onko kokemuksia psykoottisista lapsista?
Meille antoi tänään lasten psykiatri diagnoosin:psykoottinen lapsi
Kertokaa ihmeessä jos on kokemusta. Ja jos jollakin sattuis olemaan kokemuksia työnohjauksesta niin olisin utelias tietämään miten homma toimi ja antoiko se mitään.
Hiukan pisti miettimään mihin sitä on nokkansa laittanut vaikka kyllähän tämän tiesi jo kun tähän hommaan lähti ettei lapset ole ns. normaaleja mutta kyllä se vaan tollanen diagnoosi pysäyttää ja laittaa asiat uuteen järjestykseen...ainakin joiltakin osin.
psykoottinen lapsi
24
3976
Vastaukset
- sijaisäitskä
Meidän yksi sijoitetusta on psykoottinen.
Lapsella on tällä hetkellä hyvä lääkitys ja nyt pärjäämme hänen kanssaan ihan kivasti.
Voisin sanoa, että olemme menneet hänen kanssaan kuin vuoristorataa monet vuodet. Osastojaksojakin on ollut. Vaikeutena on ollut se, ettei lapselle haluta antaa diagnoosia eikä lääkettä. Vaihdoimme lääkäriä ja nyt homma toimii.
- Rankkaa on todella ollut, ei yksin meille vanhemmille, vaan myös toisille lapsille -
Täytyy myöntää, että omakin terveys on mennyt sekä avioliitto on ollut kovalla koetuksella.
Työohjauksesta sen verran, että se on ehdotonta!
Jos vielä saatte mukavan ja asiantuntevan ohjaajan. Meille on ollut ensiarvoisen tärkeää ne käynnit, että joku on ymmärtänyt millaisten ongelmien kanssa olemme taistelleet.
Oma psyykkinen kestävyys on oltava hyvä, sekä parisuhde, niistä sitä voimaa saa vaikeina aikoina. Olemme käyttäneet myös perhettä joka on ottanut lomilla tätä lasta silloin kun on ollut oikein raskasta, niin että olemme saaneet nukkua tai tehdä sitä mitä hänen kanssaan ei voi.
Zemppiä ja jaksamisia!- äiskä
Kiitos vastauksestasi, mut heräs kiinostus todella ja siksipä kysynkin minkä ikäinen tämä ko.lapsi on nyt ja kauanko sijoitus on kestänyt?? Mitkä ovat hänen oireensa ja mikä ne saa aikaan...kerro jotain kaikki tieto olis tervetullutta.
- sijaisäitskä
äiskä kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, mut heräs kiinostus todella ja siksipä kysynkin minkä ikäinen tämä ko.lapsi on nyt ja kauanko sijoitus on kestänyt?? Mitkä ovat hänen oireensa ja mikä ne saa aikaan...kerro jotain kaikki tieto olis tervetullutta.
Poika on ollut meillä kahdeksan vuotta, jonka ajan olemme taistelleet diagnoosia, tietoa ja mahd. lääkitystä.
Mutta hoitava sairaala psyk.poliklinikka ei halua antaa diagnooseja lapsille eikä lääkkeitä. Vuosien ajan sanoivat, että kaikki johtuu traumaattisesta lapsuudesta. Huomasimme kyllä aika pian lapsen tultua meille, ettei kaikki ole ok. Poika oli tuolloin 5-v. Tutkimukia emme saaneet ennenkuin koulun lääkäri teki lähetteen.
Vuosien mittaan on ollut kaikenlaista aluksi raivonpurkauksia, väkivaltaa, rikkomista ja nyt kun hän on tullut vanhemmaksi on tullut harhoja ja vainoharhaisuutta. Poissaolohetkiä on ollut ihan pienestä. Itsemurha-ajatuksia on ollut koko ajan. Lapsi on mennyt kuin vuoristorataa, välillä on mennyt lujaa ja hyvin ja sitten ollaankin oltu pohjalla.
Vaihdoimme lääkäriä, ja poika sai heti 4 diagnoosia, on nyt saanut asiallisen lääkkeen sekä nyt saa kelan avustusta ja muutenkin asiallisen tuen ja ymmärryksen.
Mekin ymmärrämme nyt häntä paremmin. - äiskä
sijaisäitskä kirjoitti:
Poika on ollut meillä kahdeksan vuotta, jonka ajan olemme taistelleet diagnoosia, tietoa ja mahd. lääkitystä.
Mutta hoitava sairaala psyk.poliklinikka ei halua antaa diagnooseja lapsille eikä lääkkeitä. Vuosien ajan sanoivat, että kaikki johtuu traumaattisesta lapsuudesta. Huomasimme kyllä aika pian lapsen tultua meille, ettei kaikki ole ok. Poika oli tuolloin 5-v. Tutkimukia emme saaneet ennenkuin koulun lääkäri teki lähetteen.
Vuosien mittaan on ollut kaikenlaista aluksi raivonpurkauksia, väkivaltaa, rikkomista ja nyt kun hän on tullut vanhemmaksi on tullut harhoja ja vainoharhaisuutta. Poissaolohetkiä on ollut ihan pienestä. Itsemurha-ajatuksia on ollut koko ajan. Lapsi on mennyt kuin vuoristorataa, välillä on mennyt lujaa ja hyvin ja sitten ollaankin oltu pohjalla.
Vaihdoimme lääkäriä, ja poika sai heti 4 diagnoosia, on nyt saanut asiallisen lääkkeen sekä nyt saa kelan avustusta ja muutenkin asiallisen tuen ja ymmärryksen.
Mekin ymmärrämme nyt häntä paremmin.kun kerroit. Välillä epäilen onko todellakin kysymys siitä vai jostain muusta. minkälaista se harhaisuus on ja minkälaisia ne poissaolo hetket ovat, jos jaksat kerro lisää?
- sijaisäitskä
äiskä kirjoitti:
kun kerroit. Välillä epäilen onko todellakin kysymys siitä vai jostain muusta. minkälaista se harhaisuus on ja minkälaisia ne poissaolo hetket ovat, jos jaksat kerro lisää?
Lapsi on poissaoleva siten, ettei häneen saa yhteyttä. Hetket voi olla pitkiä tai lyhyitä hetkiä. Hän saattaa katsoa jonnekkín ja olla "omassa maailmassa".
Sitten hän saattaa tehdä kauheita tekoja, mutta ei muista niitä tehneensä. Ilmeisesti tekee psykoosissa?
Millainen teidän lapsi on? Miten oireilee? - sijaisäitskä
sijaisäitskä kirjoitti:
Lapsi on poissaoleva siten, ettei häneen saa yhteyttä. Hetket voi olla pitkiä tai lyhyitä hetkiä. Hän saattaa katsoa jonnekkín ja olla "omassa maailmassa".
Sitten hän saattaa tehdä kauheita tekoja, mutta ei muista niitä tehneensä. Ilmeisesti tekee psykoosissa?
Millainen teidän lapsi on? Miten oireilee?meillä poissaolokohtaukset eivät kuulu kuvioon juuri ollenkaan, mutta sen huomaa että videot ja pelit ovat semmoiset elementit jotka vangitsee lapsen kokonaan:kuulo ja näkö aistit katoavat ja katse on lasittunut ja tuijottava. Olen kokeillut joskus että puhun hänelle kaikenlaista mukavaa tai pahaa tms. kun hän katsoo esim. videota ,mutta mitään kontakstia ei saa ennen kuin menen eteen ja huudan kovemmalla äänellä, sitten vasta havahtuu ja on aran oloinen. Yleisesti tällä lapsella on ollut pienestä lähtien ns. eläinkäyttäytymistä" eli hän vetäytyy eläimen rooliin ja on sitä todellakin kaikin mahdollisin tavoin. Hän on ollut perheessämme tänä vuoden alusta lähtien ja olemme saaneet tätä käyttäytymistä karsittua suurimmaksi osaksi pois, mutta aina kun hän vierailee äidin luona yhden päivän taantuminen tälle tasolle tapahtuu ja kestää useita päiviä. Kun tämä neiti tuli meille hän kulki nelinkontin ja sähisi kun kissa, nuoli toisten vaateita, puri niitä ja kynsi toisia jne.. hän oli oikeasti ihan pihalla kaikesta.
Mietimme usein että mikä laukaisee käytöksen aina äitiä tavatessa, mutta ei isää tavatessa.
Lisäksi lapsella on ihan selvästi älyämisessä heikkoutta, sana varasto on erittäin suppea/köyhä ja tavallisten asioiden tekeminen on usein hankalaa ilman opastusta....joskus niin väsyttävää. Muuten neiti on erittäin lahjakas piirtämään ja liikkumaan, mutta vasta kesänaikan oppi piirtämään ihmisen ja on nyt jo 7v. aiemmin ihminen muistutti koiran-kissan-hirviön-ihmisen sekoitusta. Eli pienin askelin mutta eteenpäin. - sijaisäitkä
sijaisäitskä kirjoitti:
meillä poissaolokohtaukset eivät kuulu kuvioon juuri ollenkaan, mutta sen huomaa että videot ja pelit ovat semmoiset elementit jotka vangitsee lapsen kokonaan:kuulo ja näkö aistit katoavat ja katse on lasittunut ja tuijottava. Olen kokeillut joskus että puhun hänelle kaikenlaista mukavaa tai pahaa tms. kun hän katsoo esim. videota ,mutta mitään kontakstia ei saa ennen kuin menen eteen ja huudan kovemmalla äänellä, sitten vasta havahtuu ja on aran oloinen. Yleisesti tällä lapsella on ollut pienestä lähtien ns. eläinkäyttäytymistä" eli hän vetäytyy eläimen rooliin ja on sitä todellakin kaikin mahdollisin tavoin. Hän on ollut perheessämme tänä vuoden alusta lähtien ja olemme saaneet tätä käyttäytymistä karsittua suurimmaksi osaksi pois, mutta aina kun hän vierailee äidin luona yhden päivän taantuminen tälle tasolle tapahtuu ja kestää useita päiviä. Kun tämä neiti tuli meille hän kulki nelinkontin ja sähisi kun kissa, nuoli toisten vaateita, puri niitä ja kynsi toisia jne.. hän oli oikeasti ihan pihalla kaikesta.
Mietimme usein että mikä laukaisee käytöksen aina äitiä tavatessa, mutta ei isää tavatessa.
Lisäksi lapsella on ihan selvästi älyämisessä heikkoutta, sana varasto on erittäin suppea/köyhä ja tavallisten asioiden tekeminen on usein hankalaa ilman opastusta....joskus niin väsyttävää. Muuten neiti on erittäin lahjakas piirtämään ja liikkumaan, mutta vasta kesänaikan oppi piirtämään ihmisen ja on nyt jo 7v. aiemmin ihminen muistutti koiran-kissan-hirviön-ihmisen sekoitusta. Eli pienin askelin mutta eteenpäin.Ihan kuin meillä 8 vuotta sitten!
Eläimellistä käytöstä! Meidän lapsi söi lautaseltaankin kuin koira, ilman käsiä.
isoissa väkijoukoussa hyppi sisarustensa päälle ja
matki tuputusta. Siis sitä kun koira hyppää toisen koiran päälle, erona vain se, että äänet olivat kuin pahimmasta pornoleffasta.
Voin lohdutella, että nykyään nauramme niille alkuhommille lapsen kanssa yhdessä. Hän sanoo, että olipa hän hassu. Nykyään voimme mennä ihan jo ihmisten ilmoille silloin kun on hyvä aika.
Huonona aikana hän voi saada raivokohtauksia tai luulla, ettäkaikki vainoavat häntä esim. kaupassa. - sijaisäitskä
sijaisäitkä kirjoitti:
Ihan kuin meillä 8 vuotta sitten!
Eläimellistä käytöstä! Meidän lapsi söi lautaseltaankin kuin koira, ilman käsiä.
isoissa väkijoukoussa hyppi sisarustensa päälle ja
matki tuputusta. Siis sitä kun koira hyppää toisen koiran päälle, erona vain se, että äänet olivat kuin pahimmasta pornoleffasta.
Voin lohdutella, että nykyään nauramme niille alkuhommille lapsen kanssa yhdessä. Hän sanoo, että olipa hän hassu. Nykyään voimme mennä ihan jo ihmisten ilmoille silloin kun on hyvä aika.
Huonona aikana hän voi saada raivokohtauksia tai luulla, ettäkaikki vainoavat häntä esim. kaupassa.no jopas jotakin, siis todella kiva kuulla että jollakin muullakin on samoja kokemuksia, joskus nimittäin tuntuu siltä että on ihan yksin näissä asioissa ja että varmaan meillä on juuri tämä ainoa ja vaikein tapaus, vaikka eihän se näin ole.
Olimme eilen juuri huoltosuunnitelma palaverissa ja äiti vaan ihmettelee että miksi yölomia ei voida myöntää ja mikä hänessä on vikana, miten voi olla että aikuineen ihminen ei ymmärrä tekemäänsä vääryyttä ja omia vääristyneitä ajatuksiaan?? Sairaus on hyvä syy mutta missä vaiheessa loppuu äidin tukeminen lapsen tapaamisen kustannuksella, mielestäni sen pitäisi olla niin että lapsen elämää tuetaan äidin tapaamiselle??!!!
Onko teillä mitään liittyen ymmärrykseen? Meillä tyttö ei useinkaan tajua yksinkertaisia asioita jos niitä ei selitä hänelle todella tarkasti-rasittavaa joskus.
Millainen tausta teidän lapsella on?
Mistä luulet että eläinkäyttäytyminen johtui teidän tapauksessa? - sijaisäitskä
sijaisäitskä kirjoitti:
no jopas jotakin, siis todella kiva kuulla että jollakin muullakin on samoja kokemuksia, joskus nimittäin tuntuu siltä että on ihan yksin näissä asioissa ja että varmaan meillä on juuri tämä ainoa ja vaikein tapaus, vaikka eihän se näin ole.
Olimme eilen juuri huoltosuunnitelma palaverissa ja äiti vaan ihmettelee että miksi yölomia ei voida myöntää ja mikä hänessä on vikana, miten voi olla että aikuineen ihminen ei ymmärrä tekemäänsä vääryyttä ja omia vääristyneitä ajatuksiaan?? Sairaus on hyvä syy mutta missä vaiheessa loppuu äidin tukeminen lapsen tapaamisen kustannuksella, mielestäni sen pitäisi olla niin että lapsen elämää tuetaan äidin tapaamiselle??!!!
Onko teillä mitään liittyen ymmärrykseen? Meillä tyttö ei useinkaan tajua yksinkertaisia asioita jos niitä ei selitä hänelle todella tarkasti-rasittavaa joskus.
Millainen tausta teidän lapsella on?
Mistä luulet että eläinkäyttäytyminen johtui teidän tapauksessa?Meidän lapsen tausta on niin sairasta, niin sairasta
en voi nyt tässä tietenkää selvitellä, valitettavasti! Asianomaiset tunnistaisivat.
Tosta äidin tukemisesta lasten kustannuksella olen aivan samaa mieltä. Meillä on sossut tehneet sitä kyllä aivan alusta, sekä pelosta, että asia menee oikeuteen. "Annetaan nyt äidin päättää tämä, ettei se vie oikeuteen". Usein olen sanonut, että: "haloo, missä lapsen oikeus,?" lastensuojelulaissa pitää ottaa lapsen etu ensimmäiseksi huomioon!
Ymmärtämisessä on ollut ja on puutteita. Osaksi luulen, ettei hän jaksa keskittyä ja sen takia ei ymmärrä, mutta meidän lapselle on tehty neurologiset ja psykologiset testit ja siitä kävi ilmi, että hän ei ymmärrä pitkiä lauseita, ei syy-seurausyhteyttä eikä avaruksellisia asioita.
Esim, kellon oppi tänä kesänä, vaikka on 13-v.
Onko teidän lapsi rauhaton? Istuessa keinuu tai jotain? Onko hänelle tehty oikein kunnon testit?
Minkä ikäinen hän on?
Nuo eläinjutut on niin ihmeellisiä, että kun olen terapeutille ja lääkäreille kertonut, en ole saanut vastaukseksi kuin ihmettelyä. Ja kun lapsi sitten toiseeessa tilanteessa osaa kuitenkin käyttäytyä.
Meidän lapsi taantuu äitinsä nähtyä. Joskus ihan vauvatasolle. Makaa vain sikiöasennos ja itkee kuin vauva. - sijaisäitskä
sijaisäitskä kirjoitti:
Meidän lapsen tausta on niin sairasta, niin sairasta
en voi nyt tässä tietenkää selvitellä, valitettavasti! Asianomaiset tunnistaisivat.
Tosta äidin tukemisesta lasten kustannuksella olen aivan samaa mieltä. Meillä on sossut tehneet sitä kyllä aivan alusta, sekä pelosta, että asia menee oikeuteen. "Annetaan nyt äidin päättää tämä, ettei se vie oikeuteen". Usein olen sanonut, että: "haloo, missä lapsen oikeus,?" lastensuojelulaissa pitää ottaa lapsen etu ensimmäiseksi huomioon!
Ymmärtämisessä on ollut ja on puutteita. Osaksi luulen, ettei hän jaksa keskittyä ja sen takia ei ymmärrä, mutta meidän lapselle on tehty neurologiset ja psykologiset testit ja siitä kävi ilmi, että hän ei ymmärrä pitkiä lauseita, ei syy-seurausyhteyttä eikä avaruksellisia asioita.
Esim, kellon oppi tänä kesänä, vaikka on 13-v.
Onko teidän lapsi rauhaton? Istuessa keinuu tai jotain? Onko hänelle tehty oikein kunnon testit?
Minkä ikäinen hän on?
Nuo eläinjutut on niin ihmeellisiä, että kun olen terapeutille ja lääkäreille kertonut, en ole saanut vastaukseksi kuin ihmettelyä. Ja kun lapsi sitten toiseeessa tilanteessa osaa kuitenkin käyttäytyä.
Meidän lapsi taantuu äitinsä nähtyä. Joskus ihan vauvatasolle. Makaa vain sikiöasennos ja itkee kuin vauva.tuo taantuminene on selittämätöntä, siis ihmeellistä, meillä taantuminen tapahtuu myös aina äidin tapaamisessa ei isän-miksihän??? Eläin käyttäytymiseen asiantuntijaT on ottaneet kantaa ja jokainen eritavalla;ikävästä ja tilanteiden muuttumisesta, traumaattisesta menneisyydestä/kokemuksista ja se on lapsen tapa käsitellä asioita ym.... eli siis pelkkää arvailua, mutta itse olen sitä mieltä että nuo kaikki yhteensä saavat aikaan tämän.
Noista taustoista...onkin varmaan viisasta olla niistä enempi kertoilematta jos tunnistamisen vaara on olemassa, mutta luuletko että pelkät taustat ovat aikaansaaneet oireet vai onko geeniperimällä osuutta asiaan??
Miten koulussa menee, entäs kaverit, onko niitä ja miten pärjää?
Onko ilmennyt koskaan vastustusta sijoitusta kohtaan tai lojaaliutta omia vanhempia kohtaan??
Onko sisaruksia?
Levottomuus on jokapäiväistä, pearsaus ei meinaa pysyä penkissä, laulaminen/hyräily/uikutus jatkuvaa varsinkin ruokapöydässä tai kun jostakin torutaan, kirjojen katselu vie omiin maailmoihin samoin videot eli ei kuule eikä näe mitään jos ei ihan tosi topakasti sano. Kesken jonkun tehtävän esim. petin pettaamisen saattaa unohtua lueskelemaan tai jotain ihan muuta kun mitä piti tehdä..arrrrrgh että joskus nyppii hermoista kun joku ei älyä toimia niin kun pitäisi.Testejä on tehty kaikenlaisia mutta ei meillä oloaikana ja ne ovat olleet ok, epäilen vain niiden todellisuutta, täytyy katsoa miten jatkossa vaadinko uudet testit tms. - sijaisäitskä
sijaisäitskä kirjoitti:
tuo taantuminene on selittämätöntä, siis ihmeellistä, meillä taantuminen tapahtuu myös aina äidin tapaamisessa ei isän-miksihän??? Eläin käyttäytymiseen asiantuntijaT on ottaneet kantaa ja jokainen eritavalla;ikävästä ja tilanteiden muuttumisesta, traumaattisesta menneisyydestä/kokemuksista ja se on lapsen tapa käsitellä asioita ym.... eli siis pelkkää arvailua, mutta itse olen sitä mieltä että nuo kaikki yhteensä saavat aikaan tämän.
Noista taustoista...onkin varmaan viisasta olla niistä enempi kertoilematta jos tunnistamisen vaara on olemassa, mutta luuletko että pelkät taustat ovat aikaansaaneet oireet vai onko geeniperimällä osuutta asiaan??
Miten koulussa menee, entäs kaverit, onko niitä ja miten pärjää?
Onko ilmennyt koskaan vastustusta sijoitusta kohtaan tai lojaaliutta omia vanhempia kohtaan??
Onko sisaruksia?
Levottomuus on jokapäiväistä, pearsaus ei meinaa pysyä penkissä, laulaminen/hyräily/uikutus jatkuvaa varsinkin ruokapöydässä tai kun jostakin torutaan, kirjojen katselu vie omiin maailmoihin samoin videot eli ei kuule eikä näe mitään jos ei ihan tosi topakasti sano. Kesken jonkun tehtävän esim. petin pettaamisen saattaa unohtua lueskelemaan tai jotain ihan muuta kun mitä piti tehdä..arrrrrgh että joskus nyppii hermoista kun joku ei älyä toimia niin kun pitäisi.Testejä on tehty kaikenlaisia mutta ei meillä oloaikana ja ne ovat olleet ok, epäilen vain niiden todellisuutta, täytyy katsoa miten jatkossa vaadinko uudet testit tms.Meidän lapsi testattiin vuosi siitä kun hän tuli meille, ja mitään ei löytynyt. Kaikki johtui vain traumaattisesta varhaislapsuudesta.
Vaadimme monta vuotta uusia testejä, kuulimme haukkuja kun halusimme tietää, mikä vikana. Lääkärikin nuhteli oikein toden teolla!
Uusissa testeissä/kokeissä selvisi neljä diagnoosia, olomme oli helpottunut. Sen jälkeen olemme apua saaneet.
Lojaalisuutta on bioperhettä kohtaan, ja se vähän pelottaakin välillä, kun valehtelee niin paljon ja tajuaa asioita väärin (tahalla?) selittelee niitä eteenpäin. Tähän asti kukaan ei ole onneksi/toivottavasti uskonut niitä, mutta pelkään, että joskus joku menee halpaan.
Saattaa selittää silmät kirkkaina, kuinka häntä pahoinpidellään meillä ym. tähän asti on kyllä korjannut asiat, kun olen laittanut hänet tiukille. Onneksi on oppinut vähän oikeaa ja väärää.
Meillä on hänen veljensäkin. Hänellä on myös ongelmia, mutta ei näin suuria. Hän on selvästi fas. Äitinsä sanoo, että siinä olisi geneettistä ja sossukin haluaa uskoa, mutta näiden taustassa on odotusaikana juominen, ja pahoinpitelyt sekä ihan selvää pedofiiliaa.
Koulussa tämä meidän ihana lapsemme ei selviä.
Ystäviä ei ole ja koulunkäynti on aivan penkin alla. Opettaja ei jaksa, ei avustaja eikä ystävät.
Meidän laps-raukalla on niin huonot eväät kyllä maailmalle, elämä kolhinut ihan jokatavalla. Vähempikin olisi riittänyt sekoittamaan lapsen pään.
Onko teillä asianmukainen lääkäri? Sossut?
Saatteko tukea sossuilta tarpeeksi?
Vaatikaa uusia testejä. Onko siitä pitkä kun ne tehtiin? - voi kauheeta
sijaisäitskä kirjoitti:
tuo taantuminene on selittämätöntä, siis ihmeellistä, meillä taantuminen tapahtuu myös aina äidin tapaamisessa ei isän-miksihän??? Eläin käyttäytymiseen asiantuntijaT on ottaneet kantaa ja jokainen eritavalla;ikävästä ja tilanteiden muuttumisesta, traumaattisesta menneisyydestä/kokemuksista ja se on lapsen tapa käsitellä asioita ym.... eli siis pelkkää arvailua, mutta itse olen sitä mieltä että nuo kaikki yhteensä saavat aikaan tämän.
Noista taustoista...onkin varmaan viisasta olla niistä enempi kertoilematta jos tunnistamisen vaara on olemassa, mutta luuletko että pelkät taustat ovat aikaansaaneet oireet vai onko geeniperimällä osuutta asiaan??
Miten koulussa menee, entäs kaverit, onko niitä ja miten pärjää?
Onko ilmennyt koskaan vastustusta sijoitusta kohtaan tai lojaaliutta omia vanhempia kohtaan??
Onko sisaruksia?
Levottomuus on jokapäiväistä, pearsaus ei meinaa pysyä penkissä, laulaminen/hyräily/uikutus jatkuvaa varsinkin ruokapöydässä tai kun jostakin torutaan, kirjojen katselu vie omiin maailmoihin samoin videot eli ei kuule eikä näe mitään jos ei ihan tosi topakasti sano. Kesken jonkun tehtävän esim. petin pettaamisen saattaa unohtua lueskelemaan tai jotain ihan muuta kun mitä piti tehdä..arrrrrgh että joskus nyppii hermoista kun joku ei älyä toimia niin kun pitäisi.Testejä on tehty kaikenlaisia mutta ei meillä oloaikana ja ne ovat olleet ok, epäilen vain niiden todellisuutta, täytyy katsoa miten jatkossa vaadinko uudet testit tms.Koetapas nyt rauhoittua ja näe oma tilanteesi. Tilaa itsellesi aika terapeutilta, toivon että päädyt vaihtamaan alaa.
- sijaisäitskä
voi kauheeta kirjoitti:
Koetapas nyt rauhoittua ja näe oma tilanteesi. Tilaa itsellesi aika terapeutilta, toivon että päädyt vaihtamaan alaa.
Mikäs sun ongelma on?
- äiskä
voi kauheeta kirjoitti:
Koetapas nyt rauhoittua ja näe oma tilanteesi. Tilaa itsellesi aika terapeutilta, toivon että päädyt vaihtamaan alaa.
hei,eksyitkö osastosta, jos et jaksa ottaa muunlaista kantaa heippa!!!Alaa ei vaihdeta koska kyseessä ei ole mikään ala, vaan kutsumus, SORRY.
- äiskä
sijaisäitskä kirjoitti:
Mikäs sun ongelma on?
joku aina hiiltyy, mitäs seuraavat keskuteluja joista eivät mitään ymmärrä ja kiusaavat itseään toisten purkauksilla ja ajatusten vaihdoilla...ääliöt!!!!!!!!!Jatketaan juttuja vaikka mulla on tainut mennä nimimerkit välillä ihan sekasin, hyvinhän nuo on asiat menneet perille..ns.ulkopuolisillekin.
- Sijaisäiti(alkuperäinen)
äiskä kirjoitti:
hei,eksyitkö osastosta, jos et jaksa ottaa muunlaista kantaa heippa!!!Alaa ei vaihdeta koska kyseessä ei ole mikään ala, vaan kutsumus, SORRY.
Kun luen Sinun tekstiä, niin ihmettelen jos toimit sijaisvanhempana, siis onko Sinulla tosiaan sijaislapsia hoidettavana??
Jos on niin käyvätkö lapsesi terapiassa, juttele nyt omatkin ogelmasi hänelle, ajattelen nyt lapsia ja Sinua ja perhettäsi.
Kaikella ystävyydellä, itselläkin aina joskus vaikeaa, mutta vielä selvitty.
Hyvää syksyä! - sijaisäitskä
äiskä kirjoitti:
hei,eksyitkö osastosta, jos et jaksa ottaa muunlaista kantaa heippa!!!Alaa ei vaihdeta koska kyseessä ei ole mikään ala, vaan kutsumus, SORRY.
Joo onpa kummia ihmisiä, kun ottavat asioihin kantaa, mistä eivät edes tiiä mittään.
Oletko äitskä huomannut sitä ennen? Sellainen joka ei painiskele näiden asioiden kanssa, luulevat, että suurentelemme tai keksimme näitä asioita.
Ja tälläkin palstalla on useampi, jolla on samanlaisia ongelmia, minnes nämä lapset sitten laitettaisiin, jos kaikki sijaisvanhemmet joilla on vaikeita lapsia, laittaisivat ne pois?
Kyllä me ainakin rakastetaan tätä poikaa kaikesta huolimatta, ollaan ylpeitä edistymisistä joita tapahtuu koko ajan enemmän tai vähemmän.
Viimmeseen asti yritetään pärjätä ja tarjota kodin, joka on mielestäni aina parempi lapselle kuin jokin laitoshoito. Niin ja monta kertaa halvempi.
Meille on ilmeisesti tulossa sijoitukseen näiden veljesten siskokin jossain vaiheessa. Olisihan se kiva jos kaikki lapset olisivat samassa perheessä. - Zolena
sijaisäitskä kirjoitti:
Joo onpa kummia ihmisiä, kun ottavat asioihin kantaa, mistä eivät edes tiiä mittään.
Oletko äitskä huomannut sitä ennen? Sellainen joka ei painiskele näiden asioiden kanssa, luulevat, että suurentelemme tai keksimme näitä asioita.
Ja tälläkin palstalla on useampi, jolla on samanlaisia ongelmia, minnes nämä lapset sitten laitettaisiin, jos kaikki sijaisvanhemmet joilla on vaikeita lapsia, laittaisivat ne pois?
Kyllä me ainakin rakastetaan tätä poikaa kaikesta huolimatta, ollaan ylpeitä edistymisistä joita tapahtuu koko ajan enemmän tai vähemmän.
Viimmeseen asti yritetään pärjätä ja tarjota kodin, joka on mielestäni aina parempi lapselle kuin jokin laitoshoito. Niin ja monta kertaa halvempi.
Meille on ilmeisesti tulossa sijoitukseen näiden veljesten siskokin jossain vaiheessa. Olisihan se kiva jos kaikki lapset olisivat samassa perheessä.Täs on yks ihminen ottamassa kantaa ja varmasti tiedän mitä puhun. Luin noita teidän keskusteluja ja olen iloisesti yllättynyt. Itse olin helppo lapsi, silti en saanut rakkautta tai ymmärrystä. On hienoa, miten jaksatte rakastaa ja tukea lasta vaikka onkin ongelmia, toivoisin itsekin päässeeni samanlaiseen perheeseen. Jatkakaa samaan malliin, niin jonain päivänä teillä vielä on ihana lapsi joka loppuikänsä muistelee teitä lämpimästi ja ihaillen, mitä en ole itse voinut tehdä. Kaikki kiitos ja kunnia teidänlaisillenne ihmisille!
- äitskä
Zolena kirjoitti:
Täs on yks ihminen ottamassa kantaa ja varmasti tiedän mitä puhun. Luin noita teidän keskusteluja ja olen iloisesti yllättynyt. Itse olin helppo lapsi, silti en saanut rakkautta tai ymmärrystä. On hienoa, miten jaksatte rakastaa ja tukea lasta vaikka onkin ongelmia, toivoisin itsekin päässeeni samanlaiseen perheeseen. Jatkakaa samaan malliin, niin jonain päivänä teillä vielä on ihana lapsi joka loppuikänsä muistelee teitä lämpimästi ja ihaillen, mitä en ole itse voinut tehdä. Kaikki kiitos ja kunnia teidänlaisillenne ihmisille!
minua ihan oikeesti harmittaa kun kuulen että meitä sijaisperheitä on kahdenlaisia ja että toiset ovat sellaisia joista ei lapselle jää mukavaa muisteltavaa. Itse pyrin ajattelemaan aina lapsen etua ja parasta ja eläydyn lapsen maailmaan (sopivasti)siinä määrin että ymmärtäisin mahdollisimman hyvin hänen tarpeensa mm. muistoja luomalla. Muistot ovat ihmiselle tuki ja pohja mistä ponnistaa ja mihin tukeutua elämässään, joten hyvät muistot ovat tärkeitä.
Paneudun nimenomaan luomaan lapselle elämää rikastuttavia muistoja ja kun oikein syvälle itseeni menen ja muistelen lapsuuttani, joka ei ollut kovinkaan ruusuinen, ymmärrän mitkä asiat kartuttvat muistojen positiivista listaa...nautin ko. tilanteista.
Kyllä usein väsymyskin painaa päälle ja nautin siitä kun ko. lapsi menee viikonlopuksi vanhempaansa tapaamaan, samalla tavalla nautin kun biologiset lapsetkin välillä häipyvät sukulaisiin.Sijaisvanhemmuus ei ole helppoa mutta olemmetänä päivänä todella tarpeellisia. - sijaisäitskä
äitskä kirjoitti:
minua ihan oikeesti harmittaa kun kuulen että meitä sijaisperheitä on kahdenlaisia ja että toiset ovat sellaisia joista ei lapselle jää mukavaa muisteltavaa. Itse pyrin ajattelemaan aina lapsen etua ja parasta ja eläydyn lapsen maailmaan (sopivasti)siinä määrin että ymmärtäisin mahdollisimman hyvin hänen tarpeensa mm. muistoja luomalla. Muistot ovat ihmiselle tuki ja pohja mistä ponnistaa ja mihin tukeutua elämässään, joten hyvät muistot ovat tärkeitä.
Paneudun nimenomaan luomaan lapselle elämää rikastuttavia muistoja ja kun oikein syvälle itseeni menen ja muistelen lapsuuttani, joka ei ollut kovinkaan ruusuinen, ymmärrän mitkä asiat kartuttvat muistojen positiivista listaa...nautin ko. tilanteista.
Kyllä usein väsymyskin painaa päälle ja nautin siitä kun ko. lapsi menee viikonlopuksi vanhempaansa tapaamaan, samalla tavalla nautin kun biologiset lapsetkin välillä häipyvät sukulaisiin.Sijaisvanhemmuus ei ole helppoa mutta olemmetänä päivänä todella tarpeellisia.Parasta mitä tässä sijaisvanhemmuudessa saa on se, kun näkee kuinka lapset menee eteenpäin. Ja kuinka ne vanhempana ovat tyytyväisiä kaikesta huolimatta oloonsa.
Meiltä on jo viisi lasta aikuistunut omille teilleen. Jokainen on pärjännyt omillaan yksi vähän saa tukea asumiseen. Kaksi heistä oli niin vaikeita aluksi, niin paljon ongelmia ja silti heistä kasvoi ihania ajattelevia nuoria aikuisia! Olen oikein ylpeä heistä.
Meillä on myös bioja, olemme tehneet paljon työtä, että olemme saaneet kaikki samanarvoisiksi. Sijoitetulla on niin syvällä hylkäys, että voi tuntea ihan viattomankin jutun syrjinnäksi. Olemme pitäneet perhekokouksia usein ja puhuneet tunteista ja tuntemuksia. Olemme harjoitelleet toisen hyväksymistä ihan käytännössä ja lisäksi olen yrittänyt ahkeraan rakentaa sellaista me-henkeä, joka mielestäni puuttuu ihan "tavallisistakin " perheistä tänä aikana. Sitä me-henkeä olemme harjoittaneet, yhteisillä harrastuksilla ja matkoilla. Olemme yhdessä säästäneet rahaa ja menneet ulkomaille monta kertaa jne. Tälläiset pienet asiat yhdistävät perhettä, tietenkin on tärkeää, että kaikilla on hyvä olo ja sellainen olo, että on tärkeä ihminen ja rakastettu. Rakkautta ei meillä ole säästetty, ja sitä sanotaankin toisillemme usein.
- Melkein 20
Vähän outoa ja naurattaakin jospa itsekkin rupeisin keskusteleen itseni kanssa, no saapa mieleisen vastauksen, mutta aika hupaisa piirre ihmisessä. eikö?
- äiskä
kun mulla tais mennä välillä nuo nimimerkit sekasin...huomasin itekkii välillä. Harrastan kylläklin paljon itsekseen puhelua mutta en kuitenkan ihan ala kirjoittelemaan itselleni ja vastailemaankin vielä:) joskus sattuu mokia ...hauskojakin=)
- sijaisäitskä
äiskä kirjoitti:
kun mulla tais mennä välillä nuo nimimerkit sekasin...huomasin itekkii välillä. Harrastan kylläklin paljon itsekseen puhelua mutta en kuitenkan ihan ala kirjoittelemaan itselleni ja vastailemaankin vielä:) joskus sattuu mokia ...hauskojakin=)
Kaikista sitä pitää kans marista!
- äitskä
sijaisäitskä kirjoitti:
Kaikista sitä pitää kans marista!
meitä kun on niin monex ja jos siltä tuntuu niin antaa paukkua vaan..tosin itselleni ei tulisi mieleenikään edes huomautella moisista, mutta jos joku sai hyvän mielen tuosta niin sit se oli ok:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399245Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748100Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625895William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542420Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62135Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821775Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201719Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71498Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921494Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401399