joka kerta kännykkäviestini, sähköpostini ja puhelintietoni. Jos kirjoittelin vaikka mesessä jollekkin (jopa naispuolisille kavereilleni) mies tuppaantui taakseni lukemaan kaiken mistä puhuimme. Lopulta tämä kaikki johti siihen, että eräänä iltana hän kävi päälleni, yritti kuristaa ja hakkasi naamaani nyrkillä. Tuona iltana tajusin missä mennään, juoksin itkien lähimmälle taksiasemalle ja muutin kaverini luokse. Vielä puoli vuotta tämän jälkeen mustasukkaisuutta tuli miehen puolelta, kunnes lopulta sain yhteydenpidon katkeamaan täysin.

Tämän jälkeen olinkin yksin sinkkuna pitkän aikaa, säätöjä tosin oli muutamia, mutta tajusin, ettei minusta vakavaan suhteeseen olisi. Kunnes löysin nykyisen avomieheni. Hänen käyttäytymisensä oli niin täysin erilaista minua kohtaan kuin kenenkään aikaisemman, ensimmäistä kertaa sain oikeasti kokea arvostamista ja tunsin oloni rakastetuksi. Ensimmäistä kertaa en tuntenut pahaa oloa siitä, että mieheni lähti kavereidensa kanssa johonkin, koska tunsin pystyväni luottamaan häneen. Tätä kesti puoli vuotta ja sitten pääni alkoi tekemään temppuja.

Aloin aluksikkin kuvittelemaan, että avomieheni olisi mustasukkainen. Huomasin tuntevani pelkoa, jos vaikka juttelin jollekkin toiselle miehelle kaveriporukassa hänen ollessa paikalla. Aloin välttämään myös tilanteita missä olisin muiden miesten seurassa kahdestaan, koska jostain syystä päähäni oli iskostunut, että avomieheni saattaisi suuttua tästä. Koskaan hän ei kuitenkaan käyttäytynyt järin mustasukkaisesti, ehkä pari kertaa mökötti hetken ja käytös oli muutenkin täysin normimustasukkaisuutta. Lopulta aloin välttämään myös tyttöjeniltoja ja omien kavereideni seuraa. Missään vaiheessa mieheni ei pyytänyt tätä, eikä edes käyttäytynyt niin, että olisi ollut mustasukkainen. Muutaman kerran hän jopa yritti väkisin ajaa minut kavereideni seuraan.

Sitten aloin itse tuntemaan mustasukkaisuutta, tähän mennessä en ole vielä sitä näyttänyt, mutta tunnistan itsestäni sen mustasukkaisuuden kasvun, joka jossain vaiheessa levähtää käteen. Pelkään kuitenkin näyttää mustasukkaisuutta, sillä edellisessä suhteessa se sai miehen heittelemään tavaroita ja huutamaan. Nyt avomieheni ilmoitti lähtevänsä ilmaiselle risteilylle työporukalla. Tottakai annoin miehen ymmärtää, että asia on minulle ok ja olenkin yrittänyt välttää aihetta. Todellisuus on kuitenkin toinen ja mielessäni kuhisee kuin kahden muurahaisyhdyskunnan kohtaamisessa. Yritän jankata itselleni sitä, että mieheni ei ikinä ole antanut mitään syytä olla mustasukkainen ja hän on aina huomioinut minut baari-illoissa ja muutenkin. Kuitenkin se pieni ääni muistuttaa muista kerroista jolloin olen luottanut ihmisiin ja tullut petetyksi.

Haluaisin puhua avomiehelleni siitä, että tunnen mustasukkaisuutta, mutta että en halua kuitenkaan hänen jäävän risteilyltä sen takia. Kuitenkin pelkään, että hän suuttuu järjettömästi. Toinen syy miksen uskalla näyttää mustasukkaisuutta on se, että avomieheni exä oli järjettömän mustasukkainen. Olen kuullut avomieheni kavereilta, että hänen exänsä esti miestä menemästä mihinkään ja muutenkin avomieheni oli lakannut pitämästä kavereihinsa yhteyttä. En missään nimessä halua, että avomieheni lopettaa kavereidensa kanssa olon.