...jos ette niitä itse jaksa hoitaa! Se on jotain järkyttävää, kun vanhemmat laittaa alle kolme vuotiaan lapsen päiväkotiin. Lapselle raha ei tuo turvan tunnetta, vaan omien vanhempien rakkaus. Jos haluatte aiheuttaa traumoja lapsillenne, niin viekää ne ihmeessä tarhaan. Pienelle lapselle ei ole kehittynyt edes ajantajua, joten se luulee joka kerta äidin jättäneen lopullisesti. Itse olen työskennellyt vuoden verran päiväkodissa ja järkytyin hoitajien kylmyyttä, julmuutta ja välillä suoranaista raakuutta. Näin miten jotkut lapset itkevät viikon verran melkein kahdeksan tuntia vuorokaudessa äitinsä perään... ja kun itku on ohi, se ei suinkaan tarkoita lapsen oppineen pitämään päiväkodista, vaan se on alistettu pitämään päiväkodista. Ja vielä ihmetellään miksi nykyään nuoriso on niin sekaisin... olisikohan uranaisten arvostuksen nousulla jotain tekemistä asian kanssa???
Älkää tehkö lapsia..
33
2560
Vastaukset
- jussi-isä
Eikös ne jo yhdeksän kuukauden ikäisinä saa viedä?
Sitäpaitsi niin tulokset näyttäää myös sitä,että lapsista tulee enempi sosiaalisia päiväkodissa.
Jos ei muuta niin ainakin oppivat small talk.
Ja eikös se ole se mikä nykpäivänä lasketaan?
Että osaa puhua ryhmässä kauniisti paskaa.- Isän kädestä
pitäisi steriloida ennnen kuin vahinko pääsee tapahtumaan. Ikävä kyllä sinun tapauksessi vahinko on jo päässyt tapahtumaan.
- äiti
Isän kädestä kirjoitti:
pitäisi steriloida ennnen kuin vahinko pääsee tapahtumaan. Ikävä kyllä sinun tapauksessi vahinko on jo päässyt tapahtumaan.
Tuo Jussi-isän kommentti oli todella tragikoomista ironiaa ja aivan paikkaansa pitävää!
- justin
olipas hiukan yksipuolinen tuo kirjoituksesi,niin ajattelin nyt vastata ettei joku äiti/isä luule varmuudella traumauttavansa lastaan...vein poikani 1,3 vuotiaana päiväkotiin jossa ei yhtään päivää itkenyt perääni-tietysti aamuisin saattoi joskus tulla itku perään mutta kun jäin ikkunan takaa seuraamaan,useimmiten se itku loppuu siihen kun äiti häviää näköpiiristä,ja hoitajat keksii että katsos mitä täällä ja leikitäänkös/luetaankos/tule syliin....ja itse en kyllä ole kuullut keneltäkään ystävä/tuttavapiirissä että lapset itkisivät tuntikausia perään (äläkä nyt vaan väitä että itkee ne hoitajat ei vaan kerro,sitten menee jo X-filesin puolelle).
mikäköhän tässä lastenkasvatuksessa on että pitää niin usein yrittää syyllistää muita vanhempia imetyksestä/päivähoidosta/mistä vaan ja yrittää vielä useimmiten gloorioida omaa tyyliään???
suvaitsevaisuus?ei lastenkasvatuksessa!- Isän kädestä
mikä tässä asiassa mättää jos et sitä vielä tiedä. Tässä mättää vanhempien itsekeskeisyys jota harrastetaan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Johan luulisi ihan pelkällä maalaisjärjellä tajuavan, että se mitä pieni lapsi eniten kaipaa ja tarvitsee on omat vanhemmat ja turvallinen ja tuttu ympäristö. Ei voi olla lapselle hyväksi, että hänet sysätään melkein vauvaikäisenä toisten hoidettavaksi pois vanhempiensa luota. En kertakaikkiaan ymmärrä enkä varsinkaan hyväksy tuollaista touhua. Sama juttu myös silloin kun äiti vie isosiskon/-veljen hoitoon samalla kun jää itse vauvan kanssa kotiin. Tuollainen touhu saa minut näkemään punaista.
Minä olisin huolissani jos lapseni ei olisi itkenyt joutuessaan eroon minusta. Ehkä se, ettei sinun pieni poikasi itkenyt perääsi jättäessäsi hänet tarhaan kertoo jotain suhteestanne ja kodistanne.
Suvaitsevaisuus on aika laaja käsite. Missä menee suvaitsevaisuuden raja? Hyväksytkö sinä esim. sen että joku pitää lastaan huumeluolassa ja hoitaa siellä lastaan silloin kun sattuu pilven reunalta putoamaan? Jos vastaat kielteisesti niin miten on sinun suvaitsevaisuutesi laita? Vetoat varmaan lapsen turvallisuuteen ja parhaaseen. Vaan niin teen minäkin kun arvostelen niitä vanhempia jotka sysäävät lapsensa toisten hoidettaviksi. Lapsi voi ns. hyvässä kodissa olla näennäisesti hyvin hoidettu (puhtaat vaatteet, leluja riittää), mutta henkisesti huonommin hoidettu kuin edellä mainitussa "huumeluolassa". - Tyttö24
Isän kädestä kirjoitti:
mikä tässä asiassa mättää jos et sitä vielä tiedä. Tässä mättää vanhempien itsekeskeisyys jota harrastetaan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Johan luulisi ihan pelkällä maalaisjärjellä tajuavan, että se mitä pieni lapsi eniten kaipaa ja tarvitsee on omat vanhemmat ja turvallinen ja tuttu ympäristö. Ei voi olla lapselle hyväksi, että hänet sysätään melkein vauvaikäisenä toisten hoidettavaksi pois vanhempiensa luota. En kertakaikkiaan ymmärrä enkä varsinkaan hyväksy tuollaista touhua. Sama juttu myös silloin kun äiti vie isosiskon/-veljen hoitoon samalla kun jää itse vauvan kanssa kotiin. Tuollainen touhu saa minut näkemään punaista.
Minä olisin huolissani jos lapseni ei olisi itkenyt joutuessaan eroon minusta. Ehkä se, ettei sinun pieni poikasi itkenyt perääsi jättäessäsi hänet tarhaan kertoo jotain suhteestanne ja kodistanne.
Suvaitsevaisuus on aika laaja käsite. Missä menee suvaitsevaisuuden raja? Hyväksytkö sinä esim. sen että joku pitää lastaan huumeluolassa ja hoitaa siellä lastaan silloin kun sattuu pilven reunalta putoamaan? Jos vastaat kielteisesti niin miten on sinun suvaitsevaisuutesi laita? Vetoat varmaan lapsen turvallisuuteen ja parhaaseen. Vaan niin teen minäkin kun arvostelen niitä vanhempia jotka sysäävät lapsensa toisten hoidettaviksi. Lapsi voi ns. hyvässä kodissa olla näennäisesti hyvin hoidettu (puhtaat vaatteet, leluja riittää), mutta henkisesti huonommin hoidettu kuin edellä mainitussa "huumeluolassa".Mitä olen tuttujen, siskojeni ja kavereitteni juttuja kuunnellu ja äitin muistoja niin kaikille on ollu yhteistä se että hoitoon mennessä huudetaan ja itketään ja sama juttu kun tullaan kotio.. Eli tarhasta tai hoidosta lähdetään äidin tai isän kanssa kotio..
- joopa joo
.. väitätkö muka että 1.3 v lapselle oli parempi paikka se päivähoito ja vieraat tädit kuin oma koti ja oma äiti??? Väitätkö, ettei lapsesi vaikkei jäänytkään itkemään, tuntenut mielipahaa asiasta?? Tiedätkö varmasti ettei tuntenut???
Juuri tuollaiset yksisuuntaiset kommentit todella ihmetyttävät... Onhan se kiva kun vanhempi näkee,e ttä lapsi ei itse ja lapsi jää turvallisesti vieraan ihmisen hoitoon.. on se kiva vanhemmille, mutta onko se kiva lapselle... onko sittenkään???
Selityksiä löytyy ja lastensa oikeuksista huolta pitävät vanhemmat syyllistetään tekopyhiksi?? On se outoa!!
Kyllä tekopyhiä ovat nämä vanhemmat jotka puhumattomien lastensa puolesta kirkkain silmin väittävät, että kyllä se hyvin hoitopaikassa viihtyy kuin tietäisisivät sen!! - minzi
Isän kädestä kirjoitti:
mikä tässä asiassa mättää jos et sitä vielä tiedä. Tässä mättää vanhempien itsekeskeisyys jota harrastetaan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Johan luulisi ihan pelkällä maalaisjärjellä tajuavan, että se mitä pieni lapsi eniten kaipaa ja tarvitsee on omat vanhemmat ja turvallinen ja tuttu ympäristö. Ei voi olla lapselle hyväksi, että hänet sysätään melkein vauvaikäisenä toisten hoidettavaksi pois vanhempiensa luota. En kertakaikkiaan ymmärrä enkä varsinkaan hyväksy tuollaista touhua. Sama juttu myös silloin kun äiti vie isosiskon/-veljen hoitoon samalla kun jää itse vauvan kanssa kotiin. Tuollainen touhu saa minut näkemään punaista.
Minä olisin huolissani jos lapseni ei olisi itkenyt joutuessaan eroon minusta. Ehkä se, ettei sinun pieni poikasi itkenyt perääsi jättäessäsi hänet tarhaan kertoo jotain suhteestanne ja kodistanne.
Suvaitsevaisuus on aika laaja käsite. Missä menee suvaitsevaisuuden raja? Hyväksytkö sinä esim. sen että joku pitää lastaan huumeluolassa ja hoitaa siellä lastaan silloin kun sattuu pilven reunalta putoamaan? Jos vastaat kielteisesti niin miten on sinun suvaitsevaisuutesi laita? Vetoat varmaan lapsen turvallisuuteen ja parhaaseen. Vaan niin teen minäkin kun arvostelen niitä vanhempia jotka sysäävät lapsensa toisten hoidettaviksi. Lapsi voi ns. hyvässä kodissa olla näennäisesti hyvin hoidettu (puhtaat vaatteet, leluja riittää), mutta henkisesti huonommin hoidettu kuin edellä mainitussa "huumeluolassa".Voi miten olenkaan samaa mieltä kanssasi! Tuossa tekstissä oli asiaa!!!
- Mia Tre
tuostahan voisi ajatella myös niin, että vein 4v esikoisen tarhaan vaikka olin nuoremman kanssa kotona, ja olen siksi huono äiti...
syy oli tosin se, että pojallani todettiin laaja-alainen kehityksen viivästymä, ja lääkäri suositteli vahvasti päiväkodin erityisryhmää.
tyttöni pääsi aloittamaan tarhassa vähän myöhemmin.olen viikot käytännössä yh, sillä nykyinen mieheni käy kauempana töissä, joten mm. työhaastattelut sujuvat, kun lapset saavat olla ikäistensä seurassa. se kun ei onnistunut aiemmin, sillä entinen mieheni ei edes ulos päästänyt lasten kanssa, saati muiden ihmisten seuraan. tietysti jätin sellaisen, eikä mies halua pitää yhteyttä lapsiinsa, vaikka en ole estänyt... hakee kuitenkin yksinhuoltajuutta...
joskus voi, varsinkin yksinhuoltajilla, olla taloudellinen pakko viedä lapset pieninä hoitoon ja mennä töihin. joskus taas hoitoon viennin syy voi olla vanhempien uupumus. eikös se ole parempi silloin antaa muiden hoitaa lasta vähän aikaa päivisin???
kokemuksesta tiedän, että uupumusta ei voi ennustaa ja siten ehkäistä etukäteen - äiti...
viemme lapsemme puolipäivä hoitoon kun on väh. kolmen vanha... siis aamulla hoitoon ja puolilta päivän takaisin... ( siis vain pari päivää viikossa) vastaa melkein samaa kuin olisi ystävien luona leikkimässä ja tuttuja lapsiahan meidän kerhossa on ja myös hoitajat ( asutaan niin pienellä paikkakunnalla) Toista lasta hoidan vielä kotona...
Myös minun töihin paluu on käynyt mielessä vaikkakin lapset ovat pieniä...pakon edessä... Sillä haluaisin kyllä olla kotona kunnes nuorimmainenkin on se kolme ( tukiaisiahan ei enää saa kolmen vanhan jälkeen...)
Itse olen ollut kerhossa ja tarhassa jo kaksi vuotiaasta, eikä minulle ole mitään traumoja jäänyt!
Että jos nyt jätetään muiden ihmisten syyllistämiset ja päätökset omaan arvoonsa... on tässä maailmassa muitakain ja phempia huolen aiheita...
Kaikille vanhemmille jaksamisia ja päivän jatkoa!- pojan äiti
Otin poikani pois päivähoidosta, kun huomasin hänen siitä todella kärsivän, oli hiljainen ja kiltti eikä viihtynyt meluisassa ja isossa ryhmässä. Hänelle olisi hoidosta voinut traumoja tulla! Jäin kotiin ja hoidin poikani itse.
Lapsia on erilaisia, jos sinä et traumoja saanut joku toinen lapsi saa. Eiköhän kuitenkin ole väittelemättäkin selvää, että pienen lapsen paikka on koti eikä tarha, jossa usein on liian vähän hoitajia ja liian paljon lapsia.( ottaen huomioon, että koti on suhteellisen turvallinen ja äiti/isä pystyvät lapsensa hoitamaan)
Onko aikuiset oikeesti niin itsekkäitä, että voivat asiasta jopa väitellä näin lujasti??
Pitäisi miettiä mikä väittelyssä on se ydin eli jokainen kysykööt mielessään Onko pienelle lapselle koti paras paikka kasvaa ja kehittyä??
Keskusteluna aihe on hyvä ja erittäin tärkeä... voiko olla jotakin tärkeämpää??
- Sonya-85
"Lapselle raha ei tuo turvan tunnetta, vaan omien vanhempien rakkaus."
No mitäs, jos äiti ei töihin menekään vaan jatkamaan kesken jääneitä opintojaan? Ei minua ainakaan kiinnostaisi mennä ammattikouluun vasta 3 vuoden päästä. Kaikki muuthan luokallani olisivat silloin 18 ja minä itse 22 :o- ....
Hui kauheaa... Jopa kolmen vuoden ikäero!! Kyllä sä olisitkin ihan kalkkis siellä...
Oletkos miettinyt sitä, että ammattikouluihinkin saatetaan mennä muutaman välivuoden jälkeen tai jopa kouluttautua uudestaan kun on jo yksi ammatti.. Kyllä ammattikoulussa on varmasti muitakin kuin vain 18 vuotiaita samalla luokalla... nimim. kokemusta on - minzi
Siellä koulussa saattaa olla yli kolmekymppisiäkin. Olisikohan toi taas pelkän oman navan tuijottelua ja sille tekosyiden keksimistä.
- Samaamieltäoleva
Oikeassa olet asiassa tavallaan. Vanhempien todella pitäisi lapsia tehdessään jo miettiä mitä lapsi tarvitsee ja kuinka paljon lapsi vaatii. Ei lapsi ole robotti, joka ohjelmoidaan aikuisten mieltymysten mukaan ja vaatimusten.
Itse käytin kaikkien lasteni kohdalla hoitovapaaetuuden enkä ole katunut, vaikka toimeentulo oli todella tiukkaa - kaurapuuroa syötiin aika usein illalliseksikin. Menot piti suhteuttaa eikä ulkomaanmatkoja tehty eikä sisäfileitä grillailtu kesälläkään.
Kaikki selittelyt ovat tässä asiassa mielestäni turhia, sillä kaikkien etujen edellä on aina lapsen etu. Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa, joten täytyy vain ihmetellä miksi syitä aina vaan löytyy ja löytyy...
Tottakai kaikille ei ole mahdollista juuri nyt jäädä pois työstä kolmeksi vuodeksi, on taloudellinen tilanne heikko tai työpaikka niin tiukka,e ttei joustoa ole. Mutta... jokaiselle on mahdollisuus asiaa tuoda esille ja vaatia parannusta asiaan ( kotihoidontuen lisäämistä tms.)VAATIA PITÄÄ ISOLLA ÄÄNELLÄ!! Kunnallisvaalit ovat edessä - ja vuoden päästä eduskuntavaalit, joten siitä vain iso prässi päälle ja vaatimuksia kehiin. Olen huomannut, että jos vanhemmat eivät ole itsekkäitä ja välinpitämättömiä lastensa suhteen, he ovat kuin lampaita... hyväksyvät asian määkimällä, mutta hyväksyvät... Lasten puolesta ei olla valmiita taistelemaan, mutta anna olla kun on puhe viinaverosta tai muusta turhanpäiväisestä.. jopa yleisöpalstat pullistelevat kiukkuisten ihmisten kommentteja...
Ja turha tulla väittää,että lapset tarvitsevat vertaisryhmää kehittyäkseen ( näinhän ne väittävät nämä kotona olevat vanhemmat, jotka raahaavat lapsensa hoitoon siitä huolimatta,e ttä voisivat heidät itsekkin hoitaa). Minun lapseni ovat kehittyneet hyvin tasapainoisiksi, vastuuntuntoisiksi lapsiksi, kohteliaiksi ja tyytyväiseksi, vaikka he ovat ensimmäiset kolme vuotta kotona joutuneet olemaan ILMAN päivähoidon kaiken kattavaa vaikutusta ja vertaisryhmiään. Asumme haja-asutus alueella eikä naapureitakaan ole vieressä. Kylässä käytiin lapsiperheissä/ sukulaisissa silloin tällöin ja kotonamme kyläiltiin. Isovanhemmat olivat kaikista tärkeimmät vieraat! Päiväkerho pari kertaa viikossa 1-2tuntia/kerta antoi tarvittavan hengähdystauon itselleni... mutta sinnekin mentiin, jos lapsi halusi, itkien ei kerhoon menty.Toki mies ymmärsi antaa vapaata, kun töiltänsä ehti kotiin, viikonloppuisin lähdin kavereita moikkaa tms.
Kolme vuotiaana lapseni olivat mielellään menossa hoitoon eikä ongelmia ollut hoitopaikassa eikä työhön paluussa. Mistään en ole ilman jäänyt eikä tienaamatta jääneet rahamäärät ole harmittaneet päivääkään. Suurempi rikkaus on onnellinen nuori, joka kaiken mylleryksenä keskellä minulle myöntää olevansa onnellinen ja tyytyväinen ja 10vuotias, joka kirjoittaa kotitehtävävihkoonsa " Tärkeintä on isä ja äiti, tärkeintä on, että hyvä olla".
Tässä pientä mietintää myssyn alle teille uraputkessa keikkuville isille ja äideille.Jokainen valitsee itse vaihtoehdot... ja päättää asioistaan - vai valitseeko?? Kysyttekö asiaa lapsiltanne, otatteko huomioon heidän toiveensa?? ( Helpotus teille: vuoden ikäinen lapsi ei ymmärrä eikä puhu, pari viikkoa huutaa silmät punaisena päiväkodin portailla vilkuttamassa aamu kuudelta, mutta onneksi sekin menee ohitse.. )
Hyvää loppusyksyä lapsiaan hoitaville kotiäideille ja - isille.Hymyä huuleen tiukan paikan tullen :)),ei se kotona oleminen aina helppoa ole, mutta mikä tässä maailmassa olisi helppoa?? Ottakaa rennosti, jättäkää se jatkuva siivoaminen ja nukkukaa pitkään, kun siihen on mahdollisuus.- faija
"Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa, joten täytyy vain ihmetellä miksi syitä aina vaan löytyy ja löytyy..."
Kerrotko edes yhden psykologian "opin" joka sen todistaa. Laita linkki verkkojulkaisuun tai lähdetiedot, jotta voin etsiä tekstin kirjastosta. - Lukenut
faija kirjoitti:
"Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa, joten täytyy vain ihmetellä miksi syitä aina vaan löytyy ja löytyy..."
Kerrotko edes yhden psykologian "opin" joka sen todistaa. Laita linkki verkkojulkaisuun tai lähdetiedot, jotta voin etsiä tekstin kirjastosta.Tarviiko tuossa mitään julkaisuja tai tutkimuksia, kyllä kai sen maalaisjäkikin sanoo, että pieni lapsi tarvitsee vanhempiaan. Tosi paljon on asiasta puhuttu ja kirjoitettu kuinka lapsen perusluottamus syntyy ennen kolmea vuotta.Tuulestako temmattuja mielestäsi?? Jos olisit ollut kiinnostunut lapsesi kehityksestä, varmasti et täällä linkkejä olisi kyselemässä. Kiinnostaako autot enemmän??
- Kirjastoapulainen
faija kirjoitti:
"Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa, joten täytyy vain ihmetellä miksi syitä aina vaan löytyy ja löytyy..."
Kerrotko edes yhden psykologian "opin" joka sen todistaa. Laita linkki verkkojulkaisuun tai lähdetiedot, jotta voin etsiä tekstin kirjastosta.Ymmärsin, ettet itse osaa hakea... joten tässä nimiä, joiden teoksia voit hakea kirjastosta ja lukea lisää.
Toisen ikävuoden alussa tärkeimmät kehitysasiat ovat pettymysten sietäminen sekä antamisen-saamisen -vuorovaikutuksen oppiminen. Kävelemään oppiessaan lapsen hermosto kehittyy, hän oppii hallitsemaan lihaksiaan ja saa liikunnasta iloa ja tyydytystä. Samoin lapsi oppii hallitsemaan tunteitaan. Hän oppii hallitsemaan aggressioitaan minän puolustusmekanismien avulla ja toiseen suuntaan liiallista riippuvuuden tunnettaan objektiin (äitiin). Aggressioiden hallitseminen auttaa sosiaalistumista ja liika riippuvuus voi johtaa symbioottiseen psykoosiin. ( Arajärvi 1991,44)
Varhaislapsuudessa keskeistä on lapsen ja hoitajan välisen tunnesiteen muodostuminen. Se on riippuvainen aikuisen toiminnasta lapsen eri tarpeiden tyydyttämiseksi sekä lapsen ja aikuisen välille rakentuvasta vastavuoroisesta kommunikoinnista. Lapselle kehittyy perusturvallisuuden tunne, kun ympäristö pitää huolta hänen tarpeistaan ja reagoi herkästi vetoomuksiinsa. ( Takala & Takala 1984, 55 )
Lapsen ja aikuisen kiintymyssuhteiden muodostamisen kannalta eivät ole keskeisimpiä yksittäiset reaktiot, vaan vuorovaikutuksen asteittainen muodostuminen sellaiseksi, että aikuinen vastaa lapsen odotukseen myönteisellä ja suhteellisen säännöllisellä tavalla. ( Takala &Takala 1984,58)
Varhaisen kiintymyssuhteen merkitystä korostavissa tutkimussuuntauksissa oletetaan, että etenkin äiti-lapsisuhteen laatu ennustaa myöhempiä ihmissuhteita ja erilaiset sosiaaliset taidot ilmenevät ensinnä suhteessa vanhempiin ja vasta myöhemmin toverisuhteissa. Varhainen turvallinen kiintymyssuhde vanhempaan näyttäisi joissakin tutkimuksissa ennakoivan lapsen myöhempää sosiaalisuutta, yhteistoiminnallisuutta ja vuorovaikutustaitoja tovereiden kanssa. (Lyytinen, Korkiakangas & Lyytinen, Näkökulmia kehityspsykologiaan kehitys kontekstissaan 1995,135)
Erillisyyden ja tahtomisen harjoittelu tulee esille varhaisessa leikki-iässä. Lapsi tahtoo ja ei tahdo yhtäaikaa. Sisäinen paine purkautuu raivoamisena ja uhmaamisena. Tämän kehitysvaiheen tärkein tehtävä on ottaa haltuun oman kehon hoito. Tehtävänä on myös oppia käsittelemään primitiivisiä vihan ja kärsimättömyyden tunteita. Näiden käsittelemiseen tarvitaan keskeistä, merkityksellistä ihmissuhdetta. Tähän kehitysvaiheeeseen juuttuvat lapset eivät koskaan saavuta vastavuoroista, luottavaa ja huolehtivaa suhdetta muihin ihmisiin. Juuttuminen voi ilmetä piittaamattomuutena muiden kärsimyksistä ja sadistisina taipumuksina. Lapsi, joka tuntee itsensä tässä vaiheessa jätetyksi, huolehtii muita huonommin myös itsestään. (Pihlaja & Svärd 1996,28-29)
Uhmaikä on tahtoelämän kehittymisen ensimmäinen selvä vaihe. On tärkeää, että lapsi oppii tahtomaan. Lapselle tulisi järjestää valintatilaisuuksia, joissa hän voi itse tahtoa, tehdä asian oman tahtonsa mukaa, onnistua, vieläpä saada asialle aikuisen hyväksynnän. Tämä auttaa parhaiten lapsen itseluottamuksen kehittymistä sitä, että hän uskoo pystyvänsä selviytymään eri tilanteissa. Toisaalta lapsi tarvitsee myös rajat. Lapsi ei saa tehdä pahaa itselleen, toisille tai esineille. Tämä on alku sosiaalistumiselle, sille, että otetaan huomioon myös muutkin ihmiset. (Arajärvi 1991,46)
Ensimmäisellä ikävuodella lapsi siis on hyvin riippuvainen äidistä ja tuntee olevansa osa äitiä. Toisella ikävuodella hän alkaa irtaantua tästä kiinteästä riippuvuussuhteesta ja itsenäistyä. Tällöin isän ja muiden läheisten aikuisten merkitys kasvaa. Aikuisten aiheuttamat rajat aiheuttavat pettymyksiä. Emotionaalista kehitystä voidaan tukea antamalla lapsen olla mahdollisimman omatoiminen ja itsenäinen. Toisella ja kolmannella ikävuodella lapsi kiinnostuu myös toisista lapsista. Lapset puhelevat toisilleen, vaihtavat leluja, seuraavat toistensa leikkejä ja puuhailevat mielellään rinnakkain. Varsinaiseen yhteisleikkiin he pystyvät vasta noin kolmivuotiaana. (Seppänen 1984,43-44)
Uhmaiän jälkeen seuraava psyykkisen kehityksen vaihe on ns. samaistumisvaihe. Lapsi tuntee vetoa samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa ja voi jopa rakastua häneen. Samaan vanhempaan kohdistuu hyvin monenlaisia tunteita. Lapsi joutuu alistumaan kilpailussa ja kokee rakkauden ja hellyyden lisäksi pettymystä, häpeää ja ehkä vihaakin. Lapsen tunne-elämä, mielikuvituselämä ja luovuus lisääntyvät ja lapsi oppii käsittelemään erilaisia tunteita. ( Arajärvi 1991, 46-47)
3-5 vuotiaan lapsen itseluottamuksen kasvulle merkitsee paljon taidot, esim. askartelu, rakentaminen, piirtäminen jne. Myös motoristen taitojen oppiminen ( uinti, pyöräily, luistelu jne) tukevat itseluottamusta ja tuovat sekä fyysistä että psyykkistä mielihyvää ja kehitystä samanaikaisesti. Näissäkin tarvitaan kontakti, aikuisen ilo oppimisesta ja osaamisesta. ( Arajärvi 1991, 48-49) - faija
Lukenut kirjoitti:
Tarviiko tuossa mitään julkaisuja tai tutkimuksia, kyllä kai sen maalaisjäkikin sanoo, että pieni lapsi tarvitsee vanhempiaan. Tosi paljon on asiasta puhuttu ja kirjoitettu kuinka lapsen perusluottamus syntyy ennen kolmea vuotta.Tuulestako temmattuja mielestäsi?? Jos olisit ollut kiinnostunut lapsesi kehityksestä, varmasti et täällä linkkejä olisi kyselemässä. Kiinnostaako autot enemmän??
Ai tarvitseeko? No silloin tarvitsee, jos alkaa esittämään tietoa tutkittuina asioina, faktoina. Kuka tahansa voi kirjoittaa lähes mihin tahansa mitä tahansa. Mikä teksti on sinusta uskottavaa? Uskotko esimerkiksi tänne palstalle kirjoittavia nimimerkkejä?
Olen kiinnostunut lapseni kehityksestä. Olen lukenut mm. lähes kaikki Turun kaupunginkirjaston lapsen kehitystä ja hoitoa käsittelevät kirjat (kielinä joko suomi tai englanti).
Ja autot taas eivät kiinnosta minua juuri lainkaan. - faija
Kirjastoapulainen kirjoitti:
Ymmärsin, ettet itse osaa hakea... joten tässä nimiä, joiden teoksia voit hakea kirjastosta ja lukea lisää.
Toisen ikävuoden alussa tärkeimmät kehitysasiat ovat pettymysten sietäminen sekä antamisen-saamisen -vuorovaikutuksen oppiminen. Kävelemään oppiessaan lapsen hermosto kehittyy, hän oppii hallitsemaan lihaksiaan ja saa liikunnasta iloa ja tyydytystä. Samoin lapsi oppii hallitsemaan tunteitaan. Hän oppii hallitsemaan aggressioitaan minän puolustusmekanismien avulla ja toiseen suuntaan liiallista riippuvuuden tunnettaan objektiin (äitiin). Aggressioiden hallitseminen auttaa sosiaalistumista ja liika riippuvuus voi johtaa symbioottiseen psykoosiin. ( Arajärvi 1991,44)
Varhaislapsuudessa keskeistä on lapsen ja hoitajan välisen tunnesiteen muodostuminen. Se on riippuvainen aikuisen toiminnasta lapsen eri tarpeiden tyydyttämiseksi sekä lapsen ja aikuisen välille rakentuvasta vastavuoroisesta kommunikoinnista. Lapselle kehittyy perusturvallisuuden tunne, kun ympäristö pitää huolta hänen tarpeistaan ja reagoi herkästi vetoomuksiinsa. ( Takala & Takala 1984, 55 )
Lapsen ja aikuisen kiintymyssuhteiden muodostamisen kannalta eivät ole keskeisimpiä yksittäiset reaktiot, vaan vuorovaikutuksen asteittainen muodostuminen sellaiseksi, että aikuinen vastaa lapsen odotukseen myönteisellä ja suhteellisen säännöllisellä tavalla. ( Takala &Takala 1984,58)
Varhaisen kiintymyssuhteen merkitystä korostavissa tutkimussuuntauksissa oletetaan, että etenkin äiti-lapsisuhteen laatu ennustaa myöhempiä ihmissuhteita ja erilaiset sosiaaliset taidot ilmenevät ensinnä suhteessa vanhempiin ja vasta myöhemmin toverisuhteissa. Varhainen turvallinen kiintymyssuhde vanhempaan näyttäisi joissakin tutkimuksissa ennakoivan lapsen myöhempää sosiaalisuutta, yhteistoiminnallisuutta ja vuorovaikutustaitoja tovereiden kanssa. (Lyytinen, Korkiakangas & Lyytinen, Näkökulmia kehityspsykologiaan kehitys kontekstissaan 1995,135)
Erillisyyden ja tahtomisen harjoittelu tulee esille varhaisessa leikki-iässä. Lapsi tahtoo ja ei tahdo yhtäaikaa. Sisäinen paine purkautuu raivoamisena ja uhmaamisena. Tämän kehitysvaiheen tärkein tehtävä on ottaa haltuun oman kehon hoito. Tehtävänä on myös oppia käsittelemään primitiivisiä vihan ja kärsimättömyyden tunteita. Näiden käsittelemiseen tarvitaan keskeistä, merkityksellistä ihmissuhdetta. Tähän kehitysvaiheeeseen juuttuvat lapset eivät koskaan saavuta vastavuoroista, luottavaa ja huolehtivaa suhdetta muihin ihmisiin. Juuttuminen voi ilmetä piittaamattomuutena muiden kärsimyksistä ja sadistisina taipumuksina. Lapsi, joka tuntee itsensä tässä vaiheessa jätetyksi, huolehtii muita huonommin myös itsestään. (Pihlaja & Svärd 1996,28-29)
Uhmaikä on tahtoelämän kehittymisen ensimmäinen selvä vaihe. On tärkeää, että lapsi oppii tahtomaan. Lapselle tulisi järjestää valintatilaisuuksia, joissa hän voi itse tahtoa, tehdä asian oman tahtonsa mukaa, onnistua, vieläpä saada asialle aikuisen hyväksynnän. Tämä auttaa parhaiten lapsen itseluottamuksen kehittymistä sitä, että hän uskoo pystyvänsä selviytymään eri tilanteissa. Toisaalta lapsi tarvitsee myös rajat. Lapsi ei saa tehdä pahaa itselleen, toisille tai esineille. Tämä on alku sosiaalistumiselle, sille, että otetaan huomioon myös muutkin ihmiset. (Arajärvi 1991,46)
Ensimmäisellä ikävuodella lapsi siis on hyvin riippuvainen äidistä ja tuntee olevansa osa äitiä. Toisella ikävuodella hän alkaa irtaantua tästä kiinteästä riippuvuussuhteesta ja itsenäistyä. Tällöin isän ja muiden läheisten aikuisten merkitys kasvaa. Aikuisten aiheuttamat rajat aiheuttavat pettymyksiä. Emotionaalista kehitystä voidaan tukea antamalla lapsen olla mahdollisimman omatoiminen ja itsenäinen. Toisella ja kolmannella ikävuodella lapsi kiinnostuu myös toisista lapsista. Lapset puhelevat toisilleen, vaihtavat leluja, seuraavat toistensa leikkejä ja puuhailevat mielellään rinnakkain. Varsinaiseen yhteisleikkiin he pystyvät vasta noin kolmivuotiaana. (Seppänen 1984,43-44)
Uhmaiän jälkeen seuraava psyykkisen kehityksen vaihe on ns. samaistumisvaihe. Lapsi tuntee vetoa samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa ja voi jopa rakastua häneen. Samaan vanhempaan kohdistuu hyvin monenlaisia tunteita. Lapsi joutuu alistumaan kilpailussa ja kokee rakkauden ja hellyyden lisäksi pettymystä, häpeää ja ehkä vihaakin. Lapsen tunne-elämä, mielikuvituselämä ja luovuus lisääntyvät ja lapsi oppii käsittelemään erilaisia tunteita. ( Arajärvi 1991, 46-47)
3-5 vuotiaan lapsen itseluottamuksen kasvulle merkitsee paljon taidot, esim. askartelu, rakentaminen, piirtäminen jne. Myös motoristen taitojen oppiminen ( uinti, pyöräily, luistelu jne) tukevat itseluottamusta ja tuovat sekä fyysistä että psyykkistä mielihyvää ja kehitystä samanaikaisesti. Näissäkin tarvitaan kontakti, aikuisen ilo oppimisesta ja osaamisesta. ( Arajärvi 1991, 48-49)No ymmärsit väärin. Tiedonhakutaidoissani ei ole juurikaan vikaa.
En vaan näe syytä siihen, miksi minun pitäisi todistaa vääräksi jonkun esittämät väitteet. Kyllä väitteen esittäjän pitää itse todistaa oma väitteensä oikeaksi.
Kiitos etsimistäsi lainauksista. Mutta mitä lainausta sinä käyttäisit todistamaan väitettä: "Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa"? - mä...
faija kirjoitti:
No ymmärsit väärin. Tiedonhakutaidoissani ei ole juurikaan vikaa.
En vaan näe syytä siihen, miksi minun pitäisi todistaa vääräksi jonkun esittämät väitteet. Kyllä väitteen esittäjän pitää itse todistaa oma väitteensä oikeaksi.
Kiitos etsimistäsi lainauksista. Mutta mitä lainausta sinä käyttäisit todistamaan väitettä: "Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa"?uskotaan sokeasti mitä kirjoissa lukee....kun lapsi itkee, luetaan kirjoista miksi!!! Joka aikakaudella on omat suosituksensa ja maailma muuttuu..onko mitään oikeaa ja väärää tapaa kasvattaa lapsi ( paitsi väkivalta, niin henkinen kuin fyysinenkin ON väärin). Jokainen vanhempi on se paras aikuinen juuri omalle lapselleen!
- Halonhakkaaja
faija kirjoitti:
No ymmärsit väärin. Tiedonhakutaidoissani ei ole juurikaan vikaa.
En vaan näe syytä siihen, miksi minun pitäisi todistaa vääräksi jonkun esittämät väitteet. Kyllä väitteen esittäjän pitää itse todistaa oma väitteensä oikeaksi.
Kiitos etsimistäsi lainauksista. Mutta mitä lainausta sinä käyttäisit todistamaan väitettä: "Alle kolmivuotias lapsi on hoidettava kotona vanhempien toimesta ja piste. Sen todistaa kaikki opit psykologiassa"?Eiks faija tiedä,että kirvestä käytetään halkojen pilkkomiseen, ei hiusten!! Mutta kuluuhan se aika faijalla noinkin. Taitaa mutsi hoidella teidän perheessä kodin ja lapset, kun faijalla on aikaa kommentoida turhapäiväisiä keskustelupalstoilla...
No siis onhan näitä näsäviisaita!!
- Pikainen
Jokaisella perheellä on erilaiset tilanteet sekä työssä että kotona. Toiset vanhemmat haluavat käydä työssä myös lasten ollessa pieniä, joka heille suotakoot. MUTTA olisko syytä pohtia asiaa lasten tarpeiden pohjalta ja lähteä miettimään erilaisia hoitomuotoja eri-ikäisille lapsille.
Päiväkoti on leikki-ikäiselle lapselle hyvä paikka, jos hoitajia on tarpeeksi ja he ovat ammattitaitoisia. Mutta alle kolmivuotiaille lapsille kotona tapahtuva hoito olisi se paras vaihtoehto, jossa olisi tutut paikat ja yksi ja sama tuttu hoitaja. Hoitaja, jolla olisi aikaa olla lapsen kanssa, viedä puistoon ja ottaa huomioon herkemmin lapsen tarpeita/toiveita kuin päiväkodissa siihen on mahdollisuutta.
Lapsen kotona tapahtuva hoito olisi oivallinen lisä työllistämiseen, jos vain siitä saatava tuki olisi tarpeeksi suuri, nykyinen kodinhoidontuki ei riitä hoitajan palkkaamiseeen. Voisiko tässä käyttää samaa työllistämismallia kuin esim. kunnat käyttävät kouluavustajien palkkaamisessa, tosin mallia voisi sorvata niin, että työllistäminen jatkuisi pidempään eikä vain 10 kuukautta.
Olen itse ollut aikoinaan kotiapulaisena lapsiperheessä eikä se minusta huono työ ollut, päinvastoin. Minun jälkeeni kotiapulaiseksi tuli vanhempi rva, joka ei ollut saanut työtä omalta alaltaan kun oli ilm. liian vanha, mutta jolla oli aikaa vielä eläkeikään. Hän pysyi perheessä monta vuotta, siihen kun lapset aloittivat koulun.Lasten onneksi perheellä oli varaa palkata oikea lastenhoitaja.
Se, miten päivähoito päiväkodissa vaikuttaa pieneen lapseen on varmasti yksilöllistä. Ei päiväkotihoito kuitenkaan se paras vaihtoehto ole näille alle kolmivuotiaille, siitä tuskin tarvitsee väitellä. - minzi
pohdittavaa. Miten te vanhemmat, jotka viette pienen lapsen tarhaan uskallatte luottaa niin paljon vieraisiin ihmisiin? Jätätte lapsen vieraalle ihmiselle ja tämä pieni ressukka ei edes osaa kertoa, jos hänelle on tehty jotain pahaa. Ei ne hoitajat aina rakasta lapsia, vaikka ovatkin alaa opiskelleet... tai jotkut voivat rakastaa jopa vähän väärällä tavalla (hyväksikäyttöäkin on tapahtunut). Eipä jäniskään voi syyttää kuin itseään, jos jättää poikasensa sudelle hoitoon...
- ...
No eiköhän tuo nyt ole vähän hassusti sanottu. Eli 4 vuotiaan voi sitten jättää sudelle hoitoon? Pakkohan niihin tarhahoitajiin on luottaa jos sinne nyt ylipäätään on minkään ikäistä lasta laittamassa.
- äiti
... kirjoitti:
No eiköhän tuo nyt ole vähän hassusti sanottu. Eli 4 vuotiaan voi sitten jättää sudelle hoitoon? Pakkohan niihin tarhahoitajiin on luottaa jos sinne nyt ylipäätään on minkään ikäistä lasta laittamassa.
4 vuotias osaa jo kertoa kuinka päiväkodissa rähjätään ja huudetaan koko ajan. Hän osaa kertoa asian varsinkin silloin, jos lasta ei ole viety sinne liian aikaisin.
Jos lapsi viedään tällaiseen paikkaan kovin nuorena, hän alkaa sopeutua ajatukseen, että tämä on normaali tila ja lapsilta viedään itsetunto. Vanhemman kanssa kävi näin. - Sanna
Olen itse ollut päiväkodissa (sana tarha on vanhentunut!) töissä, ja voin sanoa, että valvonta siellä on melko tiukkaa. Töihin ei pääse ilman poliisilta saatavaa rekisteriotetta jossa selviää mahdolliset rikokset, johtaja valvoo alaisiaan ja työkaveritkin pitävät huolen siitä, ettei laiminlyöntejä tai hyväksikäyttöä pääse tapahtumaan. Näin siis parhaassa tapauksessa. Jotku kunnat eivät anna johtajille/päiväkodille tarpeeksi resursseja hoitaa työnsä kunnolla, ja ikäviä asioita sattuu.
Kysymys sinulle: luotatko sinä lapsen isään/serkkuun/setää/vaariin? Tilastot osoittavat, että suurin osa lasten hyväksikäytöistä tekee lapsen sukulainen tai tuttu. Miten sinä uskallat jättää lapsesi yksin sedän tai vaarin kanssa? Mistä tiedät mitä tapahtuu? Entäs mitä jos isä ei rakasta lasta tarpeeksi? Miten uskallat jättää lapsen hänen hoitoon kun itse käyt asioilla? Mistä tiedät, ettei lapsi joudu istumaan paskavaipassa koko iltapäivän, häntä ravistellaan kun ei ole hiljaa tai unohdetaan antaa ruokaa?
Kysymys on luottamuksesta, joka sinulta puuttuu kokonaan. On varmasti kamalaa olla noin kyyninen ihminen jolla on noin musta maailmankuva. Säälin sinua.
t: Sanna - Sanna
äiti kirjoitti:
4 vuotias osaa jo kertoa kuinka päiväkodissa rähjätään ja huudetaan koko ajan. Hän osaa kertoa asian varsinkin silloin, jos lasta ei ole viety sinne liian aikaisin.
Jos lapsi viedään tällaiseen paikkaan kovin nuorena, hän alkaa sopeutua ajatukseen, että tämä on normaali tila ja lapsilta viedään itsetunto. Vanhemman kanssa kävi näin.Miksi et vaihtanut lapsesi päiväkotia, jos siellä kerran rähjättiin ja huudettiin? Otitko asiasta yhteyttä päiväkodinjohtajaan tai ryhmän täteihin? Ei kaikki päiväkodit näytä tuolta, jos tuo nyt oli totuus? Neljävuotiailla (ja muillakin lapsilla) voi olla melko vilkas mielikuvitus... Mikäli tuo oli totuus ihmettelen sinun toimintaa, minkälainen äiti antaa lapsensa mennä päiväkotiin, jossa tädit huutavat lapsille? Huono äiti...
- äiti
Sanna kirjoitti:
Miksi et vaihtanut lapsesi päiväkotia, jos siellä kerran rähjättiin ja huudettiin? Otitko asiasta yhteyttä päiväkodinjohtajaan tai ryhmän täteihin? Ei kaikki päiväkodit näytä tuolta, jos tuo nyt oli totuus? Neljävuotiailla (ja muillakin lapsilla) voi olla melko vilkas mielikuvitus... Mikäli tuo oli totuus ihmettelen sinun toimintaa, minkälainen äiti antaa lapsensa mennä päiväkotiin, jossa tädit huutavat lapsille? Huono äiti...
Se kertoikin sen vasta nyt kun pääsi sieltä pois... Ihmeteltiin vaan kun hän voi huonosti. Että semmosia "asiantuntioita" näissä meidän päiväkodeissa. Hyvä Sanna jos osaat olla hyvä äiti! ;)
- minzi
Sanna kirjoitti:
Olen itse ollut päiväkodissa (sana tarha on vanhentunut!) töissä, ja voin sanoa, että valvonta siellä on melko tiukkaa. Töihin ei pääse ilman poliisilta saatavaa rekisteriotetta jossa selviää mahdolliset rikokset, johtaja valvoo alaisiaan ja työkaveritkin pitävät huolen siitä, ettei laiminlyöntejä tai hyväksikäyttöä pääse tapahtumaan. Näin siis parhaassa tapauksessa. Jotku kunnat eivät anna johtajille/päiväkodille tarpeeksi resursseja hoitaa työnsä kunnolla, ja ikäviä asioita sattuu.
Kysymys sinulle: luotatko sinä lapsen isään/serkkuun/setää/vaariin? Tilastot osoittavat, että suurin osa lasten hyväksikäytöistä tekee lapsen sukulainen tai tuttu. Miten sinä uskallat jättää lapsesi yksin sedän tai vaarin kanssa? Mistä tiedät mitä tapahtuu? Entäs mitä jos isä ei rakasta lasta tarpeeksi? Miten uskallat jättää lapsen hänen hoitoon kun itse käyt asioilla? Mistä tiedät, ettei lapsi joudu istumaan paskavaipassa koko iltapäivän, häntä ravistellaan kun ei ole hiljaa tai unohdetaan antaa ruokaa?
Kysymys on luottamuksesta, joka sinulta puuttuu kokonaan. On varmasti kamalaa olla noin kyyninen ihminen jolla on noin musta maailmankuva. Säälin sinua.
t: SannaItsekkin olen työskennellyt päiväkodissa parisen vuotta sitten... taitaapi noin tarkka valvonta olla siis aivan uusinta uutta.
- äiti
minzi kirjoitti:
Itsekkin olen työskennellyt päiväkodissa parisen vuotta sitten... taitaapi noin tarkka valvonta olla siis aivan uusinta uutta.
Nää "sannat" on just siellä päiväkodissa töissä.
- Sanna
minzi kirjoitti:
Itsekkin olen työskennellyt päiväkodissa parisen vuotta sitten... taitaapi noin tarkka valvonta olla siis aivan uusinta uutta.
Moi!
Vastaisitko sinulle esitettyyn kysymykseen? Luotatko lapsesi isään/vaariin/serkkuun tai leikkikaveriin? Tiesitkö, että suurin osa lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä tapahtuu kodissa tai tutussa ympäristössä ja että tekijä yleensä on lapselle tuttu henkilö.
Muistaakseni tuo rikosrekisteri -juttu on n. 1,5v vanha, eli melko uusi homma. Päiväkodisa on tiukempi valvonta kuin esim. kotona...
t: Sanna - minzi
Sanna kirjoitti:
Moi!
Vastaisitko sinulle esitettyyn kysymykseen? Luotatko lapsesi isään/vaariin/serkkuun tai leikkikaveriin? Tiesitkö, että suurin osa lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä tapahtuu kodissa tai tutussa ympäristössä ja että tekijä yleensä on lapselle tuttu henkilö.
Muistaakseni tuo rikosrekisteri -juttu on n. 1,5v vanha, eli melko uusi homma. Päiväkodisa on tiukempi valvonta kuin esim. kotona...
t: SannaEn perusta luottamustani koskaan muutamiin tapaamisiin. Päiväkodin tätsyt ovat jokseenkin eri asia, kuin esim. mieheni. Mieheni kanssa elän… jostain kumman syystä voin luottaa häneen aivan eri tavoin, kuin ihmiseen jota tapaan vaikka päivittäin n. viiden minuutin ajan.
Oletko todella noin sinisilmäinen, että uskot rikkeettömän taustan takaavan hyvän hoidon lapsellesi. Joku rikollinenkin saattaa olla empaattisempi ihminen, kuin vuosia opiskellut ja loppuun palanut päiväkodin täti.
Kerropa sinä, miten nykyään esim. päiväunet hoidetaan tarhoissa (anteeksi vanhanaikainen nimitys, mutta mielestäni osuvampi kuin päiväKOTI)? Pari vuotta sitten lapsia oli vahtimassa vain yksi hoitaja parin tunnin ajan ja muut juoruilivat kahvikupin äärellä… kuka silloin valvoo??? Miten nykyään iltahoito tapahtuu? Pari vuotta sitten, iltahoitoon jätetyt lapset jäivät vain yhden hoitajan varaan… eikä kukaan muu jäänyt valvomaan.
Entä kun suurin osa hoitajista pitävät lapsen henkistä lyttyyn lyömistä ihan normaalina ja joukossa on yksi arka ihminen, jolla ei ole kanttia pistää vastaan…niin ja sanotaanhan, että joukossa tyhmyys tiivistyy (pitää useissa tilanteissa paikkaansa).
Mitä tuohon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tuttavan taholta tulee… hmm vaikea juttu. Hirvittävää, niiiin hirveää ja siksi jotkut haluavat sulkea siltä silmänsä. Ihmisiin luottaminen on aivan eri asia, kuin silmitön luottaminen… eli ei haluta nähdä totuutta, jotta oma mielenrauha säilyisi. Onhan esim. tapauksia joissa äiti pitää lasta syypäänä hyväksikäyttöön. On vanhempia, jotka uskovat lastensa keksivän päästään tarinoita… eivät luota lapsiinsa, vaan luottavat mieluummin aikuiseen(jopa vieraaseen). Sinä, Sanna olet oiva esimerkki: "Neljävuotiailla (ja muillakin lapsilla) voi olla melko vilkas mielikuvitus..." (kirjoittanut Sanna 26.8.2004 klo 12.17).
Jos sinulla on lapsia, niin todella säälin heitä.
Muuta kysyttävää?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399230Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748074Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625850William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542409Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62127Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821769Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201710Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921486Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71458Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401393